Väestö vanhenee – avuksi teknologia Teksti Sami Konttinen ja Johanna Virtanen Kuvitus Sami Konttinen
Yli 65-vuotiaiden määrä Suomessa tulee vuoteen 2030 mennessä Tilastokeskuksen ennusteen mukaan kasvamaan nykyisestä noin 18 %:sta 28 %:iin. Samaan aikaan työikäisten määrän on ennustettu laskevan 65 %:sta 58 %:iin. Numerot yhdessä luovat haasteita hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Tarvitaan siis uusia innovatiivisia ratkaisuja vanhustyön arjen helpottamiseksi sekä asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan hyvinvoinnin parantamiseksi. Ratkaisuja etsitään muun muassa ikääntymiseen erikoistuneesta teknologiasta, geronteknologiasta. Vuonna 2012 a loittanut Kauklahden elä ja asu -seniorikeskus toimi Espoon kaupungin pilottikohteena hyvinvointiteknologian hyödyntämiselle hoivatyössä, joten uusimman teknologian hyödyntäminen voitiin huomioida jo suunnitteluvaiheessa. ”Hyvinvointiteknologian avulla voimme lisätä turvallisuutta ja kohdentaa hoitajien työpanosta asukkaiden tarvitseman yksilöllisen hoidon toteuttamiseen”, kertoo Espoon sosiaali- ja terveystoimen vanhusten palveluiden pitkäaikaishoidon aluepäällikkö Minna Partanen-Björk. ”Teknologia on kuitenkin vain apuväline, ei itsetarkoitus. Asukkaita ei ole tarkoitus valvoa etäältä, vaan pyrimme teknologian avulla mahdollistamaan aikaa asukkaiden ja henkilökunnan yhteiselle toiminnalle.” Entä voiko uutta teknologiaa tuoda vanhoihin rakennuksiin? Helsingin Oulunkylässä vuonna 1953 avautuneen Kustaankartanon monipuolisen palvelukeskuksen johtaja Leena Pohjola ei koe sen olevan erityisen haastavaa. ”Rakennuksen iällä ei mielestäni ole varsinaisesti merkitystä teknologian hyödyntämisessä, riippuen
tietenkin siitä, mitä se on”, hän pohtii. Kustaankartanossa asukasturvallisuudessa apuna käytetään muun muassa liikkeen tunnistavia mattoja – yhden peruskorjatun rakennuksen lattiarakenteisiin asennettiin myös liikkeet tunnistava lattia. Näin saadaan reaaliaikaisesti tietoa missä ja milloin asukas liikkuu. ”Molemmissa ajatuksena on, että osataan auttaa asukkaita oikea-aikaisesti”, Pohjola kertoo. ”Tavoitteenamme on, että asukkaat voivat liikkua vapaasti. Asukkaille, jotka eivät tällaista valvontaa tarvitse, ei niitä myöskään asenneta.” Myös Kauklahdessa on käytössä turvalattiat. Lisäksi Espoossa käytetään paikantavia hyvinvointirannekkeita, jotka toimivat turvarannekkeina ja keräävät tietoa asukkaiden normaalista päivärytmistä tunnistaen poikkeamat, jolloin tietoa voidaan hyödyntää hoidon ja tarvittavan lääkityksen suunnittelussa sekä asiakkaan kulunohjauksessa. Tiloi s s a on myös sähköisesti
keskuslukittavat vesihanat, hellat ja kaapinovet. ”Hoidossa voidaan huomioida asukkaiden yksilöllinen päivärytmi, eikä heitä häiritä turhaan. Ratkaisut lisäävät myös asukkaiden yksityisyyttä”, Partanen-Björk kertoo ratkaisuista. Teknologiaa käytetään apuvälineenä myös viriketoiminnassa. ”Meillä on virikekäytössä Paro-robottihylje, jota voidaan käyttää erityisesti muistisairaiden hoitotyössä. Se vaatii kuitenkin aina myös hoitajan läsnäolon. Sävelsirkku, ääniohjelmia ja tietoverkkoja hyödyntävä työväline, on muutamalla osastolla auttamassa viriketuokioiden järjestämisessä”, Pohjola kertoo Kustaankartanon arjesta. Asukkaat ovat Pohjolan mukaan suhtautuneet positiivisesti teknologian käyttöön viriketoiminnassa, mutta ovat kokeneet kaikkein antoisimpana kuitenkin ryhmässä toimimisen itsessään.
Haasteisiin voi vastata koulutuksella Aivan mutkatonta ei uusien teknologioiden tuominen työpaikoille ole ollut. Kauklahdessa oli alkuvaiheessa käytössä uusi toiminnanohjausjärjestelmä, joka integroi yhteen muun muassa turvalattian, turvarannekkeet ja paloilmoitinjärjestelmänkin. Järjestelmään kuuluivat myös asukashuoneisiin sijoitetut tietokoneet, jotka toimivat televisiona ja mahdollistivat sen, että hoitajat pystyivät tekemään kirjaamista asukkaan läsnä ollessa. Järjestelmän tuotekehitys osoittautui kuitenkin osin keskeneräiseksi, minkä vuoksi sen käytöstä jouduttiin luopumaan. Uudet järjestelmät eivät aina keskustele myöskään jo käytössä olevien järjestelmien kanssa, tai ongelmia voi olla vaikka langattomien verkkojen kanssa. ”Uusissa rakennuksissa häiriöt verkkojen toiminnassa ovat tyypillisiä, sillä rakennukset ovat hyvin tiiviitä ja eristettyjä”, Partanen-Björk kertoo. Molempien naisten kokemukset uudesta teknologiasta ovat pääosin hyviä. ”Tietenkin osa henkilökunnasta kokee teknologian vaikeana käyttää. Siksi on tärkeää, että osa henkilökunnasta perehtyy teknologiaan paremmin ja auttaa niitä, joille se on vaikeampaa”, Pohjola kertoo ja korostaa käyttöönottovaiheen merkitystä: ”Siihen kannattaa satsata, jotta kaikki hyöty saataisiin maksimaaliseen käyttöön. Perehdytys on tärkeässä roolissa.” Partanen-Björk on samoilla linjoilla. ”Teknologia kehittyy jatkuvasti, jonka vuoksi myös järjestelmät vaativat päivityksiä. Henkilökunnan osaamiselle ja perehdytykselle teknologia asettaa uusia osaamisvaatimuksia, mikä vaatii resursointia myös koulutukseen ja perehdytykseen. Järjestelmien tulee toimia myös luotettavasti ja helppokäyttöisesti, mikä lisää motivaatiota käyttää niitä.”
Teknologia on tullut hoitotyöhön jäädäkseen Sekä Pohjola että Partanen-Björk näkevät, että teknologian kehittyessä sen hyödyntäminen hoito- ja hoivatyössä tulee olemaan todellisuutta yhä enemmän. Uusilla innovaatioilla voidaan esimerkiksi auttaa ihmisen turvallista asumista yhä pidempään omassa kodissaan. ”Tätä voidaan tukea erilaisilla elintoimintoja seuraavilla ja hälyttävillä laitteilla. Ateriatkin voitaisiin toimittaa joko valmiina päivittäin kotiin tai laitteella, joka valmistaa ne toivottuna kellonaikana sekä muistuttaa ja ohjaa ruokailussa. Muistisairaalla asukkaalla voi-
si olla lääkkeiden otosta muistuttava ja siinä ohjaava laite, johon lääkkeet on valmiiksi annosteltu pidemmäksi aikaa”, PartanenBjörk listaa ja muistuttaa: ”Tulevaisuudessa sekä työntekijöillä että asiakkailla tulee olemaan entistä suurempi valmius teknologian käyttöön.” Kustaankartanossa halutaan jatkossakin olla avoimia erilaisille uusille kokeiluille. Pohjolan mukaan heidän pyrkimyksenään on toimia alalla innovaatio- ja osaamiskeskuksena. ”Teknologian käyttö hoitotyössä tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Koemme, että kaiken uuden käyttöönotto pitää olla perusteltua asukkaan hyvinvoinnin näkökulmasta eikä vain siksi, että on hienoa kun käytetään teknologiaa.” Myös Espoossa satsataan teknologiaan. Suunnitteilla on uusia elä ja asu -seniorikeskuksia. Espoon vanhustenpalveluissa aloitti viime keväänä myös hyvinvointiteknologia-asiantuntija, jonka tehtävänä on tukea uusien teknologisten järjestelmien käyttöönotossa sekä etsiä uusia hyvinvointiteknologisia ratkaisuja. ”Teknologian avulla voidaan asiakkaille räätälöidä entistä yksilöllisempiä ratkaisuja. Rutiineista vapautuvalla ajalla työntekijät voivat olla luomassa yksilöllistä asiakkaan tarvitsemaa palvelua ja yhteisöllistä arkea”, Partanen-Björk visioi tulevaa.