O S A A J AT Ä Ä N E S S Ä
”
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja itselleni uusien käytänteiden opettelu luovat virkistävää vaihtelua.
Erikoissairaanhoitoa keikkaillen
”
Teksti Anni Hassinen Kuvat haastateltavien kotialbumit
Seure tarjoaa erikoissairaanhoidon osaajalle näköalapaikan alan työkohteisiin pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Tänä vuonna Seuren kautta on voinut työskennellä liki 200 kohteessa, ja määrä on kasvussa. Millaista keikkailu on? Annetaan Lauran, Markon ja Sadun kertoa.
K
eikkailen osastolla, jossa hoidetaan palovammapotilaita sekä yleistehopotilaita. Osasto on työpaikkani, josta olen hoitovapaalla. Lisäksi keikkailen päivystyspoliklinikalla. Olen työskennellyt aina erikoissairaanhoidossa ja koen sen omaksi paikakseni. Jo muutamankin vuoden aikana saattaa tulla muutoksia hoitokäytänteisiin. Lääketieteen kehittyminen pitää oman otteen työhön virkeänä, kun asioita ei välttämättä tehdäkään niin kuin aina ennen. Keikkalaisena on tärkeää tietää omien tietojen ja taitojen rajat ja rohkeasti kysyä neuvoa tarvittaessa. Uuteen paikkaan meno jännittäisi varmasti. Osaanko riittävästi,
olenko enemmän hyödyksi kuin haitaksi? Eri potilastietojärjestelmät ja kirjauskäytännöt luovat oman haasteensa. Toisaalta kokisin sen myös positiivisena haasteena ja mahdollisuutena selviytyä, oppia uutta, kasvaa ammatillisesti ja laajentaa näkökulmaa potilaan hoidosta. Keikalla tapaa lukemattomia uusia ihmisiä, minkä myötä on ymmärtänyt sen, miten hienoa on, että keskenään vieraat ihmiset voivat oikein sujuvasti tehdä yhteistyötä potilaan hyväksi. Keikkailu on minulle erittäin tärkeää ammattitaidon ylläpitämiseksi sekä potilashoidon kehityksen perässä pysymiseksi. Meillä on kotona kolme pientä lasta ja saman
”
Keikkailun vapaus on mukavaa, silloin ei ikinä koe menevänsä pakon edessä töihin.
”
tien kun avaan kotioven ja lapset juoksevat vastaan, unohtuvat työasiat ja kotivaihde kääntyy taas päälle. Sanon harrastavani työntekoa. Se antaa vastapainoa lasten rytmittämälle arjelle ja keikalta kotiin tulessa saa olla iloinen, että voi pyörittää sitä tuttua ja turvallista arkea ilman suurempia pinnistelyjä. Keikalla nautin siitä, että voin pääasiassa keskittyneesti ja suunnitelmallisesti tehdä työtä, ajattelemaan ajatuksia loppuunkin asti, mikä kotona tällä hetkellä harvemmin onnistuu. Keikkailun vapaus on mukavaa, silloin ei ikinä koe menevänsä pakon edessä töihin. – Laura Kivi
E
rikoissairaanhoidossa keikkailu on erittäin mukavaa. Keikkailen pääasiallisesti päivystyspoliklinikoilla, jonkin verran myös psykiatrian osastoilla. Työ on monipuolista ja tarjoaa haasteita. Toisaalta se on myös tuttua ja turvallista, kun pääsee tekemään työtä, jota on tehnyt vakituisesti ennen keikkalaiseksi siirtymistä. Uuteen paikkaan on aina mukava mennä. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja itselleni uusien käytänteiden opettelu luovat virkistävää vaihtelua. Keikkaluontoisista töistä palautuu ihan omalla painollaan, sillä työnteko loppuu juuri silloin, kun se on työajassa määritelty ja vastuu siirtyy seuraavalle vuorolle. Työasiat jäävät taakse heti, kun suljen keikkapaikan oven vuoron päätteeksi. Yrittäjän työssäni – sen ohella siis keikkailen – puolestaan tarvitsen työpäivän päätteeksi jonkin pienen liikuntasuoritteen, jotta saan karistettua päivän kiireet mielestäni. Sen jälkeen voin keskittyä täysipainoisesti viettämään aikaa rakkaitteni parissa. – Marko Ahtonen
O
len valmistunut vuonna 1984 ja ehtinyt nähdä monenlaista. Nyt voin sanoa, että psykiatrisilla osastoilla työskentely on minun juttuni – elämänkokemus antaa siihen näkökulmaa. Olen työskennellyt valtaosan työurastani erikoissairaanhoidossa. Siellä tilanteet muuttuvat nopeammin kuin esimerkiksi pitkäaikaissairaiden osastoilla. Äkillisissä tilanteissa pitää pystyä toimimaan, mutta sana ”kiire” täytyisi pistää pois. Täytyy pysähtyä kohtaamaan asiakas, edes pieneksi hetkeksi. Keikkaillessa on tärkeää tietää, mitä osaa ja mitä ei osaa. Kun en tiedä, kysyn niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Menen uuteen paikkaan uteliaana.”Kiva! Mitäs täällä?” Ylipäänsä paikkaan kuin paikkaan menen avoimin mielin, tekemään työni rauhallisesti ja joustavasti. Kun työvuoro on
”
Kun en tiedä, kysyn niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Menen uuteen paikkaan uteliaana.
” 12
13
ohi, työasiat jäävät työpaikalle, viimeistään työmatkalla pyörän selässä ne pyyhkiytyvät mielestä. Nuorena sairaanhoitajana kävin läpi sen myllyn, että työasiat valvottivat öisin. Työni on ihmistyötä. Siksi parasta akkujen lataamista on välillä yksinolo: pyöräily Mustikkamaalle uutta hienoa siltaa pitkin tai pulahdus kylmään luonnonveteen. Kun tapaan ystäviä, parasta seuraa ovat ystävät, jotka antavat energiaa. Pyrin elämään hetkessä niin paljon kuin mahdollista. En aikatauluta sitä, mitä ei ole pakko. Kuuntelen itseäni, ja teen töitä silloin, kun hyvältä tuntuu. – Satu Engblom