Kuuman kesän jälkeen, sivu

Kuuman kesän jälkeen

Hellestressi on viimeistään tänä kesänä tullut tutuksi kaikille. Ilmojen viilennyttyä lehmät ovat vihdoin lakanneet huohottamasta ja hoitajien on ollut helppo hengittää. Huolet eivät kuitenkaan ole väistyneet välittömästi ja karjanhoitajilla onkin vielä paljon huolehdittavaa ennen kuin ollaan takaisin normaalissa terveystilanteessa. Lyhytkestoinen kuuma jakso

Kuumuuden saapuessa lehmät näyttävät selviävän yllättävän terveenä huolimatta silminnähtävistä hellestressin oireista. Tuotos saattaa heikentyä ja pitoisuudet pudota. Kuumalla ilmalla lehmät viilentävät itseään läähättämällä ja seisoskelemalla ryhmissä juoma-altailla ja paikoissa, joissa ilma edes vähän virtaa. Lisääntynyt jalkeilla olo vie aikaa syömiseltä, juomiselta ja makaamiselta. Painorasitus ja lannassa seisominen lisäävät ontumisen riskiä. Läähättäminen ja runsas syljen tuotanto sekä ylikierroksilla toimiva aineenvaihdunta kuluttavat natriumia eli suolan tarve lisääntyy lämpötilan noustessa.

Jos kuuma jakso jää lyhyeksi, voi karja toipua ilman suurempia sairastumisia. Käyttäytyminen palaa normaaliksi. Kiimat palaavat usein nopeasti ilman viilennyttyä. Lyhyellä jaksolla voidaan selvitä vielä normaalilla solupitoisuudellakin. Pitkä kuuma kesä

pään sairastumisen riski kasvaa. Muuttunut syömiskäyttäytyminen johtaa hapanpötsiin. Stressi heikentää vastustuskykyä ja tulehdussairaudet kuten kohtu- ja utaretulehdukset uhkaavat varsinkin hiljattain poikineita lehmiä. Raskaimmin kuumuus koetteleekin pian poikivia ja poikimassa olevia sekä vastapoikineita. Lopputiineet lehmät ja hiehot saattavat poikia jopa pari viikkoa ennen odotettua aikaa. Ennen poikimista kuumasta kärsineiden hiehojen tuotos voi olla alhaisempi. Niin lehmien kuin hiehojenkin syntyvillä vasikoilla kuolleisuus on yleisempää ja vastustuskyky heikompi huonomman vasta-ainetason takia.

Useat taudinaiheuttajat lisääntyvät lehmän ympäristössä lämpimillä säillä. Tyypillinen tappaja on utaretulehdusta aiheuttava klebsiella. Lannassa elävä taudinaiheuttaja iskee lehmiin, kun vastustuskyky on heikentynyt. Oireet ovat usein erittäin vakavat, sillä klebsiella erittää voimakkaita myrkkyjä, jotka johtavat utarekudoksen kuolioitumiseen. Vaikka lehmä selviäisikin hengissä, on sairas lohko menetetty ja aivan liian usein maidontuotanto muistakin. Antibiootit tehoavat klebsiellaan huonosti.

Lehmät kestävät usein pikkuvikoja, mutta stressaantuneina viat johtavat toiseen. Esimerkiksi lievät ontumiset pahenevat ja umpeutetut neljännekset akutisoituvat. Yksi vika johtaa helposti toiseen. Ontuva ei käy säännöllisesti syömässä. Robottilypsyssä ontuminen pidentää lypsyväliä, mikä taas johtaa utaretulehdusriskin kasvamiseen, kuten epäsäännölliset lypsyvälitkin. Umpeutetun neljänneksen turpoaminen aiheuttaa kipua, ehdyttää tuotosta ja saattaa tartuttaa toisenkin neljänneksen. Pahimmassa tapauksessa bakteeri leviää niveliin ja muualle elimistöön.

Rehut lämpenevät helposti. Niitä kannattaa koittaa kädellä.

Palautuminen alkaa ilmojen viilennyttä

Viileyden pyyhkiessä pois elimistön kuumuuden alkaa palautuminen. Kaikki ei korjaannu yhdessä yössä. Nuoret ja terveinä pysyneet lehmät palautuvat parhaiten. Syönnin ja lepäämisen normalisoituessa tuotos ja pitoisuudet palautuvat mahdollisen energiavajeen vähentyessä. Jo sairastuneita tai ontuvia viileneminen ei paranna, ei ainakaan hetkessä. Kiimat ilmestyvät nopeasti ja iloinen hyppiminen alkaa muutaman kylmemmän yön jälkeen. Valitettavasti samalla saadaan myös lisää ontuvia, sillä hellestressissä seisoskelu lantakäytävillä on pehmentänyt sorkkia.

Utare palautuu hitaammin

Uusien akuuttien tulehdusten suhteen hellestressin loppuminen helpottaa nopeasti. Vaikeampaa on selvitellä hellejakson aikana kertyneitä piileviä soluttajia. Piilevät utaretulehdukset lisääntyvät lämpimässä.

Useana lämpimänä syksynä on koettu ongelmia maidon korkeista solupitoisuuksista. Soluttamiseen herkkien sekä aiemmin utaretulehduksen sairastaneiden lehmien maidon solupitoisuus nousee kuumalla eli niillä on piilevä utaretulehdus. Utaretulehdusbakteeria ei kaikilta löydy tai löytyneet bakteerit voivat olla mitä vain. Osa paranee itsestään hiljalleen, mutta joitain voidaan harkinnan jälkeen yrittää hoitaa, jos ennuste on aiheuttavan bakteerin perusteella hyvä.

Helpointa olisi, jos saataisiin soluttavat umpeen toipumaan. Umpeenlaitossa kannattaa olla tarkkana, tutkia solut ja soluttavista utaretulehdusbakteerit. Antibiootin tarve voi olla runsaampaa kuin viileinä vuodenaikoina myös umpeenlaitoissa.

Umpeutettujen neljännesten akutisoitumisen ensilääke on neljänneksen tyhjentäminen, ensin päivittäin ja sitten harvemmin. Kipulääke on hyvä tukihoito. Usein mädän poisto auttaa ja neljännes kuivettuu. Jos lohko kuitenkin kovettuu ja varsinkin, jos maito muista neljänneksistä vähenee, voi olla tarpeen hoitaa lehmä pistosantibiootilla. Valuttavat märkäneljännekset ovat ongelmallisia, koska ne levittävät parsiin bakteereita ja kärpäset auttavat levittämisessä. Jodipitoisen vedinkaston suihkuttelu vetimeen sekä parsien puhtaanapito kannattaa. Huomio rehuhygieniaan

Kuumalla korjatut rehut eivät ole yhtäkkiä viileitä, vaikka ilma jo onkin. Lämpimissä rehuissa, erityisesti appeissa, lisääntyvät bakteerit, hiivat ja homeet. Kerralla sekoitetun ja jaetun rehun määrä kannattaa pitää pienenä, jos lämpenemisen riskiä on. Pöytiä kannattaa tyhjentää ja siivota tihennetysti ja ennen kaikkea tunnustella käsin rehun lämpöä. Erityisesti poikimista odottavien ja poikineiden rehuissa laatupoikkeamat johtavat nopeasti sairastumiseen, sillä vähentynyt syönti ennustaa aina ongelmia pian poikimisen jälkeen. Sorkat hoitoon

Lisääntynyt jalkeilla olo ja lannassa seisoskelu altistaa kaikille sorkkasairauksille. Heikentynyt sarveinen vaurioituu helposti ja lannassa liotettu iho tulehtuu. Ajotulehdusepidemiat eivät ole harvinaisia hellestressin jäljiltä.

Ontuvien diagnosointiin ja hoitoon tarvitaan sorkkahoitoa. Vian avaaminen, oikean sorkan muodon palauttaminen sekä tarvittaessa painon vapauttava sorkkakenkä aloittavat paranemisen. Sorkkakenkä auttaa lehmää liikkumaan, makaamaan ja käymään syömässä normaalisti. Hoitamattomana sorkkaviat pitkittävät ontumista ja usein johtavat muuhunkin sairastumiseen. Esimerkiksi robottitilalla ontuvalle tulee enemmän epäonnistumisia lypsyssä, mikä taas altistaa utaretulehduksille. Kengitetyt ja hoidetut sorkkavikaiset lehmät pystyvät myös näyttämään kiimansa ja tiinehtymään. Syysöinä ruuhkaa kiimaisista

Melko nopeasti hellestressin jälkeen kiimat alkavat pyöriä. Helteellä kypsyvät follikkelit ovat heikkolaatuisia, joten tiinehtyminen voi ensimmäisiin kiimoihin olla heikompaa. Myös keltarauhaset toimivat huonommin, mikä johtaa vaihtelevaan progesteronitasoon. Kun kiimat jälleen näkyvät, lisääntyvät moniovulaatiot eli kaksosten ja monikkotiineyksien määrä lisääntyy. Alkiot ovat huonolaatuisempia

ja kohdun vastaanottavuus heikkenee, joten osa alkavista tiineyksistä epäonnistuu. Erityisesti vanhemmilla lehmillä on ongelmia ja myös kaksostiineyksiä on enemmän. Kun lehmät vihdoin tiinehtyvät, odotettavissa on keväälle ensin tauko ja sitten poikimaruuhka sekä kaksosia.

Jotta tiinehtyminen saataisiin mahdollisimman pian normalisoitumaan, kannattaa syksyllä tutkituttaa eläinlääkärillä poikineita ja tiineyksiä tehostetusti. Poikineiden kohdun tyhjentymisessä saattaa olla viiveitä, samoin kiimojen löytymisessä, vaikka toiminta jo normaalia olisikin. Rakkuloita voi esiintyä viileitä jaksoja enemmän, varsinkin jos helle on päässyt aiheuttamaan energiavajetta.

Tiineystarkastuksia kannattaa tehdä alkutiineyden jälkeen vielä toistamiseen, sillä varhaisluominen jää usein näkemättä. Maitotestillä otettu varhainen tiineys kannattaa tarkistaa vielä rektaalisesti. Maitotesti näyttää positiivista tulosta vielä 60 päivää luomisesta, joten tulos saattaa olla virheellinen, jos näyte on otettu pian luomisen jälkeen. Kiimat käynnistyvät heti ilmojen viilennyttyä.

Mitä opimme tästä?

Varmasti kesän sää on laittanut monet miettimään varautumista ensi kesään. Ilmanvaihdon remontit ovat todistaneet tehonsa eli kiinteiden ikkunoiden vaihto kennoihin tai vastaaviin sekä hormeihin on parantanut ilman vaihtumista.

Puhaltimien on nähty viilentävän seisovaa ilmaa. Suositusten mukaan viilennyspuhaltimet asennetaan tuulettamaan makaavia lehmiä parsiin, jotta lehmät viihtyisivät makuulla levossa. Erityisesti poikimista odottavien viilennystä on suositeltu niin lehmien itsensä kuin sisällä olevien vasikoiden takia.

Navetoissa kannattaa tarkastella muitakin mahdollisuuksia hellestressin minimoimiseen. Vesialtaiden lisäys minne tahansa uuteen paikkaan saattaa helpottaa ruuhkia nykyisillä altailla ja auttaa juomisen lisäämisessä.

Myös mahdollisuuksia ahtauden vähentämiseen navetan ruuhkaisimmissa osastoissa kannattaa pohtia. Voiko jonkin eläinryhmän siirtää väliaikaisesti toiseen paikkaan tai laitumelle? Voiko lisätilaa tehdä lisäämällä ulkoilualuetta?

Kesän jäljiltä navetoissa on myös siivottavaa ennen talven tuloa. Syksyllä saattaa vielä onnistua koko navetan peseminen tai pesettäminen. Ainakin tiettyjen osastojen, poikimatilojen ja vasikkalan pesu voisi vähentää tautipainetta syksyllä ja talvella. Vielä on mahdollista siirrellä eläimiä pesun alta ja tuulettaa pesun aiheuttamat kosteudet. Palkaksi saadaan valoa ja työn iloa navettaan ja lopullinen häätö kärpäsille. ¬

Teksti ja kuvat: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja maitoyrittäjä Mervi Yli-Hynnilä www.lehmalaakarit.com

Myös hiehoja kannattaa viilentää, sillä ensimmäisen kauden tuotoksen on todettu kärsivän hellestressistä.