POIKINUT TARVITSEE ENERGIAA

Heti poikimisen jälkeen käynnistyvät uudenlaiset elintoiminnot umpiajan jäljiltä. Kaikki prosessit vaativat energiaa ja suorastaan kilpailevat toistensa kanssa saannista. Samaan aikaan ruoansulatuksen pitää olla nopeasti valmis muuntumaan umpiajan kuituisten rehujen käyttäjästä nopeiden energianlähteiden vapauttajaksi. Onnistumista edesauttaa olosuhteet, joissa lehmällä on helppo ja lyhyt matka rehun ja veden luo sekä rauhallinen ja tilava makuupaikka- ja ennen kaikkea, jalat kunnossa.

Kohdun tehtävä

Poikimisen jälkeen kohtu supistuu nopeasti ja jälkeiset irtoavat sen seinämistä. Lihastoiminta vaatii kivennäisten tasapainoa eli piileväkin kalsiumin tai magnesiumin puute heikentää lihasvoimaa. Kohdun limakalvon korjautuminen ja jälkeisten sulattelu on onnistuessaan hallittu tulehdusprosessi, joka kuluttaa paljon energiaa. Tulehdusprosessin hal- linta kuluttaa myös antioksidantteja, joten kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien tarve on merkittävä. Näistä tunnetuimmat, eli seleeni ja E-vitamiini, toimivat työparina, eikä kummastakaan saa olla puutetta.

Vastustuskyky

Poikineen lehmän elimistö on tuotantokautensa suurimmassa riskissä sairastua tulehdussairauksiin, yleisimmin utare- tai kohtutulehdukseen. Kohtutulehdukselle altistavat kaikki poikimisen epänormaaliudet, kuten kaksoset, synnytysavun tarve tai halvaantuminen. Utaretulehdus saa helposti alkunsa bakteerien iskiessä vedinkanavaan joko likaisesta ympäristöstä tai avointen vedinaukkojen kautta. Sulkijalihasten toiminta edellyttää lihasvoimaa ja siihen tarvitaan kalsiumia ja muita kivennäisiä. Suurin osa ensimmäisten kuukausien utaretulehduksista on saanut alkunsa umpikaudella eli utaretulehdusbakteerit ovat päässeet silloin vedinkanavasta sisälle.

Elimistön suojamuurit ovat sijoittuneet iholle ja limakalvoille, joissa on suojaavat rakenteet taudinaiheuttajien hyökkäysten eliminoimiseksi. Siellä on myös valmius suojautua, jos rakenteet pettävät ja hyökkäys tapahtuu eli silloin syntyy tulehdusprosessi. Ihon eri kerrokset suojaavat ulkoisilta iskuilta. Limakalvolla on suojaavan epiteelin lisäksi limaneritystä ja esimerkiksi nenässä värekarvatoimintaa kuljettamaan vieraita pois.

Iholla ja limakalvoilla tapahtuva paikallinen vastustuskyky vaatii toimintaansa hurjan määrän energiaa. Solutasolla tapahtuva vilkas kemiallinen toiminta ei toimi ilman energiaa ja antioksidantteja.

Jälkeisten jääminen lisää riskiä kohtutulehdukselle ja vähintään hitaalle kohdun puhdistumiselle poikimisen jälkeen.

Rikkoumat porttina infektioille

Suojaukset pettävät helpoiten silloin, jos ne vammautuvat. Ihon rikkoutumiin, esimerkiksi kinnerhiertymiin syntyy tulehdus ja siitä saattaa tulla infektioportti niin, että bakteerit pääsevät siirtymään muualle elimistöön. Limakalvolla tapahtuvat haavaumat, kuten kohdun limakalvon rikkoutuminen poikimisessa tai vetimen limakalvon hiertyminen tyhjälypsyssä, voivat avata taudinaiheuttajille pääsyn syvemmälle kudoksiin.

Ruoansulatuskanavan limakalvot toimivat myös suojamuurina estäen taudinaiheuttajien pääsyä syvempiin kudoksiin. Lehmän kannalta onnistumisen edellytyksenä on myös pötsin happamuustasapaino. Jos pH pääsee liian happamaksi, syntyy hapanpötsi, mikä altistaa haitallisten bakteerien pääsyn elimistöön aiheuttaen esimerkiksi maksapaiseita. Hapanpötsi johtaa helposti juoksutusmahan häiriöihin ja pahimmillaan juoksutusmahassa voi olla haavaumia, joista taudinaiheuttajat etenevät aiheut- taen esimerkiksi vatsakalvon tulehduksen.

Valuttavista lehmistä kannattaa pitää kirjaa ja ottaa ne seuraavaan eläinlääkärin tarkastukseen.

Maidontuotanto vie energiat

Merkittävä energian kuluttaja vastapoikineen elimistössä on utare ja käynnistyvä maidontuotanto. Luonto on priorisoinut energian ohjauksen niin, että ensisijainen saaja on maidontuotanto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maitoa laitetaan tulemaan, mutta energia ei ehkä riitäkään tulehdusprosessien hallintaan, mikä johtaa sairastumiseen. Sairauden laatu voi olla tulehdus tai ketoosi tai näiden kaikkien vaikeasti erotettava yhdistelmä. Korkeatuottoiseksi jalostetun lehmän hoito onkin tästä syystä erittäin vaativaa juuri poikimisen aikaan. Erityisen herkkiä sairastujia ovat ne, jotka jo poikiessa ja ensimmäisinä päivinä ovat kovassa maidossa. Niillä myös kalsiumin tarve on korkea ja vähintään piilevä kalsiumin puute on uhkana.

Rasvan sulattelu

Maalaisjärjellä voisi luulla, että hyvät rasvavarastot suojaisivat poikinutta energian puutteelta. Läskit eivät kuitenkaan auta vaan haittaavat, sillä rasvojen mobilisointi elimistön varastoista tapahtuu verenkierron avulla ja rasva ohjataan maksaan pilkottavaksi. Jos maksan nopeus ei riitä pilkkomiseen, rasva varastoituu maksaan aiheuttaen rasvamaksan ja häiritsee siten maksan toi- mintaa. Maksalla on tärkeä rooli energian muodostamisessa, joten toimintakyvyn heikentyminen kurjistaa energiavajetta entisestään. Lehmän pitäisi siis poikia juuri sopivassa kuntoluokassa ja erityisesti se ei saisi lihoa eikä laihtua umpiaikana, jotta rasvaa ei liikuteltaisi elimistössä. Poikiessaan lihava lehmä sairastuu helposti aineenvaihduntasairauksiin ja laiha lehmä tulehduksiin.

Munasarjatoiminta

Ketoosilehmä pitää erityisesti kuivasta heinästä.

Selvittyään kohdun palautumisesta ja maidontuotannon käynnistymisestä alkaa munasarjatoimintojen käynnistyminen, joka sekin vaatii runsaasti energiaa. Hyvä energiaruokinnan onnistumisen mittari käytännössä onkin kiimojen käynnistyminen ja tiinehtyminen. Hyvin usein nähdään, että kun käytössä on ollut energiaköyhä rehu, kiimat eivät käynnisty ja rakkuloita esiintyy. Vastapoikineilla voidaan löytää hitaasti palautuneita kohtuja ja tulehduksia.

Ruokinnan tarkastelu

Kuten moneen kertaan todettu, poikineen ruokinta on taiteilua energiavajeen ja hapanpötsin välillä. Kummallakin puolella sairastuminen uhkaa. Varminta onnistuminen on silloin, kun säilörehussa on sekä energiaa että kuitua, ja valkuaistakin tarvitaan. Siinäpä onkin haastetta rehuntekijöille. Ennaltaehkäisyssä on kuitenkin onnistumisen avaimet ja jälleen on oikea aika tsempata kaikki mahdollinen panostus säilörehun tekoon. Erityisesti ykkössadon onnistuminen lypsävien lehmien rehuksi on tärkeää.

Kun tarkastellaan ruokintaa, on aina varmistettava, onko toteutunut ruokinta sama kuin suunniteltu. Analyysit sekä viljoista että säilörehuista ovat kaiken perusta. Navetalla on optimoitava poikineiden olo- suhteet, sillä lehmien mahdollisuus onnistua perustuu vapaaseen pääsyyn rehun ja veden luo sekä makaamaan. Myös jalkojen kunto ratkaisee paljon.

Energian lisäksi tarkasteluun pitää ottaa kivennäiset niin umpilehmillä kuin lypsävillä. Oikea tasapaino löytyy, kun rehuista otetaan kivennäisanalyysit ja valitaan täydennys tarpeen mukaan. Vitamiinien tarve on merkittävä, sillä umpilehmillä käytettävät kuituiset rehut köyhdyttävät saantia. Kuten aina, on varmistettava myös käytännössä oikea annostelu sekä varmistettava täydennysten päätyminen oikeiden lehmien suuhun asti. Seleeni- ja E-vitamiinilisä voi olla tarpeen muillakin kuin luomutiloilla.

Energiarehujen valinnoissa säilörehun laadun jälkeen jää mietittäväksi viljojen tai teollisten väkirehujen energiasisällöt. Viljalajeissa on vaihtoehtoja ja teollisista rehuista saadaan tarvittavaa lisäystä. Energialiuosten käyttö ainakin roboteilla on yleistä ja energiarehuja voidaan käyttää muissakin järjestelmissä poikineille. Rasvalisällä on ratkaistu silloin tällöin tarpeellinen lisä.

Pitoisuuksien seuranta

Maidon pitoisuudet kertovat paljon energiaruokinnan toteutumisesta. Karkeasti ottaen tankkimaidon rasvan lasku kielii hapanpötsistä ja valkuaisen lasku energiavajeesta. Rasvan ja valkuaisen korkea suhdeluku kertoo energiavajeesta ja matala luku viittaa hapanpötsiin. Urean tavoitteessa 20-25 (-30) kannattaa pysytellä. Tankkimaitoa herkemmin yksilöiden rasvan ja valkuaisen suhdeluvut löytyvät tuotosseurannan kausira- porteista, joista voi valita listan tuotospäiväjärjestyksessä ja tarkkailla erityisesti onnistumista ensimmäisen kuukauden aikana, toki myöhempääkään jaksoa unohtamatta. Robottien rasvan ja valkuaisen suhteen seuranta tai BHB-mittaus ovat toimivia apuvälineitä. Koska mittaus on reaaliaikaista, on tieto aina uutta ja hälytykset tuoreita verrattuna tuotosseurannan raportteihin. Myös märehtimisen seuranta on erinomaista tietoa. ¬

Teksti ja kuvat: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja maitoyrittäjä Mervi Yli-Hynnilä www.lehmalaakarit.com