Semex Posti tammikuu 2023

SIIRTYMÄKAUDEN LEHMÄ HYÖTYY TUNNUTUKSESTA JA HYVÄSTÄ SYÖNNISTÄ

Suomalaisessa ruokinnassa tunnutus on vuosien saatossa siirtynyt jotenkin takaalalle. Myös joskus saatuja huonoja siirtymäkauden kokemuksia on meillä koettu tunnutusruokinnan aiheuttamiksi. Nykylehmät heruvat nopeasti korkeisiin maitomääriin, ja jos niitä ei ole viimeisen kolmen tiineysviikon ajan valmennettu tuleviin tapahtumiin, niistä tulee riskiryhmäläisiä. Osa karjasta selviytyy aina, mutta se ei mukavaan elämään karjan kanssa haluavalle yrittäjälle riitä.

Siirtymäkauden aikana tehdään tärkeitä päätöksiä lehmän tuotannon, terveyden ja hedelmällisyyden suhteen. Ajanjakso osuu kolmeen viikkoon ennen ja kolmeen viikkoon jälkeen poikimisen. Joka tuotantovaiheessa lehmällä on omat tarpeensa ja niihin vastaamalla voidaan parantaa tuotannon taloutta ja karjanhoitotyön tekemisen mielekkyyttä.

Keskittymällä oikeanlaiseen ruokintaan ja managementkäytäntöihin päästään näkemään, kuinka nykylehmä vastaa panostuksiin poikimisen jälkeisen 60 päivän herumisjakson aikana. Ja kuinka se pystyy tuon saa-

vutetun tason ylläpitämään myös seuraavan 60-120 päivän tuotantojakson aikana, jolloin sen tulee maidontuotannon lisäksi osoittaa myös kykenevänsä tiinehtymään ongelmitta.

Umpeenlaitosta se alkaa Lehmän seuraavan tuotantojakson katsotaan alkavan umpeenlaitosta, ei poikimisesta. Useissa yhteyksissä myös mainitaan, että umpeenlaittopäivä on lypsylehmän tärkein ajankohta. Siinä hetkessä on hyvä tarkastella, kuinka edellinen tuotantokausi kokonaisuudessaan sujui, niin yksilö- kuin karjatasollakin.

Meillä Suomessa puhutaan umpikaudesta yhtenä ajanjaksona. Johtavissa karjamaissa umpikausi jaetaan kahteen jaksoon:

Far-Off (umpikauden ensimmäiset viisi viikkoa)

Close-Up (umpikauden viimeiset kolme viikkoa)

Vaikkakaan Far-Off- lehmät eivät varsinaisesti siirtymäkauden lehmiin kuulukaan, on tärkeää käydä läpi muutama tärkeä seikka myös siltä ajanjaksolta. Avaintekijänä on aikaansaada tasapainoinen ruokinta, jossa on riittävästi, mutta ei liikaa energiaa. Umpikauden kuiva-ainesyönti sen alkuvaiheessa noin 2 prosenttia elopainosta.

Mikä on hyvä energiataso umpilehmälle?

Sopiva energian määrä on 9-10 MJ/kg ka, joka 12 kuiva-ainekilon päivittäisellä syönnillä tarkoittaa 115 megajoulen kokonaisenergian saantia. Sen aikaansaamiseksi parhaita rehuja ovat runsaasti sulamatonta kuitua sisältävä heinä tai olki terästettynä sopivalla määrällä säilörehua sekä tarvittaessa väkirehua. Koko dieetin raakavalkuaispitoisuuden minimi on 12 % kuiva-aineesta.

Umpilehmien rehustuksessa karkearehulla on selkeä päärooli, joten sen analysointi energia- ja valkuaisarvojen lisäksi kivennäis- ja hivenainetasolle on

Artikkelin kirjoittaja Tiina Karlström, ProAgria Oulu, Valtakunnallinen Huippuosaaja, lypsykarjan ruokinta, terveys ja hyvinvointi. Kuva: Ella Karttimo

Alku-umpikaudella (Far-Off) lehmällä on erilaiset ruokinnalliset tarpeet kuin loppuumpikaudella (Close-Up)

ensiarvoisen tärkeää. Umpilehmän tarpeista poikkeavat lukemat korvataan täydentävillä rehupanoksilla tasapainoon. Jos halutaan määritellä myös kationi-anioni -ruokinnan tarve, tulee rehuanalyysiin rastia kaliumin (K) ja natriumin (Na) lisäksi mukaan analyysit myös rehun rikki (S)- ja kloridi (CL)pitoisuuksista. KAT mEq/kg ka lasketaan seuraavalla kaavalla: [(Na% / 0,0023) + (K% / 0,0039)] – [(Cl% / 0,00355) + ( S% / 0,0016)], jossa Na%, K%, Cl% ja S% lasketaan yleisen dieetin pitoisuuden laskentasäännön mukaan /10.

Lehmän kuntoluokan tulee pysyä välillä 3-3,25 myös koko umpikauden ajan. Loppulaktaation lehmien aktiivista kuntoluokkaseurantaa ja syy-seuraus -suhteiden pohdintaa kannattaa tehdä, jos kuntoluokat karjassa jojoilevat. Suurin osa lihavista umpilehmistä tehdään loppulaktaation aikana, jolloin niiden energiansaanti on ollut suurempaa kuin sen kulutus. Pitkä poikimaväli pidentää loppulaktaation pituutta, joten hedelmällisyyden haasteita pohdittaessa kannattaa tarkistaa myös karjan valmentamisprosessit umpikaudesta alkaen.

Jotta umpilehmät pääsevät palautumaan tuotantokaudesta, on tärkeää huolehtia, etteivät eläimet kärsi lämpöstressistä, puutteellisesta ilmanvaihdosta ja kosteasta makuu- ja oleskelualustasta. Näiden asioiden tulee toteutua myös, jos umpilehmät ovat laitumella.

Kylminä pakkasjaksoina meillä Suomessa eläimet saattavat altistua myös kylmästressille, jolloin energian tarve kasvaa. Ulkolämpötiloissa pidettävien umpilehmien rehustuksessa tulee huomioida myös rehun jäätymisriski. Haastavampien

jaksojen aikana tulee usein tarve lisätä energian saantia nostamalla myös väkirehun osuutta, varsinkin, jos jäätymisriskin vuoksi säilörehun käyttöä ruokinnassa vähennetään.

Miksi kolme viikkoa?

Umpilehmät siirretään Close-Up-ryhmään kolme viikkoa ennen arvioitua poikimista. Jotta lypsävä lehmä menestyy, sillä tulee olla kyky mobilisoida kalsiumia luustosta ja imeyttää sitä

Suositus umpilehmä Suositus lypsylehmä Yksikkö Energia

Lehmien tärkeimpien ravintoaineiden saannin suositukset (Lähde Karjakompassi)

Suositus umpilehmä Suositus lypsylehmä Yksikkö

Kalsium 3-5 5,5-10 g/kg ka Fosfori 2,5-4,5 3,5-6 g/kg ka Magnesium 3,5-5 3-5 g/kg ka Kalium 8-20 5-30 g/kg ka Seleeni 0,3-0,5 0,3-0,5 g/kg ka E-vitamiini > 15 > 15 k.y./kg ka D-vitamiini > 1200 > 1000 k.y./kg ka Kationi-anionitasapaino alle 100 min 175 mEq/kg ka

Lehmien tärkeimmät kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit umpi- ja lypsylehmillä (Lähde Karjakompassi)

ohutsuolen kautta käyttöönsä. Varsinaisen umpikauden aikana tuota tarvetta ei ole, joten sammutettu järjestelmä tulee käynnistää uudelleen. Se kestää 10-15 päivää. Ilman asiallista valmentautumis- ja tunnutusvaihetta sekä kliininen että piilevä poikimahalvaus uhkaavat lehmän terveyttä. Lehmä tarvitse aikaa myös pötsin sopeuttamiselle umpikautta korkeammalle väkirehutasolle, joka on tärkeää, jotta ravintoaineet imeytyvät tehokkaasti myös poikimisen jälkeen.

Close-Up ryhmä

Umpikauden ensimmäiset viisi viikkoa lehmät ovat ylläpitoruokinnalla. Umpikauden seuraavat kolme viikkoa niitä valmennetaan lypsykauden rehuihin. Karkearehutaso on silloin 80% ja väkirehutaso 20%. Management, joka tavoittelee optimaalista energian saantia, nostaa toteutuneen ruokinnan energiapitoisuutta ilman, että vaarannetaan pötsin terveyttä. Close-Uplehmien ruokinta muuttuu poikimisen lähestyessä karkearehuvaltaisesta enem-

män väkirehua sisältävään dieettiin. Se turvaa optimaalisen energian saannin lehmän tarpeiden mukaisesti sekä suojaa lehmää metabolisilta ja hedelmällisyyttä haittaavilta ongelmilta.

Poikimisen aikana lehmän immuunisysteemi paineistuu. Vahvennetulla ruokinnalla lehmä saa hyvän vastustuskyvyn poikimisen jälkeisiin tarpeisiin. Sikiön tarpeet kasvavat tiineyden loppuvaiheessa, mutta sen viemä tila laskee lehmän kuiva-aineen syöntikapasiteettia 10-30 prosenttia. Jo senkin vuoksi tulee ruokinnan energia- ja valkuaista-

soa nostaa. Erillisruokinnassa se tarkoittaa väkirehutason nostoa, seosruokinnassa esimerkiksi lypsävien seoksen syöttöä umpiseoksen kanssa 50/50-suhteessa. Tarkemmalla ruokinnansuunnittelulla saa tietää, miten se omassa karjassa kannattaa toteuttaa.

Riittävän ravintoaineiden saannin varmistaminen vaikuttaa lehmän terveyteen ja syönnin kasvuun herumiskaudella. Silloin energian tarve on suurimmillaan ja syödyn rehun määrä korreloi suoraan maidon tuotantoon sekä vähentää lihoista lypsämisen tarvetta. Poikimista edeltävä valkuaisen saanti

KarjaKompassi, Ruokintasuunnitelma

vaikuttaa sekä ternimaidon määrään että laatuun, joka on Brix-mittarilla mitattavissa. Tavoiteluku on 25.

Umpilehmä tarvitsee

paljon tilaa

Toteutunut syönti on tärkein tuotoksen vaihtelua aiheuttava tekijä tilojen välillä. Siinä yhdistyvät rehuannoksen, ympäristön ja ruokintamanagementin vaikutukset. Korkeatuottoisen lehmän aktiivista syöntiä tulee aktivoida myös umpikaudella, vaikka ravintoaineiden kokonaissaanti onkin vähentynyt. Parsinavetassa umpilehmällä on aina oma

ruokintapöytätila ja oma, tuttu lepopaikka. Hyvässä pihatossa umpilehmät tarvitsevat ruokintapöytätilaa 60 cm/lehmä. Close- Up -ryhmässä ruokintapöytätilaa kansainvälisten suositusten mukaan tarvitaan 80 cm/lehmä.

Pihatossa umpilehmäosaston täyttöaste saa suositusten mukaan olla max 80 prosenttia sen eläinpaikoista. Hyvässä kuivikepohjaisessa ratkaisussa tilaa tarvitaan 12 m2/lehmä. Lopputiineet lehmät ovat kooltaan suurimmillaan ja liikkumiseltaan kömpelöimmillään. Lisäksi umpiryhmä on pääsääntöi-

Maitotuotos, kg/lypsävä/pv

Ruokintataulu 30 35 40 45 50 55 60 Ummessa Tunnutettavat Lypsävien seos kg 51 57 63 70 76 82 89 14 NurmiSR D710 RV154 KA%30 kg 39 44 48 54 58 63 68 11 Herne D870 OIV119 Tärkk239 KA%640 kg 1,5 1,7 1,9 2,1 2,3 2,5 2,7 0,42

Ohra HLP 64 kg 13,2 MJ Tärkk 600 g/kgka kg 6,9 7,7 8,5 9,5 10 11 12 1,9 Rypsirouhe RV38% kg 3,2 3,6 4,0 4,4 4,8 5,2 5,6 0,88 Lypsykivennäinen g 341 422 468 509 549 596 94 Umpilehmien seos kg 36 14 SR D654 RV135 KA%30 kg 34 13 Kauran ja ohran olki KA%85 kg 2,0 0,79 Umpikivennäinen g 115,70 45,00

Dieetin koostumus 30 35 40 45 50 55 60 Ummessa Tunnutettavat

Väkirehua kg/maito kg 0,40 0,38 0,37 0,37 0,36 0,35 0,35 Kuiva-aineen syönti 21,82 24,38 26,95 29,94 32,51 35,08 38,07 12,00 10,66 Korjattu ME MJ/kg ka 11,0 10,9 10,8 10,8 10,7 10,7 10,6 9,9 11,1 Korjaamaton ME MJ/kg ka 11,8 11,8 11,8 11,8 11,8 11,8 11,8 9,7 10,9 OIV g/kg ka 103 103 103 103 103 103 103 73 90 Raakavalkuainen g/kg ka 175 175 175 175 175 175 175 120 151 Tärkkelys g/kg ka 180 180 180 180 180 180 180 101 Karkearehun kuitu g/kg ka 280 280 280 280 280 280 280 617 428 Väkirehun osuus osuuska:ssa 0,46 0,46 0,46 0,46 0,46 0,46 0,46 0,01 0,26 Syönti, kg/eläin/pv 51 57 63 70 76 82 89 36 28 Kalsium, Ca g/kg ka 7,59 7,59 7,59 7,59 7,59 7,59 7,59 3,94 5,99 Magnesium, Mg g/kg ka 3,17 3,17 3,17 3,17 3,17 3,17 3,17 3,53 3,33

Karjakompassin Ruokintataulu-tuloste havainnollistaa, miltä lehmien ruokinta erilaisissa tuotantovaiheissa syönnin ja ravintoaineiden saannin kautta näyttää. Taulussa on huomioitu myös tunnutettavien laskeva kuiva-aineen syönti. Taulukon karja on keskikooltaan 750 kg ja tuotostasoltaan 13 000 EKM kg. Tilalla on täysseosruokinta kahdella eri seoksella (lypsävien ja umpilehmien seos). Rehut ovat pääosin oman pellon analysoitua rehuntuotantoa.

sesti sellainen, johon koko ajan tulee ja lähtee eläimiä, joten sosiaalinen stressi on suuri laumakokoonpanon muuttuessa koko ajan. Siirrot ryhmiin ja ryhmistä pois kannattaa rajoittaa yhteen päivään viikossa. Väljyyttä tarvitaan myös siksi, että huolimatta hyvästä managementista, jokunen lehmä aina silloin tällöin pääsee vahingossa tähän ryhmään myös poikimaan. Silloin sekin voi tapahtua ilman suurimpia riskejä.

Poikimapäivän tekemiset ja CuddleBox

Poikimisen jälkeen lehmällä on nälkä ja suuri energiavaje. Poikimisen aikaan se on ollut kipeänä useamman tunnin ajan, jolloin syönti ei ole ymmärrettävästi ollut aktiivista. Onnistuneen poikimisen jälkeen lehmällä on sekä jano että nälkä. Energiajuomavalmisteen antami-

nen heti poikimisen jälkeen piristää lehmää ja aktivoi sitä syömiseen. Useat suomalaiset karjanomistajat ovat hoksanneet valmisteen merkityksen niin suureksi, että lehmän kieltäytyessä sen juomisesta, juoma on letkutettu eläimelle. Mitä nopeammin poikimisen jälkeen juoma tarjotaan, sitä paremmin lehmä sen omatoimisesti juo.

Lehmän aktiivisuutta syöntiin tehostaa vasikan nostaminen ruokintapöy-

dälle ja asettamalla syöntiin houkuttavaa rehua reiluin määrin tarjolle. Hollantilaisen CowSignals-konseptin lanseeraama CuddleBoxsysteemi on hyvä tapa homman tekemiseen. Ruokintapöydällä olevaan laatikkoon nostettu vastasyntynyt vasikka pysyy hyvin aloillaan, jolloin emäkin rentoutuu syömään. Ja jokaisella suupalalla se saa sisäänsä energiaa, valkuaista, kalsiumia, kuitua, tärkkelystä ja magnesiumia, jotka varmistavat

Ulkolämpötiloissa pidettävien umpilehmien rehustuksessa tulee huomioida eläinten lisäenergian tarpeen lisäksi myös rehun jäätymisriski. Haastavampien jaksojen aikana voi energian saantia lisätä nostamalla väkirehun osuutta, varsinkin, jos jäätymisriskin vuoksi säilörehun käyttöä ruokinnassa vähennetään.

hyvän alun herumisvaiheeseen.

Take home -message

Management siirtymäkauden lehmien parissa vaikuttaa suuresti maidontuotannon kannattavuuteen sekä korjaavista toimenpiteistä johtuvaan työmäärään ja eurotappioihin. Siirtymäkauden erityishuomio tarkoittaa tutkimusten mukaan 2-3 maitokilon nousua tai laskua tärkeässä tuotantovaiheessa.

Umpilehmien kuiva-aineen syöntitasoa tulee ylläpitää ja huomioida lähestyvän poikimisen tuomat haasteet lehmän syöntikyvylle ja kasvaneelle ravin-

Poikimista odottavan lehmän syönti laskee, joka näkyy vasemman kyljen nälkäkuopassa ns. varoituskolmiona. Se kertoo, että viimeisen 6 tunnin aikana syönti ei ole ollut aktiivista.

CuddleBox on hollantilaisen CowSignals-konseptin lanseeraama systeemi, jossa syntynyt vasikka pysyy aloillaan. Poikimista edeltävänä vuorokautena lehmän syönti on ollut vähäistä. Puutetta on kaikista ravintoaineista- sekä nälkä ja jano. Luotu rauhallinen tilanne rentouttaa lehmän aktiiviseen syömiseen ja juomiseen.

toaineiden tarpeelle. Näin toimien turvataan tasapainoinen ruokinta lehmän kaikissa vaiheissa. Onnistumisissa on mahdollisuus ylläpitää 1000 kiloa korkeampi maitotuotos karjassa. Tämän hetken maidon hinnalla (laskentahintana 50 senttiä/litra) se tarkoittaa 500 euroa lisää maidosta tulevaa liikevaihtoa jokaista poikinutta lehmää kohti. Suomalaisessa 50 lehmän karjan keskikoossa se tarkoittaa 25 00 euroa vuositasolla.

Teksti ja kuvat:

Tiina Karlström, ProAgria Oulu, Valtakunnallinen Huippuosaaja, lypsykarjan ruokinta, terveys ja hyvinvointi

Lähteet

ProAgria Karjakompassi

Proper Nutrition and Management of Transition Dairy Cows Management Practices of Close-up Dairy Cows University of Kentucky Department of Animal & Food Sciences