Puheenaiheena umpeenlaitto, sivu

PUHEENAIHEENA UMPEENLAITTO

Maailmanlaajuiset pyrkimykset vähentää antibiootin käyttöä ovat tuoneet uutta ohjeistusta umpeenpanovalmisteiden valintaan. Suomalainen käytäntö on tähän astikin suosinut valikoivaa umpeenpanoterapiaa, eli ilman perusteita ei voida käyttää antibioottisia umpituubeja koko karjalle. Valintana vahat

Vahatuubi on lääkkeetön vaihtoehto suojaamaan umpeenlaitettavaa lehmää. Tuote sisältää vismuttisubnitraattia, joka muodostaa vetimeen umpiajaksi keinotekoisen vahatulpan estämään lian ja taudinaiheuttajien pääsyä vedinaukosta. Vahatuubien suosio on lisääntynyt ja käyttökokemukset ovat varsin hyviä. Markkinoilla on kolme eri nimistä valmistetta: Noroseal, Orbeseal ja Ubroseal. Valinta perustuu tietoon

Hyvät perustiedot lehmien utareterveydestä mahdollistavat yksilöllisen, lehmäkohtaisen valinnan. Terveydenhuoltokäynnillä eläinlääkärin kanssa selvitetään karjan utareterveystilanne, ja eläinlääkäri ohjeistaa, miten jatkossa tehdään hoitovalinnat. Käytännöt ovat eri tiloilla siten erilaiset.

Perusohje lehmäkohtaisen tuotteen valintaan on, että terveille lehmille, joiden maidon solupitoisuus on alle 200 000 kpl/ml, voidaan käyttää vahatuubeja. Joissain karjoissa jätetään terveet umpeen ilman mitään valmistetta. Solupitoisuus kannattaa tarkastaa uusimmasta tietolähteestä eli hiljattain tehdyistä tuotosseurantanäytteistä tai lypsylaitteiston solumittauksesta. Jos uutta tietoa ei ole saatavilla, on parasta tehdä solutesti ennen lypsyä. Jos jokin neljännes on soluinen, otetaan siitä utaretulehdusnäyte.

Perusohje lehmäkohtaisen tuotteen valintaan on, että terveille lehmille, joiden maidon solupitoisuus on alle 200 000 kpl/ml, voidaan käyttää vahatuubeja.

Usein on saatavilla monipuolisempaakin tietoa kuluneen kauden utareterveydestä eli onko lehmää hoidettu ja onko siltä otettu utaretulehdusnäytteitä. Jos hoitoja tai utaretulehduslöydöksiä on, perehdytään tarkemmin, olisiko perusteita antibioottisen valmisteen käyttöön. Jos antibioottiin päädytään, valitaan tuote sen mukaan, onko taudinaiheuttaja penisilliiniherkkä vai -resistentti.

Antibioottiakin tarvitaan

Umpeenlaitto on edelleen erinomainen ajankohta hoitaa piileviä utaretulehduksia. Antibiootin käyttömäärä on vähäinen ja ajoitus tehokas verrattuna lypsykauden aikaiseen hoitoon. Piilevän tulehduksen hoito loppulypsykaudella voidaan usein siirtää umpeenpanon yhteyteen tai tarvittaessa voidaan aikaistaa umpeenlaittoa ja näin välttää lypsykauden aikainen hoito.

Valmisteissa on yksinkertaistetusti sanottuna kahta eri vaihtoehtoa eli vaikuttavana aineena on joko penisilliini tai kloksasilliini. Kloksasilliinia käytetään, jos todettu taudinaiheuttaja on resistentti penisilliinille. Penisilliinipitoinen tuote on Umpimysiini ja kloksasilliinipitoinen on Orbenin retard. Valitettavasti Umpimysiinin saatavuudessa on ollut ja on edelleen häiriöitä. Häiriöistä johtuen markkinoilla on väliaikaisen luvan saanut valmiste.

Karjakohtaista täsmätyötä

Utaretulehdusten aiheuttajien kirjo on kullakin tilalla yksilöllinen ja vaihtelee myös eri vuosina ja vuodenaikoina. Siksi mikään umpeenpanokäytäntö ei ole lopullinen ja pysyvä, vaan tilannetta seurataan ja käytäntöä muutetaan tilanteen eläessä.

Vahatuubin sisältö on tahmeaa ja liimautuvaa. Tarkoituksena on sulkea vedinaukko.

Str.agalactiae on bakteeri, jonka torjuntaan kuuluu säännönmukainen penisilliinipitoisten umpituubien käyttö. Yleensä agan tultua tilalle käynnistetään tehokas saneeraus. Useimmilla tiloilla saneeraus onnistuu ja tartunta eliminoidaan, mutta umpituubien käyttöä jatketaan jonkin aikaa varotoimenpiteenä. Valitettavasti osalle karjoista tartunta jää pysyväksi eli agaa löytyy soluttavien utaretulehdusnäytteistä. Näille karjoille suositellaan kaikkien lehmien hoitoa penisilliinillä umpeenlaiton yhteydessä, kunnes tilanne muuttuu.

Tartuntatilanne voi olla hankala myös muiden streptokokkien tai stafylokokkien takia ja joillekin karjoille on perusteita käyttää antibioottia kaikille lehmille, kunnes tilanne korjaantuu. Vuodenaikaisvaihtelua

Terveystilanne ja ulkoiset riskit vaihtelevat myös vuodenajan mukaan. Tyypillisesti hankalia ovat lämpimät ja kosteat olosuhteet sekä kärpästen ja hyönteisten puremat. Laidunkausi voi olla olosuhteiltaan altistava, varsinkin, jos on kosteaa ja kuraista. Myös navetan sisäiset olosuhteet vaihtelevat eri vuodenaikoina ja ovat eri navetoissa erilaiset. Eläinlääkärin kanssa voidaan sopia antibioottisen umpeenpanovalmisteen käytöstä väliaikaisesti altistavissa olosuhteissa. valitaan solutestitiedon tai utaretulehdustutkimuksen perusteella.

Mikäli niin ikävästi kävisi, että umpeenpanovalmisteet loppuisivat kokonaan, opastaa yliopisto hoitamaan tartuntaneljännekset ennen umpeenlaittoa lypsykauden aikaisilla antibiooteilla. Umpeenlaitossa voidaan tällöin käyttää vahatuubeja.

Terveystilanne ja ulkoiset riskit vaihtelevat myös vuodenajan mukaan. Tyypillisesti hankalia ovat lämpimät ja kosteat olosuhteet sekä kärpästen ja hyönteisten puremat.

Saatavuushäiriön aikainen ohjeistus

Kun antibioottisesta valmisteesta on pulaa, on yhteisvastuullisesti tarpeen säästää varastoja. Helsingin Yliopiston suosituksen mukaisesti antibiootilla hoidetaan vain soluttavat neljännekset, eikä koko lehmää. Hoidettavat neljännekset

Puhtaus on parasta ennaltaehkäisyä

Utaretulehdus umpeenlaiton aikaan kielii tartuntapaineesta lähiympäristössä. Tartuntaa levittää ainakin sairastunut lehmä ja sen valuttama maito. Lähes kaikki taudinaiheuttajat ovat enemmän tai vähemmän lantaperäisiä, joten lian torjunta on parasta ennaltaehkäisyä. Utareen ja erityisesti vedinaukon ympäristön likaantuminen mahdollistaa monien utaretulehdusbakteerien elämisen. Lanta ja mahdollisesti vetimestä vuotava maito ravitsevat taudinaiheuttajia.

Umpeenjätössä oleva lehmä vuotaa helposti ja makeaan maitoon tarttuu helposti ympäristön likaa ja kuivikkeita. Vedinten puhdistukseen kannattaa panostaa tavallista enemmän. Erityisesti robotit tekevät työnsä aina samoin ja vetimet saattavat jäädä likaiseksi ilman ihmisapua. Vedinaukon ympäristö on hyvä puhdistaa vedinpyyhkeellä ja varmistaa alkusuihkeilla maidontulo. Lypsyn onnistumista kannattaa seurata tarkoin ihmissilmällä ja varmistaa kaikkien neljännesten tyhjentyminen. Alkavan tulehduksen löytyminen jo tässä vaiheessa parantaa hoitotulosta.

Karvanajo utareesta ja hännästä helpottaa puhtaa-

Karvanajo utareesta ja hännästä helpottaa puhtaana pysymistä. Parren runsas kuivitus ja puhdistus vähintään kahdesti päivässä on tärkeää. Mitä puhtaampana lantakäytävät pysyvät, sitä vähemmän on puhdistustyötä muualla.

Viimeisillä lypsyillä erityisesti robotilla on tärkeää valvoa lypsyn onnistuminen ja kaikkien lohkojen tyhjentyminen. Jos jokin lohko jää pulleaksi, tarkastetaan ettei se ole tulehtunut. Myös utareen puhtaus on erityisen tärkeää tartuntojen ehkäisemiseksi.

Orbeseal annostelu: Vahatuubi laitetaan vetimeen puristamalla toisella kädellä vedintä niin, että vaha jää vain vetimeen.

na pysymistä. Parren runsas kuivitus ja puhdistus vähintään kahdesti päivässä on tärkeää. Mitä puhtaampana lantakäytävät pysyvät, sitä vähemmän on puhdistustyötä muualla.

Kestokuivikeosastot ovat lehmän hyvinvoinnin kannalta erinomaisia. Hygienia ja hyvinvointi vääntävät kättä tässäkin kohteessa ja erityisen hankalaksi puhtaanapito tulee ahtaissa osastoissa. Umpeenlaitossa oleva tai juuri umpeen jätetty lehmä on erityisen altis tartunnalle, kun vedinaukot eivät ole vielä täysin sulkeutuneet. Vahat vaativat erityistä hygieniaa

Vahatuubien laittoon kannattaa varata otsalamppu ja runsas määrä desinfiointipyyhkeitä. Avustaja on tarpeellinen, sillä huiskiva häntä ja mahdollisesti potkiva lehmä eivät helpota hygieniaa.

Kylmissä oloissa tuubit saa lämmittää huoneenlämpöön, mutta puhtauden takia ei vesihauteessa. Vedintä puhdistetaan huolellisesti niin pitkään, että desinfiointipyyhkeessä ei näy likaa.

Vedintä puhdistetaan huolellisesti niin pitkään, että desinfiointipyyhkeessä ei näy likaa. Vedinten annetaan kuivua ennen annostelua. Ruiskun kärki saa koskea vain puhtaaseen vedinaukkoon.

Kun vahat saanut lehmä poikii ja otetaan lypsyyn, pitää vahat poistaa käsin lypsäen.

Utareen maitoa tuottava kudos uudistuu umpiaikana. Vedinten annetaan kuivua ennen annostelua. Ruiskun kärki saa koskea vain puhtaaseen vedinaukkoon. Toisen käden sormilla puristetaan vetimen yläosaa niin, että vahaa jää vain vedinkanavaan. Jos vedin on pieni, vahaa ei puristeta kuin sen verran, mitä vetimeen suosiolla mahtuu. Yksi ruisku käytetään yhteen vetimeen ja tuotetta ei hierota ylöspäin. Annostelun jälkeen voidaan käyttää vedinkastoa tai -sumutetta.

Umpeen jätettyjä lehmiä on hyvä tarkkailla päivittäin. Vedinten tai neljänneksen turvotus kielii alkavasta tulehduksesta. Vaha voidaan lypsää pois ja mahdollisesti tulehtunut vedin hoidetaan eläinlääkärin ohjeen mukaan.

Kun vahat saanut lehmä poikii ja otetaan lypsyyn, pitää vahat poistaa käsin lypsäen. Yksi tuotteista (Ubroseal) on värjätty siniseksi havainnoinnin helpottamiseksi. Vasikalle ei tuotteesta ole haittaa, mutta lypsylaitteiston ahtaissa kohteissa vaha ei ole eduksi.

Valintojen jatkuva puntarointi

Umpeenpanokäytännöistä ja saatavuushäiriöiden tilanteesta kannattaa keskustella aina terveydenhuoltokäynnillä. Onnistumisen mittareita on useita ja käytäntöjä kannattaa muuttaa, mikäli tulokset eivät miellytä. Tulehdukset umpeen jätössä tai käytännön ongelmat umpeen laitettavien hoidossa kielivät muutostarpeista. Poikineiden utareterveys kertoo sekä umpeenlaitosta että umpiajan altisteista. Poikineista kannattaa ottaa ensimmäisellä lypsyllä solutesti ja tarvittaessa utaretulehdusnäytteet, jotta saadaan tarkkaa faktaa seurannan avuksi. Ei kannata unohtaa, että umpiajalla saadut tartunnat voivat aiheuttaa utaretulehduksia useiden kuukausien ajan poikimisesta.

Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja maitoyrittäjä Mervi Yli-Hynnilä www.lehmalaakarit.com

Kuvat: Annika Haarajärvi