Semex Posti tammikuu 2023

MATKAKERTOMUS: SEMEXIN EDUSTAJAT OPINTOMATKALLA KANADASSA

Pääsimme KV-Farmari hankkeen kautta Kanadaan opintomatkalle, jonka tarkoituksena oli työskennellä tilalla sekä tutustua sen toimintatapoihin, tässä tapauksessa Joe Loewith & Sons’n omistamaan Summitholm Holsteiniin. Lähdimme matkaan avoimin mielin tietämättä lainkaan, mitä olimme menossa tekemään. Avoimen reissumielen kanssa voi tapahtua melkein mitä vain, ja melkein se kaikki tapahtuikin!

Iloiset opintomatkalaiset Liisa Staudinger ja Maija Inkiläinen Summitholmin omistajan Ben Loewithin kanssa.

Tilan arvot

1 Sitoudumme tuottamaan taloudellisesti terveellistä ja ravitsevaa maitoa, jota markkinat haluavat.

2 Tulemme vastaamaan jokaisen lehmän tarpeisiin joka päivä, eläinten hyvinvoinnin ollessa etusijalla.

3 Tulemme kannustamaan ja edistämään jokaisen yksilön kasvua sekä kehittymistä.

4 Pyrimme suojelemaan ja parantamaan ympäristöä, jättäen sen paremmaksi tuleville sukupolville.

5 Tulemme vaikuttamaan yhteisöön positiivisesti.

Nämä arvot olivat näkyvillä kaikkialla navetan sosiaalitiloissa ja ne olivat kiinteä osa päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa.

Matkamme alkoi Suomesta aamutuimaan sunnuntaina 13.11. ja perillä Loewithin tilalla olimme saman päivän iltana kahdeksalta - liki 24h matkustamista takana. Ensimmäisenä iltana saimme jo maistiaisia siitä, mitä tuleva viikko tilalla meille antaisi, kun pääsimme keskustelemaan illallisella tilan vanhan isännän Carl Loewithin kanssa. Hän avasi meille tilan kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita, joista hänen mielestään olivat tärkeimpänä cow comfort (huom. ensimmäisenä),

hyvä vasikoiden hoito, hyvä genetiikka, hyvä ruokinta sekä erityisesti oikeiden ihmisten löytäminen tiimiin sekä työntekijöiksi että neuvojiksi.

14.11.

Maanantaiaamuna olimme jo ennen viittä ihastelemassa 2*16 paikkaisella takalypsyasemalla tapahtuvaa lypsyä. Olimme kirjaimellisesti haltioissamme ja todella hämmästyneitä siitä, kuinka tyyni tunnelma asemalla oli ja miten rauhallisesti lypsäjät työskentelivät.

Vuosi 2021 Lehmiä kpl 518 Maito kg 14 408 R% 4,1 V% 3,21 3krt tai useammin poikineiden %-osuus 51,7 Korkein heruminen keskimäärin (kg) 55,2 Lypsykauden pituus keskimäärin 328 DIM 158 Suunnitellut poistot % 19 Suunnittelemattomat poistot % 15 Eloon myydyt % 14 % lehmistä solut >200 000 10 Poistettujen elinikäistuotos 11/22 38 250 Tunnuslukuja tilan vuosiraportista vuodelta 2021. Huomaa, miten korkea poistettujen elinikäistuotos on. Ko. luvussa on 552 lehmää ja se on otettu meidän käyntimme aikaan koneelta ja sisältää juuri myydyt 30 ensikkoa!

Jo tällöin laitoimme merkille, että äänen ja voiman turha käyttö eivät kuuluneet tilan tapaan toimia. Ben tuli pian tämän jälkeen töihin ja menimme toimistoon, jossa juttelimme heti alkuun tekemästämme huomiosta. Selvisi, että lypsyrutiineihin ja lehmien kohteluun kiinnitetään tilalla varsin paljon huomiota. Hyvillä käytännöillä haluttiin varmistaa maidon nopea laskeutuminen, mutta myös eläinten hyvinvointi ja ihmisten mielekkyys tehdä lypsytyötä. Tämä eläinten rauhallinen käsittely tuli vastaan monta kertaa viikon aikana, ja todella huomasimme, että se ei ollut ainoastaan puhetta, vaan osa syvälle juurtunutta toimintatapaa.

Samaa syvälle juurtuneisuutta kuvastaa myös tilan ”Mission Statement”taulu, jossa sitoudutaan toimimaan taulun viiden eri kohdan mukaan. Nämä toimintatavat ovat tulleet kiinteäksi osaksi koko toimintaa, eivätkä ne ole vain tyhjiä, kauniita lauseita.

The Good Book

Tilalla oli käytössä erittäin yksinkertainen, mutta tehokas työkalu arjen muutoksien seuraamiseen ja niiden muistamiseen. Tämä työkalu on yksinkertaisesti muistikirja, johon kirjattiin ylös kaikki pienet ja suuret muutokset muun muassa liittyen ruokintaan, työskentelytapojen tai -aikojen muutoksiin ja huoltoihin. Tärkeää oli myös kirjoittaa muistiin, miksi

Ben Loewith esittelee muistikirjaa, johon kirjataan kaikki tilan toimintatapoihin tehdyt pienetkin muutokset.

muutos tehtiin ja mitä sillä pyrittiin korjaamaan. Tämän kirjan ideana oli mahdollisuus tarkistaa jokaisen tehdyn muutoksen tai tapahtuman tarkka aika, ja mitä oli tehty. Tämän kautta kyettiin peilaamaan tilalla nyt tapahtuvia asioita aiemmin tehtyihin muutoksiin, eikä oltu vain muistin varassa.

Aamupäivästä teimme nopean tilakierroksen, joka kattoi myös rakenteilla olevaan meijeriin tutustumisen, jossa alkukesästä -23 ruvetaan pullottamaan maitoa sekä valmistamaan hapanmaitotuotteita, kuten jogurttia. Myynti tapahtuu tilamyymälästä tai suoraan kotiin toimitettuna.

Tämän jälkeen pääsimme seuraamaan tilan ruokintaneuvojan työtä ja keskustelua ajankohtaisista aiheista, joihin tällä kertaa liittyi myös eläinkauppa, sillä tilalla oli liikaa eläimiä. Huomionarvoista itse ruokinnasta lienee, että kaikilla lehmillä oli sama ape.

Lisäksi teimme eläinten seassa kierroksen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa vastapoikineiden kuntoluokkia, sonnan koostumusta ja eläinten yleisvointia, eli

vastasiko ruokintasuunnitelma eläinten tarpeisiin muutenkin kuin maitomäärää ja sen koostumusta tarkastelemalla. Meille selvisikin aamun keskustelujen myötä, että eri alojen neuvojat osallistuvat tilan toimintaan varsin laajasti, tarjoten palveluitaan tilaa hyödyttävinä kokonaisuuksina ja sitoutuneena oman toimintansa kehittämiseen. Ben myös kertoi odottavansa, että saa rahalleen ja ajalleen vasti-

netta yhteistyökumppaneidensa kanssa.

Muutoksia ei toteutettu kevein perustein ja oli tärkeää tietää tarkasti, miksi muutos tehdään ja erityisesti mikä on alkutilanne, jota lähdetään korjaamaan. Tästä erinomainen esimerkki oli vasikoiden ruokintaan tehty muutos. Ennen ruokinnan muutosta vasikoita punnittiin kuukauden ajan vanhalla, huonoksi arvellulla, ruokinnalla. Tämän jälkeen

Myös Ben osallistuu itse kaksi kertaa viikossa lypsyyn aamuvuorossa. Hän kertoi haluavansa tarkkailla rutiineja, mutta toisaalta omalla esimerkillään osoittaa kaikkien töiden olevan yhtä arvokkaita.

tehtiin muutos ruokintaan ja punnitusta jatkettiin. Vain tällä tavoin voitiin todeta, miten tehty muutos oli todella vaikuttanut ja oliko se kannattanut.

Tiukan tietopläjäyksen päälle oli hyvä siirtyä konkreettisiin tilan töihin ja saimme osallistua päivälypsylle. Lypsy kesti kerrallaan noin 5 tuntia sisältäen asemanpesun. Lehmät lypsettiin kolmesti päivässä. Meidän tilavierailumme aikana reilun 500 lehmän joukossa ei ollut ainoatakaan lehmää antibioottikuurilla ja kolmivetimisiä lehmiä oli kymmenkunta kaikkinensa. Vierailumme aikaan tilalla oli yhteensä 23 osa-aikaista lypsäjää: opiskelijoita, eläkeläisiä, kotiäitejäIhmisiä, jotka halusivat pientä ekstratuloa. Tämä koettiin eduksi, sillä usean ihmisen hoitaessa lypsyä ei yksitoik-

Poikimakarsinat

tyhjeni,

viimeinen

olivat kertatäyttöisiä, eli 10 lehmää siirrettiin karsinaan ja se

kun

oli poikinut. Tilaa oli valtavasti. Huomaa myös tuulettimien määrä.

Summitholmissa lypsetään kolme kertaa päivässä. Liisa ja Maija pärjäsivät hyvin lypsäjäkohtaisissa tilastoissa.

koiseen työhön pääse niin helposti kyllästymään.

Lypsyn jälkeen oli päivän työt tehty ja pääsimme lepäämään Wagoniimme, jossa yövyimme. Edellisenä iltana meille oli kerrottu pienestä ongelmasta lämmitysjärjestelmässä, eli meille ei tullut lainkaan lämmintä vettä. Ystävällisesti Ben kyyditsi meidät ja tarjosi suihkun perheensä kodissa, jossa nautimme myös illallisen Benin ja hänen vaimonsa Jenniferin kanssa. Ehkä hämmentävintä illallisella oli, kun Maija tajusi Haloo Helsingin soivan taustalla, kun istuimme pöydän ääressä. Tämä oli Benin tapa toivottaa ulkomaalaiset vierailijat tervetulleiksi ja kokeilla, kuinka kauan menee, ennen kuin huomaamme tutun musiikin.

15.11.

Tiistaiaamu alkoi neljältä ja pääsimme ruokkimaan maitojuotolla olevat vasikat. Igluissa asuvat vasikat juotet-

tiin kolme kertaa päivässä tankkimaidolla, minkä lisäksi niille annettiin vapaasti mysliä ensimmäisen kahden viikon ajan. Tänä aikana vasikat myös yhdistettiin pareiksi. Tämän jälkeen ruokintaan lisättiin pikkuhiehojen ape. Vieroitusiässä vasikat söivät enää pelkästään apetta ja ne siirrettiin 10 vasikan ryhmiin pikkuhiehojen navettaan. Tärkein ohjenuora vasikoiden hoidossa oli, että ker-

rallaan tehdään ainoastaan yksi muutos. Tällä haluttiin varmistaa muutoksen onnistuminen, mutta myös mahdollisen ongelman ilmentyessä oli syitä helpompi etsiä.

Ben antoi paljon aikaansa meille kertoessaan tilan tunnusluvuista ja johtamisesta. Oli hyvin vaikuttavaa huomata, kuinka hyvin harkittuja työtavat ja päätökset olivat. Mitään harmaata aluetta tai synkkää takapi-

haa ei tällä tilalla ollut. Kun olimme aivoistamme liian jumissa ymmärtääksemme enempää luvuista, Ben usutti meidät lypsylle huilaamaan: ”First we’re thinking and then we’re milking”, hän sanoi. Olimme ylpeitä itsestämme, sillä jälkikäteen katsoimme lypsytilastoja tietokoneelta, ja olimme suoriutuneet oikein hyvin. Tilastoista seurataan muun muassa miten nopeasti lehmät antavat maitonsa. Ensikoilla ja vanhoilla lehmillä onkin tämän takia eri käsittelyaika lypsyrutiineissa.

Kolme seuraavaa päivää käytimme osin myös muihin tilavierailuihin Semexin asiantuntijoiden kanssa. Kävimme kahdella robottitilalla ja kahdella asemalypsytilalla. Tiloja yhdisti korkea tuotos ja hyvät tunnusluvut, mutta voi miten erilaisia olivatkaan tavat ja filosofiat keskenään! Näimme yhden 350 lehmän tilan, jossa oli varsin nuoret lehmät ja paljon ulkomaista työvoimaa. Toinen tila puolestaan oli intohimoisen jalostajan, joka hoiti lehmiään aivan valtavan hyvin. Kolmas tila rakasti numeroita ja oli myynyt kaksi sonnia vastikään Semexille, ja neljän-

Kevään -22 aikana saavutettiin 49,5 kilon keskimaito. Tähän ei kuitenkaan haluta pyrkiä ja tästä huippumaidosta oli tietoisesti tultu alaspäin, jotta pitoisuudet säilyvät halutulla tasolla.

nessä paikassa oli aivan uusi upea ja tilava kahden robotin navetta ja lehmät, jotka antoivat kaikkensa noissa mahtavissa olosuhteissa.

Nämä reissupäivät olivat antoisia, mutta hieman haastavia, sillä Ontarioon tuli juuri silloin talvi. Meillä oli vuokra-auto ja niissä ei kuulemma ole tapana pitää talvirenkaita - kyse on kuulemma hinnasta. Olimme hieman ihmeissämme, sillä henkilö- ja materiaalivahingot ovat varmasti merkittävästi suurempia kustannuksia! Lisäksi ilmakaan ei halunnut pysyä noissa kesärenkaissa, joten suomalainen talviautoilu on verrattain rentoa.

Loppuviikon vietimme Summitholmissa ja saimme osallistua myös uusien lypsäjien koulutukseen, jossa kerrottiin lehmien maidonantorefleksistä ja lypsykoneen ja aseman toiminnasta. Mitä pidemmälle

päivät kuluivat, sitä vaikuttuneempia me olimme tilan toiminnasta, eläimistä ja työntekijöistä. Benin ja Daven suhtautuminen jokaisen ihmisen kykyyn tehdä töitä, taustasta ja kansalaisuudesta riippumatta, oli ihailtavaa. Tämä asenne sai aikaan erittäin motivoituneita työntekijöitä, joiden arkea oli mahtava päästä seuraamaan niin läheltä. Vaikka työtä Suomessakin arvostetaan, ja sitä tehdään paljon, oli kulttuuri tällä tilalla erilainen. Kaikelle työlle oli aika ja tekijä. Tällä samalla vilpittömällä ja kunnioittavalla asenteella meidätkin otettiin vastaan ja meille jaettiin avoimesti kaikki tieto, mikä meitä vain kiinnosti.

Välillä olimme aikaeron, englannin puhumisen ja uuden oppimisen keskellä niin väsyneitä, että kommelluksiakin sattui. Tiistaina arvelimme Benille, että Wagonissamme on kaasu-

liesi, ja toimiikohan sekään, kun ei tule lämmintä vettä. Ben katsoi meitä vähän pilke silmäkulmassa ja vastasi: ”Minäpä en ole huomannutkaan, että se on kaasuliesi”, ja ymmärsimme vielä kerran tutkia asiaa tarkemmin kahden blondin aivoilla! Sähköliesihän se olikin. Opimme myös, että gas tarkoittaa bensaa eikä kaasua. Ja että jossain päin maailmaa, siis Ontariossa, voit ajaa tunnissa läpi Pariisin, Lontoon ja Cambridgen ja yhtäkkiä motarilla on kyltti Afrikan leijonasafarista.

Yhteenveto seikkailusta Matka oli todella silmiä avaava kokemus, sillä emme ole koskaan ennen nähneet samanlaista yrittäjäasennetta ja ihmisten johtamistaitoa maatilalla. Samaan aikaan, kun asiat bisneksessä ovat vain asioita, eikä niitä oteta henkilökohtaisesti, ihmiset

ovat toisilleen niin hyviä ja reiluja, että kaikki haluavat puhaltaa yhteen hiileen. Olimme myös vaikuttuneita ongelmanratkaisutavoista, datan keräämisestä ja sen hyödyntämisestä.

Tämä ei ollut meidän kummankaan ensimmäinen matka Kanadaan, mutta ehdottomasti antoisin. Saatoimme tosin suomalaisella suorapuheisuudellamme hieman herättää kummastusta sikäläisissä, ja viimeisenä päivänä kuulimme Benin odottaneen kahta yliopistoopiskelijaa. Toivottavasti kaksi neuvoja-tätiä ei tuottanut pettymystä - yritimme ainakin olla elämys! Kiitokset KV hankkeelle ja Semexille, jotka mahdollistitte tämän opintomatkan.

Teksti ja kuvat: Liisa Staudinger ja Maija Inkiläinen