Takana puoli vuosisataa

Harrinivan perheyritys juhlii tänä kesänä yrityksen 50-vuotista taivalta. Yritystä pyörittää nyt jo kolmas sukupolvi. Harrinivaa vuosikymmenet luotsannut Köpi Pietikäinen kertoo, että neljäskin polvi on kasvamassa. “Olen jo seitsenkertainen vaari!”

Tekstit ja kuvat I Satu Renko

Kun Köpi Pietikäiseltä kysyy, mikä hänelle on merkityksellisintä Harrinivan 50-vuotisessa historiassa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: koskenlasku.

– Olin Muonion melojien puheenjohtajana, kun järjestimme 80-luvun puolivälissä retken Englantiin. Siltä reissulta ostin ensimmäisen kumiveneen, jolla lähdin testaamaan koskenlaskua Muonionjoessa, Köpi kertoo.

Ensimmäisenä kesänä koskenlasku veti 50 asiakasta.

– Se oli 50 markkaa per lasku silloin alkuun. Puolet asiakkaista maksoi. Mutta siitä se lähti liikkeelle ja kasvoi koko ajan. Vuonna 1996 oli huippuvuosi: 20 000 saksalaista ja norjalaista yhden kesän aikana.

Haastattelu tehdään puhelimitse – Köpi ottaa varaslähtöä kesään

Rodoksella. Samaan aikaan Harrinivassa valmistaudutaan koskenlaskukauden alkuun.

– Koskenlasku ei ole enää minun juttuni. On sitä niin monta tuhatta kertaa tullut mentyä, Köpi nauraa.

Laman yli ulkomaalaisten voimin

Harriniva on paljon muutakin kuin koski – se on usean sukupolven menestystarina. Tänä päivänä yli kymmenen miljoonan liikevaihtoa tahkoava konserni sai alkunsa lei- rintäalueesta, pienestä kioskista ja keittokatoksesta, jotka Köpin vanhemmat Hannes ja Eini Pietikäinen perustivat vuonna 1973. Köpi oli alusta saakka matkassa vanhempiensa apuna. Yrittäjän saappaisiin hän hyppäsi yhdeksän vuotta myöhemmin, kun leirintäaluetoiminta pyöräytettiin Harrinivan Lomakylä Ky:ksi.

– Siinä tuli tehtyä mökkiä ja huoltorakennusta, Köpi muistelee.

80-luvun lopulla Harrinivassa alkoi leirikoulutoiminta ja Vuontisjärvelle rakennettiin eräkeskus.

Samoihin aikoihin yrityksen yhtiömuoto vaihdettiin osakeyhtiöksi. Kasvu oli kiivasta, eikä se kompastunut edes 90-luvun lamaan.

Kovimpien lamavuosien keskellä Harriniva pisti pystyyn ravintolan ja kahdentoista hengen hotellin.

– Ulkomaalaiset asiakkaat. Siinä se, millä pärjäsimme. Minä lähdin vaimoni Marian kanssa kiertämään ulkomaille. Myimme Keski-Eurooppaan matkatoimistoille elämyksiä.

Kyllähän ne tiesivät jo silloin Suomen Lapin, mutta minä olin ensimmäisiä, jotka pyörähtivät täältä sinne saakka paikan päälle myymään.

Myyntimiehenä Köpi olikin aivan omaa luokkaansa.

– Vuonna 96 myin Ranskaan matkavälittäjälle 40 huonetta koko talveksi. Siinä oli vain sellainen juttu, ettei minulla ollut kuin kymmenen huonetta, Köpi hörähtää.

– Sain rahoituspäätöksen 13. syyskuuta, ja huoneet olivat valmiit 22. joulukuuta, kun ensimmäiset ranskalaiset tulivat. Siitä lähtien he ovat täyttäneet kaikki talvet.

Kun Köpi teki revontulet

Vaikka villinä virtaava joki on lähellä Köpin sydäntä, talvi on se vuodenaika, jonka hän tuntee eniten omakseen. Eläkkeelle hän ei ole varsinaisesti joutanut jäämään –talvella kun riittää töitä.

– Teen yhä Torassiepin lumityöt. Ja lumihotellia olen ollut rakentamassa jo parikymmentä vuotta. Jotainhan sitä pitää tehdä! Toissatalvena alkoi jo kyllästyttää, kun oli yhdeksän lumisateetonta päivää putkeen enkä päässyt lumihommiin.

Kesän koskenlaskuryhmien tavoin Köpi on luotsannut myös talviaktiviteettien asiakkaita. Onpa hän lyönyt itsensä läpi joillekin matkailijoille melkeinpä taikurina.

– Kerran, kun yksi ranskalainen perheporukka varasi koiraretkeä eräkämpälle, lupailin heille, että torstaina näkyy revontulet. Menimme sitten kämpälle. Oli vähän pilvistä, mutta tuuli alkoi nousta. Istuskelimme siinä sisällä, ja perhe kyseli malttamattomana, että koska näkyy, kun lupasit. Totesin, että älkää hätäilkö, kyllä ne tulevat. Istuin pienen ikkunan vieressä ja vilkuilin huomaamatta syrjäsilmällä, että jotakin siellä taivaalla jo tapahtuu. Odottelin vielä tovin ja sitten sanoin, että nyt on kuulkaas sellainen tunne, että on revontulten aika. Kun perhe meni ulos, taivas oli pilvetön ja aivan punavihreä. He katsoivat vuorotellen minua ja taivasta eivätkä meinanneet uskoa ollenkaan. Kun myöhemmin kävin Pariisissa heidän luonaan, he totesivat, että kuule Köpi, me ollaan vieläkin mietitty, että miten sinä sen oikein teit, kun et ulkonakaan käynyt. Seuraavana talvena he olivat taas tulossa ja tilasivat, että saisimmeko sinä ja sinä päivänä revontulet, Köpi hekottelee.

Kesästä ei talven veroista

Harrinivan talveen kuuluvat – revontulten lisäksi – olennaisena osana koirat ja porot. Koiravaljakkotoiminta sai alkunsa 90-luvun alussa. Ensimmäiset omat koirat tulivat kymmenen vuotta myöhemmin.

– Sallassa oli joku ranskalainen hylännyt 40 koiraa ja lähtenyt pois, myivät ne huutokaupalla, Köpi muistelee.

– Se oli vähän kaikkien ohjelmapalveluiden kanssa sellainen homma, että ostopalveluna ne eivät pelanneet kunnolla. Siksi oli parempi laittaa kaikki itse: koirat, porot ja kelkat.

Harrinivan talvi on lyönyt itsensä läpi maailmalla, mutta kesästä Köpi ei odota koskaan samanveroista hittiä, niin hieno tuote kuin koskenlasku onkin.

– Kesämatkailu on aina ollut vähän sitä, että tullaan asuntoautolla tai -vaunulla tai teltan kanssa ja ollaan yksi yö ja jatketaan matkaa. Tänä päivänäkin Muonion kesä on paljolti ohikulkumatkailijaa.

Silti elämänsä suurimman kaupan Köpi on tehnyt juuri kesäksi. Silloin elettiin 2000-luvun vaihdetta.

– Se oli syksyä, kun Harrinivaan tuli yhden saksalaisen pankin edustajia, joiden kanssa rakennettiin ohjelmia. Illalla istuin pankinjohtajan kanssa jacuzzissa. Oli sikarit ja konjakkilasit. Ja sitten kesken hiljaisuuden se johtaja lausui, että Köpi, me tullaan ensi kesänä teille. Se oli iso juttu, kymmenen miljoonan markan kauppa. Finnairilta sanottiin tuolloin, että Harriniva pelasti Kittilän lentoliikenteen sille kesälle. Harrinivaan tuli koko kesän ajan joka viikonloppu yli 200 henkeä Saksasta, ja meillä oli heille kolmeksi päiväksi kaikki ohjelmat. Sinä kesänä tehtiin paljon töitä!

Intuitiolla eteenpäin

Vuonna 2013 Harrinivassa tehtiin sukupolvenvaihdos: Köpi ja Maria siirtyivät taka-alalle, kun perheen seuraava polvi Kalle, Jouni, Jussi, Antti ja Niina Pietikäinen nousivat yrityksessä entistä merkittävämpään rooliin.

– Kun tehtiin sukupolvenvaihdos, kysyin, että haluatteko jatkaa, ja kaikki halusivat. Mukana ovat sekä lapset että heidän puolisoitakin. Meillä on perheessä aina toiminut työnjako hyvin, Köpi kehuu.

68-vuotias Köpi on jo seitsenkertainen vaari.

– Eiköhän sieltä kasva taas uusia jatkajia, mies hymähtää.

Vaikka Köpi vielä touhuaakin Harrinivassa tuon tuosta yhden jos toisen asian parissa, hän toteaa, ettei puutu enää johtamiseen.

– Sen osaavat nuoremmat, hän kuittaa.

Koska yrityksen menneet vuosikymmenet Köpin käsissä ovat olleet päällisin puolin kovin menestyksekkäät, on pakko kysyä, että eikö missään kohtaa ole niin sanotusti mennyt metsään – olisitko

Pyry Talvensaari

näin jälkikäteen katsottuna tehnyt jotain toisin?

– No täytyy myöntää, että intuitiolla on aika lailla menty, vaikka onhan tässä pikkuhiljaa oppinut jotain tietämäänkin. Torassiepin porotilan ostosta olin kyllä satavarma, että se tulee kannattamaan. Mutta ehkä olisi pitänyt olla jo aikanaan paljon kaukonäköisempi. Että mihin tehdään ja kuinka paljon. Ei huomioitu tarpeeksi laajenemista. Jos esimerkiksi Harrinivan hotellia lähtee nyt laajentamaan, siellä on kaikki liian pientä keittiöstä lähtien. Se kuulostaa kuitenkin vähäiseltä murheelta siihen nähden, mitä yritys on antanut. Ja niistä asioista Köpi nostaa päällimmäiseksi ihmiset: kaikki ne, joiden kanssa on tehty töitä, ja kaikki ne, joita on vuosien saatossa palveltu.

– Paljon on tullut ystäviä, tärkeitä ystäviä, Köpi lausuu.

– Ja heistä useita tapaan toivottavasti Harrinivan syntymäpäiväjuhlilla.

Jouni Pietikäinen tuntee kosken

Jounille lapsuuden leikkipaikasta on tullut aikuisiän työpaikka. “Kyllähän minä täältä olen jonkun kerran koittanut karata, mutta aina olen päätynyt takaisin. Muonio on perheelliselle hyvä paikka asua ja tehdä töitä.”

Harriniva Adventure Resort starttaa kesäkauden toimintansa viikko ennen juhannusta, 15. kesäkuuta. Siitä huolimatta hotellin edusta on jo kesäkuun alussa täynnä autoja. Hotellin ovikin on auki ja vastaanotosta tervehditään iloisesti. Pian

Harrinivan toimitusjohtaja Hanna-Mari ”Pyry” Talvensaari pyörähtää alas yläkerran toimistostaan.

– Pihalla laitetaan paikkoja kuntoon talven jäljiltä. Täällä sisällä meillä on menossa keittiöremontti, ja tavaroita on siksi siirretty ravintolatilaan, Pyry selittää aulan tavaramäärää samalla, kun johtaa minut työhuoneeseensa.

Toimitusjohtajan seinällä on uusi taulu: 50 vuotta seikkailuja

– Teetimme juhlavuodeksi tuon logon, jossa yhdistyvät kaikki seikkailumme: porot, moottorikelkkailu, koiravaljakot, revontulet ja melonta.

50 vuoden aikana pienestä leirintäalueesta on kasvanut kolme erämaahotellia kattava kansainvälinen lomakeskus.

– Ideologia ja aitous ovat edelleen samoja. Autamme löytämään luontokokemuksen ja luontoyhteyden.

Luonto ja vastuullisuus ovat tärkeä osa tämän päivän matkailua, ja ne ovat keskiössä myös Harrinivassa. Sekä pienistä että isoista teoista muodostuu yhtenäinen virta kohti vihreämpää toimintaa.

– Vuosien 2015–2016 aikana vaihdoimme kaikki lämmitysjärjestelmämme maalämpöön. Se oli iso in- vestointi, jolla säästämme 200 000 litraa öljyä vuodessa. Meidän retkillämme ei käytetä kertakäyttöastioita, vaan pestäviä kuksatyyppisiä Kupilka-astioita. Saunamaailmassa on haettu ekologisia ratkaisuja ja käytetään muun muassa lähdevettä. Asiakkaille viestitään vihreistä valinnoista: ei esimerkiksi tarvitse ostaa pullovettä, kun voi juoda hanavettä.

Ennen koronaa Torassieppi Eco Reindeer Resort ehti saavuttaa Green Key -sertifikaatin, jonka piti tulla myös Jeris Lakeside Resortille ja Harriniva Adventure Resortille, mutta korona pisti kehityshankkeet jäihin. Nyt pyörät taas rullaavat, mutta koska on kyse isosta useamman majoituskohteen kattavasta kokonaisuudesta, val- ennustettiin ennätyksellistä, ja sitten maaliskuun puolivälissä tuli seinä vastaan, Pyry muistelee.

Liiketoiminta lyötiin täydestä vauhdista alas ja henkilökunta lomautettiin.

– Meitä jäi hommiin vain taloushallinnosta vastaava ja minä, joka olin tuolloin myyntipäällikkö. Yhdessä jumppasimme raha-asioita. Joululle 2020 oli vielä toiveet, että matkailu avautuisi. Chartermatkanjärjestäjät olivat valmiina, mutta kukaan ei matkustanut minnekään. Kotimaiset olivat ainoat, joita voitiin saada. Aloitimme kotimaan kampanjoinnin, jossa mentiin revontulilla ja Harrinivan perheen Antti Pietikäisen paljaalla pepulla. Se kannatti, Pyry nauraa.

– Saimme huomion, kassa- mista ei synny hetkessä.

Perhemäisyys korostuu kaikessa tekemisessä. Ja perheellä emme ajattele vain Pietikäisen perhettä, vaan Harrinivan perhettä, johon kuuluvat myös työntekijät.

– Näyttäisi kuitenkin siltä, että syksyllä saamme näitä asioita maaliin, Pyry iloitsee.

Kuten kaikkia matkailuyrityksiä, myös Harrinivaa pandemia kohteli kaltoin.

– Avasimme marraskuussa

2019 Arctic Sauna Worldin. Jeris oli juuri remontoitu ja Harrinivastakin osa. Lähdimme kohti talvea 2020, josta virtaa ja toimintaa. Pietikäisen perheessä eivät liitokset natisseet edes vaikeina aikoina.

– Perhe on persoonallinen ja luova, se tuo oman värinsä Harrinivaan. Perhemäisyys kuvastuu kaikessa tekemisessä. Toivomme kuitenkin, että kun puhutaan perheestä, ei ajatella pelkästään Pietikäisen perhettä, vaan

Harrinivan perhettä. Meillä on pitkäaikaisia vakituisia työntekijöitä ja vuodesta toiseen sesonkiin palaavia työntekijöitä, jotka ovat osa perhettä. Se välittömyys ja lämminhenkisyys välittyy asiakkaillekin.

Harrinivan talven asiakkaista 90 prosenttia on ulkomaalaisia. Kesällä korostuu kotimainen matkailu.

– Kesämatkailu on hyvin erilaista kuin talvikaudella, jolloin myydään täyttä lomapakettia. Kesällä on enimmäkseen ohikulkijaa. Uskon, että kesässä olisi potentiaalia paljon enemmänkin. Ja kun Euroopassa kesät lämpenevät, onko kylmä tulevaisuuden uusi kuuma? Pyry pohtii.

Kesän kehittämistä rajoittaa saavutettavuus.

– Lentoyhteydet Helsingistä Kittilään ovat aika haasteelliset, eivätkä jatkoyhteydet natsaa. Rovaniemeltä ollaan onneksi saatu hyvää signaalia, sinne on kesälläkin hyvin lentoyhteyksiä. Lapin matkailun kehitys vaatii yhteistyötä. Kittilän lentokentän vaikutusalueella on koko Tunturi-Lappi.

Parhaillaan Harrinivassa viilataan strategiaa, jossa tähytään vuoteen 2030. Pyry kiittelee Harrinivan historiaa: hyvät tukijalat kantavat, kun lähdetään uudistumaan.

– Toivon, että voimme tämän vuoden puolella tiedottaa uusista isoista kuvioista, jotka liittyvät tulevaisuuteen. Mutta niistä sitten myöhemmin, Pyry kuittaa arvoituksellisesti.

Harrinivassa valmistaudutaan parhaillaan tämän kesän koskenlaskukauden avaukseen. Savu-lehti bongasi Muonionjoen rannalta Harrinivan yrittäjäperheen vesan Jouni Pietikäisen, joka oli juuri tehnyt vesiskootterilla kierroksen Muonionjoella.

– Vesiskootterilla käydään katsomassa veden korkeutta ja vähän suunnitellaan reittejä. Normaalikesänä tässä on tähän aikaan toista metriä enemmän vettä, Jouni kertoo. Kesän ensimmäiset asiakkaat ovat alkaneet jo kesäkuun alussa soitella, että joko pääsee laskemaan koskea.

– Veneet on jo valmiina, Jouni nyökkää kohti rannan toista laitaa, jossa on rivissä harmaita kumiveneitä.

Pietikäisen veljekset ovat tätä nykyä kaikki omistajina ja töissä Harrinivassa: Antti markkinoinnissa ja Kalle, Jouni ja Jussi ohjelmapalvelupuolella. Sisko Niina Pietikäinen lähti pari vuotta sitten Harrinivan toimitusjohtajan pallilta matkailualan töihin Norjaan.

– Tuossa muuten onkin Kalle, Jouni vinkkaa kohti kuorma-autoa, joka tuuppaa ison sinisen kontin aivan rannan tuntumaan.

– Sieltä tulee juhannuskokkotarpeita, Jouni selvittää. Jouni lukeutuu Harrinivan omistajiin, mutta miehellä on myös oma yritys, Arctic Flow.

– Jeriksellä juoksen talvet safarihommissa, kesät lasken asiakkaiden kanssa koskea.

Ja koskea saakin laskea läpi kesän aivan urakalla: parhaimmillaan on päivittäin toistakymmenentä laskua.

– Mutta on se hauskaa, mies nauraa.

–Koskenlasku on upea ohjelmapalvelu. Kuuteen kilometriin mahtuu neljä koskea ja hieno draamankaari.

Perheyrityksessä on piisannut perheen pojille töitä pennusta saakka. Jouni syntyi vuonna 1981, juuri ennen kuin toiminta lähti laajenemaan.

– Tekemistä on riittänyt aina. Ja mukavia muistoja on. Vaari kulki saksanpaimenkoiran kanssa rannassa ja laitteli milloin mitäkin. Oli vesiliukumäkeä ja systeemiä. Leikittiin paljon, mutta aina kun oli tarjolla jotain pikkuhommia, ne tehtiin. Koiratarhalla on jäänyt erityisesti ensimmäiset kakankeruut mieleen, Jouni nauraa.

– Katselin tarhaa ja mietin, että enää 200 kikkaretta jäljellä. Lämpöisiä muistoja, mies virnuilee.

Mutta jokin Muoniossa ja perheyrityksessä on aina kiehtonut.

– Kyllähän minä täältä olen jonkun kerran koittanut karata, käynyt etelässä koulutkin, mutta aina olen päätynyt takaisin. Ja nyt tietenkin kun on perheenlisäystäkin tullut, on mukava asua täällä Muoniossa. Muonio on lapsiperheelle hyvä paikka.