Raportti espanjalaisten hoitajien työhön sopeutumisesta Sataedu 2013 by Sataedu

Raportti espanjalaisten hoitajien työhön sopeutumisesta Attendon yksiköihin Huhtikuu 2013

Opinpolut maasta maahan -hanke Ella Saarinen Niina Kollár Iida-Sofia Mäki Anna Taimi

SISÄLLYS

ALUKSI........................................................................................................................................................ 2

ENNEN REKRYTOINTIA ............................................................................................................................... 4

2.1.

Lähtömaakoulutus ..............................................................................................................................4

2.2.

Ennakkotiedot Suomesta, työpaikasta ja suomalaisesta työkulttuurista ..........................................6

2.3.

Opiskelu lähtömaassa.........................................................................................................................7

OHJAAJANA TOIMIMINEN ......................................................................................................................... 8 3.1.

Ohjauskokemus ..................................................................................................................................8

3.2.

Ohjauksen resurssit ja tuki ...............................................................................................................10

PEREHDYTYS ............................................................................................................................................ 12 4.1.

Uusien asioiden oppiminen ..............................................................................................................12

4.2.

Tuki ja tiedottaminen henkilökunnalle.............................................................................................13

TYÖPAIKALLA TOIMIMINEN ..................................................................................................................... 14 5.1.

Kommunikointi .................................................................................................................................14

5.2.

Työtehtävien hallitseminen ..............................................................................................................17

5.3.

Vaaratilanteet ...................................................................................................................................18

5.4.

Asukkaiden ja omaisten suhtautuminen ..........................................................................................18

5.5.

Sopeutuminen työyhteisöön ............................................................................................................20

KIELI ......................................................................................................................................................... 23 6.1.

Kielen opiskelu..................................................................................................................................23

6.2.

Käyttökieli ja ymmärtämisen varmistaminen...................................................................................24

6.3.

Kielen haasteet .................................................................................................................................27

YHTEENVETO ........................................................................................................................................... 31 7.1.

Onnistumisia .....................................................................................................................................31

7.2.

Kehitysehdotuksia ............................................................................................................................31

LIITTEET………………………………………………………………………………………………………………………………………………………34

1. ALUKSI

Tämä on Sataedun Opinpolut maasta maahan -hankkeen keväällä 2013 toteuttama selvitys espanjalaisten hoitajien sopeutumisesta Attendon työyhteisöihin Satakunnassa. Espanjalaiset hoitajat ovat olleet sijoittuneena kaikkiaan kuuteen eri työyksikköön: HuittisissaTuulentuvan ja Iltatuulen hoitoyksiköissä, Säkylässä Ehtootuulen ja Helmiinan yksiköissä sekä Harjavallassa Kuparikaaren ja Jokikodon yksiköissä. Selvityksessä on haastateltu kahdeksaa espanjalaista hoitajaa sekä heidän työpaikkaohjaajiaan lukuun ottamatta yhtä, joka on lopettanut työnsä Attendolla ennen selvityksen toteuttamista. Tähän selvitykseen on poimittu suoria sitaatteja sekä työpaikkaohjaajien että espanjalaisten hoitajien haastatteluista. Espanjalaisten hoitajien haastatteluissa on käytetty apuna tulkkia, ja sitaatit ovat suoraan tulkin käännöksestä. Lisäksi koko työyhteisön kokemuksia ja ajatuksia espanjalaisten hoitajien sopeutumisesta on selvitetty kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 54 Attendon työntekijää, joista 3 oli esimiehiä. Huittisissa kyselyyn vastanneita oli 11, Säkylässä 14 ja Harjavallassa 29.

Vastaajien toimipaikat 60 54

50 40 30

20 10

0 Huittinen

Säkylä

Harjavalta

Yhteensä

Kyselylomakkeiden vastausprosentti oli kaikkiaan 76 %. Huittisissa vastausprosentti oli 58 %, Säkylässä 67 % ja Harjavallassa 94 %.

Vastausprosentit toimipaikoittain 3

100 94

80 60

40 20 0 Huittinen

Säkylä

Harjavalta

Kaikki

Vastaajista yhteensä 24 %:lla (13/54) on aikaisempaa kokemusta ulkomaalaisen työtoverin kanssa työskentelystä. 76 % vastaajista ei ole ennen ollut ulkomaalaisen työtoverina. Ainoastaan Säkylässä yhdelläkään vastaajista ei ole kokemusta ulkomaalaisen henkilön kanssa työskentelystä.

60 50 40 41 30 20 10 0

Ulkomaalaisen kanssa aiemmin työskennelleet 10

Ei kokemusta

11 0

Kyselyyn vastanneista 65 % (35/54) työskentelee espanjalaisen hoitajan kanssa keskimäärin useana päivänä viikossa, 18,5 % (10/54) kerran viikossa, 5,5 % (3/54) joka toinen viikko ja 11 % (6/54) harvemmin.

Työskentelyn määrä espanjalaisen hoitajan kanssa harvemmin 6 joka toinen viikko 3

useana päivänä viikossa

kerran viikossa 10

kerran viikossa useana päivänä viikossa 35

joka toinen viikko harvemmin

2. ENNEN REKRYTOINTIA 2.1. Lähtömaakoulutus

Espanjalaisista hoitajista kolme (3/8) on sitä mieltä, että koulutus lähtömaassa on ollut hyvää ja opetetut asiasisällöt pääosin relevantteja. Muutamat haastatelluista (3/8) kertovat, että olisivat halunneet saada enemmän ja aikaisemmin käytännön tietoa tulevasta työpaikasta ja sen sijainnista sekä etenkin etenemismahdollisuuksista työtehtävissä: ”Meille jäi se käsitys, että me olisimme voineet tehdä työtä sairaanhoitajana jo neljän kuukauden kuluttua, mutta meille olisi pitänyt jäädä selvemmäksi mieleen, että hyvä kielitaso siinä ajassa on mahdoton, että sitten ei voi työskennellä sairaanhoitajana

sinä aikana. Olisimme myös halunneet tietää vähän aikaisemmin, mihin me olemme menossa, koska esimerkiksi ne, jotka menivät kaupunkiin, he tiesivät aika nopeasti, mihin ne menivät. Mutta me, jotka menimme kyliin, meille sanottiin hyvin myöhässä, ehkä kuukautta aikaisemmin, ja se on ollut aika shokki, koska meidän elämäntapa siellä Espanjassa on hyvin erilainen kuin täällä. Ja alussa ei tuntunut niin vaikealta, mutta ajan myötä, talvi on ollut tosi vaikeaa. Tosi pitkään on ollut vaikea sopeutua ja me erityisesti, jotka olemme asuneet kylissä.” ”Olisi ollut tarpeellista saada enemmän tietoa niistä tehtävistä, joita me tulimme suorittamaan täällä Suomessa ja myös minkä aikaa veisi se, että pääsisimme työskentelemään sairaanhoitajina tai mikä kielitaso meiltä vaaditaan, että me pääsemme sairaanhoitajina työskentelemään. Me emme vieläkään sitä tiedä.”

Yksi (1/8) espanjalaisista on sitä mieltä, että koulutusaika oli liian lyhyt uuden kielen omaksumiseen ja että lähtömaassa opiskellut sairaanhoitajan sanastot ovat jääneet toistaiseksi käyttämättä: ”Minun mielestä oli hyvä. Ainoastaan, että neljässä kuukaudessa me emme pysty oppimaan [kieltä tarpeeksi]. Mä en muista, kuinka pitkään me olimme olleet X:n kanssa, kolme viikkoo, ja X oli opettamassa meille sairaanhoitajan sanastoja. Mä en ollut kykenevä sanomaan neljää lausetta jonkun ihmisen kanssa, että ne sanat jonka opin, en mä oo tullu tarvitsemaan vielä. No, se kieli, jota me käytettiin, oli tosi hyvää, ja siellä puhuttiin niitä sairaanhoitajan tarpeellisia tietoja, mutta ne jotka ovat menneet Vaasaan, he ovat menneet sairaalaan, mutta me emme semmoista, että semmoinen sanasto on jäänyt käyttämättä. Se on ihan okei, mutta ehkä ei ole tarpeellista alussa.”

Yksi vastaajista (1/8) tuo esiin, että opetus Santanderissa oli ollut sekavaa, eikä lopputentti siellä ollut koskenut opiskeltuja aiheita, vaan pikemminkin business-asioita: ”Mun mielestä siellä vikana oli se, että ei ollut ihan järjestyksessä. Oli vähän niin kuin sekoitus kaikesta. Silloin, kun me opiskelimme Espanjassa englantia esimerkiksi, sitten kun me opiskeltiin preesens, sitten tehtiin harjoituksia siitä ja sitten järjestyksessä, että oli niin kuin järki siinä, mitä opiskeltiin. Mutta meillä ainakin Santanderissa, meillä oli asiat hyvin sekavasti selitetty tai viety eteenpäin. Mä olen kuullut, että Bilbaossa asiat oli paremmin, mutta meillä ainakaan ei ollut paljon järjestystä. Ja myös se tentti, joka meille lopussa tehtiin, se ei koskettanut juuri sitä, mitä me olemme opiskelleet, koska me koko ajan opiskelimme sitä sanastoa ja niitä asioita, mitkä koskettivat meidän alaa eli sairaanhoitoa. Mutta sitten kun tuli se tentti, se oli pikemminkin niin kuin business-kieltä, että ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä meille oli opetettu.”

Kaksi vastaajista (2/8) olisi toivonut koulutukseen enemmän terveyssanastoa, yksi (1/8) enemmän kielioppia ja yksi (1/8) enemmän murteiden ja puhekielen opiskelua. Yksi (1/8) jäi kaipaamaan yksityiskohtaisempaa opetusta kaikista sijamuodoista, ei vain paikallissijoista. Yksi (1/8) vastaajista taas olisi toivonut vähemmän kielioppia ja enemmän keskustelua. Vastaukset ovat siis keskenään osittain ristiriitaisia, mikä johtunee erilaisista oppimistavoista ja odotuksista sekä osin myös eri opiskelupaikasta.

6 2.2. Ennakkotiedot Suomesta, työpaikasta ja suomalaisesta työkulttuurista

Kukaan espanjalaisista hoitajista ei ole jäänyt kaipaamaan lisää tietoa Suomesta, mutta työpaikasta ja työkulttuurista tietoa olisi haluttu enemmän. Espanjalaiset hoitajat olisivat halunneet saada lisää konkreettista tietoa työpaikasta, sen sijainnista ja koosta, työtehtävistä, etenemismahdollisuuksien ehdoista, työolosuhteista, aikatauluista ja lomista. Lisäksi he olisivat toivoneet saavansa tarkempaa tietoa eroista lähihoitajan ja sairaanhoitajan työnkuvissa Suomessa ja Espanjassa, työsopimuksista ja Attendon säännöistä: ”Olisimme halunneet, että meille sanottaisiin konkreettisesti, mitkä ovat meidän työtehtävät ja mikä ero on lähihoitajan työnkuvalla ja sairaanhoitajan työnkuvalla. Ja olisi ollut hyvä puhua enemmän työsopimuksesta, esimerkiksi miten siinä lasketaan vuosilomat, kun se alkaa maaliskuusta maaliskuuhun, ja se on eri järjestelmä kuin meillä. Tai palkattomat päivät, niistä ei ollut paljon tietoakaan. Ja esimerkiksi sairaslomat. Mä en tiennyt, mitä palkkaa mä tulen saamaan enkä mitään siitä. Mä en ollut tietoinen yhtään mitään tästä asiasta.”

Ehkäpä tätä ongelmaa voitaisiin ainakin osin ratkaista käännättämällä tärkeitä työhön ja työsuhteeseen liittyviä dokumentteja lähtömaan kielelle. Yksi vastaajista (1/8) olisi halunnut tietää tarkempaa tietoa myös asunnosta ja asumisesta: ”Mutta työpaikoista me emme tienneet ennen viime hetkeä. Koska 10. päivä lokakuuta me olimme tulossa tänne, ja se oli syyskuun lopussa, tai maksimissaan syyskuun puoliväli ennen kuin me saatiin tietää, että mihin me olemme menossa. Alussa me ajateltiin, että me tulemme kaikki Poriin. Ja sitten alkoi soimaan siellä muita kylien nimiä. Ja sitten kun me saimme tietää, että me olemme tulossa tänne, työnantaja sanoi meille, että heillä oli jo meille asunto ja kaikki oli ihan okei. Mutta me emme tienneet, että menemmekö me kaikki yhdessä tai asutaanko kahdestaan tai miten se asia järjestyy. Ja emme saaneet tietää, minkälainen on se paikka, minkälainen on se asunto. Me olisimme halunneet nähdä vaikka kuvia siitä, että olis

vähän enemmän konkreettisempaa tietoa. Työpaikasta me olimme nähneet kuvia, että se oli okei. Eli meillä oli tieto, kun me tultiin, mutta tieto tuli aika myöhässä. Ja me emme tienneet, mihin konkreettiseen paikkaan tai palvelutaloon jokainen [kukakin] oli menossa.”

Tärkeimmäksi asiaksi lähes kaikkien espanjalaisten hoitajien haastatteluissa (7/8) nousi, että he ovat kokeneet erittäin negatiivisena asiana sen, että he eivät vielä ole saaneet mahdollisuutta tehdä sairaanhoitajan työtä, toisin kuin esimerkiksi espanjalaiset hoitajat Vaasassa: ”Työpaikasta me olemme aika suuttuneita, koska toiset meistä on saanut jo työpaikan sairaanhoitajina, me toiset olemme edelleen pelkästään hoitajina. Ja meillä on ollut viime aikoina palaveri meidän esimiehen ja Euresin työntekijän kanssa ja meille on sanottu, että ainakin vuoden me joudumme olemaan edelleen hoitajina vaan. Ja me olemme kaikki hyvin suuttuneita tästä, tai loppuunpalaneita.”

Vastaavien epäselvyyksien välttämiseksi tulevaisuudessa olisi työssä etenemiseen ja työsuhteen ehtoihin liittyvät asiat hyvä esittää mahdollisimman selkeästi myös lähtömaan kielellä ja myös kirjallisesti. Lisäksi olisi otettava huomioon, että mahdollisimman aikainen ja selkeä tiedottaminen kaikille osapuolille on erittäin tärkeää, mikäli halutaan antaa positiivinen mielikuva työnantajasta ja suomalaisesta työkulttuurista.

2.3. Opiskelu lähtömaassa

Espanjalaisista vastaajista kolme (3/8) on mielestään panostanut tarpeeksi opiskeluun lähtömaassa: ”No itse asiassa mä opiskelin enemmän silloin kuin nyt täällä. Kun tässä koko ajan kuulet, miten puhutaan suomea, se jotenkin… Sä et pysty sen enempää tekemään. Että sitten sä opiskelet niin kuin luokassa tai työssä, mutta ei ulkopuolella.” ”Mun mielestä mä kyllä panostin riittävästi, koska mä olin muuttanut kaupungista toiseen sitä varten, että minä opiskelisin suomea. Ja sitten kun mä muutin, mulla ei ollut tuttavia, mulla oli vain kaksi vaihtoehtoa: opiskella suomea tai opiskella suomea. Ja kun oli se päämäärä, mä kyllä opiskelin ihan niin kuin innostuksella.”

Vastaajista viisi (5/8) kokee, ettei ole syystä tai toisesta, esimerkiksi aikataulu- tai välimatkaongelmien vuoksi, panostanut opiskeluun Espanjassa tarpeeksi: ”No, ehkä mä en oo paras esimerkki tästä, koska mä en voinut opiskella niin paljon kuin olisin halunnut. Se oli tosi vaikeaa, koska minä asuin 150 kilometriä opiskelupaikasta itäänpäin ja sitten mulla oli työpaikka siellä missä minä asuin. Sitten ei ollut edes mahdollista tehdä niin paljon kuin olisi halunnut.”

8 3. OHJAAJANA TOIMIMINEN 3.1. Ohjauskokemus

Yhdelläkään seitsemästä (0/7) espanjalaisen hoitajan työpaikkaohjaajasta ei ole aikaisempaa kokemusta maahanmuuttajan ohjaamisesta. Osa heistä on ohjannut aikaisemmin suomalaisia opiskelijoita, mutta ainakin yhdelle (1/7) tämä on ollut ensimmäinen ohjauskokemus kaiken kaikkiaan. Vastaushetkellä kokonaisvastuu työparista ei ollut enää kokonaan yhdelläkään vastaajista, vaan vähitellen espanjalaiset ovat siirtyneet tekemään työtä muidenkin hoitajien työpareina. Ohjaajien enemmistön (5/7) mielestä oli hyvä, että ensin espanjalainen oli yhden ohjaajan vastuulla. Viiden (5/7) ohjaajan mielestä mentorointiaika oli riittävä: ”Ja meillä täällä…siis paljon on ollut nyt jo, että ollaan eri vuoroissa, että on jonkun toisen kanssa. Ja meillä on selkeästi semmonen ohjeistus jo isommilta päättäjiltä, että me yhdessä, vaikka on nimetty joku, niin kaikki yhdessä ohjaa yhtä lailla. Silloin alkuun se olikin eri asia, että oli joku yksi, ketä aina oli, mutta ei sitä mennyt kuin maksimissaan muutama kuukausi. Kun sitten oli, että kaikki ohjaa, niin kuin on jokaisella opiskelijalla.” ”Ei, kyl hän tykkää itsenäisesti tehdä. Tietysti hän välillä kaipaa tukijaa, mut sit hän tulee kysymään ja kysyy muiltakin meidän työntekijöiltä. Mutta ehkä hän ois niinku toivonu just, et sais sit heti mun jälkeen mennä sairaanhoitajan mukaan ja vähän nähdä sitä. Mut ilmeisesti se on ajateltu näin, et hän eka tekee vähän tätä työtä ja sit vasta sairaanhoitajan mukaan.”

Kaksi (2/7) vastaajista on sitä mieltä, että mentorointiaika olisi voinut olla vähän pidempikin. Yhden (1/7) mielestä aika oli riittävä siksi, että ohjattava oli todella nopea oppimaan. Jos olisi ollut vaikeampaa, olisi ollut hyvä saada ohjaukseen lisää aikaa.

Positiiviset, ahkerat ja aktiiviset ohjattavat, erilaisen kulttuurin ja persoonan kohtaaminen, uudenlaisen näkemyksen saaminen ja kielitaidon kohentuminen ovat olleet ohjaajien mielestä ohjaamisen parasta antia. Haasteellisinta kaikkien ohjaajien (7/7) mukaan on ollut kielimuuri ja sen murtaminen, molemminpuolisen ymmärtämisen varmistaminen: ”Haastavinta on ehkä ollut sit kaikki tämmöset, et ymmärretään varmasti toisiamme, niinku ihan loppuun asti. Että sit on täytyny kysyä, et ymmärsitkö varmasti, jos on jotain tämmösii todella tärkeitä asioita, niin niitten tarkentaminen.”

Ohjaajista yksi (1/7) on kokenut haasteelliseksi kielen lisäksi myös tarkkojen aikataulujen ja suunnitelmien puutteen (esimerkiksi milloin on kielikoe, missä aikataulussa ohjauksen tarkalleen tulisi edetä): ”Sitten se, että olisi ehkä halunnut tarkan rungon ja aikataulun siitä, että millä lailla tämä prosessi etenee…itse. On välillä tullut vähän semmonen, että mitä nyt seuraavaksi, kun X [ohjattava] on kysynyt, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu, ja sitten on ollut vähän semmoinen, että en mä tiedä. Mä olisin halunnut itseä varten sellaisen selkeän, että se on just…tästä päivämäärästä tähän päivämäärään ja sitten seuraava jakso on siellä ja sitten on tämä. Että olisi semmoinen niin kuin ollut... Ja just jotain, kun X [ohjattava] on kysynyt esimerkiksi siitä kielikokeesta, että tiedänkö mä, koska se on. Mä en ole siitä tietoinen lainkaan ja… Siis just jotain tällaisia sovittuja päivämääriä. Vaikka se olisikin sitten… Ei se tarkoita sitä, että mä haluaisin lyhempää sitä jaksoa, vaan että olisi vaan tarkat rajat.”

Ohjaajista neljä (4/7) on yllättynyt siitä, miten hyvin espanjalaiset osasivat suomen kieltä ja miten nopeasti heidän kielitaitonsa on kehittynyt: ”Mä olen ollut kyllä tosi positiivisesti yllättynyt siitä suomen kielen ymmärtämisen taidosta ja puhumisestakin, siihen kielelliseen ymmärtämiseen heti ensimmäisten viikkojen aikana, että kuinka hyvin ymmärtää.”

Yksi ohjaajista (1/7) on yllättynyt siitä, miten helpolla on päässyt ohjaajana. Vastaajat ovat kaikki sitä mieltä, että jos yllätyksiä on tullut, ne ovat olleet yksinomaan positiivisia. Ohjaajana kehittymiseen liittyen vastaajat mainitsevat sellaisia asioita kuin englannin kielitaidon kohentuminen, varmuuden karttuminen ohjaajana, asioiden miettiminen uusista näkökulmista ja asioiden kertaus. Lisäksi yksi (1/7) ohjaaja mainitsee, että on oppinut

antamaan enemmän positiivista palautetta ohjattavalle. Hän aikoo jatkaa aktiivista palautteen antamista, koska on kokenut siitä olevan hyötyä erityisesti motivaation ylläpitäjänä: ”Ja sitten ehkä sen olen oppinut nyt enemmän, että muistanut sanoa ne hyvät asiat. Että ”Hyvä! Hieno juttu, että noin olet tehnyt.” Kun sitä ei välttämättä tule niin kuin… Niin, ja siihen on nyt kiinnittänyt enemmän huomiota. Kun ei tule sanottua suomalaiselle työkaverille että ”Hienosti teit! Hyvä!” Mutta häntä sillä lailla ehkä enemmän kannustanut, mitä suomalaisia, ja antanut sitä palautetta hyvin ja… Negatiivista palautetta aina, sitä tulee niin kuin helpommin annettua, jos teet jotain väärin. Mutta hänen kohdallansa on enemmän yrittänyt sitä huomioida, että jos sitä positiivista. Ja se on varmasti kanssa auttanut siinä, että sitä rohkeutta on tullut.”

Ohjaajat sanovat oppineensa ohjattaviltaan iloisuutta, avoimuutta, rauhallisuutta ja läsnäoloa, ystävällisyyttä ja hymyileväisyyttä. Yksi vastaajista on oppinut espanjan kieltä, toinen asioita espanjalaisesta kulttuurista ja perheestä. Eräs vastaajista toteaa oppineensa asioita vanhusten kunnioittavasta kohtelusta ja toinen sitä, että pienistä asioista ei tarvitse valittaa. ”Niitä on vaikka mitä. Ehkä tuota iloisuutta ja sitä että ollaan oikeasti tommosia avoimia. Sitä, millä lailla hän tekee työnsä, niin se vanhusten kohtelu, siitä saa tosi paljon irti. Ne on nyt ainakin semmoisia, mitä tulee mieleen. Tuntuu, että mä olen oppinut häneltä enemmän kuin hän multa.” ”Ainakin semmosta, no, iloisuutta. Ja vaikka X [ohjattava] on sillai niinku reipas, tekee reippaasti hommat, ni semmosta niinku, ehkä semmosta rauhallisuutta ja semmosta läsnäoloa siinä tilanteessa. Sellasta. Ja just se on yks, mitä mä olen häneltä oppinut, että ei tarvii heti pienistä valittaa.”

3.2. Ohjauksen resurssit ja tuki

Ohjaukseen käytettävissä olleet resurssit jakavat mielipiteitä. Noin puolet ohjaajista (4/7) on sitä mieltä, että resursseja ohjaamiseen on ollut tarpeeksi. Kolmen ohjaajan (3/7) mielestä resursseja olisi voinut olla enemmänkin. Yhden (1/7) ohjaajan mukaan myös tulkkia olisi voitu käyttää työpaikalla enemmän, jotta espanjalaiset olisivat pystyneet paremmin tuomaan esiin ajatuksiaan. ”Olisi voinut olla enemmän. Meillä puhuttiin aluksi, että se olis se viikossa…että saataisiin kaikki mentorit ja meidän ohjattavat niin kuin nähdä ja puhua sen tunnin ajan. Se piti siinä alkuunsa hyvin paikkansa, mutta nyt kun nämä työvuorotkin on

eriä, niin ei niin kuin…ole ollut mahdollista. Se on mennyt vaan siinä työn ohessa. Olisi kai se ollut kiva enemmän just katsoa jotain, että mitä he haluaa. Just joku tulkin käyttö… No, meillä oli tulkki käytössä muutamassa tämmöisessä palaverissa, mutta olisi saanut olla useammin, koska sitä kautta he voi ilmaista paljon paremmin, että mitä he oikeasti haluaa. Että ei se ole jotain sinne päin vaan ihan se itse asia.”

Yhden (1/7) ohjaajan mielestä aikaa ohjaamiseen on annettu riittävästi, mutta espanjalaisista olisi voitu antaa enemmän taustatietoa ennen heidän saapumistaan (esimerkiksi mitä työtehtäviä hallitsevat): ”Olen, olen sillai et oon saanu käyttää niinko aikaa et kirjaamiset ja tämmöset et, jos siihen menee sit enemmän aikaa, ni on kyllä niinko hyväksytty ja. Et se alkuun oli sillon ko he tuli nää tytöt, ni he nuoret naiset, ni olis toivonu enemmän semmosta, et mimmonen heillä on se taso, lähtötaso. Siis sanottiin vaan et on sairaanhoitaja, mut et mitä he on niinkö opiskellu? Onko he opiskellu perushoitoa ja tämmöstä et. Et se oli vähän niinku, et siit ois voinu olla enemmän et.”

Kuuden (6/7) ohjaajan mielestä esimies on antanut tarpeeksi tukea ohjaajana toimimiseen tai he eivät ole tunteneet tarvetta erityiselle tuelle esimiestaholta: ”No, en mä ole edes pyytänyt ehkä siihen tukea, en mä oo silleen saanut siihen mitään tukea. Mut en mä ole kokenutkaan, että mä olisin siihen sit tarvinnu. Että jos mä olen jotain apuu tai semmosta tarvinnut, niin ehkä sitten tossa meidän omassa ryhmäkodissa, niin sen kautta.”

Yhden vastaajan (1/7) mukaan tukea olisi voinut antaa enemmän: ”Meillä on pomo sen verran kiireinen, että emmä tiedä… Joo, okei, siinä kohtaa, kun mä olen mennyt sanomaan, että nyt tarvii, niin…sitten on toimittu, mutta… Olisi se ehkä kiva, että vähän enemmän…että millä lailla mentoritkin jaksaa.”

Vastauksista voidaan päätellä, että juuri ohjaaja, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta ohjaamisesta, olisi kaivannut lisää tukea toimintaansa: tarkempia aikatauluja ja ohjeita, enemmän säännöllisiä palavereja espanjalaisten hoitajien edistymisen tukemiseksi sekä enemmän huomiota esimiestaholta. Tuen tarve on siis ainakin tässä tapauksessa verrannollinen ohjaajan kokeneisuuteen. Myös tämä tulee ottaa jatkossa huomioon jo työpaikkaohjaajia valitessa ja ohjausprosessin aikana.

Ohjaajien mukaan työyhteisö on tukenut heitä tehtävässään kiitettävästi. Kaikki vastaajat (7/7) kokevat saaneensa tarpeeksi tukea työtovereilta.

4. PEREHDYTYS 4.1. Uusien asioiden oppiminen

Espanjalaiset hoitajat ovat kysyneet ja saaneet esimiehiltä apua tarvitessaan, mutta työpaikkaohjaajilta he kertovat oppineensa lähes kaiken siitä, mitä työssä tehdään ja miten: ”Mentori on se, joka on mua eniten auttanut ja hän on se, joka on opettanut, miten täällä tehdään asioita, koska tällaista työtä mä en Espanjassa tehnyt. Häneltä olen oppinut kaikkea. Hän on mulle selittänyt palkkalaskelmat ja kaikki etuudet, joita minä voisin saada ja hän on todella paljon mua auttanut. Se on se, joka eniten on auttanut.”

Yksi kertoo ohjaajansa auttaneen myös pankkiasioissa, työjärjestöasioissa ja muissa varsinaisen työn ulkopuolisissa paperitöissä: ”Minun mentorilta [opin] todella paljon, mä en tiedä, mistä alkaa. Että minä voin puhua asioita, jokaisen asian minä voin puhua. Hän on minulle opettanut kaikki. hän on opettanut kaikki lähihoitajan työt ja paljon sairaanhoitajan töistäkin. Hän auttoi minua tekemään kaikki paperit myös kun minä olin sairaana ja myös lähihoitajan työjärjestön paperit ja pankin papereita, kaikki.”

Ohjaajan kanssa yhdessä vietetyn mentorointiajan jälkeen työtoverit ovat jatkaneet työhön liittyvien asioiden opastusta. Yksi espanjalaisista kertoo saaneensa työtovereilta myös erilaisia käytännön neuvoja esimerkiksi D-vitamiinin ja heijastimen käytöstä tai siitä, millaisia lauseita voisi käyttää asukkaiden kanssa. Yksi vastaajista mainitsee, että on oppinut ohjaajalta ja myös muilta työtovereilta rauhallisuutta ja kiireettömyyttä. Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) ovat sitä mieltä, että työnkuva lähihoitajana Suomessa on aivan eri kuin sairaanhoitajana Espanjassa. Yleisesti vastaajat ovat sitä mieltä, että vaikka työnkuva ei ole sama kuin sairaanhoitajalla Espanjassa, työtehtävät ovat olleet heille helppoja. Uusia työtoimenpiteitä ei varsinaisesti ole tullut, koska monet tehtävät ovat olleet normaaliin kodinhoitoon liittyviä toimia, kuten tiskien, pyykkien ja siivouksen hoitamista:

”No, työnkuva ei ole se, joka minulla oli Espanjassa, koska sairaanhoitoon täällä kuuluu vain lääkkeiden jako ja sokerinäytteenotto ja semmosta mä en tekisi eri tavalla Espanjassa, mutta muut tehtävät eivät kuuluneet minun tehtävänkuvaan Espanjassa. Tämä on melkein niin kuin kotihoito.” ”Pestä ja laittaa pyykkikone, on tietysti hyvin tuttuja pienestä asti, mutta ei sairaanhoitajana, vaan kotoa. Hygienia ja esimerkiksi sänkyjen petaamiset on kyllä meille opetettu, mutta se ei kuulu meidän työnkuvaan [Espanjassa]. Mutta ei siinä mitään, ei mulla ole mitään ongelmaa siinä mielessä, että pestään asukkaita, että mä hoidan niitä niin kuin hoitaisin omia isovanhempiani. Mä teen sen mielelläni. Minä sairaanhoitajana näen, että ne on ihmisiä, oli minkälaisia vaan. Ja jos ne tarvitsee hoitoa, ne hoidetaan.”

Vain saunottaminen mainitaan varsinaisesti uutena toimenpiteenä: ”No tämä on hyvin niinkun yksinkertainen sairaanhoitajan näkökulmasta, mutta kyllä uusia asioita, koska esimerkiks mä en ikinä saunottanut ketään. Ja mut myös Espanjassa on näin, että kun opiskelet sairaanhoitajaksi, alussa sinä opit lähihoitajan tehtäviäkin, mut ainakin se on uus se saunottaminen.”

Aluksi hämmentävinä työtehtävinä on koettu myös esimerkiksi imurointi, ompelu ja papiljottien laittaminen asukkaan hiuksiin: ”Imurointi. Mitä? Minun kasvot sanoo vähän niin kuin mitä? Enkä ajatellut, että minä joutuisin ompelemaan jokaisen asukkaan värin sukkiin tai laittamaan papiljotteja. Mä kuvittelin jo itseni kantamassa siivoojan kärryä…”

Ulkomaalaista sairaanhoitajaa opastaessa lähihoitajan tehtäviin tulisikin muistaa, että ammattitaito on hänellä jo olemassa. Siksi ohjauksessa pitää panostaa nimenomaan asioiden selkeään kielellistämiseen ja kielen kehityksen tukemiseen.

4.2. Tuki ja tiedottaminen henkilökunnalle

Kaikista kyselylomakkeeseen vastanneista työntekijöistä 22 % (12/54) on sitä mieltä, että he ovat saaneet kaiken tarvitsemansa tuen espanjalaisen kanssa työskentelyyn tai eivät ole tarvinneet tukea. 67 % (36/54) vastaajista ei osaa sanoa, minkälaista tukea olisi tarvinnut

enemmän. Ainoastaan 11 % (6/54) vastaajista kertoo, että tukea olisi voinut olla enemmän. Enemmän tukea kaivanneet olisivat halunneet:

     

lisää ohjeita ja tietoa omasta työnkuvasta espanjalaisen ohjaajana enemmän perehdytystä ja aikataulujen selventämistä enemmän tietoa espanjalaisten taustoista, esimerkiksi koulutuksen sisällöistä koulutusta kaikille työntekijöille asiasta keskustelemista jo aikaisemmin työyhteisössä selkeämpää tietoa esimieheltä.

Kyselyyn vastanneista 56 % (30/54) ei osaa sanoa, mitä tietoa olisi tarvinnut lisää ennen espanjalaisten tuloa työyhteisöön. Vastaajista 44 % (24/54) olisi halunnut saada enemmän ja aikaisemmin tarkempaa tietoa espanjalaisista hoitajista (esim. koulutus, osaaminen, kielitaito, työkokemus, työnkuva Espanjassa, ikä ja nimi). Osa vastaajista olisi halunnut lisää tietoa myös espanjalaisen hoitajan ohjaamisesta työssä (miten ohjataan, miten työskennellään, mitä tavoitteita on). Muutamat vastaajat mainitsevat, että he ovat saaneet tarpeellista tietoa ensisijaisesti Sataedun järjestämässä monikulttuurisuuskoulutuksessa. Pääosa vastaajista kokee saaneensa tarvitsemansa tiedon, mutta osa sanoo, että tieto on ollut ympäripyöreää tai osittaista. Muutamat kertovat jääneensä kaipaamaan työnantajan puolelta selkeämpää, tarkempaa ja aikaisempaa tiedottamista.

5. TYÖPAIKALLA TOIMIMINEN 5.1. Kommunikointi

Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kertovat keskustelevansa henkilökohtaisistakin asioista jonkin verran muiden työntekijöiden kanssa. Osa heistä kuitenkin lisää, että henkilökohtaista puhutaan vain tiettyjen ihmisten kanssa eikä välttämättä kovin syvällisesti: ”Mä kerron heille aina joka päivä kaikki, mitä mä olen tehnyt ja tavallaan minä harjoittelen suomen kieltä. Ja vaikka he eivät ole ehkä kiinnostuneita, minä kuitenkin kerron. Ja sitten minäkin voin jotain heidän elämästä kysyä, jos he ehkä jotain kertoisivat.” ”Joo, kyllä, päivittäin. Niiden kanssa, joiden kanssa on syntynyt parempi yhteys. He kysyy minulta ja kun mä näen, että heitä kiinnostaa, minä kerron esimerkiksi, mitä

mä olen tehnyt X:n kanssa kotona ja muita asioita, että se vapauttaa minua puhumaan, kun ne kysyy. Ja sillä tavalla minä pystyn vähän juttelemaan ja harjoittelemaan kieltä.”

Kolme espanjalaisista (3/8) kertoo, että heiltä ei juuri kysytä mielipidettä esimerkiksi työn organisoinnista. Viisi (5/8) vastaajista taas sanoo, että heiltä kysytään mielipidettä, mutta kolme heistä toteaa, että se riippuu ihmisestä. ”Minulta kysytään melkein aina, ja jos ei muuta, niin ainakin X, minun mentorini, se kysyy aina minulta, koska se haluaa viedä minua jokaiseen asiaan ja vaikka ne eivät kysyisi, jos en tykkää jostain, mä kyllä sanon.” ”Ei. No, riippuen kenen kanssa sinä olet, kyllä voi olla, että sulta kysytään mielipiteesi. No, mä oon ollu siellä viisi kuukautta enkä ymmärrä kieltä. Toiset on ollu siellä vuosia.” ”Ne kyllä kysyy minulta ja kun se ilmapiiri, missä mä olen, on hyvin… se tekee mulle helpoksi osallistua ja sanoa, ja mä kyllä myös sanon. Jos se onnistuu, se on okei. Jos ei, ei se mitään, mutta kyllä ne multa kysyy.” ”Yritän jatkaa heidän linjalla, mutta on jotkut, jotka todella kysyvät, ja sitten minä sanon. Toiset on näin, että pikemminkin he tykkää tehdä aina asiat samalla tavalla ja tuntuu, että heille on vaikea muuttaa suuntaa. He eivät pakota, mutta huomaa, että he haluavat jatkaa samaan malliin, mutta toiset kyllä kysyy ja sitten minä sanon.”

Puolet espanjalaisista (4/8) kertoo tehneensä itse ehdotuksia esimerkiksi työn organisointiin liittyen. Toinen puoli (4/8) taas ei ole tehnyt itse ehdotuksia: ”Mä en paljon sano, koska se ei kuulu minun persoonallisuuteeni. Mä en oo semmoinen ihminen joka haluaa muuttaa asioita, mä mielummin sopeudun. Ja mun mielestä se ei oo musta hyvä asia, että mä oon just tullu ja haluan niinku muuttaa mitä tässä tehdään.”

Kaikki espanjalaiset (8/8) sanovat pyytäneensä apua sekä esimieheltä että kollegoilta, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Kaikki (8/8) ovat myös saaneet apua aina sitä tarvitessaan: ”Aina kun on ollut joku ongelma, mä olen aina pyytänyt apua ja aina olen saanut avun.”

”Pääsääntöisesti olen pyytänyt apua kollegoiltani, jos en ole jotain osannut. Kyllä olen aina saanut sen avun.”

Alussa vaikeilta tuntuneita asioita kielen lisäksi ovat espanjalaisten mukaan olleet työrutiinin oppiminen, lääkkeiden nimet, erilaiset muutokset työssä, omaisten kanssa keskustelu, työyhteisön osaksi pääseminen sekä sopeutuminen kulttuurisesti erilaiseen työympäristöön ja puhekulttuuriin: ”Niin, mä en ollut tietonen siitä, että ehkä se päävaikeus on siinä, että me olemme niin erilaisia. Mä en ollu tietonen, että me tykätään niin paljon puhumisesta ja ihmisten kanssa olemisesta. Mut ku sä tulet tänne, sä ihmettelet et, Espanjassa esimerkiks, jos on tauko, melkein pitäis niin ko saada ihmiset vähän hiljentymään, mut sä tulet tänne ja on niin eri, että alussa vähän niin ku pistää silmille. Mut sit pikku hiljaa sä totut, mut sä huomaat, että kyllä ollaan erilaisia, ei parempia eikä huonompia, mutta erilaisia. Ja siihen pitäis totutella.” ”Työ ei ole mun mielestä vaikeaa tehdä, mutta tietysti alussa oppia se rutiini, se on kyllä vaikeaa. Ja myös lääkkeiden nimet, kun ne eivät ole kaikki samanlaisia kuin Espanjassa. Monet on hyvin samantapaisia, mutta ei kaikki.”

Tällä hetkellä espanjalaiset kokevat perushoitotyön jo kohtalaisen helpoksi ja rutiininomaiseksi, mutta yksi espanjalaisista kertoo, että esimerkiksi erilaiset paperityöt sekä apteekki- ja postiasioiden hoitaminen tuovat haastetta työhön: ”Näyttää hyvin yksinkertaiselta ainakin kolme tai neljä kuukautta, mutta sitten, sen jälkeen, kun sä olet jo tottunut niihin rutiineihin, sä alat huomaamaan, mitä kaikkea tämän takana on. Ja se ei ole enää niin yksinkertaista. Esimerkiksi kontrolloida kaikki paperit ja sukulaiset, jotka tulee ja ei tule ja kuinka paljon joku ihminen on viety ulos kävelylle tai ei ja tilata lääkkeet ja mennä apteekkiin niitä hakemaan ja mitä papereita sinä siihen tarvitset. Ja esimerkiksi mitä ennenkin sanoin tästä postin hoidosta ja niin poispäin. Se tehdään eri tavalla kuin Espanjassa, vielä kun on eri kieli, se ehkä ei johdu pelkästään kielestä, mutta sekin vaikuttaa siihen, että…”

5.2. Työtehtävien hallitseminen

Kaikki ohjaajat (7/7) ovat sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat hallitsevat työtehtävänsä ammatillisesti erittäin hyvin. Joskus espanjalaisilta saatetaan kysyä apua myös sairaanhoidollisissa toimenpiteissä. ”Hallitsee. Tosi hienosti hän hallitsee ja hän kohtelee meidän asukkaita niin kuin…siis niin hyvin, että mä en ole yhdenkään hoitajan, siis suomalaisen hoitajan, nähnyt kunnioittavan vanhuksia niin paljon, mitä he kunnioittaa. Sieltä löytyy sitä ammattitaitoa kyllä tosi paljon sieltä… Lääkkeet on sillä lailla, että hän on mun kanssa ainakin päässyt jakamaan. Siis dosetista asukkaille. Hän on tosi tarkka niissä, kenelle menee mitäkin pillereitä ja tällä lailla näin… Just puhuttiin sitä, että vaikuttavat aineet on suurin piirtein samat. Me puhutaan aika usein vaikuttavista aineista eikä lääkenimillä, koska lääkenimet on eri. Mutta siis osaa ja hallitsee. Näytteenoton hallitsee…ja kaikki tämmöiset…tosi hyvin…!”

Kyselyyn vastanneet työtoverit kertovat, että espanjalaiset hoitajat tekevät itsenäisesti lähes kaikkea lähihoitajan perushoitotyötä, kuten hoitavat aamu- ja iltatoimet, ruuanjaon ja pyykinpesun. Vastaajien mukaan osa hoitajista myös kirjaa ja antaa suullisen raportin. Sellaisia asioita, joita kaikki espanjalaiset hoitajat eivät työtovereiden mukaan vielä tee, on kuitenkin useita, tietenkin hoitajasta riippuen. Tällaisia haasteellisia asioita ovat kyselyyn vastanneiden mukaan:            

kirjaaminen raportointi puhelimeen vastaaminen omaisten kanssa keskustelu ei omahoidettavia lääkkeiden jako dosetteihin saunotus puhelinyhteyden ottaminen talosta ulos, esim. laboratorioon asioiden hoitaminen sairaanhoidolliset toimenpiteet yövuorot lihasinjektiot.

5.3. Vaaratilanteet

Ohjaajien (7/7) mukaan espanjalaiset työparit eivät ole aiheuttaneet vakavia vaaratilanteita. Kyselylomakkeen vastauksista kuitenkin selviää, että aggressiivinen asukas on aiheuttanut jonkinlaisen vaaratilanteen espanjalaiselle hoitajalle. Tämä ei kuitenkaan ole liittynyt kieleen tai ulkomaalaisuuteen, vaan olisi voinut sattua kenelle tahansa hoitajista. ”Hoitajan oma suojautuminen joskus tärkeää, ja yllättäviä tilanteita. Agressiivinen asukas aiheuttanut.”

Kyselyyn vastanneiden enemmistön mukaan ei ole syntynyt vakavia vaaratilanteita, mutta yksi vastaaja kertoo, että lääkkeiden annossa on ollut jotain pientä ongelmaa: ”Kyllä, lääkkeiden annossa asukkaalle, ei vakavia seuraamuksia.”

Yhdelle espanjalaiselle on myös sattunut neulapistotapaturma (pistänyt itseään), mutta tähänkään ei ole ollut kielimuurilla tai ulkomaalaisuudella osuutta. Espanjalaiset hoitajat itse kuitenkin ovat sitä mieltä, ettei vakavia vaaratilanteita ole työpaikalla syntynyt.

5.4. Asukkaiden ja omaisten suhtautuminen

Kaikki ohjaajat (7/7) kertovat, että asukkaat ovat ottaneet positiivisesti espanjalaiset hoitajat vastaan, jotkut erittäinkin innostuneesti. Osaan asukkaista espanjalaisten läsnäolo on vaikuttanut jopa voimaannuttavalla tavalla: joillekin asukkaille espanjalaisesta työntekijästä on tullut suosikkihoitaja, ja jotkut muistisairaat asukkaat ovat jopa kyenneet sopeuttamaan puhettaan espanjalaisten kanssa keskustellessaan. ”No, asukkaat oli hyvinkin innoissaan ja ne odotti oikein kovasti. Ja sit kun ne tuli, niin ne huomasi, kuinka iloisia nämä espanjalaiset on, ja reippaita ja semmosii oikein niin kun läsnä siinä mitä ne tekee. Ni kyllä he olivat tosi tyytyväisiä. Että pelkästään positiivista mä olen kuullut, ja sitten just, että espanjalaiset on opettaneet heille espanjaa. Ne on halunnu jotain sanoja oppia sieltä.”

Yksi ohjaajista lisää, että vaikka suurin osa vanhuksista on ottanut espanjalaiset vastaan hyvin, osa on ollut myös varautuneita, etenkin aluksi:

”Toiset oli hyvin, hyvin innoissaan ja toiset oli hyvin, hyvin varauksellisia. Jopa hieman kauhistuneita, että ”apua, että mitä… miten joku ulkomaalainen, mikä ei osaa edes suomen kieltä, voi tulla minua hoitamaan”. Oli semmosta epävarmuutta todella paljon, joillakin asukkailla. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähti. Tuli sitä luottamusta.”

Myös suurin osa kyselylomakkeeseen vastanneista on sitä mieltä, että pääosa asukkaista on ottanut espanjalaiset hyvin positiivisesti vastaan ja pitää kovasti heistä. Asukkaat pitävät espanjalaisia osaavina, ystävällisinä ja avuliaina hoitajina: ”Myönteisesti, ainakin suurin osa kehuu kovasti hänen osaamistaan sekä kielitaitoaan.” ”Erittäin hyvin. Kehuvat, että on ystävällinen ja aina valmis auttamaan.” ”Ottaneet hyvin vastaan. Ovat olleet kovin kiinnostuneita hänestä, tykkäävät.”

Tässä yhteydessä kuitenkin tulee myös esiin se seikka, että kieliongelmat ovat voineet aiheuttaa turhautumista joissain asukkaissa. ”Hyvin, vain suomen kielen kanssa ongelmia.” ”Pääosin positiivisesti, pari kertaa asukas hermostunut, kun hoitaja ei ole heti asiakkaan asiaa ymmärtänyt.” ”Toiset asukkaat hyvin, toiset huonommin, jotka eivät ymmärrä huonoa suomea.” ”Aluksi asukkaat vähän arastelivat, mutta se meni nopeasti ohi.”

Ohjaajien mukaan myös asukkaiden omaiset ovat suhtautuneet pääosin positiivisesti espanjalaisiin hoitajiin. Negatiivista palautetta ei ole tullut. Pieni osa omaisista on saattanut suhtautua alussa uusiin hoitajiin varauksellisesti, mutta ajan kuluessa suhtautuminen on muuttunut neutraaliksi. Osa omaisista on ollut erittäinkin kiinnostuneita espanjalaisista. Jotkut omaiset ovat jopa käyneet keskustelua heidän kanssaan espanjaksi. ”No, omaisten tahoilta on sitten pääsääntöisesti varmaan positiivista, mutta on muutamia, jotka sitten ei oikeen…ihan alkuunkin… Ei he oikein tervehtinyt eikä halunneet mitään esittelyä tai mitään. Ei oikein noteeranneet häntä, että toi… Mut

ihan joku omainen on tämmönen mut et pääsääntöisesti kaikki on ihan… ihan sillain sit ymmärtäneet kuitenkin et… Ei oo tullu mitään semmosta negatiivista palautetta.” ”Juu, monet omaiset odotteli vähän, kun heillä oli tieto siitä, että tänne tulee, niin ihan hyvillä mielin he odottelivat. Ja tosi monien kanssa hänkin on tuossa jutellut, ja ne aina yleensä tulee katsomaan, että onko hän töissä. Et kysyy kuulumisii ja he on jostain muustakin, niinko he on vapaa-ajallakin nähny sitten jossain tuolla, mä en tiedä, missä. Mut jossain tuolla nähny, et joo. Joo, tosi positiivisii ja just oltiin hoitokokouksessa sillai, että hänkin oli, ja hän sai erityistä kiitosta, että on hyvä hoitaja.”

5.5. Sopeutuminen työyhteisöön

Lähes kaikki ohjaajat (6/7) ovat sitä mieltä, että espanjalainen hoitaja on tällä hetkellä täysivaltainen työyhteisön jäsen. Muutamat tosin lisäävät, että esimerkiksi puhelimeen vastaaminen ei vielä oikein onnistu tai siinä on epävarmuutta: ”On joo. Muutamien kuukausien saatossa. Aluks se oli vähän semmosta, et oli opiskelija ihan, mut nyt on niinku ois vakituinen vaikkei me hänen annetakaan vastata puhelimeen. Joo. Yhtä lailla tekee töitä niinku muutkin.”

Yksi ohjaajista (1/7) on sitä mieltä, että espanjalainen hoitaja ei ole vielä ihan täysivaltainen työyhteisön jäsen, koska ei voi jakaa lääkkeitä dosetteihin tai olla yksin yövuorossa, kuten muut hoitajat. Enemmistö kyselyyn vastanneista Attendon työntekijöistä 80 % (43/54) on sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat ovat päässeet osaksi työyhteisöä ja tekevät ainakin pääosin samoja asioita kuin muut työntekijät. ”Kyllä ovat. Ovat vahvuudessa mukana työvuoroissa.” ”Kyllä, osallistuvat kaikkiin asioihin ja tapahtumiin kuin muutkin yhteisön jäsenet.” ”Ovat täysivaltaisia, mutta kuitenkin hieman eristäytyneitä. Olisi hyvä, jos olisi vaikka kaksi espanjalaista samassa työpaikassa toistensa tukena.”

Viidesosan (20 %; 11/54) mielestä espanjalaiset eivät aivan ole täysivaltaisia työyhteisön jäseniä, sillä kieli rajoittaa edelleen osittain heidän työskentelyään ja ymmärtämistään eikä heidän siksi ole annettu vielä esimerkiksi olla yksin yövuorossa. Valtaosa vastaajista kytkee täysivaltaisuuden työyhteisössä siihen, hallitseeko hoitaja kielellisesti kaikki työtehtävät. ”Osittain, eivät pysty tekemään töitä, jotka vaativat kielitaitoa.” ”Lähestulkoon, kielessä vielä parantamisen varaa, muut jutut sujui. Lasketaan työvoimaan ja tiimiin.” ”Kyllä ovat, ainoastaan kielitaito tuottanut ehkä heille ulkopuolisen olon.” ”Ei ehkä ihan vielä, mutta hyvää vauhtia sellaiseksi tulossa. Ottaa runsaasti aikaa ennen kuin pääsee työhönsä ja työpaikkaansa "sisälle".” ”Eivät ole. Suurin ongelma kielimuuri. Esim. asukkaan lähettäminen jatkohoitoon ei kielen takia vielä onnistu. Myös osa omaisista saattaa kokea kielen ongelmalliseksi.” ”Ovat muuten, mutta ei voi olla yksin vuorossa kieliongelman vuoksi.” ”Ei, he eivät kirjaa, vastaa puhelimeen, käy keskusteluja omaisten kanssa, järjestä viriketuokioita, pysty osallistumaan työyhteisön palavereihin, koska eivät ymmärrä keskusteluista kaikkea.” ”Kyllä ja ei. Kaikki hoitajat toimivat samoja pelisääntöjä noudattaen. Esp. Hoit. [espanjalainen hoitaja] kykenee tekemään samoja töitä kuin muutkin. Kielitaito haittaa omaisten ja ulkopuolisten tahojen kanssa työskentelyä, esim. tk [terveyskeskus].”

Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kokevat jollain tavalla olevansa osa työyhteisöä, mutta kielimuuri kuitenkin aiheuttaa sen, etteivät he pysty esimerkiksi seuraamaan nopeaa kollegoiden suomenkielistä keskustelua. Osa toteaa, että joskus he kokevat olevansa osa työyhteisöä, joskus eivät. Tämä riippuu ihmisistä ja tilanteesta. ”Koen olevani niin ku integroituna tai osa siitä, mutta tietysti kielirajoitteita.” ”Joskus. No esimerkiksi jos sairaanhoitaja ei oo läsnä ja riippuen kuka voi kysyä sinulta tietoa lääkkeistä vai ei. Koska toiset kun tietää, että tämä on sairaanhoitaja, niin saattaa kysyä, mutta toiset ajattelee että mä en osaa yhtään mitään kieltä että maksimi mitä mä voin tehdä on vähän pestä tiskit tai joku semmosta.” ”Kyllä mä koen olevani osa tästä työyhteisöstä. Ne auttavat minua kaikessa, me nauramme yhdessä, ne ovat hyvin huolissaan minusta ja kyselevät. Mutta tietysti kieli on iso muuri meidän välillä, kilometrien muuri. Ja vaikka ei kukaan ole laittanut

minua tuntemaan, että olen ulkopuolinen, niin alussa oli vahva se tunne, koska en mä voinut kommunikoida ja jos olisin ollut Espanjassa kuusi kuukautta samassa työpaikassa, varmasti mun suhteet ihmisiin olisivat olleet paljon lujemmat. Mutta täällä ei kukaan syrji minua, mutta kielen tähden on tietysti asia rajoitettu. Mutta ne on kyllä ystävällisiä ja huolehtii.”

Selvityksen perusteella työskentelypaikalla ei ole vaikutusta espanjalaisen sopeutumiseen, vaan pikemmin erot näkyvät yksilötasolla. Sopeutumiseen voivat vaikuttaa työpaikan ilmapiirin lisäksi hyvin monet seikat, kuten ulkomaalaisen oma asenne ja persoona, kielitaidon taso, työmotivaatio ja koti-ikävä. Myös pitkä pimeä talvi ja liiankin rauhallinen elinympäristö voivat laskea ulkomaalaisen mielialaa ja täten vaikeuttaa sopeutumista myös työyhteisöön.

Kyselyn vastaajista 56 % (30/54) on sitä mieltä, että työyhteisö ei ole espanjalaisten tulon myötä juurikaan muuttunut, ei ainakaan negatiiviseen suuntaan. Vastaajista (12/54) ei ota asiaan kantaa, ja saman verran vastaajista 22 % (12/54) kertoo, että työyhteisö on muuttunut nimenomaan positiiviseen suuntaan:

”He ovat reippaita ja iloisia työntekijöitä, tuovat suomalaiseen elämään väriä.” ”Onhan se aina kansainvälistymistä. Asukkaat ovat saaneet kansainvälisen tuulahduksen.” ”Olemme paljon suvaitsevaisempia ja hän on tuonut mukanaan hyviä uusia tapoja toimia asukkaiden kanssa.” ”Vakituisen työntekijän tuleminen on toki muuttanut. Ei tarvi etsiä "keikkalaisia" koko ajan töihin. Pelkästään myönteinen asia.” ”Tuonut positiivisella asenteella mielekkyyttä työyhteisöön.” ”Vaihtelua ja piristävä kokemus yhdistänyt meitä.” ”Yhteishenki parantunut. Mielestämme on meidän onni, että saimme juuri hänet meille.” ”Yhteenkuuluvuutta lisännyt, avoimuutta lisännyt.” ”On tullut iloa ja eloa porukkaan.”

6. KIELI 6.1. Kielen opiskelu

Puolet espanjalaisista hoitajista (4/8) on mielestään panostanut tarpeeksi suomen kielen opiskeluun työpaikalla. Kaksi (2/8) vastaajista kokee, ettei ole panostanut työpaikalla opiskeluun niin paljon kuin olisi voinut. Kaikki vastaajat (8/8) ovat sitä mieltä, että he eivät ole panostaneet opiskeluun kotona tarpeeksi. Pääsyynä tähän on heidän mukaansa ollut motivaatiopula ja väsymys. He eivät yksinkertaisesti ole jaksaneet enää töiden, suomen kielen tuntien ja kotitehtävien jälkeen tehdä mitään ylimääräistä kielen hyväksi: ”Itse asiassa minusta tuntuu, että opiskelen vähemmän, koska kun olemme työpaikalla koko aika kuuntelemassa suomen kieltä. Sitten kun pääset kotiin, ei tee enää mieli opiskella eikä kuunnella eikä lukea mitään siitä. Ja toisaalta ehkä kyseessä on myös motivaatiota ja olemme kun pysähtyneet lähihoitajan tehtäviin, eikä ole tietoa, koska me pääsemme työskentelemään sairaanhoitajina. Motivaatio vähän vajaa.” ”Ei ikinä tehdä tarpeeksi. Se on vaikeaa. Se on hyvin vaikeaa, koska sää oot kahdeksan tuntii tekemässä työtä kielessä joka ei oo sun. Sitten sä menet opiskelemaan sen työn jälkeen ja vielä kotona tosi vaikea tehdä, koska se ei oo vain tämä, joka vaikuttaa, se on koko tilanne, joka sua rasittaa.” ”Missä eniten opin sanastoa, on työpaikalla, ja kotona en ole paljon tehnyt, koska viime aikoina olen ollut hyvin alakuloinen. Ja mun mielestä tämä näyttää ihan mahdottomalta ja tekee mieli jättää kaikki tai jättää se, kieli ja kaikki.” ”Noin kuukausi sitten minä päätin, että minä haluan mennä YKI-kokeeseen. Ja sitten halusin sen tähden tehdä ylimääräinen… panostaa enemmän, ylimääräisesti. Mutta mua suututtaa, että tavalla tai toisella se ei onnistunut. Mä kyllä teen ne harjoitukset, joita käsketään ja opiskelen sen, mitä mulle sanotaan, mutta se ylimääräinen yritys on vielä vähän jäänyt vaille.”

Työpaikalla espanjalaiset hoitajat kertovat oppineensa paljon sanastoa ja etsineensä uusia sanoja sanakirjasta. Töissä he ovat pyrkineet puhumaan mahdollisimman paljon ja toivoneet, että työtoverit korjaavat heidän kielivirheitään. Osa on harjoitellut työssä raportin kirjoittamista. Espanjalaiset toteavat, että kotona opiskelu on jäänyt vähemmälle. He mainitsevat kuitenkin joitakin asioita, miten he ovat yrittäneet parantaa kielitaitoaan kotona oma-aloitteisesti. Jotkut ovat lainanneet elokuvia kirjastosta ja lukeneet sanastoja, joku on tehnyt kieliharjoituksia Internetissä ja katsonut Uutisia televisiosta ja aloittanut lukemaan kirjaa suomeksi. Suurella

osalla panostus on jäänyt kotona siihen, että he ovat tehneet läksyt ja selvittäneet asuintoverin kanssa jotkin kieleen liittyvät epäselväksi jääneet asiat yhdessä. ”Pääsääntöisesti yritän puhua niin paljon kuin mahdollista. Nyt mä yritän taas opiskella sanastoja, mutta riippuu sinun mielialasta, on helpompi tai vaikeampi. Meille kyllä sanottiin, että alussa sä menet niinku ylöspäin, sitten tulee aika missä pysähdyt ja sitten kun sä taas aloitat ja huomaat että pystyt jotenkin puhumaan, sä taas saat innostusta ja menet eteenpäin, mutta sulla ei oo perhettäsi ja tilanne on, se vaikuttaa luonnollisesti.” ”No, sen lisäksi, että mä toteutan, mitä mulle on sanottu luokassa, minä katson myös netistä harjoituksia YKI-sivulta esimerkiksi. Ja työssä mä olen hyvin niin kuin korvat höröllä kuuntelemassa mitä sanotaan ja yritän osallistua raportin kirjoittamiseen ja jos en onnistu, sitten muut tulee avuksi, että se tulis paremmaksi. Ja myös kannan koko ajan sanakirjaa ja aina kun luen jotain, heti etsin, mitä siellä sanotaan.”

6.2. Käyttökieli ja ymmärtämisen varmistaminen

Suurin osa ohjaajista (5/7) kertoo käyttäneensä ohjattavan kanssa pääosin suomea, lisäksi tarvittaessa englantia ja elekieltä. Kaksi ohjaajista (2/7) on käyttänyt pelkästään suomen kieltä (ja elekieltä), mutta jokaisessa työpaikassa on ollut henkilöitä, jotka ovat tarvittaessa voineet selittää asioita myös englanniksi. Osa ohjaajista mainitsee, että aluksi on käytetty enemmän englantia mutta kielitaidon kohentuessa on siirrytty käyttämään pääosin suomen kieltä: ”Ihan suomea ja englantia. Alkuun se oli sitä, että puhuttiin aika paljon englantia mutta nyt se on oikeestaan pelkkää suomee.”

Kaikki kyselyn vastaajat (54/54; 100 %) ilmoittavat käyttävänsä espanjalaisen työtoverin kanssa suomen kieltä. Sen lisäksi 52 % (28/54) on käyttänyt apuna myös englantia. Vastaajista yksi (2 %) mainitsee käyttävänsä suomen ja englannin lisäksi myös espanjaa. Vastaajista kaksi (4 %) on käyttänyt elekieltä suomen lisäksi. Luultavasti elekieltä ovat käyttäneet tätäkin useammat, mutta he eivät ehkä ole huomanneet mainita sitä.

suomi + elekieli 4%

suomi + englanti 52 %

suomi + engl. + espanja 2% suomi 42 %

suomi suomi + englanti suomi + elekieli suomi + engl. + espanja

Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kertovat, että heille on puhuttu alusta asti pääsääntöisesti suomea. Osalle on puhuttu etenkin alussa tarvittaessa myös englantia, mutta englannin kielen osuus on koko ajan vähentynyt, ja tällä hetkellä kaikki hoitajat kommunikoivat pääosin suomeksi. Muutamat ohjaajat eivät ole osanneet englantia, joten sitä ei ole ollut edes mahdollista käyttää apukielenä. Joka työpaikalta löytyy kuitenkin joku, joka puhuu englantia, ja häntä on käytetty apuna tarvittaessa. Monet mainitsevat, että myös elekieltä on käytetty apuna. ”Molempia. Mutta pääsääntöisesti suomea. Ja elekieltä.” ”Toisten kanssa puhun pelkästään suomea ja toisten kanssa puhun vähän englantia, mut se on niinku vapaa-ajan keskusteluu, mutta molemmat.”

Mainitsemisen arvoista on se, että yhdenkään espanjalaisen kanssa ei ole käytetty työpaikalla esimerkiksi pelkkää englantia, vaan suomen kieltä on käytetty aktiivisesti. Kaikki ohjaajat (7/7) ovat sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat pyytävät rohkeasti apua aina sitä tarvitessaan ja uskaltavat kertoa, jos eivät ole ymmärtäneet: ”Kyllä mun mielestä. Että ei… Ja mun mielestä kaikilta on uskaltanut kysyä, että… On niin kuin huomannut, että täällä voi kysyä mitä vaan keneltä vaan. Että täällä kaikki auttaa. Alkuun hän pelkäsi sitä suomeksi kysymistä. Ehkä siksi hän kysyikin paljon multa, kun sitten jos hän ei osannut eikä sanakirjastakaan löytynyt, niin mä ymmärrän ja puhun englantia.” ”Joo, kyllä mun mielestäni hän, kyl hän on tullut kysymään, että jos on ollut joku epäselvää. Ja varmistaa, että menikö se näin.”

Kolme (3/8) espanjalaisista kertoo uskaltavansa sanoa aina, jos ei ole ymmärtänyt useankaan selostuksen jälkeen jotain asiaa: ”Kyllä minä uskallan. Jos mä en saanut selvää suomeksi monen kerran jälkeen, mä kysyn vaikka englanniksi tai kysyn joltakin muulta, koska mulle on joskus näin käynyt. Totta kai ei kaikkea voi tietää eikä kaikkea voi ymmärtää, mutta ne tärkeät asiat, mitä olen hoitanu.” ”Kyllä, kun mulla on luottamusta. Mä kysyn ja kysyn ja kysyn. Ja jos joku ei osaa selittää, niin sitten kutsun toisen paikalle, että selittäisi mulle. Ja jos en kuitenkaan päässyt hyvin jyvälle, sitten seuraavana päivänä kysyn toisilta. Asioita, niin kuin esimerkiksi, mitä postin kanssa tehdään, koska täällä on esimerkiksi ihmisiä, joilla on oma puhelin, ja sitten lasku tulee tänne, mutta se lasku lähetetään takaisin perheelle, koska täällä ei ihmisillä ole, millä maksaa. Ja semmosissa asioissa vei multa jonkin verran oppimista tai ymmärtämistä eikä vieläkään ole kaikki ihan selvää, miten tehdään niiden asioiden kanssa. Mutta ne asiat, jotka on kiireellisiä ja tärkeitä, niin ne pitää tietysti selvittää sillä hetkellä kaikki.” ”Kyllä, kyllä, totta kai. Jos en mä tee näin, mä en etene, mä pysyn samassa paikassa. Vaikka ne sanoisivat, että se on muille raskasta, mutta jos minun täytyy se ymmärtää, minun täytyy se kysyä.”

Viisi (5/8) espanjalaisista toteaa, että yleensä he uskaltavat sanoa, jos eivät jotain ymmärrä, mutta eivät ihan aina. Se, uskaltavatko he kysyä uudelleen, riippuu esimerkiksi siitä, kenen kanssa he puhuvat, onko asia tärkeä ja onko henkilö halukas vastaamaan heille: ”No, se riippuu tietysti tilanteesta. Jos ne keskustelee keskenään, monesti mä en ymmärrä, mut mä en sitä huolehdi. Mä hyväksyn, että mä en ymmärrä, ja mä tiedän, että hekin tietää, että mä en ymmärrä. Mä en siihen puutu. Mut jos on jotain, mikä koskettaa asukkaita, sitten pakko kysyy. Ja jos lopulta mä en ymmärrä, mä sitten sanon, että teidän pitää hoitaa se asia itse, koska mä en vielä päässy kärryille. Mä en vielä ymmärtäny.” ”No riippuu tilanteesta. Monesti ei ja mä sanon vaan kylläkylläkyllä.” ”No on kyllä muutaman kerran tapahtunut näin että on toistettu selitystä, mutta en kuitenkaan päässyt perille, ja ne ovat ollut tietoisia siitä ja sanovat, että ”anna olla, ei väliä”. Mutta jos asia on tärkeä, sitten tietysti yritän itte saada sen selville, vaikka sanakirjan kautta.” ”Totta kai minä aina kysyn, mutta jos huomaan, että lopulta hän ei halua vastata, minä annan olla.”

6.3. Kielen haasteet

Kyselylomakkeen vastaajista 96 % (52/54) on sitä mieltä, ulkomaalaisen hoitajan tulisi osata jo työhön tullessaan asukkaan avunpyyntöön tai kysymykseen vastaaminen. 81 % (44/54) vastaajista kokee, että myös avun pyytäminen kollegalta kuuluu tärkeimpien osattavien asioiden joukkoon. Asukkaasta raportointi suullisesti (80 %) sekä suullisen raportin ymmärtäminen (76 %) koetaan lähes yhtä tärkeinä. Puolet vastaajista (50 %) on sitä mieltä, että myös hoitotoimenpiteen selittäminen asukkaalle kuuluu tärkeimpiin osattaviin asioihin. Myös yleinen jutustelu asukkaiden ja työtovereiden kanssa koettiin melko tärkeänä asiana osata. 60

Ohjaajien mukaan kielellisesti vaikeinta espanjalaisille hoitajille on ollut etenkin aluksi kommunikointi asukkaiden kanssa, suullinen raportointi, kirjaaminen ja jotkin hankalat sanat. ”Kielellisesti varmaan raportointi oli yksi sellainen asia, mitä hän ei heti osannut eikä varmaan voi vaatiakaan todellakaan et suomen kieltä…. Täälläkin puhutaan taas murretta, ja hän on tottunut kuulemaan…opetellut suomea kirjakielellä ja sitten kun ihmiset puhuu eri tavalla niin…Hän oli ihan että ”mitä”.” ”No ehkä tää niinko vanhuksen kohtaaminen, ehkä se on ollu sillai et, et sitko meilläki osastolla on muutama on semmonen kärsimätön vanhus ja et he on välillä sit niinko hermostunukki siihen, et ko ei tuu ymmärretyksi.” ”Rohkeesti hän kyl heti sitä lähti puhumaan ja näin… Kielellisesti… No, se kirjaaminen oli hankalaa. En mä muista, että mikä olis ollu kielellisesti… Tietysti ymmärtää asukkaita, ja se kirjaaminen tonne meidän tietokoneelle, se on ollut.”

Myös espanjalaiset hoitajat kertovat, että kielellisesti vaikeinta työssä on ollut kommunikaatio yleisesti: ”Alussa vaikein oli oppia nimet ja tietää, mitä jokainen haluaa. Mutta sitten kun työ tulee rutiininomaiseksi, se on ollut helppoa, että tietää, mitä tekee.” ”No kommunikointi on ollut tietysti vaikein, ja mun mielestä tällä alalla kommunikointi on niin tärkeä, että jos siellä on rajoituksia, se rajoittaa sun työtä jotenkin.”

Ohjaajien mukaan kielellisesti vaikeimpia asioita espanjalaisille haastatteluhetkellä olivat etenkin uudet tilanteet, asukkaiden omaisille puhuminen ja erityisesti puhelimessa keskusteleminen, jota moni espanjalainen hoitaja on heidän mukaansa vältellyt: ”No ehdottomasti nää, että tarvis soittaa jonnekin, puhuu puhelimessa, niin se on haastavaa. Ja X [espanjalainen hoitaja] ei oikein vielä tykkää, kun ei oikein tiedä sitten, että tuleeko ymmäretyksi oikein. Joskus hän on joutunut vastaamaan puhelimeen, kun ei siinä ole sitten ketään ollut ja meidän mielestä ne on mennyt ihan hyvin, mutta tietysti hän haluaisi vielä paremmin sitten ymmärtää, mitä toiset sanoo. Että on semmonen vähän epävarma siinä.”

Epävarmuus kielen suhteen vaikuttaa myös siihen, että espanjalaisten ei ole vielä annettu tehdä yövuoroja eikä annostella lääkkeitä yksin. Pohtimisen arvoinen asia on se, voisiko kielellinen epävarmuus johtua siitä, että espanjalaiselle hoitajalle ei ole annettu riittävästi tilaisuuksia harjoitella kielellistä selviytymistä uusissa tilanteissa. Ulkomaalaiselle hoitajalle on annettava jatkuvasti mahdollisuuksia kehittyä työssään, jotta hänen motivaationsa säilyy.

Tärkeää on myös pohtia, mistä johtuu, jos espanjalainen hoitaja ei osaa jotain asiaa. Onko niin, ettei hän ole halunnut tehdä jotakin työtehtävää (esimerkiksi puhelimeen vastaaminen), koska hän kokee kielitaitonsa olevan riittämätön tilanteen hallitsemiseen? Entä voiko syynä olla se, että hänen ei ole edes annettu tehdä tai harjoitella jotakin työtehtävää? Espanjalaisten hoitajien työssään haastatteluhetkellä vaikeimmiksi kokemat asiat korreloivat ohjaajien vastausten kanssa: haastavimmaksi asiaksi nimetään kommunikaatio sekä vanhusten omaisten kanssa että puhelimessa. Myös syvällinen keskustelu asiakkaan kanssa koetaan haasteelliseksi. Lisäksi paperityöt ja pitkän tekstin ymmärtäminen tuntuvat vaikeilta. ”Mulle vaikein on se, että mä en pysty kommunikoimaan asukkaiden kanssa. Koska loppujen lopuks meidän työtä tässä on olla heidän kanssa. Mä en pääse kommunikoimaan ja meille on opetettu, että se on hyvin tärkeä osa tätä tehtävästä, opetettu siellä Espanjassa.” ”Kun muut työntekijät, sairaanhoitajat ja lähihoitajat, puhuu keskenään ja ne puhuu nopeasti tai ainakin minun mielestä nopeasti ja ne kertoo raporteista mitä asukkaille kuuluu, mitä heille on tapahtunu edellisenä päivänä. Kyllä mä pääsen perille, mutta mulle jää 10-15 % kaikesta siitä mitä he ovat sanoneet, eli mä en tiedä mitä asukkaille on käynyt.” ”Nykyisin on pikemminkin enää paperihommat, jotka on vaikeita ja ehkä pitkän tekstin ymmärtäminen.”

Ohjaajien mukaan vakavia virheitä työtehtävissä ei ole tapahtunut kielen takia. Pieniä väärinymmärryksiä on kuitenkin sattunut lähes jokaiselle: esimerkiksi sänky on jäänyt petaamatta, hoitaja on vienyt vaatteet väärään paikkaan, tehnyt iltapesut väärässä järjestyksessä tai aamupesu on tehty kahteen kertaan: ”Ei mun mielestäni mitään semmoista… Jotain pieniä, tieksä, että vie vaatteet vaikka johonkin toiseen paikkaan tai että jos on puhuttu, että missä järjestyksessä tehdään iltapesut, niin on ymmärtänyt väärin tai… Siis pääasia on, että se homma on tullut tehtyä. Mutta ei niin kuin mitään… Jos mä olen selittänyt jonkun, vaikka haavahoidon, niin ne on mennyt tosi hienosti aina. Mun ei ole tullut sillain ”Ei ei ei. Ei tollain.” Hoitotyö on tosi paljon sitä näyttämistä ihan suomalaisillekin, että ei välttämättä tajua, vaikka selittäisi suomalainen suomalaiselle, että mitä tapahtuu, vaan se näyttäminen on se konkreettinen juttu.”

Suurin osa (5/7) espanjalaisista toteaa, että luultavasti on tehnyt jotakin väärin kielen väärinymmärryksen vuoksi, esimerkiksi antanut asiakkaalle maitoa piimän sijaan:

”Melko mahdollisesti on tapahtunut, mut ne on niin yksinkertaisia tehtäviä, että ehkä olen antanut maitoa, enkä piimää.” ”Voi olla, että pyykinpesukone oli laitettu 60 asteella eikä 40 asteella, mut ei mitään tapahtunu.” ”No joskus, mutta ei mitään sen kummempaa. Esimerkiksi kerran pyydettiin tuomaan lasta ja minä toin laastarin.”

30 Vakavia virheitä ei kielen väärinymmärryksen takia kuitenkaan ole heidän mukaansa tullut. Suurin osa (6/7) ohjaajista on sitä mieltä, että heidän espanjalainen työparinsa pärjää hyvin omalla osastollaan perushoitotyössä, kun rutiinit, asukkaat ja työtoverit ovat jo heille tuttuja. Osa vastaajista kuitenkin arvelee, että uusi työpaikka tai -osasto, uudet asukkaat ja työtoverit sekä yllättävät tilanteet saattaisivat tuottaa espanjalaisille hoitajille kielellisesti vaikeuksia: ”Joo, hän pärjää mun mielestä todella hyvin, niinku puhuu, keskustelee. Itse hän kokee vähän, että no, on kai se haastavinta ymmärtää asukkaita, kun he puhuu usein epäselvästi toiset ja, mut tietysti tämmöset perustoimenpiteet, mitä puhutaan aina ja usein, niin ne tulee aina, mut tietysti, jos tulee joku yllättävä tilanne, että asukas sanookin jotain erilaist, poikkeavaa. Mut sit hän on tullu kyl kysymään ja sanomaan, että hän ei oikein ymmärtäny.”

Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kokevat suoriutuvansa tämänhetkisistä työtehtävistään. He lisäävät, että suoriutuminen on haasteellista uusissa ja yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi omaisten kysyessä jotain erikoisempaa. Myös puhelimessa puhuminen, vanhusten syvällinen ymmärtäminen sekä nopeaa reagointia vaativat tilanteet tuntuvat heistä vaikeilta. ”Ainoastaan, jos joku soittaa puhelimitse tai omaiset tulee kysymään jotain hyvin konkreettista, sitten kun sä oot hermostunut ja vielä kieli on vähän näin, sitten ehkä olis vaikeuksissa. Mutta muuten kyllä pärjää hyvin.” ”Jos työ sujuu rutiininmukaisesti järjestyksessä, jos on niin kuin tavallisesti tehdään, jos ei oo mitään yllätyksiä, ei oo mitään ongelmaakaan.”

7. YHTEENVETO 7.1. Onnistumisia

Selvityksen mukaan sekä asukkaat, omaiset että työyhteisö ovat ottaneet espanjalaiset hoitajat hyvin vastaan. Espanjalaiset ovat työskennelleet ammattitaitoisesti ja huolellisesti. He ovat olleet ahkeria, ystävällisiä ja avuliaita. He ovat kohdelleet asukkaita kunnioittavasti ja kohteliaasti. Joistain espanjalaisista on tullut jopa asukkaiden suosikkihoitajia, ja heistä pidetään kovasti. Osa asukkaista on sopeuttanut kieltään keskustellessaan espanjalaisen hoitajan kanssa. Voidaan siis sanoa, että espanjalaisilla on ollut jopa kuntouttava vaikutus asukkaisiin. Pelko työyhteisön ilmapiirin muuttumisesta on osoittautunut turhaksi. Suuri osa espanjalaisten hoitajien työtovereista toteaa, että työilmapiiri ei ole espanjalaisten tulon myötä muuttunut tai se on muuttunut positiivisemmaksi. Espanjalaiset ovat tuoneet eloisilla persoonillaan iloa ja positiivisuutta sekä uusia näkökulmia työyhteisöihinsä. Ulkomaalaisen hoitajan ohjaajat ovat kaikki saaneet tarvitsemaansa tukea ohjaamiseen työtovereilta ja suurin osa myös esimieheltä. Espanjalaiset ovat sopeutuneet työyhteisöihinsä pääosin hyvin, vaikkakin kielimuuri ja suomalaisen kulttuuritietouden puute edelleen rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua esimerkiksi työyhteisön yhteisiin keskusteluihin. Ohjaajien mielestä espanjalaiset hoitajat ovat edistyneet suomen kielen taidoissaan hyvin. Espanjalaiset ovat pyytäneet rohkeasti apua ja kysyneet aktiivisesti asioita, jos on ollut tarvetta. Mainitsemisen arvoista on, että kaikkien espanjalaisten kanssa on työpaikalla käytetty pääasiassa suomen kieltä ja näin on edistetty heidän kielenkehitystään. Ainakin yksi espanjalainen on ollut mukana asiakkaan hoitokokouksessa, ja toinen on käynyt itsenäisesti asioimassa apteekissa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että ulkomaalaisille hoitajille annetaan koko ajan haasteita ja uusia oppimismahdollisuuksia työssään, jotta motivaatio työssä ja kielenopiskelussa säilyy. Hoitajille on annettava hiljalleen lisää vastuuta, ja koko työyhteisön tulisi tukea heitä aktiivisesti erityisesti suullisen kielitaidon harjoittamisessa: vastata kysymyksiin, kysyä asioita ja ohjata uusissa tilanteissa. Koko työyhteisön tulisi rohkaista espanjalaisia vaikeiltakin tuntuviin tilanteisiin, jotta he oppivat vähitellen selviytymään itsenäisesti myös esimerkiksi puhelimeen vastaamisesta, joka monesta tuntuu haasteelliselta.

7.2. Kehitysehdotuksia

Lähtömaakoulutuksessa ulkomaalaisille hoitajille olisi hyvä tarjota lisää konkreettista tietoa työpaikasta, sen sijainnista ja koosta, työtehtävistä, etenemismahdollisuuksien ehdoista,

työolosuhteista, aikatauluista ja lomista. Koulutettaville olisi myös tärkeää antaa tarkempaa tietoa eroista lähihoitajan ja sairaanhoitajan työnkuvissa Suomessa ja Espanjassa, työsopimuksista ja Attendon säännöistä. Myös ulkomaalaisen hoitajan tulevalla työpaikalla olisi jo aikaisessa vaiheessa keskusteltava ulkomaalaisen hoitajan saapumisesta ja kertoa henkilökunnalle mahdollisimman paljon taustatietoa uudesta työntekijästä. Suurimmaksi epäkohdaksi espanjalaisten hoitajien kohdalla nousee selvityksen perusteella se fakta, että suurin osa heistä kokee motivaation puutetta ja suurta pettymystä siihen, että he eivät ole voineet edetä sairaanhoitajan tehtäviin odotetulla aikataululla. Jo lähtömaassa tulisi selkeästi tuoda esille, missä aikataulussa ja miten eteneminen tapahtuu. Suunnitelma ja ehdot ammatissa etenemiselle on oltava selvillä jo ennen prosessin alkua, ja ne pitää esittää niin, että kaikki asianomaiset ovat niistä varmasti tietoisia. Myös ulkomaalaisella on oikeus edetä urallaan. Osalla hoitajista motivaation puutetta suomen kielen opiskelussa aiheuttaa myös se, että he tuntevat, ettei kehitystä ole viime aikoina tapahtunut, koska heille ei ole opetettu enää uusia asioita. Työrutiinit on jo opittu, mutta ainakin osa espanjalaisista haluaisi enemmän vastuuta, jotta voisi kehittyä. Epäselvyyksien välttämiseksi vastaisuudessa tulisi tiedonkulkua ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä tehostaa läpi koko prosessin. Lisäksi on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, että ulkomaalaiset keskustelevat asioista keskenään ja tieto liikkuu joka tapauksessa. Mahdollisimman aikainen ja selkeä tiedottaminen asioista ulkomaalaisille hoitajille on ensiarvoisen tärkeää, mikäli halutaan säilyttää hyvä mielikuva Suomesta ja erityisesti Attendosta työnantajana. Tiedonvälitystä Attendolta suoraan hoitajille olisi kehitettävä edelleen sujuvammaksi ja vältettävä toisen käden tietoa. Myös varhainen ja yhtenäinen tiedottaminen ulkomaalaisen hoitajan saapumisesta henkilökunnalle, asukkaille ja heidän omaisilleen on tärkeää turhien ennakkoluulojen ja pelkojen hälventämiseksi. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että ulkomaalaisen työpaikkaohjauksen suunnitelmallisuutta kaiken kaikkiaan olisi kehitettävä. Perehdytykseen tulisi olla yhtenäiset ohjeistukset ja aikataulut, joista kaikki osapuolet ovat tietoisia. Hyödyllistä olisi myös käännättää tärkeitä työhön liittyviä dokumentteja (esimerkiksi lääkehoitosuunnitelma) ulkomaalaisen hoitajan omalle kielelle. Lisäksi työpaikkaohjaajan itsearviointia olisi tuettava. Myös kehittävän ja positiivisen palautteen merkitystä ohjaajalta ja muulta hoitohenkilökunnalta ulkomaalaiselle tulisi korostaa entisestään. Useimmat espanjalaiset hoitajat toivovatkin, että he saisivat mahdollisimman paljon palautetta ja että heidän kielivirheitään korjattaisiin, sillä vain näin he voivat kehittyä kielellisesti ja työssään. Tässä tarvitaan aktiivista otetta koko työyhteisöltä. Ohjaajan sekä muiden ulkomaalaisten hoitajien kanssa työskentelevien olisi hyvä sanallistaa koko ajan toimintaansa samalla, kun he opettavat ja näyttävät uusia toimenpiteitä. Näin tuetaan ulkomaalaisen kehittymistä sekä kielellisesti että työtehtävissä.

Vaikka sopeutuminen työyhteisöön on sujunut espanjalaisilla pääosin hyvin, on heillä kuitenkin ollut vaikeuksia sopeutua uuteen elinympäristöön pienillä paikkakunnilla. Tulevaisuudessa olisi hyvä pohtia, miten ulkomaalaisten työntekijöiden sopeutumista työskentelypaikkakunnalle voitaisiin helpottaa, sillä tämä seikka vaikuttaa olennaisesti heidän työ- ja opiskelumotivaatioonsa sekä haluunsa jäädä työpaikkaan ja Suomeen töihin.

LIITTEET LIITE 1. Haastatellut:

Aitziber García, Iltatuuli, Huittinen (3.4.2013) Sara Ortiz, Tuulentupa, Huittinen (3.4.2013) Almudena Urrez, Ehtootuuli, Säkylä (24.4.2013) Maria García, Helmiina, Säkylä (24.4.2013) Maria Alfonso, Kuparikaari, Harjavalta (8.4.2013) Patricia Gutierrez, Kuparikaari, Harjavalta (8.4.2013) Sara Hernantes, Kuparikaari, Harjavalta (8.4.2013) Lucia Zubelzu, Jokikoto/Kuparikaari, Harjavalta (8.4.2013)

Elisabet Aaltonen, Tuulentupa, Huittinen (5.4.) Seija Lindroos, Helmiina, Säkylä (25.3.) Annika Lindqvist, Ehtootuuli, Säkylä (12.4.) Pia Nurmi, Jokikoto, Harjavalta (25.3.) Susanna Lindfors, Kuparikaari, Harjavalta (12.4.) Hannele Ahonen, Kuparikaari, Harjavalta (12.4.) Charlotta Laikku, Kuparikaari, Harjavalta (12.4.)

LIITE 2. HAASTATTELUKYSYMYKSET ESPANJALAISELLE HOITAJALLE

Mitä asiasisältöjä olisi tarvinnut jo lähtömaassa lisää tai mihin koulutuksessa olisi pitänyt panostaa enemmän? Mitä tietoa olisi tarvinnut työhön tullessasi a. Suomesta, b. työpaikasta c. suomalaisesta työkulttuurista? Panostitko mielestäsi tarpeeksi opiskeluun Espanjassa? Panostatko suomen opiskeluun tarpeeksi nyt a. työpaikalla b. kotona? Mitä teet? Mitä asioita opit tullessasi a. esimieheltä, b. työparilta c. muilta kollegoilta? Puhutaanko sinulle työssä suomea vai englantia? Keskusteletko suomalaisen työkaverin kanssa koskaan henkilökohtaista? Kysytäänkö sinulta mielipidettä esimerkiksi työn organisoinnissa? Entä teetkö siihen itse ehdotuksia? Oletko pyytänyt apua a. esimieheltä, b. kollegoilta, jos et osannut? Saitko apua? Uskallatko sanoa, jos et ymmärrä usean kerran selostuksenkaan jälkeen? Ovatko kaikki työtoimenpiteet olleet tuttuja vai onko tullut jotain uutta, mitä et ollut tehnyt Espanjassa? Oletko tehnyt jonkin työtoimenpiteen väärin kielen väärin ymmärryksen takia? Onko syntynyt vaaratilanteita? Jos on, niin millaisia? Koetko pärjääväsi nykyisellä kielitaidollasi kohtuullisesti (=suoriudutko työstäsi)? Mikä on ollut työpaikallasi vaikeinta kielen takia? Entä tällä hetkellä? Mikä on ollut työpaikallasi vaikeinta, mikä ei ole johtunut kielestä? Entä tällä hetkellä? Koetko olevasi osa työyhteisöä?

LIITE 3. HAASTATTELUKYSYMYKSET ESPANJALAISEN HOITAJAN TYÖPARILLE

Oletko aikaisemmin ohjannut maahanmuuttajia? Onko sinulla edelleen kokonaisvastuu työparistasi? Onko se hyvä vai huono asia? Mikä on parasta, mikä haasteellisinta maahanmuuttajan ohjaajana? Mitä kieltä olette käyttäneet keskenänne? Onko työparisi tehnyt jonkin työtoimenpiteen tms. väärin kielen väärinymmärryksen vuoksi? Onko syntynyt työparisi aiheuttamaa vaaratilannetta? Jos on, niin mikä ja mihin liittyi (kieleen jne.)? Pärjääkö työparisi kohtuullisesti työssään nykyisellä kielitaitotasollaan? Pyytääkö hän tarvitessaan apua? Uskaltaako työparisi kertoa, jos hän ei ole ymmärtänyt? Hallitseeko työparisi työtehtävät ammatillisesti (ei kieleen vaan koulutukseen ja työkokemukseen liittyvien seikkojen pohjalta)? Mikä on ollut työparillesi kielellisesti vaikeinta? Entä nyt? Oletko saanut tarpeeksi resursseja ohjaamiseen? Oletko saanut tarpeeksi tukea ohjaajana toimimiseen a. esimieheltä b. työkavereilta? Miten asukkaat ovat reagoineet espanjalaisiin hoitajiin? Mitkä asiat ovat tulleet yllätyksenä työparisi ohjaamisessa? Miten olet kehittynyt ohjaajana? Onko espanjalainen työparisi täysivaltainen työyhteisön jäsen? Mitä sinä olet oppinut työpariltasi?

LIITE 4. KYSELY, Attendo Satakunnan lähi- ja sairaanhoitajat Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa, miten espanjalaisten sairaanhoitajien tulo on vaikuttanut Attendon Satakunnan yksikköjen toimintaan. Tavoitteena on kehittää mm. espanjalaisten hoitajien käymää kielikoulutusta ja työpaikan antamaa perehdytystä sekä vastata joka osin prosessin tuomiin haasteisiin. Vastaathan nimettömänä. Vastauksesi käsitellään luottamuksellisesti. 1. Työskentelen Attendo [ ] Harjavallassa

[ ] Huittisissa

2. Työskenteletkö esimiehenä? [ ] Kyllä

[ ] Ei

[ ] Säkylässä

3. Onko sinulla aiempaa kokemusta ulkomaalaisen työkaverin kanssa työskentelystä? [ ] Ei [ ] Kyllä, millaista ja paljonko? ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 4. Työskentelen espanjalaisen hoitajan kanssa samassa vuorossa keskimäärin [ ] useana päivänä viikossa [ ] kerran viikossa [ ] joka toinen viikko [ ] harvemmin 5. Puhun espanjalaisen hoitajan kanssa (voit rastittaa useamman vaihtoehdon) [ ] suomea [ ] englantia [ ] espanjaa [ ] muuta kieltä, mitä?___________________ 6. Rastita 5 tärkeintä asiaa, jotka ulkomaalaisen hoitajan pitäisi osata tullessaan työhön työpaikallesi [ ] kirjaaminen [ ] suullisen raportin ymmärtäminen [ ] kirjallisen raportin lukeminen ilman apua [ ] asukkaasta raportointi suullisesti työkaverille [ ] asukkaan avunpyyntöön tai kysymykseen vastaaminen [ ] työpaikan tiedotteiden ymmärtäminen [ ] hoitotoimenpiteen selittäminen asukkaalle [ ] jatkohoito-ohjeen selostaminen asukkaalle tai hänen omaiselleen [ ] avun pyytäminen kollegalta [ ] yleinen jutustelu asukkaan kanssa [ ] yleinen jutustelu kollegojen kanssa [ ] omaisten kanssa keskustelu [ ] puhelimeen vastaaminen [ ] soittaminen talon ulkopuolelle, esimerkiksi laboratorioajan varaaminen [ ] jokin muu, mikä? ________________________________________________________

7. Millaista tukea olisit kaivannut työpaikan tai esimiehen taholta espanjalaisen hoitajan kanssa työskentelyyn?

8. Mitä työn osa-alueita espanjalainen hoitaja tekee itsenäisesti? Mitä ei?

9. Mitä tietoa kaipasit ennen ulkomaalaisen hoitajan saapumista? Saitko tarvitsemaasi tietoa?

10. Onko työpaikallasi syntynyt espanjalaisen hoitajan aiheuttamia vaaratilannetta? Jos vastasit kyllä, niin millainen ja mistä se johtui?

11. Miten asukkaat ovat mielestäsi reagoineet espanjalaisiin hoitajiin?

12. Ovatko espanjalaiset hoitajat täysivaltaisia työyhteisönne jäseniä? Perustele vastauksesi.

13. Onko työyhteisönne muuttunut espanjalaisten hoitajien tulon myötä? Jos on niin, miten?

Kiitos ajastasi!