VÄINÖ
SASKY VOIONMAAN KANSANOPISTON
TIEDOTUSLEHTI 2025
HENGENPIMEYTTÄ VASTAAN
Talvella 1944 Väinö Voionmaa täytti 75 vuotta ja sai kansalaislahjarahan, josta tuli opiston rakentamisen alkupääoma. Voionmaa lahjoitti saamansa rahan Väinö Voionmaa -säätiölle, joka oli perustettu opiston rakentamista ja ylläpitämistä varten. Voionmaa halusi, että opisto perustetaan Tampereen seudulle. Hän osallistui itse paikan valitsemiseen ja sopiva paikka löytyi Ylöjärven Kyöstilän kylästä, Näsijärven rannalta. Opisto aloitti toimintansa Ylöjärvellä vuonna 1951 Hämeen Työläisnuoriso-opistona. Nimeksi muutettiin myöhemmin Väinö Voionmaan opisto.
Opisto muutti kesällä 2016 Ylöjärveltä Tampereen yliopiston Keskustakampukselle ja siirtyi SASKY koulutuskuntayhtymän omistukseen tämän vuoden alussa. Nimeksi tuli Sasky Voionmaan kansanopisto. Uuden omistajan myötä meistä tuli osa suurempaa kokonaisuutta. Olemme kuitenkin halunneet vaalia Väinö Voionmaan perintöä ja jatkamme kansanopistotoimintaa edelleen Voionmaa-nimen säilyttäen ja hänen sivistyskäsitystään seuraten.
Kansan sivistäminen oli lähellä Voionmaan sydäntä, ja opisto perustettiinkin juuri nuorison sivistyksen kohottamiseksi. Tätä sivistystyötä haluamme edelleen vaalia ja jatkaa, vaikka koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja byrokratian lisääntyminen pakottavatkin koulutustoimijat isompiin yksiköihin.
Sivistys ja koulutus ovat ihmisen ja yhteiskunnan suurimmat voimat. Vaikeuksista huolimatta me kannamme Voionmaan soihtua ja haluamme antaa ihmisille keinon päästä koh-
ti unelmiaan ja löytämään paikkansa. Taistelemme ”hengenpimeyttä” vastaan.
Kansanopisto on oiva ponnahduslauta monenlaiseen uuteen alkuun. Monet tulevat unelman tai haaveen perässä ja pääsevätkin toteuttamaan toiveitaan vuoden aikana. Tavoitteena olisi, että unelma olisi askeleen verran lähempänä toteutumista ja tekeminen jatkuisi vielä kansanopistovuoden jälkeenkin. Näin ei aina kaikkien kohdalla ole ja suunta voi muuttua moneen kertaan.
Mervi Ylitalo teininä ja nykyään. Lisää opettajien kuvia seuraavalla aukeamalla
sä ja tekee omat ratkaisunsa sen hetkisen tilanteen mukaisesti.
Työurat eivät ole enää yhtä yhtenäisiä kuin aiemmin. Ammatti voi vaihtua useaan kertaan elämän aikana ja siksi koulutuspäätökset eivät ole kiveen hakattuja ja lopullisia. Meidän ideamme on antaa opiskelijalle turvallinen yhteisö ja tila, jossa kokeilla ja löytää omat vahvuutensa.
Tähän lehteen opettajat toimittivat itsestään kuvan omasta nuoruudestaan, eli ajalta, kun he olivat samaa ikäluokkaa kuin nykyiset opiskelijamme. Tehtävänä oli pohtia, minkä neuvon haluaisimme antaa tuon ajan itsellemme.
Mietin itse, että varmaan olisin voinut tehdä monen asian toisin. Mietin, että olisi pitänyt tehdä niin tai näin ja jättää tekemättä sitä tai tätä. Päädyin kuitenkin siihen, että hyvinhän kaikki on mennyt. Eli vaikka aika tuntuu nyt vaikealta ja tulevaisuus epävarmalta, asioilla on tapana järjestyä.
Kukin meistä kulkee oman polkunsa niillä tiedoilla, jotka kulloinkin ovat käytettävis-
Luovan mielen levottomuus
Lähdimme kokeilemaan kehomaalausta mallina toimineen Annu Kukkosen kanssa. Emme tienneet tuleeko kokeilusta mitään, mutta kaikkea pitää kokeilla vähintään kerran. Kuva viestii muutoksen hetkeä. Identiteettiä, joka muovautuu. Etsintää tai tunnetilaa, joka on kaunis monimutkaisella tavallaan. Maalikerrokset symboloivat ihmisyyttä. Se ei ole yksinkertaista tai mustavalkoista, vaan täynnä kokemuksia ja tunteita. Nämä rakentuvat päällekkäin.
Kuvan maali ei ole sileä tai virheetön. Siinä näkyvät eri värit, muodot ja siveltimen jäljet. Se on kesken, epätäydellinen sekä karkea. Elämä jättää jälkiä meihin. Meissä jokaisessa on säröjä ja värejä, jotka muovaavat meistä ainutlaatuisia.
Kansikuvakilpailun voittaja Anniina Mäkinen
Elämä on omia tai toisten tekemiä valintoja, sattumaa, kohtalon johdatusta ja täynnä yllätyksiä. Elämää ei voi liikaa suunnitella, se on arvaamatonta, ja se on se juttu. Kannattaa olla avoin uusille kokemuksille, ideoille ja ihmisille. Yleensä kadutaan enemmän tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä.
Kansanopiston valinneet ovat ainakin tehneet yhden hyvän valinnan elämässään. Vuoden aikana koetaan monenlaisia tunteita, tavataan monenlaisia ihmisiä ja tehdään monia hienoja asioita yhdessä. Myös vaikeita tilanteita tulee eteen. Opitaan uutta – eletään elämäämme ja kasvetaan yhdessä. Tätä kaikkea on hyvä siinä kuuluisassa keinutuolissa sitten aikanaan muistella.
Mervi Ylitalo Voionmaan kansanopiston apulaisrehtori
SISÄLLYS
Mitä sanoisit NUORELLE ITSELLESI?
ANNI TOLONEN
Vaikka nyt tuntuu, ettet kuulu joukkoon, että olet omituinen, vääränlainen ja rikki, sinä selviät. Sinä löydät paikkasi. Löydät omat ihmisesi. Huomaat, että kokemuksesi vääränlaisuudesta on voimavarasi.
Vaikka et vielä tiedä, kuka sinusta pitäisi tulla, löydät itsesi. Sinä et vain selviä. Sinä kukoistat.
MARKO MÖTTÖNEN
Ainoa asia, johon voit aidosti vaikuttaa, on oma itsesi. Luota prosessiin.
KATI POUTTU
Aina ei tarvitse kiiruhtaa kohti maaliviivaa!
Kuvat: Annu Kukkonen, opettajien arkistot
PYRY JAALA
En tiedä mistä edes aloittaa, mutta ehkä muutama muistisääntö voi auttaa:
- Ajattele ennen kuin teet (ei toisin päin).
- Sinun ei kannata kasvattaa pitkiä hiuksia.
- Teosto ei ole salaliitto.
- Harjoittele itsesäätelyä.
- Säästä vanhat räppivaatteet, ne tulevat vielä muotiin.
TUULA ALAJOKI
Mikään tärkeä ja merkityksellinen ei lakkaa olemasta, vaikka lähdet.
Siis lähde – elä!
Sinusta tulee maailman onnellisin ihminen.
PETRI MÄNNISTÖ
Koe maailmaa rohkeasti! Tartu avoimin mielin kaikkiin kohdallesi tupsahtaviin tilaisuuksiin tutkia maailmaa ja itseäsi.
Pysy siis uteliaana! Luota intuitioosi, se on oikeassa.
Älä pelkää olla haavoittuvainen. Pyydä ja anna anteeksi. Älä kuitenkaan jätä maisterin papereita roikkumaan.
VILLE KURKI
Kolme vuotta tämän kuvan ottamisen jälkeen sinulta kysytään, oletko rehellinen itsellesi ja se on tärkein kysymys, joka sinulle esitetään 30:een vuoteen. Ottaisit sen vaikka tatuointina käteen, jotta et unohda, sillä se on aina ajankohtainen.
Valokuvilla muutetaan maailmaa
Valokuvauslinjalla harjoitellaan monipuolisesti eri kuvaustekniikoita. Anniina Mäkinen kokee sen auttaneen häntä löytämään omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan.
Studiolla nauru on herkässä. Anniina Mäkinen ottaa kuvaa monimediatoimittajalinjalla opiskelevasta Alma Pajukoskesta. Eletään helmikuuta ja valokuvausstudion käyttö on jo hyvin tuttua. Kuvaukset hoituvat rutiininomaisesti.
Mäkinen ei ajatellut lukion jälkeen tulevansa tänne. Hänen oli tarkoitus pitää välivuosi ilman opintoja. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun hän kuuli kaveriltaan Voionmaan opiston valokuvauslinjasta.
Mäkinen oli jo aikaisemmin nuoruudessaan kuvannut perheensä vanhalla järjestelmäkameralla. Hän kiinnostui kuvaamisesta toden teolla
lukion toisen vuoden valokuvauskurssilla ja on jatkanut sen parissa siitä eteenpäin. Kuvan voima
Mäkinen pitää siitä, miten kuvaamalla pystyy vangitsemaan hetkiä ja samalla taltioimaan ajankuvaa. Hänestä on mahtavaa, miten paljon kuvilla voi kertoa.
– Kuvaaminen antaa itselle paljon energiaa ja hyvää oloa. Rakastan sitä ja tykkään kohdata ihmisiä, tutustua heihin ja heidän tarinaansa, Mäkinen kertoo.
Lisäksi Mäkinen kokee tärkeiksi hetket, jolloin kuvattava on hänen valokuvansa kautta nähnyt itsensä uudessa valossa.
Mäkisen mukaan joskus kuvattavat sanovat, etteivät osaa olla kameran edessä tai että eivät pidä siitä, miltä näyttävät. Kuitenkin valmiit kuvat nähtyään he ovat olleet silmin nähden ilahtuneita lopputuloksesta.
– Joku totesi, että kukaan ei ole ikinä ottanut hänestä niin hyviä kuvia, ja että hänhän näyttää jopa ihan hyvältä. Mahtavaa, miten merkittävä vaikutus valokuvalla voi olla ihmisen omakuvaan, Mäkinen toteaa.
Valokuvaamisessa Mäkistä miellyttää myös se, että on mahdollista kuvata hyvin monipuolisesti aina kuvareportaasista taidevalokuviin studiossa.
Myös Voionmaalla ollessaan hän on saanut kuvata vaikka mitä ja missä: stunt-näyttelijää Sorin sirkuksella, sairaalaklovneja, valo- ja tulitaiteilijaa, Voionmaan näyttelijöitä näytelmissä sekä räppäreiden keikkoja ja promokuvauksia.
Kuvia on tullut otettua myös valokuvausja toimittajalinjan yhteistyössä tekemään Voionmaa Tänään-verkkolehteen.
Tekemällä oppii
Parasta Voionmaalla on Mäkisen mielestä ollut se, että on päässyt kokeilemaan kaikkea ja sitä kautta löytänyt omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. – Sekä myös meidän valokuvaajien ryhmä, josta olen saanut tukiverkon, Mäkinen lisää.
Hän kokee päässeensä harjoittelemaan monipuolisesti eri kuvaustekniikoita. Valokuvauslinjalla he ovat opetelleet erilaisten liike- ja studiokuvien ottamista sekä eri valolla kuvaamista, muun muassa high key- ja low key - tekniikalla. He ovat myös kuvanneet filmille ja vedostaneet kuvia pimiöllä.
Hyödyllisimpänä oppina Mäkinen mainitsee oivalluksen siitä, että ei ole olemassa oikeaa kuvaustapaa tai -tyyliä, vaan se voi olla ihan mitä tahansa. Aina kannattaa kokeilla ja uskoa omaan tekemiseensä, ainoastaan kuvaamalla oppii. Teoria toki auttaa.
Mäkisen mukaan on ollut hyödyllistä mennä myös omalle epämukavuusalueelle.
– Esimerkiksi ensimmäisen kerran katukuvatessani mietin, että apua minun pitää mennä kuvaamaan joitain tuntemattomia, mutta se oli aivan ihanaa! Ihmiset suhtautuivat minuun todella iloisesti, Mäkinen muistelee.
Onnistumisen hetki
Valokuvaajalinjalaiset ovat päässeet tekemään oman näyttelyn opiston tiloihin, ja loppukeväästä heidän päättötyönäyttelynsä on esillä Pääkirjasto Metsossa.
Voionmaalla opiskelun aikana ottamistaan kuvista Mäkisen yksi suosikki on hänen ikuistamansa kuva kurssikaveristaan Selma Järvisestä. He olivat juuri harjoitelleet opiston vierailevan opettajan Kari Leon kanssa liikkeen kuvaamista pitkällä valotusajalla. Se vei Mäkisen mennessään.
Otos Järvisestä oli Mäkiselle onnistumisen hetki. Innostus kuuluu edelleen hänen äänessään, kun hän muistelee sitä.
Anniina Mäkinen kuvasi Selma Järvisen Hyhkyn studiolla harjoitellen värikalvotekniikkaa. Kuva: Jenna Taipale.
Teksti: Saskia Sundström
– Katsoessani kuvaa ihmettelin, että onko se todella minun ottamani, olenko tehnyt jotain näin hienoa, Mäkinen kuvailee.
Hänen mukaansa kangas luo kuvaan abstraktin ja leijuvan taustan sekä erilaisia muotoja. Pitkä valotusaika synnyttää liikkeeseen epätarkkuutta, mikä näkyy nimenomaan kankaassa.
Järvisen asento kuvassa on dramaattinen sekä ylväs. Mäkinen kertoo kohotetun käden symboloivan henkistä nousua ja paloa. Oranssin värisävyt kuvastavat puolestaan sitä energiaa, jota jokaisessa ihmisessä on.
– Haluan tällä kuvalla ilmaista vapautta sekä jokaisen sisäistä voimaa, Mäkinen selittää.
Hän kannustaa kaikkia tavoittelemaan omia unelmia.
Helmikuussa Mäkiselle myönnettiin kuvajournalisteille suunnattu Patricia Seppälän säätiön apuraha Heidi Piiroisen työpajaan teemalla nuoret.
– Tuntuu, että jotain on tullut tehtyä oikein ja että olen nyt askeleen lähempänä unelmiani, Mäkinen sanoo ja hymyilee.
Valokuvia tarvitaan
Nykyään on yhä vaikeampaa tietää, onko kuva ihmisen ottama vai tekoälyllä tehty. Se ja
Selma Järvinen Anniina Mäkisen ikuistamana pitkää valotusaikaa hyödyntäen.
muut tekoälyn mahdolliset vaikutukset valokuvaukseen huolestuttavat Anniina Mäkistä.
Hänen mielestään tekoälyn kehityksestä huolimatta ihmisen tekemälle taiteelle ja ottamille valokuville tulee ehdottomasti olla tilaa jatkossakin.
– Maailma tarvitsee hyviä ja vaikuttavia valokuvia, Mäkinen sanoo.
Juuri halu ottaa kantaa, tuoda epäkohtia esiin ja vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on suuri syy sille, että hän itse valokuvaa. Kuvilla, ja tarinoilla niiden takana, voi hänen mielestään vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.
Mäkinen mainitsee esikuvanaan valokuvaaja ja toimittaja Meeri Koutaniemen. Tämän kuvareportaasit käsittelevät usein ihmisoikeuksia, vähemmistöjä ja voimaantumista.
– Olen seurannut hänen uraansa jo pidemmän aikaa. Ihailen Koutaniemen töitä ja tyyliä kohdata ihmiset, Mäkinen kertoo.
Mäkistä inspiroivat myös vasta kuolemansa jälkeen tunnetuksi tulleen, Vivian Maierin työt. Krystle Wrightissa hän ihailee tämän tapaa laittaa itsensä likoon kuvatessaan luonnonilmiöitä ja ihmisiä äärirajoilla.
– Olisi ihanaa yhdistää kuvaaminen tulevaan ammattiin jotenkin, sillä se on intohimoni, Mäkinen sanoo ja hymyilee.
Omaksi jutukseen Mäkinen kokee eniten ihmisten kuvaamisen. Hän haluaisi tulevaisuudessa kuvata eri maissa ja eri kulttuureita, ikuistaa erilaisia tapoja elää ja katsoa maailmaa. Myös kuvajournalismi kiinnostaa Mäkistä kovasti.
Anniina Mäkinen Inkeri Hannulan kuvaamana Milavidassa miljöökuvauksen kurssilla.
KAMERA KÄY!
Elokuva- ja TV-linjan opiskelijat oppivat elokuvataiteesta kantapään kautta. Opintolinjan puitteissa syvennytään elokuvan tekemisen eri vaiheisiin ja harjoitellaan käytännössä laajasti eri elokuvan osa-alueita.
Teksti: Vilma Louhi
Kuvat: Selma Järvinen, Larisa Miscenko
yhkyn studiossa on pimeää ja lukuisia johtoja lojuu ympäri lattiaa. Keskellä suurta hallitilaa loistaa vain lavastuksen valo. Kameran takana seisoo useampi opiskelija, jotka seuraavat innokkaina mysteeristä hahmoa kristallipallon takana. Kyseessä ovat elokuva- ja tvkoulutuksen eli ETV-linjan harjoitustyön kuvaukset. Opiskelijat on jaettu kolmeen ryhmään, joissa he yhdessä ideoivat ja luovat mainosvideot Voionmaan kansanopistolle. Tämä on vain yksi monista projekteista, joita ETV-linjalla toteutetaan. Opintovuoden aikana tutustutaan audiovisuaalisen kerronnan maailmaan ja selvitetään, miten visuaalinen media käytännössä syntyy. Linja tarjoaa monipuolisen ja toiminnallisen oppimisympäristön, jossa syvennytään elokuvatuotannon
Parasta on ollut oppiminen ja tekeminen yhdessä ihmisten kanssa, joita kiinnostaa samat asiat. Enää ei tarvitse lahjoa pitsapalkalla kavereita auttamaan projekteissa, Veka Lun-
Hän kertoo kiinnostuneen elokuvanteosta alun perin valoEetu Vehniäisen rakkaus elokuvaamiseen juontaa juurensa lapsuudessa Lego-hahmoilla ku-
Opinnoissa korostuu ETV-linjan tiiviin yhdessä tekemisen lisäksi myös näyttelijälinjan opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistyö, josta löytyykin harjoitustöiden henkilöhahmoille kasvot. Yhteistyö opettaa ETV-linjalaisille näyttelijöiden ohjaamisesta kameran edessä sekä jäljittelee työelämän tuotantoprosesseja.
Kohti unelmia
Tulevaisuuden haaveita löytyy ETV-linjalta joka lähtöön. Veka Lundan haaveilee alan jatko-opinnoista ammattikorkeakoulussa. Hän haluaisi tulevaisuudessa luoda jotain, joka vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Voima on merkityksellisten asioiden esiin nostamisessa. Inspiraatiota hän saakin hänen ympärillään olevista ihmisistä ja heidän tarinoistaan.
Eetu Vehniäinen puolestaan haaveilee omasta tuotantoyhtiöstään, joka onkin jo osittain perustettu vanhojen koulukavereiden kanssa. Unelmana on päästä tekemään musiikkivideoita vastavirta-skenen artisteille. Inspiraatiota hän löytää omasta ja läheistensä elämästä, mutta myös muiden töistä. Hän mainitsee elokuvaohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijän Kevin P. Smithin suurimpana idolinaan.
Vuosi ETV-linjalla on täynnä oppimista, haasteita sekä onnistumisia. Vaikeita tilanteita tulee eteen, mutta niistä selviydytään niin ammattitaitoisen opetuksen kuin vertaistuenkin avulla. Linja tarjoaa turvallisen ympäristön kokeilla uutta, epäonnistua ja kasvaa elokuva-alan opiskelijana. Oppimiseen kuuluu niin voittoja kuin virheitä. Jokainen päivä ja jokainen uusi projekti auttaa opiskelijoita löytämään oman paikkansa elokuva- ja tv-alalta ja vie heidät askeleen lähemmäs unelmiaan.
Täällä annetaan aika vapaat kädet, jonka mukana tulee isompi vastuu.
Vapaus ja vastuu
ETV-linjalla opinnot rakentuvat pitkälti konkreettisen tekemisen ympärille. Lukuvuoden alussa on tutustuttu elokuvanteon perustyökaluihin, kuten editointiohjelmiin, kameroihin sekä valo- ja äänitekniikkaan. Kun perusteet ovat hallussa voidaan siirtyä soveltamaan oppimista konkreettiseen työhön.
Vapaus toteuttaa omia ideoita tuo mukanaan myös vastuuta. Opinnot kehittävät elokuvauksellisten taitojen lisäksi myös tiimityöskentelytaitoja ja ajanhallintaa.
– Täytyy olla eri tavalla omatoiminen kuin aiemmissa kouluissa. Täällä annetaan aika vapaat kädet, jonka mukana tulee isompi vastuu. Se on välillä haastavaa, Vehniäinen toteaa. Haasteista päästään yli ja lopulta saakin olla itsestään ylpeä, kun pääsee näkemään oman kädenjäljen projekteissa. Prosessiin kuuluu onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ne ovat kaikki osa oppimista. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta juuri niistä tilanteista oppii parhaiten.
Itsensä ylittämistä ja oman alan etsimistä
Monimediatoimittajien jokainen työ on vaatinut kovaa panostusta, mutta lopussa tehdyn työn tulosta on hienoa ihailla.
Teksti: Veeti Pesämaa
Kuvat: Janne Saajos, Vilma Louhi
– Kolmekymmentä sekuntia lähetykseen, huutaa studio-ohjaaja.
Kylmä hiki valuu Alma Pajukosken otsaa pitkin. Mikissä on jotain häikkää ja sen vastaanotin täytyy vaihtaa. Sekunnit kuluvat ja uutta vastaanotinta tuodaan jo lavalle ja se vaihdetaan pikaisesti. Ääniteknikot pyytävät Pajukoskea testaamaan mikin ja puhumaan siihen.
– Viisi sekuntia lähetykseen, studio-ohjaaja huutaa.
Epävarmuus mikin toimivuudesta valtaa Pajukosken, mutta näillä on mentävä. Samalla hän kääntää nopeasti katseensa kohti kameraa ja alkaa puhumaan alkujuontoa. Mikki toimii ja lähetys lähtee onnistuneesti käyntiin.
Linjan opiskelijoiden vuoteen on kuulunut muun muassa tämä ikimuistoinen kokemus kameroiden edessä esiintymisestä.
Paljon kertoo se, että vielä joulukuussa heitä jännitti puhua oman luokan edessä. Tammikuussa vedettiin jo suoraa tv-lähetystä.
Toimittajaopiskelijat lähtivät vuoteen avoimin mielin kohti uusia kokemuksia. He halusivat tietää, mitä toimittajan työ on käytännössä ja onko se itselle tulevaisuuden ala.
Kun linjan opiskelija Erika Löytynoja välivuoden jälkeen asteli Voionmaalle, odotti hän saavansa ideoita, mitä opiskella korkeakoulussa seuraavaksi. Löytynoja opiskeli aikaisemmin suomen kieltä Turun Yliopistossa. Media-ala on hänelle lähellä sydäntä, erityisesti radio- ja tv-työ.
Lukiosta suoraan Voionmaalle hypännyt Alma Pajukoski odotti käytännönläheistä työskentelyä. Hänestä on ollut palkitsevaa löytää suosikki osa-alue mediatyöstä. Hänelle se on radio ja tv.
– Oman jutun löytämistä helpotti, että Voionmaalla on päässyt kokeilemaan kaikenlaista, Pajukoski kertoo.
Suoran lähetyksen tekeminen
Pajukoskella on aiempaa taustaa esiintymisestä kesäteatterin parissa. Myös laulaminen ja soittaminen yleisön edessä on tuttua.
Erika Löytynoja hyppäsi juontajan rooliin lyhyellä varoitusajalla ilman isompia kokemuksia esiintymisestä.
– Ei siinä ehtinyt hirveästi jännittää.
Löytynojan mukaan tammikuu työskenneltiin omassa kuplassa. Keskittyminen oli täysin lähetyksen suunnittelussa.
– Tuntuu, että ei ehtinyt ajatella yhtään mitään muuta koko aikana.
TV-lähetyksen monipuolinen suunnittelu oli tekijöille mieluisaa.
– Niin hyvässä kuin pahassa kaiken sai tehdä itse, kertoo Pajukoski.
Oman jännityksen lähetyksessä tuo haastateltavan sanomisiin tarttuminen. -Sellainen hetkessä eläminen on tärkeää, jotta pystyy tarttumaan haastateltavan vastaukseen, Alma Pajukoski kertoo.
Oppina tv-projektista Pajukoski sai onnistumisen kokemuksia. Myös hän huomasi itsessä kehitettäviä asioita. -Siinä heräsi palo juonto- ja tv-hommiin suuremmalla liekillä mitä aikaisemmin.
Omien kykyjen löytäminen oli palkitseva fiilis Löytynojan mielestä. -Yhtäkkiä huomaa osaavansa suunnitella studiolavastukset, juontokortit ja vieraiden hankkimisen.
Erika Löytynojan ja Saskia Sundströmin haastateltavan kertomus oli pysäyttävää kuunneltavaa.
Kuplivaa-ohjelman juontajat Ylen Pikku Kakkosen lavasteissa Mediapoliksessa.
Mielipiteille tilaa
Ihmiset tulevat Voionmaalle eri lähtökohdista. Jokaisella on omat näkemyksensä asioista. Oppitunnilla käydyt keskustelut kehittävät omaa ajattelua, ne voivat myös tuoda uusia näkökulmia. Erilaiset ajatukset rikastuttavat keskustelua. Puhuminen ajankohtaisista ja yhteiskunnallisista asioista auttaa pysymään mukana maailman menossa. Tasa-arvo on yksi puhutuimmista aiheista.
Linjan opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea. Saskia Sundström kokee useat luokassa käydyt keskustelut silmiä avaavaksi.
– Olen kotoisin Espoosta. Monia pienten paikkakuntien ongelmia en ole aikaisemmin ajatellut niin tarkasti.
– Saattaa elää kuplassa, jossa ihmiset ajattelevat asioista samalla tavalla, joten on virkistävää välillä poistua sieltä ja kuunnella muiden eriäviä mielipiteitä, jotta tajuaa, että maailmassa on eri näkemyksiä asioista, mainitsee Löytynoja
– Tällaisessa ympäristössä oppii tulemaan toimeen ihmisten kanssa, jotka saattavat ajatella asioista eri tavalla, toteaa Pajukoski.
Ennen Voionmaalle tuloa Löytynoja oli epävarma omasta argumentointitaidostaan, koska oli saanut siitä kommenttia.
– Sanottiin, että minun kanssani ei voi keskustella yhteiskunnallisista asioista, koska en tiedä niistä tarpeeksi enkä osaa argumentoida.
Tämän vuoden aikana Löytynoja on oppinut, että hän osaa puolustaa omia ajatuksiaan.
– Pidin itseäni tyhmänä, mutta olen oppinut, että asia ei olekaan niin.
Kuplivaa ohjelma
Aloittava juontopari saa lähetyksen ensimmäisen puolen tehtyä ja on aika toisen juontoparin. Kymmenen minuuttia kameran takana omaa vuoroa odotelleet Erika Löytynoja ja Saskia Sundström pääsevät irti oman vieraan kanssa.
Mitä jos sekoan sanoissani?
Löytynoja toteaa oman päänsä sisällä:
– Se on menoa nyt.
– Mielessä pyöri ajatus, että mitä jos sekoan sanoissani tai minun takiani koko lähetys täytyy ottaa uudestaan, paljastaa Löytynoja.
– Ensi kertaan, kuuluvat Löytynojan loppusanat. Välttämättä osalle porukasta seuraavaa kertaa ei enää tule, joten muistot lähetyksestä jäävät elämään.
-Otin kokemuksesta kaiken irti, koska ei missään muualla pääse tekemään näin monipuolisesti tv-lähetystä, kertoo Löytynoja.
Adrenaliini valtaa kehon ja fiilis on katossa. Kolmen viikon työrupeama on päätöksessä.
– Ikimuistoisin kokemus tältä vuodelta, toteaa Löytynoja.
AIVOT INNOSTAVAT
Teoriapainotteisen opiskelun keskellä Voionmaan psykologian linja sai hieman hengähtää, kun he pääsivät odotetulle vierailulle Poliisiammattikorkeakouluun.
Teksti: Veeti Pesämaa
Kuvat: Veikka Joki-Erkkilä
Nyt ollaan uuden äärellä. Rakennukseen kuljetaan läpivalaisusta, jonka jälkeen henkkarit näytetään vartijoille. Odottava ilmapiiri valtaa Hervannassa sijaitsevan Poliisiammattikorkeakoulun eli Polamkin, sillä Voionmaan psykologian linja on saapunut vierailulle.
Erityisesti kaksi heistä on innoissaan, sillä aiheena on oikeuspsykologia.
Ronja Simi on 21-vuotias. Lukiosta valmistumisen jälkeen hän vietti välivuoden ja teki
töitä. Vuoden jälkeen hän päätti jatkaa unelmiensa tavoittelua eli yliopistopaikkaa.
Sonya Vedentausta on 21-vuotias. Hän aloitti peruskoulun jälkeen vartijakoulun, jota kävi lukion ohella eli suoritti kaksoistutkintoa. Urheiluvamma pakotti kuitenkin siirtymään kokonaan lukioon. Lukio meni lukematta läpi, mutta palo psykologian opiskeluun kyti suurena.
Rikollisten aivotoiminta
Kaksikkoa yhdistää kiinnostus neurotieteitä kohtaan. Neurotiede selvittää aivojen ja hermoston toimintaa. Neuropsykologia on yksi neurotieteiden tieteenaloista. Se tutkii ihmisen tiedonkäsittelytoimintoja, käyttäytymistä ja tunnesäätelyä.
Kun lukukausi alkoi, Sonya Vedentausta lähti avoimin odotuksin kohti psykologian opiskelua. Vuoden kohokohdaksi muodostuivat neuropsykologian opinnot. Häntä kiinnostaa perehtyä erityisesti ihmisen aivotoimintaan.
Koko elämänsä Vedentausta tiesi haluavansa poliisiksi, mutta urahaaveet romuttuivat loukkaantumisen takia. Silti unelma rikosten parissa työskentelystä ei ole hiipunut. Rikokset ja aivotoiminnan tutkiminen yhdistettynä toisiinsa synnyttivät kipinän kriminologiaan.
Kriminologia tutkii rikollisuutta. Vedentaustan unelma on saada haastatella sarjamurhaajaa. Häntä kiehtoo erityisesti, millaiset taustatekijät saavat ihmisen tappamaan toisen ja oirehtivatko he ennen rikosta.
– Kriminologiassa kiinnostaa niin sanotut kovat rikokset eli väkivaltatapaukset ja murhat. Kuvaamalla rikollisen aivot, voidaan aivojen rakenteista tai toiminnan väliltä löytää yhteyksiä. Sen seurauksena saatetaan myös löytää käyttäytymismalleja esimerkiksi impulsiivisuutta eli hetken mielijohteesta toimimista. Ja juuri tästä Vedentausta on innoissaan.
Vedentaustaa kiinnostaisi toimia oikeuspsykologina. Sillä tarkoitetaan psykologisia tehtäviä, jotka liittyvät rikostutkintaan ja oikeusprosessin läpi viemiseen. Esimerkiksi mie-
lentilatutkimuksessa olevien henkilöiden tutkiminen tai lausunnon antaminen oikeudelle. Vedentaustan haaveena olisivat työt vankilassa tai vankimielisairaalassa.
– Haluaisin tehdä syyttäjän kanssa yhteistyötä, kun arvioidaan henkilöiden mielentilaa sekä rikosoikeudellista vastuuta.
Sotilaan apuna
Ronja Simiä innostaa neuropsykologiassa persoonallisuuteen ja mielenterveyshäiriöihin liittyvät tapaukset. Erityisesti kiinnostavaa hänen mielestä on se, miten persoonallisuus ja mielenterveyshäiriöt korreloivat esimerkiksi sotatilanteissa. Heijastuvatko sotilaan kokemat traumat eli sodassa koetut asiat mielenterveyshäiriöihin tai muihin vaikeuksiin.
Hän haluaisi tehdä töitä myös armeijan psykologina sotatantereella. Sotilaiden posttraumaattisten stressireaktioiden käsitteleminen kiinnostavat häntä. Simi näkee Natoon liittymisen positiivisena asiana, sillä se avaa ovia ympäri maailmaa tekemään yhteistyötä sotilaiden kanssa. Simi kiinnostui sotilastraumoista alun perin hänen isovanhempansa sotatarinoiden vuoksi.
Tajusin, että minun tarvitsee vain
suorittaa asiat, ei tarvitse olla täydellinen.
Psykologian linja kävi Poliisimuseossa tutustumassa historiaan.
Lisäksi Simiää kiehtoo seksuaaliterapeutin työ. Siinä häntä kiinnostavat seksuaaliset traumat.
Kohti tavoitetta
Voionmaan psykologian linjalla opiskelutahti on tiivistä. Vaikka läsnäolokertoja viikossa on neljä, omatoiminen tekeminen jatkuu muina päivinä yliopistoluentojen ja tehtävien muodossa.
– Korkeakoulussa psykologian opiskelussa mennään todella syvälle. Jopa sanavalinnoilla on väliä, kun selitetään psykologian käsitteitä, kertoo Simi.
Mahdollisuudet päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon pyörivät prosentin luokassa. On sanomattakin selvää, että opiskelu vaatii kovaa työtä ja itsekuria, jotta pääsee tavoitteeseen.
Poliisiammattikorkeakoulu vahvisti sen käsityksen, että haluan opiskella ja tehdä psykologin työtä tulevaisuudessa.
Lukuvuoden aikana opiskellaan myös kehityspsykologiaa, persoonallisuuspsykologiaa, psykologista tutkimusta ja terveyden ja mielenterveyden psykologiaa.
Simi on oppinut tästä vuodesta varsinkin sen, että liian hyvää ei tarvitse tavoitella. Jatkuva täydellisyyden tavoittelu tehtävien teossa sekä työt rasitteena sivussa ajoivat Simin sairaslomalle.
– Tajusin, että minun tarvitsee vain suorittaa asiat, ei tarvitse olla täydellinen.
Vierailu poliisikoulussa
Poliisiammattikorkeakoululla on vakava hetki menossa. Oikeuspsykologi muistuttaa virkatehtävissä kuolleiden poliisien muistolaattojen edessä kuinka raaka ammatti on kyseessä.
– Poliisiammattikorkeakoulu vahvisti sen käsityksen, että haluan opiskella ja tehdä psykologin työtä tulevaisuudessa, paljastaa Vedentausta.
Lasten oikeuspsykiatrian yksikössä työskentelystä he saavat paljon lisätietoa. Lasten oikeuspsykiatrian ammattilainen kertoo paljon ammatin hyvistä ja huonoista puolista, kuten uhrien kohtaamisista.
– Haluaisin kuulla lisää rikoksen tekijän kuulustelusta, koska on selvää, että uhrin ja tekijän haastattelut ovat erilaisia.
Poliisiammattikorkeakoulun psykologi vie meidät takaisin aulaan ja vierailijan kulkutunnisteet palautetaan takaisin vartijoille. Mieleenpainuva kokemus jää takaraivoon. Psykologin ammatinvalinnoista ja työskentelystä oikeuspsykologin ammatista tuli kattavasti lisätietoa.
– Tiedän ainakin, minne hakea työharjoitteluun, naurahtaa Simi.
Ronja Simi ja Sonya Vedentausta haluavat työskennellä psykologian parissa.
ELÄMÄNMAKUISTA OPPIMISTA
Näyttelijä- ja ohjaajalinjoilla haetaan suuntaa ja uusia kokemuksia.
Teksti: Alma Pajukoski
Kuvat: Veikka Joki-Erkkilä ja Jenna Taipale
Werner Vesanen on uuden ohjaajalinjan opiskelija. Järvenpäästä kotoisin oleva Vesanen viettää nyt toista vuottaan Voionmaalla. Kaikki kuitenkin alkoi siitä, kun lopputalvella 2022 Vesanen alkoi pohtia tulevaisuuttaan. Välivuodet koettelivat Vesasta vapaudella, jopa liiallisella vapaudella ja vapaa-ajalla.
– Välivuosien aikana haasteeni mielenterveyden ja päihteiden kanssa alkoivat. Elämälläni ei tuolloin ollut suuntaa, kertoo Vesanen.
Korkeakouluun lähteminen ei terveydellisistä syistä ollut Vesaselle tuolloin ajankohtaista, joten hän rupesi pohtimaan kansanopistovuoden mahdollisuutta. Vesanen otti selvää eri kansanopistojen koulutustarjonnasta ja hänen huomionsa kiinnittyi Voionmaan näyttelijälinjaan. Syksyllä 2023 Vesanen aloittikin näyttelijälinjan opinnot ja piti vuotta niin hyvänä ratkaisuna, että hän päätti jatkaa Voionmaalla eli Voitsilla myös toisen vuoden.
– Kasvoin ihmisenä järkyttävän paljon sen vuoden aikana, kertoo Vesanen tyytyväisenä.
Syksyllä 2024 Voitsilla alkoi ohjaajalinja, jolle Vesanen pääsi opiskelemaan. Hän innos-
tui ohjaamisesta näyttelijävuotensa aikana, jolloin hän sai myös ensimmäistä kertaa kokeilla ohjaajan roolia.
– Itselleni ohjaajana toimiminen antaa jopa enemmän kuin näytteleminen, pohtii Vesanen.
Yhdessä uutta rakentaen
Vesanen on päässyt tämän vuoden aikana käsikirjoittamaan yhden dialogin ja ohjaamaan kolmet Iltamat, joista yhdet järjestettiin Tampereen YO-talolla. Iltamat ovat näyttelijälinjan taidonnäytteitä eli esityksiä, joita voi tulla katsomaan kuka tahansa. Ohjaajalinjalla Vesanen on oppinut yhteistyöhön, organisointiin ja aikatauluttamiseen liittyviä taitoja.
– Olen päässyt haastamaan itseäni ja toisaalta myös vahvistamaan omia visioitani, iloitsee Vesanen.
– Tämä koulutus on ollut myös askel epämukavuusalueelle, koska koen itseni introvertiksi ihmiseksi ja tämä on hyvin ihmisläheistä hommaa, kertoo Vesanen. Ohjaajan työssä Vesasen mielestä tärkeintä ja parasta ovat ihmiset ja yhteisöllisyys.
Näyttelijälinjalaiset saavat energiat nousemaan.
Werner Vesanen oli tyytyväinen näytelmän lopputulokseen ja ylpeä näyttelijöiden suorituksista.
– Käsikirjoituksen pohjalta luodaan yhteinen maailma, jota rakennetaan porukalla käsikädessä. Se yhdistää ihmisiä ja tiivistää ihmissuhteita. Maailman rakentaminen on haastavaa, mutta merkityksellistä, kertoo Vesanen.
Ohjaajavuoden aikana Werner Vesaselle on selkeytynyt ajatus siitä, että ohjaajana toimiminen lopulta antaa enemmän kuin ottaa.
– Eteen tulee esteitä ja haasteita, mutta ratkaisut löytyvät aina. Avoin mieli on keskeisessä roolissa ohjaajan työssä, kertoo Vesanen.
Suunnanmuutoksia
Teatteritaiteella on vahva voima, jonka avulla voi antaa katsojan hetkeksi unohtaa ympäröivästä maailmasta kaiken muun ja keskittyä näytelmään. Vesasta kiinnostaa teatteritaiteen tekemisessä erityisesti mahdollisuus nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja.
– Olisi hienoa päästä jatkamaan opiskelua ammattia varten, jossa voisin yhdistää yhteiskunnallisen ja taiteellisen puolen, pohtii Vesanen.
Kulttuuriin kohdistuvia leikkauksia Vesanen pitää turhina. Samalla hän ajattelee, että kulttuuria ei voi poistaa, vaikka rahoitus lopetettaisiin. Kulttuuri on osa ihmisyyttä ja siten sitä on rahoituksen kanssa tai ilman.
En
tiedä mitä tekisin elämälläni, jos en olisi näyttelijälinjalle tullut.
Kulttuurin muodot, laajuus ja saatavuus sen sijaan kärsivät leikkauksista.
– On harmillista, että taide on se, mistä voidaan vapaalla kädellä leikata. Taide ja kulttuuri voivat pelastaa ihmisen hengen, muistuttaa Werner Vesanen.
Vesanen on saanut opistovuosilta rytmin ja rutiinit elämään.
– Näyttelijälinja muutti elämäni suunnan kohti parempaa ja ohjaajalinja on vahvistanut tämän suunnanmuutoksen. En tiedä mitä tekisin elämälläni, jos en olisi näyttelijälinjalle tullut, sanoo Vesanen.
– Tämä Voitsiaika on ollut parasta aikaa elämässäni, Vesanen lisää.
Näyttelijäopiskelun antia
Kangasalta oleva Ida Laaksonen ja Lopelta tuleva Martta Ollikainen haaveilevat näyttelijän työstä ja etenevät unelmiaan kohti näyttelijälinjalla. Laaksosen ja Ollikaisen innostus teatteria kohtaan on syttynyt samalla tavalla. Kumpikaan ei tuntunut löytävän itselle sopivaa harrastusta, kunnes teatterireissu tuli vastaan. Katsomon penkissä istuessa mielet valtasi ajatus ja tunne siitä, että näytteleminen on se juttu, jota haluaa itse päästä tekemään.
Syksyn ensimmäiset Iltamat oli jännittävä paikka koko näyttelijäporukalle. Olivathan näyttelijätoverit vielä melko tuntemattomia, kuten myös luokan nurkat ja uusi roolihahmo. Sydämen sykkiessä kiihtyvään tahtiin tuli aika astua parrasvaloihin. Laaksosella oli kulunut kaksi vuotta edellisestä esiintymisestä, joten pelkotila tuntui valtaavan mielen. Esitys sujahti pikaisesti ohi ja näyttelijät selvisivät siitä kiitettävästi.
– Sen jälkeen oli voittajafiilis, iloitsee Laaksonen.
Vuoden aikana näyttelijäopiskelijat ovat tunnistaneet omia vahvuuksiaan erilaisissa näyttelemisympäristöissä ja -tilanteissa. Tiivis yhteistyö on näytelmän onnistumisen avain.
– On siistiä tehdä aina uusissa porukoissa näytelmää tai kohtausta. Linjan sisällä jotkut ovat toisia läheisempiä, joten näitä siteitä ja ryhmäytymisen rajoja rikotaan ja sekoitetaan hyvällä tavalla jokaisen projektin tiimijaon myötä, sanoo Laaksonen.
Laaksonen toteaa, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, joten jokaisella on omat tapansa teh-
dä ja toimia. Yhdessä tekemällä oppii samalla myös muilta.
– Olen päässyt Voitsilla kokeilemaan ensi kertaa kameranäyttelemistä ja se on ollut todella silmiä avaavaa, kertoo Laaksonen.
Iltamat kruunun jalokivenä
Iltamat ovat olleet näyttelijöiden mielestä tärkeimpiä ja parhaiten mieleen jääneitä kokemuksia. Ollikainen iloitsee siitä, että Iltamat ovat lähentäneet porukkaa ja synnyttäneet hyvää luokkahenkeä. Näyttelijät kirjoittivat dialogit itse ja he saivat sitä ennen dramaturgiaan liittyviä oppeja. Ida Laaksonen on Voionmaalla päässyt myös tekemään vakavampia rooleja kuin aiemmin.
– Olen myös oppinut uusia tapoja näytellä, ei aina sitä komediaa tai humoristista, kertoo Laaksonen.
– Psykofysiikkatunti eli lämmittelytunti on päivän tärkein juttu, Laaksonen ja Ollikainen naurahtavat yhteen ääneen. Näyttelijöillä on tapana aloittaa jokainen päivä tekemällä erilaisia lämmitelyjä, kuten venyttelyä ja sykettä nostattavaa liikettä.
Näytellessä astutaan toisen asemaan
Näyttelijät ovat yhtä mieltä siitä, että ohjaajan rooli teatteritaiteessa on merkittävän suuri. Hyvä ohjaaja toimii näyttelijöiden esihenkilönä ja olkapäänä.
– Ilman ohjaajaa ei synny kovin hyvää kokonaisuutta. On ihana nähdä, miten hyvin ohjaajaopiskelijat ovat kehittyneet ja ammattimaisuus on kasvanut, kertoo Ollikainen.
– Ohjaajalta voi aina kysyä neuvoa. Esimerkiksi ihan sitä, että miltä näyttämökuva näyttää. Ohjaaja näkee kokonaisuuden, kun me näyttelijät nähdään ja koetaan vain yksi tilanne ja kohtaus kerrallaan, huomauttavat Ollikainen ja Laaksonen.
On todella vapauttavaa olla hetken joku muu.
Näyttelijä astuu roolihahmon saappaisiin ja pyrkii näkemään maailmaa esittämänsä hahmon silmin. Se kuva saattaa roolista riippuen olla hyvinkin erilainen kuin oma.
– Vaikka aina jännittää, ajattelen kuitenkin, että lavalla en ole Ida. On todella vapauttavaa olla hetken joku ihan muu kuin oma itsensä, huokaisee Laaksonen.
Laaksonen ja Ollikainen näyttelemässä syksyn ensimmäisissä Iltamissa. Silloin he olivat vielä toisilleen uusia tuttavuuksia.
Opiskelujen aikana on syntynyt trio. Inspiraatiota promokuvaan haettiin 2000-luvun alun tyttöbändeistä. Kuvassa jäsenet vasemmalta oikealle Fiinu, Noora ja Siri.
Tulevaisuudessa siintää RAP-URA
Teksti: Erika Löytynoja Kuvat: Annu Kukkonen, Jenna Taipale
Kirjoitin Girl’s night out –biisin kesällä. Kun tutustuin Siriin ja Fiinuun, tulikin idea tehdä biisi kolmestaan, Kytösalmi (kuvassa keskellä) kertoo.
Tampereen keskustassa
yliopiston tuntumassa luodaan erityisiä artistitarinoita.
– Jos tähän on valmis sitoutumaan sataprosenttisesti, saa irti kaiken, mitä haluaa, Noora Kytösalmi kuvailee Voionmaan opiston rap-linjaa ja Fiinu Eerola komppaa vieressä. He ovat molemmat parikymppisiä naisia, jotka laittoivat entisen elämänsä tauolle voidakseen tavoitella unelmaansa musiikin parissa. Kytösalmella on jopa toiveissa, että vanhaan päivätyöhön ei tarvitsisi enää palata. Voionmaan opiston rap-linja on tuore, mutta erittäin suosittu opiskeluala. Hakijoita on paljon, eivätkä kaikki halukkaat pääse kouluun. Hakuvaiheessa täytyy tehdä ennakkotehtäviä, joihin kuuluu oma biisi. Itse opistolla oman musiikin tekemiseen saa paljon apua ja oppeja paitsi omalta opettajalta, myös vierailevilta opettajilta, rapin ammattilaisilta.
Rap-linjalla opiskelu ei vaadi aiempaa kokemusta musiikista. Kytösalmella kuitenkin on musiikkitaustaa pianon soitosta ja laulamisesta. Hän kokee, että siitä on paljon hyö-
tyä myös rapin tekemisessä. Eerolalla sen sijaan taustaa musiikkiharrastuksesta ei ole. – Aina on ollut kiinnostus musiikkiin, mutta tuntunut, että se on jotenkin minun ulottumattomissani. Oman äänen käyttö myös pelotti aluksi. Kun vihdoin uskalsin, innostuin siitä tosi paljon, Fiinu Eerola kertoo.
Linjalla opiskelijat pääsevät tekemään kappaleitaan itse alusta loppuun. Sanoitusten tekoa opetellaan paljon ja keskeisessä osassa ovat tarinankerronta ja riimit. Myös oman tarinankerronnallisen äänen löytäminen on tärkeässä osassa. Kaikkea päästään tekemään käytännön kautta. Musiikkia on mahdollista tehdä ammattimaisilla välineillä ja omia kappaleita pääsee myös tuottamaan itse.
Rap-linjalla opiskelu ei kuitenkaan ole pelkkää musiikin tekemistä, vaikka se pääosassa onkin. Opiskeluun kuuluu myös rapin historiaan ja kulttuuriin perehtymistä sekä teoriaa rap-tekniikoista. Opiskelijoita valmistetaan myös keikkailevana artistina toimimiseen. Vuoden aikana opitaan muun muassa myös, miten ammattilainen hoitaa verotuksen ja laskutuksen. Lukuvuoden jälkeen on mahdollista alkaa tekemään keikkoja ja ehkäpä tienata sillä jotain.
Haaveena artistius
Noora Kytösalmen unelmat ovat selkeitä. Artistina keikkailu on päämäärä, jota kohti mennään, keinolla millä hyvänsä.
– Jos tilaisuus tulee, siihen pitää pystyä tarttumaan, hän sanoo.
Eerolalle tilaisuus tulla opiskelemaan Voionmaalle tuli vastaan niin yllättäen, että tarkkoja suunnitelmia on vaikea tehdä. Isot lavat tulevat, jos tulevat. Nyt musiikkia tehdään ennen kaikkea itselle.
– Vähintään haluan keikkailla jossain räkälöissä, koska miksi ei. Se on minusta kivaa, Eerola kertoo.
Opiskelu ei ole täysin identtistä kaikille vaan koulu mahdollistaa omien projektien toteuttamisen. Lopputyönä voi toteuttaa esimerkiksi oman biisin tai musiikkivideon. Jotkut saattavat jopa tehdä kokonaisen EP:n.
Stereotypioihin muutosta
Räppäreihin liitetään paljon stereotypioita, jotka sisältävät fleksaamista eli omalla omaisuudella rehvastelua. Kytösalmi ja Eerola haluavat tuoda muutosta tähän mielikuvaan.
Rap-linjalla on ollut myös omia keikkoja esimerkiksi Vastavirta-klubilla.
– Haluan tuoda herkkyyttä alalle. Aina ei tarvitse tehdä uhobiisejä. Minun biisieni sanoituksetkin ovat aika herkkiä, Kytösalmi kertoo.
Hän kertoo inspiraation yleensä tulevan jostain oman elämän tapahtumasta, jolloin herkkyys tulee luonnostaan. Kytösalmi kuvaileekin itseään sanalla herkkis. Kytösalmi ja Eerola ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että joskus sanoitukset vain tulevat luokse, eikä niitä tarvitse sen kummemmin miettiä.
Naiset rap-skenessä ovat edelleen harvemmassa kuin miehet. Kytösalmi ja Eerola molemmat kokevat, että asiaa nostetaan liikaa esiin. Heitä turhauttaa se, että asiasta aina kysytään ja tullaan varmasti aina kysymäänkin.
– Kysymys tekee eroa naisen ja miehen välille, vaikka ymmärrän, että sitä kuuluu kysyä, Eerola selittää.
He kokevat, että enää naisena ei tarvitse tehdä kaksinkertaista määrää työtä miehiin verrattuna ansaitakseen asemansa rap-skenessä, vaan kaikki ovat samalla viivalla. Koulussa olisi myös vaikeaa opiskella, jos kohtaisi paljon ennakkoluuloja sukupuolensa takia.
Vuoden mittainen kasvumatka
Opiskelijoiden mukaan rap-linjalla tehdään paitsi musiikkia, kehitytään myös ihmisenä. Eerola kuvailee lukuvuotta henkiseksi kasvumatkaksi. Hän mainitseekin olevansa jatkuvasti epämukavuusalueellaan, mutta palo tehdä rap-musiikkia ajaa eteenpäin. Kytösalmi on rap-uransa myötä löytänyt itsestään myös uuden puolen, oman artistiminän. Hän on luonteeltaan hiljainen ja ujo, mutta artistipuoli onkin suorasanainen ja räiskyvä esiintyjä.
– Lukuvuoden aikana olen oppinut tiedostamaan ja käyttämään myös tätä puolta itsestäni, Kytösalmi kertoo.
Vuosi on tuonut mukanaan paljon uusia asioita. Päällimmäisenä Kytösalmen mieleen nousee kuitenkin oma keikka Imatralla. Keikalla oli ammattimaiset puitteet, aiempaa isompi lava ja yleisö oli menossa mukana. Yhtenä biisinä ohjelmistossa oli trion yhteisbiisi, jonka he myös esittivät yhdessä.
– Sitä on aina kiva vetää. Sen tekeminen oli mukavaa ja esittäminen on hauskaa. Huomaa, kuinka jengi yleisössä nauttii, Eerola kuvailee.
Vuosi on myös tuonut molemmille mukanaan tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Oman kehityksen huomaa ja sen myötä itsevarmuus on kasvanut. Eerola kokee, että on vaikeaa valita yksittäistä asiaa, mikä on jäänyt mieleen, sillä kaikki on ollut uutta ja mahtavaa.
TARINANKERRONTAA OPPIMASSA
Teksti: Erika Löytynoja
Kuva: Jenna Taipale
Audiovisuaalisella linjalla pääsee löytämään omia vahvuuksiaan.
Voionmaan opiston audiovisuaalisen ammattitutkintokoulutuksen opiskelijoista monet ovat aiemmin käyneet kansanopistopuolella elokuva- ja tv-linjan. Kiinnostus alaa kohtaan on iso, kun opiskelut ovat jatkuneet vielä ammattipuolellekin. Faey Suuronenkin päätyi tutkintokoulutukseen ETV-linjan kautta.
Opiskelijoiden on mahdollista erikoistua eri asioihin. Jotkut haluavat tuottaa, toiset valaista tai äänittää. Suurosen erikoistumisalaa on kuvaaminen.
– Kuvaamisessa saa ratkoa ongelmia ja olla luova. Omaa visiota pääsee toteuttamaan, hän kertoo.
Näyttöjä omasta osaamisesta annetaan oikeissa tuotannoissa. Tänä vuonna opiskelijat ovat tehneet inserttisarjaa Teollisuusliitolle.
Suurosta ajoi alalle rakkaus tarinoita ja tarinankerrontaa kohtaan. Hän on aina pitänyt elokuvista ja kirjoista, mistä tuli ajatus myös media-alan opiskelusta.
Vaikka opiskelu on konkreettista tekemistä, opiskellessa oppii myös itsestään. Suurosen mukaan oma ammatti-identiteetti vahvistuu ja luotto omaan tekemiseen kasvaa.
– Se on kiva, kun muilta saa kehuja omasta työstä. Itsekin pystyy arvostaa omaa osaamistaan, Suuronen kertoo.
Kuvaamisessa saa ratkoa ongelmia ja olla luova. Omaa visiota pääsee toteuttamaan.
Hän kertoo ETV-puolella tehneensä lopputyönä kokonaisen lyhytelokuvan. Oli palkitsevaa saada muilta opiskelijoilta kiitosta ja arvostusta omasta työpanoksesta.
Opiskelun myötä Suuroselle on myös vahvistunut suunnitelmat opiskelujen jatkamises-
ta ammattikorkeakoulussa. Oma ETV:n lopputyö ja ammattilinjan opinnot ovat myös vahvistaneet hänelle kuvaamisen olevan oma erikoistumisala.
Faey Suuronen on löytänyt kutsumuksensa kuvaamisesta.
Jokainen linjan jäsen saa suunnitella oman käsikirjoituksen esimerkiksi tv-sarjaan tai dokumenttiin.
KIRJAILIJASTA KÄSIKIRJOITTAJAKSI
Teksti: Veeti Pesämaa
Kuva: Inkeri Hannula
Voionmaan käsikirjoituslinjalla pääsee suunnittelemaan monipuolisesti niin elokuvan kuin muun audiovisuaalisen sisällön käsikirjoituksia.
He ovat näkymättömiä. Melkein kukaan ei ole tehnyt havaintoa käsikirjoituslinjasta, mutta sille on syynsä. He työskentelevät Voionmaalla ainoastaan perjantaisin ja lauantaisin. Kyseessä on monimuoto-opetus.
Kirjailijana tunnettu Tara Lange vaihtoi urapolkuaan kohti käsikirjoituksen maailmaa.
Kaksitoista kirjaa julkaissut Lange kokee alan vaihdon virkistäväksi.
– Tuli sellainen kirjan kirjoittamisen burnout, että tarvitsi tehdä jotain muuta.
Käsikirjoitus tuli Langelle kuvioihin hänen poikiensa näyttelijätaustan kautta.
– Pojat näyttelivät Ylen tv-sarjoissa ja aloin lukemaan heidän sarjojensa käsikirjoituksia ja harjoittelemaan kirjoittamista.
Voionmaan käsikirjoituslinja oli oiva sauma hypätä mukaan. Suurin osa tehtävistä on etänä, jonka takia kova halu oppia itsenäisesti asioita ovat monimuotokoulutuksessa tarpeellisia.
– Jos läsnäolotunneilta on pois, putoaa kärryiltä helposti.
– Itsenäinen asioiden opiskelu ja lukeminen on tärkeää vapaa-ajalla.
Perjantaina ja lauantaina Lange kokoontuu muun porukan kanssa. Hän pitää muiden linjalaisten kanssa työskentelystä, koska ryhmähenki on hyvä ja ryhmä on tiivis. Hänen mukaansa on hienoa, kun on eri ikäsiä henkilöitä ryhmässä niin on paljon näkökulmia.
– Kirjailijana sai tottua yksin tekemiseen, joten tämä on hyvää vaihtelua.
Parasta Langen mielestä on ollut vähemmän yllättäen itse kirjoittaminen. Linjan tehtävät pakottavat kirjoittamaan todella paljon. Käsikirjoittamisessa on tärkeää oppia tiivistämään pitkiä lauseita, jotta tekstistä tulee mahdollisimman suppea ja helposti ymmärrettävä.
– Tekstien tiivistäminen on ollut hankalaa, sillä kirjan kirjoittamisessa pitää yrittää selittää asioita auki mahdollisimman laajasti, naurahtaa Lange.
On hienoa, kun on eri ikäsiä henkilöitä ryhmässä, niin on paljon näkökulmia.
Lempeitä katseita ihmisille
Teksti: Veeti Pesämaa
Kuva: Tuomas Lepikkö
Millaisia asioita valokuvauksen ammattitutkintolinja mahdollistaa? Oman polkunsa kertoo Sari Jokelainen.
– Huippufiilis, kun sieltä tuli soitto ja pääsinkin työharjoitteluun.
Vuonna 2024 kansanopiston valokuvauslinjalla opiskeleva Sari Jokelainen kysyi oppisopimuspaikkaa voimauttavasta valokuvasta, mutta paikkaa ei vielä auennut. Loppuvuodesta 2024 Jokelaisen siirryttyä valokuvaajan ammattitutkintolinjalle häneen oltiin yhteydessä ja kysyttiin, pääsisikö hän työharjoitteluun Lempeä katse VI -näyttelyyn Finlaysonilla. Voimauttava valokuvaus on Miina Savolaisen kehittämä menetelmä. Sillä tarkoitetaan valokuvauksen muotoa, jossa pyritään tukemaan ja vahvistamaan valokuvattavan ihmisen itsearvostusta ja itsetuntoa. Se on katseeseen perustuva moniulotteinen työote.
Lempeä katse VI -näyttelyssä Jokelainen toimii näyttelyassistenttina. Hänen työnkuva ansa liittyy näyttelyn pystytys ja purku. Myös kahvilan pitäminen ja ihmisten kohtaaminen näyttelyssä kuuluu työhön.
Voimauttavalla valokuvauksella pyritään tukemaan ja vahvistamaan valokuvattavan itsearvostusta.
Myymälästämme löydät yli 100 erilaista filmiä heti varastosta.
Erinomainen valikoima pimiötarvikkeita, eli kemikaalit, kehitysaltaat, lämpömittarit ym.
C-41 135-filminkehitys jopa tunnissa.
Verkatehtaankatu 9, Tampere | www.photostella.fi
Ottamalla kuvan tästä mainoksesta, saat 10% alennuksen normaalihintaisista tuotteista tai filminkehityspalveluista.
– Voimauttavan valokuvauksen yhtenä osana on ihmisten kohtaaminen, joten kysyn heiltä esimerkiksi, mitä ajatuksia näyttely herättää.
Jos näyttelystä puuttuu kukkia, niin Jokelainen hakee kaupasta myös kaiken tarvittavan. Hänen mielestään parasta on ihmisten kohtaaminen.
– Tapasin tosi paljon samanlailla ajattelevia psykiatreja, lääkäreitä ja opettajia. Heillä on arvomaailma, joka pohjautuu lempeään katseeseen ja he ovat käyneet voimauttavan valokuvauksen opinnot.
Tämän kevään hän on vielä VAT-linjalla. Tulevaisuudesta Jokelainen ei osaa sanoa mihin elämä vie.
– Ei sitä tiedä, jos olisin yksi niistä siellä näyttelyssä, jolla on omia kuvia esillä.
Jokelainen Lempeä katse VI -näyttelyssä Tampereella.
VAHVA NAINEN PELOTTAA YHÄ
Kolumnissaan Erika
Löytynoja pohtii naisen paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Teksi: Erika Löytynoja
Kuva: Selma Järvinen
Erika Vikmanin kappale Ich Komme on aiheuttanut Suomessa moraalipaniikin. Tämmöistäkö meidän lapsille soitetaan. Nyt päiväkotiikäiset kulkevat lateksipuvuissa eikä heistä kasva kunnon aikuisia. Ei seksistä tai naisen seksuaalisuudesta saa puhua ääneen. Hys hys vaan ja lakaistaan maton alle. Kasvatetaan lisää sukupolvia, jotka eivät puhu asioista ja sulkeutuvat.
Se on ihan okei, että miesten kappaleissa nainen on tosi kuumis eikä mitään muuta kuin ihailun kohde tai kroppa, jota käyttää, kun siltä tuntuu. Kun nainen laulaa omasta nautinnostaan, on se häpeiltävää ja moraalitonta. Lapsetkin menevät pilalle. Siitä huolimatta, että sanoissa ei häpäistä tai loukata ketään.
ärsyttävät, kirkuvat feministit, joita ei kuulemma tarvita. Kyllähän Suomessa tasa-arvoa on!
On huolestuttavaa, miten hyväksyttävää yhden ihmisen, naisen, haukkuminen on julkisesti. Meillehän opetetaan jo alakoulussa, että ketään ei kiusata ja kaikki ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. Yhtäkkiä me tulevaisuuden aikuisten esikuvat saammekin kiusata muita. Keskustelu on rajoittunut Vikmanin ulkonäön ja kehon haukkumiseen. Itse kappale on unohtunut täysin.
Yhtäkkiä me tulevaisuuden aikuisten esikuvat saammekin kiusata muita.
Voitaisiinko pöyristelyn sijaan todeta, että tämä tyyppi puhuu asiaa. Ehkä siihen on joku syy, että jotkut naiset puhuvat aktiivisesti naisten puolesta. Ehkä tämä tyyppi tietää, onhan hän itsekin nainen ja kohdannut ikävää kommentointia.
Naista saa haukkua
Julkisesta keskustelusta saa kuvan, että kaikenlaiset tyrkyt vain jauhavat, jotta ihmiset puhuisivat heistä. Sellaisia me naiset olemme. Emme pullantuoksuisia hiirulaisia, vaan pahaa tarkoittavia ja huomionhakuisia.
Niin kauan, kun asiat eivät muutu, me ärsyttävät feministit jauhamme tasa-arvosta. Me
Kaksinaismoralismi jyllää Tuleeko tosiaan yllätyksenä, että naisillakin saattaa olla mielipiteitä. Kaikki naiset eivät mahdukaan samaan lokeroon. Joku voi ihan oikeasti haluta puhua ääneen ongelmista ja murtaa tabuja. Vieläkin kaksinaismoralismi kukoistaa eikä siihen saisi puuttua.
Erika Vikman itse otti kantaa kohuun UMK-finaalin jälkeisenä maanantaina Ylen aamussa.
– Hassuahan tässä on se, että mulla on enemmän vaatteita kuin Käärijällä tai Windows95manillä oli. Jokuhan siinä naiseudessa pelottaa aika paljon, hän totesi.
Itsenäinen ja pelottava
Kun nainen uskaltaa olla jotain muuta kuin miesten asettamassa muotissa, herää pelko. Pelkoa aiheuttaa se, että nainen ei olekaan enää hallittavissa vaan hänestä tulee itsenäi-
nen toimija. Vikmanin tapauksessa hän on ottanut omakseen sen, mistä häntä on aina parjattu. Kappaleessaan Kateus hän laulaakin eikä mun tarvitse juoruista välittää, kun maineen voi menettää kerran vaan
Kolmessakymmenessä vuodessa mikään ei ole muuttunut. Hävettää.
Keskustelu on puuduttavan yksitoikkoista muutenkin. Samaa keskustelua on käyty jo vuosikymmeniä. Jo Kikan ja Linda Lampeniuksen kohdalla pohdittiin samaa asiaa. Kolmessakymmenessä vuodessa mikään ei ole muuttunut. Hävettää.
Me Naisten kolumnissa Anette Kärkkäinen pohtii, kuinka naisella ei saa olla elettyä elämää takana, jos naimisiin joskus mielii. Eikä vahvaa naista katsota hyvällä. Asenteet ovat siis Erika Vikmania laajempi ongelma. Häneen kohdistunut kommentointi on vain jäävuoren huippu.
Asiaa voi toisaalta katsoa positiiviseltakin kannalta. Suomessa on mahdollista keskustella aiheesta, koska naisten ei ole pakko mahtua annettuun muottiin. Kaikkialla maailmassa se ei onnistu.
KIRJOITTAJA ON KIRKUVA FEMINISTI, JONKA COOLEIN KAIMA ON EHDOTTOMASTI ERIKA VIKMAN.
Kuva: Annu Kukkonen
Kuvat: Selma Järvinen
Kuvat: Annu Kukkonen, Anniina Mäkinen, Annu Kukkonen
Kuvat: Inkeri Hannula, Annu Kukkonen, Annu Kukkonen ja Anniina Mäkinen
Kuvat: Jenna Taipale, Jenna Taipale, Larisa Miscenko, Annu Kukkonen
Kuva: Jenna Taipale
Kuvat: Larisa Miscenko, Veikka Joki-Erkkilä, Inkeri Hannula, Veikka Joki-Erkkilä
Urapolkuja unohtamatta unelmia
Teksti: Alma Pajukoski
Kuvat: Jenna Taipale
Mitä ajatella siitä, että tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole täysin selvät? Olenko ainut, joka on epävarma tulevasta? Vastaus on, että et ole yksin. Ei kukaan lopulta tiedä omaa tarinaansa kaikkine mutkineen ja kaarteineen ennen kuin sen on elänyt.
Kaksikymppisenä omat unelmat ovat varmasti erilaiset kuin kuusikymppisenä. Onneksi elämää eletään vain päivä kerrallaan. Tampereen keskustassa runsaasti elämänkokemusta kartuttaneet ihmiset kertoivat omista urapoluistaan ja vinkeistään, jotka haluavat antaa nuorille.
Polkuja ja unelmia on vähintäänkin yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Jokaisen polku on omanlaisensa ongelmien ja onnen het-
kien sisältämänä. Mikäli oma polku on vielä hämärän peitossa, niin ei hätää. Kuten vanha sanonta kertoo, mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on. Maailma ei tämän valmiimmaksi tule, tiedän urapolkuni tai en. Onneksi nykyään useampi eri koulutus katsotaan vain hyödyksi eikä ensimmäisellä yrityksellä tarvitse löytää omaa valmista polkua. Kokeneempien neuvoista vain oppia ja ei muuta kuin umpihankea ja unelmia kohti!
TUULIKKI TELEMÄKI
haaveili nuorena opettajan ammatista ja hän päätyi kuin päätyikin unelmaammattinsa. – Olin myöhemmin myös rehtorina, mutta kuljin silti opettajapolkua, kertoo Telemäki. Hän antaa nuorille vinkiksi sen, että positiivista elämänasennetta kannattaa vaalia ja pitää yllä.
RAILI LAAKKOSEN unelma-ammatti oli jo aivan nuoresta pitäen ompelija. Hän ei kuitenkaan päätynyt ompelijaksi, vaikka hän lastenvaatteiden tekemistä noin muutoin harrastikin. Laakkosesta tuli renkaantekijä. Hän on urapolkuunsa oikein tyytyväinen, vaikka haave ei toteutunutkaan. Laakkonen haluaa sanoa nuorille polville sen, että ei kannata antaa periksi ja että tyytyväistä mieltä kannattaa ylläpitää.
SISKO VESANDER ja MIRJA SAARNI ovat ystävykset, jotka päätyivät samalle alalle, vaikka nuoruuden unelma-ammatit poikkesivat toisistaan melkoisen reilusti. Vesanderin haaveena oli tanssijan sekä tutkimusretkeilijän ammatti, kun taas Saarnin unelmana oli lastenkodin johtaja. Molemmista tuli kuin tulikin sosiaalityöntekijöitä eivätkä johtotehtävätkään ole heille tuntemattomia. Vesander tahtoo kannustaa luottamaan siihen, että elämä kantaa, joten kannattaa uskaltaa kokeilla. Saarni puolestaan kehottaa uskomaan unelmiin. Jos todella haluaa jotain, sen kyllä saavuttaa, kun ponnistelee sitä kohti.
HANNU TAISTON haaveammattina oli leipuri. Rakentaminen ja luovuus säilyivät, vaikka ammatti pyörikin leipomusten sijaan maanrakennustöiden ja infrastruktuurin parissa. Taisto on urapolustaan iloinen, sillä terveys ei olisi kuitenkaan kestänyt leipomon jauhopölyä ja unelma-ammatista olisi jossakin vaiheessa pitänyt kuitenkin luopua. Taiston vinkki on katsoa tulevaisuuteen, ottaa oppia virheistä ja pitää pää selvänä.
Usko unelmiisi! Jos todella haluat jotain, voit saavuttaa sen.
Älä lannistu!
REIJO VALLENIUS kertoo ammattiunelmistaan olevan niin kauan, ettei muista niin vanhoja asioita. Hänestä tuli sähköasentaja, jonka työt ovat vieneet Pohjoismaiden lisäksi niin Saksaan, Espanjaan kuin myös Englantiin. Valleniuksen mielestä työelämässä tärkeintä on muistaa palkkapäivä. Hän myös kehottaa kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle.
KAARINA NUUTINEN haaveili ilmailuun liittyvästä ammatista ja hänestä tulikin lennonneuvoja. Nuutisen mukaan unelmien toteutuminen on yhtä hyvin mahdollista kuin itse unelmoiminenkin. Nuutinen rohkaisee nuoria olemaan lannistumatta ja olemaan ystävällisiä sekä kohtelemaan toisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.
Ville Saha oli vapaaehtoistyössä Keniassa vuonna 2007. Kuva: Eeva Saha.
Ville Saha vieraili Voionmaan opiston toimittajalinjan Kuplivaakeskusteluohjelmassa. Kuva: Janne Saajos.
RAHAT TAI HENKI
Ville Saha maksoi 10 ihmisen hengestä 60 euroa Keniassa. Nyt hän puhuu kaappaustilanteesta ensimmäistä kertaa.
Teksti: Saskia Sundström
– Mies veti esiin AK-47-rynnäkkökiväärin, ja sanoi, että tänne näin sieltä, Ville Saha kertaa vakavana.
Oli vuosi 2007. Ville Saha lähti Kenian Nakuruun valokuvaamaan ja tekemään vapaaehtoistyötä AIDS-orpokodissa. Hän lähti, koska halusi osallistua humanitääriseen avustustyöhön. Se mahdollisti myös pidemmän oleskelun ja asumisen kohteessa. Kyseisellä reissulla Saha joutui elämänsä pelottavimpaan tilanteeseen.
Saha puhuu nyt ensi kertaa julkisesti tapahtumista vieraillessaan Voionmaan opiston toimittajalinjan Kuplivaa-keskusteluohjelmassa.
Käänteentekevä hetki
Nakurussa ei alueen sääntöjen mukaan olisi saanut liikkua pimeän aikaan ollenkaan ulkona. Saha kuitenkin uhmasi kieltoa.
Hän ehti olla vain viitisen minuuttia ulkona, kun näki yllättäen ihmisiä polvillaan ruohikossa ja auton, jonka ovet olivat auki. Sahaa viitottiin autolle.
– Mietin, että siellä taas joku yrittää myydä jotain, Saha muistelee.
Saha viittoi henkilölle jatkavansa matkaa. Hän oli tehnyt sen, mitä oli suunnitellutkin
eli katsonut auringonlaskun ja polttanut tupakan. Yhtäkkiä Saha huomasi, että tuntematon mies osoitti häntä rynnäkkökiväärillä ja käski tulemaan luokse.
– Ajattelin, että on parempi totella ja menin istumaan ruohikkoon, Saha kertaa 18 vuoden takaisia tapahtumia.
Saha tajusi, että meneillään oli tilanne, jossa oltiin kaappaamassa ihmisiä. Hänelle selvisi, että ruohikossa istuivat paikallinen pastori ja tämän palveluskunta, joilta vaadittiin rahaa. Sitä yritettiin soittaa, mutta ei saatu.
Hätävara pelasti
Ville Saha pohti eri vaihtoehtoja.
– Mietin, lähdenkö juoksemaan pakoon vai otanko pyssyn piipusta kiinni ja ammun
koko porukan, Saha naurahtaa muistellessaan silloista ajatuksen kulkuaan.
Hän muisti, että hänellä oli 60 euroa eli 8000 Kenian shillinkiä koulun tiloissa, missä hän majoittui. –
Mitä jos tehdään sillä tavalla, että unohdetaan tämä koko homma ja kaikki lähtevät kotiin. Minä maksan teille, Saha kertoo ehdottaneensa kaappaajille.
Kaappaajat neuvottelivat hetken keskenään. Yksi olisi ehdottomasti halunnut ampua Sahan. Hän totesi, ettei autossakaan ole tilaa, olihan heitä ainakin kymmenen ihmistä.
Saha onnistui kuitenkin neuvottelemaan ja he lähtivät hakemaan hänen rahojaan koululta, joka sijaitsi muurien sisäpuolella. Sahaa osoitettiin aseella ja uhattiin ampua, jos hän kertoisi muurilla oleville turvamiehille kaappaajista. Saha totteli ja portit avattiin heille. Kaappaajat pieksivät turvamiehet ja antoivat Sahalle pari minuuttia aikaa hakea rahat sisältä. – Olin vielä sattunut kirjoittamaan “hätävara” kirjekuoreen, jossa rahat olivat. Ei se silloin naurattanut, Saha toteaa ja hymyilee studion penkissä.
Kaappaajien mukaan summa oli “todella ok”. Suomalaiselle 60 euroa voi kuulostaa pikkurahalta, mutta paikallisille se vastasi puolen vuoden opettajan palkkaa.
Annettuaan rahat Saha kääntyi ympäri. Hän ajatteli, että nyt hänet viimeistään am-
mutaan, kaappaajien saatua haluamansa rahat. Laukausta ei kuitenkaan tullut. Saha kuvailee kävelleensä rauhallisesti luokkahuoneeseen, jossa hänen silloinen kihlattunsa oli. – Avasin oven ja heittäydyin sinne. Rupesimme soittelemaan puhelimella poliiseja, Saha kertaa tapahtumia.
Pelko ei pysäyttänyt
Luokkahuoneen ulkopuolelta alkoi kuulua laukauksia. Saha ajatteli turvamiehille käyneen köpelösti. Seuraavana päivänä Saha kuitenkin näki heidät, ja hänen lisäkseen kaappauksen uhreina olleet kymmenen muuta ihmistä. Kaikki olivat onneksi selvinneet hengissä. Saha ei koe toimineensa tilanteessa mitenkään erityisen rohkeasti vaan pikemminkin vaistomaisesti. Hän ei erikseen ajatellut alkavansa pelastaa ihmishenkiä.
Tämä oli nyt tässä. Elämä pyöri päässä kuin filminauha.
Paikallinen lapsi myymässä matkamuistoja turisteille. (yllä oikealla).
Kylää Keniassa Masai Maran luonnonpuistoalueella. (alla oikealla).
– Siinä ei kauheasti ehtinyt ajatella mitään, halusin vain selvittää tilanteen, Saha sanoo. Hän muistaa kaappausyrityksen aikana miettineensä, että tämä oli nyt tässä. Elämä pyöri päässä kuin filminauha.
– Pelotti. Meinasin lamaantua. Mutta sitten tuli adrenaliinipiikki. Ajatukset juoksivat tuhatta ja sataa, että miten tästä päästään eteenpäin, Saha kertoo.
Traumasta voimavaraksi
Tapahtumat järkyttivät Sahan perusturvallisuuden tunnetta perustuksia myöten. Hän kävi ylikierroksilla vielä noin vuoden verran tapahtumien jälkeen. Hän ei esimerkiksi uskaltanut mennä pimeään metsään. Oli myös aika, jolloin Saha kantoi mukanaan puukkoa. Hänestä tuli varovainen ja hän varautui asioihin perusteellisemmin kuin ennen. Saha pisti joka paikassa aina merkille, missä hätäuloskäynnit sijaitsivat.
Enää hän ei kanna puukkoa mukanaan, mutta kokemus jätti jälkensä. Se on kuitenkin luonut myös uskoa omaan kykyyn selvitä vaikeuksista.
Hän toteaa, että kun on joutunut pelkäämään henkensä puolesta, asiat asettuvat oikeaan perspektiiviin.
– Kun tuollaisen käy läpi, on tyytyväinen, että on edes hengissä. Pienistä asioista nauttii, eikä oikein jaksa purnata mistään, Saha toteaa ja hymyilee.
Lapsi ja Meningain kraatterit Nakurussa.
Kuvat Ville Sahan ottamia vuoden 2007 Kenian matkallaan.
LAVALLA HÄN ON VAPAA
Drag on rohkeutta, vastarintaa ja vapauttava voima, mutta joillekkin se on myös uhka. Drag artisti Friday Mayhem kertoo, kuinka löysi yhteisön maailmassa, joka ei aina ymmärrä.
Teksti:Vilma Louhi
Kuvat: Inkeri Hannula, Anniina Mäkinen
Mies seisoo Helsingin rautatieaseman edustalla maski naamassa. Hän tuijottelee joukkoa drag-artisteja ja mumisee epämääräisesti. Mies näyttää miettivän lähestyykö joukkoa vai ei. Olo on turvaton. Tämä on vain yksi osoitus siitä, miten suomalainen vähemmistönedustaja joutuu yhä elämään pelon varjossa vain siksi, ettei mahdu normien muottiin.
Friday Mayhem on tamperelainen drag-artisti. Perinteisten drag queen - ja drag king -termien sijaan hän käyttää itsestään puhuessaan termiä “drag creature”. Nimitys on syntynyt hänen omaperäisestä tyylistään sekä rakkaudesta alieneihin, olioihin joihin on Mayhemin mukaan helppo samaistua, kun on kokenut olon itsekin niin ulkopuoliseksi.
Mayhem esittäytyy jutussa pelkästään taiteilijanimellään osittain yksityisyyden suojaamiseksi, mutta myös turvallisuussyistä.
Äärioikeiston nousu ympäri maailmaa vahvistaa jatkuvasti drag-kulttuurin mustamaalaamista. Drag nähdään uhkana perinteiselle ja hauraalle heteronormatiiviselle maailmankuvalle. Artistit leimataan vaaralliseksi, aivan kuin taiteen ja itseilmaisun juhliminen itsessään voisi uhata meidän yhteiskuntamme rakenteita. Kun vapaus pelottaa, on helppo luoda sen edelläkävijöistä syntipukkeja.
Friday Mayhem kertoo kantavansa mukanaan turvasumutetta keikkapaikalle mennessä mahdollisten uhkaavien tilanteiden varalta. Vuoden 2023 kesällä Tampereen suositun sateenkaariyökerhon Mixein edustalla tapahtui pahoinpitely ja sitä aiemmin asiakkaita on heitelty kananmunilla. Kysyessä Mayhemiltä, pitääkö etenkin sateenkaariväestön pelätä, vastaus on yksinkertainen: kyllä.
– En oikeasti tiedä mistä se kumpuaa, en tajua. Me vaan toteutetaan erilaista taiteen muotoa ja tehdään omaa juttua. Jotkut eivät vain ymmärrä sitä ja kokevat sen uhkaavaksi. En ymmärrä.
Pikkukaupungin lapsi
Alun perin Töysän kylästä kotoisin oleva Mayhem ei kasvanut dragin ympäröivänä. Noin kolmen tuhannen asukkaan kylässä heteronormatiivisuudesta poikkeamista katsottiin alaspäin.
– Siellä alkoi käymään olo tosi ahtaaksi, hän kuvailee.
Huhtikuussa 2024 uteliaisuus vei voiton ja hän esiintyi ensimmäistä kertaa. Lavalle astu-
minen on ollut hänelle tasapainottava voima. Siviilissä hän voi vetäytyä omaan rauhaansa, kun taas lavalla hän pääsee vapauttamaan kaiken energian musiikin ja esiintymisen kautta. Mayhemin keikat ovat täynnä hauskanpitoa ja bilefiilistä.
Drag on ollut hänelle eräänlainen uudelleensyntyminen. Friday Mayhem on hahmo, joka vie mennessään epävarmuudet.
– Oma persoona on siellä piilossa. Se on Friday, joka sinne lavalle menee.
Valittu perhe
Drag ei ole pelkästään taiteenlaji, se on myös yhteisö. Friday Mayhem toteaa, kuinka hänen vanhempansa tukevat hänen taiteellista ilmaisuaan, mutta valitettavasti kaikilla ei ole samaa onnea. Drag-yhteisö on enemmän kuin esiintyjäjoukko, se on valittu perhe. Se tuo tukea ja turvaa kaikille, jotka sitä kaipaavat.
Tampereella toimii Mansedrag-kollektiivi, johon kuuluu useita omintakeisia artisteja. Yhteisö on tiivis ja kaikki tuntevat toisensa. Mayhem kuitenkin korostaa, että vaikka yhteistyö on tiivistä, on tärkeää muistaa olla lokeroimatta heitä samaan muottiin.
– Porukkaan pääsee todella helposti mukaan. Menin vain katsomaan esitystä ja minut otettiin heti avoimin sylin vastaan. Yhtäkkiä oltiinkin jo porukalla syömässä siipiä ja tajusin, että minun jutusta tykätään.
Keikkoja järjestetään erityisesti tamperelaisessa sateenkaariyökerhossa Mixeissä, mutta esityksiä on nähty myös Tavara-asemalla ja Telakalla. Turvallisen ilmapiirin luominen otetaan huomioon jo ennen keikan alkua tekemällä selväksi säännöt jokaisen kunnioittamiseen ja omaan tilaansa liittyen. Kun nämä on käyty läpi, ensimmäinen drag-artisti pääsee valloittamaan lavan.
Toiset erikoistuvat huumoriin ja satiiriin ja toiset glamouriin. Yhteistä näillä on kuitenkin esityksen kantaaottavuus. Yleisö vastaa taputuksin ja huudoin, jotka kuulee kaukaa. Drag voi olla mitä tahansa ja erilaisuutta aidosti tuetaan. Lavalla voi olla kuka tahansa, mikä tekeekin dragista niin voimaannuttavaa.
– En ole koskaan ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään yhteisöön, mutta kun aloitin dragin, huomasin, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka välittävät ja ymmärtävät.
Heikki Läntinen, 21 v.
Audiovisuaalinen/Käsikirjoitus
Oudoin asia minkä omistat?
Robotti-imuri
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Omaa linjaa ei saa sanoa.
Marko Akkanen, Ei tulisi tylsää, kun tekee taikatemppuja
Suomen kielen oudoin sana?
Lentokoneinsinööri
Seuraavalle kysymys:
Laiva vai lentokone kulkuneuvoksi?
Werner Vesanen, 21 v.
Ohjaajalinja
Paikka mihin juuri nyt haluaisit lähteä?
Ottawa
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Tuula Alajoki, puhuisimme musiikista
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana?
Leikkaus
Seuraavalle kysymys?
Jos olisit kenkä niin millainen ja mitä kokoa?
VOITSIGALLUP
Milla Portimo, 20 v.
Näyttelijälinja
Laiva vai lentokone kulkuneuvoksi?
Laiva
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Pyry Jaala, kiinnostaa musiikki niin ei tule tylsää
Suomen kielen oudoin sana:
Känkky (pitsa)
Seuraavalle kysymys:
Paikka mihin juuri nyt haluaisit lähteä?
Jonni Anttila, 21 v.
Näyttelijälinja
Jos olisit kenkä niin millainen ja mitä kokoa?
Nahkainen formaali kenkä ja 41 ja puoli
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Tuula Alajoki: Hän on hauska ja voi ottaa hyviä lomakuvia
Teksti: Veeti Pesämaa
Kuvat: Inkeri Hannula
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana:
Masuasukki tai paituli
Seuraavalle kysymys: Paras lahja ystävänpäiväksi?
Laura Liimatta, 36 v.
Näyttelijälinja
Paras lahja ystävänpäiväksi?
Sydänsuklaakonvehdit
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa?
Tuula Alajoki, Hän on sopivalla tavalla pikkuinen hörhö niin kuin itsekkin
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana?
Epätäydellistämättömyydelläänsäköhän
Kysymys seuraavalle?
Ensimmäinen ajatus kun heräät aamulla?
Selma Järvinen, 22 v.
Valokuvauksenlinja
Paras halloween asu minkä olet toteuttanut?
Elvis
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Marko Akkanen, voi taikoa veneen, että päästään pois
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana?
Aivopieru
Seuraavalle kysymys?
Kalju lempijulkkiksesi?
Vilma Louhi, 20 v.
Monimediatoimittaja
Ensimmäinen ajatus kun heräät aamulla?
Olenko kuolemassa
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Petri Männistö, sillä on niin paljon asiaa, että ei tulisia hiljaisia hetkiä
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana?
Ruikkari eli ruisleipä
Seuraavalle kysymys?
Paras halloween-asu minkä olet toteuttanut?
Felix Akkanen, 22 v.
ETV
Kalju lempijulkkiksesi?
Stanley Tucci
Kuukaudeksi autiolle saarelle Voionmaan opettajan kanssa, kenen kanssa ja miksi?
Oman linjan opettajaa ei saa sanoa.
Ville Kurki, mukava henkilö, ei tule tylsää
Suomen kielen ärsyttävin tai oudoin sana?
Kiinnostelisiko
AFORI SMIEN AALLOKOSSA
Missä pisteessä olen tällä hetkellä? Paljon elämää on takana ja luultavasti vielä sitäkin enemmän edessä. Tässä on mahdollisuus pieneen hengähdyshetkeen. Tulevaisuus voi näyttää olevan monilta osin hämärän peitossa, kun eihän edes huomisesta voi etukäteen mitään varmaksi tietää. Karikoita ja myrskyjä elämän merellä on varmasti vastassa, mutta niin on myös kauniita riuttoja ja tyyniä päiviä. Vaikka tulevaisuus ei ole kiveen kirjoitettu, on sitä helpompi rakentaa, kun on mistä ammentaa. Haaveilu, unelmointi ja pohtiminen on siis suotavaa. Mitä minä toivon tulevaisuudelta?
Yksi onnellisimmista hetkistä on, kun viimein löytää rohkeutta päästää irti siitä, jota ei voi muuttaa.
- Robert Tew
Elämän merkitys ei mahdu koskaan yhden päivän harteille.
- Elina Salminen
Jos käymme riitelemään menneisyydestä ja nykyisyydestä, saamme todeta hävinneemme tulevaisuuden.
- Winston Churchill
Ruoho on vihreää siellä, missä sitä kastellaan, ei siellä, missä sitä katsellaan.
- Hanna Kivisalo
Älä odota, kunnes kaikki on täydellistä, ennen kuin päätät nauttia elämästäsi.
- Joyce Meyer Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.
-Viktor Frankl
Teksti: Alma Pajukoski Kuva: Annu Kukkonen
HOROSKOOPIT
Oinas 21.3.-20.4.
Elämäsi alkaa asettua uomiinsa, kenties jokin kauan toivottu toteutuu. Luvassa on paljon uusia ystäviä ja ihania kokemuksia. Vaikka aina ei tuntuisi siltä, luota vaistoosi. Sinä tunnet itsesi parhaiten. Saat yllättäviä oivalluksia, joita kannattaa kuunnella.
Härkä 21.4.-20.5.
Varaudu, sillä kovaa uurastusta on luvassa! Kaikki on kuitenkin sen arvoista, sillä lopussa odottaa iso palkinto. Turhautumisen hetkellä älä luovuta, vaan kaiva jostain energiaa jatkaa eteenpäin. Jos olet sinkku, rakkaus voi olla tulossa luoksesi.
Kaksonen 21.5-21.6.
Kohtaamasi vääryydet on viimein huomattu ja saat oikeudenmukaista kohtelua. Vastoinkäymisten jälkeen on aika rentoutua ja vapautua. Uusillekin suunnitelmille on nyt tilaa. Saatat huomata itsestäsi uusia puolia.
Leijona 23.7.-22.8.
Palkinnot ja tunnustus odottavat tulevaisuudessa, kunhan jaksat tehdä kovasti töitä. Jos olet miettinyt riskinottoa jossain asiassa, nyt on aika tehdä se. Anna muutoksille mahdollisuus, vaikka ne saattavat pelottaa. Ne saattavat lopulta olla ihan hyvästä.
Neitsyt 23.8.-22.9.
Muutosten aika on lähellä. Luota intuitioosi, tiedät kyllä, mitä haluat, uskalla mennä sitä kohti. Muista nauttia matkasta, äläkä pelkästä päämäärästä. Uskalla ottaa riskejä ja hypätä tuntemattomaan. Saatat yllättyä ja lopputuloksena on jotain hienoa.
Vaaka 23.9.-22.10.
Tasaisuus voi tuntua tylsältä, mutta se on itse asiassa hyvä merkki. Käytä tilaisuus hyväksesi ja ole tehokas, kun ylimääräiset häiriötekijät ovat poissa. Hyödynnä ystävän tuki, kaikkea ei tarvitse saavuttaa yksin. Rakkauselämässäsi puhaltavat uudet tuulet.
Skorpioni 23.10.-22.11.
Pidä pääsi kylmänä, äläkä kulje houkutuksen vietävänä. Olet ahnehtinut, muista unelmien tavoittelussa kärsivällisyys, kaikkea ei voi saada kerralla. Älä unohda läheisiä, vaikka teetkin kovasti töitä. Rentoudu välillä ja anna tärkeille ihmisille aikaa.
LEHDEN TOIMITUS
Rapu 22.6.-22.7.
Olet ehkä mennyt liian lujaa eteenpäin ja nyt on hyvä hetki rauhoittua. Katsele rauhassa omia vaihtoehtojasi äläkä tee hätiköityjä päätöksiä. Oikea polku voikin löytyä täysin odottamatta. Kaikesta löytää aina positiivisiakin puolia.
Teksti: Erika Löytynoja Kuvat: Henriikka Ojala
Jousimies 23.11.-22.12.
Olet ehkä kohdannut jonkun ison vastoinkäymisen ja nyt on aika palautua siitä. Käytä aika hyödyksesi ja pohdi omaa tulevaisuuttasi. Kerää voimia, jotta voit tulla entistä vahvempana takaisin. Uurastus ei ole turhaa.
Kauris 23.12.-19.1.
Asiat menevät juuri niin kuin suunnittelitkin! Ota kaikki ilo irti ja nauti. On otollinen aika isoille onnistumisille. Yllättävä taho antaa sinulle selkeyttä asioihin. Tämä on lähtöpiste jollekin isolle. Ole valppaana, ettei tilaisuus mene sivu suun.
Vesimies 20.12.-19.2.
Saatat kohdata onnistumisen jälkeen epäonnen, mutta tunnelin päässä on kyllä valoa. On aika karsia elämästäsi hidastavat elementit ja elää oman näköistä elämää. Kaipaat uudenlaisia rutiineja, jotta arjestakin voi löytää jännittäviä juttuja. Aloita vaikka uusi harrastus.
Kalat 20.2.-20.3.
Oletko yliajattelevaa tyyppiä? Lopeta välittömästi! Kannattaa pyytää ystävän apua, hädässä sellaiset tunnetaan. Uudet alut ovat edessäsi ja voikin tulla vaikeuksia päättää, mihin suuntaan lähdet, mutta vääriä vaihtoehtoja ei ole.
JOURNALISTIT Vilma Louhi, Erika Löytynoja, Alma Pajukoski, Veeti Pesämaa, Saskia Sundström
VALOKUVAAJAT Inkeri Hannula, Veikka Joki-Erkkilä, Selma Järvinen, Annu Kukkonen, Tuomas Lepikkö, Larisa Miscenko, Anniina Mäkinen, Jenna Taipale
PÄÄTOIMITTAJA Anni Tolonen
KUVAPÄÄLLIKKÖ Tuula Alajoki
TAITTOPÄÄLLIKKÖ Manu Pärssinen
PAINOPAIKKA Eräsalon Kirjapaino Oy, Tampere
voionmaa@sasky.fi, etunimi.sukunimi@sasky.fi
TietoPinni, Kanslerinrinne 1, 33100 Tampere puhelin: 03 314 22 900
Sasky Voionmaan kansanopisto sijaitsee Tampereen yliopiston Keskustakampuksella TietoPinni-rakennuksessa nykyaikaisissa ja valoisissa tiloissa hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Kansanopistolinjat 11.8.2025 - 29.5.2026
• Elokuva- ja tv-koulutus
• Kasvatustiede
• Monimediatoimittajakoulutus
• Näyttelijäkoulutus
• Psykologia
• Rap-musiikkilinja
• Valokuvauskoulutus
Voit suorittaa avoimia yliopisto-opintoja kasvatustieteistä, viestinnästä, psykologiasta ja yhteiskunnallisista aineista.
Kansanopistolinjan tai muualla hankitun pohjakoulutuksen jälkeen voi hakeutua suorittamaan Media-alan ammattitutkintoa (audiovisuaalinen ja valokuvauksen osaamisala)
Kansanopistolinjojen hinta 2025-26
Lukukausimaksu kansanopistolinjoilla on 3900-4300 euroa ja siihen sisältyy lounas koulupäivinä sekä kaikki opetukseen liittyvät maksut avoimen yliopiston opiskelumaksuja lukuun ottamatta. Opiskelumaksut voi maksaa erissä. Avoimen yliopiston kurssit maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä.
Asuminen
Opiskelija-asuntolamme sijaitsee Ruotulan kaupunginosassa, Ritakadulla. Asuntolapaikkoina tarjoamme kahden hengen soluasuntoja, joissa on lukittava huone sekä yhteiskäyttöiset keittokomero ja kylpyhuone.
Asuntoja kannattaa hakea myös suoraan yhteistyökumppanimme Pirkan Opiskelijaasunnot Oy:n (POAS) kautta.
Tarkemmat tiedot asumisvaihtoehdoista löydät kotisivuiltamme.
Opintojen rahoitus
Opintoihin saa Kelan opintotukea (opintoraha, asumislisä, opintolainan valtiontakaus) samojen periaatteiden mukaisesti kuin ammatilliseen koulutukseen.
Työtön, 25 vuotta täyttänyt, voi opiskella työttömyysetuutta menettämättä, mutta tästä pitää aina sopia työvoimaviranomaisen kanssa ennen opintojen aloittamista.
Aikaisempina vuosina koululle on myönnetty opintosetelirahoitusta, jonka avulla on voitu alentaa joidenkin opiskelijaryhmien lukukausimaksuja.
Lisätiedot kotisivuillamme.
Hakeminen ja valinnat
Kansanopistolinjoille ei vaadita aikaisempaa työkokemusta tai alan opintoja. Pääsyvaatimukset ovat vähintään 18 vuoden ikä ja kiinnostus alaan.
Täytä sähköinen hakemus kotisivuillamme osoitteessa sasky.fi/voionmaa. Valinnat tehdään hakemusten ja haastattelujen perusteella.
Monimuoto- ja viikonloppukoulutus
Käsikirjoituskoulutus (25 op) alkaa monimuoto-opintoina syyskuussa. Opetusta on pääosin viikonloppuisin.
Media-alan ammattitutkinto
Osaamisalat
• audiovisuaalinen viestintä
• valokuvaus
Tutkinnon suorittamiseen on jatkuva haku ja tutkintokoulutusta toteutetaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti. Tutkinnon voi suorittaa myös ilman tutkintokoulutusta osallistumalla suoraan tutkinnon näyttötilaisuuksiin. Ammattitutkinnot on tarkoitettu alan perustiedot ja -taidot hallitseville.