MAKUAISTIN TIEDE
Musiikki, geenit ja värit muokkaavat makuelämystä
JUHLAT! 50 vuotta ksylitolipurkkaa
PURKKAKYSYMYKSET
Makuasiantuntija ja porilainen arvioivat fluoridipastillin
Laura Malmivaara kuvaa, kirjoittaa ja näyttelee
”Pääsen ihmisenä olemisen ytimeen”
Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun purukumista, tuosta nuorison paheesta, tuli terveystuote. Vuonna 1975 lanseerattiin maailman ensimmäinen ksylitolipurkka eli Jenkki Original Peppermint. Sininen Jenkki on elänyt mukana suomalaisten arjessa jo puoli vuosisataa, ja klassikko on edelleen yksi myydyimpiä purukumimakuja!
Ensimmäisen ksylitolipurukumin päätyminen kauppaan vaati innostuneita tutkijoita ja kattavia tutkimuksia. Dosentti Eva Söderlingin viesti viereisellä sivulla on, että tutkimuksia kannattaa edelleen jatkaa, sillä emme todennäköisesti vielä tiedä, mitä kaikkea hyvää ksylitoli saa suussa aikaiseksi. Minä ainakin haluaisin tietää vielä enemmän!
Tässä lehdessä sukellamme makuaistin tieteelliseen ja inhimilliseen maailmaan. Toivottavasti saat kiinnostavaa uutta tietoa suun tärkeimmästä aistista. Lisäksi pääset lukemaan, miten suuhygienistin tytär Laura Malmivaara ilmaisee itseään taiteen eri aloilla.
Niin tiede kuin taidekin vaativat kykyä ajatella luovasti. Joskus se synnyttää maailmanluokan keksintöjä, joskus äärimmäisen lahjakkaasti näyteltyjä TV-sarjoja.
Senior Brand Manager, Jenkki
Xylitol News on Cloetta Suomi Oy:n julkaisema ksylitolitiedotuslehti. Päätoimittaja Milla Vihanto, Cloetta Suomi Oy Toimitus Sanoma Content Studio, Sanoma Media Finland Oy, PL 100, 00040 Sanoma Media Finland Tuottaja Outi Hamara Ulkoasu Eeva Värtö Paino PunaMusta 2025
Miten ksylitolipurkka keksittiin?
Mitä hyötyjä siitä vielä paljastuu? Ksylitolitutkimuksen uranuurtajat kertovat.
1970-luvun alun ksylitolitutkimus oli pioneerityötä. Suomen Sokeri halusi selvittää valmistamansa ”koivusokerin” turvallisuutta, ja tuore Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos tarttui hommaan. Järjestettiin kaksivuotinen ruokintakokeilu.
Paheesta terveysvalinnaksi
Seuraavaksi piti keksiä, missä tuotteessa mullistava löytö pääsisi oikeuksiinsa. Purukumin suosio oli 1950-luvulta alkaen kasvanut populaarikulttuurin siivittämänä. Moni piti mässytystä rumana, purkka sotki katujakin. Toisaalta pureskelun hyödyt syljeneritykselle tunnettiin.
”Olikin maailman lyhin askel ajatella, että korvataan sokeri purukumissa ksylitolilla”,
Vuosituhannen
vaihteessa tehtiin merkittävä havainto: äidin ksylitolinkäyttö suojaa myös lapsen
”Kiersin 12 suomalaisessa elintarvike- tai lääkealan teollisuuslaitoksessa sopimassa ksylitolituotteiden valmistuksesta koehenkilöiden ksylitolidieettiä varten.
Pienessä Suomessa sellainen oli mahdollista”, emeritusprofessori Kauko Mäkinen muistelee.
Dieettiryhmän hampaista paljastui yllätys: ksylitoli ehkäisi kariesta!
1975
Xylitol-Jenkki aloitti matkansa koko kansan terveystuotteeksi.
1980–90-luvulla suomalaistutkijat toimivat myös maailmalla. Kauko Mäkinen hankki lisänäyttöä ksylitolista Väli-Amerikassa Belizessä. ”Siellä ei ollut silloin minkäänlaista karieksen ehkäisyä.”
1988 Suomen Hammaslääkäriliiton ksylitolisuositusmerkki otettiin käyttöön.
2009 EU hyväksyi täysksylitolipurukumin terveysväitteen.
Tiede puhuu purkan puolesta on viime vuosina koonnut ksylitolin hyödyistä kattavia katsauksia. Nyt on vahva näyttö siitä, että ksylitolipurukumi toimii.
Se vähentää plakkia, mikä suojaa ikeniäkin. Selvisi myös ihanneaika jauhaa purkkaa: 5 minuuttia.
”Silloin ksylitolin pitoisuus on korkeimmillaan ja se jää suuhun vaikuttamaan. Jos vain pureskelet ja pureskelet, ksylitoli päätyy vatsaan.”
Työ jatkukoon!
Vaikutuksia varsinkin ienterveyteen pitäisi nyt tutkia lisää. Suomessa ksylitolia käytetään kuitenkin jo niin laajasti, että tutkimuksia on vaikeaa tehdä.
”Vaikka kliinisiä tutkimuksia ei tehtäisi täällä, olisi tärkeää, että meillä olisi ksylitoliosaamista. Suomi on ksylitolin kotimaa”, Söderling muistuttaa.
Laura Malmivaaralla on jatkuvasti monta rautaa tulessa: hän näyttelee, valokuvaa ja kirjoittaa. Kaikkea tekemistä yhdistää halu tavoittaa jotakin olennaista ihmisyydestä.
Miten näytteleminen, valokuvaaminen ja kirjoittaminen asettuvat rinnakkain elämässäsi?
Viime vuosina olen saanut tehdä tasaisesti kaikkea kolmea, eikä minun ole tarvinnut valita vain yhtä. Kalenterini täyttyy luontevasti erilaisesta tekemisestä. Näytteleminen, valokuvaaminen ja kirjoittaminen tukevat toisiaan, sillä niissä kaikissa pääsen ihmisenä olemisen ja elämisen ristiriitaisuuksien ytimeen. Yhdistävä tekijä kaikessa taiteellisessa tekemisessäni on havainnointi. Jos saisin itse päättää, olisinkin havainnoija.
Mitä se tarkoittaa sinulle?
Luovassa työssä täytyy erotella, mikä on kertomisen arvoista ja mikä ei. Valokuvatessa on tunnistettava tietyt hetket, yksityiskohdat tai valo. Kun kirjoitan, nojaan pitkälti tekemiini havaintoihin: jaan, mitä koen ja mitä ympärilläni tapahtuu. Minulla on muistikirjoja täynnä asioita, joita elämässäni sattuu. Parhaat palat päätyvät usein lopullisiin teksteihin.
Mitä näyttelijäntyö on opettanut sinulle muista taiteenlajeista?
Ajattelen dramaturgisesti eli kohtauksittain. Elin kymmenen vuotta elokuvaohjaajan kanssa, olen tehnyt käsikirjoituksia ja ollut mukana teatterituotannoissa, joissa dramaturgiaa rakennetaan yhdessä näyttelijöiden kanssa. Kirjoittamisessa hyödynnän tätä kokemusta. Tekstit rakentuvat kohtauksista, joissa on rytmiä ja tarttumapintaa, vaikka aiheet ovatkin usein rajattuja tai henkilökohtaisia.
Kuvaat paljon muotokuvia. Milloin valokuva on onnistunut?
Silloin, kun se aiheuttaa katsojassa tunnereaktion tai kun se vangitsee jotakin, jota on vaikea pukea sanoiksi. Otan ihmisistä kuvia, joissa ei ole mitään lavastettua tai rakennettua. Kuvissani ei ole yhteiskunnallista sanomaa. Kun kuvaan, ymmärrän sattuman merkityksen – joskus voi tulla kahdeksan mitäänsanomatonta ruutua, ja yhdeksäs on loistava. Kuvasin entisen presidentin vaimoa hänen muistelma-
"Kun kirjoitin Vaiti-romaanin, tein ensimmäistä kertaa jotakin täysin omaa."
teostaan varten ja nappasin spontaanisti otoksen, jossa hän istuu ajatuksissaan eikä kiinnitä huomiota minuun. Juuri se kuva päätyi osaksi Helsingin Sanomien pitkää artikkelia.
Mikä ihmisissä kiinnostaa?
Rakastan sitä hetkeä, kun ihminen kameran edessä päästää irti. On vain siinä. Heittäytyminen kertoo luottamuksesta kuvaajan ja kuvattavan välillä, kontrollin luovuttamisesta. Siinä on jotain universaalia, kun kaksi ihmistä on yhdessä ilman estoja.
Onko sinun itse helppo päästää irti?
Ei aina. Ohjaaja Tiina Lymin luoma Queen of Fucking Everything -tv-sarja oli kuitenkin irti päästämisen kannalta merkittävä kokemus. Näyttelin melkein jokaisessa kohtauksessa, joten minulla ei ollut aikaa hallita itseäni. Oli vain mentävä virran mukana ja katsottava, mitä tapahtuu. Ja sehän on tosi koukuttavaa: voin päästää sekunniksi irti siitä, että hallitsen kaikkea koko ajan tai että näin kuuluu olla tai näytellä.
Olet julkaissut äänikirjoja ja kaksi romaania. Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Tarve ymmärtää itseäni. Romaanini ovat pitkälti itsereflektointia tarinan muodossa. Kun kirjoitin Vaiti-romaanin, tein ensimmäistä kertaa jotakin täysin omaa. Toki prosessiin kuuluvat kustannustoimittajat ja lukijat, mutta loppujen lopuksi tarina ja maailma ovat omiani. Muissa töissäni teen jollekin toiselle. Kuvaan ihmisistä käyttökuvaa, teen heille kuvia heistä itsestään. Näyttelen muiden ihmisten tekstejä jonkun toisen ohjauksessa. Kun kirjoitan, olenkin yhtäkkiä kirjaston lukusalissa tai työpöytäni ääressä yksin, edessäni tiedosto ja valinta siitä, minkä tarinan juuri minä haluan kertoa ja mistä kulmasta.
Kirjoitatko koskaan mistään, mitä et olisi itse kokenut?
Kirjoitimme juuri toimittaja-kirjailija Antti Heikkisen kanssa romaanin, joka on täysin improvisoitu. Otan siinä uransa ehtoolla olevan laulajan roolin ja Antti toimittajan roolin. Kirja koostuu kuvitteellisesta paikallislehden haastattelusta ja kirjoitimme sen osissa, milloin junan ravintolavaunussa viinilasillisen ääressä, milloin kellarissa.
Ilmaiset itseäsi monella eri taiteen kentällä. Mistä saat itseluottamusta?
Minut on kasvatettu ajattelemaan, että pystyn. Jos minua ei olisi tuettu lapsesta asti kaikessa, mitä olen tehnyt, minulla olisi epävarmempi olo. Malli luovaan työhön ei kuitenkaan tullut kotoa. Isäni on ekonomi ja äitini suuhygienisti, ja he nostivat jo varhain kätensä ilmaan sen suhteen, että pystyisivät vaikuttamaan uraani liittyviin ratkaisuihin. He sanovat vain, että totta kai teet mitä haluat.
Ilo on aina ollut vanhemmillani etusijalla. Vanhempani ovat aina olleet leikkisiä, nauravaisia ja innostuneita elämästä. Isälläni on vielä isompi Jenkki-hymy kuin minulla. Hän on aina ymmärtänyt naurun päälle. Lapsena minua ilahdutti olla mukana, kun äitini kiersi alakoulussa opettamassa hampaiden hoitoa.
Hänellä oli valtava hammasmuotti ja iso hammasharja. Pienenä ne tuntuivat hauskoilta.
Mikä tuo sinulle toivoa?
Nuorin lapseni on 3-vuotias. Kaikki se hyvä, rakkaus ja huolenpito, jota annan lapsilleni, kantaa aina eteenpäin. Kun seuraan kuopuksen kasvua, tunnen jatkuvuutta. Vaikka minä nyt tästä lähtisin, hän jatkaa elämistä. Vaikka menettäisin työni tai omaisuuteni, lapsissa minulla on aina kiinnekohta. Se tuo toivoa.
LAURA MALMIVAARA, 52
Esiintynyt useissa suomalaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.
Näytteli pääroolin Ylen suositussa Queen of Fucking Everything -komediasarjassa.
Työskenteli kiinnityksellä KOM-teatterissa vuosina 2008–2015. Julkaissut albumin, kolme romaania ja äänikirjan. Valmistunut valokuvaajaksi ja kuvaa muotokuvia muun muassa kustantamoille.
PURKKAMUISTO
”Facebook muistutti minua juuri mainoskuvasta, joka minusta otettiin kun olin juuri ja juuri parikymppinen. Työskentelin silloin mallina. Polaroidkuvassa minulla on lyhyet kiharat hiukset, oranssivaaleanpunainen mekko ja puhallan täydellisen pinkin purkkapallon. Muistan, että puhaltelin kuvauksissa tuntikaupalla valtavia purkkapalloja.”
Makuasioista ei kannata kiistellä, mutta tutkia niitä kyllä kannattaa.
Makuaistin mysteeri avautuu ennen kaikkea maistellen, oli näkökulma sitten genetiikan, elintarviketieteen tai lääketieteen.
TEKSTI MARIANNA SALIN KUVAT GETTY IMAGES
Kun kahvin ystävä herää flunssaisena, aamukahvi sytyttää toivon kipinän. Jospa se hieman piristäisi. Mutta sehän maistuu myrkyltä!
”Maun aistiminen liittyy vahvasti hajuaistiin. Jos nenä on tukossa, ei pysty haistamaan kahvin ihania aromeja, ja jäljelle jää pääasiassa karvaus ja happamuus. Tosin osa ei maista kahvissa juurikaan karvautta, sanoo tutkimusjohtaja Terhi Pohjanheimo Aistilasta, joka tarjoaa aistinvaraisen arvioinnin palveluja.
Karvas on perusmaku makean, suolaisen, happaman ja umamin ohella. Näistä kullekin on kielessä omat makureseptorinsa, jotka lähettävät viestejä havainnoistaan hermoratoja pitkin aivoihin. Kahvin aromit puolestaan leijailevat nenäontelon yläosassa sijaitsevaan nenäepiteeliin niin nenän kuin suunkin kautta.
Kun tutkijat ja kahvinpaahtajat puhuvat suklaisesta, pähkinäisestä tai marjaisesta mausta, he
TERHI POHJANHEIMO
FT, tutkimusjohtaja ja perustaja, Aistila
”Tuotteen lämpötila ja rakenne vaikuttavat siihen, miten makuaineet irtoavat ja liukenevat kielellä tai kulkeutuvat nenään. Moni voi syödä karkkia kourakaupalla, mutta liuoksena sama karkki maistuisi todennäköisesti epämiellyttävän makealta. Myös se vaikuttaa makuun, millä tavoin ja miten kauan pureskelee ruokaansa.”
tarkoittavat perusmakujen ja hajujen yhdistelmää ja kutsuvat sitä flavoriksi. Flavoriin liittyy kolmaskin ulottuvuus, kemiallinen tuntoaisti eli kemotunto, joka saa chilin polttelemaan ja mentolin viilentämään sekä supistamaan limakalvoja.
Aistien yhteispeli tarjoaa yllätyksiä
Ennen lopullista aistimusta aivot hämmentävät maku- ja hajuhavaintojen joukkoon muita aistihavaintoja ja muistijälkiä. Pohjanheimon mukaan odotukset muokkaavat makuaistimusta jopa siinä määrin, että esimerkiksi vaaleanpunainen mansikkaleivos voi maistua mansikkaisemmalta kuin sama leivos valkoisena.
Näköaistin ohella makuelämystä höystää kuuloaisti, ja se voi tarjota yhden selityksen pettymyksille pilvien yllä.
”Tutkimusten mukaan lentokoneen tasainen matala humina heikentää makeuden ja suolaisuuden aistimista”, Pohjanheimo kertoo. Syyksi on epäilty sitä, että osa makureseptoreiden lähettämistä impulsseista
MARI SANDELL
Ruuan aistinvaraisen laadun professori, Helsingin yliopisto
kulkee aivoihin keskikorvan kautta, chorda tympani -hermoa pitkin.
Huminan lisäksi tutkijat ovat löytäneet yhteyksiä musiikin ja eri makujen välillä.
”Vähempikin sokeri voi riittää, jos taustalla soi makeutta korostava musiikki, joka soljuu pehmeästi ja harmonisesti. Musiikin tummat sävyt, riitasoinnut ja terävyys voivat puolestaan korostaa karvauden aistimusta.”
Herkkua vai saippuaa – geenit päättävät
Ympäristön ohella maistamiseen vaikuttaa vahvasti perimä. Pohjanheimo on päässyt työssään näkemään, kuinka osa irvistelee karvaan testilitkun äärellä ja osa kulauttaa sen alas kuin veden. Kotona hänellä on perhe, josta puolet pitää korianteria herkkuna ja puolet saippuana. Korianterikokemusta selittää hajuaistiin liittyvä geeni, kun taas karvaus on jäljitetty makuaistia sääteleviin geeneihin.
”Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä maistamisen suhteen. Osa meistä on herkempiä makeudelle, osa taas suolaiselle, happamalle tai umamille. Mutta noin 15 prosenttia suomalaisista on keskimääräistä herkempiä kaikkien makuominaisuuksien suhteen”, sanoo ruuan aistinvaraisen laadun professori Mari Sandell Helsingin yliopistosta. Makuominaisuuksilla hän tarkoittaa perusmakuja, kuten tutkijoilla on tapana.
Sandellin mukaan vain yksi makuaistin piirre yhdistää varmuudella kaikkia ihmisiä.
”Olen odottanut jo pitkään, että rasva luokiteltaisiin yhdeksi makuominaisuudeksi makean, suolaisen, happaman, karvaan ja umamin rinnalle. Tutkijat ovat jo toistakymmentä vuotta sitten osoittaneet, että tietyt reseptorit liittyvät rasvahappojen maistamiseen.
Tilanne on samankaltainen kuin silloin, kun osa ihmisistä ei hyväksynyt umamia makuominaisuudeksi.
Osa ei hyväksy sitä edelleenkään."
Jokainen vauva pitää makeasta edes sen verran, että pääsee äidinmaidon makuun ja pysyy hengissä ensimmäiset kuukautensa. Sen jälkeen lapsi altistuu uusille mauille ja tottuu niihin vaihtelevalla menestyksellä, ja tämä jatkuu koko elämän läpi.
”Itse asiassa altistuminen alkaa jo kohdussa, koska maut ja hajut pääsevät äidin ruuasta lapsiveteen.”
Missä maulle altistuminen näkyy?
Palataan kahviin ja kofeiinin karvauteen. Hän, joka on syntyjään hyvin herkkä karvaalle, juo tuskin lainkaan kahvia. Hieman vähemmän herkkä ehkä juo mutta yrittää peittää karvautta maidolla tai sokerilla kahvin aromeja menettämättä. Osa oppii sietämään karvautta, koska kahvin piristävä vaikutus palkitsee. Mutta muuttuuko makuaisti altistuksen tuloksena?
”Tutkimusta on vielä vähän, mutta juuri karvauden kohdalla on huomattu, että altistus on vaikuttanut syljen proteiinikoostumukseen. Se, mikä maistui aiemmin karvaalta, maistuu altistuksen jälkeen vähemmän karvaalta”, Pohjanheimo sanoo.
Sandellin mukaan makuaistiin voi vaikuttaa myös se, että suun mikrobisto muuttuu ruokavalion myötä.
”Altistuksen seurauksia on silti hyvin vaikea selvittää, koska muutoksia voi tapahtua niin suussa, hermoissa kuin aivoissakin”, Sandell sanoo.
SEIJA VENTO
Korva-, nenä- ja kurkkutautien ja allergologian erikoislääkäri, LKT, dosentti, Pää- ja kaulakeskus, Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, HUS
”Jos makuaisti huonontuu flunssan yhteydessä, ennuste on yleensä hyvä. Hajuaistin parantuessa yleensä myös makuaisti paranee. Jos taas jokin lääke on aiheuttanut metallisen maun, maku poistuu, kun lääkkeen käyttö loppuu. Lääkärin vastaanotolle kannattaa mennä, jos syytä makuaistin häiriölle ei ole tiedossa tai häiriö pitkittyy tai siihen liittyy muita oireita, esimerkiksi kipua tai neurologisia oireita.”
Makuaisti reistailee – vai sittenkin hajuaisti?
Maistamisen monimutkaisuus käy nopeasti ilmi, kun potilas valittaa makuaistin heikkenemistä tai häviämistä erikoislääkäri Seija Vennon vastaanotolla.
”Kyse on melkein aina siitä, että hajuaisti on huonontunut. Potilas maistaa kaikki perusmaut normaalisti, mutta makujen hienot vivahteet puuttuvat. Yleensä syynä on sairastettu ylähengitysteiden virusinfektio”, Vento toteaa.
Koronainfektion Vento luokittelee poikkeukseksi, koska se voi aiheuttaa myös makuaistin heikkenemistä makureseptoreiden infektoituessa. Koronan yhteydessä kuitenkin huomattiin, että makuaisti toipui huomattavasti nopeammin kuin hajuaisti.
Makuaisti voi häiriintyä ilman koronainfektiotakin. Vento pitää tavallisimpina syinä suun limakalvojen vaurioita, joita on aiheuttanut virus-, sieni- tai bakteeri-infektio suun ja nielun limakalvoilla tai vielä tyypillisemmin kuiva suu. Taustalla voi olla myös B12-vitamiinin puute. Lisäksi monet lääkkeet voivat vääristää makuaistia.
Makuaistia voivat heikentää myös pään ja kaulan alueen leikkaukset, sädehoito ja sytostaatit sekä autoimmuuni- ja neurologiset sairaudet. Harvinaisempia syitä ovat Vennon mukaan aivoverenkiertohäiriö, aivokasvain tai aivovamma.
”Makuaisti ei varsinaisesti heikkene iän myötä, mutta kun suun kuivuus ja lääkkeiden käyttö lisääntyvät, myös makuaisti voi heiketä. Hajuaisti puolestaan heikkenee kaikilla ennen pitkää, mikä vaikuttaa myös maistamiseen.”
Kun kaikki maistuu pahvilta
Maku- tai hajuaistin menetys voi johtaa myös muihin terveysongelmiin.
”Jos ruoka maistuu pahvilta, ravitsemus voi jäädä riittämättömäksi ja johtaa erityisesti vanhuksilla jopa aliravitsemustilaan. Toisaalta suolan tai sokerin käyttö saattaa lisääntyä, jos hienoimmat makuvivahteet puuttuvat. Myös riski syödä pilaantunutta ruokaa kasvaa.”
Vento muistuttaa, että maku- ja hajuaistin häiriö voi olla erittäin raskasta myös sosiaalisesti, jos on harrastanut ruokien ja viinien maistelua tai kokannut herkkuja perheelle tai ystäväporukalle.
Monipuolisen ruokavalion ylläpitäminen on Vennon mukaan olennainen osa maku- ja hajuaistihäiriöiden hoitoa. Joskus on turvauduttava apteekista saataviin täydennysravintojuomiin, mutta Vento kannustaa myös kiinnittämään huomiota ruuan runsaisiin väreihin, lämpötilaeroihin ja erilaisiin suutuntumiin.
”Monesti karkea leipä, raasteet ja pähkinät auttavat. Joskus auttaa ihan sekin, että saa ruokailuun seuraa.”
Puoli vuosisataa terveysvaikutteista purukumia! Teimme juhlakattauksen
Jenkki Professional tuotteista, jotka ovat 100 prosenttia ksylitolia – 100 prosenttia juhlan aihetta.
Mikä täysksylitoli?
Jos tuotteen makeuttamiseen on käytetty ainoastaan ksylitolia, sitä voidaan kutsua täysksylitolituotteeksi, ja pakkauksessa voi olla 100% xylitol merkintä. Täysksylitolinimistä ainetta ei ole olemassa. Kaikki ksylitoli on samanlaista, ja sitä voi olla tuotteessa erilaisia määriä.
Jos purukumi tai pastillipakkauksessa on punainen Hammaslääkäriliiton ksylitolisuositusmerkki, voi olla varma, että tuote on laadukas ja ksylitolimäärä korkea.
Purukumityynyn tai pastillin ksylitolimäärää ei voi arvioida pelkän ksylitoliprosentin perusteella, koska myös tuotteen painolla on merkitystä.
Purkkapaloja ja pastilleja on paljon erilaisia. Suuria ja pieniä sekä kovia ja pureskeltavan pehmeitä. Tärkeintä on, että jokainen löytää omaan arkeensa sopivan tuotteen, koska ksylitoli toimii vain syötynä!
Kaikki Cloettan ksylitolituotteet ovat laadukkaita ja turvallisia.
Löydät Suomen Hammaslääkäriliiton suositusmerkin kaikista
Jenkki Original, Professional ja Enjoy purukumien sekä Jenkkipastillien pakkauksista. Myös Herra Hakkarainen sekä Läkerol Dents pastilleilla on suositusmerkki.
Professional-sarjassa runsaasti makuvaihtoehtoja
Jenkki Professional Fresh Mintin raikas maku on peräisin piparminttuöljystä.
Jenkki Professional Fresh Apple sisältää B3vitamiinia, joka auttaa pitämään ikenet normaaleina ja kalsiumia, joka taas edistää hampaiden pysymistä normaaleina. Normaalia isommassa purkkatyynyssä on maukkaan raikas omenan maku.
Raikas mansikan makuinen Jenkki
Professional Fresh Strawberry sisältää Cvitamiinia.
LISÄKSI VALIKOIMAAN KUULUU
Jenkki Professional Classic Spearmint +Kalsium
Jenkki Professional Cool Lemongrass +Fluoridi
Lasten purkka: Jenkki Professional Junior Herra Hakkarainen sekoitus
Jenkki Professional Cool Peppermint ehkäisee värjäytymien syntyä kiillettä vahingoittamatta.
Jenkki Professional täysksylitolipastillit ovat rakenteeltaan
kovia ja raikkaan makuisia. Sitruunaruohon makuinen pastilli on täydennetty fluoridilla ja raikkaan mintun makuinen sinkillä.*
2 pastillia sisältää 0,17 mg fluoridia.
Tehokasta lisäsuojaa hampaille pastilleilla
Pieni rasia kulkee kätevästi mukana. Täysksylitolipastilli on helppo vaihtoehto edistää hampaiden mineralisaation ylläpitämistä eli kiilteen kovettumista.
Jenkki Professional -pastilli fluoriditäydennyksellä
Pastilli, joka on täydennetty fluoridilla, valitaan yksilöllisen kariesriskin ja tarpeen mukaan. Alueilla, missä talousveden fluoripitoisuus on suuri, ei lisäfluoridia tule käyttää. Ei alle 6vuotiaille, ja 10 pastillin päiväannosta ei saa ylittää.
Käyttösuositus: kolme kertaa päivässä kaksi pastillia
Ravitsemussuosituksissa suositellaan käytettäväksi ksylitolia 5 grammaa tai enemmän päivässä. Saat sen nauttimalla kaksi Jenkki Professional täysksylitolipastillia 3–4 kertaa päivässä.
Pastillit on kehitetty aikuiseen makuun. Tarkoitettu osaksi tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota sekä terveellistä elämäntapaa.
* Kuusi Jenkki Professional Lemongrass -pastillia sisältää fluoridia 15 % (0,53 mg) päivittäisen saannin vertailuarvosta.
6 Jenkki Professional Fresh Mint -pastillia sisältää sinkkiä 15 % (1,5 mg) päivittäisen saannin vertailuarvosta.
Lue, mitä kielinikkarin, makuekspertin ja taviksen makunystyrät
olivat mieltä Jenkki Professional Lemongrass +Fluoridi -pastillista.
Mitä muistoja tai mielikuvia maku herättää? Ollesani mukula, en saanu lainka syär suklaat. Se oli kauheet. Mut jo 1980-luvul karamellitarjonta oli melko laaja, enkä jääny silti osattomaks. Mää muista oikee hyvi semmosenki yhre keltamusta lakupötkö: siin kuari oli tuaret, silleet lakritsii ja sisält pehmost, keltast sitruunaa. E muist maistaneeni tismalles samamoist sitruunaa lapsuusvuasie jälkee, kunnes tämä pastilli toi pintaa makumuisto vuasikymmente takkaa! Voijje!
KALLE JÄRVELÄ
ruuhkavuosia elävä erityisasiantuntija, Masku
Tuntuuko maku enemmän makealta, sitruksiselta vai yrttiseltä?
Pastilli on makea ja hennon sitruksinen – maku voisi olla vahvempikin. Toisaalta maku on koukuttava, ja tekee mieli ottaa toinen pastilli heti perään.
Millainen jälkimaku pastillista jäi? Mukavan raikas ja vienon kirpeä.
Mihin tilanteeseen pastilli sopii?
Voisin kuvitella ottavani askin mukaan arjen menoihin, ja nappaavani pastillin aina esimerkiksi aterian jälkeen. Pastilliaski on näppärä jemmata myös vaikka autoon ja takintaskuun.
Miltä pastilli maistuu ensimmäisellä sekunnilla? Maku o raikas, eikä hyäkkää suuhu lainka samallail ko Ässäi maalivahti Lukkoo vastaa. Juur passeli raikastammaa suut ruvaa jälkee.
Kenelle suosittelisit tätä makua ja miksi? Aikuisee suuhu sopeva maku, tyylikäs tuate. Tämä pastilliaski mää heitä käsiveskaa ja lähre töihi, ompeluseuroisii, jääkiakkopellii, automatkal, rimpsal, reisuu. Mää istu tämä pastilli suus tiatteripenkis taik konsertis niinko tatti, hoira hampaitani enkä yski yhtää. Ei huano, sanois yks toine porilaine.
ANIKÓ LEHTINEN
ruokatoimittaja & olutsommelier, Helsinki
Mikä väri tai musiikkityyli pastilli olisi?
Maku tuo mieleen keväisen puutarhan värit ja Belle & Sebastianin tyylisen, heleän aurinkoisen popin.
Milloin pastilli on parhaimmillaan?
Pastilli sopii erityisesti aterian jälkeiseen hetkeen tai mielen piristykseksi, kun vähän väsyttää – tällöin olen todennut raikkaan ja herättävän maun auttavan.
Miten pastillin rakenne vaikuttaa makukokemukseen?
Suutuntuma on minulle tosi tärkeä, ja pastillimaisuus toimii itselleni purkkaa paremmin. Tässä rakenne oli pastillimaisuutta parhaimmillaan!
Miksi purkka ei katoa suusta, vaikka sitä pureskelee?
Purkka muotoutuu suussa, ja osa siitä itse asiassa häviää, kun sitä pureskelee.
Mieti sanaa purukumi: purkka on nimensä mukaisesti ”pureskeltava kumi”. Purkkamassa muuttuu pureskellessa joustavammaksi, mutta massan kumimainen rakenne on niin sitkeä, ettei se hajoa. Ennen vanhaan purukumeja valmistettiin kumimaisesta puusta, mutta sittemmin keksittiin, miten purkkamassa voidaan valmistaa polymeereista laboratoriossa.
Ksylitoli liukenee suussa ja alkaa tehdä hyvää hampaille. Perusmassa on se, mitä purkasta jää jäljelle – ja se heitetään aina roskakoriin.
Miksi jotkut purkat maistuvat pitkään ja toiset eivät?
Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, ja niin ovat myös meidän makumieltymyksemme. Siksi valmistamme erilaisia purkkia, joista toiset maistuvat pidempään suussa kuin toiset.
Osa ihmisistä haluaa jauhaa purkkaa kauemmin kuin toiset. Purkan makeuttajia ja makuaineita on tosi paljon erilaisia, ja osa niistä maistuu suussa pidempään.
Onko vaarallista, jos purkan nielaisee?
Ei ole. Purkka ei imeydy ruoansulatuksessa.
Se kulkee ruoansulatuskanavan läpi ja poistuu kehosta vessakäynnillä.
Riippuu siitä, kuinka paljon karkkia syö. Muutama karkki on ok, mutta pussillinen karkkia tai purkkaa ei ole hyvä idea, koska silloin voi alkaa sattua masuun. Purkka kannattaa ottaa aina syömisen jälkeen, jotta hammaspeikot eivät pääse järjestämään suussa juhlia.
purkan saa irti vaatteista?
Laita vaate pariksi tunniksi pakkaseen ja rapsuta purkka sen jälkeen pois.
Suosittelen liimaa. (Katso edellinen kysymys.)
Kysymyksiin vastasi
Cloettan R&D:sta Senior category project manager Johanna Kähkönen.
Senior category project manager = Aikaansaajapäällikkö, joka varmistaa purkan matkan ideasta purkkapussiin.
Päiväkodeissa syödään purkan sijaan pastilleja!
2000-LUVUN ALKU
Päiväkodeissa maisteltiin ensimmäisiä ksylitolipastilleja. Ensimmäinen lapsille suunnattu ksylitolipastillli oli päärynä-banaanin makuinen Läkerol Dents.
2010-LUKU
Ksylitolipastillit vakiinnuttivat asemansa päiväkodeissa. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on kirjannut ksylitolin varhaiskasvatuksen ruokailusuositukseen:
”Lapsille tarjotaan ksylitolituotteita aterian ja välipalan jälkeen.”
”Niitä tulisi käyttää säännöllisesti päivittäin ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi.”
2020-LUKU
Lähes 90 prosenttia päiväkodeista tarjoaa lapsille ksylitolipastilleja.
TIESITKÖ?
Myös japanilaiset ja korealaiset ovat suuria ksylitolin ystäviä!
MITKÄ MAUT
LAPSILLE MAISTUVAT?
Lapset rakastavat perinteisiä marja- ja hedelmämakuja. Herra Hakkaraisen mansikka ja päärynä ovat ykkössuosikkeja.
Mitä pidit lehdestä? Anna palautetta ja voita! Arvomme vastanneiden kesken kolme muhkeaa Jenkki-tuotepakettia. Vastaa täällä:
