Valmentajienterveiset
Tervehdys HOS-väki sekä muut spt-salibandy-yhteisöön kuuluvat. Kausi on puolessa välissä ja kotiturnaus on käsillä.
Tässä vaiheessa tunnelmat ovat hieman kaksijakoiset. Harmitusta aiheuttaa sm-sarjan peruuntuminen liian vähäisten osallistujien takia.
Lajia on vaikeaa kehittää eteenpäin niin yksilö kuin joukkuetasolla, jos ei pääse pelaamaan tasokkaita pelejä. Hossissa tilanne on kuitenkin hyvä, sillä meillä riittää pelaajia melkein kahden kentällisen verran Finlandiasarjaan ja meiltä olisi osallistunut myös kaksi joukkuetta sm-sarjaan.
Akatemian harjoituksissa on paljon uusia pelaajia, joista osa on päässyt osoittamaan kykyjään jo tositoimissa. Kauden ensimmäisessä turnauksessa, joka järjestettiin Tallinnassa, saatiin pelituntumaa niin uusille kuin vanhoillekin pelaajille monen ottelun edestä. Tavoitteena on saada lisää pelaajia sille tasolle, että turnauksiin ja peleihin osallistuminen olisi mahdollista. Perjantain harjoituksissa onkin pitkälti keskitytty perusasioihin, kuten ajotaitoihin ja pallonkäsittelyyn.
Jatketaan harjoituksia ja toivotaan valoisampaa tulevaisuutta SM-sarjalle!
Elias ja Mikael Tammilehto
Vaikka HOSsin porukkaan kuuluukin jo vuosia pelanneita konkareita, liittyy joukkoihimme aina myös uusia tulevaisuuden tähtiä. Nyt pääset tutustumaan pelaajiimme hieman lisää – ja kuka tietää, ehkä opit jotain uutta vanhoista tuttavuuksistakin!
Peppi Suomiselle (#2) on nuoresta iästään huolimatta vuosia HOSsissa kertynyt jo kahdeksan. Vaikka pelaajauransa Peppi aloitti mailapelaajana, siirtyi hän nopeasti Tstick-pelaajaksi. Peppi hyökkää, puolustaa, tai mitä ikinä valmentaja määrääkään, ja taidokkaasti vieläpä! Pelaamisessa Peppiä motivoi kehittyminen sekä kaverit.
Aino Parviainen (#1) pelaa HOSsin paidoissa jo kahdettatoista kauttaan, ja on alusta alkaen osoittanut taitonsa puolustaa oman joukkueensa verkkoa, mahdollistaen lukuisia nollapelejä. Omasta maalistaan huolehtimisen lisäksi Aino on tärkeä apu valmentajille — hän osaa ohjata omaa joukkuettaan parhaaseen suoritukseensa maalista käsin. Ainoa pelaamaan motivoi lajin kautta syntyneet ystävyyssuhteet sekä ihanan kotiseuran yhteisöllisyys!
Kasper Kiljanderin (#9) tulee pelikentällä mitä luultavimmin bongaamaan kärkkymästä vastustajan maalilla. Vaikka Kasper on yksi Akatemian uusimmista tulokkaista, on hänellä jo muutamia turnauskokemuksia takataskussa, joiden oppeja hän pääsee taas hyödyntämään. Kasper onkin innokas oppimaan uutta ja kehittymään pelaajana - ihailtava asenne nuorelta pelaajalta!
Aron Pajunen (#4) aloittaa nyt vasta kolmannen kautensa HOSsissa, mutta tästä huolimatta muutamassa vuodessa hän on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa Akatemian riveissä. Aronin nuori ikä ei näy hänen pelissään, sillä hänen otteensa kentällä ovat harkittuja ja etukäteen suunniteltuja. Pelikentällä Aron loistaa hyökkäyspäässä, mutta ei myöskään haikaile rientää maalivahdin avuksi puolustamaan. Aronin sanoin lajia motivoi harrastamaan joukkuekaverit, vauhti ja kehittyminen!
Atso Ahonen (#11) on vartioinut HOSsin maalia jo 13 vuotta. Hän on tunnettu niin maalivahdin kuin johtajankin taidoistaan; joukkueen viimeinen puolustuslinja ohjaa maalista käsin kenttäpelaajia aina yhtä luotettavasti, ja nähdään Atson nousevan usein hyökkäyksiinkin mukaan! Hän kuvailee lajiamme “maailman parhaaksi”, eikä suotta.
Walter Östergård (#17) edustaa tällä kaudella HOSsia ensimmäistä kertaansa, vaikkei häneltä pelikokemusta puutu; Walter aloitti pelaamaan Vaasassa, ja treenattuaan HOSsin kanssa kahden kauden ajan, on Walter viimein virallisesti osa HOSsia! Walter on pelaajana monipuolinen; häntä nähdään niin hyökkääjänä kuin puolustajanakin, eikä taidosta jää kiinni kummassakaan roolissa. Walterin mielestä motivoivinta pelaamisessa on itse mahtava laji, mutta myös hyvä yhteisö.
Jasmi Ahoselle (#15) on nyt alkava kausi HOSsissa jo kymmenes. Puolustajana Jasmi on ensimmäinen este vastustajille, mutta kyntensä hän pääsee näyttämään hyökkäyksissä – jo pelkästä murhaavasta ilmeestä, tilantekijän taidoistaan puhumattakaan, alkaa vastustajalla puntti tutista.
Elias Ryökäs (#19) on kuulunut Akatemian vakiokalustukseen jo vuodesta 2015 lähtien. Elias on usein päävastuussa hyökkäyksissä, heiluttaen vastustajan verkkoa tasaiseen tahtiin, ja tykkää kannustaa ja kehua joukkuetovereitaan. Eliasta päästään näkemään kentällä lentämässä paikasta toiseen sekä Finlandia- että SM-sarjassa!
Essi-Maria Heikura (#22) on tunnettu
Akatemian “iloisena joka paikan höylänä” vuodesta 2015. Useimmiten Essi pelaa kenttäpelaajana, mutta häntä on päästy myös näkemään tolppien välissä omaa maalia puolustamassa. Mielellään Essi kuitenkin on kentällä, missä lajin nopeudesta pääsee eniten nauttimaan.
Anni Kyröläinen (#21) on kuulunut HOSsin stikkareiden vakiokalustukseen jo 11 kauden ajan. Annia pelaajana kuvaa yksi sana: “ärhäkkä”. Anni syöksyy jokaiseen tilanteeseen tarvittavalla intensiteetillä, eikä hän pelkää pelata kovaa; Annin mottokin sopii tähän teemaan – “Kovaa päälle”. Anni kuvailee lajiamme viihdyttävimmäksi vammaisurheilun joukkuelajiksi, eikä suotta – viihdearvo on ainakin tämän seuran treeneissä ja peleissä aina huipussaan!
Aarni Kumpulainen (#23) edustaa HOSsia punaisissa paidoissa – ainakin jos Aarni saisi itse pelipaidan värin valita – nyt jo seitsemättä kauttaan. Aarni on yksi niin Finlandia- kuin SM-sarjan maalitykeistä, mutta kantavat Aarnin taidot myöskin puolustuspäässä; vastustajan harmiksi kylläkin. HOSsissa, ja toki itse salibandyssä, parasta Aarnin mielestä on joukkuekaverit – kukapa ei tässä yhteisössä viihtyisi.
Riku Rasa (#69) huokuu nuoruuden intoa, ja se kyllä näkyy kentällä! Riku on joukkueen aktiivinen karvaaja, aina joko pallossa tai pallollisessa kiinni. Lempiväriään edustaen Riku kaahailee kentällä vihreällä pelituolillaan vastustajan harmina, aina valmiina oppimaan uutta!
Toivo Siltala (#26) puki ensimmäistä kertaa HOSsin paidan päälleen vasta tällä kaudella! Toivo on T-stick-pelaaja, ja pelaa sekä maalivahtina että kenttäpelaajana. Toivo on treenannut aktiivisesti hioen taitojaan iskukuntoon, joten vaikka vetoja maalia kohti tulisikin, joukkueen toivo Toivon onnistumiseen on horjumaton!
Ella-Riikka Isometsä (#88) kuvailee itseään “nykyään senioripelaajaksi”, ja onkin ansainnut kaikkien kunnioituksen/arvostuksen jo vuosikausien panostuksesta lajin parissa. Pelaajana Ella kuvaa itseään vastuunkantajaksi ja pelin ohjaajaksi; taktiikat ja yksilötaidot ovat hänen mukaansa yhtä tärkeässä roolissa, ja pelaaminen (ainakin useimmiten) otetaan tosissaan — Ellan motto onkin “Keskitytään!”
Ella Nissinen (#97) on pelannut HOSsissa jo 11 kautta. Ella loistaa sekä hyökkäysettä puolustuspäässä, ja häneen voi aina luottaa järkkymättömyydessään ja kylmäpäisyydessään. Ellaa lajin pariin motivoi vauhti ja ystävät, ja näitä molempia tänä viikonloppuna päästäänkin koko joukkueen voimin varmasti taas kokemaan!
Eero Pokki (#95) on eskari-ikäisestä asti hätkähdyttänyt nopeudellaan. Hän “halusi olla yhtä nopea kuin Salama McQueen”, ja sitähän hän onkin. Eero on varsinainen monitaituri, ja Eeron näkeekin sekä puolustavan että hyökkäävän, maalintekoa unohtamatta. Peleissä parasta Eerosta on tietenkin voittaminen!
Kasper Vuorinen (#98) on osoittanut jo vuosien ajan mailataituruuttaan nuoresta iästään huolimatta. Kasperin rooli on kuin onkin olla joukkueen maalintekijä. Tarkan ja kovan laukauksen omaava Kasper on myös rauhallinen ja pystyy pitämään kontrollin tiukoissakin tilanteissa pitäen sykkeet alhaalla – toisin kuin moni muu HOSsilainen, vaihtelu siis virkistää.
Kuvat: #1, #9, #22, #23, #95, #97 Toni Takala | #2, #19, #69 Petri Lehmus #88 Tobi Swiss
OtteluohjelmaFinlandia-sarja,22.–23.3.2025,Kameleonten,Leppävaara
HelsinkiOutsidersiatukemassamyös:
Maajoukkueenterveiset
Lokakuussa 2024 Tanskassa järjestettiin ensimmäiset sähköpyörätuolisalibandyn EM-kilpailut kahdeksaan vuoteen, sillä koronavuodet estivät kisojen järjestämisen. Edelliset kilpailut pidettiin Hollannissa vuonna 2016. Vuoden 2024 kisat pelattiin Musholmissa, joka sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Kööpenhaminasta Tanskan rannikkoseudulla. Musholm on erityisesti vammaisten henkilöiden tarpeisiin suunniteltu lomakeskus ja urheilualue, joka tarjoaa esteettömän ympäristön.
Kilpailuihin osallistuivat Tanska, Hollanti, Saksa, Belgia, Sveitsi, Espanja, Suomi ja Italia. Me pelasimme B-lohkossa yhdessä Tanskan, Italian ja Saksan kanssa. Ensimmäisenä kisapäivänä kohtasimme Italian ja myöhemmin samana päivänä vielä Tanskan. Molemmat pelit päättyivät tappioon, mutta Tanska-pelissä nostimme tasoamme. Valmentajat löysivät myös kentällisen, jonka myötä peli saatiin sujumaan paremmin. Perjantaina kohtasimme Belgian, ja siitä tuli tiukka peli, joka päättyi lopulta tasalukemiin 7–7.
A-lohkosta saimme vastaamme Espanjan, jonka tiesimme olevan joukkue, jolle voimme laittaa kovasti kampoihin. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo selvää, että kaikki maat olivat kehittyneet valtavasti sitten edellisten kisojemme, eikä mihinkään peliin voinut lähteä liian varmalla asenteella. Voitimme Espanjan, mutta sijoitusottelussa Sveitsiä vastaan koimme roiman tappion. Pelimme ailahtelivat laidasta laitaan, ja selostaja kuvasikin Suomen otteita sanalla "mielipuolinen".
Mitä kisoissa sitten oikein tapahtui? Siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, mutta on selvää, että pelimatkalle lähdettiin erilaisin ajatuksin kuin mitä lopputulos lopulta oli. Kisoissa kävi selväksi, että muut joukkueet ovat kehittyneet paitsi treenimäärän myös välineiden osalta.
Monista joukkueista löytyi myös huikean taitavia yksilöitä, jotka loistivat pallonhallinta- ja maalinteko taidoillaan. Vaikka kaikkea ei voikaan laittaa tuolien piikkiin, on rehellisesti todettava, että jäämme jälkeen myös siinä. Tämä näkyi kentällä liikkeessä ja pelitilanteisiin reagoinnissa – ja jatkoa ajatellen meidän on mietittävä, miten saamme kurottua eroa kiinni. Työtä on tehtävä niin maajoukkueessa kuin kansallisella tasolla, sillä tulevaisuuden pelaajat kasvavat seuroissa. Tällä hetkellä SPT-salibandyn tilanne on kuitenkin heikentynyt vuosi vuodelta, ja SM-sarja on käytännössä kuihtunut. Lajin pariin on saatava lisää harrastajia, jotta kehitys voi jatkua ja suomalainen SPT-salibandy vahvistua tulevaisuudessa. Tanskassa nähtiin kuitenkin myös positiivisia asioita, sillä joukkueen uusimmat pelaajat saivat mahdollisuuden näyttää taitojaan, ja kilpailut antoivat selkeitä vihjeitä siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.
Maajoukkueen osalta matka jatkuu seuraavaksi kohti vuoden 2026 kotikisoja, jotka pelataan Pajulahdessa. Joukkue tulee uusiutumaan, sillä tässä vaiheessa ainakin kolme pelaajaa on ilmoittanut, ettei ole mukana tässä projektissa. Myös valmennus kokee muutoksia. Edessä on siis uuden joukkueen rakentaminen ja valmistautuminen kotikisojen haasteisiin.
Ella-Riikka Isometsä
Kausijulkaisun taitto: Sampo Luumi
Kausijulkaisun materiaali: Helsinki Outsiders
Kausijulkaisun painatus: Plusprint Oy
