
6 minute read
Mylläri ulvoo ymmärrystä Vuohensaaressa
Pekka Mäenpää
Kun Vuohensaaren kesäteatterin Ulvova Mylläri sai lauantaina ensi-iltansa, lienee koko tämänvuotinen salonseutulainen kesäteatterikattaus saatu käyntiin.
Advertisement
Arto Paasilinnan menestysromaaniin perustuva klassikkokomedia taipuu Vuohensaaressa ennen näkemättömään sovitukseen ja ohjaukseen, kuten on asian laita aina toki jokaisessa uudessa ensi-illassa ja kaikissa maailman näytelmissä.
Sonja Leinon rakentama
Kotiseutupäivillä mukana myös vaihtelevasti Salo Circus Roadshow
Polkkapartio SwingingMamas ja Taito-keskuksen Taito kierrättää!
30 7 Mäkiranta-Väntsi Viisas Matti ja muita juttuja Kirakan Harmaa kylä
31 7 -6 8 Rikalanmäen kulttuuriviikot Halikko
5 8 Kaiken kansan lavatanssit Vuohensaari
6 8 Allsång rannallayhteislauluilta K sko
20 8 Kuusjokipäivä
24 8 Oodi kesälle –yhteislauluilta Vuohensaari
26 8 Muurlan Wanhanajan markkinat
26 8 Ruukkipäivä Mathi dedal
26 8 Muinaistulien ilta
Särkisa o 27 8 Pertun päivät Perttel
27 8 Wiurilan kesän taiteilijailtapäivä Wiur la
31 8 Taiteiden Yä & Itämeripäivä salo fi/kesayhdessa
Koko kesän kattava Kesä yhdessä tapahtumasar a on mitä valloittavin tapa tutustua Salon kyl in kortteleihin a kulttuuri n Yhteistyössä salo aiset kulttuuri- ja kotiseutuyhdistykset & Sa on kaupunki
Ulvova mylläri on ehkä kautta aikain Viitanlaakson monitahoisin hahmo; samaan aikaan yksinäinen susi ja yhteisöllistä hyväksyntää kaipaava ihminen.
Rakkauden ja oikeuksiensa puolesta taistelevan Gunilla Huttusen sukupuolella ei ole väliä; ihmisten tunteilla ja teoilla toisiaan kohtaan sitä enemmän. Myllärin silmäkulmassa hetkittäin vilahtava hymy antaa uskoa hyvän voittoon ulvontaan pakottavista tunteista huolimatta.
Pidin Toni Ikolan ohjauksesta ja Mia Kuisman dramatisoinnista.
Pidin erityisesti kertojan roolista, jonka Hilda Heino rakensi hienosti osaksi teks- tiä ja tarinaa. Teatterin katsomossa oli hyvä istua, kun kertoja kertoo, miksi joku on tarkoitusperiltään parempi ihminen kuin toinen.
Jerry Alajoki on näytelmän lähiruokaneuvoja Santeri Käyrämö, joka kasvaa näytelmän edetessä ihastumisen kohteesta kanssaihastujaksi.
Juha Leppäsalon roolihahmon kylän poliisin tunnistaa paikallisesta murteesta ja kyläpoliisimaisesta otteesta ihmisten kohtaamisessa.
Heli Laaksonen ja Mika
Kahden – vai kenties useamman naisen putkiremppa?
Melissa Koponen
Suomusjärven kesäteatterissa on lähtenyt rullaamaan farssi, joka varmasti vetää vertoja arkisessa päättömyydessään.
Kahden naisen putkiremppa on tiivis paketti kiivasta siskosrakkautta, monisukupolvista naisenergiaa ja tä- män keskelle eksyneitä miehiä. Ja näin voidaan sanoa varsin kirjaimellisesti.
Keski-ikäiset siskokset Kikka (Kaisa Myllyrinne) ja Maire (Susanna Mäkirinne) eivät tule pitkää hetkeä toimeen ilman, että kipakat luonteet ottavat yhteen. Kepeämpi ja iloisempi Maire on ikisinkku, josta enemmän tai vä- hemmän myrskynmerkkiä muistuttava Kikka mielellään huomauttelee. Kikalla itsellään on tytär, Pipsa, aikaisemmasta suhteesta, sekä hiljattain päättynyt säätö insinööri-Timpan kanssa, mutta josta sen sijaan Mairella (sekä oikeastaan kaikilla muillakin) on selkeä ja värikäs mielipide.
Suonäpit
Virtanen tuovat Siposen pariskunnan roolihahmoissaan kesäteatteriin tuttua ja äänekästä koohotusta, kumpikin pääsee näytelmän aikana toki vielä astetta hullumpaan rooliin.
Marjukka Paajolahti-Halme saa tehdä kunnan arvostetuimpien henkilöiden roolit poliisipäällikkönä ja mielisairaalan lääkärinä. Taas tuli todistettua, että johto pitäisi vaihtaa.
Lisamaria Markula näyttelee Vuohensaaressa potilas- ta, joka näyttelee hullua. Ihan hyvin.
Petri Lönnqvistin roolihahmo terveyskeskuslääkäri Ervinen ei ulvo, mutta haukkuu ja murisee virka-ajan jälkeen hetken senkin edestä.
Kauppias Tervolana nähdään elämänsä ensimmäisessä teatteriroolissa salolainen Anu Hellsten.
Kiitos siitä. Juuri tällaista heittäytymistä Suomen kesä ja teatteri ansaitsevat.
Kunnon miehelle olisi siis tarvetta, myönsivät siskot sitä toisilleen tai eivät.
Kaikki muuttuu sinä päivänä, kun vanhalle kesälomamökille ryhdytään tekemään remonttia. Vesipistettä sinne, tänne ja tuonne. Ja toimiva vesivessa. Lipposen siskosten riemulla ja leiskuvalla temperamentilla ei ole rajaa, kun pahaa-aavistamaton putkimies ”Pave” (Kalle Kutila) aloittaa työnsä ja osoittautuu niin Kikan kuin Mairen – sekä naapurin tilallisen emännän Meerin (Marja Leppähaara) – unelmamieheksi.
Ja kunhan vielä perheen vanharouva, siskojen äiti Lipposen mummo (Riitta Metsänperä) sekä Kikan tytär Pipsa (Nella Lavinen) päättävät tulla mökille viettämään juhannusta, on soppa valmis. Kännykät eivät ole tässä perheessä yksityisomaisuutta, vaan kun siskolle soitetaan, sisko vastaa. Mutta ei se oikea sisko.
Näytelmän juoni on yksinkertainen. Hahmojen välinen dialogi on sen kantava voima, ja tarinaan vahvasti kuuluva kaksimielinen huumori. Farssin tavoin kaikki menee lopulta mönkään, myös traagisesti. Lopulta kaikki on kuitenkin hyvin. Ihan nuorimmille kyseinen näytelmä ei kuitenkaan sovi jo pelkästään roisien puolelle kallistuvan tyylinsä puolesta, mutta vitsien perusluonne on myös varsin keski-ikäiseen makuun suunniteltu –mikä on selvää, sillä rakentuuhan tarina sen ikäisten hahmojen ympärille.
Toisin sanoen kyseessä on näytelmä, joka sekä kertoo että kenties sopii parhaiten sen kuvaaman ikäryhmän katsojille.
Lavasteet edustavat hyvin perinteistä pienen kesäteatterin tuntua ja sopivat esitettyyn näytelmään mainiosti. Lavalla ei nähdä mitään ylimääräistä, mikä on hyvä asia, sillä sen ansiosta katsoja voi keskittyä yksinomaan hahmojen väliseen tarinankulkuun.
Tässä näytelmässä miehet saavat kyytiä, kun Lipposen suvun naiset ovat vauhdissa.
Varsinkin Kikan ja Mairen puvustus sekä yleinen esiintyminen luovat vakuuttavaa illuusiota siitä, että he voisivat todella olla oikeat siskokset. Hieman liian kukikkaat ja eilispäiväiset vaatteet yhdistettynä tomeraan luonteeseen natsaavat yksiin ja muistuttavat tutusta suomalaisten tarinoiden naishahmon arkkityypistä. Ehkä meidän jokaisen elämästä löytyy oma Kikkansa ja Mairensa? Yllätyksenä tuli itse putkimies-Paavon eli Paven roolin vähäisyys. Hahmon vaikutus on tosin lavalla vietettyä aikaa huomattavasti suurempi, saahan se sekaisin koko laumallisen naisia. Näytelmässä esiintyneet muut miehet, eli tietysti Kikan entinen heila Timppa (Arto Nieminen) sekä jokseenkin oudoissa olosuhteissa mukaan päätynyt itseoppinut urologi Timi Jami (Kauko Kuparinen) ovat persooniltaan värikkäämpiä, eivätkä vain kuvainnollisesti. Timi Jami hurmaa oitis mummon ontuvalla suomellaan, ja Timpan ja Kikan suhde ei näyttäydy ihan yksinkertaisena. Varsinkaan, kun kaikki on yhtä väärinkäsitystä siinäkin.
Kokonaisuudessaan Kahden naisen putkiremppa on sujuva näytelmä, josta näkyy näyttelijöiden ilo yhteistä työtä kohtaan. Tarina etenee jouhevasti ja on mitaltaan juuri sopiva. Hitaita tai hämmentäviä kohtia siinä ei ole, vaan on tasaista komediallista tykitystä alusta loppuun.
Jolia Jokilehdon taidetta Kirakassa
Salonjokilaakso
Kirkan harmaassa kylässä pääsee näkemään Jolia Jokilehdon (s. 2005) taidetta.
Jokilehdon näyttely ”Virtauksia” on avoinna 15. heinäkuuta saakka, näyttelyyn voi tutustua esimeriksi kesäteatterinäytösten yhteydessä.
- Saan ideoita töihini kaikki- alta, olen piirtänyt ja maalannut koko ikäni, Jolia kertoo. Kansalaisopiston kuvataiteiden perusopinnoissa Jokilehdon oma tyyli alkoi kehittyä yhä vahvempaan suuntaan.
- Nyt viime vuodet tehnyt taidetta itsenäisesti. Oli kiva tehdä ensimmäinen oma näyttely omaan kotikylään.
Salonjokilaakso Teatterissa
Jokilehdon tyyliä kuvataan värikkään tunnistettavaksi. Siinä yhdistyy muun muassa naivismi ja poptaide. Maalausten aiheina ovat usein luonto ja ilmeikkäät, jopa inhimilliset eläinhahmot, jotka ovat mielenkiintoisessa suhteessa toisiinsa tai ympäristöönsä. Myös arkisemmat, kuvataiteessa ehkä harvem- min kohdatut aiheet, kuten autot, päätyvät usein tulkin nan alaisiksi.
Akryyli ja akvarelli, sekä se katekniikat ovat Jolian tun nusomaisinta ilmaisua.
- Maalatessani en ajattele mitään, annan aiheitten ja värien vain virrata, Jolia kertoo.
Aleksis Kiven rikas kieli helisee Sauvon Kesäteatterissa
Nummisuutarit on Suomen suosituimpia puhenäytelmiä, mikä ei varmastikaan johdu sen juonesta: se on suorastaan oopperamaisen sekava. En ole lukenut koko alkuperäisteosta kaikkine viisine näytöksineen, mutta epäilen ettei se valaisisi tapahtumia juurikaan.
Vuonna 1864 kirjoitetun näytelmän viehätys perustuu
Kiven rikkaaseen kieleen ja reheviin henkilöhahmoihin. Nummisuutareista on peräisin yhä edelleen käytössä olevia, kaikille tuttuja kansanviisauksia, kuten ”niin muuttuu maailma Eskoni”.
Sauvon Kesäteatterissa on aina jaksettu ja osattu paneutua visuaalisuuteen.
Nummisuutarien lavastuksen suunnitelleet Raimo Karppinen ja Sylvi-Anna Airola työryhmineen ovat tehneet miljöön eteen yksityiskohtia myöten tarkkaa työtä. Erityisen ihastunut olin Sari Stenlundin puvustukseen: jopa esiintyjien kengät sopivat näytelmän henkeen. Kengät kuulostavat pieneltä ja mitättömältä yksityiskohdalta, mutta väärät, ajankuvaan sopimattomat jalkineet voivat häiritsevästi kiinnittää tarkan katsojan huomion.

Morsiusneitojen ihastuttavat pajunkissakruunut kertoivat osaltaan puvustajan luovuudesta.
Aivan oman, erillisen osuutensa, ansaitsee Sauvon Kesäteatterin todellinen aarre, säveltäjä ja sanoittaja Matti Moilanen. Kuten Moilanen itse käsiohjelmassa toteaa: Nämä kesäteatterimusiikkituotannot alkavat jo olla osaltani lukemattomia. Nummisuutarien laulujen tekstit on suurimmaksi osaksi kirjoitettu näytelmän kohtausten perusteella.
Eskon hääveisu on Kiven tekstiä ja sen Sami Virta Eskona hauskasti ja liikuttavasti esittää, niin että tilulii tilulii vaan. Moilasen sävelet ovat niin tarttuvia, että Uuden Musiikin Kilpailussa on ollut huonompia biisejä.

Nummisuutareita ei ainakaan nykyään esitetä missään koko pituudessaan, näytelmähän kestäisi yli neljä tuntia.
Sauvossa käsikirjoituksen on laatinut työryhmä ja se on varsin perinteinen. Hieman jäin kaipaamaan sitä sauvolaista tvistiä, josta ohjaajan sanassa Hannele Moilanen puhuu: Selkulaiseen tapaan olemme rynnistäneet suurenmoisen tekstin äärelle päättäen selvittää, mitä siitä jää jäljelle, kun sitä vähän tarkemmin tarkastelee, ravistelee, jotain lisäilee ja jotain poistaa.
Ensi-illan jännitys ja Kiven kauniin, mutta vaikeahkon kielen hallinta aiheutti näyttelijöille hieman takertelua ja itse esitykseen muutamia tahattomia taukoja. Vauhtia ja oikeasti vaarallisen näköisiä tilanteita saatiin Kreetan ja Jaakon hääkohtauksessa sattuneessa tappelussa.
Tapio Ekqvistin ja Santeri Laaksosen taistelukoreografia oli niin todentuntuinen että eturivissä sai pidätellä hengitystä.
Sami Virran huikea kehon hallinta on ihastuttanut useampana vuotena Sauvossa ja Eskon roolissa hän yltää lähes akrobaattisiin mittoihin. Esko on muissakin suhteissa onnistunut suoritus, hahmo on liikuttavalla tavalla hauska.

Oli ilo monien vuosien tauon jälkeen nähdä Turun Kaupunginteatterissa aikoinaan vaikuttanutta Raimo Karppista näyttämöllä. Hänen lukkari Sepeteuksensa oli paitsi vakuuttava roolisuoritus, myös tuntui nostavan ja kannattelevan muita samoissa kohtauksissa olleita näyttelijöitä. Pidin myös Eskon isää Topiasta esittäneen Kenneth Finnholmin vakaasta tyylistä ja merimies-Nikoa näytelleen Santeri Laaksosen eloisuudesta.
Nummisuutarien Martan, jota Sauvossa esittää Sari Stenlund, suuhun on kirjoitettu näytelmän ehkä rehevimmät repliikit. Poikiaan Eskoa ja Iivaria kuvaillessaan hän loihee lausumaan: ”Toinen ukulina edessäni seisoo ja toinen riettauden hengessä kylillä kekkaloittee.”
Jo nämä sanat ja lukemattomat muut oivallukset kuullakseen kannattaa tehdä retki Sauvon Kesäteatteriin.
10.–16.7.2023
25-juhlavuosi
Kamarimusiikin helmiä eturivin taiteilijoiden seurassa tunnelmallisissa kartanoissa ja kirkoissa jo vuodesta 1999 lähtien.
Rikalanmäen kesäteatteri
Riemukas komedia KYLLÄ ISÄ OSAA Ke 12.7. klo 18, Su 16.7. klo 15, Ti 18.7. klo 18, Ke 19.7. klo 18
HUOM! Teatterivintillä on ilmastointi!

Amadeus-konsertti Pe 14.7. klo 18
Kesäshow Leidit -dragshow To 20.7. klo 17

Mathildedalin kesäteatteri Hauska komedia PIKKUPOJAT Ke 12.7. klo 18, Su 16.7. klo 15, Ma 17.7. klo 18, Ti 18.7. klo 18, Ke 19.7. klo 18
15, Su 16.7. klo 15, Ti 18.7. klo 18
Olavi Virta - Punaiset lehdet Pe 14.7. klo 18 Tatu ja Patu Ti 18.7. ja Ke 19.7. klo 14 Jacke Björklund stand-up show La 22.7. klo 19 palvelee ti, ke, to klo 11-15
