eläinystäväni

Kiskosta vuosien takaa

Kiskon Kivimakasiini täyttyy tänä kesänä monille rakkailla aiheilla – eläimillä ja muistoilla. Rakennuksen kaikki kolme kerrosta ovat koottuna omiksi erilaisiksi maailmoikseen ja ne koostuvat kahdesta eri näyttelystä. Ala- ja keskikerroksessa nähdään Lumi Saarikosken ja Riitta Stewartin värikkäitä, mutta myös herkkiä eläinmaalauksia sekä Marko Lammervon perinteisen kauniita tauluja. Kolmen taiteilijan työt kuuluvat Kivimakasiinin kesänäyttelyyn ”Eläimellistä menoa”. Rakennuksen yläkerrassa puolestaan menneisyys kohtaa nykyajan ”Koti Kiskossa”-valokuvanäyttelyssä. Siinä Lauri Ronin vanhat otokset tuovat mukanaan pilkahduksia kylän elämästä 1950-luvulla. Katseltavaa siis piisaa. Helsingistä kotoisin olevan Lumi Saarikosken arki täyttyy luovuuden parissa työskentelystä, sillä taiteilija on omien teostensa työstämisen ohella kuvataiteen opettaja. Eläinaihe on hänelle aina ollut rakas.

- Kasvoin maalla. Eläimet kuuluivat osaksi elämää, ja niiden edustama symboliikka on kiehtovaa. Eläimissä on selittämätöntä voimaa ja kauneutta, Lumi kuvailee.

Taiteilijan mukaan ihmisen ja eläimen välinen yhteys ja kunnioitus on asia, jota tulisi arvostaa nykyaikana enemmän. Eläimissä oleva voima on ikiaikaista ja niiden merkitys planeettamme hyvinvoinnille ja elämän tasapainolle on korvaamatonta.

Tätä hän on pohtinut paljon

Ja Valokuvia

yli kymmenen vuoden ajan tekemiensä maalauksien kautta, jotka saavat innoitusta niin myyteistä kuin tarinoista, mutta myös tieteestä.

- Erityisesti karhu on eläin, jonka olen huomannut tehneeni useampaan kertaan. Oma voimaeläimeni tosin on kettu, yhtä aikaa kissamainen ja koiramainen, mystinen ja leikkisä, samanaikaisesti sosiaalinen ja ei-niinsosiaalinen, hän naurahtaa.

- Opettajan ja taiteilijan töiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, sillä koululta tullessa olo on usein väsynyt eikä millään jaksaisi ryhtyä enää maalaamaan. Mutta kun tämän rajan yli pääsee, se on palkitsevaa. Taide on minulle kuitenkin se omanlaisensa terapiamuoto.

Myös Riitta Stewart, joka jakaa yhdessä Lumin kanssa Kivimakasiinin ensimmäisen kerroksen, samastuu tähän tunteeseen. Hän myös kehuu nimenomaisesti Lumin värienkäyttöä – mikä on helppo ymmärtää, sillä Riitan omissa töissä kipunoivat vahva punainen, oranssi ja sininen.

- Alun perin maalasin eläimiä lastenlasteni iloksi. Kaikki alkoi Kaliforniassa, jossa asuin muutamia vuosia sitten. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, joten kaikki alkoi itseoppimalla ja kokeilemalla. Ja juuri Yhdysvaltojen länsirannikon värimaailma innosti minua – se kieltämättä näkyy tauluissani, hän hymähtää. Ulkomailla suuren osan elämäänsä asunut Riitta on seikkailijaluonne. Hänellä on taustallaan ura lentoemäntänä, joten kaukomaiden ekso- tiikka on vaikuttanut luovuuteen.

- Toiset nauttivat, kun saavat maalata hiljaisuudessa, mutta minulle on luontevaa olla samaan aikaan vaikkapa puhelimessa ystävättäreni kanssa. Silloin hänenkin energiansa tarttuu mukaan työhöni. Samalla tavoin aina eläinhahmoja työstäessäni ikään kuin näen ja tunnen kyseisen eläimen vierelläni. Etenkin eläinten sielukkaat silmät ovat minulle vangitsevimpia, Riitta kuvailee ja käyttää esimerkkinä kultaiselle taustalle maalattua leopardia. Suuren kissaeläimen silmät katsovat takaisin smaragdinvihreinä. Näyttelyitä hänellä on ollut jo muutamia ennen Kivimakasiinia. Hänen tavoitteensa olisi maalata seuraavaksi suurempia tauluja.

- Nämä Kiskossa nähtävät työt ovat olleet hyvin sopivankokoisia kuljettaa ja siirrellä. Mutta Lumin kauniita töitä katsellessa sitä innostuu isompien teosten kokeilemisesta, hän kehuu.

- Kuvitan yhä hieman kuin lapsille kohdennetusti. Unelmani on, että sitten kun minua ei täällä enää ole, töistäni olisi iloa nimenomaisesti pikkuväelle, hän kertoo. Makasiinin keskikerroksessa perniöläisen Marko Lammervon maalaukset eroavat Lumen ja Riitan töistä klassisella, von Wrightin taiteilijaveljesten kaltaisella tyylillään. Värit ovat hillitymmät, ja taustalla on maalauksissa yhtä suuri merkitys kuin eläimen omalla luonnollisella kauneudella.

- Kyseisen tekniikan oppiminen on pitkä taival. Marko on saanut tunnustusta maalauksistaan ja hänellä on ollut näyttelyitä 1980-luvulta asti, kertoo Kisko-Seuran puheenjohtaja Paula Rauman.

Erityisesti linnut ovat Markolle sydäntä lähellä oleva aihe. Kivimakasiinin keskikerroksessa nähdään niin vesilintuja kuin pöllöjä, ja mukana on myös pörröisiä metsien asukkaita, kuten kettuja ja näätiä.

Ylimmän kerroksen valokuvanäyttelyssä hypätään jälleen toisenlaiseen maailmaan – monille myös hyvin tuttuun sellaiseen.

Kuvia katsoessa huomaa, että nyt jos koska on tarjolla tilaisuus pieneen salapoliisityöhön tunnistamalla niihin tallentuneita ihmisiä. Lauri Ronin valokuvia digitoineet Heidi Grahn ja Marjut Koskinen kannustavat joka kävijää tähän puuhaan.

- Kiskossa tuskin on ainuttakaan taloa, josta ei löytyisi jokin Laurin nappaama kuva. Hän kiersi aikanaan kaikki pitäjän koulut, häät ja hautajaiset. Ja siellä missä oli lehdistö, oli myös Lauri Roni, kertoo valokuvanäyttelyä ripustamassa ollut Heidi.

- Kaikki digitoimamme kuvat Laurin tuhansista otoksista päätyvät myös Finnaan nähtäväksi. Ja jos kasvoja tosiaan näistä näyttelyn kuvista tunnistaa, se kannattaa vinkata paikan päällä käydessä meille. Merkitsemme tiedon talteen.

Itärajan tienoilta kotoisin ollut Lauri Roni asettui sotavuosien jälkeen Länsi-Suomeen. Hän toimi maanviljelijänä, mutta oli muutenkin aikaansaava mies. Hän kuvasi paljon etenkin Kiskon ripustamassa olleet Heidi Grahn (vas.) ja Marjut Koskinen tietävät kertoa yhtä sun toista tarinoista kuvien takana. Valokuvaaja otti elämänsä aikana tuhansia kuvia etenkin Kiskon ja Fiskarsin seutuvilla. Osa kuvista löytyy jo nyt osoitteesta Finna.fi. ja Fiskarsin seutuvilla, ja otti paljon siihen aikaan vielä harvinaisia luokkakuvia. Myös näitä on Kivimakasiinilla esillä useita.

- Lauri kehitti valokuvansa itse kotonaan, jossa hänellä oli pimiö. Kuvien määrästä kertoo jotakin se, että tarinoiden mukaan niitä roikkui kuivumassa ympäri taloa! Kiskon Kivimakasiinin kesänäyttelyt ”Eläimellistä menoa” ja ”Koti Kiskossa – Lauri Ronin valokuvia vuodelta 1954” ovat esillä 18.6.–30.7. ja ne ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin kello13-17. Näyttelyihin on vapaa pääsy.

PUISTOJOOGAA

13.7.-18.8.

Torstaina Venemestarinpuisto ja perjantaina Iltaruskonpuisto

• seniorit 11.00-11.30 (5€)

- vain seisoen

• muut 11.45-12.45 (10€)

- varaa alusta mukaan!

TERVETULOA!

Tiedustelut: 045 122 1225, Minna Loponen

Salonjokilaakso Teatterissa

Toimisto ja toimitilaa, sokeritilat. , 20-300 neliö.

0445602996 tai 0443616136