Elämäni (korona)kevät! Vuosi 2020 unelmaduunissani alkoi vauhdikkaasti ja olin intoa täynnä. Olimme juuri aloittaneet yhteistyön uuden markkinointikumppanin kanssa, ja myynnissä lähdimme toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta palvelujemme tarjoamista ulkomaalaisille kumppaneille, verkostoitumismatka Pietariin oli jo varattu. Unelmaduunini Toimin Savonlinja Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkönä ja johtoryhmän jäsenenä vastaten yrityksen tilausajo- ja elämysmatkaliiketoiminnasta, markkinoinnista sekä asiakaspalvelusta. Olin viimein työssä, josta nautin ja jossa pääsin hyödyntämään osaamistani ja luovuuttani. Uhka kaukaisuudesta Tammikuun lopulla alkoi maailmalta kuulua uutisia COVID-19 viruksesta, joka pahimmillaan uhkasi tartunnan saaneen henkilön henkeä. Muistan, kun pohdimme työpaikalla, tulisiko (ja miten) mahdolliseen virusuhkaan varautua? Ajatus tuntui vielä tuolloin kovin kaukaiselta. Maaliskuun 12. päivänä koitti verkostoitumismatka Pietariin, jossa järjestettiin Saimaa lähellä – workshop. Workshopissa tapasimme kymmeniä paikallisia matkanjärjestäjiä, jotka odottivat innolla, millaisia palveluja Saimaan ympäristössä meillä Suomalaisilla kumppaneilla olisi heille tarjota. Loimme useita kontakteja ja uudet yhteistyöaihiot vaikuttivat hienoilta. En malttanut odottaa, että pääsisimme viimeistelemään suunnitelmat toteutettaviksi malleiksi. 8
Marskin Viesti 02 | 2020
Teksti: Hanna Airas Kuvat: Hanna Airas, Markku Olkkonen ja Heli Airas
Uhka käy toteen Työmatkamme aikana COVID-19 uhka muuttui todeksi, leviten kulovalkean tavoin ympäri maailman. Suomessa otettiin käyttöön kovat rajoitustoimet. Vapaa-ajan matkustamista ulkomaille kehotettiin välttämään ja jos matkusti, suositeltiin jäämään matkan jälkeen omaehtoiseen 14 vuorokauden karanteeniin, sama koski työmatkalaisia. Yli 10 henkilön julkisia kokoontumisia rajoitettiin, yli 70 – vuotiaita velvoitettiin pysymään erillään sosiaalisista kontakteista ja etätöitä suositeltiin kaikille siihen pystyville. Kaupoista hamstrattiin WC – paperia, säilykkeitä ja muita pitkään säilyviä elintarvikkeita. Ihmiset varautuivat pahimpaan, mutta eihän kukaan osannut varautua pandemiaan, en minä ainakaan. Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti. Elimme ja tulemme elämään poikkeuksellisia aikoja. Lopun alkua Työmatkalta kotiuduttuani, en enää palannutkaan työpaikalle työpöytäni ääreen. Työyhteisön kaikkien toimihenkilöiden tuli siirtyä etätöihin. Koronavirusepidemia aiheutti matkailualalla odotetusti yleisen matkustajakadon ja asiakkaamme peruivat kaikki tulevat matkavaraukset – ja tilaukset. Työni vähenivät oleellisesti ja seurasi 90 päivän lomautus - olin kauhuissani. Työ on ollut aina tärkeä osa identiteettiäni ja miten minulle käy kun se nyt viedään pois?
