Rovaniemen Teatterin Ramppivalo 2 / 2017

R A MPPI VAL

ROVANIEMEN TEATTERIN UUTISLEHTI 2

Kuva: Kaisa Sirén

SUURSUOSIKKI JOULUTARINA PALAA NÄYTTÄMÖLLE

2017

PÄÄROOLEISSA NÄHDÄÄN KIRSI KÄRNÄ, EERO OJALA JA PIRJO LEPPÄNEN

MATTI PALONIEMI: NYT ME PÄÄSIMME MAALIIN Koreografi ja Tanssiteatteri Rimpparemmin taiteellinen johtaja Matti Paloniemi muistaa Joulutarinan suunnitteluprosessin kuin eilisen.

- Silloin oli ristiriitainen olo. Oli kiva syyskesä, lämmintä ja ihanaa, ja me Minna Siitosen kanssa olimme jouluisissa aiheissa ja teimme tiukkaa rupeamaa töitä musan suhteen.

Kun Joulutarinan työryhmä kokoontui syyskuussa lukemaan käsikirjoitusta, ryhmän suuri koko konkretisoitui.

Mukana oli Rovaniemen Teatterin ja Rimpparemmin henkilökuntaa, tanssin opiskelijoita sekä lapsiavustajia.

Porukka aloitti harjoitukset musiikista ja koreografioista yhteishengen hioutuessa tekemisen ohessa.

- Koossa oli yhtäkkiä iso porukka, joka ei tuntenut toisiaan. Löysimme nopeasti yhteisen kemian ja tekemisen tavat. Teimme alkuun kaksi viikkoa musaa ja tanssia, isoja heittoja ja nostoja. Saimme aikaan hyvän spiritin. Ja paljon tavaraa, joka jäi esitykseen. Täällä on esiintyjillä hyvä luottamus keskenään.

Musiikkinäytelmää luotsasi Matti Paloniemen rinnalla toinen ohjaaja, kun näyttelijäntyötä ja visuaalisuutta ohjasi Kari Väänänen. Siinäkin löytyi yhteinen suunta.

- Meillä Karin kanssa syntyi luottamus ja sujui hyvin

koko ajan. Kun kaksi jääräpäätä tekee keskenään hommia, kommunikointi on hyvin suoraa.

Kun ensi-ilta ja aplodit koittivat, koreografi huomasi hyvän energian välittyneen myös katsojiin.

- Minulla on aina tapana istua katsomon reunassa, vaihdella paikkoja ja katsella yleisöä enemmän kuin lavalle. Jengi oli haltioituneen näköistä. Lavalla loppukiitoksissa huomasin, että nyt me ehkä pääsimme maaliin.

Tänä syksynä kiireinen näyttämötaiteen ammattilainen on ehtinyt käynnistää Joulutarinan uusintaensi-illan harjoitukset ja viedä esityksiin Kymmenen laulua naisesta, joka nähdään Rovaniemen lisäksi Turussa. Joulutarinan kanssa päällekkäin kulkee punkmusikaali, jonka jälkeen koreografi kaapataan jälleen Rovaniemen Teatteriin.

- Teemme Tsuumin kanssa yhteistuotannossa punk-musikaalin. Siitä on ensi-ilta Helsingissä Aleksanterin teatterissa samana päivänä Joulutarinan uusinnan kanssa.

Siirryn siitä koreografiksi musikaaliin, jonka Rimpparemmi ja Rovaniemen Teatterin tuottavat yhdessä.

Pian me näemme Matin ohjaustyön hedelmiä, koska Joulutarina palaa Lappia-taloon 2. marraskuuta. Löydät tästä lehdestä näytelmän esityskalenterin, josta pääset valitsemaan sopivimman ajan käydä mukaan tarinaan.

ESITYKSET To 2.11. klo 19 • Pe 3.11. klo 18 • La 4.11. klo 15 • Ti 14.11. klo 12 • Ke 22.11. klo 12 Pe 24.11. klo 18 • Ma 27.11. klo 12 • Ke 29.11. klo 12 • To 30.11. klo 12 • Pe 1.12. klo 18 • La 2.12. klo 15 Ma 4.12. klo 12 • To 7.12. klo 12 • La 9.12. klo 19 • Ke 13.12. klo 12 • To 14.12. klo 12 • Pe 15.12. klo 12 La 16.12. klo 18 • Ma 18.12. klo 12 • Ti 19.12. klo 12 • Ke 20.12. klo 12 • Ti 26.12. klo 18 • Ke 27.12. klo 18 To 28.12. klo 18 • Pe 29.12. klo 18 • La 30.12. klo 15

• • • •

UUSI PÄIVÄ -SARJAN PUKUSUUNNITTELIJA TYÖSKENTELEE ROVANIEMELLÄ Ylen Uusi päivä -sarjan apulaispukusuunnittelija Paula Varis yllättyi, kun häntä pyydettiin Rovaniemelle suunnittelemaan puvustus Myrskyluodon Maija -musikaaliin. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Inspiraatio on löytynyt, suunnitelma hahmottunut ja teatterin puvusto taikonut pääroolien asuja valmiiksi.

- Aluksi keräsimme ideakuvia ohjaaja Sepon kanssa ja keskustelimme käsikirjoituksesta sekä siitä, minkä tyyppinen esityksestä tulee. Luin paljon historian kirjoja aikakaudelta ja hain inspiraatiota suomalaisista

maalauksista. Maailma alkoi hahmottua ja ryhdyin kesäkuussa piirtämään luonnoksia.

Esityksen visuaalisuus on vahvasti epookkia.

Se haluaa pysyä aikakaudelle uskollisena, etenkin pukujen muodoissa. Värimaailmassa tyylittelemme enemmän.

Myrskyluodon Maijan tarina käy läpi monta vuosikymmentä 1800-luvun puolivälistä vuosisadan vaihteeseen. Ajan kulku näkyy hahmojen puvuissa.

- Tarinan aikakaudella köyhän väestön pukeutuminen ei ole kauheasti muuttunut mutta

Kuva: Veikko Somerpuro

MYRSKY­ LUODON MAIJA ON UNELMATUOTANTO Kun Kari Väänänen pyysi ohjaaja Seppo Välistä miettimään näytelmää Rovaniemen Teatterille, tämän oli helppo vastata. Ensimmäinen ehdotus oli musikaali Myrskyluodon Maija, jota teatteri on nyt valmistamassa ensi-iltaan helmikuuksi.

- Myrskyluodon Maija on poltellut mielessä kauan. Se on iso tarina, iso suomalainen tarina ja iso naisen tarina. Kun ohjasin edellisen kerran Rovaniemelle, huomasin Maijan käyvän näytelmänä Rovaniemen Teatterille erinomaisesti. Vaikka tarina sijoittuu saaristoon, se sopii Lappiin. Luonto on monessa suhteessa samanlainen.

Paikoissa on sama karuus, kauneus ja rauha. On myös tosi hyvä lähtökohta, että teatterilla on kapellimestarina kansanmusiikkitaustainen Minna Siitonen.

Harjoituskautta on edeltänyt perusteellinen suunnittelutyö. Sitä tehdessään ohjaaja on hakenut materiaalia vuosisadan vaihteen tavoista ja kulttuurista.

- Olen tutustunut esimerkiksi saaristolaiskulttuuriin, hääkulttuuriin ja enteisiin, jotka ovat entiseen aikaan olleet vahvasti läsnä. Olen lukenut Myrskyluoto-kirjoja ja kuunnellut paljon musiikkia. Käsikirjoitus tulee luettua läpi useamman kerran viikossa.

A ALI M US I K U O D O N K YL MYRS IJA ON MA A I L L A SS E NSI -

Seppo on vienyt näytelmän valmistelua eteenpäin suunnittelijoiden, kuten kapellimestarin ja koreografin sekä lavastajan, pukusuunnittelijan ja maskeeraajan kanssa. Tavoitteena on, että harjoitusten alkaessa kaikki tietävät, minne suunnata. Ydin on kirkas. Myrskyluodon Maija on ensisijaisesti rakkaustarina.

- Olemme puhuneet paljon uskosta, luonnosta ja rakkaudesta. Suurin niistä on rakkaus. Usko ja kristillinen kirkko ovat Myrskyluodon aikaan olleet vahvasti osa kulttuuria. Tarinassa usko on myös uskoa yhteisöön, rakkauteen, luonnonvoimiin ja elämään. Näytelmä on suuri rakkaustarina. Maija ja Janne elävät toisilleen ja nojaavat me-ajatteluun. Vanhempana Maija katsoo maailmaa ja toteaa, että on elänyt täydesti, koska on rakastanut ja saanut rakkautta.

Musikaalin tarinassa on rakkauden ohella luonto toinen keskeinen ainesosa. Myrskyluodolla luonto on lähellä ja vuodenaikojen kulku määrittää elämää. Se näkyy puvuissa ja lavastuksessa. Visuaalisuus tukee tarinaa, jonka ohjaaja Seppo toivoo voimaannuttavan katsojansa.

- Tarina on täynnä tunteita ja Maijan perheelle tapahtuu paljon. Maija kuitenkin muistaa rakastaa elämää, olla ylpeä siitä ja suunnata aina eteenpäin. Me kaikki voimme olla yhtä voimakkaita, kuin Maija.

10.2.

näytelmän ruustinna saa enemmän hienostella. Hänen asuissaan ajan tyyli näkyy ja niihin tulee esimerkiksi turnyyreja.

Paula Varis on taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyisestä Aaltoyliopistosta) ja täystyöllistynyt pukusuunnittelijana. Yhtä aikaa Ylen ja Rovaniemen tuotantojen kanssa menevät näytelmät Tampereen Työväen Teatterille ja Ahaa Teatterille. Vaikka Myrskyluodon Maija on suuri tuotanto, työn määrä ei huolestuta. Suunnittelija saa Rovaniemellä käyttöönsä tehokkaan kol-

mikon; puvuston Suvi-Tuulian, Ritvan ja Päivin. Heidän kanssaan yhteistyössä hoituvat ompelut, värjäykset, patinoinnit ja sovitukset.

- Myrskyluodon Maijan asuluettelossa on yli 150 pukua ja todennäköisesti määrä vielä siitä lisääntyy. Käytämme materiaalina pääosin pellavaa, joka sopii aikakauteen.

Pellava sopii myös näytelmän luonteeseen ja sitä saa helposti värjättyä. Kaikki kankaat päätyvät näyttämölle värjäyksen tai patinoinnin kautta. Käsittely tuo eloa vaatteisiin, musikaalin pukusuunnittelija kuvailee.

­ I S TO N TARPE STA JA I VAL M ÄHDÄ K T EI HÄ ÄSTÄ VÄH Oli vuosi 2001, kun Anitta Vierelä sai Rovaniemen Teatterilta puhelun, jossa häntä pyydettiin töihin ompelijapukijaksi. Päätös muhi seuraavaan aamuun, minkä jälkeen teatteriura alkoi ja tempaisi näyttämölle.

- Olin silloin käsityöohjaajana ja mietin yön yli. Ratkaisu oli kuitenkin helppo tehdä, koska olin jo hoitanut sijaisuuksia eri tuotannoissa ja tykästynyt teatteriin. Aloitin pukija-harjoittelijana ja ensimmäisenä minut laitettiin pukemaan näyttelijää lavalle. Luulin että se on aivan normaalia, että pukijan kuuluukin mennä näyttämölle.

Teatterin taika on sykähdyttänyt Anitan jo kouluaikoina.

Heti uransa alussa hän pääsi itse tekemään illuusioita Siniseen hetkeen, joka oli lavastuksen ja puvustuksen juhlaa.

- Muistan hyvin, kun koulun kanssa käytiin katsomassa Nummisuutarit. Se oli sävähdyttävä kokemus. Teatteri on niin erilainen verrattuna vaikka elokuvaan. Tarina saa uusia ulottuvuuksia elävässä ympäristössä. Alkutaipaleelta on jäänyt mieleen Sininen hetki. Siinä oli hohtavia kiviä, erikoistehosteita ja illuusioita, joita piti rakentaa alusta asti ja miettiä, miltä ne näyttävät lavalla. Se oli valtava produktio, kaikki tehtiin isosti ja mukana oli paljon porukkaa.

Kun silloinen tarpeistonhoitaja jäi eläkkeelle, Anitta siirtyi puvustosta tarpeistoon. Hänen oli tarkoitus kokeilla työtä yhden kauden ajan mutta vuosia onkin ehtinyt vierähtää kymmenen. Tänä päivänä tarpeistonvalmistajaa on vaikea saada yllättymään.

- Työ on opettanut ja olen ottanut asioista selvää. Minul-

la on myös ollut hyviä opettajia. Juhani ”Jörö” Parviainen näytti kädestä pitäen, miten voi tehdä jonkun näyttämään joltakin. Reino Tuukkanen perehdytti veistämään ja muotoilemaan kolmiulotteisesti. Olen myös käynyt tarpeistoon liittyviä kursseja ja ehtinyt tehdä jo kaikenlaista. En enää hätkähdä mistään, mitä tahdotaan.

Arkityö rekvisiitan parissa on keskustelua ohjaajan, lavastajan ja pukusuunnittelijan kanssa, tiedon hakua ja luovaa tekemistä, joka vaatii kekseliäisyyttä sekä materiaalien ja tekniikoiden tuntemusta.

- Tämä on itsenäistä työtä. Kun olen keskustellut ohjaajan ja lavastajan kanssa, haen näytelmätekstin pohjalta harjoitusrekvisiitan näyttämölle testattavaksi. Alan pikkuhiljaa tehdä tärkeysjärjestyksessä rekvisiittaa. Katson, mitä varastoista löytyy. Jos esinettä ei ole, voin tehdä tai hankkia sen taikka tuunata olemassa olevaa tavaraa.

Teen toiminnalliset ja haastavimmat esineet ensin, jotta näyttelijä ehtii harjoitella niiden kanssa.

Tarpeistonvalmistajan työpöydällä voi olla mitä tahansa fantasiahahmosta arjen käyttötavaraan. Käsityöllä, testaamalla ja muokkaamalla ne päätyvät esityksiin.

- Esimerkiksi fantasiapään teko vie muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Valmistamisessa on paljon eri vaiheita. Aloitan ottamalla mitat näyttelijältä, jatkan muotoilemalla, liimaamalla ja maalaamalla.

Anitta on Suomen pohjoisin tarpeistonvalmistaja ja ainoa ammattinsa edustaja Rovaniemellä. Hän ei kuitenkaan koe olevansa yksin vaan saa inspiraatiota teatteriammattilaisten yhteisöstä.

- Meillä on aktiivinen kilta Facebookissa. Se on arvokas paikka. Keskustelemme kollegoiden kanssa ja kokoonnumme kiltapäiville opiskelemaan sekä jakamaan kokemuksia, materiaaleja ja työtapoja. Viimeksi kävimme ledvalokurssin. Nyt ymmärrän, miten ledit toimivat ja voisin jopa itse rakentaa sellaisen.

Ammattilaisyhteisön lisäksi Anitta ammentaa voimaa luonnosta ja nauttii vanhoista kotimaisista elokuvista, sisustamisesta ja valokuvaamisesta. Haaveena kuitenkin on päästä luomaan jotain kammottavaa.

- Ihailen, kun joku osaa tehdä jotain todella rumaa, esimerkiksi Taru sormusten herrasta -leffan örkkejä. Olisi kiva tehdä sellaista, joka itseäkin pelottaa, Anittaa nauraa ja lähtee etsimään työkaluja joulupukin pajaan, joka nousee näyttämölle Joulutarinan saadessa uusinta-ensiillan marraskuussa. Esityksessä juoksentelee myös susia, joiden päät ovat syntyneet Anitan luovuuden tuloksena.

www.rovaniementeatteri.fi www.facebook.com/rovaniementeatteri Instagram: @rovaniementeatteri Lappia-talo • Jorma Eton tie 8, Rovaniemi

0400 282484 • teatteri@rovaniemi.fi