Hyödynmaan tila – härkäpavun uusi tuleminen Avarat mäntykankaat ja sinisinä pilkahtelevat järvenselät vuorottelevat matkalla Pohjois-Pirkanmaalla sijaitsevalle Hyödynmaan tilalle. Anne Hyödynmaa ja Saku Ikäheimo viljelevät härkäpapua ja tattaria Annen kotitilalla Mänttä-Vilppulassa. Annen vanhemmat aloittivat tattarin-, rypsin- ja kuminanviljelyn lopetettuaan lypsykarjan pidon 1990-luvulla. Nuori isäntäpari on rakentanut oman talon vanhan tilakeskuksen tuntumaan ja erikoistunut gluteenittomien kasvien viljelyyn. Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista, ja Suomessakin sitä on viljelty jo keskiajalla. Myöhemmin peruna ja herne syrjäyttivät härkäpavun ravintokasvina, ja sen viljely väheni. Kotimaisia lajikkeita on kuitenkin säilynyt viljelyssä eri puolilla maata, ja vanhoja härkäpapukantoja on saatu talteen jalostusta varten. Nyt härkäpapu on noussut uudelleen suosioon kasvisruokavalioiden yleistyessä. – Härkäpavun sisältämistä kaloreista proteiinia on 29 %, joten se on hyvä proteiinin lähde. Härkäpapujauho ja -rouhe sopivat hyvin leivontaan ja kaikkeen ruoanlaittoon, Anne kertoo. Hyödynmaan tilalla viljellään suomalaista Kontu-härkäpapulajiketta. Viljely on onnistunut hyvin, sillä härkäpapu ei ole kylmänarka, vaan se kestää hyvin hallaa. Härkäpapu on hyönteispölytteinen, ja Hyödynmaan tilalla pölytyksen onnistumisen varmistavat tarhamehiläiset, joiden pesät tuttu mehiläistarhuri tuo keväisin pellon laitaan. Tattarin ja härkäpavun lannoitustarve on vähäinen, mikä säästää viljelykustannuksia. Härkäpapua ja tattaria viljellään peltolohkoilla vuorotellen, ja lohkoilla viljellään säännöllisesti myös viherlannoituskasveja. Härkäpavun puinnin aikaan sään tulisi olla hyvä, jotta sato saadaan talteen mahdollisimman
kuivana. Härkäpapu voidaan korjata tavallisella leikkuupuimurilla. Sato kuivataan yhteistyökumppanin kuivurissa, jota käytetään vain gluteenittomien tuotteiden kuivaamiseen. Lopuksi roskat seulotaan pois mekaanisesti. Hyödynmaan tila tuottaa härkäpapua keskimäärin noin 1 000 kiloa vuodessa, ja siitä valmistetaan kotimyllyllä jauhoja ja rouhetta. Tuotteet pakataan tilalla itse ja myydään lähialueen suoramyyntimyymälöissä Vilppulassa, Ruovedellä, Virroilla ja Keuruulla. Anne myy tuotteita myös useissa Pirkanmaan REKO-ruokapiireissä ja kylämarkkinoilla kesäaikaan. – Asiakkaiden tapaaminen on aina mukavaa, ja asiakkailta saa palautetta ja toiveita erilaisista tuotteista, Anne toteaa. Vaikka suoramyynnistä saatava kate onkin parempi kuin jos tuotteet myytäisiin vähittäiskaupan kautta, on tuottajalle jäävä tulo kuitenkin pieni. Sivutoimisella tilalla maatalouden byrokratia vie paljon aikaa suhteessa tuottavaan työhön, ja muutoksia esimerkiksi tukiehtoihin tulee vuosittain. – On kuitenkin palkitsevaa saada elää luonnon keskellä ja työskennellä ulkona. Muutaman sadan asukkaan Pohjaslahden kylällä toimii aktiivisesti useita yhdistyksiä ja urheiluseura. – Täällä on hyvä elää ja kasvattaa lapset. Me haluamme jatkaa maanviljelyä tässä kotitilallani ja samalla vaalia maaseudun kulttuurimaisemaa, Anne pohtii. 41