Page 1

Parasta pöytään Pirkanmaalta


Sisältö 3 Johdanto KEVÄT

6 Pesosen mehiläistarhat 8 Luonnon magiaa 10 Kurjen biodynaaminen maatila ja ekokylä 12 Brewcats 14 Reseptit KESÄ

20 Ahlman 22 Suttisen tila 24 Kalansaaliita suurilta seliltä ja pienistä järvistä 26 Terissaaren omenanviljelytila 28 Reseptit SYKSY

34 Pirasen luomutila 36 Yrjölän marjatila 38 Wiljakan tila 40 Hyödynmaan tila 42 Reseptit TALVI

48 Kankaanpään tila 50 Mattila Bros. 52 Rönnvikin viinitila 54 Herkkujuustola 56 Reseptit 60 Mistä löydät lähiruokaa? 61 Parasta pöytään Pirkanmaalta – Lähiruokaa jokaiseen päivään -hanke


Johdanto Mikä maistuisi paremmalta kuin vastaleivottu tuore leipä tai mökkirannasta pyydetty kala, kesäauringon lämmittämä mansikka tai kullankeltainen hunaja? Ruoka on arjen ja juhlan kohokohta, se kruunaa ystävien ja perheen kanssa vietetyt hetket. Ruoalla, jota syömme, on juuret historiassa ja perinteissä, mutta samalla ruokakulttuurimme muuttuu koko ajan. Ruoan alkuperä kiinnostaa yhä useampia kuluttajia, ja lähellä tuotetun ruoan arvostus kasvaa. Haluamme tietää, mistä maito, leipä, liha ja muut elintarvikkeet ovat peräisin, ja millaisen reitin ne ovat kulkeneet matkalla ruokapöytiimme. Tähän julkaisuun on haastateltu pirkanmaalaisen ruoan tuottajia, elintarvikeyrittäjiä ja muita toimijoita. Kaikkia haastateltavia yhdistää sama tavoite: tuottaa hyvää ruokaa, joka on kasvanut pirkanmaalaisesta maasta ja maisemasta. Pirkanmaan avarilta pelloilta ja laajoilta kalavesiltä saadaan raaka-aineita, joista voi valmistaa huipputuotteita, maistuvaa kotiruokaa ja upeita annoksia parhaiden ravintoloiden keittiöissä. Haastattelujen lisäksi löydät julkaisusta jokaiseen neljään vuodenaikaan sopivia, helppoja reseptejä, joissa on käytetty maakunnassa tuotettuja raaka-aineita. Katso sivulta 60 mistä löydät pirkanmaalaista lähiruokaa. Tämän julkaisun on tuottanut Parasta pöytään Pirkanmaalta – Lähiruokaa jokaiseen päivään -hanke, josta voit lukea lisää sivulta 61. Tervetuloa tutustumaan pirkanmaalaisen ruoan tekijöihin ja nauttimaan oman maakunnan antimista! 3


Kevät


Kuva mehiläistilalta


Pesosen mehiläistarhat – hunajaa sastamalan mesilaitumilta Kevät houkuttelee tarhamehiläiset ulos pesistään pitkän talven jälkeen. Paju, leppä ja leskenlehti kukkivat, ja mehiläiset lennähtävät nauttimaan kevään ensimmäistä mesiateriaansa. makuhunajia lisäämällä hunajaan viileäkuivattuja marjarouheita ja öljyjä. Hunajasta valmistetaan myös saippuaa, shampoota, huulivoidetta ja vahakynttilöitä. – Suosituimmat tuotteemme ovat perushunaja, propolisuute ja huulivoide, joka sekin on kokonaan luonnontuote, kertoo Esa. Syksyllä mehiläispesät valmistetaan tulevaan talveen ja sen jälkeen keskitytään tuotteiden valmistamiseen ja pakkaamiseen. – Monet asiakkaamme haluavat käyttää vain meidän hunajaamme, iloitsee Minna. – Uusia asiakkaitamme taas ovat nuoret kuluttajat, jotka etsivät terveysvaikutteisia tuotteita, kuten siitepölyä, Esa lisää. Pesosen mehiläistarhalla tuotetaan noin 5 000–10 000 kiloa hunajaa vuodessa. Hunajan määrä vaihtelee sään mukaan, ja kylmänä kesänä hunajaa saadaan vähemmän. Pesoset aikovat lisätä mehiläispesien määrää vielä jonkin verran, mutta he haluavat pitää työmäärän kuitenkin kohtuullisena. Ohjenuorana on luonnon vaaliminen ja mehiläisten hoitaminen niitä kunnioittaen. – Käsittelemme myös hunajaa mahdollisimman hellävaraisesti emmekä kuumenna sitä, Minna selittää. Pesoset ovat havainneet kesäsäissä suuria vaihteluja parinkymmenen viime vuoden aikana. Uutisointi ympäristön tilasta ja mehiläiskadosta on myös huolestuttavaa. Suomen Mehiläishoitajien liitto tekee yhteistyössä eri tutkimuslaitosten kanssa pölytyskokeita eri puolella maata. –Lisää tutkimusta tarvitaan luonnon prosessien ymmärtämiseksi. Tärkeintä on vaalia luonnon monimuotoisuutta, Esa pohtii.

Esa ja Minna Pesonen ovat tarhanneet mehiläisiä jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Mehiläistarhaus sai alkunsa harrastuksesta, ja päätoimisesti Pesoset ovat tarhanneet mehiläisiä Hämeenkyrössä ja Sastamalassa vuodesta 1998 alkaen. Ammattimaista mehiläistarhausta on Suomessa ollut vasta 1960-luvulta lähtien. – Suuria, yli tuhannen pesän mehiläistarhoja on edelleen vähän, ja monet tarhaajat ovat sivutoimisia. Tarhamehiläisten hoitotekniikka on kuitenkin Suomessa jo maailman huippua, kertoo Esa. Kesä on Pesosen mehiläistarhalla kiireistä aikaa. Pesät tarkastetaan noin puolentoista viikon välein juhannuksesta elokuun puoleenväliin saakka ja samalla valvotaan, että mehiläiset ovat terveitä, keräävät mettä, eivätkä lähde parveilemaan. Pesosen mehiläistarhan tuottaman hunajan pääasiallinen mesikasvi on metsävadelma, ja lajihunajia kerätään voikukan, pihlajan ja tattarin kukkiessa. Lämpiminä kesinä saadaan myös mesikastehunajaa, jota mehiläiset valmistavat kirvojen tuottamasta mesikasteesta. Tarhamehiläisten arvokkaimpia tuotteita ovat gelée royal eli emomaito ja propolis eli mehiläiskittivaha. Emomaidolla mehiläistyöläiset ruokkivat emotoukkaa, pesän tulevaa kuningatarta, joten se on hyvin ravinteikasta. Kittivahaa mehiläiset puolestaan käyttävät pesän vahvistamiseen, ja sen sisältämät pihkat ja hartsit torjuvat bakteereja. Pesosen mehiläistarhalla valmistetaan gelée royal- ja propolishunajaa ja propolisuutetta. Tarhamehiläiset keräävät meden lisäksi myös siitepölyä, jota mehiläiset käyttävät ravintonaan. Osa siitepölystä otetaan talteen, pakastetaan, kuivataan ja myydään ravintolisänä. Pesosen mehiläistarhalla hunajasta valmistetaan myös marja- ja 7


Luonnon magiaa – makua ja terveyttä luonnon antimista Linnunlaulu soi toukokuisessa kuusimetsässä, ja sammal hohtaa vihreänä aamuauringossa. Nina Abraitis kuuntelee luonnon konserttia Ikaalisissa sijaitsevan talonsa kynnyksellä ja muistelee lapsuutensa kesiä saaristossa. – Rakkauteni luontoon on peräisin Turun saaristosta, jossa kävin isoäitini kanssa ahkerasti marjametsässä, hän kertoo. Nina lähti kuitenkin opintojensa jälkeen ulkomaille ja työskenteli taloushallinnon tehtävissä eri puolilla Keski-Eurooppaa. Parinkymmenen vuoden jälkeen kiireinen, kuormittava työ sai hänet pohtimaan paluuta Suomeen. Kun Nina kohtasi nykyisen puolisonsa, ikaalislaisen maanviljelijän Jukka Mäkelän, päätös oli helppo tehdä. Jukka ja Nina rakensivat talon Ikaalisiin metsän keskelle. Nina tiesi haluavansa työskennellä luonnontuotteiden parissa, ja hän suoritti sekä luonnonvaratuottajan että puutarhurin opinnot. Opintojen jälkeen Nina innostui marjastamaan ja tekemään hilloja ja mehuja niin paljon, että oma kellari täyttyi ääriään myöten. Kaikkea ei saatu syötyä itse, joten pariskunta alkoi myydä hilloja ja mehuja paikallisissa REKO-ruokarenkaissa. Vähitellen ajatus omasta yrityksestä alkoi muotoutua, ja Luonnon Magiaa perustettiin vuonna 2016. Nina ja Jukka istuttivat talon lähelle metsän laitaan marjapensaita ja hedelmäpuita. Omalla tontilla kasvaa nyt mustaherukkaa, tyrniä, marja-aroniaa, saskatoonia sekä omena-, kirsikkaja luumupuita. Suunnitelmissa on viljellä myös makeapihlajaa. Osa raaka-aineista ostetaan sopimusviljelijöiltä ja paikallisilta kerääjiltä. Yrityksen ensimmäinen varsinainen myyntituote oli raparperituoremehu. Seuraavaksi valmistettiin siirappeja, joiden raaka-aineina käytettiin marjojen lisäksi voikukkaa, kuusenkerkkää ja

maitohorsmaa. Siirappien menekki on ollut hyvä, mutta niiden valmistaminen on kahden hengen yrityksessä melko aikaa vievää. Tärkein tuote ovat marjarouheet, joita valmistetaan vähittäismyyntiin sekä ravintoloille. Kausituotteina valmistetaan myös HyggeGlögiä mustikasta ja puolukasta sekä kuusenkerkkätuoremehua ja maitohorsmajuomaa. Luonnon Magian tuotteita myydään muun muassa Helsingin, Turun ja Tampereen kauppahalleissa. – Tuotteidemme maine on kiirinyt ja niitä on pyydetty myyntiin. Aiomme järjestää jälleenmyyjillemme koulutusta, jossa he pääsevät näkemään, mistä tuotteemme kerätään ja miten niitä valmistetaan. Silloin heidän on helppo kertoa asiakkaillekin niiden alkuperästä, Nina kertoo. Laajan tuotevalikoiman ylläpito on pienessä yrityksessä haasteellista. Jatkossa Nina ja Jukka aikovat keskittyä pakkaskuivattuihin marjarouheisiin, joissa aromit säilyvät kaikkein parhaiten. – Pakkaskuivaus tapahtuu alipaineessa alle –50 asteessa, jolloin raaka-aineen sisältämä vesi haihtuu suoraan kaasumaiseen muotoon. Haluamme valmistaa puhtaita luonnontuotteita, joissa ei ole mitään lisättyä ja jotka paitsi maistuvat hyvälle, myös edistävät asiakkaidemme hyvinvointia, Jukka selittää. Luonnon Magian yrittäjäparia motivoi asiakkaiden tyytyväisyys ja myös oman terveyden vaaliminen luonnon antimien avulla. – Metsä on meille kaikille avoin aarreaitta, ja olisi hienoa, jos suomalaiset keräisivät metsistä marjat talteen, Nina ja Jukka toivovat. 9


Kurjen biodynaaminen maatila ja ekokylä – maanviljelyä ja yhteisöllistä asumista Kurjen tilan historia liittyy tarunhohtoiseen pirkkalaispäällikköön Matti Kurkeen, jonka arvellaan asuneen 1200-luvulla Vesilahden Sakoisten kylässä. Kurkien mahtisuvun menneisyys on yhä läsnä tilan ohi kulkevalla Klaus Kurjen tieksi nimetyllä matkailureitillä. Maatalouden muutokset ovat koskettaneet myös Kurjen tilaa, jonka viimeiset omistajat eivät löytäneet sille jatkajaa, ja tila tuli myyntiin. Vuonna 2011 joukko ekologisesta elämäntavasta kiinnostuneita perheitä päätti ostaa tilan. Tilalla aloitettiin biodynaaminen viljely, joka perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön. Biodynaamisessa viljelyssä maatilaa tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluvat maan lisäksi viljelykasvit, kotieläimet, asukkaat ja ympäröivä luonto. – Kurjen tilalla pyritään siihen, että viljelymaan ja laitumien koko sekä kotieläinten määrä ovat tasapainossa. Keinolannoitteita tai ostorehuja ei käytetä, jolloin viljely on taloudellisempaa ja riippuvuus maatalouden tuista pienenee, kertovat tilaa viljelevät Ira ja Ari Hellstén. Biodynaamisessa viljelyssä maan kasvukuntoa ylläpidetään vuoroviljelyn, viherlannoitteiden, kompostoidun karjanlannan ja biodynaamisten ruiskutteiden avulla. Tilalla on yhteensä 33 hehtaaria laitumia ja viljelymaata, ja lisäksi tilalla viljellään juureksia, vihanneksia ja maustekasveja avomaalla ja kasvihuoneessa. Tuotteita myydään pihapiirissä pidettävillä kesätoreilla ja alueen REKO-ruokarenkaissa. Kurjen tilan naudat ovat itäsuomenkarjaa ja lampaat suomenlampaita. Biodynaamisen tuotannon Demeter-merkittyä naudan- ja karitsanlihaa myydään tilalta suoraan asiakkaille. Tilalla on myös kaksikymmentä maatiaiskanaa ja kaksi kukkoa, jotka viettävät kesät vapaasti ulkona. Suunnitteilla on

hyödyntää kanoja pelloilla tuholaisten torjunnassa mobiilikanalan avulla. Tilan pihapiirissä sijaitsee ekokylä, jossa on kahdeksan rakentamiselle varattua määräalaa. Kylään kuuluu myös kaksi vanhaa asuinrakennusta ja kaikille asukkaille yhteisiä tiloja. Talot rakennetaan ekologisia rakennustapoja noudattaen, ja samalla pyritään tarjoamaan asukkaille yhteisöllinen ja sosiaalisesti kestävä tapa asua ja elää. – Ekokylän ja maatilan muodostama Kurjen tilan yhteisö on laaja ja kansainvälinen. Tilalla työskentelee talonväen lisäksi eri alojen opiskelijoita ja eurooppalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, kertoo Ira. Tilalla toteutetaan monia tavanomaisesta poikkeavia ruoantuotantoratkaisuja. Sen koko kasvaa tulevaisuudessa, sillä naapuritilan pellot ovat tulleet myyntiin, ja ne hankitaan joukkorahoituksella. Sijoittajat voivat tulla sijoituksensa vastineeksi korjaamaan satoa vaikkapa omasta omenapuusta, yöpyä tilalla, osallistua kurssille tai taidetapahtumaan. Joukkorahoitusta varten on perustettu Biodynaamisen säätiön hallinnoima paikallinen Kurkirahasto, joka ostaa uuden maa-alan. Rahaston omistamaa maatilaa ei tarvitse jokaisen sukupolven uudelleen vuorollaan ostaa, vaan säästyvät resurssit voidaan käyttää toiminnan kehittämiseen. Työ maatilalla on ajoittain kuormittavaa, mutta vuodenaikojen vaihtelu ja monipuolisuus auttavat jaksamaan. – Kesä on vilkas, mutta loppusyksyllä on tilaisuus lepoon ja rauhoittumiseen, kertoo Ira. 11


Brewcats – tyttöjen panemaa olutta Brewcatsin perustaja Laura Weckström oppi oluenpanemisen käsityöläisoluista kiinnostuneelta avomieheltään, mentalisti Jose Ahoselta. Biotieteitä opiskellut Laura kiinnostui oluen maun syntyprosessista – ja oman oluen saamisesta markkinoille. Hän houkutteli mukaan kaksi ystäväänsä, ja nyt naiset panevat omia oluita. – Käsityöläispanimoita oli muutama vuosi sitten jo useita, mutta niiden joukossa ei ollut yhtään naisten johtamaa pienpanimoa, Laura kertoo. Vaikka naiset ovat perinteisesti aina panneet olutta, ala mielletään miesvaltaiseksi. – Tunsimme, että naispanimolle oli tilausta. Kun Brewcats – Tytötkin panee! -Facebook-sivut julkaistiin, niistä tuli välittömästi someilmiö, Laura sanoo. – Tiesimme, että slogan herättää huomiota, mutta emme osanneet arvata kysynnän määrää. Saimmekin pian niin paljon yhteydenottoja, että ensimmäinen olut, Crimson IRA, myytiin loppuun jo ennakkoon, muistelee Linda Silvonen, yksi Brewcatseista. Brewcats-panimon toimintatapa on suomalaisittain poikkeuksellinen: omaa panimoa ei ole, vaan oluet valmistetaan muiden panimoiden laitteilla. Brewcats ideoi uuden oluen, kehittää reseptin ja testaa sen 50 litran Braumeister-keittimellä. Kun resepti on valmis, Brewcats valitsee yhteistyökumppaniksi sopivan panimon. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa tamperelainen Pyynikin käsityöläispanimo ja akaalainen Hopping Brewsters. Idea uuteen olueen voi pulpahtaa mieleen missä ja milloin tahansa. Resepti laaditaan oman maun ja kokemuksen perusteella. Maltaat valmistetaan ohrasta, vehnästä, rukiista ja kaurasta, ja erilaisia maltaita yhdistelemällä luo-

daan makupohja, jonka aromia säädetään lisäämällä olueen humalaa. Haluttu maku syntyy maltaiden makeuden ja humalan katkeron tasapainosta. Olutta voidaan myös maustaa esimerkiksi hedelmillä ja marjoilla. Brewcats on pannut muun muassa karviaisella maustettua olutta. Yhtä olutta pannaan aina rajoitettu erä, joka myydään anniskeluravintoloihin eri puolille Suomea. Välillä tehdään myös kauppavahvuisia oluita. Pienpanimoiden oluita juodaan paljon, mutta käsityöläisoluiden osuus kokonaiskulutuksesta on vielä melko pieni. Pienet panimot ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että myös isot panimot haluavat vastata olutharrastajien toiveisiin ja laajentaa valikoimaansa. Brewcats suunnittelee ja toteuttaa itse omat markkinointikampanjansa. Kaikki markkinointi tehdään rennolla otteella ja omilla kasvoilla. – Oluiden ideointi ja markkinointi sosiaalisessa mediassa ovat ominta alaamme, mutta esimerkiksi kirjanpitopalvelu ostetaan muualta, Laura ja Linda lisäävät. Brewcats järjestää myös oluttastingeja yrityksille ja muille ryhmille. Oluttastingeissa asiakkailla on tilaisuus tutustua erilaisiin oluisiin ja viettää aikaa yhdessä. Olut onkin tuote, joka kuuluu vapaa-aikaan, rentoutumiseen ja seurusteluun. – Kaikessa tekemisessä meillä on johtolankana hyvän oluen lisäksi huumori, ilo ja hauskanpito, Laura ja Linda hymyilevät. 13


Reseptit

Kevään lempeät maut Keväällä ilmassa on odotusta ja luonto herää uuteen kasvuun. Nyt on aika lähteä ulos poimimaan heleänvihreitä villivihanneksia. Poikkea samalla lähitilalle, täytä kori tuoreilla kananmunilla ja valmista aineksista keväänraikas ateria.

15


UUNIMUNAT

5. Lisää kuhunkin annosvuokaan 1 tl kuohukermaa, mutta vältä kerman kaatamista keltuaisen päälle. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippurilla ja lisää pinnalle jäljellä oleva juusto. 6. Nosta annosvuoat sopivan kokoiseen uunivuokaan ja kaada vuokaan kuumaa vettä siten, että se ulottuu vuokien puoliväliin. 7. Kypsennä uunimunia vesihauteessa noin 12–15 minuuttia tai kunnes munanvalkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen on vielä juoksevaa. Laita päälle hieman persiljaa ja tarjoile paahdetun maalaisleivän kanssa.

Uunimunat, jotka Ranskassa tunnetaan oeufs en cocotte -nimellä, ovat näyttäviä, mutta vaativat yllättävän vähän aikaa ja vaivaa. Lisukkeita on helppo muuttaa sesongin ja mieltymysten mukaan. Mikset laittaisi seuraavalla kerralla vuokien pohjalle vaikkapa savustettua kalaa tai lähitilalla tuotettua pekonia? Loppukesä puolestaan on otollinen aika käyttää reseptiin metsistä löytyviä kantarelleja tai hyödyntää kasvimaalla kasvavien punajuurten lehdet kuullottamalla ne pinaatin tapaan pannulla. Uunimunan valmistustapa on mutkaton ja maut aitoja. Parhaan lopputuloksen saamiseksi on syytä kiinnittää huomiota käytettyjen raaka-aineiden, erityisesti kananmunien, laatuun. Jos mahdollista, suosi eettisesti tuotettuja, paikallisten kanaloiden munia. Sellaisia, joiden keltuainen on syvän keltainen, kuten aurinko, joka pitkän talven jälkeen on palannut Pohjolaan.

NOKKOS-JUUSTOPAISTOS Kevään ensimmäisiä merkkejä ovat nokkosen hennot varret pientareilla ja pensaiden juurella. Nokkoset ovat rautaisannoksia, jotka kannattaa kerätä talteen ja käyttää nokkoskeittoon, paistoksiin tai ohukaisiin. Nokkonen käy monenlaisiin ruokiin lähes koko kesän ajan, sillä vasta loppukesästä lehdistä tulee kovia. Nokkos-juustopaistos sopii aterian lisäkkeeksi esimerkiksi kalan kanssa tai kevyeksi ateriaksi sellaisenaan salaatin kera. Paistokseen saa makua ja ryhtiä erilaisilla juustoilla, kuten esimerkiksi Ahlmanin tilameijerin Gabriel- ja Emäntä-juustoilla. Ahlmanin tilameijerin kaikki juustot valmistetaan Tampereella Ahlmanin oman suomenkarjan maidosta, joka antaa juustoille oman, pehmeän makunsa. Ahlmanin Gabriel on kaksi kuukautta kypsynyt täyteläinen kermajuusto, ja Emäntä on voimakassuolainen salaattijuusto. Lue lisää Ahlmanista sivulta 21.

Ainekset (kahdelle) 1 rkl oliiviöljyä 1 iso kourallinen pinaattia hienoa merisuolaa muskottipähkinää 2 rkl crème fraîchea ½ dl raastettua aromikasta puolikovaa tai kovaa juustoa, kuten emmentalia tai gruyère-tyyppistä juustoa 2 munaa 2 tl kuohukermaa mustapippuria persiljaa oliiviöljyä voiteluun Ohjeet 1. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele kaksi pientä uuninkestävää vuokaa. 2. Pese pinaatti runsaassa vedessä. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä, lisää oliiviöljy ja kuullota pinaatti, kunnes se on pehmennyt. Mausta kevyesti suolalla ja vastaraastetulla muskottipähkinällä. 3. Lisää kuhunkin annosvuokaan 1 rkl crème fraîchea, puolet pinaatista ja neljäsosa juustosta. 4. Riko päälle yksi muna.

Ainekset (6–8 annosta) 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 1 rkl öljyä 1 ½ dl ryöpättyä ja hienonnettua nokkosta (1/4 tl suolaa) 1/4 tl valkopippuria 100 g Ahlmanin Tilameijerin Emäntä-juustoa murennettuna 16


1 dl Ahlmanin Tilameijerin Gabriel-juustoa raastettuna 3 dl maitoa 4 munaa

Ohjeet 1. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Keitä noin kolme minuuttia samalla sekoittaen. Seos saa poreilla reilusti. 2. Ota kattila liedeltä. Kaada sitruunamehu ohuena nauhana kermaseoksen joukkoon samalla sekoittaen. Mausta vaniljasokerilla. Jaa seos neljään pieneen lasiin tai annoskulhoon. Anna hyytyä 2–3 tuntia jääkaapissa. 3. Koristele mustikoilla tai marjajauheella ja Pesosen mehiläistarhan mustikkahunajalla.

Ohjeet 1. Laita puhdistetut nokkoset kiehuvaan veteen ja anna niiden kiehahtaa noin minuutin ajan. Kaada keitinvesi pois ja puserra nokkoset kuivaksi. 2. Hienonna nokkoset, sipuli ja valkosipulinkynnet. Hauduta sipuleita hetki pannulla öljyssä. Murustele Emäntä-juusto ja raasta Gabriel-juusto karkeaksi raasteeksi. 3. Sekoita kaikki aineet keskenään. 4. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin tunnin ajan. Tarkista, että seos on hyytynyt. Tarjoa lisäkkeenä tai salaatin kera. MUSTIKKAPOSSET Raikas mustikkaposset on jälkiruoka, joka sopii jokaiseen vuodenaikaan, sillä siihen voi käyttää pakastettuja tai tuoreita mustikoita. Mustikoiden sijaan jälkiruoan voi koristella myös kotimaisilla marjajauheilla. Jälkiruoan kruunaa Pesosen mehiläistarhan täyteläinen mustikkahunaja. Pesosen mehiläistarhan kukkaishunaja kerätään Sastamalan monipuolisilta mesilaitumilta. Pesosen mehiläistarhalla valmistetaan myös makuja marjahunajia. Marjahunajat maustetaan kotimaisilla marjoilla, jotka kuivataan kokonaisina ja jauhetaan, jolloin marjan kaikki ravintoarvot saadaan talteen. Lue Pesosen mehiläistarhoista lisää sivulta 7. Ainekset 2 dl kermaa 3/4 dl sokeria 1/2 dl sitruunamehua 1/2 tl vaniljasokeria Koristeeksi 1 dl mustikoita tai marjajauhetta 1/2 dl Pesosen mehiläistarhan mustikkahunajaa 17


Kesä


Ahlman – maatila kaupungin naapurissa Ahlmanin navetassa Tampereella märehtii nelisenkymmentä suomalaisiin alkuperäiskarjarotuihin kuuluvaa lypsylehmää. Länsi-, itä- ja pohjoissuomenkarjaan kuuluvia eläimiä on nykyisin vain muutamia tuhansia. Suomenkarjan säilyttäminen on tärkeää, jotta sen arvokkaat geneettiset erityisominaisuudet eivät katoaisi. Lehmien ruokinta muuttuu vuodenaikojen myötä, lehmät vasikoivat, uusia eläimiä kasvaa karjaan, ja vanhoja poistuu. Lypsäjätkin vaihtuvat, sillä Ahlmanin navetta on eläintenhoitajaksi opiskelevien opetusnavetta. Siinä missä suurmeijerit vakioivat juustolaan menevän maidon ominaisuuksiltaan mahdollisimman tasalaatuiseksi, tilameijerin ammattilaiset Jarkko Lattu ja Hannu Virtanen päättävät maitoerää arvioimalla, minkä juuston valmistamiseen se parhaiten sopii. Juustomassan lämpötilaa, happamuutta ja rakennetta seurataan tarkkaan, ja tarvittaessa juuston valmistuksen prosessia säädetään toivottuun suuntaan. Tulokset puhuvat puolestaan, ja juustoja myydään Ahlmanin tilapuodin lisäksi erikoiskaupoissa, marketeissa ja ravintoloissa Tampereella, muualla Pirkanmaalla sekä pääkaupunkiseudulla. – Suomenkarjan maidon erityisominaisuudet, juustoutuvuus ja pehmeä maku antavat meillä valmistetuille juustoille niiden omaleimaisuuden, toteavat Jarkko ja Hannu. Tilameijeri on myös Ahlmanin ammatti- ja aikuisopiston opiskelijoiden työssäoppimispaikka. Ahlmanin lypsykarja laiduntaa kesäisin meijerin ikkunoiden alla olevalla nurmilaitumella, ja kauempana siintää Tampereen kaupungin siluetti. Ahlmanilla maito tuotetaan ja tuotteet valmistetaan niin lähellä asiakkaita kuin mahdollista. Opiskelijoiden on näin ollen mahdollista tutustua tuotteiden valmistamisen koko ketjuun maidontuotannosta valmiiksi tuotteeksi asti.

Suomenkarjan lehmien koko, hedelmällisyys ja luonne poikkeavat valtarotujen vastaavista tunnuspiirteistä. Samoin eläinten kyky käyttää rehua kasvuun ja tuotokseen sekä lihan ja maidon laatu ovat tuotannon, tutkimuksen ja tuotteiden jalostuksen näkökulmasta kiinnostavia ominaisuuksia. Alkuperäisrotujen eläimet lypsävät tyypillisesti vähemmän maitoa kuin nykyisin maidontuotannossa käytettävien valtarotujen edustajat. Suomenkarjan vuosittainen keskituotos on toki noussut 1800-luvun alkupuolen viidestä sadasta litrasta seitsemään tuhanteen litraan, ja nykyisin vuosituotos saattaa joillakin yksilöillä kohota jopa yli 10 000 litran. – Suomenkarjan lehmät ovat sisukkaita, sitkeitä, oppivaisia ja ihmisläheisiä, mutta myös oman arvonsa tuntevia, kertoo Harri Ala-Kapee, Ahlmanin opetusnavetan maatilamestari. Suomenkarjan säilymiselle on oleellista, että suomenkarjasta saatavia tuotteita tuodaan markkinoille ja kuluttajat kiinnostuvat niistä. Osa Ahlmanin lehmien maidosta myydään käsittelemättömänä ”tinkimaitona”, joka lasketaan asiakkaiden omiin astioihin maitohuoneessa. Pian kymmenen vuotta toiminut Ahlmanin tilameijeri valmistaa maidosta erilaisia tuotteita, joita ovat pastöroidun piimän ja maidon lisäksi jogurtti, viili ja juustot. Juustovalikoimaan kuuluvat kaksi kuukautta kypsytetyt kermajuustot sekä sinihomejuusto, salaattijuusto ja munajuusto. Maidon matka navetalta tilameijerille on vain muutama sata metriä. Jokainen meijerille saapuva maitoerä on kuitenkin aina omanlaisensa. 21


suttisen tila – laatu ja tuoreus vakuuttavat asiakkaat Suttisen marja- ja vihannestilan isäntäpari Simo Laakso ja Erja Rissanen aloittavat kasvukauden ja kesäsesongin valmistelut jo hyvissä ajoin keväällä. Keskikesällä pihapiirissä on vilinää, sillä tilamyymälässä vierailee useita satoja asiakkaita päivässä. Marjabaariksi kutsuttu tilapuoti avataan yleensä juhannuksena, kun ensimmäiset mansikat kypsyvät, ja se on auki koko satokauden ajan viikon jokaisena päivänä. ja korjuu ovat pitkälle koneellistettuja, sillä vihanneksia viljellään avomaalla 20 hehtaarin alalla. Marjoja viljellään avomaalla 12 hehtaarilla ja lisäksi tunneleissa 8 000 neliömetrillä. Työntekijöitä on parhaimmillaan jopa 80. Syksyllä on vuorossa kerä- ja ruusukaalien korjuu, joka jatkuu lokakuuhun saakka. Ruusukaalia pakataan tukkuihin myytäväksi joulukuuhun saakka, viimeiset ruusukaalit lähtevät kauppoihin vasta vuodenvaihteessa. – Yrittäjän vuosi on työntäyteinen, mutta apuna ovat luotettavat työntekijät ja tietenkin omat tyttäret, jotka tulevat kesäisin auttamaan kiireisimpään aikaan. Vuodenvaihteen jälkeen on aika huolehtia paperitöistä ja aloittaa uuden kasvukauden ja uusien hankkeiden suunnittelu. Tuotevaraston ja pakkaamon katolla komeilee pitkä rivi aurinkopaneeleja. – Tilan kuluttamasta sähköstä noin 25 % on omaa aurinkosähköä, ja kiinteistöt lämpiävät suurimmaksi osaksi hakkeella. Nämä ovat olleet hyviä ratkaisuja energiantarpeen kasvaessa, ja uusiutuvien energioiden käyttö on muutenkin mielenkiintoista, Simo kertoo. – Työssä on parasta se, että saamme olla hyvinvoinnin asialla. Mukavat asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat työn parhaita puolia. Aktiivinen Laitikkalan kylä asukkaineen ja Makukylä yrittäjineen luovat hyvän taustatuen Suttisen tilapuodille ja maatilalle, Erja hymyilee.

– Meillä käy asiakkaita jo kolmannessa polvessa. Monet, jotka ovat käyneet täällä lapsena vanhempiensa kanssa, palaavat myöhemmin oma perhe mukanaan, Erja kertoo. Pihapiirissä on helppo viihtyä, sillä tilamyymälän monipuolinen lähiruokavalikoima, jäätelökioski, maissilabyrintti, hevoset ja lampaat vetävät puoleensa kaikenikäisiä kävijöitä. Puodissa myydään omien tuotteiden lisäksi Makukylänä tunnetun Laitikkalan yritysten valmistamia tuotteita ja herkkuja myös muualta maakunnasta ja koko maasta. Yläkerran Vinttipuodissa myytävät käsityöt ja muut tuotteet ovat myös kotimaisia, ja kahvilassa tarjotaan tietenkin omista marjoista valmistettuja leivonnaisia. – Hyvä laatu takaa sen, että asiakkaat tulevat uudelleen vuodesta toiseen. Asiakkaamme arvostavat tuoreutta ja kotimaisuutta, Erja toteaa. Suttisen tilalla siirryttiin marjojen ja vihannesten viljelyyn kolmisenkymmentä vuotta sitten. Pälkäneen viljavat pellot sopivat hyvin vihannesten ja marjojen tuotantoon. Tärkeimmät viljelykasvit ovat mansikka, vadelma sekä ruusu- ja keräkaali. Tilamyymälässä myydään myös oman tilan avomaankurkkua ja maissia. Pääosa tuotetuista vihanneksista myydään suurille tukkuliikkeille ja sopimusviljelyasiakkaille. Marja- ja vihannestilan kevät alkaa maaliskuussa vihannesten taimikasvatuksella. Istutus 23


Kalansaaliita suurilta seliltä ja pienistä järvistä Pirkanmaa on hyvien kalavesien maakunta. Suuret reitti- ja selkävedet – Virtain ja Ruoveden vesistöt, Näsijärvi, Längelmävesi, Roine, Mallasvesi sekä Pyhäjärvi – ja lukuisat pienet järvet tarjoavat hyvät mahdollisuudet ammatti- ja virkistyskalastukseen. – Pirkanmaan tärkeimmät saalislajit ovat kuha, siika, ahven, hauki, made ja muikku. Suuret petokalat ovat suosituimpia saaliskaloja, mutta myös särkikalat, kuten lahna, sulkava, säyne ja särki ansaitsevat arvonnousun, kertoo Pirkanmaan kalatalouskeskuksen suunnittelija Päivi Pyyvaara. – Pirkanmaalla vesien laatu on hyvä, sillä nykyisin kaikki jätevedet puhdistetaan, ja myös teollisuuden kuormitus vesistöihin on vähäinen. Järvikalalla voi siis huoletta herkutella, hän lisää. Pirkanmaan kalatalouskeskus tarjoaa erilaisia palveluja ammatti- ja virkistyskalastajille. Kalatalouskeskuksen tehtäviä ovat kalakantojen ja sopivan kalastuksen määrän arviointi, neuvonta- ja lupa-asiat sekä osakaskuntien isännöinti. Pirkanmaalla kalakantoja hoidetaan myös istuttamalla vesistöihin kuhaa ja siikaa. Kuha lisääntyy luontaisesti hyvin, ja sen istutuksia ollaankin vähentämässä. Siian luontainen lisääntyminen onnistuu heikommin, joten poikasten istutuksia jatketaan. – Pirkanmaalla toimii kymmenisen ammattikalastajaa. Yrittäjille on tärkeää paitsi pyytää ja myydä tuoretta kalaa, myös tehdä yhteistyötä kalastusalueensa osakaskuntien kanssa, hoitaa kalakantaa ja kehittää työmenetelmiä, kertoo Päivi. Järvikalan menekin lisäämiseksi kalan ja siitä jalostettujen tuotteiden tulisi olla kotikeittiössä mahdollisimman helppoja käyttää. – Kalaa pidetään usein vaikeana käsitellä, mutta mikäpä olisi helpompi raaka-aine kuin valmiiksi fileoitu kala, Päivi muistuttaa.

Hauen, muikun ja monien muiden järvikalojen kohdalla ei hintakaan ole esteenä. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Tampereen Kalamarkkinat ovat kuluttajalle hyvä tilaisuus tavata ammattikalastajia ja kalanjalostajia sekä maistella eri tavoin valmistettua kalaa. – Sulkavan pyynti Länsi-Pirkanmaalla sijaitsevasta Kyrösjärvestä on hyvä esimerkki aiemmin hyödyntämättä jääneestä lajista, josta nyt valmistetaan kalamassaa suurtalouskeittiöille. Ravustuksella taas on suuri merkitys kaupalliselle kalastukselle Pirkanmaalla. Täplärapu on tärkein saalisrapu, sillä rapurutolle alttiin jokiravun palauttaminen reittivesiin ei yrityksistä huolimatta ole onnistunut. Perinteinen kotitarvekalastus vähenee harrastajien ikääntyessä, mutta virkistyskalastajien määrä on kasvussa. Virkistyskalastajille järviluonnossa liikkuminen ja rentoutuminen sekä harrastuksen parissa koettu yhteisöllisyys ovat tärkeä osa elämystä. Myös erityiskalastuksen muodot, kuten perho- ja jigikalastus, ja urheilukalastus lisääntyvät, ja teknisten apuvälinen käyttö yleistyy. Vapaa-ajankalastajan on muistettava maksaa valtiollinen kalastonhoitomaksu ja tarvittaessa pyydyskohtainen kalastuslupa. Kalastusmatkailulle Pirkanmaa tarjoaa hienoja mahdollisuuksia, jopa Tampereen lähivesillä. – Upean järviluonnon ympäröimä kaupunki voisi hyödyntää kalastusmatkailun mahdollisuuksia tähänastista enemmän, Päivi toivoo. 25


Terissaaren omenanviljelytila – aitoa siideriä kotimaisista omenoista Terissaaren tilan pihapiiriin johtaa kaunis, metsien ja omenatarhojen reunustama tie. – Isovanhempani ostivat tilan ja muuttivat tänne 1980-luvulla. He perustivat harrastusmielessä pienen luomuomenatarhan, kertoo Terissaaren omenanviljelytilan isäntä Johannes Vuorinen. Isovanhempien ja vanhempien hoitaessa hedelmätarhaa omenasato myytiin tuoreina hedelminä. Tilan siirryttyä Johannekselle vuonna 2013 tuorehedelmän myynnistä päätettiin luopua ja siirtyä omenamehun ja siiderin valmistamiseen. Hedelmätarhan koko on kasvanut vaiheittain puolesta hehtaarista 12 hehtaariin, ja tila on nyt Suomen suurin luomuomenatila. Terissaaren omenatarhoissa kasvaa jo 4 000 omenapuuta. Tila tuottaa vuodessa noin 20 000 litraa tuorepuristettua omenamehua, joka on tähän mennessä myyty lähialueen ruokakaupoissa. Tavoitteena on kasvattaa omenamehun tuotanto 100 000 litraan vuodessa, ja suurin osa tuotannosta aiotaan käyttää siiderin valmistamiseen. Tilalla kasvaa myös jonkin verran luumu-, päärynä- ja kirsikkapuita, joiden hedelmät myydään tuoreina satokauden aikana. Terissaaren tila on luomuomenatila. Luomuviljely on kannattavampaa kuin tavanomainen, koska torjunta-aineista ei tule kustannuksia. Luomutuotanto on etu myös markkinoinnissa. Tuholaisten torjunta on kuitenkin haastavampaa kuin tavanomaisessa viljelyssä. Luomuomenatarhaa perustettaessa onkin tärkeää valita terveitä lajikkeita, jotka kestävät omenarupea ja muita kasvitauteja. Terissaaren tilalla on viljelyssä 250 eri omenalajiketta. Siideriä valmistetaan lajikkeista, joilla on erilaisia makuominaisuuksia. Hyvä siideriomena ei välttämättä ole hyvänmakuinen syöntiomena, sillä parhaimmat siideriomenat sisäl-

tävät runsaasti tanniineja. Hyviä siideriomenoita voi saada jopa siementaimista kasvaneista puista. Suomessa Aitosiideri -yhdistys pyrkii löytämään ja kehittämään siiderinvalmistukseen soveltuvia omenalajikkeita. Tärkeintä tulevaisuudessa onkin siideriin sopivien omenalajikkeiden kehittäminen. Vanhan omenapuun lajike voidaan vaihtaa paremmin siideriin soveltuvaksi ymppäämällä puun oksiin toinen lajike. Tämä säästää aikaa, sillä silloin haluttua satoa saadaan nopeammin kuin jos vanhojen puiden tilalle istutetaan kokonaan uudet puut. Siideri on valmistusteknisesti samanlaista kuin viini. Omenat poimitaan osittain koneellisesti, osittain käsin ja kypsytetään kylmävarastossa. Sen jälkeen ne pestään, lajitellaan, murskataan ja puristetaan. Mehu siirretään tankkeihin, ja käyminen aloitetaan lisäämällä hiiva. Puolen vuoden käymisen jälkeen siideriä vielä kypsytetään halutusta lopputuloksesta riippuen kuukaudesta vuoteen. Paras siideri syntyy, kun erilaisia siidereitä sekoitetaan sopivassa suhteessa. Pullotuksen yhteydessä siideriin lisätään kuplat, minkä jälkeen pullot pastöroidaan, ennen kuin siideri on valmis myyntiin. Johannes kertoo, että alan vaihto fysiikan tutkijasta omenanviljelijäksi on ollut mielenkiintoista. Toiminnan pitkäjänteisyys, tieto ja tuotanto ovat kokonaan omissa käsissä, mikä tekee työstä mielekästä. Johannes toivoo, että laatua etsivät kuluttajat huomaavat kotimaisista omenoista valmistetun aidon siiderin ja tuontiraaka-aineista valmistettujen siidereiden eron. – Laadukkaille kotimaisille siidereille tulee silloin olemaan varmasti kysyntää, uskoo Johannes. 27


Reseptit

Hellepäivän nopeat herkut Kesällä ruoan maut ovat tuoreimmillaan. Rapeat herneet, mehukkaat marjat ja savukalan tuoksu saavat veden kielelle. Tee retki marjametsään, koe verkot tai käy lähimmällä torilla ja nauti kesän kypsyttämistä aromeista.

29


HERNEPESTO

savustamiseen ei ole mahdollisuutta, kysy savusiikaa paikalliselta kalastajalta, oman kauppiaan kalatiskiltä tai kauppahallista. Tässä ohjeessa käytetään tamperelaisen Kalaherkut Nygrenin savusiikaa. Savustettu siika sopii hyvin bruschetta-tyyppisiin savusiikaleipäsiin. Käytä leipänä vehnähapantaikinaan leivottua rapeakuorista maalaisleipää.

Lähitorilta ostetuista tai omalla kasvimaalla kasvaneista tuoreista herneistä on helppo tehdä hernepestoa, joka sopii dippikastikkeeksi kasviksille, leivän päälle tai kalan ja uusien perunoiden lisäkkeeksi. Hernepesto on nopea surauttaa tehosekoittimella, eikä haittaa, vaikka pesto jäisi hiukan karkeaksi. Hernepesto saa lisää makua ja terävyyttä kypsytetyistä juustoista. Tässä ohjeessa käytetään Mouhijärvellä sijaitsevan Herkkujuustolan Vilho-juustoa, joka on valmistettu sveitsiläisen juustoperinteen mukaan suomalaisesta maidosta. Lue Herkkujuustolan tarina sivulta 55.

Ainekset (neljälle) 200 g savusiikaa 2 rkl ruohosipulia ketunleipää tai 1 rkl sitruunanmehua rouhittua mustapippuria 4 viipaletta rapeakuorista maalaisleipää 2 rkl Alavuden Öljypuristamon kylmäpuristettua sitruunaista rypsiöljyä

Ainekset 2 dl tuoreita herneitä 1–2 valkosipulinkynttä 1 nippu persiljaa (n. 15 vartta) ¾ dl Neito-rypsiöljyä 3–4 rkl Herkkujuustolan Vilho-juustoa raastettuna 2–3 tl sitruunamehua ½ tl suolaa ripaus rouhittua mustapippuria

Ohjeet 1. Perkaa savusiika ruodottomiksi paloiksi ja hienonna ruohosipuli. 2. Paahda leipäviipaleet ja sivele niille sitruunaista kylmäpuristettua rypsiöljyä. Levitä savusiikapalat leiville. Ripottele päälle ruohosipulisilppua, ketunleipiä ja hiukan rouhittua mustapippuria. Nauti heti.

Ohjeet 1. Mittaa herneet, persiljanlehdet ja kuoritut valkosipulinkynnet tehosekoittimeen. Hienonna karkeaksi soseeksi. 2. Lisää öljyä tipoittain, kunnes seos on tasaista tahnaa. 3. Lisää joukkoon juustoraaste, sitruunamehu, suola ja pippuri. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

MUSTIKKAKUKKO Kesä ja mustikkakukko kuuluvat yhteen. Kesän ensimmäiset kypsät mustikat poimitaan itse parhaimmat marjat mustikkamättäiltä valiten. Ne leivotaan mehevän ruiskuoren sisään mustikkakukoksi, joka nautitaan hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Mustikkakukko vie kielen mennessään ja saa aikaan mustikkasuut! Mustikkakukko eli rättänä on perinteinen savolainen marjaherkku, mutta sopii hyvin nykykeittiöönkin. Jos oma mustikkapaikka on hukassa, mustikkavarastoja voi täydentää lähitorilla tai REKO-ruokarenkaissa. Tässä ohjeessa käytetään Ikaalisissa sijaitsevan Lampisen luomutilan hyvin leipoutuvia ruis-vehnäjauhoja.

SAVUSIIKALEIPÄSET Juhannuksena nautitaan yöttömästä yöstä ja hyvästä ruoasta ystävien kesken. Lähijärvien kala kuuluu suomalaiseen juhannuspöytään uusien perunoiden kera nautittuna, leivän päällä pienenä suolapalana tai vaikka salaatissa. Kesällä kalaa on mukava valmistaa savustamalla. Jos kalaonni ei ole myötä tai 30


Ainekset (8–10 annosta) Taikina 200 g voita ½ dl sokeria 4 dl Lampisen luomutilan ruisjauhoja 1 dl Lampisen luomutilan vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta Täyte 4–5 dl mustikoita ¾ dl sokeria 2 rkl perunajauhoja

Ohjeet 1. Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut ruisjauho, vehnäjauho ja leivinjauhe. 2. Ota taikinasta 2/3 ja levitä se voidellun ja jauhotetun vuoan pohjalle ja reunoille. Käytä taikinan levittämisessä apuna vehnäjauhoja. 3. Laita 1/3 taikinasta jääkaappiin hetkeksi kovettumaan. Kauli taikina jauhotetulla alustalla piirakkavuoan kokoiseksi levyksi. 4. Levitä mustikat ja sokeri piirakkavuokaan. Laita kaulittu taikina piirakan kanneksi ja ummista reunat haarukalla. 5. Pistele taikinaan muutama reikä haarukalla ja paista piirakkaa uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. 6. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

31


Syksy


Pirasen luomutila – luonnon ja ihmisen yhteispeliä Pirasen sukutilan pihapiirin vieressä sijaitseva Tyrvään Pyhän Olavin kirkko hallitsee jykevänä ja rauhallisena Rautaveden rantamaisemaa. Niilo ja Tiia-Mari Pirasen luomutila on perustettu keskiaikaisen Kallialan kylän kupeeseen 1500-luvulla samoihin aikoihin kuin kirkko rakennettiin. Maatila on ollut samalla suvulla perustamisestaan lähtien, ja Niilo on sukutilan kahdeskymmenesviides isäntä. Pirasen tilalla viljeltiin viljaa ja pidettiin lypsykarjaa 1990-luvulle saakka, jolloin lypsykarjan tilalle tulivat lampaat, ja tilalla siirryttiin luomuviljelyyn. Sukutilaan kuuluu viljelymaan lisäksi metsä- ja rantalaitumia ja Pyhän Olavin kirkon ympärillä sijaitsevat perinnebiotooppialueet, joilla kasvilajisto on runsas ja monimuotoinen. Luomutilan niityillä laiduntaa nelisenkymmentä suomenlammasta, joiden tehtävänä on hoitaa kirkonniemen arvokasta kulttuurimaisemaa. Eläinten määrää ei aiota kasvattaa, sillä suojeltuun maisemaan ei ole mahdollista rakentaa uusia eläinsuojia. – Tässä maisemassa tilan pito on säilyttämisen ja kehittämisen yhteispeliä, Niilo toteaa. Tilan pelloilla kasvaa luomukauraa, -ohraa, -vehnää ja -ruista. Luomuviljelyyn kuuluvassa viljelykierrossa tilan pelloilla viljellään 2–3 vuoden ajan viljaa ja sen jälkeen kahden vuoden ajan heinää. Peltojen kasvukunnosta pidetään huolta lannoittamalla niitä lampaanlannan lisäksi lähistön lypsykarjatiloilta saatavalla karjanlannalla sekä käyttämällä viherkesannointia. Viljan Piraset myllyttävät erilaisiksi myllytuotteiksi. Valikoimassa on erilaisia jauhoja, hiutaleita, ryynejä ja suurimoita, joita tehdään pieniä eriä kerrallaan. Silloin ne päätyvät asiakkaille mahdollisimman tuoreina. Piraset pakkaavat myllytuotteet itse ja toimittavat ne Sastamalan alueen ruokakauppoihin, ruokapiireihin ja muun muassa ruokakauppa Lumoon Raumalle. Tuotteita on saatavissa myös kesäisin tilan omassa aittakahvilassa. Pirasten myllytuotteilla on uskollinen asiakaskun-

ta, joka arvostaa tuotteiden makua ja laatua. Myydyin tuote on kaurahiutale, ja valikoimaan kuuluu myös erikoistuotteita, kuten vehnä- ja ohrajauhosta sekoitettu käyttövalmis lettujauho ja kesäaikaan valmistettava talkkunajauho. Lampaiden liha myydään suoraan paikallisen teurastamon kautta eteenpäin. Vuodista Tiia-Mari valmistaa tilaustöinä kirjailtuja vällyjä asiakkaiden toiveiden mukaan ja myy vuotia myös sellaisenaan. Kasvinviljelyn ja lampaiden pidon lisäksi isäntäpari haluaa suunnata myös maatilamatkailuun. Tilan maille Kokemäenjoen rannalle on rakennettu 12 hengen mökki, jota vuokrataan ympäri vuoden. Matkailijoille on tarjolla myös savusauna ja grillitupa. Osa Pyhän Olavin kirkkoon tutustuvista matkailijoista poikkeaa myös Pirasen tilan aittakahvilassa. Piraset ovat havainneet, että tilalla tarvitaan useita eri tuotantosuuntia. Tilan kannattavuus koostuu useasta eri palasesta ja niiden yhteensovittamisesta. Kokonaisuuteen kuuluu myös tilan ulkopuolella tehtävä työ. Arjen työn vastapainona Pirasilla on vahva tunne maiseman erityisyydestä ja omasta paikasta sen keskellä. – Luonto, kotieläimet ja me ihmiset elämme tässä yhdessä. On sykähdyttävää seurata, kun esimerkiksi kauniina kesäaamuna hevoset ja lampaat askeltavat verkkaisesti laitumen poikki kohti pihaa, Niilo kertoo. – Etenkin kauniilla säällä maisema nousee omaan loistoonsa, ja silloin olen kiitollinen, kun saan asua ja tehdä työtä täällä, Tiia-Mari lisää. 35


Yrjölän marjatila – marjanviljelyä maisematiellä Tiina Harrinkarin ja Tommi Yrjölän marjatila sijaitsee Hämeenkyrön Maisematien varrella. Tilamyymälä Puimasuulin maisematornista avautuu näkymä marjatilan rinteiden ja alhaalla välkkyvän, saarien täplittämän Enonselän yli. Tilalla viljellään mansikkaa, vadelmaa, herukoita, karviaista, pensasmustikkaa, saskatoonia ja omenaa. Pihapiirin tuntumassa kasvaa luumu-, kriikuna- ja päärynäpuita. Tilalla tuotetaan myös vihanneksia ja juureksia, joista tärkeimmät ovat peruna ja herne. Marjatilan työt alkavat säiden salliessa helmi-maaliskuussa hedelmäpuiden ja marjapensaiden leikkuulla. Maaliskuussa istutetaan mansikat, vihannekset ja perunat. Satokausi käynnistyy kesäkuussa mansikanpoiminnalla ja jatkuu pitkälle syksyyn. Lokakuussa poimitaan viimeiset omenat ja nostetaan perunat ja sipulit. Marjoja myydään kesällä itsepoimintana ja muulloin pakasteina. Satokauden ajan tilamyymälässä on tarjolla tuoreita marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja juureksia sekä oman tilan marjoista valmistettuja mehuja, hilloja ja limonadeja. Tilamyymälässä myydään myös lähialueen muiden tilojen tuotteita. – Varmaankin minun ansiostani meillä on myös eläimiä. Arvostan niitä, ja minulle on tärkeää, että pystyn hyödyntämään kasvattamani eläimet monipuolisesti, Tiina kertoo. Tilamyymälässä myydään lampaanlihaa, villalankaa sekä Tiinan vällyiksi valmistamia vuotia. Toisinaan myynnissä on myös yhteistyökumppanin valmistamaa Mustalammas-saippuaa, jonka raaka-aineita ovat saippuoitu lampaanrasva, vesi ja terva. Tilan luonnon- ja metsälaitumilla kulkeva lammaskatras pitää maiseman avoimena, ja lantaa käytetään pelloilla maanparannusaineena.

– Meidän ohjenuoramme tilakokonaisuuden hallitsemisessa ovat kolme eetä: ekonomia, ekologia ja eettisyys. Näistä lähtökohdista käsin käymme säännöllisesti läpi kehittämismahdollisuuksia. Osallistumme myös tutkimushankkeisiin, joiden työpajoissa voimme oppia jotain uutta, kuten viimeksi herukan ja pensasmustikan uuden leikkuutekniikan, Tiina selittää. Tällä hetkellä Yrjölän marjatila on mukana Luonnonvarakeskuksen ja Eviran mansikan alkuperätutkimuksessa, jonka avulla kehitetään menetelmiä Suomessa myytävän mansikan alkuperän valvontaan. Tietoa ja inspiraatiota haetaan välillä kauempaakin. Tilan marjoista valmistettua jäätelöä, marjagelatoa, ei olisi ilman marraskuista kurssimatkaa Italiaan. – Halusimme keksiä kesäkahvilamme tarjontaan jotain uutta. Ilmoittauduimme mukaan Italiassa pidettävälle jäätelönvalmistuskurssille, ja matkan tuliaisina oli italiaistyyppisen jäätelön valmistuksen perustiedot, Tiina muistelee. Tuotannon kehittäminen ja talouden hallinta vaativat sekä intoa suunnitella uutta että kokemusta. Vertaistukea antavat isännän vanhemmat, nyt jo eläkkeellä oleva yrittäjäpari. Satokauden aikana tilalla työskentelee 70–80 työntekijää. – Palkkaamme mielellämme paikallisia nuoria. Parhaat tapaukset tulevat meille 14-vuotiaina ja palaavat joka kesä siihen saakka, kunnes jättävät kotikontunsa ja lähtevät opintojensa jälkeen omille urilleen. Hyviä tyyppejä ovat kaikki, meillä ei muunlaisia töissä olekaan, kehuu Tiina. 37


Wiljakan tila – ikiaikainen ja nykyaikainen Ikaalisissa sijaitsevan Wiljakan tilan historia ulottuu useiden satojen vuosien päähän. Tilan nykyinen isäntäpari, Juha Wiljakka ja Elina Hankala, jatkavat tilan pitoa kummallekin tutussa Heittolanlahden järvimaisemassa. Sukupolvenvaihdoksen aikaan Wiljakan tila oli viljanviljelytila, mutta isäntäparin mielestä myös eläimet kuuluvat perinteiselle maatilalle. Viljanviljelyn ohella Juha ja Elina ryhtyivät lampureiksi ja ovat nyt kasvattaneet suomenlampaita kuusi vuotta. Uuhien määrä on hiljalleen kasvanut, ja tilalla laiduntaa kesäisin jo 80 uuhta. – Lammas on monipuolinen kotieläin, josta saadaan lihaa, taljoja ja villaa. Lisäksi se huolehtii maisemanhoidosta, kehuu Juha. Luomutilalla kotieläimet ovat tärkeitä myös siksi, että ne tuottavat lantaa peltojen lannoitteeksi. Lampaat myös auttavat säilyttämään laidunalueiden luonnonlajiston monimuotoisuutta. Lampaille rehun laatu on tärkeää. Ruokinnan perustana ovat hyvä säilörehu ja laidunnurmi. Rehun laatua tarkkaillaan säännöllisesti, ja ruokinnassa noudatetaan tarkkaa suunnitelmaa. Ensiluokkaisen rehun ja laidunkierron avulla lampaat pysyvät terveinä, eikä niitä tarvitse lääkitä usein. Aluksi lampolana toimi vanha 1800-luvulla rakennettu kivinavetta, mutta sittemmin katraalle on rakennettu pihatto, jossa myös eläinten hoitajien on helpompi työskennellä. Elinan erikoisalaa ovat lampaantaljat ja lampaanvilla. – Suomenlampaan villa on hyvää ja laadukasta, mutta sitä tuotteistetaan toistaiseksi vähän, hän kertoo. Lampaiden villassa on aina eroja, ja siksi jalostuksella pyritään tuottamaan lampaita, joiden villa on laadultaan mahdollisimman hyvää. Uuh-

ten lisäksi Wiljakan tilan katraassa onkin viisi tarkoin valittua siitospässiä, ja pässejä myös myydään tilalta jalostusta varten. Parhaiten langaksi sopii syksyllä laidunkauden jälkeen kerittävä villa. Suomenlampaasta saadaan valkoista, ruskeaa ja mustaa villaa. Vain puhdas villa otetaan talteen, lajitellaan väreittäin ja toimitetaan kehräämöön. Kehräämössä raakavilla pestään ja kehrätään langoiksi. Kun villat saadaan takaisin kehräämöstä, valmiit vyyhdit pestään kotona vielä kerran siten, että villan luonnollinen lanoliini jää villaan. – Valmis villalanka on pehmeää, ja siitä on nautinto tehdä käsitöitä, kertoo Elina, joka on itsekin innokas käsityöihminen ja harrastanut neulomista pienestä pitäen. Wiljakan tilan valkoiset, mustat ja ruskeat langat ovat värjäämättömiä, mutta osan valkoisista langoista Elina värjää luonnosta saatavilla väreillä. Hän käyttää vuodenajan mukaan muun muassa mesiangervoa, maitohorsmaa, koivua, lupiinia ja saarnea. Elina suosii puuvartisista kasveista saatavia värejä, sillä ne ovat hänen mielestään pysyvimpiä. Omien lampaiden villoista kehrätyt ja lähiympäristöstä kerätyillä kasveilla värjätyt langat ovat niin paikallisia tuotteita kuin mahdollista. Wiljakan tilan isäntäparille on tärkeää pitää vanha sukutila elinvoimaisena. – Haluamme kehittää tilaa ja luovuttaa sen seuraavalle sukupolvelle hyvässä kunnossa, sanoo Juha. 39


Hyödynmaan tila – härkäpavun uusi tuleminen Avarat mäntykankaat ja sinisinä pilkahtelevat järvenselät vuorottelevat matkalla Pohjois-Pirkanmaalla sijaitsevalle Hyödynmaan tilalle. Anne Hyödynmaa ja Saku Ikäheimo viljelevät härkäpapua ja tattaria Annen kotitilalla Mänttä-Vilppulassa. Annen vanhemmat aloittivat tattarin-, rypsin- ja kuminanviljelyn lopetettuaan lypsykarjan pidon 1990-luvulla. Nuori isäntäpari on rakentanut oman talon vanhan tilakeskuksen tuntumaan ja erikoistunut gluteenittomien kasvien viljelyyn. Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista, ja Suomessakin sitä on viljelty jo keskiajalla. Myöhemmin peruna ja herne syrjäyttivät härkäpavun ravintokasvina, ja sen viljely väheni. Kotimaisia lajikkeita on kuitenkin säilynyt viljelyssä eri puolilla maata, ja vanhoja härkäpapukantoja on saatu talteen jalostusta varten. Nyt härkäpapu on noussut uudelleen suosioon kasvisruokavalioiden yleistyessä. – Härkäpavun sisältämistä kaloreista proteiinia on 29 %, joten se on hyvä proteiinin lähde. Härkäpapujauho ja -rouhe sopivat hyvin leivontaan ja kaikkeen ruoanlaittoon, Anne kertoo. Hyödynmaan tilalla viljellään suomalaista Kontu-härkäpapulajiketta. Viljely on onnistunut hyvin, sillä härkäpapu ei ole kylmänarka, vaan se kestää hyvin hallaa. Härkäpapu on hyönteispölytteinen, ja Hyödynmaan tilalla pölytyksen onnistumisen varmistavat tarhamehiläiset, joiden pesät tuttu mehiläistarhuri tuo keväisin pellon laitaan. Tattarin ja härkäpavun lannoitustarve on vähäinen, mikä säästää viljelykustannuksia. Härkäpapua ja tattaria viljellään peltolohkoilla vuorotellen, ja lohkoilla viljellään säännöllisesti myös viherlannoituskasveja. Härkäpavun puinnin aikaan sään tulisi olla hyvä, jotta sato saadaan talteen mahdollisimman

kuivana. Härkäpapu voidaan korjata tavallisella leikkuupuimurilla. Sato kuivataan yhteistyökumppanin kuivurissa, jota käytetään vain gluteenittomien tuotteiden kuivaamiseen. Lopuksi roskat seulotaan pois mekaanisesti. Hyödynmaan tila tuottaa härkäpapua keskimäärin noin 1 000 kiloa vuodessa, ja siitä valmistetaan kotimyllyllä jauhoja ja rouhetta. Tuotteet pakataan tilalla itse ja myydään lähialueen suoramyyntimyymälöissä Vilppulassa, Ruovedellä, Virroilla ja Keuruulla. Anne myy tuotteita myös useissa Pirkanmaan REKO-ruokapiireissä ja kylämarkkinoilla kesäaikaan. – Asiakkaiden tapaaminen on aina mukavaa, ja asiakkailta saa palautetta ja toiveita erilaisista tuotteista, Anne toteaa. Vaikka suoramyynnistä saatava kate onkin parempi kuin jos tuotteet myytäisiin vähittäiskaupan kautta, on tuottajalle jäävä tulo kuitenkin pieni. Sivutoimisella tilalla maatalouden byrokratia vie paljon aikaa suhteessa tuottavaan työhön, ja muutoksia esimerkiksi tukiehtoihin tulee vuosittain. – On kuitenkin palkitsevaa saada elää luonnon keskellä ja työskennellä ulkona. Muutaman sadan asukkaan Pohjaslahden kylällä toimii aktiivisesti useita yhdistyksiä ja urheiluseura. – Täällä on hyvä elää ja kasvattaa lapset. Me haluamme jatkaa maanviljelyä tässä kotitilallani ja samalla vaalia maaseudun kulttuurimaisemaa, Anne pohtii. 41


Reseptit

Sadonkorjuun juhla Satokausi huipentuu syksyn runsauteen. Järjestä yhdessä ystävien ja naapureiden kanssa sadonkorjuujuhla, leivo herkullista puolukkaleipää ja haukkaa syysauringon punerruttamaa omenaa.

43


PORKKANA-HÄRKÄPAPUOHUKAISET

jottavaksi. Kuulaan syysauringon punerruttamat puolukat, täyteläinen piimä ja makea siirappi tekevät puolukkaleivästä kirpeänmakeaa ja mehevää. Tämän ohjeen luomujauhot ovat peräisin Pirasen luomutilalta. Lue lisää tilasta sivulta 35.

Härkäpapujauhot sopivat mainiosti ohukaisten valmistamiseen. Porkkanaraaste antaa härkäpapujauhoista tehdyille ohukaisille mukavan säväyksen. Ohukaiset sopivat välipalaksi makean hillon kera tai iltapalaksi suolaisen täytteen kanssa. Kun käytät gluteenittomia kaurahiutaleita, sopivat ohukaiset myös keliaakikoille. Härkäpapu on proteiinipitoinen kasvi, ja se antaa hyvän lisän niin kasvis- kuin sekaruokavalioonkin. Härkäpapujauho ei sisällä sitkoa, mutta se soveltuu hyvin leivontaan. Sämpylätaikinaan lisättynä härkäpapujauhot tuovat täyteläisyyttä. Monet makeat leivonnaiset, kuten esimerkiksi porkkana- ja taatelikakku, onnistuvat hyvin pelkistä härkäpapujauhoista. Myös kalan leivitykseen härkäpapujauho on oiva valinta. Tämän ohjeen härkäpapujauhot tulevat Hyödynmaan tilalta Pohjaslahdelta, Mänttä-Vilppulasta. Lue lisää Hyödynmaan tilasta sivulta 41.

Ainekset 2 dl Pirasen luomutilan ruisjauhoja ½ dl Pirasen luomutilan kaurahiutaleita 3 dl Pirasen luomutilan vehnäjauhoja ½ tl suolaa ½ tl leivinjauhetta 1 tl ruokasoodaa 2 ½–3 dl piimää ½ dl siirappia 1 dl survottuja puolukoita Ohjeet 1. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään. 2. Sekoita piimä, siirappi ja puolukat keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita mahdollisimman vähän. 3. Vuoraa pitkulainen kakkuvuoka (1½ l) leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja tasoita. 4. Paista 175 asteessa uunin alatasossa noin 40 minuuttia. Ota leipä pois vuoasta ja anna olla vielä hetki uunissa ilman vuokaa. 5. Anna jäähtyä. Puolukkaleipä on parhaimmillaan hiukan lämpimänä.

Ainekset 3 ½ dl maitoa 1 ½ dl porkkanaraastetta 1 ½ dl Hyödynmaan tilan härkäpapujauhoja ½ dl kaurahiutaleita 1 kananmuna 3/4 tl suolaa 1 tl sokeria 2 rkl sulatettua margariinia tai voita

VISPIPUUROUNELMA

Ohjeet 1. Sekoita maidon joukkoon muut aineet. Anna taikinan turvota noin 20 minuuttia. 2. Paista ohukaispannulla miedolla lämmöllä pieniä ohukaisia. Käytä paistamisessa tarpeen mukaan apuna rasvaa.

Pirteä, mustaherukkainen spelttivispipuuro ja lempeä vaniljakiisseli maistuvat ihanilta yhdessä. Vispipuuron voi nauttia perinteiseen tapaan maidon kera välipalana, mutta vaniljakiisseli tekee tutusta vispipuurosta herkullisen jälkiruoan. Näyttävyyttä annoksiin syntyy, kun kokoat ne kerroksittain lasiin tai jälkiruokamaljaan. Speltti on vehnänsukuinen jalostamaton vilja, jota on viljelty jo tuhansia vuosia. Spelttiä viljellään Keski-Euroopassa edelleen, ja Suomessa speltin viljely aloitettiin uudelleen 1990-luvulla.

MEHEVÄ PUOLUKKALEIPÄ Puolukkaleipä maistuu herkulliselta syksyisten vihannes- ja juureskeittojen kanssa. Puolukkaleipä sopii myös kahvin tai teen kanssa tar44


SunSpelt on tamperelainen yritys, jonka tuotevalikoimassa on erilaisia suomalaisesta luomuspeltistä valmistettuja tuotteita, kuten jauhoja, hiutaleita, suurimoita, pastaa, kuitulisiä, näkkileipää ja lakritsia. Speltin ohella yritys valmistaa tuotteita myös kotimaisesta, luontaisesti gluteenittomasta luomukvinoasta.

ta ja vaniljakiisselistä jälkiruoka-annoksia kerroksittain annosmaljoihin.

Ainekset (10 annosta) 1 l vettä 2–3 dl mustaherukoita survottuna 1 ½ dl SunSpeltin spelttimannaa ¼ tl suolaa 1 dl sokeria Vaniljakiisseli 50 g voita 4 dl maitoa ¾ dl sokeria 2 tl vaniljasokeria 2 rkl maissitärkkelystä 3 kananmunaa

Ohjeet 1. Mittaa vesi ja marjasurvos kattilaan. Keitä noin kolme minuuttia ja siivilöi seos halutessasi. 2. Kuumenna mehu uudelleen kiehuvaksi. Lisää suola, sokeri ja mannasuurimot kiehuvaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Anna puuron kiehua viisi minuuttia välillä sekoittaen ja anna sen sitten hautua kannen alla muutaman minuutin ajan. 3. Jäähdytä puuro viileäksi ja vatkaa se sitten kuohkeaksi sähkövatkaimella. 4. Valmista vaniljakiisseli. Mittaa maito ja voi kattilaan. Yhdistä muut raaka-aineet kulhossa, ja vatkaa ne vispilällä tasaiseksi. Laita kattila levylle kuumenemaan, ja nosta kattila sivuun, kun maito kiehahtaa. Kaada muut raaka-aineet ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kiehahtaneeseen maidon ja voin seokseen. Laita kattila takaisin liedelle ja sekoita koko ajan. 5. Ota kattila pois liedeltä, kun vaniljakiisseli on paksuuntunut. Jäähdytä. Kokoa vispipuuros45


Talvi


48


kankaanpään tila – karjaa ja luonnon lajirunsauta Herefordkarjaa kasvattavan Kankaanpään tilan maisema on pysäyttävän kaunis. Peltojen ja hakamaiden takana siintää järvi. Rakennukset on sijoitettu jokisuussa kohoavalle kalliokumpareelle. Luonnon eläimistö on lajeiltaan runsas. Jokirannasta voi talvella löytää saukon laskettelujäljet, ja pellon poikki kulkee ketun polku. Läheinen laidunvuori on luonnonsuojelualue, jossa pöllöt ja huuhkaja aloittavat iltaöisen huhuilunsa helmikuussa. Kesällä puiden oksistosta ja peltoaukeiden takaa kuulee mustarastaan, taivaanvuohen, pääskysten ja satakielen ääniä. Lehmien peltolaitumien kasvilajisto koostuu kymmenestä monivuotisesta viljelykasvista. Niitä täydennetään tarpeen ja kokeiluhalun mukaan yksivuotisilla nurmikasveilla. Laidunnus lisää myös luonnonlajiston määrää. Luonnonlaitumilla erilaiset kellot, virnat, matarat ja siankärsämö ovat oleellinen osa eläinten kesäkattausta. Kevään airut on kevätkynsimö, joka kukkii harjulla valkoisena lauttana hyvissä ajoin ennen karjan tuloa laitumelle. Keskikesällä laidun kuhisee pienelämää perhosista kuoriaisiin. Karjatilan työt vaihtelevat vuodenkierron mukana. Kevään poikimakautta seuraavat laidunten täydennyskylvöt ja aitatyöt. Laidunruokinnan

aloittamisen jälkeen eläimiä siirretään laitumilta toisille säiden ja nurmien kasvuvaiheen mukaan. Sisäruokintakauden rehut ja kuivikkeet korjataan varastoon. Päivittäin toistuvien töiden lisäksi tehdään karjanjalostukseen ja maaperän hoitoon liittyviä päätöksiä, jotka ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Kaiken tekemisen taustalla on tarkoituksenmukainen ja pitkäjänteinen huolenpito karjasta, laitumista ja ympäröivästä luonnosta. Kankaanpäässä eläimiä on arvioitu 40 vuoden ajan systemaattisesti ja kehitetty jalostustavoitteita vastaavaksi. Yhdessä toisten lihakarjatilojen kanssa tuotantoa on viety haluttuun suuntaan seuraamalla vasikoiden kasvuominaisuuksia, karjan hedelmällisyyttä, tuotannon kestävyyttä ja lihan laatua. Koko alan kehitystyö ja sen tulokset ovat asialle omistautuneen, maailmanlaajuisen ammattilaisketjun aikaansaannoksia. Verkostossa on tärkeää ystävyys ja yhteisen kokemuksen ja innostuksen jakaminen. Työtä tehdään sydämellä ja ylpeydellä, tilan hoidolle omistautuneina. Eläimiin suhtaudutaan arvostavasti ja kiinnostuneesti. 49


Mattila Bros. – perinteistä saunapalvia ja kotisirkkapihvejä Kankaanpääläinen Iivari Mattila valmisti aikoinaan palvikinkkua omassa savusaunassaan kokemuksen tuomalla varmuudella. Myös perheen pojat, Leo ja Kauko, perehtyivät palvikinkun valmistuksen saloihin jo varhain ja päättivät perustaa aikuistuttuaan lihajajostamon. Yrityksen perustamiseen tarvittiin tietenkin pääomaa, ja niinpä Leo vietti vuoden Kanadassa metsätöissä. Ulkomaan tienesteillä veljekset ostivat ensimmäiset porsaat ja perustivat Veljekset Mattilan lihanjalostamon Ylöjärvelle vuonna 1958. Yrityksen juuret ja perinteet ovat edelleen läsnä työtavoissa ja pyrkimyksessä parhaaseen mahdolliseen laatuun. Johdossa on jo kolmas sukupolvi, yrityksen nimi on nykyisin Mattila Bros., ja työntekijöiden määrä on kasvanut useisiin kymmeniin. Saunapalvikinkkua tehdään kuitenkin edelleen perinteiseen tapaan. – Tehtaan sydämenä on 30-neliöinen savusauna, kertoo toimitusjohtaja Tero Sivula. Savusaunassa valmistuu kerralla 4 000 kiloa palvikinkkua, jossa maistuu aidon savun aromi. Vaikka lämmityksestä vastaavaa työntekijää tituleerataan vieläkin saunamajuriksi, ja sauna lämpenee järeillä leppähaloilla, on valmistusprosessi tarkkaan valvottua ja säänneltyä. – Suomessa elintarvikealaa valvotaan tarkasti, mutta kokemus auttaa meitä sovittamaan uudet määräykset osaksi tuotantoprosessia. Mattila tuottaa vuodessa noin miljoona kiloa lihajalosteita. Myyntialueena on koko Suomi. Tuotteista myydään vähittäiskaupan kautta noin 60 %, loput menevät ammattikeittiöille. Valikoimaan kuuluvat saunapalvattujen tuotteiden lisäksi uunikypsennetyt leikkeleet, paahtofileet, kasslerit, makkarat ja nakit. Perinteisen lihahyytelön suosio ei horju, vaikka kuluttajille maistuvat nykyisin myös nyhtöpossu ja -kalkkuna.

Tuotantoeläinten hyvinvointi on seikka, johon Mattilassa halutaan kiinnittää entistä enemmän huomiota. Osa Mattilan tuotteissa käytetystä sianlihasta tulee sopimustiloilta, joilla emakot ja porsaat oleskelevat pihatoissa ja ulkoaitauksissa. Sopimustilat ovat sitoutuneet kasvattamaan eläimet siten, että ne voivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Tuotannon eri vaiheet on sovittu yksityiskohtaisesti tilojen kanssa, ja possujen elämä tunnetaan Mattilassa alusta loppuun saakka. Kuluttajat ja kauppa ovat ottaneet Vapaa possu -tuotteet niin hyvin vastaan, että vapaina kasvaneiden sikojen osuutta tuotannossa halutaan edelleen lisätä. – Tämä tuotantotapa tietenkin edellyttää, että tuottajalle maksetaan lihasta normaalia korkeampaa hintaa, toteaa Tero. Myös uusia tuotteita kehitetään koko ajan koko ajan. Sirkat otettiin tuotekehittelyyn mukaan heti, kun niitä tuli saataville. Mattilassa on havaittu, että erityisesti nuoret kuluttajat ovat ennakkoluulottomia ja kaipaavat uusia proteiininlähteitä entisten rinnalle. Mattilan valikoimassa on nyt kasviskotisirkkapihvejä, sirkkamakkaraa ja -nakkeja. Myynnin kasvu tulee tällä hetkellä Vapaa possu -tuotteiden ohella myös sirkkatuotteista. – Jo edeltävät sukupolvet ovat tehneet meillä rohkeita ratkaisuja ja selviytyneet monenlaisista haasteista uudistamalla yritystä. Me arvostamme perinteitä, mutta haluamme yhtä lailla olla ajassa mukana ja avoimia myös kaikelle uudelle, Tero sanoo. 51


52


Rönnvikin viinitila – tilaviinien taitaja Rönnvikin viinitilan yli satavuotias, villiviinin peittämä päärakennus hallitsee vanhan maatilan pihapiiriä. Päärakennuksen rakennutti 1800-luvulla raittiusmiehenä tunnettu tilanomistaja ja kamreeri Schrey. Rönnvik oli pitkään perinteinen karjatila. 1980-luvulla nautakarja vaihtui siipikarjaksi ja viljelyyn otettiin myös vihanneksia, juureksia ja marjoja. Toiveissa oli löytää uusia tapoja jalostaa oman tilan raaka-aineita. Samoihin aikoihin tilan emäntä Eila Rönni huomasi sattumalta lehdessä ilmoituksen Muuruveden maatalousoppilaitoksen järjestämästä tilaviinin valmistuskurssista, ja tilan isäntä osallistui kurssille. Muutamaa vuotta myöhemmin Suomen EU-jäsenyyden myötä alkoholijuomien valmistaminen ja myynti vapautuivat. Rönnvik sai vähittäismyyntiluvan ensimmäisten joukossa ja aloitti tilaviinien valmistamisen ja myynnin. Yleisön kiinnostus tilaviineihin oli suurta, ja ensimmäiset erät Kostia-viherherukkaviiniä, Kyllön kutsu -mansikkaviiniä ja Rönnvik-viherherukkaviiniä myytiin loppuun parissa kuukaudessa. Lyhyessä ajassa Rönnvikistä tuli Suomen tunnetuin tilaviinitila. Tilaviinien valikoimaa ja palvelutarjontaa laajennettiin Rönnvikissä nopeaan tahtiin. Yleisön pyynnöstä pihapiirin vanhaan talliin perustettiin ensin kesäkahvila, sitten ravintola ja juhla- ja kokoustilat. Kesäkahvilan kylkeen perustettiin puoti ja tallissa ryhdyttiin pitämään taidenäyttelyitä. Tilaviinien valikoima on kasvanut kahdesta kahdeksaantoista, ja lisäksi Rönnvik valmistaa liköörejä ja calvadostyyppistä omenatislettä. Rönnvik käyttää tilaviinien raaka-aineena pääasiassa lähialueen ja oman tilan musta-, punaja viherherukkaa. Mustaherukkaa viljellään useita

eri lajikkeita, joiden joukossa on myös vanha, alusta pitäen Rönnvikissä viljelyssä ollut Öjeby-lajike. – Asiakkaat ovat kiinnostuneita, kun kerron tilaviiniemme raaka-aineiden alkuperästä. Monille tilaviineissä maistuva herukka on nostalginen maku, ja tilaviinit sopivat myös niille, jotka eivät siedä rypäleviinien tanniineja, Eila kertoo. Tilaviinin valmistus aloitetaan tuorepuristamalla marjat ensin mehuksi. Käymisprosessin jälkeen viiniä kypsytetään 2–6 kuukautta, jonka jälkeen lopullinen tilaviini luodaan erilaisia kuivia perusviinejä sekoittamalla. Vuosien mittaan kehittynyt ammattitaito ja raaka-aineiden monipuolisuus innostavat kehittelemään uusia tuotteita. Rönnvikissä on aloitettu myös oluen valmistaminen. Panimo perustettiin vuonna 2014 yhteistyössä Olutverstas Oy:n kanssa, ja se valmistaa erikoisoluita ravintoloille ja kauppoihin. Rönnvikillä on jo oma nimikko-olut, Rönnvikin Vaalea. Rönnvikin tilaviinit ovat voittaneet kilpailuissa ensimmäisen sijan useita kertoja, ja monet tilaviinit ovat saaneet tilaviinien luokituksessa korkeimmat pisteet. Rönnvikin tilan perustaja, kamreeri Schrey tuskin osasi raittiusmiehenä arvata, että jonain päivänä Rönnvikissä valmistettaisiin alkoholijuomia. Eila Rönnikään ei osannut kuvitella Rönnvikin tuotteiden voittokulkua silloin, kun ensimmäisiä viinieriä pullotettiin. – Toivon, että suomalaiset olisivat tulevaisuudessakin ylpeitä oman maan raaka-aineista, ja että lähellä tuotettujen ruokien ja juomien arvostuksesta tulisi pysyvää, Eila toteaa. 53


Herkkujuustola – herkät aistit, rautainen ammattitaito Mouhijärveläisen Herkkujuustolan kypsyttämössä juustokiekot lepäävät hyllyillään säntillisissä riveissä. Juustomestari Peter Dörig nostaa hyllyltä neljä kuukautta kypsyneen kullankeltaisen juuston – sen tuoksu on voimakas ja täyteläinen. Peter on kotoisin Sveitsistä, pienestä Leuteneggin kylästä, jossa hänen vanhempansa pitivät juustolaa neljänkymmenen vuoden ajan. Peter työskenteli siellä koulupojasta lähtien ja hankki myöhemmin juustomestarin koulutuksen. Muutettuaan Suomeen Peter kaipasi voimakkaita juustoja, joihin oli Sveitsissä tottunut. Kun Peterille vuonna 2002 tarjoutui tilaisuus juustolan perustamiseen Mouhijärven Selkeen kartanon tyhjilleen jääneeseen meijeriin, hän päätti ryhtyä valmistamaan sellaisia juustoja, jollaisia Suomesta ei vielä tuolloin saanut. Juustolan alkutaival oli haastava, sillä juustoja oli kypsytettävä vähintään neljä kuukautta, ennen kuin niitä saattoi toimittaa myyntiin. Samaan aikaan oli kuitenkin maksettava juustolan vuokraa, lyhennettävä laitteiden hankkimista varten otettua lainaa ja ostettava maitoa meijeristä. Aluksi juustoja toimitettiin kauppahalleihin ja erikoiskauppoihin, mutta vähitellen myös suuret ruokakaupat halusivat niitä valikoimiinsa. Lähiruoan lisääntynyt suosio sai suuren yleisön kiinnostumaan paikallisesti valmistetuista laatujuustoista. Herkkujuustolan juustojen raaka-aineena on lähitilojen lehmänmaito, joka saadaan paikalliselta meijeriltä ja pastöroidaan juustolassa. Tärkeintä raaka-aineessa on maidon tuoreus, sillä maidon rasva- ja valkuaispitoisuuden lisäksi maidon mikrobiologinen tasapaino on tärkeää juuston valmistuksessa. Juustola käyttää vuodessa noin 300 000 litraa maitoa, josta saadaan noin 30 000 kiloa

valmista juustoa. Juuston valmistamisessa olennaista on oikeanlaisten hapatteiden ja juoksutteiden käytön lisäksi juustontekijän kokemus ja harjaantuminen. – Hyvällä juustomestarilla ovat koko ajan aistit avoinna: juustomassan haju, maku ja koostumus kertovat, että kaikki sujuu kuten pitääkin. Juusto on herkkä tuote, ja kaikki osatekijät ja työvaiheet maidon laadusta pakkausmateriaalin valintaan vaikuttavat lopputulokseen, kertoo Peter. Herkkujuustolassa valmistetaan juustoja sveitsiläiseen tapaan, mutta niissä maistuvat suomalainen raaka-aine ja suomalainen luonto. Herkkujuustolan ensimmäinen juusto oli appenzellertyyppinen Vilho-juusto, joka on edelleen juustoista suosituin. Metsäntuoksuiseen mäntyviiluun pakattu Metsuri-punahomejuusto taas on juustovalikoiman uusimpia tulokkaita. Metsuri-juustosta ollaan ylpeitä, sillä juustoalan ammattilaiset ovat kehuneet sitä suomalaisen juustonvalmistuksen kulmakiveksi. Palkitsevin hetki yrittäjän taipaleella on tähän mennessä ollut Suomen Juustonvalmistajain yhdistyksen myöntämä Vuoden juustomestarin palkinto vuonna 2016. Herkkujuustolassa ei kuitenkaan levätä, vaan rakennetaan uutta juustolaa, jossa tuotantoa voidaan kasvattaa moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Rohkeus ja luottamus tulevaisuuteen ovat yrittäjäperheen voimavara, joka on yhtä tärkeä kuin juustomestarin herkät aistit ja rautainen ammattitaito. 55


Reseptit

Sydäntalven parhaat ruokahetket Talvella maistuvat syvät, vivahteikkaat maut. Hauduta pataruoka mureaksi, paahda juureksiin täyteläinen aromi ja päätä juhla-ateria unohtumattomalla jälkiruoalla.

57


OLUT-LIHAPATA

kypsennyksen aikana, että padassa on riittävästi nestettä ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää ja mureaa, ota pata uunista. Tarkista maku, ja tarjoile olut-lihapata esimerkiksi perunamuusin kera.

Pitkään hautunut, höyryävä ja murea lihapata on talven parasta ruokaa. Olut-lihapadassa pirkanmaalaisen naudanlihan ja käsityöläisoluen maut liittyvät yhteen. Eri puolilla Pirkanmaata tuotetaan angus-, charolais-, hereford- ja ylämaankarjan lihaa ja myös suomenkarjan lihaa. Lisää makua ja syvyyttä naudanlihasta valmistettuun lihapataan tuo tumma olut. Tässä ohjeessa käytetään Pyynikin käsityöläispanimon mustaa ja suodattamatonta Sessio Stout -pintahiivaolutta.

PAAHDETTU ROSOLLI Rosolli on perunasta, porkkanasta ja punajuuresta valmistettu salaatti, joka perinteisesti kuuluu jouluajan juhlapöytään. Tavallisimmin rosollin juurekset keitetään, pilkotaan ja tarjotaan vaahdotetun kermakastikkeen kera. Rosollin voi valmistaa myös uunissa paahtamalla, jolloin kastikkeeksi sopii parhaiten öljypohjainen marinadi. Paahdettu rosolli sopii hyvin myös savukalan lisäkkeeksi. Hyvät ja mehevät juurekset antavat rosollille parhaan maun. Syksyllä ja joulun alla kotimaiset juurekset ovat parhaimmillaan. Tässä ohjeessa rosolli valmistetaan Rekolan puutarhan juureksista. Rekolan puutarhan juurekset, vihannekset, kaalit ja yrtit ovat biodynaamisesti luomuviljeltyjä, ja ne kasvavat avomaalla vuoroviljelyn periaatteiden mukaan.

Ainekset 500 g rotukarjan tai suomenkarjan palapaistia 1 sipuli 1 valkosipulinkynsi 2 porkkanaa 200 g lanttua 0,33 l Pyynikin käsityöläispanimon Sessio Stout -olutta 1–2 dl vettä 2 rkl tomaattipyreetä 2 rkl Worcestershire-kastiketta 2 tl savustettua paprikajauhetta 2 tl sokeria 1–2 tl suolaa ½ tl mustapippuria (kokonainen)

Ainekset 400 g Rekolan puutarhan porkkanoita 300 g Rekolan puutarhan punajuuria 3 rkl rypsiöljyä 2 Rekolan puutarhan sipulia 3 kotimaista omenaa

Ohjeet 1. Kuori ja pilko juurekset noin 2 x 2 cm:n kokoisiksi paloiksi ja suikaloi sipulit leveiksi suikaleiksi. 2. Leikkaa naudanpaisti noin 2 x 2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi. 3. Kuullota sipuleita ja juureksia rasvassa paistinpannulla. 4. Ruskista lihat pienissä erissä pannulla. 5. Laita ruskistetut lihat pataan ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla. 6. Kaada päälle olut ja lisää joukkoon tomaattipyree, Worcestershire-kastike, savupaprikajauhe ja sokeri. Sekoita ainekset hyvin. 7. Jos olut ei kunnolla peitä lihoja, lisää tarvittaessa 1–2 dl vettä. Laita pata kansi päällä uuniin 200 asteeseen ja kypsennä noin kaksi tuntia. Tarkista

Marinadi ½ dl rypsiöljyä 1 rkl balsamicoa ½ tl suolaa ¼ tl rouhittua mustapippuria ripaus sokeria ½ tl kuivattua siankärsämöä Ohjeet 1. Paloittele kuoritut porkkanat ja punajuuret lohkoiksi tai reiluiksi viipaleiksi. Pyöräytä ne rypsiöljyssä ja laita uunipellille niin, että punajuuri ei värjää porkkanaa. 58


2. Paahda juureksia uunissa 225 asteessa 20–25 minuuttia, kunnes ne ovat napakan kypsiä. 3. Sekoita marinadin aineet keskenään. 4. Viipaloi kuoritut sipulit ja sekoita niihin 2 rkl marinadia. Anna marinoitua 30 minuuttia. 5. Kuori ja lohko omenat. Kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria. 6. Sekoita kevyesti hiukan jäähtyneet juurekset ja kaada päälle loppu marinadi. Lisää joukkoon myös marinoidut sipulit. Anna jäähtyä ja maustua. 7. Lisää joukkoon omenat hiukan ennen tarjoilua, jotta punajuuri ei värjää niitä. Tarjoa joulupöydässä tai savukalan lisäkkeenä

1 dl kuohukermaa 40 g Suojärven Suklaatilan valkosuklaata Ohjeet 1. Sulata voi ja suklaa mikrossa. Lisää voi-suklaasulaan öljy, vesi, piimä ja sokerit. Sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa sekaisin. 2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne seokseen. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä vaivaa. 3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista uunissa 170 asteessa noin 15 minuuttia. Kakku on kypsä, kun hammastikulla kokeiltaessa tikkuun ei tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä ja valmista sillä välin kuorrute. 4. Sulata maitosuklaa mikrossa. Lisää sulan suklaan joukkoon kerma ja hämmennä sekaisin. 5. Sulata valkosuklaa ja laita se pursotinpussiin. 6. Kaada maitosuklaakuorrute jäähtyneen kakun päälle ja levitä tasaiseksi. Pursota valkosuklaasta raitoja maitosuklaakuorrutteen päälle. Tee marmorointikuviointi vetämällä hammastikulla valkosuklaaraitojen yli vuorotellen oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Kolmen suklaan kakku säilyy viileässä 2–3 päivän ajan.

KOLMEN SUKLAAN KAKKU Kolmen suklaan kakku vie herkuttelijalta kielen mennessään. Juhlavuutta leivonnaiseen tuo maitoja valkosuklaasta valmistettu näyttävä marmorointikuvio. Kakkuun voi myös lisätä tuttuja jouluisia mausteita kuten kanelia, inkivääriä tai neilikkaa. Tässä ohjeessa on käytetty ylöjärveläisen Suojärven Suklaatilan valmistamia suklaita. Kaikki tuotteet valmistetaan tilalla käsityönä ja niissä maistuvat suomalaiset maut, kuten puolukka, mustaherukka, tyrni, porkkana, terva, talkkuna, mesimarja ja salmiakki. Ainekset (uunipellillinen) 125 g voita 80 g Suojärven Suklaatilan tummaa suklaata  1 dl rypsiöljyä 2 dl vettä 1 ½ dl piimää 3 kananmunaa 1 ½ dl sokeria 1 ½ dl fariinisokeria  4 ¾ dl vehnäjauhoja 1 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta 1 ½ tl leivinjauhetta 1 tl ruokasoodaa ½ tl suolaa 1 rkl vaniljasokeria 160 g Suojärven Suklaatilan maitosuklaata 59


Mistä löydät lähiruokaa? Ostaessasi lähiruokaa suoraan sen tuottajalta tutustut tuottajaan, saat tietää miten ja missä ruoka on viljelty ja kasvatettu, ja voit esittää tuotteita koskevia toivomuksia. Mitä lyhyempi ruoan matka on tuottajalta kuluttajalle, sitä tuoreempaa ruoka on, ja sitä paremmalta se maistuu. Pirkanmaalaisen lähiruoan tuottajat ja valmistajat löydät helpoimmin valtakunnallisesta Aitoja makuja -hakupalvelusta, joka toimii osoitteessa aitojamakuja.fi. Hakupalvelussa on tällä hetkellä runsaat 200 pirkanmaalaista lähiruokayritystä, jotka tuottavat myllytuotteita, leipää ja leivonnaisia, vihanneksia ja juureksia, hedelmiä ja marjoja, maitoa ja maitotuotteita, lihaa ja lihajalosteita, kalaa, hunajaa, mehuja, tilaviinejä ja paljon muita paikallisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Palvelusta löydät tilan tai yrityksen käyntiosoitteen, aukioloajat ja yhteystiedot. Voit ostaa ruokaa suoraan tuottajalta myös oman lähialueesi REKO-ruokarenkaasta. REKO-ruokarenkaat ovat lähiruoan myynti- ja jakelukanava, joka toimii Facebookin suljetuissa ryhmissä. Myyjät ja ostajat sopivat ryhmissä tilauksista ja toimituksista. Pirkanmaalla on jo yli 25 vapaaehtoisvoimin toimivaa REKO-ruokarengasta. Lähiruokaa löydät myös kauppahalleista, toreilta, tilamyymälöistä ja tapahtumista ympäri maakuntaa. Tärkeimmät Pirkanmaan lähiruokatapahtumat ovat elokuussa järjestettävä Lähiruokasafari ja valtakunnallinen Osta tilalta! -päivä. Kun vierailet tilalla, pääset tutustumaan tilan isäntäväkeen, eläimiin ja tilan arkeen ja näet käytännössä, mistä ruoka tulee. Monet pirkanmaalaiset tilat tarjoavat matkailu- ja ateriapalveluja kesäaikaan tai ympäri vuoden. Voit suunnitella maakuntaan suuntautuvan lomareittisi Ruokaretki-sivuston avulla, jonka löydät osoitteesta ruokaretki.fi. 60


Parasta pöytään pirkanmaalta – lähiruokaa jokaiseen päivään -hanke Parasta pöytään Pirkanmaalta -hankkeen ovat toteuttaneet vuosina 2016–2018 Ahlman, Ekokumppanit Oy ja ProAgria Etelä-Suomi / Maa- ja kotitalousnaiset ry. Pirkanmaan ELY-keskus on myöntänyt hankkeelle rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Pirkanmaalla toimi vuonna 2017 noin 3 800 maatalous- ja puutarhayritystä ja noin 270 jalostavaa elintarvikealan yritystä. Parasta pöytään Pirkanmaalta -hanke on toiminnallaan pyrkinyt edistämään maakunnassa tuotetun ja jalostetun ruoan tunnettuutta ja saatavuutta ja kasvattamaan lähiruoan kysyntää. Paikallinen ruoantuotanto pitää maaseudun kulttuurimaiseman elävänä, ja elintarviketeollisuus luo työpaikkoja kaikkialle maakuntaan sekä kohentaa aluetaloutta. Hanke on tehnyt myös yhteistyötä naapurimaakunnissa toimivien ja valtakunnallisten lähiruokahankkeiden kanssa. Parasta pöytään Pirkanmaalta -hanke on tarjonnut pirkanmaalaisille tuottajille ja elintarvikeyrityksille tilaisuuksia tuotanto-osaamisen kehittämiseen järjestämällä työpajoja, joiden aiheina ovat olleet yrityksen talouden hallinta, tuotekehitys, markkinointi ja mainonta. Hankkeen tuella on kehitetty sesonginmukaisia lähiruokareseptejä pirkanmaalaisten tuottajien ja elintarvikeyrittäjien raaka-aineista ja elintarvikkeista. Hanke on myös järjestänyt pirkanmaalaisille tuottajille suosittuja opinto- ja tutustumismatkoja koti- ja ulkomaan kohteisiin. Hanke on osallistunut lisäksi erilaisten lähiruokatapahtumien ja -torien järjestämiseen, tärkeimpinä Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma, Lähiruokasafari, Satokatu ja Ahlmanin lähiruokatorit. Hankkeen verkkosivuilta osoitteesta parastapoytaan.fi löydät lisää herkullisia reseptejä sekä hankkeen ja muiden paikallisten ja valtakunnallisten lähiruokatoimijoiden tuottamia materiaaleja. Parasta pöytään Pirkanmaalta hanke kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, tuottajia ja yrittäjiä ja tietenkin kaikkia pirkanmaalaisia, jotka valitsevat lautaselleen paikallista, lähellä tuotettua ruokaa!

61


Julkaisija: Parasta pöytään Pirkanmaalta – lÄhiruokaa jokaiseen päivään -hanke tekstit: ritva pietarinen ja anu tuomola Reseptit: outi penttilä, mira aaltonen ja sini ellen Kuvat ja taitto: Sini Ellen ja Jonna Hietala / Laine Magazine, lainemagazine.com

Parasta pöytään Pirkanmaalta  

Julkaisun on tuottanut Parasta pöytään Pirkanmaalta – Lähiruokaa jokaiseen päivään -hanke. Olemme haastatelleet pirkanmaalaisen ruoan tuott...

Parasta pöytään Pirkanmaalta  

Julkaisun on tuottanut Parasta pöytään Pirkanmaalta – Lähiruokaa jokaiseen päivään -hanke. Olemme haastatelleet pirkanmaalaisen ruoan tuott...

Advertisement