Riskipreemio 3/2023

Page 1


Pohjois-Savon Ekonomit on Suomen Ekonomien paikallisyhdistys, johon voit liittyä heti valmistumisesi jälkeen. Järjestämme aktiivisesti tapahtumia ja toimintaa tukemaan ekonomien hyvinvointia.

pohjoissavonekonomit

2


3


RISKIPREEMIO 3/23 issuu.com/riskipreemio

Preemio ry Preemiolaiset

Robert van Voorn paatoimittaja@preemio.fi

@preemio ry Robert van Voorn

@preemio ry

Robert van Voorn

Preemio ry www.preemio.fi 70211 Kuopio

Emilia Enroth Miika Hiltunen Hermanni Kokkonen Krister Koskivirta Julia Kärnä Olli Matilainen Ilmari Mäkelä

Kiitos Lehdessä auttaneille!

Onko mielessäsi asia, jonka haluaisit lehteen tai josta haluaisit tietää lisää? Lähetä meille juttuvinkki tai palautetta osoitteeseen paatoimittaja@preemio.fi 4


PÄÄKIRJOITUS Teksti: Robert van Voorn Kuva: Pihla Pietilä

Loppurutistus Tuntuu, että fuksiviikot olisivat päättyneet vasta kolme tuntia sitten, mutta todellisuudessahan Halloweenistakin on jo kulunut viikonpäivät ja Black Friday lähestyy (älkää menkö halpaan, se on scämmi). Te hurjimmat joulu-aficionadot varmaan koristelette jo muovikuusianne mistelinoksan alla. Älkää kuitenkaan kinkkua vielä uuniin panko, saattaa nimittäin aattona olla tuvassa melkoinen käry. Joka tapauksessa aika on kulunut nopeasti ja valtaosalla preemiolaisistakin on koulutyöt täydessä vauhdissa jo jopa kolmatta kuukautta. Syyslukukauden puoliväli on ohitettu ja loppuviiva häämöttää. Nyt vaan pökköä pesään ja viimeinen spurtti koulu- ja järjestövelvoitteiden maratonissa. Työt pitää toki tehdä omien voimavarojen puitteissa, jottei burnout pääse yllättämään. Toivottavasti meidän muinaisjäänteiden lisäksi myös te fuksit olette päässeet opintojen makuun kuluttamatta itseänne loppuun. Näinä marraskuun pimeinä ja märkinä ”päivinä” kannattaakin käyttää tulevaa joululomaa ja syksyn hyviä hetkiä motivaationa työnteon loppurutistukselle. Lisää jaksamisesta ja oman ajan tärkeydestä saattekin lukea sanavalmiin koposoponne palstalta. Muiden palstojen sisällöstä puheen ollen: hallitushaku on täydessä vauhdissa, joten suosittelen etenkin ainejärjestöhommista kiinnostuneita lukemaan puheenjohtajan palstan erityisen tarkkaan. Saatte lukea ensikäden kokemuksia miehen omin sanoin ”syvän päädyn” järjestölarppaamisesta. Tämä lehti onkin vahvasti kokemuspainotteinen. Löydätte lehdestä edellä mainitun omaelämäkerran lisäksi mm. valmistuneen preemiolaisen (sivistyneiden keskuudessa alumnin) ajatuksia ammatinvalinnasta, juttua klubimestareidemme koettelemuksista CFA Research Challengen armottomilla taistelutantereilla sekä koskettavan draaman rakkaan KatiHukamme tämänvuotisesta taipaleesta Kuopion assosiaatiojalkapallokentillä. Toivottavasti tästä lehdestä ja Preemion vuoden viimeisistä tapahtumista on pientä piristystä pimeisiin syysiltoihin sitä tarvitseville. Jos ei, niin muistakaa, että joululoma on ihan kulman takana!

Robert van Voorn Päätoimittaja

5


PUHEENJOHTAJAN PALSTA Teksti: Hermanni Kokkonen Kuva: Pihla Pietilä

Elämää opiskelijaelämän syvässä päädyssä Syksy on jo pitkällä! Sen voi päätellä tietenkin siitä, että syyskokous ja yhdistyksemme uuden hallituksen valinta häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Elämme siis todellakin jännittäviä aikoja. Tästä syystä aionkin pyhittää tämän palstan puhtaasti aj-pöhinälle – ja voi kuulkaa, siitähän minulla riittää sanottavaa. Oma tuuhea taipaleeni tämän rakkaan viininpunaisen järjestön ytimessä lähestyy pikkuhiljaa loppuaan, vaikkakaan kokonaan en varmasti toiminnasta malta pois jättäytyä vielä hetkeen. Reilut neljä vuotta Preemiolaisuutta ovat jättäneet jälkensä, opettaneet, kasvattaneet ja viihdyttäneet. Kun sanon opettaneet, tarkoitan käytännön oppia – kenties sellaista oppia, jota kurssit eivät tarjoa – siis oppia elämästä. Uskallanpa väittää vielä, että vuosien aikana kertyneet opetukset liiketoiminnasta, sidosryhmäyhteistyöstä, johtamisesta, verkostovaikuttamisesta ja kiireisen arjen organisoimisesta ovat ihan ok juttuja tulevaisuuttakin ajatellen. Nämä ovat siis minun kokemuksiani – jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. Kuten rivien välistä lienee luettavissa, olen vilpittömän tyytyväinen aikanaan tekemääni valintaan astua syvälle aj-toimintaan. Tähän käyttämäni sadat ja taas sadat työtunnit voi varmasti käyttää lukuisilla muillakin kehittävillä tavoilla – tavoilla, jotka saattavat päälle päin vaikuttaa rationaalisemmiltakin valinnoilta. Siitä huolimatta hukkaan nuo tunnit eivät joka tapauksessa ole menneet, päinvastoin, ne ovat arvokas ja tärkeä osa elämänvaihetta nimeltä opiskelu. Source: Trust me bro, I’ve been there. Rakennammehan opintoaikana jokainen urapolkujamme kukin omaa reittiään, kukin kohti omaa menestystään, mitä ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan. Ainiin, onhan elämä opiskelijakulttuurin ytimessä kaiken lisäksi vielä ihan hauskaakin. Siitä kiitos kuuluu ennen kaikkea ja lähes yksinomaan ihmisille, uusille tuttavuuksille, kollegoille, kanssaopiskelijoille, kanssakyltereille, miksikä tätä mahtavaa ympärillä olevaa porukkaa kutsuisikaan. Yhdessä läpikäydyistä kokemuksista ja projekteista muistuttavatkin lukuisat ympäri Suomea mukaan tarttuneet kontaktit, tuttavat ja kaverit sekä ehkäpä kourallinen ihan aitoja ystäviäkin. Huomasitteko, melkein pudotin verkostoitumisen kliseen, mutta vältinpäs tällä kertaa. Yllä olevan analyysin ja vallitsevan markkinatilanteen huomioon ottaen annankin vahvan osta-suosituksen ainejärjestötoiminnalle. Mikäli siis satut miettimään Preemio ry:n hallitukseen hakemista, en uskalla olla suosittelematta. Samaan hengenvetoon muistutan kuitenkin, ettei tämäkään aina pelkää juhlaa ole, vaikka toisinaan saattaa jatkuvalta juhlimiselta tuntuakin. Kuten hyvät ja merkittävä asiat elämässä yleensäkin, tulee tämäkin ansaita, ansaita työllä ja vaivannäöllä, johon kuuluu epävarmuutta, epäilyksen hetkiä, paineita ja uhrauksiakin. Vaan nehän ne vasta elämässä eteenpäin vievätkin! ~ Tanssitaan silloin, kun musiikki soi. ~ Hermanni Kokkonen Puheenjohtaja Preemio ry

6


KOPON PELIKENTTÄ Teksti: Ilmari Mäkelä Kuva: Pihla Pietilä

Oi Aino... Kopon pallokenttää kirjoitellessa on aikaisemmin ollut hyvinkin selkeää, mistä kirjoittaa. Syksyä ainakin omalla kohdalla värittää kesän jäljiltä se, että täällä yliopistossahan oikeasti pitää tehdä jotain (mitä ihmettä?) ja ajoittain on tuntunut siltä, että se viimeinen kesä vei kaikki mehut tästä pienestä miehestä. Myös Preemion Kopo-Sopolla on pitänyt kiirettä näin syksyn vihreillä. Yks jos toinenkin pullo jaloviinaa on kulutettu vuoden aikana ja jaksaminen on ollut itse kullakin hallituksen jäsenellä ajoittain koetuksella. Jaksamisesta haluaisinkin puhua hiukan tässä pimenevässä syksyssä. Monesti puhutaan siitä, kuinka tärkeää nimenomaan opintojen aikatauluttaminen viikko- ja kuukausitasolla on. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että vielä tärkeämpää jaksamisen kannalta on ns. oman ajan aikatauluttaminen opintojen, harrastusten ja mahdollisten töiden väliin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun olet päivän opiskellut tai tehnyt töitä ja illalle aikatauluttanut ”oma aikaa”, on paljon palkitsevampaa katsoa Netflixiä tai tuijottaa Tiktokkeja loppu illan ajan. Loppuun palamiselta mua ei voi pelastaa kukaan muu kuin minä itse. Jaksaminen on ainakin omalla kohdalla aina ollut lähes itsestäänselvyys. Tuntuukin, että aikaisemmin en ole edes ymmärtänyt, mitä se on, kun jaksaminen loppuu tai on lähellä loppua. Ehkä tämän kaiken ymmärtäminen vaatiikin sen, että jollakin lähipiiristä tai ihan itselläkin on vaikeuksia jaksamisen kanssa. On tässä toisaalta eteenpäin vuoden aikana mentykin. Tämän vuoden aikana on vaikutettu keskeisiin opintoja koskeviin asioihin yliopistotasolla, mutta myös luotu jotain aivan uutta. Ensi vuonna yhdessä Suomen Ekonomien ja muiden kylterikopojen kanssa myös Preemion Kopolla on aivan uudenlainen mahdollisuus päästä vaikuttamaan valtakunnallisella tasolla. Aivan yksin ei kuitenkaan ole tarvinnut hommia tehdä, vaan jeesiä on saanut milloin puheenjohtajalta, milloin kauppatieteiden laitokselta, jopa Optimin tai muiden kylteriainejärjestöjen Kopoilta. Kukaan ei ole yksinään stara ja apua on enemmän kuin ok pyytää, jos sitä kokee tarvitsevansa. Älä siis pelkää pyytää apua, kohdistuipa pyyntö sitten läheiselle, ystävälle tai alan ammattilaiselle. Lopulta kuitenkin aika korjaa haavat. Hyvinvointi ja jaksaminen ei palaudu nyt ja heti ja riittämättömyyden tunne voi olla kroonista. Hyvinvointi, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, vaatii myös työtä. Se, miten kukin kokee voivansa hyvin ja jaksavansa arjessa on yksilöllistä. Toisaalta sitä myös herkästi sokeutuu omille saavutuksilleen. Joskus onkin hyvä istua alas pistää silmät kii ja ihailla hetki sitä missä oot nyt. Sekin on jo iso saavutus, että opiskelet korkeakoulussa ja mikä tärkeintä, olet Preemiolainen. Vuoden paras aika, eli pikkujoulukausi vasta lähestyy, joten pidetään toisistamme huolta, pysytään fotogeenisinä ja nähdään tapahtumissa. Partyboy out

Ilmari Mäkelä Koulutus- ja Sosiaalipoliittinen vastaava

7


Nosta jäsenyytesi uudelle tasolle

- KylteriPlus + Henkilökohtainen työnhaun sparraus + Kaikki Ekonomien tapahtumat + Oikeusavun saaminen mahdollisessa oikeudenkäyntitilanteessa + Kauppalehti VIP tai Talouselämä digi & printti Lue lisää: https://ekonomit.fi/kylteriplus

25 € 8


KYLLIN HYVÄÄ Teksti: Julia Kärnä Kuva: Suomen Ekonomit

Just sie oot Kyllin hyvä Hei just sie preemiolainen! Kiva että pysähdyit miun palstalle. Tällä kertaa halusin piristää tätä synkkää syksyä pienellä aivojumpalla ristikon muodossa. Tämä kylli on kirjaimellisesti vähän täti, joten ajattelin ristikon olevan teemaan sopiva. Ristikossa on sanoja niin Preemioon yleisesti kuin Ekonomien ajankohtaisiin asioihin liittyen. Näistähän kerron totta kai lisää aina someissani, jotka kannattaa ottaa seurantaan. Jos siis luet tätä lehteä esim. puhelimella, niin otahan kuva ja täytä ristikko vaikkapa Instagramissa (ja muista tägää miut jos ratkaisit sen!). Jos taas hypistelet lehteä sormissasi, nyt on hyvä aika kaivaa vanha kunnon kynä esille ja alkaa hommiin. Kylliterkuin, Julia Kärnä Kylteriyhdyshenkilö, Kuopio julia.karna@ekonomit.fi 040 184 2198 Kylteriyhdyshenkilö Kuopio @kuopionkylli

9


JODEL-TERKKUJA

1 0


11


ALUMNIN TERVEISIÄ

Teksti: Emilia Enroth Kuva: Emilia Enroth

Minusta tulee pankinjohtaja Minusta tulee pankinjohtaja? Ei tullut. Minusta tulee tilintarkastaja! Ei tule. Minusta tulee verottaja? Ehkäpä… Ura on vasta alussa, mutta monia ideoita on ollut omasta ammatista. Jotkut realistisia ja jotkut jotain aivan muuta. Joskus uraan on pitänyt suhtautua niin, että vain kokeilemalla löytää itselleen sopivia vaihtoehtoja. Itselle uran rakentaminen on ollut osin tuuria, osin sattumusta ja ehkä jopa joltain osalta taitoakin. Matkalle on mahtunut muutama voittoa tuottamaton riskikin, mutta nekin veivät eteenpäin omalla tavallaan. Omista ammattihaaveista voi myös rakentaa kuvaa selvittämällä, mitä ei halua tehdä. Lukiossa ollessani vakuutuin kauppiksen olevan oikea vaihtoehto itselleni, mutta todellisuudessa sen minulle sai myytyä eräs finanssilainen. Hän tuli pitämään abeille esittelyä kauppatieteistä, mitä menin seuraamaan. En muista tarkalleen, mitä hän sanoi, mutta jonkun lähtemättömän vaikutuksen esittely jätti itsevarmuuden ja kylterivitsien määrän kautta. Samanlainen varmuus valintojen suhteen löytyi myös opinnoista ja tiesin heti minkä pääaineen sekä sivuaineet haluan. Kuitenkin uran suhteen tätä ei tapahtunut. Olin samassa paikassa opintojen ohella noin kolme vuotta, minkä jälkeen päätin laajentaa omaa osaamistani. Tuli kokeiltua useampaa eri firmaa ja työtehtäviä, joista kaikki olivat kivoja. Valmistuminen alkoi koputtamaan ovella enkä ollut löytänyt oikein mitään, mikä olisi sytyttänyt palavasti. Päädyinkin pohtimaan sitä iän ikuista samaa kysymystä kuin mitä lukiossakin, eli mikä minusta tulee isona? Pohdin ummet ja lammet, mihin hakisin ja lopulta paikka löytyi. Päädyin vastavalmistuneena erääseen firmaan, joka vaikutti aluksi unelmien täyttymykseltä. Työtehtävät nappasivat ja edut olivat kunnossa. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin päädyin toteamaan, ettei tämän firman työpaikkakulttuuri ole minua varten ja purin oman työsopimukseni. Hyppäsin täysin tyhjän päälle ja päädyin jälleen etsimään uraidentiteettiäni. Ympyrä niin sanotusti sulkeutui tämän jälkeen, sillä palasin ensimmäiseen ammattiini. Kokeilemalla täysin muita vaihtoehtoja tajusin, että se alkuperäinen olikin se oma juttuni alusta alkaen. Näin jälkikäteen ajateltuna kaiken voi nähdä selkeänä polkuna nykyiseen ammattiin, mutta silloin se ei todellakaan siltä tuntunut. Jos jotain haluat ottaa tästä tekstistä, niin ota välillä riskejä ja kokeile jotain uutta. Ehkä KOKO-kassaankin kannattaa liittyä, jos riskinsietokyky on alhainen. Eräs uramentori kerran antoi minulle kultaakin kalliimman neuvon, jonka haluan jakaa muillekin. ”Aina pitää olla tilillä fuck you fund, jotta pääsee pois niin halutessaan.” Emilia Enroth Varapuheenjohtaja Preemion alumnit

1 2


OLEMME PANKKI PUOLELLASI – AJASTA JA PAIKASTA RIIPPUMATTA. Säästöpankissa henkilökohtaisuus on valttimme kattavia digipalveluja unohtamatta. Me aidosti välitämme ja tahdomme auttaa sinua vaurastumaan sekä saavuttamaan taloudellisen hyvinvoinnin. Hoidamme kanssasi pankkiasiat turvallisesti myös verkkotapaamisessa silloin, kun käynti konttorissa ei ole mahdollista. Ota rohkeasti yhteyttä tai varaa aika, niin katsotaan yhdessä sinulle sopivimmat – joskus rohkeat ja yllättävätkin ratkaisut tavoitteidesi saavuttamiseen. Olemme myös vastuullinen työnantaja. Katso avoimet työpaikkamme saastopankki.fi/optia/rekry

Säästöpankki Optia | saastopankki.fi/optia | @saastopankki_optia 13


KENTTÄRAPORTTI Teksti: Krister Koskivirta Kuva: Krister Koskivirta

Katit hukassa?

Luminen talvipäivä. Kuiva Kuopio-hallin sisäilma ja kumirouheen tuoksu leijaili ilmassa. Lähtökohdat olivat vaikeat. Pelaajat oli kyselty mukaan muutaman viikon varoitusajalla ja joukkue oli hajanainen. Elettiin viime maaliskuuta, kun Preemion ylpeys kohtasi KuPan (Kuolon Pallokerho). Messi. Ronaldo. Mbappe. Kentällä ei ollut ketään heistä. KatiHukka yrittää parhaansa. Jalkapallon historiassa on nähty suurempiakin yllätyksiä. Ruhanen (numero 9) juoksee oikeaa laitaa ja leikkaa keskelle. Vastustajan oikea puolustaja tekee pienen arviointivirheen. Paikka avautuu. Vaihtopenkki valmistautuu tuulettamaan. Hetki ennen yhteistä euforiaa. Veto lähtee ja menee reilusti ohi. Yleisö huokaa, mutta antaa varovaiset aplodit yrityksestä. Toivo elää Katihukan kannattajissa. Tilanne ei näytä vielä niin pahalta. Valitettavasti ensimmäisten minuuttien jälkeen KatiHukka saa poimia pallon omasta verkostaan tarpeettoman monta kertaa. Tulos oli täysi tyrmäys ja ottelusta ei jäänyt urheilutermein kauheasti jälkipolville kerrottavaa. ”Lopussa saatiin kulma” tiivistää hyvin joukkueen pelillisen esityksen ja koko ottelun annin Kuopiolaiselle opiskelijajalkapallolle. Suuret odotukset murskattiin ja koko joukkueen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Pelipaitoja ei ole. Budjetti on käytetty. Tähtipelaajat vaihtavat seuraa. Fanit äänestävät jaloillaan ja kävelevät hallista ulos kesken pelin. Seuran kriisipalaveri pidetään Niiralan Hesburgerissa. Miten tähän pisteeseen on päädytty? Miten tästä noustaan? Tuleeko kerrosateriaan yksi vai kaksi pihviä? Tunnelma on apea. Ei tässä näin pitänyt käydä. Yhteisellä päätöksellä sosiaaliseen mediaan ei julkaista lopputulosta. Ottelu halutaan unohtaa. Tilanne pitää rauhoittaa ja ongelmia lähdetään ratkomaan joukkueen kesken kuopiolaiseen anniskeluravintolaan. Hyvän kehityspalaverin jälkeen keskeisiin ongelmakohtiin pystytään puuttumaan. Lokakuussa eli noin seitsemän kuukautta karvaan pettymyksen jälkeen KatiHukan suunta on aivan toinen. Joukkueen peliasu on uudistettu, toimistossa kesäkuukaudet ovat olleet tuulisia ja uusia pelaajia on rekrytoitu innokkaasti. Ennen kaikkea KatiHukassa tiivistyy kaikki se, mikä saa jokaisen alasarjassa jalkapalloa pelaavan perheen isän lähtemään marraskuisessa talvi-illassa kohti kuplahallia. Rakkaus lajiin ja yhteiset kokemukset. Parhaat joukkueet tunnistaa yleensä siitä, että maailman parhaat pelaavat siellä. Pelaaminen perustuu yksilötaitoon ja joukkueen harmoniaan, joka luo katsojalle täydellisen kokemuksen. KatiHukka ei ole tällainen joukkue, vaan kaikki perustuu yhteisiin kokemuksiin ja muistoihin. Muistoihin, joita jokainen entinen joukkueen pelaaja voi muistella omassa kulmatoimistossaan lasillisen ääressä eläkeiän kynnyksellä, kun hieman innokas työkaveri sattumalta kysyy mukaan firman jalkapalloturnaukseen.

1 4


Kukaan pelaajista ei todennäköisesti tule ikinä urallaan voittamaan mitään oikeasti merkittävää, mutta KatiHukka ei pelaa Mestarien liigan voitosta tai maailman mestaruudesta. Joukkue pelaa Suomen suurimman harrastejalkapallo turnauksen voitosta joka vuosi. Pokaalit, maine ja kuuluisuus ovat kiertäneet kaukaa aiempina vuosina. Ensimmäinen testi odottaa marraskuussa, kun joukkue lähtee tavoittelemaan seurahistorian ensimmäistä pokaalia opiskelijoiden poikkitieteellisessä jalkapalloturnauksessa. ”Vastustajista meillä ei ole sen tarkempaa tietoa, kuin että ne ovat meille erinomaisia vastustajia.” Tunnelma on odottava, kuten Antti Muurinen asiaan aikana ilmaisi ennen legendaarista Schalke-ottelua. Ennakkotunnelmissa KatiHukkaa voi pitää suurena altavastaajana turnaukseen, mutta tilanne ei ole uusi. Tämä tilanne on koettu ennenkin. Joukkue taisteli tiensä viime vuonna finaaliin asti, vaikka kukaan ei odottanu joukkueelta yhtään mitään. Pelaajamateriaali oli ohut. Laatu korvasi määrän. Tulos oli menestys, vaikka kirkkain kulta jäi saavuttamatta. Hopea ei kuitenkaan riitä joukkueelle. Eteenpäin on mentävä. Marraskuisena lauantai iltapäivänä Kuopio-hallissa voi tapahtua mitä tahansa. Kun tuomari viheltää pelin alkaneeksi, mahdollisuus on aina olemassa. Loukojärvi. Ruhanen. Gustafson. Isot pelit vaativat isoja pelaajia, mutta KatiHukassa pelaajat eivät pelaa nimelle selässä, vaan logolle rinnassa. KatiHukka aina ja ikuisesti.

15


1 6


EDARIMÄHINÄ

Leipää ja sirkushuveja, eli ylioppilaskuntapöhinää Taas kerran alkaa kalenterivuosi lähentelemään loppuaan, joka tarkoittaa erinäisten hallituspestien päättymistä ja tässä tapauksessa myös ISYYn vuosien 22–23 edustajiston eläköitymistä. Monet lukijat ovatkin varmasti jo ehtineet äänensä kuluvan vuoden edustajistovaaleissa antamaan, mutta mikäli tätä lehteä lukiessasi äänestysaika on vielä käynnissä ja tunnet piston sydämessäsi, niin käy ihmeessä Tuudon puolella valitsemassa numero 65 ja 79 väliltä! Lisätietoa edustajistoryhmästämme löydät Instagramista @uefkylterit.

Teksti: Miika Hiltunen Kuva: Nea Liikanen

Mitä syksyllä tapahtuikaan? Syksyn aikana edustajisto on päässyt kokoustamaan päätösvaltaisena vain kertaalleen, mutta tältäkään kerralta ei tärkeitä päätöksiä puuttunut. Kokouksessa edustajisto valitsi opiskelijaedustajat Itä-Suomen yliopiston hallitukseen sekä pääsi viimein äänestämään paljon keskustelua herättäneestä Sepänkadun kiinteistöstä, joka lähes vuoden selvittelyn jälkeen kaatui äänestyksessä. Ylioppilaskunnan hallitushaku avautunut Siinä missä Preemion hallitushaku tai ISYYn edustajistovaalit eivät kumminkaan todennäköisesti ole menneet ohi, ajattelin kertoa hieman aiheesta mikä ei välttämättä niin paljoa huomiota ole herättänyt, nimittäin ISYYn hallitushausta. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimiminen mahdollistaa toimimisen suuremmassa mittakaavassa ja onkin loistava mahdollisuus päästä työskentelemään poikkitieteellisessä porukassa ”yhteistä hyvää™” -ajaen. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimimisesta maksetaan myös palkkiota, joka mahdollistaa suuremman keskittymisen järjestötoimintaan työnteon sijaan. Hakuaika on avoinna perjantaihin 10.11. saakka, mutta mikäli haku ehtii päättyä ennen kuin ehdit päätöstäsi tekemään niin ei huolta, viimeistään tässä kohtaa kannattaa olla yhteydessä Kylterit -edustajistoryhmään esimerkiksi allekirjoittaneelle. Tätä kautta pääsemme käymään asiaa läpi ja tarvittaessa ohjeistamaan käytännönasioissa ja pallottelemaan ajatuksia. Hakuprosessista pääset lukemaan lisää ISYYn verkkosivuilta. Katse tulevaan vuoteen Tässä kohtaa haluan ehdottomasti kannustaa jokaista lehden lukevaa hakeutumaan erilaisiin luottamustehtäviin, mitkä itseä kiinnostaa. Yliopistoyhteisössämme on lukuisia mahdollisuuksia päästä tekemään ja vaikuttamaan, joten uskon vahvasti, että jokaiselle löytyy mieluisia vaihtoehtoja. Ja oli kyseessä sitten tiimi, hallitus tai vaikka ylioppilaskunta niin hauskaa tulee varmasti olemaan. Mitä enemmän erilaisille tehtäville opintojen ohessa aikaanne annatte, sitä enemmän myös niistä saatte irti! Tehtävistä tarttuu matkaan uskomaton määrä oppeja, unohtamattomia kokemuksia sekä loppuelämän ystäviä sekä muistoja. Tähän lehteen myös toivottavasti päättyy meikäläisen kolmen vuoden kirjoitusurakka erinäisille Riskipreemion palstoille. Kiitos siis tässä kohtaa kaikille palstoja vuosien varrella lukeneille, sekä luonnollisesti kuluvalta vuodelta ylioppilaskunnan toimintaa seuranneille. Muistakaa pitää hauskaa opintojen parissa uurastamisen ohessa ja loppuun toivotankin ihanaa loppuvuotta ja tsemppiä tulevaan! Edariterkuin, Miika Hiltunen, Kylterit -ryhmän puheenjohtaja

17


INVESTMENT CLUBIN KUULUMISIA Teksti: Olli Matilainen Kuvat: Markus Mättö, Pekka Lähteenmäki

Klubimestareiden matka CFA Research Challengen Suomen finaaliin

Viime vuoden lokakuussa juhlittiin Preemion 21-vuotisjuhlia koronan takia normaalista poikkeavasti lokakuussa. Kyseisen tapahtuman cocktail-tilaisuudessa sai laitoksen lehtori Markus Mättö houkuteltua klubimestarimme Eetun osallistumaan mystiseen CFA Research Challengeen. Tuon kohtalokkaan vujuviikonlopun aikana Eetu sai koostettua kasaan timanttisen viiden hengen joukkueen, joista neljä toimii tällä hetkellä klubimestareina. Silliskrapulasta toivuttua oli aika alkaa tutustumaan, että mihin sitä tällä kertaa tulikin lähdettyä mukaan: kyseisessä kilpailussa yliopistojoukkueet kamppailevat siitä, kuka saa koostettua parhaimman 20 sivuisen osakeanalyysin etukäteen määritetystä yrityksestä. Kilpailussa kisaillaan ensin paikallisella tasolla, eli Suomessa, minkä jälkeen voittajat siirtyvät portaittain eteenpäin aina New Yorkin globaaliin finaaliin saakka. Marraskuun alussa kohteena oleva firma paljastui kilpailun Kickoff-tilaisuudessa Valmetiksi. Yrityksen selviämisen jälkeen kävimme Markuksen kanssa läpi tulevaa tehtävää, sekä suunnittelimme työn aloitusta ja vastuunjakoa. Työtä oli paljon edessä: tulisi tutustua kohdemarkkinaan ja perehtyä yrityksen asemaan tässä markkinassa, mistä tulisi pyrkiä johtamaan tulevaisuuden ennusteet. Ennusteiden perusteella tulisi antaa yritykselle tavoitehinta ja osta/myy- suositus. Kaikki tämä tulisi pystyä perustelemaan kattavasti, ja niin, ettei minkään faktana esitetyn tiedon lähde olisi “trust me bro”. Joululoma jäikin varsin lyhyeksi, sillä kaikki suinkin liikenevä aika meni Exceliä ja Canvaa pyöritellessä. Päivät koostuivat ainakin itsellä hyvin pitkälti tilinpäätösanalyysin pyhää kolminaisuutta eli tuloslaskelmaa, tasetta ja kassavirtalaskelmaa pureskellessa. Myös erilaisia valuaatiometodeja tuli pyöriteltyä paljon. Kaikkien ollessa ympäri Suomea joululoman takia, tuli ”Teamssi” varsin tutuksi pallotellessamme ennusteita ja tekstejä useita tunteja päivässä. Ennätys yhtäjaksoisen Teams-kokouksen ajalle olikin kunnioitettavat 17 tuntia. Teimme työtä paljon myös kampuksella. Snellmanian lasikuutioita ja tyhjiä luokkia tulikin hyödynnettyä usein. Lopulta tammikuun viimeisellä viikolla oli aika palauttaa useasta sadasta työtunnista puristettu analyysi. “Kusityön” palautuksen jälkeen oli olo hetken aikaa tyhjä, kunnes aloimme pienen hengähdyksen jälkeen valmistautumaan suulliseen esitykseen.

1 8


Kilpailussa kolme parhaan kirjallisen työn tehnyttä joukkuetta pääsi jatkoon Helsinkiin esittämään omaa työtään Suomen rahoitusmaailman huipuille. Tieto Suomen finaaliin pääsystä tuli noin viikko kirjallisen työn palautuksen jälkeen, minkä jälkeen oli reilu viikko aikaa hioa oma esitys kuntoon. Englanniksi pidettävälle esitykselle oli aikaa 10 minuuttia, minkä jälkeen tuomarit grillasivat meitä kysymyksillään 20 minuutin ajan. Paine ja kuumotus oli galaktista, ja koko kysymyssession ajan tuijotin sekuntikellon hitaasti pienenevää lukemaa. Tuomareiden kysymykset olivat erittäin haastavia, vaikka olimme omistaneet viimeiset pari kuukautta Valmetin tutkimiseen. Näen edelleen erään suuren eläkeyhtiön sijoitusjohtajan sieluun asti porautuvan tuijotuksen painajaisissani. Esitys meni kuitenkin ihan hyvin ja saimme siitä hyvää palautetta. Tällä kertaa kuitenkin Turun yliopisto voitti omalla esityksellään, meidän tullessa kolmanneksi heti Aalto-yliopiston jälkeen. Oli sääli, että finaalissa huomioitiin vain suullinen esitys, sillä loppupisteet nähtyämme arvioimme, että meidän kirjallisen työmme oli pakko olla vähintään Suomen toiseksi paras. Kokonaisuutena kilpailu oli erittäin palkitseva ja kokemuksena ainutlaatuinen: en ole millään kurssilla tai 6 vuoden sijoitusurani aikana oppinut näin paljoa yritystutkimuksesta ja osakkeen arvonmäärityksestä. Käteen jäikin valtavasti erinomaista kokemusta näistä kahdesta aiheesta, ja suosittelenkin tätä kilpailua vahvasti kaikille aiheesta kiinnostuneille. Haasteen massiivisesta työmäärästä huolimatta tekisin sen milloin vain uudestaan mahtavan tiimini kanssa. Jo heti ensimmäisessä tapaamisessa Markuksen kanssa hän lupasi, että jos pääsemme Suomen finaaliin, hän vie koko tiimin purjehtimaan, niin kuin on tavaksi muodostunut jo edellisten joukkueiden kanssa. Tämän lupauksen Markus lunastikin elokuun lopussa, kun pääsimme nauttimaan Kallameren aalloista Markuksen veneen kyydissä. Haluankin vielä kerran kiittää Markusta niin kilpailun aikana saamastamme tuesta, kuin myös mökkisaunan napakoista löylyistä. Tämän vuoden joukkueelle onnea toivottaen, -Klubimestarinne Olli

19


2 0


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.