Riikka Puronen Teoksia/ Works 2005-2019 by Riikka Puronen

RIIKKA PURONEN

TEOKSIA • WORKS 2005–2019

TEOSLISTA LIST OF WORKS

HARPPI COMPASS AND STARS SCULPTURE PYHÄ FOUR MARCHÉ AUX STOP! TYÖPÖYTÄ STATION TUKSIA DRAW IDEOIDEN MAAILMA COMPASS AND STARS DEBBIE

MICK

BEFORE NIGHT

PIIRUS INGS ISTUVA VEISTOS SITTING SCULPTURE CASA NIGHT TRAIN LUNAR MODULE PERHOSEFEKTI BUTTERFLY EFFECT MUSSELSTRAND MASCARA MAISEMAMAALAUS LANDSCAPE PAINTING GARDENING RANDOM FORMS

HARPPI

2018 • TOUKOLAN RANTAPUISTO, HELSINKI / HELSINGIN KAUPUNGIN TAIDEMUSEO, JULKISEN TAITEEN KOKOELMA MATERIAALI: RUOSTUMATON TERÄS, ALUMIINI / KOKO: KORKEUS 7,5 M • TOUKOLA WATERFRONT PARK, HELSINKI / HELSINKI ART MUSEUM, PUBLIC ART COLLECTION MATERIAL: STAINLESS STEEL, ALUMINIUM / DIMENSSIONS: 7,5 M HIGH

AND STARS

HARPPI JA TÃ&#x201E;HDET COMPASS AND STARS

EAU DE

2019 • PARFYYMIAUTOMAATTI / MATERIAALI: RUOSTUMATON TERÄS, YLÄMAAN VIHREÄ GRANIITTI, PARFYYMI / KOKO: 270 x 90 x 30 CM TEOS ON OSA KUVANVEISTÄJÄLIITON HANKETTA ”SCULPTURE EXPANDED – LIIKKUVAN JULKISEN TAITEEN LABORATORIO” • PERFUME ATOMIZER / MATERIAL: STAINLESS STEEL, BALTIC GREEN STONE, PERFUME / DIMENSSIONS: 270 x 90 x 30 CM SCULPTURE IS PART OF FINNISH SCULPTURE UNION’S PROJECT “SCULPTURE EXPANDED – MOVING LABORATORY OF PUBLIC ART”

EAU DE SCULPTURE

PYHÄ 2019 • VEISTOKSET / MATERIAALI: 3D-TULOSTETTU POLYAMIDI, PRONSSI, ALUMIINI / KOKO: Ø 40 CM / EDITIO: 1/1 GRAFIIKANVEDOKSET NRO. 1–4 / KOKO: 80 x 80 CM / EDITIO 1/1 MINIATYYRIVEISTOS / MATERIAALI: 3D-TULOSTE VALETTUNA PRONSSIIN / KOKO: Ø 6 CM / EDITIO: 4 + 1 AP • SCULPTURES / MATERIAL: 3D-PRINTED POLYAMID, BRONZE / EDITIO: 1/1 GRAFIC PRINTS SERIE NO. 1–4 / DIMENSSIONS: 80 x 80 CM / EDITIO: 1/1 MINIATURE SCULPTURE / MATERIAL: 3D-PRINTED WAX CASTED IN BRONZE / DIMENSSIONS: Ø 6 CM / EDITION: 4 + 1 AP

FOUR

PYHÄ NELJÄ / NRO. 1 HOLY FOUR / NO. 1

PYHÄ NELJÄ / NRO. 2 HOLY FOUR / NO. 2

PYHÄ NELJÄ / NRO. 4 HOLY FOUR / NO. 4

PYHÄ NELJÄ / NRO. 3 HOLY FOUR / NO. 3

MARCHÉ AUX 2018 • MATERIAALI: PRONSSI, TERÄS, ALUMIINI, SEKATEKNIIKKA / KOKO: 100 x 145 x 60 CM • MATERIAL: BRONZE, STEEL, ALUMINIUM, MIXED MEDIA / DIMENSSIONS: 100 x 145 x 60 CM

MARCHÃ&#x2030; AUX PUCES

2017 • MATERIAALI: TERÄS JA PRONSSI • MATERIAL: STEEL AND BRONZE

STOP!

SUSHI STOP!

TYÖPÖYTÄ

2016 • MATERIAALI: ALUMIINI, PRONSSI, TERÄS • MATERIAL: ALUMINIUM, BRONZE, STEEL

STATION

TYÖPÖYTÄ #2 WORKSTATION #2

TYÖPÖYTÄ #1 WORKSTATION #1

DRAW 2016 • MATERIAALIOPPI / KUUNTELUHARJOITUS / BLING BLING / KOSMOS / MUSTAA AINETTA / KOKO: 1500 x 1500 CM / EDITIO 1 + 1 AP • MATERIAL STUDY / LISTENING PARCTICE / BLING BILNG / COSMOS / DARK MATERIAL / DIMENSSIONS: 1500 x 1500 CM / EDITION 1 + 1 AP

TUKSIA

PIIRUSTUKSIA DRAWINGS

IDEOIDEN

2013 • VEISTOKSET / MATERIAALI: PRONSSI, RAUTA, ALUMIINI, KIPSIVALOS, MUOVI JA PLEKSI KOKO: YÖ 88 x 85 x 85 CM, PÄIVÄ 110 x 85 x 85 CM, SEERUMI 102 x 85 x 85 CM, NÄYTE 66 x 85 x 85 CM, MASKARA 166 x 85 x 85 CM PIIRUSTUKSET / EDITIO: 1 + AP • SCULPTURES / MATERIAL: BRONZE, IRON, ALUMINIUM, PLASTER OF PARIS, SYNTHETIC RESIN AND PLEXIGLASS DIMENSSIONS: NIGHT 88 x 85 x 85 CM, DAY 110 x 85 x 85 CM, SERUM 102 x 85 x 85 CM, SAMPLE 66 x 85 x 85 CM, MASCARA 166 x 85 x 85 CM DRAWINGS / EDITION 1 + AP

OF IDEAS

IDEOIDEN MAAILMA THE WORLD OF IDEAS

IDEOIDEN MAAILMA / THE WORLD OF IDEAS YÃ&#x2013; / NIGHT

IDEOIDEN MAAILMA / THE WORLD OF IDEAS SEERUMI / SERUM

IDEOIDEN MAAILMA / THE WORLD OF IDEAS PÄIVÄ / DAY

IDEOIDEN MAAILMA / THE WORLD OF IDEAS NÃ&#x201E;YTE / SAMPLE

IDEOIDEN MAAILMA / THE WORLD OF IDEAS PIIRUSTUKSET / DRAWINGS

DEBBIE 2012 • VEISTOKSET / MATERIAALI: ALUMIINI, BETONI, MUOVI, PRONSSI, RAUTA, SÄKKIKANGAS / KOKO 248 x 250 x 98 CM RÖNTGENKUVAT / KOKO: 110 x 83 CM, 63 x 90 CM, 110 x 91 CM, 110 x 83 CM / EDITIO 6 VIDEO / KESTO: 2.45 / EDITIO: 3 LUONNOKSET / KOKO: 140 x 200 CM, 140 x 160 CM / MATERIAALI: VALOKUVATULOSTE MUOVILLE • SCULPTURES / MATERIAL: ALUMINIUM, BRONZE, CONCRETE, IRON, PLASTIC, SACKCLOTH / DIMENSSIONS: 248 x 250 x 98 CM X-RAY PHOTOGRAPHS / DIMENSSIONS: 110 x 83 CM, 63 x 90 CM, 110 x 91 CM, 110 x 83 CM / EDITION 6 VIDEO / DURATION: 2.45 / EDITION: 3 SKETCHES / DIMENSSIONS: 140 x 200 CM, 140 x 160 CM / MATERIAL: PHOTOGRAPHY ON PLASTIC

MICK

Kuvitteellisen tositarinan pääosissa Aika Alumiini Betoni Glitteri Maaliaine Pronssi Rauta Silikoni Säkkikangas Tuli Vaha Valuhartsi

A True Story by Aluminium Bronze Concrete Fire Glitter Iron Paint Resin Sackcloth Silicone Time Wax

DEBBIE & MICK / VIDEO

DEBBIE & MICK

DEBBIE & MICK LUONNOKSIA / SKETCHES

DEBBIE & MICK

DEBBIE & MICK RÃ&#x2013;NTGENKUVA / X-RAY PHOTOGRAPH

DEBBIE & MICK

DEBBIE & MICK RÃ&#x2013;NTGENKUVA / X-RAY PHOTOGRAPH

DEBBIE & MICK LUONNOKSIA / SKETCHES

BEFORE NIGHT 2010 • INSTALLAATIO / MATERIAALI: ALUMIINI, MUOVI JA PRONSSI KOKO: 39 x 55 x 70 CM, 72 x 65 x 53 CM, 62 x 61 x 75 CM, 70 x 34 x 94 CM • INSTALLATION / MATERIAL: ALUMINIUM, PLASTIC AND BRONZE DIMENSSIONS: 39 x 55 x 70 CM, 72 x 65 x 53 CM, 62 x 61 x 75 CM, 70 x 34 x 94 CM

BEFORE NIGHT FALLS

PIIRUS 2010 • TASTER / SNAKES / ONLY / SIRSIR / RAKENTAVA KRITIIKKI / MAYBE / KOKO: 30 x 30 CM / EDITIO: 3 + AP • TASTER / SNAKES / ONLY / SIRSIR / GRITIQUE / MAYBE / DIMENSSIONS: 30 x 30 CM / EDITION: 3 + AP

INGS

PIIRUSTUKSIA DRAWINGS

ISTUVA VEISTOS 2009 • MATERIAALI: ALUMIINI, SILIKONI JA MUOVITUOLIT / KOKO: 78 x 600 x 55 CM • MATERIAL: ALUMINIUM, SILICONE AND PLASTIC CHAIRS / DIMENSSIONS: 78 x 600 x 55 CM

ISTUVA VEISTOS SITTING SCULPTURE

2008 • MATERIAALI: PRONSSI JA KETJUT / KOKO: 50 x 45 x 45 CM • MATERIAL: BRONZE AND CHAINS / DIMENSSIONS: 50 x 45 x 45 CM

CASA

NIGHT 2007 • MATERIAALI: PRONSSI JA KUMI / KOKO: 40 x 450 x 90 CM • MATERIAL: BRONZE AND RUBBER / DIMENSSIONS: 40 x 450 x 90 CM

NIGHT TRAIN

LUNAR 2007 • MATERIAALI: ALUMIINI / KOKO: 50 x 115 x 67 CM • MATERIAL: ALUMINIUM / DIMENSSIONS: 50 x 115 x 67 CM

LUNAR MODULE

PERHOS BUTTERF 2005 • MATERIAALI: STYROKSI JA KIVIPALLOT / KOKO: 60 x 500 x 120 CM • MATERIAL: STYROFOAM AND STONE BALLS / DIMENSSIONS: 60 x 500 x 120 CM

PERHOSEFEKTI BUTTERFLY EFFECT

MUSSEL 2007 • MATERIAALI: PRONSSI / KOKO: Ø 2–12 CM • MATERIAL: BRONZE / DIMENSSIONS: Ø 2–12 CM

STRAND

MUSSELSTRAND

MASC 2007 • MATERIAALI: MUOVISET HIUSKIINIKKEET / PITUUS: 100–395 CM • MATERIAL: PLASTIC HAIR CLIPS / LENGHT: 100–395 CM

ARA

MASCARA

MAISEMAMAALAUS

2005 • VIDEOINSTALLAATIO / KESTO: 5.07 / EDITIO: 3 • VIDEO INSTALLATION / DURATION: 5.07 / EDITIO: 3

MAISEMAMAALAUS LANDSCAPE PAINTING

2005 • INSTALLAATIO FORUM BOXIN VITRIINISSÄ / MATERIAALI: STYROKSI JA ALUMIINI / KOKO: 175 x 370 x 65 CM • INSTALLATION IN GALLERY FORUM BOX VITRINE / MATERIAL: STYROFOAM AND ALUMINIUM / DIMENSSIONS: 175 x 370 x 65 CM

GARDENING RANDOM FORMS

JU H A - H E I K KI T I H I NE N

KOLMIULOTTEISTA ALKEMIAA RIIKKA PUROSEN TAPAAN

oskus ihmisen täytyy kuluttaa vuosia hahmottaakseen kokonaisuuksia ja ymmärtääkseen niistä edes jotakin. Minulle tarjoutui tilaisuus kirjoittaa tämä essee käsillä olevaan Riikka Purosen kirjaan. Kirjoitusprosessi taas antoi minulle mahdollisuuden ajatella hänen teoksiaan tai tarkemmin sanoen luoda kirjoitusta Purosen veistosten rinnalle. Hänen teoksensa ovat kiehtoneet mieltäni vuosia, koska koen niiden vastustavan yksinkertaistavia tulkintoja ja pakottavan katsojan assosiatiiviseen prosessiin, joka ei tuota heti tulosta. Ne siis vastustavat ulkopuolista merkityksellistämistä ja ovat pikemminkin enemmän omassa todellisuudessaan kuin katsojan kanssa samassa maailmassa. Tai ainakin tältä voi aluksi vaikuttaa. Mutta mutta – hiljalleen, ikään kuin vitkastellen Purosen taideobjektit alkavat manata esiin outoja tuntemuksia sielun ja mielen pohjista. Ne eivät ole surrealismia, mutta historiallisen taidesuuntauksen tavoin ne hiertävät minusta esiin mieleni syvempiä kerrostumia. Ehkä voisi sanoa, että niistä nousee merkityksiä kuin kaukaisuuteen lipuvia savurenkaita. Ne ovat yhtä hauraita kuin näennäisesti yhtenäinen savuolio mutta silti kiinteitä ja konkreettisia ja jatkuvasti katoavia ja hajoavia. Ja kuitenkin Puronen veistää, luo tai valmistaa hyvin koossa pysyviä ja aikaa kestäviä teoksia. Tämän kirjan lukija voi havaita omin silmin sen, kuinka Riikka Puronen on jo vuosia luonut teoksia, jotka sijaitsevat tukevasti kuvanveiston traditiossa ja jotka kuitenkin samalla hajottavat kuvaamme yhtenäisen veistoksen ideasta ja ideaalista. Hänen materiaalinsa vaihtelevat ja sekoittuvat mutta ovat kuitenkin irrallaan toisista. Tämän vuoksi tulkitsen hänen luovan kolmiulotteisia ja heterogeenisiä kollaaseja.

MUISTI MATERIAALINA Riikka Puronen veistää Mnemosynen saavuttamatonta kokonaisuutta kerran toisensa jälkeen. Miten kuvata muistin jumalattarelta nimensä saanutta projektia, jota taidehistorioitsija Aby Warburg (1866–1929) alkoi kehitellä pari vuotta ennen kuolemaansa ja joka ei koskaan valmistunut? Warburgin ideana oli luoda taidehistoriallinen tutkimustapa, jossa tunteilla ja intuitiolla voisi luoda oivaltavia tulkintoja ja analyyseja kuvallisista traditioista. Käytännössä lopullista muotoaan koskaan saavuttamaton projekti käsitti erilaisiin temaattisiin kokonaisuuksiin ryhmiteltyjä kuvatauluja, joissa oli hyvin eklektistä materiaalia toisiinsa rinnastettuna. Näillä rinnastuksilla Warburg pyrki kuvaamaan prosessia, jonka taidetta tuntevat tietävät käytännöstä. Tarkoitan tällä hetkeä, kun yllättävä ja odottamaton samankaltaisuus erilaisten teosten välillä paljastuu. Warburgin kuuluisin lausahdus kuului seuraavasti: ”jumala piiloutuu yksityiskohtiin”. Ideoiden maailma (2013) taas on Purosen teossarja, joka voisi suorastaan kuvittaa kyseistä sitaattia. Purosen teoksissa yksityiskohdat paljastavat kerta toisensa jälkeen sen, mistä teoksessa ja laajemmin ottaen taiteilijan taiteellisessa ajattelussa voisi olla kysymys. Näemme erilaisten yksityiskohtien konkretisoituvan vaihtelevien materiaalien ja muotojen keinoin. Esimerkiksi pronssi on samanaikaisesti pronssia ja teoksen osanen. Yksityiskohdasta tulee kerran toisensa jälkeen teoksen mielen indikoija. Detaljit todistavat vuoron perään suuremman suunnitelman ja kokonai-

suuden olemassaolosta ja merkityksestä. Muistista tulee materiaalia, kun linkitämme assosiaatioita toisiinsa ja luomme näin rinnakkaisen todellisuuden Purosen materiaalismerkityksellisille kytköksille. Muisti on mielestäni myös hyvä verrokki Purosen taiteelle, koska me kaikki tiedämme, miten monilla tavoilla muisti voi toimia. Se ei ole mikään automaattinen refleksi, vaan kompleksinen tapaus. Muistoissa voi esiintyä hajua, makuja, kosketusta ja kaikkien aistien todistusvoimaisia kokemuksia. Muisti ei myöskään kulje aina suoraan, vaan se assosioi ja eksyy syrjäpoluille. Warburgin kuuluisin käsite on Pathosformel, joka on määritelmällisesti klassinen pateettinen kuvamuoto. Näiden kuvamuotojen edessä koemme tunteita ja liikutusta, ja samalla muistimme linkittää niitä toisiinsa. Erilaisten muotojen assosiatiivisuus muistissamme on mukanamme myös silloin, kun kohtaamme Purosen kaltaisen taiteilijan outoja muotoja, jotka muistuttavat lähinnä itsestään ja toisistaan. Hänen teoksensa assosioituvat toisiinsa, ja niiden kuvakielen omaperäisyys korostuu, kun muistelemme niitä tai selailemme tätä kirjaa, ja teoskuvat sekoittuvat hiljaa mielessämme.

ALKEMIAN IHME Alkemia on arkisessa ajattelussa astrologian kaksoissisar ja epätieteellisenä ja vanhentuneena maailmankatsomuksena halveksittu hupsutus. Sen voi kuitenkin ymmärtää myös filosofisena perinteenä, joka edeltää nykyistä luonnontieteeseen perustuvaa maailmankatsomusta. Alkemisteja kiinnosti maailmankaikkeuden piilevien yhteyksien löytäminen, mikä teki heistä eräänlaisia mystikkoja. Tämän mystisismin perinteeseen kuuluu esimerkiksi August Strindberg (1849–1912), joka tutki niin valokuvausta kuin alkemiaakin luonnontieteellisissä toimissaan. Purosen alkemiasta puhuessani ei ole kysymys kullan valmistamisesta tai viisasten kiven löytämisestä, vaan keinosta ihmisen ja maailman välisten suhteiden hahmottamiseen. Tässä suhteessa alkemia on hermeneuttinen tai esoteerinen tapa luoda järjestystä maailmaan. Se edellyttää asioiden tulkitsemista. Purosen taide on kuitenkin taidetta eikä kiinteässä muodossa olevaa esoterismia, mikä aiheuttaa monitulkintaisuuden moninkertaistumisen. Onko edessäni veistos, taideobjekti, kappale vai mikä, vai pitäisikö sanoa mitä? Monia Purosen teoksia on viime vuosina yhdistänyt monimateriaalisuus ja se, kuinka nämä lukuisat ainesosat ovat olleet rinnakkain ja eroteltuina. Eräs tapa ymmärtää Purosen taidetta on ajatella sen olevan aina enemmän ja myös muuta kuin pelkkä osiensa summa. Tämä seuraa siitä, miten taiteilija kerran toisensa jälkeen erottelee erilaiset materiaalit ja rinnastaa ne erilaisiin muotoihin. Purosen muotokieli taas on kuin sulanutta tai ylipäänsä dekonstruktiota. Hänellä on ainainen analyysi käynnissä. Tässä suhteessa hänen mielensä puhuttelee psykoanalyysista kiinnostunutta, vaikkakin taiteilijan teokset vastustavat psykoanalyyttisen ajattelun perusideaa, että sen mielen mallinnokset olisivat ylihistoriallisia ja yleispäteviä. Punoessaan erilaiset ja erityiset materiaalinsa kolmiulotteisiksi kollaaseiksi Riikka Puronen puhuu minulle siitä perustavanlaatuisesta alkemiasta, johon taide kykenee. Taide voi muuttaa epäjalon jaloksi, arjen juhlaksi ja ihmetyksen oivallukseksi. Taide myös väistää yrityksiämme kesyttää se köykäisiksi konsepteiksi kerta toisensa jälkeen. Taiteen ei tule olla kesyä, vaan se on parhaimmillaan aina villiä ja jollakin tapaa kesyyntymätöntä, vaikka kuinka yrittäisin kääriä sitä oppineisiin ajatusrakennelmiin ja ideoihin. Taide juoksee aina edelläni ja täyttää hyvin Zenonin paradoksin kilpikonnasta, jota leijona ei saa koskaan kiinni. Taide on aina edellä minua, enkä koskaan saavuta sitä täysin, vaikka se täyttäisikin näkökenttäni ohella myös mieleni. Tässä suhteessa taide on aina minua mahtavampaa, ja ehkä juuri siksi se onkin niin kiehtovaa.

JU H A - H E I K KI T I H I NE N

THE THREE-DIMENSIONAL ALCHEMY OF RIIKKA PURONEN

ometimes one has to spend years to perceive broader entities and to understand even something about them. I was given the opportunity to write this essay for the present book on the art of Riikka Puronen, and the process of writing gave me the opportunity to consider her work, or more precisely to create writing alongside her sculptures. Puronen’s works have fascinated me for years, for I feel they do not yield to simplifying interpretations and they force the viewer into an associative process that does not immediately lead to results. In other words, they resist external signification, existing instead more in their own reality than in the same world as the viewer. Or so this would seem at least at the outset. However, gradually, as if they were tarrying, Puronen’s art objects begin to conjure forth strange sensations from the depths of the soul and the mind. They are not surrealism, but like that historical current in art, they bring out the deeper layers of the mind. One might say that meanings arise from them like rings of smoke wafting out into the distance. They are just as fragile as that seemingly intact creation of smoke, yet solid and concrete, continuously transient and disintegrating. And nonetheless, Puronen sculpts, creates or makes works of art that remain intact and withstand the effects of time. Readers of this book can see with their own eyes how Riikka Puronen has for years made works that are solidly within the tradition of sculpture while at the same time dissolving our image of the idea and ideal of a harmonous piece of sculpture. Her materials vary and they become mixed, yet remain separate from each other. My interpretation, therefore, is that she creates three-dimensional and heterogeneous collages.

MEMORY AS MATERIAL Riikka Puronen sculpts Mnemosyne’s unachievable entity again and again. How can one describe a project named after the goddess of memory that art historian Aby Warburg (1866–1929) began to develop a couple of years before his death and was never completed? Warburg had the idea of developing an art-historical method of research in which emotions and intuition could lead to insightful interpretations and analyses of visual traditions. Never achieving in practice its final form, this project consisted of panels with pictures grouped into various thematic sets and containing highly eclectic juxtaposed material. Using these juxtapositions, Warburg sought to depict the process familiar from practice to connoisseurs of art. By this, I mean the moment when surprising and unexpected similarities between different works are revealed. Warburg’s most famous statement was “God is in the details”. The World of Ideas (2013) is a series of works by Riikka Puronen that could be outright illustrations of this quote. In her works, details repeatedly reveal what could be at issue in the artwork itself and more widely in her artistic thinking. We see various details with the means of different materials and forms. Bronze, for example, is at the same time bronze and a part of an artwork. Details repeatedly become indicators of the mind of the work. They bear witness in turns to the existence and meaning of a greater

plan and entity. In this situation, memory becomes material when we link associations with each other, thus creating a reality parallel to Puronen’s connections of material signification. I would regard memory to be a good comparison for Puronen’s art, for we all know the many ways in which it can function. It is no automatic reflex but instead a complex phenomenon. Memories can contain scents, tastes, touch and cogent experiences of all the senses. Nor does memory always proceed in a direct fashion. Instead, it forms associations and wanders on stray paths. Warburg’s best known concept is the Pathosformel, defined as the classical pathetic formula of the image OK. Before these forms of the image we experience feelings and emotions, while at the same time our memory links them to each other. The associativeness of different forms in our memory is with us also when we come across the strange forms of an artist like Puronen that are mainly reminiscent of themselves and each other. Her works find associations with each other, and their originality in terms of visual language is underlined when we think back on them or browse this book with the pictures of the works gradually becoming mixed in our minds.

THE WONDER OF ALCHEMY In everyday thinking, alchemy is the twin sister of astrology and foolishness looked down upon as an obsolete world view. It can be understood, however, as a philosophical tradition preceding our present world view as based on the natural sciences. Alchemists were interested in finding the hidden connections of the universe, which made them mystics of a kind. This tradition of mysticism included, for example, the author August Strindberg (1849–1912), whose scientific interests include the study of photography and alchemy alike. When referring to Riikka Puronen’s alchemy, I do not imply the making of gold or seeking the philosophers’ stone, but of a way in which relationships between man and the world can be perceived. In this respect, alchemy is a hermeneutic or esoteric way of creating order in the world. It requires the interpretation of things. Puronen’s art, however, is art, and not esotericism in solid form, a situation that leads to multiplied equivocation. Am I looking at a sculpture, an art object, a solid or what? Many of Puronen’s works in recent years share the feature of employing several materials and the ways in which these numerous elements appear alongside and distinct from each other. One way of understanding Riikka Puronen’s art is to consider it to be always more and something else than the mere sum of its parts. This follows from the way in which the artist, time and again, separate different materials and compares them to different forms. Puronen’s idiom of form is as if it were melted or like deconstruction in general. She continuously has analyses in progress. In this respect, her mind appeals to those who are interested in psychoanalysis, although her works do not conform to the core idea of psychoanalytical thinking of how its simulations of the mind would be universal and extend beyond human history. Weaving her different and special materials into three-dimensional collages, Riikka Puronen speaks to me of the fundamental alchemy that art is capable of. Art can change base to fine, everyday life into a feast, and wonderment to insight. It also avoids our repeated attempts to tame it into facile concepts. Art must not be tame. At best, it is always wild and in some way untamed, however much I want to wrap it in learned formulas of thinking and ideas. Art will always run in front of me and it matches well Zenon’s paradox of the turtle that the lion can never catch. I am always behind and I can never completely catch up, even though it might fill my mind along with my field of vision. In this respect, art is always greater than me, and perhaps this is why it is so fascinating.

VE L I -M AT T I S A A RI N EN

ESINEET PUHUVAT

ika, alumiini, betoni, glitteri, maaliaine, pronssi, rauta, silikoni, säkkikangas, tuli, vaha ja valuhartsi sanovat meille asioita. Debbie & Mick -installaatiossa näistä aineksista rakennetut esineet kertovat Debbien ja Mickin kuvitellusta todellisuudesta. Esineet puhuvat omaa kieltään. On ehkä tarpeetonta ja myös mahdotonta yrittää kääntää niiden sanomaa sanojen kielelle. Voin ehkä vain kääntää, että tämä painoltaan ja muodoltaan tällainen esine on ennen kaikkea näin päin, kohti tuota suuntaa. Esineellä on tietty paino, tuollainen pintarakenne, sileys, karheus, muoto, joka muistuttaa tai ei muistuta minulle omasta elämästäni tuttuja muotoja. Jotkin esineet ovat lujasti kiinni kohdassa, jossa on myös muita, ja toisaalta ne näyttävät kurkottavan viistosti tiettyihin suuntiin. Esineet puhuvat äänettömästi – kuten Walter Benjamin kirjoittaa – olemalla osia ”aineellisesta yhteisyydestä”. Esineet vaikuttavat minuun suoraan. Nämä ovat todellisia. Todellisuus on jotain tämän kaltaista. Olinko jälleen unohtanut tämän lukiessani aamun lehden sanomaa? Samalla olen hyvin tietoinen siitä, että nämä esineet tuovat voimakkaasti mieleen sen, mitä kulttuurissamme pidetään kuvanveiston ja installaatiotaiteen perintönä. Tietoisuuteni on niin ilmeistä, että joudun miettimään ajattelu- ja havaitsemistapani kelpoisuutta. Pier Paolo Pasolini kertoo, miten esineet puhuvat sanojen kieltä osaamattomille lapsille suoraan. Ne vaativat asioita suoraan. Pasolinin lapsuuden kodissa Bolognassa tietty vaalea verho vaati asioita Pier Paololta, uhkasi. Verho oli osa 1920-luvun Italian porvarillisen keskiajalla rakennetun asunnon järjestystä, ja se kertoi lapselle suoraan järjestyksen luonteesta. Pasolinin esineiden kieli ei siis ole riippumatonta ideologiasta, vaan jo esineidenkin kieli kertoo yhteiskunnan järjestyksestä, ihmisten välisistä määräyssuhteista. Esineiden kieli on kuitenkin erilaista kuin sanojen kieli, jonka opimme sosiaalisen ympäristömme ja koululaitoksen haluamalla tavalla. Sanojen kieli esimerkiksi edellyttää, että subjekti ja objekti ovat toisistaan erillisiä ja toisiaan vastassa. Kuitenkin lapselle – johon Walter Benjamin viittaa ”Mimeettisestä kyvystä” -kirjoituksessaan – on ominaista muuttua kohteekseen jäljitellessään kohdettaan. Lapsi ymmärtää junan tai tuulimyllyn tai vastaan tulevan koiran muuttuessaan mainituiksi asioiksi tehdessään niiden liikkeet, eleet, uudelleen ja uudelleen. Ehkä kaikki ymmärtämisemme ja älyllinen elämämme ylipäätään perustuu alun perin esineiden kuunteluun ja kykyymme muuntua esineiksi. Ehkä jopa sanojen kieli alun perin – jos otamme Herderin kielen alkuperää koskevat spekulaatiot vakavasti – perustui kykyymme kuunnella luontoa, joka ihmisten kielen syntyaikoina vielä puhui ihmiselle. Ihminen meni puron luokse ja kuunteli tämän ääntä. Ihminen uskoi puron sanovan hänelle jotain. Ihminen halusi vastata matkimalla puron puhetta. Ihminen käytti solista-verbiä, ja voilà – sanojen kieli sai alkunsa! Satunnaisia ja ei niin satunnaisia muotoja styroksista, alumiinista, toisinaan pronssista, ketjuista, kumista, toisinaan muovisista hiussoljista, istuva veistos alumiinista, silikonista ja muovituoleista. Harkittua ja täysin harkitsematonta. Koristeellista, kuitenkin niin kuin koristeellisuuden lisäksi olisi mahdotonta ajatella muuta.

Tämän hetken kuvanveisto kyseenalaistaa monin tavoin sanojen kielen erityisaseman, jonka idealistinen filosofia pyrki vakiinnuttamaan. Hegelin Estetiikan luennot ovat ehkä viimeistellyin versio idealistisen filosofian tendensseistä. Hegelin mukaan kauniissa taiteessa on kyse idean (totuuden) loistosta aistittavassa hahmossa. Antiikin kuvanveistossa taiteen aistittavat hahmot esittivät idean – kreikkalaisten käsityksen jumaluudesta – täydellisimmällä mahdollisella tavalla. Hahmo ja idea olivat täydellisesti yhtä. Tämän jälkeen ”ihmisten syvimmät intressit” – idea – esitetään taidetta täydellisemmin Hegelin mukaan uskonnollisessa sisäisyydessä, tunteissa ja mielikuvissa ja lopulta täydellisimmin filosofian vapaissa ajatuksissa. Materia ja esineet eivät siis enää puhu Hegelille antiikin kuvanveiston tilanteen jälkeen. Itse asiassa Hegel järjestää taiteen historian kehityskuluksi arkkitehtuurista kuvanveiston, maalauksen ja musiikin kautta runouteen sen perusteella, miten kukin erityinen taide vähitellen pääsee eroon käyttämänsä materian materiaalisuudesta. Runous on Hegelin järjestelmässä täydellisempää kuin kuvanveisto ja samalla lähempänä filosofiaa siitä syystä, että sen materiaalina ovat ”runolliset mielikuvat”, jotka ovat enää vain hyvin vähän materiaalisia, pikemminkin pyrkivät olemaan ”vain merkkejä” vailla ääneen tai visuaalisuuteen liittyvää materiaalisuutta. Koko modernin ja jälkimodernin taiteen historia pyrkii eroon Hegelin olettamuksista. Yritys päästä eroon materiaalisuuden kielestä saattaa olla erehdys, jonka seurauksena suhteemme materiaaliseen todellisuuteen määritellään jonkinlaisissa ideahautomoissa vailla yhteyttä materiaaliseen todellisuuteen. Miten yhteys materiaaliseen on menetetty? Jos kysymme Karl Marxilta, vastaus on, että ihmisten kanssakäynnin, yhteisen toiminnan seurauksena --- kehittyy työnjako, joka oli aluksi työnjakoa vain sukupuoliaktissa, sitten itsestään tapahtunutta tai ”luonnollisesti syntynyttä” työnjakoa, joka aiheutui luontaisista taipumuksista [--] tarpeista, satunnaisuuksista yms. Työnjaosta tulee todellista vasta, kun alkaa aineellisen ja henkisen työn jakautuminen. Tuosta hetkestä lähtien tajunta voi kuvitella olevansa jotain muuta kuin vallitsevan käytännön tajuamista, todella kuvitella jotain kuvittelematta yhtään mitään. Pidättäytykäämme kommentoimasta Marxin käsityksiä sukupuolirooleista. Kiinnittäkäämme sen sijaan huomiota niihin mahdollisuuksiin, joita nykytaiteella on esineiden kielenä. Pronssin väri ja paino. Alumiinin kierteet, putki, nauhat, paikallaan lepääminen. Kivipallot paikoillaan. Punokset, luonnon muoto, valaminen, letku. Tietyt ”aineellisten yhteisyyksien” kokonaisuudet.

VE L I -M AT T I S A A RI N EN

THINGS TALK

ime, aluminium, concrete, glitter, paint, bronze, iron, silicone, sackcloth, fire, wax and resin say some things to us. In an installation called Debbie & Mick things constructed by these materials talk about Debbie’s and Mick’s imagined reality. Things talk their own language. It may be unnecessary, and impossible, to try to translate their saying to the language of words. Maybe all I can translate is that this object of a certain weight and size is above all just like this, with this side in this direction, and extending in that direction. The object has this much weight, this kind of texture, smoothness, roughness, a form reminding me or perhaps not reminding me of some forms familiar to me in my life. Some objects are firmly fastened to something, to a place where there are other objects, while on the other hand they seem to reach out obliquely in different directions. Things talk silently, as Walter Benjamin writes, by being parts of “material community.” The objects have a direct effect on me. They are real. Reality is something like this. Had I forgotten this again while reading the morning paper? At the same time I am very much aware that these objects remind me of what our culture considers to be the tradition of sculpture and installation art. The awareness is so strong that I am forced to think how adequate my own way of thinking and perceiving is. Pier Paolo Pasolini tells how things talk directly to children who do not yet know the language of words. The things demand certain things directly. A certain light-coloured curtain at Pasolini’s home in Bologna demanded something from Pier Paolo, and threatened him. The curtain was part of the order of an Italian bourgeois apartment built in the Middle Ages, and it directly told the child about the nature of this order. Pasolini’s language of things is thus not independent of ideology. Even the language of things tells us about order in society, about the relations between men created by the rights of authority. Still, the language of things is different from the language of words that we learn in the way that our environment and the educational system want us to learn it. The language of words, for instance, demands that subject and object be kept separate, opposed to each other. And yet it is characteristic of a child to turn into an object while imitating it. Walter Benjamin pays attention to this phenomenon in his text “On the Mimetic Ability.” The child understands a train or a windmill or a dog in the street by changing into these things while repeating their moves and gestures again and again. It is possible that our intellectual life in its entirety is originally based on our listening to things and our ability to turn into things. Maybe even the language of words was in the beginning, if we take Herder’s speculations concerning the origin of language seriously, based on our ability to listen to nature that at one point in history still talked to human beings. A (wo)man went to the brook and listened to its voice. (S)he believed that the brook told her something. She wanted to answer it by imitating the sound of the brook. She used the verb babble, and voilà, the language of words was born!

Random and not so random forms of polystyrene, aluminium, sometimes of bronze, chains, rubber, sometimes of plastic hair clips. A seated sculpture constructed of aluminium, silicone and plastic chairs. Carefully planned and totally unpremeditated. Decorated, yet in a way that it seems impossible to think of anything else than decorativeness. Contemporary sculpture questions in many ways the privileged position of the language of words that idealistic philosophy made every effort to establish. Hegel’s Lectures on Aesthetics may be the most polished version of this idealistic tendency. According to Hegel, the beauty of art is defined as the shining of the idea (the truth) in a sensuous form. The sensuous figures of the classical sculptures of Antiquity presented the idea, i.e. the Greek conception of divinity, in the most perfect way possible. The sensuous figure and the idea were the one and the same. Later on, “the deepest interests of men”, i.e. the idea, were no longer presented adequately in art. Instead, Hegel claims, these interests were presented more adequately in the religious interiority, emotions and images, and finally, in the most adequate way in the free thinking of philosophy. Matter and things do no longer speak to Hegel after the situation of sculpture in Antiquity. Hegel, in fact, arranges the history of art into a process of development from architecture, via sculpture, painting and music to poetry according to the degree that the different arts rid themselves of the materiality of the material that they use. Poetry is in this system more advanced and complete than sculpture and closer to philosophy because it uses poetic images as its material. These images are material only to a very minimal extent. They tend to function as “only signs” without the materiality of audio or visual phenomena. The history of modern and postmodern art tries to negate the Hegelian presuppositions. The attempt to ignore the materiality of language may be a mistake that leads us to a situation in which our relation to the material world is determined in idea hatcheries that are cut off from material reality. How is it possible to lose the connection with material reality? Marx would provide the following answer. As a consequence of people acting together, (t)here develops the division of labour, which was originally nothing but the division of labour in the sexual act, then that division of labour which develops spontaneously or “naturally” by virtue of natural predisposition (e.g. physical strength), needs, accidents etc. etc. Division of labour only becomes truly such from the moment when a division of material and mental labour appears. --- From this moment onwards consciousness can really flatter itself that it is something other than consciousness of existing practice, that it really represents something real ---. Let us refrain from commenting Marx’s conceptions concerning the sexual roles, but instead pay attention to the possibilities that contemporary art has as a language of things. The colour and weight of bronze. The spirals of aluminium, a tube, the bands, resting in a place. Stone balls standing still. Plaited work, natural forms, casting, a tube. Certain complexes of “material communities.

RI I KKA P U RON E N

BIOGRAPHY

(SELECTED)

Born 1968 in Loviisa, Finland Lives and works in Helsinki riikka.puronen@yahoo.com www.riikkapuronen.com

EDUCATION 1994–95 Academy of Fine Arts, Department of Sculpture, Helsinki (FI), Master of Fine Arts 1996 1993–94 Academy of Fine Arts, post-graduate studies, Department of Sculpture, Helsinki 1988–92 Academy of Fine Arts, Department of Time and Space, Department of Painting, Helsinki

SOLO EXHIBITIONS 2019 2016 2013 2012 2010 2010 2010 2007 2005 2005 1999 1999 1997 1996 1995 1995 1993 1993 1992 1992

Galleria Sculptor, Metamorphosis, Helsinki (FI) Gallery Sculptor, Notebook, Helsinki Photographic Gallery Hippolyte, The World of Ideas, Helsinki Gallery Forum Box, Debbie & Mick, Helsinki Gallery SE Konst, Falun (SE) Gallery Titanik, Turku (FI) Gallery Sculptor, Helsinki Gallery Sculptor, Mindscape, Helsinki Forum Box (Glass cabinet) Gardening Random Forms, Helsinki Gallery Krista Mikkola, Helsinki Järvenpää House, Järvenpää (FI) Galleria Sculptor, Helsinki Gallery Gable Factory, Helsinki Gallery Gable Factory, Helsinki Gallery Kluuvi, with Maria Duncker, Helsinki Gallery Titanik, Merenneitoja (Mermaids), Turku Mältinranta Art center, with Kimmo Schroderus, Tampere (FI) Gallery of Art Academy, Helsinki Gallery Sirkus, Kerava City Art-museum, Kerava (FI) Academy of Fine Arts, Helsinki

GROUP EXHIBITIONS 2019 2019 2018 2017 2017 2015 2011

Sculpture Expanded, Helsinki (FI) Growth and Loss, Oulu Museum of Art (FI) Viivaa! Korundi, Rovaniemi Art Museum (FI) HÄH, Taarasti Art Center, Nastola (FI) Materian kans(s)a Eemil Halonen Art Museum (FI) Occupy space, Rovaniemi Art Museum (FI) Örebro Open Art, Sweden

2010 2010 2009 2009 2006 2006 2005 2004 2003 2003 2002 2001 2000 2000 2000 1998 1997 1997 1997 1996 1996 1996 1995 1994 1994 1994 1994 1993 1993 1993 1993 1992 1992 1991 1991 1991 1991 1990

Stressed Beauty, Grand Palais (FR) Art10 Helsinki, Helsinki Fair Center (FI) WSP Gallery, Helsinki (FI) Dalarnas Film festival, Falun (SE) Skövde Art hall, Huuma (Fever), Skövde (SE) Passagen Art hall, Huuma (Fever), Linköping (SE) Örebro Art hall, Huuma (Fever), Örebro (SE) Mänttä Art festival, Art-center Pekilo, Mänttä (FI) Kunsthalle Helsinki, Nuorten Biennaali (Young Artists Biennale), Helsinki Helsinki Art Museum, HAM Myytti (Myth), Helsinki Gable Factory, View, Helsinki Kerava Art Museum, Sculpture and sea of flowers, Kerava (FI) Grypte de Lenglise de Montmartre, Paris (FR) StandArt, video and performance festival, Gothenburg (SE) VR Storehouse, 100, Helsinki Helsinki City Art Museum, Alastomat ja Naamioidut (Naked and Masked), Helsinki Mänttä Art festival, Art center Honkahovi, Mänttä (FI) Silja Symphony, Smart Show, Helsinki-Stockholm (FI) (SE) Weiling&Göös Printing house, Comment, Espoo (FI) Mekanohouse, Maankuva (Picture of land), Hanko (FI) Gallery 77, Pushkinskaja 10, Artist’s from Gable Factory, St.Petersburg (RU) Gable Factory, Artists from Gable Factory, Helsinki Diana Gallery, Hernekeittoa (Bea soup), Helsinki Gallery Gredito val Tellinese, Art=Act, Hot Potato (with Eija Keskinen), Milano (IT) Joensuu Art Museum, Art=Act, Hot Potato, Joensuu (FI) Joensuu Art Museum, Book Artist / Artists book, Joensuu (FI) Art Center Otso, Sculpture Department Presents, Espoo (FI) Gallery Muu ry, Joulukalenteri (Advent calendar), Helsinki Kunsthalle Helsinki, Nuortennäyttely (Exhibition on Young Artists), Helsinki Museum of Photography, Art=Act, Hot Potato, Helsinki Gallery of Art Academy, Puola (Poland), Helsinki Weiling & Göös Printing house, Regional exhibition of Helsinki and Uusimaa, Espoo (FI) Academy of Fine Arts, Loppunäyttely (Final examination show), Helsinki Vanha Students House, Lauluja Pikkupietarin pihalta (Songs from Little Peter’s playground), Helsinki Industrial Art school, Photograph students Exhibition, Helsinki Academy of Fine Arts, Hot Potato at the seminar of Contemporary Art, Helsinki Tampere Museum of Contemporary Art, Academy of Fine Arts Presents, Tampere (FI) Cable Factory, Hot Potato Kitchen, Helsinki

AWARDS 2010 1997

William Thuring Prize Finland Prize for Young Artists

COMMISSIONS 2018 2017 2004 1999 1996

Harppi & Tähdet, (Compass & Stars) Kalasatama, Helsinki (FI) Sushi Stop! Senaatti property, Helsinki Myllypuro Subway station, Sirenan Kielet (Sirenens Strings), Helsinki (FI) Satama day care center and elementary school, Lähellä Vettä (Near Water), Helsinki Wladimir Sculpture Park, Traktori (Traktor), Wladimir, (RU)

COLLECTIONS Jenny and Antti Wihuri collection (FI) Finnish state Collection (FI) Academy of Fine Arts, Helsinki, (FI) Helsinki City Artmuseum HAM, Helsinki Landstinget Dalarna, Falun, (SE)

MEMBERSHIPS Finnish Sculpture Union, AV-arkki, Muu ry

TEACHING Academy of Fine Arts, Lector in Department of Sculpture (2007–2017), Helsinki, (FI) Nordic Art school, Kokkola, (FI) Institute of Orivesi, Orivesi, (FI) Tampere Polytechnic School of Art and Media, Tampere, (FI) Institute of Fine Arts, Lahti, (FI)

OTHER ACTIVITIES Association on Finnish Sculptors, Member of exhibition board (2000–2003)

RECIDENCIES 2012 Finnish Culture Institute in New York, Brooklyn (USA) 2010 Mazzano Romano (IT) 2002 Villa Lante, Rome, (IT) 2000, 2004, 2018 Cite Internationale des Arts, Paris, (RF) 2003 Finnish Artists studio Foundation in Athens, (EL)

© Riikka Puronen 2019 www.riikkapuronen.com Artikkelit / Essays Veli-Matti Saarinen Juha-Heikki Tihinen Käännös / Translation (Juha-Heikki Tihinen) Jüri Kokkonen Valokuvat / Photographs @HAM Maija Toivanen Harppi ja tähdet Jussi Tiainen Parfyymiautomaatti Pyhä neljä Marché aux puces Ideoiden maailma / The World of Ideas Debbie & Mick Before Night Falls Night Train Lunar Module Perhosefekti / Butterfly Effect Musselstrand Mascara Gardening Random Forms Esa Semeri Mascara, yksityiskohta / detail Night Train, yksityiskohta / detail Saila Semeri Istuva veistos / Sitting Sculpture Casa Before Night Falls, yksityiskohdat / details Night Train, yksityiskohta / detail Riikka Puronen Piirustukset / Drawings Debbie & Mick, röntgenkuvat / x-ray photographs Maisemamaalaus / Landscape Painting John Rasimus Maisemamaalaus (installaatio) / Landscape Painting (installation view) Taitto / Layout Maria Appelberg

Kansi / Cover: Ideoiden maailma / The World of Ideas (yksityiskohta / detail), 2013 Valokuva / Photograph: Jussi Tiainen

Kiitokset / Acknowledgements