6 minute read
Jäsenteatterit esittäytyvät: Teatterit Iijoen törmältä
from Repliikki 4/2021
by Repliikki
Teatterit Iijoen törmältä
Taivalkoskella, rakastetun kirjailijan Kalle Päätalon syntymäpitäjässä, toimii kaksi Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatteria: Jokijärven kyläseura ja Taivalkosken Näyttämö. Kurkistetaan molempien teattereiden historiaan ja nykypäivään – ja kuullaan millaista teatteria syntyy Koillismaan sydämessä, mahtavan Iijoen varsilla.
Advertisement
Kirjailija Päätalon kotikylän, Jokijärven, kyläseura täytti vuonna 2018 jo tomerat 20 vuotta. Seura syntyi, kun Jokijärven kylätoimikunta ja Päävaaran maamiesseura yhdistyivät. Kyläseuran alue noudatti entisen kylätoimikunnan aluejakoa: Isokumpu, Jokijärvi ja Tyrämäki.
Pölkky-teatterin näyttämöä alettiin rakentaa vuonna 1999 yhteistyössä Taivalkosken Näyttämön kanssa. Teatterin rakentaminen Jokijärvelle oli ohjaaja-käsikirjoittaja Eero Schroderuksen aloite. Hän kirjoitti Kalle Päätalon kirjoihin Kunnan jauhot ja Täysi tuntiraha perustuvan näytelmän Kirjavalle varsitielle. Schroderus halusi, että näytelmä esitettäisiin Päätalon 70-vuotisjuhlavuonna sellaisessa paikassa, josta näkyy Kallioniemi.
Siitäpä alkoikin savotta. Jokijärveläiset ja Taivalkosken Näyttämön väki tekivät osan töistä yhdessä talkootyönä. Kuusamolainen sahayhtiö Pölkky lahjoitti huomattavasti valmista puutavaraa teatterin tarpeisiin ja yksittäiset kyläläisetkin kaatoivat puita metsistään. Syntyi Pölkky-teatteri, jonka nimikkoyritys edelleen toimii teatterin tukijana.
Vuonna 2002 tehtiin reipas hanke, jolla teatteriin rakennettiin katto ja kioskirakennus. Pääkalle Kotiselkosen rakentajana -hankkeella oli isompiakin tavoitteita: synnyttää kuntaan kulttuurimatkailupaketti. Yhteistyökumppanina oli Metsähallituksen Villi Pohjola. Hankkeen aikana valmistuivat myös näytelmät Sateenkaari pakenee ja Kotiselkonen rakentaa.
Kun Pölkky-teatteri oli saatu rakennettua, ei Jokijärvellä ollut aluksi omaa teatteriryhmää, vaan jokijärveläiset osallistuivat Taivalkosken Näyttämön näytelmiin ja kyläseura huolehti kanttiinista.
Jokijärven kyläseura ry:n puheenjohtaja Veikko Räisänen kertoo kyläseuran omistamasta Hiltukankaan ”kompleksista”, joka onkin pienelle kylälle melkoinen. Oulu–Kuusamo-maantieltä kun kääntyy Jokijärven kylälle ja hurruuttelee parikymmentä kilometriä, tullaan kylätalolle, jonka vieressä seisoo Pölkky-teatteri kanttiineineen sekä rivitalo. Rivarin asukkaat maksavat kyläseuralle vuokraa, samoin kylätalon yläkerran vuokralainen. Taloudellinen pohja on siis varsin hyvin turvattu. –Olemme Jokijärven rannassa itä–länsi-suuntaisesti niin, että Kalle Päätalon lapsuudenkoti Kallioniemi näkyy vastarannalla. Tänne näkyy myös Mikko Niskasen elokuvaa varten rakentama kopio Kallioniemen tilasta, Räisänen kertoo.
Kyläseura saa tuloja myös kylälehdestä. Rakennukset on saatu Taivalkosken kunnalta sillä puheella, että ne pidetään kunnossa. Vuokraa maksetaan nimellisesti.
–Kylätalo on kyläläisten kokoontumispaikka. Siellä toimii kansalaisopiston piirejä voimistelusta makramee-töihin. Joka ilta siellä näkyy valot palavan.
Pölkky-teatterissa näyteltiin alkuvuosina itseoikeutetusti Kalle Päätalon tekstejä. Vuonna 2010 tuli hajaannus – Taivalkosken Näyttämö irtautui Jokijärven näyttämötoiminnasta ja halusi valmistaa omat näytelmänsä kirkonkylällä. Tässä ruudussa Räisänen tulee mukaan tarinaan. Puhelin soi ja häneltä pyydettiin näytelmää kesäksi 2010. Päätalot oli siltä erää näytelty. –Siinä tuli vähän kiire, mutta kirjoitin näytelmän Kultaa Jokijärveltä. Sitä näyteltiin 10 kertaa ja se keräsi 1600 katsojaa. Näyttelijät olivat nyt enimmäkseen jokijärveläisiä.
Tässä yhteydessä on kysyttävä, pitävätkö Jokijärven kyläseura ja Taivalkosken Näyttämöyhdistys minkään vertaa yhtä. Käy ilmi, että teatterit eivät ole veljeksiä, mutta näyttelijät sentään liikkuvat kylärajoista välittämättä. –Ensi kesäksikin on yksi autolastillinen kirkonkyläläisiä tulossa näyttelemään Jokijärvelle. En silti usko, että me kaksi teatteria panemme koskaan hynttyitä yhteen.
Kuluneen 10 vuoden aikana on Pölkky-teatterissa nähty kesäisin muun muassa Heikki Paavilaisen kirjoittama Olavi Virta -musikaali. Se veti yli 4000 katsojaa. Keskimäärin kesäteatteriyleisöä kertyy 2500–3000. Ohjaajina ovat toimineet Mirjami Kela ja Elsa Ruokangas.
Talvella kyläseura ei valmista näytelmiä, vain kesäksi. –Meillä on kylässä paljon laulutaitoisia ihmisiä ja siihen pyritään, että näytelmissä on mukana mukavaa musiikkia. Ensi kesänä esitetään Elämää ja erotiikkaa – näytelmä Juha Vainion elämästä. Se tulee menemään myös yleisöön. Tämä omikroni näyttää olevan flunssan tasoinen homma, joten otetaan se 3000 katsojaa pois kuleksimasta.
Koronarajoitukset pysäyttivät Jokijärven kyläseuran vain kesäksi 2020. Viime kesänä jo näyteltiin Avioliittosimulaattoria.
Kesäteatterin ensi-ilta Pölkky-teatterissa on Räisäselle vuoden kohokohta. Koko teatteritoiminta on kyläläisten voimannäyttö. Työryhmää palkitaan istuttamalla heidät esityskauden jälkeen linja-autoon ja ajeluttamalla muihin teattereihin vuorostaan katsojan roolissa. Virkistysmielessä ajellaan myös Ikeanreissuja Haaparantaan.
Kolme vuotta Jokijärven kyläseuran puheenjohtajana ollut Räisänen ei ole päässyt tehtävässään pitkästymään. Joka päivälle ilmaantuu jonkinmoinen kyläseuraan liittyvä asia eli puhelin soi. Kun suvi koittaa, se soi enemmän ja enemmän.
Palataan vielä Jokijärven kylän parhaaseen markkinamieheen, joka imuroi ihmisiä Taivalkoskelle kaikkialta Suomesta. –Osalle ihmisistä kuuluu kesään käydä Kallioniemessä ja samalla reissulla kesäteatterissa. Ilman Kallea täällä ei olisi teatteria, eikä Jokijärveä tuntisi kukaan. Kalle on saanut meidät niin mainostettua, että pitäisi panna likoon kymmeniä miljoonia, että samaan markkina-arvoon päästäisiin ilman häntä.
FAKTA
Jokijärven kyläseuran alue Taivalkoskella käsittää noin 20 kilometriä Jokijärven vartta, Pää-Jokijärven lisäksi siihen kuuluvat myös Tyrämäki ja Isokumpu.
Kyläseuran keskeiseksi toimipaikaksi on tullut Jokijärven koulu, jossa opetustoiminta loppui vuoden 1998 keväällä. Kylätaloksi muuttuneella kansakoululla pidetään jokijärveläisten tilaisuuksia, kansalaisopiston kursseja, hirvipeijaisia, syntymäpäiviä jne.
Pölkky-teatteri sijaitsee kylätalon pihapiirissä, osoitteessa Hilturannantie 2. Jokijärven kyläseuralla on oma näytelmäryhmä. Teatterin johtajana ja näytelmäryhmän ohjaajana toimii Elsa Ruokangas.
Kesäteatterissa on 300-paikkainen katettu katsomo, lämpiötilat ja katettu terassi-kahvio.
www.jokijarvi.com
Taivalkosken Näyttämöyhdis-
tys odottelee, että pääsisi viettämään 30-vuotisjuhliaan, jotka koronapandemia kiusallisesti esti. Juhlat järjestetään heti kun pystytään, vakuuttaa teatterin aktiivi Airi Seppänen.
Lähes alusta asti teatterin toiminnassa mukana ollut Seppänen kertoo mukaantulonsa olleen puhdas vahinko. –Asun koulukeskuksen vieressä ja koululla oli SPR:n ilta. Näyttämö oli siellä esittämässä sketsejä ja minä sanoin, että voi että minulla se haluttaa tuohon porukkaan. Siinä lähellä istui mieshenkilö, joka pyysi tulemaan koulun liikuntasaliin torstai-iltana, Seppänen muistelee.
Toivoa täynnä oleva torstai koitti ja Seppänen lähti koululle. Kuinka ollakaan, sama mieshenkilö oli liikuntasalissa odottamassa – hän oli kuusamolainen ohjaaja Olavi Tuovila, tekeillä olevan näytelmän ohjaaja. Yksi näyttelijä oli jäänyt pois ja Seppänen pääsi tämän tilalle.
Tekeillä oleva näytelmä oli Liisa Heiskasen kirjoittama Loikkari lomakylässä. Kansantanssia harrastaneen Seppäsen kalenterimerkinnät menivät uusiksi: tanssin rinnalle tuli uusi iltameno, teatteriharjoitukset. –Porukassa oli tuttuja ihmisiä, joten helppo oli mennä mukaan, enkä ole ihmisenä ujo. Hyvin otettiin vastaan, ja olihan se kaikki tietenkin uutta. Tuovila oli hyvä ihminen, reilu, ei ollenkaan pelottava. Hän oli jo silloin iäkkäämpi ihminen.
Seppänen oli mukana rakentamassa Pölkky-teatteria Jokijärvelle, kantoi lautoja ja talkoili. Pölkyssä näytellyt alkuvuosien Päätalo-näytelmät ovat jääneet mieleen Seppäselle langenneen roolihenkilön takia. Aina kun Päätalon tekstiä näyteltiin, Seppänen näytteli Kallen äitiä, Riitua. –Tiesin Riitun, joten kynnys näytellä häntä oli korkea. Helpotin itseäni sillä, että kun Kallen neljä siskoa tulivat tänne kesäksi, tilasin heille audienssin. Tytöt kertoivat, miten Riitu poltti piippua, millaiset olivat käden liikkeet ja miten hän ylipäätään toimi. He suhtautuivat minuun niin hyvin, että kerran Kallen tytär tuli näytöksen jälkeen sanomaan. ”Sinä oot ihan kuin meidän mummo”. Että aika hyvin meni, Seppänen naurahtaa.
Kun Taivalkosken Näyttämö vetäytyi Jokijärven Pölkky-teatterista, alkoi oman teatteritilan raivaus entiseen osuuskaupan rakennukseen. Tilaan rakennettiin talkoilla nouseva katsomo. 110 hengen vetoisen katsomon edessä on nähty monipuolista teatteria kaikenikäisille. –Ohjaajamme ovat tehneet siellä lastenteatteria. Taivalkosken kulttuuri näyttää siellä elokuvia ja eläkeläiset laulavat karaokea. Samassa
Kuva: Kari Simonen
Tukkijoella-näytelmä. Kuva: Pekka Väisänen Airi ”Aikkara” Seppänen kuvassa keltaisessa takissa.
talossa on Alko, apteekki ja S-market.
Kesäteatterialue rakentui Herkonmäelle Hotelli Herkon kylkeen vuonna 2012. Yhteistyötä tehdään hotellin kanssa luontevasti. Yleisö kulkee hotelliin väliaikakahville ja käyttää hotellin wc-tiloja. Luonnollisesti teatterivieraille tarjotaan hotellipaketteja.
Joka antaa pikkusormen teatterille, huomaa pian tulleensa nielaistuksi sen maailmaan kokonaan. Näin kävi Seppäsellekin. Perhepäivähoitaja sai esiintymisestä tarpeellista vastapainoa työlle. –Siinä ne vuodet ovat kuluneet. Vähän aika sitten täytin 77, mutta teatteriharrastus jatkuu. Nyt meillä on työn alla Murha matkustajakodissa. Näyttelen siinä Selmaa, joka tunkee itsensä joka paikkaan ja menee sinnekin missä häntä ei tarvita.
Kaikista lukuisista näytelmistään Seppänen nostaa esiin Kalle Päätalon kirjasta dramatisoidun näytelmän Höyli mies. Sen ohjasi Eero Schroderus kahtena vuonna, 1996 ja 1997. Tarinan päähenkilö oli todellinen, mutta hän oli kadonnut suvultaan. Kuinka ollakaan, kun paikallislehti alkoi kirjoittaa näytelmän tekemisestä, miehen hautapaikka löydettiin. –Ihmiset löysivät sukunsa jäsenen. Olihan se jotakin huikeaa. Sukua tuli katsomaan näytelmää ympäri maata, Helsinkiä myöten. Juttutuokioita riitti heidän kanssaan. Esitin näytelmässä Tupalan Allia, joka itsellään tienasi lapsilleen leipää.
Se kaikkein koskettavin rooli on kuitenkin ollut Päätalon Riitun rooli. –Se on ollut puhuttelevin rooli. Voi sanoa, että jos on itse itkenyt, on myös yleisö itkenyt. Elämän kaari on käyty läpi. Se on jotakin se.
FAKTA
Kuva: Pekka Väisänen
