Painettua yhteyttä jo 51 vuotta

Painettua yhteyttä 51 vuotta

Repliikki-lehti on toiminut Suomen Harrastajateatteriliiton pää-äänenkannattajana vuodesta 1970. 51 vuotta lehti on yhdistänyt jäsenteatterimme ympäri maata.

Repliikki on välittänyt tietoa koulutuksista, liiton tapahtumista ja esitellyt jäsenistön ohjelmistoa. Vaikka lehden ulkoasu on muuttunut alkuvuosien monistemaisista nipuista aikakausilehtimäiseen suuntaan ja mustavalkoisesta neliväriseen kuvarunsauteen, on sisältö lopulta sama nyt viimeistä vietäessä kuin alkuvuosinakin.

Se, että Repliikki alkuvuosinaan oli ulkoasultaan vaatimaton ja pitkään mustavalkoinen, ei tarkoittanut etteikö liitossa ja kentällä olisi ollut säpinää ja kuhinaa – päinvastoin.

Kansainvälisyys, joka luulisi olevan vasta nykyaikojen keksintö, nousee selkeästi esiin vanhoja vuosikertoja selaillessa. Liitto on välit-

tänyt aiempina vuosikymmeninä jopa huomattavasti enemmän asiaa Suomen rajojen ulkopuolella toimivasta harrastajateatterikentästä.

Teattereiden ohjelmistoesittelyjä oli runsaasti 90-luvun Repliikeissä, mutta sitten yhteiset kesäteatteriesitteet vähensivät omaa ilmoittelua. Pikku hiljaa jäsenet oppivat myös ilmoittamaan ensi-illoistaan liiton nettisivuilla. Teattereiden oman ilmoittelun vähenemisellä oli se vaikutus, että kentän laajuus ei käynyt entiseen tapaan niin ilmiselväksi. Ensimmäisessä Repliikki-lehdessä todettiin, että liiton puoleen voi kääntyä kaikissa teatteria koskevissa kysymyksissä. Palveluperiaatteena oli: Mitä emme tiedä heti, siihen hankimme vastauksen. Kaikki neuvonta- ja välitystoiminta oli tuolloin ja on edelleen ilmaista. Ohjaajien käytöstä liitto veloitti jäseniltään 10 markkaa vuorokaudelta.

Välirepliikki ensimmäisestä Repliikistä:

Erityisesti niille, jotka ryhmätyöstä puhuttaessa vetoavat tari-

Painettua yhteyttä 51 vuotta

Viereisen sivun toinen kuva vasemmalta: Laman vaikutus. Toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta saapuu töihin. Kuva: Terttu Haapala

naan usean kokin huonosta sopasta. -Jos ainoa kokki on taitamaton, niin mitenkäs huono soppa sitten syntyykään! -Ja sopasta tulee huonoa usean kokin tekemänä vain, jos ne on niin torveja, etteivät maista keitostaan. -Montako hyvää soppaa on jäänyt keittämättä vain siksi, että ilman muuta luullaan monen kokin yhdessä pilaavan keitoksen?

90-luku tuntuu olleen lukuisien teatteritapahtumien aikaa. Oli Pohjoiskalottifestivaalit, Saarijärven Teatteripäivät, Haminan Teatteripäivät, liiton valtakunnalliset koulutuspäivät ja tietenkin kirsikkana kakussa Seinäjoen Harrasta-

jateatterikesä leijonanaamiologollaan.

Liitolla oli hulppeasti henkilökuntaa 80–90-luvuilla. Liiton arkki eli Minervankadun mimmit käsitti viisi naista, keulassaan toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta, joka veti suuret linjat, ratkaisi filosofiset kysymykset ja juoksi eduskuntaan jos määrärahat uhkasivat loppua.

Koulutussihteeri Marjatta Jeskanen-Iktielat eli Jatta hoiti koulutuksiin ja tapahtumiin liittyvät asiat. Tiedotussihteeri Terttu Haapala vastasi pitkälti Repliikin sisällöstä ja yhteyksien pitämisestä tiedotusvälineisiin.

Taloussihteeri Liisa Kiiskinen vartioi kirstua ja hoiti liiton rahaliikenteen.

Vieläpä oli liitolla toimistosihteeri Airi Lehtonen, toimiston konekirjoitusihme.

Liiton oma ohjaaja, Kalevi Haapoja, vilahteli aina silloin tällöin Repliikin sivuilla. Hän jäi liitosta eläkkeelle syyskuussa 1993 ja ryhtyi teatterin grand old maniksi. Haapoja antoi liitolle 14 vertaansa vailla olevaa vuotta, erityisesti pohjalaisille teattereille. Toimiston naisväki luonnollisesti suri ankarasti ainoan miespuolisen työtoverinsa lähtöä.

Vuonna 1998 liiton täyttäessä 50 vuotta, julkaistiin Repliikissä professori Paavo Liskin hurmaava julistus. Sen loppukaneetti on järisyttävän toimiva tänäkin päivänä, jolloin digitalisaatio on yltänyt mittoihin, jollaisista ei 20 vuotta sitten osattu haaveillakaan: ”Kaiken teknisen median keskellä teatteri on yhä välittömän inhimillisen kokemuksen paikka – esiintyjästä yleisöön ja yleisöstä esiintyjään. Se on hengen voimaa ja iloa antavaa kanssakäymistä, jonka arvoa ja merkitystä ei voi rahalla mitata. Juuri siksi se on niin arvokasta. Nyt!”

Vuoden 2022 alusta siirrytään sähköisiin artikkeleihin.

2/2016REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Kantaesityspalkinto Nokialle

Harrastajateatterikesä kutsuu Jyväskylään

Spotti ilahdutti Riihimäellä

Työkaluja teatteriosaamisen hyödyntämiseen

Vuoden

harrastajateatteripalkinto Vaasaan

Vuonna 2016 lehden ilme muuttui Sari Jaatisen ryhdyttyä toimitussihteeriksi ja graafikko Merja Hammarin taittajaksi. Sama parivaljakko on tehnyt lehteä tähän viimeiseen numeroon asti.