Page 1

RAJATIEDON Yhteistyö ry:n

VERKKOLEHTI

Kesän lukupaketissa: 7 askelta parempaan flow’hun Tapani Koivula:

Voiko

ufokontakteja tutkia?

Haastattelussa Markku Siivola

Kummitus tuli taloon Meditaatio arjessa Henkisyys jokapäiväisessä elämässä

Pyramidien salaperäiset Kesän rajatieto­ voimat tapahtumat

esoteerinen kirjoitus, joka tutustuttaa henkimaailman ja esoteerisen opin eri käsitteisiin

3. osa

Ajan nopeutuminenmassaharha vai tieteellinen fakta?


s.16

tässä numerossa

PYRAMIDIEN SALAPERÄISET VOIMAT

4.............................Tapahtumakalenteri

StudioRajatieto ja Avartuva Ihmiskuva 6.............................Kolumni: Seitsemän askelta parempaan flow’hun Suvi Bowellan

9...........................Kesällä tapahtuu 10........................Meditaatio arjessa

Jeremy Qvick

Aulis Muhonen

s.20

16........................Pyramidien salaperäiset voimat 19........................Ajankohtaista: Rajatiedon seminaari Hämeenlinnassa

elokuussa ja rajatiedon stipendit

Rajatiedon Yhteistyö

VOIKO UFOKONTAKTEJA Tapani Koivula TUTKIA? 23........................Ajan nopeutuminen - massaharha vai tieteellinen

20........................Voiko ufokontakteja tutkia?

fakta?

Anni Salminen

Enni Ylenius

Tero Säilä

Ruth Johanssonin esoteerinen kirjoitus, 3. osa

Maarit Aura

24........................Kummitus tuli taloon 28........................Markku ja mielen maisemat: haastattelussa Markku Siivola 32........................Yhteys

HAASTATTELUSSA MARKKU SIIVOLA

37........................Kirja-arvio: Jessica Suni, Hoito

TOIMITUS Päätoimittaja Tero Säilä hiljainenmieli (at) gmail.com 045 632 1989 Toimituksen sähköpostiosoite rtytoimitus (at) gmail.com Postiosoite Rajatiedon Yhteistyö ry Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI

ILMESTYMISAJANKOHDAT No 1 10.3. aineistopäivä 10.2. No 2 10.6. aineistopäivä 10.5. No 3 10.9. aineistopäivä 10.8. No 4 10.12. aineistopäivä 10.11. MUUTTUNEET OSOITETIEDOT rtyjasenrekisteri (at) gmail.com Lehti ilmestyy verkkojulkaisuna ja on vapaasti painettavissa/tulostettavissa.

ULKOASU JA TAITTO Anni Salminen

ÄÄRETÖN ISSN 2342-7272 (verkkojulkaisu) ISSN 2342-7264 (painettu)

KOTISIVU www.rajatieto.fi

FACEBOOK: Rajatiedon Yhteistyö ja StudioRajatieto

s.28


pääkirjoitus Tero Säilä, rajatiedon yhteistyö ry:n puheenjohtaja

Rajatieto on muuttuva ja laajeneva mahdollisuuksien kenttä. Näkemykset voivat, ja saavatkin poiketa toisistaan. Haluan kannustaa tasavertaiseen ja laajaan mielipiteiden vaihtoon. Luovassa vuorovaikutuksessa syntyy mahtavia asioita. Tästä todisteena on lehtemmekin, johon artikkeleita kirjoittavat muutkin kuin vain yhdistyksemme aktiivit. Otamme edelleen mielellämme vastaan juttuja ja ideoita. Ei-kaupalliselle rajatiedon julkaisulle on olemassa selkeä sosiaalinen tilaus! Kannattaa varata jo nyt tilaa kalenteriin, sillä elokuun 8. päivä järjestämme ainutlaatuisen seminaaritapahtuman Hämeenlinnan VPK-talolla. Luennoitsijana toimii mm. Parapsykologisen Tutkimusseuran pitkän linjan vaikuttaja, psykiatri Markku Siivola, jonka haastattelun löydät sivulta 28. Ota yhteyttä, jos paikkakunnallasi on tarvetta rajatiedon tapahtumalle, tai haluat sellaisen järjestää StudioRajatiedossa Helsingin Malminkartanossa vuokratta ja vapaaehtoisella ovirahalla! Valoa, iloa ja rakkautta kesääsi!

*** Tero Säilä, puheenjohtaja

VALO SAIKKU VAIHTOI MUSIIKKINSA TAIVAALLISEMPIIN OKTAAVEIHIN JA SÄVELLAJEIHIN

Totuudenetsijä, tietokirjailija, lehtimies ja muusikko sekä Rajatiedon Yhteistyön perustajajäsen Valo Saikku siirtyi tuonpuoleiseen 86 vuoden iässä 26.5.2015. Valo Saikku muistetaan eritoten 80- ja 90-luvun Hengen ja Tiedon messujen järjestäjänä, messukäsioppaiden kokoajana, komeapartaisena lehdistövastaavana sekä rauhaa rakentavana ja viisaana keskustelijana. Hän oli kuolema-aiheen syvällinen asiantuntija ja sävyisä luennoitsija. Ultra-lehden / Kustannus Oy Rajatiedon hallituksen puheenjohtajana hän toimi pitkään. Valon tunnetuin teos oli yhdessä Jaakko Laitisen kanssa kirjoitettu ”Transsendenttinen mietiskely Suomessa” (1977). Vuosituhannen vaihteen tienoilla ilmestynyt oranssikantinen kirjanen ”Rajatietoa Suomessa” oli myös Valon tekemä. Valo Saikun kotona, Urjalan Valontiellä käyneet muistavat valtavan kirjaston, johon sisältyy yksi Suomen suurimmista rajatiedon kirjakokoelmista. Erityisesti kuolemaa ja tuonpuoleista elämää käsittelevät teokset ovat ainutlaatuisella tavalla edustettuina. Vanhempi polvi muistaa Valon merkittävän ja aktiivisen panoksen Rajatiedon Yhteistyöryhmän ja sen seuraajan, Rajatiedon Yhteistyö ry:n pitkäaikaisena, ahkerana työntekijänä ja sihteerinä. Rajatiedon piireissä harvempi tuntee Valo Saikun Sibelius-Akatemian opiskeluiden pohjalta, kirjoitustöidensä ohella jatkunutta toimintaa muusikkona ja usean kuoron johtajana. Valon vaimo ja muusa, Johanna Saikku, kertoo Valon tehneen pienimuotoisia sävellyksiä toisten kirjoittamiin runoihin elämänsä aikana satamäärin... Ja yhteistyö rajan ylitse Valon ja Johannan välillä jatkuu edelleenkin... Hyvää matkaa, rakas veljemme, ei sielus´ ole kuollut, sen tiedämme. Nyt Sinä olet päässyt mahtavalle tuonpuoleisen tutkimusretkelle. Voit itse käytännössä testata, mitkä kirjat ja teoriat kuolemasta parhaiten totena värähtelevät ja aidosti paikkansa pitävät. Jo kuulet ison kellon äänen, oi, lailla taivaan kannen äären olet tiellä keveämpiin, valoisampiin sointuihin ja sfääreihin! Tapani Koivula / Ari-Pekka Hyrkäs, RTY ry

3


Ääretön • kesäkuu 2015

Ajankohtaisia tapahtumia Luutnantinpolku 7, Malminkartano

Rajatiedon ystävien kesäretket Suomenlinnaan Rajatiedon Yhteistyö aikoo koota yhteen kaikkia rajatiedosta kiinnostuneita Suomenlinnan maisemiin vapaamuotoisen seurustelun/ajanvieton merkeissä. Retket on tarkoitus järjestää muutamana lauantai-päivänä. Seuraa tapahtumakalenteriamme sivuiltamme www.rajatieto.fi tai Facebookista StudioRajatieto. 8.8.2015 la klo 10-18 Rajatiedon seminaari Hämeenlinnassa (kts. sivu 19)

Avartuva Ihmiskuva ry:n ohjelma Heinä-elokuu 2015 Rajatiedon Keskus, Uudenmaankatu 33, Helsinki.

Maanantait Ia-Maria Haverinen klo 17.30 Terveyden salat -luennot Seppo Laaksonen, energiaterapeutti Energian tasapainotus tilauksesta Energiahoitoa maanantaisin + edullisia hoitonäytteitä joka maanantaina Tiistait Pirkko Appelberg klo 17.30 Body Brain Energy -harjoitukset Keskiviikot Valontuojat Katso ohjelma www.valontuojat.fi TORSTAIT Arje Sakari Silander klo 18 25.6 Meditaatio ja kanavointi ilta:

4

Rauhaa ennen myrskyä 2.7. Enkeli-ilta, teemana: Valon ja rakkauden juhla Torstaisin enkeli-iltoja, kanavointia, rummutusta, yms. katso www.avartuvaihmiskuva.fi Arje Sakari Silander: joka torstai klo 10-16 Henkistä ohjausta ja hoitoja ajanvarauksella Avartuva Ihmiskuva -team 20.8. klo 18-22 Taiteiden yö, teatteria ja musiikkia 27.8. klo 14-21 Avoimet ovet Tauotta paljon erilaista ohjelmaa veloituksetta - avartuvaihmiskuva.fi


Ääretön • kesäkuu 2015

PERJANTAIT Anneli Sjöstedt (ajanvaraus: medium.anneli.s(a)gmail. com) Reiki- ja energiahoitoa + meedioistuntoja (myös ruotsiksi), katso www.avartuvaihmiskuva.fi

SUNNUNTAIT Ruusuristin Veljeskunta AMORC 30.8. Avoin keskustelutilaisuus, RC-Teemapiiri Teemana Rauhan luominen pyyteetön rakkaus. Vapaa pääsy, kahvitarjoilu.

Tapani Koivula (tapani.koivula(a)gmail.com) meditaatiot + paranormaalit luennot katso www.avartuvaihmiskuva.fi

Gnostilainen seura kesätauolla, www.gnosis.fi/

LAUANTAIT Ari-Pekka Hyrkäs 11.7. klo 14-18 K. Nordling: Väinämöisen taikaohjeet 18.7. klo 18-20 A-P.H: Musiikkimeditaatio; Lennetään

Tervetuloa osallistumaan! Avartuva Ihmiskuva ry www.avartuvaihmiskuva.fi/tapahtumat

1.8. klo 17.30-21 Eliane Dahre, s. Brasilia: Meedio Divaldo Francon elämäntyö. Ilmoittautumiset: info@allancardec.fi

Tervetuloa mukaan toimintaamme! Avartuva Ihmiskuva ry on perustettu vuonna 2014 ja sen tarkoituksena on edistää avartuvaa ja syventyvää ajattelua, totuuden etsintää, henkistä kehitystä, terveitä elintapoja ja täydentäviä hoitomuotoja. Yhdistys järjestää kokouksia, tiedotus- ja esitelmätilaisuuksia ja kursseja, edistää alan yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden yhteistyötä sekä harjoittaa julkaisu- ja kustannustoimintaa.

Lisää kesän rajatietotapahtumia löytyy sivulta 9

5


Ääretön • kesäkuu 2015

Rakkaudesta ihmiseen

KOLUMNI

SUVI BOWELLAN

Seitsemän askelta parempaan flow’hun Kulunut kevät tuntuu olleen monelle varsinaista vuoristorataa. Myllerrystä on piisannut eri elämän osa-alueilla ja etenkin tunnepuolella. Vuodesta 2015 on sanottu, että se on sydämen avautumisen vuosi ja kun sydän avautuu, odotettavissa on monenlaisia tunteita äärimmäisestä autuudesta surun syövereihin. Jos sattuisit olemaan sellaisessa vaiheessa, että kaikki tuntuu menevän mönkään ja ilo ja virtaus ovat kadonneet jonnekin ulottumattomiin, on hyvä hengitellä rauhassa, myöntää nuo tunteet itselleen ja antaa niiden tulla ulos. Kun olo hivenenkin helpottaa, on hyvä suunnata taas katse kohti sitä, mitä haluaa. On olemassa asioita, jotka ovat kontrollimme ulottumattomissa, mutta valtavan moneen asiaan omassa elämässämme meillä on valta vaikuttaa. Yksi elämän isoista haasteista lienee oman mielen haltuunotto. Tässä artikkelissa haluan jakaa kanssasi toimivia keinoja, joilla saat muokattua mielenmaisemaasi ja kohotettua omaa värähtelyäsi, jotta voit kokea enemmän flow’ta ja sallia elämäsi muotoutua parhaalla mahdollisella tavalla.

Suvi on mukana syksyn Hengen ja Tiedon messuilla Helsingissä! Lue lisää pian ilmestyvästä messulehdestämme.

6

1.

Ajatusten laatu ja sanojen voima

Ajatukset eivät ole pelkkää ilmaa, vaan niillä on hyvinkin konkreettinen vaikutus meihin itseemme ja ympäristöömme. Toistuvasti ajattelemiemme ajastusten laatu vaikuttaa paitsi siihen, mitä vedämme puoleemme, myös kehomme toimintoihin. Fysiologisesti katsottuna ajatus vaikuttaa biologisiin prosesseihin seuraavasti: ajatus saa aikaan tunteen, tunne saa aikaan kemiallisen reaktion, tuo kemiallinen reaktio vaikuttaa siihen, mitkä geenimme aktivoituvat ja millaisia proteiineja elimistömme valmistaa, ja näitä proteiineja käytetään fyysisen kehon rakennuspalikoina. Ajatus luo siis hyvinkin konkreettisesti kehoamme. Entä sitten ajatusten energeettinen puoli? Ajatukset ovat energiaa, joka luo ympärillemme tietyn henkilökohtaisen värähtelytaajuuden. Tuo värähtely vetää puoleensa lisää itsensä kaltaista värähtelyä. Sen näkee esimerkiksi siinä, kuinka tulemme kohdelluksi päivittäisessä elämässämme.

Jos ajattelemme pääosin positiivisia ajatuksia itsestämme ja muista, vedämme puolemme miellyttäviä kohtaamisia, ystävällistä palvelua, kohteliaisuuksia, pieniä palveluksia, mukavia yllätyksiä ja hyviä ihmissuhteita. Sama pätee negatiivisessa mielessä; sitä saa mitä tilaa. Omaa päivittäistä ajatteluaan voi lähteä muokkaamaan parempaan suuntaan kiinnittämällä huomiota omaan sisäiseen dialogiin ja puhuttuun kieleen. Kun huomaat ajattelevasi kielteisesti – tarkoittaen sitä, että ajattelet ajatuksia jotka eivät ole linjassa toiveittesi kanssa – pysähdy ja korvaa ajatus myönteisemmällä ajatuksella tai yksittäisellä sanalla, joka suuntaa huomiosi kohti parempaa. Valitse hivenen paremmalta tuntuva ajatus, jotta mielesi ei synnytä liikaa vastustusta. Älä myöskään antaudu negatiivisiin keskusteluihin, jotka pahentavat oloasi entisestään. Jos haluat kohentaa jotain tiettyä elämän osa-aluetta sinulla ei ole varaa

Suvi Bowellan on monelle itsensä kehittämisestä kiinnostuneelle, alalla vaikuttavalle sekä alaa opettavalle tuttu kouluttajana, energiahoitajana, valmentajana sekä kirjoittajana. Suvi toi vuonna 2010 Suomeen maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen hoitomuodon nimeltään ThetaHealing® ja on opettanut menetelmän suurelle määrälle ihmisiä Suomessa ja Virossa. Yksityisvastaanotollaan Suvi auttaa vuosittain satoja ihmisiä pääsemään eroon elämää rajoittavista ajatusmalleista ja eheyttämään tunteitaan ja fyysistä kehoaan. Suviin ja hänen palveluihinsa voit tutustua tarkemmin osoitteessa suvibowellan.com.


Ääretön • kesäkuu 2015

puhua siitä jatkuvasti negatiiviseen sävyyn. Pahan olon sattuessa mieltään on toki hyvä keventää läheiselle ihmiselle, mutta tarkoitus ei ole velloa negatiivisessa, vaan saada asia sydämeltään ja etsiä vaikkapa yhdessä helpotusta asiaan.

2.

Rajoittavat uskomukset

Päivittäisten ajattelutottumusten lisäksi mielen pintakerrosten alla piilevät uskomukset vaikuttavat henkilökohtaiseen värähtelytaajuuteemme ja siihen mitä vedämme puoleemme. Asian voi kuvailla niin, että meillä on kaksi eri värähtelytasoa: toinen joka vaihtelee päivän mittaan ajattelemiemme ajatusten ja tunteiden vaikutuksesta, ja toinen, jota värähtelemme ympäri vuorokauden. Tuon ”24/7” –värähtelyn luovat tietoiset tai tiedostamattomat uskomukset, vanhat traumat ja muu tunneperäinen kehoon ja kenttäämme jäänyt energia. Jos haluat tehdä, olla tai saada jotakin, mutta alitajuinen ohjelmointisi laittaa kapuloita rattaisiin, sinun on muutettava sitä, jotta pääset eteenpäin. Rajoittavat uskomukset on suhteellisen helppo tunnistaa kun tarkastelee niitä oman elämänsä osa-alueita, joilla toistuvasti törmää samoihin haasteisiin tai ei pääse eteenpäin. Rajoittava uskomus seuraa monesti ”koska”- tai ”mutta” -sanan jälkeen: En voi tehdä sitä, koska…” tai ”Haluaisin tehdä niin, mutta…”. Mieti mitä kaikkia syitä ja perusteluja käytät perustellaksesi sitä, että jokin asia on niin kuin on, tai et voi mielestäsi tehdä jotakin, olla jotakin tai omistaa jotakin. Uskomusten muuttamiseen on olemassa hyviä työkaluja. Voit alkaa työstää mielesi maaperää myönteisempään suuntaan vaikkapa toistamalla niin sanottua affirmaatiota eli myönteistä vahvistuslausetta. Affirmaatioista on kuitenkin muistettava se, että ne eivät saa aiheuttaa mielessämme vastustusta ja niitä ei pidä

olla liian montaa käytössä samanaikaisesti, jotta et ylikuormita alitajuntaasi. Parhaiten toimivat sellaiset affirmaatiot, jotka synnyttävät mahdollisuuden tai helpotuksen tunteen ja ovat hyvin henkilökohtaisia, toisin sanoen ne resonoivat itsessä voimakkaasti. Muista keinoista vaikuttaa omiin uskomuksiinsa voin suositella hypnoosia, NLP™:tä ja omaa suosikkiani ThetaHealingia®, jonka avulla uskomusten muuttaminen toimii silmänräpäyksessä, eikä vaadi viikkoja kestävää toistoa, kuten affirmaatiot.

3.

Tunteet

Tunne menee aina ajatuksen edelle jos haluat muuttaa elämääsi. Jos tunne on ristiriidassa toiveemme tai lausumamme affirmaation kanssa, tunne vie voiton. Vielä sanoja ja ajatuksiakin enemmän todellisuutemme ja elämämme virtaavuuteen vaikuttavat siis tunteemme. Jokainen meistä kokee niin sanottuja negatiivisia tunteita - se on elämää - mutta jos negatiiviset tunteet ottavat vallan, kurssia on syytä korjata, jottei tarvitse kokea lisää negatiivisuutta ajatusten, tunteiden ja tapahtumien tasolla. Hyvää flow’ta tukkivien negatiivisten tunnetilojen kärkisijoilla ovat viha, paheksunta, anteeksiantamattomuus ja kateus. Jos tunnet näitä tunteita usein, suosittelen lämpimästi että prosessoit ne joko itseksesi, ystävän tai ammattilaisen tuella, jotta et turhaan kuormita itseäsi. Tunteita, jotka saattelevat meidät ihanasti flow-tilaan ovat tietysti ilo, rakkaus ja kiitollisuus, mutta tiesitkö, että myös hyväntahtoisuus on tunne-energiaa, joka saa maailmankaikkeuden pyörät pyörimään haluamaasi suuntaan? Eräs opettajistani, Dawn Clark, kertoo tehneensä yhteistyötä muun muassa Stanfordin yliopiston fysiikanlaitoksen tutkijoiden kanssa, ja että laboratorio-olosuhteissa on voitu todistaa, kuinka kiitollisuus ja hyväntahtoisuus vaikuttavat alkeishiukkasten käyttäytymiseen. Keskittymällä universaaliin kiitol-

lisuuden tunteeseen ja toimimalla hyväntahtoisesti, vaikutat siis voimakkaasti siihen, millaisiksi elämäsi olosuhteet muotoutuvat. Jos haluat nopeuttaa toiveittesi toteutumista, siirry haluamisen tunteesta siihen miltä se tuntuu kun toiveesi on jo toteutunut. Olisit kiitollinen, eikö totta? Tämä saattaa vaatia hieman harjoittelua, mutta kiitollisuuden tunteen synnyttäminen on melko yksinkertaista, kun siirtää huomionsa siihen mikä on hyvin, mikä sujuu ja mistä saa olla onnellinen. Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan, fokukseen.

4.

Fokus

Se mihin suuntaamme huomiomme vaikuttaa ajatuksiimme ja tunteisiimme. Sama pätee toisin päin: se mitä ajattelemme ja missä tunnetilassa olemme, vaikuttaa siihen mihin huomiomme kiinnittyy. Kokemuksemme, asenteemme ja uskomuksemme vaikuttavat siihen mihin huomiomme kiinnittyy ja aivomme ovat virittäytyneet havaitsemaan eritoten uhkia. Myönteisyys vaatii siis monesti enemmän tietoista keskittymistä kuin negatiivisuus (jota rationaalisuudeksi usein kutsutaan). Voimme kuitenkin käyttää vapaata tahtoamme ja tehdä valinnan: haluammeko kulkea halki elämän nähden uhkia ja ikävyyksiä, vai hakea systemaattisesti ympäristöstämme positiivisia asioita ja kokea tätä kautta myös enemmän positiivisia tunteita? Parempi tunnetila vaikuttaa positiivisesti myös päätöksentekokykyyn. Tutkimukset osoittavat, että pelko sammuttaa sellaisia osia aivoista, jotka vastaavat luovuudesta, loogisesta ajattelukyvystä ja ongelmanratkaisusta. Oman huomionsa suuntaamisen kohti myönteistä voi tehdä ensi töikseen aamulla. Vietä hetki kaikessa rauhassa ja aseta päivällesi intentio. Millaisen päivän haluat itsellesi luoda? Mihin sinun on sen valossa syytä keskittyä? Näin autat itseäsi pitämään huomion tavoitettasi tukevissa asioissa ja vähennät stressiä.

7


Ääretön • kesäkuu 2015

5.

Stressinhallinta

Stressi aiheuttaa häiriöitä energiakenttäämme ja vaikuttaa täten kykyymme vetää tehokkaasti puoleemme toivomiamme asioita. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että vastoin yleistä käsitystä, stressin on todettu vaikuttavan negatiivisesti vain siinä tapauksessa, että uskomme sen olevan haitallista. Muuta siis stressiin liittyvät negatiiviset uskomuksesi ja pysyt terveempänä. Kun ottaa huomioon aivojen taipumuksen kiinnittää huomiota uhkiin ja sen, millaisen negatiivisen uutisvirran keskellä elämme nykypäivänä, suosittelen vahvasti, että lakkaat seuraamasta uutisia. Tein niin jo vuosia sitten välttyäkseni turhalta negatiiviselta ohjelmoinnilta ja kollektiivisen pelon kynsiin joutumiselta. Stressinhallinnasta on kirjoitettu, luennoitu ja puhuttu niin paljon, että en käytä siihen enempää palstatilaa. Omasta kokemuksestani voin lämpimästi suositella muun muassa liikuntaa, joogaa, meditointia, luonnossa liikkumista, tanssimista, läheisyyttä ja kaikenlaista hulluttelua.

6.

Irti päästäminen

Irti päästäminen on magneettista. Tommy Hellstenkin sen kirjassaan totesi, että saat sen mistä luovut. Melkoinen paradoksi, mutta niin totta. Ne asiat, joihin pystymme suhtautumaan luottavaisen rennosti kiinnittymättä liikaa lopputulokseen, tuntuvat lutviutuvan aina parhaiten. Toiveet, jotka olen puolihuolimattomasti heittänyt ilmoille ja sen jälkeen lähes unohtanut, ovat toteutuneet kaikkein vauhdikkaimmin. Viimeisimpänä Pariisin matka, jonka heitin

8

huolettomasti ilmoille sillä seurauksella, että kolmen päivän päästä sain lahjaksi ilmaisen matkan Pariisiin. Asioita, jotka suosittelen laittamaan irtipäästettävien listalle ovat mm. vanhat kaunat , myrkylliset tunteet, ylikontrollointi ja turhan tavaran paljous. Kauna ja paheksunta vievät niin paljon henkistä energiaa, että ne vaikuttavat henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme, hukuttavat alleen intuitiomme äänen ja tukkivat muita henkisiä kykyjämme. Joskus olemme niin kiinni siinä miten ja milloin asioiden pitäisi tapahtua, että sorrumme liialliseen kontrollointiin sen sijaan, että antaisimme maailmankaikkeuden järjestellä asiat korkeimmalla ja parhaalla tavalla. Uskon myös että ympäristömme kertoo paljon sisäisestä tilastamme. Jos elämme keskellä kaaosta ja sotkua, kuinka hyvässä järjestyksessä on päämme sisäinen todellisuus? Superherkkänä ihmisenä elinympäristöni viihtyisyydellä on suuri vaikutus mielentilaani. Raivaamalla tilaa kaappeihisi, teet tilaa uusille hyville asioille. Miten ihmeessä päästää irti, kun kyse on jostain valtavan suuresta ja tärkeästä asiasta? Joskus kyseessä on niin elintärkeä asia, että huoleton asennoituminen on haastavaa. Silloin turvaudun vilpittömään rukoukseen tai irtipäästämisen affirmaatioon: ”Vapautan nyt tämän asian ja päästän siitä irti. Luovutan sen Jumalalle ja annan sen olla. Sydämessäni vallitsee nyt rauha, rakkaus, harmonia ja luottamus. Aina kun ajattelen tätä asiaa, totean “Luoja pitää minusta huolta.” Anteeksiannon välineenä käytän usein kaunista havaijilaista mene-

telmää nimeltään Ho’oponopono. Keskitän ajatukseni tiettyyn ihmiseen (tai tilanteeseen) ja toistan mielessäni: “Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua.” Tein tätä hiljattain erään ihmissuhteen kohentamiseksi ja vain paria päivää myöhemmin sain ystävällisen viestin kyseiseltä henkilöltä. Sen myötä tunsin omankin sydämeni avautuvan hänelle entistä paremmin. Suorastaan taianomaista.

7.

Tule päästä sydämeen

Paras mitä voit oman elämäsi onnellisuuden, flow’n ja runsauden lisäämiseksi tehdä, on astua oikealle polullesi. Kun astut rohkeasti sydämen polulle, maailmankaikkeus alkaa avata ovia, jotka ovat aikaisemmin pysyneet suljettuina. Meihin on istutettu haaveita, mielenkiinnon kohteita, asioita joihin suhtaudumme intohimoisesti ja luontaisia ominaisuuksia sekä taitoja, jotka viitoittavat tietä kohti korkeinta potentiaaliamme. Ei se tarkoita sitä, että meidän pitäisi tulla suuriksi ja mahtaviksi ja tehdä ihmetekoja, vaan yksinkertaisesti sydämen äänen kuuntelemista. Mikä saa silmäsi säihkymään? Mitä sellaista sielusi kutsuu sinua tekemään, josta on iloa itsellesi ja muille ihmisille? Miten voisit parhaiten palvella yhteistä hyvää? Yhdelle se voi tarkoittaa villasukkien kutomista vanhuksille, ja toiselle mullistavan keksinnön julkistamista maailmalle. Lakataan vertaamasta itseämme muihin ja etsitään se oma uniikki lahjamme maailmalle. Siinä on mielestäni oivallinen onnen ja merkityksellisen elämän kasvualusta.


Ääretön • kesäkuu 2015

KESÄLLÄ TAPAHTUU 13.6 Ufonautit Suomenlinnassa

Ufonauttien perinteinen saarikierros jatkuu tänäkin kesänä kosmisissa merkeissä Suomenlinnassa, kokoontumispaikkana Klubi20. Mukana myös kansainvälinen yllätysvieras. Luvassa mielenkiintoisia keskusteluja Tapani Koivulan vetämänä. Paikka ja aika: Suomenlinnan Klubi20 klo 15 Ilmoittautumiset ja lisätietoja antavat Jani Lassila ufotutkimus(a)gmail.com, puh. 044-9881554 ja Tapani Koivula tapani.koivula(a)gmail.com

13.06 Ihmisen ja Luonnon Kosminen Yhteys (Tähtitieto ry)

La 13.06 klo 10 - 16 Jokitalo, Tuhkalantie 544 (Nuutilanmäki sijaitsee Mikkelin ja Juvan noin puolessavälissä) Opettelemme tunnistamaan, kokemaan ja käsittelemään erilaatuisia luonnon Elämän Energioita. Harjoittelemme työskentelemään niillä liikkuessamme luonnossa. Varaa mukaasi ulkona liikkumiseen tarkoitettu sopivan vapaa pukeutuminen ja käytännölliset jalkineet. Jokainen luontokurssi on oma erityinen kokonaisuutensa. Kurssin sisältö etenee osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Osallistumismaksu 65 eur ja Tähtitieto Ry:n jäsenet 55 eur. Sisältäen kasvisruoan, kahvin/teen, opetuksen ja lyhyen selvänäkökonsultaation. Ilmoittautuminen kurssille: Tähtitieto, Eija & Kalevi p. 09-2917075 tai 0400 468207, yhdistys(a)tahtitieto.fi www.tahtitieto.fi Paikan osalta tietoja saat: Titta 040 9658601

Rajatiedon ystävien kesäretket Suomenlinnaan

Myös Rajatiedon Yhteistyö aikoo koota yhteen kaikkia rajatiedosta kiinnostuneita Suomenlinnan maisemiin vapaamuotoisen seurustelun/ajanvieton merkeissä. Retket on tarkoitus järjestää muutamana lauantai-päivänä. Seuraa tapahtumakalenteriamme sivuiltamme www.rajatieto.fi tai Facebookista StudioRajatieto.

19.6-21.6 Bhajan People järjestää JUHANNUS BHAJAN RETRIITIN Sastamalan Kultaisen Aikakauden

Keskuksessa. Ohjelmassa on naurujoogaa, itkuirvistelyä (jos ei naurata), saunomista, meditaatiota ja ennen kaikkea KIRTANeja. Hinta 30 euroa (sis. majoitus, sauna ja intialainen ruoka kerran päivässä). Kimppakyytimahdollisuus! Lisätietoja puh. 040-9631360. FB: Bhajan People Paikka: www.elämäntarkoitus.fi (huom. ääkköset)

2.-5.7.2015 Ultrapäivät

Perinteinen joka kesän kohokohta, Ultrapäivät järjestetään tänä vuonna jo 40. kertaa Kuortaneen Urheiluopistolla. Neljä mystistä päivää ja kolme tunnelmallista yötä kauniin Kuortaneenjärven kupeessa sisältävät jopa puolensataa esitystä, luentoa ja workshoppia (mm. Abbedissan ja tri Hermannin sanomia ja hoitoa, Tapani Koivulan vetämät ufoillat, Jan-Mikael Maroksen Esoteerisen alkemian luennot, Tapyo ja Anu: Parannusta ja kanavointia, juontajana toimii Erkki Kanto).

22.8.2015 Ufotutkijoiden kansainvälinen seminaariristeily

Lähtö Viking XPRS:llä (klo 11:30). Seminaarin osallistujat pyydetään saapumaan Viking terminaaliin klo 10:30. Matka alkaa salaattibuffetilla klo 11:15 alkaen konferenssiaulassa. Laivalla Olli Pajula aloittaa aiheella Exopolitics (avoin suhtautuminen avaruusolentoihin maassa) ja Tapani Koivula kertoo Oulun satama-alueen ufotapauksesta. Tallinan luento-ohjelmassa: Valeri Uvarov (Venäjä):Venäjän ufotilanne, Suuri Pyramidi + keskustelua. klo 15-16 tunnin tauko, mahdollisuus käydä maissa Clas Svahn (Ruotsi): Aaveraketit (1946) ja Ruotsin ufoarkistot Igor Volke (Viro): Ufoista, Meriväljan kappale. Tallinnan luennot ovat englanniksi, mutta ne tulkataan suomeksi.

Keskusteluja, taidetta, uusia ja vanhoja ystäviä. 26.6 saakka hinta vain 99 e (+ majoituskulut). Ilmoittautuminen puh. 03-555 8101

Laivan lähtiessä klo 18:00 nautitaan meripäivällinen ravintolassa (klo 18:00-18:40), jonka jälkeen mahdollista myös tehdä Tax Free ostokset laivalla. 19.30 Martin Keitel päättää seminaarin aiheella “Peltokuvioiden kehityskaari 1990 - 2015”.

Ultrapäivät –Facebook sivulla on nyt menossa kahden ilmaislipun arvonta!

Viking XPRS palaa Helsinkiin Katajannokalle klo 20:30.

Kun 1000 tykkäystä on täynnä, tykkääjien kesken arvotaan 2 kpl pääsylippuja juhlavuoden Ultrapäiville.

Seminaarin hinta on 90 € jäseneltä ja 110 € ei-jäseneltä. Hintaan kuuluu lounas, tee/kahvi+ hedelmiä luennoilla ja päivällinen. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita, muutkin kuin Suomen Ufotutkijoiden jäsenet. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, edellyttäen, että myös osallistumismaksu on maksettu 7.7.2015 mennessä. Ilmoittautumiset: Ilkka.Keso (at) 24.fi tai info (at) fufora.fi Puhelimella: 044 555 8567 Muutokset ohjelmaan ovat mahdollisia.

Onnekas siis voittaa 4-päivän lipun itselleen ja ystävälleen. Lippu sisältää kaikki päiväluennot ja myös iltaworkshopit (Majoitus ei kuulu voittoon.) Lisätietoja http://www.ultra-lehti. com/ultrapvt/ultrapvt.html

8.8.2015 Rajatiedon Yhteistyö ry:n Lauantaiseminaari Hämeenlinnan VPK-talolla (lue lisää sivulla 19)

9


Ääretön • kesäkuu 2015 Teksti Jeremy Qvick Kuva Anni Salminen

Jeremy Qvick:

meditaatio arjessa

f

Kuinka kuilun “henkisyyden” ja arkipäivän välillä voisi ylittää? Kuinka meditaatiosta tulisi jotain, joka vaikuttaisi tässä ja nyt, eikä pelkästään lootusasennossa?

10


Ääretön • kesäkuu 2015

Meditaatio arkielämässä

maailman kohtaamisessa, taiteellisessa luovuudessa ja sosiaalisuudessa Kuinka henkisyys näkyy jokapäiväisessä elämässä? Lähtökohtani henkiselle tielle oli, että tekisin jotakin mikä vaikuttaisi positiivisesti arkielämäni haasteisiin, jaksamiseen sekä tunteiden ja ajatuksien käsittelemiseen. Aloin meditoimaan ja joogaamaan jotta tutustuisin itseeni syvemmin ja oppisin lisää siitä, mitä todella koen ajatellessani, tuntiessani, liikkuessani ja ollessani muiden ihmisten kanssa. Lopulta oma meditatiivinen harjoitteluni olikin siirtynyt pois arkipäivästä, rajoitettuun hetkeen päivästä, jolloin menin istumaan lootusasentoon, suljin silmäni ja löysin uusia hienoja tuntemuksia, ajatuksia, rauhaa sekä autuutta. Tämän jälkeen jatkoin arkipäiväistä elämääni, ikään kuin meditaation ja arjen välillä ei olisi mitään yhteyttä. Kuinka kuilun “henkisyyden” ja arkipäivän välillä voisi ylittää? Kuinka meditaatiosta tulisi jotain, joka vaikuttaisi tässä ja nyt eikä pelkästään lootusasennossa?

Lootusasennon yksipuolisuus

Lukiessani kirjoituksia, jotka kertoivat eri meditaatiotekniikoista, unohdin alkuperäisen tavoitteeni. Olin kiinnostunut siitä, kuinka autuuden tilat poistaisivat karmaani, tekisivät minusta rauhallisemman, tehokkaamman, jopa paremman ihmisen. Minun kohdallani tuollaista alitajuista muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Vaikka istuin kuinka paljon ja meditoin mantroja sekä kuvia, ei tästä henkisyydestä pysynyt mikään mukanani arkipäivässä. Ehkä suutuin vähän vähemmän, ehkä pystyin sietämään stressiä hiukan enemmän, ehkä, ehkä… Tuntui kuin olisin elänyt kaksoiselämää. Aluksi tienasin rahaa henkiselle pankkitilille meditaatiossa, sen jälkeen riisuin teräsmiespukuni ja palasin takaisin aivan toisenlaiseen elämään. Tietysti mikäli ihmiselle riit-

tää meditaatiossa hienot tuntemukset, visiot ja henkiolentojen kohtaamiset, kaikki on hyvin, mutta minulle ne eivät riitä. Mielestäni henkisyyden, ihmisenä kasvun, kuuluisi lisätä hyvinvointiani arkipäivässä, kiinnostusta elämää ja ihmisiä kohtaan, eikä lisätä halua paeta elämäni tuskaa ekstaattisiin tiloihin tai huijata itseäni, että olisin laittanut henkistä rahaa pankkiin mantrattuani, ja että joku päivä saisin käyttööni tuon pankkitilin, joka lupaisi minulle loppuelämän autuuden, negatiivisten tunteiden poissaolon ja kaiken hyväksymisen. Tuosta noin vain. Vanha henkisyys on ehkä tähdännytkin tähän, mutta tuntuu, ettei se ole enää tämän päivän juttu. Eikö meillä ole maailma hoidettavana, ei pelkästään omat karmamme, joita voimme itsekkäästi meditoida pois. Ystäväni Scott Hicks tiivisti asian hienosti: “Kun tietoisuutemme on ankkuroitunut korkeampaan itseemme, ei kenenkään toisen hyvinvointi ole vähemmän tärkeää kuin omamme. Silloin ei tulisi mieleenkään käyttää voimiani pelkästään omien ongelmieni hoitoon.” Mikä sitten on tärkeää elämässä, jos ei omien tunteiden ja ajatuksien sekä mielen siivoaminen ja timanttiseksi virittäminen, kaikkien kokemusten hyväksyminen? Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään, että yhteisen maailman jakaminen ja kokeminen sekä toistemme ja elämän kunnioitus voisi olla tärkeämpää. Tiedän myös, että omien tunteiden, ennakkoluulojen ja ajatusten selvittäminen auttaa maailman kohtaamista, ihmisten hyväksyntää ja yhteisessä todellisuudessa elämistä. Mutta mikä olisi tällainen meditatiivinen tie?

K ynnys ulkomaailman ja

sisäisen maailman välissä Kun astun samaan tilaan muiden ihmisten kanssa, minussa tapah-

tuu paljon asioita. Mieleni projisoi salamannopeasti muistojen kirjon, ennakkoluulojen massan verhoksi minun ja maailman väliin. Katson maailmaa menneisyyden lasien läpi. Mieleni luokittelee ja lajittelee kaiken ympärilläni, johon tunteeni ja ajatukseni voivat säännönmukaisella tavalla reagoida. Mihin mahtuu ihmisten todellinen kohtaaminen, mikäli tämä verho täyttää koko tietoisuuteni ja vielä enemmän? Emmehän normaalisti huomaa laisinkaan, kuinka paljon havaitsemme vain omaa itseämme kun katsomme maailmaan. Koen tällöin, että minulla on tietoa elämästä, elämänkokemusta, jotain arvokasta, johon voin luottaa maailman myrskyissä. En aio kumota tämän tiedon arvoa sellaisenaan. Haluan vain muistuttaa, että tämän verkon läpi katsominen on vain yksi tapa kokea maailmaa. Joskus kuunnellessasi toista tiedät jo, mitä hän haluaa sanoa tai tehdä. Luulemme tietävämme melkein paremmin kuin toiset ihmiset, mitä he ajattelevat. Emme mielestäni tällöin oikeastaan kuuntelekaan heitä, vaan itseämme. Voimme kuitenkin lähestyä maailmaa, havaintoja sekä toisten ihmisten kanssa olemista toisellakin tavalla. En tarkoita, että on olemassa helposti löydettävä vipu, josta muutan tietoisuuteni paikasta A (menneisyyden verho) paikkaan B (suora, todellinen, ennakkoluuloton maailman kokeminen). Voisin vaikkapa kuvata vivun olevan jotain kokoajan muuntuvaa, tässä hetkessä olevaa aktiivista toimintaa, joka valitettavasti jää tietoisuutemme taka-alalle maailman ja mieleni täyttäessä tietoisuuteeni. On kuitenkin keinoja oppia havaitsemaan, kuinka paljon olemme kiinni menneisyydessä ja kuinka paljon koemme maailmaa sellaisenaan. Voimme tällöin oppia löytämään tasapainon näiden kahden ääripään keskeltä, jolloin elävän, nykyhetkessä koetun maailman kokeminen muuntaa meidän tietoisuuttamme. Tällai-

11


Ääretön • kesäkuu 2015

nen työskentely polariteettien välillä voi lisätä luovuuttamme kokea ja havainnoida maailmaa yhä syvemmin. Prosessia voisi kuvata lemniskaatan kaltaisella liikkeellä, jossa maailman kokeminen ja mieleni kokeminen vahvistavat ja laajentavat tietoisuutta toisistaan.

Meditatiivinen työskentely aisteissa, taiteissa ja sosiaalisuudessa

Olen valinnut työskentelykohteiksi kolme ihmiselämän arkipäiväistä toimintaa kuten tekstin alussa kerroin. Kaikki ovat kuitenkin vapaita soveltamaan tässä kirjoitettua luovasti mihin tahansa elämän osa-alueeseen, riippumatta siitä, mitä olen kirjoittanut. Ja nimenomaan siitähän tässä on kysymys, että pystyisi löytämään itsestään voiman luoda meditatiivisia harjoituksia omaan elämäänsä, sellaisia, jotka lisäävät elämänkokemista tässä hetkessä. Olen koonnut tähän sellaisia mietteitä ja tienviittoja, jotka ovat toimineet minun elämässäni. Olen harrastanut musiikkia lapsesta asti ja lisäksi eurytmiaa sekä puhe- ja draamataiteita pari vuotta. Aisteissa otan huomioon myös sisäiset aistimme, jotka jaan nyt karkeasti ajatteluun, tuntemiseen sekä tahtomiseen, ulkoisten aistien lisäksi. Tällaisesta sisäisestä aistimis-meditatiivisesta työskentelystä voin suurella lämmöllä suositella Rudolf Steinerin Vapauden filosofia -kirjaa, sekä Yeshayahu Ben-Aharonin The Event in science, history, philosophy & art -kirjaa sekä eurytmiaa. Sosiaalisuutta jokainen on varmasti harrastanut, joten sen ottaminen tähän tutkimukseen on itse itsensä oikeuttama.

Meditatiivinen aistiminen Suurin haaste tietoiseen aistimiseen, ajattelemiseen ja tuntemiseen heräämisessä on, että ulkoiset ja sisäiset havaintomme saavat meidät nukahtamaan, toimimaan autopilotilla. Tällöin vanhat mekaaniset ajatus- ja

12

tunnemallit heräävät ohjaamaan reagointia ja maailman kokemista. Koen ulkomaailmassa asioita, jotka tunnen, joista tykkään ja jotka ärsyttävät minua. Reagoin niihin tutulla automaattisella tavalla, ja nuo tunteet muodostavat ajatuksia maailmasta tai toisinpäin. Myös sisältä ulospäin lähtevä aistiminen toimii samalla tavalla. Jos tahdollani luon tunteen ilosta tai ihanasta päivästä, tuo tunne tuo uuden automaattimekanismin, jonka jälkeen parhaimmassa tapauksessa maailma on ihana ja kiva. Olenko minä kuitenkaan hereillä kokemassa tätä iloa? Olen harjoittanut tällaisia “muuta tunteesi tai ajatuksesi, muutat elämäsi” -tyyppisiä harjoituksia, eikä niissä ole ollut mitään vikaa. Kuitenkin haluan tässä tekstissä paneutua mahdollisuuteen, että tunteiden, ajatuksien sekä aistihavaintojen välissä voisi olla jotain, joka voisi havainnoida sisäistä ja ulkoista maailmaa neutraalisti. Bhagavad Gitassa sanotaan: “Se, joka aineellisessa maailmassa vaeltaessaan ei kiinny saamaansa hyvään tai pahaan eikä ylistä tai paheksu sitä, on lujan vakaa täydellisessä tiedossa.” (luku. 2, säe. 57) Jos haluaa herättää tietoisuutta ulkoisen ja sisäisen havainnoinnin suhteesta, voi kokeilla havainnoida jotain esinettä ja antaa ajatuksensa löytää kaikki siihen liittyvät yksityiskohdat. Tämän jälkeen voi antaa saman esineen herättää sinussa tunnetiloja ja lopulta havainnoida, mitä haluja tai himoja kyseinen esine herättää itsessään. Jos havainnoi tällä tavalla intensiivisesti jotakin, voi sen jälkeen asettaa tuon havainnointitapahtuman havainnon kohteeksi. Tällöin havaitsee oman ajattelunsa, tunteidensa ja halujensa läpäisevän esinettä moninaisin tavoin. Tällaisen menetelmän harjoittamisen myötä voi valaista mielensä automaattisesti toimivaa mekanismia, ja voi myös alkaa “hengittämään” sisään havaintoja ja ulos ajattelua, tunnetta sekä tahtoa. Voi tietoisesti antaa mielensä kiertyä maailman ja itsensä väliin, jonka jälkeen irrottaa mielen ja hengittää ulkomaailmaa sisään vas-

taanottavassa, ennakkoluulottomassa tietoisuudessa. En voi luvata, että koskaan onnistuu pääsemään täysin puhtaaseen havaintoon ulkoisesta tai sisäisestä maailmastaan, mutta varmasti ihmisen itsetuntemus ja sekä ulkoisen- että sisäisen maailman havainnointi kehittyvät.

Meditatiivinen taiteellinen luovuus

Luomistyössä - oli se sitten taidetta, puhetta, ruoanlaittoa tai melkein mitä tahansa - löytyy myös kaksi ääripää-tapaa toimia. Tehtävämme on löytää tasapaino ja kummankin puolen omat voimavarat. Jotkut ihmiset suunnittelevat tekonsa mielessään tarkasti ennen kuin kirjoittavat, sanovat tai piirtävät viivaakaan. Toiset sen sijaan rakastavat vain heittäytyä flow`hun ja improvisoida, antaa kehonsa viedä, puhua sen mitä sylki suuhun tuo tai olla ajattelematta tuota senkään vertaa. Ihminen voi oppia erottamaan omat yksipuolisuutensa, minkälaista toimintatapaa käyttää missäkin tilanteessa elämässä. Olemme niin monipuolisia olentoja, ettemme toimi kaikilla elämän osa-alueilla samalla tavalla. Toisissa tapauksissa käyttää paljon aikaa suunnitteluun, kun taas toisissa antaa vain oman alitajuntansa viedä. Itse olen huomannut, etten käytä samaa kaavaa ruoanlaitossa kuin kitaransoitossa tai lenkkeilyssä. Voit oppia näkemään olevasi ainoa ihminen, joka toimii juuri sillä tavalla kuin sinä toimit. Toiset tykkäävät aina improvisoida ruoka-ainekset keskenään, mutta ovat todella järjestelmällisiä sanojensa kanssa, kun taas toiset menevät työpaikkahaastatteluun tai kokeisiin täysiin valmistautumatta, mutta tarkoin laskevat rahansa ja aikataulunsa. Uskon, että ihminen, joka hallitsee improvisaation taidon mutta osaa myös järjestelmällisesti tutkia ja laskea tekemisiään, on vapaampi kohtaamaan maailman haasteita. Tätä voi tutkia aluksi esimerkiksi villiintymällä hurjaan tanssi- ja laulumellakkaan. Sen jälkeen voi pysähtyä


Ääretön • kesäkuu 2015

rauhassa asettamaan oikeat liikkeet ja sanat mielessään järjestykseen, ja sitten esittää juuri luoneensa koreografian itselleen. Vaikka nämä kaksi ääripäätä ovat näennäisesti toistensa vastakohdat, on niiden osaajilla yllättävän paljon yhteistä. Ihminen, joka improvisoi, saa vaikutteet tekoihinsa ulkomaailmasta: aisteistaan, kehostaan ja puheestaan. Mikäli pystyy ilman ajatuksen väliintuloa luomaan järjestelmällisen spontaanisti asioita, täytyy osata keskittyä flow`hun, josta inspiraatio virtaa. Toisessa ääripäässä on ihminen, jonka motiivit lähtevät sisältä: systemaattisesta ajattelusta, tiedosta ja tietoisuudesta. Tällainen ihminen joutuu myös yhdistämään keskittyneen ajattelun sisäiseen intuitiiviseen tahtoon. Näin pystyy tekemään juuri tietyn asian aivan tietyllä tavalla ilman, että hänen oma tuomitseva mielensä ehtisi väliin estämään tätä tapahtumaa. Nämä ovat kuitenkin ääripäiden arkkityyppisiä piirteitä, ja uskon, että ihminen ei itsekään tiedä, millä tavalla oikeasti toimii ennen kuin on alkanut tutkimaan omia motiivejaan sekä ulkomaailman vaikutteita päätöksiensä teossa.

Meditatiivinen luova yhteistoiminta

Taiteen tekeminen, luominen itsensä sekä toisten ihmisten kanssa, on vieläkin haasteellinen paikka ihmiselle. Usein omat tai toisten ideat tyrmätään, ja päädytään vanhaan toimintamalliin, jossa sovitaan joko tietoisesti tai tiedottomasti, että henkilö A hoi-

taa tehtävän 1 ja henkilö B tehtävän 2. Yhdessä luominen, joka tapahtuisi kaikkien paikalla olevien toimesta, on suuri haaste. Jos pystyisimme toimimaan yhdessä muiden ihmisten kanssa niin, että jokainen voisi tuoda oman panoksensa pöytään tasa-arvoisena ilman statuskiistelyä, olisi elämämme varmasti erilaista.

ja luodaan yhdessä, on mielestäni tärkeää harjoittaa, mikäli haluamme päästä yli vanhasta hierarkisesta maailmankuvastamme.

Hyviä harjoituksia on mennä johonkin porukalla päättämättä, mitä oikeastaan tullaan tekemään, ja havainnoida, millä tavalla kukakin osallistuu toiminnan suunnitteluun. Ketkä jättävät vastuun toisille tai kuuntelevat ja arvostavat vain tiettyjen henkilöiden mielipiteitä? Mikäli tällaisessa tilanteessa voisimme nostaa nuo kissat pöydälle ja puhua avoimesti siitä, kuka määrää, kuka ei ilmaise itseään, kuka seuraa vain toisten mielipiteitä, voisimme päätyä tulevaisuudessa hedelmällisempään yhteistyöhön toistemme kanssa. Sellaiseen yhteistyöhön, joka on vapaampi meidän kuvastamme maailmasta ja muista ihmisistä. Olisimme läsnä parhaille ideoille ja rohkeasti osallistuisimme yhteiseen elämän-taiteen-luomiseen.

Ihmisten kohtaaminen vailla erityisempää sovittua agendaa tai hyötyä heistä on mitä mainioin tapa löytää itsensä, toinen ihminen sekä silta yhteiseen todellisuuteen. Joskus valitettavasti tulee löytäneeksi myös paljon muuta: kuiluja, jotka saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Sellainen kuilu on itselläni ollut esimerkiksi, kun olen havainnoinut ryhmien sanomattomia sääntöjä siitä, mille asioille saa nauraa ja mille ei, kenen mielipidettä arvostetaan tai ketä saa haukkua ja ketä ei. Kun tällaisia asioita alkoi havaita, oli aluksi vaikea kohdata epätasa-arvoista sosiaalisuutta jopa lähipiirissä. Kuitenkin ymmärrettyäni, etteivät kaikki ihmiset olekaan niin tietoisia näistä asioista, annoin anteeksi ja aloin oivaltamaan ryhmädynamiikan saloja.

Tässäkin kohtaa voi harjoittaa tasapainoa johtamisen ja seuraamisen välillä. Voi tuoda oman ideansa pöytään rohkeammin tai kokeilla olla hiljaa enemmän, mikäli on taipumusta olla kovaäänisin porukassa. Voi yrittää kuunnella toisen ideaa, löytää siitä parhaimman kohdan ja jatkaa siitä eteenpäin tukien edellistä ideaa omallaan. Tällaista työskentelyä, jossa sisään- ja uloshengityksen tavoin kuunnellaan toisten impulsseja

Tärkein asia ihmisten kohtaamisessa on kuitenkin se, että löytää oman sydämensä äänen. On rehellinen siitä itselleen ja muille, jos haluaa sanoa jotain tai tulee loukatuksi. Aivan yhtä tärkeää on, ettei tuomitse itseään vaikka ei pystyisikään tuomaan esille omaa ääntänsä. Tässäkin asiassa ensimmäinen askel on asian tiedostaminen. Sitä paitsi kaikki ryhmät eivät tue ihmisten vapautta olla omia itsejään, vaan määrittelevät mielensä

Meditatiivinen ihmisten kohtaaminen

13


Ääretön • kesäkuu 2015

Jeremy Qvick

kautta sen, millä etiketillä tai maskilla voi missäkin tilanteessa toimia. Olen itse ymmärtänyt, että sellaiset ihmiset ja tilanteet, jotka tukevat sitä, että olisin oma itseni, ovat suuri etu oman sydämen kuuntelemisen tiellä. Näissä tilanteissa olen voinut sanoa lähes mitä tahansa, missä tahansa hetkessä kenelle tahansa, ja kaikki ihmiset ovat olleet kiinnostuneita siitä. Tasapainon löytäminen kuuntelemisen ja puhumisen välillä on tärkeää, jotta pystyy antamaan tilaa toiselle, jotta hän voisi tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisenaan, ja myös puhumaan sen, mikä itsestä on oikein sanoa. Tämä on samaa tasapainoilua, josta olen puhunut aiemminkin maailman ja itseni välillä. Kun kuuntelen ja havainnoin, otan vastaan maailmaa itseeni. Mitä syvemmin itseni hiljentäen pystyn keskittymään toiseen ihmiseen - kuten mihin tahansa havaintoon - sen enemmän pystyn oppimaan toisesta. Tällöin minun

“Se,

Olen 26-vuotias mies, tutustunut laaja-alaisesti maailman henkisiin liikkeisiin, meditaatioon sekä tietoisuuden havainnointiin ja kehittämiseen. Henkinen kotini on rosenkreutzelaisissa liikkeissä kuten antroposofiassa ja teosofiassa. Intohimoni on tutustua monenlaisiin ihmisiin ja luoda yhteisöjä, joissa meditatiivis-sosiaalinen työskentely kohti korkeampia maailmoja ja haavojemme muuntamista olisi mahdollista. jeremy.qvick(a)gmail.com www.jeremyqvick.com

tietoisuuteni asiasta tai ihmisestä syvenee ja voin vastata, en vain omasta itsestäni, vaan toisen ihmisen sanojen antamasta muutoksesta minussa. Tällaisessa tapauksessa puheeni on yhteydessä toisen ihmisen sanojen kanssa ja pystyn elävöityneenä tuomaan meidän yhteisen näkemyksemme ulos puheessani. Parhaimmassa tapauksessa tällainen keskustelu tekee monta lenkkiä toisiamme elävöittäen, ja lopputulosta voisin kutsua hyvällä syyllä sosiaaliseksi meditaatioksi.

Järjestämme heinäkuun 22-26. päivä seminaarin Inner Humanity Camp Tammisaaressa www.innerhumanitycamp.com. Siellä työskentelemme tämän kaltaisten sekä myös henkisempien harjoitusten parissa. Lisäksi olen puhumassa syksyn Hengen ja Tiedon messuilla nuoruudesta ja tietoisuuden evoluutiosta. Lisätietoja ja muita artikkeleita löytyy nettisivuiltani. Mikäli haluat ottaa yhteyttä, jutella tai tehdä yhteistyötä, lähetä mailia minulle rohkeasti!

joka aineellisessa maailmassa vaeltaessaan

ei kiinny saamaansa hyvään tai pahaan eikä ylistä tai paheksu sitä, on lujan vakaa täydellisessä tiedossa.” (Bhagavad Gita luku. 2, säe. 57)

14


Ääretön • kesäkuu 2015

Iltaohjelmassa TAPYO ja meedio Anu

15


Ääretön • kesäkuu 2015 Teksti Aulis Muhonen

Pyramidien

salaperäiset voimat

Kheopsin pyramidi Kun puhutaan pyramideista, tulee ensimmäiseksi mieleen Egyptin pyramidit. Niitä pidetään faaraoiden hautapaikkoina, joita ne myös ovatkin. Mutta, tutkimusten mukaan niissä on paljon muutakin. Kheopsin pyramidia pidetään maailman suurimpana kivirakennelmana. Sen alaosa peittää 5,26 hehtaaria ja se kohoaa neljänkymmenenkerroksisen rakennuksen korkeuteen. Pyramidi sijaitsee maamassan täsmällisessä keskuksessa eli todellisessa maailman pylväässä. Sen itä-länsiakseli sijaitsee täsmälleen sellaisen leveyspiirin kohdalla, joka peittää kattavimman osan maata ja vähiten vettä. Se kulkee Afrikan, Aasian ja Amerikan halki. Pisin pituuspiiri, joka kattaa eniten maata, kulkee Aasian, Afrikan, Euroopan ja Etelämantereen kautta – ja myös pyramidin läpi. Todennäköisyys sille, että täydellinen sijainti olisi löydetty sattumalta, on yksi kolmesta miljardista. Kuka tai ketkä määrittivät sen paikan? Mitä tällä halutaan viestittää? Kenties muinaiset kansat välittävät meille toimivaa energiateknologiaa, ja sitä voi ohjata kaiken elävän hyödyksi.

16

Alunperin pyramidia peitti 21 eekkeriä (8,5 hehtaaria) kiillotettua valkoista suojakiveä. Auringon paisteessa heijastui niin kirkas valo, että se näkyi satojen kilometrien päähän Israelin vuorille. Näihin kiiltäviin kiviin oli kaiverrettu salaperäisiä käsittämättömiä merkkejä, joilla olisi voinut täyttää tuhansia sivuja tekstiä. Kreikkalainen tunnettu historioitsija Herotodos (n. 485-420 eaa.) näki kivet ja merkit matkoillaan Egyptissä. 1300-luvulla (jaa.) Egyptissä tapahtuneessa maanjäristyksessä tärinä irrotti paljon näitä suojakiviä, loput paikalliset asukkaat hakkasivat irti, käyttäen niitä muihin rakennuksiin ja siltoihin. Näin katosivat myös salaperäiset merkit. Nämä merkit olivat tuntemattomia, eikä ole tiedossa yritettiinkö niitä tulkita. Sumerilaisten ja egyptiläisten n. 4000-5000 vuotta eaa. kehittämä nuolenpääkirjoitus oli ylikansallinen kirjoitusmenetelmä. Pyramidin sisällä on faaraon ja kuningattaren kammiot. Faaraon kammiossa on avonainen sarkofagi, – sen kantta ei ole löydetty, arkku on tyhjä eikä merkkejä muumiosta ole. Monet pyramiditutkijat tulkitsevat avoimen arkun symbolisoivan tulevaa kulta-aikaa. Faaraon kammion eteläinen kui-

lu osoitti Zeta Orionisiin (tähteen) ja pohjoinen kuilu Alpha Draconisiin, joka oli napatähtenä kolmannella vuosituhannella eaa. Kuningattaren kammion pohjoinen kuilu oli suunnattu Pienen Karhun Kochab-tähteen ja eteläinen kuilu Siriukseen. Kaikki sijainnit ovat ajalta 2500 eaa. Se oli viimeinen aika, jolloin ilmakuilut ovat olleet linjassa kyseisten tähtien kanssa. Tietokonelaskelmien mukaan ilmakuiluissa näkyvä tähtikuvioiden ryhmittyminen 2500 eaa. oli prekession takia olemassa jo aiemmin, noin 10500 eaa. aikoihin. Tällöin alkoi todennäköisesti Kheopsin pyramidin ja sfinksin rakentaminen. Tästä syystä nykyiset astronomit katsovat, että pyramideilla ei ole enää mitään tekemistä tähtitieteen kanssa. Pyramidin mitoissa on merkillisiä lukuja. Kun mitataan pyramidi yhdestä kulmasta huipun kautta toiseen kulmaan on se 25826,4 pyramidituumaa, joka taas on lähellä nykyaikaisia laskelmia prekession pituudesta vuosina. Tätä prekession pituutta ovat muinaiset kansat kutsuneet ”täydelliseksi vuodeksi”. Myös muissa mittasuhteissa on löydetty merkittävä määrä teknisiä yksityiskohtia, kuten maapallon tarkka koko, vuoden täs-


Ääretön • kesäkuu 2015

mällinen pituus, etäisyys auringosta, useiden planeettojen mittasuhteita, prekession pituus. Tämä viittaa rakentajien korkeaan tietoon aurinkokunnasta. Vaikuttaa myös siltä, että pyramidi jätettiin tarkoituksella keskeneräiseksi ulkopuolelta. Sen huipulla on litteä neliön muotoinen alue, johon voidaan sovittaa pyramidin muotoinen lakikivi. On esitetty, että muinaiset rakentajat aikoivat palata jossain vaiheessa ja saattaa aloittamansa työn päätökseen. Ehkä pyramidirakenne itsessään oli osa sanomaa, joka ihmisten oli tarkoitus periä. Suuret maailmanuskonnot ja monet salaiset perinteet tuntuvat kaikki saaneen alkunsa yhteisestä maailmanlaajuisesta lähteestä, kenties ihmisistä, jotka olivat paljon meitä edellä biologisessa ja henkisessä kehityksessä ja jotka nähtiin jumalina. On Kheopsin pyramidin sitten rakentanut kehittynyt muinainen sivilisaatio, maapallon ulkopuoliset jumalat tai molemmat, siihen on saatettu sisällyttää kaikki tieto, jota tarvitaan tulevan kulta-ajan ymmärtämiseen. Tämän ovat pyramidin omaleimaiset arkkitehdit jättäneet meille pohdittavaksi.

Muita pyramideja Egyptissä on myös muita pyramideja. Niitä on rakennettu ympäri maapallon. Pyramideja on mm. Etelä-Amerikassa, Kiinassa, Venäjällä, Ukrainassa ja Sloveniassa. Monet, varsinkin Etelä-Amerikan pyramidit ovat hautautuneet kasvillisuuden alle. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on julkaistu paljon venäläisiä tutkimuksia. 1990-luvulla alkoivat venäläiset rakentamaan massiivisia pyramideja Venäjälle ja Ukrainaan. Monet venäläiset huippututkijat tekivät niissä kokeita, ja he pystyivät vahvistamaan monet pohdinnat pyramidien voimista ja salaperäisistä vaikutuksista. Tämä tarjoaa mahdollisuuden mullistaa yhteiskuntaa monin tavoin. Aivan kuin olisimme saaneet suuren perin-

nön, joka on arvokkaampi kuin kaikki maailman rahat. Se on ollut olemassa koko ajan ja odottanut, milloin olisimme valmiita löytämään sen.

Onko pyramidin muodolla salainen merkitys? Osa venäläisten tutkijoiden pyramideista oli rakennettu muoviputkista ja lasikuitulevyistä. Ainoat aineet, joita ei voinut käyttää olivat metallit. Pyramideissa tehtiin monenlaisia kokeita lääketieteen, ekologian, maanviljelyksen, fysiikan, kemian ym. aloilta. Kaikissa tutkimuksissa saatiin pelkästään positiivisia tuloksia. Pyramideissa lyhyenkin ajan pidettyjä lääkkeitä voitiin laimentaa huomattavasti, ja ne tehosivat kuitenkin yhtä hyvin tai jopa paremmin, kuin alkuperäiset. Jo ihmisen pelkkä käynti sisällä saattoi parantaa hänet. Kun kasvin siemeniä pidettiin pyramidissa yhdestä viiteen päivään, ne tuottivat satoa 100- 400 % enemmän. Kaikki elämälle vahingollinen, kuten myrkyt ja muut toksiinit muuttuivat vähemmän vahingollisiksi oltuaan vain lyhyen ajan pyramidin sisällä. Myös virukset ja bakteerit muuttuivat vaarattomimmiksi. Kun pyramideissa pidettyjä kiviä vietiin vankiloihin, todettiin rikollisuuden vähentyneen. DNA:hamme vaikuttavat monet kemikaalit, joista osa on sairauksia, mm. syöpää aiheuttavia karsinogeeneja. Nämä syöpää aiheuttavat kemikaalit kohdistuvat 380 nanometrin valon taajuudelle. Ne absorboivat (”imevät ”) 380 nanometrin valoa ja muuttavat sen toiselle taajuudelle. Tämä viittaa siihen, että 380 nanometrin valo on hyvin tärkeä yleiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. DNA:lla on kyky varastoida ja vapauttaa 380 nanometrin valoa (violettivalon taajuus on 380-440 nanometriä).

17


Ääretön • kesäkuu 2015

Venäläiset ovat tehneet lukuisia kokeita kasveilla ja pieneliöillä. He totesivat muun muassa sipulilla, että kun he kohdistivat itävän sipulin kärjen toisen sipulin kylkeen, kuitenkin niin, että sipulit eivät koskettaneet toisiaan, toisen sipulin solut kasvoivat nopeammin kuin muiden. Myös kun he pilkkoivat merisiilin alkion kahdeksaan osaan, jokaisesta alkiosta kehittyi uusi alkio. Neuroanatomian tutkija Burr on todennut Yalen yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa, että hedelmöittämättömässä salamanterin munassa on täyskasvuisen salamanterin muotoinen sähköinen energiakenttä. Tohtori Becker tutki ihmisruumiin luonnollisia sähköisiä kenttiä ja havaitsi, että jokaisella tutkittavalla oli vahvimmat sähköiset varaukset kiinalaisen akupunktion pisteissä. Venäläinen tutkija Garjajev löysi ns. Fantom- eli haamuilmiön. Se on todennäköisesti yksi merkittävimpiä modernin ajan tieteellisiä löytöjä. Ilmiö todisti, että DNA-molekyyli vangitsee ja säilöö valoa. Kun ihminen kuvataan ja hän poistuu paikalta, hänestä jää ihmisenmuotoinen valoilmiö paikalle ja se voidaan kuvata. Tämä todistaa, että DNA on vuorovaikutuksessa näkymättömän ja vielä havaitsemattoman energiakentän kanssa. Se ei ole sähkömagneettinen, mutta selkeästi pystyy kontrolloi-

18

maan sähkömagneettista energiaa— tässä tapauksessa varastoimaan fotoneja (sähkömagneettisen säteilyn massaton hiukkanen, valokvantti) vaikka siinä ei olisi lainkaan fyysisiä molekyylejä pitämässä fotoneja paikallaan.

Heränneitä ajatuksia Voidaanko pyramidienergioilla parantaa Maa ja ihmiset? Aivan kuin elämällä itsellään olisi toistaiseksi vielä havaitsematon energiakenttä, joka huokuu suoraan maasta—josta se voidaan valjastaa ainutlaatuisten pyramidirakenteiden avulla. Säteilyä voidaan vähentää, otsonivaurioita korjata, vesi puhdistaa, maanviljelyksen satoja parantaa, sairauksia vähentää huomattavasti ja jopa rikollisuutta ja psyykkisiä sairauksia parantaa. Kun ajattelee näitä uusia tutkimuksia, tuntuu selkeältä, miksi muinaiset kulttuurit näkivät niin paljon vaivaa rakentaessaan jättimäisiä pyramideja ja megaliittisiä rakennelmia ympäri maailman. On löydetty tutkimustuloksia, jotka tukevat tätä energeettistä yhteyttä biologiseen elämään. Kätketty voima vaikuttaa olevan elämän nimenomainen luoja, ja se pystyy spontaanisti muokkaamaan DNA:ta ja muutta-

maan sekä parantamaan ihmisiä ja kasveja. Entä evoluutio? Onko mahdollista, että DNA-koodi on jotenkin kirjoitettu Linnunradan perusenergiaan itseensä ja meitä muutetaan aivan uudelle ihmisen evoluution tasolle. Mutta onko nestemäinen energia, jota on kaikkialla keskittynyt vain pyramidimalliin? Kuvatut parantavat vaikutukset vaikuttavat niin eriskummallisilta ja epätodennäköisiltä, että tuntuu kuin emme olisi huomanneet jotakin perustavanlaatuista fysiikan näkökulmaa, ja mitä tarkoittaa olla eIävä organismi. Itseäni askarruttaa se, mikseivät nämä maapallolla jo olemassa olevat voimat eivät olisi käytettävissä ilman pyramideja. Miten ne voidaan löytää? Onko pyramidien ja niiden voimien tarkoitus vain herättää meidät? Kun maapallo on prekessiokierrossa nyt siirtynyt Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan, siihen on liittynyt ennustus kulta-ajan alkamisesta. Vai onko niin, että se on koko ajan ollut olemassa meidän sisimmässämme, odottamassa kun vain olisimme valmiita löytämään sen.§

Lähdetietoja: David Wilcock: Lähdekenttä 2012


Ääretön • kesäkuu 2015

Lauantaiseminaari Hämeenlinnan VPK-talolla 8.8.2015 Rajatiedon Yhteistyö ry järjestää seminaaritilaisuuden Hämeenlinnassa 1893 rakennetussa Palokunnantalossa. Seminaari pidetään yläkerran juhlasalissa jonka yhteydessä toimii myös kahvila. Suojelupäätöksen jälkeen talo on remontoitu entiseen loistoonsa. Historiallisesti arvokas rakennus sijaitsee yhdessä Raatihuoneen kanssa nk. rantatorin tontilla keskeisellä paikalla Hämeenlinnan keskustassa osoitteessa Palokunnankatu 18.

Seminaaritilaisuudessa esiintyvät: Juha Korhonen on kirjoittanut kirjan Ihmisen kultainen kirja, joka oli myös vuoden rajatietokirjaehdokkaana. Hän tekee myös henkisiä tulkintoja ja energiahoitoja. Juha on myös luennoitsijana tämän kesän Ultrapäivillä.

Anup Takarautio on keskittynyt Mindfulnessiin. Hän asuu Hollannissa ja on opiskellut kahden vuosikymmenen ajan Englannissa, Intiassa ja Hollannissa Encounter/ sexuality, Rebirthing ja Primal therapy menetelmiä.

Kalevi Riikonen on suomalainen luennoitsija, elämäntapayrittäjä ja ufokontaktihenkilö. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja pitänyt luentoja yhteiskunnallisista epäkohdista, mutta myös universaaleista teemoista sekä ulkoavaruuden olennoista.

Anuirmeli Sallamo-Lavi on vääksyläinen humanististen tieteiden kandidaatti ja kirjallisuuden suomentaja, joka on perehtynyt muuntuneisiin tietoisuudentiloihin ja toiminut selvänäkijänä 20 vuotta.

Iltaohjelmassa meedio Anu ja säveltäjä Tapyo. Heidän esityksessään yhdistyvät hoitava musiikki, henkilökohtaiset hoidot ja maailmankaikkeuden kyselytunti.

Markku Siivola on psykiatri, joka on kirjoittanut mm. suomenkielisen unien ymmärtämisen, unir yhmien ja unir yhmäohjauksen käsikirjan Unien opissa. Hän on toiminut pitkään Suomen Parapsykologisessa Tutkimusseurassa.

Sisäänpääsymaksu on 10 €. Tilaisuudessa on myös näytteilleasettajia. Maksuvälineenä käy vain käteinen. Ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan 15.7.-31.7.2015 sähköpostitse osoitteessa rtytoimitus (a) gmail.com. Tilaisuuteen mahtuu 180 henkilöä. Tervetuloa!

Stipendejä rajatiedon tutkimus- ja kehitystoimintaan Rajatiedon Yhteistyö ry on jakanut vuosittain enintään 1700 euron edestä stipendejä jo vuodesta 1993 rajatiedon tutkimustoimintaa varten. Vuosittain stipendihakemuksia on jätetty muutamia. Stipendejä ovat voineet hakea sekä yksityishenkilöt että yhteisöt. Luettelon yhdistyksen aiemmin jakamista stipendeistä löydät jaettujen stipendien luettelosta (www.rajatieto.fi).

Stipendien hakeminen ja myöntäminen Ohjeet stipendien hakemiseen julkaistaan vuosittain kesäkuussa Hengen ja Tiedon messulehdessä

ja www.rajatieto.fi-sivuilla. Vuonna 2015 Rajatiedon Yhteistyö ry jakaa 1000 euroa yhdelle tai useammalle hakijalle rajatiedon tutkimusstipendinä sekä 1000 euroa yhdelle tai useammalle hakijalle rajatiedon yleisstipendinä. Stipendit luovutetaan Hengen ja Tiedon messuilla sunnuntaina 11.10.2015. • Stipendit myönnetään rajatiedon tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

ta (tutkimukset, julkaisut, artikkelit ym.) sekä tutkimussuunnitelma ja selvitys tutkimustyön tämänhetkisestä vaiheesta. • Stipendin saajan tulee antaa selvitys stipendin käytöstä seuraavan vuoden messuihin mennessä. Hakemukset tulee lähettää 9.9.2015 mennessä osoitteella:

• Stipendiä voivat hakea sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt.

Rajatiedon Yhteistyö ry / Stipenditoimikunta Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 Helsinki

• Hakemukseen on liitettävä selvitys hakijan aikaisemmasta toiminnas-

Lisätietoja antaa Stipenditoimikunta.

19


Ääretön • kesäkuu 2015 Teksti: Tapani Koivula

Tapani Koivula

VOIKO UFOKONTAKTEJA TUTK IA? Tämän kysymyksen teki minulle kymmenen vuotta sitten nuori, mutta kokematon ufotutkija, johtamani Suomen Ufotutkijoiden hallituksen jäsen. - Totta kai voi, aivan kuten mitä tahansa ilmiötä, vastasin. Silti en voinut kertoa, että silläkin hetkellä SUT:in hallituksessa istui kaksi kontakti­ henkilöä, joista kukaan muu hallituksen jäsen ei tiennyt. Heidän tapauksistaan saatoin raportoida vain keksityillä nimillä, koska he olivat kertoneet kokemuksensa luottamuksellisesti.

O

len eniten Suomessa kontaktitapauksia tutkinut ufotutkija. Se nyt johtuu vain siitä, että minulla on runsaasti ikää (68) ja aloitin ufotutkimukset jo vuonna 1968 perustaessamme Oulun Ufokerhoa. Tutkittuamme Pudasjärven-Kuusamon ufoaallon tapauksia aloin jo kyllästyä pikkutarkkojen raporttien tekemiseen epämääräisistä valopalloista ja lentävistä esineistä. Sitten törmäsin ensimmäiseen kontaktihenkilööni. Tutkimuksiamme johti insinööri Ahti Karivieri, joka edelleen on paras ja monipuolisin opettajani ufojen ym. paranormaalien ilmiöiden alalla.

Hänen silloisen vaimonsa Ritvan kuvaukset kolmesta avaruusolennosta, jotka lähes päivittäin pyörivät lähipiirissä, olivat niin johdonmukaisen vakuuttavia, että minulla ei ollut mitään syytä epäillä. Mel, Eb ja Bub tarkkailivat meitä ja ufotutki-

20

muksiamme Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen ympäristössä. Olimme miltei kuin samaa perhettä, niin että olennot antoivat lähipiiriin kuuluville omat henkilökohtaiset tunnusmerkit. Ne olivat soikioita, joiden keskellä oli yksinkertainen symboli, jokaisella erilainen. Minun symbolini oli vaakasuora kahdeksikko eli ikuisuuden merkki. Käytän sitä edelleen. Kun kontaktihenkilöitä ilmestyi yhä enemmän, koin heidät ufotutkimuksen mielenkiintoisimmaksi osa-alueeksi. Samoin on kokenut brittitutkija, Suomessakin vieraillut Nick Pope, joka työskenteli kolmen vuoden ajan Britannian puolustusministeriön virallisena ufotutkijana. Kakkoskirjansa hän aloittaa (vapaasti suomennettuna): ”Tämä ei ole ufokirja. Aloitettuani ufotutkimukset tajusin, että osa ufoista oli älyllisesti

ohjattuja kulkuvälineitä. Laitteiden sijasta olen enemmän kiinnostunut laitteiden ohjaajista.

Miten avaruusolentoja tutkitaan? Olen hieman kateellinen tuntemilleni kontaktihenkilöille, joilla on ollut etuoikeus kohdata avaruusolentoja ja saada heiltä viestejä. Henkilökohtaisesti minulla on yllättävän vähän ufokokemuksia, saati havaintoja avaruusolennoista. Kontaktihenkilöt ja selvänäkijät ovat selittäneet, että se on tarkoituksellista, koska siten olen vakuuttavampi tiedonvälittäjä. Minua on tosin kehotettu myös lisäämään henkilökohtaista herkkyyttäni ja henkisyyttäni. Sitä olen viime vuosina tehnytkin, ja suosittelen samaa muillekin ufotutkijoille.


Ääretön • kesäkuu 2015

Kaiken alku ja juuri on säännöllinen meditaatio. Lähes 50 vuotta ufoja tutkittuani uskon nykyisin, että minut on valittu ufojen ja paranormaalien ilmiöiden tiedottajaksi. Olen tavannut toista sataa kontaktihenkilöä ja lukenut kansainvälisten kontaktihenkilöiden kuvauksia. Vaikuttaa siltä, että maapallolla vierailee kymmeniä erityyppisiä avaruusolentoja. Parhaita todisteita on, että eri puolilla maapalloa he käyttäytyvät samojen lajikohtaisten sääntöjen mukaisesti. Henkisesti vähiten kehittyneitä ovat mielestäni avaruusolennot, jotka sieppaavat ihmisiä näiltä lupaa kysymättä ja tekevät lääketieteellisiä kokeita – vapaa tahtohan on meidän tärkein ominaisuutemme. Kaikesta päätellen he pyrkivät edistämään lähinnä oman lajinsa hengissäsäilymistä ja kehitystä. Laajimmissa ufokirjoissani ”Ufojen kosminen viesti” (WSOY 1988) ja ”Kosminen kosketus” (UFO-Finland 2013) olen kuvaillut kymmeniä kontaktitapauksia, joihin liittyy myös runsaasti ihmiskunnalle tarkoitettuja viestejä. Niissä toistuu tiettyjä perusasioita, tapauksesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Jotkut olennot kertovat toimineensa tarkkailijoina maapallolla ihmiskunnan alusta alkaen. Me olemme evoluutiokokeilu, jonka kautta on haluttu tutkia, syntyykö todellista kehitystä, jos älylliselle olennolle annetaan vapaa tahto. Viime vuosikymmeninä on käynyt ilmi, että liian moni ihminen käyttää väärin vapaata tahtoaan, ja olemme törmäyskurssilla. Vasta Rauni-Leena Luukasen kuoleman jälkeen tajusin, että hänen kirjansa ”Tähtien lähettiläs” (WSOY 1991) on yksi parhaita avaruusolennoilta saatuja viestejä. Kontaktihenkilönä Rauni-Leena sai sen automaattikirjoituksella parhaina vuosinaan. Hämmästyttävää on,

että teksti on edelleen hyvin ajankohtaista, aivan kuin se olisi kirjoitettu juuri meille ja tämän hetken maailman tilanteeseen. Kaiken kaikkiaan elämä ja maailmankaikkeus on monin verroin ihmeellisempää kuin mitä koulussa on opetettu. Kuolemansa jälkeen Rauni-Leena on kertonut parhaiden meedioiden kautta haluavansa osallistua yhteistyöhön. Seuraavassa Ultrassa (ilmestyy kesäkuussa) ja heinäkuun Ultra-päivillä palaamme ufotutkija ja kontaktihenkilö Rauni-Leena Luukasen elämään. Italiassa asuva suomalaissyntyinen kontaktihenkilö Sara Lilius kertoi aikoinaan minulle, että hänen kohtaamiensa avaruusolentojen mukaan olentojen on helpompi olla yhteydessä kuolleisiin kuin eläviin ihmisiin... Pari vuotta sitten tutustuin vanhassa kotikaupungissani Oulussa nuoreen naiseen Marjattaan (nimi muutettu), joka kertoi olevansa yhteydessä avaruusolentoihin. Nainen on tasapainoinen, herkkä ja kauniskin. Alunperin neitosen esitteli minulle hänen äitinsä, hänkin rajatiedon aktivisti. Mielenkiintoinen johdatus - jollaiset ovat ohjanneet elämääni viimeisten vuosikymmenien ajan – oli, että seuraavalla Oulun matkalla tutustuin keskustan kahvilassa vieraaseen pariskuntaan. Mies kertoi perustaneensa toriravintolan merenrantaan. Pian tämän jälkeen menin Ouluun luokkakokoukseen, ja huomasin istuvani luokkakavereideni kanssa juuri tuossa rantaravintolassa. Tiskin takana hymyili ystäväni Marjatta – hän oli siellä tarjoilijana! Olen kahdesti ehtinyt haastatella Marjattaa. Marjatta on onnellisesti naimisissa, mutta hän väittää saaneensa lapsia myös avaruusolentojen kanssa. Kuten kymmenissä kansainvälisissä risteytystapauksissa, myös Marjatan kohdalla sikiöt on siirretty muille tasoille jo raskauden alkuvaiheessa.

Järisyttävin viesti, jonka Marjatta on välittänyt minulle olennoilta, oli että jos ihmiskunnan kehitys etenee nykyiseen suuntaan, ydinsota alkaa tämän vuoden heinäkuussa (9.7.2015). Lohdullista oli kuitenkin kuulla, ettei sota ole vääjäämätön, vaan ihmisellä on vapaa tahto ja siksi mahdollisuus muuttaa tapahtumien kulkua.

Mihin ufot ovat kadonneet? On suorastaan huvittavaa, kun ihmiset usein kysyvät minulta, minne ufot ovat kadonneet, kun ”ei viime aikoina ole ufohavainnoista ollut uutisia”. Tämä on täyttä harhaa ja kertoo lähinnä henkilön rajoitetusta näkökulmasta. Jos ihminen seuraa vain Hesaria, ilmaisjakelulehtiä, tv-uutisia ja sarjafilmejä, näppäilee tietokonepelejä, hän tuskin törmää ufouutisiin. Pelkästään kirjoittamalla ruutuun maagisen sanan ufo, ufotiedon tulva on miltei ääretön - siitä löytyy toiseksi eniten vastauksia, toisen yksinkertaisen sanan sex jälkeen. Minulla on erityisasema ufotiedon välittäjänä, koska ufojen kokijat ja kontaktihenkilöt ovat tottuneet ottamaan minuun yhteyttä. Hyvä esimerkki yhteydenotoista on tapaus, jossa sain tutustua lähikaupungissa Raaseporissa asuvaan naistaiteilija Anetteen. Vaimoni Anneli oli tutustunut häneen jo aiemmin viikottain kokoontuvassa ruotsinkielisessä meditaatiopiirissä. Annelin mainittua ohimennen, että Anettella on paljon ufokokemuksia, minäkin kiinnostuin. Kriittisenä ufotutkijana olen tottunut siihen, että ufokokijoissakin on monenlaisia, joista osa sotkee mielikuvituksen tosiasioihin (erityisesti orb-ilmiöiden kohdalla!). Kun vaimoni johdatti minut Anetten kotiin Raaseporin Tammisaaressa, tajusin pian, että kysessä oli yksi parhaita kontaktitapauksia, mitä olin tutkinut elämäni aikana.

21


Ääretön • kesäkuu 2015

Anette paljasti suorasukaisesti, että hänen kohtaamansa olennot ovat Siriukselta, josta hän itsekin on tullut kauan sitten jälleensyntymien kautta. Olennot ovat ulkonaisesti ihmisen kaltaisia, ja heitä on vaikea erottaa esimerkiksi Helsingissä tavallisten ihmisten joukosta. Tietty yksityiskohta silmissä paljastaa heidät Anettelle. Olennot ovat antaneet Anettelle erikoistehtävän: auttaa heitä ihmisten tunne-elämän tutkimisessa. Vaikka olennot ovat jo kauan sitten päässeet eroon sodista, heidän tunne-elämänsä on samalla kuihtunut. Kun kysyin Anettelta, voisiko hän tulla Ufonauttien tilaisuuteen Helsinkiin luennoimaan, hän ystävällisesti kieltäytyi. ”En halua tuijotusten kohteeksi uteliaiden ihmisten eteen.” Lievää pettymystä tuntien aloin ihmetellä Anetten roolia humanoidien salaisena agenttina. Eikö hänellä ollut mitään viisaampaa tehtävää, joka olisi auttanut myös ihmiskuntaa? Sekin löytyi: ”Riittää, että pyrin levittämään positiivista ilmapiiriä ihmisten keskuuteen.”

Uusvanha ufotapaus Oulussa Toisen ufotutkijan Olli Pajulan kanssa menemme ensi viikonvaihteessa Ouluun yhteiseen luokkakokoukseemme. Meidät on peräti 50 vuotta sitten lakitettu ylioppilaiksi Oulun normaalilyseossa, ja nyt meidät nimitetään juhlavasti ”riemuylioppilaiksi”. Siinä sivussa tutkimme ufotapausta, joka sattui Oulun vanhalla satama-alueella. Tyypillistä ufohavainnoille, että vaikka ufot ilmestyivät kokonaiselle perheelle jo 1974, vasta pari kuukautta sitten eläkeikäinen havainnontekijä otti minuun yhteyttä. Useina päivinä 41 vuotta sitten oli esiintynyt ufoja, valopalloja ja -kehiä, jotka suurimmillaan peittivät havainnontekijöiden kotitalon. Välillä ne

22

Tapani Koivula on arkkitehti, kirjailija ja ufotutkija. Koivula on tutkinut ufoilmiötä yli 40 vuotta. Ufotutkijana Koivula on painottanut sekä fyysisin että mahdollisesti parapsykologisin keinoin saatujen ufo- ja humanoidikontaktien tärkeyttä. Vuodesta 1966 lähtien Koivula on ufotutkimuksen rinnalla tutkinut muita paranormaaleja ilmiöitä, mm. kummitustaloja ja yhteyksiä kuolleiden henkiin meedioiden kautta.

E-mail: tapani.koivula(a)gmail.com katosivat merelle, mutta palasivat takaisin muuntuneissa muodoissa. Tapauksen keskeiset henkilöt olivat sisarukset Heikki ja Raija. Raija on jonkinlainen keskushenkilö, joka on kohdannut monenlaisia olentoja vuosikymmenien aikana. Aktiivisesta liikuntaharrastuksestaan huolimatta hänen terveydentilansa on viime vuosina heikentynyt, ja syksyllä Raija jäi sairaseläkkeelle. Pari vuotta sitten hän oli todennut lähipiirissä: ”Vain kosminen kosketus voi minut parantaa.” Pari kuukautta sitten hän oli mennyt paikalliseen kirjastoon etsimään terveyskirjoja. Ulko-ovella oli leijaillut iso sulka, joka on usein ollut hänelle merkki jostakin tärkeästä. Kirjani ”Kosminen kosketus” oli ollut matalalla pöydällä kuin tarjottimella. Ohittaessaan kirjan toisen kerran hän oli ottanut sen käteensä, mutta jatkanut silti terveyskirjojen etsintää. Vasta kolmannella kerralla hän oli selaillut kirjaa ja havainnut monia yhteisiä piirteitä omien ufokokemustensa kanssa. Raija oli kiinnittänyt huomiota mm. Matias Päätaloon, jonka somistuskursseille hän oli osallistunut nuorena. Lopulta Raija oli lainannut kirjan ja lukenut sitä innolla veljensä kanssa. Olen havainnut, että kontaktihenkilöiksi valitaan tietynlaisia ihmisiä. Siksi ei liene sattumaa, että Raijan poika Olavi on huippuluokan avaruustutkija. Olavin vaimo Jaana taas on

erikoistunut aurinkotutkimukseen, jossa tällä hetkellä erityistä huomiota on kiinnitetty auringon poikkeukselliseen aktiivisuuteen. Tuoreessa kansainvälisessä elokuvassa ”Solar Revolution” (Aurinkovallankumous) monet tiedemiehet pitävät mahdollisena, että auringon reaktioiden voimistumisella voi olla mullistavia vaikutuksia maapalloon ja jopa ihmiskunnan kehitykseen...

Kansainvälinen ufokonferenssi elokuussa Olen lupautunut kertomaan Oulun ufotapauksesta kansainvälisessä ufokonferenssissa, jonka Suomen Ufotutkijat järjestää Tallinnan laivalla 22.8. Laivaseminaariin, jossa esiintyy Pohjois-Euroopan tärkeimpiä ufotutkijoita Ruotsista, Virosta, Venäjältä, Suomesta, voi ilmoittautua Ilkka Kesolle (SUTin ja Rajatiedon Yhteistyön hallituksen jäsen, email: nosso19lar(a)gmail.com). Paikkoja on rajoitetusti. Myös hyväntahtoisten ufotutkijoiden seura Ufonautit on viime kokouksissaan käynyt syvällisiä ufokontakteihin liittyviä keskusteluja. Perinteidensä mukaisesti se aikoo kesän aikana kokoontua Helsingin upeissa saarimaisemissa. Toiminnasta saa lähempää tietoa minulta tai Jani Lassilalta. ²


Ääretön • kesäkuu 2015 Teksti: Anni Salminen

Ajan nopeutuminen – massaharha vai tieteellinen fakta? Muutaman viime vuoden aikana hyvin monet ihmiset ympäri maapalloa ovat törmänneet samaan ilmiöön – tuntuu siltä, että ajan kulku on nopeutunut. Päivät ja vuodet vilisevät silmiemme edessä filmin tavoin, jota kelataan eteenpäin aina vain nopeammin. Kuulostaako tutulta? Ilmiö on niin laaja, että eri alojen tutkijatkin ovat siitä kiinnostuneet. Monet heistä uskovat, että avain ajan salaisuuteen piilee yksinkertaisesti ihmisen vanhenemisessa – mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vähemmän uusia kokemuksia saamme. Toistamme samoja rutiineja ja koemme samoja asioita aina vain uudestaan. Aivomme ”tylsistyvät” eivätkä enää vaivaudu tallentamaan kaikkia yksityiskohtia jo lukuisia kertoja koetusta tapahtumasta. Ajan kulumiseen ikääntyessä on sovellettu myös matemaattista kaavaa. Teorian mukaan viisivuotiaana vuosi tuntuu pitkältä ajalta, koska se muodostaa viidenneksen eli 20 prosenttia ihmisen elämästä. Sen sijaan 50-vuotiaalle vuosi edustaa vain yhden viideskymmenesosan elämästä ja sen seurauksena vuosi tuntuu menevän nopeammin. Toisten tutkijoiden mukaan ratkaisu ajan nopeutumiseen iän myötä löytyy dopamiinista, eräästä aivojen välittäjäaineena toimivasta hormonista, joka vaikuttaa elimistöön piristävästi. Teorian mukaan aivoista löytyy erityinen kello, joka seuraa aikavälejä sekunneista minuutteihin. Dopamiini säätelee tätä kelloa, ja sen määrä elimistössä vaikuttaa nopeuteen, jolla se käy. Esimerkiksi onnettomuudessa dopamiinia syöksyy aivoihin ja se voisi selittää sen, miksi vaikkapa auto-onnettomuudessa aika hidastuu, jolloin kolme sekuntia voi tuntua kolmelta minuutilta. Dopamiinitasomme alkavat pudota kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ja laskevat siitä eteenpäin. Amerikkalaiset tutkijat ovat onnistuneet mittaamaan ajan kulun nopeutumisen, kun kelloa nostetaan 33 senttimetriä maasta ylöspäin. Ihmisen pää elää siis hieman nopeammassa ajassa kuin jalat. Ilmiön suuruus on tosin erittäin pieni. Ajan muutos se-

littyy Einsteinin suhteellisuusteorialla, jonka mukaan aika nopeutuu painovoiman heikentyessä. Kappaleen ollessa liikkeessä, aika taas venyy eli kuluu hitaammin paikallaan olevaan kohteeseen verrattuna. Kokeissa käytettiin tarkimpia olemassa olevia atomikelloja, joiden virhemarginaali on yhden sekunnin luokkaa 3,7 miljardin vuoden aikana.

Aikaa ei ole Aika on ihmisen luoma lineaarinen järjestelmä. Eri maalaisten aikakäsitys on erilainen. Kalenterijärjestelmiäkin on useampia, eikä meidän länsimaalainen järjestelmä ole ainoa oikea. Kellot ja kalenterit eivät siis mittaa aikaa, vaan aikakäsityksiä. Sanotaan, että eläimet elävät hetkessä. Onko nyt-hetki ainoa oikea aika, mitä meillä ihmisilläkin on todellisuudessa olemassa? Onko nyt-hetki vain tässä-ja-nyt oleva ja näkyvä, vai voiko se kenties venyä eri ulottuvuuksiin? Ihmisen ajattelu ei noudata lineaarista linjaa. Ajatus juoksee menneissä ja tulevissa, nopeammin kuin aikamme sekuntiyksikkö. Jos siis ajatuksemme toimisivat lineaarisen ajan mukaan mukaan, emme pystyisi ajattelemaan. Joten, päämme sisällä elämme moniulotteisessa ei-lineaarisessa ajassa, jossa jokainen ajankohta on olemassa yhtä aikaa, ja niiden välillä voi liikkua vapaasti. Schumannin resonanssi Schumann-resonanssi on matalataajuisten (ELF) radioaaltojen resonanssi ilmakehä-aaltoputkessa. Tuhansia vuosia tämä maapallomme pulssi on ollut 7,83 Hz. Mm. sotateollisuus on käyttänyt sitä luotettavana referenssinä. Kaikki elämänmuodot planeetallamme tuntevat tuon värähtelyn ja tarvitsevat sitä toimiakseen kunnol-

la. Tutkimusten mukaan se vaikuttaa mm. vuorokausirytmitykseen eläimillä ja ihmisillä. Rajut sääolosuhteiden muutokset, kuten myrskyt ja ukkoset saavat luonnolliset Schumann- ja geomagneettiset aallot häiriintymään. Juuri niiden kautta jotkut ihmiset saavat esimerkiksi päänsärkyä ennen ukkosilmaa ja pystyvät täten ennakoimaan säätä. Muutokset maapallolla heijastuvat mm. unirytmiin, kykyyn säännellä immuunijärjestelmää ja ajan havaitsemiseen. Vuodesta 1980 eteenpäin maapallon resonanssi on hiljalleen kiihtynyt. Tällä hetkellä se on jo yli 12 Hz. Käytännössä se tarkoittaa, että vuorokausi tuntuu enää 16 tunnin pituiselta entisen 24 tunnin sijaan. Voiko tämä harppaus maapallon värähtelyissä olla syy ajankulun nopeutumiseen?

Uusi aikakausi? Kenties olemme pikkuhiljaa siirtymässä lineaarisesta aikakäsityksestä ei-lineaariseen, ns. ”vapaan tahdon” aikakäsitykseen. Kun saamme tehdä sitä, mistä nautimme ei meillä ole mitään ongelmaa olla hetkessä tiedostamatta mitään muuta ympärillä tapahtuvaa. Olemme täysin lineaarisessa aikakäsityksessämme silloin kun odotamme jotain eikä se tapahdu riittävän nopeasti. Yritetäänkö meitä ihmiskuntana kenties johdatella ajan muutoksella kohti elämää harmoniassa, jossa olisimme joka hetki niin onnellisia, ettemme tarvitsisi aikakäsityksiä ollenkaan? § Lähteitä: Wikipedia www.eksopolitiikka.fi www.tiede.fi www.earthpulse.net www.yle.fi (Tiede)

23


Ääretön • kesäkuu 2015

Kummitus tuli taloon Asuin 50-luvun puutalossa Lempäälässä. Pihassa kasvoi vanhoja omenapuita ja marjapensaita. Sellaisia, joista toissakesänä löysin hylätyn linnunpesän. Nautin, kun sain lämmittää puulla ja kuunnella pakkasella talon liikkeitä. Eräänä päivänä sain kotiini vieraan, jota en ollut lainkaan kutsunut: kotiini muutti kummitus. Teksti ja kuvat: Enni Ylenius

Alussa oli usko Olen lapsesta saakka uskonut henkimaailmaan. Kaipasin todisteita sen olemassaolosta, mutten mielestäni koskaan saanut niitä. En, vaikka koin useasti epätavanomaisuuksia. Jo pikkulapsena heräsin öisin huomaamaan, että sänkyni vieressä seisoo hahmoja. Ne olivat läpikuultavia mutta silti riittävän selväpiirteisiä tunnistaakseni heidät perhepiiriini kuuluviksi aikuisiksi. Ehkä he olivat tulleet astraalikehoissaan valvomaan untani. Päiväkerhossa oli poika, jota kukaan muu ei nähnyt. Hän ei osannut yhtään käyttäytyä. Aina, kun olisi pitänyt laulaa, alkoi poika päristä. Ajatus hänen ilmeestään saa minut vieläkin nauramaan. Kukaan ikätovereistani ei ole muistanut häntä tai sitä, mikä hänen nimensä olisi voinut olla. Olen etsinyt häntä tuloksetta ryhmäkuvista. Poika oli muille näkymätön, mutta minulle todellinen. Näin jälkikäteen onkin huvittavaa ajatella, ettenkö muka olisi saanut todisteita henkimaailmasta. Enhän minä muuta saanutkaan! Siltikään en tiennyt olevani näkijä. Itse asiassa, olen tiennyt sen vasta vähän aikaa. Ymmärrys näkijän lahjastani ei syntynyt heti lapsuudessani, vaan vasta aikuisena. Tarkalleen ottaen tämä tapahtui kummituksen tulon myötä. Ennen kuin kerron kummituksestani, on syytä puhua muutama sana näkijyydestä.

Näkijä Näkijänä olen erikoistunut kummituksiin. Voit ajatella minua tulkkina itsesi ja kummitusten välille. Mutta mitä tarkoittaa olla näkijä? Näkijä An-

24

neli Kaunislehto (2013, www.hengahdys.fi/tulkinnat) määrittelee näkijän seuraavasti: ”Näkijä on yleisnimitys ja tarkoittaa henkilöä, jolla on kyky nähdä, aistia, tuntea tai vain tietää useille muille näkymättömiä asioita, tapahtumia, olentoja, energioita, auroja ja värejä, sekä asioiden syytasoja ja merkityksiä.” Näkijä on siis henkilö, jolla on kyky tietää ja ymmärtää muille näkymättömiä, usein yliluonnollisina tai muutoin mystisinä pidettyjä asioita. Tärkeintä on mielestäni merkitysten ymmärtäminen. Olisihan lopulta yhdentekevää mitä näen, aistin, tunnen tai tiedän, jos en ymmärtäisi, mitä se tarkoittaa. Sellainen ymmärrys on alku suurille oivalluksille, uskallukselle ja muutokselle. Itse olen siitä elävä esimerkki.

Kummitukseni Niilo Hyppönen Marraskuu oli kääntymässä joulukuuksi vuonna 2014. Otin valokuvia kodissani, jonka olin juuri laittanut kauniiksi. Kuvia katsoessani huomasin niissä jotakin epätavanomaista: valopalloja ja -juovia. Kiinnitin huomioni yhteen niistä, jossa näin hyväntahtoisesti hymyilevät kasvot. Tiesin ikuistaneeni kummituksen. En ihmetellyt asiaa, sillä olihan talo jo vanha. Ainahan sellaisessa kummittelee, järkeilin; paikassa, joka on nähnyt elämää, ihmisiä ja tapahtumia. Aloin tutkia kummitustani. Olin aiemmin seurannut ulkomaisia sarjoja, joissa kummituksia tutkittiin joten tiesin, mitä tehdä. Napsautin puhelimeni nauhurin päälle ja kysyin, oliko huoneessa joku. Nauhuri tallensi miehen äänen: ”Tietenkin, tyttö. Olet aina täällä. Näen sinut hyvin.” Sitten

kysyin hänen nimeään. Kummitus kertoi nimekseen Niilo Hyppönen. Olin hämmästynyt. Kuka ihme oli Niilo Hyppönen? Miksi ja mistä hän oli tullut? Tunsinko hänet jostakin? Tarvitsiko hän apua ja jos, niin millaista? Tutkin Niiloa lisää. Puhuin hänelle niin kuin puhuisin kenelle tahansa ihmiselle, jota en vielä tuntenut: kohteliaasti, jopa varovaisesti. Lopulta kykenin kuulemaan Niiloa ilman nauhuria. Tuntui uskomattomalta yhtäkkiä kuulla ihmistä, jota en edes nähnyt! Tietenkin kyseenalaistin: Kuvittelenko vain kuulevani? Toisaalta ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö olisi kuullut. Olinhan jopa nauhoittanut Niilon puhetta. Niilon kanssa ei ollut helppoa. Nukkuminen oli vaikeaa, sillä Niilo halusi koko ajan jutella. ”Tyttö! Minä haluan puhua sinun kanssasi!” Niilo hoki. Ääni käheänä hän vaati, että kuuntelen. Niilo ei kuitenkaan kertonut, mitä hänen asiansa koski. Lopulta Niilo ei ollut ainoastaan kotonani vaan kaikkialla minne menin. Olin kauhuissani, kun Niilo ensimmäistä kertaa silitti päätäni aivan kuin olisi ollut lihaa ja verta oleva ihminen. En voinut mitään pelolleni vaikka tiesin, ettei tarkoitus ollut pelotella. Yritin asettaa rajoja: ”Kuules nyt Niilo! Ole täällä jos haluat, mutta anna minun nukkua.” Pyyntöni kaikuivat kuuroille korville. Mielestäni oli selvää, että Niilo oli välitilassa. Uskoin, että sellaiset henget oli autettava valoon. Niitähän kummitusten on aina ajateltu olevan: välitilaan jääneitä henkiä, ihmispoloja, jotka kuolemansa jälkeen eivät olleet menneet valoon. Tiesin, etten voisi auttaa Niiloa, jos en selvittäisi syytä hänen jäämiselleen. Olinhan tietoinen siitä, että vaikkapa jokin keskeneräinen maallinen asia saattoi


Ääretön • kesäkuu 2015

”Otin ylläolevan valokuvan keväällä (2. pääsiäispäivä) ollessani syömässä Speak Easy -ravintolassa Tampereella. Ravintolan sisustus on persoonallinen. Kuvan vasemmassa reunassa voi nähdä esimerkiksi ryömivää miestä esittävän nuken. Kuvan keskipaikkeilla tai hieman lähempänä sen oikeaa reunaa voi havaita suuren, vaalean ja utumaisen valojuovan. Sillä on pitkä ”häntä” ja pää, jossa voi havaita kasvot. Kasvojen ilme vaikuttaa mielestäni hämmästyneeltä suurine silmineen. Kuvaa tarkemmin tihrustaessa siitä voi löytää muitakin omituisuuksia. Kuva on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu miltei joka kerta, kun otan kuvia missä tahansa paikassa, missä tahansa tilanteessa.”

olla syynä välitilaan jäämiselle. Kysyin, miksei Niilo ollut jatkanut matkaansa. Niilo kertoi, ettei nähnyt valoa, vaan pelkkää kurjuutta. Niilon toivottomuus särki sydämeni, joten yritin rohkaista ja opastaa häntä. En kuitenkaan osannut auttaa, mikä sai minut surulliseksi. Lisäksi olin huolissani itsestäni, sillä jo muutama Niilon kanssa vietetty viikko oli saanut minut todella väsyneeksi. Ahdistuin myös siitä, että jouduin jakamaan elintilani jonkun näkymättömän kanssa. Tietenkin murehdin myös Niiloa. Miten ihmeessä hän jaksaisi olla välitilassa?

Avunpyyntö Syyskuussa 2014 istuin eräässä pikkukahvilassa. Rentouduin lehtiä selaillen. Silloin en tiennyt Niilosta vielä mitään. Huomasin paikallislehdessä haastattelun, joka kertoi näkijästä. Juttua lukiessa minulle tuli tunne siitä, että hänen nimensä minun täytyisi muistaa. Joulukuun edetessä olin Niilon kanssa jo niin neuvoton, että päätin pyytää apua. Tuntui itsestään selvältä pyytää sitä haastattelun näkijältä. Ja apua minä todella tarvitsin! Sekä auttaakseni Niiloa että saadakseni rauhan itselleni. Eräänä joulukuun pakkaspäivänä auttajani saapui. Se oli viikon ainoa aurinkoinen päivä ja tiesin, että se oli tilattu Niiloa varten. Siinä me istuimme kaikki kolme keittiönpöytäni äärellä: minä, näkijä ja Niilo Hyppönen. Niilo kuunteli tarkkaavaisesti keskusteluamme vaikka välillä hän nukahteli, jos emme koko aikaa puhuneet hänestä.

Keskustellessamme minusta tuntui siltä, kuin olisin puhunut vanhalle ystävälleni tai siskolleni. Se tuntui jälleennäkemiseltä. Elämänpoluissamme oli paljon samankaltaisuuksia, sukujuuristamme lähtien. Ei ihme, sillä jollain lailla samaistuin häneen jo haastattelua lukiessa. Ymmärsin, etten ollut lukenut sitä sattumalta. Hänellä ei ollut tapana antaa haastatteluja sanomalehtiin, mutta nyt hän oli tehnyt poikkeuksen. Jutun sattui sitten kirjoittamaan paikkakuntani pieni paikallislehti. Kun lehtinumero osui hyppysiini syyskuun puolivälin paikkeilla se oli jo joitakin viikkoja vanha. Joku voisi tietysti kysyä: Miksi tarvitsit näkijän apua jos itsekin olet näkijä? Siksi, koska niin oli tarkoitettu. Kaikella on tarkoituksensa. Voisin esittää myös vastakysymyksen: miksi ylipäätään kukaan ihminen tarvitsee toista, kaltaistaan ihmistä?

Niilo Hyppösen huoli Niilo kertoi näkijälle asioita, joita hän ei ollut paljastanut minulle. Mieleeni jäi erityisesti se, kun näkijä kertoi Niilon heiluttaneen siniristilippua kertoakseen, että isänmaa oli hänelle tärkeä. Ei ihme, että Niilon nimipäivää vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Varhaislapsuudestaan Niilo muisti siskonsa syntymän. Pienen pojan silmissä sisko oli näyttänyt kirkkaalta valolampulta. Sisko ei elänyt kauaa ja Niilo tunsi syyllisyyttä siitä, ettei ollut kyennyt pelastamaan häntä. Mitä pieni poika olisi edes voinut tehdä?

Syy Niilon epätoivolle ja onnettomuudelle selvisi: Häneltä puuttui rakkaus ja usko sen löytämiseen. Niilo ei myöskään uskonut voivansa koskaan toteuttaa unelmiaan. Lähinnä hän vain odotteli kurjaa loppuaan uskoen, ettei mikään koskaan muuttuisi. Niilo piristyi pelkästään kuuntelemalla meitä. Jutellessamme uudelleensyntymisestä Niilo oivalsi, että uusi alku ja rakkaus olisivat mahdollisia hänellekin. Niilo alkoi pohtia haaveitaan, jotka hän vielä aikoisi toteuttaa. Näkijä kertoikin Niilon kysyneen, voisiko Niilosta tulla seuraavassa elämässä arkeologi. Mielessäni näin pienen pojan hiekkalaatikolla sutimassa esiin dinosauruksen luita vanhalla puuterisiveltimelläni. Muistutimme Niiloa siitä, ettei mikään ole mahdotonta. Niilosta tuli rohkea ja luottavainen. Hän ymmärsi, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa alusta. Hänen ei tarvitsisi muuta kuin uskaltaa. Olin niin iloinen hänen puolestaan! Miten oma tilanteeni muuttui avunsaannin myötä? Ratkaisevasti! Siitä hetkestä alkoi ymmärryksen ja oivallusten aikakausi, joka muutti kaiken elämässäni.

Ymmärrys Välitilassa ei ollut ainoastaan Niilo, vaan myös minä. Olin erittäin jumissa ja vailla valoa. Senhetkinen elämäni oli yhtä sietämistä. Tulevaisuutenikin näyttäytyi väsyttävänä ja loputtomana kompromissien jatkumona. Olin aina valmis täyttämään muiden tarpeita ja mukautumaan toisten eh-

25


Ääretön • kesäkuu 2015

jamassa. Niiloa auttaessani ymmärsin, että minun olisi autettava myös itseäni. Niilon piti saada minut ahdistuneeksi ja väsyneeksi, jotta huomaisin: totta tosiaan! Elämäni on ahdistavaa ja väsyttävää, se on sitä ilman Niiloakin. En kuitenkaan olisi suostunut myöntämään sitä ilman Niiloa. Kummittelullaan hän sai minut liikkeeseen, jota ei voinut pysäyttää. Niilo käynnisti elämässäni muutosprosessin, jonka vauhdikkaimmat vaiheet ovat tältä erää ohi. Lähes kaikki elämässäni on muuttunut. Kuluneet puoli vuotta ovat olleet yhtäältä elämäni raskainta, toisaalta antoisinta aikaa. Niilo on ollut parasta ja vaikeinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Olen ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä, mitä olen saanut aikaan. En olisi tässä ilman Niiloa.

Totuus kummituksista

toihin. Ei ihme, etten jaksanut nähdä omaa hätääni. Tai jos näinkin, en näyttänyt sitä. Olinhan aina se iloinen, huumorintajuinen ja yli-inhimilliset jaksamisenergiat omaava nainen, jonka elämässä vaikutti kaikki palikat olevan paikoillaan. Minunkaan elämässäni ei ollut rakkautta. Ei, vaikka itse annoin sitä ihmiselle, jolta en saanut sitä takaisin. En osannut edes vaatia, vaikka nyt ymmärrän, ettei sellainen olisi mahdollistakaan. Eihän rakkautta ole, jos sitä joutuu vaatimaan. Rakkaus on olemassa sellaisenaan; ehdottomana, kuin itsestään. Rakkaus joko on tai ei ole. Painimme Niilon kanssa molemmat samojen surujen kanssa: olimme kaukana valosta, johon emme tainneet enää edes uskoa. Molemmat haaveilimme elämänmuutoksesta, jota samalla pelkäsimme. Olimme aina pelänneet muutoksia. Haaveilimme uudesta alusta uskotellen itsellemme, ettemme koskaan voisi saada sitä. Meitä yhdisti myös sama

26

ajatusmalli – ”valinta on tehty ja tässähän pysytään vaikka mikä tulisi”. Sellaisen ajattelun taustalla on pelko muiden mielipiteistä ja pettymyksen tuottamisesta jollekin toiselle. Nyt ymmärrän, miten typerä pelko se on. Ajatella! Minun piti elää lähemmäs 30 vuotta harha-ajatellen, että minun pitäisi miellyttää muita valinnoillani.

Avulias kiusankappale On kulunut noin puoli vuotta siitä, kun kotiini muutti kummitus. Elämäni on muuttunut täysin siitä, mitä se oli Niilon ryhtyessä herättelemään minua välitilastani. Siksi Niilo tuli: riuhtaisemaan minut pois ansaloukustani, jonne olin vapaaehtoisesti käpertynyt. Elämäni oli täynnä petollisuutta, mitä en itse suostunut näkemään. En välittänyt onnettomuudestani. Kummitus Niilo Hyppösen lisäksi jouduin kohtaamaan myös sen tosiseikan, että olin itsekin surkeassa

Totuus kummituksista on yksinkertainen: heidän tarkoituksensa ei ole pelotella, vaan auttaa. Auttaminen on mitä inhimillisin piirre eikä ihme, sillä kummitukset todella ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kummitusten tapa auttaa on toimia muutosvoimana. Autettavaltaan he edellyttävät rohkeutta mutta myös aivojen käyttöä. He eivät päästää ketään helpolla, eivät henkisesti mutteivät myöskään fyysisesti. Kummituksia ei ikinä kohdata turhaan. Heillä on aina tuomisinaan viesti, jonka sisältö on poikkeuksetta kaikille sama: ”Sinun on otettava vastuu itsestäsi ja valinnoistasi.” Viestin varsinainen merkitys taas on henkilökohtainen; Se on aina vastaanottajansa sekä tämän elämäntilanteen näköinen. Hyvin usein viesti merkitsee suuria muutoksia. Kummituksen kohtaaminen ja kokemus siitä ovat jo itsessään avain viestin merkityksen ymmärtämiseen. Käytännön esimerkki: oletko kuullut kotonasi raahaamisen ääniä? Se on merkki siitä, että raahaat jotakin turhaa taakkaa mukanasi; sellaista, joka kuluttaa turhaan voimiasi. Sellainen taakka voi olla vaikkapa turha syyllisyydentunto. Tai niinkin konkreettinen asia kuin haitalliseksi koettu ylipaino.


Ääretön • kesäkuu 2015

Niilo Hyppösestä

Näkijä Enni Ylenius

Niilo Hyppönen on ollut todellinen ihminen, todellisessa elämässä. Niilo Simonpoika Hyppönen syntyi 8.3.1822 Jaakkimassa, Rukolan kylässä. Laatokan Karjalassa sijainnut Jaakkiman kunta liitettiin Neuvostoliittoon talvisodan rauhanehdoissa määrätyissä alueluovutuksissa vuonna 1940. Sodan jälkeen jaakkimalaiset sijoitettiin pääosin Seinäjoen ympäristöön. Niilon vanhemmat olivat Simo Juhonpoika Hyppönen ja Kristiina Antintytär Kiiski. Vaimokseen Niilo otti Maria Aatamintytär Kekaraisen. Häitä tanssittiin 28.12.1851 ja perheeseen syntyi neljä lasta. Niilon appivanhemmat olivat Aatami Antinpoika Kekarainen ja Justiina Tuomaantytär Saikkonen. Niilo kuoli Jaakkimassa vuonna 1896, 74-vuotiaana. Tiedot ovat peräisin osoitteesta www.tarkkonen.com, jossa on tietoa sukututkimuksista. Jokainen voi halutessaan googlata Niilo Hyppösen ja tutustua siihen, mitä hänestä tiedetään. Löydän yhteneväisyyksiä Niilon ja itseni väliltä. Omat juureni äitini puolelta ovat Karjalasta, tosin hieman eri suunnalta, Kannaksen Kuuterselältä. Jaakkiman muistan olleen puolihumoristinen kutsumanimi pojalle, joka kävi kanssani samaa yläastetta ja lukiota. Eli terveisiä ensirakkaudelleni, jos tunnistat itsesi! Entäs Rukola sitten? En ole koskaan pitänyt sen pistävyydestä. Mielestäni se pilaa salaatin mutta äitini on siihen ihan hulluna. Justiinakin on minulle tuttu, sillä nimi kuuluu yhdelle Henkioppaistani. Tai ainakin kuului, sillä en ole pitkään aikaan kuullut hänestä mitään. Myös Niilon syntymävuosi lienee merkityksellinen, sillä oma isoisäni syntyi Karjalan Kannaksella 22. helmikuuta vuonna 1922, sata vuotta Niilon jälkeen. Tänä päivänä Niilo on yksi monista henkioppaistani. En tiedä, olenko hänelle sukua, mutta olen varma siitä, että jokin yhteys välillämme on. Jokin muukin kuin se, että hän on päättäväisesti päättänyt syntyä uudelleen lapsekseni. Olen pahoillani siitä, että Niilo joutuu vielä odottelemaan arkeologihaaveidensa to-

Ikä: 28 vuotta (s. 1987) Asuinpaikka: Tampere. Koulutus: Filosofian Maisteri (Tampereen yliopisto 2014). Pääaineena viestintä, sivuaineina kauppatieteet (markkinointi, liiketoimintaosaaminen, hallintotiede) sekä journalistiikka. Kiinnostukset: Kuntosali ja fitness, kirjoittaminen, ravitsemus, luonnonmukaisuus, ulkoilu ja luonnossa liikkuminen sekä kotoilu. Soitan myös pianoa ja olen musiikin suurkuluttaja. Kotisivut: enniluonnonvoima.blogspot.fi

teuttamista, sillä en yhtään tiedä, kuka hänen isänsä on. Niilo on kuitenkin usein luonani. Olen kuullut hänen jokeltelevan, nauravan ja joskus itkevän. Kun tiskaan, tunnen hänen tarraavan pienellä nyrkillään housunpunttiini. Toisinaan näen Niilon istumassa syöttötuolissa, naama yltäpäältä mustikassa. Välillä hän kiipeilee sohvalle tai konttailee ympäriinsä – kaikkea sellaista, mitä pienet pojat nyt tekevät. Nostan hänet syliini ja lennättelen ympäriinsä, mistä Niilo erityisesti pitää. Oikeastaan en enää kutsu häntä kovinkaan usein Niiloksi vaan Aaroniksi. Jonakin päivänä hänestä tulee poikani. Poikani Aaron.

Sattumaako? Tiesin kirjoittavani tämän artikkelin jo huhtikuun lopulla. Tuolloin sovimme toimituksen kanssa määräajaksi 1.6. Minulla on siis ollut runsaasti aikaa kirjoittaa. Olen aina ollut säntillinen ja tehnyt asiat reippaasti ennen määräaikoja. Tässä nyt kuitenkin istun viimeisenä mahdollisena kirjoituspäivänä, viimeistelemässä artikkeliani. Miksi se kesti näin kauan? Tiesinhän koko ajan, mitä ja miten kirjoittaisin sovitusta aiheesta eli kummituksista. Tiesinhän tasan tarkkaan, mitä elämässäni oli tapahtunut. Syystä tai toisesta vitkastelin artikkelin kanssa viimeiselle viikolle

saakka, mitä itsekin ihmettelin. Nyt ymmärrän syyn: nimiuutinen! Artikkelini odotti nimiuutista loppusilauksekseen. Iltalehti uutisoi toissapäivänä (29.5.2015) Suomessa vuonna 2014 syntyneiden lasten etunimistä. Uutisessa esiteltiin tuttuun tapaan 50 suosituinta tyttöjen ja poikien nimeä. Kuten aina, halusin vilkaista listaa. Poikien nimistä Niilo on sijalla 28, joka on ikäni. Täytin 28 vuotta toukokuun alussa. Oma ristimänimeni taas löytyy tyttöjen listan sijalta 22, joka on sekä Niilo Hyppösen (s. 1822) että isoisäni (s. 1922) syntymävuosi. Omaksumani nimi Enni taas löytyy tyttöjen listan sijalta 29, mikä on hassua, sillä nimiuutinen julkaistiin 29. päivä. Sattumaako? Mikään ei ole sitä.✴

27


Ääretön • kesäkuu 2015

Markku

ja mielen maisemat Minulla oli mahdollisuus viettää erittäin intensiivinen ja kiinnostava keskusteluhetki Markku Siivolan kanssa. Jiddu Krishnamurti, Orvo Raippamaa ja Montague Ullman ovat mukana Markun tutkimusmatkalla kohti rajatonta kokemista. Markku on koulutukseltaan psykiatri, toiminut pitkään Suomen Parapsykologisessa Tutkimusseurassa ja kirjoittanut kirjan Unien opissa, joka on käytännön opas unien ymmärtämiseen yksin, kaksin ja ryhmässä. Hän on koonnut myös teoksen Orvo Raippamaan teksteistä nimellä ”Tiettömällä tiellä - matkaseuraa totuuden etsijälle”. Markkua voi tulla kuuntelemaan Hämeenlinnan Seminaariimme 8.8.2015. Haastattelun teksti: Tero Säilä

Muutama poiminta matkan varrelta Olin vähän liian levoton sielu. Jäin oppikoulussa ensimmäiselle luokalle. Harva pystyy samaan ”saavutukseen”. Mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Yliopettajana toimi tuolloin Eelis Aurola. Hän soitti vanhemmilleni ja kertoi, että ne aikovat nyt erottaa teidän poikanne koulusta. Aurola meni minusta kuitenkin takuuseen ja niin minut siirrettiin kesken lukukauden toiselle luokalle. Tämä oli ainutlaatuinen kokeilu Suomen oppikoululaitoksen historiassa, hän kertoi tavatessaan minut kouluni jo vuosikaudet sitten jättäneenä aikuisena sattumalta Pirkkolan lapsuusmaisemieni kotitiellä. Hänpä sen tiesi, olihan hän ollut osaltaan kirjoittamassa Suomen koululaitoksen historiaa. Jotenkin hän aikoinaan ymmärsi, että

28

minussa oli kuitenkin kapasiteettia levottomuuteni alla. Opiskeluaikoinani Turussa ja Oulussa noin 50 vuotta sitten huomasin rajatietopiireissä leviävän käsityksen että ”Valo tulee Pohjolasta”, jota viljeltiin sen verran kritiikittömissä yhteyksissä, että katsoin parhaaksi pitäytyä sopivalla mentaalisella etäisyydellä näistä ylihurmoksellisista kansallisen itsetunnon kohottamistilaisuuksista. Suomen Parapsykologiseen Tutkimusseuraan puoli vuosisataa jo kuuluneena olen nähnyt sisältä käsin rajatietokansan kaikki liikuttavan inhimilliset puolet, ihmisyyden monet kasvot, toiveet, pelot ja unelmat paremmasta maailmasta. Espoossa olin konsultoivana psykiatrina 19 vuotta. Pääsin sieltä eläkkeelle juuri ennen kuin hoitosysteemi muuttui minulle liian ahdistavaksi resurssipuutteeseen vedoten alettiin

numeerisesti yhä enemmän määritellä, kuka saa hoitoa ja kuka ei. Psykiatrian ikuinen resurssipula on kyllä tosiasia, mutta sillä ei voi selittää aivan kaikkea. Laajakatseisia ihmisiä ei ole liikaa, ei psykiatriankaan puolella. Lisäksi näin sen kiireen, jonka kanssa jouduttiin koko ajan kamppailemaan. Psykiatria on kuin pienoiskaupunki, jossa tapaa monenlaisia ammatti-ihmisiä, niin kylmiä ja välinpitämättömiä kuin lämpimiä ja myötätuntoisia, kokemattomia ja kokeneita, kyynikoita ja ihanteellisia ihmisiä, taitavia ja taitamattomia. Se on valtava kuhiseva pienoismaailma hyvine ja huonoine puolineen, joka kaukaa katsoen kuitenkin synnyttää yksinkertaistetun kuvitelman jostain muka yhtenäisestä psykiatriasta, jota sitten sopii kritiikittömästi kritisoida sillä asiantuntemattomuudella,


Ääretön • kesäkuu 2015

jonka tietämättömyys psykiatrian sisäisestä todellisuudesta antaa. Ihmisten ohella toinen suuri kiinnostukseni ja rakkauteni kohde ovat tietokoneet. Niihin virittämieni useiden sanakirjojen avulla ne ovat valtavasti helpottaneet englanninkielen opiskelua - kaikkiahan alkaa olla nykyään englanniksi. Heti kun tulee joku tuntematon sana, klikkaan ja sana on käännetty. Näin olen toiminut jo 35 vuotta. Kännykässäni on kymmentä lähentelevä määrä sanakirjoja. Useimmilla voin myös kuunnella, kuinka sana äännetään.

huonosti, sillä olin lukenut pitkän saksan. Silti tunsin jotain merkillistä sukulaisuutta hänen kanssaan. Hänen ryhmässään näin ensimmäisen kerran, kuinka uni aukeaa elävästi. Minuun teki vaikutuksen hänen tapansa kysyä vastaukset unennäkijältä itseltään. Oi-

Montague Ullman ja uniryhmät Toimin 35-vuotiaana psykiatrin viransijaisena Pohjois-Ruotsissa. Silloin minua pyydettiin uniryhmään, jota ohjasi Montague Ullman (http:// siivola.org/monte/). Hän oli newyorkilainen psykiatrian professori ja psykoanalyytikko, joka 16 psykoanalyytikkovuotensa aikana oli tullut huomaamaan, että psykoanalyysissa on liikaa sisäänrakennettuja esteitä unen ymmärtämiselle. Hän lopetti tulkitsemisen, ja loppuelämänsä hän kehitti pienryhmässä tapahtuvaa uniryhmäprosessia, jossa unta ei tuhota tulkitsemalla. Tulkinta on minulle lähinnä kirosana. Se viestittää, että tulkitsija luulee tietävänsä kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella unennäkijän unista enemmän kuin unennäkijä itse. Vastasin uniryhmän liittymispyyntöön ensin kieltävästi. Sanoin, että en lähde kuuntelemaan mitään penis- ja vaginajuttuja. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti. Ullman oli toiselta puolelta maapalloa tullut mies, joka puhui englantia. Minä puhuin sitä sangen

valsin myös, kuinka oleellista on kirjata unta edeltävän päivän tapahtumat. Ryhmässä työskentely on aina tehokkaampaa kuin yksin miettiminen. Ei edes kahden kesken työskentelyllä ole lainkaan niin voimakasta vaikutusta kuin pienryhmässä. Seuraavana päivänä ryhmän alkaessa Ullman sanoi nähneensä minusta unen. Se oli poikkeuksellista, sillä hän oli vain muutaman kerran 40 uniryhmävuotensa aikana kertonut omia uniaan ryhmässä. Unessa tulin hänen hotellihuoneeseensa ja kysyin

jotakin. Hän vei minut ikkunan luokse ja näytti kahta puhelinpylvästä hotellin edessä. ”Jos ymmärrät, miksi nuo puhelinpylväät ovat juuri tuossa, olet saanut vastauksen kysymykseesi”. Hän ei sanonut enempää, mutta minulle symboli aukesi heti: Siinä olivat Ullman ja minä, kaksi puhelinpylvästä yhdistettynä toisiinsa sähköisellä yhteydellä. Sinä hetkenä tajusin, mikä voima unessa on. Se oli yksi elämäni suurista käännekohdista. Ullman on rakentanut aivan loistavan unia avaavan prosessin. Siinä ei ole missään kohtaa tulkintaselityksiä. Vastaus haetaan joka kerta unennäkijältä ja vain unennäkijältä, ei asiantuntijoilta. Uniryhmän ohjaaja ei sano viimeistä sanaa, sen sanoo aina unennäkijä. Prosessi kestää kolme tuntia, oli uni kuinka lyhyt tahansa. Ryhmässä olevat näkevät syvemmin ja totuudellisemmin ihmisyyteen kuin missään muussa ryhmäkokoontumisessa, jonka tunnen. Uni kuvaa suhdettamme ihmisiin ja koko elämään paljon nerokkaammin ja tiivistetymmin kuin mihin päivätajunta pystyy. En tiedä kuinka paljon olisin enemmän kyyninen ilman näitä kokemuksia. Kyynisyyttä riittää edelleen, mutta sitä olisi enemmän, ellen olisi istunut 35 vuotta uniryhmissä ja nähnyt ihmisten persoonanaamioitten taakse ihmisyyden koskettavaan aitouteen. Voimakas kiinnostukseni uniin ei ole laantunut yhtään näiden vuosien aikana. Ullman on liittänyt prosessiin seikkoja, joita on ensikatsannolla vaikea tajuta. Yksi säännöistä on, että neuvot ovat kiellettyjä. Kun uni alkaa kertoa ihmiselle itselleen mistä on kysymys, ei muiden pidä sekaantua siihen neuvojen tai lohduttelun muodossa. Ulkopuolisen neuvot ovat kuin heittäisi hiekkaa rattaisiin, se pysäyttää koko prosessin. Aika usein uusissa ryhmissä joutuu tilanteeseen, jossa joutuu sanomaan: Ei neuvoja! Neuvot himmentävät tärkeimmät unennäkijän

29


Ääretön • kesäkuu 2015

sisällä olevat asiat. Jos kuvittelee ymmärtävänsä toisen ihmisen symbolimaailmaa vanhojen kokemustensa pohjalta, on jo erehdyksen tiellä. Ullman vertasi amerikkalaisia ja pohjoismaalaisia uniryhmiä. Amerikkalaiset pääsevät uniryhmässä heti vauhtiin, mutta asia ei siitä oikein etene. Pohjoismaalaiset pääsevät vauhtiin hitaammin mutta sitäkin syvemmin. Ullman sanoi luonteensa olevan enemmän skandinaavinen kuin amerikkalainen. Amerikassa on omat kulttuuriset esteensä, minkä vuoksi ryhmätyöskentely ei pääse kovin helposti syvenemään. Amerikkalainen ei heti kättelyssä sano mitä ajattelee, päin vastoin kuin suomalainen. Maassamme hyvin tunnettu Neil Hardwick kirjoitti suomalaisesta jäyhyydestä, kuinka suomalainen tarkoittaa mitä sanoo: ”Kun suomalainen pyytää ulkomaalaista saunaan, se kuulostaa ulkomaalaisen korvissa lähinnä maastakarkoitukselta”. Usein ihmettelemme, miksi kanssaihmisemme ei tunnu tajuavan jotain aivan yksinkertaista ja selvää asiaa. Syyt tajuamme joskus vasta paljon myöhemmin, yleensä ei silloinkaan. Olin hiljan uniryhmän koulutustilaisuudessa, jossa eräs osallistuja kertoi pulmatilanteestaan, johon muiden ryhmässä olevien mielestä, myös minun, oli olemassa selvä ratkaisu. Prosessin edetessä valkeni, että pulmatilanteen juuret olivatkin syvällä hänessä itsessään, syvemmällä kuin kukaan meistä osasi alussa aavistaa. Onneksi en ollut ennättänyt laukoa mielipiteitäni ennen tätä havaintoa, sillä ne olisivat olleet täysin turhia. Muodostamme kovin helposti käsityksiä toisen mahdollisuuksista; että kyllä hän voisi muuttua jos vain haluaisi. Esteiden juuret ovat kuitenkin useimmiten niin syvällä, että päivätajuinen katseemme ei sinne ulotu. Unet kertovat juuri noista syvemmistä kerrostumista, jos vain kuuntelemme niiden kieltä riittävän avoimesti ja tarkasti. Lammas tarjoaa paimenelle kaulassaan olevaa nuoraa - Kuka auktoriteetti ottaisi siitä kiinni ja veisi oikeaan suuntaan? Sellainen ei johda mihinkään. Vain sinä voit tietää, mitä unesi varsinaisesti ovat. Me voimme vain arvailla. Uniryhmää voi verrata sokeisiin salapoliiseihin: yhteisen

30

ihmisyytemme kautta voimme kyllä etsiskellä avainta lähitienoilta, mutta vain unennäkijä voi sen nähdä ja löytää. Uniryhmässä muut kertovat oman elämyksensä nähdystä unesta. Unennäkijä huomaa muitten pääsevän tarkalla kuuntelemisella samoille aaltopituuksille, samoille resonanssitaajuuksille hänen kanssaan, ja näin auttaa häntä, vaikkeivät tuntisi häntä ennestään lainkaan.

Freud ja Jung, kaksi lähestymistapaa Freud kirjoitti elämänkatsomuksestaan: ”Olipa miten hyvänsä, maailmankatsomus on minun mielestäni älyllinen rakennelma, jonka puitteissa olemassaolon jokaiseen ongelmaan voidaan johtaa yhtenäinen ratkaisu rakennelman pohjana olevasta perusolettamuksesta, niin ettei yksikään kysymys jää avoimeksi ja kaikki merkittävät seikat pääsevät paikoilleen.” Vertaa tätä näkemystä Jungin näkemykseen: Jung kirjoitti elämäkerrassaan: “En voi muodostaa itsestäni mitään lopullista arviota, koska ilmiö, jota sanotaan elämäksi ja ilmiö jota sanotaan ihmiseksi ovat liian suuria. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen ymmärtänyt tai tietänyt itsestäni tai tuntenut itseäni. .... Mistään en ole täysin varma. Minulla ei ole mitään ehdotonta vakaumusta ei oikeastaan mistään.” Freud julistaa täydellistä varmuuttaan, Jung täydellistä epävarmuuttaan. Ei ihme että Freudin kuvitelma älyn ylivertaisuudesta oli yksiselitteisyyttä kaipaavalle suurelle yleisölle helpommin omaksuttavissa. Freud leikkasi todellisuudesta pois ne palat, jotka eivät hänen näkemykseensä mahtuneet, Jung otti huomioon myös älyn saavuttamattomissa olevan äärettömän todellisuuden, joka moniselitteisyydessään on länsimaiselle kulttuurille liian vaikea pala nieltäväksi. Freud ei koskaan nähnyt kokonaisuutta, vaan koetti tavoittaa sen järkensä avulla rakentamalla pala palalta Baabelin torniaan ylöspäin käsitteiden turvin kohti saavuttamatonta kokonaisuutta. Jung menetteli päinvastoin. Hän aloitti kokonaisuudesta käsin: Hän koki 37-vuotiaana alkaneen, noin neljä vuotta kestäneen valtavan sisäi-

sen kuvavirran, joka muodosti hänen tieteellisen työnsä perusaineksen. ”Ne olivat se tulinen laava, josta työni kivi kiteytyi” hän sanoi. Hän rakensi omaa näkemystään ylhäältä alaspäin, kokonaisuudesta osiin, kokemuksista käsitteisiin. Vaikka Jungin näkemys olikin selvästi syvempi kuin Freudin, Jungin rajoituksena ovat arkkityypit. Ne ovat hänen omia henkilökohtaisia jaotteluitaan. Ei niitäkään ole oikeasti olemassa muualla kuin Jungin omassa päässä.

Orvo ja Markku Ehdin vierailla Orvon (http://siivola. org/orvo/) luona toistakymmentä vuotta, Orvon kuolemaan saakka. Orvo on sanonut kaiken paremmin kuin minä. Hänen sanomisensa ovat minulle vähän kuin Raamattu. Esityksiinikin otan aina hänen juttujaan. Orvo vertaili aikoinaan Krishnamurtia ja Steineria. Molemmilla oli valtavasti kokemuksia. Steiner rakensi niistä järjestelmän, mutta Krishnamurti kieltäytyi rakentamasta mitään järjestelmää, silloin on jäljellä vain puhdas ydin. Orvolla oli hyvä nimitys ihmisistä, joille rakkaus ja valaistuminen ja muut vastaavat ylevät ihanteet ovat ainoita tavoiteltavia asioita. Hän nimitti heitä hyvyystorsoiksi. Minusta se on oivallinen nimitys. Kuin keppi, jolla ei ole toista päätä. Hyvyystorsossa ei ole mitään negatiivista, kaikki sellainen on työnnetty pois ja pimentoon. Aika myrkyllisesti, mutta sitäkin terävämmin sanottu. Orvo selitti, että hänellä on peräti oma planeettakin. Urantia-kirja puhuu Orvontonin galaktisesta systeemistä, joka Orvon jutuissa esiintyi kylläkin universumin keskusplaneettana. Kuultuaan tuon Orvonton-nimen hän sanoi, jotta tiesihän hän, että siellä se hänen planeettansa on, jonne hän kuoltuaan menee. Vaikka juttu oli Orvolle huumoria, niin muistan sen sävyn, jolla Orvo vastasi vaimonsa Hannelen aidosti esitettyyn kysymykseen, jotta voiko hänkin tulla sitten kuoltuaan sinne Orvontoniin. Orvo vastasi surumielisen vakavasti, jotta ”Sinne sie et voi tulla. Sinne miun on mentävä ihan yksin”. Orvo lisäsi vielä: ”Tänne


Ääretön • kesäkuu 2015

mie en kuoltuani tule enää kummittelemaan.” On ihmisiä, joista elämä tuntuu kaoottiselta, ellei kaikkeen saada yksiselitteistä vastausta. Avoin elämänasenne, joka ei ole naulautunut mihinkään uskoon, ei edes epäuskon uskoon, tuottaa kuitenkin vähiten kaoottisuutta. Se on päin vastoin selkein näkemyksen tila. Eräs selvänäkijä katsoi Orvolle: ”Siun talossais ei oo kattoo eikä seiniä.” Orvo kertoi, että juuri niin hän tuntee. Ei ole enää mitään, on vain vapaa, esteetön, talon läpi puhaltava tuuli. Hän ei pystyttänyt ideologisia seiniä elämännäkemyksensä esteeksi. Hän otti elämän vastaan sellaisenaan, hyvine ja huonoine puolineen. Hän kirjoitti runossaan ”Kuin elämä itse” kuinka yritti asennoitua noin ja sitten näin ja aina meni omalla tavallaan pieleen. Lopulta hän totesi olevansa kuin elämä itse - sitä tänään ja toista jo huomenna.

Tajunnantiloja ja tajuamisia Uni ja päivätajunta ovat ulkonaisesti kovin erinäköisiä. Kuitenkin tarkasteltaessa ihmisen tilaa tajunnan näkökulmasta, ei mitään unen ja päivätajunnan rajaa ole, vaan kyseessä on saumaton liukuma tilasta toiseen. Selkounista itselläni on vain muutama kokemus. Ne ovat kaksiteräinen miekka. Unet voivat muodostua vallan välineiksi: Olenkin kova jätkä, kun pystyn tällaiseen. En menekään tutkimusmatkailijana katsomaan ja tutkimaan, vaan lähden väkisin muuttamaan uniani, jotta saisin itselleni vallan tunteen, jolla teen vaikutuksen muihin, vallankin rajatietopiireissä. Yritämme laittaa kokemuksemme johonkin käsitettävään, helposti hallittavaan lokeroon. Useimmilla ihmisillä on pelko uutta kohtaan, ja siksi on helpompaa turvautua johonkin selitysmalliin, joka tuntuu panevat asiat järjestykseen, olipa malli lähtöisin telttakokousjulistuksesta, tieteen löydöistä, kosmologisista maailmanselityksistä, politiikasta, rajatieteistä tai aivan mistä tahansa. Omiin kokemuksiini suhtaudun luokittelemattomasti, sillä mikään johtopäätös niistä ei kuitenkaan ole oikea. En ole löytänyt mitään varmoja vastauksia, olen

vain menettänyt entisetkin. Mikään tajunnantila ei ole oikea eikä väärä, ei psykoositilakaan, vaikka se ei välttämättä ole elämässä pärjäämisen kannalta se tarkoituksenmukaisin. Materialistille voi kyllä riittää tarkoituksenmukaisuus johtotähdeksi, joka onkin toimiva ratkaisu arkipäivän elämässä, arkipäivässä kun ei ole tarkoituksenmukaista olla tietoisuudentiloissa, joissa ei voi toimia tarkoituksenmukaisesti. Mutta todellisuuden kanssa ei tarkoituksenmukaisuudella ole mitään tekemistä. Erilaisista tietoisuudentiloista olen saanut paljon mietittävää. Olen nähnyt kuinka totuudet katoavat, jos on kadottamassa itsensä. Kaikkihan zen-jutuissa toivovat minuuden, egon katoamista. Seisoin kerran itsekin tuon tyhjyyden reunalla, niin lähellä että näin minuuden olevan kuin tuuleen hajoava harakanpesä pohjattomuuden yllä. Se irrotti minut viimeisistäkin kiinteän totuuden tajunnantiloista. Voin kyllä hetkeksi pysähtyä milloin minkin yhteisön uskomusten leiritulille ja jatkaa taas matkaa rajattoman taivaan alla.

Rajoittunut ja vähemmän rajoittunut mieli Krishnamurtista, tuosta Teosofista seuraa vuonna 1929 syvästi järkyttäneestä ihmisestä, joka julisti totuuden olevan tietöntä maata, jonne mikään organisaatio voi ketään johtaa, on olemassa eräs hyvin mielenkiintoinen kirja: Ihmisiä Krishnamurtin varjossa (Lives in the Shadow with J. Krishnamurti). Sen on kirjoittanut Radha Rajagopal Sloss, joka eli lapsuutensa Krishnamurtin lähipiirissä nähden Krishnamurtin ne inhimilliset puolet, joista hänen palvojansa eivät tiedä mitään, siksi kirjassa on katkera sävy. Se muutti Krishnamurtin puolijumalasta ihmiseksi. Häneen kohdistunut hyperpalvonta olikin minua aina vaivannut, vaikka juuri hän oli minun nuoren mieleni avannut suorastaan dramaattisella tavalla 60-luvun puolivälissä. Ei Radhakaan voinut kieltää, etteikö Krishnamurti olisi ollut erityislaatuinen ihminen. Jos sanotaan, että itse asiassahan asia on näin, on se merkki että elämäntutkimuksen luukut on lyöty jo

kiinni, tutkimus loppunut ja ihmisen henkinen kuihtuminen alkanut. On ymmärrettävää, että ihmistä pelottaa astua tutun ja turvallisen rajan ulkopuolelle. Useimmat heistä peruuttavat kiireesti takaisin turvallisiin käsityksiinsä siitä, miten asiat itse asiassa ovat jatkaen uskonnollisia ja poliittisia palvontamenojaan, meditointejaan, rukouspiirejään, tieteen mollaamista ja täysin hyödytöntä ikuista väittelemistään skeptikoiden kanssa. -- Oli hyvä idea, että kutsuitte skeptikot ensi syksyn messuillenne luennoimaan. He voivat puhua siellä vapaasti, jolloin jokaisella on parempi mahdollisuus muodostaa oman mielipiteensä. Meidän asiamme ei ole yrittää muuttaa ketään, ei myöskään rajatiedon barrikadien kummallakin puolella nahistelevia, koska se olisi vain väkivaltaa heitä kohtaan. Heidänkin tielleen on oma aikansa ja paikkansa ja oikeutensa elää omaehtoista elämäänsä.

Rajattomuus tässä ja nyt Vaimolle sanon silloin tällöin vieläkin, etten enää taitaisi päästä presidentiksi, vaikka kuinka yrittäisin. Pyrkiä johonkin ja olla jotain... Ajattelin jo 35 vuotta sitten, että mitähän teen, kun olen eläkkeellä – ovatkohan unet vielä mukana? Niinhän ne ovat, nyt päätyönäni (http://siivola.org/markku/) kun psykiatria on jo kaukana takanapäin. Olen 70 ja vanhuuseläkkeellä, mutta näin varmaankin jatkan niin kauan kuin jaksan ja pystyn, vaikka huippu on saavutettu; se mikä minun rajoissani on ollut mahdollista. Nyt on vanhuuteen asettumisen aika. Kuitenkin toisaalta: aivanhan tämä on mennyt kuten aikoinani arvelin. Unet ovat edelleen antamassa minulle elämänenergiaa, olen vapaampi kuin koskaan ennen, elämän rajaton tuntemattomuus alati minussa ja minua. Siihen viittaavat unetkin, nuo päiväelämämme ja todellisuuden tuntemattomuuden välimailla liikuskelevat elävät kuvat. Ne tarjoavat kaikille unennäkijöille - kaikille meille - mahdollisuuden nähdä enemmän kuin muuten olisi mahdollista, matkata unien madonreiän kautta sisäavaruutemme käymättömille korpimaille.§

31


Ääretön • kesäkuu 2015

Ruth Johansson

Osa 3.

Henkinen prosessi Jumala on vapaa kaikista ihmisten asettamista kysymyksistä Ymmärtääkseen lukemaansa ihmisessä täytyy olla Henki, sillä jos näin ei ole, mitkään kirjoitukset eivät avaudu hänelle, olkoon hän kuinka oppinut tahansa. Hengen Tieto on jumalaista alkuperää, ja jos ihmiseltä puuttuu Tietoisuus, hän soveltaa kirjoituksia ihmisen tasolla. Hän antaa niille ihmisen merkityksen, ei Hengen. Näin on käynyt useimpien valaistuneiden Opetusten kohdalla, sillä ihmisillä ei ole Ymmärrystä. Ihminen juoksee Ihmisen perässä, eikä käsitä, että hänessä itsessään on tuo jumalallinen Henki. Kun ihminen käsittää tämän, hän ei enää tarvitse ihmisen uskontoa, vaan ymmärtää olevansa Itse. Tämä on valaistuminen ja Tie. Yksi valaistumisen tiloista (4. chakra) on kärsimyksen kokeminen tietoisuuden tilassa. Ihminen kokee olevansa Ristinkantaja, joka osallistuu maailman kärsimyksen kantamiseen. Tässä tilassa koettu kärsimys on aina henkistä laatua, ja sen värähtely on hyvin korkeaa. Ihminen käsittää sisäisesti kärsimyksen syvimmän opetuksen; myötätunnon. Hänen omat vaivansa unohtuvat ja hän kokee voimakasta tarvetta saada olla yksi taakankantajista. Hän osallistuu hyväntekeväisyyteen tavalla tai toisella, sillä hänessä herää voimakas halu auttaa. Tämä kärsimyksen tila voi kestää jopa kuukausia ja on sekä henkisesti, että psyykkisesti raskas prosessi. Kyseessä ei ole tavallinen depressio, sillä henkilö tunnistaa sen henkisen

32

merkityksen. Kaikissa valaistumisen eri tiloissa opetuksen ydin on siinä, että henkilö käsittää sisäkautta Opetuksen. Mikään Opittu ei ole ulkoista tietämystä, vaan on Hengestä ja se on Elävää Tietoa. Tiedolla on sielullinen aspekti, sillä se on Persoonallista tietoa. Jeesuksen elinaikana apostoleilla ei ollut Ymmärryksen lahjaa, mutta myöhemmin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset (osa heistä) saivat kokea valaistumisen; Sana tuli heille Todeksi. Mikään Hengen Opetus ei ole mahdollinen ihmiselle, jos hänessä ei ole Henkeä. Voit kertoa sokealle, miltä maailma näyttää, mutta jos hänellä ei ole näkemisen lahjaa, hän ei voi nähdä. Hän tietää, että se on todellinen ja olemassa, mutta tuo tieto on ulkoista havainnointia; hän luulee tietävänsä. Kirkonmiehet poistivat opetuslasten kirjoituksia, jotka olivat Hengen innoittamia (kanavoitua tekstiä) ja antoivat hyväksymilleen teksteille omat merkityksensä. Tämä kirkon versio tunnetaan sen nykyisessä muodossa kristinuskona. Nämä kirkon miehet julistivat Sanomaa pimeyden teoilla, sillä heissä ei ollut Pyhää Henkeä. He tekivät Elävästä Sanasta kuolleen, ihmisen uskonnon: ”he puhuvat rauhasta ja rakkaudesta, mutta eivät ilmennä sitä teoissaan. He puhuvat ihmisten tasa-arvosta, mutta he tarkoittavat sillä vain joidenkin oikeuksia”. Ihmisessä on aina ollut myötäsyntyisenä lahjana tieto itseään korkeam-

masta voimasta, Suuresta Hengestä, jo ennen ihmisen uskontoa. Kaikilla alkuperäiskansoilla on ollut syvä kunnioitus luontoa ja elämää kohtaan, jonka se on tuntenut Jumalana. Se ei erotellut ihmisen sanoilla ”minun Jumalani ja sinun Jumalasi”, vaan ymmärsi, että Jumala On. Se ei pidä sisällään ihmisen oppeja, joista pahimmillaan seuraa murhenäytelmiä eri kansojen keskuudessa. Omaisuudesta voi sanoa ”minun lampaani ja sinun lampaasi”, mutta Henki on kaikille sama ja yhteinen, antoi ihminen Sille minkä Nimen tahansa. Se joka korottaa näistä yhden ja pitää muita vähempi arvoisena, on kuin kertomuksen itsekäs puutarhuri: ”Puutarhassa oli paljon erilaisia hedelmäpuita ja siellä oli myös puutarhuri, jolle oli annettu tehtäväksi hoitaa kaikkia puutarhan puita. Hän oli kuitenkin vastoin Mestarin ohjeita alkanut laiminlyödä toisia puutarhan hedelmäpuita, sillä hän oli kovin mieltynyt vain yhteen niistä; tämä oli Ihmisen Puu”. Millainen puutarhuri hoitaa vain yhtä puuta, mutta jättää toiset puut hoitamatta? Ja kuka uskaltaa korottaa yhden puun muiden yläpuolelle, mutta näin tehdessään alentaa Jumalan muut hedelmäpuut? Maapallon viides energiakehä mahdollistaa uusien ajatusten ja oivallusten ilmenemisen. Se antaa mahdollisuuden Jumaluuden eri ilmenemismuodoille, eikä enää pidä itsepintaisesti kiinni sellaisista uskomuksista, joiden olemassaolo perustuu ihmisten dogmeihin ja valtaan.


Ääretön • kesäkuu 2015

Kirjoittajasta

Valta tarkoittaa ihmisten pelottelua psyykkisellä tasolla uskonnon keinoilla. Meidän tulee itse löytää sellainen Jumaluuden ilmenemismuoto, joka on meille totta. Sillä jos ihminen hyväksyy sellaisen Jumaluuden muodon, joka ei ole hänen Hengelleen totta, hänellä ei ole Jumalaa. Hän on jotakin uskontoa ainoastaan ulkoisten vaatimusten vuoksi, mutta hänen sydämensä ei ole läsnä. Oman Jumalan löytäminen ja hyväksyminen vaatii suurta rohkeutta, varsinkin kun jokainen yhteiskunta harjoittaa ”yhden uskonnon politiikkaa”. Tietoinen olento ymmärtää, että kaikki on yhtä ja että Jumaluudella on eri ilmenemismuotoja. Jumala/Jumaluus ei ole sidoksissa mihinkään ihmisen ulkoa opittuun uskontoon. Tämä on tavalliselle ihmiselle pelottava ajatus, sillä hänen psyykkinen uskonjärjestelmänsä on aivopesty ja kaikki muu ajattelu tuo hänelle turvattomuuden tunteen. Hän mieluummin kieltää oman Jumalansa ja pitäytyy kiinni itselleen vieraassa Jumalassa, joka on iskostettu häneen jo lapsena. Häntä on kielletty löytämästä omaa Jumalaa. Kuten Jeesus sanoo Tuomaan evankeliumissa: ”Älköön etsijä lakatko etsimästä ennen kuin hän löytää. Kun hän löytää, hän joutuu hämmennyksiin. Hämmennystä seuraa ihmettely, ja lopulta hän hallitsee kaikkea.” Kaikki valaistuneet Opettajat ovat löytäneet oman Jumalansa ja hylänneet silloisen, yhteiskunnan valtauskonnon, sillä se ei ole ollut heille totta. Tätä ihmiskunta ei tunnu ymmärtävän, vaan seuraavat sokeasti aina sitä, mikä milloinkin on yleisesti hyväksytty uskonto. Tämän yleisesti hyväksytyn uskonnon sanelee kirkonmies, tavallinen ihminen, joka syö edeltäjiensä valmiiksi pureskeltua ruokaa. Ihmisen tieto on rajallista, mutta jumalallinen tieto on rajaton. Uskolla on merkitystä vain, jos se on syntynyt vapaudesta. Jos uskonto on ihmiselle ulkoa opittua, hän on kuin pikkulapsi, joka matkii puhetta, mutta ei ymmärrä sanojensa sisältöä. Lopulta hän uskoo, että tuo opittu on

totuus, vaikka sanojen alkuperä olisi papukaijalta.

Ruth Johansson Syntynyt Ruovedellä 1967

Jeesuksen erkitys on kaksinainen; toinen näistä on maallinen uskonto (fyysinen taso) ja toinen gnostilainen/esoteerinen, henkisesti vihittyjen tietoisuus. Jokainen henkisen vihkimyksen saanut tietää, ettei tietoisuutta paljasteta kaikille ihmisille. Tämän vuoksi yksinkertainen usko Jeesukseen Pelastajana, vaikka perustuukin ulkoa opittuun tietoon, on monelle ihmiselle tärkeä. Tämäkin on ymmärrettävä, sillä myös se on totuus omalla tasollaan. Kun uskovainen etsii Jeesuksesta (ulkoisesta) pelastajaa itselleen, gnostikko tietää, että Korkeampi Voima on minussa Itsessä, so. Taivasten Valtakunta on sisäisesti meissä itsessämme. Jokainen vihitty ja valaistunut ymmärtää tämän sisällön ja merkityksen. Tässä valossa voimme käsittää so. ”uskovaisten ahdasmielisyyden” vain yhden tason olemuspuolena, sillä lapsi ymmärtää sanan sisällön vasta kun hän on kasvanut.

Synnyin taiteilijakotiin, jossa jo varhain lapsuudessa sain osallistua meedioistunt­oihin. Iso-äitini ja iso-isäni olivat lukeneet Greberin teoksen ”Yhteydessä Jumalan Henkimaailman kanssa” joskus 1940-luvulla ja tästä kiinnostuneina alkoivat pitää omia istuntoja Helsingin taiteilijakodissaan. Muutimme äitini kanssa Yhdysvaltoihin 1975, jossa hän toimi meediona nelisen vuotta. Asuimme eri puolilla Yhdysvaltoja; New Jersey, (missä tutustuimme Greberin silloiseen säätiöön, jota hoiti vanhempi pariskunta), Los Angeles, Colorado, Arizona. Lapsuuteni oli matkustamista ja asumista motelleissa, (tällä viittaan Steineriin, jota henkilökohtaisesti kiinnosti teoria, jossa lapsi on sosiaalisesti eristetty kouluista ja tavallisesta sosiaalisesta ympäristöstä). Oman henkilökohtaisen valaistumisen koin 1993 maalausmatkallani Pohjois-Karjalassa. Heräsin aamulla aitassa lintujen ääniin. Tajusin että ne leikkivät ja koin tajunnantilan muutoksen; Jumalan henki oli linnuissa. Näin, miten Jumalan henki oli kaikessa elävässä ja kaikki Jumalaa. Näitä tietoisuudentiloja olen kokenut elämäni aikana viisi kertaa. Vaikka tässä kohtaa elän ns. tavallista, arkista taiteilijan elämää, niin Jumala ja enkelit ovat aina läsnä.

Tässä kohtaa tulee Jumalan ääretön rakkaus ja kärsivällisyys ihmistä kohtaan. Uuspakanallisissa uskonnoissa kyseessä on nimenomaan tuon oman Jumaluuden löytäminen ja kokeminen. Yhteiskunnan valtauskonto määrittelee sen mielellään saatananpalvonnaksi, vaikka kirkko itse on määritellyt ja löytänyt ikioman saatanansa omasta uskostaan. Uuspakanallisuudessa ei ole saatanaa, sillä se käsittää että ”saatana” on ihmisten vajavaisuuksien ilmentymä ja on hengen heikkoutta. Hän ei ilmennä heikkoutta teoissa, eikä ajatuksissa, sillä hänessä on Tieto ja Ymmärrys. Noita tarkoittaa perinteisesti Tietäjää: se jolla on Viisaus. Shamanistisessa perinteessä Karhun morsian tarkoittaa Vihittyä ja merkitsee kristinuskossa samaa kuin Jeesuksen morsian. Se tarkoittaa Henkistä vihkimystä, eikä ole sidoksissa mihinkään ihmisen uskontoon. Shamanismissa voimaeläin näyttelee suurta osaa ihmisen elämässä; Suojelushenki ilmentää itseään eläimen hahmossa ja toimii ihmisen opettajana ja neuvonantaja-

Yhteys on esoteerinen kirjoitus, joka tutustuttaa lukijan henkimaailman ja esoteerisen opin eri käsitteisiin. Kirjoituksessa on käytetty lähteinä muun muuassa Rudolf Steinerin ja H. P. Blavatskyn teoksia. Yhteys julkaistaan osissa.

33


Ääretön • kesäkuu 2015

na, suojelijana. Pyhä Henki tarkoittaa Jumalan Hengen tulta, eikä ole vain yhden uskonnon yksinoikeus. Tämä Pyhä Henki ilmaisee Itsensä monien eri uskontojen kautta, myös luonnon uskonnoissa. Kun ihminen luopui omasta feminiinisestä Jumalan ilmentymästä, hän otti itselleen jumalan joka ei ilmennä häntä kokonaisuutena. Hän antoi osan voimastaan pois. Useimmat uskonnot ovat täysin mieskeskeisiä, vaikka Jumala ilmentää itseään myös naisessa (samoin eläimissä ja luonnossa, huom.). Kun ihminen uskaltaa ottaa takaisin koko Jumaluutensa ilmentymän, hän saa takaisin arvokkuutensa ja voimansa. Shamaanit, noidat ja panteistit ovat aina olleet tietoisia Suuresta Hengestä, eivätkä usko valtauskontoihin, sillä ne eivät ole heille totta. Jos ihminen ei ole koskaan pohtinut jumaluuden merkitystä, tai kyseenalaistanut yhteiskunnan valtauskontoa (tai aatetta), kyseessä on silloin aina valmiiksi opittu, ulkoinen uskomus, eikä ihmisellä ole todellista suhdetta Jumalaan.

34

Tietoinen ihminen ei voi uskoa sellaiseen dogmiin, joka on ristiriidassa kaiken syvemmän Ymmärryksen kanssa. Kristuksen sanoma Jumalan rakkaudesta on aina ollut universaalinen totuus kaikkien olentojen kesken, eikä siinä ole mitään ristiriitaa. Shamaanit ja lukuisat muut ovat aina tienneet tämän totuuden, - jo ennen Jeesusta. Kristuksen ja Buddhan merkitys ihmiskunnalle piilee Heidän korkeassa energiavärähtelyssään, jonka valoenergia heijastuu edelleen. Tuo valoenergia on niin puhdasta, että se nostaa edelleen ihmisten energiatasoja. Jokainen, joka on Kristuksen opetuslapsi, on myös siten Hänen inkarnaationsa muoto. Minkä kehon Hän valitsee, ei ole mitään merkitystä. Koska Jumala on Ääretön Rakkaus, Hän sallii jälleensyntymisen mahdollisuuden kaikille hengille. Jokainen ihminen luo itselleen sen tilan henkimaailmassa, mikä on hänen oma henkinen/karminen tasonsa. Tämä liittyy energian lakeihin, sillä jos ih-

misen energiavärähtely on kovin matalataajuista, hän ei voi siirtyä henkimaailmassa sellaiselle tasolle, jonka värähtelyominaisuudet ovat hienompaa materiaa. Paratiisilla tarkoitetaan tilaa, jonka värähtelytaso on korkeampi kuin muilla henkikehotasoilla, joten sen asukkaat ovat energialtaan puhtaita ja vapaita karmasta. ”Taivaita” on siis useita eri tasoja riippuen henkilön omasta värähtelyominaisuudesta. Jokainen näistä tasoista pitää sisällään tiettyä informaatiota, eikä sitä voida ylittää, jos ihmisen oma värähtelyominaisuus ei riitä. Nämä värähtelytasot vaikuttavat myös kaiken elollisen ulkoiseen ilmentymään. Ihminen näkee ja kokee sen, mikä on hänen ominaisuudelleen mahdollista. Tämä tarkoittaa myös Jumala-todellisuutta. Maailmankaikkeudessa on paljon erilaisia henkiä, joille luotiin Paratiisi heidän olemistaan varten, (myös muita Maailmoja huom.). Maapallon ja Paratiisin välissä ovat tasot, jotka ovat henkien levähdyspaikkoja, ns. välietappeja.


Ääretön • kesäkuu 2015

Kaikkiin tiloihin vaikuttavat ihmisen negatiiviset ja positiiviset ajatukset, sekä energiateot. Negatiiviset teot ovat värähtelyltään hyvin raskasta ja epäpuhdasta energiaa ja sillä on oma energiataso/tila. Kukaan ei siis joudu helvettiin, tai pääse taivaaseen, siinä mielessä miten se käsitetään, vaan kyse on tilasta/tasosta, joka on kiinni hengen omasta energiavärähtelystä. Raskaampi energia ei voi vastaanottaa Hengen Tietoa, sillä heillä tuo Yhteys on katki. Kyetäkseen vastaanottamaan Hengen Tietoa, ihmisen henkikehon energiavärähtelyn täytyy olla korkeaa, sillä tämä Tieto on korkeataajuista informaatiota. Suurimmalla osalla ihmisistä energiavärähtely on melko hidasta, joten tuo yhteys on lähes olematon. Kun maapallon viides energiakierto pääsee kunnolla vauhtiin, sen värähtely vaikuttaa kaikkien ihmisten henkilökohtaisiin energiatasoihin. Kristuksen tai Buddhan (vain muutama mainitakseni), olisi ollut mahdoton valita fyysiseksi olomuodoksi naisen kehoa, sillä heidän muutenkin vaikea tehtävänsä olisi ollut kohtuuttoman raskasta toteuttaa sen aikaista yhteiskuntaa ajatellen. Heidät olisi murhattu jo alkuunsa ”väärän” sukupuolen takia ja tärkeä työ maan päällä olisi jäänyt tekemättä. Tulevaisuudessa nämä Suuret Henget voivat ilmentää itseään myös naisen kehossa, kun ihmiskunta on henkisesti kehittyneempi. Sukupuolella, rodulla ja uskonnolla tuntuu olevan suuri merkitys ihmisille, mutta jumalallisesta näkökulmasta niillä ei ole mitään merkitystä. Meidän kaikkien tulee kunnioittaa toisiamme Jumalan luotuina olentoina. Niissä kulttuureissa ja yhteiskunnissa, missä moraalinen selkäranka on heikko ja henkinen kehitys jäljessä, esiintyy enemmän pimeyden voimien läsnäoloa. Pimeyden henkiä syntyy kaikissa kansoissa ja kulttuureissa; se ilmenee väkivallan muodossa, joissakin taas vallan väärinkäytöksinä, loputtomana rahanahneutena ja riistona. Jos yhteiskunnan sisäisessä, henkisessä rakenteessa tapahtuu muutos myönteisen kehityksen suuntaan, näillä hengillä ei ole enää toimivaltaa. Jos ihminen on ilman sielua (ts. hänen yhteytensä

Itseen on kadoksissa), hän on elävä kuollut. Hänellä ei ole omaa persoonaa, vaan hänessä on heijastepersoonia ympäröiviltä ihmisiltä. Hän syö ja juo, hengittää ilmaa, mutta hänellä ei ole minkäänlaista yhteyttä henkiseen minuuteen eli sielutietoisuuteen. Niin kauan kun ihmisillä ei ole tietoisuutta eli vapaata tahtoa, he ovat eksyneiden henkien manipuloitavissa. Koska tietoisuus on suorassa yhteydessä Jumalan tahdon kanssa, pimeyden voimilla ei ole valtaa sellaisiin olentoihin/ihmisiin, joissa on jumalallinen tietoisuus. Suuri osa ihmisistä on täysin manipuloitavissa, sillä heillä ei ole vapaata tahtoa. He kulkevat laumoina materian perässä, jonka ainoa päämäärä on eksyttää heidät henkiseen tyhjyyteen ja ahdinkoon. Ihmisten tulee kyseenalaistaa sellainen valta, joka ilmenee demokratian puuttumisena ja valheena, sillä näiden takana ovat eksyneet henget. Yksikään maan päälle syntyneistä Valon Hengistä ei ole koskaan julistanut murhaamaan Jumalan nimessä, sillä jos henki on valosta, hän julistaa valoa, rakkautta ja rauhaa. Tämä ilmenee myös konkreettisissa teoissa. Ihmiskunnan ja yhteiskunnan rakenteen on muututtava niin, ettei se itse ruoki negatiivisia voimia. Velvollisuutemme on pyrkiä tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen; ihmisyyteen. Vain se voi taata kaikille tasa-arvon (sukupuoleen katsomatta), henkisen hyvinvoinnin ja kansojen välisen rauhan. Tämä pyrkimys on oltava sen kaikissa muodoissa, sillä jos ”vasen käsi lyö ja oikea silittää”, olemme valehtelijoita. Kuninkaallisella kruunulla on ikivanha symbolinen merkitys ja se tarkoittaa energiajärjestelmässä kruunuchakraa, jumalallista yhteyttä. Vallanhimoinen ihminen on korottanut itsensä Luomakunnan kruunuksi, vaikka alun perin tämä symbolinen merkki tarkoitti kaikkien olentojen henkistä liittoa Jumalan kanssa. Koska Jumala ilmentää itseään Kaikessa Olevassa, on röyhkeää väittää, että ainoastaan ihminen olisi Luomakunnan kruunu. Olio, joka tuhoaa luonnon, eläimet ja aiheuttaa loputonta kärsimystä muille ihmisille ei ansaitse sellaista kunniaa. Niin kauan kun ihminen on erillinen Juma-

lasta, hänellä ei ole valtaa, ei kunniaa, ei kruunua. Juuri tuo erillisyys tai kuvitelma erillisyydestä, luo epäharmonian. Kaikki, mikä on käänteistä Totuudesta, on mielenharhaa. Mielenharhat luovat demonisen aspektin, sillä ne ovat kaiken valon vastakohta. Kaikki, mikä syntyy valosta, on ja pysyy valossa. Se ei tunne erillisyyden käsitettä, eikä sen vuoksi voi siitä erota. Kun ihminen unohtaa alkuperänsä, hän harhautuu. Fyysisellä tasolla käsitettävä pahuus on ihmisen luoma todellisuus, ei Jumalan. Ihminen on jumalallinen ainoastaan siinä valossa, että Jumala on hänet luonut. Tuo sama jumalallisuus on luonnossa, eläimissä, kaikessa olevassa. Ihminen on oma lajinsa, kuten puut tai eläinlajit. Hän ei ole sukua enkeleille, sillä enkelit ovat suoraan Jumalasta. Kukaan enkeleistä ei ole koskaan langennut, sillä niiden tietoisuus ei käsitä erillisyyttä Jumalasta; ”se mikä on valosta, on ja pysyy valossa” on ikuinen Totuus. Paratiisi on ihmisille annettu taivas, mutta enkelit asuvat välittömässä yhteydessä Jumalan luona, - he ovat Jumalallisessa Tilassa. Tänne ihmisellä ei ole pääsyä, sillä se on mahdottomuus energeettiselläkin tasolla. Maallisessa mielessä Perkeleellä ei ole sielua ja sen alkuperä ei ole Jumalasta. Se on syntynyt ihmismielen vääristymistä ja vääristä teoista, ihmisen rikoksesta Itseä kohtaan. Kun ihminen luopuu materian palvonnasta ja ”vääristä jumalista”, Perkelettä ei enää ole, sillä sen ilmenemismuoto lakkaa olemasta. Jos ihminen olisi sukua enkeleille, hänellä ei olisi pahuuden käsitettä, eikä hän ilmentäisi niitä teoissaan. Asiaa voi lähestyä puhtaasti myös väriteorian kautta, sillä valkoisessa valossa ovat kaikki spektrin värit, kun taas fyysinen väri sisältää mustan. Valon/ hengen vastakohta on pimeys/materia. Nämä ovat toistensa peilikuvat; eteerinen ja fyysinen. Ne ovat toisistaan käänteiset, joskin molempia sitovat aineen lainalaisuudet. Tämä teoria on verrannollinen myös Kristus/Antikristus vastakkainasettelussa. Ihminen ilmentää fyysistä muotoa, materiaa.

35


Ääretön • kesäkuu 2015

Jeesuksella oli ihmisenä kaksi mahdollista kohtaloa; joko tulla Kristukseksi, tai tulla Antikristukseksi. Antikristusta ei ole, koska Jeesus ei valinnut sitä kohtalokseen: Hän valitsi Henkisen Kuninkuuden, - ei materian kuninkuutta. Väkivallan kierre ja sen periyttäminen sukupolvelta toiselle on sekä fyysinen, energeettinen, että henkinen tapahtuma. Ihmisen tulee itse kyseenalaistaa sellaiset uskomukset ja traditiot, joilla on haitallisia seuraamuksia. Sellaista sotaa, kuin pyhä sota ei ole olemassakaan. Nämä ovat ihmisestä, ei Jumalasta. Tragediaa voi toistaa loputtomiin, jos ihminen itse ei havahdu näkemään uskomustensa ja tekojensa seurauksia. Tällainen murhenäytelmä tapahtuu myös kansakunnissa, missä sodan kierre jatkuu satoja vuosia ilman, että kukaan pysähtyisi ajattelemaan väkivallan järjettömyyttä. Tuo päätös on oltava kaikkien yhteinen toive ja päämäärä; väkivallan kierteen lopettaminen, sillä epätoivo ja viha ruokkivat toinen toisiaan ja näiden seurauksena on jatkuva karmallinen kierre. Demoniset olennot syntyvät siis mielemme sopukoista, sillä ajatus luo energiaolentoja, jotka eivät ole todellisia, sillä ne ovat vailla Persoonaa. Ihminen tuo nämä demoniset olennot, harhat, fyysiselle tasolle ilmentämällä pahoja ajatuksiaan (ns. varjojen olentoja) konkreettisilla teoilla. Pimeys tarkoittaa mielemme pimeyttä, josta puuttuu valon/Itsen aspekti, ts. Ymmärrys. Missä on Ymmärrys, ei ole demonista aspektia, sillä ajatuksemme harhat syntyvät silloin, kun ihminen on vailla Ymmärrystä ja yhteyttä Itseen. Demoninen aspekti on olemassa abstraktisessa ja Olevassa mielessä ilman, että sen tarvitsee ilmentyä konkreettisesti. Pimeyden voimat ovat olemassa Kaikkeuden järjestelmässä, mutta Valo ei ilmennä niitä, sillä silloin se luopuisi Itsestä ja tämä on Valolle mahdottomuus. Kun oivallamme itsessämme sellaisia asioita, joita haluamme kehittää ja parantaa, tuo ajatusprosessi mahdollistaa uuden minän löytämisen. Tämä tarkoittaa vapautumista energiakahleista, ehdollistumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee luo-

36

pua haitallisen ajatusmallin ja itse asian toistamisesta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että emme käsittele ongelmia. Tämä tarkoittaa työtä itsensä kanssa, asioiden kohtaamista, oivaltamista ja henkisellä tasolla parantumista. Kun tämä työ on tehty, ihminen voi siirtyä uudelle tasolle ilman, että hän raahaa vanhoja, negatiivisia kokemuksia mukanaan. Vanhasta mantrasta, (”olen sairas, olen sairas, olen sairas”) luovutaan kokonaan. Sitä ei enää ole, sillä kaikki asiaan liittyvä ajatusenergia on annettu pois. Ihminen voi hyväksyä sairautensa osana elämäänsä ilman, että hän uhraa itsensä sille; hän ei sido voimaansa siihen. Käsittelemättömät tunne-elämän ongelmat aiheuttavat energiatukoksia, jotka taas ilmenevät fyysisenä sairautena. Tallentunut negatiivinen kokemus voi myös periytyä sairautena. ”Isien synnit periytyvät kolmanteen ja neljänteen polveen” ja karma, liittyvät olennaisesti sekä geenimuistiin, että sielumuistiin. Geenimuistin periytyvät sairaudet tarkoittavat käytännössä sitä, että negatiiviset energiatallenteet periytyvät sukupolvelta toiselle fyysisessä muodossa. Sielumuistin energiatallenteet ovat oman henkilöhistorian karmaa ja vaikuttavat aina henkilön elämän suunnitelmaan. Molemmissa energiatallenteissa on olennaista se, että negatiivinen energiakierre pitäisi saada katkaistua. Tämä on mahdollista vain henkisen kasvun kautta. On hyvin merkittävä tosiasia, että tieteellisissä tutkimuksissa negatiivisen ja positiivisen energian vaikutus vesimolekyylin rakenteeseen on merkittävä. Me ihmiset olemme koostumukseltamme n. 70 % vettä. Sanomattakin on selvää kuinka paljon energioilla on vaikutusta omiin vesimolekyyliemme rakenteisiin, jotka reagoivat välittömästi eri värähtelyihin. Jos henkilön energiakehon värähtely on hienojakoista, hänen on hyvin vaikea kuunnella sellaista musiikkia, joka on värähtelyltään raskasta. Hän tuntee sen suorastaan fyysisenä epämukavuuden tunteena. Kyse on jälleen energiavärähtelystä ja eri energioiden taajuuksista. Yleensä ihmiset, joiden värähtely on hienojakoista, viihtyvät mieluummin hiljaisuudessa tai luonnon äänien läheisyydessä, sillä tässä tilassa värähtelyominaisuus on neut-

raali. Kaksi eritaajuista energiaa eivät voi olla samassa tilassa lähellä toisiaan (vielä pahempaa jos taajuuksia on enemmän) ja tästä onkin seurauksena epäharmoninen ”ilmapiiri”. Kyseessä on tällöin eri taajuuksien energiahiukkasten yhteentörmäys. Poikkeuksena mainittakoon luonto, joka omaa niin puhtaan ja neutraalin värähtelyn, että sen pariin hakeutuu värähtelyominaisuuksiltaan paljon eri tasojen ihmisiä. Tämä on hyvin merkittävä seikka, kun puhumme eri energioiden taajuuksista. Luonnon omat äänet eivät sisällä sellaisia ärsykkeitä, mitä taas ihmisen tekemä musiikki saattaa sisältää, sillä luonnon musiikki on absoluutti ja sen värähtely täysin neutraali. Se ei tietoisesti hae mitään, vaan on. Kun ihminen kärsii jostakin fyysisestä vaivasta, hänen tulisi esittää itselleen hyvin tärkeä, henkilökohtainen kysymys: mitä asioita hän ei ole käsitellyt tunne-elämän tasolla ja mihin tai kehen ne liittyvät? Yleensä jokin asia on ollut niin voimakkaasti negatiivinen kokemus, että vastauksen tietää intuitiivisesti heti. Ensimmäinen ajatus joka tulee mieleen, on yleensä se asia, joka liittyy itse fyysiseen vaivaan. Tämä ei tarkoita sitä, että fyysinen oire katoaa välittömästi kun ihminen ymmärtää syyn ja seurauksen yhteyden, mutta henkinen työ itsensä kanssa on alkanut ja alku on aina suuri askel henkisessä kehityksessä. Hyvin usein käsittelemättömistä tunne-elämän asioista muodostuu noidankehä, joka vetää itseensä lisää ongelmia. Siksi olisi hyvä pysähtyä aina silloin, kun jokin asia painaa mieltä ja käydä se rehellisesti läpi perin pohjin. Tämä vaatii jonkin verran työtä, mutta on välttämätön henkinen prosessi. Pitää myös muistaa, että henkinen toipuminen on aina yksilöllistä, eikä sille voi sanella aikatauluja. Meditaatioharjoitukset avaavat henkikanavia joten terve kriittisyys on aina paikallaan. Jos jokin harjoitus tuntuu epämiellyttävältä, sitä ei pidä tehdä, sillä omaa henkeään ei pidä pakottaa. Seuraavassa luvussa käymme läpi joitakin harjoituksia.

Jatkuu seuraavassa numerossa aiheesta: Henkisiä harjoituksia.


Ääretön • kesäkuu 2015

Kirja-arvio Jessica Suni: Hoito Tammi, 2014

Parantajan tuhoava hoito ”Minua ei jätetty. Eikä minua pilkattu. Ei ilman seuraamuksia. Karma. En saisi langeta helpon koston ansaan. Minun piti osoittaa olevani se suurempi ihminen, naista ovelampi.” Jessica Suni on tarttunut esikoisromaanissaan ajankohtaiseen aiheeseen: Henkisen maailmankatsomuksen varjolla tapahtuvaan hyväksikäyttöön. Hoito esittelee toisen ihmisen mieleen vaikuttamisen keinoja niin kattavasti, että se sopisi manipulaation oppikirjaksi. Romaanin kertoja, keski-ikäinen energiahoitaja on fiksoitunut nuoriin naisiin. Tarina kohdistaa katseen erääseen intiimisuhteista. Romanssi alkaa hoitopöydältä. Mies himoitsee asiakastaan, ja tulee näin lähettäneeksi hänelle pyyteellisiä haluenergioita. Jo toisella hoitokerralla mies ylittää rajan hieromalla naista aistillisesti. Tekoaan hän perustelee intuitiolla; nainen tarvitsi sensuaalista kosketusta. Aluksi mies vaikuttaa viisaalta ja empaattiselta. Mielessä herää kysymys, että ovatko toiset kirjallisuuskriitikot liioitelleet päähenkilön pahuutta. Sama kysymys esitetään reaalimaailmassa, kun jostakusta henkisestä auktoriteetista esitetään vastakkaisia näkemyksiä. Minkäs sille mahtaa, jos mies on niin karismaattinen, että naiset rakastuvat, puolustellaan. Miehen sisäinen piru paljastuu lukijalle pala palalta. Manipulaatiokonstit ovat moninaiset, kun hoitaja virittää ansaa. Mies on auttavinaan naisystäväänsä henkisessä kasvussa. Egon tuhoaminen on miehen mukaan naisen parhaaksi, mutta taka-ajatuksena on muokata rakastajattaresta tahdoton palvelija. Oikeasta käytöksestä sadisti palkitsee, väärästä rankaisee. Jokaisen epäilyksen mies murtaa ovelalla selityksellä. Mies pettää ja valehtelee. Aito rakkaus ei vaadi mitään -kliseet sinkoilevat, kun mies vaatii naiselta täydellistä antaumusta, vaikkei hänellä itsellään ole aikomustakaan sitoutua. Alistaminen raaistuu. Mies eristää naisen ystävistään ja vakoilee tätä. Hän tor-

pedoi rakastajattarensa taiteelliset ja ammatilliset pyrkimykset. ”Minä olin heti valmis, mutta nainen vastusteli. Hän sanoi haluavansa, että käytettäisiin kumia. Vastasin, ettei missään tapauksessa käy. Kondomin käyttö vähentää nautintoa jopa viidelläkymmenellä prosentilla. Nainen sanoi, että hänellä ei nyt ole käytössään mitään ehkäisyä. No, se ei ollut minun ongelmani. Ennen kuin hän ehti protestoida lisää, olin hänen sisällään. Naisen silmistä heijastui yllätys ja paniikki. Se teki hetkestä niin paljon nautinnollisemman.” Jessica Suni uppoaa keski-ikäisen narsistimiehen sielunmaisemaan uskottavasti. Hän pakottaa lukijan pohdiskelemaan pahuutta ristiriitaisen päähenkilön kautta. Mies on sokea virheilleen. Hän uskoo olevansa henkisesti korkealla, joten hänellä on mielestään oikeus arvostella muita. Suhteen toinen osapuoli, nainen, jää sivurooliin. Hänet esitetään hoitajan näkökulman mukaisesti pelkkänä objektina. Lukija jää ihmettelemään, miksi totuuden näkeminen kestää naiselta niin kauan. Miksi hän alistuu? Syyksi voisi arvailla heikkoa itsetuntoa. Nainen on hieman eksyksissä ja ottaa siksi miehen tarjoaman ohjauksen vastaan. Henkisyys ja vaihtoehtohoidot ovat naiselle uusi alue, joten hän ei osaa arvioida miehen opetuksia. Romaanin loppu on nerokas, mutta jäätävä. Naisen mitta täyttyy ja hän sortuu harkitsemattomaan tekoon. Mies ottaa naisen hairahduksesta kaiken hyödyn irti. Hän saa peliinsä marttyyri-kortin, jolla voi kerätä myötätuntoa uusilta nuorilta kaunottarilta. ”Vainoharhainen hoidettava. Stalkkeri. Sellaisena minä esittäisin naisen. Kertoisin, että kyseessä oli minuun ihastunut asiakas. Tasapainoton tyttönen, joka oli kilahtanut kun olin rikkonut hänen meistä luomiaan romant-

tisia fantasioita. Kostoksi hän yritti nyt mustata maineeni.” Useita avoimia kysymyksiä jää ilmaan. Mitä naiselle tapahtuu? Mikä menneisyyden tapahtuma mahtoi vääristää hoitajan mielen noin vinkuraksi? Onko narsistin intialainen naisguru tietoinen oppilaansa toiminnasta ja mitä hän siitä ajattelee? Mysteeriksi jää myös, kuinka monen neitosen psyyken hoitaja onnistuu tuhoamaan. Toivon Hoidolle jatko-osaa! Kirja pitää otteessaan alusta loppuun. Teksti on helppolukuista, vaikka aihe onkin raskas. Raskas mutta tärkeä.

Jessica Suni, miksi valitsit esikoisromaanisi aiheeksi narsismin ja päähenkilöksi energiahoitajan? – Narsismista puhutaan paljon tänä päivänä ja sanaa saatetaan käyttää huolimattomasti haukkumasanana arkisissa yhteyksissä. Halusin sukeltaa pintaa syvemmälle, itse persoonallisuushäiriöön, narsistin pään sisälle, ja yrittää tutkia aihetta sitä kautta. Missään kohtaa en itse nimeä kertojaani narsistiksi, vaan olen jättänyt tämän tulkinnan muille. Valitsin päähenkilökseni energiahoitajan pääasiassa kahdesta eri syystä: Olen jonkin verran perehtynyt luontaishoitoihin ja pidän alan sääntelemättömyyttä huolestuttavana. Jos laillistettu psykoterapeutti lähentelee asiakastaan, siitä voi tehdä virallisen valituksen. Jos viikonloppukurssista luontaisterapeutti-diplomin saanut energiahoitaja toimii samoin, se on asiakkaan ”oma vika” - mitäs oli niin tyhmä, että uskoi huuhaahoitoihin?! Kummassakin tapauksessa asiakas saattaa kuitenkin olla aivan yhtä heikossa asemassa ja hyväksikäyttö voi

37


Ääretön • kesäkuu 2015

Mikä aiheuttaa noin äärimmäistä pahuutta?

jättää todella rumat jäljet. Toivoisin, että vastuullisesta vaihtoehtohoitokulttuurista keskusteltaisiin enemmän julkisuudessa.

Mistä sait ainekset Hoitoromaaniin? – Luin aikoinaan artikkelin terapeutista, joka oli erikoistunut auttamaan henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaihtoehtohoitajiensa hyväksikäytön kohteiksi. Lehtijuttu hätkähdytti. Jos tämä terapeutti pystyi elättämään itsensä auttamalla hoidon uhreja, heitä oli pakko olla enemmän kuin kourallinen. Heräsi kysymys siitä miten yleistä luontaishoidon viittaan verhottu hyväksikäyttö oikein on. Hieman aikaisemmin olin joutunut tekemisiin ihmisen kanssa, jonka käytös tuotti minulle päänvaivaa. Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta ja olen tottunut siihen, että osaan lukea ihmisiä ainakin jossain määrin. Tästä ihmisestä en kuitenkaan saanut mitään otetta. Kun myöhemmin kuulin ilmiöstä nimeltä narsistinen persoonallisuushäiriö, palaset loksahtivat kohdilleen. Aloin tutkia aihetta ja törmäsin mitä kummallisimpiin tarinoihin, jotka – yllättävää kyllä – kaikki olivat melko samantapaisia. Pian huomasin tarkkailevani ihmisten narsistisia piirteitä niin teoriassa kuin kentällä.

38

– En ajatellut kertojaani pahana, vaan pikemminkin traagisena hahmona; rikkinäisenä ihmisenä, joka repii muita koska ei muutakaan osaa. Tämä ei tee hänestä vähemmän vaarallista, oikeastaan päinvastoin, sillä häneltä puuttuu omatunto. Narsisti ei itse osaa rakastaa, hän ei tunne rakkauden käsitettä. Rakentaessani hahmoa minun oli pakko yrittää ymmärtää hänen motiivejaan. Yhtenä selittävänä tekijänä voisi olla varhaislapsuudessa häiriintynyt kiintymysprosessi suhteessa vanhempiin. Näen hänet pohjimmiltaan hyvin hauraana henkilönä, joka kynsin hampain takertuu minäänsä jyräten muita. Jos hän antaisi milliäkään periksi, koko elämä romahtaisi. Kuten muutkin ihmiset hän kaipaa rakkautta, läheisyyttä ja arvostusta. Ongelmaksi koituu se, että ne samat asiat, mitkä hän kokee tarvitsevansa, muodostuvat hänelle uhkaksi. Hän tekee itse elämänsä mahdottomaksi ja antaa muiden kärsiä seurauksista.

Mitä luulet, miksi narsistin uhri ei katkaise suhdetta? – Syitä tuhoisaan suhteeseen jäämiseen on monia. Kukaan ei ole sataprosenttinen hirviö. Persoonallisuushäiriöinenkin voi vaikuttaa hellyttävältä ja osoittaa haavoittuvuutta. Jos uhri on tottunut huonoon kohteluun ja itsetunto on muserrettu, ei välttämättä kykene ajattelemaan ansaitsevansa mitään parempaa. Narsisti on taitava manipuloimaan ja syyllistämään muita, siksi uhri ei välttämättä tiedosta olevansa uhri vaan voi luulla päinvastoin tekevänsä itse pahaa tuolle toiselle. Narsistiin saattaa myös jäädä tunnekoukkuun, jolloin irtaantuminen on vaikeata, vaikka tietäisi, ettei suhde ole hyväksi.

Mitä voimme oppia Hoidosta? Tämä lienee lukijoista itsestä kiinni.

Kuinka kirja on otettu vastaan? – Luulin, että aihe kiinnostaisi lähinnä sellaisia henkilöitä, joilla on kokemusta suhteesta narsistisesti persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, mutta ilokseni kirja on löytänyt laajemmankin lukijakunnan. Kriitikot ja bloggarit ovat käsitelleet kirjaa enimmäkseen positiivisin sanankääntein. Hoito oli ehdolla sekä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2014 että Tulenkantajat-palkinnon saajaksi vuonna 2015.

Osaatko arvioida kirjan tyypillistä lukijakuntaa? – Veikkaisin, että valtaosa lukijoistani on naisia, joita kiinnostaa joko narsismi tai New Age. Toisaalta kirja on ironinen ja kiinnostanut myös mustan huumorin ystäviä yleisemmin.

Mikä on suhteesi henkisyyteen ja vaihtoehtohoitoihin? – Pidän itseäni agnostikkona. Suhtautumiseni henkisiin asioihin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin on avoin, mutta kriittinen. Tällä tarkoitan, etten pureskelematta niele mitä tahansa, mutta uskon kyllä, että on olemassa paljonkin asioita, joita ei ihmisjärjellä pysty selittämään. Pehmeämmät hoitomuodot vaihtoehtona koululääketieteelle kiinnostavat minua, jo ihan eläinoikeudellisista syistä. Medikalisaatiota, jota näkee monella elämänalueella, pidän huolestuttavana. Ratkaisu kaikkiin ongelmiin ei löydy lääkepurkista.

Olet ollut Vegaia-lehden päätoimittaja. Edistääkö veganismi mielestäsi henkistä kasvua? – Olin Vegaian päätoimittaja vuonna 2013 ja olen toiminut Vegaaniliitossa vuodesta 1998, siitä lähtien kun ryhdyin vegaaniksi. Väkivallattomuusperiaate, johon lasken myös veganismin, pakottaa pohtimaan suhdetta toisiin elollisiin olentoihin. Siinä mielessä se saattaa tukea henkistä kasvua. Veganismi ei tee kenestäkään pyhimystä, mutta se voi laajentaa empaattista repertuaaria ja myötätunnon piiriä. t Teksti: Maarit Aura Kuva: Malla Juuma


Ääretön • kesäkuu 2015

Toivotamme lukijoillemme

satumaisen

ihanaa kesää! T: Toimitus

Haluatko kirjoittajaksi? Ääretön-verkkolehteen kaivataan mukaan tekijöitä! Verkkolehteä tehdään vapaaehtoisperiaatteella - näin ollen se on myös lukijoille täysin maksuton! Ota yhteyttä sähköpostilla rtytoimitus (at) gmail.com.

Ä Ä R E TÖ N ilmestyy seuraavan kerran syyskuussa 2015 Mistä aiheesta haluaisit lukea? Kerro meille! rtytoimitus (at) gmail.com

39


Rajatieto lyhyesti

Rajatieto-sanaa on käytetty jo yli 20 vuotta kuvaamaan ilmiöitä, aatteita, ideologioita sekä muita sen suuntaisia asioita, joita ei voi lukea kuuluviksi perinteisten uskontojen ja filosofioiden tai tieteiden piiriin. Rajatieto käsitetään usein paranormaaleita ilmiöitä koskevaksi informaatioksi, mutta raja­ tietoon kuuluvat olennaisesti myös henkinen, filosofinen ja hengellinen toiminta.

Messut esittävät poikkileikkauksen koko rajatiedon kentästä: mm. nykyajan henkisiä opetuksia, idän ja lännen elämän­viisautta, luonnon salattuja voimia, vaihtoehtoista terveydenhoitoa, joogaa ja meditaatiota, bio­energiamittauksia, parapsykologiaa, fengshui-­sisustusta, luomu-elintarvikkeita, ekoyhte­ isöjä, alan kirjallisuutta ja äänitteitä. Messujen teemat ja tarjonta vaihtelevat vuosittain.

Yhdistyksen toiminta

Rajatiedon Auttava Puhelin (RAP)

Rajatiedon yhteistyö ry on ideologisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton rajatiedon järjestöjen, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden yhteenliittymä. Sen toiminta-ajatuksena on kartoittaa inhimillisen tiedon rajaaluetta, sen piirissä toimivia aatteita,  virtauksia sekä edistää alan yhteisöjen ja ihmisten välistä yhteistyötä ja jakaa asiallista informaatiota.

StudioRajatieto

Uusi rajatiedon ystävien kohtauspaikka Helsingin Malminkartanossa. Säännöllisesti järjestettäviä tapahtumia, luentoja, tapaamisia.

Rajatiedon Virtuaaliyhteisö

Facebookissa Rajatiedon Yhteistyö, Hengen ja Tiedon messut, StudioRajatieto.

Hengen ja Tiedon messut

Rajatiedon Yhteistyö ry on järjestänyt rajatiedon perinteisiä messuja vuodesta 1983 syksyisin Helsingissä ja vuodesta 2013 myös keväisin Tampereella.

Rajatiedon Auttavan Puhelimen päivystäjät pyrkivät auttamaan henkilöitä, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi tai pelokkaiksi kokemiensa rajatiedon ilmiöiden vuoksi tai joille on herännyt kiinnostus rajatietoon, mutta eivät tiedä mihin ottaisivat yhteyttä. Päivystäjälle voi kertoa kokemuksista tai kysyä mieltä askarruttavista asioista. Palvelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Päivystystyöstä vastaa Rajatiedon Yhteistyö ry.

Vapaaehtoistyö yhdistyksessä ja messuilla Rajatiedon Yhteistyö ry:n toiminta perustuu vapaaehtoistyölle. Yhdistystä ei olisi olemassa ilman yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat valmiita tinkimään omasta vapaaajastaan. Yhdistyksessä toimitaan lähinnä toimikunnissa, jotka ovat vapaamuotoisia työryhmiä, joista kukin vastaa omasta tehtäväalueestaan. Yhdistyksen toimintaan voi osallistua olematta jäsen, kuulumatta hallitukseen tai edes toimikuntiin.

www.rajatieto.fi

Ääretön 2/2015  

Rajatiedon Yhteistyö ry:n julkaisema verkkolehti Ääretön, kolmas numero (ilmestynyt 10.6.2015) Ladattavan/tulostettavan version (PDF) löydät...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you