Ääretön • syyskuu 2018 kolumni
Sari Anneli
IHMISEN KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI OSA XIII
"Itsensä arvostaminen ja maailman muotit nuotteineen" Bongasin tänä aamuna, 18. elokuuta 2018 puhelimeni kuvakaappauksista kuvan, jossa luki: "Today's affirmation is.... I AM WORTHY" ja tuo teksti sai minut aloittamaan kirjoituksen Facebookin omalle Sari Anneli -sivustolleni. Tämä aihe herätti minut myös kirjoittamaan tämänkertaisen kolumnin. ”Ihmisillä maapallolla on muodostunut vuosisatojen saatossa uskontojen, uskomusten ja opetusten sekä median kautta käsitys, että uskominen itsensä olevan jonkin asian arvoinen, tai olevan elämässä kaiken arvoinen, olisi itserakkautta. Kuka on määrittämään ja päättämään, milloin itsensä arvostaminen ja uskominen itsensä olevan elämän arvoinen, muuttuu itserakkaudeksi, tai on jo sitä? Itsestäni on koko elämäni ajan tuntunut, etten ole minkään arvoinen. Ettei minun kuulu saada elämässä mitään hyvää, koska elämä tuuttasi pitkälti eteen vain vastoinkäymisiä. Tämä oli traumatisoi-
8
tuneen mielen tuotos. Eikä tuon keskellä kyennyt näkemään kuin harvoin niitä hyviä pieniä asioita ja oikeita hyviä, suuria asioita. Viime vuodet ovat opettaneet näkemään kaiken. Ja saaneet ymmärtämään, että olen sen kaiken hyvän, mikä elämässäni toteutuu, arvoinen. Toiset elämäntilanteet ovat opettamassa asioita omasta itsestä. Opettamassa ymmärrystä, näyttämässä pelkoja auttaen kohtaamaan niitä. Ihmissuhteita, jotka opettavat miten nähdä itsensä, miten ottaa vastaan minkäänkinlaista kohtelua, minkä kokee oikeaksi ja vääräksi. Elämä kokonaisuudessaan on suurta oppikoulua. Se, miten sen vastaanottaa, on pitkälti se juju tässä. Myös kaikilla niillä negatiivisilla kokemuksilla on oma oppinsa, uskokaa tai älkää. Ja kyllä, olen kironnut ja manannut, kuinka paljon yhden ihmisen on kestettävä ja kuitenkin se, mitä yksi ihminen kokee, on lopulta "pientä" suhteessa siihen, mitä kaikkea maailma kokee. Ei se kuitenkaan ihmisestä omalla kohdallaan
siltä tunnu, kun elämä heittää lokaa tämän tuosta oman elämän rattaisiin. Se on normaalia. Aina ei ihmismielen ymmärrys riitä ja sitä saa olla maailmalle vihainen omasta kärsimyksestään, mutta se, miltä asian antaa itsessään tuntua ja miten kauan, määrittää sen, miten elämä jatkuu. Mielen voimasta luoda asioita, niin sairauksia kuin kaikkea muutakin, on ollut jo pitkään tieteellistä todistetta. Meillä jokaisella on kuitenkin se oma polkumme kuljettavana. Kokemuksemme ja niiden vastaanottaminen, käsittely, tunteminen – blokkaaminen (lakaisu piiloon omaan sisimpään) tai hyväksyminen/ymmärrys määrittää paljolti sen, miksi mitäkin tapahtuu ja usein myös kertoo sen, miksi joitain tiettyjä asioita vain kertaantuu kerta toisensa jälkeen elämässämme. Oletko sen arvoinen? Pidätkö itseäsi arvossa? Uskotko olevasi kaikkien unelmiesi arvoinen? Lopulta minä olen itseni suurin opettaja omassa elämässäni. Minä määritän, mitä annan jäädä itseeni jäytämään. Henkilökohtaisesti haluan päästä vapaaksi kaikista sellaisista traumoista, jotka RAJOITTAVAT minua elämästä ja uskomasta, etten olisi hyvien asioiden/unelmien toteutumisen arvoinen. Vielä en ole täysin vapaa ja olen hyväksynyt sen, että olen vajavainen ja epätäydellinen, koska sekin on rikkautta. Haluan uskoa ja uskon, vaikkakin vieläkin välillä epäröiden, että olen
