Äär e t ön І joulukuu 2021
Puut vailla metsää Minä suojelen teitä kaikelta tuulen tuiverrukselta sateen piiskaukselta auringon paahteelta sanoi kuusi-isä perheelleen seisoen jyhkeänä metsän laidassa mutta ihmisille ja niiden koneille en voi mitään Seisokaamme tiiviinä ja arvokkaana rintamana vihollisen hyökätessä toivoen sen ymmärtävän meidän olevan Elossa Violetti vallankumous / Liisa Karjalainen
20
Puut vailla metsää On ihmisiä, jotka rakentavat linnan ja alistavat luonnon palvelukseensa. Heille tärkeintä on näkyä ja jättää merkkinsä jälkipolville. Luonto merkitsee heille vain jotakin paremmaksi muokattavaa, sellaisenaan arvotonta. Rakennukset vaativat hoitoa, jotta ne näyttävät hyvältä vuosienkin päästä. Kauniista puista saa nauttia ilmaiseksi, eivätkä ne vaadi erityistä hoitoa. Metsästäkin voi nauttia. Sitä ei tarvitse omistaa. Omistaminen tuo mukanaan vastuun, minkä jotkut ottavat kevyesti. Nämä ihmiset unohtavat metsän oman onnensa nojaan vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi. Kun joku lopulta heidän metsänsä ”löytää”, on se jo arvoton.
Toiset taas muistavat hyvin olevansa metsänomistajia. He muistuttavat muitakin asiasta useasti. He ovat tärkeitä henkilöitä yhteiskunnassa, koska ovat omistajia. He myös tietävät, miten metsää tulee hoitaa. Avohakkuut ovat heidän mielestään paras hoitotapa Koko metsä laitetaan kerralla uusiksi. Uusien puiden kasvaminen voi kestää vuosikymmeniä ja eläimet joutuvat etsimään uudet asuinalueet. Linnut menettävät pesäpuunsa ja marjastajat hyvät marjapaikkansa. Metsän virkistyskäyttö loppuu. Tästä ei kuitenkaan saa syyttää metsänomistajaa. Hänellä on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Vaan tuskinpa hänkään tekee avohakkuuta oman pihapiirinsä välittömään läheisyyteen.
