Pauli Liikalan maailmankuva

Kirjoitin jokin aika sitten Aalto-yliopiston aluminitarinan ja sain siitä oheisen hienon palautteen:

”Hieno haastattelu sinusta Aallon alumnina! Siitä kuultaa läpi johdonmukainen päättäväisyys ja lapsenomainen uteliaisuus. Se on kyllä kiehtova ja harvinainen yhdistelmä."

Päätin nyt kirjoittaa vastaavan kuvauksen maailmankuvani kehittymisestä, koska siinä on samanlaisia piirteitä kuin alumnitarinassani.

Olin mukana kesällä 2018 Ultralehden tapahtumassa, jossa julkistettiin edellisen vuoden rajatietokirjavoittaja ja yleisöäänestyksen tulokset.

Minun kirjani Viidennen asteen yhteyksiä oli yksi kymmenestä ehdokkaasta. Ennen tilaisuuden alkua paikalla ollut sanomalehden toimittaja kysyi minulta, mistä kiinnostukseni ufoihin on saanut alkunsa. Mietin vastaustani hetkisen ja vastasin sitten hänelle, että Sputnikeista. Kun olin aloittanut Sodankylässä kansakoulun syksyllä 1957, niin pian sen jälkeen lokakuussa Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen satelliitin maata kiertävälle radalle. Satelliitin nimi oli Sputnik ja sen lentoa maapallon ympäri pystyi seuraamaan tähtitaivaalla ja radiosta pystyi kuuntelemaan sen piipitystä.

Seurasin sitten Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpailua avaruuslennoissa, jossa Neuvostoliitto tuntui olevan aluksi johdossa, koska Juri Gagarin oli ensimmäinen ihminen, joka kiersi satelliitissa maapallon. Muistan vieläkin niiltä ajoilta nuoren ihailemani presidentin John F. Kennedyn puheen, jossa hän lupasi Yhdysvaltojen suorittavan sillä vuosikymmenellä lennon kuuhun ja takaisin. Kirjoitin ylioppilaaksi Sodankylän Lukiossa keväällä 1969 ja ainekirjoitukseni aiheena oli kuulennot. Ennustin kirjoituksessani Yhdysvaltojen voittavan kilpajuoksun kuuhun ja takaisin. Ennustukseni toteutuikin saman vuoden heinäkuussa, jolloin Yhdysvaltain kaksi astronauttia kävi kuun pinnalla ja palasi elävinä takaisin maahan.

Osallistuin lukioikäisenä Sodankylässä paikallisessa tanssipaikassa järjestettyyn hypnoosinäytökseen, jossa Lapin Jääkäripataljoonassa varusmiespalvelusta suorittava henkilö hypnotisoi vapaaehtoisia henkilöitä. Se oli mainio näytös, jossa hypnotisoija sai vapaaehtoiset tekemään kaikkia haluamiaan temppuja. Minulle selvisi vasta 50 vuotta myöhemmin, että tämä varusmies oli Reima Kampman, joka teki myöhemmin väitöskirjan henkilöiden sivupersoonista. Mainoksen tähän tilaisuuteen oli laatinut tunnettu ufotutkija Tapani Koivula, joka oli samaan aikaan suorittamassa myös varusmiespalveluaan Lapin Jääkäripataljoonassa.

Sain ensimmäisen omakohtaisen kokemukseni tietoisuuden muuttumisesta samoihin aikoihin, kun isoveljeni oli saanut paikallisen urheiluseuran tilaisuudessa opetusta rentoutusharjoittelusta. Huomasin, että rentouduin helposti isoveljeni opastuksella ja tuntui, että olisin voinut nukahtaa sen seurauksena.

Olin oppinut lukemaan jo viisivuotiaana seurattuani isoveljen aapisen lukua hänen olkapäänsä takaa. Olin sen jälkeen innokas kirjastossa kävijä. Lainasin ja luin kaikki Sodankylän lastenkirjaston poikakirjat vuoteen 1963 mennessä. Kirjaston hoitaja sanoi minulle, että koska pidän hyvää huolta lainaamistani kirjoista, voin siirtyä myös aikuisten kirjaston käyttäjäksi. Löysin sitten jossain vaiheessa myös rajatiedon osaston, josta sitten löytyikin runsaasti mielenkiintoisia kirjoja luettavakseni. Merkittävimmät rajatietoon kuuluvat kirjat, joita lainasin myöhemmin pääkaupunkiseudun kirjastoista, olivat Erich von Dänikenin kirjat muiden sivilisaatioiden vierailuista maapallolla kautta ihmiskunnan historian. Muistan todenneeni, että Dänikenin kirjoissa esitetyt teoriat tuntuivat uskottavilta, vaikka sen hetkinen tiedekäsitys ei vastannutkaan Dänikenin näkemystä. Muistan myös ajatelleeni, että vain 500 vuotta aikaisemmin virallinen maailmankäsitys pohjautui siihen, että maapallo on avaruuden keskipiste, jota kuu, aurinko ja muut tähdet kiertävät. Ajattelin, että kun menemme 500 vuotta eteenpäin, niin siihen mennessä on löytynyt myös tieteellinen selitys kaikille nykyajan selittämättömille ilmiöille.

Niinä vuosikymmeninä ilmestyi myös useita kiinnostavia avaruusaiheisia elokuvia kuten Avaruusseikkailu 2001, Kolmannen asteen yhteys ja ET. Myös Travis Waltonin sieppausta käsitelevä elokuva Valo taivaalta kiinnosti minua kovasti. Televisiossa näytettiin Juhan af Grannin ufoaiheisia ohjelmia, joissa asiantuntijana esiintyi myös Tapani Koivula. Tapani Koivulan kirja Ufojen kosminen viesti oli myös mielenkiintoinen lukukokemus samoin kuin John E. Mackin kirja Ufosieppaukset. Myöhemmin ilmestyi Steven Spiebergin kolmas ufoihin liittyvät elokuva televisiosarjana Taken.

Ufojen lisäksi minua on kiinnostanut koko aikuisen ikäni jälleensyntyminen. Se sai alkunsa luettuani Rauni Leena Luukasen kirjan Kuolemaa ei ole. Olin lainannut sitä ennen muita rajatiedon kirjoja, joissa tämä ajatus oli kerrottu, mutta Luukasen kirja sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Luin ja hankin omaan käyttööni useita jälleensyntymiseen liittyviä kirjoja, joista parhaimpina pidän Michael Newtonin kirjoja Sielujen matka ja Sielujen kohtalo. Ne perustuivat hänen tekemiinsä hypnoosi-istuntoihin, joissa hän sai asiakkaansa menemään aikaan ennen tähän elämään syntymistään. Kirjoissa kuvataan yksityiskohtaisesti, mitä näiden asiakkaiden tietoisuudelle on tapahtunut fyysisen kehon kuoleman jälkeen ja vastaavasti, miten he valmistutuvat henkioppaidensa avulla seuraavaan jälleensyntymäänsä yhdessä heidän sieluperheeseensä kuuluvien henkilöiden kanssa.

Osallistuin tämän vuosituhannen alkuvuosina erilaisiin työelämän kursseihin, joissa tehtiin mm. rentoutumiseen ja mielikuvamatkoihin liittyviä harjoituksia. Huomasin, että eräillä tällaisella kurssilla, pystyin saamaan ikään kuin telepaattisen yhteyden muihin henkilöihin.

Keskustelin erään tällaisen kurssin vetäjän kanssa näistä ilmiöistä, ja hän suositteli minua menemään regressioterapiaan, koska hän oli saanut siitä positiivisia kokemuksia. Niinpä meninkin sellaiseen ja huomasin, että minun oli helppo noudattaa terapeutin ohjeita ja vaipua yhä syvempään hypnoosiin.

Terapeutti ohjasi minut menemään elämääni kuvaavaan kirjastoon, jolla hän ilmeisesti tarkoitti akaasista kirjastoa. Kuvittelin siinä hypnoosissa Sodankylän aikuisten kirjastoa ja kun terapeutti pyysi minua avaamaan ulko-oven ja kuvaaman siitä avautuvaa näkymää, niin kuvasin kirjaston eteistä. Terapeutti ohjasi minut menemään siitä varsinaiseen kirjastoon ja pyytämään minua koskevaa kuvakirjaa. Kirjastonhoitaja haki paksun kuvakirjan ja aukaisi sen tietyltä kohdalta. Näin siinä kuvassa seisovani munkin kaavussa jollakin sillalla ja miettiväni hyppäämistä veteen. Osoittautui, että olin siinä elämässä mennyt luostariin katumaan syntejäni. Samassa istunnossa selvisi myös elämä Englannissa linnan omistajana ja kolmas elämä Venäjällä Katariina Suuren hovivakoilijana. Olen myöhemmin käynyt muidenkin regressioterapeuttien hoidossa ja päässyt tutkimaan entisiä elämiäni terapeuttien erilaisten tekniikoiden avulla. Monet näistä kokemuksista ovat auttaneet minua ymmärtämään tämän elämän ihmissuhteita ja niihin liittyviä karmallisia suhteita.

Niihin aikoihin minulla oli kiireellisimmät vuodet työelämässä ja henkiset asiat jäivät odottamaan rauhallisempaa vaihetta elämässäni. Se koittikin sitten vuoden 2012 alusta lähtien, jolloin olin jäänyt vapaaehtoiselle eläkkeelle 40 vuoden työurani jälkeen.

Osallistuin sinä vuona erilaisiin tilaisuuksiin, joista eräs oli entisen työkaverini järjestämä No Agenda Club. Niiden tilaisuuksien ohjelma oli yksinkertainen, jossa jokainen osallistuja kirjoitti fläppitaululle sanan tai lauseen, joka oli sinä päivänä ajankohtainen. Olin päättänyt testata näiden osallistujien suhtautumista rajatietoon liittyviin aiheisiin ja kirjoitin joka kerta jonkun itseäni kiinnostavan aiheen fläppitaululle. Muistan sen kerran, kun kirjoitin sanan jälleensyntymä fläppitaululle, niin eräs osallistuja ihmetteli, että onko meidän elämämme niin tylsää, että täytyy keksiä tällaisia asioita keskustelun kohteeksi. Minä sanoin, että hän tulee yllättymään fyysisen kehonsa kuoltua, koska hänen tietoisuutensa jatkaa matkaansa. Hän uhkasi sitten jäädä pois niistä tilaisuuksista, jos juttelemme vielä näistä asioista. Meitä oli sitten muutama kaveri, jotka jäimme pois tästä keskusteluryhmästä, jossa ei pitänyt olla mitään agendaa, mutta sillä oli kuitenkin kiellettyjen aiheiden agenda. Nämä kaverini perustivat sitten ryhmän TTIT, eli tassut tukevasti irti tantereesta.

Vuosi 2013 muodostui sitten käännekohdaksi minun henkisen kehitykseni ja maailmankuvani avartumisen kannalta. Olin kysynyt vuoden 2012 loppupuolella eräältä TTIT:n perustajajäseneltä, mikä on sellainen Facebook-ryhmä, jossa voi keskustella vapaasti henkiseen kehitykseen kuuluvista asioista. Hän mainitsi reikihoitajien ryhmän. Hän suositteli myös käyntiä Susan Hedmanin ja Mika Peltolan hoidoissa. Ne ajoittuivat vuoden 2013 tammikuulle perättäisille viikoille.

Mika Peltola haastatteli ensin minun suhteistani omiin vanhempiini ja sitten heidän suhteistaan omiin vanhempiinsa. Hän jatkoi sitten tutkimalla minun tunnekehoani ja sanoi millaisia vanhempieni ja heidän vanhempiensa välisiä tunteita hän löysi tunnekehostani. Kun vastaanottoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, niin Mika sanoi yllättäen, että Viljo-pappani henki ilmestyi paikalle. Koska olin lukenut useista kirjoista edesmenneiden sukulaisten ilmaantumisesta meediotilaisuuksissa, en ihmetellyt Viljo-papan ilmestymistä paikalle. Kysyin Mikan välityksellä Viljo-papalta, että mitä asiaa hänellä on minulle. Viljo-papan viesti oli selvä, ”Pauli, sinun pitää kirjoittaa kirja." Olin sitten seuraavalla viikollaSusan Hedmanin vastaanotolla.

Heti kun olimme istuutunut alas, niin Susan sanoi paikalla olevan viiden henkioppaani. Kun kysyin Susanilta, mitä asiaa henkioppaillanion, niin sain saman vastauksen kuin Viljo-papalta, eli minun pitäisi kirjoittaa kirja.

Olin jo edellisen vuoden syksyllä saanut samanlaisen vihjeen Helsingin Ekonomien järjestämässä tilaisuudessa, jossa kerroin eräälle osallistujalle ennen varsinaisen tilaisuuden alkua pyrkiväni lukemaan vuoden 2012 aikana sata sivua päivässä. Tämä keskustelukaverini sanoi, että kaikki kirjailijat ovat lukeneet paljon kirjoja ja että minunkin pitäisi kirjoittaa kirja.

Susan Hedman sanoi myös, että minun kannattaa opetella meditoimaan, jotta saan paremman yhteyden henkioppaisiini. Kun kysyin Susanilta ohjeita meditoimiseen, hän lähetti minulle sähköpostilla yksinkertaisen meditointiohjeen, jossa kehonosat skannataan päästä varpaisiin ja takaisin ja tunnustellaan niihin liittyviä tuntemuksia. Sen tarkoituksena on rauhoittaa mieli, jotta se ei pulppua koko ajan uusia ajatuksia. Vaimoni oli silloin vielä töissä, joten minulla oli kotona päivisin aikaa kokeilla meditointia.

Muistan kun ensimmäisellä kerralla en pystynyt kunnolla keskittymään meditointiin ja keskeytin sen siinä vaiheessa, kun olin päässyt polviini asti. Susan oli suositellut minulle osallistumaan hänen järjestämäänsä meditointipiiriin ja se auttoi minua keskittymään paremmin meditointiin. Tosin ensimmäisellä kerralla minulla ajatukset liittyivät lähinnä siihen, kuinka monta minuuttia 45 minuutista oli jo kulunut. Seuraavilla kerroilla keskittymiskykyni oli parantunut ja eräällä kerralla meditoidessani tuntui kuin jokin olisi sytyttänyt valot pääkoppani sisään. Valoa tuntui tulevan sisään sekä päälaelta että otsasta. Tajusin vasta myöhemmin, että kruunuchakrani ja kolmannen silmän chakrani olivat auenneet siinä istunnossa. Samalla minulle tuli uusi ennenkokematon taivaallisen rauhan tuntuma mieleeni.

Pidin mielessäni saamani vihjeet kirjan kirjoittamisesta, mutta en ollut vielä keksinyt, mistä aiheesta kirjoittaisin sen kirjan. Talvi 2013 oli pääkaupunkiseudulla hyvä hiihtotalvi ja kävin aamupäivisin hiihtämässä. Olin taas kerran lähdössä hiihtämään ja minulla oli jo monot jalassa, kun sain eteisessä mieleeni, että oliko sen päivän Hesarissa jotain kirjoittamiseen liittyvää. Palasin takasin keittiön pöydän ääreen, jossa oli lukenut sen päivän Hesaria. Avasin sen summan mutikassa ja lehti avautui sellaisen sivun kohdalla, jossa oli Helsingin yliopiston Palmenian mainos, jossa kerrottiin pian alkavasta verkkokurssista, jossa opetetaan kirjoittamaan elämänsä tarina. Kävin ensin hiihtämässä ennen kuin ilmoittauduin sille kurssille.

Verkkokurssilla opetettiin mm. miettimään kaikkia lapsuuden tapahtumia ja kirjoittamaan niistä. Minulla oli sikäli otollinen tilanne, että meidän perheemme asui vuokralaisena isovanhempiemme omakotitalossa niin kauan kunnes täytin kuusi vuotta. Niinpä minun oli helppo kirjoittaa ensiksi kaikista niistä muistamistani lapsuuteni tapahtumista, jotka sijoittuivat mummolaamme. Koska niiden kirjoittaminen verkkokurssin harjoitustehtävänä sujui helposti, päätin kirjoittaa kirjan oman elämäni tarinoista.

Kun vaimoni oli lähtenyt aamulla töihin, niin katsoin mihin asti olin päässyt edellisenä päivänä ja jatkoin kirjoittamista tunnin tai puolentoista tunnin verran. Kävin sen jälkeen hiihtämässä, enkä katsonut kirjoittamaani tekstiä sinä päivänä enää.

Ensimmäinen kirjani Totuuden henki sisältää suku-, perhe- ja työhistoriani ja ensimmäiset kokemukseni henkimaailman ilmiöistä keväällä 2013. Kirja valmistui noin kolmessa kuukaudessa ja tekstiä tuntui syntyvän minulta vaivattomasti.

Halusin saada keväällä 2013 lisää omakohtaisia kokemuksia tietoisuuteni heräämisestä ja kävin meediolla kuuntelemassa ja tutustumassa, millaisia kokemuksia se tuo tullessaan.

Ensimmäisenä paikalle ilmestyi oma äidinäitini, eli Elna-mummo. Olin pohtinut kirjaani kirjoittaessa, että pitäisikö minun kysyä reikiryhmän jäseniltä heidän henkisistä kokemuksistaan. Elna-mummon viesti oli selvä ja noudatinkin sitten sitä. Hänen viestinsä oli se, että minun kannattaa luottaa omiin kokemuksiini ja kirjoittaa niistä.

Seuraava henki, joka ilmestyi paikalle, oli isäni veli Yrjö. Hän oli jatkosodan välirauhanteon jälkeisenä päivänä purkamassa suomalaisten omaa miinakenttää ja astui miinaan, jota ei ollut merkitty miinakarttaan. Yrjö ja hänen yksikkönsä keittiölotta olivat aavistaneet Yrjön kuoleman sinä aamuna. Olin jutellut monesti serkkujeni ja muiden sukulaisteni kanssa, että 19-vuotiaana kuolleella Yrjöllä jäi elämä elämättä. Yrjön viesti oli selvä ja lohduttava. Hän kertoi nimittäin, että hänellä on ollut kädet täynnä työtä henkimaailmassa siitä lähtien.

Paikalle ilmestyi myös eräs muu henki, josta meedio sanoi, ettei hän ole sukulaiseni, mutta hän haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Minä kysyin sitten, että mitä asiaa tällä hengellä on? Kyseessä oli noin 10 vuotta aiemmin kuolleen pojan henki, joka halusi kerrottavan äidilleen, että hänellä on kaikki hyvin henkimaailmassa. Koska en usko sattumiin, totesin minun tehtäväni olevan välittää tämä viesti keinolla tai toisella hänen äidilleen.

Kirjoitin sitten tästä yhteydenotosta reikihoitajien Facebook-ryhmään toivoen, että joku tunnistaa tämän pojan äidin. Ei mennyt kauaakaan, kun eräs reikiryhmän mies otti yhteyttä ja kertoi, että Astro.fi -ryhmässä joku nainen oli kirjoittanut tuntevansa, että hänen 10 vuotta sitten kuollut poikansa yrittää ottaa häneen yhteyttä. Minä annoin sitten tietysti luvan välittää yhteystietoni tälle äidille. Hän oli tietysti kovin ilahtunut saadessaan minun kauttani viestin pojaltaan.

Olin ostanut vuoden 2013 alkupuolella Jon Kabat-Zinnin suomennetun kirjan Tietoinen läsnäolo. Se sisälsi muistaakseni kahdeksan harjoitusta ja kirjan mukana tuli myös cd-levy, jolla opastus näihin harjoituksiin. Pääsin kirjan ja cd-levyn avulla yhä paremmin meditatiiviseen tilaan.

Kerran näin cd-levyn meditointiharjoitusta kuunnellessani sieluni silmin komean sulkapäähineen ja ajattelin sen kuuluvan intiaanihenkioppaalleni. Koska halusin tutustua paremmin tähän henkioppaaseeni, niin kysyin häneltä telepaattisesti, mikä hänen nimensä on, jotta voin puhutella häntä paremmin. Tämä henkioppaani olikin ovela veijari ja kysyikin minulta, että jos minä olisin henkiopas, niin minkä nimen minä valitsisin. Sanoin hetkeäkään miettimättä, että Viisas Karhu. En enää muista, jatkuiko se keskustelu sillä kertaa siitä eteenpäin. Jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että tämän henkioppaani nimi oli Viisas Karhu.

Huomasin kesällä 2013 Facebookissa, että Sari Turunen (nyk. Sydänsävel) niminen henkilö kertoi jossain entisiin elämiin liittyvässä ryhmässä näkevänsä henkilöiden entisiä elämiä. Niinpä minä laitoin hänelle kysymyksen, mitä entisiä elämiä hän näkee minulle. Niitä näkyi ehkä noin kuusi elämää ja eniten minua kiinnosti kaksi intiaanipäällikön elämää, jotka Sari mainitsi. Asia jäi sillä kertaa sikseen.

Sovin jossain vaiheessa loppukesästä kolmen reikiryhmän jäsenen kanssa käynnistä Espan kappelissa. Heistä kaksi oli miehiä ja yksi nainen. Tämä nainen kirjoitti sitten jonkin aikaa myöhemmin, että kun hän oli rummuttanut yhtenä iltana, hän oli nähnyt intiaanielämän, jossa minä olin hänen isoisänsä. Kysyin sitten asiaa Sari Turuselta ja hänen vastauksensa yllätti minut. Sari kirjoitti, että kyseinen nainen on ollut hänen tyttärensä Uinuva Kettu apassiheimossamme, ja että hän oli puolestaan minun tyttäreni Tanssiva Susi ja minä olin sen apassiheimon päällikkö Viisas Karhu.

Koska osa reikiryhmän jäsenistä oli tuntunut minusta jotenkin tutuilta, vaikka en tuntenutkaan heitä tässä elämässä, päätin kysyä Sarilta, ovatko hekin olleet apassiheimossamme.

Minulle tuttu regressioterapeutti Pirjo Hutchings välitti elokuussa 2013 tiedon henkioppailtani, että minun kannattaa alkaa kanavoimaan viestejä henkimaailmasta. Olin lukenut keväällä 2013 ensimmäistä kirjaani Totuuden henki valmistellessani Riitta Suurlan kirjan Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen. Siinä oli yksinkertainen ohje kanavoimiselle. Tyhjennetään ensin oma mieli vaikkapa meditoimalla sekä otetaan esiin kynä ja paperia ja kirjoitetaan paperille kysymys, johon halutaan henkimaailmalta vastauksen. Odotetaan sitten hetki, millainen vastaus tulee mieleen ja kirjoitetaan se sellaisenaan paperille. Kirjoitetaan sitten seuraava kysymys ja odotetaan sen vastausta jne.

Elokuussa 2013 kirjoitin sitten ensimmäiset kysymykset ja niihin saamani vastaukset paperille. Aluksi en ollut varma, olinko saanut vastaukset henkimaailmasta vai olivatko ne vain minun mielikuvitukseni tuotetta. Käytin ensimmäisestä kirjoituksestani nimeä Ensimmäinen harjoitus. Kun olin kirjoittanut niitä kolme lisää ja laitoin ne perustamani Viisas Karhu -ryhmän sivuille. Kun sain niistä hyvää palautetta, päätin kirjoittaa lisää ja muutin niiden nimeksi Kirjoitus. Kirjoitin viidennen kirjoituksen syyskuussa.

Näin olin kirjoittanut kuukaudessa viisi meditatiivista kirjoitusta. Näin sai alkunsa toinen kirjani Viisas Karhu – Uudelleen syntynyt heimoni.

Olin sopinut eräiden Viisas Karhu -Facebook-ryhmään kuuluneiden entisten apassien kanssa tapaamisen Hengen ja Tiedon messuilla lokakuussa 2013. Eräs heistä oli apassiheimoni aikainen tyttäreni Taisteleva Soturi (Johanna Sillanpää).

Hän oli ollut kuuntelemassa ensin äänimaljaesitystä ja laittoi sitten minulle tekstiviestin kysyäkseen missä me muut heimolaiset olemme. Vastasin olevamme kahviossa ja sovimme tapaamisesta siellä.

Kun hän tuli kahvioon ja istui minua vinosti vastapäätä, tapahtui jotain ihmeellistä. Me tuijotimme toisiamme silmiin monen sekunnin ajan sanomatta mitään. Kysyin sitten tilaisuuden jälkeen Pirjo Hutchingsiltä, mitä siinä tilanteessa oikein tapahtui.

Hän kertoi meidän sielujemme tunnistaneen toisensa ja vaihtaneen sen katseen aikana informaatiota suurella nopeudella. Kävimme sitten Facebookissa pitkiä keskusteluja Johannan kanssa ja yritimme ymmärtää, mitä siinä kohtaamisessamme oli oikein tapahtunut.

Hänelle oli tapahtunut jo ennen kohtaamistamme mystinen tapaus. Joku hänelle entuudestaan tuntematon nainen oli sanonut, että hänen tuleva lapsensa on selvänäköinen ja telepaattinen. Johanna oli niin hämmentynyt hänen sanoistaan, ettei tullut kysyneeksi, kuka tämä nainen on ja mistä hän sai sellaisen tiedon. Johanna muisteli tämän naisen olleen jonkun kirjoja esitelleen näyttelyosaston luona.

Otin sitten yhteyden Hengen ja Tiedon messuilla kirjoja myyviin näytteilleasettajiin ja kysyin, oliko joku heidän henkilökunnastaan ollut siellä messuilla ja esittänyt tällaisen tiedon Johannalle. Tällaista henkilöä ei kuitenkaan löytynyt.

Johanna oli hieman myöhemmin kanavoinut minulle kuvauksen viikinkielämästäni, jossa olin tulossa Suomen rannikolle viikinkiveneessä. Olin sen veneen perämies ja tässä elämässä tuntemani kaveri oli sen veneen kippari. Kun keskustelin tämän kipparin kanssa tästä Hengen ja Tiedon messujen kohtaamisesta, kippari sanoi tuntevansa naisen, jonka Johanna oli tavannut. Tämä nainen oli lähtenyt kuuden viikon matkalle ulkomaille ja häntä ei saanut häiritä sinä aikana.

Kun tämä nainen palasi sitten Suomeen tapasin hänet ja hän vahvisti Kipparin minulle kertoman tiedon.

Sovimme sitten hänen ja Johannan kanssa tapaamisen viikinkiravintola Harald Hirmuisessa, kun Johanna tulee seuraavan kerran käymään Helsingissä. Olin sopinut myöhemmin tapaamisen parin apassiheimomme entisen jäsenen kanssa Bulevardilla olevaan ravintolaan.

Kun olin matkalla sinne lähijunalla, niin päätin kävellä Harald Hirmuisen ravintolan ohi vievää reittiä pitkin. Juuri kun olin Harald Hirmuisen ulko-oven kohdalla, niin tämä Kipparin tuntema nainen tuli minua vastaan. Ihmettelimme kumpikin sitä kohtaamista ja miten se sattuikaan juuri sen viikinkiravintolan oven kohdalla. Totesimme silloin, ettei kaikki ihmiset tajua, kuinka paljon henkimaailma pystyy järjestämään tällaisia kohtaamisia.

Minulle kävi jossain vaiheessa niin, että kun kysyin apassiksi arvelemaani henkilöä Sarilta, niin sain välillä vastauksen, että kyseinen henkilö ei ole ollut apassiheimossamme, vaan on jonkun muun intiaaniheimon jäsen. Samoin kävi joskus niin, että Sari vastasi heidän asuneen meidän intiaanileirissämme, mutta he eivät olleet meidän apassiheimoamme tai olivat muiden intiaaniheimojen jäseniä tai he olivat valkoisten lapsia, joita Viisas Karhu oli hyväksynyt intiaanileirimme asukkaaksi. Hyväksyin kaikki tällaiset henkilöt Viisas Karhu -ryhmän jäseniksi sillä perusteella, että jos olin Viisas Karhu -elämässäni hyväksynyt heidät leiriini, niin täytyyhän minun hyväksyä heidät myös Facebook-ryhmäämme.

Tajusin vasta myöhemmin, että olin tunnistanut muiden intiaaniheimojen henkilöt itselleni tutuksi, mutta en osannut ajatella kuuluneeni heidän kanssaan samaan intiaaniheimoon. Myöhemmin selvisi, että minulla oli apassiheimon lisäksi entisiä elämiä myös navajona, lakotana, cheyennenä, mayana ja inkana.

Entisten elämieni tuttujen henkilöiden tunnistaminen kehittyi pikkuhiljaa siten, että kun Facebook ehdotti minulle uutta kaveria, niin katsoin heidän profiilikuviansa ja hämmästyin, miten monen ensimmäisten kaveriehdotusten katseessa on jotain minulle tuttua. Koska tunsin useita luotettavia selvännäkijöitä, kysyin heiltä, mistä elämästä minä tunsin heidät. Sain sitten tietoja kymmenistä ja myöhemmin sadoista entisten elämieni tuttavista. Perustin heitä varten pari vuotta sitten ryhmän Yhteisten elämiemme läpikäyntiä. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 1600 jäsentä. Facebookissa on myös paljon ryhmiä, jotka on tarkoitettu ns. tähteläisille. Minulla meni aika pitkään ennen kun oivalsin, että maapallolla on paljon ihmisiä, joilla on entisiä elämiä muuallakin kuin maapallolla.

Kun olin esittelemässä maaliskuussa 2020 kirjaani Viidennen asteen yhteyksiä, kiinnitin huomioni seuraavaan esiintyjään, joka oli Sylvia Salow. Minulle tuli vahva tunne, että hän on alun perin kotoisin jostain muualta kuin maapallolta. Esitin hänelle hänen esityksensä kyselyosuudessa kysymyksen, miksi minä tunnistan Facebookin kaveriehdotusten joukosta niin paljon entisten elämieni tuttuja. Silvia sanoi heidän olevan sieluperheeni jäseniä. Sanoin myös, että hänkin tuntuu olevan minun entisen elämäni tuttu ja hän vahvisti sen tiedon. Kun kysyin, mistä elämästä me tunnemme toisemme, niin hän vastasi Plejadien elämästä.

Perustin jossain vaiheessa sen jälkeen ryhmän Tähteläiset, joka on tarkoitettu henkilöille, joilla on entisiä elämiä muillakin planeetoilla kuin maapallolla. Siinä ryhmässä on tällä hetkellä noin 800 jäsentä.

Minun elämääni on ohjannut kiinnostus tutustua uusiin asioihin ja muodostaa niistä oma näkemykseni riippumatta siitä, mikä on niihin liittyvä ns. virallinen näkemys. Olen ollut valmis varsinkin myöhemmällä iällä tuomaan esiin oman näkemykseni ja jakamaan sitä kirjojen, sosiaalisen median ja YouTuben välityksellä. Selvätietoisuuden kehittymiseeni on ilmeisesti vaikuttanut kykyni ottaa vastaan erilaisia energiahoitoja ja viestejä muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Nämä hoidot ovat puhdistaneet ja tasapainottaneet chakrojani ja sen seurauksena energia ja tietoisuus virtaa vapaana minun kehoissani. Siihen liittyy myös haluni ja kykyni pyytää ja antaa muille ja itselleni anteeksi tämän ja entisten elämieni teot ja tapahtumat.