Äär e t ön І joulukuu 2021
toimitus
R
a ns k a l a i n e n p a p p i I s ä François Brune kertoi jotakin hyvin erikoista vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Le Nouveau Mystère du Vatican. Hän kuvaili matkustaneensa kerran Venetsiaan yhdessä italialaisen papin ja tiedemies Pellegrino Ernettin kanssa, joka paljasti hänelle, että Vatikaanissa olisi kehitetty aikakone ja myös onnistuneesti käytetty sitä. Ernetti kertoi Chronovisor-nimisestä laitteesta, jonka olivat rakentaneet maailman parhaat tiedemiehet 1950-luvulla. Pellegrino Ernetti toimi itse projektissa työnjohtajana Vatikaanin ohjeistuksella. Isä Ernetti selitti laitteen toimivan television lailla, mutta pai-
18
kallisten kanavalähetysten sijaan sen pystyi virittämään menneisyyteen ja katsella tapahtumia esimerkiksi vuosisatojen takaa. Laite pystyi siis prosessoimaan ja toistamaan kuvina ja ääninä aiemmista tapahtumista jäänyttä sähkömagneettista säteilyä eli jäännösenergiaa. Kyseessä ei siis ollut varsinainen aikamatkustuskone, vaan näytöstä ja ohjauspaneeleista koostuva laitteisto. Ernetti kertoi nähneensä muun muassa viimeisen ehtoollisen, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen sekä Napoleonin pitämässä puhetta. Chronovisorilla pystyi kuulemma myös tallettamaan kuvia, mutta niiden laatu ei ollut kovin hyvä. Kirkko kuitenkin halusi laitteesta eroon, sillä sen pelättiin joutuvan vääriin käsiin. Virallisesti laite hajotettiin-
kin, ja Ernetti tuhosi kaiken siihen liittyvän todistusaineiston, mutta Brune oli täysin varma, että Vatikaanin salainen arkisto kätkee sisäänsä Chronovisoriin liittyviä asiakirjoja. Alfred Lambremont Webre, joka on kirjoittanut useita aikamatkustamista käsitteleviä kirjoja, on tutkinut Vatikaanin aikakoneväitettä pitkään. Webren mukaan papit Pellegrino Ernetti ja François Brunet yrittivät kertoa maailmalle tämän tekniikan olemassaolosta, mutta heitä pilkattiin tiedotusvälineissä. Kirjoittaja väittää, että 1960-luvulla Vatikaani päätyi luovuttamaan aikakoneensa Pentagonille ja CIA:lle. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu alkoi välittömästi käyttää tekniikkaa poliittisiin tarkoituksiin. Webren mukaan
