Ääretön 1/2022 Maaliskuu by Rajatiedon Yhteistyö

rajatiedon helmiä

henkisen kehityksen polku kuolemanrajakokemuksia ja ympäristöanomalioita

1/2022

Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry

suomen noitaopisto

enfieldin räyhähenki

henkiset unet

kattavavin suomenkielinen artikkeli maailman tunnetuimmasta Poltergeistista

Äär e t ön І maaliskuu 2022

4-6

Tapahtumakalenterit, ajankohtaista

Ajan tarina

Kuolemanrajakokemuksia ja ympäristöanomalioita

Kabbalah vakiopalsta: Suojaa tähän maailmaan

KehonSielu kolumni: Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Noitaopisto pakanalliseen keskukseen

Täydellinen sinä

Henkisen kehityksen polku ja henkisyys arjessa

Enfieldin räyhähenki

Ajatuskuvia

Mystikon mietteitä: Henkiset unet

Irti emotionaalisesta tuskatilasta

Lyhyesti + runoja

16 henkisen kehityksen polku – mistä se lähtee?

TOIMITUS Päätoimittaja Anni Kultajoki rtytoimitus@gmail.com Postiosoite Rajatiedon Yhteistyö ry Luutnantinpolku 7 LT3, 00410 HELSINKI ULKOASU JA TAITTO Anni Kultajoki ÄÄRETÖN ISSN 2342-7272 (verkkojulkaisu) ISSN 2342-7264 (painettu) ILMESTYMISAJANKOHDAT No 1 10.3. aineistopäivä 15.2. No 2 10.6. aineistopäivä 15.5. No 3 10.9. aineistopäivä 15.8. No 4 10.12. aineistopäivä 15.11. MUUTTUNEET OSOITETIEDOT rtytoimitus@gmail.com

Mystikon mietteitä: Henkiset unet

irti emotionaalisesta tuskatilasta

Lehti ilmestyy ilmaisena verkkojulkaisuna ja on vapaasti painettavissa/tulostettavissa. Kaupallinen käyttö tai levitys ilman julkaisijan lupaa on kielletty. Painetun lehden voi tilata hintaan 50 € / vuosikerta (4 numeroa). Rajatiedon Yhteistyön jäsenille 40 % alennus tilauksen hinnasta. Lisätietoja: rajatieto.fi. © Ääretön-lehti Julkaisija: Rajatiedon Yhteistyö ry FACEBOOK: Ääretön, Rajatiedon Yhteistyö, StudioRajatieto sekä Hengen ja Tiedon messut

MAINOSMYYNTI JA -YHTEISTYÖ: rtytoimitus@gmail.com

Kuvitukset Creative Commons CC0

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

pääkirjoitus

Muutama viikko sitten Suomi teki ennätyksen tuomalla Kiinasta olympiakultaa jääkiekossa. Muiden ilakoidessa tapahtumaa pohdiskelin, kuinka sanoin kuvaamattoman suuret paineet huippu-urheilijoilla täytyy olla, kun kokonaiset kansakunnat odottavat heiltä täydellisiä suorituksia. Jotta jääkiekon kultamitali voitettaisiin, täytyy joukkuepelissä kaiken yhteistyön onnistua lähes täydellisesti. Kaikissa ihmisten välisissä kilpailuissa on aina muutenkin kyse siitä, kuka onnistuu tekemään mahdollisimman täydellisen suorituksen. Ja kilpailemistahan tässä yhteiskunnassa riittää jatkuvasti. Pitääkö meidän kaikkien pyrkiä olemaan täydellisiä kaikessa, jotta voimme myös suorittaa täydellisiä onnistumisia ja tulla täydellisen onnellisiksi? Mielestäni täydellisyys on aina hetkittäistä. Myös luonnossa on täydellisen kauniita ja lämpimiä päiviä, ja sitten on loskan ja lumen välimaastoa, kun kaikki upeat värit ovat lakastuneet ja linnutkin lentäneet kauas etelään. Ihminen voi olla silti onnellinen, mutta en usko, että kukaan pystyy olemaan täydellisen onnellinen koko ajan. Syklisyys on täysin luonnollista. Ei ole mitään hävettävää, jos välillä tiuskii tai huomaa, että pölyvillakoirat ovat olleet paikoillaan kodin nurkissa jo melko pitkään. Elämän ottaminen jonkinlaisena suurena suorituksena ja jatkuvana kilpajuoksuna on suhteellisen tuore keksintö. Se ei ole luonnonmukaista eikä tarkoituksenmukaista, ja siksi ei olekaan mikään ihme, että koko ajan vain enemmän ihmisiä putoaa tehoyhteiskunnan oravanpyörästä pois ja nuoria ahdistaa suunnattomasti tulevaisuus. Niin sanotut pehmeät arvot unohtuvat ja jäävät kaiken tehostumisen ja teollistumisen jalkoihin, vaikka ne ovat olleet ihmisille kaikkein tärkeimmät kautta aikojen! Mitä enemmän niitä pudotetaan pois, sitä suurempi henkinen tyhjyys kasvaa yksilöiden sieluihin.

A nni k u lta j oki

Ei siis mikään ihme, että kiinnostus henkisyyteen on kasvanut kovasti jälleen viime aikoina. Täällä Suomessa, kahden koronavirusvaarasta johtuneen taukovuoden jälkeen, odotamme ja toivomme näkevämme myös paljon uusia (toki myös tuttuja!) kasvoja ensi lokakuun Hengen ja Tiedon messuilla, jotka pidetään vihdoin fyysisenä tapahtumana SYKissä, Helsingin Etelä-Haagassa 15.-16.10.2022. Lue lisää messuista seuraavalta sivulta. Entä se täydellisyys…? Pitääkö ihmisen pyrkiä sitä kohti taistellen kovin panoksin kaikkien puutteidensa kanssa, etsien ja listaten koko ajan uusia vajavaisuuksia? Olla jonkinlainen mestarijoogi tai huippukokki? Huippuvanhempi tai unelmapuoliso? Käydä nuorennusleikkauksessakin, jotta voisi näyttää jälleen ikinuorelta? Ei, siitä ei ole kysymys. Otetaan siis tilanne aivan rauhallisesti. Riittää, kun pyrimme olemaan joka päivä hiukan parempia versioita itsestämme. Henkinen kasvu on prosessi, joka on tuloksellisinta käydä läpi luontevasti, pakottamatta. Tästä numerosta löydät siihen toimivat yleisavaimet.

Seuraava Ääretön ilmestyy 10.6.2022 Kirjoittajaksi tai mukaan toimitukseen? Mistä haluaisit kertoa muille? Mitä asiaa haluaisit edistää? Juttuja tuleviin numeroihin kerätään taukoamatta – myös haastatteluja, rajatietokokemuksia, tarinoita, kuvituksia, runoja. Toimituksen sähköposti: rtytoimitus@gmail.com

Äär e t ön І maaliskuu 2022

ajankohtaista rajatiedon yhteistyöltä Hengen ja tiedon messut 15.-16.10.2022 (Helsingin suomalainen yhteiskoulu, etelä-haaga)

Kahden taukovuoden jälkeen, joina perinteiset Hengen ja Tiedon messut on korvattu virtuaalitapahtumalla, fyysisen messutapahtuman järjestäminen tulevana syksynä näyttää vihdoin mahdolliselta. Tapahtuman ajankohta on 15.-16.10.2022 (Suomalainen Yhteiskoulu, Etelä-Haaga, Helsinki). Messuinfopaketit lähetetään edellisten messujen näytteillesettajille maaliskuun loppuun mennessä ja lisätiedot julkaistaan kotisivuillamme www.rajatieto.fi. Messujen 2022 pääohjelmaa siivittää alustavasti teema ”Keho – sielun pyhä koti”. Koko tapahtuma-alan ahdinko on koskettanut läheisesti myös meitä. Tulevat messut ovat ratkaisevat koko Rajatiedon Yhteistyön jatkumolle.

Psst! Oletko postituslistallamme? Kun haluat pysyä ajan tasalla Rajatiedon Yhteistyö ry:n yhdistyksen järjestämistä tapahtumista ja ajankohtaisista rajatiedon artikkeleista, voit liittyä yhdistyksen postituslistalle. Postituslistan jäsenille lähetetään viestejä muutaman kerran vuodessa sekä tieto uusista artikkeleista yhdistyksen sivuilla. Julkaisemme säännöllisesti rajatiedon kirja-artikkeleita kirjastotoiminnan puitteissa. Postituslistan jäsenyys edellyttää sähköpostitse tulevan vahvistusviestin hyväksymistä, jossa on mukana vahvistuslinkki. Liity tästä: https://www.rajatieto.fi/yhdistys/ postituslista/ Postituslistalle liittyjien kesken arvotaan vapaalippu seuraaville Hengen ja Tiedon messuille.

Studio rajatieto ja rajatiedon kirjasto sijaitsee osoitteessa Luutnantinpolku 7, Malminkartano Aukioloajat MA-TI KE-PE LA SU

SULJETTU 12.00-18.00 12.00-14.00 SULJETTU

Rajatiedon Auttavan Puhelimen puhelinpäivystys

040 913 1038

torstaisin ja sunnuntaisin klo 18.00 – 21.00 Puhelut maksavat normaalin puhelumaksun verran. Rajatiedon Auttavan Puhelimen päivystäjät tarjoavat keskusteluapua niille, jotka tuntevat itsensä ahdistuneiksi tai pelokkaiksi kokemiensa rajatiedon ilmiöiden vuoksi tai joille on herännyt kiinnostus rajatietoon. Päivystäjälle voi kertoa kokemuksista tai kysyä mieltä askarruttavista asioista anonyymisti.

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

ajankohtaisia tapahtumia Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura www.paratutkimusseura.org

Yleisötilaisuudet osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki Maanantaisin klo 18:30 - 20:30 Tilaisuuksien pääsymaksu: 5€ seuran jäsenet, 10 € vieraat, ellei toisin mainita. 21.3. klo 18.30 Tea Holm: Spiritualismin ja esoterian historia. Magia tieteenhistoriassa Tea Holm on filosofian tohtori ja teologian maisteri. Luennollaan hän kertoo esoteriasta laajemmin sekä suhteuttaa spiritualismia esoterian tutkimusalaan. Holmin väitöskirja käsitteli spiritualismin uskontohistoriaa, siinä missä hän tekee parhaillaan tutkimusta esoterian historiasta. Tässä välissä Holm on tutkinut myös 1800- ja 1900-lukujen vaihteen psyykillistä tutkimusta, jonka osa spiritualismi myös oli ja sitä, liittyikö siihen maagista ajattelua ja jos, niin miten.

25.4. klo 18.30 Tanatologi Karl Käsnapuu, relig. stud. MA: Elämän lopun ongelmia – merkitys, tarkoitus, transsendenssi Karl Käsnapuu kerää ja tutkii kuolemanrajakokemuksia Virossa.

16.5. klo 18.30 Ufologi, paranormaali-ilmiöiden tutkija Igor Volke, Ma. Econ.: Anomaliat Virossa ja maailmalla

Lue lisää kevään luennoista sivulta

RUKOUS

RAUHAN PUOLESTA

Me rukoilemme tänään Ukrainan kansan puolesta. Me rukoilemme rauhaa ja aseiden laskua. Me rukoilemme niiden puolesta, joita pelottaa huominen, pyydämme vaaran keskellä oleville turvaa ja suojaa anna Rauhan Hengen laskeutua heidän lähelleen, anna viisauden ja myötätunnon ohjata päättäjiä Voittakoon Rakkaus ja Valo tämänkin taistelun.

Jäseneksi?

Lähetä vapaamuotoinen jäsenhakemuksesi yhteystietoineen (nimi, osoite, puhelin ja/tai sähköposti) osoitteeseen info@paratutkimusseura.org. Lisäksi voit halutessasi kertoa muutakin itsestäsi ja kokemuksistasi. Voit liittyä jäseneksi myös paikan päällä tilaisuuksissamme. Paraseura Facebookissa: https://www.facebook.com/ groups/129128232332 Kuukausitilaisuuksien pääsymaksut ovat jäsenille 5 €, muille 10 €, ellei toisin mainittu. 2021 vuosijäsenmaksu 25 €. Uuden jäsenen liittymismaksu 2 €. Voit liittyä seuran jäseneksi myös paikan päällä ennen tilaisuuden alkua.

Äär e t ön І maaliskuu 2022

ajankohtaisia tapahtumia Avartuva Ihmiskuva ry Uudenmaankatu 33, Helsinki.

Pe 11.3. klo 17:30 - 19:30 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri Keskusteleva ja vuorovaikutteinen kaikille avoin piiri. Ovi 5 € Su 13.3. klo 17:00 - 18:00 Gnostilainen messu - "Valon hartaus". Kaikille avoin meditatiivinen, musiikkipainotteinen ja dogmeista vapaa hartaustilaisuus. Luettavien tekstien ja rukousten sanoma on universaali. Klo 18:30 - 20:00 G-KLUBI: Mika Niskala alustaa aiheesta "Ystävyys" Ke 16.3. klo 15:30 - 17:00 Anita Suvanto: Enkelimeditaatio Anitan ohjaamana enkelimaailmoissa eri mielikuvamatkoilla. Ovi 5 € Klo 18:00 - 20:00 Seija Helin: Äänimaljat ja meedioilta Äänimaljarentoutus noin 20 min ja viestejä henkimaailmasta. Ovi 5 €. To 17.3. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota. Joka toinen viikko toistuva harjoitusryhmä / monipuolisia joogaharjoituksia. La 19.3. klo 12.00 - 14:00 Marja-Liisa Niemi-Mattila: Mitä mundaaniastrologia on. Suomen Astrologisen Seuran maaliskuinen kuukausiesitelmä. Ke 23.3. klo 18:00 - 20:00 Jyri Kallio: Numerologiaa yhdistettynä astrologiaan. Ovi 5€ To 24.3. klo 12:00 - 17:00 Seija Helin: Äänimaljahierontaa, Lenordmand-kortti tulkintaa, henkiparannusta. Ajanvarauksella: puh 0404526 9956. Klo 18:00 - 19:00 Seija Helin: Rauhoittuminen ja energioiden tasapainottaminen äänimaljarentoutuksella 20€/hlo, ennakk.ilm. 040 526 9956 Pe 25.3. klo 18:00 - 20:00 Meediotilaisuus Anneli Sjöstedt ja Marjaana Kaakinen. Ovi 15€. Tervetuloa kuuntelemaan henkimaailman rakkaudellisia ja lohduttavia viestejä. HUOM! Ovet suljetaan klo 17.55.

Katso kaikki tapahtumat: avartuvaihmiskuva.fi

Huom. joihinkin tilaisuuksiin oviraha 5-15 €. Ohjelmien tarkemmat tiedot löytyvät tapahtumasivulta.

La 26.3. klo 17:00 - 20:00 A-P.H. ja Ystävät: Ajankohtaiset mietelauseet, runot ja musiikit Ke 30.3. klo 15:00 - 17:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri Klo 18:00 - 20:00 Energiahoitoilta Valonkantajat. Tervetuloa saamaan energiahoito, meditoimaan tai vain hiljentymään arjen haasteista. Vaihtelevasti mukana eri alan osaajia, astro- tai korttitulkintaa, jäsenkorjausta, keskusteluapua jn. Ennakk.ilm. 0400 995567. Vapaaeht. ovi. To 31.3. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota Ti 5.4. klo 18:00 - 20:00 Anitan ja Seijan chakra- ja energiailta. Valottaret kutsuvat: Tule tasapainottamaan chakrasi ja energiasi. Illan kulku enkeleiden johdattamana: meditaation ja äänimaljojen avulla käydään kaikki 12 chakraa huomioiden läpi. Lopussa keskustelua. Ilmoitt. viim. 1.5. Anita/0400995567 tai Seija/0405269956. Hinta 20€/hlö. Ke 6.4. klo 18:00 - 20:00 Meedio Annikki Kilpelä välittää viestiä henkimaailmasta Pe 8.4. klo 17:30 - 19:30 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri Ke 13.4. klo 12:00 - 14:00 Jakatz/Sinikka Sihvonen: Itsensä kehittäminen, avoin piiri Klo 18:00 - 20:00 Juha Aalto-Setälä: Tahto, toiminta ja tieto. Ovi 5€. To 14.4. klo 18:00 - 20:00 Ligmincha: Joogaa ja meditaatiota La 16.4. klo 16-19 A-P.H. ja Ystävät: Ajankohtaiset mietelauseet, runot ja musiikit Ke 20.4. klo 18:00 - 20:00 Meri Pohjola: Tarottulkintaa kaikille. Meri tulkitsee Tarotkorteista kaikille ensin ryhmässä ja sitten jokaiselle kolmella kortilla ajankohtaisia asioita tai käsillä olevaa ongelmaa.Ovi 5 € To 21.4. klo 12:00 - 17:00 Seija Helin: Äänimaljahierontaa, Lenordmand-korttitulkintaa, henkiparannusta. Ajanvarauksella: Seija Helin puh 040426 9956. Klo 18:00 - 19:00 Seija Helin: Rauhoittuminen ja energioiden tasapainottaminen äänimaljarentoutuksella. 20€/hlo, ennakkoilmoittautumiset p. 040 526 9956 La 23.4. klo 12:00 - 14:00 Suomen Astrologisen Seuran kuukausiesitelmä Ke 27.4. klo 15:00 - 17:00 Erkki Tuomala: Avoin opintopiiri

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

jan tarina Ykkössäde... Tahtoasi koetellaan... Muista... Et ole keho, olet Sielu. Sielusi on vapaa... Anna Sen lentää ikuisuuksiin, ja muista, että verkosta pääsee vain

nousemalla pois silmukoista, pois, pois, pois, silloin lennät Valoon. Sielulla ei ole kahleita... Seitsemäs säde... Sinun säteesi... Mieti, miten voit toimia kokonaisuuden hyväksi... Valo on sinussa... Anna sen johtaa... Ei ole aikaa, ei paikkaa... Vain Valoa... Minä Olen Se, joka minä Olen ja Minä Olen Valo... – Tuulikki Halonen – 7

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Kuolemanrajakokemuksia ja ympäristöanomalioita haastattelija viktor kerge toim. anni kultajoki / matti kultajoki

Kahden hiljaisemman koronavuoden jälkeen, Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura tuo keväällä vieraikseen kaksi mielenkiintoista luennoitsijaa Virosta: Karl Käsnapuun, joka tutkii kuolemanrajakokemuksia yliopistotasolla sekä joillekin suomalaisille jo tutun Igor Volken, monipuolisen paranormaali-ilmiöiden tutkijan, joka on aikaisemmin luennoinut Suomessa mm. ufo-aiheista.

Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran järjestämät luennot osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki (Avartuva Ihmiskuva) Pääsymaksu: Vieraat 10 € / luento, seuran jäsenet 5 €. 25.4. klo 18.30 Tanatologi Karl Käsnapuu: Elämän lopun ongelmia – merkitys, tarkoitus, transsendenssi 16.5. klo 18.30 Ufologi, paranormaali-ilmiöiden tutkija Igor Volke: Anomaliat Virossa ja maailmalla

Lisätietoja: www.paratutkimusseura.org Karl Käsnapuu

arl Käsnapuu kerää ja tutkii kuolemanrajakokemuksia Virossa sekä ohjaa yliopistolla myös nuoremman polven alan tutkijoita. Kuten ihmiset joskus kysyvätkin Karlilta: ”Kumpaa sinä sitten tutkit – elämää vai kuolemaa?”, niin on koko tanatologian – eli kuolemantutkimusalan idea välittää lähdössä olevien ja suuren tosiasian kanssa kosketukseen joutuneiden ihmisten kokemuksia meille elossa oleville. – Olen työskennellyt yli 10 vuoden ajan kuolemantutkimuksen parissa. Jos aikaisemmassa vaiheessa joku harva kyseli varovaisesti, pelkäänkö itse suuresti kuolemaa, niin viime vuosina on moneltakin taholta alettu kiinnostua minun tekemisistäni. Minua on haastateltu niin Viron valtiollisiin kuin muihinkin Viron isoimpiin TV-kanaviin. Yliopistolla jotkut opiskelijat toivoivat minun ohjeistavan heitä ja ottavan mukaan omaan käsilläolevaan kuolemanrajakokemusten tutkimukseeni. Samaten on avautunut toivo laatia muutaman vuoden sisällä isompi tutkimusprojekti tunnettujen tiedemiesten kanssa. Olen parhaillaan toteuttamassa koehaastatteluja erään nuoren ahkeran ohjeistettavani oppilaan kanssa Tarton Yliopiston uskonnollisessa tiedekunnassa. Kun ollaan liikkeellä tämmöisellä aiheella kuin kuolemanrajakokemukset, pitää haastattelijan olla aidosti itsevarma, ettei aiheesta eksyisi sivuraiteille. Nimittäin suuri osa kuolemanrajakokemuksen kokeneista

Ä är e tö n І maaliskuu 2022 Igor Volke

ihmisistä ovat henkisesti eläneet läpi niin kiinnostavia tilanteita, että keskustelu voi helposti siirtyä kaikenlaisiin henkisiin filosofointeihin. Mikä on elämässä oleellista, mitä on terveellistä syödä, tai minkälainen olisi terve ihmissuhde. Mutta tutkijana pitää pystyä pitämään tiukasti kiinni aiheista, joita paraikaa tutkitaan. Toisaalta olen itse oppinut kuuntelemaan ihmisten tarinat loppuun saakka. On kiinnostavaa todeta, että monet kuolemanrajakokemuksen läpi käyneet ihmiset ovat alkaneet saada ennakkoaavistuksia tuntemistaan henkilöistä, jotka tulevat lähiaikoina kuolemaan, olkootpa he sillä hetkellä kuinka kaukana tahansa. Joka tapauksessa kuolemanrajakokemuksen läpikäyneille ei kuolema ole enää mikään kaiken loppu. Suuri osa mainitsee, että he ovat varmoja, että jotakin jatkoa on olemassa. Fyysinen kuolema ei enää ole myöskään mikään pelon aihe.

IGOR VOLKE – Synnyin tammikuussa 1950. Lapsuuteni vietin Tallinnan esikaupungissa, kauniissa luonnonmukaisessa paikassa. Jo aikaisin minussa heräsi kiinnostus akateemista ja uskonnollista maailmaa kohtaan. Nuoruusvaiheessa minuun vaikutti merkittävästi osittain brittiläinen rock-musiikki ja osittain Suomen televisio, jonka ohjelmat näkyivät myös Viron puolelle. 1972 opiskelin tallinnalaisessa Polyteknisessä Instituutissa talousmaisteriksi teollisuussuunnittelun erikoisalalla. Siinä aikana humanitääritieteiden ohella minulle oli muodostunut alati syvenevä kiinnostus myös luonnontieteitä kohtaan, lisättynä vielä ufologialla ja parapsykologialla. Samoihin aikoihin aloitin työt puolisotilaallisessa palokunnassa (v.

1991 Viron itsenäistymisen jälkeen nimi muuttui Pelastuslaitokseksi), vält t ääk seni tuolloin asevelvollisuuden n e u vo s to a rmeijassa. Pelas tus laitoksessa olin töissä 30 vuotta, toimiessani pääosin valtion sisäturvallisuuden puolella. Olen pitänyt satoja eri tasojen luentoja kodin ja valtiollisen turvallisuuden saralla. Tämän yhteydessä mainitsen mielelläni, että olen lukenut myös Suomen korkeimmat valtionsuojelun kurssit. Viimeiset 12 vuotta ennen eläköitymistä toimin Viron Kansalliskirjaston turvallisuuspäällikkönä. Alkaen vuodesta 1970 on elämäni ja toimintani peruskiinnostus ollut ufologia ja anomalistiikka, sekä Viron ympäristöanomalioiden rekisteröinti ja tutkiminen. Olen Viron Ympäristöanomalioiden rekisteröinti- ja analysointilautakunnan (Anomaalsete Keskkonnanähtuste Registreerimise ja Analüüsi Komisjon, lyh. AKRAK) perustaja ja entinen puheenjohtaja. Olen johtanut tutkimuksia tähän päivään saakka epävirallisten yhdistysten, EUFONin ja AKRAKin kautta. Teoreettista ja akateemista perustaa ufologiassa, anomalistiikassa ja eniologiassa auttoivat muovaamaan yhtäältä tiivis yhteistyö neuvostoajan tuon aikaisten kyseisen kentän johtavien hahmojen kanssa, sekä toisaalta yhteydet lännen tutkijoihin. Erityisesti haluan korostaa kiitollisuuttani suomalaisia ystäviäni kohtaan; sekä pelastusalan aateveljiäni Erkki Keljaa ja Harri Ruotsalaista kohtaan, että ufologian sekä parapsykologian

toimijoita kohtaan. Erityiskiitos Tapani Koivulalle, jonka lämmin, ystävällinen, henkinen sekä alan ammattimainen tuki ja toiminta on ollut esimerkkinä myös tällä puolella Suomen lahtea. Värikkäässä ja loistavassa rivissä silmieni edessä liikkuvat Tamara Maunonen, Timo Pyhälä, Allan Suoniemi, Marko Kananen, Jussi Kivi, Pertti Laine, Tapani ja Arja Kuningas. Tämän loistorivin lopussa seisoo ylpeästi ja arvokkaasti lipunkantaja Ahti Karivieri. Ufologiassa olen Allen Hynekin sukupolven ja Jacques Valleen koulukunnan edustaja, syventäen heidän havainnointiaan kaiken luonnossa tapahtuvan suhteen – ympäristön ja sen erilaisten anomalioiden suuntaan, joista koetan keväisellä luennollani Helsingissä antaa katselmuksen, puhuen energiakentistä, ufoista, psykosomaattisista anomalioista, poltergeisteista yms. Haluan koskettaa sekä varhaisemman ufologian, että tämän päivän UAP-tutkimusten yhtäläisyyksiä ja erovaisuuksia, sekä myös sitä kehitystä, joka nykyisin suurelta osin tapahtuu Yhdysvalloissa. Viron anomalioiden tutkimiseen tutustutan kuulijat sekä valmisteilla olevan antologian, että jo julkaistujen karttakokoelmien avulla. Pohdimme ympäristöanomalioita niin Raamatun tekstien, kuin myös hypersivilisaatioiden kautta.  9

Äär e t ön І maaliskuu 2022

kabbalah.fi

va k i o pa l sta

suojaa tähän maailmaan michael berg

Kabbalan vuosituhansia vanha viisas kirja Zohar kertoo, että ihmiskunnan tietoisuuden taso väistämättä laskee aikojen alusta johonkin pisteeseen asti – kunnes taas jonakin hetkenä koko maailma kokonaisuutena tulee muuttumaan. Aikoinaan keskuudessamme vaelsi henkisiä mestareita, jotka omilla tekemisillään pystyivät pitämään koko tämän maailman paikkana ilman kipua ja kärsimystä. Mutta sitten jokin muuttui. Zohar viittaa meidän aikakauteemme ja siihen, ettei kukaan yksittäinen henkilö enää pysty täysin estämään negatiivisuuden ilmenemistä. Samaan aikaan kuitenkin täytyy muistaa, että jokaisessa tilanteessa on aina piilotettuna jotakin hyvää, ja jokainen näennäisesti negatiivinen hetki mahdollistaa jonkin positiivisen tekemisen. Enää emme voi luottaa yhden henkilön mahdollisuuksiin ja tekemisiin, vaikka hän olisi kuinka korkealla henkisellä tasolla, tai olkoonpa hä-

nellä kuinka paljon tahansa poliittista valtaa, varallisuutta tai joitakin erityisiä ominaisuuksia tai kykyjä. Tarkoittaako tämä sitä, että olemme nyt tuhoon tuomittuja? Vastaus on yksinkertaisesti: ei. Yksittäisten henkilöiden tarjoaman tai kanavoiman suojan sijasta jokaisen meidän velvollisuus on tulla pieneksi suojavoimaksi tässä ja nyt. Kukaan ei voi sanoa olevansa erityisasemassa ja kenenkään ei tarvitse ottaa yksin vastuuta koko maailmasta. Jokaisen meistä tulisi kuitenkin toteuttaa omaa tehtäväänsä tässä hetkessä katsomalla peiliin ja pohtimalla omaa osuuttaan. Kuten henkiset viisaudet jatkuvasti toistavat: vain tietoisuus ratkaisee. Miten sinä koet itsesi? Näetkö itsesi tämän maailman suojelijana? Kaiken ympärillämme olevan kivun ja kärsimyksen tärkeimpänä tehtävänä on saada jokainen meistä hereille, ja ryhtyä ponnistelemaan, jotta voimme tuoda esiin oman sisäisen suojelijamme.

Meidän tulee tarkkailla elämäämme, tekemisiämme, pyyntöjämme, ja on kysyttävä itseltämme: mitä en voi sallia tehtäväksi itselleni, millä tavoin voin rikkoa rajojani, ja miten voin tulla vahvemmaksi maailmamme suojelijaksi? Jokaisen merkittävän ajatuksen ja tietoisuuden tulee väistämättä löytyä syvältä sisältämme. Kun herätämme ajatukset ja kohotamme ymmärryksemme tasoa, se johtaa automaattisesti oikeisiin sanoihin ja tekoihin. Zohar tekee siis selväksi, ettei meidän aikanamme tule olemaan ainuttakaan sielua, joka olisi yksinään tämän maailman suojelija. Vastuu jakautuu meille kaikille. Kun tarpeeksi moni meistä näkee itsensä maailman suojelijana ja ottaa tehtävästä vastuun, tekee itsessään tarpeellisia muutoksia, ja pakottaa itseään oikeaksi tuntemaansa, vaikkakin ehkä pelottavaan ja epävarmaan suuntaan, silloin voimme tuoda todellista suojaa tähän maailmaan.

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel

OSA XXVI

Uuden maailman kynnyksellä universaaleja lakeja noudattaen

lämme aikaa, jossa jokainen meistä päätyy joka tapauksessa, jossain kohtaa omaa elämää tienristeykseen, josta voi valita, jatkaako kulkemista samaa vanhaa tietä pitkin – tietä, joka on jo täynnä kuoppia ja tuttuja ärsyttäviä kiviä, joihin aina kompastumme kerta toisensa jälkeen – vai lähteekö ensimmäistä kertaa siihen kirkkaampaan suuntaan, mihin sisimpämme on ollut jo pitkään halukas suuntautumaan, mutta mielemme alitajuiset ohjatut ja opitut pelot eivät ole antaneet sitä suurta askelta ottaa. Harmilliseksi tai jopa humoristiseksi tässä tekee sen, että kaikesta huolimatta valitsemme aina tuon ensimmäisen vaihtoehdon, koska ohjelmointi alitajunnassamme on niin syvään juurtunut – vuosituhansien ajan, niin että olemme oppineet tutun metaforankin sanoin ”valitsemme mieluummin tutun turvallisen hel-

vetin, kuin tuntemattoman taivaan”. Alitajuntamme kaipaa uudelleenohjelmointia ennen uskaliaiden uusien suuntien ottamista elämässämme. Jokainen heikkous on heikkoutta vain jos siihen liittyy pelkotiloja, joko tietoisessa mielessä, tai syvällä alitajunnassamme, tunnelukkojen tai traumojen muodossa. Heikkouksien voima menettää merkityksensä kun ihminen alkaa kohtaamaan itseään ja myöntämään heikkouksiaan itsellensä. Pelko katoaa ja meillä on mahdollisuus ottaa niskalenkki omasta nurjasta puolesta, mitä olemme pakoilleet koko ikämme. Näin saavutamme hedelmällisen maaperän omalle kehityksellemme, jossa vahvuudet ottavat vallan egon menettäessä otteensa pelonlietsonnassa. Ihmissielu pääsee kasvamaan täyteen potentiaaliinsa ja kehitys kohti itsevarmaa ja täydellistä minää voi alkaa. Täydellisyyttä voi

tavoitella ja täydellisyys näyttäytyy meille eri tavoin aina kehityksen eri vaiheista tarkasteltuna. Jokin keskeneräinen voi näyttäytyä täydellisenä tietoisuustason ollessa vielä kehitysvaiheessa, mutta tietoisuustasojen kasvaessa täydellisyys muuttaa muotoaan ja siirtyy aina kauemmaksi. Sielutasolla olemme täydellisiä sieluja, ja siksi täydellisyyden tavoitteleminen ei saisi olla tuomittua. Heikkous on häpeää niin kauan kuin meillä ei ole tarvetta kehittyä sillä sektorilla. Kehittymisen tarve syntyy vain oivallusten kautta. Olen huomannut, että oivallukset syntyvät tietoisuuden kasvun yhteydessä, eikä se aina tarkoita tiedon keräämistä, vaan alitajunnan kykyä luoda tiedosta sellaisia tietopaketteja, jonka tietoinen mieli voi ymmärtää. Se tulee ajan saatossa riittävän laadukkaan ajattelun ja itsensä haastamisen seurauksena. 11

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Universaali laki

Sari Sydänsävel OmaVoima -valmentaja, NLP Practitioner, Life Coach & Transformation Life Coach – Universaali tietäjä

Huojentavaa tässä kaikessa kuitenkin on se, että elämme juuri tänä Ikä: 38 vuonna aivan uudenlaisen energian Paikkakunta: Sastamala keskellä, joka on ihmiskeholle täysin uutta. Tietoisimmat sielut täällä tunYllä mainittujen lisäksi Sari Sydänsävel on nistavat energian universumin korhenkilökohtaisessa elämässään äiti. Sydänsävel on keimmaksi energiaksi, joka on nyt suorittanut maallikkona datanomin tutkinnon v. 2005. laskeutunut maan päälle kääntämään Kirjoittanut vaiherikkaasta elämästään kirjan Totuuden meidät ihmiset väkisin itseemme, jotTorvi - Yhden suomalaisen naisen elämäntarina. Ollut Facebook: facebook.com/ ta oppisimme rakastamaan itseämpienestä tytöstä lähtien erityisherkkä ja omannut sydansavel me rakkauden ulkoistamisen sijaan. vahvat kyvyt aistia. Lapsena haaveili nuorisopsykologin, Instagram: @sarisydan ja Universaali laki eli pyyteettömän ja laulajan ja näyttelijän urasta ensisijaisesti. Tänä päivänä @sydansavel ehdottoman rakkauden laki on kaikpitkän ja töyssyisen matkan tehtyään, on onnellinen kein pyhin laki, joka on pitkälti hyvin saadessaan tallustaa tätä huikeaa ihmiskokemus Kotisivut: www.sydansavel.fi samalla pohjalla kuin Suomen perusmatkaa aina uusien oppien siivittämänä. Sähköposti: tuslakimmekin toistemme arvostamiSari parantaa universaalilla alkulähteestä sydansavel@gmail.com tai sesta ja kunnioittamisesta lähtien. kumpuavalla rakkaudella, josta on kuultu huikeita sydansavel@protonmail.com Universaali laki ilmenee meidän parannustarinoita. Hänellä on omakohtaisen sielunmaiseman siveltimien vedosta, elämänsä, havainnointikykynsä ja itseopiskelunsa emmekä halua ulkoistaa omaa rakkauden tunnettamme ulkoituloksena menestyksekäs tietotaito valmentaa ihmisiä siin tekijöihin. Ympäristömme vain tulkitsee sisäistä maailmaamhallitsemaan mieltään, käsittelemään tunteitaan ja me ja tuottaa niitä kokemuksia, joita vedämme puoleemme. kuuntelemaan kehoaan. Sarilta ei puutu sympatiaa Taidokkaat sielunmaiseman siveltimen vedot ovat tehokkaimpia eikä empatiaa. Hän on iloinen ja energinen, mutta työkaluja kun haluamme muokata ulkoista maailmaa. Rakkaus samaan aikaan rauhan tyyssija. Sari tekee tällä hetkellä ulkoistetaan ulkopuolisiin tekijöihin liian usein. On totta, että auttamistyötä pääosin etänä, zoomin ja puhelimen paras indikaattori rakkaudelle on ulkoiset ilmentymät, mutta niivälityksellä, mutta koska Sarin maailmassa koronaa ei den paras muokkaustyökalu on ehdottomasti omat suuntavedot ole ollut ja Sari tietää tästä totuuden, on hän valmis omassa elämässämme. kulkemaan asiakkaan luokse ja vaikka Sarilla ei ole Universaalien lakien ”saapuminen” meidän elämään tarvittyötilaa, ovat asiakkaat tervetulleita hänen luokseen. see sopivan kasvualustan, eikä sitä voida saavuttaa ilman riittävää rohkeutta hypätä epämukavuusalueelle. Tässä se vanhan Sarin haave on saada ihmisen kokonaisvaltainen minän alitajuntainen pelko voi estää meitä kehittymästä ja saahyvinvointi paremmaksi, edistyneemmäksi ja vuttamasta jotain, mikä toisi meidät ympäristöön, jossa olisimme kehittyneemmäksi Suomen luontoa ja ihmisarvoja omien vahvuuksien kanssa omassa voimassamme. vapaasti kunnioittaen. Rakkauden ulkoistaminen ei välttämättä ole ongelma, mutta sen asteittainen sisäistäminen on suunta universaalien lakien ilmoitus pariin siirtymiseen. Omien rajavetojen puuttuminen elämässä on selvä linjaus siitä, että olemme pelkotilojen ohjailtavana, emmekä kykene seisomaan omassa voimassamme. Nojautuminen virran vietäväksi, altistaessa itsensä haavoittuvaksi on suurta rohkeutta, mikä mahdollistaa meidän itsevarmuuden kasvun. Itsevarmuus on suurin voima kun haluamme olla oman elämämme herroja, emmekä anna ulkoisten tekijöiden vaikuttaa tunnetiloihimme meille epäedullisella tavalla. Universaali laki ei pidä sisällään dualistista näkemystä positiivisesta tai negatiivisesta näkökulmasta, vaan epäedullisesta ja edullisesta näkökulmasta, joka alitajunnan näkökulmasta katsottuna muuttaa alitajunnan syvään juurtunutta ohjelmointia uniwww.homeopaatit.fi 12

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

versaalin lain ohjelmoinniksi, joka on jo pyyteettömän ja ehdottoman rakkauden kautta meille joka tapauksessa parhain mahdollinen ohjelmointikoodaus. Se saa meidät toimimaan jatkuvassa intuitiivisessa flow-tilassa, joka tarjoilee meille mahdollisuuden jatkuvaan edulliseen kehitykseen ja oppimiseen korkeammista värähtelyistä käsin, joka ihmiskokemuksen tasolla on struktuurimaisen tietoisuuden tasolla uusi ja tulevaisuuden näkökulmasta ehdottomasti paras mahdollinen oppimisen tila. Otamme askeleen lähemmäs universaalia lakia joka kerta kun uskallamme elää reunalla, eli epämukavuusalueella ilman pelkoa epäonnistumisen tuomista huonoista muistoista. Muistot ovat vain jälki mielessämme, ei todellisuutta. Voit kuvitella, että menetät muistisi, jolloin huomaat, että sinulla ei ole mitään syytä olla surullinen tai peloissasi niistä kokemuksista, joita on tapahtunut. Siksi olisi aiheellista antaa anteeksi muistoille, joita on päässyt kertymään meidän ja muiden ihmisten väliin, eikä anneta valtaa itse henkilöille, joihin nämä muistot keskittyvät. Emme siis halua antaa toiselle ihmiselle valtaa hallita tunteitamme, vaan otamme sen menetetyn vallan takaisin itsellemme ja ohjaamme aurinkolaivaamme kohti universaalin lain satamaa.

Uuden maailman kynnyksellä Uusi maailma ei anna enää mahdollisuutta meille toimia kuten olemme tottuneet toimimaan. Uudessa maailmassa me emme kykene ajattelemaan enää epäedullisella tavalla toisiamme, emmekä eritoten itseämme kohtaan, vaan sielumme ihmiskehoissamme pakottaa näiden energioiden alla meidät lähtemään muuntumaan siksi todelliseksi itseksemme, mitä

oikeasti olemme, nousten siihen voimaan ja rakkauteen, jota loistamme kaikkein korkeimmalta värähtelytaajuudelta.  Uusi maailma tuo itsessään jo mukanaan sitä energiaa meitä vastaan, jota universaali pyhä energia on pedannut meille puolestamme meidän ihmisten hakatessa luupäistä päätämme tiiliseinään, tajuamatta kuinka itseämme satutamme jatkaessamme päämme hakkaamista, valittaen, kuinka meitä sattuu – ja silti vain jatkamme sitä osaamatta lopettaa, koska olemme tottuneet niin tekemään ja meille on niin opetettu. Uusi maailma suorastaan tulee pysäyttämään ajan kokonaan ja tulemme kuin hidastetussa elokuvassa siirtymään sellaiseen aikaan, jossa kaikki tulee sujumaan kuin tanssi ja joka hetki, jos energia on järkkymässä vähääkään, tulee se muuntumaan kaikessa tasapainossaan jokaisen tasapainottoman henkilön itsensä kohdalta, vaikuttamatta epäedullisella tavalla meihin muihin, jotka olemme jo ennättäneet saavuttaa itsellemme sen kaikkein edullisimman tilan, jossa nautimme ihmiselämästä ikuisina sieluina. Uuden maailman kynnyksellä oleva sielu ei voi estyä siltä tosiasialta, että maailmankehitys on sidoksissa hänen oman sielunmaiseman kehittymiseen. On käynyt selväksi, että jopa heränneiden ihmisten tietoisuustaso on jumiutunut tiettyyn kehitystasoon ja jäänyt luuppaamaan jotain vanhaa ja voimakasta tunnelukkoa, mitä kollektiivienergia toistaa jatkuvastii hetkestä toiseen. Oman sisäisen ongelman ulkoistaminen ja sen vuoksi uhriutuminen aiheuttaa kehittymisen hidastumisen, mutta toisaalta myös polariteettisiltojen vahvistumisen ja oman kehityskaaren myöhemmän vahvistumisen myötä näiden ongelmien tasapainottuessa jossain elämän vaiheessa. On tärkeää, että pidämme oman tonttimme kunnossa jokaisessa kehityksen vaiheessa. Kun auttajasta

tulee autettu, ei maailmanparantaja voi olla avuksi yhteiskunnan lisäksi edes itselleen. Maailmanparantaminen on taitolaji, jossa oma jaksaminen ja yhteiskunnallinen kehitys ovat synkroniassa keskenään. Tässä kehitysvaiheessa ne individualistit, jotka ovat tulleet tänne kehittämään omien vahvuuksien kaltaisia asioita universaalin rakkauden pelikenttään, ovat heränneet taistelemaan tiettyjen asioiden puolesta. Osa väestöstä on vielä unessa, mutta sen aallon aktivoi kollektiivinen sosiaalinen tunnetila siinä vaiheessa, kun saavutamme riittävän korkean optimistisen vallitsevan maailmankuvan ainakin täällä Suomessa! Ja tästä syystä myös pelkopornoa harrastetaan hyvin voimakkaasti valtamedian suunnalta, jotta jäisimme junnaamaan tiettyyn tilaan, emmekä kehittyisi ja etenisi omassa voimassamme, nousten omaan korkeampaan potentiaaliimme. Mikä onkaan se lyhykäisin viesti maailmalle juuri tässä hetkessä kanavoituna? – Jos ette muuten uskalla, taistelkaa tienne omaan voimaanne, jonka olette ansainneet. Älkää enää sulloutuko niihin määrättyihin muotteihin, joihin teidät on uskoteltu kuuluvan, vaan nouskaa määrätietoisesti olemaan niitä todellisia sieluja, joita te olette. Niitä, joita tämä maailma tarvitsee, sillä teissä on voima, jonka tiedämme teissä olevan ja jota tämä maailma odottaa nousevan teistä jokaisesta. Rakkaudella, Sari Anneli ja Emil Swan (yllätyskolumnisti Sarin rinnalla)

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Noitaopisto

Pakanalliseen keskukseen

uomen Noitaopiston tarkoituksena on pakanallisen kulttuuri- ja kansanperinteen säilyttäminen ja esilletuominen sekä vanhojen tapojen, uskomusten ja perinteiden opettaminen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Ensimmäinen lukukausi on käynnistynyt 1.3.2022 etäopetuksessa. Jatkossa opetusta halutaan tarjota Pakanallisen keskuksen tiloissa. Mikäli Pakanallinen keskus saa hallintaansa Röykän sairaalan, Suomen Noitaopiston fyysinen toiminta siirtyy sinne. Noitaopiston avautumista on odottanut tuhatkunta kiinnostunutta ihmistä. Yleissivistävää opetusta tarjotaan muun muassa luonnon syklisyydestä, oman sisäisen äänen vahvistamisesta, energiahoitamisesta, tarot-korteista ja astrologiasta. Pitkän tähtäimen suunnitelma on järjestää ammatillista opetusta perinteisiin noidan ammatteihin. Valmistumisensa jälkeen opiskelija voisi työskennellä vaikka tarot-tulkitsijana, astrologina, energiahoitajana, ennustajana tai yrttihoitajana.

Mathilda ja Iina. Kuva: Claudia Sakkara

“Haluamme tuoda noidan ammatin takaisin suomalaiseen kulttuuriin. Kasvava kiinnostus niin kansanperinnettä kuin esoteerisia teemoja kohtaan näkyy jo sosiaalisessa mediassa ja alan pienyritysten lisääntymisessä. Tällä hetkellä kentältä puuttuu kattava koulutus, joka 14

tarjoaa paitsi tietopohjaa, myös ihmisille mahdollisuuden kokoontua yhteisen aiheen äärelle”, kertoo Suomen Noitaopisto ry:n puheenjohtaja Mathilda Isaksson, joka on idean alullepanija yhdessä Iina Lappalaisen kanssa. Noita on perinteisesti tarkoittanut tietäjää, näkijää ja parantajaa. Suomessa on vahva loitsimisen ja tietäjyyden kansanperinne, joten on luonnollista, että maailman ensimNoitaopistossa tarjotaan opetusta mäinen paikan päällä muun muassa luonnon syklisyydestä, opetusta tarjoava paoman sisäisen äänen vahvistamisesta, kanallinen oppilaitos energiahoitamisesta, tarot-korteista ja löytää paikkansa Suoastrologiasta. Kuva: Sysimaa mesta. Myöhemmin opistoon on tarkoitus lisätä kansain- lisia toimijoita yhteen myös monella välinen opintolinja. muulla tavalla. “Noita-sanassa on ollut pitkään kitkerä maku. Haluamme muuttaa tämän asian, elvyttää vanhaa tietäjäperinnettä ja tuoda sen nykyaikaan. Se kulkee käsi kädessä luonnon kunnioittamisen kanssa, joka on toinen kasvava kiinnostuksen kohde kaupungistumisen jälkeisessä Suomessa. Noitaopiston jonotuslistalle ilmoittautui muutamassa viikossa tuhat ihmistä ennen kuin tarkemmasta opetussuunnitelmasta tai toteutustavasta tiedettiin vielä mitään. Se kertoo aika paljon aiheen ajankohtaisuudesta”, Isaksson jatkaa. Pakanallisen keskuksen takana ovat Sysimaan yrittäjät Nina Sulkanen ja Elina Sjöblom. He ovat järjestäneet mm. Pakanalliset syysmessut vuodesta 2016 ja ovat koonneet pakanal-

“Röykän sairaalan rakennuskanta ja pihamiljöö sopisivat erinomaisesti Pakanallisen keskuksen monipuoliseen toimintaan. Keskukseen olisi tulossa Noitaopiston lisäksi pakanallinen kauppa, ravintolatoimintaa, länsimaista lääketiedettä ja funktionaalista lääketiedettä yhdistävä parantola-klinikka, majoitushuoneita ja erilaisia elämyksellisiä sisä- ja ulkoaktiviteetteja. Alueella tultaisiin järjestämään tulevaisuudessa myös paljon erilaisia tapahtumia”, kertoo Nina Sulkanen. Lisätietoja Suomen Noitaopisto www.noitaopisto.fi Sysimaa www.pakanallinenkeskus.fi

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

Kun synnyt sinua rakastetaan juuri sellaisena kuin olet - ilman ihmetekoja Kun kasvat sinusta on tultava jotakin suurta ennenkuin voit rakastaa itseäsi Keski-iässä huomaat että suuret teot ovat tekemättä -elämäsi silti tyydyttävää Kun olet vanha sinua rakastetaan puutteistasi huolimatta sellaisena kuin olet Ympyrä sulkeutuu Jotakin violettia / Liisa Karjalainen

Kuitenkin sinulle oli uskoteltu, että olit täydellinen. Vahvan itsetuntosi ansiosta saatoit kestää pienet takaiskut ja tappiot. Kuitenkin vähitellen jatkuvat kilpailut paremmuudesta alkoivat nakertaa itsetuntoasi. Miksi et pärjännyt muille? Voiko sinua rakastaa, ellet ole paras missään? Olet keskinkertainen. Pystytkö hyväksymään sen? Entäpä vanhempasi ja ystäväsi? Olet hyvä omana itsenäsi. Lause, jota et tänä päivänä kuule. Lause, joka pelastaisi päiväsi ja ehkä koko elämäsi. Sen sijaan saat kuulla puuttuvasta kunnianhimostasi. Sinun pitää parantaa taitojasi ja ulkonäköäsi. On loukkaus toisia kohtaan, ellet tyydy vain parhaaseen lopputulokseen. Olet pohtinut, miten tärkeää vanhemmille on saada esitellä lapsensa menestyneenä ja vauraana kansalaisena. Ovatko tavoitteet lasten omia vai heidän vanhempiensa asettamia?

Jatkuva opiskelu ei välttämättä johdu kyltymättömästä tiedonjanosta, vaan epätoivoisesta yrityksestä löytää itsensä tai tulla hyväksytyksi. Olet huomannut, että kauneusleikkauksille eivät ole menossa vaatimattoman näköiset ihmiset, vaan täydelliseen ulkonäköön tähtäävät. Nämä ihmiset löytävät itsestään aina uuden epätäydellisyyden, jonka haluavat korjata. Ehkä heidän pitäisi peilin sijasta tutkia sisimpäänsä. Olet ymmärtänyt miten vaikeaa on olla samanlainen kuin muut. Silti vielä vaikeampaa on uskaltaa olla erilainen. Tällöin sinun on tunnettava itsesi, puutteesi ja vahvuutesi. Ennen kaikkea sinun on osattava nauraa itsellesi. Kun uskallat nauraa itsellesi, voit antaa muiden nauraa mukana. Olet täydellinen sinä puutteistasi huolimatta ja varsinkin niiden takia.

Kirjoittajasta Liisa Karjalaisen kiinnostuksen kohteita ovat mm. lukeminen ja kirjoittaminen.

Täydellinen sinä Kun synnyit, olit täydellinen. Ihailevat katseet ympäröivät sinut. Sinulta ei puuttunut mitään. Milloin tämä kaikki muuttui? Muutuitko sinä vai ihmiset ympärilläsi? Ehkä koulussa huomasit, ettet ollut yhtä älykäs kuin toiset. Ehkäpä liikuntatunnilla huomasit olevasi muita kömpelömpi. Saatoit myös kadehtia luokkatoverisi kultaisia kiharoita.

Teen havaintoja ihmisistä, heidän käyttäytymisestään sekä elämästä ylipäänsä. Jotkut havainnoistani päätyvät aforismin tai runon muotoon. Mottoni: Jos kaiken oppii nuorena, mihin keski-ikää ja vanhuutta tarvitaan?

Violetti-trilogia Löytyy kirjastoista, Mediapinnan kautta sekä verkkokaupoista, myös englanninkielisenä.

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Henkisen kehityksen polku ja

henkisyys arjessa

Kun mieli tyhjenee arjen hälinästä ja huolista, kun ulkoiset merkitykset ja toisten ideat menettävät arvonsa, ihminen saavuttaa ajatuksissaan rajan, jonka takana etsinnät pysähtyvät ja rauha vallitsee. teksti anni kultajoki

lämme kiireistä arkea, ikään kuin meillä olisi edessä rajattomasti aikaa. Siirrämme usein tärkeitä päätöksiä ja tekoja hamaan tulevaisuuteen. Tekemättömät työt kasaantuvat ja stressi painaa. Mutta lopulta koittaa hetki, jolloin värit ikään kuin katoavat maailmasta, uusi päivä ei innosta, olosta tulee tukkoinen ja selittämätön kipeä tyhjyys valtaa mielen. Luovat ideatkin ovat kadonneet päästä kuin tuhka tuuleen, eikä ystävien seurassa jaksa hengailla kuten ennen. Silloin mieleemme saattaa tulvia kysymyksiä: Kuka minä olen? Miksi tulin tähän maailmaan? Mikä tarkoitus tällä kaikella oikeastaan on? Miksi kaikki tuntuu niin tyhjältä ja hyödyttömältä? Kehittymisen tarve ilmenee ja aktivoituu ihmisessä sitä mukaa, kun kaipaamme syvällisempää itsetuntemusta ja ymmärrystä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun ihmisessä herää aikomus tulla paremmaksi versioksi itsestään ja hän on valmis astu-

maan henkiselle polulle, usein johdatuskin astuu silloin kuvaan mukaan. Kuin itsestään vastaan tulevat oikeat ihmiset, hyödylliset kirjat, ja uusia mahdollisuuksia avautuu. Joskus astuminen henkisyyden polulle tapahtuu jonkun hätätilanteen, esimerkiksi onnettomuuden tai avioeron myötä. Siinä tapauksessa henkilö alkaa pohtia omaa kärsimystään: Miksi tarvitsen tätä kokemusta? Onko tämä omien valintojeni syytä? Sitten hän pyrkii muuttamaan elämänsä paremman laatuiseksi, ensisijaisesti tarkastelemalla suhdettaan itseensä ja lähiympäristöönsä. Joillakin henkistä heräämistä edeltää elämän pysähtymisen lisäksi suoranainen ihmeen kohtaaminen tai vaikka uskoon tuleminen. Aivan kuten Raamatun kertomuksissa apostolit aikoinaan seurasivat Jeesusta, koska he luottivat häneen ja näkivät hänessä suuren esikuvan paremmasta elämäntavasta Jumalan yhteydessä.

Nähdäksesi mikä inspiroi juuri sinua tulemaan paremmaksi, avaa sydämesi ja tarkkaile itseäsi avoimella mielellä. Jokaisella meistä on kaikki mahdollisuudet tulla henkisesti kehittyneeksi yksilöksi. Uusien oivallusten kautta pystymme toimimaan tietoisemmin ja vastuullisemmin; löydämme sisältämme rauhallisuuden vaikeissakin elämäntilanteissa; luomme harmonisia ja onnellisia ihmissuhteita. Henkinen kehitys ja rehellinen itsetutkiskelu vapauttaa energiatukoksia, jolloin saamme käyttöömme enemmän elinvoimaa, ja samalla enemmän energiaa tavoitteidemme ja unelmiemme toteuttamiseen. Tämä edistää elämistä sopusoinnussa itsemme ja maailman kanssa, niin että voimme herätä joka päivä hymyillen omalle sisäiselle valollemme ja säteillä sitä myös omaan ympäristöömme. Henkisen kehityksen tasoilla ei ole valmiita rajoja, vaan jokainen määrittelee itselleen tarvittaessa rajat

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

ja resurssit omia etsintöjään varten. Ihmisen henkisyys ilmenee yleismaailmallisten arvojen kunnioittamisessa, sekä hyödyllisiin tekoihin pyrkimisessä. Moraalinormeja kunnioittava henkilö noudattaa tiettyjä henkisiä arvoja ja tavoitteita. Hänen toimissaan havaitaan rehellisyys, hyväntahtoisuus, armollisuus ja myötätunto.

Henkisen kehityksen rooli kulttuurissa ja yhteiskunnassa Joskus henkinen ja kulttuurinen kehitys sekoitetaan toisiinsa, mutta niiden välinen ero on kuitenkin valtava. Kulttuurinen kehitys on pääasiassa kykyä kehittyä luovasti, inspiroitua taiteesta, ymmärtää sitä ja nauttia erilaisista taiteen lajeista. Henkinen kehitys puolestaan on ihmisen sisäisten, elämänkatsomukseen liittyvien ominaisuuksien ja periaatteiden kehittämistä, sekä hänen oman paikkansa ja missionsa ymmärtämistä elämässä. Henkisyys on oikeastaan samalla myös ihmisen kokonainen sisäinen maailma, joka ilmenee maailmankatsomuksen laajuudessa. Henkinen kehitys ei ole valmis tulos, vaan prosessi ja polku, jota pitkin edetään kohti korkeampaa tietoisuutta. Jokainen päivä on askel kohti parempaa itseä, henkisten ominaisuuksien lisäämistä, ja ympäröivän maailman kauneuden ja harmonian tuntemista. Henkiset oivallukset kantautuvat ajatuksiin myös muun muassa kirjallisuuden, kuvataiteen, kansanviisauden ja monenlaisten kulttuuriperinteiden kautta. Kulttuuri eri arvojen yhdistelmänä koskettaa syvältä. Hengelliset arvot täyttävät jokaisen yksilön elämän korkeammalla merkityksellä. Hengellisyyttä arvostavalla yhteiskunnalla on suuri tulevaisuus. Yhteiskunnan keskinäisen moraalin

määrää sen kaikkien jäsenten henkisyyden taso. Tämä totuus tunnettiin jo antiikin aikana, eikä se ole menettänyt merkitystään nykyäänkään. Henkisyys liittyy yhteiskunnan kehitykseen. Ihmisten henkinen kulttuuri ilmenee heidän suhteissaan muihin, sekä kasvatuksessa ja käyttäytymisessä ylipäänsä. Ihmisen korkeat moraaliset ominaisuudet ovat itseasiassa koko henkisyyden kehittämisen kulmakivi. Hengellisesti rikas ihminen erottuu aina joukosta myös tavallisessa arkielämässä. Yksilöiden henkisellä kehityksellä onkin kulttuurissa suuri rooli, koska sellainen yhteiskunta, jossa on paljon korkean henkisyyden omaavia ihmisiä, pystyy myös oikeasti luomaan kehittyneen kulttuurin, jossa ihmisten kesken vallitsee rauha ja sopusointu. Yhteiskunnan kehittyessä eri ryhmien sosiaalinen koostumus ja toiminta-alueet muuttuvat. Kulttuuria voi muodostua vain yhteiskunnassa, jossa on henkisyyden lähteitä. Vain henkilö, jolla on rikas henkinen maailma, voi edistää tällaisen kulttuurin kehitystä. Kielikin on henkinen rikkaus, joka vaatii huolellista huomiota. Kielen rooli kulttuurissa on erittäin suuri. Tämän päivän nuorten tulisi aina muistaa tämä. Taiteen vaikutus yhteiskunnan kehitykseen on valtava. Tutustumalla maailmankirjallisuuden ja -taiteen saavutuksiin, vierailemalla näyttelyissä, museoissa, teattereissa, tai jopa kuuntelemalla musiikkia voi edistää henkistä kehitystä. Ei ole sellaista henkilöä, johon taide ei jollain tavoin vaikuttaisi. Pitää vain antaa sille positiivinen vaikutusmahdollisuus. Taide antaa esteettisen nautinnon, täyttää elämän ilolla ja hyvyydellä. Merkitykselliset ja taitavasti luodut teokset rikastuttavat ihmisen henkistä maailmaa. Kirjalliset teokset esittelevät meille tietyn aikakauden ihmisten

elämän tuntemattomia puolia, ajatuksia ja tunteita. Musiikki puolestaan kohottaa mielialaa, herättää muistoja tai kokonaan uusia tunteita. Taideteosten kautta välittyvä tieto ihmisten elämästä on erittäin tärkeää. Tämä tieto on erilaista kuin se tieto, jonka löydämme historioitsijoiden tai taloustieteilijöiden teoksista. Taide paljastaa aikansa hengen syvimpiä ajatuksia ja aitoja tunteita, sekä auttaa meitä löytämään asioihin uusia näkökulmia. Ihminen ja hänen elämänsä, myötä - ja vastoinkäymisineen, ajatuksensa, tunteensa ja sosiaaliset suhteensa ovat tärkein asia taiteessa. Todellisen taiteilijan kuvissa sankarin luonne, käyttäytyminen, elämänkatsomus ja muut ominaisuudet ovat elävästi havaittavissa.

Kuinka aloittaa henkinen kehitys? Henkistä kehitystään voi toteuttaa monin eri tavoin, kuten esimerkiksi erikoiskirjallisuuden lukemisella, hengellisillä harjoituksilla (meditaatio, rituaalit, askeesit), fyysisillä harjoituksilla (jooga, hengitystekniikat, vierailut pyhäköissä ja voimapaikoissa). Ei kannata unohtaa myöskään henkisyyttä arjessa, kuten terveellisen ruuan valmistamista, kodin huolellista siivoamista, itsesi ja läheistesi rakkaudellista kohtelemista jne. Kaikki tämä vie kehitystä yhtä lailla eteenpäin. Lausu ystävällisiä ja lohduttavia sanoja, jätä puheestasi pois tuomitseminen, tyytymättömyys, panettelu ja kirosanat. Tulet huomaamaan, kuinka energiatasosi nousee jo pelkästään elämän kauniisiin ja positiivisiin asioihin keskittymällä. Ihmisten polut voivat olla erilaisia, mutta niiden kaikkien tarkoitus on epäilemättä johtaa kohti ihmisen parhaiden ominaisuuksien henkilökohtaista heräämistä ja voimistamista. 17

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Tunne itsesi Tutki omia parhaita ja myös pimeitä puoliasi. Ole rehellinen ja rohkea. Älä kiirehdi hakeutumaan gurujen, shamaanien, meedioiden tai selvänäkijöiden luo. Sen sijaan koita löytää tai perustaa säännöllisesti kokoontuva kehityspiiri, jossa samalla tasolla olevat henkiset etsijät peilailevat kokemuksiaan ja pohdintojaan rakentavasti ja hyvässä yhteishengessä. Myös kristillisen seurakunnan rukouspiiri voi olla hyvä tuki ja apu.

Lue kirjallisuutta Lukeminen kannattaa aina, vaikka kyseessä ei olisikaan varsinaisesti hengellinen kirjallisuus. Etsi käsiisi kirjoja, joiden aiheet puhuttelevat ja herättävät uteliaisuutta, siis sellaisia kirjoja, joiden avulla uskot voivasi kehittyä tai

löytää vastauksia omiin kysymyksiisi. Jatkuva uteliaisuus, elävä mieli ja tiedonkaipuu pitävät aktiivisena elämässä, ja opit samalla jatkuvasti uutta.

Meditoi tai rukoile Riippuen omasta uskonnostasi tai elämänkatsomuksestasi, meditaatio ja rukoilu ovat tärkeitä hiljentymisen ja rentoutumisen hetkiä, jolloin huomio keskitetään omaan sisäiseen maailmaan, ja/tai kurottaudutaan samalla kohti Korkeinta. Nämä hetket tervehdyttävät niin mieltä kuin kehoakin ja kehittävät keskittymiskykyä, josta on hyötyä lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Jos meditaatio on sinulle ennestään vierasta, niin esimerkiksi YouTubesta löytyy (myös suomen kielellä) monia ohjattuja rentoutumisharjoi-

tuksia, opastusvideoita sekä kaunista taustamusiikkia meditaatiohetkiin. Rukoilu lähtee jokaisella purkautumaan vapaasti (omin sanoin tai ajatuksin) omasta sydämestä, eikä siihen välttämättä tarvita mitään kummempaa ulkopuolista ohjausta. Korkein rakastava Jumala kyllä kuulee ja ymmärtää kaikki vilpittömät rukoukset, jotka ihminen Hänelle lähettää.

Kokeile hyväntekeväisyyttä Auttaminen kehittää myötätuntoa ja opettaa meille ehdotonta rakkautta. Auta siis apua tarvitsevia ihmisiä tai eläimiä, kun tunnet siihen sydämessäsi aitoa kehotusta, niin saat kokea miten hyvät tekosi heijastavat takaisin syvää tyytyväisyyttä ja iloa niiden puolesta, kenen elämään vaikutat, siitä huolimatta vaikka itselläsikin olisi samaan aikaan jostain syystä vaikeaa.

Lähipiiri – löydä heimosi Kehitymme ihmisinä parhaiten ja kokonaisvaltaisimmin vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ei siis ihme, että Intiassa sanotaan: Haluatko todella tuntea jonkun henkilön? Horjuta häntä. Ihminen on kuin astia: millä hänet on täytetty, se alkaa roiskua ulos. Vaikeinta onkin aidosti näyttää henkisiä ominaisuuksiasi lähimpien ystävien kanssa, juuri sosiaalisista hyödyntavoittelusyistä johtuen. Niinpä tehdessään henkisiä harjoituksiakin ihmiset usein siirtävät huomionsa Korkeimman palvontaan, unohtaen samalla, että hiukkanen Korkeinta on sekä meissä itsessämme, että ympärillämme olevissa ihmisissä. Jumalallinen rakkaus virtaa lävitsemme, kun uskallamme näyttää parhaat puolemme toisille, kun avaudumme an18

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

tamaan ja vastaanottamaan rakkautta sekä viisautta. Ole yhteydessä ihmisiin, jotka ovat mielestäsi saavuttaneet korkeamman tason tietoisuudessa, joilta voit oppia jotakin aidosti hyödyllistä. Ystäväpiiri tunnetusti vaikuttaa niin arvomaailmaan, kuin maailmankuvaankin. Voimme tukeutua ystäviemme kokemuksiin ja pohtia asioita yhdessä. Kun olemme kosketuksissa ulkomaailman kanssa, ja jaamme ilomme ja surumme toisten kanssa, ymmärrämme paremmin kaiken olevaisuuden ykseyden merkityksen. Hyväksymme elämän sen monimuotoisuudessaan, eläen sitä aktiivisesti luovassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Kuinka seurata henkisen kehityksen polkua? Mitkä ovat ne indikaattorit, joiden avulla ihminen voi varmistaa, että hän on oikealla tiellä ja kehittyy henkisesti? Kuinka voi tietää, että henkinen kehitys on pysähtynyt, tai ihminen on jossain kohdassa eksynyt omalta polultaan? Henkistä kasvua tapahtuu, kun ihmisen suhtautuminen elämään ja muihin muuttuu yhä positiivisemmaksi, parantaen elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Hän yrittää ymmärtää paremmin toisia ihmisiä ja maailman tapahtumia, tuomitsematta itseään tai muita tehdyistä virheistä. Myös jokapäiväisessä elämässään (kotona, töissä, yhteiskunnassa) hän yrittää noudattaa jumalallisia ikuisia lakeja. Henkinen kehitys pysähtyy sillä hetkellä, kun ihminen alkaa jatkuvasti syyttää muita ongelmistaan tai epäonnistumisistaan. Ihminen ei pääse eroon ongelmista, jos hän ei vapauta itseään antamalla anteeksi. Siksi kaikki henkiset käytännöt opettavat niin paljon anteeksiantamisesta ja rakkaudesta.

Kuinka voittaa omat paheensa? Yksi vaihtoehto on etsiä niitä korvaavia, mutta vähemmän haitallisia asioita. Paheeseen keskittymällä, tai sitä vastaan ankarasti taistelemalla se saa helposti yhä enemmän energiaa ja kasvaa entistä suuremmaksi. Siksi on tärkeää kehittää itsessäsi positiivisia ominaisuuksia ja tehdä hyviä tekoja, niin jossain vaiheessa vastavoima voittaa paheen. Kun ihminen kasvaa henkisesti ja oppii läksyjä, sekä kasvattaa samalla omaa ymmärrystään, paheet jäävät vähitellen pois uusien parempien ominaisuuksien mukana.

Kuinka pysyä tasapainossa henkisen ja fyysisen maailman välillä? Valitettavasti useat ihmiset aloittaessaan henkiset harjoitukset lukittautuvat omaan kuplaansa ja vieraantuvat ns. normaalista elämästä. Mutta jos meille on kerran annettu mahdollisuus olla ihmisinä maan päällä, eikö meidän pitäisi käyttää tätä mahdollisuutta ja elää elämää tässä fyysisessä ulottuvuudessa, pakottamatta itseämme väkisin toiseen todellisuu-

teen ennen määrättyä aikaa? Jos henkilö luopuu maallisesta elämästä palvellakseen muita, kuten esimerkiksi nunnat tekevät, tilanne on täysin erilainen. Ihminen uhraa henkilökohtaisen elämänsä palvellakseen Jumalaa ja ihmiskuntaa. Vain ne sielut, jotka siihen kutsutaan, ottavat tällaisen askeleen. Silloin kun nämä sielut saavat kutsun palvella tällä tavoin Jumalaa, he eivät epäile hetkeäkään, että kutsu tuli Jumalalta. Tällaisia ihmisiä ovat olleet vaikkapa äiti Teresa, isä Pio, pyhä Teresa Avilalainen ja monet muut. He kaikki olivat syvästi henkisiä ihmisiä, mutta silti jokainen heistä suoritti myös maallisia velvollisuuksia. Henkisissä harjoituksissa ihmisen energiakeskusten eli chakrojen avaamisen, astraalimatkojen yms. asioiden pitäisi tapahtua asteittain ja luonnollisesti, kun ihminen on valmis johonkin sellaiseen, eikä voi vahingoittaa kyseisessä toiminnassa itseään tai muita. Miksi sitten niin monet henkistä polkua kulkevat henkilöt kuitenkin yrittävät aktiivisesti avata chakroja erilaisten itämaisten harjoitusten avulla, tai saada henkimaailmasta runsain määrin selvänäköistä tietoa tulevista tapahtumista? Jos henkilö seuraa oikeaa henkisen kehityksen polkua, hän ei välttä19

Äär e t ön І maaliskuu 2022

mättä edes yritä ottaa itse yhteyttä henkimaailmaan, koska hän tietää, mille riskeille hän on silloin alttiina. Aktiivinen kommunikointi ja vastaanottavainen, tarkkaileva asenne ovat eri asioita. Korkeammat voimat valitsevat itse, milloin ottavat yhteyttä henkilöön, mutta sillä hetkellä kun sellaista tapahtuu, meidän tulisi olla hyvin kriittisiä ollaksemme varmoja, mikä henkiolento on ottanut yhteyttä ja millä motiivilla. Astraaliolennot (usein enkeleinä esiintyvät) ovat yleensä erittäin halukkaita kommunikoimaan ihmisten kanssa, mutta he eivät suinkaan aina toimi hyvillä tarkoitusperillä. Jos joutuu tähän lumoavaan ansaan, astraaliolennot voivat alkaa manipuloida ihmistä salakavalasti kulkemaan aivan väärään suuntaan. Ei kaikki mikä näyttää hyvältä henkimaailman toiminnalta, ole silti aina suinkaan aidosti hyvää. Oikeat henkimaailman opettajat harvoin puhuvat paljon. He saattavat esittää vain muutaman sanan kerralla, jotka riittävät. Kun he näkevät, että olet ymmärtänyt heitä ja toimit Jumalan tahdon mukaisesti (maailmankaikkeutta palvelevalla tavalla, kaikkien korkeammaksi parhaaksi), silloin ei ole tarvetta jatkuvalle yhteydenpidolle. Heti kun he näkevät, että et huomaa lempeää ohjausta tai teet jotain väärin, he antavat merkin tai jopa käyttävät ääntään. Astraaliolennot eivät kutsu epäitsekkäästi palvelemaan Jumalaa ja ihmiskuntaa. He jopa selittävät varsin loogisesti, miksi näin ei kannata tehdä ja miksi ihmisten palvelemisesta on oikein vaatia myös rahaa. Usein ihmiset, jotka väittävät omaksi elämäntehtäväkseen muiden palvelemisen, sanovat, että toisten on maksettava tietty rahasumma energianvaihdosta. Tässä on selvä ristiriita. Palvelulle hinnan asettaminen ei ole kiellettyä, mutta silloin se ei varsinaisesti ole pyyteetöntä palvelemista, vaan hinnoiteltujen palvelujen tuottamista. Ihmiset sekoittavat nämä kaksi käsitettä: palvelemisen 20

ja palvelujen tuottamisen. Alemman henkitason olennot kertovat mielellään, kuinka ihminen voi lisätä omaisuuttaan ja aineellista hyvinvointiaan, jos hän tottelee kiltisti. Jos antaa periksi tälle kiusaukselle, voi joutua henkien uhriksi ja alkaa palvella pimeyden voimia. Tällöin ihmisen henkinen kehitystaso luonnollisesti laskee, kunnes pelastavat vastavoimat toivon mukaan puuttuvat peliin, ennen kuin petollisten henkien eksyttämä henkilö ajautuu lopullisesti tuhoon johtavalle tielle.

Henkisen kehityksen konkreettiset hyödyt Tietoisuuden lisääntyminen Henkilö lakkaa pettämästä itseään ja päättää päästä eroon elämänsä illuusioista ja on valmis kohtaamaan todellisuuden, olipa se käytännössä kuinka pelottava tahansa. Hän antaa anteeksi itsensä ja muiden ihmisten epätäydellisyyden ja sitä kautta hyväksyy tämän maailman. Tapahtuu vapautuminen. Ihminen ymmärtää omien sekä muiden tekojen syyt ja seuraukset. Hän saa rohkeuden olla vilpitön paitsi ympärillä olevien, myös ennen kaikkea itsensä kanssa.

Ehdoton rakkaus Ehdoton rakkaus on jotain, mitä vanhemmat tuntevat lapsiinsa, kun rakastavat näitä ehdoitta; ei sen vuok-

si, että he ovat tietynlaisia, vaan sen takia, että he ovat olemassa. Henkisesti kehittynyt ihminen oppii rakastamaan maailmaa ja elämää kaikkine puutteineen, kaikesta huolimatta. Empatia, sympatia ja myötätunto kehittyvät hänessä.

Usko Kuten tiedämme, muutosprosessi lähtee uskosta siihen. Kaikki onnistumiset loppujen lopuksi alkavat lujasta uskosta. Muistatko vetovoiman lain? Kun viritämme mielemme tietylle asialle, kun ravitsemme sitä positiivisella energialla ja uskomme siihen lujasti, niin ennemmin tai myöhemmin vedämme tuon asian elämäämme. Kysymys on paljolti omasta ajatusmaailmastamme. Ihmisen on mahdollista saavuttaa täysi potentiaalinsa uskoen, että häntä kannustetaan, hänestä pidetään huolta ja maailmassa on olemassa maaginen ulottuvuus, jonka varaan voi laskea paljon.

Sisäinen tasapaino Tätä tilaa kutsutaan luultavasti nirvanaksi. Kun ei ole ahdistusta, ärsytyksen ja avuttomuuden tunnetta, syyllisyyttä, surua ja häpeää. Ihminen on ikään kuin täynnä miellyttävää lämpöä, joka säteilee tyytyväisyyden, rauhallisuuden ja luottamuksen olotilaa. Kun ei ole kiireellistä tarvetta tyydyttää mitään tarvetta. Tätä olotilaa on mahdotonta saavuttaa kerralla ja pysyä siinä jatkuvasti, koska maallinen

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

elämämme on täynnä erilaisia tapahtumia ja yllätyksiäkin silloin tällöin. Tämä olotila on useimmilla kuitenkin tavoitteena, ja kulkemalla henkisen kehityksen tietä opit palaamaan siihen aina kun haluat.

Parempi terveys Henkisyyttään kehittävä ihminen kehittää samalla myös fyysistä terveyttä, ja hänestä tulee vähemmän altis sairauksille. Sisäisen maailman tasapaino heijastuu fyysiseen tilaan. Oletko kuullut sellaisesta käsitteestä kuin psykosomatiikka? Tämä on suunta psykoterapiassa, joka tutkii ihmisen tunteiden ja hänen terveytensä välistä yhteyttä. Toisin sanoen lähes kaikki sairautemme syntyvät patoutuneista tunteista, stressistä ja muista vaikeista tilanteista, joista emme voineet selviytyä. Silloin negatiivinen tunne-energia ohjataan syvälle itseensä, ja lopulta se alkaa tehdä tuhoja kehossa. Siksi negatiiviset tunteet onkin hyvin tärkeää päästä purkamaan, ei muita pahoinpitelemällä, vaan positiivisin toimintatavoin.

Tasapainoisemmat ihmissuhteet

Elämän tarkoitus selkenee

Kun ihminen on tasapainoinen ja henkisesti tietoinen, hän pystyy rakentamaan harmonisia suhteita muihin ihmisiin. Hän ymmärtää muita laajemmin ja syvemmin ja ratkaisee luontevasti monimutkaisiakin konfliktitilanteita. Hän pystyy yhteistyöhön ja muut viihtyvät hänen seurassaan. Hänen henkilökohtainen kasvunsa voi toimia myös positiivisena esimerkkinä muille, ilman että ihminen itse asettautuu opettajan tai ihmeellisen gurun rooliin.

Jokaisen henkisen etsijän perimmäinen kysymys on: Kuka minä olen? Täyttymyksen saavuttaakseen on tärkeää löytää oma todellinen minä ja oma elämäntehtävä. Jokaisen etsinnät tapahtuvat omalla tavallaan, mutta ensin täytyy oppia tuntemaan itsensä – todellisen itsensä. Oman elämäntehtävän etsintä antaa motivaatiota elämään, jotta kohtalon iskuista huolimatta olisi joka kerta voimaa nousta ylös ja jatkaa valon polkua eteenpäin.

Onnellisuus lisääntyy

Kuolemanpelko häviää

Sen seurauksena, että henkilö tulee tietoisemmaksi, huolehtii terveydestä ja elämänsä laadusta paremmin, ja lopulta saavuttaa elämässään harmonian, hän tulee vihdoin onnelliseksi. Ja mikä parasta, tämä onnellisuus kumpuaa hänen sisältään! Hän muuttuu luovemmaksi ja tuottavammaksi, eikä enää stressaannu helposti.

Vaikka kuinka haluaisimme joskus välttää tätä aihetta, henkinen kehitys kuitenkin auttaa ihmistä tulemaan toimeen myös kuoleman kanssa, ymmärtämään oma rajallisuutensa ja toisaalta avaamalla näkymät elämän jatkumiseen fyysisen kehon kuoleman jälkeen. Oppi henkimaailmasta ja sen lainalaisuuksista auttaa näkemään koko olemassaolon paljon laajemmin, ja antaa syvää lohdutusta silloin kun kohtaamme läheisen poismenon.

Lopuksi Toivottavasti tämä artikkeli auttoi hahmottamaan, mitä on henkinen kehitys, ja miten astuminen henkiselle polulle tapahtuu. Ehkä tekstissä esitetyt päämäärät ja ihanteet tuntuivat äkkiseltään kovin korkeilta ja kokonaisuutena ajatellen tavalliselle ihmiselle lähes mahdottomilta saavuttaa, mutta tarkoitus onkin vain esittää tiivistelmä tästä hyvin laajasta henkisestä elämänkentästä, jotta juuri Sinä, hyvä lukija, voisit päästä alkuun tai eteenpäin asian omakohtaisessa toteuttamisessa. 

Äär e t ön І maaliskuu 2022

nfieldin i k n e h ä r äy h [Poltergeist]

(saks. polter 'melu' + geist 'henki', suomeksi myös räyhähenki tai meluhenki, vanhoissa kirjatuissa tapauksissa myös piru) on paranormaalina pidetty ilmiö, jolle on tunnusomaista esineiden liikkuminen ja erilaiset ääni-ilmiöt, jotka tapahtuvat ilman havaittavaa tai pääteltävissä olevaa aiheuttajaa. (Wikipedia)

teksti aleksi lehtinen

Hodgsonin perhe, Peggy ja lapset.

li vuosi 1977. Enfieldissä, Lontoon hiljaisella esikaupunkialueella, osoitteessa Green Street 284 sijaitsevassa talossa eleli näiden kertomieni tapahtumien ajankohtana 47-vuotias Peggy Hodgson perheineen. Peggyllä oli neljä lasta: 12-vuotias Margaret, 11-vuotias Janet, 10-vuotias John ja nuorimmaisena 7-vuotias Billy. Kolme perheen lapsista elelivät kotona Peggyn kanssa, kun taas John oli jo joitakin vuosia ollut sijoitettuna sisäoppilaitokseen suorittamaan koulunkäyntinsä siellä, kävi kotona vain lomilla ja joinakin harvoina viikonloppuina, kun onnistui puhumaan itselleen muutaman vapaapäivän kuukaudessa. Peggy oli noin kolme vuotta aiemmin eronnut lastensa isästä ja al22

kanut totuttelemaan ajatukseen yksinhuoltajuudesta. Hän oli hiljainen ja olemukseltaan vaatimaton nainen, mutta luonteeltaan hyvin vahva, aivan kuin eräänlainen perhettään suojeleva leijonaemo. Peggy työskenteli säntillisesti, ahkerasti, armotta itseään kohtaan, unohtaen usein kokonaan paineen alla oman hyvinvointinsa. Ainoa

Peggyn tavoite elämässä tuntui olevan pitää perheensä pinnalla taloudellisesti vaikeina aikoina. Naisen fyysinen ja henkinen terveys oli äärirajoilla jatkuvasti. Tämä kaikki tuntui myös pitävän koko perheen arkista hyvinvointia jatkuvalla rasituksella. 31. elokuuta 1977 Noin klo 21.30 kun Margaret, Janet ja Billy sekä kotona myös käymässä ollut John olivat siirtyneet vuoteisiinsa ja käymässä yöpuulle, kuului lastenhuoneesta alakertaan laahustavaa ääntä. Peggy meni katsomaan hieman

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

nuorekkaan näköinen, ja ulkonäkönsä perusteella kukaan ei voisi uskoa, että hän oli 20-vuotiaan pojan äiti.

Hodgsonin perheen lapsia.

kiukkuisena yläkertaan, eivätkö lapset olleetkaan vielä nukkumassa sovitun mukaisesti. Edellisenä iltana lapset olivat Peggyn mielestä kuin tekosyynä keksineet, että heidän sänkynsä oli kuulemma “heilunut” rajusti, kenenkään kuitenkaan koskematta siihen. Janet oli hädissään pyytänyt äitiään viemään alakertaan lastenhuoneessa olleen tuolin, joka oli kuulemma jotenkin pelottavasti kolissut, kuin jokin näkymätön asia olisi sitä “keinuttamalla” hakannut lattiaa vasten. Peggy ei ollut sitten enää jaksanut kuunnella lastensa selittelyjä, vaan vienyt tuolin alas olohuoneeseen. Juurikin noista “tekaistuista” selityksistä ja tapahtumista johtuen, Peggy oli alkanut saada tarpeekseen lastensa iltaleikeistä, eikä enää aikoisi jaksaa samaa rumbaa toista iltaa peräkkäin. Laahausääntä yläkertaan selvittämään saapunut Peggy laittoi lastenhuoneeseen valot päälle, ja näytti siltä että jokainen hänen neljästä pienokaisestaan oli rauhaisasti peiton alla. Kun Peggy sammutti valot ja oli lähdössä takaisin alakertaan, hän säpsähti. Hänen selkänsä takaa kuului kuin tohveleiden askeleista tulevia laahausääniä. Peggy pelästyi ja painoi katkaisijasta takaisin valot päälle. Silloin nuo äänet lakkasivat. Peggy ajatteli kuulleensa omiaan, mutta päätti vielä varmistaa,

ja katkaisi valot taas. Taas kuului laahausääntä. Peggy painoi valot päälle kolmannen kerran ja kävelyn äänet hiljenivät. Hän itse seisoi keskellä huonetta, ja pelosta kankeina olevat lapset katsoivat sängyistään äitiään. Kukaan perheen jäsenistä ei hädissään saanut sanaakaan suustaan. Sitten alkoi koputtelu. Jokin koputteli lastenhuoneen seinien takana. Koputuksen aikana lastenhuoneen oven vieressä olleesta lipastosta lensivät laatikostot suoraan keskelle huoneen lattiaa, noin 45 sentin päähän lipastosta. Koko perhe tuijotti lipastoa, eikä tahtonut uskoa millään näkemäänsä. Peggy Hodgson työnsi tuolloin lipaston takaisin vasten seinää ja taas se liikahti, tällä kertaa seinästä kohti huoneen keskikohtaa. Peggy yritti työntää lipastoa vielä kerran takaisin seinää vasten, mutta nyt se ei enää liikahtanut minnekään. Paniikin ottaessa jokaisen perheen jäsenen valtaansa, he yhdessä juoksivat ainoastaan pyjamat päällään turvaan naapurissa asuvien hyvien ystäviensä, Vic ja “naapurin Peggy” Nottinghamin, sekä näiden kotona käymässä olleen jo aikuisen poikansa Garyn luo, koska näkivät näillä olleen valot päällä. Joitakin yksityiskohtia Nottinghameista: Vic oli reipas ja ilomielinen kaveri, joka ammatikseen rakenteli kattoja. Peggy oli ikäisekseen hyvin

Kun Hodgsonit kertoivat Nottinghameille juuri äsken sekä edellisenä iltana kotonaan tapahtuneet asiat, Nottinghamit luonnollisesti hieman epäilivät erikoisen kertomuksen paikkaansapitävyyttä ja ajattelivat, oliko naapurin Peggy lapsiensa kanssa mennyt nyt aivan sekaisin. Mutta joka tapauksessa Nottinghamit päättivät tulla Peggy Hodgsonin ja hänen lapsiensa kanssa katsomaan naapuritaloon, josko hekin pääsisivät todistamaan jotain eriskummallista. Koko joukon sisään astuessa, koputus alkoi talossa taas ja tällä kertaa se ei tuntunut tulevan ainoastaan seinistä, vaan kiersi jopa kokonaisia huoneita, lattioista seinien kautta kattoon asti. Sen kuulivat hyvin selvästi Hodgsonien lisäksi myös heidän naapurinsa. Vic Nottinghamin sanojen mukaan kolkutukset tuolloin kuulostivat aivan siltä, kuin jokin taho olisi seurannut häntä ja hänen perhettään. Hänen kokeillessaan seiniä siitä kohtaa mistä koputus kuului, hän tunsi seinän hieman heiluvan. Vic Nottingham tarkasti tilanteen myös kaikkialta talon ulkopuolelta, mutta missään lähitienoilla, mistä ääni olisi voinnut kuulua ei ollut merkkiäkään häiriötekijästä. Tietämättöminä ja avuttomina, miten muutenkaan voisivat Nottinghamit naapureitaan auttaa, he ottivat tuona samaisena yönä yhteyttä poliisiin, toivoen että nämä tulisivat saamaan asiaan pikaisesti edes jonkinlaisen selityksen. Konstaapelit Heeps ja Hyams saapuivat talolle yhden aikoihin yöllä. Konstaapeli Heeps on maininnut kyseisen yön tapahtumista raportissaan seuraavaa (suomennos on sanantarkasti tehty hänen lausunnostaan): 23

Äär e t ön І maaliskuu 2022

“Torstaina 1. syyskuuta 1977 klo kuulin lisää koputuksia, tällä kertaa ne löytänyt mitään, mikä olisi selittänyt 01.05 kuuluivat eri seinän takaa. Tuolloinkin tuon kummallisen liukuvan kaltaisen Olin palveluksessa yövuorossa kier- ne olivat tarkalleen neljä koputusta. liikkumisen. Myöskin kokeilin lasten roksellani, kun sain viestillä hälyKollegani Hyams ja Nottingha- marmorikuulalla, oliko huoneen lattyksen mennä käymään osoitteessa min perheen isä Vic poikansa Garyn tia kenties jollain lailla kalteva, mutta Green street 284, Enfieldissä. Menin kanssa tutkivat perusteellisesti ta- kuula pysyi paikallaan, eli lattia oli aitähän kyseiseen osoitteeseen par- lon seinät, vesiputkistot, jääkaapin ja van suora. Mitään muuta erikoista ei tiokollegani konstaapeli Hyamsin patterit sekä talon vintin läpikotaisin onneksi enää tuona iltana sattunut, kanssa. Taloon sisälle päästyämme löytämättä kuitenkaan yhtään mitään sillä minun järkevä mieleni ei ehkä olohuoneesta olisi enempää vastaani tuli sekä tuonkaltaisuuksia kestänyt. PaHodgsonin perhe, joka kyseistä hoittelimme, ettemme voineet taloa asutti, että kyseistä Hodgsoheidän naapurinsa Vic Nottingham nien perhettä tällä kertaa heidän vaimonsa Peggyn hädässään tämän ja heidän aikuisen poikansa Garyn enempää auttaa kanssa. Nuo kaikja lähdimme pois ki mainitsemani paikalta.” Hodgsonit ihmiset seisoivat päättivät peloisjostain kumman taan huolimatta syystä olohuoneessa liikkumatjäädä kuitenkin ta laisinkaan paikotiinsa yök si, koiltaan. Hetken vaikkakin Nottinghamit heitä päästä talossa Peggy Hodgson lapsineen Nottinghamien kanssa. rauhoitellakseen asuvan perheen tarjosivat peräiti Peggy Hodgson kertoi minulle useiden eriskum- erikoista äänen synnyttäjään viittaa- heelle yösijan kodistaan. mallisten ja selittämättömien asioi- vaa, itse jäin tuolloin talossa asuvien Hodgsonit leiriytyivät eteisaulaan, den tapahtuneen talossa muutaman Hodgsonien kanssa olohuoneeseen. jossa he tulisivat yhdessä perheenä viimeisimmän vuorokauden aikana ja Perheen äiti Peggy sammutti jälleen nukkumaan muutamat seuraavat yöt. he uskoivat, että talossa vainosi hei- huoneesta valot, tuolloin kuulimme tä jokin henkimaailmasta riivaamaan lattiasta erikoista kopinaa ja laitoim- Syyskuussa 1977 poliisin vieraitullut olento. Silloin minä ja konstaa- me valot takaisin päälle. Tuolloin per- lun jälkeen sekä Hodgsonit, että heilpeli Hyams astuimme myös sisään heen vanhin poika osoitti ällistyneenä lä usein noina aikoina kyläilemässä tuohon kyseiseen taloon ja olohuo- erästä tuolia, joka oli paremman tilan käyneet naapurissa asuneet Nottingneeseen, jolloin talon emäntä Peggy puutteessa asetettu sohvan vierelle. hamit olivat molemmat tahoillaan Hodgson sammutti huoneesta valot. Katsoimme kaikki osapuolet tuolia kokeneet tuossa henkimaailmallisesti Tuona samana sekuntina kuulimme kohden ja huomasimme, että se hei- aktiivisessa talossa hyvinkin erikoisia minä ja kollegani seinien takaa erään- lahteli voimakkaasti jalkojensa varas- asioita, kuten esimerkiksi itsestään laisia voimakkaita koputuksen ääniä. sa. Sitten näin omin silmineni, kuinka ilmassa lenteleviä LEGO-palikoita ja Nuo äänet kuulostivat tuolloin tule- tuo sama tuoli liukui olohuoneen lasten leikeissä olleita marmorikuulia. van naapuriasunnon, Nottinghamin lattian poikki kohti keittiön seinää, Nuo olivat pieniä esineitä, mutta hyperheen puolelta. Kuulimme tuona sen jälkeen se liikkui vielä noin 120 vinkin ikäviä sattuessaan osumaan johetkenä neljä voimakasta koputuksen senttiä ja sitten pysähtyi eriskum- honkin lähistöllä olevaan ihmiseen tai ääntä ja sitten taas syvää hiljaisuutta. mallisesti paikoilleen. Tarkistin itse särkyvään esineistöön. Vic NottingNoin kaksi minuuttia myöhemmin henkilökohtaisesti tuolin, mutta en hamin appiukon herra Richardsonin 24

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

Graham Morrisin LEGO-palikkakuva.

kokeillessa nostaa yhden noista lentäneistä marmorikuulista Hodgsonien lattialta, hän huomasi tuon kuulan olleen jostain kumman syystä lämmennyt aivan polttavan kuumaksi, niin ettei sitä oikeastaan kyennyt pitämään kädessä hetkeäkään. 4. syyskuuta 1977 todettuaan poliisin kyvyttömyyden avunantoon, Green Streetin asukkaat olivat epävarmoja, kenen puoleen he olisivat voineet kääntyä. Naapurin rouva Peggy Nottingham otti puhelimen käteensä ja pirautti maanlaajuiseen sanomalehteen Daily Mirroriin, toivoen Hodgsonien saavan edes jotain apua mahdollisen julkisuuden kautta. Sanomalehtimies Douglas Bence ja hänen valokuvaajansa Graham Morris kiinnostuivat Hodgsonin perheen asiasta niin paljon, että päättivät vierailla heidän luonaan jo seuraavana päivänä. Ensimmäisen illan vierailullaan mitään erikoista tai selittämätöntä ei tapahtunut. Mutta heti heidän lähdettyään LEGO-palikat olivat taas alkaneet lentelemään ympäri asuntoa. Tuolloin tämä aiemmin mainitsemani herra Richardson juoksi reporttereiden perään ja pyysi heitä palaamaan takaisin sisälle taloon. Heidän saavuttuaan takaisin yksi LEGO-palikoista osui jopa Graham Morrisia otsaan hänen yrittäessään taltioida sen lii-

keratoja kameransa filmille. Palikasta jäi oikein jälkikin seuraaviksi pariksi päiviksi. Tuolloin oli onni mukana, ettei se sokeuttanut valokuvaajaa tai hajottanut kameran linssiä. Morrisin ottamissa kuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä näistä lentävistä esineistä, vaan ainoastaan paikalla olevien ihmisten pelokkaita katseita. Bence ja Morris töihin palattuaan olivat tulleet aivan varmoiksi, että tuosta talosta riittäisi vielä heidän lehteensä paljon kerrottavaa. Myös Daily Mirrorin toimittaja George Fallows sekä valokuvaaja David Thrope tarttuivat tärppiin samantien. 5. syyskuuta 1977 David Thrope ja George Fallows saapuivat paikalle. Hodgsoneista kukaan ei ollut nukkunut kuin muutamia tunteja viimeisen kuuden vuorokauden aikana ja yliväsymys alkoi näkymään erilaisin tavoin jo jokaisessa perheenjäsenessä. Fallows tuntui hyvin ymmärtävän rouva Hodgsonin huolen perheensä hyvinvoinnista, ja kuullessaan itse seinästä tulevan koputuksen, hän tunnusti kuulleensa aikaisemmin vastaavista tapauksista, vaikkei oikein tiennytkään miten niihin suhtautuisi. Fallows myös ensimmäisenä sanoi uskovansa ilmiöitä aiheuttavan tahon olevan niin sanottu poltergeist. (suom. räyhähenki) Ensin Fallows ehdotti Peggy Hodgosonille, että hän voisi yrittää etsiä

heille uuden talon asuttavaksi, mutta saadessaan hyvin voimakkaan vastalauseen idealleen, päätti hän sitten auttaa Hodgsoneita muilla tavoin ja sai Peggyltä luvan ottaa yhteyttä maailman vanhimpaan, Lontoossa päämajaansa pitävään parapsykologiseen tutkimusseuraan Society for Psychical Research:iin (S.P.R.). Peggy oli aiemmin luullut nimikkeen koskevan jonkinnäköistä psykiatrien kattojärjestöä ja siksi suhtautunut asiasta heille ilmoittamiseen kriittisesti. Society for Psychical Research (S.P.R.) on eräs maailman vanhimmista paranormaali-ilmiöiden tutkimiseen keskittyvistä seuroista. S.P.R. on perustettu Lontoossa jo vuonna 1882 eräiden aikansa Cambridgen yliopistossa työskennelleiden tiedemiesten, filosofien ja akateemikkojen toimesta. Se on ensimmäinen länsimaalainen tiedejärjestö joka alkoi tutkimaan parapsykologisia ja paranormaaleja ilmiöitä. Sen merkittävin tehtävä on alusta alkaen ollut selvittää ja lähestyä selittämättömiä ilmiöitä ilman ennakkoluuloja tai ennakkoon tuomitsevaa käsitystä, sekä suhtautua näihin samalla mielenkiinnolla ja uteliaisuudella kuin kaikkiin muihinkin tieteellisiin ilmiöihin. Yleensä tietenkään muut tieteelliset ilmiöt eivät ole olleet vastaavan syynin alla meidän länsimaalaisessa yhteiskunnassamme. Seura on yhä aktiivinen ja toimii tänä päivänä suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, painattaen useita tutkittavana olevien teemojensa mukaisia julkaisuja sekä järjestäen Isossa-Britanniassa vuosittain monia yleisötilaisuuksia, mm. avoimia luentoja parapsykologisista teemoista. Vuonna 1977 S.P.R.-seuraan oli liittynyt uusi jäsen nimeltään Maurice Grosse. Grosse oli menettänyt oman Janet-nimisen tyttärensä moottoripyöräonnettomuudessa vain muu25

Äär e t ön І maaliskuu 2022

tamaa kuukautta aiemmin. Janetin kuoleman aikaan Grossen perheessä oli tapahtunut salaperäisiä asioita. Esimerkiksi Maurice Grossen sisaren aina ajassaan tikittävä seinäkello oli pysähtynyt veljentyttärensä kuolinyönä aikaan 4.20, joka oli sama kellonlyömä kun tuo kohtalokas moottoripyöräonnettomuus oli sattunut ja vienyt Janetin hengen. Maurice Grossen panttaama äitinsä kultasormus, joka oli ollut edesmenneelle Janetille hyvin rakas, ilmaantui kuoleman jälkeisenä viikkona takaisin heidän kotiinsa. Myös Janetin kuoleman aikaan kynttilät Grossen kotona sammuivat ja syttyivät takaisin itsestään. Tämä kaikki mahdollisesti ajoi hänet ottamaan vastaan Enfieldin tapauksen, toivoessaan mahdollisesti jollain konstein saavansa yhteyden tyttäreensä tai ainakin voidakseen unohtaa hieman omia raastavia surujaan auttaessaan muita heidän ongelmissaan. 7. syyskuuta 1977 Hodgsoneille saavuttuaan Maurice Grosse huomasi ilmiöiden perusteella hetimiten, että kyse oli räyhähengestä. Ensimmäisenä toimenaan, ollakseen ammattimainen tutkija, Grosse pyrki rauhoittamaan jokaisen Hodgsoneista, sekä tasaamaan tilanteesta noussutta stressiä. Hän myös vakuutti heidät siitä, että tämä tilanne, joka heidän elämässään aiheutti painajaismaisia asioita, olisi jossain vaiheessa taas pois heidän arjestaan. Perheen saaminen rauhalliseen tilaan oli erityisen tärkeää, jotta Grosse pystyisi pitämään täyden fokuksen heidän auttamisessaan. Esineiden liikutteleminen ja heittely oli jatkunut Grossen saapuessa paikalle, häiriköiden Green Street 284:n talon asukkaita. Noihin aikoihin oli havaittu myös, että huonekalujen pehmusteet, ruokailuvälineet ja kaikenlaiset moninaiset muut kotityötarvikkeet, joita ei oltu vallitsevasta 26

Maurice Grosse

tilanteesta huolimatta jostain syystä naulittu tai kiinnitetty lattiaan, hyllyille tai pöytätasoille, olivat päätyneet useammin tai harvemmin noiden silmiltä näkymättöminä toimivien epämiellyttävien voimien instrumenteiksi. Nuo voimat, joita emme kai vieläkään osaa tarkkalleen selittää, käyttivät asunnon irtaimistoa systemaattisesti, häikäilemättömästi ja rutiininomaisesti viikottain hyödykseen talon lähes jokaisessa huoneessa, aiheuttaen yleistä hämmennystä. Aluksi Grossen saavuttua paikalle ilmiöt lakkasivat jostain syystä pariksi päiväksi. Daily Mirrorin toimittajat halusivat myös jäädä paikalle odottamaan, josko saisivat lisää materiaalia lehteensä. Peggy Hodgson antoi heille luvan siihen. 9. syyskuuta 1977 Janet oli käynyt nukkumaan yksin lastenhuoneeseen muiden sisarustensa yöpyessä tuolloin äitinsä makuuhuoneessa. Grosse sekä kaksi reportteria ja yksi lehtikuvaaja Daily Mirrorista olivat jääneet lastenhuoneen oven ulkopuolelle. Janet tuntui uinuvan täydessä hiljaisuudessa. Yhtäkkiä miehet kuulivat huoneesta kovaäänisen räsähdyksen. Huoneeseen astuttuaan he huomasi-

vat sängyn vieressä olleen tuolin liikkuneen noin metrin mittaisen matkan ja kääntyneen itsestään 180 astetta. Tuoli käännettiin takaisin paikoilleen. Tuntia myöhemmin sama asia tapahtui kuitenkin uudelleen. Tällä kertaa kuvaaja David Thrope todisti omin silmin tapahtuman ja sai otettua siitä kuvankin, kun tuolin liike oli pysähtynyt. Osoittaakseen toimittajille, että Janet oli täydessä unessa Grosse oli kohottanut hellästi tytön silmäluomea, se oli täysin rento ja silmämuna oli nukkumiseen liittyvässä normaalissa asennossa. Tuolin liikahtaessa ensimmäisen kerran Janet oli itkenyt hysteerisesti unissaan. 11. syyskuuta 1977 Peggy Hodgson, Maurice Grosse ja Peggy Nottingham kävivät toimittaja Mike Gardinerin kutsusta Night Line -nimisessä radio-ohjelmassa puhumassa kotinsa tapahtumista. Tuon perään toimittaja Rosalind Morris BBC Radio for news -ohjelmasta tahtoi haastatella Hodgsoneita heidän kodissaan. Eräs toinen S.P.R:llä vaikuttanut tutkija, Guy Lyon Playfair kuuli tuon BBC:n haastattelun radiosta maanantaiaamuna 12. syyskuuta 1977 nauttiessaan aamiaista omassa rauhassaan ja päätti noilta sijoiltaan lähteä yrittämään auttaa Hodgsoneita sekä Grossea tilanteen kanssa. Hän soitti Grosselle kysyäkseen, tarvitsiko mies apua tutkimuksissaan, johon Grosse vastasi myöntävästi. Siitä alkaen he jatkoivat tehtäviään Green Streetillä kahden. Tuona samaisena maanantaina Peggy Hodgson otti Guy Lyon Playfairin vastaan kotonaan. Ystävällisesti ja osoittaen vahvaa luottamusta tätä kohtaan hän tarjoili teetä ja esitteli Playfairelle perheensä. Guy Lyon Playfairin yllätykseksi Daily Mirrorin toimittajat olivat yhä niin innostuneita tapahtumista ja halusivat olla Hodgsoneille avuksi, että olivat jääneet taloon avustamaan Grossea tutkimuk-

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

sissa ja valokuvaamaan tapahtumia, vaikka heidän työtehtävänsä olivat päättyneet jo aikoja sitten. 25. syyskuutta 1977 Peggy Hodgson perheineen oli yökyläilemässä veljensä Johnin ja tämän vaimon Sylvie Burcomben luona muutaman korttelin päässä kodistaan, kun Sylvie yhtäkkiä korvia särkevästi huusi omasta keittiöstään. Keittäessään iltateetä itselleen ja vierailleen hän oli nähnyt silmiensä eteen tipahtaneen tyhjästä ilmasta kymmenen sentin pituisen muovikepin, joka oli laskeutunut keskelle keittiön pöytää, hetken päästä noussut jälleen ilmaan ja hävinnyt näkymättömiin. Tämä pala oli kuin jostain lasten lelusetistä. Burcomben mielenrauha järkkyi tapahtuneesta koko loppuillaksi. Noina aikoina S.P.R:n edustajat halusivat tehdä erään testin Janet Hodgsonille todistaakseen monilta tahoilta tulleet epäilyt vääräksi siitä, että joku Hodgsonin perheen lapsista olisi tahallisesti ja tarkoituksella noiden erikoisten ilmiöiden takana. Tutkijat siirsivät kaiken esineistön minkä vain kyllin kykenivät lastenhuoneesta pois. Guy Lyon Playfair mainitsee kuulleensa lastenhuoneesta esineitä siirtäessään erikoisen värisevän, mutta hyvin voimakkaan äänen, joka tuli tuolloin täysin tyhjästä huoneesta. Lyon Playfair on sanonut, että lähin tuota ääntä muistuttava ääni, jonka hän voisi yhdistää siihen, oli kuin jokin olisi porannut maahan suurta reikää tuossa huoneessa, eikä edes se kuvailisi asiaa niin kuin he tuon äänen tilanteessa kokivat. Äänen tauottua Lyon Playfair näki takan joka oli kuin revitty irti seinästä, missä se oli hetkeä aiemmin ollut kiinni. “Se oli vanha viktoriaanisen aikakauden suurikokoinen seinään valettu takka. Sellaisen irti kiskomiseen paljain käsin ei yhdelläkään 12-vuotiaalla tai

Guy Lyon Playfair

nuoremmalla lapsella riittäisi mitenkään fyysiset keholliset voimat.” Myös takassa ollut teräksinen puuteline oli väännetty suunnattomalla voimalla ja agressiivisuudella keskeltä kahtia. Testi, jonka parapsykologiset tutkijat toteuttivat ja jo sen valmistelun aikana saadut tulokset vakuuttivat Maurice Grossen sekä Guy Lyon Playfairin lopullisesti Enfieldin talon eriskummallisista selittämättömistä tapahtumista. Mutta sen sijaan vielä silloinkin monet S.P.R:n jäsenet ja muut lääkärit, psykiatrit ja sosiaalityöntekijät kyseenalaistivat talossa tapahtuneen henkimaailmallisen toiminnan. Liittäen sen hätäisiin johtopäätöksiinsä sekä keksimiinsä todisteisiin he niiden perusteella väittivät perheen tyttärien olleen temppujen takana, vain saadakseen itselleen huomiota. Tämä epäilys hallitsi suurinta osaa erilaisia terveys- ja nuorisoviranomaisia koko Enfieldin tapauksen ajan. Usein talossa tapahtuneiden outojen ilmiöiden aikana lastenhuoneen kirjahyllyssä ollut teos Fun and Games for Children (suom. Leikkejä ja pelejä lapsille) lensi hyllystä itsestään, tai

siinä kääntyivät itsestään myös sivut. Kerran Janet oli väittänyt unenomaisesti matkustaneensa kotinsa seinän toisella puolella asuvien Nottinghamien makuuhuoneeseen ja todisteena siitä Fun and Games for Children -kirja oli ilmestynyt samalla sekunnilla tyhjästä Nottinghamien asuntoon. Tutkijat pohtivat, että ilmiön takana voisi mahdollisesti olla jonkin lapsen henki, joko joka oli talossa aiemmin asunut ja nyt jo edesmennyt, tai kenties eräs Hodgsonien omista lapsista olisi kykeneväinen kehosta irtaantumiseen. Epämääräinen, mutta heidän huomioonsa ottama päätelmä liittyi siihen, että useat tyynyt olivat painautuneet sängyissä tai alakerran sohvalla jonkin näkymättömän tahon toimesta. Painallusjälki ei ollut kuitenkaan lapsen päätä isompi. Nämä kuitenkin olivat vasta arvailuja, jotka tultaisiin näkemään yhä laajemmassa valossa, kun todisteita saatiin enemmän. Marraskuuhun 1977 mennessä Maurice Grosse oli pannut merkille, että talossa kuuluneet kolkuttelun äänet olivat alkaneet ilmaisemaan jonkinnäköisiä erikoisia “älykkyyden” merkkejä, josta syystä Grosse oli päättänyt yrittää alkaa kommunikoimaan noiden äänien kanssa. Hän päätti kysyä niiltä eräitä yksinkertaisimpia kysymyksiä Lyon Playfairen avustuksella, toivoen saavansa yksinkertaisiin kysymyksiinsä yksinkertaisia vastauksia. Heidän ehdotuksestaan yksi koputus olisi vastauksena "ei" ja kaksi koputusta olisi taasen "kyllä". Grosse myös varmisti äänien takana olevan hengen matemaattisen tietotaidon: kysyttäessä paljonko on viisi ynnä viisi, tämä oli kolkuttanut yhteensä kymmenen kertaa. Kun Grosse oli saanut kommunikaatiolinjan auki, hän kävi hengen kanssa seuraavan selkeän keskustelun: 27

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Grosse: “Kuolitko tässä talossa?” “Kop kop!” (Kyllä) Grosse: “Voisitko siirtyä tästä talosta pois?” “Kop!” (Ei) Grosse: “Kuinka monta vuotta sitten asuit täällä, kymmenen? “Kop!” (Ei) Grosse: “Kaksikymmentä?” “Kop!” (Ei) Grosse: “Enemmän kuin kolmekymmentä?” “Kop kop!” (Kyllä) Grosse: “Voitko koputtaa niin monta kertaa kun kuolemastasi on vuosia kulunut?” Koputuksia tuli 53. Sitten koputuksia tuli vielä kahdesti varmistettaessa kysymyksellä, oliko kyseinen henkilö siis kuollut 53 vuotta sitten. Samana iltana joitakin hetkiä näiden tapahtumien jälkeen Lyon Playfair on maininnut paikalla olleiden kuulleen yläkerrasta voimakkaan äänen, kuin jokin olisi rysähtänyt lattialle. Heidän palatessaan katsomaan mitä oli tapahtunut, jokin entiteetti oli heittänyt kaikki huoneen kaapeissa ja hyllyissä olleet tavarat lattialle sekä kaatanut tilassa olleet huonekalut. Marraskuun edetessä Janetin käyttäytyminen alkoi olla yhä vain häiriintyneempää ja joinain hetkinä hänen oireensa alkoivat olemaan aina vain levottomampia, sekä hänelle itselleen ongelmallisempia. Sanallisia riivaukseen viittaavia merkkejä ei onneksi Janetissa kuin muissakaan talon asukkaissa ollut tuohon mennessä vielä ilmaantunut. Guy Lyon Playfair alkoi tuossa vaiheessa myös rukoilemaan Hodgsonien puolesta, ettei näin tulisi tapahtumaankaan. Mutta piakkoin tämän jälkeen Maurice Grosse oli uskaltautunut sanoa: “Jossain vaiheessa näytti siltä, että jokin taho olisi alkanut ottamaan pikkuhiljaa Janetin ruumista ja mieltä valtaansa.” 28

Maurice Grosse yrittää rauhoittaa Janet Hodgsonia.

11. marraskuuta 1977 Margaret Hodgson oli aamulla tulossa yläkerrasta portaita alas, kun jokin näkymätön taho nosti hänen toisen jalkansa ilmaan niin, että Margaretin oli tasapainoiteltava yhden jalan varassa. Samalla hänen ilmassa olevasta jalasta pidettiin siten kiinni, ettei Margaretin ollut mahdollista liikkua paikaltaan. Myös tuona samaisena aamuna jokin näkymätön taho nosti Hodgsonin perheen ison painavan kokotammisen ruokapöydän ilmaan ja rysäytti sen takas alas lattialle heidän keittiössään, perheen istuutuessa aamupalalle. 12.marraskuuta 1977 Guy Lyon Playfair oli opettanut Peggy ja Janet Hodgsonille joitain esimerkkejä, miten he pystyisivät hyödyntämään meedioiden käyttämää automaattikirjoitusta ottaakseen yhteyttä taloa vainoaviin henkiin. Tuona lauantaiaamuna Janet Hodgson päätti kokeilla Lyon Playfairin näyttämiä konsteja. Janet oli aamutokkurassa istuessaan ruokapöydän ääressä ottanut kynän käteensä ja oli kuin riivattuna alkanut nopeasti piirtää jotain paperille. Valmistui yhdeksän kuvaa yhdeksälle paperiarkille. Nuo kuvat, jotka kuin jonkun tahon

ohjaamana Janetin kautta paperille ilmestyivät, eivät olleet erityisen mukavia. Ensimmäisessä kuvassa oli nainen jonka kurkusta vuosi verta, ja naisen kuvan alapuolelle oli hänet nimetty Watsoniksi. Verta kuvasti punainen muste millä oli myös henkilön nimi kirjoitettu. Toisille papereille oltiin vain kirjoitettu sana “veri” (eng. blood) samalla punaisella musteella joka puolelle. Janetin äiti kerkesi takavarikoimaan tyttärensä silmiltä nuo paperit ennenkuin Janet ehti tiedostaa tai ymmärtää mitä oli taiteillut. Janet ei noita kuvia ja tekstejä koskaan kunnolla edes eläessään nähnyt. Kun Guy Lyon Playfair kysyi Peggy Hodgsonilta, osasiko hän liittää Watson-nimeä millään lailla heidän taloonsa, Peggy kertoi: “Voi kyllä, sen niminen pariskunta asui talossa ennen kuin me muutimme tänne kaksitoista vuotta sitten.” Guy Lyon Playfair kysyi: “Kuoliko heistä kumpikaan tähän taloon?” “Kyllä herra Watson kuoli, en tiedä mihin, mutta tähän taloon hän kuoli. Rouva Watson kuoli sitten meidän muuttomme jälkeen, asuntoonsa joka on myös tässä Green Streetin varrella. Hän kuoli kurkkusyöpään.”

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

26. marraskuuta 1977 Tuona iltana Hodgsoneita lähellä asuva ja perheen hyvin tunteva lääkäri kutsuttiin taloon tutkimaan Janetin huomiota herättävää villiä käytöstä ja rauhoittaakseen tytön unten maille. Lääkäri pisti tytölle suoraan suoneen 10 milligrammaa Valiumia. Tämä oli ollut riittävä määrä lääkettä jotta saatiin Janet nukahtamaan. Kuitenkin puoli tuntia myöhemmin Grosse, Lyon Playfair ja Peggy Hodgson kuulivat jälleen kovaäänisen selittämättömän äänen yläkerrasta. Tarkistettaessa tyttöjen hyvinvointia, huomattiin Janetin unitilassa päätyneen vaatekaapin päälle. Tytön seuraksi oli myös lentänyt lastenhuoneen herätyskello. Täydessä unessa ollut lapsi kelloineen oli keskellä yötä liikkunut pituudeltaan neljän metrin matkan yli kahden metrin korkuisen kaapin päälle, eikä huoneessa ollut tikkaita, tuolia tai mitään muutakaan enää tuolloin, mitä lapsi olisi unissaan voinut hyödyntää. Näiden tapahtumien saattelemana S.P.R:n edustajat asensivat kameroita yläkertaan lasten huoneeseen. Kamerat asetettiin toimimaan automaattilaukaisulla, joka tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että ne ottivat sarjan kuvia 14 sekunnin välein. Kuvat jotka saatiin kehitettyä noilta filmeiltä ovat todistaneet selittämättömiä tapahtumia lasten ollessa levolla. Yhdessä kuvista oli tyyny, joka pyöri paikallaan ilmassa keskellä huonetta, kenenkään henkilön koskematta siihen. Toinen kuva oli verhosta, joka näytti kuin kiertyneen itsensä ympärille, kaikkien ikkunoiden ollessa kuitenkin tiiviisti kiinni ja näin kaikki mahdollinen ilman aiheuttama kierto oli saatu tilasta täysin eliminoitua. Kaikkein rajuimmat kuvat jotka oli saatu filmille tallennettua, olivat Janet Hodgsonista, joka leijaili levitoiden oman sänkynsä yläpuolella.

Janet levitoi.

Janetin muistikuva tapahtumista on hatara, mutta näin hän on pyrkinyt kuvailemaan kokemaansa, mahdollisimman selväsanaisesti: “Levitaatiossa herääminen oli minulle pelottava kokemus. Tuossa hetkessä minulla ei ollut tietoakaan miten laskeutuisin maahan. Ensimmäisellä kerralla, jokin taho paiskoi minua päin ikkunalaseja, pelkäsin että ikkunat hajoaisivat ja lentäisin siitä läpi ulkoilmaan. Vaikka lapset haaveilisivatkin lentämisestä, voin vakuuttaa ettei tuo kokemus voisi olla koskaan kenenkään unelma. Muistan myös erään kerran, jolloin huoneemme verho oli kietoutunut kaulani ympärille. Huusin apua mutta sanat eivät jostain syystä tulleet juuri sillä hetkellä ulos niinkuin olisin toivonut. Luulin kuolevani. Minulla ei ollut mitään hallintaa toiminnastani. Olin jonkin muun armoilla.” Levitaatio, jossa verho kietoutui Janetin kaulan ympärille, tapahtui yhteensä kahdeksan kertaa vuoden 1977 aikana. Janet myös koki hetkittäin käydessään nukkumaan, että jokin näkymätön taho heitti hänet sängystään pois, tai kiskoi peiton pois tytön

päältä. Muutamia kertoja jokin laittoi käden Janetin naaman ja nenän eteen ja silloin tytön oli vaikeaa hengittää. Kun Janet viimein tuolloin nukahti, hän usein pyöri sängyssään ja sai pakonomaisia huutokohtauksia unissaan. Janetin kerrotaan huutaneen unissaan niin kovaan ääneen, että se kuului kuuden talon päähän heidän kotoaan, vaikka kaikki ikkunat ja ovet olivatkin olleet tapahtumahetkellä kiinni. Muutamia kertoja S.P.R:n edustajat kutsuivat paikalle eräitä meedioita “putsaamaan” tilaa. Yksi meedioista oli nimeltään Annie Shaw. Annie saapui paikalle aviomiehensä Georgen kanssa. Eräällä kerralla rouva Shaw sai yhteyden johonkin taloa “riivanneeseen” henkeen. Annien suusta tuli seuraavat sanat: “Menkää pois. Gozer, Gozer, auta minua. Elvie, tule tänne.” George ymmärsi, että pystyisi keskustelemaan taloa vaivanneen hengen kanssa vaimonsa kautta, ja komensi täten hengen poistumaan paikalta. Noiden sessioiden aikana Annie osasi mainita Hodgsoneille, että taloa todennäköisesti asutti useampi kuin yksi aktiivinen henkiolento. Hän kertoi, että kokemansa mukaan yksi hengistä olisi juuri tuo mainitsemansa 29

Äär e t ön І maaliskuu 2022 Maurice Grosse rauhoittelee Janet Hodgsonia.

Gozer-niminen vanha nainen. Peggy Hodgson rohkeni tuolloin sanoa, että myös hän oli nähnyt noina lähipäivinä utuisen vanhan naisen henkilöitymän talonsa yläkerran ikkunan takana, ulkoa katsottaessa.

“Ei Grosse kävellyt oven ohi, hän on koko ajan ollut seurassamme yläkerran makuuhuoneessa.” Brenda Burcombe hiljeni täysin. Hän ei löytänyt enää sanoja jatkaakseen keskustelua.

2. joulukuuta 1977 Hodgsonien lasten serkku äitinsä puolelta, Brenda Burcombe kolkutti Greenfield Streetin oveen klo 21.30. Samaan aikaan Hodgsonit ja Grosse olivat olleet yläkerrassa, joten aluksi koputukseen ei tullut mitään vastausta. Sitten olohuoneen verho vedettiin sivuun ja Burcombe näki Maurice Grossen kasvojen katsovan häntä kohden. Tuon katseen jälkeen Burcombe näki ulko-oven ikkunan läpi Grossen kävelemässä yläkertaan menevät portaat puoleen väliin, jonka jälkeen hän katsoi portaita alas ovea kohden ja jatkoi matkaa. Burcomben ihmetellessä, miksei Grosse avannut hänelle ovea, hän koputti vielä kerran. Tuolloin rouva Hodgson tuli avaamaan Brendalle oven, ja Burcombe kysyi Hodgsonilta: “Mikä Grossella on oikein ongelmana?” “Kuinka niin?” “Miksi hän ei avannut ovea minulle? Käveli vain ohi.” Peggy Hodgson tuntui hermostuneen Burcomben huomiosta:

10. joulukuuta 1977 selittämättömät ilmiöt alkoivat käyttäytymisellään näyttämään yhä selkeämpiä älykkyyden merkkejä. Tällä kertaa ne venyivät jopa niin pitkälle, että alkoivat manifestoimaan ääniä. Janet tuli olemaan noiden äänien hyödyntämä instrumentti. Useita ääniä erilaisilla painokkuuksilla ja voimakkuuksilla tuli hänen suustaan ulos: murinaa, mörinää, sekä esimerkiksi koiran haukkumisen ja viheltelyn ääniä. Tämä toistaiseksi nimetön olento pystyi myös ihan suoranaisesti kommunikoimaan sanoilla lapsen suun kautta. Kun Grosse ja Lyon Playfair kyselivät olennolta kysymyksiä, se alkoikin eräässä vaiheessa yllättäen vastata erikoisella, matalalla kuin manalan syvältä sisältä tulevalla mörinä-äänellä. Kysyttäessä tuolloin, tiesikö hän olevansa kuollut, ensimmäiset vastaukset olivat huolestuttavat. “Olkaa hiljaa” ja “Painukaa v*****n täältä.” Lopulta S.P.R.n tutkijat saivat selville äänen aiheuttaman henkilön nimen, se oli “Bill”. Hieman myöhem-

min tuona päivänä Grosse ja Lyon Playfair ymmärsivät Billin olevan musikaalinen ja saivat tämän jopa laulamaan heidän kanssaan. Bill suostui siihen, että hän Janet Hodgsonin kautta tulisi esittämään kuin eräänlaisen dueton tämän 12-vuotiaan tytön kanssa. Tuolloin he esittivät Billin lempikappaleen, Scarlet Feverin. Tuo esitys oli todennäköisesti yksi jokalailla eriskummallisimmista nauhoitetuista lauluesityksistä mitä on koskaan kuultu. Esityksessä kuultiin selkeästi Billin hyvin vaikuttava ja vahva bassoääni sekä Janetin kirkas lapsen ääni. Hetkittäin S.P.R:n tutkijat luulivat nauhoittaneensa molempien laulavien osapuolien ääniä, mutta soitettuaan nauhaa useamman kerran uudelleen heille selvisi kuitenkin, että joka kerta kun Billin ääni kuului, Janetin ääni samanaikaisesti hiljeni täysin. Ulostulevien äänien vaihtelu oli keskenään niin sulavaa, ettei niistä jäänyt nuottiakaan välistä. Kappaleen loppupuolella Billin ja Janetin äänet muuntautuivat yhteiseksi nauruksi, jolloin hengen matala mörinänauru yhdistyi saumattomasti eloisaan nuoren neiti Hodgsonin nauruun. Niin että oktaavit vain hämmentävästi vaihtelivat. Janet on myöhemmin kuvaillut vieraiden tahojen äänien itsestään ulostuloa näin: “Tuntui kuin minut olisi pakotettu sanomaan ne sanat, tuntui kuin jokin taho olisi seissyt selkäni takana ja pitänyt kättä takaapäin uhkaavasti kaulallani.” Myös Janetin sisko Margaret kerran koki heidän Enfieldin talossaan, kuinka jokin taho yritti lähestyä häntä takaapäin uhkavaasti samalla lailla. Mutta se yritys jäi vain yhteen kertaan. Ilmiöiden tutkijat nauhoittivat "Billin" äänellä puhutut haastattelut ja yksi noista nauhoista onkin osoittautunut hyvinkin merkittäväksi todisteeksi. S.P.R:n tutkijat ovat myös mai-

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

"anteeksi, mutta en enää ikinä palaa Hodgsonien taloon yksinäni. Siellä kirotussa talossa kummittelee!“

ninneet Janetin täyttäneen suunsa vedellä, jonka jälkeen he ovat laittaneet suun eteen vielä palan teippiä. Mutta tuo tuntemattoman miehen ääni on silti vielä jatkanut aivan selkeästi ja täysin ymmärrettävästi puhetta. Billin äänen ulostulon aikana Janetin kasvot olivat muuntautuneet hetkittäin vanhan miehen kasvojen näköisiksi ja tuolloin kun häntä yritettiin lähestyä, Janet oli yrittänyt purra lähestyvää henkilöä. Kuukausia noiden tapahtumien jälkeen Maurice Gross otti yhteyttä muuan mieheen nimeltään Terry Wilkins. Tämän Wilkinsin isä oli asunut Hodgsonien kodissa aikaisemmin, ennen perheen muuttamista taloon. Terryn mukaan hänen isänsä oli kuollut verenvuototautiin talon alimmassa asuinkerroksessa. Wilkinsin isä oli ollut nimeltään Bill. 25. joulukuuta 1977 joulukuusi liikkui itsestään kuin kävellen olohuoneen lattian poikki. Toukokuu 1978 Hieman hiljaisemman viiden kuukauden ajanjakson jälkeen Hodgsonien lapsilla oli kevään tullen tullut sanaharkkaa naapurin lasten kanssa talojensa välissä olevan aidan yli, kun yhtäkkiä kymmeniä kiviä lensi toiselta puolelta heidän puolelleen aitaa. Ennen kuin kukaan kerkesi syyttämään toistaan kivisade toistui, mutta tällä kertaa päinvastaisesta suunnasta, Hodgsoneilta naapurin puolelle. Eikä kivien heittely sentään siihen päättynyt: eräs herra muutaman talon päästä tuli myös valittamaan, että joku oli heitellyt

häntä samanlaisilla kivillä juuri minuutteja sitten. Heti noiden valitusten jälkeen koko korttelin ilma-alassa alkoi lentämään valtoimenaan kiviä, maitopulloja, tiiliä ja muuta roinaa. Niitä laskeutui yhteensä viiden eri pihan alueelle. Kaikki naapurustossa olivat järkyttyneitä ja hämmentyneitä, jopa henkimaailmaan kyynisesti suhtautuvat, koska kaikki näkivät, että kivisade senkuin vain jatkui sen jälkeenkin, kun kaikki lapset oli otettu sisälle koteihinsa. Heinäkuussa 1978 Peggy Hodgsonin veli John Burcombe oli käymässä tarkistakseen, että Green Streetin talossa oli kaikki kunnossa. Tuona hetkenä kaikki Hodgsonin perheen jäsenet olivat olleet reissun päällä, noin sadan kilometrin päässä talosta. He olivat lomalla Essexin rannikolla. Kuten aina, John piti tuolloinkin huolta sisarensa talosta. John on kuvaillut seuraavia tapahtumia: “Tuona päivänä, kävelin olohuoneeseen. Pysähdyin. Katsoin ikkunasta ulos ohikäveleviä ihmisiä. Sitten yhtäkkiä käännyin ja katsoin oikealle suoraan kohti keittiötä ja silloin näin siellä selkä suorassa pöydän ääressä istuvan erään miehen. Hän oli istumassa tuolilla pöydän ääressä, hänen selkänsä oli minua kohden. Toinen miehen käsistä lepäsi pöydän päällä. Toista kättä en nähnyt, mutta hänellä oli päällään valko- ja siniviirullinen paita. Paidassa ei ollut kiinni kaulusta. Paita oli hyvin vanhanaikaisen näköinen, sellainen mitä käytettiin joskus 30-luvulla. Hihat oli kääritty ylös, hänellä oli mustat hou-

sut, nahkavyö ja harmaa tukka, hieman jo ohentunut. Mies ei liikahtanutkaan paikaltaan. Seurasin häntä katseellani, ja miehen paikallaan pysyminen alkoi ärsyttämään minua jo siinä määrin, että oli lähellä etten kysynyt, hittoakos siinä kyyläät? Mitä sinä täällä teet? Mies istui pää pystyssä selkä minua kohden, katse suoraan eteenpäin. Olin juuri sanomassa jotain, mutta sitten ymmärsin missä talossa olin. Suljin silmäni, räpäytin muutaman kerran. Sitten avasin silmäni ja mies oli poissa.” Grosse kysyi herra Burcombelta, “Oliko mies materialisoitunut, konkreettinen?” Burcombe vastasi: “Aivan kuten te ja minä juuri nyt. Ihan kuin kuka tahansa normaali ihminen istumassa pöydän ääressä. Ei utuisuutta, eikä mitään muutakaan erikoista. Aivan tavanomainen.” Kokemus tapahtui kello 17.00 kesäisenä iltapäivänä, täydessä päivänvalossa. Burcombe jatkaa: “Lähdin talosta salaman lailla, pelästyin niin kovin. Tulin takaisin kotiin ja sanoin vaimolleni: anteeksi, mutta en enää ikinä palaa Hodgsonien taloon yksinäni. Siellä kirotussa talossa kummittelee!“ Samana iltana hieman myöhemmin Johnin tytär Brenda tuli myös kotiin ulkoa ja oli hyvin pelokkaan näköinen. Myös Brenda oli kokenut useita selittämättömiä asioita Enfieldin talossa aiemmin ja joitakin myös omassa kodissaan. Hän oli täysissä järjissään oleva tyttö eikä omannut “liian” kovaa mielikuvitusta tai minkäännäköistä 31

Äär e t ön І maaliskuu 2022

taipumusta hysteriaan kaikesta kokemastaan huolimatta. Brendan tultuaan kotiin ja näytettyään kovin kalpealta isänsä kysyi: “Onko jokin vialla, miksi tuollaiset kasvot?” John ei ollut maininnut tyttärelleen mitään omasta kokemastaan. Brenda vastasi: “No tuota… Kävelin juuri Nottinghamien kodin ohi ja näin jonkinlaisen varjon menevän heidän olohuoneensa poikki.” Brenda oli kävellyt Nottinghamien talon ohi elämänsä aikana tuhansia kertoja, mutta ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän ei kyennyt antamaan isälleen selkeää kuvausta, mitä oli nähnyt ikkunasta. Mutta ei ollut epäilystäkään – oli se mikä tahansa – etteikö se olisi säikäyttänyt tyttöä oikein kunnolla. Vic Nottingham kuuli John Burcomben tarinasta ja vavahtui reagoimaan siihen omalla kertomuksellaan. Lyon Playfair kysyi Nottinghamilta, josko kuvauksen mies kuulosti Nottinghamin omalta isältä tai joltain muulta tutulta mieheltä. Vic vastasi: “Ei hän isältäni kuulosta, mutta hän kyllä kuulostaa kovasti minun isoisältäni. Siinä oli mies, joka ei koskaan käyttänyt istuessaan kotonaan kauluksellista paitaa. Hän oli myös töissä laivastossa ja tuosta syystä hyvin tarkka pukeutumisestaan, hän käytti aina vyötään. Isovanhemmillani oli myös pieni poika joka kuoli nelivuotiaana pudottuaan kerran suoraan tulipesään.” (Margaret Hodgson oli maininnut joitakin kertoja nähneensä pienen pojan hyppäävän tulipesästä.) Eräs fyysikko nimeltään John B. Hasted, joka työskenteli Lontoossa Birkbeckin yliopistossa, oli noihin aikoihin S.P.R:n toiminnassa silloin tällöin mukana ja tutkinut mm. metallin taivuttelua psyykkisten voimien 32

John B. Hasted

avulla. Hasted teki Janet Hodgsonille muutamia testejä Adrian Fourcin -nimisen ääniekspertin kanssa. Fourcin toimi noihin aikoihin University Collegen yliopistossa Lontoossa. Testien lopputuloksena miehet totesivat että ääni, joka oli sanonut olevansa Bill, oli todennäköisesti vaurioittanut huolestuttavalla tavalla Janetin äänihuulia. Normaalisti kun puheäänemme muodostuu kurkunpäässä, tässä tapauksessa tuo ääni oli muodostunut fyysisesti haitallisella tavalla. Se oli luultavimmin vähintäänkin aiheuttanut Janetin kurkunpäässä kovia kipuja, ellei jopa jotakin pysyvää haittaa. Janet oli loppujen lopuksi puhunut tällä “Billin” äänellä tutkijoidensa kanssa tuntikaupalla. Mutta omaan tavanomaiseen ääneensä lopulta täysin pysyvästi palattuaan, hänellä ei koskaan ilmentynyt minkäännäköisiä äänestä johtuvia terveydellisiä jälkihaittoja. John B. Hasted myös näytti lokakuussa 1978 Guy Lyon Playfairelle eräältä VHS-nauhalta seuraavaa. Videolla metallin palaset taittuivat keskeltä kahtia kenenkään koskematta niihin. John B. Hasted oli tuohon

mennessä tutkinut metallin taivutusilmiötä jo vuosia ja hänen työhuoneensa oli hyllyjään myöten täynnä mitä eriskummallisimpia telekineettisten metallintaivuttelutempausten lopputuloksia, jotka olivat eräiden hänen “Mini-Gellereiksi” nimeäminsä, erikoisia kykyjä omaavien lasten aikaansaannoksia (nimi tulee lusikoiden taivuttelijataikurin Uri Gellerin mukaan). Hasted uskoi, että koska lapset olivat hänen silmiensä edessä kyenneet tällaiseen toimintaan, niin miksi he eivät myöskin kykenisi muuhun erikoiseen selittämättömään tai parapsykologiseen manifestoimiseen. Lyon Playfairkin alkoi vakuuttua tästä mahdollisesta näkemyksestä. Enfieldissä ilmiöt jatkuivat vielä pitkälti samanlaisina heinäkuuhun 1979 asti. Tämä johti siihen, että Janet lähetettiin lopulta äitinsä ja herrojen Grosse sekä Lyon Playfairen toimesta Morleyn sairaalan psykiatriselle osastolle erinäköisiin aivotoimintaa kartottaviin testeihin. Kaksi kuukautta myöhemmin Janet poistui sairaalasta täysin terveen paperit mukanaan, ilman mitään merkkejä Touretten syndroomasta, epilepsiasta tai minkään muunkaan sairauden oireista, joka olisi millään voinut selittää viimeisten vuosien aikana sattuneita tapahtumia Green Streetin eriskummallisessa talossa. Janetin palattua kotiin sairaalasta Enfieldin räyhähenki oli rauhoittunut pysyvästi.  Vielä haluaisin hieman lisätä taas omaa pähkäilyäni artikkelin aiheesta. Hyvin usein allekirjoittaneesta näyttäisi siltä, että räyhähengen vaikuttaessa eri kohteissa, sekä kotimaassamme että ulkomailla, pai-

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

kalla on ollut joku oleellinen henkilö asioiden manifestoitumisen suhteen: tuolla henkilöllä on mahdollisesti ollut liitännällisyyttä nykymääritelmillä olevien neuropsykiatristen poikkeavuuksien kirjoon. Olen huomannut kohtaamisissani, että tällaisilla ihmisillä on mahdollisesti hieman normaalia enemmän luonnollista kapasiteettia olla kanssakäymisessä ja havaita henkimaailman asioita. Tässä äsken käsittelemässäni Enfieldin tapauksessa lieviä tuollaisia piirteitä omasivat sekä Margaret, että erityisesti Janet Hodgson. Enfieldin tapauksessa eräs meedio nimeltään Gerry Sherrick onkin sanonut Janetille seuraavaa: “Jotkut ihmiset ovat siunatut kyvyllä nähdä ja kuulla asioita, mitä toiset eivät näe. Minä olen sellainen ja niin olet sinäkin. Sinulla on kyky vetää näitä kaikkia outoja ilmiöitä puoleesi, tiedostamattasi. He eivät tule tänne luoksesi itsestään. Sinä kutsut heidät tänne. Tämä johtuu sinun kyvyistäsi, joita et kuitenkaan vielä osaa täysin hallita. Etkä opikaan, ennen kuin olet tiedostanut niiden olemassaolon.” Hodgsonien perheen edellisistä elämistä Gerry Sherrick osasi myös kyläilyllään Enfieldissä sanoa seuraavalla tavalla, selkeyttääkseen mahdollisesti perheen sisäisiä asetelmia: “Useita elämiä olette monellakin eri tapaa eläneet yhdessä. Te lapset olitte sisaruksia ja äitinne oli tuolloin siinä elämässä kylän viisas vanhempi nainen, joka varoitti teitä kokeilemasta noituutta, mitä kuitenkin teitte uteliaisuutenne ottaessa vallan. Nyt tässä elämässä te olette tulleet takaisin perheenä jollain lailla tasapainoittelemaan toistenne uskomattomat kyvyt keskenänne, jotta ne voisivat koettelemuksenne jälkeen olla erinomaisia voimavaroja teille. Olette kuolleet ja syntyneet usein uudelleen, nyt on uusi mahdollisuutenne oppia kyky-

Guy Lyon Playfair Enfieldiä käsittelevä kirjansa kädessään kuvattuna vähän ennen kuolemaansa.

jenne lahjat ja löytää tavat, miten niitä voisitte hyödyntää elämässänne. Kun aiemmin nuo kyvyt ovat ehkä olleet saavuttamattomissanne, ennen kuin olette jollain tasolla oppineet ne hyväksymään.” Hodgsonin lapset ovat muistaneet nuo meedio Sherrickin sanat lopun elämäänsä. Tässä artikkelissa olen maininnut vain murto-osan kaikista Hodgsonien kodissa vuosien 1977-1979 välisenä aikana tapahtuneesta lähes tuhannesta selittämättömästä yksityiskohdasta. Esimerkiksi itsestäänlentävien LEGO-palikoiden, marmorikuulien, tyynyjen, tohvelien määrä tuossa talossa noina vuosina oli loppumaton. Erikseen tahdon mainita myös erään sohvatyynyn, joka oli lentänyt kenenkään näkyvän sitä liikuttamatta kahden korttelin päähän Hodgsonien talosta erään toisen talon katolle. Tuon sohvatyynyn ilmassa liikkumisen oli todistanut kadulla kävellyt peruskoulunopettaja nimeltään Hazel Short. Rouva Short todisti myös omin silminensä Janet Hodgsonia jonkin näkymättömän tahon heitelleen tuolla hetkellä kohti ikkunaa. Eli tämän sohvatyynyn lentäminen todennäköises-

ti tapahtui samaan aikaan kun Janet koki levitaatiota nukkuessaan. Myös muutamia muita rouva Shortin lisäksi talon ohi tuolloin kävelleitä näky Janet Hodgsonin levitaatiosta oli suuresti järkyttänyt. Myös yleensä aina, kun talossa yritettiin käynnistää jokin elektroniikkalaite, siihen yllättäen tuli toimintahäiriö. Yhä tänäkin päivänä lukemattomat parapsykologian tutkijat, paranormaali-ilmiöiden tutkijat, toimittajat, psykologit, psykiatrit, sosiaalityöntekijät, ynnä kymmenet ellei sadat tai jopa tuhannet ihmiset, jotka vuosina 1977-1979 liittyivät jollain lailla Enfieldin tapaukseen kyseenalaistavat kaiken, mitä silloin väitetään tapahtuneen. Lukijoina annan teidän itse päättää, uskotteko näiden asioiden tapahtuneen talossa näkymättömien voimien aiheuttamana vai olisiko mahdollista, että Hodgsonit olisivat muka voineet itse aiheuttaa rationaalisella toiminnallaan nämä ilmiöt. Itse en näe asioille mitään “luonnollista” selitystä. Ilmiöiden variaatioita tapahtui aluksi päivittäin koko vuoden 1977 33

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä". Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: Aleksi Oletukseton – Erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)

Greenstreet 284, Enfield.

ajan ja epäsäännöllisesti myös vuosina 1978 sekä 1979. Loppujen lopuksi tapahtumat olivat niin jatkuvia ja Hodgsoneille arkisia, että he ja S.P.R:n tutkijat tiesivät minuutilleen päivien aikataulut, millä kellonlyömällä saattoi jotain erikoista odottaa. Siitä tuli niin tavanomaista, ettei edes perheen teeveden keitto keskeytynyt ilmiöiden ajaksi. Kuten Janet Hodgsonilla, myös mm. Suomen kuuluisimman räyhähenkitapauksen, Ylöjärvellä tapahtuneen Martinin pirujen tapauksen yhteydessä oli Martinin talossa olleella piialla Emma Lindroosilla ollut vastaavia mahdollisia neuropsykiatrisia oireita tai piirteitä kuin Janet Hodgsonilla tai kuten Guy Lyon Playfair uskoi, mahdollista liitännäisyyttä esimerkiksi Touretten oireyhtymään ja sille tyypillisiin käyttäytymismalleihin, joko verbaaliseen tai fyysiseen aggressioon. Tämä herättää kysymyksen. Mitäpä jos räyhähenki yksinkertaisesti vain stimuloi jonkin tietyn henkilön para psykologisia kykyjä kuten telekinesiaa tai levitointia läsnäolollaan? Voisiko kyseessä olla sellainen yksilö, joka ei ole aiemmin tiennyt mitään poikkeuksellisista taidoistaan ja sattuukin ole-

maan nyt niin herkkä aistimaan ja herättämään kykynsä, ettei välttämättä sitä aina itsekään ymmärrä tai hallitse. Guy Lyon Playfair on sanonut seuraavaa, mikä minusta hyvin kuvaa hänen ammattitaitoaan, tietämystä ja ymmärrystä paranormaaleja entiteettejä ja tapahtumia kohtaan: “Pelkään Lontoon metrossa matkustamista myöhäisillassa huomattavasti enemmän, kuin koskaan pelkäsin Hodgsonien taloa Green Streetillä Enfieldissä.” Minkäänlaista varmaa syytä tai perusteluita Enfieldin tapahtumien alkamiselle ja päättymiselle ei ole osattu antaa vielä tähän päivään mennessä, yli 40 vuotta tapahtumien jälkeen. Hodgsonit olivat loppuelämänsä kiitollisia mielenterveytensä tasapainosta Guy Lyon Playfairin sekä Maurice Grossen taidoille ja tahdolle auttaa heitä. Olen hyödyntänyt tätä artikkelia kirjoittaessani Guy Lyon Playfairin tarkan yksityiskohtaisesti Enfieldin tapahtumia kuvaavaa kirjaa, This House is Haunted (julk. 1980). Minä, artikkelin kääntäjä ja kokoaja, olen ollut Society of Psychical Researchin jäsen syksystä 2019 alkaen. 

“Pelkään Lontoon metrossa matkustamista myöhäisillassa huomattavasti enemmän, kuin koskaan pelkäsin Hodgsonien taloa Green Streetillä Enfieldissä.” – Guy Lyon Playfair

Tä s s ä j u tt u s a r ja s s a e s i tt e l e m m e o tt e i ta O r v o Ra i p pa m a a n k i r j o i t u k s i sta ko ot u sta t eo k s e sta T i e ttö m ä l l ä t i e l l ä – m at k a s e u ra a t o t u u d e n e t s i jä l l e ( M a r k k u S i i v o l a & T i m o K y l lö n e n , 2 0 1 3 ) .

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

Ajatuskuvia Ei uskonkappaleeksi, vaan mietiskelyn aiheeksi ajatusnäkemys: Vastuuttomuutemme johdosta harhailemme. Totuudellisuus opettaa vastuuta ja vastuu avaa tiedon totuudesta. *** Kaikki tieteellinen tutkimus pyrkii objektiiviseen todistukseen. Siihen myös parapsykologinen tutkimus pyrkii etsiessään vastauksia niihin kysymyksiin, jotka näyttävät olevan luonnontieteen ulkopuolella.

Orvo Raippamaa (22.8.1907– 20.9.1976) oli suomalainen taidemaalari ja parapsykologian ja rajatiedon tuntija. Hän toimi 25 vuotta Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran sihteerinä ja luennoi sekä kirjoitti aiheista myös. Luento- ja lehtitekstit julkaistiin myöhemmin kirjana.

Meillä voi olla oivaltavaa ymmärrystä, mutta sen todistamiseksi tarvitaan joko viisaita menetelmiä tai konkreettisia todisteita jotta myös vastaanottajan oivallus syttyisi ymmärtämään. *** Jokainen uskonto saattaa olla vastaus perimmäiskysymykseen, mutta kaikille yhteistä todistusta ne eivät anna. Parapsykologinen tutkimus pyrkii viimeksi mainittuun, siksi se ei ole uskontoa vaan tiedon laajennusta, jonka avulla myös uskonnollinen tarve avartuu.

Orvo Raippamaa on jäänyt aikalaisten mieliin tarkkaavaisena kuuntelijana, sydämellisenä sovittelijana ja viisaana keskustelijana, jonka lämmin ihmisymmärrys kohosi kaikkien uskonnollisten, filosofisten, poliittisten, tieteellisten ja taiteellisten mielipidesuuntausten ja näkemyserojen yläpuolelle.

ORVO RAIPPAMAA TIETTÖMÄLLÄ TIELLÄ

Hän jätti korvaamattoman arvokkaan henkisen perinnön häntä ympäröineille ihmisille.

Totuuden pelko ja psyykkiset kyvyt

Voit hankkia kirjan Tiettömällä tiellä – matkaseuraa totuuden etsijälle (Markku Siivola & Timo Kyllönen, 2013) itsellesi, rajoitettu määrä jäljellä. Lisätietoja: info@paratutkimusseura.org

-matkaseuraa totuuden etsijälle 359 sivua, mm. artikkelit: Ihmisen henkinen vastaanottokyky Kärsimys, onni ja totuuden tie

TIEEÖMÄLLÄ TIELLÄ matkaseuraa totuuden etsijälle

Muutosta odottavan ihmisen ongelma Taide on mystiikkaa Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry Saatavana yhdistyksen kokouksissa 20,- (tapahtumakalenteri sivulla 5) www.paratutkimusseura.org

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Mystikon mietteitä

len kirjoittanut Mystikon mietteitä -artikkelisarjassani aikaisemmin jonkin verran luonnonhenkiin liittyvistä asioista, mutta jatkan vielä samasta aihepiiristä, koska se näyttää kiehtovan monia lukijoita. Tällä kertaa käsittelen aihetta kuitenkin lähinnä unennäkemisen kautta, joka on nykyisin melko lailla unohdettu osa-alue erilaisissa henkisissä opetuksissa. Valitettavasti tähänkin asiaan vaikuttaa skeptinen kaiken ”yliluonnollisuuden” tukahduttamispyrkimys tieteen nimissä, jolloin henkimaailman vaikutukset ihmisten uniinkin selitetään vain jonkinlaisiksi ihmisen oman psyyken aistiharhoiksi. Entisinä aikoina oli kuitenkin unilla maailman kulttuureissa varsin suuri merkitys, koska niihin suhtauduttiin yleisesti ihmisten arkipäivässä paljon nykyistä syvällisemmin. Unet esimer36

matti kultajoki

kiksi johdattivat ihmisiä monin tavoin elämässä eteenpäin, näyttivät oikeita ratkaisuja ongelmiin, varoittivat vaaroista, auttoivat vaikeissa ihmissuhteissa ja toivat esiin monenlaisia luovia ideoita. Tehtiinpä unien esittämän mallin mukaan toisinaan mullistavia keksintöjäkin. Kaikissa yhteiskunnan kerroksissa, kuninkaita myöten, unilla oli jatkuvasti oma suuri merkitysarvonsa. Vaikka ihmisten unet tavallisesti ovatkin vain alitajunnan aikaansaamia kuvia menneen päivän tapahtumista, tai esimerkiksi pelkojen ja toiveiden symbolista kuvakäsittelyä, voi unien joukossa olla joskus myös todellisia "kultajyviä", joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Nykyajan henkisissä piireissä kuuleekin toisinaan puhuttavan selko unista, joilla tarkoitetaan tavallisuu-

desta poikkeavia, voimakkaita ja mieleen painuvia unia, joiden merkitys tajutaan yleensä selkeästi. Usein tällaiset unet ovat myös enneunia, jotka saattavat ennustaa tulevaisuutta varsin tarkasti, siis joko symbolisesti tai aivan suoraan tulevia tapahtumia kuvaillen. Minun suvussani on ollut huomattavan paljon tällaista enneunien näkemistä ja siksi uskon asiaan itsekin vahvasti. Noissa unissa on useimmiten ollut kysymys ihmeellisistä johdatuksista ja neuvojen saamisesta, tai jonkinlaisista varoituksista ja tiettyjen tärkeiden tulevaisuuden tapahtumien ennalta näkemisestä. Unitilassa ihmisen tietoisuus laajenee, eivätkä valveilla normaalisti tajuntaan vaikuttavat järkiperäiset esteet ole rajoittamassa tapahtumien kulkua. Siksi myös henkimaailman yhteyksien luomiseen on unitilassa paremmat mahdollisuudet, kun

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

kaikki ympäristön häiritsevät fyysiset esteet poistuvat nukkuvan ihmisen aistimaailmasta. Samankaltainen tajunnan tilan muutos tapahtuu myös syvässä meditaatiossa tai hypnoosissa. Itseasiassa hypnoosi-sana tuleekin muinaiskreikkalaisesta unenjumalasta, jonka nimi oli Hypnos. Nukkuminen on aivotoimintokokonaisuutena varsin ihmeellinen asia. Kerron seuraavaksi pari omakohtaista tapahtumaa, jotka ovat liittyneet juuri tällaisiin unissa nähtyihin henkimaailman asioihin. Joissakin aikaisemmissa ”Mystikon mietteitä” -artikkeleissa olen kertonut muutamia melko vastaavia muita tapauksia jo aikaisemminkin. Jokaisessa luonnon osa-alueessa, kuten esimerkiksi maassa, kivissä, mineraaleissa, vedessä, tulessa, ilmassa ja puissa on omanlainen elämänvoimansa ja henkiväkensä, puhumattakaan kasveista ja eläimistä, jotka ovat meille ihmisille niitä tutuimpia eläviä olentoja suuressa ja monipuolisessa luomakunnassa. Henkiolentoja voi olla luonnon elementtien lisäksi toisinaan piiloutuneina myös ihmisten valmistamiin esineisiin tai rakennuksiin, kuten vaikkapa uskonnollisiin jumalolentojen kuviin, erilaisiin taikakaluihin ja vanhoihin kummitustaloihin. Varsinkin silloin, jos kyseisiä esineitä tai paikkoja on käytetty yhteydenottoon henkimaailman kanssa, jonkinlaisten okkultististen tai maagis-uskonnollisten rituaalien muodossa. Muutin pääkaupunkiseudulle 2000-luvun vaihteen jälkeen. Toimin silloin vielä vanhan tavaran kauppiaana ja ammattialaani liittyen kiertelin toisinaan ihan vaan mielenkiinnosta katselemassa uuden asuinseutuni vanhan tavaran tarjontaa antiikkiliikkeissä, divareissa, kirpputoreilla ja muissa vastaavissa paikoissa. Eräässä eksoottista ulkomaantavaraa myyneessä kauppaliikkeessä

törmäsin ikivanhaan, lähes kaksi metriä pitkään ja käsityönä Intiassa valmistettuun Ganesha-norsujumalan puupatsaaseen. Se oli erittäin taidokkaasti veistetty jostain trooppisesta puulajista, mutta ei valitettavasti ollut vielä silloin myytävänä, koska patsas kuului kiinteänä osana kaupan upeaan sisustukseen. Vierailin samassa kauppaliikkeessä silloin tällöin myöhemminkin noin kymmenen vuoden aikana, ja joka kerta ihailin siellä kyseistä patsasta. Sen vieressä olleen toisen pienemmän puupatsaan (huilua soittavan Krishnan) sain kuitenkin eräällä kerralla ostettua kotini koristeeksi. Molemmat antiikkiset patsaat oli tehty todennäköisesti noin sata vuotta sitten Mumbain (silloisen Bombayn) kaupungissa, jonkun pyhiä kuvia valmistaneen intialaisen ammattipuusepän toimesta. Myöhemmin eräänä yönä näin kotonani yllättäen unta samasta isosta Ganeshan patsaasta. Unessa keskelle patsasta aukesi suuri salaperäisen nä-

köinen silmä, joka katsoi suoraan minuun. Se ei ollut ihmisen silmä, vaan selvästi jonkun muun olennon. Tajuntaani tuli samalla hetkellä patsaan sisältä lähetetty selkeä viesti: ”Jos aiot ostaa Ganeshan ison puupatsaan itsellesi, tee se nyt. Muutkin ovat kiinnostuneet ostamaan tämän veistoksen, mutta ehdit vielä saada sen, jos pidät kiirettä”. Herättyäni ihmettelin outoa untani, ja päätin laittaa patsaan ostoasian nopeasti vireille. Heti seuraavana päivänä menin pitkästä aikaa siihen samaan liikkeeseen ja korkeasta hinnasta huolimatta varasin puisen patsaan itselleni. Parin päivän kuluttua menin tukevien nokkakärryjen kanssa maksamaan veistoksen. Käärin sen isoon muovipressuun ja kuljetin kärryihin köytettynä lähimmälle rautatieasemalle ja sieltä junakyydillä kotiini, loppumatkan tietä pitkin raskasta taakkaa hiki päässä työnnellen. Vihdoinkin patsas oli pitkällisen odottelun jälkeen minun! 37

Äär e t ön І maaliskuu 2022 Unessa nähty patsas paikalleen asetettuna. Kuva: Matti Kultajoki

Kun sitten noin viikon kuluttua kävin vielä kiittämässä kauppiasta hyvistä kaupoista, hän sanoi, että heti seuraavana päivänä patsaan oston jälkeen tuli kaupan ovesta sisään ryhmä paikallisia intialaisia maahanmuuttajia (hinduja) ostamaan aivan samaa patsasta. He olivat todella tyrmistyneitä, kun kaupassa kauan sisustuselementtinä ollut hyvän onnen, menestyksen, viisauden ja älykkyyden jumala Ganesha oli yhtäkkiä myyty pois aivan heidän nenänsä edestä! Kauppias oli rauhoitellut heitä ja sanonut, että kyllä tämä arvokas jumalankuva meni taatusti hyvään kotiin. Sen jälkeen joku muu asiakas oli vielä kysellyt muuten vain, että mihinkäs kaupan sielu Ganesha on kadonnut? Se oli kuulemma ollut kuin siunaamassa koko kauppaa ja sen asiakaskuntaa. Eipä siinä sitten kovin kauan mennytkään, kun liike joutui laittamaan lapun luukulle ja huonontuneen myyntimenestyksen vuoksi poistumaan paikkakunnalta. Lieneekö se tapahtunut vain ikävien sattumien seurauksena, vaiko tosiaan siksi, että Ganeshan siunaus oli haihtunut patsaan mukana pois maisemista? Sitä ei varmuudella tiedä kukaan. En ole itse suinkaan uskonnoltani hindu, mutta kuitenkin tämän Intiassa runsaasti palvotun hindujumaluuden kuva tahtoi ilmiselvästi jostain syystä tulla minun omistukseeni. Uskon myös, että asian ilmoitti minulle etukäteen tuossa samassa puupatsaassa asustava muinainen henkiolento, jonka antaman univiestin perusteella tiesin mennä ostamaan sen juuri oikealla hetkellä, vaikkakin tosiaan aivan viimetingassa. Kotonani on eksoottisen 38

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

sisustuksen osina monia muitakin eri uskontoihin liittyviä jumalten kuvia, enkä suinkaan koe sitä minkäänlaisena ongelmana. Kerran eräs Afrikassa pitkään työskennellyt ja muutenkin paljon maailmaa nähnyt kristillinen lähetyssaarnaaja totesi viisaasti nähdessään omaperäisen tavaravalikoimani: ”Mitäpä täällä ei sellaista olisi, mitä tässä ihmisten maailmassa muutenkin on. Afrikkalaiselta voodoo-torilta löytäisit varmasti muutakin tähän tyyliin sopivaa tavaraa”. Asuin koko lapsuuteni pienellä alle 10 000 hengen paikkakunnalla Etelä-Suomessa, lähellä erästä kaunista jokea ja sen upeaa koskea. Kyseinen Karjaanjoen vesistö on pituudeltaan yksi Suomen suurimmista, ja sen mutkitteleva vesireitti onkin kanoottimelojien ja muiden veneretkeilijöiden suuressa suosiossa. Kotini sijaitsi muutaman sadan metrin päässä jokirannasta, jossa kasvoi paljon ikivanhaa kuusikkoa ja upeita paksuja tervaleppiä. Ranta-alue oli yksi parhaista lapsuuteni leikkipaikoista, asuinalueen toisella puolella sijainneen laajan luonnontilaisen metsän monien ”seikkailuviidakkojen” lisäksi. Villi luonto on lapsuudesta saakka ollut minulle suuri inspiraation lähde, ja lapsuudesta kumpuaa alun perin myös nykyinen monipuolinen luontoharrastukseni. Kun alle kymmenvuotiaana poikasena kerran kesäaikaan kuljeskelin jälleen joen rannassa, kiipesin metsäpolkua pitkin kuohuvan kosken yläpuolella sijaitsevaan heinikkoiseen rinteeseen ottamaan aurinkoa. Kuuntelin siinä kaikessa rauhassa lintujen laulua ja katselin perhosten liihottelua niittykukkien seassa. Läheisen vuolaasti virranneen kosken tasainen kohina vaikutti minuun hyvin rentouttavasti, joten suljin silmäni ja nukahdin pienille päiväunille auringon lämmittämälle rantatöyräälle, ilman pienintäkään huolen häivää.

Näin sellaista unta, että olin täysin hereillä ja istuin samassa paikassa joen rannalla, ikään kuin ruumiistani irronneena. Vastapäätä nukkumapaikkaani, kosken yläpuolisen joenuoman keskellä, oli erittäin kaunis pitkänomainen saari, jossa kasvoi vierekkäin useita ikivanhoja lehtipuita. Tuon jokisaaren rannalle tuli jostain puiden seasta seisomaan kääpiön kokoinen vanha ukkeli, jolla oli päällään kauhtuneet harmaat vaatteet ja päässä tötterömäinen vihreä hattu. Hänellä oli ryppyiset kasvot ja pitkä vaalea parta, suuret korvat sekä taivaansiniset ystävälliset silmät. Hän viittoi kutsuvasti käsillään ja pyysi minua kahlaamaan virran yli saareen. Niinpä lähdinkin heti saman tien hänen luokseen, väistellen varovasti joen liukkaita pohjakiviä. Olento kertoi suurieleisesti käsillään viuhtoen ja matalalla äänellä puhuen olevansa koskenhaltija ja asuvansa kyseisen saaren uumenissa, siellä jossakin syvällä maan alla. Hänen toimenkuvaansa kuului koko koskialueen hyvinvoinnista huolehtiminen, kiviset jokirannat mukaan luettuina. Hän oli huomannut minun käyvän usein joen rannalla kävelemässä ja halusi näyttäytyä tällä tavoin unessa, jolloin henkimaailman rajaverho on ohuempi. Hän sanoi myös tietävänsä, että suvussani on aina uskottu luonnonhaltijoiden olemassaoloon ja arvostettu luonnon kauneutta suuresti. Koskenhaltija neuvoi minulle samalla myös kummallisen taian, joka liittyi lohikalojen onkimisen sijasta tyttöystävien kalastamiseen. Jos siis olisin kiinnostunut tutustumaan johonkin tiettyyn mukavaan tyttöön, haltija voisi taian kautta auttaa minua siinä. Minun pitäisi vain piirtää ensin omin käsin paperille tyttöä muistuttava kuva ja kirjoittaa sen alle hänen etunimensä. Paperi pitäisi sitten kiinnittää narulla tiukasti joen pohjasta

otetun nyrkin kokoisen kivenmurikan ympärille ja heittää kivi papereineen keskelle jokea, tarkasti kosken yläpuolella olevaan syvänteeseen, jossa on ympäri vuoden voimakkaita virtapyörteitä. Paras tulos saavutettaisiin, jos sivelisin paperin ja kiven pinnan ennen upottamista kosken alapuolisesta rantavedestä kerätyllä vaahdolla. Se oli kummalliselta kuulostava ohjeistus, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Painoinkin sen tarkasti mieleeni ja päätin myös toteuttaa sen heti lähipäivien aikana. Haltija selvästikin tiesi, että olin siihen aikaan hieman ujonsorttinen poika, eikä tyttöihin tutustuminen ollut minulle sen vuoksi kovin helppoa. Luonnonvoimat, eläimet ja kasvit olivat minulle sen sijaan rakkaampia kuin ihmiset, mutta sehän on tunnetusti ollut aina melko yleinen ilmiö vanhoihin noitasukuihin kuuluneilla ihmisillä. Olen tosin omassa suvussani ollut aina eräänlainen musta lammas, jonka ajatusten juoksua ja omaperäisiä harrastuksia ei ole välttämättä aina ymmärretty. Olen nimittäin tarkastellut maailmaa hieman erilaisesta näkövinkkelistä kuin useimmat muut. Tarkoitan tällä lähinnä pyrkimystä katsella asioita pintaa syvemmälle ja tutkia ihmisten todellisia toimintamotiiveja, koska huomasin jo hyvin varhain, että kaikki ei ole aina suinkaan sitä miltä näyttää. Sillä tavoin olen myös vähitellen kasvanut positiivisessa mielessä ”vanhaksi ketuksi”, jota on vaikea huijata. Herättyäni unesta, päätin heti kokeilla haltijan kertoman taikakeinon toimivuutta. Samassa pihapiirissä asui eri perheissä yhteensä kuusi suunnilleen minun ikäistäni pikkutyttöä. Piirsin heidän kaikkien kuvat ja nimet erillisille paperiarkeille, menin joenrantaan poimimaan kivet vedestä ja sidoin piirustukset narulla niiden ympärille. Kuorrutin kaikki kuusi kiveä 39

Äär e t ön І maaliskuu 2022

muovikulhoon kerätyllä kosken vaahdolla ja heitin ne yksi kerrallaan unessa neuvottuun joen syvänteeseen, sanoen samalla: ”Taika toteutukoon tahtoni mukaisesti, ja koskenhaltija siinä ihmeellisesti auttakoon”. Tuon loitsulauseen keksin samassa tilanteessa omasta päästäni, mutta uskoin lapsenomaisesti, että vanha pitkäpartainen koskenhaltija kuulisi sen ja toteuttaisi taian. Päivät ja viikot kuluivat, eikä mitään erikoista tapahtunut, kunnes sitten eräässä lasten kokoontumistilanteessa kaikki edellä mainitut kuusi tyttöä tulivat yhtaikaa luokseni ja kysyivät, kenestä heistä minä tykkäsin eniten? Heille kaikille oli nimittäin tullut yhtaikainen tarve kaveerata kanssani läheisemmin ja he suorastaan kilpailivat suosiostani. Ihmettelin asiaa ja vastasin että tykkäsin heistä kaikista 40

yhtä paljon. Vastaus oli tietysti tyttöjen mielestä hieman epätyydyttävä, koska jokainen heistä halusi olla juuri se kaikkein rakkain ystäväni. Itse ajattelin diplomaattisesti, että jos nimeäisin heistä vain yhden, menettäisin ehkä kaikki muut tytöt, eikä niin saanut tapahtua. Jokeen heittämäni ”uhrilahjakuvat” olivat kuitenkin toimineet hyvin ja unessa nähty pikkupojan lemmentaikakonsti oli tehonnut. Lumouksen vaikutus kylläkin laimeni myöhemmin, mutta haltijan apu oli ollut asiassa erittäin konkreettista. Varsinaiset seksihormonit eivät vielä tuossa iässä hyrränneet, vaan kysymys oli tavallisesta naapuruston lasten kanssa ystävystymisestä. Eräs vanhempi poika samalta asuinalueelta nimitteli minua silti naistenmieheksi, ja kuvitteli tietysti mielessään, että tekisin

minuun ihastuneen tyttölauman kanssa ties mitä sopimatonta. Ilmeisesti koskenhaltijalla oli tarkoituksena opettaa minulle myös kauaskantoista periaatetta: ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”. Naisystäviä on nimittäin aikuisiälläkin riittänyt runsaasti. Se tosin on tuonut mukanaan myös paljon tuskaa, joka on naismaailmassa menestymisen toinen ikävämpi puoli. Kenenkään ei kannatakaan olla minulla kateellinen tästä, eikä mistään muustakaan asiasta. Elämäni kun ei ole suinkaan ollut mitään helppoa vaeltamista. Mies kärsii usein raskaat seuraukset kilpaillessaan naisista ja olenkin vilpittömästi sitä mieltä, että aidosti onnellisin on se mies, joka pystyy ja haluaa olla läheisessä parisuhteessa vain yhden naisen kanssa koko ikänsä.

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

Vuodet vierivät ja kasvoin aikuiseksi. Lapsuuden maaginen aika muuttui ahkeraksi ammattien opiskeluksi ja työn teoksi, sekä myöhemmin myös ison perheen perustamiseksi ja omien firmojen johtamiseksi. Muutin kauas toiselle paikkakunnalle asumaan, mutta koskenhaltijaa en ole silti kokonaan unohtanut. Jos vielä joskus menen lapsuusmaisemassani kohisevan kosken äärelle luontoretkelle, vien alueen haltijalle tuliaisiksi jokikiveen narulla tiukasti kiinnitetyn suklaapatukan, jonka heitän rannalta jokeen, aivan samaan paikkaan kuin mihin aikoinaan lapsena heitin naapurin tyttöjen kuvilla varustetut kivet. Varmasti koskenhaltija Matti-pojan vielä muistaa ja ilahtuu pienestä makeasta uhrilahjasta. Erilaiset luonnon haltijaolennot ja jumaluudet on tunnettu jo ikiajoista asti, itseasiassa aivan kivikaudelta lähtien. Niillä onkin ollut hyvin merkittävä asema primitiivisemmissä uskomusjärjestelmissä kautta aikojen, siis nimenomaan aikuisten ihmisten,

eri heimojen ja jopa kokonaisten kansojenkin historiassa. Tällaisia henkiolentoja ovat olleet varsinkin luonnon suurten elementtien (maan, ilman, veden, tulen, alisen, ylisen) monenlaiset henget, jotka liittyivät lähinnä vanhakantaiseen shamanismiin. Muinaisten ihmisten maailmankuvassa luonto oli aivan täynnä henkiolentoja, joiden kanssa piti tulla toimeen. Luontoa kokonaisuudessaan kunnioitettiin syvästi ja sieltä otettiin vain se mitä välttämättä tarvittiin hengissä pysymiseen ja ihmiskunnan olemassaolon jatkumiseen. Kaikki ymmärsivät syvästi olevansa itsekin osa luontoa, ja että ilman muuta luontoa ei ihmisiäkään voisi olla olemassa. Luontohan antaa ihmisille veden, ruuan ja muut elämän perusedellytykset. Ihmiset eivät olekaan alun perin kotoisin mistään suurkaupungeista, vaan metsistä ja viidakoista. Luonnontieteellisesti ajateltuna ihmiset kuuluvat apinaeläimiin ja ovat kädellisistä korkeimpia. Sinne kaikkien ihmisten alkukotiin metsään voimme palata vielä nykyi-

sinkin, ainakin käymään, jos ei olemaan. Onneksi Suomessa on metsiä niin paljon! Luonnonhenget ovat luonnossa olemassa edelleen, vaikka länsimainen yhteiskunta onkin valitettavasti etääntynyt luonnon syvemmästä henkisestä puolesta aikojen saatossa kovin kauas. Jos sinä haluat olla joukossa poikkeus ja saada omakohtaisen kosketuksen näihin alkuvoimaisiin henkiin, voit esimerkiksi mennä aluksi kaikessa rauhassa metsään muutamalle meditointikävelylle. Vaikka heti ei tapahtuisikaan mitään erikoista, jatka avoimella ja vastaanottavaisella mielellä samaa metsään menemistä edelleen, kerran viikossa tai useamminkin. Vähitellen voit huomata herkistyväsi luonnon ihmeellisille henkisille energioille aivan uudella tavalla, ja metsästä voi tulla sinulle melkein kuin toinen koti. En kuitenkaan voi luvata sinulle, että tapaisit metsän henkiä aivan konkreettisella tavalla, mutta en pidä sitäkään mahdottomana asiana. 

Äär e t ön І maaliskuu 2022

Irti emotionaalisesta tuskatilasta 10 hyödyllistä neuvoa

Tunnista omat tunteesi Henkinen tuska ei välttämättä linkity särkyneeseen sydämeen tai tiettyyn kokemukseen; se voi johtua pitkäkestoisesta tunnetilasta, esimerkiksi siitä, että olet vihainen, yksinäinen, katkera jne. Tarkistelemalla ja tunnistamalla tunteesi olet askeleen lähempänä sen käsittelyä.

Tiedosta ja hyväksy kipusi – älä teeskentele, ettei sitä olisi olemassa Tunteiden kieltäminen ei auta niiden käsittelyä. On parasta, että opit hyväksymään sen, mitä tunnet; kun teet niin, samalla teet tietoisen päätöksen, että haluat päästä eroon siitä.

Tunnista syy-seurausyhteydet Aiheuttavatko tietyt ihmiset tai olosuhteet sinulle tuskaa? Ihmisten, paikkojen ja tapahtumien tunnistaminen voi auttaa sinua myös käsittelemään negatiivisia tunteitasi. Jos on tarpeen, irrottaudu tällaisista ihmisistä tai olosuhteista.

Keskustele jonkun kanssa Jos yksinolo ei tunnu auttavan, yritä löytää joku, jolle voit puhua. Tunteellisina ja sosiaalisina olentoina ihmiset tarvitsevat kumppaneita, joiden kanssa jakaa asioita. Puhuminen antaa sinulle helpotuksen tunteen, vaikka se olisikin vain tilapäistä.

Pidättäydy asioista, jotka lisäävät negatiivisia tunteita Tämä auttaa erityisesti niitä ihmisiä, joiden kipu on vielä tuoretta. Vaikka hyväksyminen edellyttää asioiden käsittelyä, muista että kaikella on

aikansa. Ensimmäisinä päivinä parempi vaihtoehto on vetäytyä hieman poispäin, etääntyä. Se on kuin tuore auringonpoltto, mitä enemmän sinä pysyt auringossa, sitä enemmän poltat itsesi ja tunnet kipua; parempi ensin sallia ihon parantua täysin.

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka nostattavat sinua Ikävä tunnelasti vetää kirjaimellisesti alaspäin. Jos lähelläsi on ihmisiä, jotka näkevät asiat vain negatiivisessa valossa tai ovat yksinkertaisesti välinpitämättömiä, he satuttavat sinua lisää. Sen sijaan koita ympäröidä itsesi positiivisilla ja myötätunteisilla ihmisillä – tämä auttaa selviytymään kriisistä ja antaa sinulle mahdollisuuden löytää elämääsi taas valoa ja toivoa.

Aktivoi itsesi – tee asioita, joista pidät ja nauti niistä Olet luultavasti kuullut tämän neuvon monta kertaa, tai tämä on juuri sitä mitä ystäväsi tekevät – et vain ymmärrä sitä. Älä jää vellomaan negatiivisiin tunteisiisi. Voit kokeilla korvata ahdistuksen tunnetta mielekkäällä tekemisellä, joka saa pääsi tyhjentymään täysin ajatuksista. Näin saat ainakin hetken hengähdystauon negatiivisista tunteista. Mitä olet jo pitkään halunnut tehdä, mutta siirtänyt aina vain myöhemmäksi? Jos et keksi muuta, luontoon lähteminen kävelylle toimii aina.

Ojenna auttava kätesi muille Jos vain voimavarasi riittävät, ja ajatus tuntuu hyvältä, voit parantaa omaa olotilaasi auttamalla tarvitsevia. Toisten auttaminen suuntaa huomiota muualle omista huolista ja peloista ja tekee hyvää kaikille osapuolille. Onko lähipiirissä esimerkiksi joku iäkäs joka kaipaisi apua? Tai pyytäisitkö sukulaislapset luoksesi leikkimään, jotta vanhemmat saisivat hetkeksi tauon arjen pyörittämisestä? Tarvitaanko hyväntekeväisyysjärjestössä tai löytöeläintalossa vapaaehtoisia?

Tee lista asioista, joista olet kiitollinen Käännä katseesi hyvään. Listaa asioita, joista olet elämässäsi kiitollinen jotta näet käytännössä, että kaikki ei ole aivan huonosti.

Anna ajan parantaa haavat Aika parantaa kaikki haavat, mutta se ei tarkoita, etteivät ne jättäisi arpia. Anna itsellesi kunnolla aikaa toipua, olla paikallasi ennen kuin päätät taas nousta ylös ja liikkua eteenpäin. Älä painosta itseäsi tekemään mahdottomia asioita, joiden tekeminen ei tunnu hyvältä. Kunnioita tunteitasi. Ne ovat vain väliaikaisia. Mikään ei ole ikuista. Ota aikaa.

Ä är e tö n І maaliskuu 2022

Lyhyesti...

runoja ª

Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, he hankkivat rahaa ja tavaroita, jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, tullakseen onnellisiksi. Elämähän kulkee juuri päinvastoin. Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, saadakseen sen mitä hän haluaa. - Margaret Young

Meistä itsestämme tuntuu, että tekomme ovat vain pisara meressä. Mutta ilman tuota pisaraa meri olisi pienempi. - Äiti Teresa Rauhaa ei voi ylläpitää voimakeinoin. Sen voi saavuttaa vain ymmärryksen avulla. - Albert Einstein

petri yusuf soini

Autiotalon hahmo On jotain outoa käytävällä tapahtui outoa täällä, tumma hahmo naisen kulkee laahaten, valot sammuvat eteisen, autiotalo valaisee pimeänä syksynä, ei ole hyvä tuijotin hahmoa tätä, ei hän jälkiä jätä. Tapaaminen Yöllä heräsin kolmeen sointuun unohdin kaiken muun, oli tuo olento avaruudesta, ilmoitti olevansa Pluto-planeetasta, tapasimme metsässä, oli mulla kamera kädessä hän oli tuttu minulle vähän aikaa puhuimme otin kuvan sain häneltä luvan keskustelu kesti tunnin ajan, poistui hän kohdalta vajan. Olento Näin katollamme hahmon, näin aluksen jalon oli pieni vihreä olento, olemus oli laiha ja hento katselimme toisiamme pari minuuttia tuijottaen sitten huomasin vyön sen tapaus kesti muutaman minuutin ajantajun kadotin katosi olento liukumalla tapahtui se erikoisella tavalla. Yhteys

Kun enkelit käyvät luonamme, emme kuule siipien kahinaa, emmekä tunne sulkien sulavaa kosketusta, mutta tunnemme heidän läsnäolonsa rakkaudesta, jonka he luovat sydämeemme. - Mary Baker Eddy

Olin kotona huoneessani, katsoin ulos ikkunastani pian sain olentoon yhteyden, huomasin vihreän värin sen ei tukkaa hällä, kypärä oli tällä, hän tuijotti minua hetken lopetin katsomisen kesken, kun katsoin uudelleen oli olento kadonnut alukseen, oli se kolmannen asteen yhteys tapaus oli minulle suuri ylpeys. 43

MAINOSMYYNTI JA -YHTEISTYÖ: rtytoimitus@gmail.com

Rajatiedon auttava puhelin tukee ja kuuntelee Askarruttaako sinua jokin, joka ei ole aisteilla tai järjellä selitettävissä? Rajatiedon Auttava Puhelin päivystää torstaisin ja sunnuntaisin klo 18-21 numerossa 040 913 1038 Voit soittaa esimerkiksi silloin, kun Olet joko kokenut tai mietit paranormaaleja ilmiöitä, kuten... • Henget, kummittelu • Ufot ja avaruusoliot • Maailmankaikkeus, ykseys • Elämän tarkoitus • tms. Et ole yksin kokemuksiesi kanssa! Tutkimusten mukaan lähes 60 % suomalaisista on kokenut jotain ns. yliluonnollista. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti. Puhelut maksavat vain normaalin puhelumaksun verran. Rajatiedon Auttavaa Puhelinta ylläpitää Rajatiedon Yhteistyö ry.

seuraa meitä facebookissa Rajatiedon Yhteistyö ry Hengen ja Tiedon Messut Ääretön-lehti StudioRajatieto Rajatiedon erikoiskirjasto Rajatiedon Auttava Puhelin Yhdistys Twitterissä Rajatiedon Yhteistyö Yhdistys Instagramissa Rajatiedon Yhteistyö ry Rajatiedon erikoiskirjasto Kotisivut www.rajatieto.fi

Ääretön on vuonna 2014 perustettu laaja-alainen ja raikas rajatiedon julkaisu, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehti tarjoaa tuoretta ajankohtaista lukemistoa. Esittelemme maailmankatsomuksia ja näkemyksiä laidasta laitaan ja välillä sukellamme myös historian mystisiin syvyyksiin. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa omakohtaisia käsityksiä, ei yhdistyksen "virallista" näkökantaa. Ääretön-lehti toteutetaan vapaaehtoisvoimin.

Seuraavat Hengen ja tiedon messut 15.-16.10.2022 (Helsingin suomalainen yhteiskoulu, etelä-haaga) Lisätietoja: rajatieto.fi

Ääretön 1/2022 Maaliskuu

Articles inside

Pääkirjoitus 1/2022

Ajankohtaista, tapahtumakalenterit

Rukous rauhan puolesta

Ajan tarina

Kuolemanrajakokemuksia ja ympäristöanomalioita

Kabbalah vakiopalsta: Suojaa tähän maailmaan

Uuden maailman kynnyksellä universaaleja lakeja noudattaen

Noitaopisto Pakanalliseen keskukseen

Täydellinen sinä

Henkisen kehityksen polku ja henkisyys arjessa

Enfieldin räyhähenki

Orvo Raippamaa: Ajatuskuvia

Mystikon mietteitä: Henkiset unet

Irti emotionaalisesta tuskatilasta

Runoja – Petri Yusuf Soini

Lyhyesti...

Ääretön 1/2022 Maaliskuu