Äär e t ön І kesäkuu 2019
Kärsimyksestä henkisen kasvun katalyyttinä teksti heli kaarina kananen
Henkisissä piireissä puhutaan paljon oppiläksyistä, joita ihmisille elämän varrella annetaan. Heli Kaarina Kananen kertoo tässä artikkelissa, mitä kärsimys on hänelle opettanut.
A
loitin tämän elämänkokemuksen Ylä-Savossa syntymällä Kalevalanpäivänä vuonna 1977. Tulisin sittemmin tutkimaan rajakarjalaisen siirtoväen sopeutumista viime sotien jälkeisessä Suomessa. Väitöstutkimuksessani Kontrolloitu sopeutuminen (2010) rakentaisin uudenlaisen kokonaisselityksen siirtoväen integraatioprosessista. On mielenkiintoista huomata, että tätä polkua Karjalaan lähdettiin rakentamaan jo syntymässä. Tutkimuksen teko onkin ollut olennainen osa matkaani ihmisyyteen. Minunkin elämässäni on ollut ilojen ja onnen ohella myös kärsi-
32
mystä. Hankaluuksien ja tuskankin keskellä on ollut toisinaan vaikea sietää ja hyväksyä elämän kovuutta. Elokuvateollisuuden viljelemän kuvan mukaanhan esimerkiksi parisuhteiden piti kestää ikuisesti ja yhteiselon tuli olla onnellista. Olen miettinyt, miksi elämässäni on ollut kärsimystä, joka on järisyttänyt kaikkia olemassaolon perusteita. Käsitin viimeisen, talohelvetiksi nimeämäni tapahtumaketjun aikana, että kärsimyskokemus riipii minuuden paljaaksi ja horjuttaa kaikki rakenteet, joiden varaan olemme itseämme rakentaneet. Sain niin ikään kokea, että elämän syvissä kriiseissä nousee väistämättä esiin usko omiin mahdollisuuksiin ja ihmisen suhde Jumalaan. Kun ihminen joutuu polvilleen elämän edessä, murenevat egosta lähtöisin olevat kaikkivoipaisuuskuvitelmat sekä ihmisen ja Jumalan, ihmisyyden ja jumalallisuuden välille rakennetut kuvitteelliset väitteet ja esteet.
Kärsimys ja elämäntarkoitus liittyvät yhteen Kärsimyspohdintaan on itselläni kytkeytynyt elämäntarkoituksen pohdintaa. Aiemmin olen etsinyt elämäntarkoitukseen vastausta esimerkiksi lukemalla. Muiden kirjoituksista olenkin saanut ajatuksia, tukea ja oivalluksen polttoainetta.
Tässä vaiheessa elämääni kuitenkin ymmärrän jo, että elämäntarkoitus on kysymys, johon ei löydy suoraa, juuri meille itsellemme ”kuin nenä päähän” sopivaa vastausta kirjoista. Vastaus elämäntarkoitukseen löytyy jokaisen meidän sisimmästä. Sen voimme tavoittaa sydämen ymmärryksellä, kunnes olemme eläneet siihen hetkeen, jolloin sen on tarkoitus meille avautua. Matkallani olen alkanut niin ikään oivaltaa, että kärsimyksen ja oppiläksyjen tarkoituksena on saada meitä huomaamaan elämäntarkoituksemme, että kärsimys ja elämäntarkoitus liittyvät yhteen. Kirjoitettuani kirjan talohelvetistä ja siitä poimimistani kärsimyksen hedelmistä sain käsittää sekä henkisen että sosiaalisen elämäntarkoituksen. Sain ymmärtää, miksi olemme täällä maan päällä. Yksilölle elämäntarkoitus on henkisessä kasvussa, matkassa kohti yhä syventyvää tietoisuutta itsestä ja maailmankaikkeuden olemuksesta. Sosiaalinen elämäntarkoituksemme taas on huolenpito, rakkaudesta lähimmäisten auttaminen. Molemmat elämäntarkoitukset ovat myös tapoja vähentää kärsimystä, jota ihmisenä ollessamme koemme. Koen tänään, että vaikeat elämänkokemukset koulivat meitä, jotta voisimme antautua sille tehtävälle, jota varten olemme tänne lupautuneet ja johon olemme ih-
