__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Raahen vanhan kirkon veistokset


2 Sisällys

Päälähteet................................................23

Johdanto.................................................... 3

Raahen vanhan kirkon pohjakaava................................23

Michel Sigfredsson Balt.........................3 Suvun muistoksi ja kirkon kaunistukseksi........................4

Piirros kirkkosalista ennen vuoden 1884 korjausta.......................24

Keskisalin ikkunakoristeet...............5

Raahen vanhan kirkon veistosten kuvaohjelma.......................7 Kirkon itäpään veistosryhmät........7 Evankelistat alttarilla...........9 Apostolit kuorissa.............. 10 Loistavat veistokset.........................12 Agatha....................................12 Ihmisen poika.......................13 Ylienkeli Uriel.......................14 Taivaallinen soittokunta.................15 Lankeemus ja anteeksianto..........16 Aatami ja Eeva......................16 Naamakatit...........................17 Hermafrodiitit......................17

Eläinhahmojen symboliikka Raahen vanhassa kirkossa................................. 18 Merisiat.............................18 Pelikaani...........................18 Kyyhkynen.......................18 Karitsa - Agnus Dei.......18 Kotka................................. 19 Raahen vanhan kirkon taulut...........19

Julkaisija: Teksti: Valokuvat:

Veistosten tyylihistoria........................22

Taitto:

Raahen museo [1997] 2008 Inga Leppälä Raahen museon kokoelmat ja Heikki Lahnaoja Heikki Lahnaoja


3

Johdanto Raahen kaupunki perustettiin vuonna 1649. Raaheen ryhdyttiin rakentamaan kirkkoa aikaisintaan vuonna 1653, mutta käyttöön se otettiin kahta vuotta myöhemmin. Raahen kirkko sijoitettiin mäelle kaupungin koilliskulmassa, missä sen länsitorni toimi hyvin merimerkkinä. Raahen puukirkko oli 1600-luvulle tyypillinen pitkäkirkko: Suorakaiteisella runkohuoneella oli kolme kylkiäistä. Kirkkosalin eteläsivulla oli kaksi eteistä ja pohjoispuolella sakaristo. Kirkkosalia kattoi puolipyöreä tynnyriholvi ja sisäänkäynnin päällä oli 1600-luvulla yleistynyt lehteri. (Ks. pohjakaava s. 23.) Raahen vanha kirkko oli 1600-luvun suurvaltakauden kulttuurin ja taiteen täydellinen ilmentymä. Sotaisa vuosisata toi kuoleman lähelle ihmisten elämää ja aatelissuvut halusivat jättää muistonsa suuruudestaan lahjoittamalla nimeään kantavaa taidetta kirkkoon. 1600-luvulla ei kirkkoihin lahjoitettu enää yksittäisveistoksia vaan alttarilaitteita, joihin kuului veistosten kehystämä alttaritaulu. Raahen kirkon kuorissa* oli peräti kolme korkeaa kuvalaitetta ja keskisalin ikkunat oli koristettu veistotöillä. Vuonna 1884 Raahen kirkkoa korjattiin ulkoa ja sisältä. Kirkon hirsiset sisäosat vuorattiin laudoilla ensimmäistä kertaa ja korkeat kuvalaitteet hajoitettiin yksittäisveistoksiksi. Värikkäät veistokset puhdistettiin ja maalattiin, mutta todettiin uudistettuun kirkkoon sopimattomiksi. *Kuori on kirkon itäpäässä alttaria ympäröivä alue. **Interiööri eli sisätila, sisusta.

Vuonna 1908 kirkko paloi, mutta tapuliin varastoidut veistokset säilyivät. Pyhän Agathan väitetään varjelleen tuulta kääntymästä tapulin suuntaan. Vuonna 1912 veistokset sijoitettiin Raahen museoon. Museolla on täten yli yhdeksänkymmentä 1600-luvulta peräisin olevaa puuveistosta Raahen vanhasta kirkosta. Veistoskokoelmaan kuuluu kahdeksan apostolia, enkelten soittokunta, symbolisia eläinhahmoja, erilaisia ikkunakehyksiä, epitafeja eli sukujen muistotauluja ja päätykolmioaiheita eli frontoneja. Veistosten kristillinen sanoma ei saavuttanut ihmisiä enää 1800-luvulla. Veistoksia pidettiin vain kirkon koristuksina ja 1600-luvun räväkkä muotokieli tuntui sopimattomalta valkaistuun kirkkoon. Protestanttisissa maissa kirkkointeriööreistä** muotoutui lopulta hyvin pelkistettyjä Herran huoneita, joissa kristillistä sanomaa julistaa vain alttaritaulu ja pappi. Nykyajan ihminen tarvitsee opastusta ymmärtääkseen Raahen kirkon veistosten kristillisen sisällön ja historiallisen merkityksen. Inga Leppälä 28.5.1997 Raahen museon v.s. amanuenssi


4

Michel Sigfredsson Balt Raahen vanhan kirkon veistosten tekijä on Mikael Balt. Hänen syntyperänsä on kiistanalainen. Asiakirjoissa hän esiintyy nimellä Michel Sigfredsson Balt. Mikael Baltia on pidetty ranskalaissyntyisenä, mutta perimätiedolle ei ole kirjallisia todisteita. Baltin varhaisvuosista tiedetään vain se, että hän saapui Suomeen Ruotsista vuoden 1650 tienoilla. Henrik Fleming oli tilannut Baltilta saarnatuolin Turun tuomiokirkkoon. Balt saapui itse Tukholmasta asentamaan sitä paikoilleen. Viisi vuotta myöhemmin Raahen pormestari Henrik Corte kutsui Baltin kaupunkiin valmistamaan uuteen kirkkoon saarnatuolia. Se valmistui samana vuonna 1655. Vuonna 1657 Balt kävi todennäköisesti koristamassa Kokkolan kirkkoa. Hän asettui viimeistään vuonna 1658 Ouluun ja meni naimisiin Catharina Casparintytär Forbuksen (1640-1691) kanssa. Raahen pormestari H. Corte ja Balt olivat sisarusten kanssa naimisissa. Oulusta käsin Balt toimi ympäri Pohjois-Pohjanmaata (Rantsila, Kajaani, Muhos, Saloinen ja Pyhäjoki). Vuosien 1669 ja 1673 välisenä aikana Mikael Balt työskelteli Raahen kirkossa. Balt kuoli Oulussa vuonna 1676. Baltin kolme saarnatuolia Turun tuomiokirkossa (1650), Raahessa (1655) ja Oulussa (1658) vaikuttivat suuresti koko läntisen Suomen saarnatuolituotantoon.

Turun tuomiokirkon saarnatuolin tuhouduttua 1681 siitä tehtiin useita mukaelmia Etelä-Suomen kirkkoihin. Baltin oma tuotanto on tuhoutunut kirkoista kokonaan tai säilynyt hyvin fragmentaarisesti. Vain Raahen vanhan kirkon sisustus on säilynyt lähes kokonaisuudessaan. Taidehistorioitsija Lars Pettersson yhdisti Mikael Baltin nimen Baltian maihin, mutta epäili Baltia myös ruotsalaiseksi hänen hyvän ruotsinkielentaitonsa vuoksi. Baltian mailla ja Ruotsi-Suomella oli kiinteät kulttuuriyhteydet 1600-luvulla. Taiteilijoita saapui 30-vuotisen sodan (1618-1648) tieltä Pohjois-Eurooppaan turvaan. Raahen vanhan kirkon pyhimysveistos Agatha ja evankelistojen nimeä-

Raahen vanhan kirkon saarnatuoli v:lta 1655 (Kansallismuseon valokuva neg.2782)


5

Raahen pormestari Henrik Corten epitafi vuodelta 1670

minen pyhiksi viittaa siihen, että Balt olisi ollut kotoisin jostain katolisesta maasta. Todennäköisesti Balt ei ollut Ruotsista kotoisin, koska Ruotsi-Suomessa 1600luku oli luterilaisen puhdasoppisuuden aikaa. Yksi kirkko, yksi uskonto tuki kuninkaan valtaa ja yhtenäisti valtakuntaa.

Suvun muistoksi ja kirkon kaunistukseksi Ruotsin suurvalta-ajaksi kutsutaan kautta Stolbovan rauhasta 1617 suureen Pohjan sotaan (1700-21). 1600-luvulla Suomen asioita hoiti kenraalikuvernööri Per Brahe. Kreivi Pietari Brahe suosi ja tuki aateliston valtaa valtakunnassa. Ruotsin sodat kustantaneet ja sodissa ansioituneet aatelissuvut saivat palkkioksi verovapauden ja läänityksiä, joista he saivat kerätä verotuloja itselleen. Aateliset rikastuivat sekä kansan että valtion kustannuksella. Vauras aatelisto

kalusti kirkkoja ja täytti niiden seinät vaakunoillaan ja muistotauluillaan. Raahessa rikkaat kauppaporvarit omaksuivat aateliston roolin kirkon koristajina. Mikael Baltin ensimmäinen työ Raahen kirkossa oli hillityn komea myöhäisrenessanssinen saarnastuoli vuonna 1655. Valkean kultauksin koristetun saarnatuolin kyljessä oli Corten vaakuna ja katoksen reunoja kiertävä omistuskirjoitus: Jumalan kunniaksi, Hänen temppelinsä kaunistukseksi lahjoitti korkeasyntyinen ja ansioitunut Henrik Corte, pormestari ja mahtimies tämän saarnatuolin muistomerkiksi. Vuosien 1669 ja 1673 välisenä aikana valmistuivat muut raahelaisten vaikuttajien kustantamat veistokset. Pormestari Henrik Corten muistotaulu (1)* vuodelta 1670 oli sakariston seinällä, ison ristiinnaulittua kuvaavan taulun päällä (2). Vuoteen 1670 mennessä Corte oli toiminut 20 vuotta Raahen pormestarina. Henrik

* Sulkeissa olevat numerot viitaavat takakannessa olevaan piirrokseen kirkkosalista.


6

Henrik Forbuksen frontoni vuodelta 1669

Corte luettelee Per Brahen arvonimet ja läänitykset vaakunataulussaan: Jumalalle kunniaksi ja seurakunnalle kaunistukseksi korkeasyntyinen Kreivi ja herrojen Herra Brahe syntyjään Wisingsborgin Kreivi, Kajaanin Vapaaherra, Rudboholmin, Lindholmin, Brahenlinnan ja Bogesundin herra. Ruotsin valtakunnan neuvos ja drotsi. Ruotsin ja Suomen suurruhtinaskunnan sekä niiden maakuntien oikeuslaitoksen johtaja. Westmalandin, Berglaagenin ja Taalainmaan laamanni. On nimittänyt Raahen käskynhaltijaksi, pormestariksi ja Salon pitäjän nimismieheksi korkeasti kunnioitetun Henrik Corten, joka on tämän epitafin itselleen ja jälkeläisilleen muistoksi omistanut armon vuonna 1670. Samanlaisen enkelten reunustaman epitafin kustansivat tullinhoitaja Karl Kranck ja raatimies Hans Forbus. Pormestarin ja hänen alaisensa epitafit olivat vastakkaisilla seinillä kirkon itäpäässä (3). Kranck ja Forbus kertovat epitafissaan kehystäneensä kuorin sivuikkunan “itsellensä ja jälkeläisillensä muistoksi” vuonna 1670. Pormestari Corten Per Brahea ylistävän epitafin lisäksi heillä molemmilla ovat omat vaakunataulunsa. Kirjaimet

P:B:C:W tulevat sanoista Per Brahe Comes Wisingsborg (4). Brahen vaakuna oli sidehirren päällä kirkon etuosassa. Vuoden 1884 remontin jälkeen jätettiin kirkkosaliin Baltin veistoksista vain saarnatuoli ja Brahen vaakuna (5), josta muodostui Raahen kaupungin vaakuna. Brahen vaakunassa oli kaksi ratsastajaa ja heraldisia liljoja. Vaakunan päällä oli kaksi kruunupäistä silmikkokypärää. Saarnatuoli ja Brahen vaakuna tuhoutuivat kirkon palossa vuonna 1908.

Keskisalin ikkunakoristeet Raahen kirkossa oli kahdeksan ikkunaa, joista neljä oli keskisalissa. Keskisalin ikkunakoristusten lahjoittajat olivat raahelaisia kauppiaita ja raatimiehiä. Joukossa on myös kaksi naista. Raahen kirkkoherran Stenbäckin 1700-luvulla tekemistä muistiinpanoista selviää kuka milloinkin veistokset on lahjoittanut. Stenbäckin mukaan salin ikkunoita kehystivät vuonna 1669 Henrik Forbus; vuonna 1670 porvari Henrik Grå; pormestarin tytär Anna Henriksdotter Corte ja puolisonsa pitäjänkirjuri Johan Mickelsson (Tame-


7

Henrik Grån frontoni vuodelta 1670

lander) vuonna 1671; Mickel Bertilsson (Sovio) ja vaimonsa Catharina Auctersdotter (Duvel/McDongall) vuonna 1673 (ks. kuva s. 23). Ikkunoiden kehystäjien nimet ovat puisissa päätykolmiotauluissa eli frontoneissa. Frontonit ovat niiden muodosta päätellen olleet salin neljän ikkunan yllä. Stenbäckin mainitsemat vuosiluvut ovat ikkunoita kehystäneissä ornamenttilistoissa*.

Raahen vanhan kirkon veistosten kuvaohjelma Suurin osa Raahen museolla olevista kirkkoveistoksista kuului korkeisiin kuvarakennelmiin kirkon etuosassa. Monikerroksiset kuvalaitteet sakariston seinällä, alttari-ikkunan ja sivu-ikkunan ympärillä hajoitettiin vuonna 1884. Niiden päähahmoina olivat Jeesuksen opetuslapset. Raahen vanhan kirkon kuvaohjelma kattaa ihmiskunnan kristillisen historian Aatamin ja Eevan alkusynnistä viimeiseen tuomiopäivään ja pasuunain soittoon. Ihmissuvun tarina päättyy ylösnousemukseen ja armon saaneilla

jumalykseyteen eli Jumalan tykö Taivaaseen. Apostolit ja evankelistat alttarin lähellä kuuluttavat Jumalan armosanomaa.

Kirkon itäpään veistosryhmät Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla pääpaino oli Raamatun sanaan perustuvalla kirkkotaiteella ja katolisuuteen liittyvät pyhimyslegendat pyrittiin unohtamaan. Raahen kirkossa evankelistat eli ilosanoman kirjoittajat oli sijoitettu alttarille, mistä pyhää sanaa kuullaan. Neljä pääapostolia vartioivat kuorin sivuseinillä alttarin rauhaa. Ennen vuoden 1884 kirkon korjausta otetusta valokuvasta voidaan hämärästi hahmottaa kolmesta neljään veistoskerrosta vielä apostolien päällä. Evankelistat alttarilla Alttarilaite valmistui vuonna 1669 pormestari Henrik Corten kustantamana. Alttari-ikkunaa kehystivät neljä evankelistaa. Alttari-ikkunan oikealla puolen seisoi Markus (6) ja vasemmalla Matteus (7). Veistokset oli kiinnitetty paripylväi-

*Ornamentti on yleensä kasviaiheinen koristekiehkura.


8

Ennen vuotta 1884 otetuissa valokuvissa näkyy veistosten sijoittelu kirkkosalissa. Vrt. takakannen piirros. (Museoviraston neg. 3982 ja 3983.)


9 siin, ja niiden päällä seisoivat evankelistat Luukas (8) ja Johannes (9). Heidän välissään alttari-ikkunan päällä oli tuntemattoman tekijän taulu Pyhän ehtoollisen asettaminen (10). Apostolit ja evankelistat erottaa toisistaan erilaisten tunnusten avulla, jotka liittyvät heidän elämäänsä tai marttyyrikuolemaansa. Ennen vuoden 1884 kirkon korjausta otetussa valokuvassa ovat kaikki evankelistojen tunnukset vielä paikoillaan. Markus sai leijonansa vasta 1997.

Evankelistat Matteus ja Markus

Evankelista Markus on kuvattu kirjoitusvälineiden äärelle kuten usein kaikki evankelistat. Hänen viereensä kuuluu lisäksi ärjyvä leijona. Markus aloittaa evankeliuminsa puhumalla “huutavan äänestä erämaassa” ja se on yhdistetty leijonan karjuntaan. Evankelista Matteuksen olan takana on siivekäs ihminen, koska hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla Kristuksen ihmiseksi syntymästä ja hänen sukupuustaan. Evankelistat Luukas ja Johannes pitävät


käsissään avointa Uutta testamenttia, johon heidän nimensä on kirjoitettu. Luukkaan ja Johanneksen evankelistasymbolit ovat kadonneet. Luukkaan vieressä oli iso häränpää ja Johanneksen vieressä oli istuva kotka. Luukas kertoo pappi Sakariaasta ja härkäuhrista. Johanneksen tunnus on kotka, koska hän puhuu hengen kohoamisesta korkeimpiin taivaallisiin kerroksiin. Apostolit kuorissa Neljä pääapostolia Pietari (11), Paavali (12), Jaakob (13) ja Andreas (14) olivat itäpäässä vastakkaisilla seinillä. Pietarin ja Paavalin välissä sakariston seinällä oli iso Ristiinnaulitun taulu. Apostoli Jaakobin ja Andreaan välissä oli ikkuna. Sakariston kuvaryhmän lahjoitti Henrik Corte ja sivuikkunan Karl Kranck ja Hans Forbus vuonna 1670. Pietarilla on käsissään taivaanvaltakunnan avain ja kirja. Paavali kantaa Raamattua. Hänen marttyyrikuolemastaan muistuttava mestausmiekka on kadonnut. Paavali oli Rooman kansalainen ja siksi hänelle kuului kunnia tulla miekalla mestatuksi. Kuorin sivuikkunaa kehystivät apostolien Jaakob vanhemman ja Andreaan patsaat. Apostoli Jaakobin tunnistaa pyhiinvaellusvarustuksestaan. Hänellä on lakki päässä, sauva kädessä ja rinnassa simpukoita. Simpukka on pyhiinvaeltajien symboli ja Jaakob vanhempi on heidän suojeluspyhimyksensä. Veden elävänä simpukka edustaa kastevettä.

Vasemmalla evankelistat Johannes ja Luukas. Viereisellä sivulla vasemmalta Pietari, Paavali, Jaakob ja Andreas.


11 Andreaalla on kalansaalis mukanaan. Andreas ristiinnaulittiin vinoristille. Vinoristin sakarat ovat Raahen veistoksesta menneet aikoinaan poikki ja kadonneet. Itäpään kaikkien kolmen kuvalaitteiden korkeus on valokuvista arvioiden ollut jopa 5-6 metriä. Sakariston seinällä oli apostoli Pietarin ja Paavalin (kork. 160 cm) yllä Corten pormestariksi nimityksen muistotaulu (1). Se oli heti ison Ristiinnaulittutaulun (2) päällä. Pormestarin epitafin päällä taas oli kaksi isoa seisovaa enkeliä (15). Enkelitkin

ovat kannatelleen yllään vielä jotakin. Kranckin ja Forbuksen lahjoittaman sivuikkunan veistokset ovat valokuvassa hämärästi hahmotettavissa. Andreaan ja Jaakobin yllä on Kranckin ja Forbuksen epitafi (3). Epitafia reunustaa kaksi isoa enkeliä ja merisikapysti (16) (ks. Eläinhahmojen symboliikka s. 18). Niiden yllä tynnyriholvissa oli suuri pasuunaa soittava enkeli, joka on kiinnitettynä suureen pylväiden kehystämään puutauluun (17). Tämän yli puolitoista metriä korkean ja leveän kuvalaitteen päällä on vielä ollut jokin veistos.


12

Loistavat veistokset Raahen museolla on kolme samankaltaista ja -kokoista veistosta Pyhä Agatha, Ihmisen poika ja ylienkeli Uriel. Veistosten paikkaa kirkossa ei tiedetä. Taivaallisia hahmoja eli Ihmisen poikaa ja ylienkeli Urielia kehystää sädekehä, jonka joka toinen säde on suora ja joka toinen aaltoileva. Maallisen neidon Agathan pään päällä on yhdeksän sakarainen Jehovan aurinko, johon on Herran nimi hepreaksi kirjoitettuna. Agatha Agatha on Sisiliassa 200-luvulla elänyt kaunis neito, joka oli vannonut siveysvalan Kristukselle. Kun Agatha ei antautunut roomalaiselle konsulille, konsuli alkoi kostoksi vainota kristittyjä ja yritti taivuttaa Agathan tahtoonsa kiduttamalla häntä muun muassa raipoin ja piinapenkissä. Agathan kidutuksista on olemassa useita versioita. Erään version mukaan Agathan pelasti roviolta maanjäristys. Raahen kirkon Agatha-veistos on todennäköisesti rovion päälle esitettynä. Agatha säilytti uskonsa vaikka hänen rintansa leikattiin pois. Näky Pietarista ja enkeleistä paransi Agathan ruumiin, mutta Agatha rukoili kuoleman osakseen. Raahen Agatha-veistos on esitetty rinnat paljaina vihreässä pitkässä kaavussansa. Molempien rintojen alla on Raamatut ja rinnoista valuu maitoa jalkojen juuressa oleviin kuppeihin. Raamatussa maito on pelastuksen ja Jumalan sanan

symboli. Agathan kainalossa on risti ja palmunlehviä. Taiteessa Agatha on kuvattu usein voitonpalmun kanssa.

Vuoden 1514 uskonpuhdistuksen jälkeen Keski-Euroopan protestanttisissa maissa poistettiin kaikki pyhimysten kuvat kirkoista. Miksi katolisen pyhimyksen veistos tehtiin miltei 150 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen Raahen kirkkoon? Suomessa ensinnäkin siirryttiin luterilaisuuteen vähitellen 1500-luvulla eikä katolista kirkkotaidetta juuri hävitetty Suomen kirkoista. Raaheen Agathan veistos sopii hyvin, koska puukaupungin alituisena uhkana olivat tulipalot. Katolisissa maissa ihmiset kutsuivat Agathaa avuksi tulta vastaan. Legenda kertoo kuinka Agathan kuoleman jälkeen hänen pyhäinjäännöksenä säily-


13 tetty silkkihuntunsa pelasti Cataninan kaupungin Etnan laavavirralta. Agathan uskottiin auttavan myös rintatauteja vastaan. Pyhä Agatha oli sellaisten arvokkaiden ammattien kuin kellontekijöiden ja jalokiven hiojien suojelija, mutta myös lastenhoitajien, paimenettarien ja kutojien suojelija. Myöhemmin Agathasta tuli erityisesti leipurien pyhimys, koska taiteessa Agathan rinnat usein esitettiin lautasella. Lopulta ne ymmärrettiin leiviksi ja Keski-Euroopan kirkoissa alettiin siunata hänen muistopäivänänsä leipää. Tällaiset keskiajan katoliset menot karsittiin luterilaisesta kirkkovuodesta pois 1500-luvulta lähtien.

Ihmisen poika ja apostoli Johannes

Ihmisen poika Eräs Raahen vanhan kirkon veistoksista kuvaa Johanneksen ilmestystä Ihmisen pojasta. Vanhan testamentin Danielin kirjassa puhutaan ensimmäisen kerran ihmisen pojasta. Ihmisen poika on tuleva maailmaan viimeisenä päivänä ja ottava vallan. Uuden testamentin kirjoittajat eli evankelistat yhdistivät Ihmisen pojan Jeesukseen. Raahen Ihmisen poika -veistoksen kohotetussa oikeassa kädessä on seitsemän tähteä ja vartalon sivuilla yhteensä seitsemän kynttilänjalkaa. Evankelista Johannes kertoo näystään Raamatussa näin:


14 “Ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn... Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.” Kristuksen vartaloa kehystää liekehtivä sädekehä ja kasvoja valkoiset leveät säteet. Luku seitsemän esiintyy Raamatussa useammin kuin muut luvut. Seitsemän on täydellisyyden luku. Se on pyhän kolminaisuuden (3) ja maailman luvun (4)* summa. Johanneksen näyssä selitetään seitsemän kynttilän olevan vertauskuva seitsemästä alkuseurakunnasta: “Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Raahen veistoksessa on lisäksi Kristuksen jaloissa kyyryssä ihminen. Hahmo on rukoileva apostoli Johannes. Idea Raahen kirkon Ihmisen poika -veistokseen on varmasti saatu Martti Lutherin uudistamasta Raamatusta, johon kuvituksen teki saksalainen Lucas Cranach. Myös saksalaisen taiteilijan teoksessa Ihmisen pojan alla makaa rukoileva Johannes. Ylienkeli Uriel Ylienkeli Urielin tunnuksia taiteessa ovat pyhiinvaeltajan puku ja kirjakäärö.

Raahen siivekkäällä ylienkelillä on pitkä vihreä kaapu ja avoin kirja käsissään. Ylienkeli Uriel esiintyy nimenomaan ilmestyskirjoissa. Väkevä enkeli tulee taivaasta ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen (Joh.ilm. 10:2). Ylienkeli Uriel on Tuonelan hallitsija. Urielin tehtävänä oli varjella Kristuksen hautaa ja siten hänet on usein esitetty Jeesuksen tyhjällä haudalla. Toisaalta Uriel on kaikkien taivaallisten ja maallisten valojen valtias.

*Maailmanluku on neljä, muun muassa koska on neljä vuodenaikaa ja neljä alkuainetta (maa, ilma, vesi, tuli). Myös Eedenin virta jakautui neljään haaraan.


15

Taivaallinen soittokunta Raahen vanhassa kirkossa oli joukko erilaisia enkeliveistoksia. Alle metrin korkeilla pikkuenkeleillä on erilaisia soittimia. Kahdella on harppu ja yhdellä erityisesti 1600-luvun musiikissa suosittu viulu. Muilla enkeleillä on yksi tai kaksi pasuunaa käsissään. Psalmit liittävät pasuunan erityisesti Jumalan ylistämiseen. Joillakin e n k e l e i l l ä on myös palmunoksa toisessa kädess ään kuole m a s t a voiton merkkinä. Vanhassa testamentissa pasuunan soitto on taisteluun lähdön merkki. Pasuunalla varustettu enkeli on Ilmestyskirjan

m u kaan viimeisen tuomion julistaja. Äänen soidessa kuolleet heräävät ja heidät kootaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Johanneksen ilmestyksessä pasuunaan puhaltaa seitsemän enkeliä. Raahen kirkossa enkeleitä oli useampia. Raahen museolla on kaksi siivekästä enkeliä, joilla on kädet korvien takana. Ne selvästi kuulostelevat joko pasuunan soitto kuuluu. Johanneksen ilmestyskirjassa sanotaan: Jolla on korvat se kuulkoon, m i t ä Henki seurakunnille sanoo. Kuuntelevilla enkeleillä on päässään kruunut: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun (Joh.ilm 2:10). S o i t t av i e n pikkuenkelien lis ä k s i Raahen vanhassa kirkossa oli isompia enkeleitä lähinnä rekvisiittana. Kaikilla Raahen vanhan kirkon enkeliveistoksilla on verhonaan vain niukka lannevaate. Kaksi mainiota lentävää enkeliä oli Pietari Brahen vaakunan (5) molemmin puolin kirkon etuosassa poikkihirren päällä. Enkelit


16 lentävät vauhdikkaasti jalat sorottaen ja pää taakse käännettynä. Raahen museolla on kaksi isoa pylväsenkeliä. Enkelit pitävät päänsä päällä laattaa kuten antiikin temppeleissäkin. Pylväsenkelit (18) ovat olleet todennäköisesti kuorin sivuikkunan päällä.

Lankeemus ja anteeksianto Aatami ja Eeva Aatami ja Eeva -hahmot ovat yläruumiit paljaina kapean paalun (kork. 235 cm) yläosassa. Aatami ja Eevan katse on kauhistuneen tuijottava kuin Ju-

Aukeaman reunoilla kaksi hermafrodiittilautaa. Yllä Brahen vaakunaa tukenut enkeli.


17 kivikirkkojen sisäänkäynnin lähistössä oli ihmisiä helvetin kauhuista muistuttavia naamakatteja. Pa a lun a l a o s a on veistett y t äy t e e n erilaisia ornamentteja.

Lähikuva naamakateista

malan vihan edessä. Toisaalta heidän päässään on jo anteeksiantoa edustava laakeriseppele. Voitonseppele on Kristuksen lunastustyön lahjoittaman uuden elämän vertauskuva. Johanneksen mukaan viimeinen tuomiopäivä oli läsnä joka päivä syntisen ihmisen elämässä. Aatami ja Eeva ovat todennäköisesti olleet kirkkosalin länsipäässä lehterin kannatinpaaluihin kiinnitettyinä. Ihmisen syntiinlankeemus ja viimeisen tuomiopäivän kuvat ovat kirkoissa yleensä sisäänkäynnin luona. Siten myös Ihmisen poika -veistos ja ylienkeli Uriel ovat varmasti olleet länsipäässä. Naamakatit Aatamin ja Eevan alapuolella on kaksi ruskeaa petoeläimen päätä. Nämä ns. naamakatit ovat kissaeläimiä, joilla on aina kieli ulkona. Keski-Euroopan

Hermafrodiitit Raahen vanhassa kirkossa oli kaikkiaan kymmenen hermafrodiittihahmoa (19). Hahmot ovat kapealle laudalle (kork. 251 cm) maalattuja mieskasvoisia olentoja, joilla on selvästi naisen rinnat. Raahen vanhan kirkon alttari-ikkunalla molemminpuolin oli her ma-frodiittihahmot. Her mafrodiitin kuva ilmaisee aina takaisin saavutettua alkuykseyttä, jumalallisen täydellisyyden ilmauksena nähtävää äidillisen ja isällisen elämänalueen alkuperäistä kokonaisuutta, josta kaikki sisäiset jännitteet ovat poissa. Raahen hermafrodiittilaudat ovat luonteeltaan hyvin ornamentaalisia. Se osaltaan kuvastaa hahmojen aineettomuutta. Hahmot on k u va t t u profiilissa, ilman selkeää ihmismäistä alaruumista. Jaloista ja käsistä on tullut ornamentteja. Hermafrodiittien muoto juontuu antiikin hermeistä*, joiden jalustaosasta muotoutui myöhäisrenessanssin aikaan voluuttoja**. Hermafrodiittihahmojen lisäksi Raahen vanhan kirkon ikkunoita kehystivät samankaltaiset ornamenttilistat, jotka muodostuivat spiraaleista ja viuhkoista.

*Kivipylväs, joka päättyy ihmisen puolivartalokuvaan. **Voluutta on spiraalimaisesti kiertyvä koristeaihe.


18 Myös pormestari Henrik Corten vaakunataulussa on kaksi tritonia. Alapuolella merisikoja.

Eläinhahmojen symboliikka Raahen vanhassa kirkossa Merisiat Raahen museolla on kolme niin sanottua merisikakoristelautaa. Vaakunataiteessa delfiini kuvattiin toisinaan suomuisena merisikana. Delfiini kuvattiin jo antiikin aikaan käyränokkaiseksi ja niskaeväiseksi kalaksi. Museon koristelaudat muodostuvat pyrstönsä vastakkain iskeneistä kalaotuksista. Kranckin ja Forbuksen koristaman kuorin sivuikkunan päällä oli merisikapysti, jonka päällä oli pikkuenkeli pasuunoineen (16). Kristillisessä taiteessa delfiini edustaa Kristusta sielujen pelastajana ja kuoleman vetten yli kantajana. Ikkunoiden kehyslautoihin kuuluu neljä mieshahmoa, joiden alar uumis on suomuinen pyrstö. Antiikin tarustossa delfiini oli tritonien seu-

ralainen. Tritonit olivat kreikkalaisen merenjumalan Poseidonin poikia.

Pelikaani Raahen vanhan kirkon kuvaohjelmassa toistuu poikasiaan ruokkiva pelikaaniaihe. Pelikaani on uhrautuvan r a k k a u d e n symboli. Pelikaani k u l j e t t a a alaleuan pussissa poikasilleen kaloja ja taivuttaa usein kaulaansa rintaansa vasten. Tästä syntyi käsitys että pelikaani ruokkii poikasensa omalla verellään. Pelikaanista tuli Kristuksen uhrikuoleman vertauskuva. Pelikaaneja oli Raahen vanhassa kirkossa saarnastuolin k a t o n p ä ä l l ä ja useassa kehyslaudassa hermafrodiittien pään päällä. Luterilaisessa kirkossa pelikaani symboloi sanaa ja siten sen paikaksi sopii saarnatuoli.


19

Kyyhkynen Raahen vanhassa kirkossa oli kaksi valkoiseksi maalattua, lentävää lintua. Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli. Toinen kyyhkynen oli saarnatuolin katoksen alla ja toinen Agnus dei -taulun päällä.

Karitsa - Agnus Dei Jumalan karitsa -korkokuva on kaksi metriä leveän ja korkean puutaulun keskellä. Kruunupäinen karitsa kantaa ristiä. Karitsa on Jeesuksen uhrikuoleman symboli. Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen Jumalan Karitsana, Agnus Dei, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. ilm.1:29). Taulun yläreunaa kehystää tämä teksti Ecce agnus dei qui tollit peccata mundi. Johanneksen ilmestys kertoo kuoleman voittaneesta Karitsasta, joka seisoi Siionin vuorella. Henrik Forbuksen vaakunassa on karitsa nousemassa vuorelle (ks. kuva sivulla 6).

Kotka Raahen museolla on lautaan maalattu kotka, jonka päällä on taso. Tasolla on ollut pieni siivekäs enkeli. Kotka on sulkaisa otus, jonka siivet ovat kadonneet. Varhaiskristillisessä taiteessa kotka on kuolleista nousemisen vertauskuva. Juutalaisten kirjallisuudessa kerrotaan kuinka vanha kotka jättää höyhenensä ja verhoutuu uusiin. Samoin varhaiskristityillä kasteessa katoaa vanha ihminen ja uusi nousee tilalle. Kotkasta tuli kasteen vertauskuva (Ps. 103:5).

Raahen vanhan kirkon taulut

Lars Galleniuksen maalaus Vapahtaja Emmauksen tiellä

Raahen kirkon interiööri oli 1600-luvulle tyypillinen. Saarnatuoli oli sijoitettu pohjoisseinään kiinni. Katolisella ajalla kuori oli kansalta suljettua aluetta, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen alttarin ja ihmisten suhde läheni. Alttarikaide tehtiin ehtoollisen nauttimista varten. Suomen kirkollinen johto vaati 1600-luvulla kirkkoihin alttaritaulun. Raahen vanhassa kirkossa oli kaikkiaan seitsemän 16001700-luvuilta peräisin olevaa taulua. Nykyään tauluista osa on Suomen kansallismuseossa ja osa Raahen museossa. Vuoden 1884 kirkon korjauksen jälkeen jätettiin kirkkoon vain kolme taulua. Sakariston oven päällä oli pieni venäläinen Kristuksen ylösnousemusta esittävä öljyvärimaalaus. Diedrich Möllerum maalasi vuonna 1691 ison muotokuvan Martti Lutherista (20).


20 Taustalle oli maalattu pienessä koossa myös lahjoittaja Martinus Peitzius vaimoineen. Alttaritauluna oli Pyhä ehtoollinen (10). Nämä kolme taulua paloivat vuonna 1908 kirkon mukana. Kansallismuseoon luovutettiin vuonna 1899 Lars Galleniuksen taulu Vapahtaja Emmauksen tiellä sekä Granbergin akvarellit Pyhän Ehtoollisen asettaminen ja Jeesus ristillä. Näistä tauluista Raahen museolla on esillä kopiot. Harvinainen aihe Emmauksen tiellä kertoo siitä kuinka kuolleista herännyt Kristus saattoi opetuslapsia tiellä Emmaukseen. Raahen museolla on kaksi ristiinnaulitun kuvaa, joista toinen oli ennen vuoden

Jeesus ristillä ryöväreiden keskellä (2)

1884 remonttia sakariston seinällä (2) ja toinen alttari-ikkunan oikealla puolella (21). Saarnatuolin korin päällä oli aikoinaan Jehovan aurinko, jonka Johan Karhu (Carlén) ja Petteri Kellin lahjoittivat vuonna 1733. Neljäs Raahen museolla oleva taulu kuvaa Tuskien miestä eli orjantappurapäistä Jeesusta (22). 1600-luvun alttarilaitteissa taulut olivat usein rakenteellisesti kiinni veistoskehyksissä, mutta Raahen kirkon tauluilla oli kaikilla omat itsenäiset kehyksensä. Ristiinnaulittutaulujen ajoitusta vaikeuttaa se, että taulojen kehyksiä on vaihdeltu. Emmauksen tiellä on varhaisin kirkkoon lahjoitettu taulu v:lta 1684.


21

Ristiinnaulittu (21)

Pietari- ja Paavaliveistosten välissä ollut Ristiinnaulitun kuva on ajoitettu vasta vuodelle 1702. Täten se ei olisi alunperin kuulunut pormestari Corten lahjoittamaan sakariston seinän veistosryhmään. Alttaritaulun valmisti todennäköisesti Diedrich Möllerum samana vuonna 1691 kuin Lutherin muotokuvankin. Erikoisuutena Raahen kirkossa oli sukupuutalu, jossa oli 114 skotlantilaisen kuninkaan nimet. Sukupuu on ollut Kansallismuseossa v. 1893 lähtien. Eräs Forbuksen esi-isistä oli peräisin Skotlannista. Tuskien mies -maalaus (22)


22

Raahen vanhan kirkon veistosten tyylihistoriasta Raahen vanhan puukirkon ikkunat olivat suurvalta-ajalle ominaiseen tapaan kehystetty koristeellisilla kehyksillä. Alttarilaitteissa oli 1600-luvulla arkkitehtoniset kehykset: usein paripylväät kannattamassa palkistoa*. Raahen museon kirkkoveistoksia kehystävät pylväät ja koristeelliset kehyslistat. 1600-luvun kirkkoveistolle on ominaista runsasmuotoinen voluutta-ornamentiikka, kierteiset pylväät, voluutat ja konsolit**. Raahen museolla ei ole kierteisiä pylväitä, mutta joitakin pylväitä kiertävä köynnös antaa vaikutelman kierteisyydestä.

Koristelistat ovat voluuttavyöryjä, jotka päättyvät litistettyihin spiraaleihin. Ne olivat hyvin tyypillisiä myöhäisrenessanssin ja barokin ajalle. Veistosryhmien alla olevissa konsoleissa on veistettyjä ja maalattuja timanttisuorakaiteita kuten barokin illusoriseen tyyliin kuuluukin. Barokin veistoksiin kuuluivat voimakkaat värikontrastit: punainen, vihreä ja sininen. Vuonna 1884 veistokset maalattiin uudelleen samoilla väreillä, mutta aikaisemman mattapinnan sijaan veistokset saivat lateksimaisen kiillon.

1600-luvulle siirryttäessä alettiin rikkoa renessanssin selkeitä muotoja ja suoria viivoja. Raahen kirkossa salin ikkunoiden päällä olleet frontonit ovat kolmiotauluja, joiden yläreunalla on aaltoileva koristelista. Barokin tapaan koristelistat ovat yläosasta katkaistut. Raahen vanha kirkko oli tulvillaan siivekkäitä enkelin päitä ja pikkuenkeleitä. Ne kuuluivat olennaisena osana juuri 1600-luvun barokin taiteeseen. Vaakunoissa ja epitafeissa enkelien vartalot ovat hyvin kierteisessä asennossa. Kierteinen vartalo, corpus serpentina oli liioittelevan manieristisen taiteen ihanne siirryttäessä 1500-luvun renessanssista 1600-luvun barokin kaudelle. *Palkistoa kannattavat pylväät ja palkiston päällä on katto. **Konsoli on seinästä ulkoneva rakenneosa, joka kannattaa patsaita.


23

Päälähteet Raahen seurakunnan arkisto II Ca. 1. Raahen ja Salon emä- sekä kappeliseurakunnan kirkonkokousten pöytäkirjat v. 1870-1886. Raahen seurakunnan arkisto II BC 2, Kalusteluettelo no. 1 (1861-1904). Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisen retkikunnan retkiselvitys Raahen kirkosta 1896. MYHKA SMY VI s. 267 (1-20). Thomas Stenbäck muistiinpanot Raahesta ja Saloisista (n. 1757-73). Oulun maakunta-arkisto U:2. Salo KA. Attwater, Donald, 1983. The Penguin Dictionary of Saints. London. Bonsforff, Bengt von, 1988. Kuvataide 1600- ja 1700-luvulla. –Ars Suomen taide 2. Keuruu. Cleve, Nils, 1932. Predikstolar och predikstolskonst i Fnland intill år 1700. Historiska och litteraturhistoriska studier 8. Helsingfors. Havu, Sirkka, 1996. Kuvitus. -Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647. Vammala.

Iconography of Saints, 1966. -Encyclopedia of World Art, vol. XII. New York. Parker, John Henry, 1991 [1896]. A Concise Glossary of Architectural Terms. London. Pettersson, Lars, 1987. Templum saloense. Pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus. Vammala. Pirinen, Hanna, 1994. Suurvaltakausi taide-epookkina. -Suomen museo 1994. 101. vuosikerta. Helsinki. Saarisalo, Aapeli, 1985. Raamatun sanakirja. 6. painos. Pieksämäki. Saartio, Rafael, 1963. Kristilliset vertauskuvat ja tunnustukset. Johdatusta kristilliseen symboliikkaan. Helsinki. Stenbäck, Thomas, 1970. Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista. Oulu. Stång, Virpi, 1997. Michel Sigfredsson Balt ja barokkisaarnatuolit. Proseminaarityö Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella. Toivonen, Pekka & Forss, Aulis, 1990. Raahen tienoon historia 1. Salon emäpitäjän ja Raahen kaupungin historia esihistoriasta isonvihan loppuun. Jyväskylä.

Raahen vanhan kirkon pohjakaava

Kuvasta näkyy, missä kohtaa kirkkoa eri lahjoittajien veistokset olivat.


Piirros kirkkosalista ennen vuoden 1884 korjausta

(Piirros tehty yhdistämällä kaksi valokuvaa. Museoviraston

neg. 3982 ja 3983. Vertaa valokuvat s. 8.)

1. Pormestarin Henrik Corten epitafi. 2. Taulu Jeesus ristillä ryöväreiden keskellä v:lta 1702. 3. Karl Kranckin ja Hans Forbuksen epitafi. 4. Kreivillinen taulu, jossa P:B:C:W.

5. Per Brahen vaakuna. 6. Evankelista Markus ja leijona. 7. Evankelista Matteus ja ihmisenkeli. 8. Evankelista Luukas ja härkä. 9. Evankelista Johannes ja kotka. 10. Alttaritaulu Pyhä ehtoollinen. 11. Apostoli Pietari ja taivaanvaltakunnan avain. 12. Apostoli Paavali. 13. Apostoli Jaakob vanhempi. 14. Apostoli Andreas ja kalansaalis. 15. Kaksi seisovaa enkeliä. 16. Merisikapysti ja enkeli. 17. Pasuunaa soittava enkeliveistos. 18. Pylväsenkelit 19. Hermafrodiitti 20. Martti Lutherin muotokuva v:lta 1691 21. Ristiinnaulittu -taulu 22. Tuskien mies -taulu

Profile for Raahen museo

Raahen vanhan kirkon veistokset  

Raahen vanhan, 1600-luvulla rakennetun kirkon veistosten tarinaa.

Raahen vanhan kirkon veistokset  

Raahen vanhan, 1600-luvulla rakennetun kirkon veistosten tarinaa.

Advertisement