__MAIN_TEXT__

Page 1


Kiitokset Proteesin tekoon osallistuneelle tiimille!

Tässä numerossa: Pääkirjoitus ~Pyry Pitkänen Innostuttavuuksia ~Mikko Wuokko Puhiksen kirjoitus ~Kia Lehti Puunjalostajakillan esittely ~Katri Hukkanen Ruokalavertailu ~Ville Larimo Bileet ja PT:läiset ~Saija Pajari Teekkarikulttuuria toiselta vuosikymmeneltä ~Timo Alasuvanto Hylsyjä vai viitosia? ~Pyry Pitkänen Colavertailu ~Laura Antola ja Risto Hertzberg Disneysitsien bilefiiliksiä ~Pyry Pitkänen Proteesin puuhanurkka ~Riina Aromaa Etukansi ja takakansi ~Jenina Noki


Pääkirjoitus Uusi vuosi on alkanut aivan mahtavalla PT-yhteishengellä; ystävänpäivä, laskiaisrieha ja sitä edeltävä PTn oma mäenlaskupäivä, gravitaatio sekä Disney-sitsit on koettu ja ehkä joillain on jopa ollut aikaa viettää parin päivän hiihtoloma helmikuun koeviikolla (tai jotain omaa lomaa muutenkin). Maaliskuu kului itsellä ainakin kouluhommia tehdessä, toki mahtava Kavitaatio oli piristämässä tätä kylmää, asiallisten askareiden kuukautta. Fuksit olivat kyllä nähneet vaivaa kavitaatiota varten, se on pakko todeta! Ja yolo, onks kukaa ikinä ollu aikasemmin bilettää Saint Patrick’s day-teemalla, ihan aivan mahtavan omalaatuinen idea ja toteutus! Prosessiteekkareiden kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa ja olen ilolla seurannut vierestä uusien fuksien loistavaa yhteishenkeä ja prosessihuoneen vielä omastakin vuosikurssista aktiivisempaa käyttöä, tila on selkeästi tullut tarpeeseen ja hyödyksi! Pidetäänpä fiiliksiä anyways korkealla; vaikka opiskelu on tosiaan saattanut iskeä päin pläsiä kuin huomaamaton bussipysäkin pleksilasi, ei saa siltikään turhautua kursseihin. Ne mukavat joululahjaksi saadut keväiset reinotossut jalkaan ja laskariin mars! Ja labrassa voi vaikka hiljaa hyräillä Britney Spearsin hittejä samalla kuin tislaa ties mitä litkua, jos sillä tulee parempi mieli. “Oops I did it again” ja titrauksen ekvivalenttipiste menikin taas ohi ja ensi kerralla uudestaan alusta. Ja sit kun kouluhommat on ohi, niin tulee taas näitä killan aktiviteettejä joissa voi heittää aivot narikkaan! Tämmöistä nyt keväällä. Pakko myöntää, että minulla on ihan mahtavat fiilikset uutena Proteesin päätoimittajana. Proteesi on vasta vuoden vanha, mutta vakiinnuttanut jo asemansa yhtenä PTn hienoista uusista perinteistä. Haluaisin kiittää Ella Potkaa ja kaikkia viimevuoden lehden parissa toimineita! Oli hieno lukea jälkikäteen monista mahtavista tapahtumista ja huomata kuinka aktiivinen porukka prosessiteekkarit ovatkaan Otaniemessä, mahtavaa huumorintajua ja heittäytymistä oman elämämme turbulentteihin virtauksiin! Vappukin alkaa jo lähestyä, viimeksi jäi hyvin kaihoisa fiilis tämän hienon teekkarikulttuuria tursuavan viikon jäljiltä, ihmiset alkavat kaikota niemestä ja toisaalta pitkä vappu on kyllä semmoinen voimaa vaativa urheilusuoritus että saattaa ollakin parempi pitää jonkin aikaa (kesä) taukoa opiskelijariennoista ;) Ei minulla ole muuta tällä kertaa, toivotan kaikille hyvää kevättä ja muistakaa yllättää itsenne, heittäytykää mielihalujen matkaan ja muistakaa nauraa samalla itsellenne! Vappua odotellessa... Mahtavilla fiiliksillä Pyry Pitkänen Päätoimittaja 2015


Innostuttavuuksia ~Mikko Wuokko Kevät on uudistumisen ja intoutumisen aikaa. Sen lisäksi, että wappu lähenee uhkaavasti, voi elämästä löytää myös uusia innostumisen kohteita eli innostuttavuuksia. Vaikka teekkarikulttuuri vahvasti vastaan väittääkin, ilo ei aina löydy pullon pohjasta, kokeile siis jotain uutta! Tässä kokoelma asioita, joista olen innostunut tänä keväänä. Lingvistiikka ja polyglotismi Aloitetaan vaikeilla, teeskentelevän hienoilta kuulostavilla sivistyssanoilla. Lingvistiikka tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna kielitiedettä, eli kielen rakenteen ja toiminnallisuuden tutkimusta. Tieteenalaan voidaan sisällyttää myös kultturihistoriallisia ja käyttäymistietellisiä sekä (neuro)psykologisia näkökantoja. Ollessani Saksassa vaihdossa aloin miettiä, miten kielten opiskelua voisi tiivistää ja miten vieraasta kielestä voisi imeä oleellisen aineksen mahdollisimman tehokkaasti ja lyhyessä ajassa. Koululaitoksessa hyödynnetty prosessi on nimittäin pakostakin epäideaali, sillä moni ei kymmenen vuoden saksan opintojen jälkeen edelleenkään pysty (tai uskalla) keskustella perusasioista natiivin kanssa. Sukelsin tietty Youtubeen ja löysin käsitteen polyglootti (engl.polyglot). Tällä tarkoitetaan ihmistä, joka puhuu useita kieliä, useimmiten kuudesta kielestä jopa kahteen- tai kolmeenkymmeneen. Yksi näistä ”kielineroista” on amerikkalainen Timothy Doner, joka puhuu reilusti yli kahtakymmentä kieltä, lähes kaikkia jollain mittapuulla sujuvasti. Ja kaveri on siis tätä nykyä 18-vuotias.


Itse aloitin uudestaan espanjan opinnot, sillä lukiossa käytyjen kolmen kurssin yhteissaldo oli ”Dos cervecas por favor” ja ”Tu eres muy guapa” (mikä käytännön tilanteissa on yhtä paljon tai enemmän kuin mitä esimerkiksi keskivertosuomalainen kommunikoi viikossa). Tavoitteena on tuupata espanja suhteellisen vaivattomalle peruskeskustelutasolle vuoden loppuun mennessä. Tämä ei tee minusta vielä polygloottia, mutta tulevaisuudessa olisi hauskaa lisätä jo osaamiini viiteen kieleen vielä esimerkiksi norja, italia tai kreikka. Jos innostuit kieltenoppimisesta, surffaa juutuuppiin ja aloita Timothy Donerin TedxTeens-luennosta. Lingvistiikkaan pääsee hyvin sisälle tutustumalla alan isoisään Noam Chomskyyn ja vähän helpommin ymmärrettävämpään kaveriin nimeltä Steven Pinkler. Tieteen visualisointi Yksi asia mikä minua on pienestä asti kiehtonut suunnattomasti, on se kuinka tiedettä voidaan visualisoida. Tässä tarkoitan niin kaavoja, niihin käytettyä fonttia ja myös kuvaajia, taulukoita ja havainnollistavia kuvia. Piirtäminen ja asioiden ymmärtäminen visuaalisesti on aina ollut lähellä aivojeni sweetspottia. Henkilökohtaisesti muodostan mielipiteeni tiedeaineita opettavista ihmisistä sen perusteella, kuinka hyvin he osaavat piirtää. En nyt tarkoita sitä, että kuinka tarkasti he osaavat jäljentää da Vinciä tai Gallen-Kallelaa tai edes piirtää hevosen, vaan sitä, kuinka he asettelevat asiat päässään niin, että joku toinen voi ne helposti ymmärtää. Piirtäminen voi siis tässä yhteydessä tarkoittaa myös kauniin sanakuvan maalaamista. Jos osaat laittaa asiat sellaiseen kontekstiin, että joku toinen voi ne helposti omaksua, olet oikeasti ymmärtänyt asiasi syvällisesti.


Itse tuhertelen kaikenlaisia piirroksia, mutta en koe olevani loistava piirtäjä tai opettaja. Mutta innostun aina, kun näen hienon visualisoinnin aiheesta, joka minua kiinnostaa. Yksi huumorinsävytteinen sarjakuva, joka usein porautuu tiedeaiheisiin ja yksinkertaisella grafiikalla myös toisinaan selittää asioita, on monelle tuttu xkcd. Toinen näköhermojani kutkuttava asia on vanhat yliopiston oppikirjat, joita olen löytänyt vanhempieni kätköistä. Pokkarikokoisessa opuksessa, joka on kirjoitettu sinänsä kammottavalla kirjoituskoneen fontilla, on jotain joka jollain kierolla tavalla miellyttää minua. Netistä löytyy myös sellaisia sivustoja kuten I fucking love science ja (puisto)kemisteille Compound Interest, joilta löytyy toisinaan kiinnostavia juttuja, toki populisoituja ja välillä tietellisesti epätarkkoja, mutta viihdyttävyyskerroin on usein korkealla. Jos innostuit, sukella esim. Facebookin tiedepagejen maailmaan tai tumblriin. Myös Youtubesta löytyy paljon hyvää kamaa, kuten SciShow ja Periodic Videos (ei niinkään visuaalisesti vahva kerronta, mutta kanavan kasvona toimiva proffa on kaikki mitä hullun professorin ulkonäöltä voi toimia ja videoita löytyy jokaisesta alkuaineesta ja monista jännittävistä reaktioista). Myös Myytinmurtajien uusi tuotantokausi on kaunista katsottavaa ja laittaa enemmän painoarvoa ongelmanratkaisulle ja sen näyttämiselle, kuinka Adam ja Jamie oikeasti rakentavat asioita. Adam Savage tekee myös sisältöä Tested-sivustolle, joka on mahtava. Adam’s one day build –videot ovat huikeita.

Hedelmät Kyllä, kuulostaa hassulta. Kuinka hedelmistä voi muka innostua. No, siten, että tajuaa kuinka vähän hedelmiä on aiemmin syönyt ja ymmärtää, kuinka tärkeää hedelmien syöminen on sekä kuinka hyvältä ne maistuvat! Olen aina pitänyt hedelmistä, mutta olen painottanut niitä lähinnä kesän marjansyöntiin ja talvikauden mandariineihin (tai klementiineihin, tai mikä se oikea nimi ikinä onkaan, ei näissä pysy botanistitkaan perillä). Saksassa hedelmät olivat sen verran halvempia, että aloin syödä hedelmiä päivittäin. Samaan aikaan olin sattumalta kurssilla, jolla käsiteltiin elintarvikkeiden ravintoaineiden vaikutusta ihmisten elimistöön ja yleisterveyteen. Kävi ilmi, että ”puoli kiloa päivässä” kampanja pitää hyvinkin paikkansa. Päivässä tulisi syödä 600 g vihanneksia ja hedelmiä, eli noin viisi annosta (eri asia kuin viisi kertaa päivässä). Jokainen hedelmä- tai vihannesannos vähentää sydänkohtaus- ja sydän- ja verisuonitautiriskiä noin 5 prosenttia. Suositeltu saanti siis vähentää näiden tautien riskiä yli 20 prosenttia! Henkilökohtaisesti vihaan televisiossa esiintyviä sensaationhakuisia ravintoterapeutteja (puhumattakaan iltalehden terveyssivuista) jotka tulkitsevat ravintotieteen tutkimusta ihan miten itse haluavat. Puoli kiloa päivässä –kampanja on kuitenkin laajalti perusteltu tieteellinen kanta, joka ei saa riittävästi huomiota verrattuna esimerkiksi suklaan mahdollisesti sisältämien ainesosien mahdollisiin hyötyihin tai haittoihin, joista saa lukea joka toinen päivä. Jos jokainen söisi päivässä edes pari hedelmää, vaikutukset kansanterveyteen olisivat mitattavissa ihan kylmässä käteisessä.


Selkeästi terveellinen elämäntapani kantoi hedelmää (pun intended), sillä välittömästi palattuani Saksasta Suomeen minulle nousi neljänkymmenen asteen kuume. Tää meni taas niinku Strömsössä. Jos innostuit, katso Strömsöä YleFemiltä (älä saatana). (tai katso sittenkin, sain sieltä kerran hyvän joulukortti-idean). Syö hedelmiä! Bonuspisteitä jos keksit esim. banaanille muita soveltuvia käyttötarkoituksia (artikkelit on aina hyvä lopettaa siihen, että täyttää kiltalehdelle soveltuvan kaksimielisyyskiintiön).


Heippahei kaikkit tutut ja tuntemattomat! ~Kia Lehti Olen Kia tai Kinkke ja tämä on ensimmäinen puhiksen kirjoitukseni koskaan ja jännitys on kova. Pääkirjoituksia on tullut kyllä kirjoitettua tosin kemistien kiltalehteen useampi, mutta niissä olen keskittynyt lähinnä tyhjän jauhamiseen. Nyt on ehkä jonkin verran paineita pystyä parempaan? Mene ja tiedä. Ainakin yritän parhaani, vaikka lauantaiset vuosijuhlat hieman painavatkin harteitani ja kuuntelen samalla Esa Saarisen luentoa. Vuosi 2015 on lähtenyt ihan mahtavasti käyntiin ja on ollut mahtavaa huomata, kuinka paljon ISOja taas ensi vuodelle on tulossa. Kohta on PT:n ikiomat ja parhaat fuksibileet ja sen jälkeen edessä siintää jo mahdollinen Wappu. Selkeää PT-henkeä on ilmassa! Hallituksen kanssa olemme suunnitelleet kaikkea teidän päänmenoksenne ja itse ainakin toivon kaikkien viettämän tähänastisen elämänsä parhaimman vuoden. Nukkuminen ja lepääminen on tosin ihan kova sana välillä. Itse juuri kofeiinin voimalla valvottua viikonloppua sadattalen ja 10 päivän fuksiwapun viettäneeni voin sanoa, että uni on ihanaa. Painajaiset liskoineenkin kelpaa! Jos nyt vakavia ollaan, niin kannustan kaikkia tutkimaan innolla omia voimavarojaan ja kokeilemaan, mihin kaikkeen sitä pystyykään. Muuallakin kuin salilla! Omana fuksivuonnani hain kaikkiin kiinnostaviin toimarihommiin ja tutustuin uusiin ihmisiin ja nyt olen kiitollinen siitä. Ilman ystäviä ja kaikkea oppimaani en nyt olisi tässä. Tai siis varmaan elossa olisin, mutta ehkä vaihtanut kauppikseen tai elämäm kouluun, kuka tietää. Opiskelu on tärkeää, mutta vastapainoksi kannattaa hankkia jotain muutakin sisältöä arkeensa. Kaiken vapaa-ajan ei tarvitse pyöriä teekkarikylän sisällä, mutta mahdollisuuksia täältä löytyy.


Esittelemme tässä artikkelisarjassa rakkaat, perinteiset korkeakoulumme killat. Vanhoilla killoilla ja niiden läheisyydessä toimivilla kerhoilla on kiinnostusta saada uusia jäseniä jatkamaan mahtavaa meininkiä ja ylläpitää perinteitä, joten on selvä syy sille, minkä takia tietoutta on hyvä saada myös ProTeesin kautta! Ensimmäisen kiltaesittelyn pitää meille puunjalostajakillan tämänvuotinen puheenjohtaja Katri Hukkanen!

Puunjalostajakillan esittely ~Katri Hukkanen Puunjalostajakilta eli PJK (lue PuuJiiKoo) erosi vuonna 1945 Koneinsinöörikillasta, joten kilta täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Killan juhlavuoteen on kuulunut tähän mennessä mm. PJK70 – näyttely Polyteekkarimuseolla, historiikin julkaisu, ja juhlaexcusio UPM Kymille. Lisäksi killan pitkää taivalta juhlistetaan LXX Kuumahionnassa 500 hengen voimin. Joka tapauksessa Puunjalostajakillan pääasiallisena tarkoituksena on yhdistää puunjalostustekniikan, biotuotetekniikan ja nykyisen myös kemian-, bio- ja materiaalitekniikan opiskelijoita. Kiltaan ovat tervetulleita kuitenkin kaikki alasta kiinnostuneet. Kuten muillakin Kemian tekniikan korkeakoulun killoilla viimeiset fuksit aloittivat opintonsa vuonna 2012. Viimeisen vuosikurssin haalareiden vuosikurssilogossa lukeekin osuvasti ”Last man pulping”. Nykyisin haalareiden ns. ”sellunkeltainen” -väri näkyy lähinnä uusille jäsenille myytävissä hihoissa. Syksyllä 2015 kiltaan alkaakin kuitenkin tulla maisterifukseja sekä biomassan jalostus että kuitu- ja polymeeritekniikan pääaneista.

Puunjalostajakilta juhlaexcursiolla UPM Kymin tehtaalla 3.3.2015.


Puunjalostajakilta tunnetaan iloisista jäsenistään, jotka löytää useimmiten Puu2- rakennuksessa sijaitsevalta kiltahuoneelta, sekä killan excursioista. Killan vahvuus ovatkin nykyisin vahvat yrityssuhteet. Puulaisten excursiokulttuuriin kuuluu pukukoodina tumma puku, isäntien kiittäminen ”Niin minä neitonen sinulle laulan”- laululla sekä ”matkamuistot” reissuilta. Puunjalostajakillan kiltikseltä ja varastoista löytyykin mm. lainattu tuoli sekä useita lippuja ympäri maailmaa. Killan perinteisiin kuuluu mm. Siantappo (korttipeli), jonka MM-kisat on toistaiseksi järjestetty joka vuosi. Puunjalostajien sielunelämää taas kuvaa enemmän tai vähemmän laadukas kiltalehti Juopuu, joka on oivallus siitä, että paperia voi käyttää muuhunkin kuin takapuolen pyyhkimiseen. Juopuu täyttää tänä vuonna 40 vuotta, ja sen juhlanumero ilmestyy LXX Kuumahionnan silliksellä. Killan toimintaan liittyvät läheisesti myös kerhot, joita ovat esim. NeonBaarissa (jäsenet tunnistaa neonkeltaisista liiveistä sekä heidän Kotimaan pitkällä synnyttämästään metelistä). Muita tunnettuja kerhoja ovat Puumekanistit ja Sellistikerho.

Fuksit wappuna 2012


Lahjomaton toimittajamme teki salapoliisin töitä ja arvioi muutamaa prosessiteekkareille tuttua ruokalaa ja niiden ambianssia. Tässä artikkelissa kuullaan totuus ruokaloista!

Ruokalavertailu ~Ville Larimo Täffä Ruotsinkielisen osakunnan ruokala on keksiviikkospagetin ohella tunnettu tuhdeista huoltoasematyylisistä annoksistaan. Toisaalta tarjolla on myös herkullisia kasvisruoka- ja salaattivaihtoehtoja. Päivittäin on tarjolla myös ökysafka eli hieman kalliimpi a la carte –annos. A la carte -annoksia tehdään yleensä niin liukuhihnalla, että joskus vuoronumero huudetaan kun olet vasta hakemassa salaattia. Kesällä lounaan voi nauttia viihtyisällä terassilla, josta hiukan kurkottelemalla näkyy jopa meri. Tuhtien annosten lisäksi huoltoasemafiilistä tuo myös taustalla kaikuva Radio Nova. Alvari Alvari taitaa olla mitoitettu niille kävijämäärille, joita Otaniemessä liikkui 50-luvulla, kun Alvar Aalto Päärakennuksen suunnitteli. Ruoka on erittäin tavanomaista Amica-tasoa, tosin välillä ilmenee sekä rimanalituksia (kuten kinkku-ananaspasta, josta oli unohdettu sekä mehevyys että maku) että todellisia helmiä. Pizzaa on tarjolla useana päivänä viikossa. Fazerin ravintolana Alvarista löytyy kuitenkin herkullinen leipäpöytä. Dipoli Dipolin isossa ruokalassa ei ainakaan istumapaikat pitäisi loppua kesken. Kaikissa kampuksen Sodexoissa on sama tarjonta, mutta Dipolin lista on muita laajempi, joten nirsoimmillekin luulisi löytyvän jotain. Myös salaattivaihtoehdot ovat varteenotettavia.


Bileet ja PT:läiset ~Saija Pajari ProTeesin haastattelun teemana olivat tällä kertaa bileet ja PT:läiset. Tässä kolmen tupsun vastaukset. Kysymykset: 1. Minkälaisia tapahtumia toivoisit tälle vuodelle? 2. Mitkä olivat viime syksyn parhaat bileet? Miksi? 3. Jos saisit ilmaisen matkan, mutta sekä seura että matkakohde valittaisiin arpomalla, lähtisitkö? 4. Yllättävintä, mitä olet tehnyt? 5. Terkkuja PT:läisille?

Annamaari Mytty 1. Pelkästään PT:n sitsit ois hauska tai sit jotain erilaista, kuten vaikka skumpparisteily oli 2. Spurgusitsit ja risteily oli aika eeppisiä. Rento meininki ja hyvää seuraa :D 3. Voi olla etten uskaltais lähteä... 4. Oon edelleenkin yllättynyt, että hyppäsin benjin viime wappuna 5. Ootte söppänöitä :D Jakke Anttila 1. Kaverisitsit, liikuntakivaa, peli-iltoja, kesäkiva, jotain yhteistä ulkkareiden ja/tai muiden kiltojen kanssa (lettufudis, chillailua, kisailua) 2. Kaudenavajaissuunnistus: fuksien rastit olivat poikkeuksetta hauskoja ja oli kiva huomata että niin moni oli lähtenyt tähän mukaan! 3. Lähtisin 4. Olin arabiassa juomassa kahvia TOKYOn hallituksen kanssa 5. ISO hali <3


Janne-Joonas Tiitinen 1. KAVERISITSIT, koska Ebin! :D kaikennäköinen kiva on kivaa ;) 2. Öö... oisko ollu Lämmönsiirto, no koska PT<3 3. Tottakai! Hyvällä tavalla yllätyksellisyys tekee seikkailusta vielä mielenkiintoisempaa! Hyvällä porukalla menisi vaikka paskaankin paikkaan. :) 4. Siivonnut huoneeni(joskus), olen siitä vieläkin yllättynyt XD 5.GO PT!! Pidetään se PT-merkki pystys niinku tähän mennes ollaa pidettykki ja vielä suunnataan se KOHTI MAKSIMIA JA SEN YLI!). ”insert PTn käsimerkki tähän”. Olkoon motivaatio valas aina kanssanne (Y) :)


Teekkarikulttuuria toiselta vuosikymmeneltä ~Timo Alasuvanto Ennen oli ennen ja nyt on nyt Moni saattaa olla pohtinut sitä, millaista opiskelijaelämä oli Otaniemessä ennen muinoin. Eli tasan yksi sukupolvi sitten kun valtaosan lukijoista isän ja äidin ikäluokka vietti teekkarielämää tuossa tupsulakkien yhteisössä. Mitä on muuttunut ja mitkä asiat elävät sukupolvesta ja omassa tapauksessani sukupuolesta toiseen. Valotetaanpa hieman tätä asiaa. Vertailukohdaksi otan oman opiskelija-aikani Otaniemessä 1985-1990 ja seuraavan sukupolven ja -puolen eli PT-tyttäreni kokemuksia nykyaikana. Jälkimmäisestä olen saanut tietoa keskusteluilla, vierailuilla Otaniemessä sekä pienellä (laillisella) nettivakoilulla. Sen verran menemme naapurikillan puolelle, että opiskelin aikanaan sähköosastolla, olin SIK:n toimari (liikuntavastaava) ja pitkän ulkomaanexcun vetäjä. Lisäksi toimin pari kautta ammattiainekerhon (SVTK) puheenjohtajana. Ja niin, fuksina olin killan speksissä ja jäynäjoukkueessa.

Asuminen ja eläminen Omat kokemukset rajoittuvat asumiseen JMT 11:ta ja SMT 12:ta. Ja tietysti opiskelukavereiden luona tuli paljonkin käytyä ympäri Otaniemeä. Periaatteessa Otaniemi on asumisympäristönä aivan ennallaan, vaikka muutamia uusia taloja tullut perhekylään, urheilukentän nurkille ja päättärin luo. Asunnot olivat aivan samanlaisia ja samassa kunnossa kuin nykyään. Tosin mistään lutikka/ötökkäongelmista en muista ennen kuulleeni. JMT:n yo-kunnan soluissa näkyi muuten olevan samat kalusteetkin yhteisissä tiloissa kuin lähes 30 vuotta sitten. No, kodinkoneet on ainakin kerran uusittu ja seiniin on ilmestynyt nettiliitäntä. Parkkipaikkaongelmia oli silloinkin, tosin autokanta näyttää nyt parempikuntoiselta. Pysäköinninvalvojia ei näkynyt, mutta tilaa autoille ei ollut. Hieman villi oli meininki, autoja siellä täällä. Legendaarinen OUBS on kuollut ja kuopattu. Sehän lähetti ennen teekkarikylään TV-ohjelmia ja ruutukehää sekä radio-ohjelmia. Ostarissa ei ollut Alepaa vaan K-kauppa. Lisäksi oli pankin (KOP: Nordean edeltäjän edeltäjä) konttori, silloinhan kaikki asiat piti hoitaa pankin tiskillä. Ostarin ja päälafkan välissä ollut ankkalampi on laitettu umpeen. Se oli perinteinen köydenvetopaikka, jossa minäkin joskus uin (kiitos pinkkihaalaristen). Ja rannalla oli pienen pieni laavumainen rakennus kyltillä ”puolisukeltajien monitoimitila”. Muutama sorsa olikin, mutta ei yhtään valkoposkihanhea. Yksi ”iso” asia täytyy mainita. Dipolin Keltsu oli ennen auki joka päivä aamupäivästä iltamyöhään ja teekkareiden opintolainat saivat käyttöä. Oli suuri pettymys, kun en viime syksynä lauantai-iltana päässyt tyttäreni kanssa pitsalle ja oluelle. Ei ole Keltsu kuin ennen. Pokena opiskeluaikanani Keltsussa oli legendaarinen Iso-Make, johon sattumoisin törmäsin Otaniemen Alepassa viime syksynä. Hän muisti minut 80-luvulta. Enpä tiedä onko tuo hyvä vai huono asia. Keltsun kuuluisin vakioasiakas oli Cisse Häkkinen. Jos et tiedä kuka hän on tai oli, niin kooveegee. Täffän spagetti keskiviikkoisin oli jo silloin suuressa suosiossa.


Opiskelu Opinahjon nimi oli silloin tietysti Teknillinen korkeakoulu eli TKK. Kaikki opiskelijat valittiin suoraan DI-tutkintoon, tekniikan kandeja ei ollut olemassakaan. Ei ollut nettiä, läppäreitä, kännyköitä. Ilmoitustaulut käytävillä ja riippukansiot jokaiselle opiskelijalle jossain kiltahuoneiden läheisyydessä korvasivat ne. Proffat kirjoittivat liitutauluille ja vaksit kävivät taukojen aikana pyyhkimässä ne puhtaiksi. Taulut siis, ei proffia. Opiskelumateriaaleina oli Otakustantamon kirjakaupasta päälafkan aulasta tai vanhemmilta tieteenharjoittajilta hankitut kirjat. Tai sitten kurssimonisteet eli prujut, jotka toimitettiin niihin riippukansioihin. Vanhoja tenttejä malliratkaisuineen kiersi laajasti, mikä suuresti myötävaikuttikin valmistumiseeni. Muutamissa kursseissa oli jonkun sortin osallistumispakko, muutoin luennoilla oltiin hyvin selektiivisesti. Labraharjoitukset vähensivät silloinkin muutoin reiluhkoa vapaa-aikaa. Opintoraha oli pieni, lainalla silloin elettiin. Kela ei kyllä seuraillut opintojen edistymistä. No, moni jäikin ikiteekkariksi.


Kiltojen toiminta Kiltoja oli vähemmän: nyrkkisääntönä 1 koulutusohjelma = 1 rakennus = 1 kilta. Muutoin killan toiminta oli kutakuinkin samaa kuin nyt. Toimintaa pyöritti hallitus ja muutama toimari. Muistaakseni mitään alajaostoja ja apulaistoimareita ei ollut. Ohjelmassa oli silloinkin saunailtoja (Rantasauna oli juuri valmistunut), excuja ja erilaisia bileitä (sitsit nimenä oli aika harvinainen) lähinnä Servin Mökissä. Vuosijuhlat ja Wapun sekä laskiaisen ja lakinlaskijaisten isommat pippalot olivat sitten Dipolissa. Esiintyjinä oli mm. Eppu Normaali, J. Karjalainen ja Juice Leskinen. Saunailloissa oli ehkä joka toinen kerta joku yritys (lue ex-kiltalainen) näyttämässä piirtoheittimellä muutaman kelmun ja maksamassa tarjoilua. Tarjoilu ylipäätään oli nykyiseen verrattuna huomattavasti vaatimattomampaa : uunissa lämmitettyä Alepan makkaraa ja einesperunasalaattia (nykyään kuulemma blinejä, viiniä yms.). No, olutta ja lonkeroa riitti. Leppävaaran Maximarketin Alkosta niitä haettiin. Itsepalvelualkoja ei ollut vaan tiskiltä piti pyytää mitä haluaa. Muut asiakkaat vähän ihmettelivät kun tiskiltä pyysi 30 koria Lapin Kultaa, 25 koria Koffia ja 10 koria lonkeroa. Excursioita oli joka lähtöön: ulkomaan pitkää, Ruotsia, kotimaan pitkää ja puolipitkää ja lukuisia lyhyempiä. Pari kertaa kävimme Eestin Sosialistisen Neuvostotasavallan pääkaupungissa Tallinnassa. Noiden lisäksi oli sitten vielä ammattiainekerhojen excut. Tulihan noilla käytyä, näkyy tuosta lakistakin... Pieni luulonkaltainen aavistus on, että tarjoilu isäntäfirmoissa oli ennen runsaampaa.... Jos nyt oikein muistan. Elettiinhän silloin nousukautta ja nyt on kai joku lama. Satamakaupungissa Bottalla oli viikoittain lauluiltoja. Jäynillä on pitkät perinteet ja ne painottuivat fuksivuoteen. Oli killan sisäistä ja Wapun alla se kiltojen välinen jäynäkisa yhdistettynä spekseihin. Lakit jaettiin Wapun alla sen jäynän ja speksin yhteispisteiden mukaisessa järjestyksessä. Useita fuksikavereitani oli muuten muuttamassa Helsingin katukylttejä venäjänkielisiksi. Siitähän meinasi tulla ihan ulkopoliittinen noottikriisikin, kun Neuvostoliiton suurlähetystö paheksui asiaa lehdissä. Olkaahan varovaisia, ettei Putin-sedän tarvitse puuttua jäynäylyihinne!

Kehitys kehittyy Nykyaikaan verrattuna Otaniemi – tuo teknologian kehto ja tyyssija – oli silloin kuin luolam... eikun kivikauden ajalta. Ei ollut kännyköitä, ei nettiä, ei läppäreitä. Labroissa oli jotain mainframe-tietokoneita ja muutama alkeellinen mikro. Juuri minun aikanani kilta sai Nokialta lahjoituksena MikroMikko -tietokoneen. Ainakin sähköosastolla oli lisäksi mikrohuone, jossa lähinnä pelailtiin Tetristä tai Larryä. Vahtimestareiden kopeissa oli telefaksit ja telex. Telexiä käytin itsekin kun sovin yritysvierailuja USA:n excua varten. Reikänauhalla!!!


Mutta yksi asia oli silloin ihan huippua. Toimimme koekaniineina Suomen ensimmäisille sirukorteille. Kortin nimi oli luonnollisesti Otakortti. Sille pystyi lataamaan rahaa Otaniemen KOPissa ja kuluttamaan sitä kopiokoneilla, opiskelijaruokaloissa ja Keltsussa (mukaanlukien Keltsun hedelmäpelit). Mitäpä vielä ? Sisälläni elää pieni tupsulakkinen teekkari edelleen lähes 30 vuoden takaa. Ja se on putkahtanut entistä enemmän esiin kun tytär jatkaa perinteitä. Teekkarielämästä saa hienoja muistoja, jotka eivät unohdu. Ja onhan se jännää kun joku yritysjohtaja antaa nykyään uutisissa talouteen ja teknologiaan liittyviä lausuntoja ja itse muistaa että tuonkin piti Servin Mökissä AINA mikrofonin saatuaan ottaa paita pois ja laulaa Daa-dirlandaa. Nauttikaa ja olkaa aktiivisia nykyisessä elämänvaiheessanne! Kun karistatte Otaniemen tomut jaloistanne, on edessä uudenlainen (hieno sekin) elämänvaihe perheen ja työelämän ympärillä. Timo Alasuvanto Otaniemen ex-asukki ja nykyasukin Elisan iskä


Hylsyjä vai viitosia? ~Pyry Pitkänen Otaniemessä kulkee perimätietona monia tarinoita tiettyjen kurssien haasteellisuudesta; joten päätin kysellä asiasta tarkemmin. Välillä kursseilla on muutamia haasteellisempia tehtäviä, joskus taas tulee vastaan ihan järkyttäviä projekteja. Kuvassa on muuten Biokemian kurssin “nerokkaasta” viime kevään Mastering Biologyn tehtävän ratkaisukeinosta.

Ja taas välillä taas tulee täysi törmäys ja huomaa olevansa pihalla kuin lumiukko. Aloin haravoimaan laajaa Aalto-yliopiston kurssitarjontaa ja yritin löytää kaiken keskipisteen, alfan ja omegan, sen kurssin missä läpipääsyn vaikeutta voisi verrata berliinin muuriin.

ViRe/ KeLa 1 Perinteisesti liikkuu tarinoita Kemian laitetekniikka I -kurssista, jota nykyään kutsutaankin kandiuudistuksen ansiosta ViRe:eksi. Kurssin kammottava hylsylista elää vanhempien opiskelijoiden kauhutarinoissa, viime keväästä päätellen sama linja jatkui myös ViRe-nimen takana. Kurssiin kuuluu (suht koht) helppoja labratöitä, suurta työmäärää vaativia pakollisia laskuharjoituksia, joista kuitenkin saa lisäpisteitä tenttiin ja tietysti lopputentti jossa on teoriaosa ja laskuosa (näin keväällä 2014). Teoriaosassa voidaan periaatteessa kysyä mitä tahansa luentokalvoista, tenttiarkistoa pälyilemällä tyypillisesti bernoullin yhtälö, NPSH, newtoninen ja ei-newtoninen fluidi ovat aika hyviä tärppejä selitystehtäviksi. Näissä pisteitä ilmeisesti saa myös kaavojen ulkoamuistamisella sanallisen selityksen päälle. Laskuosassa on pumppulaskuja ja reaktoreja, aiemmin KeLa 1:ssä ei ollut reaktoreja, vaan ne olivat Ideaalireaktorit -kurssilla. Nimettömänä tehdyn kyselyn pohjalta sain hyvin erilaisia kommentteja tästä kurssista: “neljäs kerta tentissä toden sanoo... mut toi on plääh. onneks labras sai sentää roiskia letkulla” “Kela on kuin kaunis nainen”


Filosofia ja systeemiajattelu Tässä kurssissa on pakollinen artikkelireferaatti kolmesta eri artikkelista, mahtavia luentoja Dipolin pääsalissa, reflektioessee, sekä oppimiskeskustelu. Kurssi voi osoittautua yllättävän vaikeaksi läpipäästäväksi, mikäli laittaa itsearviointiin itselleen arvosanan 0... Aiempia arvosanalistoja katsellessa huomaa nimittäin, että lopullinen arvosana on ollut tyypillisesti (eli aina?) sama kuin itselleen annettu kurssiarvosana. Tässä kurssissa voi siis saada hylätyn, vaikka olisi tehnyt kaikki tehtävät täydellisesti; tätä kurssia voi pitää siis villinä korttina! Biokemia Sinänsä helpon tuntuinen kurssi, mutta sisälsi muutaman haastavan Mastering Biology tehtävän ja koko kurssin keskeisen sisällön hahmottaminen voi olla vaikeaa, asiaa on kurssikirjassa hyvin paljon. Vaikeustaso on juuri helpohko Biologian II ja V kurssit hyvin lukiossa suorittaneelle, mutta ilman näitä asian yksityiskohtaisuus ja esimerkiksi muistettavien entsyymien määrä voi kasvaa liian suureksi. Onko kukaan opetellut esim. kaikki keskeisimmät soluhengityksen, fotosynteesin sekä DNAn kahdentumisen ja proteiinisynteesin molekyylit ja vaiheet ulkoa, vaikka palavaa halua tähän opintosuuntaan olisikin? Näitähän nimittäin riittää; Ubiquinone, C4-pathway, Rubisco, SSBP, Topoisomeraasi, Helikaasi, fruktoosi-1,6-bisfosfataasi, 1,3-bisfosfoglyseraatti, Malaattidehydrogenaasi,.... !!!! ...Anonyymi opiskelijatovereihin kääntyvä kysely paljasti myös joitain wanhan (tupsu)kansan wiisauksia: “Kokeessa oli törkeet esseet, jossa valtaosa pisteistä tuli termeistä” “Sinänsä ei ollut vaikeaa asiaa, käsitteitä vaan paljon” “Biologina olo yön pimeinä tunteina on hauskaa kun saa istua mikroskoopin ääressä ja juottaa soluille niin paljon vettä, että ne on halkeamaisillaan ja sitten puhkoa niitä neulalla ja käkättää itsekseen “ -erään toisen yliopiston proffalta kuultua...

Ja lopuksi tärkeä muistutus; älkää uskoko mitään, mitä olen lässyttänyt tässä mututuntumaa hipoilevassa höpötyksessä. Tyypillisesti kaikki kauhutarinat perustuvat urbaanilegendojen pohjalle, joten ei ole mitään syytä, miksi juuri Sinä et voisi saada näistä kursseista arvosanaa 5. Eikö niin?


Colavertailu ~Laura Antola ja Risto Hertzberg Kola on NOP 23.3.2015 Neljästä täydellisellä makuaistilla varustellusta prosessiteekkarista koostuva iskuryhmä päätti tällä kertaa testata tarkoin valitut colajuomat. Testi suoritettiin puolueettomalla maaperällä solulaboratoriossa tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Kukin koehenkilö testasi näytteet vuorollaan sokkona. Näytteet karakterisoitiin hajun, värin ja maun perusteella. Koehenkilöille annettiin lomake, johon merkattiin kunkin liuoksen arvosana, kommentit ja mitä yhdistettä mitta-astiassa arveltiin olevan. Mitta-astioina toimi viisi tiukkojen standardien mukaista sekalaista 15–30 cl keraamista astiaa. Tässä testien tulokset:

1.CocaCola Arvosanat: “2xPahaa/5” “Kuraa/5” “Vesi/5 -> paskaa!” ”Parasta/5” Kommentit: ”Mitäänsanomatonta, mautonta” ”Tummaa” ”Hyi pahaa, en koske” ”Jos tämä on Pepsiä, en juo enää ikinä kokista.” ”Tää on varmaan Sitikolaa, maistuu ihan kuralle.  Ei ihan niin kuraa ku aluks” ”Coca cola on pk” Karakterisoitiin seuraaviksi tuotteiksi: Xtra, Siti, Xtra, Coca Cola 2.Pepsi Max Arvosanat: ”Tunkkainen/5” ”Ei pahaa/Siti” ”2/5” ”Freeway/5” Kommentit: ”Ehkä halvempaa” ”En ikinä ennen maistanut” ”Voimakkain haju” ”Outo sivumaku” Karakterisoitiin: Siti, Siti, Xtra, Freeway 3.Siti Cola Arvosanat: ”5/5” ”Tärpätti/5” ”Menee pitsan kanssa /5” ”Maistuu kokoajan pahemmalle /5” Kommentit: ”Ihme outo sivumaku” ”PAHAA!” ”Tiskivesi” ”Tummaa” Karakterisoitiin: ”Salee pepsi”, Freeway, Xtra, Coca Cola 4.Freeway Cola Arvosanat: ”EMT/5” ”Ihanaa/5” ”Ihan juotavaa /5” ”Mitähittoomaistuukola/5” Kommentit: ”Kokis, mutta vettä..?” ”Ei maistu miltään” ”Ei kommentteja” Karakterisoitiin: Coca Cola, Pepsi Max, Pepsi Max, Coca Cola 5.Xtra Cola Arvosana: ”Lämmin paska /5” ”<3 /5” ”Vesi/5” ”Hyvää/5” Kommentit: ”Menee kylmänä, hapokkain, ei lämpimänä, kylmänä <3” ”Ei yhtään hiilihappo” ”Laimee, omituinen jälkimaku” ”Halpa, ihan paskaa” Karakterisoitiin: Siti, Freeway, Freeway, Pepsi Max


6.(Pulikola) Testin jälkeen huomasimme kylmäkaapissa olevan vielä yksi tuntematon näyte. Liiallisen hapon nautiskelu oli syövyttänyt koehenkilöiden makunystyrät, joten pulikola todettiin yksimielisesti parhaaksi colaksi. Pulikolasta käyty taistelu oli ankara.

Virhetarkastelu: Tulosten aikana vallinnut hysteria saattoi vaikuttaa makureseptorien toimintaan. Pesuliuos saastutti erään koehenkilön näytteenpidikkeet, mikä saattoi haitata hajuaistimuksia. Pulikolan testaamattomuudella saattoi olla vaikutusta sen testimenestykseen.

Yhteenvetona: Tästä lähtien Lidliin ostamaan colaa ja opiskelijabudjetti kiittää. P.S. Pulikolataistelusta selvinneet koehenkilöt testasivat vielä colien soveltuvuutta rommiliuoksiin. Tulokset olivat yhteneväisiä, koska kaikki maistuivat rommille.


Disneysitsien bilefiiliksiä ~Pyry Pitkänen

Jos sä haluut syödä mehukkaita sikoja, syö mun kamu Pumba siin on kunnon lihoja! Tule syömään vaan, sikaa maistuvaa. Tulkaa kaikki sikailemaan vaan. On se nannaa (nam nam nam) aivan mannaa (nam nam nam) tää on sika vika sika syömään nyt, oi!

-“Tuukka ei osaa laulaa! ”

-“Roope Ankan ensilantti!”


Mitkä fiilikset on matolla? -”Lennokkaat”. Ei Kikki- vaan Mikki-hiiri, mikä boogie? -”Ei paskempi”.

Mikä meininki? ”Meininki on ollu kova....hehheh....et ei tääl oo alettu löysäilee!”


Proteesin puuhanurkka ~Riina Aromaa 1.

Tulee Juhanilta korvasta

2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11.

Oispa kaljaa Kaakkois-Aasian saarilla elävä kädellinen On symppis Toimii aktiivisesti Muumilaakson työllisyystilanteen parantamiseksi Sopii hyvin maukkaan, aromikkaan, ryhdikkään italialaisen chardonnayn kanssa Elämän eliksiiri Tunteeton (sähköärakastava) paskiainen Se oleellinen, mikä Muumilaaksosta puuttuu Koditon filosofi Seksikäs muija

Etsi 4 virhettä:


Etsi 4 virhett채:


Tehtävien vastaukset: Ristikko: 1. Muumi 2. Taikurin hattu 3. Kummituseläin 4. Mörkö 5. Haisuli 6. Mamelukkikala 7. Vaapukkamehu 8. Hattivatti 9. Kahvi 10. Piisamirotta 11. Noita Vastaukset: 1. Syötteenä on Pikku-Myy 2. Ripevaahdotus on ennen esivaahdotusta 3. Rikastushiekka ei poistu prosessista 4. Jätteenä on Haisuli Vastaukset: 1. Hienojakoinen aine palaa jauhatukseen ja karkea poistuu 2. Muumi varastaa alitetta 3. Tanko- ja kuulamyllyt on nimetty väärin 4. Hattivatit yrittävät viedä ilmapuntariksi luulemansa murskaimen


Profile for ProTeesi

ProTeesi 1/2015  

ProTeesi 1/2015  

Profile for proteesi
Advertisement