maa- ja kotitalousnaiset 17
Kekritapahtuma Iisalmessa Kekri-tapahtumaviikonloppua vietettiin Iisalmessa lokakuun lopulla. Kauppakeskus Iisalmi ja yhteistyÜtahot olivat haastaneet laajan kirjon yläsavolaisia toimijoita mukaan yhteiseen kekriviikonloppuun. Mukana oli lähiruuantuottajia, lähikäsityÜläisiä, kyliä, kyläyhdistyksiä, Iisalmen keskustan liikkeitä ja päiväkoteja. Tapahtuma näkyi eripuolilla kaupunkia. Oli kekriseikkailu, päiväkotien �paras kekripukki� kilpailu, kekrimarkkinat ym. teemalla �EhtymätÜntä energiaa maaseudulta�. Tapahtuma huipentui Kekripukin polttoon satamarannassa. Kekripukin olivat rakentaneet Mansikkavirran kyläyhdistys Sonkajärveltä. Perjantai-iltana vietettiin kekrikemuja Kiuruvedellä Sinisessä Helmessä. Tapahtumaa olivat järjestämässä ProAgria Pohjois-Savo/ maa- ja kotitalousnaiset, YläSavon kehitys, Ylä-Savon Veturi ja Kauppakeskus Iisalmi.
�Pyy Pirkkona, kana Kaesana, koppelo kÜyrinä.�
Perinteinen kekrin vietto loka-marraskuun vaihteessa aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Kekrin aika koitti kun karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät olivat laarissa, juurekset kuopassa ja syysteurastukset tehty. Ajankohtaa kuvaa hyvin savolaisen isännän toteamus:� Potut kuopassa ja akat
tuvassa� Kekri on aina kuulunut myÜs hyvin merkittävänä osana suomalaiseen ruokakalenteriin ja varsinkin savolaiseen kulttuuriin. Kekrissä kuvastui yhteisÜllinen tapahtuma, seremonian piirteitä. Savolaisuudessa on merkille pantavaa myÜs kielen herkullinen kulttuuri.
�Monestihan sitä syyvään kolomenlaesta kalloo, piätä, häntee ja selekäruotoo�
KÜyriä arvostettiin jopa joulua enemmän. Sitä kuvastaa seuraava sanonta:
�Jokkaenen joolukseen, kÜÜhäkii kÜyrikseen.� Kekriin kuului, että tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja. Niitä tarjottiin
runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Ennen ruoka oli yksinkertaista, omavaraistaloudesta saatavaa ja vuodenaikoja seuraavaa. Kekriä edelsi teurastukset, joten tuoretta lihaa oli tarjolla. Tavallisimmat teuraat olivat siat, kesän juosseet vasikat ja lehmät, joita ei haluttu heinävarastoja kuluttamaan. KÜyr aamuksi keitettiin koppelosta tai muusta metsälinnusta soppa. Soppa syÜtiin jo jo uamusruokana seitsemän maissa. KÜyrinä aamiaisen piti olla jo varhain, että talo menestyisi. KÜyrpaesti puolisruuaksi tehtiin linnusta sekin. Muita tyypillisiä kekrinajan raaka-aineita ovat juurekset, joita uunissa hauduteltiin monessa muodossa ja naurista herkuteltiin naurispaistikkaina. KÜyrin aikaan oli
saatavana uutisviljaa, josta tehtiin puurot ja vellit. MyÜs marjoja käytettiin paljon. Kalastus oli kyllä ympärivuotista, mutta käytettiin paljon suolakalaa. Piioille ja rengeille oli varattava riiviikkoevväät. Piiat saivat lampaanpaistia, sianlihaa sekä syÜtävän lisäksi villoja ja pellavia. Rengeille annettiin kalakukot. Oikein tykätty palvelija voi saada mukaan lampaan tai lehmän. Kekrin aikoihin myÜs keitettiin viinat ja pantiin oluet. Ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut, ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne. Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisÜllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu sekä tarinat
ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun. Kekrin toisena päivänä lähdettiin �kekriä kiertämään�. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä. Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kuitenkin kekripukki, tuo pelottavan näkÜinen olento. Naamioituneet kekripukit ja kekrittäret kiersivät talosta taloon �uunia särkemässä�. Tosiasiassa he kävivät kerjäämässä viinaryyppyjä tai hyvää syÜtävää. Erilaiset leikit ja tanssit kuuluivat kerkin viettoon. Kekrinä alkoi myÜs palvelusväen vapaaviikko. Viikon kuluessa palkolliset saattoivat pestautua uuteen taloon rengeiksi ja piioiksi tulevan tyÜvuoden ajaksi. �Riiviikolla� vietettiin ja tanssittiin usein myÜs palkollisten kihlajaisia ja häitä. Kekrissä kohtaa toisensa moni hyvä: suomalaisuus, lähiruuan arvostus, ekologisuus, tekemisen ilo ja yhdessä oleminen. Kekrissä on monta hyvää syytä juhlaan. Olipa satosi pieni yrttiruukku ikkunalaudalla, pieni porkkanamaa tai muuten hyvin tehty tyÜ tai saavutus, sinullakin on oiva syy juhlia kekriä. Marja Niskanen yritysneuvoja ProAgria Pohjois-Savo/maaja kotitalousnaiset
" ! ! # ! $ !& & ! " #" " "! ! !" ! ! â‚Ź ! % ! " #
alv,
alv,