MP 23 messuilla nähtyä ja kuultua

Pyöräilykausi lähestyy kovaa vauhtia, vaikka tätä kirjoitellessa kovin luminen on vielä maisema jopa täällä lännen aurinkorannoilla ja pakkastakin on ollut öisin yli kymmenen astetta. Mutta varma kevään merkki MP 23 messut on jo taakse jäänyttä elämää ja tunnetta. Vuosina 2021 ja 2022 ei messuja voitu järjestää. Lieneekö se ollut osasyynä, että nyt sitten rikottiin yleisöennätys, nimittäin messuilla vieraili yli 56 000 kävijää kolmen päivän aikana.

Pyöriä oli esillä jälleen laidasta laitaan ja ensimmäistä kertaa mukana olivat myös sähköpolkupyörät. Ja tänä vuonna niille oli järjestetty jopa oma koeajorata. Hieman kuulemma mietitytti, että mahtaako olla oikea kohdeyleisö mutta jo messujen aikana asetetut myyntitavoitteet ylittyivät kirkkaasti. Niin ja en käynyt kokeilemassa, ettei vaan ihastuisi moisiin vehkeisiin.

Messuilla näytteillä olleista muutamista pyöristä ajattelin laittaa tähän hieman tarinaa. Jos aloitellaan siitä karummasta päästä, niin näytillä oli Ducatin Superleggera V4, joka on varmasti yksi rajuimmista myynnissä olevista moottoripyöristä, ellei rajuin. 1,1 litraisesta moottorista tehoa löytyy 224 hv ja kisaputkistolla peräti 234 hv ja väännötkin ovat 116-119 Nm. Pyörän koko rakenne on hiilikuitua ja toki tällaisessa pyörässä on nykyisin keulassa siivekkeet, joilla saadaan lisäpainetta keulaan suurissa nopeuksissa. Tässä pyörässä se tarkoittaa 50 lisäkiloa 270 km/h vauhdissa! Vaa’an viisari näyttää pyörän omamassaksi 159 kiloa ja ratasarja lisävarusteiden avulla saadaan vielä pudotettua melkein 7 kiloa pois. Näin ollen pyörän teho-painosuhde on parempi kuin missään muussa rekisteröitävässä pyörässä. Pyöriä valmistetaan vain 500 kpl ja hinnan arvioidaan nousevan reilusti yli 60 000 euroon.

Toinen samalla osastolla mielenkiintoa herättänyt pyörä oli Ducati Diavel V4, joka siis on siirtynyt V2 moottorista V4 moottoriin. Tehoa on tullut lisää ja painoa on saatu 13 kiloa pois. Tässä powercruiser monsterissa on tehoa 168 hevosvoimaa ja vääntöä 126 newtonmetriä. Kiihdytettäessä kannattaa kahvoista pitää oikeasti kiinni, sillä pyörälle luvattaan kiihtyvyyttä nollasta sataan alle kolme sekuntia. Elektroniikkapaketti on muiden Ducatien tapaan varsin kattava sisältäen mm. neljä ajoasetusta, joissa osassa on huipputehoa hieman rajoitettu. Lisäksi on tietysti kuusiakselinen liiketunnistin, joka antaa tietoa ABS –jarruille sekä sutimisenettä keulimisenestoille. Ja toki nykyisin pitää olla vaihdeavustin, lähtöavustin ja vakionopeussäädin sekä tietty TFT –värinäyttö bluetooth -ominaisuuksilla. Pyörän saa omakseen, kun tiskiin lyö vajaat 37 000 euroa.

Muutama vuosi sitten jonkinlaisen kohinan siivittämänä tuli markkinoille Benelliltä seikkailupyörä Benelli TRK 502 X. Ensisilmäyksellä pyörää ei uskoisi 500 kuutioiseksi, sillä kooltaan pyörä on suunnilleen samaa luokkaa kuin muiden valmistajien 10001200 –kuutioiset seikkailupyörät. Mikä tekee pyörästä tosi mielenkiintoisen, on sen hinta, sillä pinnavanteinen TRK 502 X maksaa alle 9 000 euroa ja valuvanteinen malli ilman X –kirjainta maksaa vielä 500 euroa vähemmän. Tehoa pyörässä on 48 hevosvoimaa eli on A2 –luokkaan sopiva ja painoa on tankattuna 235 kg. Varustetaso on hyvin maltillinen, lue perinteinen peruspyörä, eli mahdollisimman vähän lisähintaa ja –painoa tuovia varusteita. Istuttaessa pyörän tuntuma on kuin isossa seikkailupyörässä mutta pyörä on ulkonäöstään huolimatta enemmän matka- kuin kurapyörä.

Sanooko CF300SR kovinkaan monelle yhtään mitään? No, kyseessä on siis aito 300 kuutioinen kiinapyörä. Pyörä on kehitetty yhteistyössä KTM:n ja CFMOTO:n kanssa. Suunnittelussa on ollut mukana sama herra, joka on ollut mukana myös MV Agusta –moottoripyörien suunnittelussa. Moottorissa kuutioita löytyy hieman alle 300 ja tehoa on 28 hevosvoimaa ja painoa kertyy 165 kg. Pyörässä on kaksi ajomoodia ja löytyypä siitä TFT –värinäyttö. Hintaa pyörällä on hieman alle 6 000€.

Uutta kalustoa oli esillä myös poliisin osastolla. Tälle kaudelle poliisi on saamassa maantiepuolelle Kawasakin remmiahdetut

Ninja H2 SX –pyörät ja yleispyöräksi Yamahan Tracer 9 GT-pyörät. Molemmat näistä on tullut kokeiltua meikäläisenkin toimesta ja täytyy sanoa, että hienoja pyöriä, toinen kevyt ja ketterä, toinen voimaa uhkuva.

Pyöriä valikoitaessa vaativa operatiivinen toiminta asettaa korkeat tekniset vaatimukset poliisin käyttämille moottoripyörille. Markkinakartoituksessa selvitetään mahdolliset ehdokkaat, jotka Hansel kilpailuttaa. Tämän jälkeen valitut moottoripyörät vielä testataan ja säädetään ennen operatiivista käyttöönottoa. Ennen kuin mp –poliisi pääsee uuden pyörän sarviin on käytävä läpi tekninen koulutus, ajokoulutus ko. kalustolla ja mm. näyttökoe, jossa ”oppilas” istuu pyörän päällä silmät peitettyinä ja näyttää, että pystyy käyttämään myös tällöin kaikkia pyörän laitteita. Tämä on ehdoton turvallisuustekijä, jotta oikeassa tilanteessa hän pystyy käyttämään laitteita siirtämättä katsettaan liikenteestä.

Tracer 9 GT omaa puoliaktiivisen, elektronisen jousituksen, molempiin suuntiin toimivan quick shifterin ja LED kaarrevalot kaiken muun ”normaalin” lisäksi. Moottori on 890 kuutioinen ja tehoja löytyy hiukan vajaa 120 hevosvoimaa väännön ollessa 93 Nm. Painoa on peruspyörässä 220 kg mutta siihen poliisivarustus tuo 25 kg lisää. Nykyisin uudet poliisimoottoripyörät varustellaan käytännössä samoin varustein kuin partioautot. Eli pyörissä on ”konttorivarustuksen” lisäksi mm. tutkat, keskinopeustutka ja rekisterilukulaitteet. Lisääntyneestä sähkön tarpeesta huolehtii kaksi lisäakkua.

Sitten siirrytään osastolle messuilla kuultua, nimittäin tapasin meidän kauniimpaa sukupuolta edustavan kisakuskin Kirsi Kainulaisen ja hänellä oli hetki aikaa rupatella kisapyöränsä vieressä. Nykyisin Kirsi kisaa Suomen Superstock -luokassa, eli pyörät alle 600 kuutiota. Aiemmista meriiteistä kannattaa mainita vuoden 2016 MM –kulta sivuvaunuluokasta, jolloin hän oli Pekka Päivärinnan purkkiorjana. Vuonna 2020 hän oli ensimmäinen nainen jääradalla podiumilla sijoittuen pronssille luokassa B450. Viime vuonna Superstock –luokassa sijoitus oli SM 5.

Aihe, mistä lähinnä keskusteltiin, oli loukkaantumisen jälkeinen toipuminen ja paluu takaisin radalle. Kirsi loukkaantui pahasti Jurvan Botniaringillä ajetussa kisassa 2021. Mutta siis jo 2022 hän oli jo ajokunnossa ja radalla takaisin. Hän sanoi, että ”haastavinta on ollut olla itselleen armollinen”. Hirveä halu kuntoutua ja karmea tsemppi päällä ja silti pitää antaa aikaa, koska mikään paraneminen ei tapahdu hetkessä ja hosumalla ei tule kuin… no. Pahan loukkaantumisen jälkeen jatkaminen kisakuskina ei ole itsestään selvyys. Toivuttuaan ja tuntiessaan, että olisi ajokuntoa, Kirsi hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti kiertämään rataa nimen omaa tunnustellen omia fiiliksiään. ”Kun ei se ajaminen pelottanut, niin ei muuta kuin jatkoon ja lisää treeniä”. Alkuun kuulemma jännitti mutta sitten hän tajusi, että nauttii ajamisesta kuten ennenkin.

Kisatiimi on vaihtunut, nykyinen tiimi on HRT (Helenius Racing Team). Teamin muut jäsenet ajavat Kawasakin kalustolla Superbike -luokassa, mutta Kirsillä on omassa luokassaan alla vanha tuttu Yamaha R6 värjättynä toki tiimin vihrein värein. Tämän vuoden tavoitteeksi on asetettu ei enempää eikä vähempää kuin mitalisijat

Superstock SM –sarjassa. Jännityksellä jäämme seuraamaan tämän vuoden kisoja ja toivotamme Kirsille onnea ja menestystä alkavalle kaudelle.

Messulauantain ruuhkassa sain kuin sainkin vielä mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan meidän katurataspesialisti Erno Kos- tamon kanssa. Erno ajaa nykyisin IRRC(International Road Racing Championship) –sarjassa Superbike -luokassa ja kyseessä on siis katuradoilla ajettava eurooppalainen ratamoottoripyöräilysarja. Erno erikoistui katuratoihin vuonna 2016 ja on ollut sen jälkeen vuosittain mm. Imatranajoissa IRRC Superbike –luokassa. Meriitteinä hänellä on mm. IRRC –sarjan 3. sija 2018, osakilpailuvoittoja alkaen 2019 ja sekä Suomen- että Pohjoismaiden mestaruuksia pienemmissä luokissa. Hän on myös harvoja ’neljän A:n kuskeja’, joilla on ollut voimassa oleva A –luokitus jäällä, asfaltilla, endurossa ja cross countryssä. Sokerina pohjalla on viimeisimmän Macaon GP –kisan voitto marraskuussa 2022. Näin ollen hän on ensimmäinen pohjoismaalainen Macon GP:n voittaja moottoripyöräluokassa!

Erno ajaa omassa Naulankanta Motosport –tiimissä ja pyöränä on BMW S1000RR, josta kyllä lähtee huomattavasti enemmän tehoa kuin ”normi pyörästä” mutta jätetään tarkemmat takapyörältä mitatut tehot tässä mainitsematta.

Erno joutui pahaan joukkokolariin vuoden 2019 Macaon kisassa ja häneltä murtui selkä ja hänen keuhkoonsa tuli repeämä. Hyvällä pohjakunnolla, positiivisella asenteella ja perheen sekä läheisten loistavalla tuella hän tuli takaisin. Mottona hänellä on ollut, että vaarat käsitellään myös läheisten, eikä pelkästään itsensä kanssa. Aluksi ei lähdetä kilpailemaan muiden, vaan itsensä kanssa ja tullaan ehjänä kotiin. Koko paketin tulee myös olla kunnossa, sisältäen perheasiat, kunnon, tekniikan ja niin edelleen, ei hommaa pystyisi muuten tekemään, sanoo Eke.

Tämän vuoden hurja suunnitelma on osallistua Mansaaren ajoihin. Maailman vanhin moottoripyöräkilpailu on äärettömän vaarallinen ja tuo noin 60 kilometrin mittainen rata on vaatinut vuodesta 1907 jo 266 kilpailijan hengen. Erno sanoo, että ei sinne mennä alkuun voittamaan, vaan ajamaan kisa ehjänä läpi. Viime vuonna Erno osallistui kyseiseen kisaan mekaanikkona, jotta paikalliset olosuhteet ja menettelyt olisivat tuttuja sitten, kun itse osallistuu ajajana kisaan. Vuoden muita kisoja on tietysti myös osallistuminen Imatra Circuit:n ajoihin ja sopiviin muihin IRRC –luokan ajoihin tavoitteena Superbike –luokan mestaruus. Jäädään seuraamaan jännityksellä ja peukkuja pidellen sekä toivotetaan Ernolle onnea ja menestystä kaudelle 2023.