Informaatiovaikuttaminen, valeuutiset, laiton maahantulo, sotarikokset ja hybridioperaatiot
72 tuntia
Viranomaisten suositus kotitalouksien hätävaraksi
Viranomaiset ovat tehneet paljon työtä varmistaakseen, että Suomi pystyy reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti rajatilanteen vaikeutumiseen.
Maanpuolustus ja varautuminen varusmiesten näkökulmasta
”Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut selkeästi viimeisen 10 vuoden aikana”
Teema:
Valmius ja varautuminen
Sotarikosten selvittäminen keskellä sotaa
Maalla ja merellä -poliisin ja merivartioston yhteistyö suomenlahdella
Valmius ja varautuminen ovat joukkuepeliä
JULKAISIJA
Siltavoudit ry
Vaajakatu 2, 33720 Tampere
Y-tunnus 0299607-5
PÄÄTOIMITTAJA
Arttu-Pekka Hautala
KIRJOITTAJAT
Jarno Väliaho
Arttu Kallio
TL
Ben Henriksson
Jaakko Holopainen
Janne Vuorio
Heikki Ojala
Antti Kola
Anssi Kauppinen
Janne Törmälä
Joel Mäntysaari
KUSTANNUS, PAINATUS
JA LASKUTUS
Printmix Oy puh. 010 319 6380
https://www.printmix.fi/
TAITTO
Mika-Matti Trogen
ILMOITUSMYYNTI
Suomen Myyntimediat https://www.suomenmyyntimediat.fi/
KANNEN KUVA
shutterstock.com
Tässä lehdessä
20
VALMIUS JA VARAUTUMINEN OVAT JOUKKUEPELIÄ
Ylikomisario Tomi Karhu Itä-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että muuttuneessa tilanteessa poliisin täytyy olla jatkuvasti valmis ja varautunut. ”Valmiusja varautuminen ovat joukkuepeliä”, Karhu korostaa.
LAITON MAAHANTULO
HYBRIDIVAIKUTTAMISEN VÄLINEENÄ
Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristöä pysyvästi. Tämä on johtanut siihen, että Suomi on joutunut varautumaan uusiin uhkiin, erityisesti hybridivaikuttamiseen. 12
SOTARIKOSTEN SELVITTÄMINEN KESKELLÄ SOTAA
Tietoa sotarikoksiin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä tulee poliisille tietoon monista eri lähteistä. Lisäksi useat viranomaiset ja järjestöt saavat tietoja sodan tai muun aseellisen konfliktin aikana tehdyistä mahdollisista sotarikoksiin viittaavista tapahtumista. 14
36
SOTILASKOTI - VARUSMIEHEN OLOHUONE
Sotilaskotitoiminta on varusmiesten, vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevien naisten sekä reservin kertausharjoitusjoukkojen hyvinvoinnin tueksi tehtävää työtä. Sotilaskotijärjestön jättämä jälki suomalaisessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentässä on merkittävä.
TEKSTI:
Arttu-Pekka Hautala
Rikosylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | YAMK2023
Päätoimittajalta
Informaatiovaikuttaminen, valeuutiset, laiton maahantulo, sotarikokset ja hybridioperaatiot, tässä lehdessä pääset kurkistamaan mitä poliisi yhdessä muiden viranomaisten kanssa tekee näihin ilmiöihin varautumiseksi ja saat vinkkejä siihen miten sinä voit omilla toimillasi varautua ja suojautua esimerkiksi vesikatkojen tai valeuutisten vaikutuksilta.
Yksilön ja yhteisöjen oma varautuminen lisää koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, kun viranomaisten resurssit voidaan kohdistaa tehokkaasti sinne missä niitä eniten kaivataan. Mitä varautuminen on? Se ei ole vain tarvikkeita ja varusteita varastossa. Varautuminen on tietoa ja taitoa eli osaamista. Mistään välineestä ei ole hyötyä, jos ei osaa sitä käyttää ja soveltaa vallitsevaan tilanteeseen. Varautumisen kannalta hyödyllisiä taitoja saa hankittua esimerkiksi varusmiespalveluksessa, palokuntanuorissa, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) ja sen jäsenjärjestöjen kuten Naisten Valmiusliiton kautta.
Varautuminen on myös pieniä tekoja arjessa jolla on hädän hetkellä suuri merkitys. Onko kodissasi palovaroittimet ja virtaa niiden paristoissa? Onko työpaikkasi poistumistiet tukossa? Katsotko Ulkoministeriön matkustustiedotteet ja teet matkustusilmoituksen ennen kuin matkustat kaukomaille? Miten toimit arjessa, varaudutko vai luotatko onneen? Käytätkö turvavyötä ja vakuutatko omaisuutesi? Varautumisen ei tarvitse olla Yhdysvalloissa yleisemmän survivalistija prepper-kulttuurin kaltaista, mutta kotivaraa tulisi kaikilla olla.
”VARAUTUMINEN ON MYÖS PIENIÄ TEKOJA ARJESSA JOLLA ON HÄDÄN HETKELLÄ SUURI MERKITYS”
Mitä vähemmän viranomaisilla on hädän hetkellä autettavia ja mitä enemmän auttajia, sen parempaa apua sen tarvitsijat saavat. Kuka tahansa koulutukseen tai työhön katsomatta voi osallistua esimerkiksi Vapaaehtoisen pelastuspalveluun, vapaa palokuntiin, maakuntajoukkoihin tai Punaisen Ristin vapaaehtoiseen toi-
mintaan. Kaikki edellä mainitut toimijat ja monet muut vapaaehtoista työtä tekevät toimijat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita poliisille ja muille viranomaisille arjessa, mutta myös ja etenkin kohdattaessa yhteiskuntaa ravisteleva kriisi.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia kirjoittajia ja ilmoittajia sekä lehden kustantajaa, olette mahdollistaneet jälleen yhden numeron verran POKUa! Toivon POKUlle pitkää ikää seuraavien päällystöopiskelijoiden ottaessa vastuun lehden toimittamisestä ja onnea seuraavalle päätoimittajalle.
Turvallista talvea ja Rauhaisaa Joulua! - Päätoimittaja
TEKSTI:
Jarno Väliaho
Rikosylikonstaapeli | Oulun poliisilaitos | YAMK2024 | Siltavoudit ry puheenjohtaja
Puheenjohtajan tervehdys
Vuosi 2024 alkaa pikkuhiljaa saavuttaa päätöksensä, ja POKU 2/2024 on saatu uunista ulos. Edellisen POKUn jälkeen maailmantilanne ei ainakaan ole muuttunut parempaan suuntaan Lähi-Idän tilanteen edelleen kiristyessä.
Tilanne Ukrainassakaan ei ole helpottunut, vaan edelleen saamme joka päivä lukea mediasta uusista taisteluista ja uusista sodan uhreista, viimeisimpänä uutisointeina tätä kirjoittaessa olemme saaneet kuulla Pohjois-Korean sotilaiden liittymisestä sotaan. Nämä valitettavat asiat pyörivät aika ajoin varmasti lähes kaikkien mielessä, myös meidän turvallisuuden alan ammattilaisten mielissä. Vaikka lähtökohtaisesti Suomi on edelleen turvallinen maa, on hyvä aina välillä hieman kerrata, mitä voimme itse tehdä ainakin oman tilanteemme parantamiseksi.
Siltavoudit saivat pyynnön kirjoittaa artikkeleita tilanteeseen liittyen. Olemme pyrkineet vastaamaan huutoon, ja tässä lehdessä onkin runsaasti kirjoituksia sekä viranomaisten, että jokaisen meidän varautumista koskien. Tämän lehden tarkoituksena onkin saada hieman ajatuksia ennakointiin tulevaisuutta silmällä pitäen. Esittelemme eri viranomaisten ajatuksia ja toimintakenttää, sekä luonnollisesti poliisin varautumista tulevaisuuden haasteisiin.
Poliisin päällystöpiskelijoiden keskuudessa on koulutuksessa usein keskiössä
oman organisaation kehittäminen ja suorituskyvyn parantaminen laajentuvassa tehtäväkentässä pienenevin resurssein. Kiristyneen tilanteen myötä koulutuksen suuntaa on luonnollisesti ohjattu siihen ajatukseen, että mikäli maatamme kohtaa esimerkiksi hybridivaikuttamista ja muun muassa valtion infrastruktuurin lamauttamista, poliisin on lähes poikkeuksetta ensimmäinen viranomaistoimija paikalla. Poliisin tulee olla valmistautunut niin käytännön toiminnan kuin käytännön johtamisen kohdalla. Tässä suurta osaa näyttelevät juuri tällä hetkellä koulutuksessa olevat opiskelijat. Tulevat päällystön jäsenet ovat vastuunkantajia operatiivisessa tehtävissä tapahtumien hetkellä sekä jälkipyykkiä tarkastellessa. Onneksi olen omakohtaisesti saanut huomata tämän ryhmän puhaltavan yhteen hiileen, tekevän työtä sekä oman koulutuksensa, mutta myös muiden koulutuksen puolesta. Virallisten koulutuntien loppuessa kesken, eri poliisin toimissa hankitut meriitit otetaan käyttöön ja oppitunnit jatkuvat kurssin opiskelijoiden opettaessa toisia. Tämä kertoo siitä sitoutumisen tasosta, mihin tämä kutsumusammatti on meitä johtanut. Aito halu kehittää ja kehittyä on tärkein resurssi koulutuksessa, ja se tarjoaa paremmat lähtökohdat tulevaisuuden johtajille, kuin mikään määritelty koulutus ikinä pystyisi.
En voi olla muuta kuin ylpeä ympärilläni olevista ihmisistä ja heidän sitoutumisestaan yhteiskuntamme etua ajatellen. Toisten tukeminen lisää sekä omaa, että muiden ammattitaitoa ja kykyä
ajatella joskus myös sen oman laatikon ulkopuolelta.
Oma toimeni yhdistyksen hallituksessa alkaa olemaan loppusuoralla, ja uudet toimihenkilöt pääsevät pian vallankahvaan. Onneksi tiedän jättäväni tehtävät osaaviin käsiin, ja yhdistys jatkaa sen tärkeimmällä tehtävällä, eli poliisin päällystöopiskelijoiden sivistyksellisiä ja sosiaalisia pyrkimyksiä ja edistää yhteenkuuluvuutta.
Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, menestyksestä loppuvuotta 2024, ja aina vain parempaa vuotta 2025!
Viranomaisten suositus kotitalouksien hätävaraksi on 72 tuntia. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnan tukirakenteiden pettäessä yksilön tulisi tulla toimeen omillaan kolmen vuorokauden ajan. Omaa selviytymiskykyään voi testata erilaisilla sotapeleillä tai varautumistesteillä, joissa käydään ajatusleikkiä siitä, kuinka hyvin oma varautuminen on suunniteltu. Myös tämän lehden artikkelissa varautumisesta neuvotaan vinkkejä oman henkilökohtaisen varautumisen rakentamiseen.
Mutta mitä sitten tapahtuu tilanteessa, jossa esimerkiksi sähkö- tai vesikatko kestää yli kolme vuorokautta? Mikä voi aiheuttaa tällaisen? Pohjoisen sijainnin ansiosta suomalaiselle on merkitystä sillä, mihin vuodenaikaan sähkökatko osuu. Valveutunut mökkeilijä pystyy kyllä elämään toukokuun alusta syyskuun loppuun ilman sähköä ja juoksevaa vettä mutta tilanne onkin toinen, kun järvi on jäässä eikä kaminan teho riitä lämmittämään pirttiä. Valveutuneelle sähkön pörssisijoittajalle viileämpi tupa talvipakkasilla voi olla jo hyvinkin tuttu ilmiö. Sähkön hinnassa on nähty viime talvina aiempiin vuosiin peilattuna uskomattomalta tuntuvia hintapiikkejä, jotka ovat herättäneet kuluttajan ajattelemaan sähkön oston kipurajoja.
Kalliin sähkön hinnan aikana sähköä on kuitenkin saatavilla. Pörssisähköilijä voi itse ratkaista, ostaako kallista sähköä vai elääkö korkean hinnan ajan hieman askeettisemmin. Sähkön arvon ymmärtää vasta, kun sitä ei tulekaan pistorasiasta - kun aamulla töihin lähtiessä huomaa, että sähköauto ei olekaan yön aikana
Sähkö siirretään voimalaitoksilta käyttäjille voimajohtoja pitkin. Lyly-myrsky kaatoi marraskuun alussa Eurajoella voimalinjan kannatinpylväitä.
ladannut tai kun työpäivän jälkeen nauttii päivälliseksi kylmää makaronilaatikkoa. Sähkön toimitusvarmuuteen on suomalaisissa kotitalouksissa opittu, eikä pitkiin sähkökatkoihin ole juuri tarvinnut totuttautua. Sähkölaitoksilla on toimivat vikapäivystysjärjestelmät, jotka aktivoituvat häiriön koittaessa. Vikaa aletaan korjaamaan välittömästi häiriön ilmaannuttua ja moni sähkökatko onkin korjattu jo ennen kuin kuluttaja tulee siitä edes tietoiseksi. Miksi siis tulisi varautua kolmeksi vuorokaudeksi pärjäämään omillaan?
Sähköä pistorasiaan
Kuluttajan näkökulmasta sähkö tulee pistorasiasta ja se riittää. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen ja ongelmat alkavat useasti silloin, kun sieltä pistorasiasta ei tulekaan virtaa.
Käyttöpäällikkö Jarno Virtanen Keravan Energialta avaa hieman sähkölaitoksen näkökulmasta, mistä häiriöt sähkön jakelussa aiheutuvat ja mitä syitä varautumiselle sähkön toimittamisen puolesta voi olla.
Sähkökatkolla tarkoitetaan tilannetta, jossa sähkön toimitus katkeaa matkalla, eikä virta siirry toimittajalta tilaajalle. Virtasen mukaan sähkökatkot aiheutuvat pääsääntöisesti joko ilmastollisista syistä, materiaalivahingoista tai ulkopuolisesta toiminnasta. Erityisesti ilmajohtoverkko on altis ilmastollisille häiriöille. Rajuilma voi kaataa puita linjoille, ukonilma rikkoo sähköverkkoa tai talvella lumikuorma tiputtaa sähköjohtoja. Maakaapeliverkoissa taas häiriön aiheuttaja on useimmiten ulkopuolinen kaivaja. Maahan kaivetut kaapelit eivät näy päällepäin ja mikäli kaapelin tarkka sijainti ei ole tiedossa, on se valitettavan helppoa vahingossa katkoa. Lyhyet katkot sähkönjakelussa eivät vielä aiheuta suurta mielipahaa ja monesti saattavat mennä ohi ilman, että kuluttaja niitä edes huomaa. Ikäväähän se tietysti on, jos lyhytkin katko osuu kriittisesti kesken imuroinnin tai ruuanlaiton, mutta mikä sitten voisi aiheuttaa pidemmän katkon sähkönjakelussa? Virtanen kertoo sään ääri-ilmiöiden olevan yleisin syy pidemmille katkoille suurimmassa osassa suomea. Sähkölinjojen siivoaminen esimerkiksi linjoille kaatuneiden puiden alta kunnon myräkän jälkeen
”SUOMESSA ON KIRJATTU LAKIIN SÄHKÖKATKON
KESTOLLE AIKAMÄÄREET”
on raskasta ja hidasta työtä. Pahimmillaan puita voi olla kaatuneena saman aikaisesti useammassa paikassa, jolloin vian rajaaminen ja korjaaminen vain ottaa aikansa. Myös komponenttipula saattaa viivyttää korjaustöitä. Sähköverkon komponenttien toimitusajat ovat kasvaneet viime vuosina huomattavasti, jolloin sähkönjakelun kannalta kriittisen komponentin rikkoutuminen voi näkyä pidempänä katkona.
Kriittisten komponenttien saatavuutta häiriötilanteiden varalle varmistetaan oman varaston hallinnalla sekä kumppanien kanssa tehtävien palvelusopimusten avulla. Sähköverkot ovat rakentuneet useiden vuosikymmenten aikana ja useissa yhtiöissä onkin tekniikkaa käytössä jopa 1960-luvulta. Tämä tuo oman lisämausteen varaosien hallinnalle.
Mitä pitkä, yli vuorokauden kestävä, katko sähkön jakelussa sitten aiheuttaa ja miten se näkyy yhteiskunnan toiminnoissa. Virtanen listaa kuluttajan arkeen vaikuttavia asioita, joihin sähkökatko voi vaikuttaa.
- Kiinteistöjen lämmityksessä etenkin talvella alkaa näkyä viilentymistä. Myös muut lämmitysmuodot kuin suora sähkölämmitys vaativat toimiakseen sähköä.
- Matkapuhelimella soittaminen ja internetin käyttö alkavat häiriintyä.
- Kaupat voivat olla kiinni ja maksukortit eivät toimi.
- Vesilaitosten toiminnassa on hankaluuksia. Varavoimaa ei ole kaikkialla. Erityisesti jäteveden käsittely häiriintyy.
- Autoa ei saa tankattua.
- Lääkkeitä voi olla hankala saada apteekista.
- Teollisuuslaitoksia pysähtyy.
- Julkiset palvelut eivät toimi (koulut, päiväkodit, ym.)
Suomessa on kirjattu lakiin sähkökatkon kestolle aikamääreet, jotka velvoittavat verkkoyhtiöitä kehittämään sähköverkkojaan, kertoo Virtanen. Luonnonolosuhteista aiheutunut sähkökatko ei saa asemakaava-alueella kestää yli kuutta tuntia, eikä haja-asutusalueella yli 36:a tuntia. Takaraja näiden tavoitteiden saavuttamiselle on kaupungeissa vuosi 2028 ja maaseudulla vuosi 2036. Suurin osa jakelun turvaamisesta tehdään maakaapeloimalla sähköverkkoa ja kun tämä ei ole mahdollista niin parannetaan ilmajohtoverkon säänkestävyyttä esimerkiksi käyttämällä ilmakaapelia ja tekemällä säännöllistä johtokatujen huoltoraivausta. Yllättävien häiriötilanteiden varalta sähköjen palauttamisesta asiakkaille vastaa verkkoyhtiön varallaolo-vuorossa olevat työntekijät. Verkko on useissa osissa rakennettu vahvasti silmukoiduksi, jolloin suurimmalle osalle asiakkaista sähköt saadaan palautettua varayhteyksien avulla.
Virtasen näkemyksen mukaan viranomaisten 72 tunnin suositus yksilön varautumiselle on sähkön toimittamisen kannalta riittävä. 72 tunnin kuluessa saadaan riittävästi yhteiskunnan toiminnan kannalta huoltovarmuuskriittisiä toimijoita takaisin sähkönjakelun piiriin. Tällöin siis yksilökin saa tarvitessaan apuja.
Vesihuolto
Sähkön ohella toimivaa vesihuoltoa voidaan pitää modernissa sivistysyhteiskunnassa itsestäänselvyytenä. Kovin montaa sukupolvea sitten ei kuitenkaan ollut aivan tavatonta, että vesi kannettiin kaivosta ämpärillä sisään tupaan ja ravintoketjun päätepysäkki oli rakennettu jonnekin tontin takakulmaan. Ilman puhdasta juomavettä ei pärjää, mutta ennenkin on siis tultu toimeen, vaikka vesi ei hanasta ole tullutkaan.
Vesitornien ja veden siirtämiseen liittyvien rakennusten uutisoitiin kuluvana kesänä olleen ilkivallan ja murtojen
kohteena. Iltasanomat uutisoi elokuussa vastaavaa sabotaasia tapahtuneen myös Saksassa. Veden toimittamiseen liittyvät rakennelmat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria.
Niiden vahingoittaminen ja näin veden toimittamisen katkaiseminen tai puhtaan juomaveden saastuttaminen horjuttaisi yhteiskuntajärjestystä. Tässä valossa voidaankin ajatella toiminnan takana olevan muidenkin toimijoiden kuin paikallisten pahantekijöiden. Voidaanko siis vesihuoltoa kiusaamalla lamaannuttaa toimiva yhteiskunta? Mitä tapahtuu, jos vedentulo katkeaa pitkäksi aikaa?
Hyvinkään Veden vesihuoltojohtaja Päivi Kopra toteaa, että veden toimittamisen varmistamiseen on viime aikoina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota.
Vedenkäyttäjien on kuitenkin järkevää lähteä oma-aloitteisesti miettimään, miten veden tulo omaan kotiin tapahtuu ja pohtia tätä kautta, mistä päivittäisen vetensä saa, jos sitä ei olekaan hanasta saatavilla. Vesilaitoksissa voi olla eriäviä toimintatapoja eivätkä poikkeusolojen ohjeistukset välttämättä ole valtakunnallisesti yhteismitalliset. Samoin on ymmärrettävä, että ihmisten asuinmuodot ovat erilaiset. Omakotitaloasukkaan veden saanti voi olla puhtaasti hänen omalla vastuullaan, rivi- ja kerrostaloissa saattaa asiaa olla mietitty jo taloyhtiönkin puolesta.
Veden toimitus ei automaattisesti ole riippuvainen sähköntuotannosta. Toki niillä kuluttajilla, joilla vesi tulee omasta kaivosta, katkeaa vesipumpun pyöriminen siihen, kun sähkön saanti loppuu. Nykyään monet vesihuoltolaitokset ovat varautuneet itse tuottamaan veden käsittelyyn ja pumppaamiseen tarvittavan energian varavoimakoneiden avulla. Jäteveden viemäröinti taasen saattaa olla riippuvaisempi sähkön tuotannosta ja pitkä sähkökatko voikin tuoda ongelmia viemärin vetämisen suhteen.
Mikä sitten voisi aiheuttaa pitkäkestoisen katkon veden toimituksessa? Kopra mainitsee, että aika ajoin vesijohtoverkkoa tulee huoltaa ja tästä syystä veden tulo voidaan joutua katkaisemaan. Nämä ovat toki suunniteltuja katkoja ja niistä
Vesitornissa varastoidaan vettä ja vesitornin avulla pidetään yllä tasaista vedenpainetta. Vesitornin säiliössä voi olla vettä jopa 10 000 kuutiometriä. (Wikipedia.)
tiedotetaan juuri siitä syystä, että kuluttaja voi niihin varautua. Joskus laiterikko saattaa kuitenkin tulla yllättäen ja tällöin vesikatkosta ei tietenkään ole mahdollista tiedottaa etukäteen. Vian paikallistaminen ja korjaaminen vie toki aikansa, mutta varajärjestelmien ansiosta pitkät katkot ovat harvinaisia. Sabotaasin mahdollisuus tulee myös ottaa huomioon ja siihen liittyvä varautuminen onkin vesihuoltolaitoksilla jo arkipäivää. Tahallisesti aiheutetun häiriön torjuntaan on mietitty valmiiksi toimintamalleja ja häiriötön veden toimittaminen pyritään palauttamaan mahdollisimman pian häiriön havaitsemisen jälkeen.
Kotivarautumisen ohjeena neuvotaan varaamaan puhdasta vettä vuorokaudeksi 2 litraa henkilöä kohden. Määrällisestihän tuo ei ole paljon ja on helposti varattavissa ennakkoon. Kotivaraksi suunniteltu vesi onkin syytä hankkia etukäteen, ämpäreihin hamstrattu vesi kun ei säily kovin pitkään juomakelpoisena ja kauppojen
varastot ovat nopeasti myyty loppuun kysynnän lisääntyessä.
Kotiin kannattaa myös hankkia tyhjä noin 10 litran suljettava vesiastia, jolla juomavettä pystyy häiriötilanteissa hakemaan vesihuoltolaitoksen perustamista vedenjakelupisteistä. Ikävä ja vaikeasti varauduttava asia on suunnitella oma jätevesihuolto vasta välittömän tarpeen iskiessä. Vanhan sanonnan mukaan hätä ei lue lakia, mutta kurja olisi nähdä riukukäymälää kerrostalon nurkalla.
Johtopäätöksiä
Elämä ei siis lopu sähkökatkoon tai siihen, että vesi lakkaa juoksemasta. Hankalammaksi elo menee, mutta ihminen kykenee mukautumaan ympäristöönsä tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Lämpöä, ravintoa ja vettä kuitenkin tarvitaan hengissä pysymiseen ja jos näihin ei ole varautunut, voi edellä mainittujen asioiden kehittäminen tyhjästä olla hankalaa. Ihmisen on sanottu muistuttavan sopeutumiskyvyltään rottaa. Niin iljettävältä kuin tämä vertaus alkuun kuulostaakin, niin onhan siinä perää. Rotta on luonnostaan varovainen, eikä hyväksy ympäristössään muutoksia. Vaikeassa tarvittaessa rotta kykenee kuitenkin uimaan viemärissä, syömään itsensä betoniseinän läpi ja tunkeutumaan kerrostaloasuntoon WC-istuimen kautta. Aivan näitä kaikkia ominaisuuksia ihminen ei tarvitse sähkötai vesikatkon aikana mutta pakon edessä myös ihminen kykenee mahdottomalta tuntuviin suorituksiin.
Korona-ajan alkaessa suomalaiset varautuivat pahimpaan ostamalla kauppojen hyllyt tyhjäksi vessapaperista. Yhdysvalloissa varautuminen näkyi muun muassa ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden kaupan kiihtymisenä. Kina vessapaperista tuskin johtaa ampumatapauksiin, mutta silloin kun kisataan henkiinjäämisestä voi meno yltyä rumaksikin.
Vaikeat olosuhteet tuntuvat etäisiltä, kun niitä ajattelee kodin lämmössä kaiken ollessa oikein. Silloin, kun kaikki on hyvin voi vaikuttaa tarpeettomalta ja turhalta varautua vaikeampiin oloihin. Ikäviä asioita ei toki ole pakko ajatella, eikä valmistautua niitä varten. Vaikeat ajat on kuitenkin helpompi ottaa vastaan silloin, kun niihin on ennalta valmistautunut.
TEKSTI:
TL Etsivä | Suojelupoliisi | YAMK2024
Informaatiovaikuttaminen
Uutisten, viestien ja erilaisten postausten tulvassa voi tänä päivänä olla hankala navigoida. Sosiaalinen media ja internetin saavutettavuus on tehnyt uutisoinnista nopeampaa ja skandaalihakuisempaa kuin ennen. Uutisia ja juttuja levitetään eteenpäin, ennen kuin muistetaan arvioida kriittisesti niiden alkuperää. Tekoäly, deepfake ja bottien armeijat tuovat omat haasteensa uutiskenttään. Totuuden tai todellisuuden tunnistaminen on entistä vaikeampaa. Mihin tietoon me voimme enää luottaa?
Demokratia perustuu sananvapauteen, avoimeen keskusteluun ja lupaan esittää eriäviä mielipiteitä. Oma yhteiskuntamallimme rakentuu luottamukselle, joka on myös hyvin toimivan demokratian edellytyksiä. Rakentavaa keskustelua voi olla vaikea käydä, jos joku toimija pyrkii häiritsemään ja ohjaamaan keskustelua harhaanjohtavalla informaatiolla. (VNK 2019, 13)
Informaatiovaikuttamisen tarkoitus on demokratian heikentäminen. (VNK 2019, 13-17.) Informaatiovaikuttaminen on yksi ns. hybridivaikuttamisen muodoista. Informaatiovaikuttamista voidaan kuvailla toimintana, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen
ja päätöksentekijöihin sekä sitä kautta koko yhteiskunnan toimintakykyyn (VNK 2019,16). Informaatiovaikuttaminen kylvää epäilyksen siemeniä, lietsoo vastakkainasettelua ja heikentää luottamusta yhteiskunnassa.
Markkinointi, diplomatia ja PR ovat esimerkkejä hyväksytyistä keinoista,
joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Informaatiovaikuttamisessa käytetään näitä samoja menettelytapoja erilaisten agendojen läpiviemiseksi. (VNK 2019, 16.) Vaikka informaatiovaikuttaminen yleensä liitetään valtiollisiin toimijoihin, agendan takana voi olla myös erilaiset järjestöt tai organisaatiot tai ihan yksittäiset ihmisetkin. Esimerkiksi jotkut terrorijärjestöt käyttävät informaatiovaikuttamista pelon lietsomiseen ja uusien
”INFORMAATIOVAIKUTTAMISESSA VOIDAAN KÄYTTÄÄ
jäsenien rekrytoimiseen. (Toivanen esitys 2019.) Informaatiovaikuttaminen eroaa muusta viestinnässä erityisesti siinä, että se on harhaanjohtavaa, tahallista ja häiritsevää (VNK 2019, 20).
Informaatiovaikuttamisen keinoja
Informaatiovaikuttamisen erilaisia toimintatapoja on monia ja niitä voidaan yhdistellä eri tavoin halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä siitä, mitä informaatiovaikuttamisen keinoja voidaan käyttää.
Informaatiovaikuttamisessa voidaan käyttää harhaanjohtavia henkilöllisyyksiä, jotta viesti vaikuttaisi luotettavammalta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että imitoijat teeskentelevät olevansa jokin luotettava taho tai että käytetään valesivustoja, jotka näyttävät samanlaisilta kuin oikeat sivustot, valheiden levittämiseen. Näin ollen toimija käyttää hyväkseen jonkun uskottavan henkilön,
organisaation tai sivuston luottamusta levittäessään sanomaansa. (VNK 2019, 27.)
Teknisellä manipuloinnilla informaatiovaikuttamisen yhteydessä tarkoitetaan, että vaikuttamiseen käytetään kehittynyttä teknologiaa, esimerkiksi bottien tai haamuhenkilöiden muodossa. (VNK 2019, 29). Teknisen manipuloinnin keinot kehittyvät nopeasti ja todellisuuden tunnistaminen käy yhä vaikeammaksi.
Jo nyt jo mahdollista, että kaksi konetta käyvät toistensa kanssa keskustelua keskustelupalstoilla ja kuka tahansa voi sopivalla sovelluksella saada valtionpäämiehen puhumaan levottomia kansalle.
Disinformaatio on virheellistä tai manipuloitua informaatiota, jota jaetaan tarkoituksena johtaa muita harhaan. Virheellinen tieto valeuutisissa voi olla joko tekstin, kuvan videon tai äänen muodossa. Taustavaikuttimena voi olla esimerkiksi se, että halutaan saada jokin taho huonoon valoon tai että halutaan aiheuttaa sekaannusta. Valheet voidaan julkaista sellaisella tavalla, että lukija uskoo ne todeksi tai todellista uutista voidaan muokata siten, että manipuloidaan jotain sen osaa merkityksen muuttamiseksi tai se voidaan julkaista sellaisessa yhteydessä, joka muuttaa sen merkitystä. (VNK 2019, 31.)
Muiden mielipiteisiin voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös esimerkiksi trollaamalla tai kaappaamalla keskusteluja omiin tarpeisiin tai kohdistamalla johonkin tahoon vainoamiskampanja joko verkossa tai tosielämässä. Trollit voivat toimia joko oman agendansa mukaan tai jonkun muun tahon puolesta. (VNK 2019, 32.)
Lähdekriittisyys verkossa
Mitä yksilö sitten voi tehdä, jotta haitallinen informaatiovaikuttaminen ei pääsisi muokkaamaan meidän mielipiteitä? Edesmenneen tiedustelueverstin ja työelämän professorin Martti J. Karin mukaan meidän pitää pitää pää kylmänä ja välttää klikkaamasta uutisia ja jakamasta niitä eteenpäin (Kari esitys 2022).
Uutisia lukiessamme me voimme tarkastella verkosta löytyvää informaatiota kriittisesti myös esimerkiksi seuraavan
Valtioneuvoston kanslian ohjeesta löytyvät muistilistan turvin:
Sivuston URL - eli verkko-osoite. Tarkastele sivuston URL-osoitetta varmistaaksesi, että olet oikealla, aiotulla alustalla. Tunnettujen sivustojen imitointi on tavallista informaatiovaikuttamisen yhteydessä.
Otsikko. Otsikolla pyritään herättämään lukijoissa mielenkiintoa ja saada ihmiset johdateltua uutisen pariin. Vertaa sopiiko otsikko yhteen sivuston sisällön kanssa.
Sisältö. Onko tekstin sisältö faktoihin, mielipiteisiin tai tunteisiin perustuva? Onko se informatiivinen ja argumentoiva?
Ennen kuin jaat jotain tekstejä, olisi hyvä lukea koko teksti läpi. Mieti milloin ja miksi kyseinen sisältö on tuotettu. Mikä voisi olla motiivina tekstin takana?
Kuvat. Kuvia on helppo manipuloida esimerkiksi lisäämällä tai poistamalla elementtejä niistä. Joskus kuvalla ei ole mitään kytköstä mainittuun tekstisisältöön. Kuvahaulla pystyy tarkistamaan, onko kuvaa käytetty jossain muussa yhteydessä joskus.
Kirjoittaja. Kuka tekstin on kirjoittanut?
Vai onko tekstillä nimettyä kirjoittajaa ollenkaan? Mieti kuka kirjoittaja on ja miksi hän on kirjoittanut kyseisen tekstin.
Lähteet. Mikäli tekstissä viitataan muihin lähteisiin, lähteistä voi tarkastaa onko niitä käytetty tekstissä oikein.
Kommentit. Joskus tekstien kommenttikentän keskusteluissa voi olla osallisina myös botteja ja trollitilejä.
Jakamiset ja tykkäykset. Vaikka tekstiä olisi jaettu paljon tai sillä olisi paljon tykkäyksiä, se ei tarkoita, että sen sisältö on totta. (VNK 2019, 28.)
Joskus voi olla hyödyllistä miettiä sitä, mikä taho hyötyy siitä, että jonkun toisen tahon maine tai uskottavuus kärsii. Mi-
käli esimerkiksi jotain tahoa kritisoinut toimittaja yllättäen vedetään lokaan, kannattaa ottaa huomioon sellainenkin mahdollisuus, että kaikki hänestä esitetyt väitteet eivät pidä paikkansa. Pidetään siis pää kylmänä.
Lähteet:
Kari, Martti J. 2022: Esitys informaatiovaikuttamisesta, Hybridi- ja informaatiovaikuttaminen sekä arjen kyberturvallisuus seminaari 13.10.2022. Löytyy Youtubesta: https://www.youtube.com/ watch?v=Tmt9yBCzMnw
Toivanen, Jussi 2019: Informaatiovaikuttaminen - mistä on kyse? Jyväskylän yliopistolla pidetty yleisölle avoin esitys. https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/ it/panu/kyber/hybridivaikuttaminen-ja-turvallisuus/informaatiovaikuttaminen-mista-kysymys
Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristöä pysyvästi. Tämä on johtanut siihen, että Suomi on joutunut varautumaan uusiin uhkiin, erityisesti hybridivaikuttamiseen, jonka avulla valtiot pyrkivät heikentämään vastustajiaan ei-sotilaallisin keinoin. Syksystä 2023 lähtien Suomi on kohdannut itärajallaan välineellistettyä maahantuloa, jossa maahanmuuttovirtoja käytetään painostuskeinona. Tilanteen pelätään kärjistyvän entisestään, mikä on saanut viranomaiset ja päättäjät valmistelemaan laajoja toimenpiteitä rajaturvallisuuden parantamiseksi.
Suomi etulinjassa hybridivaikuttamisen torjunnassa
Suomi Euroopan Unionin ja Naton jäsenenä on tärkeässä roolissa rajaturvallisuuden varmistamisessa koko Euroopan alueella. Suomeen kohdistuva hybridivaikuttaminen kohdistuu epäsuorasti myös Euroopan Unioniin ja Natoon, joissa Suomi toimii etulinjassa torjuessaan itärajalle kohdistuvia uhkia.
Rajaturvallisuus on muuttunut monimutkaisemmaksi tehtäväksi, kun perinteisten uhkien rinnalle ovat nousseet hybridivaikuttamisen keinot, kuten maahanmuuton välineellistäminen ja järjes-
täytyneen rikollisuuden hyödyntäminen. Hybridivaikuttaja pyrkii hyödyntämään valtion heikkouksia ja tässä tapauksessa tavoitteena on horjuttaa Suomen ja sen liittolaisten sisäistä turvallisuutta.
Viranomaiset ovat tehneet paljon työtä varmistaakseen, että Suomi pystyy reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti rajatilanteen vaikeutumiseen. Hybridivaikuttaja voi käyttää maahantulijoiden virtaa aseena Suomea ja koko Euroopan Unionia vastaan. On arvioitu, että mikäli rajanylityspaikkoja avataan suurelle määrälle turvapaikanhakijoita, Suomeen voisi saapua päivittäin jopa satoja henkilöitä. Tilanne saattaisi laajentua hallitsemattomaksi ja johtaisi siihen, että turvapaikanhakijoita pääsisi maahan
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
ilman rekisteröintiä ja viranomaiskontaktia. Rajanylityspaikoilla voisi syntyä järjestyshäiriöitä ja turhautuminen viranomaisten toimiin voisi johtaa väkivaltaisiin yhteenottoihin. Tällaisen tilanteen riistäytyminen viranomaisten hallinnasta loisi vakavia haasteita paitsi Suomen rajavalvonnalle myös yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
Hybridivaikuttamisen monimuotoisuus
Hybridivaikuttamisen uhka ei rajoitu vain maahantulijoiden välineellistämiseen. Hybridivaikuttaja voi käyttää samanaikaisesti monia eri keinoja, kuten kyberhyökkäyksiä, informaatiovaikuttamista ja taloudellista painostamista, horjuttaakseen yhteiskuntaa. Tämä monimuotoinen vaikuttaminen tekee tilanteesta erityisen haastavan, sillä viranomaisilta vaaditaan kykyä reagoida nopeasti eri rintamilla samanaikaisesti.
Lisäksi hybridivaikuttamiseen liittyy usein kiistettävyys, mikä vaikeuttaa sen tunnistamista ja torjumista. Esimerkiksi maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden todellisia motiiveja voi olla vaikea selvittää ja heitä voidaan käyttää välineinä konfliktien lietsomiseen.
Viranomaiset ovat tiedostaneet, että tilanteen kärjistyessä maahan saapuu todennäköisesti henkilöitä, joilla on väkivaltarikollista taustaa tai jotka ovat mahdollisesti radikalisoituneita. Tällaiset henkilöt voivat muodostaa uhan kansalliselle turvallisuudelle ja heidän soluttautumisensa maahan voi olla osa laajempaa hybridivaikuttamisen strategiaa. Tämä luo haasteita viranomaisten toiminnalle, sillä turvapaikkajärjestelmän toimivuus on ratkaisevassa asemassa maahantulijoiden taustojen selvittämisessä.
Tilanteen kärjistyessä viranomaisten voimavarat voivat joutua koetukselle. Tällöin Rajavartiolaitos, joka vastaa maastorajan valvonnasta, joutuu priorisoimaan omaa toimintaansa ja laittomat rajanylitykset maastossa jäävät vähemmälle huomiolle. Rajavartiolaitoksen resurssit ovat rajalliset ja pahimmassa tapauksessa tilanteen eskaloituminen johtaisi siihen,
”HYBRIDIVAIKUTTAMI-
SEN ERI MUODOT
OVAT VAIKEASTI ENNAKOITAVISSA”
että muutkin viranomaiset, kuten poliisi etulinjassa, joutuvat sitomaan omia resurssejaan antaakseen virka-apua Rajavartiolaitokselle. Vaikka tekninen valvonta on kehittynyttä, niin se on vain apuväline viranomaisten toimintaan - kaikkiin havaintoihin tarvitaan käsipareja asian hoitamiseksi.
Tilannetta pahentaa se, että hybridivaikuttaminen voi kohdistua samanaikaisesti myös muihin kriittisiin infrastruktuureihin, kuten energia- ja tietoliikenneverkkoihin. Tässä yhteydessä hybridivaikuttaja voi käyttää kyberhyökkäyksiä tai informaatiovaikuttamisoperaatioita lisätäkseen yhteiskunnallista epävarmuutta ja heikentääkseen kansalaisten luottamusta viranomaisiin.
Tällaisessa tilanteessa Suomi voisi joutua torjumaan samanaikaisesti useita vakavia uhkia eri rintamilla, mikä olisi erityisen haastavaa viranomaisten toimivaltuuksien ja resurssien näkökulmasta.
Lainsäädännön
päivittäminen
on avainasemassa
Yksi keskeinen kysymys hybridivaikuttamisen torjumisessa on lainsäädännön riittävyys. Nykyinen lainsäädäntö ei tarjoa kaikkia tarvittavia keinoja tilanteen hallintaan, mikäli maahantulon
välineellistäminen eskaloituu laajamittaiseksi kriisiksi. Siksi hallitus on päättänyt vahvistaa viranomaisten toimivaltuuksia ja päivittää lainsäädäntöä vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Erityisesti rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia on tarkoitus laajentaa, jotta se pystyy vastaamaan uusiin ja monimuotoisiin uhkiin tehokkaasti.
Pitkällä aikavälillä Suomen tulee pystyä ehkäisemään hybridivaikuttamisen uhkia ennakolta. Tämä vaatii laaja-alaista varautumista, joka kattaa paitsi rajaturvallisuuden myös yhteiskunnan kriisinkestävyyden kokonaisvaltaisesti.
Hallituksen turvallisuusohjelmassa onkin korostettu kokonaisturvallisuuden vahvistamista, mikä tarkoittaa eri hallinnonalojen tiivistä yhteistyötä ja ajantasaista tilannekuvaa. Yhteiskunnan on oltava valmis kohtaamaan uudet ja monimutkaiset uhat, jotka hybridivaikuttaminen tuo mukanaan.
Suomen tilanne ei ole ainutlaatuinen, sillä hybridivaikuttaminen on yleistynyt globaalisti ja monet maat ovat joutuneet kohtaamaan sen seuraukset. Euroopan Unioni ja Nato ovat tehneet tiivistä yhteistyötä hybridivaikuttamisen torjumiseksi, mutta tämän lisäksi kansallisella tasolla varautuminen ei ole pelkästään tärkeää, vaan välttämätöntä. Suomen on pystyttävä vastaamaan tähän haasteeseen omien resurssiensa ja toimivaltuuksiensa puitteissa, mutta samalla hyödyntäen kansainvälisiä kumppaneitaan. Vain tiiviillä yhteistyöllä voidaan varmistaa, että Suomi säilyttää kansallisen turvallisuutensa ja täysivaltaisuutensa myös vaikeissa olosuhteissa.
Hybridivaikuttamisen eri muodot ovat vaikeasti ennakoitavissa. Siinä yhdistyy perinteiset ja täysin uudenlaiset vaikuttamiskeinot ja sen torjuminen vaatii viranomaisilta kehittyviä toimintatapoja ja tiivistä yhteistyötä. Tilanteen ennakoimattomuus on haastavaa ja sen vuoksi varautuminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisella yhteiskunnan osa-alueella, etenkin viranomaistoiminnassa.
Tietoa sotarikoksiin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä tulee poliisille tietoon monista eri lähteistä. Lisäksi useat viranomaiset ja järjestöt saavat tietoja sodan tai muun aseellisen konfliktin aikana tehdyistä mahdollisista sotarikoksiin viittaavista tapahtumista. Näistä tiedoista esitutkintaviranomaiset, sotarikosasioissa Keskusrikospoliisi ja Valtakunnansyyttäjäntoimisto muodostavat yhteistä tilannekuvaa. Tarvittaessa poliisissa tehdään esiselvitystä tapahtuneesta, joilla pyritään selvittämään tapahtumia ja yksityiskohtia vielä yksityiskohtaisemmin.
Sotarikosten esitutkinnasta Suomessa vastaa Keskusrikospoliisi. Valtakunnansyyttäjäntoimistolla (VKST) on keskeinen rooli sotarikostutkinnan aloittamisessa ja saattamisessa tuomioistuimen käsittelyyn. Valtakunnansyyttäjäntoimisto arvioi heille tietoon tulleen informaation perusteella, onko syytä suorittaa esitutkintaa sotarikosasiassa ja antaa määräyksen poliisille esitutkinnan aloittamisesta. Koska sotarikos on tapahtunut toisen
maan alueella, ei poliisilla itse ole mandaattia aloittaa tutkimaan asiaa, ennen kuin VKST määrää esitutkinnan aloitettavaksi. Valtakunnansyyttäjäntoimisto suorittaa myös syyteharkinnan suoritetun esitukinnan perusteella. Luonnollisesti yhteistyö Poliisin ja VKST:n kesken on hyvin tiivistä ja vuoropuhelu aktiivista.
Tässä jutussa käydään läpi sotarikoksen esitutkinnassa esiin nousseita, kansainvälisen rikosasian selvittämisen haasteita ja kansainvälisen yhteistyön merkittävyyttä. Samalla avataan rikostutkijan arkea sota-alueella toimimisesta. Jutussa esiin nousseet asiat ovat Keskusrikospoliisin Henkirikoslinjalla työskentelevän
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
rikostutkijan, vanhempi rikoskonstaapeli Joni Aaltosen havaintoja sotarikoksen esitutkinnasta.
Yhteistyö kohdemaassa tärkeää
Kansallisista yhteistyötä Keskusrikospoliisi tekee sotarikosten esitutkinnassa useiden viranomaisten kanssa ja tämä on tärkeää. Yhteistyötä tehdään mm. suojelupoliisin, Rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien kanssa, kuten syksyllä 2024 valmistuneessa sotarikos -esitutkinnassa.
Kun kyseessä on toisessa maassa tapahtunut, sodan keskelle sijoittuva epäilty rikostapahtuma ovat myös tutkinnalliset haasteet erilaisia, kertoo vrk. Joni Aaltonen. Hän toteaa, että tapahtuman selvittäminen ei millään onnistuisi, jos kohdemaan viranomaisten kanssa yhteistyö ei pelaisi saumattomasti. Luottamuksen rakentaminen paikallisten kanssa ottaa aikansa. Vaikka nykyaikana videoyhteydet toimivat maasta toiseen ja ovat arkea, kohdemaahan on mentävä paikalle mahdollisimman pian esitutkinnan alussa. Henkilösuhteet pitää saada kuntoon, sitten homma toimii paremmin.
Suorat kontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä esitutkinnan jatkon kannalta, vaikka monet asiat etenevät lopulta virallisten väylien kautta, Aaltonen toteaa. Tämä vaatiikin rikostutkijalta sota-alueelle matkustamista, kohdemaan keräämään aineistoon perehtymistä, luottamuksen rakentamista viranomaisten kanssa ja uusin kontaktien luomista.
Yhteistyö muuttuu matkan varrella
Suomalaisena poliisina tietenkin haluamme auttaa ulkomaan viranomaista selvittämällä tapahtuneet mahdollisimman tarkkaan, mutta tämä ei aina ole niin selkeää. Sotaa käyvällä maalla voi olla omat intressinsä, arvionsa ja näkemyksensä tapahtuneista jo valmiina. Huomasin heti alussa, että jouduimme perustelemaan kohdemaan viranomaisille olemassaoloamme heidän maaperällä. Pyrimme vahvistamaan heille ajatusta siitä, että tutkimme 'teidän' juttua ja teille tätä työtä ja tutkintaa tehdään, kertoo vrk. Aaltonen. Asennoituminen suomalaista poliisia kohtaan muuttui tutkinnan edetessä, kun tutustuimme paremmin
ja yhteistyö sujui lopulta erittäin hyvin. Yhtenä keskeisenä havaintona Aaltonen pitää sitä, että esitutkintaa pitää päästä suorittamaan kohdemaahan niin pian, kuin on mahdollista. Muutoin riskinä on, että menetämme esimerkiksi mahdollisuuden kuulustella tapahtumiin liittyviä todistajia. Todistajat voivat olla edelleen rintamalla mukana taisteluissa ja heidän tarinansa tapahtumista ovat meille ensiarvoisen tärkeitä. Jos odottelemme liian kauan, voi olla, että he ovat menehtyneet rintamalla emmekä pääse kuulemaan heitä enää koskaan.
Tutkijan herätti yöllä ilmahälytykset. Ylös ja pohtimaan missä lähin pommisuoja on (Kuva: Joni Aaltonen)
”KUN KOHDEMAASSA
KÄYDÄÄN SOTAA, ON RIKOSTEN
SELVITTÄMINEN MONELLA
TAPAA HAASTAVAA”
Objektiivisuus edellä
Läpinäkyvyys esitutkinnassa on tärkeää, mutta korostuu sotarikosten tutkinnassa. Sotaa käyvä maa voi olla itse suorittanut esitutkintaa tapahtumiin liittyen jo aiemmin kuten meidän tapauksessa. Tämä on tietenkin kritiikille altista, koska he ovat sodan toinen osapuoli Aaltonen korostaa. Ulkomaalainen poliisi tarvitaan maahan toteamaan asiat itse, että esitutkinta on tehty ja tehdään puolueettomasti, sekä tasapuolisesti. Joni Aaltonen kertoo, että sotarikostutkinnassa, jossa olin päätutkijana tutkimme käytännössä jo tutkitut asiat uudelleen. Todensimme kohdemaassa kuulusteluissa uudelleen ne kerrotut asiat, mitä asianosaiset olivat kertoneet jo vuosia sitten tutkinnassa. Saimme toki mahdollisuuden esittää lisää kysymyksiä, jotka näimme tarpeelliseksi esitutkinnan kannalta.
Kahden osapuolen välinen totuus ja sen selvittäminen
Kun kohdemaassa käydään sotaa, on rikosten selvittäminen monella tapaa haastavaa. Jouduimme tutkijaporukalla pohtimaan mikä on totuus ja millä motivaatiolla kukakin asioista meille kertoo. Tapahtumapaikalle emme enää päässeet, eikä alueella asuvia ihmisiä päästy puhuttamaan, koska epäillyn sotarikoksen tapahtumapaikka oli vastapuolen miehittämää aluetta. Perinteinen rikospaikalla käynti toteutui sitten vain Google Mapsin ja sen materiaalin kautta, jota saimme talteen esimerkiksi julkisista lähteistä.
Näistä sitten koottiin palapeliä ja pyrittiin kasaamaan tapahtuma mahdollisimman tarkkaan. Sodan aikana alueiden hallinta vaihtuu aika-ajoin ja osa todisteista voi
Tutkajärjestelmän ohi päässyt ohjus tuhosi lastensairaalan Kiovassa (Kuva: Joni Aaltonen)
jäädä vastapuolen haltuun ja heidän miehittämälle alueelle. Näitä todisteita ei siis välttämättä koskaan saada hyödynnettyä.
Osa tapahtumaan liittyvistä uhreista oli sodan keskellä jäänyt taisteluissa vastapuolen sota-alueelle ja ruumiit olivat hävinneet tavalla tai toisella. Perinteisiä ruumiinavauksia ei ollut meillä edessä, joista olisi voinut todeta kuolinsyytä, sanoo Aaltonen. Eikä myöskään mahdollisia ruumiinavauspöytäkirjoja aina saada, jos niitä on edes olemassa missään tietokannassa. On ymmärrettävää, että sodan keskellä ei aivan samalla tarkkuudella kaikkia ruumiita voida kirjata ja dokumentoida, kun kuolleiden määrät ovat niin suuria.
Oma jaksaminen
Sodan keskellä esitutkinnan suorittaminen on hyvin erilaista monellakin tapaa ja haasteet ovat peruspoliisin arjesta hieman poikkeavia. Vrk. Aaltonen toteaa, että henkinen ja fyysinen jaksaminen olivat koetuksella monellakin tapaa.
Jatkuvat ilmahälytykset ja pohtiminen, milloin pommisuojiin on tarpeellista vetäytyä, ovat arkea. Saimme onneksi tarkkaa tietoa tulevista pommituksista
ja saapuvista drooneista, osaten varautua ja mennä alta pois ajoissa.
Pelkästään siirtyminen kohdemaahan vei vuorokauden ja matkustustapana oli sangen alkeellinen kiskoilla kulkeva vekotin. Kohdemaassa liikkuminen on aina suunniteltava tarkkaan ja arvioitava reitit ja matkustustapa joka kerta erikseen.
Toiminta-alueella ei juuri vapaapäiviä pidetty, kun sinne lähdetään. Työpäivät pyritään hyödyntämään aamusta iltaan, jotta esitutkintatoimia saataisiin tehtyä mahdollisimman kattavasti. Raskaat suojavarusteet mukana päällä eivät todellakaan helpottaneet arkea, mutta en olisi kyllä ilman ilman lähtenyt matkaan, toteaa Aaltonen.
Kohdemaan viranomaiset sitoutuneita Sota vaikuttaa myös kohdemaan viranomaisten toimintaan, koska monien virkamiesten läheiset ovat rintamalla taistelemassa. Voisi luulla, että tämä masentaisi virkamiehiä mutta ei, päinvastoin. Paikallisista huomasi, että heille oli kunnia asia auttaa maataan ja rintamalla olevia kaikin mahdollisin tavoin.
Ei sielläkään virkamiehet vapaapäiviä pitäneet, töissä oltiin 12 h ja 7 päivää vii-
kossa Aaltonen toteaa. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen yhteistyöhön ja miten kaikki sujui lopulta. Pohdimme paljon paikallisten tutkijoiden kanssa juttua ja sen tutkimista, miten edetään jatkossa. Kaikkien tahtotila oli kyllä ihan tapissa ja halusimme yhdessä selvittää jutun parhaalla mahdollisella tavalla, Aaltonen kertoo. Saimme heiltä kaiken mahdollisen tuen omaan työhömme ja tämä helpotti meidän arkea paljon.
Mikä sotarikosten tutkinnassa on haastavinta?
Aivan aluksi pitää pelkästään perehtyä sotarikosten lainsäädäntöön ja kansainvälisiin velvoitteisiin (esim. Geneven sopimukset), koska näitä juttuja on kuitenkin niin harvoin tutkijan pöydällä. Ennen esitutkinnan aloittamista, joudutaan usein perehtymään todella syvästi kohdemaan historiaan, taustoihin ja miten nykypäivän tilanteeseen on tultu. Taustatietojen hankkiminen ja asiantuntijoiden kuuleminen on tärkeää, että tutkintaryhmällä on riittävästi tietoa sodasta, sen taustoista ja taistelevista ryhmittymistä. Vain tällä tavalla voidaan ymmärtää kokonaisuutta ja kertoa se myös lopulta auki esitutkintapöytäkirjaan. Joni Aaltonen korostaa, että erityisesti sotarikoksissa esitutkinnan pitää avata laajemmin sodan osapuolten taustoja, että syyttäjä ja käräjäoikeuden tuomarit myös ymmärtävät mitkä asiat ovat johtaneet epäiltyyn rikostapahtumaan ja miksi.
Lähteet: Vrk. Joni Aaltosen haastattelu Wikipedia / Geneven sopimukset https://bdrcs.org/geneva-conventions/
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
Geneven sopimukset, jotka ovat säätelevät sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua (kuva: bdrcs.org)
Maalla ja merellä - poliisin ja merivartioston yhteistyö suomenlahdella
Suomenlahden merivartioston toiminta-alue on laaja ja monimuotoinen. Suomenlahden merivartioston vastuualue ulottuu Hangon tasalta Itäiselle Suomenlahdelle, Suomen ja Venäjän väliselle merirajalle. Suomenlahden merivartioston organisaatioon kuuluu 8 merivartioasemaa: Hangon, Lappohjan, Porkkalan, Helsingin, Porvoon, Kotkan, Haapasaaren ja Hurpun merivartioasemat.
Valvonta merellä on Suomenlahden merivartioston ydintehtävä, valvonnalla pyritään tarkkailemaan aktiivisesti merirajaa ja puuttumaan laittomaan toimintaan. Merivartiosto suorittaa esimerkiksi alusliikenteen valvontaa, valvoo ympäristön suojelua ja tarkkailee kansainvälisiä rikollisia toimia. Merivartioston monipuolinen aluskalusto mahdollistaa toiminnan ympäri vuorokauden, kaikkina vuodenaikoina. Merivartioston yleisin työkalu on partiovene ja sen rinnalla kumivene, jolla pystytään työskentelemään myös matalassa vedessä ja rantautumaan vaivattomasti. Talvella käytössä ovat jäissä liikkumiskykyisten alusten lisäksi moottorikelkat, ilmatyynyalukset ja hydrokopterit. Ulkomerellä valvontaa ja varautumista hoitavat ympäri vuoden suuremmat ulkovartiolaivat.
Suomenlahden merivartiostolla on muitakin tehtäviä, kuten Helsingin lentoasemalla toimivat Suomenlahden
merivartioston Rajatarkastusosasto ja Rikostorjuntayksikkö. Suomenlahden merivartioston henkilöstöstä noin puolet työskentelee ei merellisissä tehtävissä. Tässä jutussa keskitytään merelliseen ympäristöön ja yhteistyöhön merialueella. Merivartioston ja poliisin yhteistyö merialueilla on välttämätöntä monestakin syystä. Poliisi ja merivartiosto tekevät tiivistä yhteistyötä erityisesti rikosten ehkäisemisessä ja rikosten esitutkinnassa. Yhteistyötä tehdään myös pelastustehtävissä ja suurten tapahtumien valvonnassa. Tärkeää on myös aktiivinen tiedonvaihto ja tarvittaessa resurssien jakaminen. Poliisilla ja merivartiostolla on usein yhteisiä operaatiota esimerkiksi meripelastus-, YJT- ja ympäristönsuojelutehtävillä.
Käytännön työn asiantuntija
Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan latteasti listata yleisellä tasolla merivartioston ja poliisin yhteistyötä vaan kuulla kokemuksia ja mielipiteitä, kuinka homma käytännössä toimii. Otin yhteyttä Porvoossa sijaitsevaan Emäsalon merivartioasemaan, josta ehdotettiin heidän asemapäällikkönsä Jarmo Häkkisen haastattelemista. Sain haastateltavaksi todellisen alan ammattilaisen ja moniosaajan. Häkkisellä on 30 vuoden kokemus rajavartiolaitoksen tehtävistä. Häkkinen on työskennellyt merivartijan operatiivisten tehtävien lisäksi myös mm. merivartioston johtokeskuksessa. Tällä hetkellä Häkkinen toimii kahden
merivartioaseman: Suomenlinnan ja Porvoon asemapäällikkönä. Häkkinen on noin puolet työajastaan mukana operatiivisissa tehtävissä ja toinen puoli kuluu hallinnollisiin tehtäviin. Häkkisen virkapaikka on Suomenlinnassa ja hän käy tarpeen mukaan Emäsalon asemalla. Merivartioston päätehtävä on rajavalvonta ja rajaturvallisuuden ylläpito. Tehtävää suoritetaan partioimalla ja kiinteillä valvontalaitteilla. Häkkisen mukaan nykyisessä maailman tilanteessa nämä tehtävät ovat korostetussa roolissa. Tilannekuvan ylläpitäminen ja tuottaminen on ensisijaisen tärkeää.
Toisena päätehtävänä ovat merelliset turvallisuustehtävät. Häkkinen tuo kuitenkin esiin alueelliset painotuserot. Kotkan suunnalla on valvottavana iso alue Suomen ja Venäjän välistä vesirajaa. Porkkalan aseman alueella on paljon kriittistä infraa valvottavana. Helsingin ja Porvoon alueella on erittäin vilkas vesiliikenne kesäaikaan, jonka takia painopiste on vesiliikenteeseen liittyvissä tehtävissä ja vesiliikenteen valvonnassa.
Häkkisen näkemyksen mukaan heidän resurssinsa tehtävien suorittamiseen ovat pääsääntöisesti riittävät, henkilöstöä ja tehtäviä pyritään painottamaan sesongin mukaan. Talvikaudella pystytään panostamaan enemmän myös kouluttautumiseen. Toiminta pyritään suunnittelemaan kuudeksi viikoksi kerrallaan, vaikkakin työvuorolistat tehdään kolmiviikkoisjaksoiksi poliisin tapaan. Merivartioston kiinteänä apuna Suomenlahdella toimii vapaaehtoiset meripelastusyhdistykset ja Helsingin venepoliisi.
Sujuvaa
yhteispeliä
Häkkinen näkee poliisin ja merivartioston yhteistyön olevan erittäin sujuvaa ja mutkatonta kaikilla tasoilla. Päivittäisen yhteistyön sujuvuutta helpottaa toisten toimintatapojen ja johtamisjärjestelmän tunteminen, tunnetaan toisen kyvyt. Molemmat toimivat suurelta osin samoilla toimivaltuuksilla niin siltäkään osin toiminnassa ei ole ristiriitaisuuksia. Päivittäistehtäviä pystytään pääsääntöisesti lakisääteisesti hoitamaan yhteistoimintaperiaatteella, turhia virka-apukuvioita ei tarvita. Myös pitemmän aikavälin yhteistyö poliisin ja merivartioston välillä on Häkkisen mielestä hyvällä mallilla. Tämä suunnittelu tapahtuu pääosin poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyön merkeissä. Suunnitelmallista yhteistyötä ovat myös varautumiset esimerkiksi merellisin suuronnettomuuksiin ja merellisiin poliisitehtäviin (meriERTI) ja muihin moniviranomaistehtäviin.
Häkkinen kehuu myös poliisin ja merivartioston kesken vallitsevaa hyvää henkeä. Järkevintä ratkaisua tehtävän hoitamiseksi pyritään aina löytämään yhteisymmärryksessä. Esimerkiksi saaristoon kohdistuvissa tehtävissä joudutaan miettimään kokonaisuutta ja
aikaviiveitä, haetaanko poliisipartio kyytiin lähimmästä satamasta vai suorittaako merivartiosto tehtävää itsenäisesti poliisin pyynnöstä? Samaa harkintaa tehdään myös ensihoitotehtävien osalta. Häkkinen kertoo, että esimerkiksi Hangon seudulla merivartiosto on hoitanut tarvittaessa myös mantereen puolella olevia poliisin A-kiireellisyysluokan tehtäviä.
Erityisen tiivistä yhteistyö on Helsingin venepoliisin kanssa. Suomenlahden merivartiosto ja venepoliisi ovat Suomenlinnassa samoissa tiloissa, joka luonnollisesti helpottaa yhteistyötä. Venepoliisin kanssa ennalta tiedossa tehtävät katsotaan joka päivä, kenen on järkevintä hoitaa mitäkin. Päivittäistä toiminta-alueen partiointia suunnitellaan yhdessä. Samalla järkevyysperiaatteella hoidetaan vastaantulevat tehtävät. Häkkinen kertoo, että tarvittaessa myös työvoimaa lainataan puolin ja toisin. Jos venepoliisissa on poistumaa niin merivartija hyppää työvuoron ajaksi poliisiveneen kyytiin.
Häkkinen kannustaa poliiseja tutustumaan merivartioston toimintaan ja kalustoon. Merivartijat ottavat mielellään poliiseja mukaan merelle, kukapa ei haluaisi viettää kaunista kesäpäivää saaristossa mukavan veneen kyydissä.
Kahvit emäsalossa
Suomenlahden merivartiosto korvasi Porvoossa vuonna 2016 vanhan aseman uudenlaisella innovaatiolla, kelluvalla merivartioasemalla. Merivartioasema on ankkuroitu Emäsalon sillan pohjoispäähän, Kuggeniin. Merivartioilla on asemalla 230 neliön kokoiset tilat, jotka käsittävät mm. toimistotilat, keittiön, oleskelutilan, makuutilat, saunan ja kuntosalin.
Merivartijat ovat usein kutsuneet Porvoon poliisiaseman henkilöstöä käymään merivartioasemalla ja jotkut onnekkaat ovat päässeet ajamaan merivartijoiden partiovenettäkin.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä haastattelu Emäsalon kelluvalla merivartioasemalla ja ottaa näyttäviä valokuvia haastattelun lomassa. Haastattelu tehtiin kuitenkin ajankäyttöön liittyvien haasteiden vuoksi videon välityksellä. Kuin tilauksesta ystävällinen ja valokuvauksesta
kiinnostunut konstaapeli Porvoon poliisiasemalta tarjoutui käymään työvuorossa merivartioasemalla ja nappaamaan tarvittavat kuvat. Kahdella ensimmäisellä kerralla partion otettua suuntaa merivartioasemalle hätäkeskuksen antamat tehtävät pilasivat suunnitelman, mutta kolmannella kerralla vierailu onnistui. Vieraanvaraiset merivartijat tarjosivat poliisipartiolle kahvit ja esittelivät aseman viihtyisät tilat.
Poliisipartion ja merivartijoiden kesken riitti kaikenlaista tarinaa yhteistyöstä ja yhteisistä keikoista. Puhetta tuli myös käynneistä vanhoilla merivartioasemilla. Ennen Emäsaloa Porvoon seudulla vanhat idylliset merivartioasemat olivat saarissa, Glosholmenissa ja Pirttisaaressa. Merivartijat kertoivat, kuinka uudesta asemasta on ollut moneen kertaan iloa myös poliisille. Poliisi on lainannut merivartioaseman tarkkuusalkometriä moneen kertaan. Kesällä kuumissaan olleet moottoripyöräpoliisit ovat tulleet merivartioasemalle uimaan.
Sekä partio, että merivartijat olivat erittäin mielissään reilun tunnin mittaisesta kahvihetkestä ja moneen kertaan korostettiin hyvää yhteistyötä ja -henkeä. Niin ja ne hienot merelliset kuvatkin tähän juttuun saatiin.
Viime vuosina Suomen turvallisuusympäristö ja poliisin toimintakenttä ovat kohdanneet merkittäviä ja osin ennalta arvaamattomia muutoksia.
Ylikomisario Tomi Karhu Itä-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että muuttuneessa tilanteessa poliisin täytyy olla jatkuvasti valmis ja varautunut. ”Valmius ja varautuminen ovat joukkuepeliä”, Karhu korostaa. Hän vastaa Itä-Suomen poliisilaitoksen valmiussuunnittelusta sekä varautumisen ohjauksesta ja koordinoinnista.
Koronapandemia ja muuttunut geopoliittinen tilanne haastoi viranomaiset
Koronapandemia ja geopoliittiset jännitteet ovat lisänneet turvallisuusympäristön epävarmuutta ja tehneet riskien hallinnasta entistä haastavampaa. Koronapandemia paljasti uusia haasteita yhteiskunnalle ja sen eri toimijoille, poliisi mukaan lukien. Karhu arvioi, että vaikeista olosuhteista on ammennettu arvokasta osaamista tulevaisuutta varten. ”Olemme eläneet ammatillisesti rikasta aikaa ja oppineet paljon. On tärkeää tarkastella kriittisesti tehtyjä toimia ja
oppia niistä, jotta olemme valmiimpia seuraavalla kerralla.”
Karhun mukaan ennakoiva ajattelu on keskeinen osa varautumista. Vaikka tulevaisuuden uhkia ei voida täysin ennustaa, on tärkeää pyrkiä hahmottamaan, mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. "On pyrittävä olemaan askeleen edellä," Karhu muistuttaa. Koronapandemia toimi arvokkaana oppimiskokemuksena, joka
on osaltaan vahvistanut yhteiskunnan valmiuksia kohdata uusia muutoksia ja kriisejä.
Yhteisharjoitukset vahvistavat viranomaisten välistä yhteistyötä
Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja on hämärtynyt, sillä monet ulkoiset turval-
lisuusuhat vaikuttavat myös kansalliseen turvallisuuteen. Siksi viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä sekä arjessa että poikkeustilanteissa. Karhu korostaa paikallispuolustusharjoitusten roolia, sillä ne tarjoavat viranomaisille erinomaisen tilaisuuden kehittää toimintatapoja ja testata valmiuksiaan. "Paikallispuolustusharjoitukset ovat kokonaisturvallisuuden harjoituksia. Skenaariota pyritään koko ajan ajankohtaistamaan, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisia uhkakuvia," hän kertoo.
Paikallispuolustusharjoitukset ovat avainasemassa yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa. "Säännöllinen harjoittelu eri viranomaisten kanssa takaa sen, että toimintakykymme pysyy korkealla myös haastavissa tilanteissa," toteaa ylikomisario Tomi Karhu. Hän korostaa, että paikallispuolustusharjoitusten merkitys on kasvanut erityisesti viime vuosina, ja niiden kautta on voitu kehittää yhteistoimintaa entistä sujuvammaksi.
Isojen paikallispuolustusharjoitusten lisäksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja harjoittelua niin oman organisaation sisällä kuin yhdessä eri viranomaistenkin kesken. Tätä Poliisi, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos tekevätkin tiivisti. "Yhteistyön ansiosta viranomaiset oppivat tuntemaan toisensa paremmin, mikä tekee avun pyytämisestä ja tarjoamisesta luontevaa sekä nopeaa, myös paikallispuolustusharjoitusten ulkopuolella,” Karhu kertoo.
Moniviranomaistyö on erityisen tärkeää nykyisessä, nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Karhun mukaan yhteistyöhalukkuus ja sitoutuminen ovat avainasemassa. "Yhteistyö kattaa useita toimijoita, kuten Puolustusvoimat, Rajavartiolaitoksen, pelastuslaitokset, kunnat ja hyvinvointialueet. Viime vuodet ovat olleet aktiivisia yhteistyön kehittämisen kannalta, ja olemme saaneet hiottua toimintoja ja tilannekuva alueellisesti on parantunut,” hän toteaa.
Varautuminen kattaa sekä häiriötilanteet että niiden jälkeisen toipumisvaiheen
Varautumisen suunnittelu perustuu normaaliolojen häiriötilanteiden, poikkeusolojen ja toipumisvaiheen huomioimiseen. Karhu korostaa, että hyvä valmiussuunnittelu ottaa huomioon koko tapahtumaketjun häiriötilanteen alusta toipumisen loppuun saakka. "Suunnitelmien tulee ulottua tilanteen normalisoitumiseen asti. On tärkeää, että toipuminen kriisistä kohti normaalia on osa varautumisen prosessia", hän muistuttaa.
Poliisilla on hyvä ja selkeä johtamisjärjestelmä, mikä on yksi meidän merkittävistä vahvuuksistamme. Karhu painottaa, että varautumisen onnistuminen edellyttää toki muutakin: "Pelkkä johtaminen ei
riitä, vaan tarvitaan osaavaa henkilöstöä ja ajanmukaista kalustoa, jotta voimme toimia tehokkaasti. Varautuminen on yhteistoimintaa – niin eri viranomaisten välillä kuin oman organisaation sisällä.”
Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut monin tavoin koko Euroopan turvallisuuteen. Poliisin on oltava valmiina kohtaamaan ja torjumaan näitä seurauksia, jotka voivat näkyä esimerkiksi laittoman maahantulon ja kansainvälisen rikollisuuden lisääntymisenä. "Kun varautuminen on kiinteä osa arkeamme, pystymme tehokkaammin vastaamaan odottamattomiin tilanteisiin ja vähentämään niiden kielteisiä vaikutuksia," sanoo ylikomisario Karhu.
Poliisilla tärkeä rooli yhteiskunnan turvallisuuden takaamisessa
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kuten turvallisuuden, terveyden huollon ja kriittisen infrastruktuurin turvaaminen on toimivan ja kestävän yhteiskunnan perusta. Näiden perustoimintojen häiriötön toiminta on välttämätöntä myös kriisitilanteissa. Ilman näitä perustoimintoja arjen turvaaminen ja järjestyksen ylläpito vaarantuisivat, mikä voisi johtaa vakaviin häiriöihin yhteiskunnan toiminnassa.
Poliisilla on keskeinen rooli näiden toimintojen varmistamisessa. Poliisin perustehtävien turvaaminen kriisin keskellä on osa valmiussuunnittelua, jonka avulla pyritään takaamaan turvallisuus ja vakaus kaikissa olosuhteissa. Itä-Suomen poliisilaitoksen valmiusvastaava Tomi Karhu painottaa viranomaisten yhteistyön ja valmiuksien jatkuvan kehittämisen merkitystä. "Vaikka emme voi ennustaa tulevaisuuden kaikkia uhkia, on ensisijaisen tärkeää, että pyrimme olemaan valmiina – yhdessä," Karhu toteaa.
Valmiussuunnittelun tavoitteena on varmistaa, että kriisitilanteessakin yhteiskunnan keskeiset palvelut toimivat mahdollisimman vakaasti. Tällainen ennakoiva varautuminen luo pohjan sille, että yhteiskunta pystyy selviytymään vaikeuksista ja säilyttämään toimintakykynsä myös poikkeusolosuhteissa.
Ylikomisario Tomi Karhu, Itä-Suomen poliisilaitos
TEKSTI:
Kola
Poliisi kokonaisturvallisuuskontekstissa
Ukrainan sota ja muut ympärillämme tapahtuvat ei toivotut ilmiöt ovat antaneet monenlaisia herätteitä pohtia perustellusti maamme kokonaisturvallisuutta. Mitä kaikkea kokonaisturvallisuuteen kuuluu, miten etupainotteista varautumista hoidetaan, ketkä ovat kontekstin toimijat, mitä voisi nyt pitäisi tehdä, jne.
Suomen turvallisuus puhuttaa meitä kaikkia, on tärkeä konteksti ja sen merkityksen korostuminen näkyy mm. siinä, että tähän kontekstiin liittyvät asiat ovat tällä hetkellä usein sekä päivän politiikan että uutisoinnin keskiössä. Tässä artikkelissa kuvataan ja avataan ensiksi hieman turvallisuutta ja edetään tämän jälkeen Suomen ajatukseen kokonaisturvallisuudesta sekä tämän käsitteen sisältämiin teemoihin ja poliisin rooliin tässä kontekstissa.
Turvallisuus
Kokonaisturvallisuussanaston mukaan turvallisuutta kuvata tilaksi, jossa uhat ja riskit ovat hallinnassa. Turvallisuudella voidaan myös tarkoittaa toimintaa tai toimijoiden kokonaisuutta, jolla pyritään näiden uhkien ja riskien hallintaan, tai ainakin tunnetta siitä, että ne olisivat hallinnassa. Turvallisuus on abstrakti käsite, jonka voi nähdä olevan ajasta ja paikasta riippuvainen, mutta myös kokemuksiin ja tuntemuksiin perustuva asioiden tila. Turvallisuutta voikin tarkastella hyvin monesta näkökulmasta.
Yksilöinä lähestymme kokonaisuutta usein omasta, eli subjektiivisesta näkökulmasta. Objektiivinen näkökulma kuvaa enemmän yhteiskunnallisesta tai esim. puolueettoman sivustaseuraajan näkökulmaa. Turvallisuutta ominaisuutena tarkasteltaessa, on kyse mm. siitä, miten me itse kukin ylläpidämme turvallisuutta. Toiminnallisesta näkökulmasta teemaa lähestyttäessä, kuvaa tätä lähestymistapaa hyvin esimerkiksi poliisin toiminta sisäisen turvallisuuden kontekstissa. Käsitteenä turvallisuus on siten hyvin moniulotteinen ja monimerkityksellinen. Tämän lisäksi turvallisuutta voidaan myös tarkastella eri toimialueiden, kuten kyber-, palo-, ympäristö- tai kuten edellä jo esille tuli; valtion sisäisen turvallisuuden kontekstin kautta.
Kokonaisturvallisuus
Poliisin tehtäväkenttä on laaja ja sen keskiössä on erityisesti sisäisestä turvallisuudesta huolehtiminen. Sisäinen turvallisuus on edelleen laaja, useiden toimintojen ja toimijoiden muodostuva
kokonaisuus, jonka keskiössä on yksilöiden oikeus nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman ulkopuolisia häiriöitä tai pelkoa uhista. Tässä artikkelissa sisäistä turvallisuutta lähestytään nyt enemmän kokonaisturvallisuus -näkökulmasta painottaen poliisin roolia tässä kontekstissa. Aiheen tekee edelleen hyvin ajankohtaiseksi naapurimaamme epävakaa ja arvaamattoman toiminta, josta konkreettisina esimerkkeinä toimii hyvin Ukrainaan kohdistunut hyökkäyssota ja viimeisinä vuosina nähty, mm. Suomeen eri muodoissa kohdistunut hybridivaikuttaminen.
Kokonaisturvallisuus on käsitteenä verrattain uusi ja sen on nähty kuvaavan paremmin ja laajemmin valtion koko turvallisuuden kontekstia kuin kokonaismaanpuolustus -käsite. Tämän vuoksi kokonaisturvallisuus -käsite on korvannut kokonaismaanpuolustus -käsiteen tai ainakin se on asemoitu kokonaismaanpuolustus -käsiteen yläkäsitteeksi, jonka voi nähdä painottavan enemmän puolustuskykyä ja sen vahvistamista yhteiskunnan voimavaroilla. Poliisihallinnossa kokonaisturvallisuus -käsitteeseen törmää kuitenkin edelleen verrattain harvoin.
Kokonaisturvallisuuden voi nähdä tilaksi, jossa yhteiskunnan kaikkiin elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin ja riskeihin on varauduttu tai ainakin pyritty varautumaan. Kokonaisturvallisuuden katsotaan kattavan kaikki sellaiset uhat, jotka voivat aiheuttaa merkittävää haittaa tai vaaraa väestölle tai yhteiskunnalle. Kokonaisturvallisuuden muodostami-
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
”TURVALLISUUSKOMITEA ON TOIMINUT VUODESTA 2013
sen keskiössä on viranomaisten välinen yhteistyö, joka huomio myös kolmannen ja neljännen sektorin toimijat. Tämän yhteistoiminnan tärkeyden merkitystä selittää etenkin kontekstin laajuus ja monimutkaisuus. Julkisen hallinnon toiminnan voi nähdä olevan tämän kokonaisturvallisuus - kontekstin toimijuuden ydintä, sen ohjatessaan viranomaisia ja muita tärkeiden toimijoita, joille kuuluu mm. merkittäviä vastuita varautumisen kehittämisessä ja kontekstiin liittyvän lainsäädännön ajantasaisena pitämisessä. Elinkeinoelämän merkitys ja rooli taasen on tukea kontekstia mm. talouden ja infrastruktuurin sekä osaltaan huoltovarmuuden toimivuuden varmistamisessa (esim. energian saanti, sähköverkot, viestiliikenne, tieverkosto, jne.). Kolmanteen sektoriin kuuluvien yhdistysten ja järjestöjen kuten maanpuolustuskoulutus (MPK) -toiminnan merkitys on myös kasvanut kokonaisturvallisuus kontekstissa. Tähän voi nähdä vaikuttaneen mm. yhteiskunnan kehittymiseen liittyneiden muutosten, kuten julkisten palvelujen tuottamisen siirtyminen julkiselta sektorilta elinkeinoelämän tai kolmannen sektorin vastuulle. Neljännen sektorin, eli järjestäytymättömien toimijoiden voimavarat taasen voi nähdä erällä tapaa uutena, hieman vaikeammin hahmotettavana, mutta kuitenkin jonkinlaisena uutta huomiota vaativana mahdollisuutena tätä kontekstia kehitettäessä.
Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuskontekstin keskeinen toimija ja sen tehtävä on avustaa valtionjohtoa eli valtioneuvostoa ja ministeriöitä laajoissa Suomen kokonaisturvallisuutta koskettavissa asioissa. Turvallisuuskomitea on toiminut vuodesta 2013 lähtien ja sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston asetus turvallisuuskomiteasta. Poliisiylijohtaja on poliisin edustaja turvallisuuskomiteassa. Asetuksen mukaan turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä. Tämä järjestely on sinänsä, etenkin kokonaismaanpuolustukseen liittyvä historia
huomioiden luonteva, mutta se on saanut myös tutkijoiden kritiikkiä mm. siksi, että komission ”isännänvastuu” ei kierrä eri hallinnonalojen välillä. Komission isännänvastuun kierrättämisen eri hallinonaloilla on taasen ajateltu tuottavan pitkällä aikavälillä tehokkaammin uusia kyvykkyyksiä ja näin kehittävän ja vahvistavan kokonaisturvallisuuskontekstia paremmin.
Tiivistettynä voidaan todeta, että esim. poliisin näkökulmasta katsottuna kokonaisturvallisuuden kehittämisen keskiöön voi nähdä kuuluvan uhkien, toimintaympäristömuutosten, oman suorituskyvyn, sekä siihen liittyvien kehittämistarpeiden tunnistamisen. Tällöin keskiöön nousee erityisesti riskienhallinta, varautuminen sekä kyky toimia kriisitilanteessa.
Kokonaisturvallisuus -kontekstissa riskienhallin ja varautumisen toimenpiteiden keskiöön kuluu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen. Näihin voi nähdä sisältyvän johtamisen, kansainvälisen- ja EU -toiminnan, puolustuskyvyn, sisäisen turvallisuuden, talouden, infrastruktuurin, huoltovarmuuden, väestön toimintakyvyn ja -palveluiden sekä henkinen kriisinkestävyyden. Näillä elintärkeillä toiminnoilla voi nähdä olevan monelta osin päällekkäisyyttä ja myös poliisin roolin voi nähdä linkittyvän moneen muuhunkin osa-alueeseen kuin
vain sisäisen turvallisuuteen.
Normaali oloissa sisäisen turvallisuuden ylläpidon voi nähdä perustuvan hyvin pitkälle rikoksien, häiriöiden ja onnettomuuksien ennalta estämiseen ja niiden sattuessa toimialakohtaiseen, tilanteen vaatimaan interventioon. Kokonaisturvallisuutta uhkaavat uudet uhat, kuten epäsymmetriset hybridiuhat voi kuitenkin nähdä vaativan esimerkiksi poliisilta uutta huomiota sekä niihin varautumiseen että torjuntaan. Nämä uhat voivat olla esim. terrori-iskuja, kriittiseen tai symbolisesti merkittävien kohteiden sabotaasia- tai tiedustelutoimenpiteitä, mielipiteisiin vaikuttamista, väkivaltaan yllyttämistä tai kyberiskuja. Nämä voi myös nähdä riskeinä, joita esim. poliisi ei voi yksin hallita, vaan niiden hallintaa linkittyy useita toimijoita. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi eri toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeä huomioida kokonaisuudessa.
Riskienhallinta ja varautuminen
Riskienhallinta on tärkeä osa valtiohallinon ja eri organisaatioiden johtamista ja ohjaamista. Riskienhallintatoimenpiteillä tuetaan organisaatioiden tavoitteiden
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
saavuttamista sekä toimintaan liittyvien mahdollisuuksien ja uhkien tunnistamista. Riskienhallinnan osa-alueet voivat vaihdella organisaatioittain ja niihin liittyvät prosessit onkin sovitettava kunkin organisaation toimintaympäristöön sekä niiden käytäntöjen tarpeita vastaaviksi. Valtion virastoilla ja laitoksilla on toimialakohtainen vastuu organisaationsa riskienhallinnan liittämisestä osaksi toimintaansa, asioiden valmistelua ja päätöksentekoa, sekä johtamista ja esihenkilötyötä.
Riskienhallinnalla tarkoitetaan mm. poliisin järjestelmällisesti toteuttavaa menetelmää, johon kuuluu; riskien tunnistaminen ja arviointi, riskien hallintaan tarvittavien keinojen ja toimenpiteiden käynnistäminen sekä seuranta ja toiminnan jatkuvan kehittäminen. Järjestelmällisen riskienhallintatyön ohella riskienhallinta kuuluu osaltaan jokaisen virkamiehen virkatehtäviin omien tehtävien kautta.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala näkee, että riskienhallinnalla ja turvallisuuden systemaattisen arvioinnin kehittämisellä varmistetaan myös toiminnan laatu, henkilöstön hyvinvointi sekä positiivinen julkisuuskuva. Riskienhallinta liittyy organisaatioiden arjessa myös keskeisesti organisaatioturvallisuuteen,
jolloin riskienhallinnassa tulee huomioida normaali olojen häiriötilanteiden lisäksi, sosiaaliset tekijät, organisaation toimintakyky ja johtaminen sekä mahdollisiin poikkeus oloihin varautuminen. Riskienhallintaa kuvataan useissa julkaisuissa dynaamiseksi prosessiksi. Tällä halutaan kuvata riskienhallintatoimien jatkuvaa pyrkimystä vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.
Riskienhallinnan voi nähdä olevan kaikenlaisiin riskeihin varautumista sekä niiden torjuntaa, vaikutusten minimointia ja vähentämistä aivan kuten mm. valtiovarainministeriön julkaisussa todetaan; riskienhallinnan tarkoitus on organisaation tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden hallinta. Riskienhallinta onkin monitahoinen kokonaisuus ja se liittyy kaikkien epävarmuustekijöiden huomioiseen ja tunnistamiseen. Useissa julkaisuissa todetaan myös, että riskienhallinta on organisaation sekä eettisen että yhteiskunnallisen vastuun kantamista.
Varautumista voi kuvata erilaisiksi toimintamalleiksi, joiden mukaisesti valmistaudutaan toimimaan erilaisissa yhteiskuntaa tai organisaation toimintaa vaarantavissa häiriötilanteissa tai pahimmillaan poikkeus oloissa. Varautuminen kuvaa valmiuksien luomista ja
valmistautumista ennalta-arvattavien häiriötilanteiden varalle. Varautumiseen kuluu toimintasuunnitelmien ja erilaisten hätävarajärjestelmien laatiminen sekä erilaisten harjoitusten järjestäminen. Ennakollisella suunnittelulla ja harjoittelulla tavoitellaan erityisesti erilaisissa häiriötilanteissa organisaatioilta ja yksilöiltä vaadittavaa toimintakykyä. Varautumisen voikin nähdä olevan valmistautumista ennakoitavissa oleviin mahdollisiin häiriötilanteisiin ja valmiussuunnittelun edelleen valmiuslain mukaisiksi konkreettisiksi suunnitelmiksi tässä kontekstissa.
Riskienhallinta on näin ollen laaja prosessi, jossa kartoitetaan, arvioidaan ja hallitaan eri riskitekijäitä ja niiden vaikutusta toimintaan, kun taas varautumisen voi nähdä konkreettisina valmiustoimenpiteiden suunnitteluna ja toteuttamisena arvioidun häiriötilanteiden varalle. Näiden taustalla voi nähdä olevan Sisäasianhallinon strategisen ennakkotoiminnan, johon liittyy toimintaympäristön jatkuva havainnointi ja seuranta, heikkojen signaalien ja nousevien ilmiöiden tunnistaminen sekä mahdollisten skenaarioiden luominen.
Resilienssi
Häiriötilanteissa toimijoilta vaaditaan resilienssiä, eli toiminta- ja mukautumiskykyä uuteen tilanteeseen. Kokonaisturvallisuussanaston mukaan resilienssi tarkoittaa; yksilöiden ja yhteisöjen kykyä ylläpitää toimintakykyä muuttuvissa olosuhteissa sekä valmiutta kohdata häiriöitä ja kriisejä sekä palautua niistä. Kirjallisuudessa resilienssiä kuvataan myös muutosjoustavuudeksi, jolla tarkoitetaan henkilön, yhteiskunnan ekosysteemin tai esimerkiksi hallinnollisen alueen, kuten kaupungin kykyä selviytyä shokista sekä palautua muutosta edeltäneeseen normaaliin tilaan. Julkinen hallinnon toiminnan tavoitteisiin kuuluu myös pyrkimys edistää ja kehittää hallinnon ja organisaatioiden resilienssikykyä.
Resilienssiajattelun lähtökohtana on ajatus siitä, että turvallisuutta vaarantavat tilanteet syntyvät toimintojen odottamattomista yhdistelmistä, eivät niinkään oman toiminnan virheistä tai häiriöistä, koska näitä voidaan hallita esim. riskienhallinnalla. Resilienssiin
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
”MITEN POLIISI VOISI KEHITTÄÄ ORGANISAATIONSA RESILIENSSIÄ?
liitettyjä määreitä ovat joustavuus, kimmoisuus ja palautumiskyky. Resilienssi -käsitteelle ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä määritelmää. Käsite tulee psykologian- ja luonnontieteiden aloilta, joissa se liitetään yksilöiden kykyyn selvitä ja toipua traumaattisista tapahtumista tai organismien kykyyn selvitä ympäristöolosuhteiden äärimmäisistä vaihteluista. Turvallisuuden hallinnan onnistumisenkin voisi nähdä onnistuvan parhaiten, jos toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.
Kokonaisturvallisuus kontekstissa resilienssi -termin voi nähdä olevan hyvin läheinen myös termille kriisinkestävyys, joka on Varautumisen ja väestönsuojelun sanastossa määritelty kyvyksi kestää kriisejä ja selvitä niistä. Resilienssin eri vaiheita on kuvattu mm. 1) vastustuskyvyksi ja varautumiseksi, 2) toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä 3) oppivaksi mukautumiseksi. Näistä ensiksi mainittu viittaa ennakollisiin toimenpiteisiin, toimintakyvyn säilyttäminen organisaation toimintaa häiriötilanteessa ja viimeksi mainittu tilanteessa opittujen asioiden hyödyntämiseen jatkossa.
Resilienssin voi nähdä yksilön resilienssinä, yhteisön resilienssinä, tai instituutionaalisesta resilienssinä sekä näihin liittyvinä kansainvälisinä kytkentöinä. Poliisitoiminnassa on kyse ensisijaisesti yhteisön ja instituution resilienssistä, eli organisaation ja sen jäsenten valmiudesta ennakoida riskejä sekä kestää niiden vaikutuksia häiriötilanteessa. Tällöin organisaation toimintakyvyn kannalta tärkeiksi seikoiksi on tutkimusten mukaan havaittu mm. toimintojen päällekkäisyys, osallisuutta vahvistavat mekanismit ja käytännöt sekä kaikenlainen kekseliäisyys ja vikkelyys yms. Päällekkäisyys tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että infrastruktuuriin ja eri toimintoihin kohdennetut resurssit ovat riittäviä ja niiden turvaaminen on huomioitu riittävin varajärjestelmin. Kek-
seliäisyyden voi nähdä viittaavan yhteisön valmiuksiin tunnistaa häiriön luonne, kyky priorisoida tehtävät toimenpiteet ja mobilisoida resurssit oikein. Vikkelyys taasen kuvaa sitä aikaa, joka tarvitaan, että voidaan mukautua jälleen uuteen vastaavaan tilanteeseen. Valtio -tason instituutionaalinen resilienssi kuvaa valtion elintärkeiden toimintojen jatkuvuutta sekä poliittisen järjestelmän ja yhteiskunnan keskeisten instituutioiden valmiuksista vastata sosiaalisiin, poliittisiin sekä ympäristötekijöistä johtuviin häiriötekijöihin ja mukautua näihin tilanteisiin. Yhteiskunnan kansainvälisiin kytkentöihin liittyvä resilienssi tarkoittaa valtionjohdon kykyä ylläpitää ja vahvistaa kansainvälisiä suhteita, prosesseja ja päämääriä, josta hyvänä esimerkkinä voi nähdä Suomen suhteellisen nopean Natoon -liittymisprosessin.
Resilientti organisaatio on tietoinen organisaationsa suorituskyvystä. Tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioilla on tieto omista resursseista (ajantasainen ja monipuolinen tilannekuva), vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisesta uhista, mutta myös mahdollisuuksista. Resilientti organisaatio suoriutuu ja panostaa perustehtäviin riittävästi, mutta huomioi myös erityisosaamistarpeet. Resilientiltä organisaatiolta vaaditaan myös vakautta ja integroituneisuutta. Vakaudella viitataan siihen, että organisaatiolla on kyky ylläpitää vakautta ja se kykenee ottamaan uhkat kontrolliin niin, ettei sen perustoiminnot kärsi, eikä uhat tai kriisit pääse tämän vuoksi pahenemaan. Vakauden turvaamisen keskiöön kuuluu erityisesti toimintojen varakapasiteetti. Integroituneisuudella viitataan muiden kontekstiin liittyvien toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja yhteistoimintaan, eli yhteistyön tärkeyteen. Resilientti organisaatio on myös adaptiivinen, eli omaa tietoperusteista muuttumiskykyä kriisitilanteen mukaisesti.
Miten poliisi voisi kehittää organisaationsa resilienssiä? Nämä toimet voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Esim. 1) Hallintaan, 2) rahoitukseen ja 3) resursseihin (sis. toiminta ja palvelut). Hallinnassa tulisi huomiodia vaikuttava ja osallistava johtaminen, toimintojen ja varautumisen koordinointi, yhteistyö, aiemman tiedon tai aiemmista virheistä oppiminen sekä riittävä seuranta tehdyistä toimenpi-
teistä. Rahoitus on erittäin keskeinen asia poliisin liittyvän resilienssin kehittämisessä. Rahoitus tulee olla riittävä ja sitä pitää pystyä ohjaaman paikallisesti ja toiminnallisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin, kuten esim. varautumiseen. Hankinnoissa tulee huomioida häiriötilanteet ja niiden joustava toteuttaminen kriisitilanteessa. Resursseja tulisi olla riittävästi niin, että häiriötilanteessa henkilöstöä on mahdollista kohdentaa kriittisiin tehtäviin, mutta vararesurssejakin tulisi olla saatavilla. Resursseihin liittyy myös esim. toimintaympäristöä uhkaavien tekijöiden tunnistamiseen liittyvän suorituskyvyn kehittäminen etupainotteisesti. Myös henkilöstön motivointi ja osallistaminen kontekstissa on tärkeä huomioida, jotta organisaation toimintakyky olisi parhaimmillaan mahdollisessa häiriötilanteessa.
Suorituskyky ja vaste
Resilienssikyvyn lisäksi on tärkeä huomioida ja kehittää mahdollisessa häiriötilanteessa vaadittavaa suorituskyvyä ja vastetta eli sitä konkreettista toimintaa, jolla mahdollisesti joudutaan vastamaan uhkaan, minimoimaan toteutuneiden uhkien vaikutuksia sekä edistämään yhteiskunnan elintärkeiden toimijoiden toipumista. Siinä missä varautuminen on jatkuvaa toimintaa, on vaste enemmän kertaluontoista ja kulloisiinkin uhkiin keskittyvää vastatoimintaa, jonka voi kuitenkin nähdä pohjautuvan varautumisella rakennettuun suorituskykyyn. Suorituskyky voi olla turvallisuusviranomaisen kykyä toimia pimeässä, tai vastata riittävän tehokkain voimankäyttövälinen yhteiskuntajärjestystä loukkaavaan, esim. aseelliseen tai miehittämättömin lennokein toteutettavaan terroritekoon.
Turvallistaminen
Turvallistaminen tarkoittaa tiivistänen asioiden siirtämisestä normaalin politiikan piiristä turvallisuus -agendalle. Tällöin tavoitteena on turvallistettavien asioiden priorisoiminen muiden päivän politiikkaan kuuluvia asioiden edelle ja usein niihin kohdennettavien määrärahojen lisäämisen perusteleminen. Käytännössä asioiden turvallistamisella
pyritään priorisoimaan turvallistamisen kohteena olevia asioita muiden asioiden edelle kilpailtaessa rajallisista määrärahoista.
Poliisin rooli kokonaisturvallisuuskontekstissa
Kokonaisturvallisuus pohjautuu yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan (YTS), joka on juuri päivitystyön alla. Poliisin rooli kontekstissa on huolehtia omasta tehtäväkentästään eri olosuhteissa. Käytännössä poliisitoiminnan keskiössä on vallitsevista olosuhteista huolimatta, järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä muista poliisilain 1 §:ssä mainitusta vastuista huolehtiminen. Näistä on erikseen hyvä hieman korostaa oikeusjärjestyksen ja ennen kaikkea valtionjohdon toiminnan turvaamista, joiden painoarvo varmasti nousee, mitä vakavammasta häiriötilanteesta on kyse.
Poliisi on myös keskeinen toimija kriisija poikkeus oloihin varautumisessa sekä sisäisen turvallisuuden ajantasaisen tilannekuvan ylläpitäjänä. Kokonaisturvallisuus -kontekstin voi myös nähdä painottavan poliisin yhteistyötä muihin viranomaisiin, järjestöihin ja kansalaisiin. Tästä konkreettisena esimerkkinä toimivat mm. eri kokoonpanoilla suoritettava paikallispuolustusharjoitukset. Suomeen kohdistuva hybridivaikuttaminen ja esim. kyberuhat voi nähdä haastavan poliisin syvempään yhteistyöhän muiden viranomaisten kanssa. Poliisin roolin raja- ja puolustusviranomaisten tukena voi myös nähdä vahvistuvan sisäisen- ja ulkoisen turvallisuuden rajapintojen hämärtyessä. Taustalla poliisi tekee myös monen muunlaista varautumista, mikä ei aina kansalaisille näy ja josta ei voi esim. salassapitosyistä yleisesti tiedottaa. Lopuksi
Muuttunut toimintaympäristö ja Euroopassa oleva sota ovat jollakin tapaa lähentäneet sisäisen- ja ulkoisen turvallisuuden konteksteja ja hämärtänyt näiden rajapintaa. Kokonaisturvallisuuteen liittyvien uhkien tunnistamisen voi nähdä edellyttävän viranomaisilta entistä syvempää ja vahvempaa yhteistyötä. Konkreettisena esimerkkinä näistä uusita uhista voi nähdä esim. kuluvan vuoden aikana suomen kriittisen infrastruktuurin läheisyydessä
tehdyt ja usein uutiskynnyksen ylittäneet epäselvät drone -havainnot. Havainnot huolestuttavat, koska niiden epäillään ainakin osin olevan naapurimaamme organisoimaan toimintaa. Ne herättävät myös huolta, koska miehittämättömien lennokkien suorituskyky kehittyy koko ajan ja esim. Ukrainan sota on osoittanut niiden vaarallisuuden. Nämä ovat herätteitä, jotka edellyttävät viranomaisilta sekä huomioita että toimenpiteitä.
Poliisin suorituskykyä ja erityisosaamista esim. vaativiin tilanteisiin on kehitetty merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Poliisi onkin vahva osaaja omalla toimialueellaan. Poliisin tehtävät pohjautuvat lakiin ja organisaation johtaminen kohtuu vahvaan hierarkkiseen johtamisjärjestelmään. Poliisin rooli on erittäin keskeinen sisäisen turvallisuuden kontekstissa, mutta edellyttääkö sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapinnan hämärtyminen poliisilta sekä muilta viranomaisilta uudenlaista ajattelua ja syvempää verkostomaista yhteistyötä ja varautumista esim. mahdolliseen sotilaalliseen vaikuttamiseen tai jopa -operaatioon vastaamisessa? Suomen kokonaisturvallisuus -mallin keskiössä on yhteistyö, yhteistoiminta ja eräänlainen verkostomainen governance -ajattelu.
Onko tämä malli jalkautettu riittävästi poliisihallinnon tietouteen, ja onko poliisitoiminnan johtamisessa esim. yhteissovittamistarpeita tai huomioitavia asioita suhteessa suomen kokonaisturvallisuusmalliin? Onko poliisiyksiköiden kehittämisessä huomioitu riittävästi kokonaisturvallisuus ja varautuminen esim. paikallisesta näkökulmasta, kun yksikkö- ja toiminta-alueiden koko kasvatetaan koko ajan isommiksi?
Huomioidaanko 24/7 resursseissa varautuminen vai kehitettäänkö niitä edelleen tietojohtoisesti sillä perusteella, miten poliisi on aiempina vuosina esim. suorittanut hälytystehtäviä? Suomen kokonaisturvallisuus -malli on tärkeä asia, mutta nähdäkseni se vaatisi hieman lisää yhteistä huomiota, kuten ajattelumallin konkreettista jalkauttamista ja kouluttamista erityisesti toimintamallin keskiössä oleville toimijoille. Oman haasteen tällä hetkellä kontekstiin tuo valtiontalouden huolestuttava tilanne. Tästä huolimatta tärkeitä asioita on vietävä eteenpäin ja niitä olisi myös nostettava asiallisin perustein turvallistamiskontekstissa päivän politiikan keskiöön (turvallistaminen). Lopuksi voinee todeta, että ainakin kontekstiin liittyy paljon kehitettävää, pohdittavaa ja suunniteltavaa, ja ainakin se sisältää paljon hyviä tutkimusaiheita.
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
TEKSTI:
Anssi Kauppinen
Ylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | YAMK2024
Poliisin koulutuksellinen varautuminen
Jokainen konstaapeli valtakunnassamme on vuosien ajan kuullut toisteltavan, miten poliisin toimintaympäristö Suomessa on muuttunut merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Tämä muutos ei ole ollut monelta osin mitenkään positiivista.
Terroristisessa ym. vihatarkoituksessa tehdyt puukotukset ja hyökkäykset ovat tulleet suomalaisille tutuiksi. Väkivalta ja sen uhka myös poliisia kohtaan on lisääntynyt ja kynnys käyttää väkivaltaa on madaltunut. Nykyään po-
liisin on entistä enemmän huomioitava työturvallisuusasioita, kuten hyökkäys poliisipartiota kohtaan Porvoossa osoitti. Jotkut yksilöt tai tahot voivat katsoa hyötyvänsä työtehtävissä olevan poliisin surmaamisesta.
Keskustelu toimintaympäristön muutoksesta nousee aina uudelleen pintaan erilaisten tapahtumien, ilmiöiden ja kriisien myötä. Viimeisinä suurina muutoksina toimintaympäristöön voidaan pitää Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa sekä Suomen NATO-jäsenyyttä. Molemmat näistä aiheuttavat monenlaisen hybridivaikuttamisen uhkaa Suomessa.
Poliisi on tehokas reagoimaan, mutta olemmeko tarpeeksi halukkaita ennakoivaan varautumiseen ja toiminnan kehittämiseen?
Suomen poliisi on erittäin tehokas reagoimaan jo toteutuneisiin uhkiin ja haasteisiin. Tähän voi olla taustana työkulttuurimme operatiivisena organisaationa, joka hoitaa erilaisia hälytystehtäviä yhtenä päätehtävistä. Tähän samaan koriin sijoitan myös vaativat tutkintaoperaatiot ja JOUHA-tehtävät, joiden hoitamiseen meillä on kokemusta, koulutusta sekä toimiva johtamisjärjestelmä.
Isomman kuvan poliisioperaatiot hoituvat ainakin ulospäin nähden tehokkaasti ja suunnitelmallisesti, kun tarve sitä vaatii. Esimerkkinä tästä vaikkapa koronakriisin aikainen Uudenmaan eristys. Kykenemme sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja muodostamaan toimivia ryhmiä ja tekemään suunnitelmia tilanteen ollessa päällä.
Emme kuitenkaan voi jäädä heittelemään ylävitosia paperilla hienosti toimivan johtamisjärjestelmämme vuoksi, jos sitä ei toteuteta käytännössä. Vaikka poliisin kenttäjohtojärjestelmä on hyvä ja toimiva, se on kuitenkin vain niin hyvä, kuin sen heikoin lenkki. Tämä lenkki on juuri se yksilö, joka ei ole saanut riittävää koulutusta toimiakseen tehokkaana osana järjestelmää. Meillä on ollut johtamisen haasteita merkittävissä yhteisoperaatioissa tutkinnan,
”JOTAIN TÄYTYY ENSIN
TAPAHTUA ENNEN KUIN OTAMME SEN RIITTÄVÄSTI HUOMIOON VARUSTEISSA JA KOULUTUKSESSA”
kentän ja valtakunnallisten yksiköiden välillä, kuten Porvoo-Ikaalinen operaatio poliisia ampuneiden kiinniottamisen osalta osoitti. Puutteita oli aikakin johtamisjärjestelmän tuntemisessa, johtamistaidoissa sekä tiedon kulussa. Ongelmien taustalla lienee myös vanhoillinen tiedon pimittämisen kulttuuri tai ymmärtämättömyys, mitä tietoa muut operaatiossa olevat tarvitsevat. Nämä ovat johtamisongelmia monelta osin. Hyvät yksilötaidot puolestaan pelastivat kyseisen partion hengen hyökkäyksen alla, mitä voidaan pitää onnistumisena myös organisaation tasolla. Jollekin vähemmän osaavalle partiolle olisi voinut käydä paljon huonommin.
Vaikka olemmekin hyviä reagoimaan tilanteisiin ja tekemään muutoksia nopeasti pakon edessä, emme välttämättä ole halukkaita tekemään muutoksia ja näkemään kaikkia todennäköisiä vaihtoehtoja etupainotteisesti. 2007-08 kouluampumisten jälkeen aloimme harjoitella hätäsuunnitelman toteuttamista kouluympäristöön, vaikka kouluampumisia oli tapahtunut maailmalla vuosien ajan. Koulutukset vietiin tehokkaasti läpi kaikille sitä tarvitseville. Euroopan 2015 terroritekojen jälkeen huomasimme harjoittelupuutteemme muiden kuin kouluammuskeluiden suhteen, vaikka aseellisia terrori-iskuja oli tapahtunut maailmalla kautta vuosikymmenten.
Iskujen jälkeen aseistustamme parannettiin ja toimintaa tukevien aseiden määrää lisättiin hälytyspartioihin. Myös koulutusta järjestettiin ainakin joissain poliisilaitoksissa kiitettävästi. Vihdin tragedian jälkeen meille tuli panssariautoja kentälle, vaikka niiden tarve oli nähty jo vuosien ajan esimerkiksi Valmiusyksikössä. Jälleen järjestettiin paljon hyvää koulutusta tämän tiimoilta.
Porvoon poliisiampumisten jälkeisessä operaatiossa johtamisjärjestelmämme ongelmia ja haasteita ruodittiin kuntoon, vaikka koulutuksen puute ohjeiden ja määräysten osaamisessa ja toteuttamisessa oli varmasti ainakin osalla tiedossa. Tapahtumien seurauksena teimme muutoksia johtamisjärjestelmäämme ja huomioimme sen valtakunnallisessa koulutuksessa nopealla tahdilla. Nykyinen johtamisjärjestelmämme on varmasti aiempaa parempi ja paremmin tiedossa johtajilla.
Asiat eivät tietenkään ole näin mustavalkoisia, mutta kuvittelen näkeväni tässä yleisen trendin, miten organisaatiomme toimii. Jotain täytyy ensin tapahtua ennen kuin otamme sen riittävästi huomioon varusteissa ja koulutuksessa. Riittävä tahtotila muutokseen kyllä syntyy, mutta usein vasta sitten, kun tarve on pakottava eikä sitä voi jättää huomioimatta.
Poliisi on ensivaste valtiollista toimijaa vastaan
Todellinen varautuminen ei voi olla vain reagoimista jo toteutuneisiin uhkiin. Varautuminen ei myöskään tarkoita vain välineiden tai varusteiden hankkimista, vaan siihen tulee vahvasti liittää tarvittavan koulutuksen järjestäminen. Mikä on sitten tarvittavaa ja riittävää, riippuu siitä, keneltä asiaa kysyy.
Samaan aikaan, kun Puolustusvoimat saa miljardiluokan lisärahoitusta, poliisi taistelee määrärahoistaan ja joutuu kiristämään talouttaan. Tarvittavat lisähankinnat ovat tiukoilla ja priorisointia joudutaan tekemään myös koulutukseen järjestettävän työajan suhteen. Jo lähitulevaisuudessa meillä voi olla vastassa naapurivaltiomme hybridivaikuttamiseen pyrkiviä joukkoja myös sisämaassa. Puolustusvoimien virka-apujärjestelmää on parannettu, mutta sekään ei ole mikään hopealuoti, jos oma suorituskykymme kaikilla osa-alueilla ei ole kunnossa. Tässä korostuu varsinkin johtamisen osuus mitä suuremmissa määrin.
Vastapuolellamme voi olla tavoitteena pitää tilanne pitkään sellaisella tasolla, ettei puolustusvoimilla ole vielä todellista mandaattia puuttua tilanteeseen. Tämä aiheuttaisi suuria vaatimuksia
ja paineita poliisille. Päivittäiset keikat pitäisi edelleen hoitaa ja rikokset selvittää. Riittäisikö esimerkiksi ajoneuvo- ja virvekalustomme tai toimintaa tukeva aseistuksemme. Olen aika vakuuttunut, että haasteita tulisi kaikkien näiden kanssa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ei riitä, että vain erityisryhmämme harjoittelevat valtiollisen toimijan uhkaa vastaan. Todellisessa tilanteessa se tulisi koskettamaan jokaista poliisilaitoksen konstaapelia osaamiseen ja koulutukseen katsomatta. Meillä on oltava kunnossa esimerkiksi järjestelmät töihin hälytettäville. Minkälaisia partioita tai ryhmiä muodostetaan, miten ajoneuvot, aseet ja varusteet jaetaan ja minkälaista suorituskykyä partioilta tai ryhmiltä voidaan odottaa. Johtaminen korostuu erityisesti näissä tilanteissa, kuten kaikessa, missä ihmisiä ja resursseja organisoidaan.
Meillä on järjestetty ja järjestetään erilaisia hybridivaikuttamistilanteiden harjoituksia, jotka vastaavat todennäköisiä uhkatilanteita. Kuitenkin toimintakulttuurissamme on edelleen ongelmia sen suhteen, miten olennainen oppi tällaisista harjoituksista jalkautetaan sitä tarvitseville. Haastateltuani tällaisten harjoitusten järjestäjiä ja osallistujia, pystyn näkemään monia asioita, jotka tulisi kouluttaa esimerkiksi kenttä- ja yleisjohtotasolle. Tätä samaa tiedon panttaamisen ongelmaa pohdin jo Pariisin terroritekojen jälkeisten harjoitusten jälkeisessä tilanteessa. Tietoa kyllä sai, jos osasi kysyä oikeilta henkilöiltä, mutta sitä ei nähty tarpeelliseksi jakaa aktiivisesti edes niille tahoille, joita se todella koski.
Koulutuskulttuurimme kaipaa uudistusta vastaamaan nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin
Yksi poliisin tehtävistä on turvata yleinen järjestys ja turvallisuus. Meillä on kuitenkin niukkuutta resursseissa mitä kauemmaksi Helsingistä mennään. Jo pelkkä työmäärästä selviäminen on monelle se ainut ja tärkein tehtävä, mikä on aivan oikein. Toiminnan kehittäminen ja koulutuksen lisääminen nähdään helposti työaikaa ja resursseja kohtuuttomasti vieväksi ajaksi. Koulutuksesta saatavaa hyötyä voi olla myös haastavaa mitata. Hy-
vin harvalla on ollut mahdollisuus toimia sellaisessa toimenkuvassa, jossa toiminnan kehittäminen kuuluu tärkeimpiin työtehtäviin. Itse sain nauttia tällaisesta tehtävästä vuosien ajan. Samaan aikaan vahvistui näkemys, että emme voi tyytyä hoitamaan esimerkiksi voimankäyttö-; taktiikka-; ja johtamiskoulutustamme, "kuten aina ennenkin on hoidettu". Se mitä määräykset ja asetukset meiltä vähimmillään odottavat ei voi olla tavoiteltu taso. Jokainen ymmärtää, että erilaisten lisenssien ylläpitämiseen vaadittu vähimmäiskoulutusmäärä ei
luo eikä ylläpidä riittävää osaamisen tasoa vaikkapa aseenkäytön osalta. Sama koskee myös johtamiskoulutusta.
Poliisin suorituskyky omissa ja kansalaisten silmissä mitataan perustyön lisäksi juuri vaativien henkeä, terveyttä ja yhteiskunnan turvallisuutta koettelevissa tapauksissa. Näissä tilanteissa meillä ei ole varaa epäonnistua. Yksilötasolla tämä voi tarkoittaa sitä, että jokaisen erityisesti kentällä toimivan konstaapelin aseenkäyttötaito on riittävällä tasolla. En pysty henkilökohtaisella tasolla hyväk-
symään, jos tähän ei päästä esimerkiksi riittämättömien patruunahankintojen vuoksi. Jokainen voi myös arvioida onko nykyinen virka-aseen tasokoe riittävä mittaamaan tätä taitoa kenttäpoliisin osalta.
Yksittäisen konstaapelin suorituskyky riippuu hänelle annettujen välineiden, varusteiden ja aseistuksen lisäksi myös erilaisen koulutuksen määrästä oli se sitten omaehtoista tai johdettua. Mitä kauemmas yksittäisestä konstaapelista menemme suorituskykyä mitattaessa, sitä tärkeämmäksi johtamisen merkitys korostuu. Emme saa hyvinkään koulutettuja joukkoja tekemään parastaan ilman toimivaa johtamista. Tämä on erityisen hyvin havaittu ja tiedossa esimerkiksi JOUHAssa.
Poliisin suorituskyvyn katsotaan koostuvan käytettävistä välineistä, varusteista, aseistuksesta, ajoneuvokalustosta, taktisista ja teknisistä menetelmistä ja näiden koulutuksesta. Toimivaa ja tehokasta johtamista siinä ei tyypillisesti mainita. Poliisiyksiköiden antama johtamiskoulutus hoitaa tavallisesti vain välttämättömän lisenssien ylläpitämiseksi.
Itse sekä voimankäytön että johtamisen kenttäkouluttajana näen asian niin, että se vastaa suurin piirtein sitä, että hoitaisimme virka-aseen suhteen vain tasokokeet, mutta jättäisimme varsinaisen harjoittelun luentojen ja videoiden varaan. En syyllistä tästä ammattitaitoisia kouluttajiamme, koska heilläkin kädet ovat sidotut. Uskon ennemminkin, että yleistä tahtotilaa tehdä enemmän ei löydy. Tämä on täysin inhimillistä muun muassa resurssisyistä, mutta myös koska harjoittelukulttuurimme ei tue jatkuvan ylläpitävän ja kehittävän harjoittelun mallia. Emme todellakaan voi tuudittautua nykytilanteeseen, koska haasteet tulevaisuudessa saattavat olla vielä paljon aikaisempaa suurempia.
Mallia varautumiseen valtakunnallisesta JOUHA-koulutuksesta
Varautumisemme toimivuus ja tehokkuus kehittyvät tehtävien ja kriisien myötä.
Kuvituskuva. .Shutterstock.com
Erittäin hyvänä onnistumisena koen JOUHA-organisaatiomme kehittymisen Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen. JOUHAn kehittämiseen ja kouluttamiseen on annettu riittävä ja ammattitaitoinen resurssi, joka on pystynyt käyttämään huomattavan määrän työaikaa valtakunnallisen JOUHA-vasteen parantamiseen rajaturvallisuutta koskeviin tilanteisiin.
JOUHA-koulutettujen lukumäärää on nostettu ja koulutusta on annettu myös rajavartiolaitokselle suuressa määrin. Myös johtamiskoulutus on huomioitu välttämättömänä osana suorituskykyä.
Suuri panostus JOUHA-koulutukseen on tietenkin vienyt olennaisia henkilöitä pois omista työtehtävistään pitkiksi ajoiksi. Isossa kuvassa emme kuitenkaan voi olla liian mustasukkaisia omien laitoksiemme resursseista suuremman tarpeen ollessa kyseessä. JOUHAn osalta kiitos menee sekä todella aktiivisille kouluttajille että päälliköille, joiden tahtotila on tukenut merkittävän varautumistyön tekemistä.
Näen suurta tarvetta vastaavanlaisten projektien tekemiseen myös muilla poliisin suorituskyvyn osa-alueilla. Yksi itselleni läheinen osa-alue koskee voimankäytön ja johtamisen kenttäkouluttajajärjestelmien tiiviimpää yhdistämistä ja yhteistyötä. Tällä tavoin saisimme johtamisen tiiviimmin mukaan voimankäytön ja taktiikan harjoitteluun. Taktinen harjoittelu on tyypillisesti kuulunut voimankäytön kenttäkouluttajille ja kenttäjohtojärjestelmän mukaista
johtamiskoulutusta ovat antaneet puolestaan johtamisen kenttäkouluttajat. Koulutukset ovat tyypillisesti olleet erillisiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tähän kouluttajajärjestelmien yhdistämiseen on selvä tahtotila myös Poliisiammattikorkeakoulun Valvonta- ja hälytystoiminnon johdossa. Vaikka tarve on tunnistettu ja sen edut olisivat selvät, vaatisi melkoisia yksilö- tai projektitason ponnisteluja tehdä asialle jotain. Se vaatisi juuri niitä osaavia henkilöitä ja merkittävästi työaikaa.
Hankintaprosessit kuntoon
Olen kaikkiaan erittäin tyytyväinen poliisihallinnon meille viime vuosina hankkimiin välineisiin ja varusteisiin. Henkilökohtaiset taktiset suojavälineet ovat tällä hetkellä enemmän sääntö kuin poikkeus keikkapartioillakin. Myös toimintaa tukevia aseita on hankittu runsaasti lisää. Olemme saaneet pimeänäkölaitteita, UAS:ja ja esimerkiksi valaisimen uuteen virka-aseeseen. Joissain paikoin kenttäpartiolla on käytössään jo lähes aikaisemmin vain VATI-ryhmillä ollut välineistö, ajoneuvokalusto ja aseistus. Myös partioautoja on paranneltu monelta osin.
Hankinta-asioihin hiukan sekaantuneena kuitenkin usein ihmettelen, miten monimutkaiseksi, monivaiheiseksi ja hitaiksi hankinta- ja kilpailutusprosessit saattavat venyä. Uskon, että jokainen hankintoja tekevä taho ja yksilö organisaatiossamme pyrkii samaan hyvää päämäärään eli saamaan poliisille parhaat budjettiin mahtuvat välineet ja varusteet. Joku tiedonvaihto tai muu näiden tahojen välillä ei silti aina toimi, jos ongelmat tulevat välittömästi esiin vasta loppukäyttäjillä. Lopputuloksena saattaa pahimmillaan olla toimimaton ja tai testaamaton väline tai patruuna. Epäonnistumisen jälkeen koko hankintatyö joudutaan sitten polkaisemaan uudelleen alusta.
Käsitettä LEAN on viljelty organisaatiossamme viime vuosina. LEAN on johtamisfilosofia, joka keskittyy turhien eli lopputuotteeseen arvoa tuottamattomien toimintojen poistamiseen jostain prosessista. Se pyrkii lyhentämään aikaa tilauksen vastaanottamisesta toimitukseen asiakkaalle. Käytännössä jokainen hankintojen parissa työsken-
televä henkilö, jonka näkemyksiä olen kuunnellut, on sitä mieltä, että prosesseja pitäisi kehittää ja nopeuttaa vastaamaan paremmin poliisin tarpeita.
Asenneilmapiiri koulutuksen lisäämiseen
on muuttunut merkittävästi parempaan Useimmille lienee selvää, että asenteet ovat usein pahimpia esteitä muutoksen ja tarpeellisenkin muutoksen edessä. Näiden asenteiden ilmapiiriä olen seurannut kouluttajaurani aikana läheisesti. Moni tärkeä muutos on saatu lopulta tapahtumaan, mutta vuosia tarpeettomasti viivästyneenä. Tällä hetkellä näen kaikkiaan erittäin positiivista suhtautumista POHAn ylimmästä johdosta yksiköiden päällystöön tavoitteessa parempaan suorituskykyyn. Koen jopa, että meitä patistetaan POHAsta tekemään enemmän toimenpiteitä.
Vaatimusten toteuttaminen edellyttää kuitenkin enemmän käytännön toimia, yhteistyötä ja koordinointia. POHAlla ja Poliisiammattikorkeakoululla on tässä tietenkin merkittävä käynnistävä rooli. Esimerkiksi poliisin alipäällystö- ja päällystökoulutukset olisivat erityisen hyviä tilaisuuksia tehdä enemmän POHAn ja Polamkin tilaamia projekteja. Molempiin kuuluu eri laajuisia päättötöitä, joita voisi tehdä suurempina ryhmätöinä merkittävämmän hyödyn saavuttamiseksi. Tällä hetkellä teemme paljon massaan hukkuvia yksilötöitä eikä käytettävissä olevaa potentiaalia ja työaikaa mielestäni hyödynnetä järkevällä tavalla. Jokaisella kurssilla on Suomen kärkiosaajia eri osa-alueilta, ja heidän työpanoksensa voisi käyttää laajemmin hyödyksi. Esimerkiksi poliisin taktiikan perustoimintamallien yhtenäistämisen tarpeesta on tehty laadukas YAMK-haastattelututkimus. Sen pohjalta olisi tarpeen tehdä konkreettisia toimenpiteitä ja ajaa hyvin aloitettu työ loppuun.
Olen kaikkiaan optimistinen, että pystymme organisaationa jälleen kerran vastaamaan nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiimme. Se toki vaatii myös sitä, että yksilöt nostavat päätään, ovat aloitteellisia ja tuovat hyvät ideansa pöytään.
Artikkelin kirjoittaja on Helsingin poliisilaitoksen Hälytys- ja valvontayksikön entinen voimankäytön pääkouluttaja.
TEKSTI:
Janne Törmälä
Ylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | mYAMK2024
Maanpuolustus ja varautuminen varusmiesten näkökulmasta
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut selkeästi viimeisen 10 vuoden aikana. Jo vuoden 2014 Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota muuttivat Suomen turvallisuusympäristöä ja maassamme vallinnutta turvallisuusajattelua. Viimeistään vuonna 2022 alkanut Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan avasi suomalaisten päättäjien ja kansalaisten silmät.
Itäinen rajanaapurimme kykenee häikäilemättömiin tekoihin. Samalla koko Euroopassa on havahduttu vihamielisten toimijoiden ja valtioiden harjoittamaan laajamittaiseen hybridivaikuttamiseen ja kiusantekoon. Saamme säännöllisesti lukea uutisia palvelunestohyökkäyksistä, vahingossa katkenneista tietoliikennekaapeleista, mystisesti palamaan syttyneistä teolli-
suusrakennuksista ja epämääräisistä murroista esimerkiksi vesitorneihin ja vesilaitoksiin. Suomen NATO-jäsenyys on onneksi parantanut merkittävällä tavalla maamme turvallisuutta, mutta samalla olemme muuttuneet ainakin Venäjän valtion virallisissa lausunnoissa vihamieliseksi valtioksi.
Haastattelin tätä artikkelia varten kahta tällä hetkellä varusmiespalveluksessa
olevaa varusmiesjohtajaa. Haastateltavien pyynnöstä heistä kerrotaan artikkelissa vain etunimet, mutta heidän täydelliset henkilötietonsa ovat kirjoittajan ja toimituksen tiedossa. Matti toimii varusmiesjohtajana Kaartin jääkärirykmentissä Helsingin Santahaminan varuskunnassa.
Viljami puolestaan toimii varusmiesjohtajana Merivoimien valmiusyksikössä Upinniemessä. Nuoret varusmiesjohtajat
kertovat haastattelussa omia ajatuksiaan muun muassa maanpuolustuksesta, varautumisesta, johtamisesta ja hybridivaikuttamisesta.
Miten olet viihtynyt varusmiespalveluksessa? Oletko tyytyväinen puolustusvoimissa saamaasi sotilaskoulutukseen?
Matti: Olen viihtynyt armeijassa melko hyvin. Olen saanut palveluksen aikana paljon uusia kavereita ja halusin myös itse päästä johtajakoulutukseen. Minulle ei ole koskaan ollut vaihtoehtona olla armeijassa lyhintä mahdollista palvelusaikaa. Koulutus on vastannut hyvin odotuksiani. Ehkä odotin aliupseerikoulutuksesta hieman enemmän johtamisen koulutuksen osalta, mutta yleisesti ottaen olen hyvin tyytyväinen varusmiespalvelukseen. Olen välillä miettinyt myös kadettikouluun hakemista, mutta en kuitenkaan kovin vakavasti. Useampi armeijakaverini haluaisi hakea kadettikouluun tai jäädä sopimussotilaaksi puolustusvoimiin.
Viljami: Olen viihtynyt varusmiespalveluksessa oikein hyvin. Alokaskaudella meille opetettiin sotilaan perustaitoja ja koulutus oli laadukasta. Hakeuduin
”JOHTAJAKOULUTUS JA ARMEIJA YLEENSÄKIN ON KASVATTANUT MINUA JA KOEN MYÖS KEHITTYNEENI IHMISENÄ”
tämän jälkeen Merivoimien valmiusyksikköön, koska halusin päästä vaativaan jatkokoulutukseen. Koen myös, että Merivoimien valmiusyksiköllä on muutenkin tärkeä tehtävä puolustusvoimissa. Palveluksen ensimmäisellä puoliskolla keskityimme paljon aselajiosaamiseen ja aliupseerikoulussa johtamiseen ja johtamisen teoriaan. Nyt palveluksen toisella puoliskolla oli minun valmiusyksikköni vuoro siirtyä valmiuteen, kun meidän johtajamme siirtyivät reserviin. Olen tykännyt erityisen paljon nyt kesällä saaristossa pidetyistä harjoituksista, koska ne tuovat oman mausteensa raskaisiin harjoituksiin. Olen palveluksen aikana miettinyt tosissani maanpuolustuskorkeakouluun hakemista ja upseerin uralle lähtemistä. En ole kuitenkaan vielä tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen.
Koetko kasvaneesi ja kehittyneesi ihmisenä varusmiespalveluksen aikana? Millaisia positiivisia kokemuksia olet saanut puolustusvoimissa?
M: Johtajakoulutus ja armeija yleensäkin on kasvattanut minua ja koen myös kehittyneeni ihmisenä. Nykyään uusien ihmisten kohtaaminen ja uudet tilanteet eivät jännitä enää samalla tavalla kuin ehkä ennen. Koen saaneeni armeijasta ja johtamiskoulutuksesta itseluottamusta ja nykyään tuntuu, että kaikki asiat niin palveluksessa kuin siviilissä kyllä hoituvat ja sujuvat hyvin.
V: Koen kasvaneeni varusmiespalveluksen aikana ihmisenä ja yksilönä paljon. Armeijan alussa mietin esimerkiksi sitä, miten pystyn toimimaan ilman unta, mutta olen palveluksen aikana oppinut toimimaan myös väsyneenä. Koen myös kehittyneeni paljon johtamisen saralla. Täällä pääsee harjoittelemaan johtamista paineen alla sekä ryhmässä, että joukkuekoossa. Toki omassa johtamisessa on vielä myös paljon kehitettävää, koska valmista johtajaa ei taida olla olemassakaan ja aina voi jokainen kehittyä lisää.
Minkälaisia ajatuksia sinulla oli maanpuolustuksesta ennen varusmiespalveluksesi alkua? Miten ajattelet maanpuolustuksesta nyt palveluksen loppuvaiheessa?
M: Minulla oli kyllä avoin ja positiivinen mieli armeijasta ja maanpuolustuksesta jo ennen varusmiespalvelukseen menoa.
Halusin aina armeijaan, enkä yleensäkään halua mennä elämässä siitä missä aita on matalimmalla. Nyt palveluksen loppuvaiheessa tajuaa kyllä maanpuolustuksen ja armeijan merkityksen entistä paremmin. Kaikella tekemisellä on armeijassa joku tarkoitus. Nyt osaan myös arvostaa aivan
eri tavalla itsenäisyyttä, puolustusvoimia ja sotilaita yleensäkin.
V: Koin maanpuolustuksen tärkeäksi asiaksi jo ennen armeijaan menoa ja se tunne on vain vahvistunut varusmiespalveluksen aikana. Nyt palveluksen toisella puoliskolla olemme olleet hieman enemmän kiinni perustehtävämme takia. Olen kuitenkin ajatellut, että nyt on meidän vuoromme olla valmiudessa ja sen jälkeen tulee seuraava porukka tilalle. Pidän tärkeänä myös sitä, että Ukrainan sodan alettua maanpuolustuksen tärkeys on noussut uudella tavalla pinnalle myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.
”NYT
ARMEIJASSA
KAIKKI VARAUTUMISEEN LIITTYVÄT ASIAT OVAT AVAUTUNEET
MINULLE AIVAN ERI TAVALLA”
Minkälaisia ajatuksia sinulla oli varautumisesta ennen varusmiespalveluksesi alkua? Miten ajatuksesi varautumisesta ovat muuttuneet palveluksen aikana?
M: En oikeastaan koskaan hirveästi miettinyt varautumista ennen varusmiespalveluksen alkua. Nyt armeijassa kaikki varautumiseen liittyvät asiat ovat avautuneet minulle aivan eri tavalla. Koulutuksessa on myös käyty varautumiseen liittyviä asioita läpi. Oikeastaan varautuminen näkyy Ukrainan sodan takia hyvin monessa asiassa minunkin yksikössäni. Ukrainan sotaa käytetään myös koulutuksessa yhtenä esimerkkinä hyvistä ja huonoista toimintatavoista. Yhteiskunnan yleistä varautumista emme ole juurikaan käyneet läpi palveluksen aikana.
V: Mielestäni Suomi on yhteiskuntana aika yhtenäinen, joka luo varmasti kestävyyttä ja sitkeyttä mahdollisiin kriisitilanteisiin. Ajatukseni varautumisesta eivät ole juurikaan muuttuneet palveluksen aikana. Uskon, että täällä saamani koulutus antaa minulle hyvät valmiudet toimia kriisitilanteessa, mutta muutoin en ole erityisesti miettinyt varautumista henkilökohtaisella tasolla.
Mitä ajatuksia sinulla on hybridivaikuttamisesta? Oletko havainnut hybridivaikuttamista varusmiespalveluksesi aikana tai onko sinuun yritetty vaikuttaa?
M: Olen jo ennen armeijaa seurannut eri medioista hybridivaikuttamiseen liittyviä asioita, mutta armeijassa nämäkin asiat ovat selkiytyneet tosi paljon. Meille on pidetty koulutuksen aikana myös oppitunteja hybridivaikuttamisesta ja sekin selkeytti tosi paljon ajatuksia tästä vaikeasta aiheesta. En ole huomannut,
että minuun tai palveluskavereihini olisi kohdistunut suoraa hybridivaikuttamista armeijan aikana.
V: Mielestäni hybridivaikuttaminen kuvaa aika hyvin nykyaikaista sodankäyntiä. Sota ja kriisitilanteet eivät ole enää pelkästään tykistöllä tai kiväärillä ampumista vaan se voi olla myös esimerkiksi verkossa tapahtuvaa aktiivista informaatiovaikuttamista. Olen lukenut hybridivaikuttamisesta vain uutisista, mutta en ole itse onneksi kohdannut tai havainnut sitä varusmiespalvelukseni aikana.
Onko Suomen NATO-jäsenyys näkynyt jollain tavalla sinun varusmiespalveluksessasi? Entä oletko päässyt tekemään viranomaisyhteistyötä poliisin kanssa?
M: NATO-jäsenyys ei ole näkynyt suoraan minun varusmiespalveluksessani. Meidän varuskunnassamme on kuitenkin käynyt muiden maiden NATO-upseereita tutustumassa Suomen armeijan toimintaan. Lisäksi armeijakaverini ovat olleet mukana harjoituksissa, jossa on ollut mukana myös muiden maiden NATO-sotilaita. Meillä ei ole ollut myöskään sellaisia harjoituksia tai virka-aputehtäviä, joissa olisin päässyt tekemään yhteistyötä poliisin kanssa. Luulen, että pääasiassa sotilaspoliisit pääsevät harjoittelemaan joskus poliisin kanssa.
”JOHTAMINEN ON OSITTAIN SAMANLAISTA KUIN MITÄ OLEN KOHDANNUT SIVIILISSÄ TYÖELÄMÄSSÄ”
V: Palvelukseni aikana NATO-maat ovat vierailleet Suomessa ja se on näkynyt hieman myös meidän toiminnassamme. Mieleenpainuvin kokemus oli, kun ranskalainen maihinnousutukialus LHD MISTRAL vieraili kesäkuussa Helsingissä. Yksikkömme joukkue pääsi pelaamaan jalkapalloa ranskalaisten joukkuetta vastaan Upinniemessä ja se oli hieno kokemus. Minun yksikköni ei ole kuitenkaan päässyt tekemään yhteistyötä poliisin kanssa palvelukseni aikana.
Mitä ajattelet yleisesti johtamisesta? Minkälaista johtaminen ja johtajat ovat puolustusvoimissa?
M: Olen ollut tyytyväinen saamaani johtamiskoulutukseen ja arvostan armeijan johtamiskoulutusta. Olen nähnyt palvelukseni aikana hyviä ja huonoja johtajia ja esimiehiä. Pääasiassa olen tyytyväinen armeijan johtamiseen ja oletin, että johtaminen olisi ollut siellä vielä
kovempaa. Ehkä armeijan johtaminen on viime vuosina mennyt vähän siihen, että koko ajan mietitään mitä saa ja ei saa tehdä. Kantahenkilökunnassa johtaminen on mielestäni tasalaatuisempaa ja parempaa. Varusmiesjohtajissa näkee välillä huonoa johtamista ja esimerkiksi minulla oli alokasaikana muutamia huonoja varusmiesjohtajia. Haluan itse olla armeijassa rauhallinen ja asiallinen johtaja, enkä huuda varusmiehille. Asiat pitää tietysti saada sujumaan ja joskus joutuu korottamaan myös ääntä, mutta ihmiset oppivat mielestäni huonommin, jos heille huutaa koko ajan. Johtamisen pitää olla asiallista, selkeää ja varusmiehiä pitää yrittää motivoida oppimaan koulutettavia asioita.
V: Olen tykännyt, kun palveluksen toisella puolikkaalla olen saanut enemmän vastuuta ja olen päässyt harjoittelemaan paljon johtamista. Toki sen roolin on joutunut itse ottamaan ja on täytynyt olla muutenkin itse aktiivinen. Olen tykännyt enemmän suurten kokonaisuuksien johtamisesta ja tilannekuvan ylläpitämisestä. Johtaminen on osittain samanlaista kuin mitä olen kohdannut siviilissä työelämässä. Itse olen palveluksen aikana kohdannut armeijassa pääasiassa vain hyviä johtajia ja laadukasta johtamista. Varusmiesjohtajien taso vaihtelee varmasti aina. Se on vaan fakta, että jos sadat uudet varusmiesjohtajat harjoittelevat palveluksen aikana ensimmäistä kertaa johtamista niin tulos ei aina voi olla hyvä. Täällä sitä johtamista ollaan vasta oppimassa.
Nuorten varusmiesjohtajien vastauksien perusteella voidaan todeta, että varusmiespalvelus tarjoaa nuorille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä niin yksilöinä kuin johtajina. Haastateltujen sotilaiden kokemukset osoittavat, että palvelus on antanut heille arvokkaita taitoja ja itseluottamusta, joita he voivat hyödyntää sekä sotilasuralla että siviilielämässä. Suomen turvallisuusympäristön muutokset ja maamme NATO-jäsenyys ovat myös tuoneet mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia, joihin varusmiehet valmistautuvat päivittäin. Varusmiespalvelus ei ainoastaan valmista nuoria puolustamaan maataan, vaan myös kehittää heidän kykyään toimia kaikissa kriisitilanteissa ja ymmärtää laajemmin maanpuolustuksen merkitystä.
TEKSTI:
Joel Mäntysaari Rikosylikonstaapeli | Oulun poliisilaitos | mYAMK2024
Sotilaskoti - varusmiehen olohuone
Muistan elävästi omalta varusmiesajaltani sotilaskodissa nautitut munkit ja muut herkut, jotka toivat piristystä normaaliin kasarmilla vietettyyn aikaan. Samalla sotilaskoti myös mahdollisti rennomman seurustelutilan meille varusmiehille. Erityisesti mieleen on jäänyt maastoleireillä tapahtuneet ostotapahtumat sotilaskotiautosta, kun kuuma kahvi, munkki ja mukaan ostetut nuotiomakkarat nostivat mielialaa märissä ja kylmissä oloissa metsässä.
Varusmiehenä ei tullut liikaa uhrattua ajatuksia sille, keitä nämä sotilaskodeissa työskentelevät arvokasta ja pyyteetöntä maanpuolustustyötä tekevät vihreät sisaret ovat. Tosiasia on kuitenkin se, että he ovat olleet ja tulevat olemaan varusmiesten, reserviläisten sekä puolustusvoimien kantahenkilökunnan maanpuolustustoiminnan kulmakiviä.
Oman varusmiesaikani jälkeen olen päässyt seuraamaan läheltä Kokkolan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan työtä, ja haastattelinkin puheenjohtajaa tätä artikkelia varten.
Sotilaskotitoiminta nyt ja ennen
Sotilaskotitoiminta on varusmiesten, vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevien naisten sekä reservin kertausharjoitusjoukkojen hyvinvoinnin tueksi tehtävää työtä. Sotilaskotijärjestön jättämä jälki suomalaisessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentässä on merkittävä. Suomessa toimii 36 rekisteröityä sotilaskotiyhdistystä, joiden tärkein tehtävä
on tuottaa sotilaskotipalvelut kaikissa olosuhteissa - niin rauhanaikana kun poikkeusoloissa. Sotilaskotien tarjoamat palvelut toteutetaan yhdessä puolustusvoimien kanssa, mikä takaa sen, että sotilaskotipalvelut yltävät myös maastoharjoituksiin ympäri Suomen.
Suomessa sotilaskotityötä on tehty vuodesta 1918, jolloin ensimmäinen sotilaskoti avattiin Helsingin Vuorikadulla 7. toukokuuta. Alkujaan sotilaskotitoiminta rantautui Suomeen jääkärien mukana Saksasta, kun jääkärikoulutuksesta palanneet sotilaat alkoivat lehtikirjoituksissa toivoa Suomeen Saksassa näkemiään taukopaikkoja - sotilaskoteja. Jääkäreiden peruja on myös sotilaskotisisarten vaatteiden vihreä väri. Vuonna 1921 perustettiin sotilaskotiyhdistysten kattojärjestö, sotilaskotiliitto, koordinoimaan yhdistysten toimintaa. Sotilaskotijärjestö on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut maanpuolustusjärjestö.
Sotavuosilta lähes kaikki ovat kuulleet lottien tekemästä työstä. Myös sotilaskotisisaria oli mukana sodassa, pitäen
rintamalla kanttiineja ja toimien yhdessä lottien kanssa lottakanttiineissa.
Rintamalla sotilaskotisisaria oli noin 3000 henkilöä ja sotilaskoteja noin 100. Sotilaskotijärjestö menetti maan poveen omat sankarivainajansa, kun Kuusamon Murtovaarassa partisaaniväijytyksessä saivat surmansa silloinen liiton puheenjohtaja ja kaksi muuta sotilaskotisisarta. Sotien jälkeen sotilaskotityötä tehtiin erittäin matalalla profiililla ja vain varuskuntien sisällä. Vasta 1990-luvulla järjestö uskalsi nostaa profiiliaan ja tulla työnsä kanssa enemmän esiin, ja 2000-luvulla tasavallan presidentti myönsi järjestölle vapaudenristin. Tänä päivänä sotilaskotijärjestössä on kaikkiaan 36 yhdistystä, joihin kuuluu yhteensä 4450 jäsentä, niin naisia kuin miehiä. Palkattua henkilökuntaa järjestöllä on vajaa 200 henkilöä.
Sotilaskotitoiminta perustuu vahvasti vapaaehtoisuuteen - siitä kertovat jäsenten työtunnit, joita kertyy vuositasolla peräti 180 000 tuntia. Näkyvintä sotilaskotityö on varuskunnissa, joiden yhteydessä sijaitsevat niin sanotut kiinteät sotilaskodit. Myös puolustusvoimien maastoharjoituksissa sotilaskodin palvelut ovat tuttu näky. Puolustusvoimilla tapahtuneiden muutosten vuoksi kaikilla sotilaskotiyhdistyksillä ei enää ole sotilaskotia, koska varuskuntia on lakkautettu. Tällaisia yhdistyksiä kutsutaan "pojattomiksi" yhdistyksiksi. Näiden yhdistysten jäsenet voivat kuitenkin osallistua toimintaan toisessa sotilaskotiyhdistyksessä, niin alueellisissa kuin valtakunnallisissa harjoituksissa. Lisäksi nämä "pojattomat" yhdistykset tekevät ponnekasta työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemiseksi ja lisäämiseksi omalla tahollaan.
”TOIMINNAN
TARKOITUKSENA ON MYÖS VAALIA
SOTILASKOTIPERINNETTÄ”
Sotilaskotien tehtävät
Sotilaskotien ydintehtävä on työskennellä Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevien henkilöiden vapaa-ajan viihtyvyyden lisäämiseksi, heidän henkisen kasvunsa edistämiseksi ja myönteisen maanpuolustusasenteiden lujittamiseksi.
Lisäksi sotilaskotiyhdistysten tehtävänä on edistää omien jäsentensä valmiuksia ja kykyä selviytyä ja ylläpitää sotilaskotien toimintaa myös poikkeusoloissa. Yhtenä keskeisenä toiminnan tarkoituksena on myös vaalia sotilaskotiperinnettä ja siten mahdollistaa sen jatkuvuus tuleville sukupolville.
Sotilaskodin asiakkaita ovat pääasiassa varusmiehet, puolustusvoimien kantahenkilökunta sekä kertausharjoituksiin osallistuvat reserviläisjoukot. Osa varuskuntien yhteydessä olevista sotilaskotien ovista on auki myös siviileille aukioloaikojen puitteissa. Tämä mahdollistaa sen, että varusmiespalvelusta suorittava sotilas voi tavata sotilaskodissa myös läheisiään vapaa-ajalla.
Sotilaskodit ja leirisotilaskodit ovat tarkoitettu varusmiesten "olohuoneeksi". Sotilaskodissa ei ole minkäänlaista ostopakkoa, vaan asevelvolliset saavat tulla sinne viettämään vapaa-aikaansa ja seurustelemaan palvelustoveriensa kanssa. Sotilaskodeista löytyykin erilaisia viihdykkeitä varusmiehille pingispöydästä pelikonsoleihin ja kirjastoihin. Sotilaskodissa ei katsota arvomerkkejä, vaan jokainen asiakas alokkaasta kenraaliin on samalla viivalla ja yhtä tärkeä.
Koska sotilaskotiliitolla on sopimus Puolustusvoimien kanssa sotilaskotipalveluista, ainoastaan sotilaskotiliittoon kuuluvat sotilaskotiyhdistykset voivat ylläpitää sotilaskoteja puolustusvoimien
alueella ja tarjota kahvila- ja myyntipalveluita. Sotilaskotijärjestö yhdistyksineen on voittoa tavoittelematon, joten hinnat pystytään pitämään varusmiehille huokeampina. Sotilaskodit tunnetaan herkullisista munkeistaan, jotka vuodesta toiseen pysyvät suosittuina. Munkin ja kahvin lisäksi sotilaskodit tarjoavat asiakkailleen monenlaista suolaista ja makeaa syötävää, sekä erilaisia tarvikkeita varusmieskoulutuksen ajalle.
Haastattelussa Kokkolan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Mäntysaari
Olen sopinut Kokkolan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan Kirsi Mäntysaaren kanssa haastattelun Lohtajan Vattajalla sijaitsevan puolustusvoimien harjoitusalueen sotilaskotiin. Kirsi kertoo olleensa edellisen yön töissä, mutta sitä ei hänestä päällepäin huomaa. Ryhdikäs, jäntevä olemus on verhottu sotilaskodin vihreään, kasvot ovat aurinkoiset ja jalassa puheenjohtajalla on samaan aikaan käytännöllisen ja mukavan näköiset maihinnousukengät.
Kauanko olet ollut mukana sotilaskotityössä?
- Virallisesti 20 vuotta, Kirsi naurahtaa ja jatkaa, että on ollut mukana oikeastaan
paljon kauemmin, sillä hän on ollut mukana jo ennen syntymäänsä, Kirsin äiti on ollut nimittäin sotilaskotitoiminnassa mukana jo häntä odottaessaan.
- Olen kotoisin Lohtajalta ja lapsuuteni aikana lukuisat kerrat kulkenut äitini mukana leirisotilaskodissa. Olen niin sanotusti kasvanut tähän toimintaan ja sotilaskotityöstä on tullut jollain tapaa elämäntapa. Kirsi kertoo, kuinka aikanaan hänen oman varusmiespalveluksensa aikana tuli todettua myös sotilaskodin asiakkaan näkökulmasta se, kuinka paljon pimeän ja kylmän metsän keskellä lämmin kahvikuppi voikaan piristää mieltä.
Nykyään Kirsi toimii Kokkolan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana kolmatta vuotta.
- Kokkolan sotilaskotiyhdistys on niin sanottu pojaton yhdistys, mutta ei suinkaan toimeton. Meidän yhdistyksen toiminta perustuu Keski-Pohjanmaalla, Lohtajalla, sijaitsevan leirisotilaskodin tuottamiin palveluihin. Samaan hengenvetoon Kirsi jatkaa, että Kokkolan sotilaskotiyhdistyksessä on jäseniä reilu 70 henkilöä, joista aktiiveja on nelisenkymmentä.
Puheenjohtajana Kirsin omaan toimenkuvaan kuuluu pääasiassa hallinnollisia tehtäviä sekä toimiminen erilaisissa tilaisuuksissa yhdistyksen virallisena edustajana. Kokkolan sotilaskotiyhdistys palvelee harjoitusjoukkoja kiinteässä leirisotilaskodissa ja tarpeen tullen lähtee syvemmälle maastoon tarjoamaan palveluitaan. Tämän lisäksi yhdistys on mukana erilaisissa tapahtumissa, kuten esimerkiksi veteraanitapahtumissa, puolustusvoimien konserteissa sekä Pohjanmaan aluetoimiston ylentämistilaisuuksissa.
Kirsin motivaatio ja perehtyneisyys sotilaskotitoimintaan välittyy myös hänen tiedoistaan liittyen Lohtajalla sijaitsevaan Puolustusvoimien harjoitusalueeseen.
- Alue on luokiteltu valtakunnalliseksi ampuma- ja harjoitusalueeksi, jonka pääkäyttäjä on ilmatorjunta-aselaji. Panssariprikaati on alueen vastaava hoitaja
”SOTILASKOTITYÖ ON
OMANLAISTAAN MAANPUOLUSTUSTYÖTÄ,
JOHON ON HELPPO LÄHTEÄ MUKAAN”
ja valvoo alueen käyttöä, Kirsi kertoo. Ampuma-alue on perustettu vuonna 1952 nimenomaan ilmatorjunta-aselajin ampumakenttäalueeksi.
Kysyttäessä alueen käyttöasteesta, Kirsi jatkaa vastausta luontevasti omasta muististaan
- Ampuma-aluetta käytetään ympäri vuoden ja harjoitusvuorokausia eri joukoille yhteensä kertyy vuositasolla vajaa 200 vuorokautta, tästä määrästä sotilaskodin palveluja tuotetaan vuodessa vajaa 100 vuorokautta.
Kuten muillakin järjestöillä, myös sotilaskotijärjestöllä on omat haasteensa nykypäivän järjestökentällä.
- Haasteena yleensäkin on ehkä ollut muutos siinä, että nykyään näihin järjestöharrastuksiin ei sitouduta niin pitkäjänteisesti mitä aiempien sukupolvien aikana. Jos näin voi sanoa, niin jossain vaiheessa sotilaskotijärjestössä oli ehkä lievä pelko "mummoutumisesta", Kirsi pohtii. Hän kuitenkin jatkaa, että vaikka järjestön ikärakenne on selvästi vanhemman sukupolven hallussa, on nuoria tullut viime vuosina toimintaan enenevissä määrin.
- Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla yleensä, on aina vallinnut vahva maanpuolustustahto. Se näkyy aktiivisena toimintana maanpuolustuskentässä eri järjestöissä, Kirsi kertoo. Euroopassa tapahtuneet konfliktit ovat lisänneet maanpuolustustahtoa ja myös sotilaskodin toimintaa kohtaan on tullut lisää kiinnostusta.
- Sotilaskotityö on omanlaistaan maanpuolustustyötä, johon on helppo lähteä
mukaan vaikkei kosketusta puolustusvoimiin tai muihin maanpuolustusjärjestöihin olisi entuudestaan. Tätä työtä tehdään hymyllä ja sydämellä.
Tietysti on kysyttävä, miten Suomen Natoon liittyminen on vaikuttanut sotilaskotityöhön?
-Kansainvälistyminen näkyy myös sotilaskodin arjessa, tarvitaan kielitaitoa asioitaessa eri maiden Natojoukkojen kanssa. Myös maailmalla, muiden Natomaiden joukoissa, Suomen sotilaskotitoiminta on herättänyt suurta kiinnostusta positiivisessa mielessä.
Kirsi näkee sotilaskotien toiminnan merkittävänä osana varusmiesten palvelusarjessa ja jaksamisessa. Sotilaskodissa työskentelevät henkilöt saattavat olla ainut puolustusvoimien ulkopuolinen kohtaaminen varusmiehelle.
- Meille on ehkä jollain tapaa helpompi jutella ja kertoa asioista, kuin vertaiselle, olemme muiden työmme ohella myös niin sanotusti matalan kynnyksen jutteluapu. Muistan vuosien takaa eräänkin metsäkeikan, jossa kuuntelin varusmiehen kertovan minulle pitkän tovin kranaatinheitinharjoituksesta ja siitä, kuinka tämä varusmies kertoi jännittäneensä tilannetta todella paljon. Ei tämä varusmies ehkä vertaiselleen tai esimiehelleen olisi kehdannut kertoa sellaista asiaa. Näki kuitenkin selvästi, että hänellä oli tarve asia jonkun kanssa puhua läpi. Kirsi kertoo, kuinka mukavalta tuntui myös itsestä, kun varusmies
lähti hyvillä mielin ostokset tehtyään takaisin metsän pimeyteen.
Sotilaskotijärjestön historian alkuajoista lähtien ovat monet asiat pysyneet muuttumattomina. Sotilaskodissa on aina haluttu panostaa varusmiesten viihtyvyyteen ja maanpuolustustahtoon. Tätä on lujitettu luomalla asepalvelusta suorittamassa olleille joukoille mahdollisimman kodinomainen ympäristö, missä on mahdollisuus hetkeksi päästä irti kasarmien arjesta.
- Luotan vahvasti siihen, että sotilaskotitoiminnalla on vahva sijansa varusmiesten arjessa myös tulevaisuudessa, Kirsi summaa.
Miten mukaan toimintaan?
Vapaaehtoinen sotilaskotitoiminta on harrastus, joka sopii ihan kaikille. Sotilaskotiyhdistyksen jäseneksi voivat liittyä kaikki yli 16-vuotiaat Suomen kansalaiset ja pikkusisar/-velitoiminnan voi aloittaa jo 10 vuoden ikäisenä. Lisätietoa eri yhdistyksistä ja liittymisestä toimintaan mukaan voi lukea sotilaskotiliiton nettisivuilta: www.sotilaskotiliitto.fi.
