POKU -lehti kesä 2024

”Poliisin ankkuritoiminta sekä ennalta estävä työ ovat levinneet ympäri suomen!

Teema: Lapset ja nuoret

”Jos mä olisin tajunnut tän pari vuotta sitten”

Nuorisorikosryhmän kuulumisia Oulusta

Huoltajan palvelus nuorelle - vai sittenkin karhunpalvelus

Haastattelussa Loimaan ankkuripoliisi

Mopomiitit LounaisSuomessa TALOUDELLINEN SEXTORTION – ”I’m going to ruin your life”

”Sukella lasten ja nuorten kanssa työskentelevien poliisien maailmaan sekä lue heidän ajatuksia tämän päivän lapsia ja nuoria koskettavista ilmiöistä”

JULKAISIJA

Siltavoudit ry

Vaajakatu 2, 33720 Tampere

Y-tunnus 0299607-5

PÄÄTOIMITTAJA

Arttu-Pekka Hautala

KIRJOITTAJAT

Jarno Väliaho

Valtteri Salo

Kalle Tikkanen

Miia Uunila

Janne Uusitalo

Sami Suhonen

Marko Kauppinen

Eija Valonen

Virva Junkkari

Petri Hyrkäs

Teemu Casagrande

Mikael Backlund

Mika Touvela

KUSTANNUS, PAINATUS

JA LASKUTUS

Printmix Oy

puh. 010 319 6380

https://www.printmix.fi/

TAITTO

Mika-Matti Trogen

ILMOITUSMYYNTI

Suomen Myyntimediat

https://www.suomenmyyntimediat.fi/

KANNEN KUVA

Konstaapeli Reini Kaninen on pitkäaikaisin nuorisopoliisi Loimaalla

Tässä lehdessä

31

SEKSUAALIRIKOSTUTKINTA NUOREN UHRIN NÄKÖKULMASTA

”Se kuulosti helpolta rahalta, kun se ehdotti, et mä saan rahaa, jos nähdään ja se saa kosketella mua.”

KATUPROJEKTI SISÄ-SUOMEN

POLIISILAITOKSELLA

Nuorisorikollisuus on valtakunnallinen ilmiö, joka on herättänyt huolta viime vuosina. Vuonna 2023 nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet. Nuorisorikollisuudessa pääpaino on pahoinpitelyrikoskissa, ryöstöissä, henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa sekä niiden yrityksissä. Nuorisorikollisuus on monimutkainen ilmiö, ja sen ehkäisemiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä ja tukea.

VERKON VAARAT

Teknologinen kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet monia asioita, ja digitaalisen ympäristön mahdollisuuksia ryhdytään oppimaan ja hyödyntämään yhä nuorempana. Internetin palvelut ovat muuttaneet ihmisten välistä viestintää, lisäksi itseään kiinnostavaa sisältöä on yhä helpompi ja nopeampi tavoittaa.

38

MOPOMIITIT LOUNAIS-SUOMESSA

Tapahtumaturvallisuus, yleisötilaisuusprosessi ja siihen liittyvät yleisötilaisuuspäätökset ovat osa poliisin ennalta estävää toimintaa. Näillä toimilla ohjataan ennakkoon tiedossa olevia tapahtumia ja yleisötilaisuuksia niin, että niiden järjestäminen olisi mahdollisimman turvallista ja tapahtumien negatiivinen vaikutus yleiseen järjestykseen sekä turvallisuuteen olisi mahdollisimman pieni.

TEKSTI:

Arttu-Pekka Hautala

Rikosylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | YAMK2023

Lapset ja Nuoret

Edellisessä POKU-lehdessä edellinen päätoimittaja pääkirjoituksessaan kertoi lehtemme tulevaisuuden olevan epävarma. Käsissäsi oleva nide on todiste siitä, että edellinen lehti ei jäänyt viimeiseksi ja perinteikäs julkaisu jatkuu. Tästä kiitos kaikille ilmoittajille, jotka mahdollistivat tämän lehden ilmestymisen! POKU-lehti ja siihen kirjoittaminen on osa poliisin päällystöopiskelijoiden perinnettä ja sen vaaliminen on osa meidän yhteisöllisyyttä, joka on meidän tulevien komisarioiden tärkeimpiä voimavaroja.

Tässä lehdessä teemana on meidän kaikkien, koko Suomen, tärkein voimavara eli lapset ja nuoret. Mediassa on valitettavasti viimeaikoina ollut esillä nuorten väkivaltarikosten raaistumista, katujengirikollisuutta ja traagisia tarinoita nuorista rikoksen uhreista. Nuorelta ryöstetään merkkivaateet toisen nuoren toimesta päältä, pahoinpitelyjä ja alistamista kuvataan sosiaaliseen mediaan ja sähkötupakkaa myydään alaikäisille Telegram-ryhmissä. Mediasta syntyy helposti värittynyt kuva todellisuudesta ja mahdollisesti huoli siitä mitä näille ilmiöille voidaan tehdä.

Jatkamalla lukemista pääset sukeltamaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien poliisien maailmaan sekä lukemaan heidän ajatuksia tämän päivän lapsia ja nuoria koskettavista ilmiöistä. Artikkeleissa pääsee ääneen ympäri Suomea lasten ja nuorten parissa työskentelevät poliisit niin ennalta estävästä toiminnasta, rikostutkinnasta, liikennepoliisista kuin moniammatillisista Ankkuri-tiimeistä. Myös Suomeen rantautuneeseen

”TÄSSÄ LEHDESSÄ TEEMANA ON MEIDÄN KAIKKIEN, KOKO SUOMEN, TÄRKEIN VOIMAVARA ELI LAPSET JA NUORET”

katujengi-ilmiöön keskittynyt ryhmä esittelee toimintaansa. Kaikki lehteen kirjoitetut artikkelit ovat Poliisiammattikorkeakoulussa opiskelevien YAMK2023-, YAMK2024- ja mYAMK2024 -kurssien käsialaa, kiitos kaikille kirjoittajille!

Seuraavan numeron teemassa pureudumme viranomaisyhteisyöhön hybridiuhkien torjunnassa ja varautumiseen.

Aiheen ajankohtaisuus lienee selvä Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainassa ja poliisin ollessa osa kokonaismaanpuolustusta vastaten yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta koko maassa ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä, oli kyse sitten informaatiovaikuttamisesta, välineellistetystä maahantulosta tai mistä tahansa vihamielisen tahon Suomeen kohdistamasta toiminnasta. Aurinkoista lukuhetkeä!

TEKSTI: Jarno Väliaho

Rikoskomisario | Oulun poliisilaitos | YAMK2024 | Siltavoudit ry puheenjohtaja

Puheenjohtajan tervehdys

Aain kunnian aloittaa maaliskuussa Poliisipäällystöopiskelijoiden yhdistyksen, Siltavoudit ry:n, puheenjohtajana. POKU-lehden päätoimittajan pyynnöstä kerron kevään lehtemme aluksi lukijoille Siltavoutien kuulumisia.

Yhdistyksen sääntöihin on kirjattu Siltavoutien yhdeksi tarkoitukseksi edistää poliisin päällystökoulutusta suorittavien opiskelijoiden ja oppilaitoksessa opiskelleiden henkilökuntaan kuuluvien sivistyksellisiä ja sosiaalisia pyrkimyksiä.

Päällystökoulutus uudistui merkittävästi vajaan 10 vuotta sitten, kun vanhamuotoinen poliisin päällystötutkinto päättyi, ja alkoi poliisin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tarina. Siltavoudit ry on ollut mukana jo vuodesta 1978, ja jatkaa tärkeää tehtäväänsä avustaa tulevia poliisipäällystön jäseniä taipaleensa alussa. Siltavoudeillakin koittaa ensiaskeleet uusilla urilla, kun olemme aloittaneet oman podcastin äänitykset! Podcastin julkaisuaikataulu ja -alusta ovat tätä kirjoitettaessa vielä auki, mutta odotukset ovat luonnollisesti korkealla.

Poliisin päällystöopinnot jakautuvat suurimmalla osalla opiskelijoista kahteen osaan, eli vanhan poliisin perustutkinnon päivittämiseen muuntokoulutuksessa AMK-tasoiseksi ja sen jälkeen suoritettavaan poliisi (YAMK) -tutkintoon. Muuntokoulutuksen suorittavat ne poliisit, joilla ei ole vielä aiempaa poliisi (AMK) -tutkintoa tai muuta korkeakoulututkintoa. Muuntokoulutus kestää vuoden ja YAMK

-opinnot kaksi vuotta harjoitteluineen. Toisen opiskeluvuoden alussa alkaa varsinainen YAMK -tutkinnon suorittaminen ja ”muuntajien” joukkoon liittyy tiukat pääsykokeet selvittäneet poliisi (AMK)- tai muun korkeakoulututkinnon aikaisemmin hankkineet opiskelijat. Näin meidänkin kohdallamme kävi, ja itse kahlattuani muuntovuoden läpi, sain toisen vuoden alussa lauman uusia kurssitovereita! Juuri kurssitoverit ja vertaistuki muodostavatkin erityisen tärkeän osan opiskelua. Yhdessä vaikeimpienkin tehtävien läpi kahlaaminen on helpompaa, kun välillä voi vaihtaa laduntekijää, ja aina voi luottaa siihen, että ketään ei jätetä yksin. Tukea melkeinpä mihin tahansa asiaan löytyy läheltä, aina jonkin tehtävän suorittamisesta vaikkapa muuttoapuun tai auton korjaukseen! Mielestäni tällä ajatuksella meidän täytyy suoriutua missä tahansa elämäntilanteessa, autamme niitä, jotka apua tarvitsevat, ja silloin varmasti tulemme myös itse apua saamaan. Ystävät ja toverit ovat tärkeitä, ja heidän kanssaan koemme ne kaikkein mieleenpainuvimmat asiat.

Opiskelun viedessä pääajan elämästä, on tärkeää kuitenkin muistaa omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Ajatusten harhaillessa kaiken sen välillä, miten kotijoukot pärjäävät ja miten opiskelut sujuvat, on tärkeää pyrkiä välillä tuulettamaan ajatuksia vaikkapa ulkoillen tai punttisalin avulla. Verkostoituminen tälläkin sektorilla on eduksi, sillä kukapa meistä ei tuntisi sitä ajatusta ja sitä hetkeä, kun mikään urheilu tai vastaava ei kiinnosta. Kaverin koputtaessa oveen tai laittaessa viestiä treenaamaan lähtemisestä, saa

yleensä kuitenkin ihmisen liikkeelle. Kun aivot ovat saaneet lepoa kaikesta, olo on parempi myös kokonaisvaltaisesti. Itse ainakin kumarran syvään kaikille niille kanssaopiskelijoilleni, jotka minua ovat perässään salille kiskoneet, vaikka ei ehkä ennen treeniä ole kiinnostanutkaan.

Kesän alkaessa pikkuhiljaa voittamaan talven, punttisali vaihtuu luonnossa liikkumiseen. Mennään kovalla tsempillä vielä viimeiset viikot ennen ansaittua kesälomaa, syksyllä ollaan taas täynnä virtaa!

TEKSTI:

Valtteri Salo

Vanhempi rikoskonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | mYAMK2024

"Jos mä olisin tajunnut tän pari vuotta sitten"

Nuorisorikollisuudesta on riittänyt keskustelua erityisesti katujengien ja viime aikaisten tapahtumien vuoksi. Kyseessä on tärkeä aihe ja sitä ei tulisi missään nimessä unohtaa julkisesta keskustelusta, mutta olisi tietysti toivottavaa, että asia olisi pinnalla ilman erityisen ikäviä tapahtumiakin. Halusin saada sosiaalitoimen näkökulmaa nuorisorikollisuuden nykytilaan ja sen parissa työskentelyyn itselleni vieraammalta toimialueelta. Päätin lähestyä asiassa Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevää sosiaaliohjaaja Marie Grönroosia ja tapasin hänet 4.4.2024 Porvoon poliisiasemalla. Hän on työskennellyt Porvoon poliisiasemalla nuorisorikollisuuden parissa jo noin seitsemän vuoden ajan. Marie on koulutukseltaan sosionomi ja hän on ennen nykyistä työtään työskennellyt 14 vuotta Rikosseuraamuslaitoksella. Marie työskenteli RISE:llä pääosin nuorten aikuisten kanssa ja siellä heidän puheissaan nousi toistuvasti esille se, että jotain olisi pitänyt tehdä jo vähän aikaisemmin. Osittain tällä ajatuksella Marie myös haki sosiaaliohjaajan paikkaa Porvoon poliisiasemalla, jotta hän pystyisi jotenkin vaikuttamaan ja puuttumaan nuorten tekemisiin jo vähän aikaisemmassa vaiheessa.

- Kun nuoret välillä sanoo, että jos mä olisin tajunnut tän pari vuotta sitten. Nyt yritetään vaikuttaa siihen "pari vuotta sitten", Marie toteaa.

Marien työpiste sijaitsee pääsääntöisesti Porvoon poliisiasemalla, mutta virallisesti hän toimii Itä-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksen alaisuudessa. Työ on osin myös liikkuvaa työtä, kuten esimerkiksi kouluilla käyntiä tai vaikka puhutuksia sosiaalitoimen tiloissa. Marien työ on päivystysluonteista työtä ja hän työskentelee pääasiassa virka-aikaan eikä iltavuoroja tai viikonloppuja tehdä kuin erityistapauksissa.

- Riippuu siis siitä, mitä nuoret ovat tehneet ja mistä jääneet kiinni, niin se vaikuttaa aina siihen, miltä se päivä näyttää, Marie sanoo.

Marien asiakaskuntaan kuuluu pääasiassa alle 21-vuotiaita, joiden epäillään syyllistyneen joko rikolliseen tekoon tai rikokseen. Tähän kuuluu myös näiden nuorten perheiden kanssa työskentelyä. Marie on mukana poliisin tekemissä puhutuksissa ja kuulusteluissa. Lisäksi Marie on nuoren mukana mahdollisissa oikeudenkäynneissä lausumassa sosiaalitoimen näkemyksestä. Pienellä poliisilaitoksella Marie hoitaa myös muita poliisin kohtaamia akuutteja tilanteita, missä sosiaalitoimen keinoja voisi tarvita. Toimipaikka poliisilaitoksella sujuvoittaa sekä poliisin että sosiaalitoimen työtä, kun poliisi pystyy heti konsultoimaan Marieta sosiaalitoimen asioihin liittyen.

Samalla Marie saa jo hyvin aikaisessa vaiheessa tiedon tällaisista asioista ja pystyy tarvittaessa ryhtymään välittömiin toimiin tai välittämään tietoa heti eteenpäin. Marie on kokenut yhteistyön hyvin luontevaksi. Muut kuin nuorten asiat Marie kuitenkin ohjaa pääsääntöisesti eteenpäin muiden hoidettavaksi. Porvoon poliisin sekä Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen toimialueeseen kuuluu yhteensä seitsemän kuntaa; Porvoo, Loviisa, Sipoo, Askola, Lapinjärvi, Pukkila ja Myrskylä.

- Hyvinvointialueiden tultua Pukkila ja Myrskylä tulivat myös osaksi minunkin toimialuettani. Se on osaltaan helpottanut asioita, kun nyt minulla on täällä sama vastuualue, kuin poliisilla. Aikaisemmin nuo kaksi aluetta olivat haastavia, kun ne kuuluivat toiseen alueeseen, Marie kertoo.

Marie toimii osana poliisin ankkuritoimintaa ja työskentelee aktiivisesti yhdessä poliisin ennalta estävän toiminnan, nuorisotoimen sekä koulujen edustajien kanssa. Alueen koulujen kanssa kynnys on pyritty laskemaan mahdollisimman alas, jotta kouluista oltaisiin suoraan Marieen yhteydessä, jos jokin asia mietityttää ja tämä on todettu hyvin toimivaksi. Lisäksi Marie tekee paljon yhteistyötä mielenterveysja päihdepuolen työntekijöiden kanssa. Marien mukaan yhteistyö eri toimijoiden välillä toimii alueella todella hyvin.

- Ollaan ihan todettu, että sillä saadaan parhaat tulokset nuoren kannalta, kun tehdään sitä työtä yhdessä. Saadaan kaikilta toimijoilta se, mitä heillä on tarjota

sille nuorelle ja perheelle tietysti. Marien mukaan muutos nuorisorikollisuuden saralla on ollut todella iso hänen

RISE:llä viettämiinsä vuosiin verrattuna. Marie kertoo tavallisimman rikoksen olleen silloin autovarkaus, mutta nyt nuorten rikosten voi jonkin verran sanoa raaistuneen ja muuttuneen vakavammiksi. Marie sanoo huomanneensa kuluneen seitsemän vuoden aikana sen, että vaikka

”PAHOINPITELYITÄ ON NUORTEN KESKUUDESSA PALJON JA TÄHÄN

LIITTYY USEIN TILANTEIDEN KUVAAMINEN”

rikoksentekijöiden kokonaismäärän voi sanoa laskeneen, niin sille pienemmälle osalle kertyy enemmän ja yhä vakavampia rikoksia. Vakavia rikoksia tekevien nuorten määrää Marie kuvaa kuitenkin alueella melko pieneksi. Marien arvion mukaan alueen nuorten rikollisuudessa toistuu tällä hetkellä usein erilaiset uhkailut esimerkiksi siten, että uhkailemalla yritetään saada toiselta jotakin. Lisäksi pahoinpitelyitä on nuorten keskuudessa paljon ja tähän liittyy usein tilanteiden kuvaaminen, videoiden eteenpäin levittäminen ja uhrin nöyryyttäminen. Päihteet ja päihteidenkäyttö kulkevat usein käsikädessä rikosten kanssa.

- Päihteidenkäyttöön liittyen näitä rikoksia tulee myös tällaisten sovittujen kauppatilanteiden yhteydessä. Niistä on usein vähän vaikea ilmoittaa, kun joutuu myöntämään itse tehneensä jotain. Niitä

on hankalampi selvittää, kun nuori ei oikein voi kertoa, että minkä takia hän on ollut siellä ja sitten tulee joku keksitty selitys, mikä ei ole aina kauhean looginen. Jotta päästäisiin siihen, että mitä tässä on nyt oikeasti tapahtunut, niin on aika hankalaa.

Marie kertoo, että jossain vaiheessa ennen koronaa rikoksia tuli ikään kuin piikkeinä koulujen loma-aikojen mukaan. Koulujen alkamisen aikaan, joululoman jälkeen ja taas keväällä auringon alkaessa paistaa ja koulumotivaation ollessa loppu, niin oli tyypillisesti piikki tilastoissa. Koronarajoitusten jälkeen oli Marien kuvauksen mukaan poikkeuksellinen ajanjakso.

- Se oli koronarajoitusten jälkeinen syksy, kun oli ollut nämä karanteenit ja muut, niin silloin nuorilla oli vähän niin kuin semmoinen maailmanlopun meininki.

Kun ei saatu olla kavereiden kanssa eikä tehdä oikein mitään tai mennä mihinkään, niin se oli heille niin lopullista. Aikuiset sen sijaan pystyivät miettimään, että tämä on nyt tätä. Sitten kun nuoret pääsivät silloin syksyllä kouluun, niin kaikki hölmöilyt piti tehdä heti. Kaikki se hölmöily mikä ennen jakautui sen kouluvuoden ajalle, niin piti tehdä sen

”KUN NUORET KERÄÄNTYVÄT

PORUKOIHIN JA LIIKKUVAT PORUKOISSA, NIIN SE KUULUU ASIAAN”

parin ensimmäisen kuukauden aikana. Se oli varsinaista hullunmyllyä, mutta se on onneksi kyllä vähän tasaantunut siitä.

Katujengeistä puhutaan tällä hetkellä paljon, mutta Marien arvion mukaan heidän toimialueellaan ei vielä ole varsinaisia katujengejä.

- Tässä mennään nyt tosi paljon sillä, kun siitä on niin paljon puhuttu, niin on alettu ajatella myös meidän alueella olevan katujengejä ja että meillä on joku nuorisorikollisjengi siellä ja täällä. Minä vähän toppuuttelen tällaista puhetta.

Kun nuoret kerääntyvät porukoihin ja liikkuvat porukoissa, niin se kuuluu asiaan. Nuorten kuuluu tehdä näin. Se ei tarkoita, että se olisi rikollisjengi. Vaikka siinä porukassa joku hölmöilisi

ja tekisikin jotain rikoksia, niin se ei silti tarkoita, että meillä olisi rikollisjengistä kyse. Siinä pitää minun mielestäni olla hieman varovainen. Mielestäni meidän alueella ei vielä tarvitse puhua mistään rikollisjengeistä. Tosin varmaan tullaan perässä pääkaupunkiseudun kanssa, mutta toistaiseksi en sanoisi näin. Onhan meillä porukoita, jotka tekevät yhdessä juttuja, mutta en lähtisi niitä vielä sanomaan sillä tavalla jengeiksi. Ja kun tosi paljon puhutaan näistä "roadmaneista", niin siihen ihmiset osaavat reagoida, mutta sitten siinäkin pitää muistaa, ettei tietty pukeutumistapa tarkoita sitä, että heti nämä ovat rikollisia. Pitää ensin katsoa, mitä ne tekevät.

Osittain katujengeihinkin liittyen kysyin, että onko Marie osallistunut itse kansainväliseen yhteistyöhön nuorisorikollisuutta koskien. Marien mukaan hän ei enää nykyisessä työssä ole ollut tällaisessa mukana, mutta mielenkiintoa tähän kyllä olisi.

Puhuttaessa rikoksia tekevien nuorten ongelmista Marie toteaa, että vakavimpia rikoksia tekevät nuoret ovat usein varsin moniongelmaisia. Marien mukaan siellä on usein taustalla jo monta asiaa, mihin

pitäisi puuttua ja tässä yhteydessä hän korostaa eri toimijoiden yhteistyön tärkeyttä ja sen myötä monipuolisia tukimuotoja, joita nuorelle pystytään tarjoamaan. Taustalla voi olla perheolosuhteista johtuvia syitä kuten se, että nuori ei saa kotona riittävästi huomiota ja sitä sitten haetaan rikoksia tekemällä tai sitten kotona ei osata asettaa sopivia rajoja nuorelle. Muun muassa tällaisissa asioissa Marie työskentelee myös vanhempien kanssa, jotta saadaan sopivat pelisäännöt nuorten kanssa toimimiseen. Marie korostaa myös sitä, että liian tiukatkin rajat voivat saada nuoren reagoimaan ei-toivotulla tavalla. Marie kuitenkin toteaa, ettei se ole nykyään niin mustavalkoista, että ongelmat juontaisivat juurensa aina kotiin.

- Minun mielestä sekin on aika vanhanaikainen tapa ajatella, että aina siellä perheessä on joku pielessä ja että ne ongelmat tulee kotoa. Se ei ehkä näihin nuoriin enää samalla tavalla päde, vaikka ennen pystyi enemmänkin ajattelemaan näin. Näillä nuorilla on se kaveripiiri ja miten siellä käyttäydytään, niin sillä on niin suuri vaikutus. Hyvin voi olla, että kotona on kaikki ok, mutta sitten kaveripiirissä on lähdetty koko porukalla väärille raiteille. Ne ovat niin tärkeitä ne kaverit ja niiden miellyttäminen, että sen vuoksi kimpassa tehdään asioita. Paras olisi aina saada koko porukka lopettamaan ympärillä.

Ongelmista nousee esiin myös neuropsykiatriset haasteet (nepsy). Marien mukaan osalla on taustalla diagnooseja, jotka vaikeuttavat nuoren oman käyttäytymisen hallitsemista.

- Se (diagnoosi) vaikuttaa myös siihen, että ei ymmärretä sitä mitä tekee, minkä takia syy-seuraus -ajattelu kärsii tästä. Kuuluu osin tietysti nuoruuteenkin, ettei aina osata ajatella sitä, että jos minä teen näin, niin sitten voi tapahtua näin. Mutta sitten, jos siellä on lisäksi joku diagnoosi takana, niin se vaikeuttaa tätä edelleen. Sen taakse ei voi kuitenkaan mennä, että tekee rikoksia, koska on joku diagnoosi. Sitä pitää vaan opetella hallitsemaan.

Nuorisorikollisuuteen puuttumisessa Marie korostaa mahdollisimman aikaista puuttumista ja ennalta estävää työtä. Marien mukaan pienimmätkin asiat ja hankaluudet tulisi selvittää heti, kun jotain tapahtuu tai havaitaan. Marie painottaa sitä, ettei sen selvittäminen ole aina niinkään tärkeää, mikä rangaistus kenellekin kuuluu ja kuka on syyllinen, vaan pikemminkin se, että asiat käydään läpi, tilanteet selvitetään ja sovitaan.

Tässä yhteydessä Marie nostaa esille nuorille usein suosittelemansa sovittelun, missä asia nimenomaan käydään yhdessä läpi ja sovitaan. Ainahan se ei tietysti näin mene, mutta pääsääntöisesti sovittelu on Marien mukaan ollut toimiva menetelmä. Jo pienimpienkin asioiden käsittely silloin, kun ne ovat tapahtuneet, niin opettaa samalla nuorille asioiden selvittämistä ja sopimista.

- Ensikädessä nuoria ei kiinnosta eivätkä he halua asioita selvittää. Kun sille antaa vähän aikaa, niin kyllä he lähtevät niitä asioita aika hyvin selvittämään. Lopulta he ovat useimmiten valmiita kantamaan sen vastuunsa ja ottamaan myös toisten kannan huomioon, kunhan saavat vähän aikuisilta apua siihen. Mutta nuoret tarvitsevat siihen apua, koska heillä ei välttämättä ole itsellään vielä niitä taitoja. Siinä tulee nämä meidän tekemiset aika tärkeään rooliin.

Alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrät ovat Marien arvion mukaan lisääntyneet. Marien mukaan osalla alle 15-vuotiaistakin esiintyy jo vakavampia juttuja ja näihin tietysti yritetään puuttua tosi paljon. Näissä tapauksissa sosiaalitoimen keinot ovat keskiössä rikosvastuuikärajan alittuessa.

- Enkä sano, että rangaistukset olisivat aina se ratkaisukaan, mutta kyllä nämä nuoret jonkun verran kokee sitä, että "ei mulle kuitenkaan mitään voi käydä, kun en voi saada tästä mitään, ku oon alle 15".

Tai sitten laitetaan kaveri tekemään sen takia, että kaveri on alle 15, Marie sanoo.

”POLIISIN ANKKURITOIMINTA SEKÄ ENNALTA

ESTÄVÄ TYÖ OVAT LEVINNEET YMPÄRI SUOMEN”

Yllätyksenä monelle kuitenkin Marien mukaan tulee sosiaalitoimen erilaiset seuraamukset ja että ne voivat käytännössä koskettaa koko perhettä. Rikosvastuuikärajasta keskusteltaessa Marie toteaa asian olevan hankala, koska siinä tulee miettiä asiaa monelta kantilta.

- Parempi olla ihan mitään ikää sanomatta, mutta kyllä sitä voisi ehkä parilla vuodella laskea. Ikärajan laskeminen teettää kuitenkin ihan eri tavalla jo muita asioita, että ei se ole mikään ihan yksinkertainen kysymys. Kun seuraa näiden nuorten käyttäytymistä ja tekemisiä, niin se 15 voi olla aika korkeakin ikäraja.

Marie sanoo, että hänen mielestään nyt ollaan monella tapaa oikealla raiteella ennalta estävän työn ja moniammatillisen yhteistyön korostamisen myötä. Poliisin ankkuritoiminta sekä ennalta estävä työ ovat levinneet ympäri Suomen. Marie kuitenkin nostaa sen esille, että vanhamuotoiselle koulupoliisitoiminnalle olisi paljolti tilausta ja Marie toivoisi poliisilta myös enemmän aikaa nuorten pariin jalkautumiselle. Marie toivoisi myös, että nuorten kanssa puhuttaisiin enemmän ja heille tiedotettaisiin erilaisista asioista mieluummin ennalta estävästi eikä vasta siinä vaiheessa, kun jotain on jo tapahtunut. Tietysti puheeksi nousee ikuisuuskysymys eli resurssit; jos resurssia olisi paljon enemmän, niin tätä työtä pystyttäisi vielä paremmin tekemään. Marie toteaa kuitenkin, että nykyisellä resurssilla tehdään jo paljon hyvää työtä asian eteen.

TEKSTI:

Kalle Tikkanen

Komisario | Oulun poliisilaitos | YAMK2023

Nuorisorikosryhmän kuulumisia Oulusta

Oulun poliisilaitoksessa toimii nuorisorikosryhmä, joka keskittyy alle 18-vuotiaiden tekemien rikosten tutkintaan. Kävimme haastattelemassa ryhmänjohtaja Irmeli Korhosta nuorisorikosryhmän tämän hetkisistä kuulumisista.

Hei Irmeli!

Kerrotko hieman taustaa itsestäsi ja työhistoriastasi?

Peruskoulun jälkeen kävin lukion, jonka jälkeen kouluttauduin lastenhoitajaksi ja valmistuin sieltä 1985. Tuon jälkeen tein niitä töitä, jonka jälkeen aloitin poliisikoulun 1991 ja valmistuin sieltä 1992. Poliisiksi valmistumisen jälkeen tieni vei kuitenkin takaisin lastenhoitajaksi, koska poliisin töitä ei ollut tuolloin valmistumisen jälkeen Oulussa tarjolla. Vuonna 1993 Oulun poliisilaitoksella kesätöissä, jonka jälkeen vielä palasin päiväkotiin, kunnes vuonna 1995 palasin poliisintöihin ja vakituiseen virkaan. Tuon jälkeen olen suorittanut silloisen alipäällystötutkinnon, josta valmistuin 2004.

Mikä on nuorisorikosryhmän historia?

Vuonna 1998 perustettiin Oulussa Kaijonharjun lähipoliisiryhmä, johon hyppäsin mukaan. Tuolle ryhmälle kuului kaikki ns. lähipoliisitoiminta ja siinä tehtiin todella tiiviisti yhteistyötä alueen eri toimijoiden, kuten sosiaalityöntekijöiden ja koulujen kanssa. Vuonna 2002 Oulun poliisilaitoksessakin päätettiin perustaa

ns. toisessa aallossa nuorisorikosryhmä, joka käytännössä vastuutettiin tuolle meidän ryhmällemme, eli tuolloin meistä tuli sitten nuorisorikosryhmä.

1 2 3 4 5

Kauanko olet työskennellyt nykyisessä tehtävässäsi?

Mitä nykyinen työtehtäväsi pitää sisällään?

Olen työskennellyt ryhmässä siis käytännössä alusta asti, mutta nykyisessä roolissani ryhmänjohtajana vuoden 2008 alusta saakka. Toimin ryhmämme tutkimissa jutuissa alipäällystötasoisena tutkinnanjohtajana ja työaikana koostuu eniten siitä tutkinnanjohtajana toimimisesta. Juttumäärämme ovat nykyään kuitenkin niin älyttömät, että en ehdi sen lisäksi itse hoitaa enää juuri muita kuin hyvin simppeleitä, puhelimella hoidettavia asioita, noihin tutkimiimme juttuihin liittyen. Vastaan lisäksi myös Nurri-hankkeen sekä Ankkuri-toiminnan koordinoinnista Oulun poliisilaitoksessa.

Mitä ja keiden tekemiä rikoksia nuorisorikostaryhmä käytännössä tutkii?

Tutkimme kaikki rikokset, poislukien seksuaalirikokset ja normaalit liikennerikokset ja henkirikokset, joissa rikoksesta epäilty on alle 18-vuotias ja tarvitaan yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Myös henkirikosten yritykset ovat viime vuosina kuuluneet meidän tutkintavastuullemme.

Mikä on ryhmän koko? Onko se muuttunut viime vuosina? Kuka toimii pov-tutkinnanjohtajana?

Ryhmän koko on muuttunut hyvään suuntaan viime aikoina, koska Poliisihallitus antoi viime vuoden joulukuussa "korvamerkittyä" lisämäärärahaa poliisilaitoksille nimenomaan nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen, torjumiseen ja tutkintaan. Tämän lisämäärärahan turvin Oulun poliisilaitos pystyi perustamaan kaksi uutta virkaa, joista toinen sijoitettiin Ankkuri-toimintaan ja toinen tuli meidän ryhmäämme. Tällä hetkellä meitäkin kuitenkin vaivaavat samat rekrytointiongelmat kuin montaa muutakin tutkintaryhmää, eli hakijoita ei vain ole. Ryhmässämme on tällä hetkellä kuusi tutkijaa ja mikäli olisimme saaneet palkattua meillä avoinna

olleeseen sijaisuuteen vielä tekijän, olisi tutkijoita seitsemän plus minä ja ryhmän varajohtaja. Lisäksi olen esimies Oulun poliisilaitoksessa toimiville neljälle Ankkuri-poliisille.

POV-tutkinnanjohtajana, eli pidättämiseen oikeutettuna virkamiehenä ja pakkokeinoista vastaavana tutkinnanjohtajana, meillä toimii Oulun tutkintayksikön päällikkö rikosylikomisario Janne Koskela. Järjestely on ollut käytännössä tällainen aina, eli tutkinta pyörii muuten meidän alipäällystötasoisten tutkinnanjohtajien kautta.

Oulu on ollut viime vuosina useita kertoja otsikoissa nuorten tekemien väkivaltarikosten vuoksi. Mikä on totuus otsikoiden takana, onko nuorten tekemä rikollisuus lisääntynyt vai onko media vain aktiivisempi aiheen tiimoilta?

Juttumäärät ovat viime vuosina kasvaneet lasten- ja nuorten kohdalla huomattavasti. Minulla oli ennen sellainen tavoite, että jokainen alle 15-vuotiaskin väkivaltarikoksen tehnyt nuori otettiin aina poliisin puhutettaviksi, koska tuolla saavutetaan paras vaikuttavuus. Juttumäärien kasvun myötä tästä on kuitenkin jouduttu luopumaan, joten olen joutunut muuttamaan toimintatapaa siten, että osa jutuista menee meiltä poliisista suoraan sovitteluun sovittelutoimiston hoidettavaksi. Näissäkin tapauksissa olen tietenkin yhteydessä lapsen vanhempiin ja kerron jutun sovitteluun lähettämisestä, mutta tuo lapsen ja hänen huoltajiensa kasvokkain tapaaminen jää pois. Mikäli näille jutuille katsotaan tarpeelliseksi tuo lapsen ja huoltajien tapaaminen kasvotusten poliisin kanssa, käyvät ne ensin poliisissa läpi Ankkuri-prosessin, jonka jälkeen ne siirretään sovitteluun. Noihin sovitteluistuntoihin poliisi ei osallistu. Tästä Ankkurista sovitteluun menettelystä on saatu positiivisia kokemuksia ja erityisesti sovittelutoimisto on kehunut prosessin toimivuutta.

Nousu on ollut hurjaa ja myös meidän ryhmämme vastuulle kuuluvissa jutuis-

sa. Valtakunnallisesti alle 15-vuotiaiden rikosepäiltyjen määrä on kasvanut 35% verrattuna vuoteen 2022 ja tässä tilastossa Oulu tulee kaupungeista valitettavasti heti toisena Lahden jälkeen. Oulussa tuota kasvua on tapahtunut 56%:ia. Muutoinkin kasvu on ollut Oulussa tasaista, ei sellaista piikkimäistä, ryhmämme tutkimien rikosten osalta. Tästä selvänä poikkeuksena nousevat nuo ryöstörikokset, joita vuonna 2022 kirjattiin tapahtuneeksi 20 ja vuonna 2023 48 kappaletta, eli kasvu on ollut hurjaa. Myös pahoinpitelyrikosten osalta kasvu on ollut tasaista vaikkakaan ei hurjaa. Huolestuttavinta on se, että alle 18-vuotiaiden tekemissä rikoksissa "trendi" on selvästi muuttunut: Siinä missä ennen niin sanottu top3 olivat näpistykset/ varkaudet, pahoinpitelyt ja vahingonteot olivat ne viime vuonna pahoinpitelyt, näpistykset/varkaudet ja kolmantena huumausaineisiin liittyvät rikokset.

Onko näiden lisääntyneiden ilmoitusten määrän takana jotakin selittävää seikkaa, jonka vuoksi niitä tulee enemmän poliisin tietoon,

vai onko kyse puhtaasti siitä, että nuoret tekevät enemmän rikoksia? Onko esimerkiksi lastensuojelun toiminta tai lainsäädännön muutokset vaikuttaneet mahdollisesti tähän ilmoitusten määrään?

Tätä on paljon mietitty ja tästä on puhuttu. Yksi vaikuttava tekijä on varmastikin lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus poliisille, jonka johdosta esimerkiksi koulut tekevät nykyisin automaattisesti ilmoituksen poliisille, jos puhutaan lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä tai törkeästä pahoinpitelystä. Tämä ei yksinään kuitenkaan selitä tuota koko kasvua.

Toinen vaikuttava tekijä on varmasti myös se, että nykyään ihmiset ilmoittavat herkemmin myös lasten välisistä asioista poliisille, kun aiemmin niitä selvitettiin ehkä enemmän vanhempien toimesta keskenään. Lisäksi tähän kasvuun vaikuttaa sekin, että nykyään nuoret ovat hyvin äkkipikaisia ja esimerkiksi koulussa

tapahtuneet pahoinpitelyt ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Nuorilla esiintyy sellaista impulsiivisuutta ja heistä yhä useammalla on neuropsykologisia oireita tai tämän tyylisiä ongelmia, jotka näkyvät rajattomana käytöksenä ja rikoksilla oireilulla. Asiaa ei paranna yhtään se, että esimerkiksi ADHD-diagnoosin tutkimuksiin pääsy kestää Oulunkin alueella tällä hetkellä vähintään yhdeksän kuukautta.

Onko näiden kasvavien juttumäärien myötä ollut nähtävissä sellaista, että juttuja kasaantuu entistä enemmän tietyille henkilöille vai onko rikoksesta epäiltyjen määrä kasvanut juttumäärän kasvuun verrattavassa suhteessa?

aloittanutta, myös tutkinnanjohtajana toimivaa, ryhmän varajohtajaa juttuja olisi varmaankin tällä hetkellä avoimena yli 800. Ryhmäämme on tosiaan lisätty väkeä, mutta meillä on ollut myös rekrytointihaasteita, kuten aiemmin kerroin.

”ITSEÄNIKIN

HIEMAN YLLÄTTI SE, ETTÄ RIKOKSIA TAPAHTUU ENITEN ILTA-AIKAAN

18-19 VÄLILLÄ”

Tekijöiden määrä on valitettavasti lisääntynyt myös, mutta pitää muistaa, että suurin osahan nuorista on kunnollisia. Kuilu kuitenkin kasvaa jatkuvasti näiden kunnollisten nuorten ja näiden oireilevien nuorten välillä oireilevien oireillessa paljon ja monenlaisilla oireilla. Oireileville kasaantuvat erilaiset diagnoosit, kuten ADHD, heillä on päihderiippuvuuksia ja heille kertyy entistä enemmän myös rikosepäilyjä. Tämän myötä lastensuojelulaitokset kaipaavat kipeästi suljettuja osastoja, joissa näitä nuoria pystytään käsittelemään.

8 9

Kuinka paljon tuota nousua on tapahtunut ryhmällä tutkittavana olevien rikosten lukumäärässä viime vuosina? Miten tämä nousu on näkynyt ryhmän arjessa? Onko resursseja lisätty ja onko rekrytoinnissa ollut haasteita? Tutkijoiden pysyvyys?

Ryhmässä on tällä hetkellä tutkittavana yli 440 juttua ja parhaimmillaan se on ollut alle 200. Vuosikausia niitä oli noin 300, eli nyt ollaan sellainen 100-150 juttua yli siitä määrästä, jota ehkä aiempien vuosien perusteella alkoi pitää jonkinlaisena normaalina. Ilman tuota ryhmässä

Ryhmässämme henkilöstön vaihtuvuus on melko suurta. Tämä johtuu siitä, että ryhmäämme tulee monesti melko vastavalmistuneita poliiseja, jotka usein haluavat kuitenkin kentälle, eli partioimaan, joten he lähtevät tavallisesti sinne, kunhan paikka aukeaa. Ryhmäämme hakeutumisessa on ehkä myös jonkinlainen kynnys, että kokeneemmat poliisit eivät hae meille. Tällainen kynnys voi uskoakseni liittyä esimerkiksi siihen, että kuulusteluissamme läsnä ovat tavallisesti lapsen lisäksi hänen huoltajansa, sosiaalityöntekijä sekä lapsen avustaja, kun taas monissa muissa tehtävissä kuultavan kanssa ollaan usein kahden.

10

Miten muutoin täällä Oulussa on reagoitu tähän nuorisorikollisuuden kasvuun?

Viime vuosina ryhmällämme on ollut esimerkiksi tutkintavankeja, joka on nuorten kohdalla erityisen kova pakkokeino. Myös muita pakkokeinoja käytetään ahkerasti esim. takavarikkojen ja laite-etsintöjen osalta. Lisäksi sosiaalitoimen kanssa tehdään todella tiivistä yhteistyötä ja Ankkuri-tiimi tekee tiiviisti yhteistyötä siihen kuuluvien tahojen kesken. Ryhmämme tekee tiivistä yhteistyötä myös koulupoliisien kanssa, vaikka he eivät hallinnollisesti ryhmämme alaisuuteen kuulukaan. Yhteydenpito kaikkien toimijoiden kesken on tiivistä, jotta vältytään päällekkäisen työn teolta. Tiedottamista on myös lisätty, mutta sitä voisi olla vielä enemmänkin. Tiedottaminen on kuitenkin nuorten kohdalla haastavampaa, kuin täysi-ikäisten kohdalla.

Jos vielä palataan ryöstö- ja väkivaltarikosten pariin, niin yhdistääkö näitä juttuja jotkin tietyt piirteet viimeisen vuoden-kahden

11

aikana, kuten nöyryytys ja kuvaaminen, tai tietyt tapahtuma-alueet tai tapahtuma-ajankohdat?

Nöyryyttäminen ja kuvaaminen liittyvät hyvinkin vahvasti. Takavuosina meillä ei ole ollut esimerkiksi tutkittavana juttuja pakottaminen-nimikkeellä, mutta nyt on. Niihin ei aina liity välttämättä ryöstö, mutta niissä voidaan mennä porukalla yhden ympärille rinkiin ja siinä yhteydessä saatetaan pakottaa pyytämään anteeksi tapahtumattomia tai keksittyjä tekoja tai esimerkiksi läimiä toista ja joku sen sitten kuvaa. Muutoin sellainen yhdistävä piirre nykyisissä nuorissa on se, että he ovat kuulusteluissa sillä asenteella, että kaveria ei vasikoida. Myös rikollisen elämäntyylin, ns. roadman kulttuurin ihannointi, on lisääntynyt. Ryöstöissä ei myöskään aina käytetä väkivaltaa, mutta sillä voidaan uhata tai kohteen annetaan esimerkiksi ymmärtää, että tekijällä on puukko taskussa.

Tapahtumapaikoista Oulussa voi todeta, että enin osa niistä tapahtuu keskustan alueella, mutta myös asuinalueilla ympäri Oulua. Lisäksi itseänikin hieman yllätti se, että rikoksia tapahtuu eniten ilta-aikaan 18-19 välillä, jolloin on paljon myös muita ihmisiä liikkeellä. Mitä tulee nuorten tekemien ryöstöjen anastettuun omaisuuteen, niin ryöstöissä mielenkiinnon kohteina on nykyään myös paljon erilaiset merkkivaatteet. Tämä on sinällään hieman naurettavaakin, että nuoret käyttävät paljon ulkomailta hankittuja väärennettyjä vöitä, olkalaukkuja ynnä muuta, jotka sitten päätyvät ryöstösaaliiksi näille tekijöille. Vaatteiden lisäksi sähkötupakat, eli vapet, ovat ryöstäjien mielenkiinnon kohteena. Näihin sähkötupakkoihin liittyy ryöstöjen lisäksi myös velanperintää, pahoinpitelyä ja uhkailua.

Miltä tilanne näyttää Oulussa tällä hetkellä; Onko tilanne rauhoittunut ja jokin toinen ilmiö nostanut päätään?

Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä ryöstörikosten kannalta. Ryhmällämme on tälläkin hetkellä avoimena useita nuorten tekemien ryöstörikosten tutkintoja, mutta tälle vuodelle on kirjattu ainoastaan kaksi uutta tutkintaa, joista toinen on tapahtunut viime vuoden lopulla ja toinen tämän vuoden puolella. Näissä nuorten rikoksissa käy kuitenkin hyvin usein niin, että alkuvuosi on hiljaista aikaa ja tahti kiihtyy kohti kevättä ja kesää mennessä.

Mikä viime aikojen tapauksissa on jäänyt mieleen positiivisessa ja negatiivisessa mielessä?

Juttujen määrän vuoksi en enää muista juttuja niin tarkasti läpi, kuin aiemmin. Positiivisessa mielessä on jäänyt mieleen ehkä se, että vaikka meillä on asiakkaana vakavastikin oireilevia nuoria, niin osa heistäkin lopettavat rikosten tekemisen täysi-ikäiseksi tullessaan. Lisäksi positiivisena mieleen jäävät tietenkin myös ne tapaukset, joissa nuoren rikoskierre saadaan katkaistua jo alussa tehokkaalla puuttumisella. Negatiivisessa mielessä mieleen jäävät nämä raaimmat nöyryyttämistä, alistamista ja väkivaltaa

”TEIDÄN

EI TARVITSE

OLLA LASTENNE PARHAITA KAVEREITA, VAAN ASETTAA HEILLE RAJAT JA TARJOTA TURVALLINEN KASVUYMPÄRISTÖ”

sisältävät tapaukset, joiden kohdalla miettii, että eikö mikään tunnu miltään näistä nuorista.

Mitä toiveita tulevaisuudelle ja millaisia terveisiä vanhemmille, kollegoille, lainsäätäjille ja yhteistyötahoille?

Toiveena on tietenkin saada edelleen lisää resursseja, jotta saadaan tehostettua rikosprosessia ja sitä myöten lisää vaikuttavuutta nuoriin. Toivon myös lisää työkaluja poliisille alle 15-vuotiaiden nuorten tekemien vakavien rikosten tutkintaan erityisesti pakkokeinojen käytön osalta. Myös 15-18-vuotiaiden epäiltyjen suhteen kaipaisin poliisille enemmän työkaluja. Lisäksi muille toimijoille kaipaisin mahdollisuutta tiukempiin otteisiin alaikäisten rikoskierteen katkaisemiseksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi lastensuojelulain kiireellistä uudistamista ja "hatka"nuorten kiinniotto-oikeuden laajentamista poliisilta muillekin viranomaisille. Lastensuojelun resursseja tulee myös lisätä, jotta kaikki lapset pääsevät tarvittaessa lastensuojelulain mukaiseen asiakkuuteen.

Vanhemmille sanoisin, että teillä huoltajina on ensisijainen huolehtimisvelvollisuus lapsistanne siihen asti, että he ovat 18-vuotiaita. Teidän ei tarvitse olla lastenne parhaita kavereita, vaan asettaa heille rajat ja tarjota turvallinen kasvuympäristö, jossa lapsi ja nuori oppii kestämään erilaisia ärsytyksiä.

Kollegoille haluan toivottaa jaksamista ja varsinkin tätä työtä tekeville uskoa siihen, että kyllä sieltä joukosta aina joitakin saadaan myös pelastettua kaidalle polulle. 13

TEKSTI:

Miia Uunila

Huoltajan palvelus nuorelle - vai sittenkin karhunpalvelus

Nuoren kohtaaminen

Moniammatillisena Ankkuritiiminä olemme valmiina vastaanottamaan nuoren asiakkaamme. Olemme sosiaaliohjaaja-työparini kanssa valmistautuneet tapaamiseen perehtymällä tapahtuneesta laadittuun rikosilmoitukseen ja lastensuojeluilmoitukseen. Olemme myös jo puhelimitse ottaneet ensikontaktin nuoren huoltajiin kutsuessamme heidät tapaamiseen. Puhelinkeskusteluissa olemme lyhyesti tuoneet ilmi, mistä on kysymys ja miksi haluamme nuorta tavata. Käytyjen puhelinkeskustelujen perusteella sekä minun, että sosiaaliohjaajan mieleen on hiipinyt ajatus, että huoltajista toinen hieman vähättelee nuoren epäiltyä tekoa syyttämällä ensisijaisesti tappelun toista osapuolta ja kyseenalaistamalla koko tapaamisen tarpeellisuuden.

Poliisiaseman aulassa meitä on vastassa kaksi asiallisen oloista aikuista sekä lapsenkasvoinen, kynsiään pureskeleva teini huppu syvällä päässään. Tervehdimme kolmikkoa ja nuorelta saamme vastaukseksi mulkaisun ja pienen ynähdyksen. Nuorta jännittää, jännittää niin paljon, että olemus vaikuttaa näennäisesti ennemminkin ylimieliseltä ja välinpitämättömältä. Kokemuksesta kuitenkin aavistamme, että päällimmäinen tunne ensikertalaiselle poliisiasemalla on kuitenkin jännitys.

Pyydämme kolmikon mukaamme ja jo matkalla kohti kuulusteluhuonetta toinen vanhemmista alkaa kertoa miten tapaamiseemme johtaneen tilanteen tapahtumat ovat edenneet. Ehdotan,

että keskustellaan asiasta rauhassa ihan hetken päästä. Päästyämme kuulusteluhuoneeseen, huoltaja alkaa jälleen välittömästi kertoa omaa näkemystänsä asioiden kulusta, nuoren edelleen pureskellessa kynsiään ja pälyillessä hupun alta ympärilleen. Keskeytän hänet ja kerron, että käymme ensiksi hieman läpi tapaamiseen liittyviä muodollisuuksia ja sen jälkeen palaamme asiaan siten, että puheenvuoro on nuorella itsellään.

Aloitamme esittelemällä itsemme, roolimme ja kertomalla toiminnastamme.

Puhumme ystävällisesti ja kohdistamme sanamme tietoisesti nuorelle, olemmehan hänen asiallaan. Nuoren jännitys alkaakin silminnähden hellittää.

Puhuessamme keskitymme tietoisesti nuoreen, koska kyse on ensisijaisesti hänestä ja hänen kuuluu silloin olla keskiössä. Nuoren jännitys laantuu edelleen, saamme hyvän yhteyden ja nuori vaikuttaa luottavaisemmalta ja yhteistyöhaluiselta ja keskustelee kanssamme oma-aloitteisesti.

Kun pääsemme siihen, että tapaamisemme keskeinen syy on pahoinpitely ja nuoren asema rikolliseen tekoon epäilty, ottaa huoltaja jälleen roolin itselleen alkaen kyseenalaistaa epäilyä ja vaatien selitystä sille, miksi toiselle osapuolelle ei ole tullut seuraamuksia ja miksi hän ei ole nyt paikalla.

Samalla huomaan, kuinka nuori hieman vetäytyy kuoreensa ja selvästi jännittyy uudelleen. Kerron, että olemme nyt sopineet tapaamisen teidän kanssa, emmekä käy täällä läpi toiseen osapuoleen tai hänen perheeseensä liittyviä asioita vaan keskitymme tähän nuoreen ja teidän perheeseen. Työparini sosiaalipuolen edustajana ottaa esille myös jo aiemmin lastensuojelun näkökulmasta heränneen huolen nuoresta, jota myös jo puhelussa käsiteltiin.

Jatkamme eteenpäin ja keskustelemme nuoren kanssa niitä näitä luodaksemme hyvän kontaktin ja positiivisen ilmapiirin. Saamme nuoren taas hieman rentoutumaan ja juttelemaan kanssamme, siitäkin huolimatta, että huoltaja yrittää väkisin vastailla nuoren puolesta, saaden tämän taas hetkittäin vetäytymään.

Lopulta pääsemme aloittamaan varsinaisen aiheen parissa ja pyydän nuorta kertomaan tapahtumien kulusta omin sanoin. Ennen kuin nuori ehtii sanoa sanaakaan, alkaa huoltaja kertoa omaa näkemystään tapahtuneesta. Keskeytän jälleen ja ystävällisesti ilmoitan, että haluamme kuulla asiasta nuorelta itseltään.

Vihdoin nuori aloittaa takellellen kertomaan oman versionsa. Ei aikaakaan, kun huoltaja kommentoi nuoren kertomaa, että "eihän se noin mennyt". Keskeytän ja muistutan, että hän ei saa puuttua nuoren kerrontaan ja kuinka tärkeää on, että kuulemme tapahtumista nimenomaan häneltä itseltään. Nuori jatkaa kerrontaa huoltajan yrittäessä edelleen aika ajoin keskeyttää. Kysyn lopulta huoltajalta, onko hän itse ollut paikalla, vaikka tiedän toki, että näin ei ole. Huoltajan ja nuoren puistellessa hölmistyneenä päätään kysymykselleni tarkennan, että halusin varmistaa, koska huoltajan välikommenteista näin voisi päätellä. Näen, että nuorta hieman huvittaa, huoltajaa nolottaa ja luulen, että nyt hän saattoi ymmärtää homman idean.

Huoltajan rooli nuoren tukena ja turvana Edellä kerrottu kuvitteellinen esimerkki on, jos ei nyt ihan tyypillinen, niin kuitenkin tavanomainen esimerkki tilanteesta, kun aivan tavallisen perheen tavallinen nuori on kutsuttu poliisin puhutukseen. Olen parin vuoden ajan työskennellyt moniammatillisessa Ankkuritiimissä nuorten parissa ja myös lukuisat kerrat hämmästynyt kohdatessani vastaavanlaisen tilanteen. Ymmärrän sen, että huoltajalla on halu ja tarve suojella nuortaan, mutta onko nuoren tekemisten vähättely tai peittely, muualta syiden tai syyllisten hakeminen, erilaisten oikeuttamisperusteiden tai jopa koko tapahtuneen kiistäminen kenenkään, etenkään nuoren itsensä etu.

Oma näkemykseni on, että kompastelu ja rajojen etsiskely tietyllä tavalla jopa kuuluu nuoruuteen ja aikuiseksi kasvamiseen. Tietysti jo teini-ikäinen pääosin ymmärtää tekojensa seuraukset tai mikä on oikein, mikä väärin, mutta ehkä tietyt osa-alueet kuten vaikka impulssikontrolli tai tekojen seurausten kokonaisuuden ymmärtäminen eivät ole vielä täysin kehittyneet. Myös esimerkiksi ryhmäpaine tai näyttämisenhalu saattavat osaltaan vaikuttaa nuoren käyttäytymiseen. Tietysti joskus saattaa tuntua epäreilulta, kun näiden kompasteluiden ilmitulo ja viranomaisten puuttuminen ei tapahdu jokaisen kohdalla samaan aikaa. Joku saattaa jäädä tekosistaan kiinni heti, kun taas kaveri on saattanut töpeksiä jo pitkään ilman, että kukaan aikuinen tai viranomainen on päässyt asiaan puuttumaan.

Ajattelen, että meidän aikuisten, niin huoltajien kuin viranomaistenkin tulee olla apuna ja tukena ohjaamassa nuoria oikealle polulle. Oli asiakkaana vanha tai nuori, poliisina minun tehtäväni on pyrkiä selvittämään asioita mahdollisimman totuudenmukaisen lopputuloksen esille tuomiseksi, ei kenenkään syyttely tai tuomioiden jakaminen. Joskus minusta tuntuu juuri siltä, että nuoren huoltajat eivät välttämättä ihan miellä tätä kokonaiskuvaa ja siksi saattavat seistä vähän poikkiteloin siinä poliisin ja nuoren välissä.

Suojelun halun lisäksi siihen, että syyllistä etsitään muualta tai nuoren tekoa vähätellään, saattaa vaikuttaa esimerkiksi,

että ei vain yksinkertaisesti uskota oman lapsen toimineen väärin, koska tätä on pienestä asti kasvatettu nuhteettomaksi ja lainkuuliaiseksi kansalaiseksi. Eteen tuleva tilanne saattaakin näin ollen aiheuttaa häpeän tai epäonnistumisen tunteita vanhempana, vaikka varmasti useimmiten siitä ei ole kysymys, emmekä me viranomaisetkaan ajattele niin.

Mielestäni paras palvelus nuorelle olisi, että huoltajalla, olisi kyky ja rohkeus kohdata nuorta koskeva, ikäväkin asia sellaisena kuin se on ja kannustaa nuorta tuomaa asia esille mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka se olisi nuoren kannalta epämieluisaa. Kun aikuinen kestää kuulla ikäviäkin totuuksia, saa hän realistisemman käsityksen ja siten parhaat eväät ohjata nuorta oikealle polulle. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen lausuntoa Kodin Kuvalehdessä lainatakseni; vanhemmat kestävät huonosti lasten pettymystä ja kiukkua. Lapsi kuitenkin tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat. Jos vanhemmista ei ole johtajiksi, lapsi ottaa johtajuuden. Sinkkosen mukaan lapsen tietä ei tule liikaa silottaa tai kantaa tätä kaikkien esteiden yli, jotta lapsi oppii selviytymään myös epämukavista asioista.

Kannustaisin jokaista huoltajaa miettimään millaisen esimerkin nuorelle antaa, mikäli viranomaisille vähätellään tai jopa vääristellään tekemisiä. Usein esimerkin kaltaisissa puhutustilanteissa nuoren kiusaantuneisuudesta voi päätellä, että huoltajalle kerrottu versio ei välttämättä ole se täysin autenttinen, mutta koska se on jo kerrottu ja huoltaja on jo puuttunut keskusteluun vakuuttaen poliisia kertomuksen oikeellisuudesta, ei sitä enää voi muuttaa, vaikka mieli tekisi. Kehottaisin siis myös miettimään millainen arvoristiriita nuorelle tällaisessa tilanteessa mahdollisesti syntyy; kertoako totuus ja tuottaa näin pettymys huoltajalle vaiko pitäytyä jo kerrotussa, totuutta muunnellussa tarinassa ja näin valehdella viranomaiselle. Muuttuuko siis nuoren eduksi ajateltu palvelus sittenkin karhunpalvelukseksi?

LÄHDE: https://www.kodinkuvalehti. fi/artikkeli/voi-hyvin/perhe/jari-sinkkonen-lapsi-tarvitsee-itseaan-vahvemmat-vanhemmat-kolme-arkista

TEKSTI:

Janne Uusitalo

Vanhempi konstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | mYAMK2024

Haastattelussa Loimaan ankkuripoliisi

Varsinais-Suomen pohjoisosissa sijaitseva Loimaan yleispoliisiasema kuuluu Lounais-Suomen poliisilaitokseen vastuualueenaan poliisitehtävät Loimaan (Alastaro, Mellilä, Metsämaa, Loimaan kunta, Loimaa), Pöytyän (Riihikoski, Yläne, Kyrö, Karinainen), Auran, Oripään, Koski tl:n ja Marttilan alueilla. Pohjoisessa ja koillisessa Loimaalla on yhteistä rajaa Sisä-Suomen ja Hämeen poliisilaitosten kanssa.

Kuka olet ja mikä on tehtäväsi?

Olen ylikonstaapeli Pekka Mäkelä ja hoidan päätyönäni ankkuripoliisina Loimaan poliisiaseman alueella kaikkien alle 18-vuotiaiden nuorten rikosjutut ja muiden huolta aiheuttavien tekojen puhuttelut. Tarkoitan tällä sitä, että lastensuojeluilmoituksia kun tulee esimerkiksi päihteiden käytöstä tai jostain muusta huolta aiheuttavasta toiminnasta, niin minä olen mukana niissäkin, vaikka ei olisi poliisilla mitään ilmoitusta asiasta.

Kauanko olet ollut tässä tehtävässä?

Tämä ankkuritoiminta alkoi Loimaalla marraskuussa 2017, eli nyt on kuudes vuosi menossa. Huhtikuun 2023 alussa, kun tuli nämä yleispoliisiasemat tänne Lounais-Suomeen, niin samalla Salon ja Loimaan ankkuritoiminta liitettiin Turun EET (Ennalta estävä toiminta) -yksikköön, eli minun esimieheni on siellä.

Mitä olet aikaisemmin poliisin työssä tehnyt?

Olen tehnyt vähän kaikenlaista. Olen ollut yli 30 vuotta poliisina ja olen ollut kentällä paljon. Aloitin urani Helsingistä, jossa olin 10 vuotta käytännössä kentällä, mutta kiersin minä sielläkin. Olen ollut väkivaltatoimistoissa, huumetoimistoissa, tekniikassa, venepoliisissa ja kaikessa mahdollisessa. Olin nuorena sellainen, että ajattelin, että haen sen paikkani. Silloin kun oli poliisilla hätäkeskus, niin siellä olin todella paljon töissä ja Pasilan

poliisitalon päivystyksessä olin useita vuosia ja siitä tykkäsin. Se oli hieno paikka ja oli auki yötä päivää, se oli semmoinen Suomen ykköspaikka. Täällä Loimaalla olin alkuun kentällä, mutta sitten loukkasin töissä polveni sen verran, että täytyi siirtyä vähän niin kuin sisähommiin. Olin rikostutkinnassa ja sitten olin seitsemän vuotta lupavalvonnassa, määräsin näitä ajokieltoja tällä alueella ja nyt sitten tämä sama alue on minulla ankkuripoliisina. Olen kokenut niin, että olisi hyvä idea kaikille, että noin seitsemän vuoden välein vaihtaisi työtehtävää, se on jotenkin

Tarvittaessa ylikonstaapeli Mäkelä hoitaa myös nuorten esitutkinnat kuulusteluineen.

minusta aika virkistävää. Se on huono, jos ollaan 38 vuotta töissä ja koko ajan siinä samassa tehtävässä, niin se on vähän semmoista puuduttavaa.

Minkälaisella kokoonpanolla ankkuritiimi toimii?

Normaali kokoonpano, kun mietin näitä mitä olen tavannut tuolla seminaareissa, niin se on poliisi, sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja. Sitten esimerkiksi, kun tänään kävi meillä Uudenkaupungin ankkuritiimi, joka on kuukauden nyt toiminut, niin niillä on vielä nuorisotyöntekijäkin, mikä on erittäin hyvä. Hän on jollain hankerahoituksella siellä. Me on täälläkin mietitty sellaista hankejuttua, niin saataisiin tännekin nuorisotyöntekijä, koska meillä ei sosiaalityöntekijää tällä hetkellä ole. Eikä sitä todennäköisesti saada, koska ei ole kiinnostusta tulla lyhytaikaiseen viransijaisuuteen.

Vielä ei tiedetä, koska meidän vakituinen sosiaalityöntekijämme tulee takaisin, eli se on vähän auki se tilanne. Me teemme tosi vajaalla täällä nyt, meillä on vain sairaanhoitaja ja poliisi. Sosiaalityöntekijä on kuitenkin tärkeä, kun puhutaan lapsista. Hyvinvointialue toi mukanaan sen, että jos tänne asiakkaaksi tulevalla lapsella on jo asiakkuus lastensuojelussa, niin käytännössä meidän oma sosiaalityöntekijämme ei saisikaan tehdä niitä, vaan pitäisi olla aina sen lapsen kotikunnan oma sosiaalityöntekijä. Me pystymme toimimaan näin nyt, mutta se on hankalaa, koska sosiaalityöntekijöitä on vähän ja niiden kalenterit ovat todella täynnä. Niillä on kymmeniä ja kymmeniä lapsia vastuullaan, niin se on kuin mahdoton yhtälö, kun sinne sovitellaan niitä tapaamisia. Siihen menee se aika tavallaan, se ei ole kiva.

Minkälaista yhteistyötä teette ja minkälaisten sidosryhmien kanssa toimitte?

Meille tärkein, jos voi sanoa yhteistyökumppani tai ainakin se, jolta työt tulee, on nämä koulut. Koulujen rehtoreihin pidetään yhteyttä ja on johdetusti linjattu tässä vuosien varrella, miten hoidetaan hommia. Koulut meitä työllistää, eli kesät ovat hiljaisia ja silloin ankkuri käy tyhjäkäyntiä.

”MEILLÄ ON MUUTAMA SELLAINEN NUORI, JOTKA OVAT SIINÄ 15-VUO-

TIAITA TAI VÄHÄN ALLE,

NIIN NE AIHEUTTAVAT VARMAAN SEN REILUSTI

YLI 50 % JUTUISTA”

Meillä on myös hyvää yhteistyötä alueen kaikkien nuorisotyöntekijöiden kanssa. Meillä on esimerkiksi näitä iltavalvontavuoroja, niin he myös jalkautuvat silloin. Sitten jos on jotain ongelmia koulussa, niin täällä alkaa näissä suuremmissa yhtenäiskouluissa ja yläasteilla olla koulujen omia nuoristyöntekijöitä, niin ne ovat suureksi avuksi meille, kun ei itse aina joka paikkaan kerkeä.

Meillä on myös ohjausryhmiä joka kunnassa ja kuukausittain siellä tavataan livenä nämä rehtorit, nuorisotyöntekijät ja sosiaalityöntekijät. Se on semmoinen missä kuullaan asioita paljon ja sitten kun jotain tapahtuu jossain, niin tieto leviää kaikille, ne ovat hyviä aina ne.

Minkälainen on ankkuripoliisin työpäivä?

Meidän vaihtelee työpäivät tosi paljon. Nytkin on niin, että kun saadaan tuosta naapurista lastensuojelusta sosiaalityöntekijä tänne, niin se saattaa olla koko päivän. Me on todettu, että tunnin välein ei voida ottaa asiakkaita, se on liian lyhyt aika. Yleensä menee niissä keskusteluissa pitempään, emmekä halua, että ihmiset törmäävät tuossa aulassa, kun se on vähän kuitenkin sellaista arkaa asiaa täällä, kun käydään. Meillä on välillä asiakkaita aamusta iltaan.

Sitten noilla Varhan työntekijöillä, mitä nämä muut työntekijät siis ovat, niin Varha vie niiden työajasta osan nykyään. Niillä on väkisinkin semmoisia päiviä, että minä olen täällä yksin ja meidän sairaanhoitajamme on esimerkiksi jossain Teams-kokouksissa koko päivän. Eli me tiedämme etukäteen, ettei voida kutsua ketään, niin ne ovat päiviä, jolloin pystyy päättämään juttuja tai sopimaan tulevia tapaamisia.

Sitten huomenna me lähdemme aamulla Yläneelle yhtenäiskouluun puhumaan. Ensin puhutaan koko yläasteelle siellä liikuntahallilla ja sitten tapaamme 10 nuorta, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia. Niiden kanssa puhutaan luokassa mitä on tehty, mikä on aika tärkeä juttu. Sieltä menemme Auraan kunnantalolle, jossa tavataan yksi asiakas ja sinne tulee myös Auran sosiaalityöntekijä. Eli olemme koko päivän tuolla maakunnassa ja näitä on paljon. Entistä enemmän me menemme Pöytyälle ja Auraan, ne ovat suosituimmat ja eniten työtä aiheuttavat kunnat tällä hetkellä. Sosiaalityöntekijät ja asiakkaat on helpompi tavata siellä, kuin että ne kaikki tulisivat tänne. Sosiaalityöntekijät ovat niin kiireisiä, että ne eivät halua lähteä ja se on koettu, että se on ihan ok meille.

Mikä työssäsi on haastavinta?

No tällä hetkellä varmaan ilman muuta se, että oma sosiaalityöntekijä puuttuu. Viime syksynä viimeksi meillä oli kaikki paikat täytettynä ja se arki oli paljon helpompaa, kuin nyt. Se on mennyt tähän, että meidän täytyy sopia semmoisten ihmisten kanssa, joiden kalentereita emme näe. Ennen mentiin tuohon meidän yhteiselle kalenterille ja ympyröitiin siitä, että tuohon kutsun. Lähdit soittamaan ja sovit sen siihen eikä kukaan voinut sanoa mitään, se oli siihen sovittu. Nyt kun yrität järjestää, niin huomaat, että on jo sovittu jotain muuta. Se ei toimi nykyään, koska me olemme niin erillään, kun ne työntekijät ovat tuolla kunnissa. Yhteensovittaminen on todella se haaste.

Toisena tulee se, että meillä on muutama sellainen nuori, jotka ovat siinä 15-vuotiaita tai vähän alle, niin ne aiheuttavat varmaan sen reilusti yli 50 % jutuista. Näistä voisi ajatella, että nämä jatkavat sitä. Muut ovat sellaisia, että kerran käyvät täällä ja se on siinä.

Mikä on palkitsevinta tai mukavinta tässä työssä?

Tässä tulee edellinen käänteisenä. Olen aina kokenut sen minulle voimaa antavana, että kun nuori tulee tänne vaikka 13- tai 14-vuotiaana ja kun se nähdään

kahden tai kolmen vuoden päästä uudelleen, niin se on ihan kuin eri ihminen, se on kasvanut niin paljon. Se kuvaa sitä, että meidän asiakkaistamme 98 % tai sitä luokkaa, ovat alle 15-vuotiaita. Eli kun me puhuttelemme ne silloin nuorempina, niin se järki on kasvanut päähän niin paljon, että ne eivät enää hölmöile tämmöisiä juttuja. Eli niitä 15–17-vuotiaita ei käytännössä meillä ole kuin muutama ja voisin kuvitella, että ne ovat niitä, jotka jatkavat. Sitten kun ne täyttävät 18 vuotta, niin me sanomme ”morjes” ja rikostutkinta jatkaa niiden kanssa. Mutta suurin osa uskoo sen ensimmäisen puhuttelun ja kun he lupaavat, että emme enää näe näissä merkeissä, niin se pitää paikkansa. He ottavat opikseen niin kuin kuuluu ja osaavat sitten ajatella seuraavassa tilanteessa, että ”hei, mites mä vältän, etten mä taas joudu hankaluuksiin”. Tämä on sellaista pehmeää vaikuttamista ja suurimpaan osaan se auttaa.

Minkälaisia ongelmia kohtaat työskennellessäsi nuorten parissa?

No tällä hetkellä se on varmaan tällaiset nuorten terveydelliset ongelmat ja diagnoosit, joita on monella. Se on semmoinen, ettei ne nuoretkaan oikein voi sille mitään, miten ne käyttäytyvät. Kun se pinna palaa herkästi ja osittain sitä käytetään hyväksi, eli ärsytetään, kun tiedetään että toinen pimahtaa ja se käy jonkun päälle niin se on hauskaa. Sitten kun näkee, että siihen saa lääkityksen ja toinen pystyy hallitsemaan itsensä, niin se on hienoa. Niin kauan, kun sitä hänen ongelmaansa ei saada hoitoon, niin nämä vain jatkuvat ja jatkuvat. Tässä on se ongelma, että näitä on järkyttävästi.

on ongelmanuoria ja siellä on pakko olla näitä asiantuntijoita, että saadaan se koulu pyörimään. Nyt tässä parin päivän sisällä on tullut ilmi, että koululääkäreillä ja koulun terveydenhuollossa

kin tuli niitä videoita. Pari poikaa, jotka olivat antaneet itseään kuristaa, kävivät meillä puhumassa. Kysyin, että ajattelitko yhtään, jos et olisikaan herännyt siitä. Sitten huomasin, kuinka poika luhistui siihen. Vasta siinä, kun me keskusteltiin, hän ymmärsi mitä oli tehnyt. Ne videot ovat ihan järkyttäviä. Ihminen siinä pari kertaa nytkähtää ja sitten se valuu alas. On vähän aikaa maassa ja alkaa heräilemään. Käsittämätöntä, se on ihan hengellä leikkimistä.

Toinen trendi on tämä skiniaate. Meidän alueellamme Loimaalla ja Aurassa on muutamia skinejä ja tänään kuultiin, että Ugissakin on, Turussa on varmaan paljon.

Sitten tämä koulukiusaaminen ja kouluväkivalta on lisääntynyt paljon tässä viime vuosina. Ei sitä turhaan puhuta tuolla julkisuudessa, koska se on kamala ongelma tuolla kouluissa. Kouluihin on nyt parin vuoden aikana palkattu sairaanhoitajia, psykologeja ja nuorisotyöntekijöitä eikä se kerro mistään muusta, kuin että siellä

on kuukausien jonot. Se ei toimi, kun nuori tarvitsisi apua nyt eikä kuukausien päästä. Ymmärrän, että aikuinen voi osittain jonottaakin, mutta ei nuori tai lapsi voi jonottaa.

Onko nuorten keskuudessa havaittavissa hyviä tai ikäviä trendejä?

Yksi on nämä TikTok-haasteet, joita tulee tuolta maailmalta. Nuoret seuraavat niitä ja nyt oli esimerkiksi tässä vuoden vaihteen tienoilla se kuristamishaaste, eli kuristetaan kaveria niin kauan, että siltä lähtee taju. Niitä kuvattiin ja meille-

Ne ovat näitä, jotka eivät välitä koulun säännöistä eivätkä kunnioita ketään. On tyypillistä, että kävellään jalkakäytävällä rinnakkain ja kaikki väistää. Nyt on tullut sitä, että ne hakkaavat muita, siis semmoisia, jotka käyttäytyvät muuten huonosti, niin sitten nämä menevät kouluttamaan niitä. Kesken koulupäivän hakataan ja videot kuvaa ja se tehdään sen takia, että joku on kiusannut tyttöjä tai jotain. Siihen aatteeseen kuuluu ilmeisesti osittain, että se rikollinen ura on siellä tähtäimessä. Ne ovat tämmöisiä järjettömiä juttuja, mitä ajattelee, että vasta kunnon rosvot tekevät ja nämä ovat vasta 15-vuotiaita.

Onko tässä jutussa myös rasismista kysymys?

No tässä on sellaista natsisympatiaa, että piirtelevät hakaristejä ja käyttävät näitä sieg heil-huutoja, mikä tuntuu aivan hassulta. Opettajatkin sanoivat oikein pelästyneensä, kun ne ovat omaksuneet sitä puhetyyliä ja kaikkea. Minä en kuitenkaan ole törmännyt siihen, että olisi sorrettu jotain ihmisryhmää esimerkiksi.

Nämä ovat enemmän lapsellisia eivätkä oikein vielä ymmärrä sitä, mitä tekevät.

Konstaapeli Reini Kaninen on pitkäaikaisin nuorisopoliisi Loimaalla

Kerrohan jokin mieleenpainuva juttu, jonka olet nuorten kanssa työskennellessäsi kokenut

Sellainen kerta tulee mieleen, kun olimme valvomassa nuorisoa yhtenä iltana ja nämä meidän kylät ovat usein nyt olleet vähän hiljaisia ja nuoret ovat jossain missä lie. No, me näimme sitten Oripäässä Kangastuvan pihalla traktorin ja kaksi oikein semmoista skarppia poikaa, tulevia isäntiä siellä. Juteltiin niiden kanssa siinä vähän aikaa. He kertoivat olevansa ajelulla ja me kysyimme missä muut ovat, mutta eivät he tienneet. Jatkoimme sieltä matkaa ja kun tulimme myöhemmin Loimaalle, niin nämä samat pojat olivat keskuskoulun pihalla sillä samalla traktorilla, eikä täällä oikeastaan ketään muuta nuorta ollutkaan, vain ne kaksi. Hekin ihmettelivät, kun ei nuoria ole missään. Sitten myöhemmin illalla menimme vielä Koskelle, niin ne pojat olivat jo sielläkin! Jätkät olivat ajaneet täällä ympäriinsä ja yrittivät löytää kavereita jostain, mutta kun missään ei oikein ollut ketään. Se oli hauska, kun nähtiin aina vaan nämä.

Taisi olla samalla kerralla, kun Riihikoskella käydessämme ajoimme tunnuksellisella Skodalla sen kt 41:n varressa olevan huoltoaseman pihaan. Näimme, kuinka kolme nuorta tyttöä juoksi metsään ja sairaanhoitaja huomasi, että niillä oli pullo kädessä. Ei kun perään. Vähän ajan päästä tytöt löydettiin itkemästä puun takaa, olivat sellaisia 10-vuotiaita. Heillä oli mehua pullossa ja olivat pelästyneet meitä. Totesimme, että tämä on tätä meidän valvontaa ja kyllä tytötkin sitten lopulta nauroivat.

Mitkä keinot olet havainnut hyväksi haastavien nuorten kanssa?

Meillä on tapana, että aina kun aloitetaan niin se nuori saa itse kertoa ja minä yritän painottaa sitä, että vielä kerran tämä asia täytyy käydä läpi ja kun se nyt selvitetään, niin sitä ei tarvitse enää miettiä. Moni kokee sen niin, että ”okei, mä puhun tän nyt kerran vielä” ja sen jälkeen asian annetaan olla, niin kuin on oikeinkin, asiat täytyy jättää taakse. Aika usein nuoret kertovat tosi tarkasti. Esimerkiksi joku 12-vuotiaskin, se kertoo kaiken, kaikkien nimet ja sen mitä tehtiin. Se on sellaista

rehellistä toimintaa. Minä tykkään, että tämä toimii sillä tavalla hyvin.

Minkälainen on vanhempien rooli nuorten ongelmien ehkäisyssä?

Se on tosi tärkeä, todella tärkeä, sitä pitäisi julkisuudessa painottaa. Jos nuorella on ongelmia, niin se heijastuu usein sieltä kotioloista. Se on yleinen, ettei ole isää ollenkaan, ei ole sitä miehen mallia ja sitten se maailma lähtee väärille urille. Sitten siellä saattaa olla jotain traumaa, on vaikka kuollut toinen vanhemmista, niitäkin aika usein tulee vastaan. Sitten se ero on tietysti. Se ei ole koskaan kiva, että kahdessa osoitteessa ollaan ja toisella vanhemmalla on tiukka linja ja toisella ei ole mitään linjaa, se on aina ongelma.

Ajattelen heitä, joilla niitä lapsia on, niin lapsi tarvitsee sen aikuisen ja ne rajat ja ne kaikki muut. Ja jos jotain tapahtuu, niin aina pitäisi olla seuraus siellä kotona, se on tärkeää. Sosiaalityöntekijät aina kysyvät tästä ja usein sanotaankin, että tuli arestia tai ei ole annettu viikkorahoja, tai että moposäästöt menevät tähän, eikä saa sitä mopoa. Aina pitää olla seuraus. Muuten se toiminta jatkuu, jos se lapsi huomaa, ettei tästä tullut mitään.

Ja se arki. Ei ole mitään järkeä, että 12-vuotias lähtee kylälle illalla ja se on puolenyön aikaan jossain koululla ja murtautuu sisään. Sen paikka on kotona, kahdeksalta tai yhdeksältä kotiin. Sitten kun on 18-vuotias, niin sitten voi mennä miten haluaa, mutta sitä ennen pitää olla iänmukaista valvontaa. Nämä skinitkin täällä ovat jotain 14–15-vuotiaita, ei niiden paikka ole tuolla kylillä yöllä, niiden pitäisi olla silloin kotona. Sen ikäinen on aika nuori vielä. Kotiolot ovat kaiken

tärkein tässä ja jos kotona ei hoideta sitä hommaa, niin se on viranomaisen aika vaikea paikata sitä enää. Se vain tarkoittaa sitä, että sitten otetaan huostaan ja viedään johonkin laitokseen missä sitten katsotaan perään. Eivät nekään aina ole kivoja paikkoja, kun siellä on muillakin niitä ongelmia ja huonot kotiolot, niin ne yhdessä luovat sitä, että lähdetään hatkaan ja käytetään päihteitä, jos pystytään, se on huono sillä tavalla.

Miten nuorten hyvinvointia voisi edistää ilman merkittäviä kustannuksia?

Yksi tärkeä on se, että kaikilla nuorilla pitäisi olla joku harrastus. Ajattelen niin, että yhteiskunta voisi määrätä, että kaikilla alle 18-vuotiaalla pitää olla harrastus ja yhteiskunta osittain kustantaisi sen. Se toisi rahansa takaisin. On huono, jos ei nuorella ole mitään tai ainoa harrastus on pelaaminen, eikä mitään muuta. Potkit jotain kiviä, kun ei ole mitään tekemistä. Koulun vastapaino pitäisi olla se harrastus. Nykyään varmaan puolet nuorista on sellaisia, joilla on useita harrastuksia, se on se toinen puoli. Mutta kun olisi edes yksi harrastus. Annettaisiin perheille sellainen mahdollisuus, että valtio maksaa yhden harrastuksen lapselle, ottakaa joku. Jos lapsi ei tykkää siitä sählystä, niin menisikö ratsastamaan, valtio maksaisi sen. Seurat voisivat hyvin ja olisi kavereita. Sellainen nuori, joka käy koulussa ja harrastuksissa, niin ei se ehdi tekemään paljon pahojaan.

Missä olemme onnistuneet nuorten kanssa?

Ajattelen sen niin, että ehdottomasti suurin osa nuorista on kunnollisia ja käyvät kunnialla koulua ja hankkivat itselleen kunnollisen ammatin ja perustavat perheen. Siinä on mukana sellaisia, jotka ovat täällä käyneet alle 15-vuotiaana. Niitä ei voi sanoa rosvoiksi tai kriminaaleiksi. Nämä meidän asiakkaamme ovat muutamaa lukuun ottamatta sellaisia kultapoikia oikeastaan. Poikia tässä on pääosa ja kun he tänne tulevat, niin eivät ne ole mitään pahoja, vaan tyhmyyttään ovat tehneet tämmöisiä asioita. Kaverit johdattavat ja kavereita kun on monta, niin tehdään tyhmää, kun ei ole muuta

Tapaamishuone on tilava ja siellä on mukava tehdä töitä.

tekemistä. Ne ovat oikeasti kunnollisia nuoria kuitenkin.

Kyllä minä näen, että ankkuri on onnistunut siinä, ettei niitä yli 15-vuotiaita juuri ole, jotka olisivat tässä pöydässä kuulusteltavia. Ne on jo aiemmin hoidettu tuolla tapaamishuoneessa ja ovat ottaneet opikseen, kun jäävät kerran kiinni. Meillä oli esimerkiksi yksi alle 15-vuotias tyttö, joka kävi kolme kertaa näpistelemässä. Ensin tuntui, että hän käy koko ajan, mutta se johtui siitä, ettei häntä tunnistettu eivätkä vartijat saaneet heti kiinni, kuin vasta sen kolmannen kerran jälkeen. Heti kun tyttö kävi täällä, niin näpistely loppui. Se olisi loppunut jo sen ensimmäisen jälkeen, mutta kun ei kukaan tuntenut. Kyllä tällä merkitystä on ja toivottavasti siellä kotona myös vanhemmat pitää huolta, että nyt ollaan sitten kunnolla eikä tehdä enää tätä samaa.

Miten haluaisit kehittää ankkuritoimintaa?

Meillä on nämä tilat ainakin viimeisen päälle niin hyvät kuin olla ja voi. Tapaamishuone on siisti ja kaunis, sinne mahtuu porukkaa ja mikä parasta, tuosta rapusta tullaan suoraan sisälle, niin ei tarvitse mennä mihinkään muualle.

Meidän pitäisi saada se sosiaalityöntekijä, mikä olisi paras. Nuorisotyöntekijäkin auttaisi paljon, tämä on nyt vaikeaa kahdella. Sairaanhoitajakin on sellainen, ettei se edes saa tulla näihin kaikkiin keskusteluihin, se on rajattu Varhassa aika lailla. Aikaisemmalla sairaanhoitajalla oli linjat tuonne terveystietoihin ja sehän olisi ehdoton. Miksi täällä on sairaanhoitaja töissä, jos ei se pysty ajattelemaan asiaa terveyden kannalta, eli että se näkisi historian. Tällä hetkellä Varha on kieltänyt ja on sillä päällä, että niitä tietoja ei saada. Nämä asiat pitäisi saada kuntoon ja tottakai niin, että lakeja pitää aina noudattaa. Olen aina ajatellut sitäkin, ettei koulun tarvitse mitään salailla, mitä se kertoo poliisille, mutta se on joka paikassa nykyään mennyt siihen, ettei voi mitään.

Poliisin työ on usein myös oppimista. Oletko oppinut nuorilta jotain?

Niin. Kyllä minä niin ajattelen, että kun omat lapset ovat jo melkein aikuisia kaikki, viimeinenkin lähtee varmaan ensi syksynä jonnekin ja jäädään rouvan kanssa kahdestaan, niin kyllä tämä pitää minut jotenkin tietoisena siitä, missä nuoret menevät, mitä ne tekevät ja mitä ne pelaavat ja kaikkea tämmöistä. Tavallaan pysyy paljon paremmin siinä maailmassa. Jos tästä lähtisi, vaikka kahdeksi vuodeksi pois, niin olisi aika hankala tulla takaisin. Tai tuolta kun tulee joku sellainen, jolla ei ole omia nuoria lapsia niin se on aika vaikea tulla. Tämä on näköalapaikka nuorten maailmaan paljon enemmän kuin tavallisella poliisilla. Muistan, kun itse olin kentällä, niin ei silloin niin paljon nuorten kanssa törmätty. Joskus mentiin mopopoikia nuhtelemaan, mutta harvoin oli niin, että tarvitsi puuttua johonkin nuorten juttuihin. Kyllä tämä on yhteiskunnallisesti parempi, että puututaan niihin, niin kuin sanottu, 7- ja 8-vuotiaisiin kun täällä käy. Ennenhän poliisia ei kiinnostanut muuta kuin se rikos. Kun rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 ikävuodesta, niin sen jälkeen se vasta alkoi kiinnostaa. Eikä ennen ollut tällaista, nyt se on vähän riistäytynyt käsistä pikkuhiljaa. Turussakin 12–14-vuotiaat tekevät ryöstöjä ja kaikenlaista muuta, tänäänkin aamulla oli taas kaikennäköistä, se maailma on ihan hullu.

Mitä ankkuripoliisi tekee vapaa-ajalla?

Olen aina tykännyt lueskella paljon, dekkareita, elämänkertoja ja sotahistoriaa. Sitten minä kävelen paljon. Teen kävellen kaikki asiointimatkat ja vielä sen lisäksi käyn lenkillä usein. Se on semmoinen hyvä ja olen kokenut, että tykkään. Sitten on tietysti tuo, että tykkään remontoida. Minulla on nykyisessä asunnossa hyvät ja isot työtilat kellarissa. Mökkeily on myös todella tärkeää ja taas on suunnitelmia, että käydään mökiltä töissä melkein koko kesä. Nyt jo aloitettiin viime viikonloppuna käymään, tosin nyt tein polttopuita, että sen takia siellä on käyty, mutta hermo lepää.

Tuleva kesä siis mökkeillään ja täällä käydään se mitä on pakko. Minulla on lomaa heinäkuu, mikä on hyvää tämän työn kannalta, me olemme kaikki silloin lomalla. Kyllä se vaan on niin, että kun

koulut menevät kiinni, niin hommat loppuvat. Se on yllättävää, että kesällä nuoret osaavat olla tuolla vapaalla eri lailla. Ne uivat ja urheilevat eivätkä tee pahojaan niin paljon. Olin viime vuonna elokuussa lomalla, kun ajattelin ettei ole sillä niin väliä, kun ei ole enää itsellä noita nuoria lapsia. Koulujen alku oli muistaakseni elokuun 8. päivä, se oli kovin aikainen ja minä olin kolme viikkoa vielä lomalla. Se oli katastrofi. Täällä oli ihan järkyttävä show sen jälkeen, kun tulin töihin takaisin. Juttuja oli tullut paljon. Eli ankkuripoliisin ei kannata olla elokuussa lomalla, vaan silloin, kun lapsetkin lomailevat.

Olisiko sinulla lopuksi jotain neuvoja tai terveisiä muille?

Kyllä minä ajattelen tätä koko meidän organisaatiotamme, että vielä enemmän pitäisi rohkeammin mennä nuorten keskuuteen. Enemmän pitäisi käydä tuolla, kun nuoret kesällä kulkevat ja parveilevat, niin ihan vaan pysähtyä ja jutella, koska se on se mitä ne kaipaavat, sitä aikuista. Ja jos ei sieltä kotoa sitä löydy, niin se on sitten se poliisi. Se on uskomaton, miten se vaikuttaa, kun tuonne menet johonkin porukkaan, jossa on kymmenen nuorta ja puhut niille niin, kuin kuuluu. Et syytä heti jostain, vaan kyselet, miten menee ja mitä olette suunnitelleet, niin se on ihan eri porukka sen jälkeen, kun lähdet siitä. Ihan oikeasti, ne saattavat jopa puhua kotona siitä, että poliisi kävi juttelemassa.

Ei ne nuoret täällä paljon puhu poliisia nähneensä, mutta minä kun käyn tuolla kouluilla, niin ne kyllä sanovat, että ”mä oon nähnyt sut, sä oot käynyt meidän koululla”. Ei nuorten häiriköintikään lopu muuten, kuin käymällä paikalla ja niiden luona, käymällä, käymällä, käymällä. Minä ajattelen muutenkin niin, että kun poliisipäällikkö sanoo, että käännetään katsantokantaa pikkuisen enemmän ennalta estävään suuntaan, niin se on se mitä tarvittaisiin. Ajatellaan pikkusen enemmän ennalta estävästi, että mitä minä voisin tehdä, ettei ensi yönä tapahdu mitään. Pysähdyt ja juttelet ennen kuin mitään on tapahtunut. Voi olla, että joku siellä ajattelee, että mitä tuo nyt meinaa, kun se tähän tulee, mutta ei siellä oikeasti kovin moni niin ajattele. Varsinkaan jos ne on aikaisemmin kohdannut jonkun muun poliisin, joka on tehnyt sen saman.

TEKSTI:

Sami Suhonen

Vanhempi rikoskonstaapeli | Tampereen pääpoliisiasema | YAMK2024

Katuprojekti Sisä-Suomen poliisilaitoksella

Nuorisorikollisuus on valtakunnallinen ilmiö, joka on herättänyt huolta viime vuosina. Vuonna 2023 nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet. Nuorisorikollisuudessa pääpaino on pahoinpitelyrikoskissa, ryöstöissä, henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa sekä niiden yrityksissä. Nuorisorikollisuus on monimutkainen ilmiö, ja sen ehkäisemiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä ja tukea.

Sisä-Suomen poliisilaitoksella on vastattu katujengi-ilmiöstä aiheutuvan uhan torjuntaan. Sisä-Suomen poliisilaitokselle perustettiin kokonaan uusi tehtävänkuva eli katujengien torjuntatyö -pilottiprojekti on käynnissä 2.10.2023—30.6.2024.

Toimialueena on Sisä-Suomen poliisin toimialue ja projektin on tarkoitus palvella koko Sisä-Suomen poliisilaitosta koko toiminta-alue huomioiden.

Projektin tarkoituksena on vahvistaa poliisin sisäistä yhteistoimintaa, torjua kehittymässä olevaa nuorisoväkivaltaa ja katujengi-ilmiötä sekä estää etenkin nuorten liukumista katujengeihin. Tavoitteena on luoda tilannekuva alueellisesta

katujengi-ilmiöstä sekä suunnata tiedonhankintaa ja kohdetorjuntamenettelyä tunnistettuihin haitallisiin katujengihenkilöihin. Sisä-Suomen alueella on tunnistettu löyhästi yhdessä rikoksia tekeviä ryhmittymiä, joita torjutaan poliisin toimesta aktiivisesti. Havaittavissa on, että katujengien toiminnassa on suuntaus piilorikollisuuteen.

Projektiin on nimetty neljä poliisia, kaksi Jyväskylään ja kaksi Tampereelle, sijoitettuna EET-ryhmään. Työnjohdollisena esimiehenä toimii rikoskomisario Markus Antila Tampereen pääpoliisiasemalta. Katuprojekti on yhteisponnistus, johon osallistuu noin neljäkymmentä poliisia oman toimensa ohella, jotka tuottavat aktiivisesti tietoa verkostolle. Ryhmässä toimii myös sosiaalisen median videopalvelu TikTokia käyttävä poliisi.

Projektissa työskentelevien tehtävänkuvaan ei sisälly perinteisiä ennalta estävän poliisityön työmuotoja, vaan työ kohdentuu enemmän nuorten kontaktoimiseen vapaa-ajalla, kuten ilta-aikaan ja sen myötä ei-toivottuun tai rikolliseen käyttäytymiseen puuttumiseen. Oleellisena osana työssä on myös jengiytymisen kynnyksellä olevien henkilöiden ja ryhmien tunnistaminen sekä näistä tiedon kerääminen sekä ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttuminen ajoissa. Työparit Tampereella ja Jyväskylässä tekevät laaja-alaisesti yhteistyötä laitoksen muiden työntekijöiden kanssa

Katuprojektin esimies rikoskomisario

Markus Antila

ja tarttuvat oma-aloitteisesti eritysesti heidän toimenkuvaansa kuuluviin hälytystehtäviin.

Katuprojektissa työskentelevien työparit hoitavat ulkona aloitetut virkatehtävät loppuun asti, eikä työllistää omalla toiminnallaan organisaation muita toimintoja.

Tehtävän luonteen takia on mahdollista, että työparit saattavat kohdata tehtävillään fyysistä väkivaltaa, maalittamista ja virkamiehen vastustamista. Projekti on nyt saavuttanut yli puolen välin ja tässä kohtaa onkin hyvä päästää ääneen nuorten kanssa Tampereella työskentelevät vanhemmat konstaapelit Jesse Palomaa ja Anssi Korhonen ja kysyä heiltä pilottiprojektista.

Pilottiprojektin vanhemmat konstaapelit Palomaa ja Korhonen

Olette olleet viime syksystä asti mukana Sisä-Suomen poliisilaitoksen pilottihankkeessa, jossa työskennellään nuorten kanssa. Mikä sai teidät kiinnostumaan kyseisestä tehtävästä?

Palomaa: Itse kiinnostuin tästä tehtäväs-

”OLEMME

PARTIOSSA

PÄÄSÄÄNTÖISESTI SIVIILIVAATTEISSA”

tä koska kyseessä oli aivan uusia työnkuva millaista ei ole aiemmin ollut. Ajattelin että pääsen rakentamaan jotain uutta. Koin muutenkin mielenkiintoisena tehdä töitä ajankohtaisen katujengien torjumisen eteen sekä pääsin tutustumaan mielenkiintoiseen roadman-ilmiöön. Korhonen: Hakeuduin mukaan tähän pilottihankkeeseen koska koin, että koskaan ei tule varmaan näin hyvää tilaisuutta päästä tekemään monipuolista työtä, jossa työ sisältää kaikkea nuorten puhutuksista aina kovimpien pakkokeinojen käyttöön. Työ itsessään vaatii moniammatillista osaamista ja työssä itse kehittyy ammatillisesti sekä saa luotua hyvät suhteet oman poliisilaitoksen henkilöstöön sekä muihin yhteistyötahoihin.

Millaisia työvuoroja te teette?

Teemme pääsääntöisesti päivä- ja iltavuoroja. Yövuoroja emme tee ollenkaan, ellei ole erikseen sovittu. Sunnitelemme

työvuoromme itse ja pyrimme suunnittelemaan ne siten, että olisimme töissä silloin, kun nuoret ovat liikenteessä ja kokoontuvat. Vuoroja pyritään siis kohdentamaan mahdollisuuksien mukaan erilaisiin tapahtumiin, joissa on paljon nuoria. Arki-iltoina usein työskentelemme keskiviikkoisin sekä perjantaisin koska silloin nuoret kokoontuvat vapaa-ajallaan ja tietysti viikonloppuisin.

Kuinka paljon työhönne kuuluu ns. ulkona partioimista nuorten parissa ja liikutteko siviili- vai virkavaatteissa?

Olemme partiossa pääsääntöisesti siviilivaatteissa, mutta on mahdollista myös tehdä vuoroja virkavaatteissa esimerkiksi nuorison suosimiin tapahtumiin, kuten mopomiitteihin osallistuttaessa. Nuorten kanssa toimiessa olemme havainneet, että kynnys poliisin kanssa asioimiseen madaltuu ilman näkyviä tunnuksia. Osalle nuorista on tärkeää, että ei tule kenellekään käsitystä siitä, että he "vasikoisivat" jotain poliisille ja siviilivaatteissa emme herätä niin paljon huomiota ja nuoret voivat vapaammin puhua kanssamme.

Pääsääntöisesti emme toimi partiona koskaan A-valmiudessa, mutta olemme kenttätoiminnassa käytettävissä, jos tulee jokin sellainen tehtävä, jossa on tarvetta siviilipukuiselle partiolle. Pääsääntöisesti kentällä liikumme ennakkoon suunnitelluissa kohteissa, mutta otamme hoitoomme myös sellaisia tehtäviä, jotka liittyvät omaan tehtävänkuvaamme. Olemme siis lisäresurssi tarvittaessa operatiiviselle kenttätoiminnallekin. Usein kenttätoiminnassa tulee eteen tehtäviä, joissa etsitään nuoria ryöstäjiä, pahoinpitelijöitä tai lastensuojelulaitoksista kateissa olevia nuoria. Tällaisten tehtävien osalta pystymme auttamaan, sillä meillä on hyvä tilannekuva keiden henkilöiden kanssa nuoret liikkuvat ja missä päin Pirkanmaata.

Onko nuoria ollut helppo lähestyä vai onko ollut jotain haasteita?

Olemme lähestyneet nuoria rennolla otteella ja pyrkineet osaltamme luomaan luottamusta poliisiin. Syyttävän ja tuomitsevan linjan sijaan, olemme pyrkineet lähestymään asioita ennemminkin "miksi" näkökulmasta. Luonnollisesti puutumme laittomaan toimintaan, mutta

esimerkiksi teräaseiden osalta olemme pyrkineet sormella osoittamisen sijaan tiedustelemaan, miksi nuorella on vaikkapa puukko mukanaan ja miksi tuntee moiselle varustautumiselle tarvetta? Pyrimme tavanomaiseen keskusteluun verhoamalla tuomaan myös valistusnäkökulmaa, kuten mitä vaaroja teräaseen kantamisesta seuraa ja mihin seuraamuksiin se johtaa.

Lähestyminen ja kanssa käyminen nuorten kanssa on pääasiassa omasta asenteesta kiinni. Keskustelemalla nuorten kanssa, olemme saaneet ensikäden tietoa, mitä kaduilla ja nuorten elämässä tapahtuu. Nämä tiedot ovat tilannekuvan ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Osa paikallisista nuorista tunnistaa meidät ja tulevat oma-aloitteisesti vaihtamaan kuulumisia.

Minkä ikäisiä tapaamanne nuoret ovat olleet?

Voisi esittää kysymyksen: minkä ikäinen henkilö on nuori? Nuorimmat asiakkaana olleet henkilöt ovat 11-12 -vuotiaita ja toisaalta 25-vuotiaskin saattaa käyt-

täytyä 16-vuotiaan tavoin. Ikähaitari on siis varsin laaja. Etenkin katujengien torjuntatyössä henkilöitä löytyy haitarin molemmista päistä. Rekrytoitavat ovat reilusti alaikäisiä ja johtohahmot saattavat olla lähempänä kolmattakymmentä. Suurin osa asiakkaista voidaan katsoa olevan 15-20 -vuotiaita. Tämän ikäiset henkilöt ovat usein pudonneet pois ankkuripuhutuksista ikänsä tai toistuvan rikollisen toiminnan vuoksi. He ovat ikään kuin poliisitoiminnallisen tutkan alapuolella.

Teettekö työtä sosiaalisessa mediassa?

Jyväskylään sijoitettuna oleva kollegamme työskentelee some-alustoissa nuorten kanssa ja mm. TikTokissa. Tämä toiminto on osa pilottiprojektiamme ja palvelee meitä myös alueellisesti täällä Pirkanmaalla.

Tampereella työmme kuvaan kuuluu ns. median yleisvalvontaa tietoverkoissa. Työn sisältöön tarkemmin menemättä se tarkoittaa mm. sitä, että saamme tietoa alueella olevista tapahtumista ja ilmiöistä sekä henkilöistä. Tässä työssä saattaa löytyä myös sellaista videomateriaalia,

jossa näkyy esim. nuorten tekemiä väkivaltarikoksia ja silloin kirjaamme asiasta itse tutkintaan rikosilmoituksen tai välitämme tietoa eteenpäin. Pääsääntöisesti emme tutki asiaa itse vaan alaikäisten puhutukset tekevät muut henkilöt meidän ennalta estävän tutkinnan ryhmästä tai toisesta tutkintayksiköstä. Nuorten rikoksen tekijöiden tunnistaminen on tärkeä osa meidän työtämme sekä myös heidän mahdollinen tavoittaminen. Olemme osallistuneen työssämme myös useasti nuorten rikosten tekijöiden etsintöihin ja kiinniottoihin. Olemme olleet myös siis muiden tutkintayksiköiden apuna ja resurssina.

Onko teihin kohdistunut jonkinlaista negatiivista vaikuttamista nuorten taholta? Nuorten osalta ei ole oikeastaan noussut esiin mitään negatiivista ainakaan sen aikana, kun tätä projektia on tehty. Joskus nuoret ovat vitsillä heittäneet jotain mutta esim. maalittamista, uhkailua tai vastaavaa emme ole kohdanneet. Jos jollakin on jäänyt jotain hetkellisesti hampaankoloon, puhumalla on asiat saatu selvitettyä.

Mikä teitä eniten huolestuttaa nuorten käytöksessä tai toiminnassa?

Palomaa: Ensimmäisenä asiana nousee mieleen sana näköalattomuus. Tarkoitan sillä sitä, että nuoret eivät osaa ajatella tulevaisuuteen ja eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Kaikki olisi saatava heti ja nyt. Se näkyy siinä esimerkiksi siinä, että pyritään hankkimaan laittomin keinoin kalliita vaatteita ajattelematta mitä seurauksia teoista on tulevaisuuden kannalta.

Korhonen: Minulle tulee mieleen nuorten käytöksestä toisten ihmisen kunnioittamisen puute. Kehitellään erilaisten verukkein syitä pahoinpidellä joku porukalla ja kuvataan teko, jonka jälkeen se lähetetään vielä sosiaaliseen mediaan. Jopa kuudesluokkalaiset kuvaavat videoita, joissa pahoinpidellään toinen nuori.

Tällaisia videoita on paljon havaittavissa esimerkiksi Telegram viestipalvelussa. Usein kunnia on syynä siihen, miksi joku teko oikeutetaan. Eri taustoista ja kulttuu-

reista tulevien nuoret kokevat esimerkiksi perheeseen kohdistuvat uhkaukset tai loukkaukset niin, että oikeutetaan itselle syy pahoinpidellä joku ja kuvataan se. Videoiden eteenpäin lähettämisellä ikään kuin palautetaan perheen tai yhteisön asema, kun kunniaa tai arvostusta on uhattu. Tällainen toiminta liittyy olennaisesti roadman-ilmiöön.

Ketkä ovat tärkeimpiä yhteistyökumppaneitanne?

Työskentelemme laaja-alaisesti oman poliisilaitoksemme eri ryhmien kanssa, joka sisältää myös meidän oman ennalta estävän toiminnon minkä alla työskentelemme. Työssämme tiedustelussa tulee paljon sellaista tietoa, joita voimme jakaa muille tutkintayksiköille sekä operatiiviselle kenttätoiminnalle. Lisäksi teemme yhteistyötä muiden poliisilaitosten kanssa.

Sosiaalityöntekijät ja lasten kanssa työskentelevät ovat meille tärkeitä yhteistyö tahoja ja olemmekin aktiivisesti yhteydessä Tampereen sosiaali- ja kriisipäivystyksen kanssa, jossa hoidetaan mm. huolta aiheuttavien nuorten asioita. Lisäksi teemme yhteistyötä Etsivä nuorisotyön kanssa.

Meillä on yhteistyötä myös eri tapahtumajärjestäjien kanssa ja saamme tietoa erilaisista tapahtumista joiden asiakaskuntana nuoret erityisesti ovat. Voimme toiminnassamme kohdistaa valvontaa näihin tapahtumiin.

Lisäksi yhteistyötä tehdään useiden muiden toimijoiden kanssa, mm. Rikosseuraamuslaitoksen ja Tullin kanssa.

Oletteko saaneet positiivista palautetta yhteistyökumppaneilta tai kollegoilta?

Yleisesti ottaen voisi sanoa palauteen olleen sen suuntaista, että tällaista toimintoa on kaivattu. Poliisin näkökulmasta on paljon sellaisia nuoria, jotka putoavat ankkuritoiminnasta ja heidän toimintaansa ei ole oikein keinoja vaikuttaa. Ylipäätään on tärkeää saada lisää tietoisuutta nuorten toimintaan liittyvistä ilmiöistä, että päästään vaikuttamaan mahdollisien katujengien toimintaan.

Tärkeää on nimenomaan saada jalkautettua sitä tietoa mitä työssämme tulee esiin, että pystymme koko poliisilaitoksena vastamaan esiin nouseviin ilmiöihin, silloin kun ne ovat pinnalla.

Vaatisiko pilottiprojekti mielestänne lisää resurssointia?

Kaikenlaistahan sitä aina voi toivoa, mutta resurssien suhteen olemme realistisia.

Ainahan lisäkädet helpottaisivat työtä, mutta tällä hetkellä kuitenkin pystymme hyvin järjestelemään omaan toimintaamme ja keskittymään nimenomaan paljastavaan toimintaan, tiedusteluun ja ilmiön ymmärtämiseen. Jos ryhmän koko kasvaisi, niin luultavasti toiminnan luonne muuttuisi. Esimerkiksi tutkintavastuu todennäköisesti kasvaisi ja siihen käytettävä aika olisi jostain muusta toiminnasta pois. Kokonaisuutena ajatellen nuorten toimintaan puuttumisessa on kyse koko poliisilaitoksen asiasta eli yhteistyöllä pystymme torjumaan haitallisia ilmiöitä.

Mikä on kaikkein mielekkäintä työssänne?

Tärkeänä osana työtä on se, että olemme ennaltaehkäisemässä mahdollisia rikoksia ja jos rikoksia tapahtuu, niin oman työmme kautta pystymme auttamaan muita tutkintaryhmiä selvittämään rikoksia. Työtä on toki niin paljon, että se vie meiltä aikaa ja vaatii myös venymistä.

Nuoriin liittyvät ilmiöt vaativat sitä, että olet ajan hengessä mukana ja seuraat mitä nuorten maailmassa tapahtuu. Tämä tarkoittaa meidän osalta, että myös vapaa-ajalla tulee kuunneltua ja seurattua sosiaalista mediaa sekä kuunneltua tai luettua erilaista kirjallisuutta, jotka liittyvät meidän työnkuvaamme

Mitä haluaisitte sanoa lopuksi pilottiprojektista ja sen tulevaisuudesta?

Meillä ei ole vielä tietoa, miten projektin jatkon suhteen tapahtuu kesällä koska asiasta ei ole vielä päätetty. Nuorten kanssa tehtävää ennalta estävää työtä riittää paljon eli tilausta tällaiselle toiminnolle on varmasti.

VERKON VAARAT

Verkosta on saatavilla tietoa, mutta onko se luotettavaa, ja onko se ylipäätään tietoa?

Teknologinen kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet monia asioita, ja digitaalisen ympäristön mahdollisuuksia ryhdytään oppimaan ja hyödyntämään yhä nuorempana. Internetin palvelut ovat muuttaneet ihmisten välistä viestintää, lisäksi itseään kiinnostavaa sisältöä on yhä helpompi ja nopeampi tavoittaa. On helppoa olla yhtä mieltä siitä, että tietoa on tarjolla vähintäänkin riittävästi, mutta kuinka tulisi suhtautua verkossa olevan tiedon luotettavuuteen?

Sosiaalinen media on tärkeässä roolissa erityisesti nuorten keskuudessa. Sosiaalisen median palveluita käytetään eniten kavereiden kanssa yhteydenpitoon, mutta nuorille sosiaalinen media on myös kanava uutisille. Kansainvälisesti kolme suosituinta sosiaalisen median palvelua 16–24-vuotiaiden keskuudessa olivat Instagram, TikTok ja WhatsApp tammikuussa 2024 . Facebook on pitänyt suosionsa yllä tasaisesti, kun samaan aikaan erityisesti Instagram ja TikTok ovat kasvattaneet suosiotaan nopeasti.

Tietoverkon palvelut ovat mahdollistaneet monia hyödyllisiä asioita, mutta samalla ne ovat tuoneet uudenlaisia ilmiöitä ja uhkia niin yksittäisen kansalaisen kuin koko yhteiskunnan huoleksi. Internetin vahvuutena on, että sen avulla voimme tavoittaa nopeasti kohderyhmiä ja yhdistää saman kiinnostuksen jakavia, mutta samalla se mahdollistaa nimettömyyden ja kasvottomuuden. Kasvottomuus luo valitettavasti otollista pohjaa myös hyväksikäytölle, häirinnälle ja maalittamiselle.

Tietoverkossa olevien palveluiden tuottajat haluavat käyttäjiensä rekisteröityvän palveluunsa, jotta käyttäjän kiinnostuksen kohteet saadaan selville. Sisällöntarjontaan rakennetut algoritmit oppivat hyvin nopeasti palvelun käyttäjän kiinnostuksen kohteista mm. historiatiedon, kommenttien, kaveriverkostojen ja tykkäyksien kautta. Palveluntarjoajat hyödyntävät käyttäjien aktiivisuutta kohdistamalla lisää vastaavaa sisältöä, joka voi johtaa kognitiivisiin vinoumiin, kuten vahvistusharhaan. Vahvistusharha vahvistaa käyttäjän omia olettamuksia ja käsityksiä sekä sivuuttaa omasta näkökulmasta eroavat näkemykset. Sosiaalisen median palvelut muodostavat myös ns. kuplia, jotka koostuvat saman kiinnostuksen kohteen jakavista ihmisistä. Kuplan sisällä käytävä viestintä vahvistaa yhteistä käsitystä ja muodostaa samalla kavennetun käsityksen todellisuudesta. Riippuen tilanteesta algoritmit ja kuplat voivat tehostaa tiedonhakua ja olla hyödyllisiä tai ne voivat vahvistaa vääriä käsityksiä.

Mis-, dis- ja malinformaatio

Erityisesti viime aikoina olemme törmänneet medioissa informaatiovaikuttamisen käsitteeseen, mutta mistä oikeastaan on kyse? Ihmisten näkemyksiin ja asenteisiin on pyritty vaikuttamaan jo kauan, tunnetumpi termi vaikuttamiselle oli propaganda. Kyseessä ei siis ole uusi asia. Tässä artikkelissa käsittelen informaatiovaikuttamista vihamielisenä vaikuttamisena, jollaisena se yleensä käsitetään.

Termipankin määritelmän mukaan (vihamielisellä) informaatiovaikuttamisella tarkoitetaan kohteelle epäedullista toimintaa, jota informaatiota tuottamalla, muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla pyritään vaikuttamaan kohteen käsityksiin tai toimintaan.

Informaationvaikuttamisen yhteydessä törmätään usein myös käsitteisiin mis-, dis- ja malinformaatio. Misinformaatiolla tarkoitetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota sen levittäjä luulee todenmukaiseksi eli perimmäisenä tarkoituksena ei ole johtaa kohdetta harhaan. Disinformaatio sen sijaan tarkoittaa tarkoituksellisesti vääristellyn tai valheellisen tiedon levittämistä, jolla levittäjä pyrkii vaikuttamaan vastaanottajiin.

Disinformaation kohdalla voi olla kyse tiedosta, joka on osittain totta ja osittain valhetta. Malinformaatiolla tarkoitetaan puolestaan todenmukaista tietoa, jota käytetään vahingoittamaan yksilöä, yhteisöä tai valtiota. Dis- ja misinformaatio ovat tunnetumpia kuin malinformaatio. Tekoälyn kehittymisen myötä disinformaation levittäminen on saanut uusia muotoja, kuten syväväärennöksien (deepfake) käytön. Syväväärennöksissä kohdetta johdetaan harhaan luomalla ääntä ja videota sisältävää materiaalia, jotka jäljittelevät uskottavasti tunnetun henkilön ääntä ja kasvonliikkeitä. Näin luodaan uskottava vaikutelma tunnetun henkilön viestistä, mikä todellisuudessa ei ole totta.

Informaatiolla vaikuttaminen

Nykyteknologiaa hyödyntävät disinformaatiokampanjat voidaan värittää osittain totuuden ja osittain täysin väärän tiedon kehykseen, jolloin totuuden ja valheen erottaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Sosiaalisen median algoritmit ruokkivat verkon käyttäjää tarjoten lisää vastaavaa sisältöä ja kaventunut maailmankuva vahvistuu kuplien sisällä. Kavereiden jakamat ”uutiset” käsitellään pikaisesti, sillä kaverin välittämään sisältöön luotetaan. Toki internetin käyttöä on mahdollista rajoittaa teknisin menetelmin, mutta rajoittaminen tai sensuuri ei välttämättä ole toimivin ratkaisu informaatiovaikuttamisen ehkäisemiseksi. Sen sijaan tulisikin korostaa lähdekritiikin, faktantarkistuksen ja ylipäätään medialukutaidon merkitystä. Tämä sama ohje pätee niin nuorille kuin aikuisillekin.

Medialla on tärkeä rooli tiedon tuottajana ja välittäjänä sekä myös vastuu tunnistaa disinformaatiota ja ehkäistä haittojen ilmentymistä. Palveluiden tarjoajat kehittävät sisällön seurantaa ja puuttuvat sääntöjen vastaiseen toimintaan. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu myös sananvapaus, joka alleviivaa sitä, ettei viestintä ole vain viranomaisten tietoa ja etuoikeus. Mielipiteet ja kriittinen ajattelu ovat kuuluneet ja kuuluvat tulevaisuudessakin yhteiskuntaamme. Suomalainen koulujen opetusohjelma sisältää eri vuosiluokilla tutustumista informaatiovaikuttamiseen ja sen ilmenemismuotoihin sekä tiedon luotettavuuden arviointiin. Tulee kuitenkin huomioida, että koulu antaa lähtökohdat, mutta taitojen varsinainen harjoittelu tehdään omalla ajalla osana jokapäiväistä internetin käyttöä.

Informaatioturvallisuus on osa kokonaisturvallisuutta, joka koskettaa meitä jokaista riippumatta siitä, edustammeko viranomaista vai yksittäistä henkilöä. Viranomaisilla, yhteisöillä ja organisaatioilla on tärkeä rooli informaatioturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä, mutta jokainen meistä pystyy myös yksilönä vaikuttamaan.

TEKSTI:

Eija Valonen rikosylikonstaapeli | Itä-Uudenmaan poliisilaitos | mYAMK 2024

TALOUDELLINEN SEXTORTION – ”I’m going to ruin your life”

Muutama vuosi sitten tutkinnassa nosti päätään uusi ilmiö alaikäisiin kohdistuvien rikosten parissa. Loppukesästä 2022 lapsiin kohdistuvien rikosten esikäsittelyyn alkoi tulla kiristys-nimikkeellä kirjattuja rikosilmoituksia, joissa tekotapa oli täsmälleen sama. Teini-ikäinen poika oli tavannut somessa viehättävän, englantia puhuvan mukavan tytön /nuoren naisen. Keskustelu oli johtanut siihen, että nuori oli kokenut riskittömäksi lähettää itsestään seksuaalinen video. Video oli joka kerta sellainen, että nuori oli siitä tunnistettavissa. Välittömästi videon lähettämisen jälkeen keskustelun sävy muuttui ja vastapuoli ilmoitti, että hän tulee jakamaan videon nuoren läpipiirille, mikäli nuori ei maksa tiettyä summaa. Nuorilta kiristetty summa, noin 200 euroa, on varsin pieni, jos asiaa katsoo aikuisen näkökulmasta, mutta sen verran tuntuva, että harvalta teini-ikäiseltä sellainen löytyy. Ja valitettavasti, useammassakin tapauksessa nuoren kuvaama, yksityinen video levitettiin nuoren lähipiirille sosiaalisessa mediassa. Kyseinen teko on nuorelle haitallinen ja erityisen nöyryyttävä.

Sosiaalisessa mediassa nuoriin, etenkin tyttöihin, kohdistuvat seksuaalirikokset ovat olleet vuosia jo varsin yleisiä. Näille

rikoksille tyypillistä on ollut, että tyttöjä on pyydetty/ painostettu lähettämään itsestään seksuaalisia kuvia ja näin tapahduttua, kuvia on pyydetty lisää tai tyttöjä on painostettu seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tästä uudesta ilmiöstä poikkeuksellisen teki se, että kaikissa rikosilmoituksissa uhrit olivat poikia.

Sextortion

Sextortion ei ole uusi termi, mutta se on varsin hiljattain päätynyt yleisempään käyttöön viranomaisten keskuudessa. Termi muodostuu sanoista sex eli seksi ja extortion eli kiristys. Termi on viime vuosina päätynyt käytettäväksi nimenomaan sellaisissa kiristystapauksissa, joissa uhkauksella levittää selkeästi seksuaalisia kuvia tai videoita uhrista, pyritään saamaan tämä toimimaan vaaditulla tavalla. Sextortion on vuorovaikutusrikos, joka

”OIKEUDELLISESTI

EI OLE OLEMASSA

RIKOSTA, JOTA KUTSUTAAN SEXTORTIONIKSI”

kuuluu verkkovälitteisiin rikoksiin. Se on osaltaan seksuaaliväkivaltaa, osaltaan taloudellisen edun tai muun hyödyn tavoittelua kiristystä hyväksikäyttäen ja vahvasti piilorikollisuutta.

On tutkittu, että noin puolet (51%) alaikäisistä uhreista ei kerro asiasta lähipiirilleen. Uhrit ilmoittivat syyksi, että ovat olleet tapahtuneesta liian nolostuneita tai häpeissään (81 %) tai ovat ajatelleet joutuvansa vaikeuksiin, jos kertoisivat asiasta (68 %). Niistä uhreista, jotka kertoivat tapahtuneesta, vain noin kolmasosa kertoi omalle vanhemmalleen. Noin joka viides alaikäinen haki apua verkossa toimivilta auttavilta tahoilta ja vain joka kahdeksas ilmoitti asiasta poliisille.

Oikeudellisesti ei ole olemassa rikosta, jota kutsutaan sextortioniksi - seksikiristykseksi. Sextortion-tekoja tutkitaan Suomessa ja maailmalla useilla eri rikosnimikkeillä. Sextortion voidaan liittää hakkerointiin, kiristykseen, lasten hyväksikäyttömateriaalin valmistukseen, seksuaalirikoksiin, häirintään, vainoamiseen ja yksityisyyden loukkaamiseen.

Globaali-ongelma

Ilmiö havaittiin samaan aikaan ympäri maailman ja lainvalvontaviranomaiset tiedottivat laajasti ilmiöstä ja sen vaaroista. Yhdysvaltojen uutisointi sisälsi murheellisen tosiasian, että useampi yhdysvaltalainen nuori oli päätynyt tilanteessa itsemurhaan. Tiedottamisesta huolimatta tapausten

määrä on jatkanut kasvuaan NCMEC raportoinnin mukaan. NCMEC (the National Center for Missing & Exploited Children) julkaisi ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2024 alaikäisiin kohdistuneista taloudellisista sextortion tapauksista kokoamansa raportin. Taloudellisia sextortion ilmoituksia NCMEC sai 10731 vuonna 2022 ja vuotta myöhemmin, vuonna 2023, lukumäärä oli 26718. Tapausten määrä 2,5 kertaistunut vuodessa. Yhdysvaltojen viranomaiset ovat selvittäneet, että sextortion-rikollisten jäljet johtavat Länsi-Afrikan valtioihin, erityisesti Nigeriaan ja Norsunluurannikolle. Näistä maista tehdään merkittävin osa teini-ikäisiin kohdistuneista sextortion-iskuista. Tekojen on todettu kohdistuvan englantia puhuviin nuoriin – mikä selittää sen, että uhreja paljon ja ympäri maailmaa. Rikoksentekijät vaativat uhreiltaan erilaisia maksutapoja, kuten tilisiirtoja, lahjakortteja ja jopa kryptovaluuttaa. Rikollisten toimintaan puuttuminen on vaikeaa, koska esimerkiksi Norsunluurannikolla ei ole luovutussopimusta Yhdysvaltojen eikä Suomenkaan kanssa.

Alaikäinen uhri

Tämän päivän nuoret viettävät sosiaalisessa mediassa paljon aikaa. Siellä ylläpidetään ja luodaan kaverisuhteita sekä seurataan tuttujen ja tuntemattomien julkaisuja. Sosiaalisen median myötä myös uudet ilmiöt, sekä hyvät että huonot, tavoittavat nuoret ympäri maailman nopeasti. Sextortion ”kukoistaa” sosiaalisen median kanavissa. Se on erottamattomasti yhteydessä älypuhelinten, sosiaalisen median, digitaalisten valokuvien ja videoiden räjähdysmäiseen kasvuun ja läsnäoloon nykynuorten elämässä. Sometileillä tavataan jakaa tietoja omista kavereista, kouluista, harrastuksista ja työpaikoista hyvin avoimesti ja nämä tiedot ovat helposti myös rikollisten saatavilla ilman suurempaa tietoteknistä osaamista.

Rikolliset ovat aina virittäneet verkkonsa sinne, missä uhreja on eniten ja helpoiten saatavilla, ja missä valvonta on

”VIRANOMAISILLA ON RAJALLISET KEINOT PUUTTUA RIKOKSIIN, JOISSA

TEKIJÄ JA

UHRI OVAT FYYSISESTI

ERI MAISSA”

heikointa. Tämä on mahdollisesti yksi syy, miksi sextortion-rikollisuus kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin aikuisiin. He ovat helposti tavoitettavissa ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa somessa ei ole ”mikään juttu”. Syyksi sille, miksi uhrit ovat pääasiassa poikia, NCMEC:n julkaisussa Financial sextortion "a growing crisis" todetaan, että ”teot kohdistuvat pääasiassa teini-ikäisiin poikiin, koska sillä tavoin saa helpoiten ja nopeiten rahaa”.

Ennalta estämisen keinot

Viranomaisilla on rajalliset keinot puuttua rikoksiin, joissa tekijä ja uhri ovat

fyysisesti eri maissa. Jotta verkkovälitteisiä, maailmanlaajuisia rikoksia voitaisiin tutkia, vaatisi se jouhevaa kansainvälistä yhteistyötä ja jo mahdollisesti ennalta perustettuja tutkintaryhmiä.

INTERPOLin Specialists Group on Crimes Against Children -työryhmän 39. kokous maaliskuussa 2023 kokosi yhteen yli 200 eri alojen toimijaa 80 eri maasta tarkastelemaan, mitä maailmanlaajuisia toimia ja teknisiä ratkaisuja on olemassa, jotka auttaisivat tutkimaan verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, tunnistamaan uhreja ja tekijöitä sekä vaikuttamaan rikollisverkostoihin.

Interpolin asiantuntijoiden ryhmä korosti, että yksilöiden ja organisaatioiden on kehitettävä proaktiivisia aloitteita näitä rikoksia vastaan. Ryhmä korosti myös, että on tarpeen, että lasten vanhempien perehtyvät itse ja opastavat lapsiaan parempaan verkkoturvallisuuteen, ymmärtämään yksityisyysasetusten ja salasanojen hallinnan merkityksen ja intiimin materiaalin jakamiseen liittyvät riskit. Asiantuntijat pitivät myös tärkeänä sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, jossa lapsi tuntee olonsa tur-

valliseksi puhua verkkokokemuksistaan ja hakea tarvittaessa apua.

Haastetta ennalta ehkäisyyn tuo uhrien tarve vaieta tapahtuneesta. Tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että nuorilla ei ole tarpeeksi luottamusta vanhempien, kasvattajien ja lainvalvojien kykyyn auttaa tai tukea heitä mielekkäästi. Tähän todennäköisesti vaikuttaa suuresti uhrien tuntema häpeä tai he pelkäävät kostoa.

Lainvalvontaviranomaiset maailmalla ovat todenneet, että sextortion on voimakkaimmin kasvava seksuaalisen online-hyväksikäytön tyyppi ja ylivoimaisesti merkittävin uhka lapsille.

Rikosten selvittäminen on haastavaa, koska rikoksentekijät pystyvät peittämään identiteettinsä helposti käyttämällä hyväkseen tarjolla olevia laillisia ja laittomia yksityisyyspalveluja. On nostettukin kansainvälisissä keskusteluissa esiin, että lainsäädäntöä tulee mukauttaa tämän rikoksen kehittyvään luonteeseen ja että on koordinoitava rajat ylittäviä toimia tekijöiden tunnistamiseksi ja saattamiseksi oikeuden eteen.

Ylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | mYAMK2024

Seksuaalirikostutkinta nuoren uhrin näkökulmasta

Haastettavasta ei käytetä hänen oikeaa nimeään hänen yksityisyytensä suojaamisekseen.

”Se kuulosti helpolta rahalta, kun se ehdotti, et mä saan rahaa, jos nähdään ja se saa kosketella mua.”

Matti kertoo tienneensä jo nuoresta asti olevansa homo. 17-vuotiaana hänellä ei ollut ollut kokemuksia pojista, joten uteliaisuus ajoi hänet etsimään seuraa internetistä. Alaikäisenä hän ei myöskään päässyt baareihin, joissa olisi voinut tavata muita saman ikäisiä poikia. Matin mukaan netissä oli myös helpompi olla yhteyksissä ja kirjoitella

muiden kanssa. Hän kertoo käyttäneensä toisiin poikiin tutustumiseen mm. Suomi.24:a, Random:a ja Qruiser.com, jotka olivat homo-bi ja trans-ystävällinen sivusto, joihin pystyi tekemään profiilin ja tämän jälkeen jatkamaan viestittelyä Kik Messenger -sovelluksessa viestittelemällä. Kik-sovelluksessa voi viestitellä ja soittaa puheluita anonyymisti sekä lähettää kuvia.

Matti ei tarkkaan muista, missä sivustolla

hän oli tavannut tekijän mutta viestittely heidän välillään oli siirtynyt nopeasti Kik-sovellukseen. Matti kertoo viestittelyn tuon henkilön kanssa kuulostaneen hyvältä. - se kehui mua, osoitti olevansa kiinnostunut musta ja siitä mitä mulle kuuluu. Sitten kun se lähetti mulle kuvan itsestään, niin mä olin tosi otettu, että noin komea kundi olisi kiinnostunut

TEKSTI:

Virva Junkkari

musta. Mulla tuli pieni ihastuminen siihen tyyppiin. Vuosia myöhemmin poliisikuulusteluissa Matille selvisi, että hänen saamassa kuvassa oli aivan muu henkilö kuin kenen kanssa hän viestitteli.

Matin mukaan hänen ja tekijän välinen viestittely oli seksuaalisävytteistä, niissä puhuttiin seksistä ja tekijä pyysi Mattia lähettämään itsestään vähäpukeisia kuvia. Matti kertoo lähettäneensä useita vähäpukeisia kuvia itsestään ja lisää, ettei onnekseen ollut lähettänyt alastonkuvia, näin jälkikäteen ajatellen. Matin mukaan tekijä halusi tavata hänet ja oli tarjonnut Matille rahaa, jos he tapaisivat ja tekijä saisi kosketella Mattia. Matti kertoo opiskelleensa tuohon aikaan ammattikoulussa, eikä hänellä ollut itsellään juurikaan omaa rahaa, joten hänelle tarjottu raha sekä tavarat ja vaatteet, joita tekijä lupasi ostaa, houkutteli. Matin mukaan hän hetken aikaa harkitsi vakavasti näkevänsä tekijän. -En mä tuon ikäisenä ajatellut sitä asiaa sen enempää, se helppo raha houkutti.

Matin mukaan hänen mielenkiintonsa viestittelyyn loppui, koska tekijä ei suostunut lähettämään lisää kuvia itsestään. Hän kertoo, etteivät he koskaan tavanneet toisiaan, koska hän ei luottanut siihen kuka viestittelyn toinen osapuoli oli. -Sitten kun se viestittely loppui, niin en edes ajatellut et siinä olisi tapahtunut mitään rikosta tai se olisi ollut mitenkään traumaattista, koska se oli vaan viestittelyä, mikä vaan loppui. Se oli ihan

normaalia et jengi lähetti nudeja tuolla Kik:ssä ja snäpissä.

Matin tapauksessa on havaittavissa selkeästi kyseessä olleen groomingista eli lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tekoihin. Groomingissa tekijän tavoitteena on kohdistaa houkuttelu alaikäisiin lapsiin seksuaalissävytteisellä keskustelulla, alastonkuvien lähettämisellä ja saamisella, seksuaalista väkivaltaa videoyhteyttä hyödyksi käyttäen tai lasta tapaamalla. Tekijä pyrkii luomaan lapseen luottamuksellisen suhteen esimerkiksi osoittamalla kiinnostusta ja ihailua tätä kohtaan ja ujuttamalla keskusteluun seksuaalista sisältöä.

Miten sait tietää, että kyseessä oli ollut rikos?

Matti kertoo saaneensa puhelun työpäivänsä jälkeen ollessaan 19-vuotias, ja puhelimessa naisääni oli esitellyt itsensä poliisiksi. Matti muistaa olleensa todella hämmentynyt puhelimessa, koska ei ollut tehnyt rikosilmoitusta asiasta ja ihmetelleensä oliko hän tehnyt jotain väärää. Poliisi oli selittänyt Matille tämän olevan asianomistajana jutussa, kertoneen mihin asia liittyy mutta ei tarkempia yksityiskohtia ja että Matin pitäisi tulla kuulusteluun poliisilaitokselle. -En oikein ymmärtänyt sitä koko juttua. En saanut irti oikein mitään siltä poliisilta niihin mun kysymyksiin. Piti vaan mennä kuulusteluun siitä vajaa parin viikon päästä.

”MATTI

KERTOO SAANEENSA KUULUSTELUISSA TIEDON ERILAISISTA TUKIMUODOISTA RIKOKSEN UHREILLE

JA AUTTAVIA TAHOJA”

Viikkoa ennen kuulustelua Matti kertoo olleensa todella jännittynyt ja ahdistunut, koska ei tiennyt mitä asioita tarkalleen kuulustelu koski ja minkälaisista kuvista oli kysymys. Nähdessään kuulustelussa viestikeskusteluja ja lähettämiään kuvia Matille selvisi, mihin tapaus liittyi, ja hän kertoo helpottuneensa siitä tiedosta, ettei kyse ollut alastonkuvista. Vaikka Matti kertoo aluksi olleensa helpottunut saatuaan tietää kuulusteluiden sisällöstä tarkemmin, niin alettuaan prosessoimaan asiaa tarkemmin häntä alkoi tilanne ahdistamaan. Matin mukaan eniten häntä ahdisti ajatus siitä, että jollain täysin tuntemattomalla aikuisella miehellä on ollut hänen puhelinnumeronsa, kuvia hänestä ja tietoa mitä Matti oli tehnyt ja missä hän liikkui. - Mietin kuulusteluiden jälkeen, että miten mä en silloin tajunnut sitä viestittelyä. Ne viestit oli sellaisia, mistä tänä päivänä heitetään läppää, et just sellaset limaiset äijät heittää tollasta juttua. Vaikka sen lähettämä kuva oli nuoresta kundista, niin ne puheet oli aikuisen juttuja. Nyt sen tajuun, ja se ei todellakaan menisi enää läpi. Mut sillon olin aivan pentu vielä.

Kuulustelun aluksi Mattia sai tietää, että poliisi oli hankkinut hänelle avustajan rikosprosessin ajaksi ja Matti kertoi samalla puhuneensa avustajan kanssa ennen kuulusteluiden alkua. Matti kertoo, että hänen kannaltaan olisi ollut parempi, jos avustaja olisi ollut paikalla kuulustelussa. Tällä tavoin Matin mukaan hän olisi saanut paremmin neuvoja ja lisätietoja prosessiin liittyen ja hän olisi päässyt tutustumaan avustajaansa. Avustajansa Matti näki ensimmäisen kerran vasta juuri ennen oikeudenkäyntiä. Hän kokee, että tällaisessa ahdistavassa ja uudessa tilanteessa avustajan näkeminen kuulustelussa ja tämän kanssa jutteleminen

auttaisi tilanteessa paljon. Kuulustelun ja oikeudenkäynnin välisenä aikana Matti olisi toivonut avustajan taholta enemmän yhteydenpitoa ja informaatiota asioista, miten prosessi etenee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Matista tuntui, ettei hän halunnut vaivata avustajaa, koska ei ollut itse tätä palkannut.

Rikosuhripäivystys ja muut tukimuodot uhreille

Matti kertoo saaneensa kuulusteluissa tiedon erilaisista tukimuodoista rikoksen uhreille ja auttavia tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä. Hän kuitenkin kertoo, ettei tuossa tilanteessa ole voimia lähteä soittamaan johonkin numeroon ja kertomaan tuntemattomalle ihmiselle asioistaan. Matin näkemyksen mukaan hänen numeronsa olisi voitu antaa auttavalle taholle ja hän olisi voinut heidän kanssa jutella. Tällaisessa tapauksessa Matin mukaan olisi ollut hyvä, jos soittaja tietäisi asian taustat, ettei niitä tarvitsisi kertoa alusta uudelleen. -Siinä vaiheessa ei oma-aloitteisesti jaksa soittaa johonkin random numeroon ja jonottaa linjoilla.

Miten näkisit vanhempien läsnäolon kuulustelussa?

Kysyttäessä Matilta hänen mielipidettään vanhempien läsnäolosta kuulusteluissa hänen mielipiteensä on ehdoton ei. Matin mukaan vanhempien läsnäolo ja se, että he kuulisivat kaiken sen viestittelyn, kuvien lähettelyn ja yksityiskohdat, olisi ollut tosi hävettävää. -ei musta olisi saanut kuulustelussa mitään irti, jos äiti olisi ollut vieressä. Olisin vaan keskittynyt siihen et se on läsnä, en siihen mitä mulle on tehty. Onneksi olin 19-vuotias, kun menin kuulusteluihin. Osasin myös tuon ikäisenä suhtautua asioihin eri tavalla ja olin varmasti yhteistyökykyisempi kuin olisin ollut 16-17-vuotiaana.

Tukihenkilön rooli

Matilla oli koko prosessin ajan tukena läheinen aikuinen henkilö, jolle Matti soitti välittömästi poliisin ensimmäisen puhelun jälkeen. Tukihenkilö kulki Matin rinnalla koko prosessin ajan ja tämän kanssa Matti pystyi käymään läpi tapahtunutta, siitä esiin nousseita tunteita sekä sai tietoa, miten rikosprosessi etenee ja

mitä tulee jatkossa tapahtumaan. Matin mukaan olisi ehdottoman tärkeää, että jokaisella nuorella, joka joutuu tällaiseen rikosprosessiin, olisi läheinen aikuinen henkilö tukena ja jolle pystyy puhumaan asiasta. Matin mukaan kuulusteluissa ja oikeudenkäynnissä tulisi olla paikalla mieluummin läheinen tukihenkilö kuin vanhempi. -Mua auttoi tosi paljo,n kun pystyin soittamaan hänelle ja nähdä ja se kuunteli ja oli mukana oikeudenkäynnissä ja kaikessa.

Oikeudenkäynnin Matti kertoi olleen ahdistava tilanne, koska salissa oli paikalla tuntemattomia henkilöitä ja kaikki asiat piti käydä läpi heidän kuullen. Tilannetta oli helpottanut se, että hänen ja tekijän välissä oli ollut sermi, joka esti näkemisen toiselle puolella. -Se oikeudenkäynti oli tosi ahdistava, mä vaan tärisin, sydän hakkasi ja jännitti aivan hirveästi. Mua auttoi tosi paljon, kun mun tukihenkilö oli paikalla. Kaikkinensa se päivä oli ihan hirveä sillä hetkellä mutta myös hyvä, että sai koko homman päätökseen, niin siitä tuli tosi helpottunut olo jälkeenpäin. Kysyttäessä Matilta olisiko hänen vanhempansa voineet jotenkin estää tapahtunutta niin Matti sanoo, että eivät olisi pystyneet. Hänen mukaansa tuohon aikaan 6 vuotta sitten vanhempien käsitys nuorten käyttämistä sovelluksista oli huono, eikä hänen mukaansa vanhemmilla olisi ollut mitään asiaa tutkia hänen puhelintaan. Viestittely oli tapahtunut täysin vanhempien tietämättä.

Nyt kun oikeudenkäynnistä on kulunut kolmisen vuotta ja tekijä o saanut lopullisen tuomionsa, on Matti siirtynyt elämässään eteenpäin. Hän kertoo olleensa

onnekas, koska ei tavannut tekijää koskaan livenä sekä olevansa etuoikeutettu, että oli täysi-ikäinen esitutkintaprosessin alettua. Hän osasi ajatella asioista syvällisemmin ja suhtautua koko prosessiin rauhallisemmin eikä hänen tarvinnut ottaa äitiään mukaan kuulusteluun tai oikeudenkäyntiin. Matin mukaan esitutkinnan suorittanut poliisi oli ollut mukava ja helposti lähestyttävä tehden vaikeasta tilanteesta helpomman. Koko asiaa Matti ei enää mieti, ellei se tule jossain puheeksi.

Tuomio

48-vuotias vastaaja tuomittiin 13 vuoden ehdottomaan yhdistelmärangaistukseen mikä tarkoittaa, että hän joutuu istumaan rangaistuksen kokonaisuudessa ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen tai valvottuun koevapauteen. Mies tuomittiin 57 eri teosta, joissa oli uhreina 45 tekoaikaan vuonna 2017-2020 13-17-vuotiasta poikaa. Tuomion mukaan miehen katsottiin syyllistyneen useisiin törkeisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon sekä seksuaalipalvelujen ostamiseen nuorelta henkilöltä. Tuomittu oli pyytänyt uhreilta seksuaalissävytteisiä kuvia ja videoita, minkä lisäksi hän oli tavannut osan uhreista. Tapaamisissa oli tapahtunut molemminpuolista koskettelua, yhdyntöjä ja oraaliseksiä. Miehelle tehdyn vaarallisuusarvion mukaan häntä pidetään erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle ja vapaudelle. (HS 9.6.2023)

TEKSTI:

Petri Hyrkäs

Ylikonstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | mYAMK2024

Nuoret ja liikenneturvallisuus

Haastattelin aina ajankohtaiseen aiheeseen liittyen ylikonstaapeli Marko Iltasta Lounais-Suomen poliisilaitokselta. Iltanen työskentelee Turussa lupavalvontayksikön ajo-oikeusryhmän ryhmänjohtajana. Poliisi on jo 1.6.2019 alkaen käsitellyt kaikki ajokiellon määräämistä koskevat asiat, kun tuolloin myös tuomioistuimien aiemmin käsittelemät ajokieltoasiat siirtyivät poliisin ratkaistaviksi, muistuttaa Iltanen. Iltanen pääsee työssään seuraamaan aitiopaikalta ajokieltorikoksista epäiltyjen ja niihin syyllistyneiden ajokieltoprosessia epäillystä rikoksesta aina lupavalvonnassa määrättävään asian varsinaiseen ajokieltoon asti. Haastattelun lisäksi olen käyttänyt artikkelin lähteinä Liikenneturvan, A-Klinikkasäätiön ja Traficomin ylläpitämiä internetsivustoja.

Nuoret liikenteessä

Liikenneturvan internetsivustolla todetaan 15–24-vuotiaiden nuorten olevan yliedustettuina onnettomuustilastoissa. 15–24-vuotiaiden nuorten osuus väestöstä on noin 11 prosenttia, mutta lähes kolmannes tieliikenteessä vahingoittuneista kuuluu kyseiseen ikäryhmään.

Nuori aikuinen (18–24-vuotiaat) omaa fyysisen, psyykkisen sekä sosiaalisen kehityksen suhteen melko hyvät edellytykset selvitä turvallisesti liikenteessä. Nuorilla aikuisilla on jo mahdollisuus kaikkien liikennemuotojen hyödyntämiseen. Nuori aikuinen itsenäistyy ja tähän prosessiin liittyy yleisesti tietty auktoriteettien kyseenalaistaminen. Erityisesti nuorten miesten toimintaa leimaa usein impulsiivisuus ja halu ottaa riskejä.

Tilastojen perusteella voidaan todeta, että nuorta kuljettajaa koskeva todennäköisyys joutua liikenneonnettomuuteen laskee iän ja ajokokemuksen lisääntymisen myötä. Kokematon kuljettaja ei osaa aina huomioida seikkoja, joista voi aiheutua vaaratilanteita. Vakuutustilastot osoittavat, että ensimmäistä vuottaan ajavat ovat osallisena liikennevahingoissa kolme kertaa enemmän kuin kolme vuotta ajaneet, kun onnettomuusmäärä suhteutetaan ajokorttien määrään. Liikenneturva muistuttaa edelleen, että vähäisen ajokokemuksen ohella myös nuoren ikään kuuluva elämänkokemuksen puute kasvattaa liikenteeseen liittyviä riskejä.

Iltanen on pannut merkille, että nuorten ajokieltorikoksiin liittyvissä tapauksissa ajoneuvossa on usein matkustajia. Käsiteltävä teko saattaa olla törkeä ylinopeus ja toisinaan jopa rattijuopumus. Nuoren kuljettajan pitäisi tuolloin huomioida, että asettaa itsensä ja muiden tielläliikkujien lisäksi vaaraan myös kyydissään olevat matkustajat, toteaa Iltanen.

Tilasto: https://tieto.traficom.fi

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin mukaan edelleen enemmistö suomalaisista nuorista ajaa henkilöautokortin. Vuoden 2023 lopussa noin 65 prosentilla 19-vuotiaista oli henkilöauton ajo-oikeus. Ajokortin hankkimisen yleisyys vaihtelee alueellisesti paljon. Esimerkiksi 18-vuotiaista helsinkiläisistä ajokortti oli 25 prosentilla, kun koko Suomen luku oli 54 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa ajokortti oli vuoden 2023 lopussa peräti 73 prosentilla 18-vuotiaista.

Vuonna 2018 kuljettajaopetus ja -tutkinto kävi läpi merkittävän muutoksen. Uudistuksen jälkeen aiempaa pienempi osa 19-vuotiaista on suorittanut B-luokan ajo-oikeuden, mutta 17-vuotiaiden ikäpoikkeusluvat ovat yleistyneet voimakkaasti.

Tilasto: https://tieto.traficom.fi

Traficom toteaa internetsivuillaan, että media on viime vuosina seurannut aktiivisesti 17-vuotiaiden henkilöautonkuljettajien onnettomuuskehitystä. Syynä median erityiseen mielenkiintoon on ollut vuoden 2018 lainsäädäntöuudistus, jonka myötä B-luokan ajo-oikeuden ikäpoikkeusluvat ovat yleistyneet. Oheisesta taulukosta on nähtävissä tilasto onnettomuuksista, joissa on osallisena 17-vuotias henkilöautonkuljettaja. Luvut sisältävät virallisen tieliikenneonnettomuustilaston vakavien loukkaantumisten lisäksi myös vain sairaaloiden hoitoilmoituksista löytyvät tapaukset.

Iltanen kertoo toisinaan pohtineensa, onko keskimääräinen 17-vuotias nuori aikuinen fysiologisen kehityksensä osalta riittävän kypsä ajamaan henkilöautoa. Vai

olisiko tuolla yhdellä ikävuodella kuitenkin ratkaisevaa merkitystä sen suhteen, miten nuori pystyy liikenteessä ottamaan vastuuta itsestään, ennakoimaan riskejä ja hillitsemään impulsiivista käytöstään?

Miten nuoret itse suhtautuvat liikenteeseen?

Liikenneturvan selvityksen perusteella nuoret suhtautuvat liikenteeseen liittyvään sääntelyyn positiivisesti ja valtaosa heistä pitääkin liikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä erittäin tarpeellisena. Nuorten mielestä suurimman riskin liikenneturvallisuudelle aiheuttavat humalassa ajaminen, ylinopeus ja näyttämisen tarve. Toisessa ääripäässä ovat turvavöiden käyttämättömyys ja kavereiden yllytys, joita nuoret pitävät riskeistä pienimpinä.

Nuorilla on nykyään usein käytössään hyvää autokalustoa. Autot ovat hiljaisia, tehokkaita, turvallisia ja mukavia, mikä voi aiheuttaa nuorille valheellisen turvallisuuden tunteen. Toista se oli

takavuosina, kun ajaminen aloitettiin autolla, jolla nopeus ei päässyt tosiaankaan nousemaan huomaamatta, pohtii Iltanen.

Koronapandemian myötä poliisi siirtyi ajokieltoasioiden käsittelyssä kokonaan kirjalliseen menettelyyn. Toiminta on jatkunut samaan malliin, vaikka korona onkin pitkälti jo muisto vain. Alaikäisiin asiakkaisiin pyritään toki saamaan puhelimitse yhteys ja keskustelemaan tapahtuneesta, sanoo Iltanen. Iltanen kuitenkin kokee, että varsinkin alaikäisten ensikertalaisten kohdalla virkapukuisen poliisin henkilökohtainen tapaaminen olisi tärkeä osa prosessia ja hyvä mahdollisuus päästä vaikuttamaan nuoren vielä muodostumassa oleviin asenteisiin.

Käsiteltäessä alaikäisen ajokieltoasiaa kirjallisessa menettelyssä myös nuoren huoltajalle varataan mahdollisuus lausua asiassa. Valitettavasti silloin tällöin huoltajien lausumissa korostuu nuoren teon vähättely ja etusijalla on nostaa esiin ajokiellon arkea hankaloittava merkitys, sanoo Iltanen. Iltanen myöntää ymmärtävänsä, että kirjallisen lausunnon tarkoitus

onkin toki tuoda esiin ajokiellon vaikutusta toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen, mutta toisinaan huoltajien lausumista on rivien välistä havaittavissa vähättelevää asennetta, vastuun kantamisen ja riskien tiedostamisen sijaan, minkä Iltanen pelkää välittyvän myös perheen nuorien asenteisiin.

Päihteet ja liikenneturvallisuus

Liikenneturvan tutkimuksessa kävi ilmi, että nuoret suhtautuvat erittäin kielteisesti humalassa ajamiseen. Samalla kuitenkin 13 prosenttia nuorista uskoo, että olisivat hyviä ajajia myös humalassa.

A-klinikkasäätiön ylläpitämä internetsivusto Nuortenlinkki muistuttaa, että päihteet ja liikenne ovat huono yhdistelmä. Kulttuuri muuttuu hiljalleen, mutta päihdekokeilut ovat nuorilla edelleen yleisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) joka toinen vuosi toteutettavan kouluterveyskyselyn mukaan vaikuttaa siltä, että nuorten alkoholinkäyttö vähenee vähitellen. Silti tutkimusvastaustensa perusteella yhdeksän prosenttia

Tilasto: https://tieto.traficom.fi

yläkouluikäisistä ja peräti 24 prosenttia ammattioppilaitoksissa opiskelevista nuorista juo itsensä humalaan ainakin kerran joka kuukausi. Sama kysely osoittaa huumekokeilujen lisääntyneen nuorten keskuudessa: kannabista tai muuta huumausainetta on kokeillut kahdeksan prosenttia yläkouluikäisistä ja ammattiin opiskelevista lähes 18 prosenttia.

Myös Iltanen kertoo huomanneensa nuorten alkoholinkäytön olevan vähentymään päin, eikä nuorten alkoholinkäyttöä välttämättä enää leimaa aiemmissa määrin humalahakuisuus. Iltasella oli haastattelun yhteydessä käytössään nuorten ja nuorten aikuisten ajokieltorikoksiin liittyvää valtakunnallista tilastotietoa vuosilta 2018–2023. Tilastoista oli tulkittavissa, että päihtyneenä ajamiseen liittyvien rikosten määrä oli ajanjaksolla lievässä laskussa. Iltanen toi kuitenkin esiin, että paljastuneiden rikosten määrään vaikuttaa oleellisesti myös mahdolliset muutokset poliisin suorittaman valvonnan määrässä, joten suoraa yhtäläisyysmerkkiä päihtyneenä ajamisen yleisyyden ja paljastuneiden

”AJONEUVON KULJETTAJALLA PITÄÄ OLLA OMA TAHTO, EIKÄ YLLYTYKSEN SAA

rikosten määrän väliin ei voitane vetää.

Nuortenlinkki tuo edelleen esiin faktan, että päihteet ovat yksi suurimmista riskeistä liikenteessä. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tuoreen ajoterveysraportin mukaan päihteet olivat merkittävin esiin noussut taustariski liittyen kuolemaan johtaneisiin liikenneonnettomuuksiin. Alkoholin merkitys riskitekijänä on nuorten kohdalla korostunut: Erillisen OTI:n nuorisoraportin mukaan päihtymys ja muut kuljettajan tilaan liittyvät tekijät olivat taustalla peräti yhdeksässä kymmenestä nuorten vakavasta liikenneonnettomuudesta. Päihteiden merkitystä suojaamattoman liikenteen turvallisuuteen ei voi väheksyä. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vuonna 2021 tekemässä selvityksessä todettiin, että yli puolet sähköpotkulautaonnettomuuksiin joutuneista olivat päihtyneitä. OTI:n tutkimissa pyöräilyonnettomuuksissa joka viides pyöräilijä oli päihtynyt.

Tiellä liikkuminen ja minkä tahansa ajoneuvon kuljettaminen on erittäin vaativa tehtävä, joka edellyttää hyvää näön ja muiden aistien toimintaa, tarkkaa ja nopeaa tiedonkäsittelyä sekä hyvää motoriikkaa. Jo pienetkin määrät päihteitä vaikuttavat ihmisen keskushermostoon ja voivat haitata kaikkia edellä lueteltuja toimintoja. Piristävien päihteiden vaikutuksena voi olla levottomuutta ja ne voivat lisätä riskinottoa.

Nuorten liikenneonnettomuudet

Nuorten kuljettajien riski kuolla liikenteessä on kolmikertainen koko väestöön suhteutettuna, toteaa Liikenneturva. Tyypillinen nuorten vakava liikenneon-

nettomuus sattuu kesäviikonloppuna. Onnettomuusajoneuvoa kuljettaa nuori, päihtynyt mies, turvavöitä ei käytetä ja onnettomuuteen liittyy ylinopeus, minkä seurauksena ajoneuvo suistuu tieltä. 15–17-vuotiaiden riski menehtyä liikenteessä on Suomessa muita Pohjoismaita korkeampi. Suurin osa ikäryhmän miesten henkilövahingoista liittyy mopo-onnettomuuksiin. Saman ikäisille naisille puolestaan aiheutuu eniten henkilövahinkoja heidän ollessaan henkilöauton matkustajina. Merkittävimmät nuoriin liittyvät liikenteen riskitekijät ovat alkoholi ja muut päihteet, suuret ajonopeudet ja turvavyön käyttämättömyys.

Poliisin terveiset nuorille

Haastattelun lopuksi Iltanen muistuttaa, että ajokiellot ovat nykyään pitkiä. Iltanen pitäisi hyvänä, että osana ajo-oikeuden hankkimiseen liittyvää opetusta käytäisiin läpi ohjeelliset ajokieltojen pituudet erilaisista ajokieltorikoksista, jolloin nuoretkin saisivat asiasta käsityksen. Liikenteessä on syytä jättää turha kiire pois. Sen sijaan ennakointi on tärkeää. Kuljettaja kantaa itsensä lisäksi vastuun matkustajistaan, sivullisista sekä ajoneuvon kunnosta, teroittaa Iltanen. Ajoneuvon kuljettajalla pitää olla oma tahto, eikä yllytyksen saa antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihinsa. Nuorten, ja myös muiden ajo-oikeuden haltijoiden tulisi pitää koko ajan mielessään, miten tärkeä osa arkea ajokortti on ja kuinka paljon se helpottaa elämää. Näitä asioita on fiksumpaa miettiä jo etukäteen, kun ajokortti vielä on taskussa, eikä vasta poliisin ajo-oikeuskäsittelyn yhteydessä, päättää Iltanen.

LÄHTEET:

www.liikenneturva.fi

https://nuortenlinkki.fi https://tieto.traficom.fi

Mopomiitit Lounais-Suomessa

Tapahtumaturvallisuus, yleisötilaisuusprosessi ja siihen liittyvät yleisötilaisuuspäätökset ovat osa poliisin ennalta estävää toimintaa. Näillä toimilla ohjataan ennakkoon tiedossa olevia tapahtumia ja yleisötilaisuuksia niin, että niiden järjestäminen olisi mahdollisimman turvallista ja tapahtumien negatiivinen vaikutus yleiseen järjestykseen sekä turvallisuuteen olisi mahdollisimman pieni.

Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella poliisi ja alueen muut viranomaiset sekä toimijat ovat tehneet jo vuosien ajan tiivistä yhteistyötä erityisesti mopomiittijärjestäjien kanssa. Yhteistyön johdosta Lounais-Suomessa järjestettävät mopomiitit ovat pääsääntöisesti lainmukaisia, luvanvaraisia ja etukäteen poliisin tiedossa.

Poliisin tavoitteena Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella on mopomiittien osalta ennalta estää vaaralliseksi arvioitua toimintaa sekä tapahtumasta aiheutuvia liikenne- ja meluhäiriöitä. Lisäksi tavoitteena on kokoontumislaissa (539/1999) poliisin tehtäväksi määritetty kokoontumisvapauden turvaaminen. Kokoontumislaissa säädetyt järjestäjän velvollisuudet on tällöin huomioitu ja tapahtumat ovat vastuukysymysten näkökulmasta juridisesti lainmukaisia. Poliisi pyrkii myös lisäämään vuorovaikutusta tapahtumien osallistujien kanssa. Tämän vuorovaikutuksen kautta tavoitteena on tapahtuman turvallisen toteutumisen varmistaminen sekä ohjaus ja neuvonta lainmukaiseen toimintaan nuorten kokoontumisissa ja liikennekäyttäytymisessä. Ennalta estävällä poliisitoiminnalla on merkittävä rooli tavoitteiden saavuttamisessa.

TEKSTI:

Alkutilanne

Haastattelin artikkeliani varten Lounais-Suomen poliisilaitoksen lupavalvonnassa työskentelevää vanhempi konstaapeli Riku Sukaria, joka on ollut mukana kehittämässä toimivaksi havaittua toimintamallia mopomiitteihin liittyen. Alkusysäyksenä toiminnan kehittämiselle oli Sukarin mukaan havainnot tietynlaisesta vastakkainasettelusta poliisin ja mopoilijoiden välillä. Mopomiiteissä aiheutettiin aiemmin tuntuvaa vaaraa liikenneturvallisuudelle ja häirittiin yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisin puolelta ongelmia aiheutti se, ettei poliisilla ollut tietoa siitä, milloin seuraava mopomiitti järjestetään, jolloin ilmiön vaatima lisäresurssi kuormitti muuta poliisitoimintaa.

Poliisi otti sosiaalisen median kautta yhteyttä mopomiittien järjestäjiin ja kutsui nämä keskustelemaan miiteistä. Aluksi yhteydenotto ei tuottanut tulosta varsinaisten järjestäjien kanssa. Ryhmässä oli kuitenkin nuoria, jotka olivat kiinnostuneet yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Poliisi aloitti vuoropuhelun näiden nuorten kanssa, jotka lopulta järjestivät oman tapahtuman. Viranomaisten, kolmannen sektorin ja järjestäjien yhteistyöllä mopomiitti on kehittynyt tuosta ajasta nykyisenlaiseksi yleisötilaisuudeksi.

Mopomiitti yleisötilaisuutena

Mopomiittien kehittyessä organisoiduiksi, etukäteen suunnitelluiksi ja koolle kutsutuiksi niitä voitiin tulkita kokoontumislain mukaisiksi yleisötilaisuuksiksi. Poliisin tavoitteena oli saada tapahtumista lainmukaisia yleisötilaisuuksia niin, että niiden negatiivinen vaikutus liikennetuvallisuudelle sekä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle olisi mahdollisimman pieni. Toisaalta tavoitteena oli myös perusoikeuksiin kuuluvan kokoontumisvapauden

”MOPOMIITIN

JÄRJESTÄJINÄ TOIMIVAT TÄYSI-IKÄISET NUORET AIKUISET, JOTKA OVAT

OLLEET MUKANA MIITEISSÄ JO AIEMMIN”

varmistaminen myös nuorten osalta. Sukarin mukaan kantavana ajatuksena oli nuorten opastaminen, neuvominen ja tukeminen oikeanlaiseen liikenne- ja kokoontumiskulttuuriin.

Mopomiitin järjestäjinä toimivat täysi-ikäiset nuoret aikuiset, jotka ovat olleet mukana miiteissä jo aiemmin. Järjestäjien osalta vaihtuvuutta on Sukarin mukaan useasti uusien ikäluokkien tullessa mukaan toimintaan ja vanhempien siirtyessä pois toiminnasta muun muassa automiitteihin.

Tällä hetkellä järjestäjät tekevät ilmoitukset poliisille miiteistä yleisötilaisuuksina. Tilaisuudet ovat reittien ja aikataulujen suhteen etukäteen suunniteltuja. Järjestäjät hankkivat maankäyttöluvat sekä luvat teiden sulkemisista tapahtumaan käytettäviltä alueilta ja asettavat tapahtumiin tarvittavan määrän liikenteenohjaajia. Tapahtumiin laaditaan erillinen pelastuslain mukainen pelastussuunnitelma. Kyseinen toimintamalli on tällä hetkellä voimassa Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella Turun, Salon ja Rauman mopomiiteissä sekä poliisilaitoksen alueella useamman automiittiryhmän osalta. Sukarin arvion mukaan tällä hetkellä Lounais-Suomen alueella järjestettävistä miiteistä vähemmän kuin joka kymmenes tapahtuma on niin sanotusti luvaton.

Miittien järjestäjät, viranomaiset ja kolmas sektori tapaavat tällä hetkellä palaverien muodossa useamman kerran

Teemu Casagrande Ylikonstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | YAMK2023

vuodessa. Palavereissa on edustettuna järjestäjän ja poliisin lisäksi pelastus- ja terveystoimi, kaupungin edustus ja nuorisotyö, liikenneturva sekä tarvittaessa muita kolmannen sektorin toimijoita. Palavereissa käydään läpi hyviä käytänteitä ja pyritään tukemaan järjestäjiä turvallisen ja lainmukaisen tapahtuman järjestämisessä. Järjestäjille ja tapahtuman toimijoille on pidetty muun muassa ensiapukoulutusta ja varmistettu ensiapuvalmiutta järjestämällä ensiapuvälineitä tapahtumiin.

Hyviä käytänteitä ja haasteita

Sukarin mukaan mopomiitit sujuvat tällä hetkellä lähes häiriöittä. Ennen artikkelissa kuvatun toiminnan aloittamista, mutta mopomiittien yleistyessä, yhdestä mopomiitistä saattoi tulla hätäkeskukseen yli sata puhelinsoittoa miitin aiheuttamasta häiriöstä. Tällä hetkellä ilmoituksia tulee vain harvoin. Syynä Sukari näkee nykyisen toimintamallin

tuomat edut. Miittiin liittyvät siirtymät ovat johdettuja ja siihen käytettäviin maa-alueisiin on omistajan lupa. Kyseisten etujen lisäksi mopomiitin järjestäjät ovat tietoisia lainsäädännön ja viranomaisten asettamista rajoitteista, ohjeista ja määräyksistä. Järjestäjät tiedottavat miitteihiin liittyvistä säännöistä ja oikeista toimintamalleista aktiivisesti sosiaalisessa mediassa osallistujille. Sukarin mukaan järjestäjät ovat painottaneet erityisesti sitä, että tapahtumassa hölmöilevä pilaa koko tapahtuman sekä yhteisön maineen.

Vaikka poliisin suorittama valvonta ja näkyvyys ovat toki edelleen tärkeitä palasia ennalta estävyyden osalta, nykyinen toimintamalli ei Sukarin näkemyksen mukaan kuitenkaan vaadi erillisen resurssin suunnittelemista mopomiitin takia. Poliisin ajoittainen näkyminen ja vuoropuhelu osallistujien kanssa riittää ennalta estävyyden saavuttamiseen.

Haasteena Sukari näkee mopomiiteissä yleisötilaisuuksina sen, että suurin osa osallistujista on alaikäisiä. Tällä hetkellä mopomiittien viranomaisverkosto on ollut poliisivetoinen. Mopomiittien osallistujamäärän ollessa useita satoja nuoria ja osallistujien vaihtuessa ikäluokittain, poliisin näkemyksen mukaan mopomiitteihin liittyvä järjestelyvastuu tulisi olla kaupungin tai alueen nuorisotoimella. Muut viranomaiset osallistuisivat tällöin ennalta estävään työhön oman toimialueensa osalta.

Lounais-Suomessa toteutettu toimintamalli mopomiittien osalta on saanut kiitosta nuorten keskuudessa. Nuoret ovat Sukarin mukaan pitäneet siitä, että heihin luotetaan. Nuorten tavoitteena on suunnitella tapahtumat etukäteen niin tarkasti, että tapahtuma on mahdollisimman turvallinen ja häiriötön.

Kuvat: Lounais-Suomen Poliisilaitos

TEKSTI:

Sininen savu nousee korkealle ilmaan

Sininen savu nousee korkealle ilmaan, aisteja turruttavan ja silmiä kirvelevän hajun täyttäessä ilmaa. Valokeilat halkovat pimenevää kesäiltaa ja punaisten valojen meri täyttää paikallisen teollisuusalueen parkkipaikkaa. Auton ovi aukeaa ja eläkkeen kynnyksellä oleva konstaapeli Kärhönen nousee kuljettajan paikalta nojaamaan auki olevaan Skodan oveen. Katsoessaan edessään aukeavaa näkymää, hän sanoo autossa vielä istuvalle, uransa alkutaipaleella olevalle Sihvoselle: "Ei jumalauta, noitahan on ainakin 500". Sihvonen nostaa katseensa edessään olevalta ruudulta ja katselee edessä vellovaa nuoriso- ja mopomerta. "Hmm, niinhän nuo somessa arvelivat, kun sitä tuossa alku vuorosta vilkaisin", vastaa Sihvonen. Oveen nojaava kollega ei kuitenkaan kuule vastausta ohi kiitävän mopon ulinan keskeltä. Mopon kuljettaja nostaa mielenosoituksellisesti etupyörän ilmaan ohitettuaan poliisiauton ja häviää massan keskelle.

Täyden parkkialueen keskellä on alue, jossa useiden mopojen kuljettajat hävittävät ilmaan kesätyöpaikasta saatuja tuloja, tai toisena vaihtoehtona on pappa betalar-tyylinen ratkaisu. Oli niin tai näin, polttoaine ja renkaat ovat tänään halpoja ja nuoriso kuolematonta. Maanantaina alkaa jälleen koulu ja tästä viikonlopusta on nautittava kuin se olisi viimeinen. Toivottavasti se ei tule sitä olemaan.

Mikael Backlund

Vanhempi rikoskonstaapeli | Itä-Uudenmaan poliisilaitos | YAMK2024

Kuvituskuva. Sami Hätönen

Kärhönen istuu takaisin autoon ja tiedustelee vierustoveriltaan, olisiko liikennekikkareita mahdollisesti tänään töissä. Sihvonen vastaa muistelevansa näin aloituspalaverissa mainitun ja näpyttelee hetken ruutua. Viereiseltä kenttäjohtoalueelta löytyykin töistä liikennesektorin ryhmä, tai liikennekikkareiden, kuten hälytyssektorin väki heitä veljellisesti kutsuu. Sihvonen etsii radiosta oikean kanavan ja kutsuu tuttua prätkämiestä. Hetken hiljaisuuden jälkeen auton täyttää tuttu ääni. "Mitäs kenttäsika, on taas laarinpohjia raavittu, kun sut on töihin hälytetty", Sihvonen ohittaa kurssikaverinsa naljailun ja kysyy mahdollisuutta saada tukea mopomiitin valvontaan. Ääni toisessa päässä ilmoittaa kysyvänsä johdon mielipidettä ja palaavansa asiaan. Hetken kuluttua toisella radiokanavalla ilmoitetaan, että ryhmä siirtyy valvomaan miittiä tarvittavaksi ajaksi. Kärhönen huokaisee helpottuneena, hän ei ole koskaan pitänyt mopoista, ja vielä vähemmän mopoilevista teineistä.

Kartan mukaan paikkaa lähestyy kaksi prätkää ja kaksi autoa, vaaka-Sprinter ja paikkamaalattu Transporter. Liikennekikkareiden raskaanliikenteenryhmä on jättänyt rekkapenat rauhaan ja suuntaa

”HEI, OOTSÄ NÄHNY TÄN VIDEON… MUISTAT SÄ MUT, ARVAA KAUAN MULLA ON KORTTI POIS, SIIS SÄ OTIT MULTA KORTIN POIS”

Ikkunaa lähestyy parinkymmenen nuoren porukka, josta kuuluu iloisia huudahduksia. "Mikset sä ollu viime miitissä…

nyt kohti kevyemmän kaluston valvontaa. Saavuttuaan paikalle, isompi sprinter ajaa alueen reunalle tarkkailemaan tilannetta, mutta pienemmällä maijalla suunnataan keskelle väkijoukkoa. Kärhönen pudistelee päätään ja muistuttaa kollegaansa tapauksesta, jossa poliisiautosta revittiin vastaavassa tapauksessa kaikki irti lähtevä, eikä partio uskaltanut poistua autosta. Nyt massan keskelle lipuvasta autosta kuitenkin näytetään avattavan ikkunat ja heitettävän highfive-läpyjä nuorison kanssa. Maijan ratissa istuvaa Leinosen Tiinaa, eli Stindeä, tilanne ei jännitä. Hän on työskennellyt aiemmin nuorisoryhmässä ja nyt muutaman vuoden liikenneryhmässä. Nuoriso tuntee hänet ja hän suurimman osan paikalla olevista nuorista.

Hei, ootsä nähny tän videon… Muistat sä mut, arvaa kauan mulla on kortti pois, siis sä otit multa kortin pois?" Stinde käy porukan kanssa eloisaa keskustelua menneestä kesästä ja tapahtuneista kommelluksista, yrittäen samalla päästä perille tämän illan suunnitelmista. Tarkoituksena on vanhaan tapaan päästä polttamaan kumia ja esittelemään keulimista ja muita yleisille alueille kuulumattomia temppuja. Mitään ei kuitenkaan seuraavasta määränpäästä irtoa ja huulenheitto loppuukin torven töräykseen. Nuoriso alkaa ripeästi liikkumaan kohti parkissa olevia mopoja ja ilman täyttää moottorien ulvonta viidensadan mopon käydessä yhtä aikaa pienellä alueella. Ulosmenotielle alkaa muodostua letka ja parkkialue autioituu vähitellen. Maijan ovelle ajaa mopo, jonka kuljettaja kysyy mahdollisuutta kuvan ottoon maijan edessä vilkut päällä. Stinde näyttä nuorelle peukkua ja mopo parkkeeraa maijan eteen. Vilkut päälle ja taas sosiaaliseen mediaan ilmestyi PR-materiaalia.

Kuvituskuva. Sami Hätönen

Letka lähti liikkeelle ja noin kahdenkymmenen mopon jälkeen sivusta kaarsi mukaan toinen poliisimoottoripyöristä. Hieman myöhemmin toinenkin poliisimoottoriopyörä liittyi letkaan ja saman tekivät myös partioautot. Matkalla letkasta irtautui tasaisin väliajoin pienempiä ja isompia ryhmiä suunnaten omiin suuntiinsa. Kuvio oli Stindelle tuttu ja hän tiesi kaikkien päätyvän kuitenkin lopuksi samaan pisteeseen, tarkoitus oli vain päästä poliiseista eroon ja johdattaa heidät vääriin paikkoihin. Edestä hävisi taas kahdenkymmenen mopon joukko ja Stinde päätti ajella läpi muutaman tutun paikan lähistöllä. Kansalaisten ilmoituksia oli turha vielä odottaa, niitä tulisi vasta kun taivaanrannan peittävä savu kiinnittäisi jonkun huomion, tai vaihtoehtoisesti kukaan naapurustossa ei pystyisi nukkumaan meteliltä. Ensimmäinen paikka loisti tyhjyyttään, mutta sinne tultaisiin vielä tänään. Luotisuora tie, jota reunustaa kevyenliikenteenväylä, ja keskellä hiljaista teollisuusaluetta, oli mitä mainioin paikka kokoontumiselle ja taitojen esittelylle. Suurin osa paikalle tulijoista tulisi vain katselemaan ja parkkeeraisi vakiot menopelinsä reunustamaan suoraa. Taitojaan esittelevien mopot taasen olisivat lähtökohtaisesti hieman piristettyjä ja penaalin tylsimmällä osastolla mopoon oli swapattu jopa 250 kuutioisia myllyjä jarruosaston jäädessä vakioksi. Miittien vanhimmat vakiokasvot saapuvat paikalle autoilla, joiden perässä olevassa kärryssä on yleiselle liikenteelle soveltumattomia kaksipyöräisiä, pelkkää temppuilua varten. Paikalle saavutaan kaukaakin, edellisessä valvomassaan miitissä Stinde oli määrännyt ajokieltoon kaverin, joka oli tullut paikalle 250 kilometrin päästä. Vain miittiä varten, auton ja perävaunun yhdistelmällä, menettääkseen kortin

viritetyllä mopolla keuliessaan väkijoukon keskellä.

Radio auton keskikonsolissa heräsi eloon ja hätäkeskus tiedusteli partion mahdollisuutta lähteä onnettomuuspaikalle. Useamman mopon kokoontumisessa oli sattunut jotain ja tilanne vaati sekä poliisia, että ambulanssia paikalle. Stinde huikkasi radioon lähtevänsä paikalle ja kirosi samalla nuorison touhuja. Paikka oli tuttu, kuljetusterminaalin piha. Useaan kertaan nuorten kanssa oli käyty keskustelua, että omistaja ei kaivannut heitä tänne häiritsemään ja sotkemaan paikkoja. Ambulanssi kaarsi paikalle heti maijan perässä ja avaralla pihalla ei tarvinnut miettiä missä tapahtumapaikka oli, noin 200 ringissä seisovaa nuorta kertoi omaa tarinaansa. Autoille avautui nätisti väylä paikalle ja autosta noustuaan Stinde lähti selvittämään tilannetta. Stinden apparina toimiva harjoittelija sai tehtäväkseen hätistellä isointa porukkaa hieman kauemman ja kysellä silminnäkijöiden tietoja. Pelastushenkilökunta meni paikalla makaavan noin 16-vuotiaan tytön luokse ja Stinde vilkuili ympärilleen yrittäen selvittää tapahtunutta. Terminaalin verkkoaidan luona pari poikaa repi mopoa irti verkosta ja Stinde suuntasi paikalle. Selvisi, että mopon omistanut poika oli keulinut terminaalin pihaan muodostunutta suoraa pitkin, kun keulan nostossa mopon stongan toinen sarvi oli katkennut ja mopo oli syöksynyt hallitsemattomasti kohti reunalla seisovia ihmisiä. Mopo oli osunut selin tapahtuneeseen seisonutta tyttöä selkään ja jatkanut siitä matkaa, pysähtyen vasta verkkoaitaan.

Tapahtumalle oli paljon silminnäkijöitä ja asiasta olisi saatavilla useamman kymmentä videotakin. Stinde käveli ambu-

lanssin luo ja kyseli uhrin vointia, tällä kerralla ilmeisesti päästäisiin säikähdyksellä ja muutamalla ruhjeella. Tarkastusta jatkettaisiin kuitenkin sairaalassa, isku selkään oli ollut kova ja mopon vauhti melkoinen. Muut ryhmän partiot saapuivat myös paikalle ja alkoivat hoitamaan lauman paimentamista. Stinde komensi nyt jo pakettiautoon uppoavan mopon kuljettajaa siirtymään maijan lauteille ja ottamaan rekisterikilven mukaan. Harkkari pääsisi nyt kirjailemaan asiasta rikosilmoituksen ja ajokiellon, ikävä tapahtuma, mutta opetusmielessä varsin kattava. Mopon kuljettaja vaikutti varsin fiksulta nuorelta, niin kuin useimmat ollessaan poissa lauman vaikutusalueelta, ja vastaili järkevästi kysymyksiin, ymmärtäen ajokiellon määräämisen tapahtuman jälkeen. Mopo määrättäisiin valvontakatsastukseen ja sen tulisi vastata kaikilta osin rekisteröinnin aikaista kuntoa. Edessä olisi siis vakiopakoputken metsästys, koska se kuulemma oli myyty ja muutenkin tuunauksien purku ja palauttaminen vakioksi. Ajokiellon kuittaamisen päätteeksi toivoteltiin puolin ja toisin rauhallista loppuyötä ja mopon kuljettaja hyppäsi pakettiauton appariksi, suunnaten toivottavasti kotiin.

Loppuyö meni rauhallisissa merkeissä, loppu saldona ryhmällä oli miitin valvonnasta kahdeksan ajokieltoa, kymmenen mopon kilvet ja lukematon määrä hyviä kohtaamisia nuorison kanssa. Stinde avasi oven ja painoi napista kiukaan luukun auki, istui lämpimillä lauteilla ja heitti vettä napakasti sihahtaville kiville. Lämmön painaessa hartioita kumaraan, muisti hän taas miksi nauttii työstään, joku noista nuorista olisi vielä hänen kollegansa ja muistuttaisi häntä mahdollisesti ajokortin pois ottamisesta.

TEKSTI:

Mika Touvela

Rikosylikonstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | YAMK2023

Sähkösavukkeet ja nuoret

Viimeisen vuoden aikana on lehtien palstoilla näkynyt useampi uutinen nuorten lisääntyneestä sähkösavukkeiden käytöstä tai niin kuin nuorten keskuudessa puhutaan vapen käytöstä. Lehtijutuista on paistanut läpi se, miten nuorten vapen käyttö näkyy yhä enemmän katukuvassa häiritsevänä toimintana. Nuoret käyttävät vapea häpeilemättä muuan muassa linja-autoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Huomattavaa on myös, että uutisoinnissa on noussut esiin nuorten tekemät rikokset vapejen myyntiin ja ostoon liittyen.

Tarkastelen artikkelissa mikä sähkösavuke on ja miten sähkösavukkeiden käyttö on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Saadakseni käsityksen nuorten sähkösavukkeiden käyttöön liittyvästä ilmiöstä, kävin varsin mielenkiintoisen keskustelun Lounais-Suomen poliisilaitoksen Satakunnan ennalta estävän toiminnon ryhmänjohtajan ylikonstaapeli Teemu Huttusen kanssa.

Mitä sähkösavukkeet ovat?

Sähkösavuke, sähkötupakka, vape tai e-savuke on laite, joka muuttaa nesteen

hengitettäväksi aerosoliksi ilman tupakan palamista. Laitteita on markkinoilla hyvin eri näköisiä malleja, mutta niiden toimintaperiaate on sama. Sähkösavukkeet eivät sisällä tupakkaa ja niiden pohjanesteet ovat yleensä kasviglyserolia ja propyleeniglykolia, jotka voivat sisältää nikotiinia tai olla nikotiinittomia. Suomessa myytävien sähkösavukkeiden nesteet saavat olla vain maustamattomia tai tupakan makuisia.

Uusien sähkösavukelaitteiden markkinoille tulo on tuonut mukanaan lisähaasteita. Nämä laitteet, jotka voivat

olla kertakäyttöisiä ja nikotiinittomia tai laittomilta markkinoilta hankittuja nikotiinia sisältäviä laitteita, on suunnattu erityisesti nuorille. Niiden värikäs ja leikkisä ulkoasu, sekä makeat tuoksut houkuttelevat nuoria käyttäjiä, jotka saattavat pitää laitteiden käyttöä harmittomana. Sähkösavukelaitteiden sisältämät aineet, mukaan lukien nikotiinisuola, voivat kuitenkin olla erityisen haitallisia nuorille, joiden aivot ja keuhkot ovat vielä kehittymässä. Nikotiiniriippuvuus voi syntyä nopeasti ja nikotiinittomienkin nesteiden kuumentaminen voi synnyttää haitallisia aineita.

Suomessa sähkösavukkeiden ja -nesteiden myynti on sallittua vain niille myyjille, joilla on tupakkalain mukainen myyntilupa. Suomessa myynti on kielletty myös alaikäisille, ja nikotiinittomat sähkösavukkeet katsotaan tupakkalaissa tupakan vastineeksi, jolloin myös nikotiinittoman version myynti on alaikäiselle kiellettyä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos internet-sivut.)

”SÄHKÖSAVUKKEIDEN KÄYTTÖ ONKIN

YLEISTYNYT JO ALAKOULUN 4.–5. LUOKKALAISILLA”

Nuorten lisääntynyt

sähkösavukkeiden käyttö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön kehitystä vuosina 2017–2023. Vaikka tutkimuksen perusteella varsinainen tupakointi on nuorison keskuudessa tarkasteluvälillä vähentynyt, on muiden nikotiinituotteiden käyttö lisääntynyt ja varsinkin sähkösavukkeet ovat nuorison keskuudessa lisänneet suosiotaan. Selkeä muutos on tapahtunut vuonna 2021, jonka jälkeen tupakattomien nikotiinituotteiden käyttö on lähtenyt nousemaan.

Sähkösavukkeiden käyttö onkin yleistynyt jo alakoulun 4.–5. luokkalaisilla. Tässä ikäluokassa kuitenkin pääosin vain kokeilujen muodossa. Vuonna 2023 pojista noin 7 % ja tytöistä noin 3 % on kokeillut vähintään kerran sähkösavuketta, kun vuonna 2021 molempien osalta noin 2 % oli kokeillut. Perusopetuksen 8.–9. luokkalaisista sähkösavuketta vuonna 2023 niin pojissa kuin tytöissäkin, on vähintään kerran kokeillut noin 30 % ja säännöllisesti käyttää noin 6 % kyselyyn vastanneista. Vuonna 2021 kokeilleiden osuus on molemmilla sukupuolilla ollut noin 20 % ja säännöllisesti käyttävien poikien osuus noin 4 % ja tyttöjen noin 1 %. Vuonna 2023 toisella asteella opiskelevista pojista noin 30 % ja tytöistä noin 37 % on vähintään kerran kokeillut sähkösavuketta ja säännöllisesti käyttää pojista noin 4 % ja tytöistä noin 5 %. Vuonna 2021 sähkösavuketta oli kokeillut pojista noin 25 % ja tytöistä noin 23 %, säännöllisesti käyttänyt pojista noin 2,5 % ja tytöistä noin 1,5 %.

Tutkimuksen perusteella huolestuttavaa nousua on tullut erityisesti perusopetuksen 8.–9. luokkaisilla, joiden keskuudessa kokeilut ovat lisääntyneet noin 10 % ja säännöllinen käyttö pojilla noin 2 % ja tytöillä noin 5 %. Huolestuttavaa on myös, että kokeilut ovat selvästi lisääntyneet jo alakoululaisilla nuorilla.

Nuoret eivät voi laillisesti ostaa sähkösavukkeita, korostuu heidän joukossansa niin sanotut laittomat hankintakanavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan nuoret hankkiva sähkösavukkeita yleisimmin kavereiden välityksellä sekä myös erilaisten sosiaalisen median kanavien kautta, jotka ovatkin nousseet merkittäväksi hankintalähteeksi. Vuonna 2023 pojista noin 37 % ja tytöistä noin 41 % hankkivat sähkösavukkeita sosiaalisen median kautta, mihin liittyy myös sähkösavukkeiden hankinta tuntemattomilta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023.)

Nuorten sähkötupakointiin liittyvät lieveilmiöt

Nuorten sähkösavukkeiden käyttö on ilmiönä Huttuselle varsin tuttu. Vapesta onkin Huttusen mukaan tullut nuorille eräänlainen sosiaalisen statuksen merkki. Luodaan koviksen statusta, kun käytetään vapea. Varsinkin kouluissa vapesta on tullut varsinainen ongelma. Vapet vaihtaa omistajaa hyvinkin tiiviisti kouluympäristössä ja tästä muodostuu helposti velkasuhteita. Näiden velkasuhteiden ratkomiseen käytetään uhkailua ja jopa väkivaltaa. Huttunen toi esiin, että on jo tullut ilmi, että nuoret ovat varustautuneet teräaseilla, kun ovat lähteneet selvittämää vapekaupoista tulleita velkasuhteita. Huttusen mukaan vapekaupoissa on huolestuttavasti samantyylisiä piirteitä kuin huumekaupoissa. Ongelmana on vielä, että nuoret harvemmin puhuvat aikuisille asiasta ja jäävät ratkomaan syntyneitä ongelmia keskenään

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät aktiivisesti sähkösavukkeiden hankin

”HUTTUNEN PITÄÄ HUOLESTUTTAVANA, ETTÄ NUORET OSTAVAT VAPEJA RYHMISSÄ, JOISSA ON MYÖS MYYNNISSÄ HUUMEITA”

myyntiin. Huttunen näkeekin tässä mahdollisuuden eräänlaiseen porttiteoriaan myynnin suhteen.

taan sosiaalisenmedian erilaisia kanavia.

Tämä näkyy Huttusen mukaan myös Porin alueella, missä suosittuja kauppakanavia on erilaisissa telegram-ryhmissä. Huolestuttavaa tästä kauppamuodosta tekee se, että samoissa ryhmissä, missä käydään kauppaa vapeista myydään myös laittomia tuotteita, kuten erilaisia huumeita. Huttunen pitää huolestuttavana, että nuoret ostavat vapeja ryhmissä, joissa on myös myynnissä huumeita ja näkeekin, että tämä pudottaa kynnystä ostaa myös huumeita. Ostamisen lisäksi nuoret myös myyvät vapeja telegram-ryhmissä, mistä on lyhyt matka myös muiden aineiden

Luonnollisesti, kun laitonta kauppaa käydään erilaisten sosiaalisenmedian kanavien kautta, liittyy itse kauppatapahtumaan myös hämyisiä piirteitä. Kauppaa tehdäänkin monesti ihan julkisella paikalla, mutta kuitenkin vähän piilossa. Huttusen mukaan onkin tullut jo esille tapauksia, joissa sovitut kaupat ovatkin muuttunut ihan muuksi ja jompikumpi osapuoli on tullut ryöstetyksi sovittujen kauppojen yhteydessä. Tässäkin Huttunen näkee samankaltaisuutta huumekauppoihin.

Nykyisen tupakkalain mukaan alaikäinen saa pitää hallussaan nikotiinitonta sähkösavuketta, vaikka ei sitä laillisesti saa ostaakaan. Huttusen mukaan nykyinen lainsäädäntö ei sinänsä poliisille tuota ongelmia, poliisi pystyy kyllä puuttumaan ja selvittämään onko savuke laillinen. Huttusen mukaan isompi ongelma asia on kouluille. Häiritsevään toimintaan

kyllä voidaan puuttua, mutta laillisesti hallussa olevan omaisuuden kokonaan haltuun ottaminen on ongelma. Kouluissa on myös paljon eroja ja osassa asiaan puututaan rohkeammin. Huttunen toteaa myös, että suuri osa katukaupassa ja nuortenkin keskuudessa esiintyvistä vapeista on vahvoja, jopa 50 milligrammaa nikotiinia sisältäviä, joita ei saa laillisesti tuoda maahan.

Kysyin myös Huttuselta, mitä poliisi voi tehdä nuorten sähkösavukkeiden käytön hillitsemiseksi. Huttunen kertoo, että sähkösavukkeiden käyttöön puututaan matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan välitetään vanhemmille tieto. Pääpaino poliisilla on kuitenkin myyntiin ja välittämiseen puuttumisessa, eikä yksittäisissä käyttäjissä. Varsinaisesti poliisi ei Satakunnassa käy kouluilla pitämässä valistusta, mutta on järjestänyt virtuaali oppitunteja, joissa on myös käyty läpi sähkösavukkeisiin liittyviä ilmiötä ja niiden riskejä. Kouluilla on myös järjestetty vape-iltoja, joihin ankkuritoiminnan poliisi on osallistunut.

Huttusen mukaan asiassa tehdään myös tiivistä yhteistyötä Satakunnan hyvinvointialueen kanssa ja vielä ennen koulujen päättymistä on tarkoitus julkaista mediatiedote, jossa käsitellään vape-ilmiötä niin terveydelliseltä kannalta kuin myös poliisin näkökulmasta.

Asiassa tehdäänkin tiivistä yhteistyötä koulujen ja vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi. Huttunen korostaakin vanhempien merkitystä nuorten sähkösavukkeiden käytön suhteen. Varsinkin, kun markkinoilla on nykyään paljon tupakattomia nikotiinituotteita, eikä niitä ehkä pidetä niin pahana asiana, voi kotoa tulla huonoa esimerkkiä ja nuoret saavat omalla tavallaan hyväksynnän toiminnalleen. Huttunen sanookin, että nuoret vähättelevät vapen käyttöä, eivätkä pidä sitä niin pahana asiana.

Huttunen on myös huomannut, että vape-ilmiö poikkeaa yleisistä nuorten ongelmista. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että nuorten ongelmat kasaantuvat yhä pienemmälle joukolle mutta vapejen

”NUORISOMME

KESKUUDESSA ON ILMIÖ, JOKA KEHITTYESSÄÄN VOI PAHIMMILLAAN VIEDÄ

NUORET RIKOLLISELLE POLULLE”

kohdalla ongelma koskee myös nuoria, jotka eivät muuten aiheuta huolta.

Huttusen kanssa käymäni keskustelen jälkeen, itselläni jäi päällimmäisenä mieleen, että meidän nuorisomme keskuudessa on ilmiö, joka kehittyessään voi pahimmillaan viedä nuoret rikolliselle polulle. Tietenkään jokainen yksittäinen vapea käyttävä nuori ei tähän suuntaan ajaudu mutta huolestuttavaa on, että jo hyvinkin nuoret harrastavat kaupankäyntiä, joka muistuttaa huumekauppaa. Poliisi ei tätä ongelmaa

pysty yksin ratkomaan vaan mukaan tarvitaan niin koulut, sosiaalipuoli, terveydenhuollon ammattilaiset kuin myös vanhemmat. Huttunen esittikin tulevaisuuden päällystölle toiveen, että on hyvä ymmärtää nuorten haitallisten ilmiöiden tilannekuva ja mahdollistaa joukkojen tiivis sidosryhmäyhteistyö ilmiöiden torjumiseksi.

LÄHTEET:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö ja hankintatavat nuorilla oppilaitostyypeittäin 2017–2023. Luettavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/147301/URN_ISBN_978952-408-159-7.pdf?sequence=1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos internet-sivut. Sähkösavuke. Luettavissa: https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/tupakka/tupakkatuotteet-ja-sahkosavuke/sahkosavuke

Kuvituskuvat: Pixabay.com