POKU 1.2026

1/2026

POLIISIN PÄÄLLYSTÖOPISKELIJAT | SILTAVOUDIT RY

HYVÄÄ KESÄÄ!

Tässä lehdessä

JULKAISIJA Siltavoudit ry

Vaajakatu 2, 33720 Tampere Y-tunnus 0299607-5

PÄÄTOIMITTAJA Matti Soranummi

KIRJOITTAJAT Kalle Ahonen Joel Mäntysaari Timo-Jussi Mannila Simo Juntunen Teemu Pirkkalainen Hannu Lehikoinen Laura Tervo Toni Sarin J.Kauhanen E.Miettinen Janne Konka Jukka Wiik Jukka Martikainen

KUSTANNUS, PAINATUS JA LASKUTUS Printmix Oy

puh. 045 202 2265

(vaihde avoinna ti-pe 10.00-14.00) printmix.fi

TAITTO Mika-Matti Trogen

ILMOITUSMYYNTI Suomen Myyntimediat suomenmyyntimediat.fi

2 POKU 1/2026

4

Päätoimittajan kynästä

6

Puheenjohtajan tervehdys

8

Johtajaksi poliisiin - alipäällystö koulutuksen vuosisata Suomessa

12

Poliisin CBRN-osaamiskeskus

14

Nato-Suomi näkyy myös poliisin arjessa

16

PTR-yhteistyötä Kaakonkulmalla

18

Oikeusmuotoilun mahdollisuudet poliisitoiminnassa

20

Työtaistelun keskellä

22

Talousrikostutkinta uusien tutkijoiden silmin

26

”Viestintä on mahdollisuus, ei uhka”

30

Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä - Kurkistus Helsingin poliisin taktisen neuvotteluryhmän työhön

32

Miekkaleijona pitää opiskelijat liikkeessä

34

TEMS - poliisin kaveri kaikkina aikoina

36

AI-När bevisen inte längre går att lita på

8

Johtajaksi poliisiin - alipäällystö koulutuksen vuosisata Suomessa

Poliisikoulutus Suomessa käynnistyi pian itsenäistymisen jälkeen, kun senaatti päätti vuonna 1918 perustaa Helsinkiin väliaikaisen poliisikoulun.

Toiminta vakiintui nopeasti, ja jo 1920-luvulla alipäällystökoulutus oli keskitetty valtion poliisikouluun.

14

Nato-Suomi näkyy myös poliisin arjessa Turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti

16

PTR-yhteistyötä Kaakonkulmalla

Viime vuosina Kaakkois-Suomessa, erityisesti eteläisessä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa on varsin usein voinut nähdä Rajavartiolaitoksen virkapukuun sonnustautuneen henkilön nousevan tunnuksellisen poliisiauton kyytiin ja osallistuvan poliisin tehtäville hieman kauempanakin rajasta.

Suomen liittyminen NATOon sekä Euroopan turvallisuustilanteen nopea muutos ovat vaikuttaneet laajasti koko suomalaisen turvallisuusjärjestelmän toimintaympäristöön. Vaikka poliisin perustehtävä ei ole muuttunut, toimintaympäristö, uhkakuvat ja varautumisen vaatimukset ovat muuttuneet merkittävästi.

32

Miekkaleijona pitää opiskelijat liikkeessä

Palatessani vuosien tauon jälkeen Poliisiammattikorkeakoululle, oli ilo huomata, että ravintola Miekkaleijonan ruoka, laatu ja palvelu olivat edelleen erinomaisia. Minulla heräsi kiinnostus selvittää, millainen tiimi ja koneisto pyörittää tätä opiskelijoiden arjen tärkeää tukipilaria.

POKU 1/2026 3

Päätoimittajan kynästä TEKSTI:

MATTI SORANUMMI

Vanhempi konstaapeli | Pohjanmaan poliisilaitos | YAMK2026

P

äätoimittajan valtikka annettiin vuoden vaihteessa perinteen mukaisesti nuoremman kurssin kannettavaksi.

Uutena päätoimittajana otin tehtävän mielenkiinnolla vastaan. Lapsuudesta alkanut kiinnostus lukemiseen ja kirjalliseen ilmaisuun sai minut tarttumaan tähän tehtävään. Uskon, että POKU -lehti tarjoaa lukijalleen mielenkiintoisia lukuhetkiä myös tulevaisuudessa.

Murrosvaiheessa Muutoksen tuulet puhaltavat koulutuksessa. Olimme viimeinen muunto-opinnot suorittanut kurssi ja jatkossa ylemmän ammattikorkeakoulun opintoihin Poliisiammattikorkeakoulussa voi hakeutua suoraan vanhan muotoisella poliisitutkinnolla ilman AMK-tutkintoa. Myös YAMK-kurssin aloitusajankohta muuttuu.

Tulevaisuudessa YAMK-kurssit alkavat syksyllä. Tämä tarkoittaa meidän kurssin kannalta poikkeuksellista kevättä 2027 vuodelle. Olemme tällöin ainoat YAMK opiskelijat Poliisiammattikorkeakoululla. POKU-lehden kannalta tämä tarkoittaa yhdelle kurssille suurempaa vastuuta artikkeleiden kirjoittamisesta. Pyrimme pitämään POKU-lehden elinvoimaisena muutoksista huolimatta.

Päivän lehti Käsissäsi oleva lehti pitää sisällään useita artikkeleita erilaisista teemoista. Kirjoittajien mielenkiinto näihin teemoihin on ohjannut niiden valikoitumista aiheiksi.

Useimmiten tekstiä on mielekkäintä lukea, kun kirjoittajan mielenkiinto aiheeseen on havaittavissa tekstistä.

Toivotan sinulle hyviä lukuhetkiä painetun sanan parissa!

Kuvituskuva. istockphoto.com

4 POKU 1/2026

POKU 1/2026 5

Puheenjohtajan tervehdys TEKSTI:

KALLE AHONEN

Puheenjohtaja | Komisario | Sisä-Suomen poliisilaitos

T

ervehdys lukija!

Vuosia on ollut perinteenä, että Siltavoutien puheenjohtaja vaihtuu vuosittain. Tänä vuonna tehtiin kuitenkin poikkeus tuohon sääntöön ja yhdistys valitsi minut jatkamaan vielä toisen vuoden.

Syynä tähän muutokseen on se, että Poliisiammattikorkeakoululla on nyt – ja myös jatkossa – YAMK-tutkintoon opiskelemassa vain kaksi kurssia. Tällä hetkellä opiskelemassa ovat kurssit YAMK2025 ja YAMK2026, eikä hallitusvastuuta haluttu jättää kokonaan vain yhden kurssin vastuulle. Kummankin kurssin vahvuus on karvan alle 40 henkeä, eli luokissa on lähiviikoilla todellakin tunnelmaa.

Kirjoitin vuosi sitten puheenjohtajan palstalla ammatillisen verkoston tärkeydestä. Nyt kun oma kurssini YAMK2025 on tätä kirjoittaessa työharjoittelussa, on tuo verkosto todellakin tullut tarpeeseen.

Harjoittelun aikana on jo ehtinyt huomata myös sen, että opiskelun aikana on Hervannassa saanut paljon oikeaa oppia.

Vaikka poliisin ammatti – myös päällystötehtävissä – on ”käsityöammatti” joka lopullisesti opitaan vasta työtä oikeasti tekemällä, on päällystöharjoittelu ainakin huomattavasti helpompaa noilla opeilla.

Kun kirjoitin verkostoitumisesta vuosi sitten, tarkastelin verkostoitumista ennen kaikkea ammatillisena voimavarana. Korostin sitä, että laaja verkosto tarjoaa mahdollisuuden kysyä neuvoa, jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea tilanteissa, joissa omassa työyhteisössä ei välttämättä ole samanlaisessa tehtävässä toimivaa kollegaa. Tämä ajatus pitää edelleen paikkansa. Vuoden aikana oma

6 POKU 1/2026

Kuvaaja: Juha-Matti Vahdersalo

näkökulmani on kuitenkin laajentunut.

Verkostoituminen ei näyttäydy enää pelkästään keinona saada tukea omaan työhön, vaan myös johtamisen välineenä.

Hyvä johtaminen ei perustu vain siihen, että johtajalla on vastauksia, vaan myös siihen, että hän osaa rakentaa yhteyksiä, hyödyntää muiden osaamista, tunnistaa hiljaista tietoa ja luoda luottamusta eri toimijoiden välille.

YAMK-opinnot ovat vahvistaneet tätä ajattelua. Poliisiammattikorkeakoulun YAMK-opinnoissa keskitytään johtamistaitoihin ja esihenkilötehtäviin. Koulutusteemoina ovat ennen harjoittelua olleet muun muassa yleinen johtaminen, rikostorjunta ja tutkinnanjohtaminen sekä valvonta- ja hälytystoiminnan johtaminen. Lisäksi Poliisi-YAMK-tutkinnon rakenteessa korostuu, että valmistunut poliisi on johtamisen ja kehittämisen asiantuntija, joka osaa analysoida nykytilaa, ennakoida toimintaympäristön muutoksia ja kehittää uusia ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen.

Oma johtamisajatteluni on kuluneen vuoden aikana muuttunut entistä käytännönläheisemmäksi, samalla kuitenkin myös kokonaisvaltaisemmaksi.

Johtaminen ei ole pelkkää asemaan perustuvaa toimintaa, vaan vastuuta siitä, että ihmiset, tieto, tavoitteet ja toimintaympäristön vaatimukset saadaan kohtaamaan. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa – jossa epävarmuus vaikuttaa tulleen pysyväksi tilaksi – tämä vastuu korostuu. Turvallisuus ei synny yksin rakenteista, suunnitelmista tai strategioista, vaan siitä, miten ihmiset osaavat toimia yhdessä, luottaa toisiinsa ja johtaa toimintaa muuttuvissa olosuhteissa.

Poliisissa ja myös muissa turvallisuusorganisaatioissa toimintakyky rakentuu viime kädessä ihmisten osaamisesta, motivaatiosta, työkyvystä ja luottamuksesta. Johtajan tehtävä on huolehtia siitä, että ihmiset ymmärtävät, miksi muutoksia tehdään, miten ne vaikuttavat heidän työhönsä ja millä tavalla heidän kokemuksensa otetaan huomioon.

Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä

turvallisuustilanteessa, jossa poliisilta odotetaan samaan aikaan tehokkuutta, joustavuutta, näkyvyyttä, varautumista ja kykyä vastata uusiin uhkiin. Johtaminen on tällöin myös suunnan näyttämistä epävarmuuden keskellä.

Siksi ajattelen nyt entistä vahvemmin, että verkostoituminen, opiskelu ja johtamisessa kasvaminen kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Verkostot antavat näkökulmia ja tietoa, opinnot antavat käsitteitä ja rakenteita, ja työelämä antaa tilanteet, joissa johtamista todella harjoitellaan.

Näiden yhdistelmä on vahvistanut omaa ammatillista identiteettiäni ja kasvattanut ymmärrystä siitä, millaista johtamista poliisissa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa: ennakoivaa, yhteistyöhakuista, eettisesti kestävää, henkilöstöä arvostavaa ja toimintaympäristön muutokset tunnistavaa johtamista.

Hyvää ja turvallista kesää!

POKU 1/2026 7

Johtajaksi poliisiin – alipäällystökoulutuksen vuosisata Suomessa TEKSTI:

JOEL MÄNTYSAARI

Rikosylikonstaapeli | Oulun poliisilaitos | YAMK2025

A

l l e k i r jo i tta n e e l l a k äv i arpaonni, ja pääsin kirjoittamaan toistamiseen loistavaan julkaisuumme.

Miettiessäni jutun aihetta osui silmääni oman yksikköni viikkotiedotteessa ollut mainos käynnissä olevasta alipäällystökoulutuksen hausta. Omista alipäällystöopinnoistani tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta, joten aihe tuntui ajankohtaiselta ja ennen kaikkea tärkeältä.

Suomen poliisin alipäällystökoulutus on kulkenut pitkän matkan väliaikaisesta poliisikoulusta nykypäivän vaativaksi erikoistumiskoulutukseksi. Koulutuksen kehitys heijastaa sekä poliisityön muuttumista että kasvavia odotuksia johtamisosaamiselle.

Varhaiset vuodet: keskitettyä koulutusta ja selkeitä urapolkuja Poliisikoulutus Suomessa käynnistyi pian itsenäistymisen jälkeen, kun senaatti päätti vuonna 1918 perustaa Helsinkiin väliaikaisen poliisikoulun. Toiminta vakiintui nopeasti, ja jo 1920-luvulla alipäällystökoulutus oli keskitetty valtion poliisikouluun.

Varhaisessa järjestelmässä koulutus oli selkeästi porrastettua. Ensimmäisen luokan suorittaminen antoi pätevyyden ylikonstaapelin tehtäviin, ja opiskelijoiksi valittiin kokeneita konstaapeleita, joilla nähtiin olevan edellytyksiä edetä urallaan. 1930-luvulla koulutus jakautui vielä järjestys- ja rikospoliisitehtäviin, mutta

8 POKU 1/2026

Joel Mäntysaari Ylikonstaapelin virka-asemaa osoittava merkki/olkapoletti.

tästä luovuttiin vuonna 1945 yhteistyön parantamiseksi. Myös liikkuva poliisi, (jonka nimi oli vuoden 1944 joulukuuhun saakka liikkuva poliisikomennus kunta) järjesti omia alipäällystökursseja. Näissä rekrytoinnissa korostettiin sotilaallisia ansioita.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä koulu-

tukseen pääsy edellytti työkokemusta ja hyviä suorituksia aiemmin suoritetusta miehistökoulutuksesta. 1960-luvulle tultaessa koulutuksen kehittämistarve oli ilmeinen, ja poliisiopiston perustaminen sekä viralliset kelpoisuusvaatimukset tekivät alipäällystökoulutuksesta keskeisen osan poliisiuraa.

1970–1990- luku: koulutuksen kehittämistä, mutta ei ilman kipupisteitä 1970-luvulla koulutukseen pääsy määräytyi pitkälti alueellisten tarpeiden mukaan. Tämä johti tilanteisiin, joissa osaavat hakijat saattoivat jäädä ilman koulutuspaikkaa. 1980-luvulla ongelmia pyrittiin ratkaisemaan kehittämällä valintajärjestelmiä, joissa arvioitiin sekä tietoja, käytännön osaamista, että soveltuvuutta esimiestehtäviin.

Koulutuksen sisältö laajeni merkittävästi: mukaan tulivat johtaminen, sosiologia ja tietotekniikka. Samalla koulutus alkoi muistuttaa yhä enemmän korkeakoulutasoista opetusta.

Vuoden 1993 uudistus oli käännekohta mutta myös osaltaan kiistanalainen.

Tuolloin erillisiä valintakokeita ei ollut ja opintojen suuri valinnaisuus ja joustava suorittaminen johtivat usein hajanaisiin kokonaisuuksiin ja pitkiin, jopa vuosikausia kestäneisiin opintopolkuihin. Vuoden 1999 uudistus selkeytti rakennetta, mutta ei täysin ratkaissut ongelmia. Tutkinto antoi niin ikään edelleen rajoitetun pätevyyden poliisialipäällystön virkoihin.

Työnjohtotehtävissä toimivan ylikonstaapelin virkaan edellytettiin edelleen erillistä alipäällystön johtamistaidon kurssin suorittamista.

2000-luku: kohti suunnitelmallista ja johtmispainoitteista koulutusta 2000-luvun alussa koulutusta uudistettiin määrätietoisesti. Vuonna 2001 käyttöön otettu malli toi selkeämmän rakenteen, aikarajat opinnoille ja monivaiheisen valintaprosessin.

Keskiöön nousivat johtamisvalmiudet.

Opintoihin sisällytettiin esimiestyötä, kenttäjohtamista ja tutkinnan johtamista. Työssäoppiminen ja käytännön harjoittelu vahvistuivat keskeiseksi osaksi koulutusta.

2000-luvun aikana koulutus kehittyi edelleen moduulirakenteiseksi kokonaisuudeksi, jossa teoria, käytäntö ja osaamisen arviointi nivoutuivat yhteen.

Samalla valintamenettelyä kehitettiin varmistamaan hakijoiden soveltuvuus esimiestehtäviin.

Nykytila: tiivis ja työelämälähtöinen erikoistumiskoulutus Vuodesta 2015 lähtien alipäällystökoulutus on toteutettu erikoistumiskoulutuksena, joka on suunnattu poliisin peruskoulutuksen suorittaneille vähintään kolme vuoden työkokemuksen poliisihallinnon virassa omaaville poliiseille. Koulutus antaa valmiudet toimia työnjohtotason tehtävissä, kuten ylikonstaapelina, rikosylikonstaapelina tai ylietsivänä.

Viimeisin uudistus, joka otettiin käyttöön vuonna 2026, on muuttanut koulutuksen rakennetta merkittävästi. Aiemmin noin vuoden mittainen koulutus on tiivistetty noin kahdeksan kuukauden kokonaisuudeksi. Tavoitteena on ollut vahvistaa koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja kohdentaa sisältö entistä tarkemmin niihin tehtäviin, joihin opiskelijat ovat siirtymässä.

Käytännössä koulutus alkaa alkuvuodesta Poliisiammattikorkeakoulussa, jossa opiskelijat viettävät noin viisi kuukautta intensiivisessä lähiopetuksessa. Keväällä opiskelijat siirtyvät omiin yksiköihinsä suorittamaan ohjattua johtamisharjoittelua, jossa he toimivat käytännössä esimiestehtävissä. Opinnot huipentuvat loppukesän lähiopetusjaksoon.

Samalla etäopetuksen rakennetta on muutettu: kokonaiset etäopintojaksot ovat vähentyneet, mutta yksittäisiä etäopiskelupäiviä on lisätty osaksi lähiopetusviikkoja. Ratkaisu pyrkii yhdistämään intensiivisen opetuksen ja joustavan oppimisen. Nykyinen koulutus rakentuu vahvasti johtamisosaamisen varaan.

Opinnot kattavat rikostorjunnan ryhmän-

johtamisen, valvonta- ja hälytystoiminnan ryhmänjohtamisen sekä poliisitoiminnan yleisen johtamisen. Keskeisessä roolissa ovat myös esimiesharjoittelu ja poliisitoiminnan oikeudellinen perusta.

Koulutus sijoittuu osaamistasoltaan ammattikorkeakoulututkinnon ja ylemmän korkeakoulututkinnon väliin. Se kuvastaa vaatimustason nousua: alipäällystöltä odotetaan vahvaa asiantuntijuutta, johtamistaitoja ja kykyä kehittää työyhteisöä.

Haastattelussa alipäällystöopintoja suorittava vanhempi rikoskonstaapeli martta jyrkkä Olen Sopinut parhaillaan alipäällystöopintoja suorittavan Martta Jyrkän kanssa haastattelun poliisiammattikorkeakoulun kirjastoon. Jyrkällä on yllään poliisin sisäpalvelusvaatteet ja virkapaidassa on kiinnitettynä olkapoletit, joissa on vierekkäin kaksi vaakasuoraa kaluunanauhaa. Näistä poliisiammattikorkeakoulun sisäisistä arvotunnuksista erottaa esimieskoulutuksessa olevat opiskelijat perustutkintoa opiskelevista opiskelijoista.

Kuinka pitkään olet työskennellyt poliisissa ja missä on virkapaikkasi?

– Olen valmistunut poliisiksi vuonna 2016 ensimmäisestä poliisi AMK-tutkinnosta ja työskennellyt poliisissa siitä lähtien.

Virkapaikkani on tutkinnassa Ylivieskan poliisiasemalla, joka kuuluu Oulun poliisilaitokseen.

Miksi hait koulutukseen juuri nyt?

– Olen aiemminkin miettinyt alipäällystöopintoihin hakeutumista, mutta perhetilanne ei mahdollistanut satojen

POKU 1/2026 9

kilometrien päähän opiskelemaan lähtemistä. Nyt tilanne oli sopiva ja hain koulutukseen. Halusin kehittyä ammatillisesti sekä saada kelpoisuuden hakea alipäällystövirkoja tulevaisuudessa.

– Koulutuksen keston muuttuminen ei vaikuttanut päätökseeni. Jos hakuhetkellä olisi ollut tiedossa opintorakenteen muuttuminen lähiopetuspainotteiseksi aiemman sijaan, olisin saattanut pohtia hakeutumista enemmän käytännön järjestelyjen kannalta. Nyt kun kevään opinnot ennen kesätaukoa ovat jo yli puolessa välissä, voin todeta, että aika on mennyt nopeasti ja sujuvasti.

Millaisena koit hakuprosessin?

– Hakuprosessi oli mielestäni selkeä ja kokonaisuutena hyvin rakennettu.

Kirjallinen koe vaati valmistautumista ja perehtymistä materiaaliin. Soveltuvuuden arviointi ei niinkään vaatinut ennakkovalmistelua, mutta oli valintakoepäivänä intensiivinen ja paikoin kuormittava.

– Koin sen kuitenkin hyvänä, sillä siinä päästiin varmasti testaamaan hakijoiden sopivuutta koulutukseen. Haastattelussa pääsin näyttämään omaa motivaatiotani opintoja ja esimiestyötä kohtaan.

Onko koulutus vastannut odotuksiasi ja mikä on yllättänyt eniten?

– Koulutuksen sisältö on vastannut odotuksia, ja ainakin tähän asti opinnoissa käsitellyistä asioista on saanut eväitä työelämää varten. Opit syventyvät käytännössä tulevassa esimiesharjoittelussa ja työelämässä.

– Koen, että opinnoista on hyötyä, vaikka ei esimiestehtävään heti hakeutuisikaan.

Mitään erityisen yllättävää en osaa nostaa esille.

Mitä opinnot ovat opettaneet johtamisesta, mitä et aiemmin samalla tavalla ajatellut?

– Aiemmin en ole ajatellut, kuinka laaja tehtäväkenttä johtamistehtävissä työskentelevillä on. Johtamiseen liittyy meidän alallamme paljon myös substanssiosaamista.

10 POKU 1/2026

Satu Kokkoniemi (kuvassa APEOP opiskelija Martta Jyrkkä)

– Voisin nostaa esiin yleisen johtamisen opit sekä sen, miten suuri vaikutus johtamisella on työyhteisöön ja työmotivaatioon. Myös palautteen antaminen ja kuunteleminen ovat keskeisessä roolissa.

– Opiskelu tuo vaihtelua normaaliin työhön ja antaa uutta intoa palata töihin opintojen jälkeen uusien oppien kera.

Miten tämä koulutus näkyy käytännössä poliisin arjessa ja tulevassa työssäsi?

Jansson Julia, Kari Markus, Kokkonen Ilja, Kostiainen Aura 2018: Muodollisesti pätevä? Poliisikoulutus itsenäisessä Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulu.

– Koulutus mahdollistaa laadukkaan ja ammattitaitoisen johtamisen poliisin arjessa sekä kentällä että tutkinnassa.

Poliisin oma johtamiskoulutus on rakennettu poliisityön vaatimukset huomioiden ja antaa parhaat edellytykset selviytyä esimiestehtävistä.

Minkälaisia terveisiä lähetät kollegoillesi, jotka harkitsevat hakeutumista alipäällystöopintoihin?

– Suosittelen opintoihin hakeutumista kaikille sitä harkitseville. Opiskeluaika on suhteellisen lyhyt ja tiivis, mutta on jo tähän mennessä ollut antoisaa.

Lähteet:

Poliisialipäällystön erikoistumisopinnot (38 op) opetussuunnitelma 2026–2027 Rutakallio Paavo, Meronen Esa, Kilpelä Ylermi, Pulakka Reino, Poutanen Kyösti, Loikkanen Pertti, Rautjärvi Mikko, Korhonen Seppo 1978: Poliisin koulutusvalintaryhmän mietintö Sisäasianministeriön poliisiosaton julkaisuja sekä poliisikoulun julkaisuja vuosilta 1993-2014.

POKU 1/2026 11

Poliisin CBRN-osaamiskeskus: Kehitystä, koulutusta ja operatiivista toimintaa TEKSTI:

TIMO-JUSSI MANNILA

Ylikonstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | YAMK2025

L

ounais-Suomen poliisilaitoksessa käynnistettiin 1. tammikuuta 2022 CBRN-osaamiskeskuksen pilotointi, jonka tavoitteena on parantaa poliisin CBRN-valmiuksia (kemialliset, biologiset, säteilevät ja ydinaineet) valtakunnallisesti. Poliisihallitus on määrittänyt pilotoinnin kestoksi viisi vuotta, ja sen on määrä päättyä 31. joulukuuta 2026. Pilotoinnin aikana osaamiskeskus on toimittanut Poliisihallitukselle puolivuosittaisia raportteja, joissa on tuotu esiin kattavasti keskuksen tekemää kehittämis- ja koulutustyötä CBRN-toiminnan alueella.

Suomessa ja Euroopassa tapahtuneet toimintaympäristön muutokset ja uudet uhkakuvat ovat nostaneet CBRN-osaalueen entistä tärkeämpään rooliin poliisitoiminnassa. Näiden uhkien torjuntaan ja tutkintaan tarvitaan riittävää osaamista ja valmiuksia, joita CBRN-osaamiskeskus on ollut mukana kehittämässä.

CBRN-osaamiskeskuksen päätehtävät Poliisin CBRN-osaamiskeskuksen päätehtävänä on ollut parantaa poliisin valmiuksia CBRN-uhkien torjuntaan ja tutkintaan valtakunnallisesti. Keskuksen toimenkuvaan kuuluu useita keskeisiä osa-alueita:

12 POKU 1/2026

1. Valtakunnallinen ja kansainvälinen kehittämistyö CBRN-osaamiskeskus on ollut aktiivisesti mukana useissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa.

Näistä merkittävin on osallistuminen Sisäministeriön ja Puolustusministeriön asettaman CBRNE-asiantuntijaryhmän toimintaan. Asiantuntijaryhmä on toiminut yhteistyössä valtioneuvostotason CBRNE-komitean kanssa, ja sen työ tukee poikkihallinnollista tiedonkulkua ja kehittää CBRNE-strategiaa.

2. CBRN-toiminnan kehittäminen ja varusteet Keskus on osallistunut poliisin CBRN-toimintaan liittyvien valtakunnallisten toimintamallien, ohjeiden ja varusteiden arviointiin ja kehittämiseen yhteistyössä muun muassa Helsingin poliisilaitoksen ja KRP:n Rikosteknisen laboratorion

kanssa. Yhteistyö puolustusvoimien Suojelun erikoisosaston kanssa on myös ollut keskeistä.

3. RescEU-valmiusvarastohanke CBRN-osaamiskeskus on antanut asiantuntija- ja koulutustukea Sisäministeriön johtamalle rescEU-valmiusvarastohankkeelle, joka parantaa Euroopan unionin kykyä vastata CBRN-uhkiin Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella.

CBRN-varastoissa säilytettävä materiaali on tarkoitettu sekä viranomaisten että siviiliväestön käyttöön erilaisissa CBRNonnettomuus- ja häiriötilanteissa.

4. EEODN-verkosto Keskus on osallistunut myös European EOD Networkin (EEODN) toimintaan, joka edistää EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä räjähteiden ja CBRN-uhkien torjunnassa. CBRN-osaamiskeskuksen

”CBRN-OSAAMISKESKUS ON KEHITTÄNYT MERKITTÄVÄSTI SUORITUSKYKYÄÄN CBRN-TILANTEIDEN TUNNISTAMISESSA”

henkilökunta on osallistunut aktiivisesti erilaisiin koulutustapahtumiin Suomessa ja ulkomailla. Hankittua osaamista on onnistuttu jalkauttamaan eteenpäin valtakunnallisissa koulutuksissa.

Operatiivinen toiminta Pilotoinnin aikana CBRN-osaamiskeskus on suorittanut useita operatiivisia tehtäviä, kuten myrkytysepäilyihin, säteilyvaarallisiin esineisiin ja laittomiin kotilaboratorioihin liittyviä tehtäviä.

Keskeisiä tehtäviä ovat olleet myös valtiovierailuihin ja kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät TEPO/CBRNE-tarkastukset. Keskus on tukenut muiden poliisiyksiköiden TEPO/CBRNE-ryhmiä ja suorittanut myös teknistä rikostutkintaa CBRN-uhkatilanteissa.

Suorituskyky ja tulevaisuus CBRN-osaamiskeskus on kehittänyt merkittävästi suorituskykyään CBRN-tilanteiden tunnistamisessa, hallinnassa sekä teknisessä tutkinnassa. Keskuksen valmiudet ovat nykyisin sellaiset, että se pystyy suorittamaan vaativaa rikospaikkatutkintaa CBRN-tilanteissa sekä tukemaan myös muiden poliisiyksiköiden toimintaa.

Kuvituskuva. istockphoto.com

ryhmänjohtaja toimii tällä hetkellä EEODN:n varapuheenjohtajana ja CBRN-työryhmän vetäjänä.

5. Suomen Bomb Data Center CBRN-osaamiskeskus on mukana Suomen Bomb Data Centerin toiminnassa, joka tukee poliisin TEPO/CBRNE-ryhmiä sekä Puolustusvoimien REO-yksiköitä räjähde- ja CBRN-uhkien hallinnassa.

Koulutus CBRN-osaamiskeskus on ollut vastuussa poliisin TEPO/CBRNE-ryhmien valtakunnallisesta CBRN-koulutuksesta. Keskus on järjestänyt useita koulutustapahtumia ja työpajoja poliisiyksiköille sekä yhteistyöviranomaisille. Koulutuksen tavoitteena on parantaa osallistujien kykyä reagoida CBRN-uhkiin. Keskuksen

Pilotoinnin aikana tehty työ on ollut keskeistä poliisin CBRN-valmiuksien parantamisessa. Tulevaisuudessa osaamiskeskus pyrkii jatkamaan kehitystyötään varmistaakseen, että poliisi on valmis vastaamaan CBRN-uhkiin entistä tehokkaammin.

Juttuun on haastateltu CBRN-osaamiskeskuksen ryhmänjohtajaa rikosylikonstaapeli Mikko Kumpuniemeä.

POKU 1/2026 13

Nato-Suomi näkyy myös poliisin arjessa Turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti TEKSTI:

SIMO JUNTUNEN

YAMK2025 | Kurssin puheenjohtaja

S

uomen liittyminen NATOon sekä Euroopan turvallisuustilanteen nopea muutos ovat vaikuttaneet laajasti koko suomalaisen turvallisuusjärjestelmän toimintaympäristöön. Vaikka poliisin perustehtävä ei ole muuttunut, toimintaympäristö, uhkakuvat ja varautumisen vaatimukset ovat muuttuneet merkittävästi. Erityisesti hybridiuhkien lisääntyminen, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen sekä kansainvälisen yhteistyön korostuminen näkyvät entistä vahvemmin myös poliisin arjessa.

Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainaan käynnisti Euroopassa turvallisuuspoliittisen murroksen, jonka vaikutukset ulottuvat myös Suomeen. Samalla maailmanlaajuiset jännitteet, suurvaltakilpailu ja turvallisuuteen liittyvien ilmiöiden keskinäinen riippuvuus ovat lisänneet epävarmuutta ja vaikeuttaneet turvallisuuskehityksen ennakointia. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on samalla hämärtynyt tavalla, joka haastaa myös poliisin toimintaa.

”VARAUTUMINEN EI TARKOITA AINOASTAAN SUUNNITELMIEN PÄIVITTÄMISTÄ, VAAN MYÖS UUDENLAISEN OSAAMISEN KEHITTÄMISTÄ”

Hybridivaikuttaminen haastaa viranomaisia

Hybridivaikuttaminen voi näyttäytyä esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvina häiriöinä, kybervaikuttamisena, sabotaasina tai yhteiskunnallista epävarmuutta lisäävinä tapahtumina.

Poliisin näkökulmasta turvallisuusympäristön muutos näkyy erityisesti hybridiuhkien korostumisena. Perinteinen rikollisuus ei ole kadonnut, mutta sen rinnalle on noussut uudenlaisia uhkia, joissa rikollisuuden, vaikuttamisen ja turvallisuuspolitiikan rajat limittyvät.

Tällaisissa tilanteissa poliisi toimii usein ensimmäisenä viranomaisena. Monet hybriditilanteet näyttäytyvät alkuvaiheessa rikoksina, häiriötilanteina tai epäselvinä turvallisuuspoikkeamina, jolloin asia kuuluu poliisin toimivaltaan.

Nato-jäsenyyden myötä voidaan arvioida,

14 POKU 1/2026

että kynnys määritellä tapahtumia suoranaisiksi sotilaallisiksi toimiksi on korkea, minkä vuoksi poliisin rooli ensivasteviranomaisena korostuu entisestään.

Varautuminen ja osaaminen korostuvat Muuttunut turvallisuustilanne näkyy poliisin arjessa ennen kaikkea varautumisen lisääntymisenä. Valmiussuunnittelua ja varautumisen rakenteita on

liittyvissä tehtävissä. Kansainvälisten joukkojen läsnäolo edellyttää viranomaisilta tiivistä yhteistoimintaa, yhteensopivia toimintamalleja sekä jatkuvaa harjoittelua.

viime vuosina päivitetty vastaamaan uudenlaista toimintaympäristöä. Samalla uhkaskenaariot ovat monipuolistuneet ja niiden merkitys korostunut osana poliisin strategista suunnittelua.

Varautuminen ei tarkoita ainoastaan suunnitelmien päivittämistä, vaan myös uudenlaisen osaamisen kehittämistä.

Teknologinen kehitys ja turvallisuusympäristön muutokset ovat lisänneet tarvetta esimerkiksi miehittämättömiin ilma-aluksiin liittyvän osaamisen ja torjuntakyvykkyyden kehittämiseen.

Samalla korostuvat kyberturvallisuus, tilannekuvan ylläpitäminen sekä eri viranomaisten välinen tiedonvaihto.

Poliisi onkin pitänyt yllä tehostettua tilannekuvaa hybridiuhkista Ukrainan sodan alkamisesta lähtien. Huomion kohteena on ollut erityisesti kriittiseen infraan kohdistuvat rikokset, ja niihin liittyvien häiriöiden ja rikosten torjuntaan sekä selvittämiseen on panostettu. Julkisessa keskustelussa usein jää kuitenkin vähäisemmälle huomiolle se, että vastuu kriittisen infran suojaamisesta kuuluu kohteen haltijalle. Poliisin vastuu muodostuu vasta sille kuuluvan tehtävän kautta, joka perustuu lakiin (Poliisilaki 1 §).

Nato-jäsenyys näkyy käytännön poliisityössä Vaikka Nato-jäsenyys ei ole varsinaisesti muuttanut poliisin lakisääteisiä tehtäviä, jäsenyys näkyy käytännössä esimerkiksi Suomessa vierailevien Nato-joukkojen lisääntyneenä läsnäolona. Tämä näkyy poliisin arjessa tavanomaisina poliisitehtävinä, mutta tilanteisiin liittyy myös erityispiirteitä, jotka edellyttävät yhteistyötä Puolustusvoimien sekä kansainvälisten sotilasjoukkojen kanssa.

Samalla on korostunut tarve pitää poliisin ja sotilaallisten toimijoiden roolit selkeästi erillään. Vaikka sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapinnat kohtaavat entistä useammin, poliisi toimii edelleen omien tehtäviensä, toimivaltuuksiensa ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa turvallisuusuhkien luonne on epäselvä tai muuttuu.

Mikä Nato on?

Nato on poliittinen ja sotilaallinen liittouma, jonka keskeisenä tehtävänä on jäsenmaidensa turvallisuuden ja vapauden turvaaminen. Liittouma perustuu jäsenmaiden väliseen yhteistyöhön, yhteisiin demokraattisiin arvoihin sekä jatkuvaan poliittiseen vuoropuheluun.

Nato pyrkii ensisijaisesti ehkäisemään konflikteja diplomaattisin keinoin, mutta tarvittaessa sillä on myös sotilaallinen valmius puolustaa jäsenmaitaan.

Yhteisen puolustuksen periaate, joka perustuu Naton perustamissopimuksen viidenteen artiklaan, muodostaa liittouman toiminnan ytimen. Lisäksi Nato osallistuu kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin vakauden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Naton viides artikla eli yhteisen puolustuksen periaate tarkoittaa, että yhtä jäsenmaata vastaan tehty aseellinen hyökkäys katsotaan hyökkäykseksi kaikkia Nato-maita vastaan. Tällöin muut jäsenmaat ovat velvollisia auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota tarpeellisiksi katsomillaan toimilla. Artiklan tarkoituksena on ennaltaehkäistä hyökkäyksiä ja vahvistaa jäsenmaiden yhteistä turvallisuutta sekä pelotevaikutusta.

Yhteistyö korostuu kokonaisturvallisuudessa Poliisin ja Puolustusvoimien yhteistyöllä on Suomessa pitkät perinteet, ja virka-apuun liittyvät käytännöt ovat vakiintuneita. Nato-jäsenyyden myötä yhteistyön merkitys on kuitenkin edelleen kasvanut, erityisesti isäntämaatukeen

Nato-jäsenyys liittyy myös laajempaan kokonaisturvallisuuden ajatteluun, jossa yhteiskunnan turvallisuus rakentuu useiden viranomaisten ja toimijoiden yhteistyölle. Poliisin rooli tässä kokonaisuudessa on keskeinen. Poliisi vastaa omalta osaltaan yhteiskunnan vakauden ylläpitämisestä, rikosten torjunnasta ja tutkimisesta sekä turvallisuuden tunteen säilymisestä myös poikkeustilanteissa.

Tulevaisuuden poliisi muuttuvassa turvallisuusympäristössä Turvallisuusympäristön muutos on nostanut esiin myös kysymyksen poliisin suorituskyvystä ja resursseista. Poliisin on kyettävä vastaamaan uudenlaisiin uhkiin sekä kehittämään toimintaansa muuttuvan toimintaympäristön edellyttämällä tavalla. Keskustelua on käyty poliisin reservistä, jonka tarkoituksena olisi tukea poliisin toimintakykyä erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa.

Suomen Nato-jäsenyys ei muuta poliisin perustehtävää: poliisi vastaa edelleen sisäisestä turvallisuudesta, yleisen järjestyksen ylläpitämisestä ja rikosten torjunnasta. Muuttunut turvallisuusympäristö kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisessa toimintaympäristössä nämä tehtävät toteutetaan. Tulevaisuudessa poliisin merkitys korostuu erityisesti turvallisuuden rajapinnoilla, joissa rikollisuus, hybridivaikuttaminen ja yhteiskunnan häiriönsietokyky kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa.

Aiheesta kiinnostuneille: https://www.nato.int/en https://um.fi/nato https://www.consilium.europa.eu/fi/ policies/eu-nato-cooperation/ Artikkelin laatimisen yhteydessä on haastateltu useita Nato -asiantuntijoita Tämän artikkelin laatimisessa hyödynnettiin tekoälyä.

POKU 1/2026 15

PTR-yhteistyötä Kaakonkulmalla TEKSTI:

TEEMU PIRKKALAINEN Rikoskomisario | Keskusrikospoliisi YAMK2025

16 POKU 1/2026

V

iime vuosina Kaakkois-Suomessa, erityisesti eteläisessä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa on varsin usein voinut nähdä Rajavartiolaitoksen virkapukuun sonnustautuneen henkilön nousevan tunnuksellisen poliisiauton kyytiin ja osallistuvan poliisin tehtäville hieman kauempanakin rajasta. Tavatonta ei ole myöskään nähdä poliisimiehiä suorittamassa vesiliikenteen valvontaa tai erävalvontaa Rajavartiolaitoksen partioiden kanssa tai tienvarsitarkastuksia yhdessä Tullin kanssa. Tämä voi näyttää näiden toimijoiden järkevältä resurssien käytöltä, kun itärajan raja-asemilla on ollut rauhallisempaa rajanylitysliikenteen suhteen, mutta yhtä hyvin se voi näyttää viranomaisten normaalilta yhteistoiminnalta, jossa tutustutaan yhteistyökumppaneihin ja opitaan yhdessä toisten viranomaisen toimialasta. Mahdollisesti se on näitä molempia ja ehkä vielä jotain muutakin. Mistä on kysymys ja mihin tällainen toiminta perustuu? Ja mitä erityistä juuri Kaakkois-Suomessa on?

PTR - yhdessä enemmän Turvallisuusviranomaisten Poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja Suojelupoliisin tehtävänä on edistää suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta joustavasti, nopeasti ja tehokkaasti. Jokaisella viranomaisella on oma tärkeä tehtävänsä, mutta yhteistyön tekeminen korostuu, kun tavoitellaan mahdollisimman vaikuttavaa tulosta. Yhteistoiminta näiden viranomaisten välillä on strategista kumppanuutta ja siitä käytetään termiä PTR-toiminta.

PTR-toiminta on viranomaisten tietojohtoista yhteistoimintaa yhteisellä tehtäväalueella ja toisen PTR-viranomaisen tietyn toimenpiteen suorittamista tämän puolesta tai toimenpiteessä avustaminen.

Toiminnasta säädetään PTR-lailla (Laki poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta 687/2009). Lain tarkoituksena on edistää PTR-viranomaisten yhteistoimintaa rikostorjunnan, valvonnan ja kansainvälisen yhteistyön toimialoilla.

Rikostorjunnan alueella laki mahdollistaa muun muassa PTR-rikostiedusteluyksiköiden ja yhteisten tiedonhankinta- ja

tutkintaryhmän perustamisen. Valvontatoiminnan osalta PTR-viranomaiset edistävät tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa toistensa tehtäviin kuuluvia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, tavaroiden maahantuonnin ja maastaviennin, henkilöiden maahantulon ja maastalähdön sekä ulkomaalaisten maassaolon laillisuuden valvontaa.

Kansainvälinen yhteistoiminta tarkoittaa PTR-viranomaisten kansallista etukäteistä neuvottelua tavoitteista, yhteisistä toimenpiteistä ja operaatioihin osallistumisesta kunkin viranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet huomioiden.

PTR-lain lisäksi toimintaa ohjaa PTR-strategia, joka on tullut voimaan vuoden 2025 alusta. Sen visiona on pitää Suomi jatkossakin yhtenä maailman turvallisimmista maista. Nykyinen PTR-strategia on laadittu vuosille 2025-2028.

Kaakkois-Suomi erityisenä toimintaympäristönä Jokaisella poliisilaitoksella on omanlaisensa ja muista poikkeava toimintaympäristö, joka vaatii alueella toimijoilta tiettyä erityisosaamista ja ymmärrystä.

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen alueelle erityisyyttä tuo Schengen-ulkoraja useiden rajanylityspaikkojen muodossa, laajat vesialueet etelässä, järvialueet ja Saimaan kanava. Komisario Harri Horttanainen Kaakkois-Suomen poliisista kertoo, että varsinkin itärajan tilanne on työllistänyt alueen viranomaisia ja laittanut ne ajattelemaan uudella tavalla. Poikkeuslaki välineellistetyn maahantulon torjuntaan ja raja-aitojen rakentaminen ovat tuoneet mahdollisuuksia laittoman maahantulon estämiseen, mutta ne tuovat myös sellaisia velvollisuuksia viranomaisille, joita ei ole koeponnistettu missään muualla Suomessa. Rajaviranomaisilla ja poliisilla on omat lakisääteiset tehtävät, mutta yhteistyötä tehdään paljon ja uusiin ilmiöihin reagoidaan nopeasti.

Poliisin ja rajavartiolaitoksen yhteispartiointi aloitettiin Kaakkois-Suomessa kokeiluna kesällä 2024. Tavoitteena on ollut kehittää erityisiä osaamisalueita ja saada kokemusta tiiviistä yhteistyöstä.

Päivittäiseen yhteistyöhön erona on ollut säännöllisyys ja samassa partiossa toimiminen. Partiot suorittavat lähes kaikkia poliisitehtäviä ja rajavartijalla on tehtävillä samat valtuudet kuin poliisilla.

Vainajatehtäviä rajavartijat eivät suorita.

Toiminnan mahdollistaa PTR-laki ja tarkemmin yksityiskohdista voidaan sopia yhteistyösopimuksella. Yhteispartiointi oli aktiivisempaa Kaakossa kokeilun alussa ja se keskeytettiin keväällä 2025. Silloin yhtenä syynä oli partioinnista aiheutuvat kustannukset Rajavartiolaitokselle.

Kokemukset ovat olleet hyviä ja yhteisiä partioita on näkynyt Kaakkois-Suomen eteläosissa myös vuonna 2026.

Turvallisuusviranomaisten välisestä yhteistyöstä on Kaakossa pitkät perinteet ja toiminta on ollut sujuvaa ja mutkatonta.

Yhteistyö näyttäytyy yhteispartioinnin lisäksi esimerkiksi yhteisinä paikallispuolustusharjoituksina, joihin osallistuu Kaakkois-Suomen poliisin, Tullin, Kaakkois-Suomen Rajavartioston ja Puolustusvoimien henkilöstöä. Vahvasti mukana toiminnassa on myös Imatran Immolassa toimiva Raja- ja merivartijakoulu.

Toimintaympäristö muuttuu ja niin muuttuvat harjoituksetkin, yhdessä harjoitellaan poikkeusoloissa toimimista ja juuri niillä alueilla, joilla Kaakon viranomaistoimijat muutenkin työskentelevät.

Horttanainen painottaa erityisesti, että on eri asia työskennellä esimerkiksi joukkojenhallintatehtävissä mukulakivikaduilla, kuin sammaleen peittämällä alustalla, jossa ympärillä kasvaa Karjalan mäntyä. Toiminta ja toimijoiden osaaminen on luotu ympäristön ja olosuhteiden mukaan.

Näkyvän yhteistoiminnan lisäksi Kaakkois-Suomessa on vuosien varrella toiminut PTR-laissa mainittuja PTR-rikostiedusteluyksiköitä. Yksiköt ovat olleet tiiviisti mukana Kaakon viranomaisten yhteistoiminnassa ja myös valtakunnallisesti. Tämäkin toiminta on tiivistänyt ja kehittänyt PTR-viranomaisten suorituskykyä ja tuottanut hyviä tuloksia rikostorjunnan alueella.

POKU 1/2026 17

Oikeusmuotoilun mahdollisuudet poliisitoiminnassa TEKSTI:

HANNU LEHIKOINEN

Ennen poliisiammattikorkeakoulun YAMK-opintojen aloittamista suoritin Laurea-ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkinnon oikeudellisesta erityisosaamisesta ja oikeusmuotoilusta. Nyt kun tuli mahdollisuus kirjoittaa artikkeli lehteen, niin ajattelin avata mistä oikeusmuotoilussa on kysymys ja kuinka sitä saattaisi olla mahdollista hyödyntää poliisitoiminnassa.

E

nsin on todettava, että laki näyttelee poliisitoiminnassa merkittävää osaa. Ohjaus tähän tulee korkeimmalta mahdolliselta tasolta, eli perustuslaista. Asia on huomioitu heti toisessa pykälässä, jonka mukaan ”julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Julkista valtaa käyttäessään poliisin on siis mahdollista käyttää vain lain sille suomia valtuuksia. Ja luonnollisesti noudatettava tarkoin lakia valtuuksia käyttäessään. Tämä on hyvä muistaa asetettaessa odotuksia poliisin toiminnan vaikutuksille. Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi myös taloudellisen kehyksen asettamat reunaehdot. Tässä kirjoituksessa ei ole kyse siitä, joten en mene siihen yhtään syvemmälle.

18 POKU 1/2026

Laurea-ammattikorkeakoulu määrittelee oikeusmuotoilun (legal design) seuraavasti: ”Oikeusmuotoilu on palvelumuotoilun menetelmien soveltamista oikeudellisiin asiakirjoihin, prosesseihin ja palveluihin.

Tavoitteena on tehdä oikeudellisista sisällöistä ja prosesseista ymmärrettävämpiä, selkeämpiä ja käyttäjäystävällisempiä.”

Kuulostaa heti tutulle, kun vertaa kokemuspohjaisesti poliisin toimintaa viranomaisena oikeusmuotoilun soveltamisalaan. Poliisissa tuotetaan oikeudellisia asiakirjoja ja erilaisia prosesseja on käytössä lukemattomia. Lisäksi poliisi tuottaa monenlaisia poliisipalveluja asiakkaiden tarpeisiin. Voi siis todeta, että ollaan kaikilta osin oikeusmuotoilun mahdollisuuksien ydinalueella. Oikeusmuotoilun yhtenä tavoitteena on tehdä prosesseista ja sisällöistä ymmärrettävämpiä. Sen lisäksi tavoitellaan selkeyttä ja käyttäjäystävällisyyttä.

Ymmärrettävyys on asia, jonka ääreen kannattaa pysähtyä hetkeksi. Se mikä on ymmärrettävää yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Laki on tekstinä peräisin juridiikan ammattilaisten kynästä ja on tarkoitettu sellaisenaan tulkittavaksi ja sovellettavaksi toiselle juridiikan ammattilaiselle. Poliisin toiminnassa sovelletaan lakia ja asiakkaana voi olla periaatteessa kuka tahansa, Suomen poliisin toimivallan alueella oleva ihminen. Poliisilla on koulutuksen kautta aina vähintään perustason osaamista juridiikasta, mutta asiakkaalla ei vält-

tämättä ole otsikkotasoa kummempaa käsitystä selvitettävänä olevaan asiaan liittyvästä lainsäädännöstä.

Oikeusmuotoilussa sovelletaan palvelumuotoilun menetelmiä. Palvelumuotoilun menetelmien onnistuneen soveltamisen ytimessä on kohderyhmän tarpeiden ymmärtäminen. Pyritään siis asiakkaan ymmärryksen ymmärtämiseen. Otetaan esimerkiksi rikosilmoitus, joka on aluillaan olevan rikosprosessin ensimmäinen askel. Jokaisella rikosilmoituksen tekijällä on jonkinlainen käsitys, mitä rikosilmoituksen tekemisestä mahdollisesti seuraa. Poliisilla on viranomaisena oma kollektiivinen käsityksensä rikosprosessin kulusta kyseisessä tapauksessa. Mikäli näiden käsitysten välillä on kovin suuri ero, niin todennäköisenä seurauksena ei ole pelkästään positiivisia ajatuksia viranomaisten toiminnasta. Ja ymmärtäähän sen. Mikäli odottaa saavansa tietynlaista palvelua tietyssä aikataulussa, niin harmittaahan se, mikäli odotettu taso ei toteudu. Poliisipalveluja ei kuitenkaan pääasiallisesti osteta, vaan kulut maksetaan yhteiskunnan varoista. Tällöin ei myöskään voi odottaa saavansa juuri sitä mitä puhtaasti omista lähtökohdistaan odottaa saavansa.

Luottamus poliisiin on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna huipputasoa ja näin asian on tavoite olla myös tulevaisuudessa. Oikeusmuotoilu tarjoaa nähdäkseni tässä asiassa paljon mahdol-

Kuvituskuva. shutterstock.com

lisuuksia. Käytän esimerkkinä edelleen rikosprosessia, jonka alkupiste on rikosilmoituksen tekeminen. Mitä parempi ja realistisempi kuva rikosilmoituksen tekijällä on prosessin kulusta, häneen kohdistuvista odotuksista, velvollisuuksista ja mahdollisista lopputuloksista, niin sitä vähemmän syntyy negatiivisia yllätyksiä.

Miten tämän todellisuuden kanssa linjassa olevan ymmärryksen synnyttäminen on sitten mahdollista. Laki esitetään ymmärrettävästi mustana tekstinä valkoisella pohjalla. Kieli voi olla haasteellista ja tekstissä vilisee sisäisiä viittauksia muihin lainkohtiin. Lain tulkinnasta ollaan ajoittain erimielisiä asiantuntijoidenkin keskuudessa, joten on ymmärrettävää, ettei poliisin asiakas ole aina täysin perillä mitä on tapahtumassa ja miksi. Kuten edellä on todettu, niin oikeusmuotoilun näkökulmasta kaiken keskiössä on se, mitä poliisin asiakas ymmärtää rikosprosessiin osallistumisesta. Tämä vaatii ymmärryksen lisäämistä siitä, millaisilla lähtökohdilla olevia henkilöitä rikosprosessiin osallistuu. Yhtä yleispätevää ”persoonaa” ei varmasti ole löydettävissä, joten ensin on selvitettävä, millaisia erilaisia asiakasryhmiä on olemassa ja millaista

materiaalia he riittävän ymmärryksen tuottamiseksi tarvitsevat. Ei siis riitä, että laki on kaikkien luettavissa Finlexin kautta, vaan tarvitaan juuri sellaista materiaalia, jota kyseinen tunnistettu asiakasryhmä tarvitsee.

Tässä kohdassa tullaan viranomaistoiminnan kannalta haasteelliselle alueelle.

Kapulakieltä esiintyy viranomaistoiminnassa edelleen, vaikka tekstin ymmärrettävyyden puolesta on kampanjoitu jo vuosia. Nyt pitäisi astua kokonaan ulos mukavuusalueelta ja tuottaa sellaisia asiakaslähtöisiä materiaaleja, joissa ei välttämättä ole tekstiä ollenkaan. Kaiken keskiöön on asetettava se, miten tietynlainen asiakasryhmä parhaiten viestin voi ottaa vastaan. Ei kuitenkaan huolta.

Jollekin asiakasryhmälle musta teksti valkoisella pohjalla on todennäköisesti edelleen toimiva tapa ottaa viesti vastaan. Niiden muiden ryhmien kanssa on pystyttävä olemaan luova ja tuotettava videoita, ääntä tai vaikka sarjakuvia, mikäli se vaikuttaa parhaalle tavalle ymmärryksen lisäämiseksi.

Rikosprosessi on aina sisällöltään yksilöllinen, eikä ilmoituksen kirjaamisvaiheessa ole todennäköisesti mahdollista ennustaa, miten juuri kyseinen tapaus

tulee päättymään. Oli esitutkinnan päätepiste sitten millainen tahansa, niin olisi kokonaisuuden kannalta parempi, ettei se tulisi asianosaiselle yllätyksenä.

Tämän mahdollistamiseksi, olisi hyvä olla materiaalia, jossa esitutkinnan mahdolliset päätepisteet ja niiden juridinen merkitys selvitetään juuri sillä tavalla kuin asia on kyseisen asiakasryhmän edustajalle helpoin ymmärtää.

Edellä olen käsitellyt aihetta klassisesta asiakas-palveluntarjoaja -näkökulmasta.

Esitutkinnassa on paljon muitakin asiakassuhteita eri toimijoiden välillä. Kaikilla toimijoilla on taas oma ymmärryksensä asiasta, kuten myös omat tavoitteet. Näitä molempia on hyvä ymmärtää mahdollisimman hyvin ristiin. Oikeusmuotoilun keinoin on varmasti mahdollista saada ymmärrystä lisääntymään monessa suhteessa. Eri näkökulmista huolimatta kaikkien esitutkinnan edistämiseen osallistuvien tahojen yhteisenä tavoitteena tulisi olla joutuisa ja oikeusvarma rikosprosessi, joka palvelee tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Oikeusmuotoilu on oivallinen keino lisätä kaikkien osallisten ymmärrystä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

POKU 1/2026 19

Työtaistelun keskellä - mitä on poliisin suojelutyö ja miten sitä tehdään käytännössä?

TEKSTI:

LAURA TERVO

K

YAMK2025

eväällä 2025 Suomessa koettiin historiallinen tilanne, kun poliisi osallistui työtaisteluun ensimmäistä kertaa lähes viiteenkymmeneen vuoteen. Lakko nosti esiin kysymyksen, joka on ollut pitkään enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen: mitä tarkoittaa suojelutyö poliisitoiminnassa – ja miten sitä toteutetaan tilanteessa, jossa suuri osa viranomaisorganisaatiosta on lakossa?

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, SPJL, oli osana JUKO Ry: n työtaistelua keväällä 2025. Poliisia koskevat työtaistelutoimet alkoivat Länsi-Uudeltamaalta 15-16.4.2025. Mukana 15-16.4.2025 toteutetussa lakossa olivat myös Rikosseuraamuslaitoksen tehtävät Hämeenlinnan ja Vantaan vankilassa, Valtiokonttori, Palkeet Hämeenlinnan toimipaikassa sekä Valtori Helsingin toimipaikassa. Toinen lakkokierros koski samanaikaisesti sekä Itä-Uudenmaan että Kaakkois-Suomen poliisilaitoksia 22-24.4.2025. Samaan aikaan lakossa olivat myös Valtori Rovaniemen toimipaikassa, Ilmatieteenlaitos sekä Postitullin tehtävät Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Poliisitoimen osalta työtaistelu koski kaikkia poliisilaitosten työtehtäviä kaikissa laitosten toimipisteissä pois lukien suojelutyön piiriin kuuluvat tehtävät. Lupapalveluiden, rikostutkinnan, poliisivankiloiden toiminta käytännössä pysähtyi. Valvonta- ja hälytyssektorit keskittyivät hoitamaan vain suojelutyön piiriin määriteltäviä hälytystehtäviä ja kaikki muu jäi sikseen.

määritelmän avoimeksi. Hallituksen esityksissä (HE 14/2025 vp) todetaan suoraan, ettei suojelutyötä voida määritellä tyhjentävästi, vaan ratkaisut jäävät tapauskohtaisen harkinnan varaan.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suojelutyö neuvotellaan tapauskohtaisesti ja vastuu sopimuksen toteuttamisesta siirtyy kentälle – niille virkamiehille, jotka tekevät päätökset yksittäisistä tehtävistä.

virkaehtosopimuslakiin. Lain mukaan suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, joka on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden turvaamiseksi tai sellaisen omaisuuden suojaamiseksi, joka työtaistelun vuoksi erityisesti vaarantuu. ”Suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, jonka suorittaminen työtaistelua toimeenpantaessa on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumisen ehkäisemiseksi taikka sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, joka työtaistelun johdosta erityisesti vaarantuu.” Valtion virkaehtosopimuslaki (664/1970) 11 § 2. momentti

Lainsäädäntö antaa raamit – mutta ei vastauksia

Määritelmä kuulostaa selkeältä, mutta käytännössä se jättää paljon tulkinnanvaraa. Mitä tarkoittaa “välttämätön”?

Milloin omaisuus “erityisesti vaarantuu”?

Ja missä kulkee raja työtaistelun vaikuttavuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden välillä?

Suojelutyön käsite pohjautui työtaistelun toteutuessa ensisijaisesti valtion

Säädöksiä tutkittaessa käy ilmi, että lainsäätäjä on tietoisesti jättänyt suojelutyön

20 POKU 1/2026

Tilannetta vaikeutti se, että poliisia koskevaa oikeuskäytäntöä suojelutyöstä ei juuri ole. Edellinen poliisin työtaistelu järjestettiin vuonna 1976, eikä sen yhteydessä syntynyt oikeudellista linjausta suojelutyön sisällöstä. Ainoa relevantti ratkaisu on työtuomioistuimen ratkaisu vuodelta 2005, joka koskee rajavartiolaitosta. Siinäkin korostetaan suojelutyön suppeaa tulkintaa: vain aidosti välttämätön työ kuuluu sen piiriin.

Kenttä ratkaisee – tapaus kerrallaan Kun laki ei antanut tarkkoja vastauksia, ratkaisut syntyivät käytännössä. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella suojelutyön toteutus perustui pitkälti kenttä- ja yleisjohtajien harkintaan. He arvioivat työtaistelun aikana jokaisen tehtävän erikseen; kuuluuko se suojelutyön piiriin vai ei.

Suojelutyön toteuttajat oli valittu huolella ja työtaistelun aikana vastuussa olleilla virkamiehillä on ollut taustallaan pitkä poliisikokemus ja ammattitaito, joka on tukenut toimintaa poikkeusoloissa. Päätöksenteon tukena käytettiin etukäteen suojelutyösopimuksen pohjalta laadittuja listoja tehtävistä, joiden katsottiin kuuluvan suojelutyön piiriin. Suojelutyöso-

pimus neuvoteltiin työnantajan sekä henkilöstön edustajien välillä ennen työtaistelun alkua. Listat ovat syntyneet neuvotteluosapuolten ajatuksesta siitä, mitä suojelutyön lainsäädännöllinen määritelmä saattaisi tarkoittaa käytännössä.

Käytännössä tämä tarkoitti priorisointia.

Kaikkia tehtäviä ei työtaistelun aikana ollut tarkoitus hoitaa, joten huomio kohdistui ensisijaisesti niihin, joissa ihmishenki tai terveys oli uhattuna. Väkivaltarikokset, vakavat onnettomuudet ja kiireelliset hälytystehtävät kuuluivat suojelutyön ytimeen. Sen sijaan suuri osa poliisin normaalitehtävistä jäi hoitamatta tai siirtyi myöhemmäksi.

Yllättävän vähän ongelmia Yksi keskeisistä havainnoista on se, että suojelutyö toteutui kokonaisuutena varsin hyvin. Tämä on yllättävää, sillä käytössä ei ollut aiempaa toimintamallia, eikä suojelutyötä ollut harjoiteltu käytännössä vuosikymmeniin. Suojelutyötä toteutettaessa suurin osa kiireettömistä poliisin hälytystehtävistä jätettiin hoitamatta, mikä aiheutti suuria paineita päätöksistä vastanneille virkamiehille.

Haasteita toki esiintyi, mutta ne liittyivät enemmän yksittäisiin tulkintatilanteisiin kuin järjestelmän toimimattomuuteen.

Epäselvyyttä syntyi esimerkiksi tilanteissa, joissa tehtävän kiireellisyys tai vakavuus ei ollut heti selvä. Tällöin ratkaisut tehtiin tapauskohtaisesti, usein nopean harkinnan perusteella. Tällainen toimintamalli ei kuitenkaan poikkea merkittävästi viranomaistoiminnan jokapäiväisestä ytimestä.

Suojelutyön onnistumisen keskeinen tekijä vaikuttaa olleen poliisin organisaatiokulttuuri, johtamisjärjestelmä sekä suojelutyön toteuttamiseen valittujen virkamiesten ammattitaito. Selkeä vastuunjako ja toimiva viestintä päätöstentekijöiden välillä mahdollistivat sen, että päätöksiä pystyttiin tekemään nopeasti ja johdonmukaisesti.

Yhteistyö – erityisesti kenttä- ja yleisjohtajien ja tilannekeskuksen – oli ratkaisevaa.

Suojelutyö ei ole yksittäisen virkamiehen tehtävä, vaan koko organisaation yhteinen ponnistus, vaikka vastuun koettiin lopulta olevan päätöksiä tehneiden virkamiesten harteilla.

Harkintavalta korostuu – ja tuo mukanaan ristiriitoja

toimii eräänlaisena peilinä. Se paljastaa, miten poliisin tehtävät priorisoidaan tilanteessa, jossa kaikkea ei voida tehdä.

Suojelutyön toteutus nostaa esiin myös laajemman kysymyksen julkishallinnon toiminnasta: kuinka paljon päätöksenteko perustuu lakiin, ja kuinka paljon yksittäisten virkamiesten harkintaan?

Kevään 2025 työtaistelu osoittaa, että suojelutyössä harkintavalta on keskeisessä roolissa. Vaikka lainsäädäntö antaa raamit, käytännön ratkaisut ja tulkinta syntyvät kentällä. Tämä tarkoittaa, että yksittäisten päätöstentekijöiden arviot ja kokemukset vaikuttavat suoraan siihen, miten tehtäviä hoidetaan ja kuinka säädöksiä tulkitaan.

Tarvitaanko tarkempaa sääntelyä?

Tämä ei ole ongelma sinänsä – päinvastoin, harkintavalta on välttämätöntä monimutkaisissa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Se kuitenkin tuo mukanaan myös riskejä. Päätökset voivat vaihdella eri henkilöiden välillä, ja tasapuolisuuden varmistaminen voi olla haastavaa.

Lisäksi työtaistelun aikana suojelutyötä toteuttaneet virkamiehet joutuivat tasapainoilemaan ristiriitaisten odotusten välillä. Toisaalta heidän tuli turvata kansalaisten turvallisuus, toisaalta kunnioittaa työtaisteluoikeutta. Liian laaja suojelutyö voi heikentää lakon vaikutusta, liian suppea taas vaarantaa turvallisuuden.

Suojelutyö paljastaa poliisin ydintehtävän Ehkä kiinnostavin suojelutyön herättämä kysymys liittyy poliisin rooliin yhteiskunnassa. Kun resurssit ovat rajalliset ja tehtäviä on pakko priorisoida, paljastuu, mikä on todella tärkeää.

Suojelutyö pakotti poliisin määrittelemään ydintehtävänsä – ainakin tilapäisesti. Kun kaikki ei ole mahdollista, keskiöön nousivat ne tehtävät, jotka liittyivät suoraan ihmisten hengen ja terveyden suojaamiseen.

Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, mitä tapahtuu niille tehtäville, jotka jäävät tämän ulkopuolelle? Ovatko ne vähemmän tärkeitä, vai vain vähemmän kiireellisiä?

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta kysymys osoittaa, että suojelutyö

Suojelutyön avoin määritelmä antaa joustavuutta, mutta se voi myös aiheuttaa epävarmuutta. Kevään 2025 työtaistelun jälkeen voimaan on tullut uutta, suojelutyötä koskevaa lainsäädäntöä (Laki työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä (420/1962) 8 d §). Yksityiskohtaisemmasta sääntelystä huolimatta suojelutyön ydin säilyy kuitenkin hengen ja terveyden vaarantumisen ehkäisyssä.

Liian tarkka sääntely voi rajoittaa tarvittavaa harkintavaltaa ja tehdä toiminnasta jäykkää. Toisaalta työtaistelun aikainen tilanne jättää paljon vastuuta yksittäisille virkamiehille, mikä voi olla kuormittavaa ja altistaa ristiriidoille.

Katse tulevaisuuteen Tällä kertaa työtaistelu tuotti työntekijäpuolen tavoitteleman tuloksen ja 7,8% palkankorotustavoite saatiin neuvoteltua ilman kolmatta lakkoaaltoa. Kevään 2025 poliisilakko oli poikkeuksellinen tilanne, mutta se ei välttämättä jää ainutkertaiseksi. Työtaistelut ovat osa työelämää, ja myös poliisi voi tulevaisuudessa joutua vastaaviin tilanteisiin.

Siksi suojelutyön tarkastelu ei ole pelkästään akateeminen kysymys, vaan sillä on konkreettinen merkitys yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Nyt läpikäyty työtaistelu ja sen tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten suojelutyö voidaan toteuttaa käytännössä – ja mitä haasteita siihen liittyy. Mahdollinen seuraava työtaistelu toteutuu kuitenkin uuden, tarkemman lainsäädännön alaisena.

Suojelutyön ydinajatus kuitenkin säilyy.

Yksi asia on kuitenkin selvä: vaikka lait ja sopimukset luovat puitteet, suojelutyö toteutuu lopulta ihmisten tekemien päätösten kautta. Ja juuri siksi sen ymmärtäminen on tärkeää – sekä lainsäätäjille, viranomaisille että kansalaisille.

POKU 1/2026 21

Talousrikostutkinta uusien tutkijoiden silmin TEKSTI:

TONI SARIN

Rikosylikonstaapeli | Helsingin poliisilaitos | YAMK2025

J

okaisesta poliisilaitoksesta löytyy talousrikoksien tutkintaan keskittyvä yksikkö, joka tutkii monenlaisia yritystoimintaan liittyviä rikoksia. Se on harvoin tuoreen poliisin ensimmäinen työpaikka ja tyypillisesti talousrikoksia siirrytään tutkimaan siinä vaiheessa, kun sekä ikää että virkavuosia on kertynyt jo vähän enemmän.

Enni Pöytäkangas ja Ronja Välikangas ovat poikkeuksia tähän sääntöön. He olivat kurssikavereita jo poliisiammattikorkeakoulussa ja löysivät itsensä Helsingin poliisin talousrikosyksiköstä jo muutaman virkavuoden jälkeen.

Kysyin heiltä, millaista heidän työnsä on ollut ja minkälaisia juttuja he ovat saaneet tutkittavikseen.

22 POKU 1/2026

Hei vaan, Enni ja Ronja. Miten päädyitte tutkimaan juuri talousrikoksia?

Enni: Ehdin tutkia ennen talousrikostutkintaan siirtymistä sekä petoksia, että lapsiin kohdistuvia rikoksia. Jossain tutkimissani petosjutuissa oli tartuntapintaa yhtiöihin ja liiketoimintaan, tällaiset jutut olivat mielestäni kiinnostavia.

Minulla heräsi petostutkinnassa silloin tutkimaani juttuun liittyen kysymyksiä ja kävin täällä talousrikosyksikössä kysymässä neuvoa niihin. Silloin kollega, jonka kanssa keskustelin tutkimastani jutusta, kysyi olisiko minulla kiinnostusta tulla tänne kierrolle ja vastattuani myöntävästi pääsin työkierrolle tänne varsin nopeasti.

Ronja: Ehdin valmistuttuani olla jonkun aikaa kenttäpoliisina. Samassa kenttäryhmässä työskennellyt työkaverini vinkkasi, että talousrikostutkintaan olisi kaksi virkaa avoinna. Työkaverini oli jo hakenut toista avointa virkaa. Mietin itse asiaa hetken, ja ajattelin ”no, kai sitä voi kokeilla” ja laitoin hakemuksen. Tulimme molemmat työkaverini kanssa valituiksi virkoihin. Kävin ennen talousrikostutkintaan siirtymistä laitoksen tutkinta tutuksi -jakson perustutkinnassa.

Millainen ennakkokäsitys teillä oli talousrikosten tutkinnassa? Kerrottiinko siitä koulutuksenne aikana mitään?

Enni: Ensimmäisenä mieleeni varmaan

tuli verotus- tai kirjanpitoasiat. Ei minulla ollut selkeää tai realistista kuvaa siitä, mitä tämä työ on, enkä muista, että poliisikouluaikana tästä sektorista olisi puhuttu mitään.

”EI-LAILLISET TAHOT TAI YRITYKSET VÄÄRISTÄVÄT KILPAILUA JA LAITTAVAT REHELLISESTI TOIMIVAT TAHOT HANKALAMPAAN ASEMAAN”

Ronja: En muista minäkään. Minulla ensimmäinen ajatus taisi olla, että täällä osa jutuista varmaankin liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ajattelin myös, että tänne ei ehkä pelkällä poliisitaustalla voi hakeutua töihin vaan, että työ vaatisi muuta aiempaa koulutusta. Mietin etukäteen, että voinko edes hakea tänne, kun olen käynyt ”vain” poliisikoulun.

teita – mitä tietoa sieltä löytyy ja mitä kirjanpidosta, milloinkin tulee etsiä jne.

Enni: Mulla oli ihan toi sama ajatus. Ja yllätyin kun minulta kysyttiin, haluaisinko tulla kierrolle. Oletin että tänne on hyvin vaikea päästä.

Perehdytysryhmä auttaa alkuun Olette nyt olleet täällä noin puolitoista vuotta. Miten työskentely lähti käyntiin?

Ronja: Täällä on hyvä perehdytysryhmä, jossa uudet tutkijat aloittavat työnsä. Siinä ollaan sen aikaa, että saa hyvät valmiudet varsinaiseen tutkintaryhmään siirtymistä varten. Tutkintaryhmään siirryttyä, perehdytysryhmässä opittuja taitoja pääsee sitten soveltamaan erilaisten juttujen kanssa itsenäisemmin.

Enni: Perehdytysryhmä on tosi hyvä asia, ilman sitä tämän työn aloittaminen olisi varmasti erilaista. Perehdytysryhmässä aloitetaan yksinkertaisimmilla jutuilla, niiden kautta on kiitollista oppia. Samalla opitaan esimerkiksi kirjanpidon perus-

Ronja: Perehdytysryhmässä samassa huoneessa työskenteli monta alle vuoden talousrikostutkinnassa ollutta tutkijaa.

Siinä huomasi myös vertaisoppimisen hyödyn ja pidempään perehdytysryhmässä olleet pystyivät auttamaan vasta tulleita tutkijoita.

Onko aiempi kaupallinen koulutus tai työkokemus työssä tarpeen?

Ronja: Siitä voi varmasti olla hyötyä täällä työskennellessä, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole.

Enni: Olen samoilla linjoilla, aiempi koulutus tai tausta ei ole välttämätöntä, tämän voin ”syvällä rintaäänellä” sanoa.

Asioita oppii niitä tekemällä. Meille järjestetään myös erilaisia koulutuksia monista eri aiheista, jotka liittyvät talousrikostutkintaan.

Mitä ominaisuuksia uudelta talousrikostutkijalta vaaditaan?

Enni: Halua oppia ja opetella uusia asioita. Kun ensimmäisiä kertoja kuulin jonkun puhuvan kirjanpidosta, en ymmärtänyt siitä juuri mitään. Mutta sitten kun pääsi tekemään kirjanpitokirjauksia itse, tajusi homman hyvin nopeasti ja nyt osaa jo etsiä ja huomioida oikeita asioita kirjanpidosta.

Ronja: Tämä vaatii kiinnostusta ja pitkäjänteisyyttä. Mikäli ei ole aiempaa osaamista talousrikostutkintaan liittyen, joutuu aluksi sietämään sitä, että ei oikein tiedä eikä osaa mitään ja joutuu näkemään vaivaa, että saa opittua ja selvitettyä asioita. Oppiminen on hidasta, mutta palkitsevaa.

Hyvää ja huonoa?

Mitkä ovat työn parhaimmat puolet?

Molemmat: Kyllä se on työn palkitsevuus. Tutkittavat rikokset ovat laajasti yhteiskuntaan vaikuttavia ja merkittäviä rikoksia. Ei-lailliset tahot tai yritykset vääristävät kilpailua ja laittavat rehellisesti toimivat tahot hankalampaan asemaan. Tutkittavien juttujen skaala on laaja – moni ei ehkä tule ajatelleeksi miten erilaisia juttuja talousrikostutkintayksikössä tutkitaan perinteisten talousrikosjuttujen lisäksi, mm. työ-, arvopaperimarkkina-, ympäristö- ja ihmiskaupparikoksia.

Ronja: Työnsä pystyy suunnittelemaan ja järjestämään hyvin pitkälle itse eikä työ määritä arkielämää niin paljon kuin vuorotyö. Meillä on toki myös etsintöjä tai kiinniottoja, joiden vuoksi on tultu pari kertaa työvuoroon vähän aiemmin tai jääty ylitöihin, mutta pääsääntöisesti työ on melko ennakoitavaa ja säännöllistä.

Enni: Samoilla linjoilla, äkillisiä yllätyksiä tulee hyvin vähän. Omaa elämää voi suunnitella hyvin etukäteen.

Mistä palkitsevuus tulee?

Ronja: Tutkittavat jutut ovat haastavia - joutuu opiskelemaan ja selvittämään hyvin erilaisia asioita - ja sitten kun saa sellaisen, työlään jutun maaliin… Se on palkitsevaa.

Enni: Tulee sellainen ”mä onnistuin tässä!” -tunne.

Ronja: Ja toki tuntuu hyvältä olla saattamassa vastuuseen sellaisia tahoja, jotka eivät toimi yhteisten pelisääntöjen mukaan.

POKU 1/2026 23

”SEKAVAT TUTKINTAPYYNNÖT JA LAAJAT AINEISTOT OVAT VÄLILLÄ HAASTAVIA” Entä huonot puolet?

Enni: Sekavat tutkintapyynnöt ja laajat aineistot ovat välillä haastavia ja paljon aikaa vieviä.

Ronja: Välillä työ voi tuntua yksinäiseltä puurtamiselta – sitä kaipaisi ”partiokaveria”. Kaikki täällä tutkittavat jutut eivät missään nimessä ole sellaisia, että niitä pitäisi tutkia parin kanssa tai ryhmänä, mutta on ajoittain ihan hyvä pohtia niitä silti yhdessä. Toisella voi tulla mieleen ajatus tai ratkaisu ongelmaan, jota itse ei olisi tajunnut edes ajatella.

Mitä sanoisitte sellaiselle, joka harkitsee hakemista tänne töihin?

24 POKU 1/2026

Molemmat: Jos on valmis sitoutumaan ja opiskelemaan pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti, niin lopussa kiitos seisoo. Jos pitää itsensä haastamisesta talousrikostutkinta on hyvä paikka siihen – tämä työ on opittavissa ihan poliisikoulupohjalta.

Tutkittuja rikostapauksia: Tapaus 1: Verohallinto oli tehnyt erääseen toiminimiyrittäjään kohdistuvan verotarkastuksen, jossa havaittiin, että yrittäjä oli antanut eräänä vuotena verohallinnolle vääriä tietoja ja jättänyt sen jälkeen ilmoittamatta kaikki tulonsa usealta vuodelta, vaikka hän olikin jatkanut liiketoimintaansa. Näin toimimalla hän oli välttänyt veroja yhteensä reilut 40.000 euroa. Kirjanpitoa hän ei ollut pitänyt käytännössä lainkaan.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui rikoksesta epäillyn tavoittaminen. Erilaisten toimenpiteiden jälkeen ilmeni että hän asuu ulkomailla. Epäilty oli

yhteistyöhaluinen ja ilmaisi nopeasti halunsa tunnustaa asia, joten asiassa päädyttiin syyteneuvotteluun.

Tapaus 2: Tämä juttu oli hieman harvinaisempi: se koski erästä yritystä, joka tarvitsee toimiakseen viranomaisluvan.

Yrityksellä oli toimintaansa väliaikainen lupa, mutta sen päätyttyä yhtiö oli jatkanut toimintaansa jonkun aikaa luvattomasti. Valvova viranomainen oli ilmoittanut yhtiön toimitusjohtajalle luvan päättymisestä etukäteen. Toimitusjohtajan osalta lainvastainen menettely oli selkeää, mutta hallituksen jäsenten rooli oli, koska oli viitteitä siitä, että toimitusjohtaja oli salannut asian yhtiön hallitukselta.

Tutkinnassa suurin huomio keskittyi siihen, milloin yhtiön hallituksen jäsenet saivat asiasta tiedon ja olivatko he syyllistyneet rikoksiin. Syyttäjät katsoivat, ettei riittävää näyttöä tästä lopulta löytynyt, joten heitä kohtaan ei nostettu syytteitä.

POKU 1/2026 25

”Viestintä on mahdollisuus, ei uhka” – operatiivinen viestintä (ovi) poliisin viestinnän tukena TEKSTI:

J. KAUHANEN

Ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitos | YAMK2025

E. MIETTINEN

Vanhempi rikoskonstaapeli | Keskusrikospoliisi | YAMK2025

P

oliisissa on perinteisesti podettu akuuttia viestintäallergiaa tilanteissa, missä ulkopuolelta tuleva paine saa aikaan sen, että poliisin on viestittävä ulospäin jotakin. Kaukana ovat ne ajat, kun asiat voitiin sivuuttaa vaan lauseella: "Emme kommentoi". Nykypäivän vaatimukset velvoittavat myös poliisia viestimään asioista aktiivisesti ja oma-aloitteisesti. Äkillisissä tilanteissa oikeanlainen viestintä edesauttaa kansalaisten turvallisuuden tunteen säilymistä.

Esitutkintalain mukaan tiedottamisen tarpeet voivat syntyä asian yhteiskunnallisen merkityksen tai sen herättämän mielenkiinnon, rikoksen selvittämisen, epäillyn tavoittamisen, uuden rikoksen estämisen, rikoksesta aiheutuvan vahingon estämisen tai muu vastaava syyn vuoksi. Median kanssa asiointi koetaan kuitenkin vaikeaksi, koska ei haluta kertoa mitään ylimääräistä tai rikkoa julkisuuslain pykälien velvoitteita edes vahingossa. Viestintä vaatii osaamista ja ammattitaitoa, joten pulmaan on onneksi löydetty ratkaisu.

Operatiivinen viestintä (OVI) on viestintätiimi, joka tukee valtakunnallisesti poliisin viestintää sekä vahvistaa poliisin viestinnän valmiutta vuoden jokaisena päivänä. Viestintätiimi toimii Helsingissä, eteläisessä johtokeskuksessa. Operatiivinen viestintä koostuu viestinnän

26 POKU 1/2026

ammattilaisista, jotka tukevat kaikkia Suomen poliisiyksiköitä muun muassa tiedottamisessa, myös virka-ajan ulkopuolella.

mediahuomio voi olla valtava. Viestintäasiantuntija ehdottaa ja valmistelee viestit ja vastaa median puheluihin yleisjohtaja siunauksella.

Operatiivisen viestinnän tehtävänä on myös seurata julkista keskustelua ja sitä, mitä poliisista puhutaan Suomessa. Mediaseurannalla tuetaan poliisin operatiivisten tilanteiden hoitamista.

Viestinnän ammattilaiset auttavat lisäksi mahdollisissa viestintäpulmissa ja kouluttavat uusia osaajia. Perustamisesta lähtien OVI-tiimi on ollut tiiviisti mukana kaikessa ja vakiinnuttanut asemansa tärkeänä osana poliisin päivittäisiä toimintoja. Tässä artikkelissa pääsemme tutustumaan kahteen OVI-tiimiläiseen, Silva Niemiseen ja Juuso Metsälään.

Kauanko olet ollut operatiivisessa viestintäryhmässä töissä?

Silva nieminen, viestintäasiantuntija Missä tehtävissä toimit Helsingin poliisilaitoksella?

Operatiivinen viestintäryhmä (OVI) vahvistaa poliisin viestinnän valmiutta, erityisesti virka-ajan ulkopuolella.

Työskentelemme vuoden jokaisena päivänä. Operatiivisessa vuorossa oleva viestintäasiantuntija työskentelee eteläisessä johtokeskuksessa päivystäjien ja yleisjohtajan kanssa. Yleisjohtaja on vastuussa operatiivisesta viestinnästä, mutta viestintäasiantuntijan tehtävä on tukea sitä. Kun tilanne perkelöityy,

Olen työskennellyt OVIssa reilut neljä vuotta.

Millaisen koulutuksen viestintäryhmässä työskentely edellyttää?

Kaikki ryhmässä toimivat viestintäasiantuntijat ovat siviileitä. Olemme ammattilaisia, mutta taustamme vaihtelevat.

Itse olen opiskellut viestintää ammattikorkeakoulussa ja syksyllä aloitan lisäksi turvallisuusjohtamisen maisteriopinnot yliopistossa.

Tärkeintä on ymmärtää, miksi poliisi viestii ja mitä se edellyttää. Lisäksi operatiivisissa tilanteissa viestiminen vaatii hyviä hermoja ja paineensietokykyä. Ei voi jäätyä tai hermostua, kun tilanne on päällä ja ulos pitäisi saada selkeä tiedote epäselvästä tilanteesta.

Kuinka monta ryhmässä on töissä?

Ryhmässämme työskentelee vaihtelevasti 5–8 henkilöä. Pyöritämme aamu- ja iltavuoroa sekä viikonloppuisin myös varallaoloa.

Kuvailisitko lukijoille normaalin työvuoron sisällön?

OVI-vuorossa tulen töihin, avaan koneen ja aloitan kartoittamaan tilannekuvaa.

Se tarkoittaa uutisten ja sähköpostin lukemista sekä pokelta A-keikkojen tarkastelua. Päivän edetessä seuraamme keikkatarjontaa ja reagoimme niihin tarvittaessa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi päivittäisviestijöiden infoamista, tiedotteiden kirjoittamista ja mediapuheluihin vastaamista. Muun ajan luemme poliisiin liittyvää uutisointia ja selvittelemme median tiedusteluja, joiden sisältö vaihtelee laidasta laitaan.

Työhön kuuluu myös erilaisten raporttien teko. Seuraamme poliisiin liittyvää keskustelua mahdollisuuksien mukaan myös sosiaalisesta mediasta.

Millaisissa tehtävissä olet toiminut aiemmin ja onko niistä ollut hyötyä nykyisissä tehtävissä?

Ennen poliisiin tuloa työskentelin 10 vuotta toimittajana. Vaikka ammatti on eri, on siitä ollut paljon hyötyä. Olen nähnyt, miten poliisin viestintä näyttäytyy ulospäin – hyvässä ja huonossa.

Ymmärrän median toimintalogiikkaa ja se auttaa arvioimaan minkälaiset poliisiin liittyvät aiheet herättävät kiinnostusta ja minkälaista mediapainetta on odotettavissa. Osaan olla myös kriittinen ja välillä haastaa yleisjohtajaa tai tutkinnanjohtajaa viestimään avoimemmin ja paremmin.

Mikä työssäsi on parasta?

Työssä parasta on vaihtelevuus ja nopea tahti. Itse nautin eniten siitä, kun tapahtuu. Vaikka tehtävät eivät ole mukavia, on työ hauskinta silloin kun onnistuu viestimään kovissa tilanteissa oikea-aikaisesti ja mahdollisimman avoimesti.

Paine voi olla aika kova, kun ensitiedote yritetään saada ulos mahdollisimman nopeasti, tilannekuva on vasta muodostumassa ja samaan aikaan mediapuhelin voi soida kymmeniä kertoja. Työ tuntuu myös merkitykselliseltä. Operatiivisen viestinnän hyvä puoli on se, etteivät työt seuraa kotiin vaan seuraava vuoroon tuleva jatkaa tehtävää.

Viestinnässä saa myös monipuolisen käsityksen poliisin työstä ja välillä pääsee hauskoihin paikkoihin, joihin ei muuten

Helsingin poliisilaitos/Viestintä

olisi asiaa. Olen ollut kuvaamassa valtiovierailuja, päässyt helikopterin kyytiin ja ajanut keikkaa partion kanssa.

Mikä työssäsi on vaikeinta?

Operatiivisessa työssä viestinnän pöydän kautta kulkevat pääsääntöisesti vain ikävimmät tehtävät. Kuolemat ja erilaiset tragediat tuntuvat tietysti kurjilta.

Millaisissa asioissa toivoisitte poliiseilta yhteydenottoja?

Jos koskaan herää ajatus, että voisiko jostain viestiä. Meitä ei tarvitse lähestyä valmiin idean kanssa vaan on meidän

työtämme miettiä, miten mitäkin asiaa voisi lähestyä viestinnän näkökulmasta.

Kuinka toimintaa voisi mielestäsi kehittää?

Joskus viestintä unohtuu ja siihen havahdutaan myöhäisessä vaiheessa. Kyllä viestintä kiireessäkin onnistuu, mutta totta kai se on parempaa silloin kun sitä on mahdollista suunnitella ja toteuttaa rauhassa. Itseäni kyllästyttää myös kuulla, että jostain asiasta ”ei ole mitään kerrottavaa”. Onnistuneessa viestinnässä on yhtä tärkeää tietää, mitä ei voi kertoa.

POKU 1/2026 27

Huono viestintä herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Joskus on myös hetkiä, kun poliisi ei haluaisi viestiä. Välillä se on hyvin perusteltua, mutta joskus se liittyy myös siihen, että viestintä ei ole mieleinen työtehtävä tai sitä osataan huonosti. Silloin viestintäasiantuntijan tehtäviin kuuluu antaa tilanteisiin ammattilaisen näkökulma ja löytää yhteinen linja.

Mikä on ollut haastavin työtehtävä, jonka olet joutunut hoitamaan?

Viestiminen sujuu usein rutiinilla, oli kyse isoista tai pienistä asioista. Julkisella paikalla tapahtuvat isot väkivallanteot herättävät nopeasti paljon julkisuutta, mikä saa mediapuhelimen soimaan ja se voi olla hektistä. Isot operaatiot ja tilanneorganisaatiot ovat myös usein viestinnällisesti mielenkiintoisia.

Kuinka pitkiä työvuorot ovat operatiivisessa viestinnässä?

Operatiivinen viestintä on paikalla arkisin 8–21 ja viikonloppuisin 12–21.

Millaisia terveisiä lähetät POKU:n lukijoille?

Viestintä on mahdollisuus, ei uhka.

Juuso metsälä, viestintäasiantuntija Kauanko olet ollut operatiivisessa viestintäryhmässä töissä?

Olen ollut perustamassa ryhmää 2017 ja siksi mukana valtakunnallisessa toiminnassa vuodesta 2019.

Millaisen koulutuksen viestintäryhmässä työskentely edellyttää?

Poliisin viestintä edellyttää viestintäosaamista. Sen voi hankkia koulutuksen tai työkokemuksen kautta. Lisäksi tarvitaan median toiminnan tuntemusta ja poliisin toimialan tuntemusta. Työ vaatii paineensietokykyä ja joustavuutta.

Kielitaidosta on hyötyä: merkittävistä asioista viestitään suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Monikielinen viestintä edellyttää käytännössä suurempaa tiimiä.

28 POKU 1/2026

”ODOTAN INNOLLA UUDEN SUKUPOLVEN PÄÄLLYSTÖÄ, JOKA YMMÄRTÄÄ NYKYAIKAISEN VIESTINTÄYMPÄRISTÖN” Kuvailisitko lukijoille normaalin työvuoron sisällön?

Aloitan työvuoron ilmoittautumalla Helsingin poliisin yleisjohtajalle ja kysyn ajankohtaista tilannekuvaa. Akuutit viestintätarpeet hoidetaan aina ensin.

Tarvittaessa jäädään ylitöihin. Seuraan päivittäin poliisitehtäviä mahdollisten viestintätarpeiden varalta. Seuraan myös mediaa päivittäistä uutiskatsausta varten.

Millaisissa tehtävissä olet toiminut aiemmin ja onko niistä ollut hyötyä nykyisissä tehtävissä?

Olen työskennellyt puolustusvoimien viestinnässä vuodesta 2014 ja poliisin viestinnässä vuodesta 2017. Kaikessa viestinnässä yritetään tukea organisaation tavoitteita ja vastata asiakkaiden tai kansalaisten tiedon tarpeeseen. Media on tässä edelleen tärkein tiedon välittäjä ja puolueeton tulkitsija. Parhaassa tapauksessa viestinnällä ennakoidaan tiedon tarve, jolloin viestintä on suunnitelmallista ja vaikuttavaa. Puolustusvoimien viestinnästä on ollut paljon hyötyä, koska viranomaisviestinnässä on useita erityispiirteitä.

Mikä työssäsi on parasta?

Poliisi tekee erittäin merkittävää työtä, joten myös viestintä tuntuu merkitykselliseltä joka päivä. Meillä on erittäin hyvä viestintätiimi, jonka kanssa asioita käydään läpi ja toimintaa kehitetään.

Mikä työssäsi on vaikeinta?

Poliisi pyydetään usein paikalle, kun jotain ikävää on jo tapahtunut. Tämä korostuu erityisesti tiimimme tehtävissä.

Pähkinärinteen tulipalo maaliskuussa ja Savonlinnan tulipalo sekä mahdollinen perhesurma itsenäisyyspäivänä 2025 olivat raskaita tapauksia. Niissä kuoli yhteensä yhdeksän ihmistä.

Millaisissa asioissa toivoisitte poliiseilta yhteydenottoja?

Ottakaa rohkeasti yhteyttä aina, kun viestinnän tarvetta tai tyyliä pitää arvioida.

Yhteinen keskustelu yleensä auttaa ja nopeuttaa viestintää.

Kuinka toimintaa voisi mielestäsi kehittää?

Viestintä kannattaisi usein ottaa mukaan aikaisemmin, jolloin myös viestinnän suunnitelimallisuus ja laatu paranevat.

Lisäksi viestintäkäytännöissä on liikaa vaihtelua yksiköiden ja henkilöiden välillä. Parhaita käytäntöjä pitäisi jakaa enemmän. Pääkaupunkiseudun poliisiyksiköiden viestijät järjestävät huhtikuussa mediakoulutuksen päällystölle. Koulutuksessa on mukana myös toimittajien näkökulma.

Mikä on ollut haastavin työtehtävä, jonka olet joutunut hoitamaan?

Uudenmaan sulun viestinnän suunnittelu koronapandemian aikana oli erittäin vaativa kokonaisuus. Se oli poliisille yllättävä tehtävä, joka tuli lyhyellä varoitusajalla.

Viestinnän suunnittelu aloitettiin puhtaalta paperilta, mutta se meni lopulta ihan hyvin, koska tekemiseen osallistui loistava tiimi.

Millaisia terveisiä lähetät POKU:n lukijoille?

Odotan innolla uuden sukupolven päällystöä, joka ymmärtää nykyaikaisen viestintäympäristön mahdollisuudet ja sisäisesti henkilöstön tarpeen tulla kuulluksi ja keskustella asioista.

POKU 1/2026 29

Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä – Kurkistus Helsingin poliisin taktisen neuvotteluryhmän työhön TEKSTI:

JANNE KONKA YAMK2025

Kun tilanne kärjistyy ja ihmishenkiä on vaarassa, paikalle kutsutaan taktinen neuvotteluryhmä. Haastattelimme Helsingin poliisin taktisen neuvottelun ryhmänjohtajaa Jon Ahlgrenia selvittääksemme, mitä kriisin keskellä puhuminen vaatii, miten uudet huumausaineet muuttavat kenttää ja miksi Suomi pärjää kansainvälisessä vertailussa.

H

elsingin poliisin taktinen neuvotteluryhmä koostuu ryhmänjohtajasta, varajohtajasta sekä 14 neuvottelukoulutetusta poliisista. Pääkaupunkiseudun toimintaympäristössä on koettu toimivimmaksi ratkaisuksi, että ryhmän neuvottelijat työskentelevät pääsääntöisesti kenttätehtävissä.

Ryhmän ydintehtävä on koulutettujen poliisien suorittama neuvottelu, alkaneen neuvottelun tukeminen konfliktitilanteissa sekä näihin varautuminen.

Vuositasolla ryhmä hoitaa 50–60 tehtävää, joista valtaosa liittyy itsetuhoisiin henkilöihin. Tyypillinen esimerkki on tilanne, jossa henkilö istuu korkean rakennuksen katolla tai sillan kaiteella aikeenaan hypätä. Tällaisissa tilanteissa poliisin liian nopea pyrkimys ratkaisuun voisi johtaa siihen, että henkilö toteuttaa tekonsa. Lisäksi ryhmää työllistävät vaarallisten henkilöiden kiinniotot ja erilaiset linnoittautumistilanteet.

30 POKU 1/2026

Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä Taktinen neuvottelu eroaa merkittävästi tavanomaisesta poliisin suorittamasta puhuttamisesta. Se pohjautuu alun perin FBI:n kehittämään, yleisesti länsimaissa käytettyyn neuvottelumalliin. Sen päätavoitteena on rakentaa luottamusta kriisi- tai konfliktitilanteessa olevaan henkilöön, jonka luottamus viranomaisiin on usein lähtökohtaisesti heikko.

Luottamuksen rakentamisen ydin on yksinkertainen: kohdehenkilön kuunteleminen sekä hänen tekojensa tai uhkauksiensa takana olevien motiivien hahmottaminen ja ymmärtäminen. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää erottaa ymmärtäminen hyväksymisestä. Kun vahvaa auktoriteettia edustava poliisi kohtaa asiakkaan empaattisesti kuunnellen, kysyen ja tarvittaessa auttaen, voidaan saavuttaa luottamusta herättävä keskustelu, joka voi johtaa kohdehenkilön käytöksen muutokseen. Yhdysvalloissa alun perin terapiakäyttöön kehitetty "aktiivinen kuuntelu" on taktisen neuvottelun perusta. Keskeisintä on se, että kohdehenkilö kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Kuka soveltuu neuvottelijaksi?

Neuvottelijat valitaan erillisen rekrytoinnin kautta, ja heiltä vaaditaan vankkaa kokemusta sekä ajantasaista osaamista poliisin operatiivisista taktiikoista. Ryhmään pyritään valitsemaan

jo lähtökohtaisesti kokeneita ja hyviä puhuttajia. Usein kovankin paineen alla on kyettävä pysymään rauhallisena ja toimittava johdonmukaisesti kohti asetettuja tavoitteita. Lisäksi nykypäivänä vähintään kohtalainen englannin kielen taito on käytännössä edellytys valituksi tulemiselle.

Uudet jäsenet toimivat ryhmässä yleensä vuoden ajan oppien varusteiden käytön ja ryhmätoiminnan perusteet ennen Poliisiammattikorkeakoululla järjestettävää viikon pituista peruskurssia. Harjoittelua vaaditaan Poliisihallituksen määräyksellä vähintään kahdesti vuodessa. Helsingissä on järjestetty omia harjoituspäiviä, joiden lisäksi yhteistoimintaa harjoitellaan muiden erityistoimintojen, kuten valmiusyksikön, kanssa.

Toimintaympäristö muuttuu Toimintaympäristön muutoksista merkittävin on tiettyjen huumausaineiden käytön lisääntyminen. Esimerkiksi Helsingin poliisin alueella on kohdattu selkeitä haasteita Alfa -pvp:tä käyttäneiden henkilöiden kanssa. Aine tekee käytöksestä niin irrationaalista, että kontaktin saaminen kohdehenkilöön on erittäin vaikeaa.

Usein tilanne joudutaan "jäädyttämään" kunnes aineen vaikutus lakkaa. Ratkaisun saaminen voi pitkittyä huomattavasti, jos henkilöllä on mahdollisuus käyttää ainetta lisää tilanteen aikana. Näissä tilanteissa joudutaan usein harkitsemaan epätavanomaisia neuvottelukeinoja, jotka nekään eivät aina tuota haluttua tulosta.

Myös teknologia on muuttanut kenttää ja pakottanut kehittämään toimintaa, mutta samalla se on tarjonnut uusia mahdollisuuksia. Pääsääntöisesti neuvottelut käydään edelleen puhelimitse, mutta nykyään puhelin voidaan toimittaa kohteelle turvallisesti esimerkiksi UAS -droonin avulla. Lisäksi ryhmän toimintaa on lähitulevaisuudessa helpottamassa Valtorin kanssa työstetty uusi ryhmäpuheluominaisuus.

Suomi kansainvälisessä vertailussa Vaikka Suomi sijoittuu tulosten ja tehtävämäärien valossa kansainvälisesti kohtalaisen hyvin, on toiminnan organisoinnissa ja koulutuksessa jääty jälkeen.

Valtaosassa tehtävistä saavutetaan halut-

tu ratkaisu joko kokonaan tai osittain, mitä edesauttaa osaltaan suomalaisten vahva luottamus poliisia kohtaan.

Koulutusmäärissä ero on kuitenkin huomattava muihin pohjoismaihin verrattuna: siinä missä Suomen peruskurssi kestää viikon, esimerkiksi Norjassa kurssin kesto on kuusi viikkoa. Ahlgren toteaakin suoraan, että neuvottelijoiden taso Norjassa on tästä syystä meitä huomattavasti korkeampi.

Kansainvälistä yhteistyötä tehdään muun muassa pohjoismaisessa NOFOPS -alatyöryhmässä sekä Euroopan valmiusyksiköiden ATLAS -verkostossa, jossa keskitytään erityisesti panttivanki- ja terrorismitilanteisiin. Verkostoitumisesta huolimatta Suomi on lähes ainoa

Euroopan valtio, jossa ei ole päätoimisia neuvottelijoita. Euroopassa toiminta on pääsääntöisesti organisoitu kansallisen valmiusyksikön yhteyteen päätoimisten koordinaattorien johdolla. Suomen lisäksi vain muutama muu maa tekevät tässä poikkeuksen. Tämä tekee erityisesti kaikkein vaativimpien tehtävien harjoittelusta ja tekniikoiden kouluttamisesta haastavaa.

Vaikka taktiikat hioutuvat ja teknologia tuo kentälle uusia vaihtoehtoja, kaikkein kovimmissa paikoissa tehokkain ratkaisumalli voi usein olla yllättävän inhimillinen. Kärsivällisyys, aito kyky kuunnella ja pyrkimys ymmärtää. Sanoilla pelastetaan ihmishenkiä – kunhan niitä osaa ja malttaa käyttää oikein.

Kuva: Timi Tikkanen

POKU 1/2026 31

Miekkaleijona pitää opiskelijat liikkeessä TEKSTI:

JUKKA WIIK

P

alatessani vuosien tauon jälkeen Poliisiammattikorkeakoululle, oli ilo huomata, että ravintola Miekkaleijonan ruoka, laatu ja palvelu olivat edelleen erinomaisia. Minulla heräsi kiinnostus selvittää, millainen tiimi ja koneisto pyörittää tätä opiskelijoiden arjen tärkeää tukipilaria.

Johanna Uusitalo – arjen kapellimestari Ravintolapäällikkö Johanna Uusitalo on johtanut Miekkaleijonaa vuodesta 2021.

Yli 20 vuoden kokemus ravintola-alalta, pääosin esihenkilötehtävissä, näkyy hänen työssään. Hän toimii linkkinä johdon ja henkilöstön välillä, suunnittelee tapahtumia ja huolehtii dokumentaatiosta. Miekkaleijonassa työskentelee ravintola-alan ammattilaisia, joista moni on ollut mukana jo yli viisi vuotta. Tiimi on tiivis ja kokenut.

Vanhempi konstaapeli | Oulun poliisilaitos | YAMK2026

Miten koneisto toimii Leijona Catering aloitti toimintansa Poliisiammattikorkeakoululla vuonna 2017. Keittiö toimii vuokratiloissa täydellä kapasiteetilla ja toimintaa ohjaavat yhteistyösopimus ja ravintolatoimikunta.

Päivä alkaa ennen seitsemää ja ennen lounasta pidetään ”Päällikön päiväkäsky”, jossa ajankohtaiset asiat käydään työtiimin kanssa läpi. Lounas tarjoillaan klo 10.30–13.30 ja ruuhkapiikki osuu klo 11.30–12.30. Lounaalla ruokailijoita käy moninkertaisesti enemmän kuin aamiaisella ja päivällisellä.

Ruoka syntyy suunnitelmasta, ei sattumalta Ruokalista toimii viiden viikon kierrolla, jota keittiömestari ja kokit tarvittaessa muokkaavat. Suunnittelua ohjaavat Leijona Cateringin ja Kelan asettamat raamit. Noin neljäsosa ruokalajeista

Kuva: Miekkaleijonan ravintolapäällikkö Johanna Uusitalo, Kuvaaja Leijona Catering

vaihtuu jokaisessa kierrossa ja uusia reseptejä kehitetään asiakastoiveiden ja henkilökunnan ideoiden pohjalta.

Elintarvikkeiden kotimaisuusaste on noin 80 %.

Budjetti ja ravitsemus samassa pöydässä

Kuva: Miekkaleijonan henkilökuntaa. Kuvaaja Leijona Catering

32 POKU 1/2026

Raaka-ainekustannukset ovat henkilöstökulujen jälkeen ravintolan suurin menoerä, mutta ruokalistaa ei ohjaa pelkkä talous. Ruokalistasuunnittelussa on huomioitu kansalliset ravitsemus-

korvata ihmisten tekemää työtä.

Miekkaleijonassa halutaan myös kehittää ja uudistaa asiakaskokemusta. Siksi järjestetään teemapäivällisiä ja erilaisia vuodenaikoihin sopivia juhlia. Uusitalolla on toiveita myös kalusteiden ja laitteiden uusimisesta. Jos budjetissa ei olisi lainkaan rajoitetta, ravintolan ilme uudistuisi täysin - harmaata graniittia, puun sävyjä ja tunnelmallista valaistusta lisättäisiin.

Mieleenpainuvia hetkiä ja juhlan makua

Kuva: Miekkaleijonassa on tarjolla myös deli-salaattia. Kuvaaja Jukka Wiik

suositukset Kelan suositusten ohella.

Erikoisruokavaliot on huomioitu hyvin, ja erityisruokavalioista viestiminen asiakkaiden ja ravintolan välillä toimii sujuvasti.

Kuva: Miekkaleijonassa on tarjolla myös välipalaa ja pikku purtavaa. Kuvaaja Jukka Wiik

Suosikit ja palaute Opiskelijoiden suosikkiruokia ovat muun muassa uunimakkara, lihapullat, pinaattilätyt, butter chicken, lihamureke sekä perinteinen hernekeitto että pannukakku.

Ravintola saa kiitosta ystävällisestä palvelusta, ruoan mausta ja kahvileivistä.

Asiakastyytyväisyys on ollut mittausten perusteella huippuluokkaa – viime vuosina arvio on ollut 4,2 / 5. Lisäksi asiakkaat voivat ehdottaa parannuksia ”toivetaulun” kautta tai suoraan henkilökunnalle ja kaikki palautteet käydään läpi ja asiakkaiden toiveet pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan.

Hävikin hallinta Ruokalajien menekkiä seurataan tarkasti ja ruokahävikkiä hallitaan monin eri keinoin ruuan valmistuksen eri vaiheissa.

Lautashävikin vähentämiseksi asiakkaita muistutetaan ”ota mitä syöt” -kyltein ja osassa ruokatuotteista on kappalemäärärajoitukset.

Ravintola-ala uudistuu jatkuvasti Uusitalon mukaan ravintola-alalla johtaminen on muuttunut; ihmislähtöisyys, vuorovaikutus ja henkilöstön jaksamisesta huolehtiminen korostuvat.

Dokumentointi ja tietojärjestelmät vievät enemmän työaikaa, mutta tukevat ravintolatoiminnan seurantaa. Asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja kiinnostus ravintoarvoihin ja eettisyyteen ovat kasvaneet.

Myös ravintolan koneet ja laitteet ovat kehittyneet, mutta ne eivät vielä voi

Ravintolassa työskenteleville on jo kertynyt runsaasti hauskoja muistoja vuosien varrelta. Näitä ovat muun muassa verimakkaran aiheuttama palautevyöry ja ravintolassa liikkunut ”hiippari”, joka paljastui harjoituksen maalihenkilöksi.

Yhteiset hetket asiakkaiden kanssa ja työssä saavutetut onnistumiset, kuten asiakkaiden erikoistilaukset, ovat jääneet mieleen. Tuoreimpana ilonaiheena henkilöstö on juhlinut Miekkaleijonan valintaa Leijona Cateringin vuoden 2025 henkilöstöravintolaksi.

Jos Uusitalo saisi suunnitella täydellisen valmistujaisillallisen, se olisi kokonaisvaltainen ruokailuelämys yllätyksellisine ohjelmineen. Ruokailijaa hemmoteltaisiin keittiön tervehdyksellä, joka on Miekkaleijonan keittiömestarin taidonnäyte sormisyötävästä, alkuruokana tarjoiltaisiin taimenta ja rapsakkaita juuressipsiä, pääruokana kotimaista wagyu-härkää ja kotimaisista marjoista valmistettu hapokas suupala. Tarjolle laitettaisiin jälkiruokabuffet, josta saisi valita erilaisia pieniä sormisyötäviä herkkuja. Lisäksi menulle olisi suunniteltu oma viinipaketti, joka täydentäisi kokonaisuutta.

Siinä onkin vinkkiä nykyisille ja tuleville kurssilaisille.

Lopuksi – Me olemme täällä asiakkaita varten.

Seisomme työmme takana, otamme vastaan palautetta ja haluamme kehittyä jatkuvasti, Uusitalo summaa.

Tämän kurkistuksen jälkeen on helppo uskoa, että Miekkaleijonassa asiakkaita palvellaan suurella sydämellä – nyt ja tulevaisuudessa.

POKU 1/2026 33

TEMS -poliisin kaveri kaikkina aikoina TEKSTI:

JUKKA MARTIKAINEN

Vanhempi rikoskonstaapeli | Itä-Suomen poliisilaitos | YAMK2025

T

EMS eli tactical emergency medical services -toiminta on alkujaan Yhdysvalloissa kehitetty ensihoidon muoto, jonka tarkoituksena on ollut tuoda ensihoito lähemmäksi poliisin operatiivisia tarpeita erityistilanteissa. Koska perinteistä ensihoitoa ei ole voitu tuoda kuumiin vielä aktiivisiin tilanteisiin, on syntynyt tarve erityiselle toiminnolle, jolla on voitu varmistaa viivytyksetön hoidon aloitus heti tapahtumapaikalla. Keskeistä toiminnon kehittämiselle on ollut se, että sillä on voitu varmistaa hoitohenkilökunnan osaavan toimia yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten kanssa saumattomasti yhteisesti sovittujen toimintamallien mukaisesti.

Suomessa TEMS-toiminta tunnetaan myös taktisena ensihoitona ja se on nykymuotoisena ollut olemassa 2000-luvun alusta alkaen kattaen melkein koko maan.

Nykymallin mukaisesti poliisilaitokset tekevät sopimuksen hyvinvointialueiden kanssa TEMS-toiminnan järjestämisestä alueillaan. TEMS-toimintaa ohjaa poliisihallituksen antama ohje ja poliisi vastaa muun muassa TEMS-operaattoreiden suojavarustelusta.

Alueellisesta kattavuudesta huolimatta TEMS -ryhmää ei löydy esimerkiksi Helsingistä, jossa siirtomatkat sairaaloihin ovat lähtökohtaisesti hyvin lyhyet ja ensihoidon hoito- ja kuljetuskapasiteettia on saatavilla eri tavalla kuin vaikka maakunnissa. Helsingissä on kuitenkin aloitettu vuonna 2025 pelastuslaitoksen RTF eli rescue task force toiminta, joka osaltaan paikkaa TEMS-ryhmän puuttumista alueelta. RTF poikkeaa TEMSistä muun muassa siten, että se muodostuu

34 POKU 1/2026

palomies-ensihoitajista, kun TEMS-operaattorit ovat hoitotason ensihoitajia ja ensihoitolääkäreitä.

Kriittistä suorituskykyä vaativissa tilanteissa Taktinen ensihoito tarjoaa poliisin käyttöön sellaista hoidollista suorituskykyä, jota poliisilla ei ole omasta takaa käytettävissä. Hoidollisen suorituskyvyn lisäksi taktinen ensihoito pystyy tarjoamaan

tehtävästä riippuen potilaiden evakuointi- ja siirtokapasiteettia. Poliisi hyödyntää taktisen ensihoidon suorituskykyä usein tehtävillä, joilla on korostunut haavoittamisen riski. Vaarallisen henkilön kiinniotot ja perinteiset piiritykset ovat yleisimpiä tehtäviä, joilla taktista ensihoitoa hyödynnetään varsinkin, jos kuljetusmatka lähimpään sairaalaan on pitkä tai muut tehtävään liittyvät olosuhteet vaativat erityistä taktisen ensihoidon suorituskykyä. VATI-ryhmän tehtävien lisäksi taktisen ensihoidon kyvykkyyksiä

voidaan hyödyntää esimerkiksi JOUHA – ja TEPO-tehtävillä.

Taktinen ensihoito toimii poliisin alaisuudessa tilanneorganisaatiossa ja poliisi vastaa samalla heidän työturvallisuudestaan.

Itä-Suomessa poliisi on ottanut käyttöön niin sanotut TEMS-suojamiehet, ketkä harjoittelevat aktiivisesti taktisen ensihoidon kanssa ja toimivat operaatioissa heidän suojanaan turvallisen toiminnan mahdollistajina ja vastaavat osaltaan taktisen ensihoidon tarkoituksenmukaisimmasta suorituskyvyn hyödyntämisestä osana tilanneorganisaatiota.

Suojamiestoiminta on havaittu hyväksi niin poliisin, kuin taktisen ensihoidon näkökulmista. Monelle poliisille TEMS-toiminta ei ole kovinkaan tuttua ja vakinaisella suojamiehistöllä saadaan heidän suorituskykynsä parhaiten hyödynnettyä. Suojamiesten avulla taktinen ensihoito voidaan tuoda olosuhteiden salliessa hyvinkin lähelle kohdetta, jolloin hoito- ja evakuointiviiveet saadaan minimoitua.

Koulutuksen kautta osaksi toimintaa TEMS-operaattoreiden valinnoista vastaavat pääsääntöisesti alueiden TEMS-toiminnot itsenäisesti. Poliisi tarjoaa kuitenkin usein tukea valintakokeiden järjestämiseen. Yleisinä vaatimuksina voidaan pitää henkistä kyvykkyyttä, riittävää työkokemusta, hyvää kuntoa ja yhteistyötaitoja, sekä sitoutumishalukkuutta toimintaan. Valintakokeiden jälkeen seulan läpäisseet henkilöt käyvät TEMS-peruskurssin Poliisiammattikorkeakoululla, jossa henkilöille koulutetaan muun muassa perus poliisitaktiikkaa, sekä poliisin radioliikenteen perusperiaatteita, jotta henkilöt osaavat toimia poliisijohtoisessa operaatiossa osana tilanneorganisaatiota yhteisesti sovittujen mallien mukaisesti.

Kouluttajina kurssilla toimii poliisien lisäksi ensihoidon ammattilaisia.

Poliisitaktiikan lisäksi henkilöille koulutetaan myös taktista ensiapua eli TECC – tactical emergency casualty carea. TECC on juonnettu sotilaspuolen TCCC-mallista (tactical combat casualty

care) hieman siviiliolosuhteisiin paremmin soveltuvaksi. TECC-ajattelumalli luo henkilöille valmiuksia hoitaa potilaita yksinkertaisten mallien mukaisesti, jotka tähtäävät henkeä pelastavaan ensiapuun sotilaspuolen kokemuksia hyödyntäen, ottaen huomioon myös työturvallisuuden suoran tai epäsuoran uhan alaisessa tilanteessa. Lähtökohtaisesti taktinen ensihoito toimii kuitenkin vain epäsuoran uhan alla tai uhattomassa ympäristössä.

Hoitotoimenpiteet eri tilanteissa voivat olla hyvin erilaisia ottaen aina huomioon kulloisenkin uhkatilanteen, sekä myös haavoittuneen potilaan tilanteen. TECC soveltuu hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa uhreja on paljon virtaviivaistamalla toimintaa.

Kurssilla painotetaan myös itseohjautuvuuden merkitystä. Poliisivetoisilla tehtävillä TEMSin rooli voi jäädä pelkästään varautumiseen mahdollista haavoittuneen hoito- ja evakuointitilannetta varten. Odotteluaika tehtävillä tulee kuitenkin käyttää hyödyksi ja käyttää se muun muassa erilaisten hoito- ja siirtosuunnitelmien tekoon. Valmiit suunnitelmat varasuunnitelmineen luovat selkeät toimintalinjat mahdollisen haavoittumisen tapahtuessa.

Peruskurssin jälkeen henkilöt toimivat osana oman alueensa TEMS-ryhmää ja osallistuvat toimintaan sovitun mukaisesti. Ryhmien koot vaihtelevat alueittain ja niiden päärunko muodostuu ensihoitajista, sekä akuuttilääketieteen erikoislääkäreistä eli niin sanotuista ensihoitolääkäreistä. Pirkanmaalla on jo muutaman vuoden kokeiltu mallia, jossa työvuorossa on yksi TEMS-hoitopari välittömässä toimintavalmiudessa.

Toimintamalli on ollut omiaan alentamaan toimintavalmiusaikoja, jos poliisi on tarvinnut TEMS-palveluita. Muualla Suomessa hälyttäminen tehtäville hoidetaan vielä erilaisin järjestelyin.

Yhteistyö on voimaa TEMS-operaattoreiden suorituskyvyn vahvistaminen jatkuu edelleen omissa yksiköissä poliisin järjestämän peruskurssin jälkeen. Yhteisharjoitukset poliisin kanssa, sekä toimintojen omat harjoitukset syventävät opittua ja pa-

rantavat suorituskykyä eri olosuhteissa.

Lisäksi erilaiset jatkokoulutukset luovat lisää valmiuksia toiminnan kehittämiseen ja suorituskyvyn parantamiseen.

Poliisin kanssa harjoittelua suoritetaan niin maastossa, kuin rakennetuissa olosuhteissa, koska niiden vaatimukset muun muassa evakuoinnin ja hoidon aloittamisen suhteen luovat toiminnalle erilaisia vaatimuksia. Märkä, kylmä, pimeys ja haastavat maastonmuodot luovat omia muuttuvia tekijöitään toimintaan, minkä vuoksi harjoittelu erilaisissa olosuhteissa on ensiarvoisen tärkeää.

Esimerkiksi potilaan evakuointimatka voi olla metsässä linnuntietä pitkin lyhyt, mutta ajallisesti melko pitkä ja fyysisesti haastava. Tämä aiheuttaa muun muassa erilaisia vaatimuksia potilaan siirtomenetelmiin ja lämpötaloudesta huolehtimiseen. Käytännön harjoitteet oikeissa haastavissa olosuhteissa luovat sellaista tietotaitoa, jota luokkahuoneessa on osittain vaikea jakaa.

Yhteisharjoituksissa ei keskitytä pelkästään vain siihen, mitä poliisi tarvitsee ja mitä poliisi haluaa taktiselta ensihoidolta, vaan tietotaitoa siirtyy myös toiseen suuntaan. Poliisien hätäensiaputaidot karttuvat ja muun muassa evakuointimenetelmät kehittyvät yhteisharjoitusten myötä. Karttunutta tietotaitoa voi jakaa aktiivisesti eteenpäin omassa yksikössä ja hyödyntää muun muassa tehtävillä, joissa ensihoidon tai taktisen ensihoidon suorituskykyä ei ole välittömästi saatavilla. Lisäksi harjoituksissa käydään muun muassa aktiivista vuoropuhelua siitä, että mitä tarpeita taktisella ensihoidolla on poliisin suuntaan ja miten poliisi voi mahdollistaa heidän tarkoituksenmukaisimman työskentelynsä ottaen kuitenkin huomioon turvallisuusnäkökohdat.

Kokonaisuutena TEMS muodostaa sellaisen suorituskykylisän poliisille erityistilanteisiin, johon kannattaa omalla toiminta-alueella tutustua. Jokaisella alueella toimintatavat ja kyvykkyydet eroavat hieman toisistaan, minkä vuoksi esimerkiksi yleis- ja kenttäjohtajien olisi hyvä omilla alueillaan tutustua toimintaan, jotta taktisen ensihoidon suorituskyky saadaan parhaaseen mahdolliseen hyötykäyttöön tilanteen niin vaatiessa.

POKU 1/2026 35

AI-När bevisen inte längre går att lita på

D

eepfakes, utredningsarbete och nya utmaningar som följer på AI revolutionen Artificiell intelligens har på kort tid förändrat förutsättningarna för hur digital information skapas, sprids och värderas.

I dag är det möjligt att med relativt enkla medel generera mycket realistiska bilder, videor och ljud som föreställer verkliga personer utan att det som visas någonsin har inträffat. Denna utveckling, som ofta benämns deepfakes, innebär en grundläggande utmaning för såväl cybersäkerhet som utredningsverksamhet och rättssäkerhet. När digitalt material inte längre kan tas för givet ökar kraven på källkritik, verifiering och professionell bedömning.

En ny verklighet för digitala bevis Under lång tid har digitalt material haft tyngd i utredningar. Fotografier, videoinspelningar och ljudupptagningar har ofta betraktats som relativt tillförlitliga representationer av verkliga händelser, även om manipulation alltid har varit möjlig, har det i praktiken ofta krävt tillgång till omfattande kunskap eller andra resurser och varit med relativt hög sannolikhet möjliga att upptäcka i efterhand.

Den tekniska utvecklingen inom artificiell intelligens har förändrat denna förutsättning i grunden. Deepfakes, vilket är material som antingen är AI-genererat eller AI-manipuleral kan i dag framställas med hög grad av realism och tillgängligheten till tekniken har ökat markant.

Det innebär att tröskeln för att skapa övertygande falskt material har sänkts och blivit avsevärt mer tillgängligt för personer som tidigare ej haft tillgång till det.

36 POKU 1/2026

Samtidigt som tillgängligheten har ökat så har kvaliteten förbättrats i sådan utsträckning att det i många fall inte längre är möjligt att avgöra äktheten enbart genom visuell eller auditiv granskning.

För utredningsverksamhet innebär detta att ett tidigare grundantagande behöver omprövas: att det vi ser och hör i digital form också motsvarar något som faktiskt har inträffat.

Teknik som imiterar verkligheten Deepfake-teknik bygger på avancerade AI-modeller som tränas på stora mängder data. Genom att analysera bilder, videor eller ljudinspelningar kan systemen lära sig hur en specifik person ser ut, rör sig eller låter. Därefter kan systemen använda denna kunskap till att generera nytt material som efterliknar denna person med dess specifika egenskaper.

Ett centralt inslag i denna utveckling är hur utvecklingen av generative AI och i många fall kombineras detta med tekniker som Generative Adversarial Networks (GAN). GAN är en typ av AI-modell som består av två delar som arbetar mot varandra. Den ena modellen, ofta kallad generatorn, försöker skapa realistiskt innehåll, till exempel en bild eller video.

Den andra modellen, diskriminatorn, försöker avgöra om innehållet är äkta eller artificiellt skapat. Genom denna “tävling” förbättras båda modellerna stegvis, vilket gör att det genererade materialet blir allt mer övertygande.

I sammanhanget deepfakes används denna metod för att successivt finjustera detaljer som ansiktsuttryck, ljussättning och rörelser, vilket bidrar till den höga realism som tekniken kan uppnå.

Dessa system förbättras genom att kontinuerligt jämföra genererat material med

verkligt material och justera resultatet tills det uppfattas som trovärdigt vilket skapar en konsekvent kapplöpning mellan det äkta och det falska där det falska sakta men säkert knappar in på det äkta. Även röstkloning har utvecklats snabbt.

Det som tidigare krävde omfattande inspelningar kan i dag i vissa fall återskapas med betydligt mindre underlag. I vissa fall räcker det med något tiotal sekunder för att en modell ska kunna klona en röst med en relativt hög träffsäkerhet.

Denna tekniska utveckling innebär att både visuella och auditiva bevis behöver bedömas med ökad försiktighet.

Rättssäkerhet i en förändrad informationsmiljö Rättssäkerhet förutsätter att beslut fattas på tillförlitliga grunder. När underlaget i form av digital information blir svårare att verifiera påverkas denna grundförutsättning.

Ett konkret problem är risken att manipulerat material används i olika former av handläggning av ärenden. Bilder, videor eller ljudinspelningar kan presenteras som stöd för händelser som aldrig har inträffat. Även om sådant material i många fall redan idag granskas och i fortsättningen också kommer att granskas och ifrågasättas, ställer den tekniska utvecklingen konstant ökade krav på kompetens och metodik i granskningen.

Samtidigt uppstår en mer subtil men minst lika allvarlig utmaning: osäkerheten kring vad som är äkta.

När tilliten till digitalt material minskar riskerar även korrekt och autentisk information att ifrågasättas eller avfärdas som falsk. Detta kan både försvåra bedömningar, fördröja processer och om det dras till sin spets, undergräva eller påverka möjligheten till ansvarsutkrävande.

Från “att se är att tro” till verifiering och att veta Trots att deepfake-tekniken har blivit mer avancerad finns det fortfarande vissa indikatorer som i vissa fall kan tyda på att material har blivit artificiellt genererat eller utsatt för manipulation.

Gällande bildmaterial oavsett om det är rörliga eller stillbilder kan det handla om avvikelser i ljussättning, onaturliga rörelser eller brister i synk mellan ljud och bild.

För ljudbaserat material kan signaler vara monotont tal, avvikande rytm eller ovanlig akustik.

Här är det viktigt att komma ihåg att i takt med att tekniken utvecklas så blir också dessa avvikelser alltmer subtila och svårare att upptäcka. Samtidigt är dessa tecken inte tillförlitliga i sig. Tekniken utvecklas snabbt och många av de brister som tidigare varit tydliga har i dag reducerats eller försvunnit.

Den kanske mest genomgripande förändringen är att digitalt innehåll inte längre kan betraktas som självförklarande bevis, och vid granskning och värdering av digitalt material så blir ofta helhetsbedömningen alltmer avgörande idag.

I praktiken innebär detta att i handläggning i högre grad behöver vila på: • flera oberoende källor • tydlig dokumentation av informationsflöden • analys av sammanhang och rimlighet Digitalt material kan fortfarande vara ett viktigt underlag, men dess värde måste sättas i relation till hur det har uppkommit, spridits och verifierats.

Vi kan inte heller misstro all information per automatik, utan att den måste vara mer noggranna och bedöma den mer systematiskt.

• Varifrån kommer materialet?

• Finns en tydlig och trovärdig avsändare?

kunskapen om hur deepfakes används sprids i samhället.

• Finns originalfiler eller metadata tillgängliga?

I takt med att det blir allt vanligare att digitalt material kan manipuleras, uppstår möjligheten att människor även ifrågasätter äkta innehåll. I korthet innebär detta att en person som konfronteras med autentiskt material som till exempel en inspelning kan hävda att det rör sig om en manipulation.

Sammanhang

Konsekvenserna blir då:

• Stämmer innehållet överens med kända fakta?

• Försvårat ansvarsutkrävande, det blir svårare att fastställa vad som faktiskt har hänt

Verifiering • Kan uppgifterna styrkas av oberoende källor?

• Finns motsägelser eller logiska brister?

Tekniska indikationer • Avvikelser i ljus, skuggor eller bildkvalitet • Brister i synk mellan ljud och bild • Artefakter eller onaturliga detaljer Beteendemässiga signaler • Avvikande språkbruk eller ton • Innehåll som syftar till att skapa stress eller starka reaktioner Kom ihåg Ett realistiskt intryck är ingen garanti för äkthet.

Faktaruta: Att granska digitalt material i utredningar

Faktaruta : “The liar’s dividend”

När du handlägger ärenden som har stöd av bilder, video eller ljud tänk på följande:

Begreppet the liar’s dividend beskriver en effekt som uppstår i takt med att

• Ökad osäkerhet i utredningar, även korrekt material kan ifrågasättas • Påverkan på rättssystem och journalistik, där digitala inspelningar ofta används som bevis Utmaningen blir inte enbart att identifiera falskt material, utan också om att kunna styrka äktheten i det som är korrekt.

Kristian Westerlund YAMK2025 har intervjuat Jockum Djupsund som arbetar som informationssäkerhetsansvarig vid Ålands landskapsregering och har över 30 års erfarenhet inom IT, informationssäkerhet och teknisk drift. Han har en bred bakgrund inom säkerhetsledning, IT-revision, incidenthantering och verksamhetskritiska leveranser

POKU 1/2026 37