Hoitoonohjauksen oltava keskiössä, ei rankaisemisen

Teksti ja kuvat: Katja Almgren (Julkaistu aikaisemmin Poliisi & Oikeus- lehdessä)

Ei mene juuri päivääkään, etteikö mediassa käsiteltäisi Suomen huumetilannetta. Eikä ihme, tilanne on huolestuttava. Sen tietää Vuoden Poliisi, rikosylikonstaapeli Jari Kyllönen.

Mission Impossible -tunnusmusiikin viimeiset sävelet ovat hiipuneet ilmaan, ja Helsingin Poliisisoittokunta laskenut soittimensa käsistään, kun Jari Kyllönen nousee tyynenä mutta vakavana lavalle. Edessä on salin täydeltä kahdeksasluokkalaisia järvenpääläisiä nuoria. Kyllönen on tullut kertomaan nuorille päihteistä Pidä huolta! -valistuskonserttiin. Konsertteja järjestetään vuosittain useampia eri puolilla Suomea.

Kyllönen on tottunut puhuja, jonka rauhallinen ja jämäkkä tyyli saa kuulijan keskittymään tärkeään sanomaan. ”Tän päivän kokemukset voivat olla huomisen päivän harmeja”, Kyllönen muistuttaa nuorille.

Kyllönen viittaa muun muassa kannabikseen, jonka käyttö on lisääntynyt huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Kannabiksen käyttö on rangaistavaa, ja jos nuori jää sen käytöstä kiinni, otetaan häneltä sormenjäljet ja valokuvat. Vaikka rikos vanhentuu, tiedot katoavat poliisin tietokannasta vasta 10 vuotta henkilön kuoleman jälkeen. Tämä voi nousta esiin, jos nuori pyrkii myöhemmin ammattiin, jossa vaaditaan turvallisuusselvitys. Pääsy haaveammattiin voi tyssätä kuin seinään.

– Onko yhden illan päihtymys sen arvoista, että se hiekoittaa nuoren koko tulevaisuuden? Kyllönen kysyy.

Kansainvälisen ESPAD-päihdetutkimuksen mukaan 15–16-vuotiaista suomalaisista koululaisista 11 prosenttia on kokeillut kannabista ainakin kerran. Tutkimuksesta selviää lisäksi, että kannabista on kokeillut 13-vuoti- aana tai nuorempana 2,4 % suomalaisista pojista ja 0,7 % tytöistä.1

Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan laittomia huumeita on ainakin kerran elämässään kokeillut kahdeksan prosenttia peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista, 13 prosenttia lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista ja 18 prosenttia ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista.2

Huumeiden käytöllä kohtalokkaat seuraukset

Kyllönen työskentelee Helsingin poliisilaitoksella Ammattimainen rikollisuus -toiminnossa huumausainerikostutkinnassa ryhmänjohtajana. Hän on havainnut muutoksen nuorten suhtautumisessa huumausaineisiin käydessään puhumassa kouluissa ja Pidä huolta! -konserteissa. Monet nuoret pitävät esimerkiksi juuri kannabista huomattavasti parempana päihteenä kuin alkoholia. Huumemyönteisyys on lisääntynyt viime vuosina selvästi.

– Mikään päihde, oli se sitten alkoholi tai muu päihde, ei ole terveellistä. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kannabis on nuorelle paljonkin vaarallisempaa kuin alkoholi, sillä se on rasvaliukoinen aine, joka varastoituu elimistöön. Nuorten kehittyville aivoille kannabis voi aiheuttaa pitkäkestoisia tai peruuttamattomia muutoksia. Toki runsas alkoholinkäyttökin tekee samaa, mutta silloin sitä saa kiskoa ihan urakalla, Kyllönen sanoo ja lisää, että kannabis aiheuttaa etenkin nuorilla kannabispsykoosia, ja osa sairastuu myöhemmin skitsofreniaan.

Rivotril, Ksalol, Diabam, Kyllönen luettelee yleisimpiä katukaupassa pyöriviä tabletteja, tuttavallisemmin bentsoja. Niiden vaikut- tava aine on bentsodiatsepiini, jota määrätään muun muassa ahdistuneisuuteen. Bentsot levisivät Suomen markkinoille viitisen vuotta sitten, juuri ennen pandemiaa.

Myös oksikonodi-tabletit ovat lisääntyneet. Ne ovat vahvoja, keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä, joiden vaikuttava aine on sukua heroiinille.

– Suomessa ei oikeastaan ole heroiinia, mutta oksikonodi-tabletteja määrätään ihmisille kipulääkkeeksi. Kun hoitoa ei ole ajettu alas oikealla tavalla, henkilö joutuu hakemaan lääkkeen muualta kuin apteekista, ettei tulisi niin sanotusti kipeäksi.

Kyllönen kertoo, että suurin riski on tällä hetkellä sekakäyttö; pillereillä buustataan alkoholin vaikutusta, tai pillereitä käytetään, jotta saadaan nukutuksi amfetamiinin käytön jälkeen. Pillereiden annostuksista

KYLLÖNEN EI PIDÄ TERMISTÄ ”HUUMEIDEN VIIHDEKÄYTTÖ”. SE ANTAA LIIAN POSITIIVISEN KUVAN HUUMAUSAINEISTA”

tö on sairaus, jota pystytään hoitamaan. Kyllönen uskoo, ettei kukaan oikeasti halua olla narkomaani, vaan se on monien sattumusten summa.

Kyllönen näkee hoitoonohjauksessa ja hoitopoluissa kehitettävää.

– Kun hoidetaan päihdesairautta ja ihmisestä yritetään tehdä raitis, mielenterveysongelmia ei hoideta siinä rinnalla, vaan hoidot on eriytetty. Monella käyttö johtuu tragediasta tai mielenterveysongelmista, ja syyt jäävät kummittelemaan taustalle, jos niitä ei hoideta samalla. Sektorit ovat jostain syystä eriytyneet ja se on mielestäni ongelmallista.

Mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat päihteiden käyttäjät saattavat myös peitellä huumeidenkäyttöään leimautumisen pelossa. Ylen haastattelussa 30-vuotias kannabiskäyttäjä kertoi pyrkimyksistään raitistua täysin, sillä ADHD-hoitoon pääsyn edellytyksenä oli puolen vuoden raittiusjakso.4 ei ole tietoa, lisäksi ne saattavat olla tuoteväärennöksiä ja sisältää alkuperäiseen lääkkeeseen kuulumattomia aineosia. Epäilyjä on ollut myös siitä, että kaduilla kiertävistä Ksalol-tableteista olisi löytynyt fentanyyliä, joka on kymmenen kertaa voimakkaampi opioidi kuin morfiini.

– Vastikään kokoomusnuoret ehdottivat, että kaikkien huumausaineiden käyttö deskriminalisoitaisiin. Se ei tekisi käytöstä laillista, mutta siitä ei tulisi rangaistusta. Rankaiseminen ei kuitenkaan ole se pääasiallinen juttu, vaan hoitoonohjaus, Kyllönen sanoo.

– Koskaan ei voi tietää, miten eri aineet reagoivat keskenään ja lopputulos voi olla hengenvaarallinen myrkytystila. Huumeissa yleensäkin mikä vain sopii jatkeaineeksi, jotta katteet saadaan mahdollisimman korkeiksi. Katukaupassa et voi koskaan tietää, mitä aine todellisuudessa sisältää. Kokaiinia jatketaan esimerkiksi eläinten loislääkkeellä, joka aiheuttaa lihaskudokseen kuolioita.

Euroopan huumeraportti 2022 on synkkää luettavaa: Suomi on selvänä ykkösenä alle 25-vuotiaiden huumekuolematilastoissa Euroopassa.3

Hoitoonohjauksessa paljon kehitettävää

Kyllönen ei pidä termistä ”huumeiden viihdekäyttö”. Se antaa liian positiivisen kuvan huumausaineista. Suhtautuminen huumeisiin on muuttunut selvästi vuodesta 1998, jolloin Kyllönen aloitti Espoon huumerikostutkinnassa.

– Käyttäjiä oli selvästi vähemmän ja heidät erotti katukuvasta. Huumeiden käyttöä paheksuttiin ja se yhdistettiin tiettyihin alakulttuureihin. Nyt käyttäjiä on koululaisista eläkeläisiin, eikä käyttö ole sidottu mihinkään yhteiskunta- tai tuloluokkaan. Helsingistä ei löydy yhtäkään kaupunginosaa, joka olisi tässä suhteessa toistaan parempi. Kaikkialta löytyy huumeidenkäyttäjiä.

Ainoa positiivinen kehitys Kyllösen mielestä on tapahtunut siinä, että on opittu ymmärtämään, että päihteiden väärinkäyt-

Poliisin kuuluu ohjata huumausaineista kiinni jäänyt hoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin hoitopaikkojen yhteystietojen antamista ja velvoitetta hakeutua hoitoon.

– Kun kiinniotettu on hetken ollut poliisivankilassa ja vapautuu sieltä, hän etsii ensimmäiseksi seuraavan käyttöannoksen vieroitusoireisiin. Jos poliisilla olisi mahdollisuus ottaa henkilö kyytiin ja viedä suoraan hoitopaikkaan, uskon, että saisimme enemmän ihmisiä hoidon piiriin. Se vaatisi yhteistyötä eri hoitopaikkojen kanssa sekä tietysti resursseja ja rahaa.

Myös hoitopaikkojen määrää Kyllönen pitää täysin riittämättömänä suhteessa huumausaineiden käyttäjien määrään. Eikä tilanne ole ruusuinen mielenterveyspalveluissakaan, jotka ovat pahoin ruuhkautuneet ympäri maan.

Ihmiskohtaloiden ympäröimänä

Kyllösen työpäivä poliisilaitoksella alkaa seitsemältä aamulla. Ryhmänjohtajana hän katsoo tulleet jutut ja jakaa ne tutkijoille, osan hän ottaa hoidettavakseen itse. Jotkut asiakkaista ovat Kyllöselle tuttuja jo 1990-luvulta saakka. He ovat vähenemään päin.

– Jos he eivät ole raitistuneet, on heidät yleensä saateltu viimeiselle leposijalle. Aika vähän on virkaurani alkuajoista jäljellä heitä, jotka ovat elossa. Tuttujen asiakkaiden kanssa vaihdan kuulumiset ja kuulen lupaukset hakeutua hoitoon, kunnes jälleen istutaan vastakkain ja mietitään, kuinka tässä taas näin kävi.

Kyllönen näkee ja kuulee työssään ihmiskohtaloita. Asiakkaita katsomaan tulleilla omaisilla on usein ollut tarve puhua, mutta poliisin aika on rajallinen. Se sai Kyllösen liittymään Irti Huumeista ry:n jäseneksi muutama vuosi sitten.

– Näin kuinka ahdistuneita omaiset saattoivat tilanteessa olla ja halusin auttaa. Aloin kiertää ympäri Suomea vertaistukiryhmissä puhumassa omaisille ja läheisille. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun näiden kokoontumisten jälkeen silmäkulmassani on ollut kyynel ja olen joutunut hetken puhaltelemaan.

– Usein huomio keskittyy vain päihteiden käyttäjään, vaikka läheinen tuntee samoja tunteita: väkivallan pelkoa, menettämistä, ahdistuneisuutta ja kärsii uniongelmista. Omaiset unohtavat itsensä, kun he keskittävät kaiken tarmonsa päihteitä käyttävään läheiseen.

Kyllönen on tällä hetkellä Irti Huumeista ry:n varapuheenjohtaja ja törmää vapaaehtoistyössään keskusteluun käyttöhuoneista. Henkilökohtaisesti hän suhtautuu niihin varovaisen epäilevästi.

– Keskusteluissa Suomea verrataan esimerkiksi Tanskaan tai Portugaliin, missä opiaatit ovat yleisiä. Suomen ongelma on puolestaan sekakäyttö, jossa myrkytystila tulee viiveellä, ei käyttöhuoneessa. Toisaalta jotta huumekuolemat saataisiin vähene- mään, tulisi kaikki temput kokeilla. Käyttöhuoneet ovat kaksipiippuinen juttu ja poliittisesti hyvin arka aihe.

Tunnustus pitkästä ja uraauurtavasta työstä

Kyllönen vietti oman nuoruutensa Porvoossa, omien sanojensa mukaan samalla tavalla kuin muutkin nuoret: urheillen, hölmöillen ja rajoja kokeillen. Kun päihteet alkoivat kiinnostaa, hankittiin pussikaljaa.

– Vanhempani olivat tosi tiukkoja ja minulla oli tarkat kotiintuloajat. Jos ilta venähti vähänkin, isäni ajoi hakemaan minua Porvoon pimeydestä.

Kyllönen kokee kiitollisuutta vanhemmilleen rajoista ja rakkaudesta. Kaveri- porukasta osalle pussikalja ei riittänyt, vaan vanhemmilta anastettiin pillereitä vaikutuksen maksimoimiseksi. Yksi ryösti pankin huumevelkojen vuoksi, osa on sittemmin kuollut, osaan hän pitää yhteyttä edelleen. Kyllönen hymähtää, että kaverusten elämät ovat menneet eri suuntiin.

Porvoosta Kyllönen muutti Hyvinkäälle opiskelemaan psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi, kunnes näki poliisikoulun hakuilmoituksen ja päätti hakea. Siitä on nyt kolmisenkymmentä vuotta.

28. lokakuuta Kyllönen nousi jälleen lavalle. Tällä kertaa tunnelma oli jännittynyt, sillä keskiössä oli mies itse. Kyllönen valittiin Vuoden Poliisiksi 2022 tunnustuksena työstään huumerikostutkinnassa. Työstä, jossa miehen sydän on täysillä mukana.

Kyll Nen Valittiin Vuoden Poliisiksi 2022 Tunnustuksena

Lähde: poliisi.fi