Rajamme Vartijat 3/2018

RAJAMME VARTIJAT 3 | 2018 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI | TEEMANA: VIRANOMAISYHTEISTYÖ

Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen eläkkeelle Tässä numerossa:

Yhteistyökumppaneina Pelastuslaitos, Metsähallitus, Ilmatieteen laitos, SPR, Kriisinhallintakeskus, meripelastusseurat ja kunnat Arktinen yhteistyö kehittyy entistä monipuolisemmaksi

RAJAMME VARTIJAT

1

SISÄLTÖ 3

Pääkirjoitus

32

Yhteistoimintaharjoituksen ulkopuolinen arviointi

4

Ledare ­— Leading article

34

5

Takana 40 vuoden ura Rajalla

Rajan asiantuntijat kansainvälisessä UArctickongressissa Oulussa

12

Kainuun metsissä kuhisee jahtiaikaan

37

Arktisen alueen suuronnettomuusvalmius vaatii yhteistyötä ja ennalta suunnittelua

16

Pelastuslaitokset Rajan yhteistyökumppanina

39

Kuuma ja kuiva kesä toi maastopalot Itä-Lapin rajalle

18

Ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyä yhteistyössä

42

Sotaveteraani Fazlulla Fethulla

20

Merellistä yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa

44

Kuvanveistäjä U.K. Kärri

22

Pelastajat hioivat yhteistyötään sisävesillä

46

Peltsin kova vuosi

24

Yhteistyön monet kasvot

48

Svenska resuméer — English summaries

27

Rajavartijat siviilikriisinhallinnan operaatioissa

54

Ajankohtaista

30

Arktinen rannikkovartiostoyhteistyö etenee Pelastajat hioivat yhteistyötään Säkylän Pyhäjärvellä

39

22 SPR:n lentoturmaharjoitus Islannin Bíldudalurissa.

37 2

RAJAMME VARTIJAT

Virka-apuosasto Rajajääkärikomppaniasta sammuttamassa maastopaloa Itä-Lapissa.

ACGF:n simulaatioharjoitus Aboa Maren koulutuskeskuksessa Turussa.

32

. PÄÄKIRJOITUS MARSSI JATKUU!

K

enraaliluutnantti Jaakko Kaukanen siirtyi ansaitulle sotilaseläkkeelle syyskuun ensimmäisenä päivänä. Haluan tässäkin yhteydessä esittää parhaat kiitokseni rajakenraali Jaakko Kaukaselle hänen yli 40 vuotta kestäneestä pyyteettömästä työstään Rajavartiolaitoksen ja Suomen hyväksi.

Rajakenraali Jaakko Kaukasen lähes 10 vuotta kestäneestä päällikkökaudesta kirjoitetaan kaunis luku Rajavartiolaitoksen historiaan. Uskallan väittää, että Rajavartiolaitos ei koskaan ole ollut näin hyvässä kunnossa kuin se on nyt. Henkilöstömme on ammattitaitoista ja motivoitunutta tehtäviinsä. Kalustomme ja varustuksemme ovat hyvässä ja erityisesti tehtäviemme mukaisessa kunnossa. Myös Rajavartiolaitoksen talous on tasapainossa, vaikka se onkin edellyttänyt kipeitä sopeuttamistoimia. Rajavartiolaitos on myös hyvin arvostettu yhteistyökumppani niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Mihin suuntaan Rajavartiolaitos marssii tästä eteenpäin? Turvallisuusympäristön kehitys vaikuttaa tähän merkittävästi. Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta viime vuosina koettua helpompiin aikoihin ei ole viisasta tuudittautua. Olkoon se yhtenä lähtökohtanamme.

Muuten marssimme suunta on selvä. Askeleemme on nimittäin hahmoteltu viime vuoden marraskuussa hyväksyttyyn Rajavartiolaitoksen strategiaan. Strategiasta löytyvät sekä toimintamme päämäärät että strategiset linjaukset niiden saavuttamiseksi.

ja turvaamiseen sekä valtakunnan puolustamiseen.

Tämän me teemme osana Suomen puolustusjärjestelmää.

Rajavartiolaitos on arvojensa mukaisesti ammattitaitoinen ja luotettava yhteistyökumppani. Toimintamme nojaa vastaisuudessakin arvoihimme sitoutuneeseen henkilöstöön, sotilaallisesti järjestettyyn organisaatioon, riittäviin toimivaltuuksiin ja edistyneeseen tekniikkaan. Pyrimme työssämme aina tähtäämään yhteiseen tavoitteeseen, mistä syntyy Rajavartiolaitokselle ominainen yhdessä tekemisen meininki ja tehokkuus.

Todennäköisesti tulevatkin vuodet ovat Rajavartiolaitokselle taloudellisesti haasteellisia. Siihen ei siis ole muutosta luvassa. Meillä on edelleen täysi työ perustella resurssitarpeitamme tilanteessa, missä sekä toimintaympäristömme että tehtäviemme asettamat vaatimukset muuttuvat nopeasti. Hoitamalla työmme aina niin hyvin kuin pystymme, toimimalla lainkuuliaisesti ja yksituumaisesti sekä toisiamme tukien − aikaisempien rajamiessukupolvien tapaan − me osoitamme olevamme luottamuksen arvoisia tässäkin suhteessa.

Marssi jatkuu!

Rajavartiolaitoksen päällikkö Kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen

Keskeisin päämäärämme on tehokas ja uskottava ulkorajavalvonta. Tähän liittyvät Suomeen ja Eurooppaan kohdistuvien turvallisuusuhkien torjunta.

Toinen päämäärämme on merellisen turvallisuuden parantaminen. Erityisesti meripelastusjärjestelmä on pidettävä luotettavana. Kolmanneksi kehitämme toimintakykyämme häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Tulemme osaltamme pitämään korkean valmiuden Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaan

RAJAMME VARTIJAT

3

. LEDARE

4

. LEADING ARTICLE

MARSCHEN FORTSÄTTER!

THE MARCH CONTINUES!

Den första september gick generallöjtnant Jaakko Kaukanen i välförtjänt militärpension. Härmed vill jag framföra ett varmt tack till gränsgeneral Jaakko Kaukanen för hans osjälviska insats i över 40 år för Gränsbevakningsväsendets och Finlands bästa.

Gränsgeneral Jaakko Kaukanens nästan 10 år långa befäl utgör ett fint kapitel i Gränsbevakningsväsendets historia. Jag vågar påstå att Gränsbevakningsväsendet aldrig varit i så gott skick som det är nu. Vår personal är yrkeskunnig och motiverad. Vårt materiel och vår utrustning är i gott skick och lämpar sig särskilt väl för våra uppgifter. Även Gränsbevakningsväsendets ekonomi är i balans även om det förutsatt svåra anpassningsåtgärder. Gränsbevakningsväsendet är också en mycket högaktad samarbetspartner i såväl Finland som utomlands.

I vilken riktning ska Gränsbevakningsväsendet marschera framöver? Utvecklingen av säkerhetsmiljön har en betydlig inverkan på denna fråga. Det är svårt att förutspå framtiden, men det vore oklokt att invagga sig i de lättare tider som vi genomlevt de senaste åren. Låt det vara en av våra utgångspunkter.

I övrigt är kursen klar. Våra steg har nämligen ritats upp i Gränsbevakningsväsendets strategi som godkändes i november ifjol. Strategin omfattar såväl målen för vår verksamhet som strategiska riktlinjer för att uppnå dem.

Vårt centrala mål är en effektiv och trovärdig övervakning av de yttre gränserna. Detta anknyter till bekämpning av säkerhetsrisker mot Finland och Europa. Vårt andra mål är att förbättra sjösäkerheten. Vi måste särskilt se till att sjöräddningssystemet är tillförlitligt. För det tredje utvecklar vi vår funktionsförmåga vid störningar och undantagsförhållanden.

Vi ska upprätthålla en hög beredskapsnivå för att övervaka och säkerställa Finlands territoriella integritet och försvara riket. Vi gör detta inom ramen för Finlands försvarssystem.

Gränsbevakningsväsendet är enligt sina värden en yrkeskunnig och tillförlitlig samarbetspartner. Vår verksamhet bygger även i framtiden på en personal som efterlever våra värden, en militärt organiserad organisation, tillräckliga befogenheter och avancerad teknik. I vårt arbete strävar vi alltid efter att finna gemensamma mål, utifrån vilket uppstår det för Gränsbevakningsväsendet typiska lagarbetet och effektiviteten.

Sannolikt kommer även kommande år att vara ekonomiskt utmanande för Gränsbevakningsväsendet. Med andra ord är ingen förändring i sikte. Vi har fortfarande fullt upp med att motivera våra resursbehov i en situation där såväl vår verksamhetsmiljö som kraven våra uppgifter ställer förändras snabbt. Genom att utföra vårt arbete så väl vi kan, genom att handla lagenligt och entydigt samt stödja varandra – likt tidigare gränsbevakargenerationer – visar vi att vi lever upp till förtroendet även i detta avseende.

Marschen fortsätter!

Lieutenant General Jaakko Kaukanen began his well-earned military retirement on 1 September 2018. I would like to take this opportunity to express my deepest thanks to General Jaakko Kaukanen for his 40 years of selfless service for the good of the Finnish Border Guard and of Finland itself.

General Jaakko Kaukanen’s term as head of the organisation, which lasted for nearly a decade, will go down as a splendid chapter in the history of the Finnish Border Guard. I dare to even say that the Finnish Border Guard has never been in such a good shape as it is now. Our staff are professionally skilled and motivated to carry out their duties. Our vehicles and equipment are in good condition and especially well suited to our tasks. Furthermore, the Finnish Border Guard’s finances are well balanced, even though it has required painful adjustment measures. The Finnish Border Guard is also a highly valued partner both in Finland and internationally.

So where is the Finnish Border Guard now heading in its onward march? The development of the security environment will affect this significantly. As is well-known, forecasts are difficult to make, but it is not wise to be lulled into a false sense of security by the easier times experienced in recent years. Let that be for us a key point of departure.

In other respects, the direction of our march is clear. Our steps have been laid out, in fact, in the strategy approved by the Finnish Border Guard last November. The strategy contains both our operational objectives and the strategy polices for their accomplishment.

Our central objective is efficient and credible external border control. This relates to the control of security risks experienced by Finland and Europe. Our second objective is the improvement of maritime security. In particular, our maritime rescue system must remain reliable. Thirdly, we are developing our operating capacity for states of disruption and emergency. We will play our part in maintaining a high readiness for monitoring and securing Finland’s territorial integrity and for national defence. This we carry out as part of the Finnish defence system.

In keeping with its values, the Finnish Border Guard is a professionally skilled and reliable partner. Our operations will continue to be based on our values: committed personnel, a militarily structured organisation, sufficient powers and advanced technology. In our work, we always strive towards a common objective, which leads to the team spirit and efficiency characteristic of the Finnish Border Guard.

In all likelihood, the coming years will continue to be financially challenging ones for the Finnish Border Guard. In this area, there is no change in sight. We continue to have a full job to justify our resource needs in a situation where both the operational environment and the requirements of the duties assigned to us are changing rapidly. By always handling our work as well as we can, acting unanimously and according to the law, and supporting each other (just as earlier generations of border guards have done), we will demonstrate that we are trustworthy in this respect as well.

The march continues!

Ilkka Laitinen Chefen för Gränsbevakningsväsendet Generallöjtnant

Ilkka Laitinen Chief of the Finnish Border Guard Lieutenant General

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Päivi Kaasinen • KUVAT: RVL, Marko Parviainen ja Juha Saari

− Jään eläkkeelle hyvin rauhallisin mielin. Rajavartiolaitoksen asiat ovat kunnossa ja seuraajani Ilkka Laitinen on erittäin pätevä henkilö, sanoi Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen siirtyessään eläkkeelle syyskuun alussa.

Takana 40 vuoden ura Rajalla – edessä rauhallisempi elämänvaihe RAJAMME VARTIJAT

5

Sotilasura Rajavartiolaitoksessa selkiytyi jo aikaisessa vaiheessa - ei tullut miehestä mikrobiologia eikä metsänhoitajaa

K

enraaliluutnantti Jaakko Kaukanen siirtyi eläkkeelle 1.9.2018 palveltuaan Rajavartiolaitoksessa 40 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta Rajavartiolaitoksen päällikkönä.

– Jään eläkkeelle hyvin rauhallisin mielin. Rajavartiolaitoksen asiat ovat kunnossa, seuraajani on erittäin pätevä, lainsäädäntöuudistus etenee eduskunnassa ja saamme merkittävän hybridilain, joten voi sanoa, että tässä on nyt työnsä tehnyt. Enkä voi sanoa tuntevani, että jotain olisi jäänyt itseltäni kesken. − Tässä on vielä uutta, ihan toisenlaista elämää edessä. Hitaampaa elämää, jossa ei ole tilanne päällä koko ajan, naurahtaa kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

– Yhtään niistä päätöksistä, joita päällikkökautenani on tehty, en muuttaisi. Päätökset on tehty kulloisessakin tilanteessa perustellusti. Minun aikanani on esimerkiksi lakkautettu toimipisteitä varmaan enemmän kuin kenenkään toisen päällikön aikana, mutta se on vaan sillä tavalla, ettei taloihin auta rakastua, kun kyseessä on koko laitoksen selviäminen. Mitään en tekisi toisin, korostaa Kaukanen.

– Mutta en minä yksinäni ole tehnyt mitään, tässä on ollut mukana niin hyvää väkeä koko ajan ajattelemassa, ideoimassa ja toteuttamassa. Enemmänkin olen antanut muiden tehdä, olen useimmiten hyväksynyt sen, mitä muut ovat kehittäneet, hyvin harvan asian olen itse keksinyt.

– Olen myös oppinut johtamista. Mitä vähemmän kontrolloi ja pidättää itsellänsä päätösvaltaa, sitä paremman tuloksen saa. Kun vastuuttaa isomman joukon ihmisiä, vastuu ei ole ainoastaan omilla harteilla.

Kun delegoi voimakkaammin, se pistää organisaatioon vauhtia: ne, joille asiat on delegoitu, tietävät että heidän on niistä selvittävä, tiivistää Jaakko Kaukanen johtamismalliaan.

Luonto, sotahistoria ja ripaus romantisoitua mielikuvaa johtivat töihin Rajalle – Olin poikasena partiossa ja vietin paljon aikaa metsässä. Luin Kajaanin kirjaston eräkirjallisuuden laidasta

6

RAJAMME VARTIJAT

Jaakko Kaukanen kadettikurssin valmistujaisjuhlassa 22.3.1978.

Lapin rajavartioston komentajana Barentsin Ystävyydenhiihdossa vuonna 1999.

Palaveri helmikuussa 2002: Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kontra-amiraali Jaakko Smolander, Kaakkois-Suomen rajavatioston komentaja eversti Jaakko Kaukanen ja Rajavartiolaitoksen esikunnan rajavalvontayksikön päällikkö everstiluutnantti Pasi Kostamovaara.

Presidentti Sauli Niinistön isäntänä Nuijamaan raja-asemalla tammikuussa 2013.

laitaan – A.V. Järviset ja muut – ja myös sotahistoriakirjallisuus tuli käytyä läpi, erityisesti Kainuun alueen talvisodan aikaiset tapahtumat Suomussalmella ja Kuhmossa, missä rajamiesten osuus oli merkittävä. Romantisoitujen mielikuvien vallassa ajattelin, että rajamies olisi semmoinen ihanneammatti, jossa voisi viettää aikaansa luonnossa ja harrastaa vaikkapa sissitoimintaa. Isäni oli rajamies mutta sillä ei ollut asiaan vaikutusta, muistelee Jaakko Kaukanen.

– Ylioppilastutkinnon jälkeen olin jo päässyt papereitten perusteella Oulun yliopistoon lukemaan mikrobiologiaa.

Kesällä piti kuitenkin tienata ja olin töissä uittohommissa. Sitten menin varusmiespalvelukseen ja se oli niin mukavaa, erityisesti sissihommat olivat jännittäviä.

Reserviupseerikurssin aikana kävin pyrkimässä kadettikouluun ja pääsin sisälle.

Siihen aikaan upseerin ammatti ei ollut

erityisen suosittu ja yleinen ilmapiirikin oli kielteinen upseerin uraa kohtaan, joten otin kadettikouluun mukaan metsätieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjat.

Ajattelin, että jos ei upseerikoulutus nappaa, niin talven aikana pänttään pääsykoekirjat ja pyrin metsänhoitajaopintoihin. Mutta kadettikoulu nappasi niin hyvin, että jäivät ne pääsykoekirjat lukematta, kertoo Kaukanen.

– Menin kadettikouluun siinä aatoksessa, että haluan nimenomaan Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Puolustusvoimat ei kelvannut, mieluummin olisin sitten lukenut metsänhoitajaksi. Arvelin, että pitää sinnitellä kadettikoulussa niin, että varmasti pääsee kärkipaikalta valitsemaan. Niin sitten toimin ja pääsin valitsemaan Rajavartiolaitoksen. Totesin, että ei tarvitse lukea metsämaisteriksi.

Ei tullut mikrobiologia eikä metsänhoitajaa. Eikä kaduta yhtään.

– Käytännön työssä ovat toteutuneet lapsuuden rajamiesromanttiset toiveet, metsässä on saanut olla. En nuorena edes ajatellut, että voisin joskus olla Rajavartiolaitoksen päällikkö, eihän nuori ihminen ajattele sellaisia. Yleensäkin kannattaa elää sitä hetkeä, joka kulloinkin on käsillä.

Toisenlainen toimintaympäristö 1970- ja 1980-luvuilla: strategiana vaikeneminen – Rajavartiolaitos oli aikanaan ”Sissitoimintalaitos”. Rajavartiolaitoshan oli sissitoiminnan kehittäjä. Kun tulin taloon 1970-luvulla, se oli aivan ykköstoimintoja koko laitoksessa, kun elettiin kylmän sodan kautta. Raja oli lukossa, Neuvostoliitto oli voimissaan ja YYA-sopimus päällä. Tuolloin vanhemmat upseerit, kaikki sodankäyneitä miehiä, ajattelivat, että mitä jos tästä tulee uusi rytinä.

RAJAMME VARTIJAT

7

Kärkkäisen Yrjö oli päällikkönä, kun tulin taloon, ja hän puhui myöhemmin vanhempana miehenä, vielä lähes satavuotiaana, usein sissitoiminnasta, muistelee Jaakko Kaukanen.

– Tämän päivän keskeinen asia on avoimuus. Nyt joku voi nauraa sille, että Rajavartiolaitos oli ”Salavartiolaitos”, mutta poliittinen tilanne oli silloin sellainen, että rajatapahtumista ei puhuttu. Mitä vähemmän rajalta tuli uutisia, sen parempi. Itse asiassa rajalta ei saanut tulla uutisia.

Sellainen oli toimintaympäristö 1970luvun lopulla, kun tulin taloon, ja sama jatkui koko 1980-luvun. Oli kaikenlaisia järkyttäviä tapahtumia, mutta ei niistä rumpua lyöty, koska ne olivat ulkopoliittisesti arkaluontoisia asioita. Vaikeneminen oli sen ajan strategiaa. Se oli luonnollinen olotila ja elämän realiteetti siihen maailman aikaan, summaa kenraali Kaukanen.

8

Julkisuutta tulee käyttää harkiten, mutta yhteistyö kaikilla tasoilla kannattaa

Ukrainan rajapäällikön Mykola Lytvin isäntänä Lapin rajavartiostossa maaliskuussa 2010.

– Rajavartiolaitoksen päällikkönä en ole kovin paljon ollut esillä julkisuudessa. Se on ollut harkittu tapani toimia suhteessa mediaan ja johtuu edelleenkin itärajaan liittyvästä ajattelusta. Kun olen antanut niitten ihmisten antaa lausuntoja, jotka toimivat käytännössä näiden asioiden parissa, en ole joutunut myöskään spekuloimaan itärajan tilanteita ja sitä, mitä siellä voisi tapahtua. Aina pitää kysyä, mitä Rajavartiolaitos hyötyisi, jos olisin päällikkönä näkyvillä julkisuudessa, korostaa Kaukanen.

– Olen saanut urani varrella paljon kansainvälisiä kontakteja ja tavannut muiden maiden rajapäälliköitä. Päällikön tehtävässä korostuu tietenkin Venäjä ja asioiden hoitaminen Venäjän kanssa, Venäjän rajavartiopalvelun suuntaan. Toisaalta Euroopan unionissa on muodostunut esimerkiksi rannikkovartiostofoorumeita, joissa olen ollut paljonkin mukana. Varsin mielenkiintoinen on arktinen rannikkovartiostoyhteistyöfoorumi, jossa

Suomi on tällä hetkellä puheenjohtajana. Foorumi on avannut uusia mahdollisuuksia ja siihen osallistuvilla rannikkovartiostoilla on todellinen halu tehdä yhdessä töitä – Päällikkötason tapaamisia on järjestetty Yhdysvaltojen, Venäjän, Baltian maiden, Puolan, Saksan ja Ruotsin kanssa. Olemme mukana myös useissa monenkeskisissä foorumeissa, kuten Itämeren alueen rajavalvontayhteistyössä, Euroopan rannikkovartiofoorumissa, Arktinen foorumissa ja tietysti Frontex-yhteistyössä. Itse näen, että meille tärkeintä on pitää Itämeren piirissä kahdenväliset suhteet kunnossa.

– Venäjä-yhteistyö on ratkaiseva Suomen kannalta. Keskeistä on, että me Rajavartiolaitoksessa itärajasta vastaavana turvallisuusorganisaationa pidämme koko

RAJAMME VARTIJAT

ajan kiinteät yhteydet Venäjälle kaikilla tasoilla. Koneisto on pidettävä koko ajan toiminnassa ja erilaisia tapaamisia on kaikilla tasoilla vuosittain 300–400.

Päällikkötason tapaamisia on harvoin, mutta oleellista on, että järjestelmä toimii. Me olemme kuitenkin Suomessa se viranomainen, jolla on määrällisesti eniten Venäjä-kontakteja. Sillä on vissi tarkoitus, kun puhutaan itärajan vakaasta ja rauhallisesta tilanteesta. Se on ehdoton ykkösasia, kaikki muut kansainväliset yhteydet tulevat vasta sen jälkeen.

Suomen Rajavartiolaitosta ei turhaan pidetä edelläkävijänä alallaan – Olen kiertänyt päällikkönä paljon Eurooppaa ja vaikka siellä on isoja ja väkirikkaita organisaatioita, niin en ole sen

tasoista Rajavartiolaitosta löytänyt kuin Suomen Rajavartiolaitos on. Tasokkuus lähtee nimenomaan henkilöstöstä, jonka osaaminen, sitoutuminen, motivaatio ja kyky kommunikoida ulkomaisten kävijöitten kanssa ovat ihan eri luokkaa kuin muualla Euroopassa. Ei tarvitse yhtään hävetä, kehuu Kaukanen.

– Iso oman urani aikana tapahtunut muutos on se, että meidän koko henkilöstömme ammattitaidon taso on noussut valtavasti. Tämä liittyy varmasti siihenkin, että Suomessa kansalaisten yleinen koulutustaso on noussut. Rajavartiolaitoksemme on väkimäärältään Euroopan pienimpiä, mutta meillä on kaikissa henkilöstöryhmissä todella tasokasta väkeä. Nykyinen johtamisjärjestelmämme tukee toiminnan vapautta aina partiotasolta lähtien. Pienemmästäkin väkimäärästä saadaan valtavasi tehoa, kun jokainen partio on itse vastuussa tehtävästään eikä voi tukeutua jatkuvasti esimiehiin.

– Ulkomailla työ rajaturvallisuusorganisaatioissa on usein vanhanaikaisesti järjestettyä. Se on voimakkaasti ositettua työtä, jossa yksittäiset ihmiset tekevät vain jotakin pientä työosiota. Meillä ei ole tähän varaa: kun on vähän ihmisiä, ei

ole varaa pilkkoa työtä pieniksi palasiksi.

Meillä tehtäviä hoidetaan laaja-alaisesti ja ihmiset joutuvat vastuuseen tekemästään. Kun yksi homma on hoidettu, ihmiset hakeutuvat jo terhakkaasti seuraavaan. Kun katsotaan Euroopan Unionin maaulkorajaa alkaen täältä pohjan perukoilta aina Balkanille ja Kreikkaan asti, Suomi on ainoa korkeiden työvoimakustannusten maa. Meillä on hyvin palkattu, hyvin koulutettu väki, jolta pitää myöskin vaatia, että se kykenee mahdollisimman tehokkaaseen ja itsenäiseen työhön, pohtii Kaukanen.

– Muualla Euroopan rajaorganisaatioissa työntekijämäärät ovat isoja ja pieniksi paloiksi pilkottua työtä tehdään 300–500 euron kuukausipalkalla. Siinä tilanteessa tulee lieveilmiöitä, kuten korruptioalttius, eikä määrän lisääminen lisää tehoa organisaatioon. Me erotumme muista maista selvästi korkeammilla työvoimakustannuksilla. Tämä on merkinnyt sitten sitä, että meidän on pitänyt korvata ihmistyötä tekniikalla.

– Olemme tehneet satsauksia edulliseen teknologiaan, kuten siirrettäviin kamerajärjestelmiin, ja seuraava askel on dronelennokkien laaja massakäyttö.

Tilannekuva on keskitetty vartiostojen

Arkkipiispa Leon isäntänä Ilomantsissa kesällä 2012.

johtokeskuksiin, joita meillä ei aikaisemmin ollut olemassakaan. Kaikki partiot ovat koko ajan tilannekeskuksen seurattavissa ja suunnattavissa uudella tavalla milloin tahansa tilanteen niin vaatiessa.

Mobiliteetti on parantunut oleellisesti.

Vähäisten voimavarojemme käyttö on tehostunut aivan valtavasti, ja meillä ei ole koskaan ollut itärajalla niin hyvä tilanne kuin nyt on, summaa Jaakko Kaukanen.

Yhtenäinen organisaatiokulttuuri ja teknologian haltuunottokyky – Merivartiolaitos liitettiin Rajavartiolaitokseen vuonna 1947, mutta vasta 1990-luvulle tultaessa oli kyetty luomaan yhtenäinen organisaatiokulttuuri. Se että jossakin päin organisaatiota ajatellaan vähän eri tavalla asioista, ei ole enää kulttuurikysymys, vaan tilanteeseen ja toimintaympäristöön liittyvä juttu.

– Minusta merivartiostojen kanssa on aina ollut mukava asioida. Vaikka meripuolella toiminta on tekniikkavoittoista ja kalustokeskeistä, niin siellä on todella hyvä asenne asioitten hoitoon.

Meillä on oltu siinä onnellisessa asemassa, että olemme voineet parantaa meri-

Nuortin kanoottireissun taukopaikalla Itä-Lapissa.

RAJAMME VARTIJAT

9

Rajakenraali hyvästelemässä eläkkeelle siirtyvää rajakoira Hemiä koiranohjaaja Marko Helmisen kanssa Nuijamaan rajavartioasemalla kesäkuussa 2016.

vartiostojen aluskalustoa merkittävästi, mikä on luonut uutta puhtia ja uudenlaista toiminnallisuutta merivartiostojen toimintaan. Meillä on vähän laivoja, mutta ne ovat hyvässä kunnossa ja niitä ajetaan koko ajan. Ennen oli enemmän laivoja, mutta niihin ei ollut miehistöjä.

Nyt on kaksi miehistöä laivaa kohden, joten se on koko ajan liikkeellä, korostaa Jaakko Kaukanen.

– Yksi valtava muutos on tapahtunut 40 vuoden aikana, ja se on henkilöstömme kyky ottaa haltuun uutta teknologiaa. Teknologian haltuunottokyky on parantunut huikealla tempolla ja merivartiostot ovat menneet tässä aivan kärjessä. Muistan, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat Rajavartiolaitokseen 1980luvun lopulla. Monesta tuntui, että nyt on edessä ylitsepääsemätön muuri, ja puhuttiin, että yli viisikymppiset eivät ikinä opi näitä koneita käyttämään.

10

RAJAMME VARTIJAT

Itsekin olin ihmeissäni, kun ensimmäinen tietokone tuli Kainuun rajavartiostoon, mutta onneksi pääsin tekstinkäsittelykurssille, että opin konetta käyttämään.

– Merivartiostot ovat edelläkävijöitä teknologian haltuunotossa: kun henkilölle antaa uuden teknisen välineen, hän ei kauan ihmettele vaan alkaa pian käyttää sitä. Yksi vaikuttava esimerkki tästä on vartiolaiva Turva ja kaikki sen 200 erilaista teknistä järjestelmää, jotka miehistön jokaisen jäsenen on pitänyt ottaa haltuun. Ja sen he ovat tehneet, kiittelee kenraali Kaukanen.

Henkilöstöllä korkea osaamisen taso ja toimintavapaus – Tehokas teknologian haltuunotto on merkittävä voimavara ja tehokkuustekijä Rajavartiolaitoksessa. Jossakin toisessa maassa toimitaan niin, että kun tulee käyttöön uutta teknologiaa, palkataan

sitä teknologiaa käyttävät ihmiset erikseen. Meillä taas kaikki ovat ”pikkuteknikoita”.

– Vahvuuksiamme ovat paitsi tämä kyky ottaa teknologiaa haltuun myös se, että yleinen koulutustaso on henkilöstömme keskuudessa 40 vuodessa noussut huomattavasti. Kolmas menestystekijä on henkilöstömme hyvä kielitaito. Neljäkymmentä vuotta sitten Rajavartiolaitos oli mykkä kaikilla kielillä, yksittäisestä rajamiehestä kenraaliin asti. Neljäntenä menestystekijänä ja vahvuutena on toimintavapaus, jota olen painottanut ja joka antaa lisää tehoa organisaatioon. Vapaus johtaa siihen, että jokainen yksilö on sataprosenttisesti vastuussa Rajavartiolaitoksen tehtävien hoitamisesta. − Nämä voimatekijät ja vahvuudet ovat aineettomia menestystekijöitä, joita ei voi mitata eikä niitä voi ostaa. Ne

vain syntyvät organisaatiossa, kun ne pannaan syntymään. Kaiken takana on suomalaisen yhteiskunnan kyky kouluttaa ihmisiä, jotka kykenevät vastuunottoon ja ottamaan vastaan haasteita, summaa Kaukanen.

Kansainväliset tehtävät kasvattavat ammattiylpeyttä – Rajavartiolaitos on aktiivisesti mukana kansainvälisissä tehtävissä. Yhtenä tausta-ajatuksena on ollut se, että osoittamalla solidaarisuutta apua tarvitsevia kohtaan saisimme tarvittaessa itse apua muilta. Tämä saattaa olla lapsenomaista sinisilmäisyyttä tässä pahassa maailmassa ja nyky-Euroopassa, jossa vallitsee itsekkyyden ilmapiiri, pohtii Jaakko Kaukanen.

– Kun Frontexin operaatioihin lähdettiin mukaan, taustalla oli myöskin halumme tukea suomalaista pääjohtajaa tehtävässään onnistumisessa. Kolmas elementti on se, että osallistuminen kansainväliseen toimintaan on meidän henkilöstöllemme mahdollisuus parantaa ammattitaitoaan ja kykyä toimia kansainvälisessä ympäristössä. Tämä on itse asiassa konkreettisin saavutettu tulos. Kun väkemme on aika laajalla rintamalla osallistunut Frontexin operaatioihin merellä ja maalla, he ovat saaneet kokemusta, oppia ja valmiutta sekä uudenlaista kyvykkyyttä hoitaa myös kotimaan tehtäviä.

– Kynnys operoida yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa kansainvälisissä tehtävissä on madaltunut, enää ei arastella. Henkilöstömme ammattiylpeyttä on kasvattanut, kun on nähty, miten oma ammattiosaaminen toimii verrattuna eurooppalaisiin kollegoihin. On voitu nähdä, että me olemme oikeasti todella hyviä. Kun katsoo neljänkymmenen vuoden perspektiivillä, niin ammattiylpeys huokuu henkilöstöstä nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin. Tämä ammattiylpeyden kasvu on tapahtunut 2000luvulla, ja se on Rajavartiolaitokselle todella tärkeä asia henkisesti.

– Ihmiselle antaa henkistä selkärankaa se, että voi olla ylpeä omasta työs-

tään, omasta ammatistaan ja siitä joukosta, johon kuuluu. Siitä tulee suoritukseen tehokkuutta, uutta ”efforttia”, jota on vaikea aineellisesti mitata, kiteyttää Kaukanen.

Rajavartiolaitoksen osaamiselle kysyntää tulevaisuudessakin – Me elämme nyt aika sumuista aikaa Euroopassa ja maailmalla. Tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa.

Jokainen pystyy maalailemaan hirvittäviä uhkakuvia ja kaikki voi vielä toteutuakin, kun puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tässä hellekesässä, kun puhutaan kansainvaelluksista, terrorismista ja geopolitiikasta, sotilaallisen jännitteen kasvusta Venäjän ja lännen välillä taikka Kiinan noususta.

– Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Rajavartiolaitoksen kaltaisen turvallisuusorganisaation toimintaympäristö on muuttunut. Nyt tarvitaan ihan uudenlaisia kyvykkyyksiä. Tulevaisuudessa on kuitenkin se hyvä piirre, paras piirre itse asiassa, että se tulee päivä kerrallaan. Se tekee tulevaisuudesta haltuun otettavan ja ihmisen kokoisen. Joka päivä pystytään parantamaan suoritusta ja varautumaan paremmin seuraavaan päivään. Tietenkin pitää katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, mutta joka tapauksessa se, että otetaan päivä kerrallaan, tekee tulevaisuudesta pikkuisen pienemmän.

– Jos ajatellaan Rajavartiolaitoksen tulevaisuutta turvallisuusorganisaationa, niin uskon, että kaltaisellemme organisaatiolle on kysyntää tulevaisuudessakin. Olemme suvereeneja EU:n ulkorajan valvojia, olemme ulkorajoilla lainvalvontaviranomaisena kaikilla toimivaltuuksilla, olemme maanpuolustajia ja sotilaita, ammattimaisia sellaisia.

Olemme pelastajia, ammattimaisia pelastajia. Olemme luonnonsuojelijoita, rajaseudun ja saariston ihmisten auttajia.

– Tulevaisuudessa tarvitaan vielä enemmän organisaatioita, jotka ovat monitoimisia, ammattimaisia ja päteviä.

Organisaatioita, joilla on korkeassa valmiudessa olevia joukkoja kykeneväisinä

JAAKKO KAUKASEN URA RAJAVARTIOLAITOKSESSA Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen syntyi Kajaanissa 21.8.1955. Hän suoritti upseerin virkatutkinnon vuonna 1978 ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon 1987.

Kaukanen palveli eri ajanjaksoina Kaakkois-Suomen, Kainuun ja Lapin rajavartiostoissa eri tehtävissä ja työskenteli myös Rajavartiolaitoksen esikunnassa Raja- ja meriosastolla vuosina 1991–1995. Lapin rajavartioston komentajana hän toimi vuosina 1997–2000 ja sen jälkeen Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajana vuosina 2000–2004.

Vuonna 2004 Jaakko Kaukanen siirtyi Rajavartiolaitoksen esikuntaan ja toimi apulaispäällikkönä vuoteen 2008. Rajavartiolaitoksen päällikkönä kenraaliluutnantti Kaukanen toimi vuodesta 2008 syyskuuhun 2018 saakka, jolloin hän siirtyi reserviin.

reagoimaan monenlaisiin omituisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi niin sanottuihin hybriditilanteisiin. Juuri näissä asioissa olemme Rajavartiolaitosta viime vuosina vahvistaneet. Se on Rajavartiolaitos, joka todella pärjää ja joka kykenee toimimaan tulevaisuudessa kaikissa oloissa ja olosuhteissa. Se on Suomen valtiovallan työkalu, johon voi luottaa.

– Rajavartiolaitoksen luotettavuus on tärkeä asia, emme ole pettäneet luottamusta kertaakaan. Me olemme sisäisesti yhtenäinen porukka. Rajavartiolaitoksen tulevaisuus, joka tulee päivä kerrallaan, on mielestäni hyvä. − Voin eläkeläisenäkin luottavaisena seurata, miten täällä pärjätään. Rajavartiolaitoksen väelle: Palvelkaa uskollisesti ja ilolla isänmaatanne ja kansaanne sekä olkaa ylpeitä omasta ammatistanne ja siitä joukosta johon kuulutte, sanoo kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

RAJAMME VARTIJAT

11

TEKSTI: Mekka Moliis • KUVAT: Miska Puumala ja Shutterstock

Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Metsähallituksen yhteistyöllä erävalvonnassa on Kainuussa vakiintuneet toimintamuodot.

Kainuun metsissä kuhisee jahtiaikaan Resurssit yhdistämällä lisätehoa erävalvontaan

H

yrynsalmen takamailla, pienellä Matala-Kinnusen erämaajärvellä oli otettu vesilintujahtiin varaslähtö. Metsähallituksen asettamaan

12

RAJAMME VARTIJAT

riistakameraan oli tallentunut kuva metsästäjästä, joka kuvan perusteella kanniskeli haulikon ohella rauhoitettua kaakkuria.

Mikään vahingossa tapahtunut harhalaukaus ei ollut kyseessä, sillä kuva välittyi kamerasta Metsähallituksen työntekijälle jo ennen virallista metsästyksen käynnistymistä. Paikan päälle asiaa selvittelemään lähtevät seuraavana päivänä Kainuun rajavartioston vanhempi

rajavartija Ville Horsma ja Metsähallituksen erävalvoja Jari Lauronen.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun eri tahojen edustajat suorittavat yhdessä erävalvontaa. Välillä ollaan yhteyksissä poliisipartioon, joka on vastaavissa tehtävissä hieman pohjoisempana. Kuhmon suunnalla puolestaan on liikkeellä Metsähallituksen erätarkastaja yhdessä rajamiesten kanssa. Viranomaisten yhteistyön avulla saadaan

Maastoon asennettujen riistakameroiden avulla saadaan salametsästäjiä kiinni.

runsaasti lisäpotkua metsästyksen valvontaan. − Nämä yhteispartiot ovat mielekästä hommaa, kun pääsee paremmin puuttumaan ja selvittämään mahdollisia rikkeitä. Itse työskentelen Metsähallituksella erävalvojana eikä minulla esimerkiksi ole oikeutta pysäyttää ajoneuvoja. Rajamiesten kanssa yhteispartiossa sekin on mahdollista. Metsähallituksen erätarkastajilla on sitten meidänkin puolella laajemmat valtuudet, Jari Lauronen kertoo.

Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Metsähallituksen yhteistyöllä erävalvonnassa on Kainuussa vakiintuneet toimintamuodot. Liikutaan yhteisillä ajoneuvoilla ja erilaisin kokoonpanoin aina tilanteen mukaan. Toki Rajan partiot puuttuvat metsästäjien tekemisiin tarvittaessa myös normaalin partioinnin yhdessä. − Pyynnin alussa volyymi valvonnassa on suurempi, kun täällä liikkuu enem-

män väkeä. Tänä vuonna karhujahdin alku osui maanantaille, eivätkä kaikki halukkaat päässeet töiden puolesta mukaan aloitukseen. Seuraava viikonloppu on varmasti jahdin vilkkainta aikaa, vanhempi rajavartija Ville Horsma arvioi.

Ikävä yllätys Kymmeniä kilometrejä Kainuun maanteitä ja metsäautoteitä on takana, kun partio saapuu Matala-Kinnuselle. Metsähallitus kasvattaa järvessä kesäisin siianpoikasia, ja alueella asustelevien majavien takia rannalla on myös teknistä valvontaa. Luvattomilla asioilla liikkunut salametsästäjä ei ollut tästä tietoinen. − Katsotaan mitä täältä rannalta löytyy. Tutkitaan mahdollista rikospaikkaa ja otetaan talteen hylsyt, jos niitä löytyy, partio selvittää suunnitelmaansa.

Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutos, kun saavutaan tilanteen tallentaneen

riistakameran luokse. Läheisen laskuojan matalassa vedessä räpiköi henkitoreissaan siipirikko haavakko. − Voi p-kele, täällä on toinenkin, manaa erävalvoja Jari Lauronen.

Iso lintu yrittää ojan pohjalla karkuun, mutta siipi on poikki ja voimat kulutettu.

Ville Horsma lopettaa luontokappaleen kärsimykset. − Lintu oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä enää voinut lähteä viemään mihinkään. Lopettaminen oli paras ratkaisu, miehet arvioivat.

Kun alue on tutkittu, matka jatkuu kohti Kuhmoa. Kainuun laaja ja tiheä metsätieverkosto muodostaa ydinreitistön, jota pitkin erävalvontaa suoritetaan.

Päivä on jo pitkällä ja metsäautoteillä hiljaista. − Karhunmetsästystä ajatellen nyt on jo turhan kuuma ilma. Vilkkainta näillä teillä on aamuyön tunteina, kun ei vielä ole liian lämmin. Nyt monet porukat

RAJAMME VARTIJAT

13

Hyrynsalmen takamailla oli otettu vesilintujahtiin varaslähtö.

ovat jo menossa nukkumaan ja koirat lepäävät, vanhempi rajavartija Ville Horsma toteaa.

Karhukeskittymät jahtimagneetteina Suomussalmi kuuluu itäiseen poronhoitoalueeseen, jossa karhun pyyntilupien määrä on kasvanut viime vuosina kovalla vauhdilla. Syksyn jahdissa lupia on kaikkiaan alueelle myönnetty 75.

Suomussalmen karhukanta on erityisen vahva etenkin rajan läheisyydessä, missä on myös useita rajavyöhykkeeseen rajoittuvia kaupallisia karhunkatselupaikkoja.

Kun parhaimmillaan jollain katselupaikalla vierailee yön aikana yli 20 eri karhua, niin eläimiä riittää ammuttavaksi asti, vaikka osa katselupaikoista lopettaakin ruokinnan ja toiminnan ennen

14

RAJAMME VARTIJAT

jahtikauden alkua. Katselupaikkojen synnyttämä karhukeskittymä suuntaa osaltaan erävalvontaa. − Täällä Suomussalmen itärajan tuntumassa on eniten karhuja ja sinne valvontaa keskitetään. Mutta liikumme myös muilla alueilla, Ville Horsma kertoo.

Metsästäjien suhtautuminen Kainuun teillä partioiviin viranomaisiin on pääosin asiallista. Hyvin harvoin syntyy ristiriitatilanteita, vaikka toisinaan lainvalvojan onkin puututtava metsästäjien tekemisiin. − Täällä liikkuvat metsästäjät kyllä tietävät, että rajamiehillä on oikeus tarkistaa paperit ja puuttua laittomuuksiin.

Yleisimmin törmätään siihen, että lupapaperit ovat toisen takin taskussa, toisinaan taas aseen kuljettamiseen liittyvät asiat työllistävät. Monilta unohtuu myös

se, että karhumetsällä itselataavien aseiden lipaskapasiteetti on yhtä pienempi kuin hirvestyksessä, vanhempi rajavartija Ville Horsma kertoo.

Makkaranpaistotauolla juttu siirtyy metsästysrikosten tutkintaan ja juttujen kulkuun eri oikeusasteissa. Hieman tiukempi linja olisi toiveissa etenkin selvissä tapauksissa. Jos teosta ei seuraa edes sakkoja, niin valvonnan pelotevaikutus rapisee. − Kyllähän se harmittaa, kun saat jonkun rysän päältä kiinni ja syyttäjältä tulee sitten aikojen päästä ilmoitus, että kyseessä oli liian vähäpätöinen tapaus oikeuteen vietäväksi. Nämä metsästysrikokset ovat sen verran hankalia tutkittavia, että jos kerran on selvää näyttöä asiasta, niin toivoisi tuomioitakin annettavan, erävalvoja Jari Lauronen pohtii.

Rajamiehet erävalvonnassa Vesilintu- ja karhujahdin startti elokuun 20. päivä oli samalla järeämpi lähtölaukaus Kainuun rajavartioston suorittamalle erävalvonnalle. Tänä vuonna ensimmäisen jahtiviikon aikana Kainuun rajavartiostossa kirjattiin tarkastuksia metsästyssäännöksiin liittyen 133 kappaletta ja ampuma-aseisiin liittyen 31. Toki jo ennen jahtikauden alkua on luonnossa liikkuvien tekemisiä seurattu normaalin partioinnin yhteydessä. − Tyypillisiä valvonnassa ilmi tulevia tapauksia ovat aseen kuljettaminen autossa aseen suojuksen ulkopuolella ja jopa ladattuna. Linnunmetsästyksessä yleistä on myös auton hyödyntäminen metsästyksessä. Lisäksi valvonnassa paljastuu silloin tällöin muuta rikollisuutta, kuten rattijuopumuksia, kertoo Kainuun rajavartioston tutkinnanjohtaja, yliluutnantti Antti Salo.

Karhujahti on jahdeista kaikkein seuratuin ainakin mediassa ja maalaiskuntien kuppiloissa. Karhukannan vahvistuminen näkyy pyyntimäärien kasvuna.

Kun vuonna 2008 myönnettiin kaatolupia sata, niin tänä vuonna Suomen riistakeskus on myöntänyt yhteensä 260 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen. Lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 95 karhua.

Karhu kiinnostaa Karhukaadoista puhutaan, niiden laillisuutta arvuutellaan ja haaskoista haastellaan. Väliin meno suomalaismetsissä on ollut melkoisen villiä, mutta rajavartijat ovat omalta osaltaan olleet lyömässä kapuloita rattaisiin. − Karhukaatoja käydään tarkastamassa satunnaisesti, ja etenkin jos ollaan jo kätevästi lähistöllä valvonnassa. Luonnollisesti kaatoja tutkitaan myös silloin, kun tapauksessa on jotain viitteitä epärehellisestä toiminnasta, yliluutnantti Salo kertoo.

Karhujen ja vesilintujen metsästäjien ohella Kainuun metsissä ja metsäautoteillä näkyy syksyn edetessä myös hirvimiehiä, linnustajia ja jänismetsällä kulkevia. − Erävalvontaa suoritetaan suurimmaksi osaksi muun rajaturvallisuuteen liittyvän valvonnan lomassa. Erävalvonnan yhteispartioissa kuitenkin keskitytään erävalvontaan, jolloin kyseisen rajamiehen työpanos on lähtökohtaisesti pois muusta rajavartiolaitoksen valvonnasta, Salo myöntää.

Haastavia tutkittavia Metsästys on monen rajavartijan harrastus, mitä hyödynnetään valvontatehtäviä jaettaessa.

− Jokainen rajavartiomies osaa metsästykseen liittyvät tavanomaisimmat säännökset. Rajavartioasemilla on muutamia rajavartiomiehiä, jotka ovat syvemmin perehtyneet asiaan ja ovat siitä vielä tavanomaista kiinnostuneempiakin.

Yleensä juuri he osallistuvat näihin yhteispartioihin. Lisäksi Kainuun rajavartioston esikunnassa työskentelee päätoimisia rikostutkijoita, jotka hoitavat vaativimmat rikostutkinnat, yliluutnantti Antti Salo toteaa.

Metsästys- ja luonnonsuojelurikokset ovat tutkinnan kannalta haastavia tapauksia. Silminnäkijöitä on vähän, tutkittavat alueet laajoja ja usein epäilty rikos tulee viranomaisten tietoon vasta aikojen päästä. Tuona aikana luonnon jätehuolto on jo hävittänyt todistusaineistoa. − Esitutkintaviranomaisena tietenkin aina harmittaa, jos kovasta työstä huolimatta tutkinnassa ei onnistuta saamaan vaadittavaa näyttöä syytteen nostamista varten. Yhteistyö syyttäjien kanssa koetaan kuitenkin erittäin toimivaksi ja suureksi avuksi jo tutkinnan alkuvaiheessa.

Syyttämättä jätetyistä tai tuomioistuimen tuomitsematta jättäneistä jutuista opitaan kuitenkin aina jotain, mikä auttaa kehittämään omaa toimintaa, Salo pohtii.

RAJAMME VARTIJAT

15

Öljyntorjuntatilanteita harjoitellaan yhdessä joka toinen vuosi. Viime toukokuussa oli öljypuomiharjoitus Helsingin merivartioasemalla.

Pelastuslaitokset Rajan yhteistyökumppanina Helsingin keskuspelastusasemalla Kalliossa riittää vilskettä tavallisena torstaiaamuna.

A

pelli eli käskynjako työvuorolle on käynnissä, ja palopelastajat ja ensihoitajat vastaanottavat esimiehen määräyksiä suurten pelastusajoneuvojen seassa. Kun käskyt on jaettu, pelastuslaitoksen henkilöstö ryhtyy testaamaan ja huoltamaan kalustoaan.

Helsingin pelastuslaitoksen tehtäväkenttä on laaja. Yhteistyötä tehdään monien eri tahojen kanssa, joista yksi on

16

RAJAMME VARTIJAT

Rajavartiolaitos. Yhteistoiminta pelastuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen välillä on moniulotteista ja välitöntä, ja sitä tehdään sekä ennalta suunnitellusti että äkillisissä tilanteissa.

Yhteistyö painottuu usein merialueille Suunnitelman mukaista yhteistyötä ovat muun muassa yhteiset harjoitukset ja

hankkeet. Esimerkiksi öljyntorjuntatilanteita harjoitellaan yhdessä joka toinen vuosi. Vartiolaiva Turvan kalustollinen kyky ja pelastuslaitoksen tietotaito öljyntorjuntaan ovat ensiluokkaisia. Kyvyt yhdistämällä taataan parhaat mahdolliset tulokset ja vahinkojen minimointi onnettomuustilanteessa.

Jokapäiväisellä yhteistyöllä pelastuslaitoksen väki viittaa esimerkiksi kiireel-

TEKSTI: Roosa Nordlund ja Taru Erma • KUVAT: Taru Erma ja RVL

lisiin keikkoihin, joissa osapuolet auttavat toisiaan tarvittaessa puolin ja toisin.

Suomenlahden merivartiosto saa pelastuslaitokselta virka-apua muun muassa meripelastustehtävissä, ja vastaavasti merivartioasemat avustavat pelastuslaitoksen yksiköitä esimerkiksi saaristopalojen sammutuksissa.

Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitoksen yhteistyö painottuu usein merelle.

Pelastuslaitoksella on veneitä Erottajan, Suomenlinnan, Herttoniemen ja Mellunkylän pelastusasemilla. Lisäksi merelliseen pelastustoimintaan korvamerkittyjä veneitä on esimerkiksi Staran ja Liikuntaviraston käytössä. Tarpeen tullen nämä veneet voidaan sen hetkisine miehistöineen komentaa tehtävään.

Toisen työ tutuksi Yhteistyö on tiivistynyt ja helpottunut, kun asenteet ja ymmärrys ovat muuttuneet vuosien saatossa. Nuorempi sukupolvi tunnistaa yhteisten ongelmien

lisäksi toisten osapuolien kyvyt ja resurssit.

Myös tutustumiskäyntejä tehdään puolin ja toisin. Tehtävän tullessa on helpompi toimia yhdessä, kun toisen työhön on jo tutustunut. − Kun tuntee toisen osapuolen toimintatavat ja -kulttuurin, sujuu myös akuuttien tehtävien hoitaminen selkeällä tavalla ja toisen osapuolen toimintaan luottaen, päivystävä palomestari Tomi Kuusamo toteaa.

Yhteistyö viranomaislaitosten välillä on nykyisin hyvää ja välitöntä. Myös johtamista ja vetovastuuta harjoitellaan.

Kun tilanne on päällä, ei ole väliä mikä taho on johdossa, kun päämäärä on kaikilla sama.

Päivystävän palomestarin Paul Nybergin mukaan huonoa yhteistyötä ei ole. − Yhteistyötä voi olla vähän tai paljon, mutta se on aina hyvää.

Palomies Amos Roselius esittelemässä paloauton varustusta. Ajoneuvossa jokaisella paikalla on oma tehtäväkuvauksensa, jonka mukaan kulloinenkin vuorossa oleva palomies toimii.

Helsingin keskuspelastusasema sijaitsee Kalliossa.

RAJAMME VARTIJAT

17

TEKSTI: Roosa Nordlund ja Taru Erma • KUVAT: Roosa Nordlund ja Antti Kangas

Ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyä yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen meriasiantuntija Antti Kangas kertoo, että yhteistyö Rajavartiolaitoksen kanssa painottuu pitkälti merelliseen toimintaan.

Antti Kangas kollegoineen pääsi Vartiolentolaivueen Dornier-lentokoneen kyytiin tarkastamaan Suomen merialueiden jäätilannetta.

18

RAJAMME VARTIJAT

A

ntti Kankaan johtama meripalveluryhmä jakautuu merentutkimusosastoon ja operatiiviseen osastoon, jonka työnä ovat esimerkiksi päivystäminen ja merialueiden varoitusten laatiminen. Päivystävä osasto hoitaa myös mediayhteydet ja järjestää ajankohtaisiin sääilmiöihin liittyvät asiantuntijahaastattelut.

Onnettomuuden sattuessa yhteistyö punnitaan Onnettomuuden sattuessa merellä Ilmatieteen laitos välittää Suomenlahden merivartioston johtokeskukselle onnettomuusalueen olosuhteiden perustiedot. Jos merivartioston partio on paikalla nopeasti, tehtävänkuva muuttuu vallitsevien tietojen antamisesta ennusteiden tekemiseksi ja niiden välittämiseksi eteenpäin.

Meri- ja lentosää sekä esimerkiksi aallonkorkeus ovat oleellisia tekijöitä, jotka merelle lähtevän partion on otettava huomioon. Ilmatieteen laitos antaa johtokeskukselle myös varoituksia tuulesta, ukkosesta ja matalasta vedenkorkeudesta. Talviaikaan tiedottamisessa painottuu kulloinkin ajankohtainen jäätilanne.

Kangas kertoo ihailevansa merivartijoiden rohkeutta. − Kyllä me täällä aina ihmetellään ja ihastellaan, että vaikeista

sääolosuhteista ja meidän varoituksista huolimatta merivartijat hoitavat hommansa pelottomasti ja lähtevät onnettomuuspaikalle säässä kuin säässä.

Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Suomen ympäristökeskus SYKE on ollut öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjunnasta vastaava viranomainen. Uuden hallitusohjelman mukaisesti operatiivinen vastuu on kuitenkin siirtymässä Rajavartiolaitokselle 1.1.2019 alkaen, mikäli eduskunta hyväksyy esitetyn lakimuutoksen. Vastuun siirtyessä myös laitosten välinen yhteistyö muuttuu.

Ennakointi yhtä tärkeää kuin onnettomuustilanteen hallinta SYKEn kehittämispäällikkö Jorma Rytkönen kertoo, että vetovastuun siirtymiseen on valmistauduttu etukäteen järjestämällä koulutusta Rajavartiolaitoksen henkilöstölle. Erilaisten kurssien ja seminaarien lisäksi vuoden aikana järjestetään yli 20 yhteisharjoitusta eri viranomaisten kesken, liittyen esimerkiksi öljyntorjuntaan ja meriliikenteen turvaamiseen.

Lisäksi SYKE antaa koulutusta muille viranomaisille muun muassa tietokantojen käyttöön ja raporttien tekemiseen liittyvissä asioissa. Vuodenvaihteen jälkeen myös koulutusvastuu siirtyy Rajavartiolaitokselle.

Ilmatieteen laitos, Rajavartiolaitos ja SYKE toimivat yhteistyössä ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Öljyhavainnot ja ennusteet mereen vuotaneen öljyn liikkeistä helpottavat öljyntorjuntatehtävien toteuttamista. Tuulet, merivirrat, aallokko ja jäätilanne vaikuttavat mereen vuotaneen öljyn tai kemikaalin liikkeisiin ja näin ollen myös onnettomuustilanteessa toimimiseen.

On tärkeää löytää tasapaino riskien ennaltaehkäisyn ja hallinnan välillä. Prosessien kehittäminen merenkulun turvaamiseksi on yhtä olennaista kuin kyky toimia onnettomuustilanteessa.

Mereen vuotanut öljy on nykyään mahdollista havaita satelliittikuvista, sillä se tasoittaa aallokkoa ja näkyy satelliitissa sileänä pintana. Vuodosta ja öljyennusteesta ilmoitetaan Rajavartiolaitokselle, joka ottaa tilanteen hoitaakseen. Kankaan mukaan öljypäästöt Itämerellä ovat vähentyneet satelliittikuvien myötä. Yksi syy tähän on, että öljyä vuotanut alus pystytään satelliittikuvien avulla jäljittämään entistä paremmin.

Kangas sanoo pelikentän olevan selkeä: omat tontit hoidetaan mahdollisimman hyvin. − Yhteistyö Suomessa on tosi hyvällä tasolla.

Ilmatieteen laitos tuottaa dataa viranomaisten käyttöön.

RAJAMME VARTIJAT

19

TEKSTI: Pinja Akkanen • KUVAT: Mikko Lehtimäki

Merellistä yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa

Länsi-Suomen merivartioston ja Suomen Meripelastusseuran välinen yhteistyö on kehittynyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi.

L

änsi-Suomen merivartioston valvonta-alue on erittäin laaja – valvottavana on Suomen läntinen merialue Hangosta Kemiin – ja saaristojen pirstomaa rantaviivaa riittää, joten merellisissä tehtävissä vaaditaan useamman toimijan työpanosta. Yksi tärkeistä toimijoista on Suomen Meripelastusseura.

Suomen Meripelastusseura on vuonna 1897 perustettu meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö, jonka toiminta perustuu vapaaehtoisten meripelastajien auttamishaluun ja pyyteettömään työhön. Meripelastusseuralla on yhteensä 55 jäsenyhdistystä. Meripelastusseuran toiminta-alueeseen kuuluvat Suomenlahti, Saaristomeri, Pohjanlahti, Pohjois-Suomi, Päijänne, Kokemäenjoki sekä Vuoksen vesistöalue.

Toinen meripelastuksellisesti tärkeä merivartioston yhteistyökumppani on Ålands Sjöräddningssällskap, jonka päätehtävänä on harjoittaa vapaaehtoista meripelastuspalvelua Ahvenanmaan maakunnassa.

Meripelastusseura on tärkein merellinen yhteistyökumppani Länsi-Suomen merivartioston Turun esikunnassa sijaitseva johto- ja meripelastuskeskus (MRCC Turku) johtaa kaikki Saaristomeren ja Pohjanlahden alueilla Meripelastusseuralle tulevat tehtävät.

Käytännössä MRCC Turku hälyttää RVT-meripelastussovelluksen avulla alu-

20

RAJAMME VARTIJAT

Vaasan Meripelastusyhdistys on tehnyt pari vuosikymmentä määrätietoista työtä kyetäkseen toimimaan erilaisissa tehtävissä mahdollisimman tasavertaisena yhteistyökumppanina viranomaisten kanssa. Kuvassa yhdistyksen pelastusveneet Prohoc Rescue ja Wärtsilä Rescue.

eella toimivan Meripelastusseuran jäsenyhdistyksen tehtävään. Kun aluksen päällikkö on kuitannut tehtävän ja partio on valmis lähtemään merelle, se ilmoittaa MRCC Turulle arvioidun kohteeseen saapumisajan. Tämän jälkeen partio toimii tehtävässä meripelastusjohtajan ohjeiden ja käskyjen mukaisesti. Rajavartiolaitos maksaa korvausta yhdistyksille ajalta, jonka ne ovat meripelastustehtävän vuoksi liikkeellä merellä.

Länsi-Suomen merivartioston johtokeskuksessa työskentelevä johtokeskusupseeri Petri Kippola toimii Meri-

pelastusseuran yhdyshenkilönä Merenkurkun ja Perämeren alueella. Kippola kertoo, että koko Länsi-Suomen merivartioston vastuualueella meripelastustehtävistä 65 % hoitaa Merivartiosto, 25 % Meripelastusseura ja 5–10 % Pelastuslaitos. Lisäksi meripelastustehtäviin osallistuvat satunnaisesti myös Poliisi ja Merivoimat. Perämeren alueella Meripelastusseuran osuus hoidettavista meripelastustehtävistä on jopa noin 50 %.

Kippola pitää Suomen Meripelastusseuraa meripelastuksen kannalta LänsiSuomen merivartioston tärkeimpänä yhteistyökumppanina. Vuosien aikana

Länsi-Suomen merivartioston vastuualueella − Hangosta Kemiin − Meripelastusseura hoitaa 25 prosenttia meripelastustehtävistä.

Meripelastusseuran tehtävämäärät ovat nousseet ja esimerkiksi tänä kesänä Meripelastusseuralla oli 187 meripelastustehtävää touko-elokuun aikana.

Viime vuonna samana ajankohtana vastaava luku oli 127. Näin merkittävä tehtävämäärän kasvu johtuu toki myös lämpimästä kesästä ja sen myötä vilkkaammasta vesiliikenteestä. Kippolan mielestä hyvin suoritettujen tehtävien ansiosta luottamus Meripelastusseuran ja Merivartioston välillä on vahvistunut entuudestaan.

Tasavertainen yhteistyökumppani viranomaisiin nähden Yksi Merenkurkun alueella toimivista Meripelastusseuran yhdistyksistä on Vaasan Meripelastusyhdistys, joka avustaa Merivartiostoa meripelastuksessa.

Sen lisäksi Vaasan Meripelastusyhdistys on Pohjanmaan pelastuslaitoksen ensivaste- ja sammutusyksikkö.

Vaasan Meripelastusyhdistyksessä viranomaisyhteistyöstä ja koulutuksesta vastaava Mikko Lehtimäki toteaa, että yhdistys on tehnyt pari vuosikymmentä määrätietoista työtä kyetäkseen toimimaan erilaisissa tehtävissä mahdollisimman tasavertaisena yhteistyökump-

panina viranomaisten kanssa. Lehtimäki korostaa, etteivät he kuitenkaan pyri viranomaisiksi, vaan pyrkivät hoitamaan asiat niin, että Meripelastusyhdistykseen voi luottaa.

Lehtimäellä on Vaasan meripelastusyhdistyksessä pitkä historia, jonka aikana hän on nähnyt yhteistyön Merivartioston kanssa kehittyvän. Hänen mukaansa yhteistyön kehittyminen ei ole ollut itsestäänselvyys, sillä viranomais- ja vapaaehtoissektorin yhteen sovittaminen voi olla yllättävän haastavaa. Meripelastusseuran ja Merivartioston välillä tässä on kuitenkin onnistuttu.

Lehtimäki uskoo rehellisen palautteen vahvistaneen organisaatioiden välistä yhteistyötä. – Korulauseet ovat hiljalleen jääneet taakse, ja olemme päässeet itse työn ytimeen.

Kemin merivartioaseman lakkauttamisen vaikutus Meri-Lapin Meripelastajat perustettiin vuonna 2017, kun Tornion Meripelastajat ja Kemin Meripelastajat yhdistyivät.

Uusi yhdistys aloitti varsinaisen toimintansa vuoden 2018 alussa. Yhdistys toimii Kemin ja Tornion meripelastusasemilla, mutta meripelastustehtäviä riittää

satunnaisesti myös Ruotsin puolella.

Sisäministeriön päätöksen mukaisesti Länsi-Suomen merivartioston Kemin merivartioasema lakkautetaan 1.1.2019.

Meri-Lapin Meripelastajien puheenjohtaja Kari Siimes uskoo, että Kemin merivartioaseman lakkauttaminen lisää yhdistyksen tehtävämäärää ja luo haasteita tehtävissä, joissa tarvitaan viranomaista.

Siimeksen mukaan yhdistys jatkaa hyvää ja aktiivista yhteistyötä viranomaisten kanssa tulevaisuudessakin.

Kemin merivartioaseman lakkauttaminen ei tarkoita Merivartioston toimintojen lopettamista alueella. Vahvemmilla yksiköillä, partiotukikohdilla sekä hyvän liikkuvuuden turvaavan kaluston avulla Merivartiosto pystyy jatkossakin suorittamaan meripelastustehtävät myös Kemin seudun merialueella.

Aseman lakkauttamisen myötä myös muiden meripelastuslain mukaisten viranomaisten sekä vapaaehtoisten meripelastajien tärkeys korostuu. Lisäksi Pohjanlahden merialueen meripelastusvalmiutta ylläpidetään Rajavartiolaitoksen omilla sekä Ruotsin viranomaisten meripelastushelikoptereilla. Myös yhteistyötä Ruotsin rannikkovartioston kanssa lisätään entisestään.

RAJAMME VARTIJAT

21

TEKSTI JA KUVAT: Matti Vihurila

Pelastajat hioivat yhteistyötään sisävesillä Suomen Meripelastusseura ry ja Rajavartiolaitos tekevät arvokasta ja ansiokasta yhteistyötä merialueella suoritettavissa pelastustehtävissä. Sama yhteistyö toimii myös sisävesillä.

Säkylän Pyhäjärven pinta kiehuu yläpuolella leijuvan meripelastushelikopterin roottorivirrassa.

S

uomen Meripelastusseuran jäsenyhdistys Pyhäjärven Järvipelastajat ja Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivue järjestivät heinäkuussa Säkylän Pyhäjärvellä ensimmäisen yhteisen harjoituksen, jossa testattiin vesillä liikkuvan pelastusyksikön ja meripelastushelikopterin yhteistoimintaa.

Idea harjoituksesta syntyi vapaaehtoisten pelastajien vieraillessa laivueen Turun tukikohdassa keväällä 2018.

– Suunnitteluvaiheessa pohdimme yhdessä harjoitustilanteita, jotka palvelisivat mahdollisimman paljon molempien osapuolten tarpeita. Yksi keskei-

22

RAJAMME VARTIJAT

simmistä tavoitteista oli varmistua siitä, että Pelastuslaitos, meripelastushelikopterit ja vapaaehtoiset yksiköt kykenevät saumattomaan yhteistyöhön erilaisissa sisävesien pelastustilanteissa, kertoo Järvipelastajien osalta harjoituksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastannut Jesse Pihajoki.

Vuonna 2007 perustetussa Pyhäjärven Järvipelastajat ry:ssä on runsaat 240 jäsentä, joista varsinaiseen pelastusmiehistöön kuuluu 20 henkeä. Säkylän Pyhäjärvellä on suuria avoimia selkiä, jotka lisäävät onnettomuusriskiä tietyissä olosuhteissa. Meripelastustehtävien ohella

yhdistys avustaa Pyhäjärvi-instituuttia ja Suomen ympäristökeskusta järven suojelussa ja tutkimuksessa.

Uusi kamerajärjestelmä nopeuttaa etsintöjä Meripelastushelikopterin päivystysmiehistölle pyritään suunnittelemaan työvuoron aikana ainakin yksi harjoitus, joka pääsääntöisesti toteutetaan itsenäisesti tai yhdessä Rajavartiolaitoksen veneyksiköiden kanssa. Merialueella operoivien Suomen Meripelastusseuran yksiköiden kanssa harjoitellaan myös säännöllisesti.

– Tällä kertaa halusimme luoda yhteyksiä toimintaalueemme yhteistyökumppaneihin myös sisävesillä, toteaa kopterin päällikkö Pyry Friström.

Päällikön lisäksi meripelastushelikopterin miehistöön kuuluvat normaalisti perämies, mekaanikko, ensihoitaja ja pintapelastaja. Ennen varsinaisia harjoitustilanteita testattiin kopterin uuden kamerajärjestelmän toimivuutta mahdollisessa pelastustilanteessa.

– Modernia elektro-optista kamerajärjestelmää voidaan käyttää niin päivä- kuin yöolosuhteissa. Se on perinteisestä lämpökamerasta parannettu versio, jonka optiikka ja sensorit mahdollistavat esimerkiksi veden pinnalla olevan kohteen havaitsemisen. Järjestelmä nopeuttaa etsittävän kohteen löytymistä, mikä saattaa olla ratkaisevassa roolissa, kun kyseessä on ihmishengen pelastaminen, Friström kertoo.

Arvokasta oppia tositilanteita varten Ensimmäisessä vaiheessa harjoiteltiin ihmisen pelastamista liikkuvasta ja ajelehtivasta veneestä.

Pintapelastaja laskettiin alapuolella liikkuviin tai paikallaan oleviin aluksiin, joista kopterin suojiin vinssattiin kaikkiaan neljä henkilöä. Pyhäjärvellä operoivat Suomen Meripelastusseuran 8-metrinen pelastusvene ja noin 5-metrinen apuvene, joiden hallinta helikopterin roottorivirrassa osoittautui haastavaksi. Yhteydenpito helikopterin ja pelastusalusten välillä hoidettiin meri-VHF-radiopuhelimilla.

– Ajossa pelastusveneen ohjaaminen kopterin alapuolella oli suhteellisen helppoa, mutta paikallaan oltaessa roottorivirta pyrkii väkisinkin pyörittämään venettä ja nostatti vettä, mikä heikensi näkyvyyttä. Saimme arvokasta oppia mahdollisia tositilanteita ajatellen, pelastusveneen ohjaimissa toiminut Sampo Koivisto kertoo.

Kakkosvaiheessa pelastajat saivat tehtäväkseen etsiä Säkylän Pyhäjärvelle kadonnutta vesilläliikkujaa. Helikopteri paikansi avun tarpeessa olevan veneilijän aivan järven eteläpäästä, mistä veneyksiköt kävivät hinaamassa hänet lähimpään satamaan.

– Jälkimmäisessä harjoituksessa etsijät toimivat tositilannetta vastaavissa olosuhteissa, tietämättä maaliveneen olinpaikkaa.

Niin ilmasta kuin vesiltäkin suoritettu etsintä sujui suunnitellusti ja osoitti yhteistyön toimivuuden. Harjoituksen jälkeisessä palautetilaisuudessa voitiinkin yhdessä todeta, että tältä osin pelastusvalmius Pyhäjärvellä on hyvällä tolalla, Friström ja Pihajoki vakuuttavat.

Säkylässä järjestettyyn Pyhäjärven Järvipelastajien ja Rajavartiolaitoksen yhteisharjoitukseen osallistui viitisentoista vapaaehtoista pelastajaa sekä Vartiolentolaivueen Turun tukikohdan Super Puma -meripelastushelikopteri viisihenkisellä miehistöllä. Järvipelastajien Jesse Pihajoki (toinen oik.) ohjeisti harjoitukseen osallistujia ennen tositoimia.

Avustettavan henkilön vinssaus veneestä vaatii tarkkuutta niin kopterin kuin veneenkin miehistöiltä.

Haastavinta on paikallaan olevan veneen hallinta, kun roottorivirta pyrkii pyörittämään sitä ja vesisumu haittaa näkyvyyttä.

RAJAMME VARTIJAT

23

TEKSTI JA KUVA: Silja Suomalainen

Yhteistyön monet kasvot Avoimuus, aktiivisuus ja avuliaisuus – näistä on hyvä yhteistyö tehty.

R

ajavartija jonottaa paikallisessa lounasravintolassa virka-asussaan. Hyväntuuliset rajavartijat ovat näkyvä osa rajakuntien katukuvaa, mikä luo asukkaille turvallisuuden tunnetta. Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii rajakuntien kanssa jatkuvassa yhteistyössä hyvin erilaisin tavoin.

Pohjois-Karjalassa monimuotoiseen yhteistyöhön on päästy kaksisuuntaisella, aktiivisella ja avoimella asenteella.

Toimiva yhteistyö vaatii aikaa, aloitteellisuutta sekä myös hyväsydämisyyttä.

Tutustuaksemme kuntien ja Rajavartiolaitoksen yhteistyöhön haastattelimme alueen kunnan- ja kaupunginjohtajia.

Rajanylitysasema työllistää Tohmajärvi on noin neljän ja puolen tuhannen asukkaan kunta Venäjän rajalla.

Tohmajärvellä sijaitsee Niiralan rajanylityspaikka, joka on auki henkilöliikenteelle ympäri vuorokauden, minkä lisäksi Tohmajärvellä toimii rajavartioasema.

Tohmajärven pitkäaikainen kunnanjohtaja Olli Riikonen naurahtaa iloisesti kysyessäni, kuinka tuttu Rajavartiolaitos on kunnanjohtajalle.

– Rajavartiolaitos on ollut Tohmajärvellä aina erittäin merkittävä toimija, Olli Riikonen kertoo. Riikonen tapaa viedä kunnan vieraat ensimmäisenä tutustumaan rajaan, sillä sisämaasta tuleville raja on tuntematon kohde. Hienosti hoidetut vierailut ovat vakuuttaneet vieraat kerta toisensa jälkeen, ja esittely yhdessä rajavartioaseman henkilökunnan kanssa on toiminut aina loistavasti.

Rajavartiolaitos on yksi suurimmista työllistäjistä kunnassa, mikä on tuonut rajan toimintaa lähelle kuntalaisia. Ra-

24

RAJAMME VARTIJAT

Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen Potsipäivien tunnusomaisen porsaan päällä

javartijoita on ollut kunnanvaltuustossa niin pitkään kuin Riikonen muistaa.

– Kaikki ovat olleet myös omalla tavallaan mieleenpainuvia persoonia, Riikonen hymyilee.

Vaikka Rajavartiolaitos on merkittävä toimija kunnassa, eivät kunta ja raja ole toisistaan riippuvaisia. Rajavartiolaitoksella ja Tohmajärven kunnalla on molemmilla omat perustehtävänsä, jotka hoidetaan itsenäisesti. Suurin konkreettinen yhteistyö tapahtuukin edunvalvonnan puolella. Kunta toimii edunvalvojana siviiliorganisaatioille ja tietyllä tapaa asiantuntijana rajan toi-

mintaan liittyvissä päätöksissä. Kunnan intressissä on edistää elinkeinoelämän mahdollisuuksia, mikä usein kulkeekin käsi kädessä myös rajanylitysaseman toiminnan tavoitteiden kanssa.

Riikonen kertoo esimerkkinä muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jossa säästöpaineet uhkasivat supistaa rajanylityspaikan ympärivuorokautista aukioloaikaa. Kunnan kautta päätöksentekoon saatiin kuuluviin myös elinkeinoelämän ääni, sillä leikkaukset olisivat kohdistuneet negatiivisesti muun muassa kunnan metsä- ja logistiikkayritysten toimintaan. Toimiva ja avoin yhteistyö

Rajavartiolaitoksen ja kunnan välillä on siis äärimmäisen tärkeää myös ruohonjuuritasolla.

Riikosen mukaan kunta tuskin olisi nykyisensä ilman Rajavartiolaitoksen toimintaa kunnan alueella. Rajanylityspaikan ympärivuorokautinen aukiolo lisää elinkeinoelämän mahdollisuuksia, asukkaiden päivittäistä rajanylitystä ja tuo Venäjän puolelta esimerkiksi kaupan alalle kysyntää, jollaista ei kunnan omalla väestöpohjalla voisi olla.

Turvallisuus taattu myös hajaasutusalueella Myös laajalle ulottuvan, noin viidentuhannen asukkaan Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas tuntee rajan.

Ilomantsi on tunnettu EU:n manneralueen itäisimpänä kuntana, minkä vuoksi Ahokas itse pääsi heti virkansa alussa yhdessä Ilomantsin rajavartioaseman päällikön kanssa tutustumaan rajaseutuun.

Kymmenvuotisen uran sivistysjohtajana tehnyt Ahokas on huomannut rajan näkyneen aina Ilomantsissa. Rajavartijat perheineen ovat jo pidemmän aikaa asuttaneet kuntaa, iso osa järjestöaktiiveista on eläköityneitä rajavartijoita ja niin rajavartiosto kuin itse rajavartijatkin ovat usein olleet mukana erilaisissa kunnan tapahtumissa. Vaikka Ahokas on toiminut kunnanjohtajana vasta hieman alle vuoden, yhteistyö Rajavartiolaitoksen kanssa on tuttu ja jatkuvasti ajankohtainen asia.

Ilomantsin kunta toimii yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa monissa eri asioissa. Muutama vuosi sitten yhdessä kunnan kanssa poliisille ja pelastuslaitokselle saatiin loistavat tilat Ilomantsin rajavartioaseman tilojen yhteydestä, missä vanhassa koulurakennuksessa tilaa on riittävästi kaikille kolmelle viranomaiselle. Näkyvin yhteistyö Rajan ja kunnan välillä tapahtuu kuitenkin virka-aputehtävissä. Ahokas korostaa, kuinka äärimmäisen tärkeää Rajavartiolaitoksen antama virka-apu on etenkin harvaan asutetulla seudulla.

Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas on kiitollinen loistavasta yhteistyöstä.

Rajavartiosto kouluttaa rajavartijansa ensivastetilanteita varten, minkä vuoksi esimerkiksi syrjäseudun kiireellisiin ensihoitotilanteisiin hälytetään virkaapuna usein rajavartioston partio. Koska partiot liikkuvat rajan läheisyydessä, apu on usein partion kautta lähempänä.

– Ikävän tilanteen sattuessa poliisi voi tehdä virka-apupyynnön, jolloin rajan partio voi mennä paikalle, Ahokas kertoo. Viime talvena kunnan alueella useat taloudet olivat tykkylumitilanteen vuoksi ilman sähköjä useita päiviä. Vaikka tilanne ei rajavartijoiden toimenkuvaan kuulunut, Rajavartiolaitos sopi yhdessä kunnan ja pelastuslaitoksen kanssa, että partiot tarkastavat tiettyjä koteja ja etenkin iäkkäimpien asukkaiden pärjäämistä sähkökatkojen aikana.

Ahokas on jo ehtinyt huomata, kuinka erinomaista yhteistyö Rajavartiolaitoksen ja kunnan välillä on. Rajan oma aktiivisuus ja joustavuus ovat todella tärkeitä ja ainutlaatuisia kädenojennuksia.

Ahokas kuvailee toimivan yhteistyön

olevan vuorovaikutteista, näkyvää ja molemminpuolista. Kunta on aina kiinnostunut Rajan tapahtumista ja hyvässä yhteistyössä tieto kulkee molempiin suuntiin. Myös konkreettiset tapaamiset ja osapuolten aito tunteminen ovat avaintekijöitä hyvää suhdetta luotaessa.

Karjalasta kajahtaa Lieksa on yli 11 000 asukkaan kaupunki Itä-Suomessa Pielisen rannalla. Lieksa on tunnettu iloisista kaupunkilaisista ja tarjoaa etenkin kesäkaupunkina vierailijoilleen aina parasta. Lieksassa on rajavartioaseman lisäksi Inarin tilapäinen rajanylityspaikka, joka on auki Suomen ja Venäjän rajavaltuutettujen sopimalla tavalla lähinnä puutavaraliikenteelle.

Kaupunginjohtaja Jarkko Määttäselle rajavartiosto on tuttu jo omilta varusmiesajoilta. Rajavartiosto on tullut tärkeäksi myös yhteisen päämäärän kautta: molemmat osapuolet haluavat edistää kaupungin turvallisuuden kokemusta.

Lieksan kaupunki on mukana muun

RAJAMME VARTIJAT

25

muassa Inarin rajanylityspaikkaan, kaupungin turvallisuuteen sekä Venäjän rajaan liittyviin tilannearvioihin liittyvissä keskusteluissa.

Yhteistyö ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan virallisiin velvollisuuksiin. Lieksa tunnetaan kulttuurikaupunkina ja esimerkiksi kesällä järjestettävät Vaskiviikot tuovat kaupunkiin turisteja eri puolilta maailmaa. Hyvän yhteistyön avaimena on molemminpuolinen aktiivinen näkyvyys, ja Pohjois-Karjalan rajavartiosto on mukana myös kaupungin kulttuuritoiminnassa. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi kulttuuriseminaarien, Vaskiviikkojen Rajasoiton sekä Pielisen Museon aineiston täydentämisen muodossa.

Heinäkuisen Vaskiviikon avaavassa Rajasoitto-tapahtumassa nähtiin rajavartioston järjestämä rajakoiranäytös ja Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajan Vesa Blomqvist kertoi ajankohtaisia huomioita rajan turvallisuustilanteesta. Viime vuonna toteutettiin myös ainutlaatuinen yhteistyöprojekti, kun rajavartioston partiomaja siirrettiin Pielisen Museon kokoelmaan.

Lähivuosien lisääntynyt maahanmuutto on vaatinut Lieksan kaupungilta ja Rajavartiolaitokselta paljon yhteistyötä. Kaupunki ja rajavartiosto ovat luoneet selkeät linjat toimivalle yhteistyölle sekä melko yksityiskohtaisetkin vastuut poikkeustilanteita varten. Asukkaiden turvallisuuden hyväksi tehtävä yhteistyö on konkreettista, vaikkei se ehkä aina olekaan yleisölle näkyvää. Määttänen korostaa, että hyvä henkilökemia ja avoimet keskustelut ovat iso osa toimivaa yhteistyötä.

Varuskunnasta vetoa Kontiolahti on nuorekas kunta Joensuun naapurissa. Väestön keski-ikä on maakunnan nuorin ja Kontiolahti on myös tunnettu urheilukuntana: kunnasta löytyy muun muassa maailmankuulu ampumahiihtostadion. Ilomantsista, Lieksasta ja Tohmajärvestä poiketen Kontiolahti ei ole rajakunta, eikä Rajavartio-

26

RAJAMME VARTIJAT

Kontiolahden kunnanjohtaja Jere Penttilä on tuttu näky Pohjois-Karjalan tapahtumissa.

laitos ole kunnan asukkaille ehkä aivan yhtä tuttu toimija.

Kontiolahden kunta on kuitenkin tärkeä yhteistyökumppani Pohjois-Karjalan rajavartiostolle ja toimii jatkuvassa yhteistyössä rajavartioston kanssa. Pohjois-Karjalan rajavartioston esikunnan, Rajajääkärikomppanian ja Rajavartiolaitoksen esikunnan Onttolan palveluryhmien muodostama varuskunta sijaitsee Kontiolahdella Onttolan alueella.

Kunnanjohtaja Jere Penttilä kertoo etenkin varuskunnan olevan Kontiolahdelle niin yhteisöllisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti merkittävä asia. Rajavartiosto ja varuskunta luovat kunnan alueelle työpaikkoja ja muun muassa varusmiehet tuovat mukanaan kunnan alueelle ostovoimaa.

– Varusmiehet ovat myös aina osanaan hyödyntämässä kunnan kaupallisia palveluita, Penttilä linjaa. Onttolaan ollaan myös rakentamassa uutta asutusta, minkä tiimoilta yhteistyö Rajavartiolaitoksen kanssa on tärkeää, sillä asutusta

ei haluta tuoda liian lähelle rajavartioston aluetta.

Kontiolahden kunta ja Rajavartiolaitos tekevät yhteistyötä myös tilojensa osalta. Onttolan alakoulu sijaitsee aivan varuskunta-alueen vieressä ja kunta vuokraa valtion omistuksessa olevia koulun käyttämiä liikuntatiloja eteenpäin varuskunnan käyttöön. Tilojen yhteiskäyttöön liittyviä asioita hoidetaan jatkuvassa vuoropuhelussa, jolloin tilanne ei mene kummankaan osapuolen saneluksi.

Jere Penttilä korostaa avoimen keskustelun ja matalan kynnyksen merkitystä, kun tavoitellaan ihanteellista yhteistyötä. Toimivan keskusteluyhteyden lisäksi hän korostaa eri toimijoiden aktiivisuutta. Yhteistyötahon päättäjänä hänelle on tärkeää osallistua rajavartioston järjestämiin tilaisuuksiin, tutustua henkilökuntaan ja ympäristöön. − Aktiivinen ja avoin ote ovat avaimina loistavalle yhteistyölle ja näitä tullaan vaalimaan myös tulevaisuudessa.

TEKSTI: Elina Ollila, Kriisihallintakeskus• KUVAT: CMC

Rajavartijat siviilikriisinhallinnan operaatioissa

Suomalaisia rajavartijoita osallistuu jatkuvasti Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten järjestöjen toimeenpanemiin siviilikriisinhallintaoperaatioihin eri puolilla maailmaa.

T

ällä hetkellä EUBAM (European Union Border Assistance Mission) toteuttaa neuvonanto-operaatioita Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla, Rafahissa ja Libyassa. Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjillä on käynnissä rajatarkastusten tarkkailuoperaatio Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla (OSCE Observer Mission at the Russian Checkpoints Gukovo and Donetsk).

Kaisa Kunnas Pohjois-Karjalan rajavartiostosta kotiutui syksyllä 2017 Moldovan ja Ukrainan väliseltä rajalta, jossa hän toimi raja-asiantuntijana rajaoperaatio EUBAM Moldova & Ukrainassa.

Kunnas jäi Rajan palvelukseen melko pian vapaaehtoisen asepalveluksensa jälkeen vuonna 2002. − Olen kotoisin rajan tuntumasta ja tottunut lapsesta saakka näkemään rajavartijoita työssään.

Asepalveluksen halusin myös suorittaa Rajavartiolaitoksella, Kunnas kertoo. − Viihdyin hyvin alusta asti ja tälle tielle olen sitten jäänyt. Vuodet 2003–2015 työskentelin Kaakkois-Suomen rajavartiostossa ja siirryin suoraan komennukseni jälkeen Pohjois-Karjalaan.

Työ Rajavartiolaitoksen palveluksessa on monipuolista, ja Kunnas onkin uransa aikana päässyt tekemään erilaisia työtehtäviä. − Olen tehnyt rajatarkastuksia laajalla tehtäväskaalalla maarajalla: töitä I- ja II-linjalla, hallinnollisen päivystäjän tehtäviä, jonkin verran syvemmin asiakirjatutkintaa ja aiemmin myös rikostorjuntaa oman työni ohessa, Kunnas listaa työtehtäviään vuosien varrelta.

Kansainväliset tehtävät kiinnostivat Myös kansainväliset tehtävät kiinnostivat ja vuonna 2010 Kunnas päätyikin Frontex-tehtäviin.

- Kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä on oppinut arvostamaan uudella tavalla suomalaista tapaa toimia, kertoo Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla työskennellyt rajavalvoja Kaisa Kunnas.

RAJAMME VARTIJAT

27

Aluksi hän toimi Suomessa vierailevien rajavartijoiden ja poliisien yhteyshenkilönä eli suunnitteli ja organisoi yhteistyötä ja kehitti sitä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Lisäksi hän osallistui kolmeen Frontex-koulutukseen: Train the Trainers, Screener ja Debriefer.

Vuosina 2014–2015 Kunnas oli kolme kertaa kuukauden mittaisella Frontex-komennuksella Bulgariassa ja Italiassa. Sieltä lähti kipinä myös pidemmille reissuille, ja vastaan tuli Kriisinhallintakeskus ja sen tarjoamat mahdollisuudet. − Olin kuullut Kriisinhallintakeskuksesta ja sen peruskurssista aiemminkin mutta lopullisesti kiinnostukseni heräsi, kun huomasin heidän hakevan asiantuntijaa EU:n rajaoperaatioon Moldovan ja Ukrainan väliselle rajalle. Otin yhteyttä Kriisinhallintakeskukseen ja kerroin kiinnostuksestani mutta en voinut hakea tehtävään, koska en ollut suorittanut siviilikriisinhallinnan peruskurssia, Kunnas muistelee.

Elokuussa 2015 suoritettu peruskurssi on jäänyt Kunnaksen mieleen hyvin positiivisena kokemuksena. Kurssi antaa valmiudet toimia kansainvälisessä ympäristössä osana isoa kansainvälistä

operaatiota. Peruskurssi on tarkoitettu eri alojen ammattilaisille. − Kurssille mennessäni olin raja-alan ammattilainen mutta siellä opin taitoja, joiden avulla toimia maailmalla omassa tehtävässäni, Kunnas kertoo.

Lähtö ensimmäiseen operaatioon tulikin parin kuukauden kuluttua kurssista. − Sama raja-asiantuntijan tehtävä oli jälleen auki Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla, ja päätin hakea sillä ajatuksella, että olenpahan ainakin osoittanut aktiivisuuteni ja motivaationi, vaikkei lähtöä tulisikaan. Valinta kuitenkin osui kohdalleni, ja joulukuussa 2015 lähdin operaatioon.

Ensimmäinen asemapaikka Ukrainassa

listen viranomaisten tukemista, teknisistä ja taktisista menetelmistä aina viranomaisyhteistyöhön ja lainsäädäntöön saakka.

Työ sisälsi kokouksia, partiointia ja rajanylityspaikoilla toimimista.

Operaatiolla ei ole toimeenpanevaa mandaattia eli se antaa suosituksia, ohjeita ja neuvoja paikallisviranomaisille. Alun perin operaatio on perustettu Transnistrian konfliktin ja aseman vuoksi. Se valvoo toimintaa Transnistrian rajalla sekä pyrkii tukemaan tilanteen rauhanomaista ratkaisua. Rajaviranomaisten lisäksi operaatiossa työskentelee myös tulliasiantuntijoita, sillä tavoitteena on parantaa Moldovan ja Ukrainan välisen rajan toimivuutta ja edistää viranomaisyhteistyötä kokonaisvaltaisesti.

Ensimmäinen asemapaikka oli Ukrainassa Odessan lähellä sijaitseva Kuchurhan.

Mandaattinsa mukaisesti EUBAM-operaatio Moldovassa ja Ukrainassa tukee molempien maiden rajaviranomaisten toimintaa opastuksen ja neuvonannon kautta. − Työnimikkeeni oli Border Guard Expert eli vapaasti suomennettuna rajaasiantuntija. Päivittäinen työni oli paikal-

Suomalainen osaaminen on tunnettua myös Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla, ja esimerkiksi meneillään olevaan PTR-pisteiden suunnitteluun on haettu mallia Suomesta. Kunnaksen mukaan paikallisten kumppanien antama palaute oli positiivista ja työssä sai kokea onnistumisen hetkiä.

Suomalaista osaamista arvostetaan

− Arki Moldovassa lähellä Romanian rajaa oli helppoa ja ulkona saattoi liikkua vapaasti, kertoo Kaisa Kunnas.

28

RAJAMME VARTIJAT

− Ehdottomasti palkitsevimpia olivat ne hetket, kun paikallinen kumppani kertoi, että olin työlläni pystynyt parantamaan asioita heidän arjessaan.

Toisen vuoden alussa operaatio siirsi Kunnaksen Giurgiuleştiin, joka on Moldovassa lähellä Romanian rajaa.

Moldova oli saanut viisumivapauden Schengen-alueelle pari vuotta aiemmin ja Ukraina toukokuussa 2017. Keskeisiä työtehtäviä olikin muutosprosessin jälkiseuranta. − Muutenkin Euroopan unionin toimintatapojen ja Schengensääntöjen jalkauttaminen olivat tärkeä osa operaation työtä. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on tukea maiden lähentymistä Euroopan unioniin ja edistää vapaakauppaa, kertoo Kaisa Kunnas.

Haasteitakin kahteen vuoteen mahtui. EUBAM-operaation henkilökunta tulee useasta eri maasta ja yhtä monesta eri työkulttuurista. Joskus erilaisten toimintatapojen yhteensovittaminen tuo omat haasteensa työpäivään. Myös viranomaisyhteistyöhön kannustaminen oli ajoittain haastavaa. − Operaatio pyrki edistämään vuoropuhelua rajaviranomaisten, poliisin ja syyttäjänlaitoksen

välillä mutta kaksi jälkimmäistä organisaatiota eivät sisältyneet operaation mandaattiin. Heidän saavuttamisensa byrokraattisessa yhteiskunnassa olikin ajoittain haastavaa, Kunnas muistelee.

Venäjän kieli helpotti elämää

Arki sekä Kuchurhanissa että Giurgiuleştissä oli helppoa. − Totta kai pitää varautua sähkö- ja vesikatkoksiin mutta niitäkin oli onneksi vain harvoin.

Helpottavinta oli kuitenkin molempien sijoituspaikkojen hyvä turvallisuustilanne. Ulkona saa liikkua vapaasti, myös pimeällä, ja asunnon voi valita itse oman mieltymyksensä mukaan, Kunnas muistelee. − Lisäksi vuonna 2005 perustettu EUBAM-operaatio oli jo vakiinnuttanut asemansa kaupungeissa, ja etukäteen oli tiedossa hyvät asunnot ja luotettavat vuokranantajat. Se helpotti uuteen asemapaikkaan siirtymistä.

Kunnasta helpotti arjessa myös hänen hyvä venäjän kielen taitonsa. − Sekä Ukrainan että Moldovan maaseudulla ja pienissä kaupungeissa ei ole ollenkaan itsestään selvää, että asioita voi hoitaa

MITÄ ON SIVIILIKRIISINHALLINTA? Siviilikriisinhallinta on kansainvälistä yhteistyötä konflikteista ja kriiseistä kärsivien maiden ja alueiden olojen vakauttamiseksi, oikeusvaltiokehityksen ja demokratian edistämiseksi.

Siviilikriisinhallinta voi olla esimerkiksi kohdemaan viranomaisten, kuten oikeuslaitosten, poliisin tai rajaviranomaisten toiminnan tukemista. Käytännössä tämä tarkoittaa usein koulutusta tai neuvonantoa, jossa hauraiden valtioiden rakenteita pyritään kehittämään kestävämpään suuntaan.

englanniksi. Siksi edes auttava venäjän tai paikallisten kielten taito helpottaa arkea huomattavasti. Kahden vuoden aikana venäjän kielitaitokin parani ja se on ollut hyödyksi myös omalla työpaikalla Pohjois-Karjalan rajavartiostossa.

Kielitaidon lisäksi kotiin tuomisena on ollut myös lisääntynyt kulttuurin ja kontekstin ymmärrys. Se auttaa myös arkityössä Rajalla, sillä sitä kautta on helpompaa suhteuttaa kohtaamiaan asioita. − Maailmalla myös oppii uudella lailla arvostamaan omaa organisaatiota ja suomalaista tapaa toimia, sen verran korkeaa sen arvostus siellä on, Kunnas sanoo.

Kipinä maailmalle ja kansainvälisiin rajatehtäviin on jäänyt, ja hakeutuminen uudelleen siviilikriisinhallintatehtäviin on tulevaisuudessa Kunnaksen mukaan mahdollista. Keväällä 2018 hän osallistui Kriisinhallintakeskuksen lähettämänä Viking18 -harjoitukseen Ruotsissa. Se oli iso kansainvälinen harjoitus, jossa eri alojen toimijat, kuten sotilaat, poliisit, rajaviranomaiset ja humanitaarisen työn tekijät harjoittelivat yhteistoimintaa tulevaisuuden konflikteja varten.

Kriisinhallintakeskus järjestää vuosittain 1–2 siviilikriisinhallinnan peruskurssia, jonka suorittaminen on edellytys asiantuntijatehtäviin, pois lukien kansainvälisten järjestöjen sihteeristötehtävät esimerkiksi Wienissä tai Brysselissä.

RAJA-ASIANTUNTIJAT MAAILMALLA Kriisinhallintakeskus on lähettänyt kaikkiaan 28 (24 miestä.

4 naista) entistä tai nykyistä rajavartijaa siviilikriisinhallintatehtäviin. Varsinaisten rajaoperaatioiden lisäksi rajataustaisia asiantuntijoita on toiminut myös erilaisissa poliisi- ja tarkkailuoperaatioissa.

RAJA-ASIANTUNTIJOIDEN TEHTÄVÄT (YHTEENSÄ 36):

KRIISINHALLINTAKESKUS Kriisinhallintakeskus (Crisis Management Centre Finland, CMC Finland) on Kuopiossa Pelastusopiston yhteydessä toimiva, sisäministeriön alainen yksikkö, jonka tehtävänä on kouluttaa, rekrytoida ja varustaa suomalaiset siviilikriisinhallinnan asiantuntijat maailmalle. Lisäksi Kriisinhallintakeskus tekee alaa koskevaa tutkimusta.

EUBAM Libya 3 EUBAM Moldova & Ukraina 14 ETYJ tarkkailumissio 5 EULEX Kosovo 5 EUPOL Afganistan 4 Muut 5

RAJAMME VARTIJAT

29

TEKSTI: Heikki Kontro • KUVAT: RVL

Arktinen rannikkovartiostoyhteistyö edennyt huimasti Keväällä 2017 alkanut Rajavartiolaitoksen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa rannikkovartiostofoorumissa (ACGF) on saavuttanut puolivälin.

Yksi ACGF:n päätapahtumista on vuosittainen päällikkökokous, jota isännöi maaliskuussa 2018 Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

Y

ksi puheenjohtajuuskauden päätapahtumista on foorumin vuosittainen päällikkökokous, joka nyt järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, kun Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen isännöi kokousta Oulussa maaliskuussa 2018.

Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistuivat foorumin jäsenmaiden päälliköt tai heidän sijaisensa, mikä voidaan nähdä selkeänä viestinä maiden todellisesta halusta edistää kansainvälistä rannikkovartiostoyhteistyötä arktisella alueella.

Yhteistyö on vuonna 2015 perustetun Arktisen rannikkovartiostofoorumin puit-

30

RAJAMME VARTIJAT

teissa edennyt huimaa vauhtia. Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuden ensimmäisen vuoden aikana on muun muassa laadittu selvitys arktisten rannikkovartiostotoimijoiden suorituskyvyistä, järjestetty arktisten lento- ja meripelastuskeskusten tapaaminen sekä onnettomuuspaikanjohtaja-kurssi ja suunniteltu arktisen koulutusyhteistyön jatkoaskeleita.

Myös konkreettista yhteistyötä on foorumin nuoresta iästä huolimatta jo ehditty harjoitella, kun jäsenmaat kokoontuivat Islannissa syyskuussa 2017 järjestettyyn Arctic Guardian -yhteistoimintaharjoitukseen.

Pelastustoiminnan lisäksi ympäristönsuojelua Oulun päällikkökokouksessa jäsenmaat olivat yhtä mieltä siitä, että ACGF on keskeinen yhteistyöelin arktisesta merellisestä turvallisuudesta puhuttaessa.

Jäsenmaiden päälliköt pitivät tärkeänä, että rannikkovartiostoyhteistyötä kehitetään jatkuvasti ja käytännön tasolla, mikä kävi myös selkeästi ilmi kokouksen päätteeksi allekirjoitetusta yhteisestä julkilausumasta.

Julkilausumassa todettiin muun muassa, että ACGF tulee tulevaisuudessa keskittymään lento- ja meripelastuksen lisäksi myös arktisen merialueen ympä-

Arktinen rannikkovartiostofoorumi (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) on vuonna 2015 perustettu kahdeksan arktisen valtion — Suomen, Ruotsin, Venäjän, Yhdysvaltojen, Kanadan, Islannin, Norjan ja Tanskan — operatiivisten rannikkovartioviranomaisten riippumaton yhteenliittymä.

Kokouksessa allekirjoitettiin yhteinen julkilausuma rannikkovartiostoyhteistyön jatkuvasta kehittämisestä.

ristövahinkojen torjuntaan sekä ympäristönsuojeluun. Julkilausuman myötä Rajavartiolaitoksella on erinomaiset edellytykset toteuttaa puheenjohtajuuden loppukaudeksi kaavaillut toimet suunnitellusti.

Meriliikenteen kasvuu vaatii pelastusyhteistyöltä entistä parempaa valmiutta.

Foorumin tarkoitus on edistää arktisen alueen merellistä turvallisuutta kansainvälisen yhteistyön avulla.

Rajavartiolaitos toimii foorumin puheenjohtajana 2017-2019.

Suomen puheenjohtajuus huipentuu kevään 2019 harjoitukseen Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuus Arktisessa rannikkovartiostofoorumissa huipentuu keväällä 2019, kun Suomessa järjestetään foorumin toinen yhteistoimintaharjoitus, Polaris 2019. Harjoituksen operatiivinen suunnittelu on nyt käynnistetty, ja useat jäsenmaat ovat jo ilmaisseet halukkuutensa osallistua harjoitukseen omalla kalustollaan.

Polaris 2019 -harjoituksen yhteydessä järjestetään myös arktinen lento- ja meripelastusseminaari, joka kokoaa eri toimialoilla vaikuttavat arktiset asiantuntijat saman pöydän ääreen keskustelemaan arktiseen alueeseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista.

Heikki Kontro toimii Arktisen rannikkovartiostofoorumin projektiassistenttina.

RAJAMME VARTIJAT

31

TEKSTI: Päivi Mattila • KUVAT: Johanna Terva

Yhteistoimintaharjoituksen ulkopuolinen arviointi Arktisen rannikkovartiostofoorumin simulaatioharjoituksen löydöksiä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia

O

sana Rajavartiolaitoksen arktisen merellisen turvallisuuden yhteistyön kehittämishanketta (SARC II) järjestettiin maaliskuussa 2018 Arktisen rannikkovartiostofoorumin (ACGF) edustajille simulaatioharjoitus Aboa Maren koulutuskeskuksessa Turussa.

Simulaatioharjoituksessa esiteltiin suomalaista meripelastusharjoitteluun käytettyä simulaatioympäristöä ja harjoiteltiin meripelastuksen operatiivista johtamista. Harjoitus rakentui kahdesta erilaisesta arktisesta meripelastusskenaariosta, joissa vaadittiin kansainvälistä moniviranomaisyhteistyötä.

Laurea-ammattikorkeakoulu evaluoi Aboa Maressa järjestetyn harjoituksen, ja tarkoituksena oli selvittää, kuinka simulointi palvelee harjoitustoiminnan kehittämistä. Lisäksi tehtävänä oli laatia suosituksia simulaatiotoiminnan kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi arktisten rannikkovartiostotoimijoiden harjoitusyhteistyössä.

Evaluointilöydösten perusteella simulaatioympäristön viestintäjärjestelmän laitteistoa tulisi kuitenkin kehittää vastaamaan laaja-alaisemmin todellista toimintaympäristöä, jotta harjoittelu tukisi osaamista tulevissa operatiivisissa tilanteissa. Tämä korostuu erityisesti tilannekuvan luomisessa ja viestinnän toteuttamisessa.

Simulaatioympäristön viestintäjärjestelmän kehittäminen on tärkeää myös siksi, että se tukee mahdollisimman todenmukaisen oppimis- ja harjoitusym-

Evaluoinnin löydökset Evaluoinnin perusteella simulaatioympäristö mahdollistaa erilaisten arktisten meripelastusskenaarioiden toteuttamisen ja suhteellisen todenmukaisen meripelastustoiminnan harjoittelun. Simulaatioympäristö sopii erityisesti johtamisen, yhteistoiminnan ja suunnittelun eri vaiheiden harjoitteluun.

32

RAJAMME VARTIJAT

Simuloitu pelastusharjoitus Aboa Maren koulutuskeskuksessa Turussa.

päristön luontia. Todenmukainen oppimisympäristö on luonnollisesti avainasemassa uskottavien skenaarioiden toteutukselle sekä osaamisen karttumiselle.

Viestintälaitteiden operatiivista aitoutta suositellaan lisättävän myös siksi, että evaluoinnin perusteella juuri viestintätilanteiden harjoittelua kaivataan enemmän, koska viestintä nähdään tärkeimpänä ja haasteellisena arjen toimintana. Viestintään ja johtamiseen liittyvän harjoittelua sekä näiden taitojen merkitystä tukee se, että viestinnän su-

juvuus on arktisessa meripelastuksessa ratkaisevassa asemassa. Pelastustoiminta kylmissä olosuhteissa ei salli viivästyksiä ja väärinymmärryksien korjaamiseen kuluvaa aikaa.

Kansainvälinen simulaatioharjoittelu Evaluoinnissa huomattiin myös se, että simulaatioympäristön tulisi soveltua mahdollisimman laaja-alaiseen ja yhteistoiminnassa erilaisten toimijoiden kanssa toteutettavaan simulaatioharjoitteluun. Suosituksena onkin hyödyntää simulaatioympäristöä kansainväliseen harjoitustoimintaan muiden sidosorganisaatioiden ja järjestöjen kanssa. Tämä mahdollistaisi harjoitusten lisäämisen ohessa myös koulutusten ja harjoitusympäristön myynnin, jolla voitaisiin kattaa simulaatioympäristön ylläpito- ja kehittämiskustannuksia. Tulevaisuuden mahdollisuutena on, että arktisten alueen lento- ja meripelastuskoulutuksia voisi järjestää laajamittaisemminkin Aboa Maren tiloissa, kun käytettävissä on joustava simulaatioympäristö.

Evaluoinnin mukaan hedelmällistä olisi myös toteuttaa selvitys siitä, voisiko eri maiden arktisen meripelastustoiminnan

Simulaatioharjoitus sopii erittäin hyvin yhteistoiminnan harjoitteluun.

harjoitusten simulaatioympäristöjä yhdistää toisiinsa verkon välityksellä. Jos voidaan, mitä se vaatisi? Jos kytkeminen olisi mahdollista, tällöin samanaikainen simulaatioharjoitus voitaisiin toteuttaa organisaatioiden omissa toimipisteissä ympäri maailmaa samanaikaisesti.

Uusien laitteiden testausta Aboa Maren simulaatioharjoituksessa havaittiin myös, että simulaatioympäristö soveltuu erinomaisesti uusien teknisten laitteiden testaamiseen, kuten Fleetrangen tilannekuvapalvelun testaaminen harjoituksessa todisti. Suosituksena onkin, että uusien tuotteiden ja ratkaisujen testaamista jatketaan osana simulaatioharjoituksia. Lisäksi evaluoinnin suosituksena on hyödyntää simulaatioympäristöä uuden teknologian testaukseen laajemmaltikin, esimerkkeinä lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden palvelut ja niiden integraatio operatiiviseen toimintaan.

Evaluointi toi ilmi myös itse evaluoinnin tarpeellisuuden. Tulevan toiminnan kehittäminen on haasteellista ilman empiiristä havainnointia, sillä näkemykset eivät voi perustua pelkkiin tuntemuksiin. Evaluointitulokset tuottavat luotettavaa ja analysoitua, mahdollisesti pitkältäkin ajalta rekisteröityä tutkittua

tietoa tulevan toiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun. Tutkitun tiedon merkitys pätee myös pedagogisten ratkaisujen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Evaluoinnissa tehdyt havainnot koulutustilanteista ja -käytänteistä edistävät simulaatiopedagogiikan kehittämistä ja hyvien käytänteiden rekisteröintiä, jolla voidaan taata mahdollisimman kattava anti koulutettaville ja osallistuville organisaatioille. Evaluoinnissa tehtävät havainnot voivat edistää yhteisten käytänteiden luomista ja vakiintumista sekä pedagogisten lähestymistapojen räätälöintiä erilaisiin harjoitustilanteisiin.

Arktisen yhteistyön näkökulmasta tarkasteltuna lento- ja meripelastustoiminnan harjoittelu tukee olemassa olevaa yhteistyötä ja lisää tietoa meripelastustoiminnan eroavaisuuksista eri organisaatioiden välillä. Tältä pohjalta yhteistoimintaa on helpompi kehittää ja lisätä uusia haasteita seuraavissa vaiheissa. Samalla simulaatioympäristöä voidaan kehittää vastaamaan tulevaisuuden koulutuksen haasteita ja niin kansallista kuin kansainvälistä lento- ja meripelastustoimintaa.

Päivi Mattila toimii tutkimuspalvelupäällikkönä Laurea-ammattikorkeakoulussa.

RAJAMME VARTIJAT

33

TEKSTI: Sanna Heinikoski • KUVAT: Tomi Ilvespää ja UArctic Congress/Juha Sarkkinen

Rajan sessio kansainvälisessä UArctic-kongressissa:

Arktisista käytänteistä oppia rajavartijoiden koulutukseen

A

rktinen yliopisto (UArctic), joka toimii arktisen alueen korkeakoulujen ja muiden koulutus- ja tutkimuslaitosten yhteistyöverkostona, järjesti 3.-7.9.2018 Oulussa ja Helsingissä kongressin, joka oli suunnattu sekä tutkijoille että hallinnon ja organisaatioiden edustajille.

Kongressin avaustilaisuudessa Oulussa puhuivat muiden muassa pääministeri Juha Sipilä, Monacon prinssi Albert ja Venäjän koulutus- ja tiedeasioiden varaministeri Grigori V. Trubnikov.

Prinssi Albert on ollut pitkään kiinnostunut arktisista asioista, ja hän osallistui myös panelistina avauspäivän kansainväliseen paneelikeskusteluun, jossa

34

RAJAMME VARTIJAT

oli aiheena arktinen Agenda 2030 ja sen haasteet.

Rajavartiolaitoksen tutkimuspäällikkö Sari Lindblom ja tutkija Saila Heinikoski toimivat arktista koulutusta käsittelevän paneelisession puheenjohtajina.

Arktista koulutustutkimusta monelta eri kantilta Kongressin tiedeosion erityisteemoja olivat ympäristönsuojelu, yhdyssiteet, meteorologinen yhteistyö ja koulutus. Rajavartiolaitoksen tutkimusyksikön vastuulla oli koulutusteeman alainen arktisen koulutuksen haasteita käsittelevä sessio.

Teema liittyi Rajavartiolaitoksen arktista

meripelastusyhteistyötä käsittelevään SARC-hankkeeseen, ja session avasi Rajavartiolaitoksen edustajan esitys Arktisesta rannikkovartiostofoorumista (Arctic Coast Guard Forum, ACGF).

Sessiossa kuultiin myös kaksi Laureaammattikorkeakoulun SARC-yhteistyötä käsittelevää esitystä.

Avoimen esitelmäkutsun kautta tähän koulutusteeman sessioon oli valikoitunut yhdeksän esitystä eri maista. Aiheet vaihtelivat arktisen alueen alkuperäiskansoista opettajankoulutuksen kehittämiseen. Esimerkiksi espanjalaisten tutkijoiden esitys käsitteli Venäjän arktisen alueen koulutusta ja sen vaikutusta kulttuuriseen identiteettiin. Venäläinen

tutkija Surgutin yliopistosta puolestaan esitelmöi akateemisesta liikkuvuudesta, jota hän toivoi kehitettävän myös Venäjällä.

Venäjältä saatiin esitys myös alkuperäiskansa nenetsien koulutuksesta ja identiteetin kehittymisestä. Kanadalaiset tutkijat kertoivat inuiittinuorten koulunkäynnistä ja koulutuksen vaikutuksesta yhteisöllisyyteen. Lapin yliopiston tutkijoiden esityksessä käsiteltiin inklusiivista opettajankoulutusta, jossa otetaan huomioon opiskelijoiden yksilölliset tekijät. Norjan arktisen yliopiston esitys käsitteli norjalaista haugelaisuus-herätysliikettä ja sen suhdetta koulutukseen Pohjois-Norjassa 1800-luvun lopulla.

Parhaita käytäntöjä arktisen alueen etäopetuskokemuksista vaihdettiin kongressissa muutoinkin puolin ja toisin.

Rajan tutkijoiden esittelemä Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettu BODEGA-hanke (Proactive Enhancement of Human Factors in Border Guarding) käsittelee rajavartijatyön inhimillisiä tekijöitä ja teknologian vaikutusta rajavartijatyöhön.

Hanke alkoi kesäkuussa 2015 ja päättyy lokakuussa 2018, joten varsinaiset empiiriset tutkimukset on jo saatu päätökseen. Raja- ja merivartiokoululla hankkeessa tarkasteltiin rajavartijoiden peruskurssin opetusta rajatarkastusten ja oikeusoppien opintojaksoilla. Lisäksi hankkeen puitteissa haastateltiin opintojaksojen opettajia ja opiskelijoiden palautekyselyyn liitettiin tutkimuksessa hyödynnettäviä kysymyksiä.

Tutkimuksen lähtökohtana toimi mielekkään oppimisen viitekehys, jossa on kahdeksan osa-aluetta. Aktiivisuus

Tutkimusyksikkö tarkasteli rajavartijoiden oppimista osana BODEGA-hanketta Rajavartiolaitoksen tutkijoiden esitys käsitteli BODEGA-hankkeen puitteissa tehtyä rajavartijoiden koulutustutkimusta.

tarkoittaa, että opiskelijan on otettava vastuu omasta oppimisestaan. Intentionaalisuus viittaa päämäärätietoiseen ja tavoitesuuntautuneeseen opiskeluun, jota edistää esimerkiksi omien oppimistavoitteiden kehittäminen. Refleksiivisyys merkitsee omien käsitysten ja oppimistapojen pohtimista ja kehittämistä, missä itseohjautuvuus on keskiössä.

Kontekstuaalisuus on tilannesidonnaisuutta, jonka tavoitteena on kytkeä opetus autenttisiin tilanteisiin esimerkiksi simulaatioilla, videoilla tai tapausesimerkeillä.

Kontekstuaalisuus liittyy myös siirtovaikutukseen (transfer), jossa opiskelija osaa siirtää opitun oikean elämän tilanteisiin. Konstruktiivisuus viittaa etukäteistiedon huomioonottamiseen, sillä uusi tieto rakentuu aina olemassa olevan tiedon päälle. Esimerkiksi verkossa aikaisempiin osioihin voidaan viitata hypertekstirakenteella, jolloin opiskelija voi palata jo opittuun asiaan uudestaan.

MIELEKKÄÄN OPPIMISEN KEINOT 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20%

Verkko-opinnot

10%

Luento-opinnot Käytännön harjoittelu

iiv

ja

isu

tu

ki

us

s vis

pa l ta ja n

Op et

Ko n

st

au

ru

te

kt

ks ii fle

lli isö te

yy

sy ys Re

us ut Yh

ik va to

tu te ks

Ko n

Si ir

aa

lis

isu al na io

nt te In

uu

us

s uu vis tii Ak

s

0%

Niiden opiskelijoiden osuus, jotka olivat samaa tai täysin samaa mieltä kunkin mielekkään oppimisen osa-aluetta koskevan väittämän kanssa.

RAJAMME VARTIJAT

35

Rajavartiolaitoksen tutkijoiden kongressiesitys käsitteli rajavartijoiden koulutustutkimusta, jonka tulokset osoittavat, että käytännön harjoittelu koettiin monilta osin mielekkääksi ja tehokkaaksi opiskelumuodoksi.

Yhteisöllisyys merkitsee sitä, että oppiminen tapahtuu yhteistyössä. Vuorovaikutus on yhteisöllisyydessä keskeisessä roolissa, sillä oppimisen ajatellaan tapahtuvan dialogisessa prosessissa, jossa ajatustenvaihtoa edistää palautteen antaminen esimerkiksi chatin tai sähköpostin välityksellä. Opettajan palaute ja tuki kuvaa sitä, millä tavoin opiskelijat saavat opettajalta apua opiskelussaan.

Rajavartijoita käsittelevä koulutustutkimus vahvisti käytännön harjoittelun merkitystä Edellä mainittuja mielekkään oppimisen osatekijöitä hyödynnettiin havainnoinnissa ja opiskelijakyselyn kysymyksissä.

Tutkimukseen valitut tarkasteluopintojaksot tarjosivat mahdollisuuden vertailla oppimista verkko-opiskelun (oikeusoppi), luento-opetuksen (rajatarkastukset) ja käytännön harjoittelun (rajatarkastukset) välillä.

Edellisellä sivulla olevaan taulukkoon on koottu opiskelijoiden keskiarvovastaukset, jotka osoittavat, että mielekkään oppimisen kaikkien osa-alueiden kat-

36

RAJAMME VARTIJAT

sottiin toimineen parhaiten käytännön harjoittelussa. Havaintojen perusteella tutkimuksessa oletettiin, että intentionaalisuus eli omien opiskelutapojen valitseminen olisi toteutunut parhaiten verkko-opinnoissa, jotka sisälsivät vaihtoehtoisia suoritustapoja, kuten videoluentojen katsomisen tai lukemisen. Suhteessa useimpiin muihin osa-alueisiin intentionaalisuus saikin verkko-opinnoissa parhaan arvion.

Siirtovaikutuksen taas oletettiin olevan parhaimmillaan luento-opetuksessa, sillä luennoilla pohjustettiin rajatarkastusten käytännön harjoittelua.

Oletus sai vahvistuksen opiskelijakyselyn tuloksista: 85 % opiskelijoista katsoi, että opiskelu antoi valmiuksia asioiden soveltamiseen muissa yhteyksissä. Muilla osa-alueilla käytännön harjoittelun oletettiin olevan tehokkainta, mikä vastasi myös opiskelijoiden näkemystä.

Vastaajista noin 90 % ilmoitti olevansa aktiivisia sekä luennoilla että käytännön harjoittelussa, kun sen sijaan hieman yli puolet ilmoitti olleensa aktiivisia verkko-opinnoissa. Pienempää osuutta

voivat selittää myös erilaiset käsitykset siitä, mitä aktiivisuudella tarkoitetaan.

Tutkimustulokset osoittavat, että käytännön harjoittelu koettiin monilta osin mielekkääksi ja tehokkaaksi opiskelumuodoksi. Tulos on sinänsä odotettu, sillä käytännön työhön suuntautuvissa opinnoissa käytännön harjoittelulla on luonnollisesti merkittävä rooli.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opetuksen tulisi olla pelkkää tulevan työn simulointia. Jokaisen opintojakson ei tarvitse pyrkiä täyttämään täydellisesti kaikkia mielekkään oppimisen osa-alueita, vaan esimerkiksi rajavartijoiden peruskurssilla voidaan korostaa eri osa-alueita eri opintojaksoilla. Eri opetusmenetelmät tekevät opiskelusta kokonaisuudessaan vaihtelevaa, ja sekä etä- että lähiopetusmahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti. Arktisissa oloissa ei kannata jättää oppimista ainoastaan etäopiskelun varaan.

Sanna Heinikoski toimii tutkijana Rajaja merivartiokoulussa

TEKSTI JA KUVAT: Sini Hangaslammi

Arktisen alueen suuronnettomuusvalmius vaatii yhteistyötä ja ennalta suunnittelua Suomen Punaisen Ristin johdolla on valmistunut selvitys Punaisen Ristin liikkeen vahvuudesta, palveluista ja valmiudesta vastata arktisella alueella tapahtuviin suuronnettomuuksiin.

P

unainen Risti on maailman suurin humanitäärinen järjestö, joka toimii ihmisten arjessa ja katastrofialueilla ympäri maailman. Punaisen Ristin valmiuksia vastata onnettomuuksiin kylmissä olosuhteissa ja arktisessa ympäristössä ei ole kuitenkaan aiemmin kartoitettu.

Arktisen alueen olosuhteet ovat haastavat ja kasvava kiinnostus aluetta kohtaan lisää riskejä entisestään. Olosuhteet ja toimintaympäristö arktisella alueella luovat haasteita myös Punaisen Ristin toiminnalle. Välimatkat ovat pitkät, inf-

rastruktuuri puutteellista ja alue on harvaan asuttua.

Selvityksessä on kartoitettu Punaisen Ristin henkilöresursseja, varusteita, logistiikkaa, tietokantoja ja hälytysjärjestelmiä, koulutusta sekä valmiuksien kehittämistä ja pitkäaikaisohjelmia arktisella alueella.

SPR:n lisäksi selvityksessä ovat olleet mukana Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset Yhdysvalloista (Alaska), Kanadasta, Tanskasta (Grönlanti ja Färsaaret), Islannista, Norjasta (mukaan lukien Huippuvuoret) ja Venäjältä. Punaisen

Ristin arktisen valmiuden nykytilaselvitys on osa SPR:n arktisen valmiuden kehittämishanketta, joka on toteutettu osana Rajavartiolaitoksen Arktisen merellisen turvallisuuden yhteistyön kehittämiseen keskittyvää SARC-hanketta.

Vahva paikallinen osaaminen, suuronnettomuusvalmiudessa kehitettävää Kaikilla arktisen alueen Punaisen Ristin kansallisilla yhdistyksillä on toimintaa arktisella alueella. Toiminta perustuu vahvasti paikallisiin toimijoihin: Punaisen

Monet Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset keskittyvät materiaalisen valmiuden hajauttamiseen arktisella alueella.

Islannin Punaisella Ristillä on 20 valmiusyksikköä hajasijoiteltuna ympäri Islantia.

RAJAMME VARTIJAT

37

Luoteis-Islannissa välimatkat ovat pitkät ja viranomaisresurssit rajalliset.

Vapaaehtoisten merkitys alueen valmiudessa on merkittävä.

Ristin liikkeellä on arktisella alueella yli 10 000 koulutettua vapaaehtoista, joilla on mittavaa osaamista ja ymmärrystä arktisen alueen olosuhteista. He toimivat viranomaisten tukena monissa eri tehtävissä. Lisäksi monilla kansallisilla yhdistyksillä on maansisäisesti lähetettäviä valmiusryhmiä ja henkilökuntaa.

Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ovat eri keinoin sopeutuneet arktisen vaativiin olosuhteisiin ja kehittäneet erityisiä varusteita ja tekniikoita. Selvityksessä nousi esiin hyviä käytäntöjä eri puolilta arktista aluetta. Grönlannin Punainen Risti on kehittänyt arktisen ensiapuohjelman, joka keskittyy erityisesti arktisen vaativissa olosuhteissa selviytymiseen. Norjan Punaisen Ristin Huippuvuorten osasto taas on kehittänyt ilmasta pudotettavia selviytymispakkauksia.

Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että monet Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ovat toisistaan riippumatta kehittäneet hyvin samankaltaisia järjestelyjä, kuten materiaalisen avun hajauttaminen liikkuviin yksiköihin.

Punaisen Ristin materiaalinen valmius alueella vaihtelee, ja tieto olemassa olevista suorituskyvyistä on hajautunut eri kansallisille yhdistyksille. Punaisen Ristin paikalliset toimintaryhmät ovat

38

RAJAMME VARTIJAT

hyvin varautuneita pienempiin tilanteisiin ja häiriötiloihin, mutta suuronnettomuuden sattuessa materiaalia ja tukea olisi tuotava alueen ulkopuolelta.

Selvityksen perusteella kansalliset yhdistykset eivät ole kuitenkaan riittävästi varautuneet tähän. Kehitettävää on edelleen niin varustetestauksen osalta kuin logistiikan suunnittelussa. Punaisen Ristin vahva verkosto luo kuitenkin hyvät edellytykset arktisen yhteistyön rakentamiselle.

Havaintojen ja löydösten perusteella selvityksessä annetaan 13 suositusta Punaisen Ristin arktisen valmiuden parantamiseksi ja yhteistyön edistämiseksi ja syventämiseksi keskeisten toimijoiden kanssa.

Arktista yhteistyötä eri toimijoiden välillä Arktisen alueen vaativissa olosuhteissa yhteistyön merkitys eri alojen välillä on erityisen tärkeää. Punaisella Ristillä on erityinen rooli valtioiden ja viranomaisten tukemisessa. Punaisen Ristin yhteistyö viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa on selvityksen perusteella sujuvaa ja toimivaa.

Arktisen valmiuden kehittämishankkeen puitteissa SPR ja Rajavartiolaitos

ovat tehneet harjoitus- ja kehittämisyhteistyötä liittyen evakuointeihin kylmissä olosuhteissa. Hankkeen tiimoilta arktisen alueen Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten edustajat ovat myös tavanneet Arktisen rannikkovartiostofoorumin asiantuntijaryhmää. Yhteisessä tilaisuudessa avautui mahdollisuus keskustella alueeseen liittyvistä yhteisistä haasteista ja tuoda yhteen keskeisiä toimijoita.

Yhteistyötä eri hallinnon alojen välillä on myös tehty Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden tiimoilta. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC) on tarkkailijajäsenenä Arktisessa neuvostossa. Suomen puheenjohtajuuskaudella 2017–2019 Suomen Punainen Risti edustaa kansainvälistä liittoa Arktisen neuvoston kokouksissa ja tapaamisissa.

SPR:n arktisen valmiuden kehittämishanke jatkuu SARC-hankkeen seuraavassa vaiheessa syksyllä 2018.

Punaisen Ristin arktisen valmiuden nykytilanselvitys on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.punainenristi.fi/arktinenhanke www.redcross.fi/arcticproject

TEKSTI: Raimo Oja ja Tuija Paakki • KUVAT: Tiina Kauhanen, Petri Pantsar ja Lapin rajavartiosto

Kuuma ja kuiva kesä toi maastopalot Itä-Lapin rajalle Lapin rajavartioston toiminta-alueella oli heinäkuussa 2018 poikkeuksellisen paljon maastopaloja.

Harvinaisen kuiva ja kuuma kesä synnytti poikkeuksellisen paljon maastopaloja Suomessa. Tämä saatiin kokea myös Lapin rajavartiostossa. Vaikka palojen sammutus ei lukeudu Rajavartiolaitoksen ydintehtäviin, maastopalot työllistivät vartiostoamme kokonaisen helteisen heinäkuun viikon.

Palojen sammutustyöt alkoivat Lapin rajavartioston toiminta-alueella Inarissa Muttusjärvellä 19. heinäkuuta. Rajajääkärikomppaniasta muodostettu virkaapuosasto sammutti Lapin pelastuslaitoksen apuna maastopalon.

Samanaikaisesti itärajalla Venäjän puolella oli kaksi erillistä maastopaloaluet-

ta, jotka sijaitsivat Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen läheisyydessä.

Partiot saivat paloista savuhavaintoja tähystämällä jo useita päiviä aiemmin ennen kuin paloalueet kehittyivät niin, että Suomessa käynnistettiin pelastustoiminta. Havainnoista ilmoitettiin rajavaltuutetun kautta Venäjän Alakurtin rajavaltuutetulle, jotta Venäjän osapuoli ryhtyisi toimiin palojen Suomen puolelle leviämisen estämiseksi.

Havainnoista ilmoitettiin hyvissä ajoin myös Lapin pelastuslaitokselle, joka varautui palon leviämiseen Suomen puolelle. Erityisesti Sallan suunnalla pelastuslaitoksen toiminta oli aktiivista ja

ennakoivaa. Raja-Joosepin suunnalla pelastuslaitoksella ei ollut vastaavia resursseja käytettävissä muista Pohjois-Lapin alueella sammutettavana muiden Pohjois-Lapin alueen maastopalojen vuoksi.

Raja-Joosepissa roihuaa Aikaisin perjantaiaamuna 20. heinäkuuta tähystämässä ollut partio havaitsi Raja-Joosepissa paloalueen olevan rajaaukon tuntumassa ja leviävän Suomen suuntaan. Johtokeskus ilmoitti tilanteesta Pelastuslaitoksen tilannejohtajalle.

Pelastuslaitos teki virka-apupyynnön Rajavartiolaitoksen helikopterin ja Lapin rajavartioston varusmiesten käyttä-

Pelastuslaitoksen ja Finavian pelastusyksiköt kävivät suojaamassa Venäjän puoleisen Lotan raja-asemaa lähellä roihuavalta palolta.

RAJAMME VARTIJAT

39

misestä palon sammutustöissä. Pelastuslaitoksen varautumista haittasivat Lapin alueella kuluneen viikon aikana olleet monet laajat maastopalot, jotka verottivat sekä kalusto- että miehistöresursseja. Perjantain aikana Pelastuslaitos sammutti paloja muun muassa Rovaniemellä ja Inarissa.

Aamupäivällä palo levisi valtakunnanrajan yli Suomen puolelle. Raja-Joosepin partiot ja ennakkoon sammutustehtäviin varautumaan käsketyt Ivalon rajavartioaseman partiot aloittivat sammutustyöt välittömästi palon ylittäessä valtakunnanrajan Paavonpalo–Luttoalueella. Sammuttamiseen käytettiin Ivalon rajavartioaseman partioveneen sammutuskalustoa, koska muuta sammutuskalustoa ei ollut käytettävissä.

Palopaikalle määrättiin johtamisvastuussa ollut vartioupseeri tilannejohtajaksi ja kaikki irrotettavissa olleet partiot ja viisitoista Ivalon Rajajääkärikomppanian varusmiestä kouluttajineen sammutustehtäviin. Sammutustöitä johtamaan saapui Lapin pelastuslaitokselta tilannejohtaja, joka toi mukanaan sammutuskalustoa. Tässä vaiheessa Lapin rajavartioston partiot ja varusmiehet olivat taistelleet paloa vastaan jo kolmatta tuntia. Palo roihusi rajamerkkien B/50 ja B/53 välisellä alueella. Paloalueen kartoittamiseen ja sammutustöiden kohdentamiseen käytettiin dronea, jonka lennättäjä hälytettiin paikalle vapaalta. Dronen ansiosta saatiin tilannejohdolle nopeasti hyvää tilannekuvaa sammutustöiden johtamisen tueksi.

Iltapäivällä Venäjän puolella palo ylitti Lotta–Murmansk-tien Lotan rajanylityspaikan itäpuolelta. Raja-Joosepin rajanylityspaikalta ei voinut jatkaa matkaansa Venäjälle, koska palon vuoksi liikenne oli estetty Venäjän puoleiselta Lotan rajanylityspaikalta eteenpäin.

Samaan aikaan Venäjällä roihusi toinenkin metsäpalo lähellä itärajaa Sallassa. Perjantaina palon arvioitiin olevan noin kilometrin päässä valtakunnan rajasta, rajamerkkien V/16 ja V/17 välisellä Matsokkaharjun alueella. Lapin

40

RAJAMME VARTIJAT

rajavartiosto seurasi Lapin pelastuslaitoksen kanssa Sallan alueen tilannetta tähystämällä.

Sammutuskalustoa Suomesta Venäjälle Raja-Joosepin alueen palo uhkasi myös Venäjän puoleista Lotan raja-asemaa.

Raja-Joosepin rajanylityspaikalla rajavaltuutettujen apulaisten tapaamisessa venäläiset esittivät avunpyynnön Lotan raja-aseman suojelemiseksi.

Suomalaisen sammutuskaluston rajanylitys mahdollistettiin Suomesta Venäjälle perjantaina alkuillasta. Aamuyöllä Venäjän puolelle menneet Pelastuslaitoksen ja Finavian sammutusyksiköt palasivat takaisin venäläisten otettua itse vastuun sammutus- ja palontorjuntatehtävistä Lotan rajanylityspaikan lähialueella. Suomalaisen sammutushenkilöstön toiminnalla oli suuri merkitys palon leviämisen estämisessä, mistä Alakurtin rajavaltuutettu lähettikin erityiset kiitokset. Olihan palo lähimmillään vain muutamien satojen metrien päässä Lotan rajanylityspaikan rakennuksista.

Raja-Joosepissa Ratsasvaara–Luttoalueella paloa sammuttivat edelleen Lapin rajavartiosto ja Lapin pelastuslaitos tukenaan Ivalon rajajääkärikomppanian varusmiesosasto sekä avuksi pyydetyt RVL:n helikopterit ja Aslak-helikopteri.

Yöllä sammutustöitä tukemaan saapui Jääkäriprikaatin virka-apuosasto. Paikalle hälytettiin myös Lapin vapaaehtoisen pelastuspalvelun Ivalon väkeä sammutuksen tukemiseen ja huoltotehtäviin.

Sallassa Venäjällä puolella roihuava metsäpalo oli enää muutamien satojen metrien päässä valtakunnanrajasta. Tilannetta seurattiin tähystämällä ilmasta ja torneista. Paloalue oli Venäjän puolella rajamerkkien V/14 ja V/17 välisellä Kiimakumpu–Matsokkaharjun alueella Kotalan kylän lähistöllä. Alueella varauduttiin tuulen ja ukkospuuskien aiheuttamien kipinöiden synnyttämien palopesäkkeiden sammuttamiseen Suomen puolella.

Rajavaltuutetut aktiivisesti mukana Lapin rajavartiosto pyysi Lapissa liikkuvia välttämään Raja-Joosepin alueella rajavyöhykkeelle menoa, vaikka rajavyöhykelupa olisi sen mahdollistanutkin.

UKK-kansallispuistoon Raja-Joosepin kautta menijöitä ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Raja-Joosepin rajavartioasemaan.

Palotilanteesta käytiin Venäjän rajavartiopalvelun kanssa aktiivista tiedonvaihtoa rajavaltuutettujen välillä. Liikenne Lotan rajanylityspaikalle oli estetty koko lauantaipäivän 21. heinäkuuta.

Sammutustöitä jatkettiin samalla kokoonpanolla, joskin sateet saapuivat auttamaan palojen sammuttamisessa. Sadetta saatiin sekä Raja-Joosepissa että Sallassa. Kerrankin sateita, joista ei valitettu!

Suomen puolen palot saatiin sammutettua sunnuntaina 22. heinäkuuta päivien urakoinnin jälkeen. Samaan aikaan myös liikenne Lotan raja-asemalle ja siitä eteenpäin avattiin. Lapin rajavartiosto jatkoi kuitenkin tilanteen valvontaa ja havainnointia. Venäjän puolella kytemään jääneistä paloista ilmoitettiin rajavaltuutettujen kautta Venäjän osapuolelle.

Sammutusten aikana kytemään jääneet pienemmät palot eivät enää levinneet Suomen puolelle vaan ne sammutettiin nopeasti ilmoitusten jälkeen.

Sallassa paloalue ei ylittänyt valtakunnan rajaa Suomen puolelle. Viikon kuluttua Pelastuslaitos purki sammutusvälineistön pois niin Raja-Joosepin kuin Sallan maastosta.

Yhteistyössä on voimaa Raja-Jooseppiin Venäjältä levinnyt maastopalo sai alkunsa ilmeisesti salamasta. Kuivina kesinä ihan jokaisen tulisi ottaa annetut metsäpalovaroitukset vakavasti ja toimia niiden mukaan. Samanaikaisten metsä- ja maastopalojen sammutus vaatii useiden eri viranomaisten yhteistyötä, resursseja ja varautumista, kuten nyt nähtiin Raja-Joosepissa ja Sallassakin.

Palo ylitti Luttojoen Ratsasvaarassa.

Yhteistyökykyä tarvitaan kaikilla tasoilla niin valtioiden, viranomaisten ja yhteistyötahojen välillä kuin viranomaisten sisälläkin. Suomen ja Venäjän rajavartioviranomaisten välillä maastopaloihin liittyvä yhteistyö oli aktiivista ja toimivaa. Muutaman päivän aikana lähetettiin kirjallisia ilmoituksia puolin ja toisin yli kaksikymmentä kappaletta ja rajanylityspaikkojen välisiä tapaamisia oli useita. Pelastuskaluston rajanylitykset Suomesta Venäjälle ja takaisin mahdollistettiin nopeasti.

Palopaikalla sammutustöissä oli Lapin rajavartioston henkilöstöä ja varusmiehiä, Lapin pelastuslaitoksen henkilöstöä, Jääkäriprikaatin kantahenkilöstöä ja varushenkilöitä sekä vapaaehtoisia tukemassa toimintaa huollollisesti. Tällaisen usean toimijatahon yhteistyön mahdollistaa aktiivinen ja joustava johtamistoi-

minta sekä ahkera työskentely yhteisen päämäärän saavuttamiseksi joka tässä tapauksessa oli maastopalon sammuttaminen.

Lapin rajavartioston johtokeskuksessa kenttäjohtaja ja johtokeskusvalvoja johtivat sammutustehtäviin liittyvää henkilöstö- ja kalustoresurssien seurantaa ja ohjaamista ja samalla pidettiin yllä tilannekuvaa yhteistoiminnassa yleisjohtajan kanssa. Yleisjohtaja piti rajavartioston johdon tietoisena tilanteesta ja tiedotussihteeri tuki toimintaa viestinnällisesti. Lapin pelastuslaitos perusti Rovaniemelle johtokeskuksen, mistä johdettiin pelastuslaitoksen toimintaa, resurssien hallintaa ja pidettiin yllä tilannekuvaa sekä toteutettiin tiedottamista.

Johtokeskuksessa järjestettiin kahdesti päivässä tilannekatsaukset, joihin osallistuivat Lapin pelastuslaitoksen johto-

keskus, Lapin rajavartioston yleisjohtaja, Sallan ja Raja-Joosepin suuntien tilannejohtajat sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun johto. Tilannekatsauksissa päivitettiin kaikkien osapuolten tilannetiedot palon, resurssien, huollon ja esitysten osalta.

Tiedottaminen toteutettiin Lapin pelastuslaitoksen johtamana. Kukin taho kuitenkin tiedotti omasta toiminnastaan, esimerkiksi Lapin rajavartiosto päivitti tapahtumasta kuvia ja tietoa Twitter-tililleen. Aktiivisen ja etupainotteisen tiedottamisen ansiosta ei median edustajilla ollut tarvetta mennä tapahtumapaikalle. Medialle toimitettiin viranomaisten yhteistiedote kahdesti päivässä. Lisäksi toimitettiin kuvia medialle uutisoinnin tueksi. Median yhteydenotot olivat lähinnä tietojen tarkennuksia.

RAJAMME VARTIJAT

41

TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin ja RVL

Sotaveteraani Fazlulla Fethulla:

Olen onnellinen, että sain palvella rajajoukoissa − Sodassa syntyi vahva aseveljeys, luottamus toinen toisiimme ja peräänantamaton rajamieshenki, sanoo veteraani Fazlulla Fethulla.

I

mmolan veteraanitapaamiseen 16.8.2018 osallistui tänä vuonna enää vain kaksi sodanajan rajajoukkojen veteraania, Fazlulla Fethulla (RjP 5) ja Antti Henttonen (RjP 4).

Rajavartiolaitos on järjestänyt veteraanitapaamisia sotilasvalatilaisuuksien yhteydessä vuodesta 1994 lähtien.

Valkeakoskella asuva 94-vuotias Fazlulla Fethulla on saapunut Immolaan jo edellisenä iltana omalla autollaan. Tapaamme energisen ja tyylikkään herrasmiehen Raja- ja merivartiokoulun kirjastossa. Tyylikkyys on perua työuralta, ja energisyyttä sekä hyvää kuntoa ylläpitävät joka-aamuinen voimistelu ja päivittäiset kävelylenkit. Tämän päivän viestintävälineistä hänellä on käytössään niin älykännykkä, tabletti läppäri kuin facebook.

Fazlulla Fethulla kertoo käyneensä rajajääkärien veteraanitapaamisissa alusta lähtien. − Alkuaikoina meitä oli lähes neljä sataa.

Täällä on ollut hauska tavata vanhoja sotakavereita ja vaihtaa kuulumisia. Vuosien varrella on myös tehty yhteisiä retkiä mm. sodan ajan taistelupaikoille Salkovaaraan ja Paateneelle.

Fethulla toimii edelleen myös Valkeakosken-Sääksmäen Sotaveteraanit ry:n hallituksessa. – Kato on käynyt sielläkin. Olen nykyisin ainoa veteraani.

42

RAJAMME VARTIJAT

Fazlulla Fethulla on tehnyt työuransa pukualalla ja johtanut myyntiä isoissa pukutehtaissa. – Olen saanut elää ajan, kun vielä pukeuduttiin tyylikkäästi.

Se muoti on valitettavasti hävinnyt pois, niin puvut, ulsterit kuin hatutkin, hän päivittelee.

Fethulla on käynyt vuosittain Immolassa järjestetyssä sodanajan rajajoukkojen veteraanitapaamisessa. Viime vuosina kunniatehtävänä on ollut seppeleenlasku Rajamies-patsaalle yhdessä rajajääkärien kanssa.

Jatkosotaan 18-vuotiaana Fethulla lähti vapaaehtoisena jatkosotaan. – Olin toiminut talvisodan aikana Kotkan suojeluskunnassa, jossa isänmaallisuuteni kasvoi. − Olen onnellinen, että sain palvella rajajoukoissa. Pääsimme ammattirajamiesten henkiseen ja toiminnalliseen ohjaukseen. Rajamiehet tiesivät, miten metsässä liikutaan ja miten metsää luetaan. Syntyi aseveljeys, luottamus toinen toisiimme ja peräänantamaton rajamieshenki. Rajajoukkoihin turvauduttiin aina kun muodostettiin vastaisku, muistelee ryhmänjohtajana toiminut alikersantti Fethulla.

Rajajääkärijoukoissa palveli sotien aikana kaikkiaan noin 40 000 henkilöä.

Pataljoonat sijoitettiin rintamalle Hangosta Petsamoon. Kesällä 1942 näissä pataljoonissa palvelleille varusmiehille ja reserviläisille myönnettiin oikeus käyttää rajajääkäri-nimitystä.

Rajamiesperinteen vaaliminen − Sodan jälkeen vuonna 1958 tapasin sattumalta Helsingin rautatieasemalla pataljoonamme RJP5:n komentajan Viljo Kivikon. Siinä juteltiin, että olisi monen vuoden jälkeen hauska tavata vanhoja sotakavereita. Tuolloin Lapin rajavartioston komentajana toiminut eversti Kivikko totesi, että vielä eletään

niin vaikeita aikoja, ettei ole syytä aseveljien tapaamisille, Fethulla kertoo.

Rajamiesperinteen vaalimiseksi perustettiin ensimmäiset rajavartiostojen killat 1960-luvun alussa. Tänä päivänä rajamiesten perinnetoimintaa vaalii valtakunnallinen kaksikielinen Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys ry - Gräns- och Sjöbevakningstruppernas Traditionsförening rf. Yhdistystä kutsutaan lyhyesti Rajan Perinneyhdistykseksi.

Toiminnan tarkoituksena on maanpuolustus- ja rajamieshengen ylläpitäminen, raja- ja merivartiojoukkojen ja veteraanien historian ja perinteen kerääminen, säilyttäminen ja vaaliminen.

Rajan Perinneyhdistys kokoontuu vuosittain Immolassa erikoisjääkärien sotilasvalatilaisuuden yhteydessä.

Fazlulla Fethulla on tehnyt työuransa pukualalla ja johtanut myyntiä sekä Tampereella Kaurasen Pukutehtaassa että Turussa Kruunu-Pukineessa. Myöhemmin hänellä oli oma miesten ja naisten pukumyymälä Valkeakoskella.

– Olen saanut elää ajan, kun vielä pukeuduttiin tyylikkäästi. Se muoti on valitettavasti hävinnyt pois, niin puvut, ulsterit kuin hatutkin. Miehet eivät käytä pukua enää muuta kuin häissä ja hautajaisissa, ja naiset ovat siirtyneet puserolinjalle, Fethulla päivittelee. – Muoti muuttui radikaalisti vuonna 1974, jolloin alkoi ns. James-kulttuuri suomalaisen farmaritehtaan myötä ja ulkomaankaupan vapauduttua myyntiin tulivat ulkomaiset merkit.

Työura muodin parissa

− Suomalaiset eivät aina osaa arvostaa sitä, kuinka hyvässä maassa saamme asua ja elää. Puoluepolitiikassa käytetään välillä koviakin sanoja, mutta kovan paikan tullen osataan puhaltaa yhteen hiileen. − Suomi on satsannut paljon omaan puolustukseensa. Olemme käyneet kaksi kovaa sotaa ja huomanneet, että aina täytyy olla varuillaan. Meillä on Euroopan paras armeija, joka perustuu asevelvollisuuteen. Se luo turvallisuutta. Silloin kun käsky käy, silloin mennään, Fazlulla Fethulla toteaa.

Lappeenrannassa syntynyt Fazlulla Fethulla on Suomen tataareja. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Kotkassa. − Tulevan vaimoni tapasin hiekkalaatikolla.

Asuimme samassa puutalopihapiirissä ja leikimme yhdessä teini-ikään asti. Talvisodan pommituksissa meiltä meni kummaltakin kodit.

– Sodasta palattuani menimme vihille ja olimme onnellisesti naimissa 56 vuotta.

Vaimoni poismeno vuonna 2001 oli suuri menetys, se oli kerta kaikkiaan hirveätä.

Suomi on hyvä maa

RAJAMME VARTIJAT

43

TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin

Kuvanveistäjä U. K. Kärrin kädenjälki näkyy Rajavartiolaitoksen tiloissa Immolassa Raja- ja merivartiokoulun pääsisäänkäynnin edessä tulijat ottaa vastaan Karhuseita-patsas.

P

atsaan alaosassa on karhunpentu, keskellä nuori karhu ja ylimpänä iso karhu viitoittamassa tietä ylöspäin. − Karhuseita-patsaalla olen halunnut kuvata rajavartijan urakehitystä, kertoo kuvanveistäjä U. K. Kärri.

Karhuseidan runko on haponkestävää terästä ja karhut ovat betonia. − Saamelaisessa kulttuurissa seidalla tarkoitetaan palvottua luonnonkohdetta, mutta seidoilla ja niiden kaiverruksilla on myös kautta vuosisatojen merkitty hyvät kalapaikat, muistuttaa kemijärveläinen Urpo Kalevi Kärri.

Karhuseidasta on tehty pienoispatsas, joka on Raja- ja merivartiokoulun arvokkain muisto- ja palkitsemisesine. Pieni karhuseita luovutetaan mm. kurssien priimuksille ja reserviin siirtyville.

Sankariaula kertoo monta tarinaa Kuvanveistäjä U. K. Kärrin kädenjälki näkyy myös Raja- ja merivartiokoulun sisätiloissa. Sankariaulaksi nimetty tila on verhoiltu lappilaisella kelohongalla.

– Luomistyössäni lähden liikkeelle aina tarinasta. Raja- ja merivartiokoulun aulan suunnittelussa inspiraationi lähteenä ovat olleet marsalkka Mannerheimin

44

RAJAMME VARTIJAT

sanat: Honkaisten pirttien henki ja rajamiesten vaisto olkoon teille pyhä. Sankariaula kertoo monta tarinaa, ja materiaalina kelohonka sopii hyvin maanpuolustushenkiseen rakennukseen.

Sankariaulan seinillä on tietoa mm. koulussa palvelleista henkilöistä, parhaista oppilaista ja viime sodissa kaatuneista. Rajavartijan peruskurssit kunnioittavat sodassa kaatuneiden muistoa laskemalla sankariaulassa kukkalaitteen kurssin päättäjäispäivänä.

Rajavartijasta maailmankuulu kuvanveistäjä Rajavartiolaitos on varsin tuttu organisaatio Urpo Kalevi Kärrille. Hän pääsi 18-vuotiaana reservin vänrikkinä kouluttajaksi Kaakkois-Suomen rajavartiostoon. Tarkoitus oli viivähtää korkeintaan pari vuotta ja jatkaa opintoja, mutta palvelusaika venähti 24 vuodeksi.

Immolan jälkeen Kärrin työpaikkana oli Lapin rajavartiosto. Alueella sijaitsi tuolloin 11 rajavartioasemaa, joista neljä oli tiettömän taipaleen takana. Lapin olot tulivat tutuiksi, ja tekevälle puunkäsittelijälle löytyi aina monenlaista rakennustyötä. Kärri muun muassa suunnit-

teli ja rakensi viisi riippusiltaa. Siltojen kauniit kaaret toistuvat kuvanveistäjän monissa teoksissa kuten esimerkiksi Rovaniemen lentoaseman Joulumaan poroissa.

Kapteeni Kärrin työrupeama Rajavartiolaitoksen palveluksessa päättyi vuonna 1983, jolloin hänestä tuli vapaa taiteilija. Ensimmäinen iso toimeksianto oli Ounasrinteen kappelin Miserere-alttariveistoksen ja alttarikokonaisuuden toteuttaminen. Sen jälkeen hän on suunnittelut ja toteuttanut lukuisia veistoksia niin julkishallinnolle kuin yrityksille.

Viimeisin veistos valmistui vuonna 2017 Kemijärven keskustan kiertoliittymään.

Kärrin teokset elävät ihmisten keskellä ympäristötaiteena, muistomerkkeinä ja rakennuksissa osana arkkitehtuuria.

Kelohangan lisäksi Kärri käyttää materiaalina terästä, lasia, lunta ja jäätä.

Kotikaupungissaan Kemijärvellä hänet tunnetaan Kemijärven kansainvälisten kuvanveistoviikkojen isänä, Kemijärven Kulttuurisäätiön asiamiehenä sekä Kemijärven taiteilijaresidenssin perustajana.

Itseoppinut kuvanveistäjä U. K. Kärri on niittänyt mainetta myös maailmalla.

Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa kansainvälisissä näyttelyissä ja pysyvästi ulkomaisissa kokoelmissa mm. Italiassa, Espanjassa, Japanissa ja Norjassa.

Lumiveistoksellaan Independent hän voitti Calgaryn talviolympialaisten 1988 yhteydessä järjestetyn lumiveistoskilpailun.

U. K. Kärrin kädenjälki näkyy Rajavartiolaitoksen tiloissa: Immolassa Rajaja merivartiokoulun pihalla on korkea Karhuseita-patsas ja koulun sisääntuloaula on verhoiltu lappilaisella hongalla.

U. K. Kärrille tekijänoikeus Karhuseita-patsaisiin U. K. Kärrin suunnittelemia karhupatsaita koskeva tekijänoikeussopimus allekirjoitettiin elokuussa 2018.

Sopimuksen mukaan kuvanveistäjä Kärrillä säilyy tekijänoikeus molempiin patsaisiin ja Raja- ja merivartiokoululla on oikeus teettää, käyttää ja jakaa pienoispatsasta parhaaksi katsomallaan tavalla.

Raja- ja merivartiokoulun johtaja Pasi Tolvanen ja kuvanveistäjä U. K. Kärri allekirjoittivat Karhu-patsaita koskevan tekijänoikeussopimuksen elokuussa.

RAJAMME VARTIJAT

45

TEKSTI JA KUVAT: Silja Suomalainen

Peltsin kova vuosi

Televisiosarjan kuvaukset toivat Mikko ”Peltsi” Peltolan kuvausryhmineen rajavyöhykkeelle. Pohjois-Karjalan rajavartiosto pääsi mukaan kuvauksiin.

I

tä-Suomen kauniit maisemat ovat hidastaneet kuvausryhmän matkaa.

Alkusyksyn ilta-aurinko maalaa suomaiseman kultaiseksi ja suorastaan huutaa kameralle tallentumista. Kellon lähestyessä seitsemää Ylen kuvausryhmä saapuu Lieksan Haapapyörteen partiomajalle, missä vastassa ovat Lieksan rajavartioaseman rajavartijat Seppo Nesterinen ja Jukka Kärkkäinen.

Kuvausryhmä vaihtaa pikaisesti muutaman sanan vastaanottajien kanssa, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Kuvaaja Juha Korhonen kaivaa esiin hieman hämähäkkiä muistuttavan lentävän drone-videokameran. Valoisan aika ei kestä kauaa, ja illan kuvaukset on saatava kasaan ennen auringonlaskua.

– Saat sata metriä, mutta sen lähemmäksi rajaa emme voi mennä, ilmoittaa vanhempi rajavartija Seppo Nesterinen.

46

RAJAMME VARTIJAT

Dronelle on täytynyt hakea ilmailu- ja ilmakuvausluvat etukäteen, mutta luvista huolimatta rajavyöhyke tuo lisähaastetta videointiin. Kokeneena kuvaajana tämä ei Korhosta kuitenkaan häiritse ja pian suriseva hämähäkki lentää jo Lieksanjoen yläpuolella tarkasti rantaviivaa seuraten.

Tarkoituksena on kuvata Ylen kuvausauton saapuminen rajavyöhykkeellä sijaitsevan sillan yli. Onneksi alue ei ole useimmille katsojille tuttu, sillä rajaa tunteva henkilö saattaisi huomata auton saapuvan Venäjän suunnalta Suomen sijaan. Kuvauksissa apuna toimii Rajavartiolaitoksen radiopuhelin, joka on oiva väline tiedon välittämiseen heikkojen puhelinyhteyksien sijaan. Nesterinen ohjaa autoa, johon Kärkkäinen välittää käsikirjoittaja Niina Raitasen ohjeita radiopuhelimella.

Kun muutaman yrityksen jälkeen dronen muistikortille on saatu onnistuneesti lavastettu saapuminen Haapapyörteelle, vaihtuu kuvauspaikka jokirantaan.

Korhonen kuvaa, kuinka ohjelman tähti Mikko ”Peltsi” Peltola kasaa yhdenmiehentelttaansa rannan läheisyyteen. Peltsin käytöksessä ei tapahdu mitään muutosta, kun kokeneen esiintyjän eteen tuodaan videokamera.

Korhonen yrittää ohjelmalle tuttuun tapaan vähän kiusoitellen haastatella Peltsiä. Kaksikosta huomaa, että hommia on tehty ennenkin yhdessä. Huumori luistaa eikä jutuissa turhia kainostella.

Peltsiä ärsyttää, kun Korhonen yrittää saada hänet valittamaan kameralle hyttysistä. Peltsin periaatteet eivät anna periksi, eikä hyttysistä valiteta tässäkään jaksossa.

Ensimmäistä kertaa rajalla Rajaseutu on osalle kuvausryhmästä aivan uusi tuttavuus. Nesterinen vie porukan paikkaan, missä Venäjän ja Suomen rajatolpat kohtaavat upeassa jokimaisemassa mustikanvarpujen seassa. Koska liikkuminen rajavyöhykkeellä on luvanvaraista, on tärkeää saada tieto luvista välittymään myös katsojille. Kameran käydessä toistellaan useampaan otteeseen, että näihin maisemiin pääsemiseksi täytyy olla luvat kunnossa.

Kuvausryhmä on innoissaan mahdollisuudesta tutustua rajaan. Kun kamerat sammuvat ensimmäisen illan osalta, ryhmä lähtee yhdessä Nesterisen ja hänen rajakoiransa Jatsin kanssa vielä tutkimaan rajaa. Venäjän puolta tuntevaa Peltsiä hieman ihmetyttää, ettei Suomen puoleinen raja-alue ole mitenkään erityinen.

Ylen kuvausauton saapuminen lavastettiin Venäjältä Suomeen päin vanhan sillan yli.

Mikko ”Peltsi” Peltola pääsi ensimmäistä kertaa Suomen ja Venäjän väliselle rajalle.

Kohti Kolia Partiomajassa herätyskellot alkavat herätellä väsynyttä kuvauskansaa kuuden aikoihin aamulla. Korhonen on käynyt jo sitä ennen jaloittelemassa kameran kanssa tallentaakseen upean aamuyön usvan. Vaikka partiomajaan olisi mahtunut nukkumaan vielä yksi, Peltsi heräilee teltastaan mökin ulkopuolelta.

– Kun kerran teltassa piti nukkua, niin sittenhän myös nukutaan, Peltsi vitsailee mökistä heräileville. Runsas aamupala on katettu esille pienessä, mutta kodikkaassa partiomajassa. Syksyinen tunnelma saa aamukahvin maistumaan erinomaiselta.

Kajakki odottaa rannassa rauhallista melojaansa. Peltsin tarkoituksena on aloittaa matka meloen Haapapyörteeltä Lieksanjokea pitkin kohti Ruunaan koskia. Päämääränä on UkkoKolin huippu.

Kuten katsojille on luvattu, Peltsi kohtaa Lieksanjoen kajakillaan muun kuvausryhmän taltioidessa tilannetta vieressä kulkevasta veneestä. Nesterinen lähtee Rajavartiolaitoksen partioveneellä varmistamaan, että kuvausryhmä pysyy luvallisilla alueilla. Korhonen tallentaa Peltsin lähtösanat kameralle ja hyppää itse veneeseen. Kovan vuoden viimeinen haaste voi alkaa.

Peltsi pystyttämässä telttaansa Lieksanjoen rannassa.

Yle esitti Peltsin kova vuosi -sarjan päätösjakson TV2:lla 23. syyskuuta. Jakso on katsottavissa Yle Areenasta.

RAJAMME VARTIJAT

47

TEXT: Heikki Kontro BILD: Mikko Lehtimäki

Det arktiska kustbevakningssamarbetet har framskridit enormt

G

ränsbevakningsväsendet blev ordförande för Arktiska kustbevakningsforumet (ACGF) våren 2017 och har nu hälften av det tvååriga uppdraget bakom sig.

Ett av ordförandeskapsperiodens huvudevenemang är det årliga chefsmötet som ordnades första gången i Finland då chefen för Gränsbevakningsväsendet, generallöjtnant Jaakko Kaukanen, stod värd för mötet i Uleåborg i mars 2018.

I tvådagarsevenemanget deltog cheferna från forumets medlemsländer eller deras ställföreträdare, vilket kan ses som ett klart tecken på att länderna verkligen vill främja det internationella kustbevakningssamarbetet i det arktiska området.

Samarbetet inom ramen för Arktiska kustbevakningsforumet som grundades 2015 har framskridit i enorm takt. Under Gränsbevakningsväsendets första år som ordförande har bland annat en utredning gjorts om de arktiska kustbevakningssektionernas prestationsförmåta och ett möte ordnats mellan arktiska flyg- och sjöräddningscentraler och likaså en kurs för ledare på olycksplatsen.

Dessutom har fortsättningen på det arktiska utbildningssamarbetet planerats.

Trots forumets unga ålder har konkret samarbete också redan gjorts när medlemsländerna samlades för samarbetsövningen Arctic Guardian som ordnades i Island i september 2017.

48

RAJAMME VARTIJAT

Räddningsverksamhet och miljövård På chefsmötet i Uleåborg var medlemsländerna eniga om att ACGF är ett viktigt samarbetsorgan vad gäller den arktiska marina säkerheten. Medlemsländernas chefer ansåg det viktigt att kustbevakningssamarbetet utvecklas kontinuerligt och på praktisk nivå, vilket också framgick av den gemensamma resolutionen som undertecknades som avslutning på mötet.

I resolutionen konstaterades det bland annat att ACGF i framtiden kommer att koncentrera sig på flyg- och sjöräddning men även på bekämpning av miljöskador i det arktiska havsområdet och på miljövård. Resolutionen gav Gränsbevakningsväsendet utmärkta förutsättningar att planenligt genomföra Arktiska kustbevakningsforumet (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) är en oavhängig sammanslutning av operativa kustbevakningsmyndigheter i åtta arktiska stater: Finland, Sverige, Ryssland, Förenta Staterna, Kanada, Island, Norge och Danmark. Forumet grundades 2015.

Syftet med forumet är att främja den marina säkerheten i det arktiska området med hjälp av internationellt samarbete.

Gränsbevakningsväsendet är ordförande för forumet 2017–2019.

de åtgärder som planerats för den återstående perioden.

Samarbetsövning Polaris 2019 Gränsbevakningsväsendets ordförandeskap i Arktiska kustbevakningsforumet kulminerar våren 2019 när forumets andra samarbetsövning, Polaris 2019, ordnas i Finland. Den operativa planeringen av övningen har nu inletts och ett flertal medlemsländer har redan uttryckt sin vilja att delta i övningen med egen materiel.

I samband med övningen Polaris 2019 ordnas också ett arktiskt flyg- och sjöräddningsseminarium som samlar arktiska experter från olika branscher kring samma bord för att diskutera utmaningarna och möjligheterna i det arktiska området.

TEXT: Heikki Kontro PHOTO: Mikko Lehtimäki

Huge progress in Arctic coast guard cooperation

T

he Finnish Border Guard is now over halfway through its twoyear chairmanship of the Arctic Coast Guard Forum (ACGF), which began in spring 2017.

One of the main events of the chairmanship term is the forum’s annual meeting of commanding officers, which was now held for the first time in Finland when the Chief of the Finnish Border Guard, Lieutenant General Jaakko Kaukanen hosted the meeting in Oulu in March 2018.

Participating in the two-day meeting were either the chiefs or their representatives from the forum’s member states, and this can be seen as a clear signal of the countries’ genuine desire to promote international coast guard cooperation in the Arctic area.

Cooperation within the framework of the Arctic Coast Guard Forum, which was established in 2015, has been

progressing at a terrific pace. The accomplishments of the Finnish Border Guard’s first year of chairmanship include drawing up a report of the operating capacities of Arctic coastguard operators, organising a meeting between Arctic air and sea rescue centres and a training course for on-scene co-ordinators, and planning the next steps for Arctic training cooperation.

Despite the forum’s recent formation, there has already been an opportunity to practice concrete cooperation through the joint operational exercise, Arctic Guardian, held in Iceland in September 2017 and attended by the forum members.

Environmental protection as well as rescue operations At the Oulu commanding officers meeting, the member states were in agreement that the ACGF is the key

Founded in 2015, the Arctic Coast Guard Forum (ACGF) is an independent consortium comprising the operative coast guard authorities of eight Arctic countries: Finland, Sweden, Russia, the United States, Canada, Iceland, Norway and Denmark.

The purpose of the forum is to promote Arctic maritime safety through international cooperation.

co-operative body with regard to Arctic maritime safety. The member states’ commanding officers considered it important that coast guard cooperation be developed continually and at a practical level, an outlook which was clearly visible in the joint declaration signed at the end of the meeting.

Among other things, the declaration stated that the ACGF should, in addition to its current air and sea rescue work, also focus in the future on environmental protection and combatting environmental damage in the Arctic maritime area. This declaration gives the Finnish Border Guard an excellent platform for systematically carrying out the measures planned for the remaining months of its chairmanship.

Joint exercise Polaris 2019 The Finnish Border Guard’s chairmanship of the Arctic Coast Guard Forum will reach its climax in spring 2019 when the second joint exercise, Polaris 2019, will be held in Finland. The operational planning for the exercise has now begun, and many member states have already expressed a desire to participate in the exercise using their own vessels.

In conjunction with the Polaris 2019 exercise, an Arctic air and sea rescue seminar will also be held. This seminar will bring together around the same table many Arctic experts from different fields to discuss the challenges and opportunities of the Arctic region.

The Finnish Border Guard is chairing the forum for the period 2017–2019.

RAJAMME VARTIJAT

49

TEXT: Päivi Kaasinen BILD: Gränsbevakningsväsendet

Efter 40 år vid Gränsbevakningsväsendet väntar ett lugnare skede i livet

G

enerallöjtnant Jaakko Kaukanen gick i pension den 1 september 2018 efter att tjänstgjort vid Gränsbevakningsväsendet i 40 år. De sista tio åren var han chef för Gränsbevakningsväsendet.

– Jag går i pension lugn till sinnes.

Situationen vid Gränsbevakningsväsendet är bra, min efterträdare är mycket kompetent, lagstiftningsreformen framskrider i riksdagen och vi får en betydande hybridlag. Därför anser jag mig ha slutfört mitt arbete. Jag tycker inte att någonting är oavslutat.

– Nu väntar ett helt nytt och ett helt annorlunda liv. Ett långsammare liv där det inte hela tiden brinner i knutarna, skrattar generallöjtnant Jaakko Kaukanen.

– Jag skulle inte ändra ett enda av de beslut som fattats under min period som chef. Besluten har varit motiverade i den situation som rått när de har fattats. Under min tid har till exempel troligen fler verksamhetsställen lagts ned än under någon annan chef, men faktum är att man inte kan förälska sig i byggnader när hela verkets öde är i vågskålen. Jag skulle inte göra någonting annorlunda, betonar Kaukanen.

– Ensam har jag ändå inte gjort någonting. Kompetenta personer har hela tiden varit med och diskuterat, kommit med idéer och utfört arbetet. Jag har snarare låtit andra utföra arbetet. För

50

RAJAMME VARTIJAT

Generallöjtnant Jaakko Kaukanen gick i pension den 1 september 2018.

det mesta har jag godkänt det som de har planerat och det är mycket litet som jag själv har tänkt ut.

– Jag har också lärt mig att vara ledare. Ju mindre man kontrollerar och förbehåller sig rätten att fatta beslut, desto bättre är resultatet. När man ger en större grupp människor ansvaret bär man inte på hela ansvarsbördan själv.

Organisationen tar fart när man dele-

gerar uppgifter i högre grad: de som fått en uppgift vet att de måste klara av den, säger Jaakko Kaukanen när han förklarar sin ledarskapsmodell.

Gränsbevakningsväsendet i Finland betraktas inte utan orsak som föregångare i sin bransch – Under min tid som chef reste jag mycket i Europa och även om där finns

stora organisationer med mycket anställda har jag inte hittat något gränsbevakningsväsen som motsvarar det finländska. Kvaliteten grundar sig uttryckligen på personalen, vars kompetens, engagemang, motivation och förmåga att kommunicera med utländska besökare håller helt annan klass än i andra europeiska länder. Man behöver inte skämmas det minsta, berömmer Kaukanen.

– En stor förändring som har skett under min tid är att nivån på yrkeskunskapen bland hela vår personal har höjts enormt. Detta beror säkerligen på att medborgarnas allmänna utbildningsnivå har höjts i Finland. Gränsbevakningsväsendet i Finland hör till de minsta i Europa beträffande antalet anställda, men vi har oerhört skickligt folk i alla personalgrupper. Vårt nuvarande ledningssystem sporrar till frihet i arbetet ända från patrullnivån. Även en mindre grupp är mycket effektiv då varje patrull själv ansvarar för sin uppgift i stället för att ständigt ta stöd av cheferna.

– Vi har satsat på förmånlig teknologi, till exempel flyttbara kamerasystem, och nästa steg är att börja massanvända drönare. Lägesbilden är koncentrerad till bevakningssektionernas ledningscentraler som inte ens existerade förut.

Lägescentralen kan hela tiden följa varje patrull och styra om den när som helst om situationen kräver detta. Mobiliteten har förbättrats väsentligt. Vi har effektiverat användningen av våra knappa resurser enormt och situationen vid östgränsen har aldrig varit så bra som nu, säger Jaakko Kaukanen.

Internationella uppdrag stärker finländska gräns- och sjöbevakares yrkesstolthet – Gränsbevakningsväsendet deltar aktivt i internationella uppdrag. En baktanke har varit att vi genom att visa solidaritet mot hjälpbehövande själva får hjälp om vi behöver det. Det kan hända att detta är barnslig blåögdhet i denna onda värld och i dagens Europa där det

råder en atmosfär av själviskhet, funderar Jaakko Kaukanen.

– En annan orsak till att vi gick med i Frontex operationer var också att vi ville stödja den finländska generaldirektören i hans uppgift. Det tredje elementet är att internationella uppdrag är en möjlighet för vår personal att förbättra sin yrkeskunskap och sin förmåga att arbeta i en internationell miljö. Detta är i själva verket det mest konkreta resultatet som vi nått. När våra anställda på relativt bred front har deltagit i Frontex operationer till havs och på land har de fått erfarenhet, kunskaper och färdigheter samt ny förmåga att sköta uppdrag i hemlandet.

– Tröskeln att samarbeta med andra européer i internationella uppdrag har blivit lägre. Det är inte längre något som våra anställda drar sig för. De anställdas yrkesstolthet har stärkts när de har fått tillfälle att jämföra den egna yrkeskunskapen med de europeiska kollegernas.

De har fått uppleva att finländarna verkligen är mycket bra. Med fyrtio års erfarenhet kan jag konstatera att personalen nu utstrålar yrkesstolthet på ett helt annat sätt än tidigare. Denna förändring har skett på 2000-talet och det är i mentalt hänseende mycket viktigt för Gränsbevakningsväsendet.

– Människan får en andlig ryggrad av att hon kan vara stolt över sitt arbete, sitt yrke och den egna gruppen. Det gör prestationerna effektiva, ger ny energi, vilket är något som inte kan mätas materiellt, sammanfattar Kaukanen.

Gränsbevakningsväsendets kompetens efterfrågad även i framtiden – I Europa och globalt lever vi för närvarande i en ganska dimmig tid. Det är mycket svårt att förutspå framtiden. Det är lätt att måla upp hemska hotbilder som dessutom alla kan förverkligas till exempel när man talar om klimatförändring denna mycket varma sommar och när man talar om folkvandringar, terrorism, geopolitik, den ökade mili-

tära spänningen mellan Ryssland och västvärlden eller Kinas uppsving.

– Finlands säkerhetsmiljö har förändrats. Verksamhetsmiljön för en säkerhetsorganisation som Gränsbevakningsväsendet har förändrats. Nu behövs helt ny kompetens. Det positiva med framtiden är att den kommer en dag i taget.

Därför får man grepp om den och den känns inte övermäktig. Varje dag kan vi förbättra prestationerna och förbereda oss bättre på följande dag.

– Om vi tänker på Gränsbevakningsväsendets framtid som säkerhetsorganisation tror jag att det finns en efterfrågan på en organisation av detta slag även i framtiden. Vi är suveräna övervakare av EU:s yttre gräns, vi är en lagövervakningsmyndighet med alla befogenheter vid de yttre gränserna, vi är försvarare av landet och soldater, professionella sådana. Vi är räddare, professionella räddare.

Vi är naturvårdare, vi hjälper människor i gränstrakten och skärgården.

– I framtiden behövs ännu fler organisationer som är mångsidiga, professionella och kompetenta. Organisationer som har trupper i hög beredskap, kapabla att reagera på många slags underliga situationer som till exempel hybridsituationer. I fråga om dessa har vi stärkt Gränsbevakningsväsendet under de senaste åren. Vårt Gränsbevakningsväsen klarar sig galant och kan i framtiden verka under alla omständigheter och alla förhållanden. Det är ett pålitligt verktyg för statsmakten i Finland.

– Gränsbevakningsväsendets pålitlighet är en viktig faktor. Vi har inte svikit förtroendet en enda gång. Internt är vi en enad grupp. Jag anser att Gränsbevakningsväsendet har en ljus framtid, som kommer en dag i taget.

– Jag kan även som pensionär förtroendefullt följa verksamheten vid Gränsbevakningsväsendet. Till Gränsbevakningsväsendets anställda: tjäna ert fosterland och ert folk troget och med glädje. Var stolta över ert yrke och över den grupp som ni tillhör, säger generallöjtnant Jaakko Kaukanen.

RAJAMME VARTIJAT

51

TEXT: Päivi Kaasinen PHOTO: Finnish Border Guard

After 40 years on the border – a quieter life lies ahead

L

ieutenant General Jaakko Kaukanen retired on 1 September 2018 after serving the Finnish Border Guard for 40 years, the last 10 of which he spent as Chief of the Finnish Border Guard.

“I feel very confident as I retire. The Finnish Border Guard is doing well, my successor is highly qualified, the legislative reform is progressing in Parliament and we will have an important law for dealing with hybrid threats, so I think my work is done. I don’t feel like there’s any unfinished business.”

“Now I’m looking forward to a new and very different lifestyle. It will be a bit slower without the constant action that characterises our workplace”, says Lieutenant General Jaakko Kaukanen.

“I wouldn’t change any of the decisions that I made as Chief of the Finnish Border Guard. All the decisions were justified in terms of the prevailing situation at the time. For example, more stations were probably closed during my term than any other, but the fact is that buildings don’t seem nearly as important when the survival of the entire organisation is at stake. I wouldn’t do anything differently,” emphasises Kaukanen.

“However, I never acted alone, I always had the support of a great team that considered, developed and implemented all the actions. My style involved letting others do more, and I often accepted what other people developed – I didn’t invent many things all by myself.”

“I’ve also learned a lot about leadership. The less control and decisionmaking power you keep, the better the

52

RAJAMME VARTIJAT

Lieutenant General Jaakko Kaukanen retired on 1 September 2018.

results. When responsibility is allocated to a large group of people, you don’t have to bear the burden of responsibility alone. Greater delegation makes the organisation work faster: the people who are given responsibility for an issue know that they have to handle it,” says Jaakko Kaukanen as he explains his leadership style.

The Finnish Border Guard is seen as a pioneer in its field – and for good reason “As chief, I travelled a lot in Europe and although there are many large organisations I haven’t found a border guard that can rival the Finnish Border Guard. This

excellence starts with the personnel, whose competence, commitment, motivation and ability to communicate with international visitors is on a completely different level than the rest of Europe.

We should be proud of ourselves,” praises Kaukanen.

“The biggest change that happened during my career was the huge increase in the professional skill level of our entire staff. This is probably related to the improvement in general education level in Finland. In terms of employees, our Finnish Border Guard is one of the smallest in Europe but we have highly qualified people in every personnel group. Our current leadership system

supports freedom in activities starting from the patrol level. Even a small staff can be highly efficient when every patrol is responsible for its assignment and can’t always rely on supervisors.”

“We’ve invested a lot in reasonably priced technology, such as portable camera systems, and the next step is extensive mass use of drones. Situational awareness has been concentrated in the Border Guard District Coordination Centres, which didn’t even exist earlier.

All our patrols are constantly monitored by the Control and Command Centre and can be redirected at any time as required by the situation. Mobility has improved substantially. Use of our limited resources has become much more efficient, and the situation on the eastern border has never been better than it is today,” summarises Jaakko Kaukanen.

International assignments improve the professional pride of Finnish border and coast guards The Finnish Border Guard is actively involved in international assignments.

One of the underlying reasons for this was the belief that showing solidarity with those who need help means that we would also receive help when we need it. This may seem a bit naive in today’s tumultuous world and modern Europe, where an atmosphere of selfishness is increasingly evident,” says Jaakko Kaukanen.

“When we committed to the Frontex operations, we also wanted to help its Finnish executive director succeed in his task. A third element is that participating in international operations gives our personnel the opportunity to improve their professional skills and the ability to function in an international environment. This is actually the most concrete outcome. Having our people take part in Frontex operations at sea and on land has given them experience, skills and readiness, and a new capacity to handle domestic assignments as well.”

“The threshold to operating with

other Europeans in international assignments is lower today and we no longer hesitate to step forward. The professional pride of our staff has increased as they see how well their own skills compare to those of European colleagues. We’ve realised that we’re really good at our job.

Looking back with 40 years of perspective, our employees show much more professional pride than earlier. This change has taken place in the 2000s, and it is a very important psychological factor for the Finnish Border Guard.”

“People gain mental strength when they can be proud of their work, their profession and the group they belong to. This adds efficiency to performance and a new kind of ‘effort’ that is hard to measure concretely,” explains Kaukanen.

Demand for Finnish Border Guard competence will continue in the future “This is a rather unstable time in Europe and the world. It’s very difficult to predict the future. It’s easy to imagine terrible threats and many of them might even become reality if we look at climate change during this hot summer, migration, terrorism and geopolitics, increased military tension between Russia and western countries, or even the rise of China.”

“Finland’s security environment has changed. The operating environment of a safety and security organisation like the Finnish Border Guard has changed.

Today we need very different abilities.

However, one good thing about the future is that it happens one day at a time.

This makes the future a manageable and human issue. We can improve our performance every day and always prepare better for the next day.”

“If we consider the future of the Finnish Border Guard as a security organisation, I believe that demand for an organisation like ours will continue in the future. We’re the sovereign protectors of the EU’s external border, we’re a law enforcement authority with all powers

at the external borders, we’re national defenders and soldiers – and we’re professionals. We’re rescuers, professional rescuers. We’re nature conservationists, we assist people in the border areas and archipelago.”

“In the future, we’re going to need even more organisations that are multifunctional, professional and qualified.

This means organisations with units that have a high level of preparedness and are capable of reacting to many types of unusual events, such as hybrid situations. These are the areas in which the Finnish Border Guard has become stronger in recent years. This is a Finnish Border Guard that is truly capable and will be able to operate in all situations and conditions in the future. It’s a tool that the state authorities can depend on.”

“The reliability of the Finnish Border Guard is important – we’ve never betrayed that trust. We are a united team internally. I believe that the Finnish Border Guard has a good future ahead – a future that will unfold one day at a time.”

“As a retiree, I can confidently follow the development of this organisation.

To the staff of the Finnish Border Guard: Serve your country and your people faithfully and joyfully and take pride in your profession and the group that you belong to,” says Lieutenant General Jaakko Kaukanen.

RAJAMME VARTIJAT

53

AJANKOHTAISTA TEKSTI: Päivi Dahl • KUVAT: Kainuun rajavartiosto

KOMENTAJIEN TEHTÄVÄNVAIHTO KAINUUSSA

POHJAN PIONEERIKILTA RAKENSI TURVALLISEN SILLAN SUOMUSSALMEN LINKKUJOELLE Elokuussa yhtenä viikonloppuna Pohjan pioneerikilta rakensi Suomussalmen rajavartioaseman alueella sijaitsevalle Linkkujoelle uuden turvallisen sillan. Nyt on työturvallisuus parantunut oleellisesti kyseisellä rajaosuudella koko 42 metrin matkalta.

Tämä oli jo kuudes MPK:n järjestämä siltakurssi, jonka Pohjan pioneerikilta toteutti Kainuun rajavartioston toimialueella.

Pohjan pioneerikiltalaiset saivat 42-metrisen sillan valmiiksi, kyllä nyt kelpaa!

Kainuun rajavartioston komentajaksi on määrätty 1.9.2018 alkaen eversti Mika Rytkönen. Hän siirtyy uuteen tehtäväänsä Rajavartiolaitoksen esikunnasta kansainvälisen yhteistyön yksikön päällikön tehtävästä.

Kainuun rajavartioston uusi komentaja, eversti Mika Rytkönen kävi tehtävien vaihdossa Kajaanissa elokuussa. − On todella mukavaa palata entisille kotikonnuille 17 vuoden jälkeen, Rytkönen totesi komentajien vaihtotilaisuudessa Kajaanissa.

Eversti Mika Rytkönen (s. 1969) on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 2003. Rytkönen on palvellut aikaisemmin virkaurallaan mm.

Kainuun rajavartiostossa, Lapin rajavartiostossa ja Rajavartiolaitoksen esikunnassa sekä kansainvälisissä tehtävissä Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.

54

RAJAMME VARTIJAT

Linkkujoen silta oli todella huonossa kunnossa ja työturvallisuusriski.

TEKSTI JA KUVAT: Pinja Akkanen

KOKONAISUUSTURVALLISUUS KIINNOSTI TURUSSA TUHANSIA KÄVIJÖITÄ Nuku rauhassa -hankkeessa toteutetaan vuosittain koko perheelle suunnattuja maksuttomia kokonaisturvallisuustapahtumia, joissa kansalaiset pääsevät tutustumaan eri viranomaisten toimintaan. Tänä vuonna tapahtumien teemana oli merellinen ja saaristojen kokonaisturvallisuus.

Kokonaisturvallisuustapahtumat järjestettiin Turussa 24.–25.8. ja Vaasassa 5.9. Rajavartiolaitos osallistui tapahtumiin kummassakin kaupungissa.

Turun Varvintorilla järjestetyssä tapahtumassa Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivue järjesti molempina tapahtumapäivinä vinssausnäytöksen Aurajoessa. Tapahtumassa esiteltiin lisäksi Rajavartiolaitoksen muuta toimintaa ja kalustoa. Nauvon merivartioaseman PV 08 -luokan partiovene herätti kiinnostusta kaikenikäisissä kävijöissä. Nuorimmat kävijät olivat innoissaan saadessaan pukeutua rajavartijaksi! Turun turvallisuustapahtuma keräsi viikonlopun aikana arviolta yhteensä 11 000 kävijää.

Valtakunnallinen Nuku rauhassa -hanke tuo yhteen kaikki keskeiset kokonaisturvallisuuden toimijat: viranomaiset, järjestöt ja yritykset sekä kansalaiset.

Hankkeen toteuttaa Maanpuolustuksen Tuki ry yhteistyössä vapaaehtoisten maanpuolustus- ja turvallisuusjärjestöjen, veteraanijärjestöjen ja viranomaisten kanssa. Hanke käynnistettiin vuonna 2017 osana Suomi 100 -juhlavuotta.

Erityisesti lapsille ja nuorille suunnatun hankkeen tavoitteena on muun muassa lisätä nuorten tietämystä kokonaisturvallisuudesta ja motivoida heitä osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustyöhön.

Kansalaiset pääsivät tutustumaan viranomaisten toimintaan Nuku Rauhassa -kokonaisturvallisuustapahtumassa Turun Varvintorilla.

RAJAMME VARTIJAT

55

TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin

JUHLALLINEN VALATILAISUUS AURINKOISESSA IMMOLASSA

12. erikoisrajajääkärikurssin valatilaisuus Immolassa. Kuvassa oikealta eversti Pasi Tolvanen, sotilaspastori Aki Lasonen, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen ja vuorineuvos Reijo Karhinen. Erikoisjääkärikurssille valittiin 69 alokasta 337 hakijasta.

Raja- ja merivartiokoulun 12. erikoisrajajääkärikurssin sotilasvalatilaisuus järjestettiin Imatran Immolassa 16.8.2018 helteisessä säässä. Heinäkuussa alkaneelle erikoisrajajääkärikurssille oli kaksipäiväisten testien perusteella valittu 69 alokasta 337 hakijasta.

Erikoisrajajääkärikomppanian urheilukentällä sotilasvalan otti vastaan Raja- ja merivartiokoulun johtaja, eversti Pasi Tolvanen, valakaavan esilukijana oli vuorineuvos Reijo Karhinen ja kenttähartauden piti sotilaspastori Aki Lasonen.

Rajavartiolaitoksen kunniamarssin Suomen vartio ja Sibeliuksen Finlandian soitti Puolustusvoimien Rakuunasoittokunta. Sodanajan rajajoukkojen veteraani

56

RAJAMME VARTIJAT

Fazlulla Fethulla laski seppeleen Rajamiespatsaalle yhdessä kahden varusmiehen kanssa.

Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen toivotti tuoreet varusmiehet tervetulleiksi vaativaan koulutukseen. − Joudutte vielä monesti ponnistamaan kaikki henkiset ja fyysiset voimanne. Nuoret sotilaat, palvelkaa uskollisesti, täyttäkää saamanne tehtävät, tukekaa toinen toistanne ja muodostakaa keskuuteenne vahva ja reilu rajamieshenki, Kaukanen sanoi tervehdyksessään varusmiehille.

Valatilaisuutta oli seuraamassa enää kaksi sodanajan rajajoukkojen veteraania. Kenraaliluutnantti Kaukanen muis-

tutti nuorille varusmiehille, että heidän ikäisinään sodassa taistelleet rajajääkärit joutuivat lunastamaan oman sotilasvalansa äärimmäisen vaikeissa oloissa. − Rajajoukkojen kunnia ja perinne ovat pysyneet vahvoina niistä ajoista lähtien.

Antakaa kunniavanhustemme esimerkin innostaa ja kannustaa teitä palveluksessanne.

Sotilasvalaa oli kutsuttu seuraamaan alokkaiden läheisten lisäksi KaakkoisSuomen Rajamieskilta ry:n, Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys ry:n, Sotilaskotiyhdistyksen edustajia, kunnan- ja kaupunginjohtajia sekä muita yhteistyötahoja.

Jaakko Kaukasesta Rajan perinneyhdistyksen Oltermanni Valatilaisuuden jälkeen kutsuvieraille oli järjestetty valalounas upseerikerholla.

Lounaan aluksi kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen loi katsauksen Rajavartiolaitoksen monipuoliseen toimintaan muuttuvassa ympäristössä. Hän totesi, että Rajavartiolaitos on kuin esivallan sveitsiläinen linkkuveitsi, josta löytyy monenlaisia teriä eri tarkoituksiin.

Rajan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Martti Kukkonen piti puheen ja kutsui kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen perinneyhdistyksen uudeksi Oltermanniksi.

Lounastilaisuudessa luovutettiin Rajavartiolaitoksen Rajavartio- ja Merivartioristit perinne- ja kiltatyössä ansioituneille henkilöille.

Valatilaisuudessa alokkaiden läheisten lisäksi Rajavartiolaitoksen yhteistyötahoja.

RAJAVARTIORISTIN SAAJAT nro 71: kenraalimajuri evp Stig-Erik Malmén nro 72: kauppaneuvos Pekka Räihä nro 73: eversti evp Toivo Juntunen nro 74: eversti evp Tero Kaakinen nro 75: kapteeni evp Kyösti Koivusalo nro 76: kapteeni evp Eero Häkkinen nro 77: kapteeni evp Tapio Ikonen nro 78: rehtori Juhani Vahtokari nro 79: rajavartiomestari evp Reijo Kortelainen nro 80: rajavartiomestari evp Ari Komulainen nro 81: ylirajavartija evp Veikko Karjalainen nro 82: ylirajajääkäri evp Pekka Moilanen nro 83: luokanopettaja Jukka Röppänen nro 84: valokuvaaja Jaakko Vepsä MERIVARTIORISTIN SAAJAT nro 31: kommodori evp Jukka Savolainen nro 32: yliluutnantti evp Jukka Engdahl nro 33: luutnantti evp Lars Carlsson nro 34: palvelupäällikkö Ismo Suomi nro 34: lehtori Matti Siukkola

Kenraaliluutnantti evp Jaakko Kaukasen työ rajavartioiden hyväksi jatkuu Rajan Perinneyhdistyksen Oltermannina. Kättelemässä Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Martti Kukkonen ja everstiluutnantti evp Michael Heinrichs, perinnetoimikunnan hallituksen jäsen.

RAJAMME VARTIJAT

57

TEKSTI: Kimmo Vitri ja Petriikka Ohtonen • KUVAT: Pohjois-Karjalan rajavartiosto

RAJANALLEN PARTIOKIERROS TUTUSTUTTAA RAJAVARTIOLAITOKSEN TOIMINTAAN Matka kohti Rajavartiolaitos 100 vuotta -juhlavuotta aloitettiin elokuun alussa juhlaviestillä.

Reissuun lähti Rajavartiolaitoksen tunnuseläin Rajakarhu, tuttavallisemmin Rajanalle. Rajakarhu tekee tällä partiokierroksellaan tutuksi Rajavartiolaitoksen toimintaa, henkilöstöä ja toimipaikkoja sekä rajavartiotoiminnan kannalta merkittäviä paikkoja sosiaalisen median kanavilla.

Rajavartiolaitos 100 vuotta -juhlaviestin Rajakarhu on kotoisin Lieksasta ja Harri Hopeakiven taidokasta työtä.

Karhun materiaaliksi valikoitui Inarin Särkkäjoella 110 vuoden ikään ehtinyt kuusi. Kuusi on kasvunsa ohessa ehtinyt seurata Suomen itsenäisyyden vaiheita ja samalla Rajavartiolaitoksen kehitystä.

Kuusen kasvupaikka on nykyään Torna-

torin metsää, josta myytiin sahatavaraa talvella 2018. Kuljetus Ikoset Ky kuljetti tukin Inarista Lieksaan. Tukinkuljetus oli toimitusjohtaja Jukka Ikosen lahja merkkivuottaan viettävälle Rajavartiolaitokselle.

Ikikuusen suuri ja terve tyvi soveltui erinomaisesti työstettäväksi Rajakarhuksi. Karhu on pintakäsitelty polttamalla ja harjaamalla. Käsittelyllä saatiin karhulle luonnonmukainen ruskea väri, ja se takaa säänkestävyyden ainakin sadan vuoden ajaksi. Harri Hopeakivi valmisti Rajakarhulle myös kuljetuslaatikon, joka sekin huokuu historiaa. Laatikossa käytetty nahka on peräisin suomenhevosen ohjaksista, jotka Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen lahjoitti 100-vuotiaan Rajavartiolaitoksen kunniaksi. Suomenhevosen kantakirjauksen

Rajakarhu on veistetty 110 vuotta vanhasta kuusesta

58

RAJAMME VARTIJAT

110-juhlavuotta vietettiin viime vuonna.

Harri Hopeakivi luovutti karhun Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajalle vastaanottokatselmuksessa 21.5.2018.

Rajakarhu saapui Rajataloon Helsinkiin ja aloitti taipaleensa Suomenlahden merivartiostosta. Rajakarhun matka kulkee kaikkien hallintoyksiköiden kautta etelästä pohjoiseen rannikkoa pitkin ja takaisin pohjoisesta etelään itärajaa pitkin.

Juhlaviesti jatkuu 18.3.2019 Finlandiatalossa järjestettävään vuosipäivän pääjuhlatilaisuuteen asti.

Rajakarhun matkaan liittyvissä asioissa voit olla yhteydessä raja- ja merivartiostojen tiedotussihteereihin tai Rajavartiolaitoksen esikunnan viestintäyksikköön (viestintayksikko.rvle@raja.fi).

Rajakarhu on valmis - haikea hetki Harrille.

”Otsoseni, lintuseni, mesikämmen, kääröseni!

Viel’ on maata käyäksesi, kangasta kavutaksesi. ”Lähes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan, mustasukka, muikumahan, verkahousu, vieremähän, käymähän tiaisen teitä, varpusen vaeltamia alle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen!

SEURAA RAJANALLEN MATKAA: #raja100vuotta #raja100viesti @rajavartiolaitos @rajavartiolaitos @rajavartijat

Otteet Kalevalan 46. runosta.

”Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla!

Tuoll’ on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien. ”Kasvoi otso kaunihiksi, yleni ylen ehoksi: lyhyt jalka, lysmä polvi, tasakärsä talleroinen, pää levyt, nenä nykerä, karva kaunis röyhetyinen.

Ei ollut vielä hampahia eikä kynsiä kyhätty. ”Honka kasvoi kankahalla, kuusi kummulla yleni, hongassa hopeaoksa, kultaoksa kuusosessa: ne kapo käsin tavoitti, niistä kynsiä kyhäsi, niitä liitti leukaluuhun, ikenihin istutteli.

RAJAMME VARTIJAT lokakuu 2018 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien.

ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Lingsoft Language Services Oy PAINO Kopio Niini Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukansi: Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen hyvästelymatkallaan Rajan toimipisteissä kesällä 2018. Takakansi: Rajapartio itärajalla. Kuvat: RVL

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kopio Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Kopio Niini Oy.

Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja Vesa Blomqvist otti Rajakarhun vastaan Harri Hopeakiveltä. Rajakarhun serkut olivat mukana toivottamassa hyvää matkaa.

Rekisterissä on tilaajan nimi ja lehden postitusosoite. Tietoja käytetään vain lehden postitusta varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.

RAJAMME VARTIJAT

59

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

60

RAJAMME VARTIJAT

WWW.RAJA.FI