Rajamme Vartijat 2/20

RAJAMME VARTIJAT 2 | 2020 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI TEEMANA SISÄRAJAVALVONTA POIKKEUSOLOISSA JA MERIVARTIOINTI 90 VUOTTA

Merivartiointia 90 vuotta Rajavartiolaitoksen toiminta koronapandemian poikkeustilanteessa Frontexiin pysyvä raja- ja merivartioston joukko

RAJAMME VARTIJAT

1

SISÄLTÖ 2

Pääkirjoitus

4

Ledare – Leading article

6

Sisärajavalvonnan paluu rajalle

7

Ministerin viesti Rajan henkilöstölle

8

Sisärajavalvonta länsi- ja pohjoisrajoilla

10

Kokemuksia Tornion rajanylityspaikalta

13

Eläkeläispoolin jäsen muuttui nopeasti takaisin virkamieheksi

14

Poikkeusolot PKR:ssä

16

Varusmiespalvelu koronan aikana

18

Poikkeustilanne itärajalla

20 RMVK:ssa johtamis-, suunnitteluja toimeenpanokyky puntarissa 22 Satamasta katsottuna 24 Poikkeusolot Helsingin merivartioaseman näkökulmasta 25 Operaatio Meripuomi 26 Poikkeavaa arkea Helsingin rajatarkastusosastossa 28 Merivartiointia 90 vuotta 36 Merivartiointia tänä päivänä 42 Erikoisveneryhmä 10 vuotta 46 Eurooppalainen raja- ja merivartioston pysyvä joukko 48 Merivartiotutkinto haastoi rannikkoprikaatin varusmiehet 50 Rajan Dornierit 25 vuotta 52 Belgianpaimenkoira Lapin rajakoiraksi 54 Svenska resuméer 58 English summaries 62 Ajankohtaista

2

RAJAMME VARTIJAT

PÄÄKIRJOITUS ERILAINEN KEVÄT Turvana kaikissa oloissa. Tunnuslauseemme syvä merkitys on konkretisoitunut uudella tavalla meille kaikille tänä keväänä. Rajavartiolaitos on maaliskuusta lähtien ollut historiallisesti katsoen hyvin poikkeuksellisessa asennossa torjuttaessa alun perin Aasiasta levinnyttä näkymätöntä vitsausta.

Valtioneuvoston päätettyä 17.3.2020 rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta Schengen-alueen sisärajoille sekä eräiden rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta ja liikenteen rajoittamisesta Suomen ulkorajoilla käynnistimme viivyttelemättä ennen näkemättömän laajan operaation.

Voimavaroja siirrettiin ulkorajoilta sisärajoille, joilla toiminta käynnistettiin vain muutaman päivän varoitusajalla.

Rajamiehet ja -naiset levittäytyivät sellaisillekin alueille, missä valtionraja ei enää vuosikymmeniin ole ollut asukkaiden ajatuksissa. Monin paikoin valvonnassa tarvittava infrastruktuuri oli toteutettava nopeasti omin toimin.

Komennukset ovat koskeneet kaikkiaan kolmasosaa koko operatiivisesta henkilöstöstämme.

Vaikka rajaliikenne on kevään aikana ollut jopa 95 % normaaliaikoja vähäisempää, ihmisten tarve saada meiltä neuvoja ja opastusta moninkertaistui yhdessä maaliskuisessa yössä. Vastaus tähänkin uudenlaiseen tilanteeseen oli järjestettävä nopeasti.

Rajavartiolaitokseen tulleiden kansalaiskirjeiden, sähköpostikyselyiden ja puheluiden yhteismäärä on jo lähes 30 000 kappaletta. Kaikkiin on annettu asiantunteva vastaus. Niin kotimaasta kuin ulkomailtakin tulleisiin kysymyksiin on vastattu jatkuvasti myös Rajavartiolaitoksen sosiaalisen

median kanavilla, ja samaan aikaan tehokkaalla tiedon tarjoamisella on pyritty myös vähentämään kysymisen tarvetta.

Toinenkin vanha tunnuslause on toistunut mielessäni tänä keväänä useamman kerran: Henkilöstö on tärkein voimavaramme. Samaan aikaan, kun olemme etulinjassa turvanneet suomalaisten terveyttä, on meidän pitänyt itsekin suojautua vakavalta tartuntataudilta. Oikeastaan mikään meille tuttu toimintatapa ei ole jäänyt ennalleen tämän myötä. Maaliskuun alussa kalenterit tyhjentyivät, virkamatkat peruuntuivat, koulutukset keskeytyivät ja kaikki huomio kiinnitettiin vain välttämättömimpään. Tehostimme työsuojelua tilanteen vaatimalla tavalla ja otimme hieman ”operatiivista etäisyyttä” meitä ympäröiviin.

Kaikkien Rajavartiolaitoksen miesten ja naisten toimintakyky ja ammattiosaaminen on poikkeusolojen nopeissa operatiivisissa käänteissä ja jatkuvassa tautiuhkassa ollut aivan erinomainen. Olemme siis olleet alussa mainitsemani tunnuslauseemme mittaisia – turvana kaikissa oloissa.

Normaalioloissa hienosti toimiva viranomaisyhteistyö niin kotimaassa kuin naapurimaidenkin kollegoiden kanssa on toiminut yhtä hienosti myös poikkeusoloissa.

Tartuntataudilta suojautuminenkin omaksuttiin kaikkialla Rajavartiolaitoksessa nopeasti, eivätkä kättelyiden poistuminen, ylimääräinen etäisyys työtovereihin tai kaikkialla leijuva käsidesin haju näytä vaikuttaneen hyvähenkiseen tekemiseemme millään lailla. Sekin on hyvin toimivan valmiusorganisaation merkki.

Vielä ei ole kuitenkaan loppupäätelmien aika. Tilanne jatkuu, eikä otteemme saa herpaantua, vaikka rajoituksia ympärillämme puretaankin kiihtyvää tahtia. Meidän on edelleen pidettävä kiinni suojautumisestamme keväällä opitulla tavalla, ja vasta kesän jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen. Tämä on tärkein menestystekijämme valmistauduttaessa syksyyn.

Hyvin todennäköisesti jotkin nyt omaksutut tartuntatautia ehkäisevät toimenpiteemme jäävät käyttöön pitkäaikaisesti. Tässä on nähtävä myös mahdollisuuksia. Tehostettu työsuojelu näyttää ajaneen poissaolot alimmalle tasolle vuosiin. Olemme myös oppineet hyödyntämään aiempaa kattavammin teknologian mahdollisuudet työmme tekemisessä. Lääkärissä käynnitkin on korvattu digivastaanotoilla.

Monet uudet asiat, joita olemme nyt kokeilleet poikkeusolojen aikana, sisältävät vähintäänkin järkeviä siemeniä toimintamme kehittämiselle, vaikka tartuntataudin uhka poistuisikin.

Rajavartiolaitoksen kunniakkaita perinteitäkään ei ole poikkeusolojen aikana unohdettu, vaikka sidosryhmien tapaamisia ja erilaisia perinnetilaisuuksia ei ole voitukaan järjestää suunnitellusti.

Merivartiointi täyttää tänä vuonna 90 vuotta, mutta 1.6. Turussa pidettäväksi suunniteltu juhla jouduttiin vallitsevassa tilanteessa perumaan. Saman kohtalon koki myös Kotkassa 22.-23.8. vietettäväksi suunnitellut Rajan ensimmäiset perinnepäivät. Vaikka toivoa tilaisuuksien järjestämisestä myöhemmin onkin olemassa, meidän on myös perinnetoiminnassa varauduttava yhä enemmän panostamaan uudenlaisiin, tartuntataudin uhkan huomioiviin tekemisen tapoihin.

Ennen koronakriisin rantautumista Suomenniemelle ehdin kiertää useita hallintoyksiköitä Rajavartiolaitoksen päällikön perinteisellä virkaantulokierroksella. Jos epidemiatilanne kehittyy niin kuin nyt näyttää, jatkan kesken jäänyttä kierrostani elokuussa.

Alkuvuodesta keskeinen viestini Rajavartiolaitoksen henkilöstölle oli taloutemme niukkuus. Rajavartiolaitoksen työyksiköitä kiertäessäni valmistin henkilöstöämme näköpiirissä oleviin isoihin henkilöstövähennyksiin ja myös operatiivisen suorituskykymme leikkauksiin niin maarajoilla kuin merelläkin.

Talousnäkymämme ovat kuitenkin kevään mittaan parantuneet. Hallitus osoitti huhtikuun julkisen talouden suunnitelmassaan lisärahoitusta Rajavartiolaitokselle vuosille 2021–2022.

Tämän lisärahoituksen turvin kykenemme ylläpitämään nykyisen noin 2 900 henkilön vahvuuden ja uusimaan vanhentunutta kalustoa ja välineistöä. Samoin voimme käynnistää kiireellisimmät toimitilaturvallisuutta parantavat hankkeemme.

Lisäksi hallitus esitti tämän vuoden neljännessä lisätalousarviossaan Rajavartiolaitokselle määrärahalisäystä kuluvan vuoden operatiivisiin tarpeisiin. Samassa yhteydessä hallitus esitti 10 miljoonan euron lisärahoitusta maa- ja merirajojen valvontatekniikan uusimiseen. Samoin esitettiin suunnittelumäärärahaa vanhentuvan Tursasluokan ulkovartiolaivojen korvaamishankkeen konseptisuunnitteluun.

Myös pitkään viipyneet toimitilojemme peruskorjaushankkeet Imatralla, Ivalossa ja Onttolassa ovat vihdoin myötätuulessa.

Myönteisistä talousuutisista huolimatta me kaikki tiedostamme hyvin valtion talouden niukat lähivuosien näkymät. Se tarkoittaa, että Rajavartiolaitoksen taloudenpito jatkuu tiukkana. Pysyvien menojen lisäämiseen meillä ei ole varaa. Kaiken aikaa on meidän etsittävä keinoja järjestää toimintamme nykyistä tehokkaammin ja taloudellisemmin. Se edellyttää meiltä sopeutumis- ja uusiutumiskykyä, mihin olemme osoittaneet kykymme mm. monissa tilanteissa alkuvuoden aikana.

Toivokaamme, että koronaepidemia jatkaa lieventymistään eikä pelättyä uutta aaltoa tule. Mutta jos niin ikävästi kävisi, me olemme valmiita toimimaan hallituksen päätösten mukaisesti.

Kiitän teitä kaikkia erinomaisesta työstänne kansalaisten turvallisuuden hyväksi.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rentouttavaa kesää!

Kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara Rajavartiolaitoksen päällikkö

RAJAMME VARTIJAT

3

LEDARE EN ANNORLUNDA VÅR Säkerhet under alla förhållanden. Under den gångna våren har den djupa betydelsen av vårt motto konkretiserats på ett nytt sätt för oss alla. Ända sedan mars har Gränsbevakningsväsendet historiskt sett haft en mycket exceptionell ställning vid bekämpningen av det osynliga gisslet som ursprungligen spred sig från Asien.

När statsrådet den 17 mars 2020 beslöt att tillfälligt återinföra gränskontrollerna vid Schengen-områdets inre gränser samt att tillfälligt stänga vissa gränsövergångsställen och begränsa trafiken vid Finlands yttre gränser, inledde vi utan dröjsmål en operation av aldrig tidigare skådad omfattning.

Resurser flyttades från de yttre till de inre gränserna, där verksamheten inleddes med bara några dagars varsel. Gränsbevakarna spred sig också till sådana områden där invånarna inte ens tänkt på riksgränsen på flera årtionden. På många orter måste den infrastruktur som krävdes för övervakningen snabbt skaffas fram på egen hand. Kommenderingarna har berört totalt en tredjedel av hela vår operativa personal. Även om det var 95 procent mindre gränstrafik än under normala tider, mångdubblades människornas behov av att få råd och handledning av oss under en enda natt i mars. Vi var tvungna att snabbt hitta en lösning också på den nya situationen. Gränsbevakningsväsendet har redan tagit emot sammanlagt nästan 30 000 medborgarbrev, e-postförfrågningar och telefonsamtal. Alla dessa har fått sakkunniga svar. Frågor från såväl Finland som utlandet har kontinuerligt besvarats också på Gränsbevakningsväsendets sociala mediekanaler och vi har samtidigt försökt att minska behovet av att ställa frågor genom effektiv informationsspridning. Även ett annat gammalt motto har ringt i mitt huvud flera gånger under vårens lopp: personalen är vår viktigaste resurs. Samtidigt som vi har stått i främsta ledet för att trygga finländarnas hälsa, har vi också själva varit tvungna att skydda oss mot den allvarliga smittsamma sjukdomen. Egentligen har inga av våra bekanta rutiner återställts efter detta. I början av mars tömdes kalendrarna, tjänsteresorna avbokades, utbildningarna avbröts och man fokuserade bara på det absolut nödvändigaste. Vi intensifierade arbetarskyddet på det sätt som situationen krävde och tog lite ”operativt avstånd” från dem omkring oss.

Hela Gränsbevakningsväsendets personal har visat alldeles utomordentlig handlingskraft och yrkeskunskap i de snabba operativa vändningarna under undantagsförhållandena där risken för smittspridning varit ständigt närvarande.

Vi har alltså levt upp till vårt motto som jag nämnde i början

4

RAJAMME VARTIJAT

– säkerhet under alla förhållanden. Det myndighetssamarbete som fungerar bra under normala förhållanden både i Finland och med kollegerna i grannländerna har fungerat lika bra också under undantagsförhållandena. Överallt vid Gränsbevakningsväsendet gick man snabbt in för att skydda sig från smitta och fast vi avstod från handskakningarna, ökade avståndet till våra arbetskamrater och ständigt omgavs av lukten av handsprit så verkade detta inte på något sätt påverka vår goda arbetsgemenskap. Också det är ett tecken på en fungerande beredskapsorganisation. Ännu är det emellertid inte läge att dra några slutsatser.

Situationen är inte över och vi får inte tappa greppet även om begränsningarna omkring oss hävs i snabb takt. Vi måste fortfarande hålla fast vid de sätt för att skydda oss som vi lärde oss i våras och utvärdera situationen på nytt först efter sommaren. Detta är vår viktigaste nyckel till framgång i våra förberedelser inför hösten.

Det är mycket sannolikt att vissa av de rutiner som vi börjat tillämpa för att förhindra smittspridning hålls kvar under en lång tid framöver. Man måste också se alla möjligheter som detta för med sig. Det intensifierade arbetarskyddet verkar ha sänkt frånvaron till den lägsta nivån på flera år.

Vi har också lärt oss att i allt mer utnyttja de olika tekniska möjligheterna i vårt arbete. Till och med läkarbesöken har ersatts med digitala läkarbesök. Många nya saker som vi har testat under undantagsförhållandena kan åtminstone så ett frö till förståelse för hur vår verksamhet kunde utvecklas, även efter att risken för smittspridning har avtagit.

Gränsbevakningsväsendets ärorika traditioner har inte glömts bort under undantagsförhållandena även om man inte har kunnat ordna inplanerade möten med intressentgrupper eller olika traditionella evenemang. Sjöbevakningen fyller 90 år i år, men på grund av de rådande förhållandena har man varit tvungen att annullera festen som skulle ha hållits i Åbo den 1 juni. Detsamma gäller Gränsbevakningens traditionsdagar som enligt planerna skulle hållas i Kotka 22–23 augusti. Även om det ännu finns hopp om att ordna dessa evenemang vid ett senare tillfälle, måste vi också bereda oss på att i allt högre utsträckning satsa på att hitta nya sätt för traditionsverksamheten som också beaktar risken för smittspridning.

Innan coronakrisen nådde Finland hann jag besöka flera administrativa enheter på den besöksrunda som chefen för Gränsbevakningsväsendet traditionellt gör efter att ha tillträtt sin tjänst. Om epidemiläget fortsätter som det nu ser ut, fortsätter jag min avbrutna runda i augusti.

LEADING ARTICLE A DIFFERENT SPRING I början av året gällde mitt viktigaste meddelande till Gränsbevakningsväsendets personal vår strama ekonomi.

Under mina besök vid Gränsbevakningsväsendets enheter förberedde jag vår personal på kommande stora personalnedskärningar och på att vår operativa kapacitet skulle skäras ner både vid landgränserna och till sjöss.

Under våren har emellertid våra ekonomiska utsikter förbättrats. I sina planer för de offentliga finanserna från april anvisade regeringen Gränsbevakningsväsendet tilläggsfinansiering för 2021–2022. Tack vare denna tilläggsfinansiering kan vi behålla den nuvarande personalstyrkan på cirka 2 900 personer och förnya föråldrad materiel och utrustning. Likaså kan vi inleda de mest brådskande projekten för att förbättra utrymmessäkerheten.

Regeringen föreslog i sin fjärde tilläggsbudget för i år en anslagsökning till Gränsbevakningsväsendet för de operativa behoven under innevarande år. I samband med detta föreslog regeringen tilläggsfinansiering på 10 miljoner euro för att förnya övervakningstekniken vid land- och havsgränserna. Likaså föreslogs planeringsanslag för konceptplanering i projektet för att ersätta bevakningsfartygen av den föråldrade Tursas-klassen. Äntligen är det också medvind i de utdragna projekten för att totalrenovera våra utrymmen i Imatra, Ivalo och Onttola.

Trots de positiva nyheterna om ekonomin är vi alla mycket medvetna om statens svåra ekonomiutsikter inom de närmaste åren. Detta innebär att Gränsbevakningsväsendet också i fortsättningen har en stram ekonomi. Vi har inte råd att öka de permanenta utgifterna, utan måste hela tiden försöka hitta nya sätt för att ordna vår verksamhet mer effektivt och ekonomiskt. Detta kräver både anpassnings- och förnyelseförmåga, vilket vi redan har visat prov på bland annat i flera situationer under början av året.

Låt oss hoppas att coronaepidemin fortsätter att avta och att det inte kommer någon ny våg som befarat. Om det trots allt skulle gå så illa, är vi beredda att agera i enlighet med regeringens beslut.

Jag vill tacka er alla för ert utmärkta arbete för att trygga medborgarnas säkerhet.

Jag önskar alla läsare en fin och avslappnande sommar!

Generallöjtant Pasi Kostamovaara Chef för Gränsbevakningsväsendet

Safety in all circumstances. The profound meaning of our motto has become tangible in a new way for us all during the spring. On 17 March 2020, the Government made a decision on the temporary reintroduction of border controls at the internal borders of the Schengen Area, as well as the temporary closure of some border crossing points and restrictions concerning the traffic at the external borders. Without delay, the Finnish Border Guard initiated an operation of an unprecedented scale.

Another old motto has come to mind repeatedly during this spring: Personnel are our most important resource.

Every man and woman working for the Border Guard has excelled in professional and operational competence in the face of rapidly changing operational situations during these exceptional times.

This year marks the 90th anniversary of the Coast Guard in Finland. Due to the prevailing exceptional situation, the planned festivities were postponed and will take place in spring 2021.

At the start of the year, my primary concern was to find the way to communicate our limited funding situation to the personnel. Over the spring, however, our economic outlook has somewhat improved. As part of the General Government Fiscal Plan approved in April, the Government proposed additional appropriations for the Border Guard during 2021–2022. This additional funding will enable us to maintain the current personnel count of approximately 2,900 and to renew our outdated fleet and equipment. Likewise, we will be able to initiate the most urgent projects aimed to improve the safety and security of our facilities.

Let us hope that the coronavirus epidemic continues to diminish and there will be no feared second wave. But, should the worst occur, we will be ready to take action as required by the Government’s decisions.

I thank you all for your outstanding work to ensure our citizens’ safety and security, and I wish all our readers a pleasant and relaxing summer!

Lieutenant General Pasi Kostamovaara Chief of the Finnish Border Guard

RAJAMME VARTIJAT

5

Sisärajavalvonnan paluu Suomen rajoille

P

andemiaksi levinneen koronaviruksen (COVID-19) hallitsemiseksi tehtiin eri puolilla maailmalla erilaisia toimenpiteitä. Suomessa valtioneuvosto päätti 17.3.2020 osana kansallista koronaepidemian hallintaa palauttaa väliaikaisesti Schengen-alueen sisärajavalvonnan.

Rajavartiolaitos aloitti sisärajavalvonnan torstaina 19.3.2020 klo 00.00, eli Rajavartiolaitokselle jäi kaksi vuorokautta päätöksen toimeenpanoon. Valtioneuvoston päätös sisälsi myös rajoituksia ulkorajaliikenteeseen, joka hiljeni merkittävästi esimerkiksi itärajan rajanylityspaikoilla.

Väliaikaisesti palautetun sisärajavalvonnan käytännön rajavalvontatoiminnasta Suomen ja Ruotsin vastaisella

rajalla oli vastuussa kaksi vartiostoa: Lapin rajavartiosto (LR) ja Länsi-Suomen merivartiosto (LSMV). Pohjoisin, Norjan vastainen rajaosuus oli Lapin rajavartioston valvontavastuulla. Suomenlahden merivartiosto (SLMV) vastasi Helsingin satamien ja Helsinki-Vantaa lentoasemalla tapahtuvan valvonnan järjestelyistä. Rajavartiolaitoksen esikunta, joka samalla toimii sisäministeriön rajavartio-osastona, vastasi valtionjohdon, ministeriötason ja kansainvälisen toiminnan (EU) vaatimista valmistelu- sekä koordinaatiotehtävistä.

Sisärajavalvonnan palauttaminen edellytti Rajavartiolaitoksen henkilöstön tilapäistä komentamista muista tehtävistä suorittamaan sisärajavalvontaa. Valvontaa toteutettiin yhteistyössä muiden rajatar-

kastusviranomaisten eli poliisin ja Tullin kanssa.

Valtioneuvosto päätti 12.6. sisärajavalvonnan osittaisesta jatkamisesta sekä ulkorajaliikenteen rajoittamisesta edelleen 14.7.2020 saakka. Rajoituksia jatketaan siltä osin, kuin ne nähdään välttämättömänä tartuntatautitilanteen aiheuttaman vakavan uhan takia.

Rajoituksista luovutaan asteittain perustuen tautitilanteeseen sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Ihmisten kulkemista ja liikennettä helpotetaan ensisijaisesti samankaltaisessa tautitilanteessa olevien maiden välillä ja pieneksi tartuntariskiksi arvioidusta huvialusliikenteestä.

Pohjois-Karjalan rajavartiosto vastasi Lapin rajavartioston johdossa Muonion rajanylityspaikan rajatarkastuksista. (kuva: Marko Parviainen)

6

RAJAMME VARTIJAT

COVID-19-poikkeustilanne

Ministerin viesti Rajavartiolaitoksen henkilöstölle

P

ääsin maanantaina 11.5.2020 vierailemaan Torniossa rajanylityspaikalla ja tutustumaan toimintaan. Kiitokset kaikille matkan mahdollistaneille, Länsi-Suomen merivartiostolle, Lapin rajavartiostolle ja Vartiolentolaivueelle.

Koko maailma on joutunut poikkeukselliseen tilanteeseen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Suomessa on onnistuttu tähän mennessä hyvin taudin leviämisen estämisessä.

Moni joutuu työssään kohtaamaan paikoin jopa kohtuuttomia vaatimuksia eri tahoilta. Mielipiteitä on monia ja julkinen keskustelu käy kuumana – niin kuin avoimessa demokratiassa pitääkin.

Viime aikojen keskustelu perusoikeuksien suhteesta rajaliikenteen rajoituksiin on tullut monelle vastaan. Tämä keskustelu

on vapaalle yhteiskunnalle tärkeää, mutta kritiikin muodossa se voi tuntua erityisesti kenttätyössä raskaalta.

Haluankin kiittää teitä jokaista tekemästänne tärkeästä ja haastavasta työstä ja toivottaa voimaa tähän kevääseen ja työhönne. Koetan osaltani parhaani mukaan taata teille resurssit ja toimintamahdollisuudet, jotta onnistumme yhdessä tässä työssä. Rajavartiolaitoksella on keskeinen tehtävä Suomessa asuvien turvallisuuden takaamisessa – luonnollisesti aina perusoikeuksia kunnioittaen.

Teillä on ollut osaltanne tärkeä rooli ihmisten hengen ja terveyden suojaamisessa poikkeusolojen aikana. On tavallisten suomalaisten ja teidän hyvin työnne tehneiden virkamiesten ansiota, että taudin etenemistä on pystytty estämään.

Siksi rajoituksia voidaan vähitellen myös alkaa keventää.

Samalla on muistettava, että tauti on edelleen täällä. Tauti on keskuudessamme niin kauan, kun rokote tai lääkitys sitä vastaan saadaan, maailmanlaajuisesti. Suomi osallistuu myös rokotteen kehittämiseen aktiivisesti.

Yhteinen työmme pandemiaa vastaan siis jatkuu. Toivotan teille voimia ja viisautta päivittäiseen työhönne koko Suomen hyväksi.

Maria Ohisalo Sisäministeri

Sisäministeri Maria Ohisalo kävi 11.5. Torniossa tutustumassa Ruotsin maarajalla tehtävään sisärajavalvontaan. (kuva: Panu Teräs)

RAJAMME VARTIJAT

7

TEKSTI: Janne Kurvinen KUVAT: Tuija Paakki, Asko Sutinen ja Lapin rajavartiosto

Sisärajavalvonta länsi- ja pohjoisrajoilla

K

un hallitus osana koronaepidemian hallintaa teki päätöksen sisärajavalvonnan palauttamisesta 19.3. alkaen, Lapin rajavartioston vastuulle tuli uutta valvottavaa rajaosuutta 1224 km ja 11 rajanylityspaikkaa. Valvonnan nopeasta käynnistämisestä huolimatta ei Lapin rajavartiostossa tarvinnut ihan tyhjästä lähteä liikkeelle.

Suunnitelmista toimeenpanoon Sisärajavalvonnan palauttamisen toimeenpanon suunnittelu on osa normaalia toimintaa ja käytännön toteutuksestakin on jo kokemusta mm. EU-puheenjohtajakauden suurien kokousten ajalta. Aikaisemmin valvontaa ei ole kuitenkaan koskaan toimeenpantu tässä laajuudessa ja kattavasti.

Lapin rajavartioston vastuulle tuli 11 rajanylityspaikkaa, joista viisi oli Ruotsin ja kuusi Norjan vastaisella rajalla. Tämän

lisäksi Lapin rajavartiosto vastasi normaaliin tapaan itärajan valvonnasta kahdella rajanylityspaikalla sekä maastorajalla 380 km pituisella Venäjän vastaisella rajaosuudella.

Alusta saakka oli selvää, että Lapin rajavartioston omat resurssit eivät riittäisi näin laajan operaation toimeenpanoon. Tukea oli saatava muualta, jotta olisi mahdollista tehdä rajatarkastuksia ja -valvontaa ympäri vuorokauden. Rajavartiolaitoksen muista vartiostoista komennettiin merkittävä määrä henkilöstöä ja materiaalia Lapin rajavartioston tueksi.

Helpotusta tilanteeseen toi se, että pohjoisen lentokentillä kansainvälinen lentoliikenne loppui ja itärajan rajanylitysliikenne väheni lähes pelkäksi tavaraliikenteeksi.

Toiminta koronatilanteessa Sisärajavalvonnan väliaikaiseen toimeenpanoon on lisämaustetta tuonut itse ko-

ronavirus ja sen leviämisen hallinta. Tämä on näkynyt erityisesti oman toiminnan turvaamisessa ja joukkojen käytön suunnittelussa.

Toiminnan perusajatukseksi muodostui, että Ruotsin ja Norjan vastaisille rajaosuuksille muodostetaan kaksi osastoa, jotka vastaisivat oman vastuualueensa rajanylityspaikkojen ja niiden välisten alueiden valvonnasta. Tukevat vartiostot puolestaan vastaisivat heille osoitettujen rajanylityspaikkojen miehittämisestä kyseisten osastojen johdon alaisuudessa.

Tällä menettelyllä on kyetty pitämään eri vartiostoista tuleva henkilöstö erillisinä kokonaisuuksina ja vähentämään joukkojen väliset ihmiskontaktit minimiin. Jakoa on pyritty noudattamaan myös mm. ajoneuvojen käytössä ja majoitusjärjestelyissä niin pitkälle kuin mahdollista. Tehdyt ratkaisut ja henkilöstön omat toimenpiteet ovat tuottaneet erinomaista tulosta.

Joillakin rajanylityspaikoilla kyettiin hyödyntämään yhteistyöviranomaisten, kuten Tullin, tai muiden toimijoiden tiloja, mutta pääsääntöisesti sisärajavalvonta aloitettiin partioajoneuvoihin tukeutuen. Lapin rajavartioston esikunta ja Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston alueelliset yksiköt ovat kuitenkin onnistuneet yhteistoimin järjestämään asianmukaiset työskentelyolosuhteet ja liikenteenohjausjärjestelyt rajanylityspaikoille.

Selvä ero normiolojen työhön Pellon rajanylityspaikan saapuvaa liikennettä tarkastamassa Joonas Huuhko.

8

RAJAMME VARTIJAT

Sisärajavalvontaa suorittaneet rajavartijat ovat olleet työhönsä hyvin motivoituneita ja osoittaneet ammattitaitonsa vaativassa

COVID-19-poikkeustilanne

Näätämön rajanylityspaikan rajatarkastus- ja liikenteenohjausjärjestelyt.

tehtävässä. Henkilöstöä on siirretty itärajalta länsi- ja pohjoisrajoille, ja osalle komennus on merkinnyt siirtymistä itärajan aivan eteläisimmiltä rajanylityspaikoilta EU:n pohjoisimmalle rajanylityspaikalle.

Muiden hallintoyksiköiden henkilöstölle työ poikkeusoloissa on eronnut arkisesta normityöstä paitsi toimintaympäristöltään ja liikennemääriltään, myös hieman työn sisällönkin osalta. Sisärajavalvonnan aikana rajatarkastuksissa kohdattujen tapausten kirjo ja jokaisen rajanylittäjän kohdalla tehty tapauskohtainen kokonaisharkinta ovat haastaneet kaikkien osaamisen. Moni on kertonut komennuksen myötä oppineensa uutta ja edelleen vahvistaneensa ammattitaitoaan.

Myös rajavartijoille sisärajavalvonnan palauttaminen on ollut poikkeuksellinen ja sitä kautta ikimuistoinen tehtävänanto. Lapin rajavartiosto on jatkossakin valmiina tekemään oman osuutensa yhteisissä talkoissa turvallisuuden tuottamiseksi kansalaisten ja koko yhteiskunnan parhaaksi, oli sitten kyseessä koronavirus tai jokin muu uhka.

Nuorgam Utsjoki 736 km

Näätämö Karigasniemi

Kilpisjärvi

Ivalo

Kivilompolo

Raja-Jooseppi

Karesuvanto

380 km

Muonio 488 km Kolari Rajanylityspaikka Jäätie

Salla

Pello Rovaniemi Ylitornio Tornio

LSMV

Länsi- ja pohjoisrajan rajanylityspaikat.

Kirjoittaja evl Janne Kurvinen on Lapin rajavartioston apulaiskomentaja.

RAJAMME VARTIJAT

9

TEKSTI: Matti Patronen KUVA: Raja

Kokemuksia Tornion rajanylityspaikalta Kriisiorganisaatio osoitti toimintakykynsä COVID-19poikkeusilanteessa.

Kun tieto Tornion rajanylikulkupaikan perustamisesta tuli, toimeen ryhdyttiin välittömästi. Tullin tiloista löytyi onneksi tyhjä tila, johon uutta toimipistettä alettiin pystyttää. Onneksi Rajavartiolaitos on kriisiorganisaatio ja kaikki sujui nopeasti ja saumattomasti.

Torniossa tilanneorganisaatiossa toimintaa johtivat aseman päällikkö Janne Isometsä sekä varapäällikkö Antti Jutila Virpiniemen merivartioasemalta.

Myöhemmin mukaan rinkiin otettiin myös evp poolista Jari Rantala. Tiedottamisesta huolehti alkuun Mikko Hirvi

Rajavartiolaitoksen esikunnasta, kunnes poolilaisista saatiin koottua oma tiimi: Tommy Håkans, Jari Rantala, Rauno Kotilainen ja Tapio Kulmala.

Päivittäistä toimintaa johtivat Toiminta ykköset, joina toimivat Virpiniemen merivartioaseman vartioupseerit sekä kokeneet rajavartiomiehet. Itse olin ollut jo viisi vuotta siviilissä, mutta oli helppo hypätä mukaan tähän tiimiin.

Komennusväkeä eri puolilta Suomea Virpiniemen merivartioasemalta suunnattiin aluksi kaikki liikenevä työpanos Tornioon. Virpiniemeen jäi ainoastaan meripelastuspäivystystä ylläpitävä kol-

men hengen partio ja tilanteen mukaan tarvittavat henkilöt, kuten konemies. Komennusväen ottaessa paikkansa Torniossa voitiin Virpiniemen henkilöstön paikallaoloa vähentää niin, että paikalla oli enää vain johto ja satunnaisesti partiomiehiä.

Komennusväkeä tuli kaikista hallintoyksiköistä Vartiolentolaivuetta lukuun ottamatta, ja tässä tuli mielestäni esille yhtenäisen joukon vahvuus. Ammattilaiset ottivat homman haltuun ja toivat mukanaan oman erityisosaamisensa muun muassa rajatarkastusten, asiakirjatutkinnan, rikostutkinnan, maastoliikenteen ja tietotekniikan osalta.

Suomenlahden merivartioston valmiusjoukkueen partiot olivat tukemassa

Päivittäistä toimintaa johtivat Toiminta ykköset, joka koostui Virpiniemen merivartioaseman vartioupseereista sekä kokeneista rajavartiomiehistä.

10

RAJAMME VARTIJAT

COVID-19-poikkeustilanne

Kalustoa oli käytössä monipuolisesti mm. ilmatyynyalus.

toimintaamme ja osallistuivat myös poliisivetoisiin operaatioihin rajat ylittävän rikollisuuden selvittämisessä. Päivittäisessä toiminnassa olivat mukana koko ajan myös tulli ja poliisi sekä terveysviranomaiset.

Myös kalustoa oli käytössä monipuolisesti: partioautoja, vuokra-autoja, drooneja, veneitä, moottorikelkkoja, ilmatyynyalus, mönkijä ja tekniseen valvontaan riistakameroita. Lisäksi Dorniervalvontalentokone suoritti valvontalentoja, jolloin saatiin ajantasainen kuva mm. jäätilanteesta.

Oma tehtäväni alussa oli toimia yleismiehenä/vääpelinä ja järjestellä mm. ma-

joituksia komennushenkilöstölle. Tehtävä oli haasteellinen, sillä komennushenkilöstöä on käynyt tähän mennessä yli 200 henkeä Torniossa. Vaihtoehtoina olivat hotelli sekä yksityisen palveluntarjoajan asunnot useammassa paikassa.

E4-tullin lisäksi laaja valvottava alue Median ja suuren yleisön kiinnostus on pääasiassa kohdistunut varsinaiseen rajanylityspaikkaan Tornion Etelä-tullissa, E4:seen jossa suurin ylitysliikenne tapahtuu. Lisäksi valvonta-alueeseen ovat kuuluneet muun muassa jokivarsi, josta vielä kevättalvella pääsi yli jalkaisin tai

moottorikelkalla, ja rautatiesilta, josta pääsee jalkaisin tai polkupyörällä. Kranni avattiin auto- ja polkupyöräliikenteelle liikennemäärien voimakkaan kasvun jälkeen. Myös Näränperän tullissa oli ennen tarkastusten palauttamista vilkas liikenne.

Lisäksi valvonta-alueeseen kuuluu golfkenttä, joka sijoittuu molemmin puolin rajaa ja joka luvattomien rajanylitysten suhteen on ollut vilkkaimpia paikkoja.

Valvottava alue on laaja eikä sitä pystytä aukottomasti valvomaan, mutta hyvää tulosta on silti tehty.

Rajakoirat ohjaajineen ovat olleet isossa roolissa niin rajanylikulkupaikalla kuin muualla valvonta-alueella ja ovat saa-

RAJAMME VARTIJAT

11

neet hyviä tuloksia aikaan. Onkin hyvä muistaa, että koronaviruksen lisäksi rajan yli liikkuu myös monenlaisia muita laittomia aineita, kuten huumeita, joita valvomme yhdessä tullin ja poliisin kanssa.

Työturvallisuuteen kiinnitettiin alusta asti huomiota erityisesti koronan osalta. Tarkastusten alkaessa maaliskuussa ei ollut vielä selvää, miten rajusti COVID-19 tulee leviämään ja kuinka helposti se tarttuu. Uutisia seurattiin herkeämättä ja koetettiin tehdä oma osamme niin hyvin kuin pystytään. Käsihygieniasta pyrittiin pitämään huolta ja desinfiointiaineita sijoitettiin autoihin ja toimistoihin.

Asiakkaille annettiin maskit, jos heidät tuotiin tarkastusten vuoksi sisätiloihin tai tarkastushalliin.

Tilojen siivouksesta huolehdittiin tehokkaasti ja isolla joukolla kokoontumista sisätiloissa pyrittiin välttämään, vaikka se välillä vuoronvaihtojen yhteydessä olikin haastavaa.

Elämää rajan molemmin puolin Tornion seudulla ihmiset ovat tottuneet liikkumaan rajan yli päivittäin ja monen elämä on jakautunut molemmin puolin rajaa. Tornio ja Haaparanta ovat heille yhtä ja samaa isoa kaupunkia. Alussa ihmiset ymmärsivät tilannetta, mutta mitä pitemmälle kevättä kohti mentiin ja kun virustartunnat eivät levinneetkään pahimpien skenaarioiden mukaisesti ja kaikki tiedostivat suomalaisen perusoikeuden lähteä ja saapua, rajan yli kulkeminen kasvoi tautitilanteesta huolimatta.

Meille tehtävä ja toiminta-ajatus oli koko ajan selkeä: toimitaan hallituksen ja Rajavartiolaitoksen esikunnan ohjeiden ja tahdon sekä voimassa olevien lakien ja säännösten mukaan. Tavoitteena oli koronaviruksen leviämisen mahdollisimman tehokas estäminen.

Rajatarkastuksissa tarkastusta tekevällä rajavartiomiehellä on harkintavalta, kuinka yksittäisessä tapauksessa tehdään eikä täysin yksiselitteisiä ohjeita voi antaa.

Mikä on hyväksyttävä tai pakottava syy matkustaa Suomeen tai mitä tavaroita

12

RAJAMME VARTIJAT

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen sotilaskotiauto kävi Torniossa viikoittain.

saa vaihtaa rajan yli? Toiselle pakottava rajanylitystarve on lottokupongin vieminen ja toiselle sormessa jumissa olevan sormuksen irrottaminen. Toiselle puolestaan vakavasti sairaana olevan sukulaisen hoitaminen. Nämä olivat helpoimmasta päästä ratkaistavia asioita.

Perusoikeuksista on puhuttu paljon, ja se on ollut meille ensimmäisestä päivästä lähtien selvä asia. Silti välillä on varmasti itse kukin joutunut miettimään erilaisten uutisointien ristitulessa, onko meillä oikeutta tehdä työtämme niin kuin teemme ja olla ylipäätään paikalla.

Komennusväkeä ei jätetty yksin Komennushenkilöstöä on koeteltu pitkillä työpäivillä ja -putkilla sekä vaihtelevilla olosuhteilla tilanteessa, joka on kaikille uusi. Osa joutui melko kylmiltään tilanteeseen, jossa tuli paljon ohjeita, 5–6 klikkeriä paineltavaksi ja tilastoitavaksi, THL:n lomake asiakkaille täytettäväksi ja toinen tiedoksi ja hyvänä päivänä vielä joku lisätilastointi. Näiden lisäksi piti muistaa haastatella asiakasta, pestä kädet, pysyä itse työkuntoisena ja toimia asiakaspalvelun ammattilaisena.

Meitä ei kuitenkaan jätetty yksin, vaan esimiesten tuki on ollut jatkuvaa.

Esimerkiksi LSMV:n komentaja ilmaisi huolensa komennusväen jaksamisesta ja saikin järjestettyä Oulun Sotilaskotiyhdistykseltä sotkuauton Tornioon viikoittain. Sotilaskotiyhdistys hoiti hyvässä yhteistyössä myös sisäministerin ja RVL:n johdon vierailun tarjoilut paikan päällä.

Tukea on saatu monelta taholta. Poliisilta, Tullilta, omilta esimiehiltä, aseman päälliköltä, vartioston komentajalta, Rajavartiolaitoksen päälliköltä, työterveyshoitajalta, sisäministeriltä sekä tasavallan presidentiltä. Tämä on antanut uskoa ja motivaatiota, että oikealla ja hyvällä asialla ollaan.

Kiitokset kuuluvat kaikille hallintoyksiköille. Kahdella omalla partiolla emme olisi saaneet näin kattavasti ja hienosti hoidettua tätä hommaa. Tosin tätä kirjoittaessani tehtävä ei ole vielä ohi. Olemme valmistautuneet jatkamaan sitä niin pitkään kuin tarpeelliseksi katsotaan.

Mielestäni olemme onnistuneet annetussa tehtävässä hyvin. Kiitos, että sain itse olla mukana osa tätä joukkoa!

COVID-19-poikkeustilanne TEKSTI: Niklas Hyrsky KUVA: Raja

Eläkeläispoolin jäsen muuttui nopeasti takaisin virkamieheksi

Y

ksi puhelinsoitto maaliskuussa ja eläkkeellä olo keskeytyi lyhyellä varoitusajalla. Aikuiset lapseni olivatkin jo ehtineet kysellä lehtitietojen perusteella, että kutsutaanko isä takaisin töihin, olinhan ilmoittautunut Rajavartiolaitoksen eläkeläispooliin henkilöstöasioita hallitsevana. Etsin vaatekaapista sinetöimäni pukupussit, joista löytyivät vanhat virkavaatteeni. Vaatteet merimiessäkkiin ja bussilla kohti esikuntaa.

Matkalla mietin, mihinkähän olin lupautunut.

Rajaesikunnan aulassa sitten odottelimme uteliaina, keitä meitä eläkeläisiä olisi kutsuttu takaisin töihin. Olin saanut tietää vain sen, että työskentelisin entisessä palvelustehtävässäni Suomenlahden merivartioston henkilöstötoimis-

tossa kesäkuun loppuun ja käyttäisimme sotilaspukua. Meille jaettiin varustevyö voimankäyttövälineineen, suojaliivi ja pistooli. Sitten perehdyimme voimankäytön ihmeelliseen maailmaan ja lopulta ammuimme tasokokeen. Näin meistä oli taas tullut päteviä rajavartiomiehiä.

Tietoliikenneyhteydet alkoivat toimia aikanaan, ja henkilökorttikin tuli nopeasti. Alkoi pikainen omatoiminen perehtyminen henkilöstötoimiston nykyiseen toimintaan. Reilussa kolmessa vuodessa moni asia oli muuttunut. Miehistöluettelosta löytyi tuttuja nimiä, mutta myös hyvin paljon aivan tuntemattomia. Osa töistäni jatkui siitä, mihin olin ne aikanaan jättänyt, päivityksiä ei ollut kukaan ehtinyt tehdä. Kaikkia sähköisiä kansioita pitäisi siivota, ajantasaistaa ja poistaa tur-

haa; oikein sormia syyhytti. Täytyy vain itselleni muistuttaa, että työpanokseni on kuitenkin rajallinen ja kohta olen taas poissa henkilöstötoimiston vahvuudesta.

Tuskin tulee jatko-osaa Takaisin töihin II. Olin kaivannut tuttua työyhteisöäni ja työtovereitani. Yllätyksekseni huomasinkin olevani itse koko fyysinen henkilöstötoimisto, kun kaikki muut olivat pääsääntöisesti etätöissä koronan vuoksi.

Ihmeekseni olin jo kolmen viikon päästä ottamassa vastaan seuraavaa EVP-miesten ryhmää kaikkitietävänä virkamiehenä.

Omaa erääni ja tätä seuraavaa ryhmää nyt nähneenä täytyy ihmetellä, miten vähillä kysymyksillä ja nopeasti muuntauduimme motivoituneina uudelleen virkamiesmoodiin. On taas hienoa tuntea itsensä tarpeelliseksi Rajalle.

Eläkeläispoolista oli luontevaa palata entiseen palvelustehtävään Suomenlahden merivartioston henkiöstötoimistossa.

RAJAMME VARTIJAT

13

TEKSTI: P-KRV KUVAT: Katinka Happo

Poikkeusolot PohjoisKarjalan rajavartiostossa

V

uoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä tyypillisiä uutisaiheita Pohjois-Karjalasta olivat rajanylitysliikenteen piristyminen, venäläisturistien määrän kasvu ja hiihtämistä haittaava lumen vähyys.

Mainittiinpa jotain etäistä myös Kiinassa leviävästä uudesta virustaudista, joka myöhemmin osoittautui laajuutensa ja vaikuttavuutensa vuoksi riskianalyysitermein mustaksi joutseneksi. Viruksen aiheuttaman uhan lähetessä vartiostossa varauduttiin päivittämällä tartuntatautiohjeistusta, hankkimalla suojavälineitä ja sopimalla rajavaltuutettuteitse leviämisen estämiseen tähtäävistä toimenpiteistä.

Varautumisesta huolimatta viruksen laatu ja siihen liittyvien poikkeusolojen

laajuus todennäköisesti yllätti jokaisen.

Merkittävin muutos vartioston päivittäistoiminnassa liittyi rajanylitysliikenteen merkittävään vähentymiseen. Itärajan tapauksessa valtioneuvoston rajanylitysrajoituksia ovat tehostaneet Venäjän Federaation vastaavat mutta huomattavasti tiukemmat rajoitukset.

Resursseja sisärajatarkastuksen tueksi Rajatarkastuksista vapautuneet resurssit on kohdennettu sisärajatarkastusten tueksi. Kirjoittamishetkellä poikkeusolojen käynnistymisen aikaiset arviot viruksen erittäin nopeasta etenemisestä ja siitä aiheutuvan henkilöstövajeen hallinnasta ovat vaihtuneet jatkuvuussuunnitteluun

Maastossa rajavastuuta oli toista sataa kilometriä.

14

RAJAMME VARTIJAT

ja henkilöstön jaksamisesta huolehtimiseen pitkittyvässä tilanteessa. Henkilöstön jatkuvat komennukset tarkoittavat myös riskinottoa itärajan valvonnassa, etenkin lumien sulaessa ja lomakauden alkaessa sillä poikkeusolot eivät ole poistaneet laittoman maahantulon painetta, korkeintaan siirtäneet sitä myöhemmäksi.

Valtioneuvoston rajanylitysliikennettä koskevien päätösten toimeenpanon suunnittelu aloitettiin Onttolan esikunnassa pikavauhtia RVLE:n ohjauksessa ja ensimmäinen komennusosasto lähetettiin Lapin rajavartioston tueksi 19.3. tilanteen ja tehtävien ollessa vielä muotoutumassa.

Ensimmäisen komennusosaston tehtävänä oli miehittää ja perustaa rajanylityspaikkoja sisärajatarkastusten tukemiseksi

COVID-19-poikkeustilanne

Osasto varustettiin kykeneväksi sekä rajatarkastuksiin että rajojen valvontaan.

sekä tukea Länsi-Lapin alueen JOHTO1:n toimintaa.

Tehtävä koettiin mielenkiintoiseksi, joskin haastavaksi sillä kukaan osastoon kuuluneista ei luonnollisesti ollut koskaan perustanut rajanylityspaikkaa ja rajanylitysrajoituksiin liittyvä tulkinta oli vielä muotoutumassa. Koska tehtävän tarkasta sisällöstä ei ollut varmoja tietoja, osasto varustettiin kykeneväksi sekä rajatarkastuksiin että rajojen valvontaan. Ratkaisu havaittiin toimivaksi ja P-KR:n osasto kykeni tukemaan omalla kalustollaan myös muiden vartiostojen osastoja.

Sisärajatarkastusten palauttamisen jälkeisen ensimmäisen viikon jälkeen tapahtuneen aluevastuiden uudelleenjärjestelyn jälkeen osaston tehtäväksi muodostui Muonion rajanylityspaikan rajatarkastuksista vastaaminen. Maastossakin rajavastuuta annettiin toista sataa kilometriä. Rajavastuun muutoksen myötä myös komennusosaston kokoonpanoa muutettiin tehtävää vastaavaksi täydentämällä niitä rajojen valvonnan osaajilla. Metrin syvyisessä lumihangessa moottorikelkkailutaito nimittäin nousee arvoon arvaamattomaan.

Osasto on tarkoituksenmukaisesti varustettuna selvinnyt tehtävistään hyvin ja komennukset ovat olleet henkilöstön keskuudessa suosittuja. Lapin rajavartioston lisäksi P-KR on komentanut Länsi-Suomen merivartioston sisärajatarkastusten tueksi Tornioon osaston 19.4.

alkaen. Siinä missä Muonion osasto toimii lähes itsenäisesti omalla vastuualueellaan, Tornion osasto toimii Kaakkois-Suomen rajavartioston osaston alaisuudessa sisärajatarkastustehtävissä.

Viikon mittaiset komennukset Poikkeusolojen alussa huolta aiheuttaneesta henkilöstön jaksamisesta on pidetty huolta jakamalla komennusten aiheuttamaa kuormaa kaikkien operatiivisten yksiköiden kesken ja jaksottamalla komennukset viikon mittaisiksi rotaatioiksi, joita edeltää ja seuraa lepojakso.

Komennusten ja sieltä saatavan kokemuksen tasaiseksi jakamiseksi kaikkea operatiivisissa palvelevaa henkilöstöä on kannustettu osallistumaan niihin.

Tukikomennukset ovat olleet kevättalvella mahdollisia ilman rajaturvallisuuden huomattavaa vaarantumista sillä Niiralan rajanylitysmäärät ovat vähentyneet 95 % edelliseen vuoteen verrattuna ja vartioston pohjoisosissa on edelleen rajojen valvontaa tukeva lumipeite. Vartiosto ei ole vielä ottanut EVP-reserviä palvelukseen mutta komennusten jatkuessa sekin saattaa tulla kyseeseen, jotta monialaviranomaisen kaikista tehtävistä selvitään kunnialla.

Komennusosastojen tukiessa LänsiLapin rajavalvontaa Pohjois-Karjalassa tehostettiin henkilöstön toimintakyvyn suojaamista muuttamalla partioonlähtöaikoja, vakioimalla kokoonpanoja ja

siirtämällä Niiralan rajatarkastuksia alipaineistettuihin kaistatarkastusrakennuksiin. Koulutukset ja virkamatkat siirrettiin videoyhteyksin toteutettaviksi ja etätyömahdollisuuksia siellä missä se oli mahdollista. Varusmieskoulutuskin on jatkunut jaottamalla kasarmi-, harjoitusja lomajaksoja pidemmiksi kokonaisuuksiksi sekä välttämällä koulutusosastojen tarpeetonta kohtaamista.

Maakunta on onneksemme selvinnyt muita vähemmillä tartunnoilla, ainakin vielä. Esikunta on osallistunut maakunnallisen moniviranomaistoimintaan valmiustyöryhmissä, maakuntaliitossa ja täydentämällä varautumissuunnitelmia.

Suunnitelmien kehittämisen tavoitteena on ollut palvelutason säilyttäminen suorituskykyjen heikkenemisestä riippumatta. Poikkeusolojen voidaankin katsoa entisestään tiivistäneen yhteistyötä maakunnallisten viranomais- ja terveydenhuoltotoimijoiden välillä ja vieneen sitä suunnitelmavalmiuden tasolta käytäntöön. Harvaan asutussa ja vähäisten viranomaisresurssien maakunnassa poikkeusoloista on siis ollut myös hyvin käytännöllistä hyötyä.

Hyvin tehdystä työstä on helppo kehua kaikkia osallistujia mutta erityismaininnan ansaitsevat Onttolassa palvelevat RVLE:n huoltotoimijat, joiden avulla komennusosastot on varustettu tehtäviinsä nopeasti ja huollettu laadukkaasti.

RAJAMME VARTIJAT

15

TEKSTI JA KUVAT: Jarel Mäkihonko

Varusmiespalvelus Rajalla koronan aikaan Pitkiä aikoja putkeen kasarmilla, turvavälejä ja käsienpesua.

Näistä asioista koostuvat muutokset elämäämme Onttolan rajajääkärikomppaniassa poikkeusolojen varjostamana.

Omasta mielestäni olemme olleet täällä hyvässä asemassa, koska varuskunnan arki ja päiväjärjestys eivät ole muuttuneet, kun taas siviilissä asiat ovat olleet ihan sekaisin. Täällä aamuliikuntaan järjestäydytään normaalisti 6:08 ja pinkat sekä punkat tehdään edelleen asiaankuuluvalla tarkkuudella.

Tunnelmat alussa olivat täällä varusmiesten keskuudessa vähintäänkin

Aamupuurolla komppanian takapihalla.

16

RAJAMME VARTIJAT

sekavat. Miten käy lomien? Olemmeko koko loppupalveluksen kiinni? Tornihuhut levisivät nopeasti pitkin komppaniaa.

Muistan itse ampumaharjoituksessa, kun kapteenimme ilmoitti puhuttelussaan, että kasarmilla olleiden varusmiesten lomat on peruttu. Puhuttelun jälkeen oli huhuja, että jollain komppaniassa olisi ollut tartunta. Kasarmille saavuttuamme vietimme sunnuntain huoltaen itseämme ja varusteitamme ja miettien, mitä tuleman pitää. Maanantaina olisi tiedossa korona-info auditoriossa.

Kaikki lukivat uutisia vapaa-ajalla yrittäen selvittää, miten meidän käy.

Puolustusvoimat tiedotti varuskuntien

siirtyvän 2+1 ratkaisuun, jossa oltaisiin 2 viikkoa kiinni ja 1 viikko lomilla Samalla varusmiehet jaetaan eri ryhmiin, jotta mahdolliset tartunnat eivät leviäisi kaikille varusmiehille. Pelko pahimmasta, eli että olisimme koko loppupalveluksen kiinni, alkoi hälvetä, mutta mistään ei voitu olla vielä varmoja.

Korona-infossa kapteeni kertoi meille, miten asiat ovat, ja kenttäsairaanhoitaja selitti meille, mitä koronaviruksesta tiedetään. Sitten kapteeni ilmoitti, että olemme seuraavat kolme viikkoa kiinni, mikä tarkoitti vähintään 30 päivän yhtäjaksoista kasarmilla oloa. Pahinta asiassa oli, että varusmiehiä pelotti ajatus

COVID-19-poikkeustilanne

Käsienpesua 100. kerran päivässä.

siitä, että tulevatkin lomat peruttaisiin.

Kuten eräs kersantti iltavahvuuslaskennan yhteydessä totesi” nyt täällä sitten ollaan with the boys”.

Palvelusaika jää varmasti mieleen Lomille kuitenkin päästiin ja pahin jännitys katosi komppaniasta. Oltiin kaikki samassa veneessä ja kaikista tuntui samalta, joten tukea omille fiiliksille oli kyllä löydettävissä. Mikä täällä sitten käytännössä oikeasti on muuttunut? Suurin muutos uusien lomajärjestelyjen lisäksi koski ruokailua. Ruokalaan ei ollut enää asiaa, vaan kaikki ruokailut tarjoiltiin pöntöstä komppanian takapihalla. Ruokajonossa tuli pitää turvaväli toisiin varusmiehiin. Siinä oppi arvostamaan ruokalan lämpimiä tiloja, kun aamulla sateessa söi komppanian takapihalla puuroa pakista.

Positiivisiakin muutoksia varusmiehille tuli. Rajasotilaskoti on ollut lähes joka päivä auki, koska vietämme nyt niin paljon aikaa putkeen kasarmilla. Sotkussa

on myös sunnuntaisin ollut pitsailtoja, ja niillä onkin ollut kova kysyntä. Sotkussa noudatamme turvavälejä jonossa ja vain 10 henkilöä päästetään kerralla sisälle jonottamaan. Ruokaa ei myöskään saa jäädä nauttimaan sotkun tiloihin, vaan ne on otettava mukaan.

Saapumiserä ja aliupseerikurssi erotettiin toisistaan ja kanssakäyntiä näiden ryhmien välillä ei ole. Se on iso muutos kasarmiolosuhteissa, koska omia entisiä tupalaisiaan ei välttämättä saanut enää tavata. Koko alokaskauden tupa saattoi olla eri ryhmässä, kuin missä itse oli.

Iltavahvuuslaskennat suoritetaan tuvissa, koska yli sadan ihmisen neljärivissä komppanian käytävällä mahdollinen tartunta leviäisi helposti. Käsienpesuun ja yleiseen hygieniaan kiinnitetään myös entistä enemmän huomiota. Kenttäsairaanhoitaja ohjeisti kaikille oikean tavan pestä käsiä ja yskiä. Varusmiehet tottelevat ohjeistusta tarkasti, koska kukaan ei halua viruksen leviävän keskuudessamme. Mikäli joku unohtaa yskiessään peittää suunsa,

siitä pystyy kohteliaasti huomauttamaan.

Kaikki tottuivat näihinkin järjestelyihin nopeasti, koska olihan kyse omasta terveydestämme.

Tätä kirjoittaessani tuntuu siltä, että pahin olisi jo selätetty. Rajoituksia on alettu purkaa ja ilmapiiri on paljon rennompi kuin epidemian alussa. Syömme jo aamiaiset ja päivälliset ruokalassa. Lounaan syömme edelleen pöntöstä komppanian takapihalla, jotta ruokala ehditään välillä siivota.

Palveluksemme jää historiaan mielenkiintoisena ajanjaksona, josta voidaan ottaa oppia tulevaisuuden varalle.

Vaikka palveluksemme olikin erilainen kuin kukaan meistä osasi tänne tullessaan odottaa, on se ollut kokemus, josta riittää kerrottavaa jälkipolville.

Kirjoittaja Jarel Mäkihonko palvelee viestintävarusmiehenä Onttolan rajajääkärikomppaniassa 1/20.

RAJAMME VARTIJAT

17

TEKSTI JA KUVAT: Veera Savelius

Miten poikkeustilanne näkyy itärajalla?

V

aalimaan rajanylityspaikka on normaalioloissa liikennemäärältään toiseksi suurin kansainvälinen rajanylityspaikka itärajalla. Koronavirusrajoitusten takia liikennemäärät romahtivat 95 prosentilla.

Schengen-alueen sisärajavalvonnan palauttaminen näkyy myös Vaalimaalla.

Henkilöstöä lähetetään komennuksille länsi- ja pohjoisrajalle Länsi-Suomen merivartiostoa ja Lapin rajavartiostoa tukemaan. Vaalimaan rajatarkastusaseman päällikkö Jani Liikola kertoo komennusten sujuneen jouhevasti.

– Meiltä löytyi vapaaehtoisia helposti ja osa on jo kolmannella komennuksellaan, Liikola toteaa.

Suurin syy, miksi asemalta voidaan irrottaa henkilöstöä komennuksille ja silti saadaan täytettyä lakisääteiset tehtävät, on tietenkin rajaliikenteen määrän romahtaminen. Aikaisemmin rajanylityspaikan kautta kulki tuhansia matkustajia päivässä, nyt ihmisiä liikkuu muutamia kymmeniä tai satoja päivässä.

Komennuksista on hyötyä myös Vaalimaan rajatarkastusasemalle tulevaisuu-

dessa. Länsirajalla on varsin poikkeukselliset olosuhteet, joissa työskentelemällä henkilöstö voi oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan.

– Kaikilta komennukselta palaavilta kerätään palautetta, jotta voimme kehittää omaa toimintaamme, kertoo Liikola.

Tarkempia rajatarkastuksia ja vaihtelua henkilöstölle Rajanylitysliikenteen määrä on laskenut mutta laatu ei. Kaikkiin matkustajiin liittyy enemmän selvitettävää kuin normaalisti.

Myös aseman rooli tapausten selvittämisessä on kasvanut, ja toisen linjan tarkastukset rekkaliikenteessä ovat lisääntyneet.

Vaalimaan rajatarkastusaseman henkilöstö on tukenut myös Vaalimaan rajavartioaseman toimintaa osallistumalla rajojen valvontaan.

Palautteen perusteella henkilöstö on ottanut innolla ja avoimesti vastaan uudet tehtävät. Rajojen valvonnan tehtävät mahdollistavat osaamisen kehittämisen ja paremman ymmärryksen rajavartioaseman työstä sekä laajemmin erilaisista tehtävistä, joita Rajavartiolaitoksella on

tarjota. Tästä haastavasta ajasta voidaan myös oppia ja hyötyä. Ennen kaikkea on tullut selväksi, että vaikka tulee tiukkakin paikka, niin kaikesta selvitään!

Korona kaiken takana Rajavartiolaitoksen ja Kaakkois-Suomen rajavartioston antamien ohjeiden lisäksi Vaalimaan asemalla on myös toteutettu omia käytännön toimenpiteitä koronavirusta vastaan. Koko ketju siitä, kun työntekijä tulee töihin, aina siihen asti, kun hän lähtee töistä, on käyty tarkkaan läpi ja mietitty, kuinka kontakteja voidaan vähentää ja kuinka lakisääteiset tehtävät hoidetaan niin, että työntekijöillä ja asiakkailla on mahdollisimman pienet riskit saada tartunta.

Tärkein tekijä on yksilön oma vastuu, kuinka jokainen huolehtii käsienpesusta, taukotilanteista ja kuinka toimitaan asiakaspalvelutehtävissä turvaetäisyydet huomioiden. Asemalla on hyvä yhteishenki tilanteesta huolimatta, ja valmiusorganisaationa epämukava tilanne on kestetty hyvin. Asemalla ei ole ilmennyt koronatapauksia.

Vaalimaan rajanylityspaikka on normaalioloissa liikennemäärältään toiseksi suurin kansainvälinen rajanylityspaikka itärajalla.

18

RAJAMME VARTIJAT

COVID-19-poikkeustilanne

lisääminen on näkynyt myös sairastumisten määrän vähenemisenä.

Muutoksia edessä ja takana

Toisen linjan tarkastukset rekkaliikenteessä ovat lisääntyneet COVID-19-poikkeustilanteessa.

Suurimmat koronan asettamat haasteet liittyvät asemalla vuorovaikutukseen ja koulutukseen. Koulutusten järjestäminen isommissa joukoissa on keskeytetty, ja koulutus laahaakin hieman jäljessä tämän vuoden osalta, toki osa harjoituksista on voitu mukauttaa tilanteeseen ja järjestää poikkeavalla tavalla.

– Normaalisti vuorovaikutus on suuri osa työtämme. Nyt kun emme kohtaa niin paljon toisiamme, pitää kiinnittää entistä paremmin huomiota siihen, että tärkeä tieto kulkee kaikille, Liikola pohtii.

Samoilla linjoilla on myös vuoropäällikkö Jouni Lahti. Ryhmänjohtajan näkökulmasta koronan takia asetetut rajoitukset vaikuttavat ennen kaikkea vuorovaikutukseen.

– Kun töissä näkee pienempää työporukkaa, eikä omaa ryhmää näe kuukausiin, asettaa se haasteita yhteydenpidolle.

Osan asioista käsittelisi mieluiten aina kasvokkain, mutta tilanteeseen täytyy sopeutua ja onneksi on muita yhteydenpitokeinoja, toteaa Lahti.

Ohjeistuksia ja mukautumista Suurimpana erona tavanomaiseen toimintaan on tietenkin matkustajavirta,

jonka ympärille kaikki toiminnot normaalisti keskittyvät. Nyt tehtävien kirjo on kasvanut, ja yksittäisen ihmisen työ monipuolistunut ja muuttunut vaihtelevammaksi. Tätä kautta myös henkilökunnan osaaminen on laajentunut ihan ilman lisäkoulutusta.

– Poikkeustilanteen jatkuessa komennukset tulevat jatkumaan, ja asemalla on siihen kyky. Kun kesäkausi alkaa, tuetaan maastorajaa, koska paine siellä lisääntyy, Liikola mainitsee jatkosta.

Aseman johto toimii hajautettuna osittain etätöissä, ja käytännön työstä vastaavat rajatarkastusryhmät. Aseman johdon työnä on toimia suodattimena ja jalkauttajana Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan ja aseman henkilöstön välillä. Normaaliin verrattuna tehdään enemmän tilanteen mukaisia ratkaisuja, täytyy toimia ajan hermolla muuttuvan ohjeistuksen kanssa.

Tilanne muuttuu koko ajan ja vaatii selkeää johtamista. Aseman tehtävät ovat ensisijaisia, ja koronaohjeet täytyy sopeuttaa niihin, jotta tartunnan riski saadaan hyväksyttävälle tasolle. Tässä tilanteessa on opittu toimimaan vähän rajoitetummin ja mukauttamaan operatiivinen toiminta vallitseviin oloihin. Käsienpesun

Varsinkin aluksi haastavinta tilanteessa olivat kaikki ohjeistukset, kun valmiuslaki otettiin käyttöön ja siirryttiin poikkeusoloihin. Jokaisen rajanylityspäätöksen tulee olla laillinen, ja sille on oltava selkeä lakipohja. Tilanne oli uusi joka osastolla, joten tarkan ja laajan ohjeistuksen saaminen vei aikansa.

– Rajavartiolaitoksessa on hyvä keskustelukulttuuri, asiat lähtivät nopeasti eteenpäin, toteaa Lahti.

Jouni Lahti kertoo omasta työstään, että nyt joutuu tarkemmin pohtimaan, keitä saa päästää maahan. Täytyy myös pitää itsensä ajan tasalla, ettei tule tehtyä ohjeistusten vastaisia päätöksiä.

Suurimpana erona entiseen onkin juuri rutiinien häviäminen. Nyt ei ole voitu mennä vanhalla muotilla, vaan toimintatapoja on jouduttu päivittämään.

Jokaisen on täytynyt tottua erilaiseen rajaliikenteeseen ja erityyppisiin tehtäviin.

Haasteen tulee asettamaan myös paluu normaaliin. Kun rajaliikenne rajoitusten poistuttua lähtee taas kasvamaan, miten saadaan turvallisuus ja sujuvuus ylläpidettyä? Varsinkin jos rajoituksia poistetaan osittain, mutta koronatartunnan riski on vielä olemassa, voi sujuvuus kärsiä aluksi liikenteen kasvaessa. Paljon tähän vaikuttaa myös Venäjän puolen toiminta: jos rajoituksia puretaan eri puolilla rajaa eri aikoina, syntyy paljon variaatioita matkustajaprofiilissa rajanylitysliikenteeseen.

Jos taas rajoitukset puretaan samoihin aikoihin, toiminta on yhdenvertaisempaa ja yhdenmukaisempaa.

Vaalimaan rajatarkastusasema ja sen henkilöstö ovat pystyneet poikkeusoloissa mukautumaan erilaisiin tehtäviin.

Poikkeustilanteessa on todella lunastettu valmiusorganisaation status, työntekijät ovat selvinneet kaikista tehtävistä ja ohjeet ovat olleet riittävän selkeitä. Samalla on kuitenkin otettu henkilöstön ja asiakkaiden suojaaminen vakavasti.

RAJAMME VARTIJAT

19

TEKSTI: Sari Ahvonen KUVAT: Max Mikkilä, Risto Raveala ja Sari Ahvonen

RMVK:ssa johtamis-, suunnitteluja toimeenpanokyky puntarissa

R

ajavartiolaitoksen koulutussuunnitelman mukainen täydennyskoulutus sekä hallintoyksikkökohtainen koulutus keskeytettiin RVLE:n henkilöstöosaston 10.3. antamalla käskyllä 11.3. alkaen. Raja- ja merivartiokoulun lähiopetuksena toteutetussa perus- ja jatkokoulutuksessa siirryttiin samoihin aikoihin pitkälti etäopetukseen.

Kahden viikon etäopetuksen jälkeen rajavartijan peruskurssilla 28 pidettiin kahden viikon loma, jona aikana koulun henkilökunta itseään ja voimiaan säästelemättä laati suunnitelmat pienempinä osastoina toteutettavaa lähiopetusta varten. Peruskurssin koulutus jatkui lähiopetuksena 14.4. aluehallintovirastosta saadun linjauksen mukaisesti. Rajavartijan peruskurssiin sisältyy myös käden taitojen opiskelua, jota ei etäopetuksena enää voitu toteuttaa. Myös tarvittava koulutus-

välineistö oli Immolassa, joten lähiopetus oli ainoa toimiva ratkaisu etäopiskelun tai lomailun sijaan.

Lähiopetukseen palaamisesta annettiin etukäteen hyvin tarkat ohjeet.

Kaikkiin ulko-oviin laitettiin A3-kokoa olevat ohjeet tarvittavine pohjapiirustuksineen, joista ilmeni erityisesti se, mistä ulko-ovista henkilökunnan ja eri osastojen kulkeminen tapahtuu. Ennen koululle saapumista maanantaina 13.4. työterveyshoitaja Katri Alvoittu varmisti puhelimitse jokaisen kurssilaisen terveystilanteen. Sairaana saapuminen oli ehdottomasti kiellettyä.

Lähiopetusta tiukoin rajoituksin

Vahtimestari Sari Meurosta lyhyt valmisteluvaihe mietitytti: tuliko varmasti monen monet juonenkäänteet huomioonotetuksi? – Kaikki on kuitenkin su-

Peruskurssin koulutus jatkui lähiopetuksena 14.4.

20

RAJAMME VARTIJAT

junut suunnitelmien mukaan ja rauhaisissa tunnelmissa. Isoimpana ongelmana on koettu huoltoihmisten liikkumisen koordinointi niin, ettei tule turhia kohtaamisia, kertoo Meuronen.

Rajavartijan peruskurssi jaettiin kolmeen osastoon (osasto 1: Uusimaa, osasto 2: muu Suomi ja osasto 3: lähialue).

Osastot saavat liikkua RMVK:lla vain ja ainoastaan oman osaston alueilla, jotka on merkitty liikkumisreittikarttoihin (esim. majoitus-, opetus- ja ruokailutilat). Eri osastojen välinen kokoontuminen on kiellettyä (yhteiset harrastukset, liikkuminen jne.). Akuutit asiat hoidetaan joko verkon välityksellä tai riittävällä turvaetäisyydellä mieluiten ulkoilmassa.

Ensimmäisten viikkojen ajaksi (9.4. lukien) RMVK:lle perustettiin valmiuspäivystys (24/7) poikkeustoiminnan tueksi. Ympäri vuorokauden tavoitettavissa oleva henkilö pystyi auttamaan ja ohjeistamaan opiskelijoita eteen tulevissa ns. pikatilanteissa iltaisin ja viikonloppuisin.

Opiskeluviikot jatkuivat kuusipäiväisinä toukokuun loppuun siten, että sunnuntait olivat lepopäiviä. Vahva suositus opiskelijoille on se, että myös lepopäivä ollaan koululla.

Upseerien perus- ja jatkokoulutuksen osalta Raja- ja merivartiokoulu toteuttaa opetuksen lähiopetuksena ja/tai etäopetuksena Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustushaara- ja aselajikoulujen ohjeistuksen mukaisesti. Yleisesikuntaupseerikurssin ja maisterikurssin opetus RMVK:lla toteutettiin etäopintoina.

104. kadettikurssin (rajavartio- ja johtamisjärjestelmä-opintosuunnat) ja 88. merikadettikurssin (merivartio-opintosuunta) lähiopiskelu jatkui 15.4.

COVID-19-poikkeustilanne

Valmiina ”uuteen normaaliin”

Kurssinjohtaja, kapteeniluutnantti Tuomas Tammiston mukaan poikkeusolot ja sisärajatarkastukset aiheuttivat erikoisen tilanteen ja heijastuivat koulutukseen, kun iso osa henkilökunnan vahvuudesta oli operatiivisissa tehtävissä.

– Vallitsevassa tilanteessa pidemmän aikavälin suunnittelu on muuttunut enemmän hetkessä tapahtuvaksi ja fokus siirtynyt puolen tai puolentoista vuoden päästä siihen, mitä tapahtuu tällä ja kolmella seuraavalla viikolla, joten liian yksityiskohtaista suunnitelmaa ei kannata tehdä, Tammisto pohtii.

Kokonaisuudessaan toimenpiteet ovat Tammiston kokemuksen mukaan sujuneet hyvin ja joustavasti niin koululla kuin myös vartiostossa, jossa oltiin tukemassa. Myös opiskelijat näyttäisivät arvostavan lähiopetusta entistä enemmän.

– Rajavartiolaitos kokonaisuudessaan on valmiusorganisaatio, joka vastaa kulloisiinkin uhkiin parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissä olevilla resursseilla.

Erityisesti operatiivisille raja- ja merivartiostoille koronatilanne on ”vain” yksi muuttuja lisää, jonka mukaan toimintaa kohdennetaan ja resursoidaan uudelleen.

Tällä kertaa muuttuja sattuu olemaan normaalia suurempi.

– Prosesseja ja toimintoja tarkastellaan nyt sen suhteen, mitkä ovat välttämättömiä turvata ja toteuttaa, mitkä voidaan toteuttaa mukautetusti ja minkä osalta toteutusta on mahdollista siirtää tai tarvittaessa jättää toistaiseksi tekemättä, sanoo Tammisto.

Varusmieskoulutukseen uusia järjestelyä Rajavartiolaitoksessa varusmiesten koulutusta jatkettiin puolustusvoimien antamien linjausten mukaisesti. Erikoisrajajääkärikomppania siirtyi palvelusvapaalle 9.4. ja takaisin palvelukseen 19.4.

Sairaanhoitaja Päivi Väkevä vastaanotti lomalta palaavat ja varmistaen varusmiesten terveystilanteen.

Rajavartijan peruskurssiin sisältyy myös käden taitojen opiskelua, jota ei etäopetuksena voi toteuttaa.

Liikkumista koulun tiloissa on jouduttu rajoittamaan.

– Erikoisrajajääkärikomppania järjesti kevään palveluksen uudelleen minimoimalla lomille lähdöt ja paluut, kertoo komppanian päällikkö kapteeni Pasi Nikku.

– Alun shokin jälkeen varusmieskurssin yhteishenki ja tekemisen meininki on tiivistynyt entisestään. Kolme–neljä viikkoa palveluksessa ja viikon loma on osoittautunut varsin toimivaksi jaksotteluksi. Lisäksi koulutus ja tukitoimet eriytettiin joukkueittain siten, että mah-

dollinen alkava epidemia olisi rajattavissa, Nikku toteaa.

Raja- ja merivartiokoulu varautuu jatkamaan koulutusta erityisjärjestelyin ainakin kesälomien jälkeiseen aikaan saakka unohtamatta rekrytointia ja seuraavan rajavartijan peruskurssin pääsykokeita.

– Elämä RMVK:lla ”uudessa normaalissa” on käynnistynyt valoisissa ja tulevaisuuteen katsovissa merkeissä, sanoo koulun apulaisjohtaja, everstiluutnantti Urpo Riissanen.

RAJAMME VARTIJAT

21

TEKSTI: Joona Castrén KUVAT: Raja

Satamasta katsottuna

S

ataman rajatarkastusyksikkö on suorittanut sisärajavalvontaa 19.3.2020 alkaen osana Rajavartiolaitoksen operaatiota, jossa rajavalvonta palautettiin tilapäisesti Schengen-alueen sisärajoille.

Edellisen kerran yksikkö suoritti sisärajatarkastuksia vuonna 2018 Helsingin huippukokouksen eli Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamisen yhteydessä, mutta nyt yksikkö oli uuden tilanteen edessä, kun tehtävänä oli turvata kansanterveyttä tartuntataudin muodostamaa uhkaa vastaan.

Omaa osaamista ja yhteistyötä Sisärajatarkastusten suorittaminen useassa satamarakenteessa vaatii huomattavasti resursseja. Rajatarkastusyksikköä on tuettu useasta Suomenlahden merivartioston yksiköstä henkilöstöresursseilla, koska sataman oma henkilöstö on mitoitettu Helsingin ja Pietarin väliseen reittialusliikenteeseen, risteilyalusten rajatarkastuksiin ja alueen rahtisatamien valvontaan.

Tilanteen hallinta on edellyttänyt sataman erityispiirteet tuntevalta henkilöstöltä vahvaa otetta niin partioiden joh-

tamisessa, hallinnollisissa toimenpiteissä, vuoron johtamisessa kuin toimintakyvyn ylläpitämisessäkin. Yksikön vahvuutena on vankka osaaminen aina ensilinjan tarkastuksesta jatkotoimenpiteiden loppuunsaattamiseen.

Operaation aikana on tehty tiivistä yhteistyötä Viron poliisi- ja rajavartioviraston pohjoisen prefektuurin, Helsingin poliisilaitoksen, Tullin, Helsingin kaupungin ja Helsingin sataman kanssa.

Nyt on nähty käytännössä, kuinka sujuvaa viranomaisyhteistyö on poikkeusoloissa,

Poikkeusoloissa sataman sisärajatarkastuksia on suoritettu Länsisatamassa, Katajanokalla ja Vuosaaressa. Rahtisatamiin on kohdistettu valvontaa koko vartioston alueella.

22

RAJAMME VARTIJAT

COVID-19-poikkeustilanne

Helsingin matkustajasatama korona-aikana.

kun sitä on riittävästi harjoiteltu normaalioloissa.

Sataman rajatarkastusosasto on viestinyt aktiivisesti sekä sosiaalisessa mediassa että liikenteenharjoittajien suuntaan.

Viestintä on muotoutunut kuluneen vuoden aikana tiiviiksi osaksi yksikön operatiivista toimintaa ja on ollut luonnollinen osa operaation toimeenpanoa.

Terveyden turvaaminen Kesäkuun alkuun mennessä Sataman rajatarkastusyksikkö käännytti yli 200 henkilöä, joiden katsottiin voivan vaarantaa kansanterveyttä. Eniten käännytyksiä suoritettiin ensimmäisen viikon jälkeen pitkäperjantaina, jolloin yksikkö käännytti 27 henkilöä. Vastaava määrä käännytyksiä suoritettiin operaation kolmantena päivä-

nä, kun yhteensä 29 henkilön maahantulon edellytykset eivät täyttyneet.

Tartuntatautitilanne on ankara mittari yksikön suorituskyvylle. Yksikön sisäisesti toiminnan jatkuvuutta turvataan huolehtimalla hygieniasta ja rajoittamalla vapaa-ajan sosiaalisia kontakteja.

Valvontatehtävissä partioilla on käytössä tarvittavat suojavälineet tartuntavaaran torjumiseksi. Tätä artikkelia kirjoittaessani yksikössä ei ole ollut vielä ensimmäistäkään tartuntaa. Varsinaista osastointia ei vuorotyössä kyetä toteuttamaan, mutta käyttöön otetut toimintamallit ovat toistaiseksi olleet riittäviä pitämään henkilöstön terveenä.

Sataman rajatarkastusyksikkö on suoriutunut haastavasta tehtävästään kunnialla. Valvontatehtävät Helsingin sa-

taman kaikissa rakenteissa, tarkastuksista seuranneet toimenpiteet sekä muuttuva tilanne ovat olleet haaste henkilöstön jaksamiselle. Kiitokset ovat paikallaan yksikköä tukeneille lisäresursseille. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin yksikön omalle henkilöstölle vastuun ottamisesta, sen kantamisesta ja vahvalla ammattitaidolla tehdystä työstä Suomen rajaturvallisuuden ja kansanterveyden hyväksi.

Haasteet on tarkoitettu voitettaviksi, ja vahva tekemisen meininki yhdistettynä ennakkoluulottomaan asenteeseen auttaa tämänkin haasteen selättämisessä.

RAJAMME VARTIJAT

23

TEKSTI: Tommi Lehto KUVA: Suomenlahden merivartiosto

Poikkeusolot Helsingin merivartioaseman näkökulmasta

M

aaliskuussa alkaneet poikkeusolot muuttivat nopealla aikataululla Helsingin merivartioaseman toimintaa. Sisärajavalvonnan palauttaminen ja poliisin tukeminen Uudenmaan liikkumisrajoitusten valvonnassa laajensivat aseman toimintaa äkillisesti.

Samalla merivartioasemien normaalitoiminta on pyritty turvaamaan mahdollisimman hyvin. Tilanne onkin olennaisesti vaikuttanut työvuorojen suunnitteluun, jolla on pyritty minimoimaan ja ennaltaehkäisemään ylimääräiset ihmiskontaktit sekä turvaamaan valmius. Aseman henkilöstön joustavuus on noussut avainasemaan, koska tilanne on vaikuttanut myös kaikkien henkilökohtaiseen elämään. Jokainen merivartija onkin kantanut oman kortensa kekoon ja joustanut tilanteen niin vaatiessa.

Huhti-toukokuun aikana aseman yksi partio on ollut sidottuna ja käytössä rajavalvontaa varten. Rajojen valvontapartioksi nimetty partio on viikkojen aikana suorittanut pääsääntöisesti rajavalvontaa, mutta myös sen ohella erilaisia meripelastus-, tarkastus- ja virka-aputehtäviä.

Rajojen valvontapartion käytössä on ollut Helsingin merivartioaseman RV90-vene ja partiovene. RV90-vene on osoittautunut hyväksi valvontatyökaluksi merellä. Aluksen tilat ja pentteri ovat mahdollistaneet partion huollon päivän aikana. Henkilöstölle tutumpi partiovene on ollut myös käytössä samaan tehtävään.

Huippunopeudeltaan isommalla partioveneellä on kyetty vaikuttamaan lyhyemmällä vasteajalla annettuihin tehtäviin verrattuna RV90-veneeseen.

Partiot ovat toimineet laajalti pitkin

Partiovene lähtövalmiina Tammisaaren merivartioaseman laiturissa.

24

RAJAMME VARTIJAT

Suomenlahtea tukeutuen käytössä oleviin ja käytöstä luovutettuihin merivartioasemiin ja luotsiasemiin sekä muutamaan jäljellä olevaan partiomajaan. Laajan tukeutumisverkon on huomattu olevan tärkeä osa toimintaa ja resurssien kohdentamista tietylle alueelle. Helsingin merivartioaseman henkilöstö onkin kuluneiden viikkojen aikana päässyt levittämään lonkeroitaan ympäri Suomenlahtea.

Harvoin sitä Suomenlinnan tai Porvoon asemalla työskentelevä pääsee käymään Itäisen Suomenlahden merialueella. Vaihteleva keväinen sää Suomenlahdella on välillä hellinyt ja usein myös muistuttanut omasta mahdistaan meidän arkailemattomia merivartijoitamme.

COVID-19-poikkeustilanne TEKSTI: Juhana Aalto KUVA: Suomenlahden merivartiosto

Operaatio Meripuomi

V

altioneuvoston päätöksellä rajoitettiin liikkumista Uudenmaan maakuntaan ja sieltä pois Suomenlahden merialueella 28.3.–15.4.2020.

Poliisin virka-apupyyntöön perustuen Suomenlahden merivartioston ja LänsiSuomen merivartioston yksiköt suorittivat valvontaa itäisellä ja läntisellä maakuntarajalla.

Tehtävänä oli selvittää saapuvien ja lähtevien kotimaan liikenteen alusten matkustajien matkan syy sekä tarvittaessa estää poliisin toimivaltaisena viranomaisena tekemään päätökseen perustuen niiden henkilöiden matkustaminen, joilla ei ollut Uudenmaan ulkopuolelle tai Uudenmaan alueelle matkustamiseen erikseen hyväksyttyä syytä.

Tehtävän suorittamiseksi Suomenlahden merivartiosto perusti tilanneorganisaation, joka liitettiin osaksi poliisin johtamaa tilanneorganisaatiota. Suomenlahden merivartioston johtokeskuksessa ylläpidettiin operaation tilannekuvaa sekä toteutettiin yhteydenpidot poliisin suuntaan.

Läntisellä maakuntarajalla Hankoniemen alueella ja itäisellä maakuntarajalla Loviisa-Pyhtään alueella merivartioasemien venepartioiden lisäksi vartiolaivat suorittivat teknistä valvontaa. Tutka- ja kameravalvonnalla seurattiin vesiliikennettä ja osoitettiin tarkastuskohteita venepartiolle. Lännessä tehtävää suorittamassa olivat vartiolaivat Uisko ja Tursas sekä Porkkalan ja Hiittisten merivartioasemien partioveneet. Idässä yksiköt koostuivat vartiolaiva Turvasta sekä Porvoon ja Kotkan merivartioasemien ja valmiusjoukkueen veneistä.

Yli 70 venettä pysäytettiin operaation aikana Merivartiostojen venepartiot pysäyttivät ja tarkastivat veneet, jotka olivat aikeissa

Operaation aikana pysäytettiin ja tarkastettiin yli 70 venettä.

ylittää maakuntarajan. Jokaisen maakuntarajan ylittäjän oli esitettävä partiolle riittävä suullinen tai kirjallinen peruste rajan ylittämiselle. Poliisi teki tapauskohtaisesti välttämättömyysarvion, oliko kyseessä tarpeellinen liikkuminen vai pitikö kyseinen liikkuminen estää.

Operaation aikana vesiliikenne oli maltillista ja painottui lämpimiin kevätviikonloppuihin. Operaation suunnitteluvaiheessa oli varauduttu siihen, että poikkeusolojen tilanne saattaa herättää kansalaisten mielenkiinnon ja viranomaisten valvonta- ja eristyskykyä mitattaisiin kokeilumielessä. Kyseinen ilmiö ei kuitenkaan toteutunut, vaan useimmat maakuntarajan ylittäjät olivat joko paluumatkalla kotiinsa tai liikkuivat harjoittaakseen elinkeinoa. Valistuksella ja tiedotuksella oli ilmeisesti ollut vaikutusta, sillä vaikka operaation loppua kohti vesiliikenne Suomenlahdella lisääntyi, maakuntarajan ylitykset eivät kuitenkaan merkittävästi kasvaneet. Kansalaiset noudattivat tiedotusvälineissä annettuja ohjeita, joissa kehotettiin välttämään vesillä liikkumista.

Molemmat maakuntarajat kyettiin valvomaan kattavasti ja resurssit olivat riittävät tehtävän toteuttamiseksi. Vartiolaivojen teknisen valvonnan avulla ylläpidettiin hyvää reagointikykyä veneiden tarkastamiseen ja samalla pystyttiin luomaan painopisteaikoja venepartioinnille. Koko operaation aikana pysäytettiin ja tarkastettiin yli 70 venettä, joista kahden veneen osalta estettiin maakuntarajan ylitys.

Vaikka valmiuslaista ja vallitsevista olosuhteista johtuen operaatio oli ainutlaatuinen, käytännön toimenpiteet eivät poikenneet Rajavartiolaitoksen päivittäistoiminnan tehtävistä. Operaatio oli osoitus sujuvasta yhteistyöstä, jossa joustava yksiköiden välinen toiminta sekä yhteiset viesti- ja johtamisjärjestelmät helpottivat operaation suunnittelua ja toteutusta niin viranomaisyhteistyön kuin organisaation sisäisen toiminnan näkökulmasta.

RAJAMME VARTIJAT

25

TEKSTI: Sami Blomqvist KUVAT: Suomenlahden merivartiosto

Poikkeavaa arkea Helsingin rajatarkastusosastossa

S

uomenlahden merivartioston alainen Helsingin rajatarkastusosasto vastaa Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Malmin lentoaseman rajatarkastuksista. Normaalioloissa lentoliikenne Helsinki-Vantaan lentoasemalla on erittäin vilkasta ja rajatarkastuksia tehdään vuorokauden ympäri.

Normaalina pitämämme arki muuttui kertarysäyksellä torstaina 19.3.2020 COVID-19-pandemiasta, siihen liittyvistä rajoituksista ja etenkin sisärajavalvonnan palauttamisesta johtuen. Ensimmäisinä päivinä ulkomailla oleskelevia suomalaisia palasi kotimaahan massoittain, mutta sen

jälkeen matkustajamäärät tasaantuivat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut töiden loppumista.

Sisärajatarkastusten tekeminen Helsinki-Vantaan lentoasemalla vaatii laajaalaista ja tarkkaa yhteensovittamista eri lentokenttätoimijoiden välillä. Sujuvan yhteistyön ja valmiiden suunnitelmien ansiosta saatiin tarvittavat prosessimuutokset liittyen matkustajien kulkureitteihin ja tarkastusten toteuttamiseen ajallaan maaliin. Poikkeavien toimintamallien sisäistämiseen oli niin esimiehinä toimivilla vuoropäälliköillä kuin yksittäisillä I-linjan rajatarkastajilla niukasti aikaa. Ammatti-

Helsinki-Vantaan lentoaseman ruuhkaa ennen korona-aikaa.

26

RAJAMME VARTIJAT

taitoisille ja muuttuviin tilanteisiin tottuneille rajavartiomiehille ja -naisille tämä ei kuitenkaan tuottanut ongelmaa.

Monia eri tehtäviä rajatarkastusten lisäksi Helsinki-Vantaalla työskentelevät rajavartiomiehet ovat avustaneet alusta lähtien muita viranomaisia etenkin ohjeistus- ja neuvontatehtävissä. Tehtävinä on ollut muun muassa jakaa kaikille Suomeen saapuville matkustajille Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) COVID19-ohjeistus, tarkastaa matkustajien täyttämät ennakkotietokyselyt ja ohjeistaa

COVID-19-poikkeustilanne

Helsinki-Vantaan lentoaseman turvatarkastusaula korona-aikana.

matkustajia pysymään omaehtoisesti 14 vuorokauden ajan karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

Uudenmaan liikkumisrajoitusten aikana rajavartiomiehet avustivat poliisia rajoitusten noudattamisen valvonnassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Lisäksi Helsingin rajatarkastusosastolle käsketyt tukivelvoitteet muihin Rajavartiolaitoksen yksiköihin ovat sitoneet osan henkilöstöstä sisärajavalvontaan varsinaisen virkapaikan ulkopuolelle. Alkuvaiheessa lyhyilläkin varoitusajoilla toteutetut komennukset ovat vaatineet henkilöstöltä joustavuutta ja korkeaa valmiutta sopeutua poikkeukselliseen tilanteeseen.

Poikkeava tilanne ja muutokset maahantulon edellytyksiin myös sisärajoilla eli Suomen ja toisen Schengen-maan välillä ovat herättäneet paljon kysymyksiä Suomen kansalaisten, muiden matkustajien,

lentoyhtiöiden ja yritysten keskuudessa.

Kysymystulva puhelimitse ja sähköpostilla on työllistänyt etenkin Helsingin rajatarkastusosaston päivystystä, joka normaalistikin toimii yhteyspisteenä ulkomaailmaan. Haasteeseen on vastattu lisäämällä apupäivystäjien määrää, jotta lentoyhtiöiden tiedusteluihin sekä kansalais- ja viranomaiskyselyihin pystyttäisiin vastaamaan ilman kohtuutonta viivettä.

Kaikkinensa käsillä oleva tilanne on ollut monella tapaa haastava, mutta samalla ammatillisesti erittäin kehittävä.

Erityisesti tämän kaltaisessa maailmanlaajuisessa poikkeustilanteessa on ollut hieno huomata, kuinka muuntautumiskykyisiä monialaosaajia Helsingin rajatarkastusosastossa työskentelee Suomen, kansalaisten, matkustajien ja sidosryhmien turvana kaikissa oloissa.

Koirapartio autiolla lentoasemalla.

RAJAMME VARTIJAT

27

28

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Ilja Iljina KUVAT: Raja, Merivartiomuseo

Merivartiointia 90 vuotta Kokoelma valtion merellisiä tehtäviä ajan vaatimusten ja toimintaympäristön mukaan.

V

apunpäivänä 1930 astui voimaan laki Merivartiolaitoksesta, jolla Suomeen perustettiin uusi viranomainen torjumaan pirtun salakuljetusta sekä osittain myös Neuvostoliiton maihinnousua siellä, missä se ei ulkopoliittisista tai sopimuksiin perustuvista syistä ollut puolustuslaitoksen toimin mahdollista tai suotavaa.

Merivartiolaitos järjestettiin sisäisesti sotilaalliseksi, mutta asetettiin sisäasiainministeriön alaisuuteen. Merivartiolaitoksen esikunta oli yksi ministeriön poliisiasiainosaston jaostoista. Laitoksen toimintaan viitattiin yleisesti meripoliisitoimintana. Ratkaisu kuvastaa tasapainoilua sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä.

Samaa tasapainoilua, joka edelleen jatkuu Rajavartiolaitoksessa. Tasapainoilulla ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoi-

teta epästabiiliutta, eikä sitä muutoinkaan pidä nähdä heikkoutena. Päinvastoin tehtäväkentän ulottuminen turvallisuusjatkumon molemmille laidoille mahdollistaa painotukset toimintaympäristön muutoksen ja tilanteen mukaan. Tästä on hyviä esimerkkejä lähihistoriastakin vuoden 2014 toimiessa vedenjakajana.

Merimiehet ovat eri miehiä Merivartijat ja merivartioupseerit ovat nykyään rajamiehiä, mutta myös merimiehiä – eli kuitenkin hieman eri miehiä.

Joulukuusta 1944 alkanut yhteys Rajavartiolaitoksen kanssa on tehokkaasti hitsannut merivartio- ja rajavartiovirkakunnat yhteen. Hitsauskohdassa on aina sauma, mutta sauman ei tarvitse olla yhdistetyn esineen heikoin kohta. Tuo merivartiorajavartiosauma on vuosikymmenten saatossa hioutunut yhä huomaamatto-

mammaksi. Toisin oli heti yhdistämisen jälkeen, jolloin tunnot merivartijoiden keskuudessa olivat kitkeriäkin. Tätä kuvastaa Merivartiolaitoksen päällikkönä koko sen olemassaoloajan toimineen jääkärikommodori Väinö Miettisen kommentti: ”En malta olla tässä kysymättä, että mitä maaväen upseerikoulutuksen saaneilla näiden asioiden kanssa on tekemistä. Onko todella valtion edun mukaista [antaa] näin laajat merellä hoidettavat tehtävät maaväen upseerien ratkaistaviksi? Mitä varten merivartiolaitos puhtaasti siviililuonteisista tehtävistään huolimatta halutaan muuttaa sotilaslaitokseksi ja miksi sen johtoon on pantu kenraali? Jos kerran merivartioviranomaisten pitää muuttua sotilaiksi, niin miksi ei ylimmäksi upseeriksi ole silloin pantu amiraalia?”

Merivartija työssään Valassaarten merivartioasemalla 1960-luvun puolivälissä. (kuva: Pekka Kyytinen)

RAJAMME VARTIJAT

29

Koskelo-luokan vartiolaiva, VL Merikotka ja VMV 20 Katajanokan laiturissa.

Siviililuonteisilla tehtävillä Miettinen viittaa siihen, että Merivartiolaitos mielsi itsensä ennen kaikkea merelliseksi poliisi- ja tulliviranomaiseksi. Merivartiolaitoksen perustamisessa oli merivartiolaitoksesta annetun lain (151/1930) mukaisesti kyse muun muassa siitä, että perustettavalle laitokselle ”siirretään tullilaitokselle kuuluvat, merellä toimitettavaa tullivalvontaa koskevat tehtävät…”.

Tullilaitoksen koko merellinen kalusto, 15 vartiolaivaa, 25 vartiovenettä, 56 apuvenettä ja valvontalentokone sekä 318 virkamiestä siirrettiin Merivartiolaitokselle. Myös Rannikkolaivastosta siirrettiin kalustoa ja henkilöstöä, mutta pienempiä määriä. Tulli ei ollut saanut suitsittua kieltolaista johtuvaa laajamittaista pirtun salakuljetusta eikä lopulta ollut enää edes halukas yrittämään. Tullihallituksen tuolloinen pääjohtaja Wille Poppius totesi aiheesta eduskunnan suurelle valiokunnalle, että pirtunvastaiseen taisteluun tarvittiin Tullia ”pystyvämpää järjestöä”. Siinä missä Tulli koettiin lähinnä veroa kantavaksi

30

RAJAMME VARTIJAT

hallintoviranomaiseksi, luotiin Merivartiolaitos operatiivinen kärki edellä.

Merivartiolaitoksen tehtävänä oli alusta alkaen myös sen omiin tehtäviin liittyvien rikosasioiden paljastaminen ja tutkinta. Salakuljetuksen torjunnan näkökulmasta se oli siis täyden palvelun talo.

Merivartiolaitoksen operatiivinen toimintakyky varmistettiin järjestämällä laitos sisäisesti sotilaalliseksi ja nimeämällä johtoon meriupseereita, jotka lähtökohtaisesti olivat tullivirkailijoita paremmin koulutettuja operatiivisen toiminnan suunnitteluun. Merivartiolaitokselle annettiin tullivalvonnan lisäksi muita merellisiä lainvalvontatehtäviä sekä tehtävä etsiä ja pelastaa merihätään joutuneita.

Sotilaallisesti järjestetty laitos alusta alkaen Miettisen edellä esille tuotu kommentti ei kuitenkaan kaikin osin tee oikeutta Merivartiolaitoksen sotilaallisille piirteille.

Kommentti voitaneen nähdä tarkoituksellisesti vastakkainasettelua korostavana

Merivartiomiehiä VL Merikotkan korsteenin ympärillä 1930-luvulla.

ja jonkinasteisesta katkeruudesta kertovana Merivartiolaitoksen Rajavartiolaitokseen liittämisen jälkimainingeissa. Olihan Merivartiolaitoksen päällikkö Miettinen itsekin (entinen) sotilas, kuten oli valtaosa muustakin päällystöstä.

Laitos oli sotilaallisesti järjestetty, ja alusta asti sille oli myös suunniteltu sodanajan tehtävät, vaikkakin niiden aktiivinen harjoittelu jäi vähäiseksi. Sotilaallinen ulottuvuus tuodaan esille myös hallituksen esityksessä laiksi merivartiolaitoksesta (HE26/1930). Esityksessä katsotaan, että palvelus Merivartiolaitoksessa olisi läheisesti samanlaista kuin laivastossa tapahtuva palvelus ja että kalusto ja henkilöstö olisivat tarpeen vaatiessa otettavissa puolustustarkoituksiin.

Merivartiolaitoksen rooli nähtiin merkittävänä puolustusvalmistelujen näkökulmasta erityisesti demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, jossa sen toiminnalle Puolustuslaitokseen kuulumattomana ei ollut esteitä. Ahvenanmaa lieneekin ollut se seikka, jonka takia itse laissa Me-

Merivartijoita VL Merikotkan kannella 1940-luvun lopulla.

Ensimmäinen vartiomoottorivenelaivue Pellingin saaristossa Kungsholmenissa kesällä 1942. Kuvassa näkyvät VMV 16 ja VMV 14.

rivartiolaitoksesta (151/1930) ei mainita puolustuksellisia tarkoituksia, toisin kuin samanaikaisesti valmistellussa laissa Rajavartiolaitoksesta.

Sodan aikana osaksi Merivoimia Merivartiolaitos osoittautui varsin tehokkaaksi organisaatioksi merellisessä lainvalvonnassa ja erityisesti pirtun salakuljetuksen torjunnassa 1930-luvun mittaan.

Aika kuitenkin muuttui, ja sotilaallisten uhkien korostuminen lainvalvonnallisiin nähden pakotti uudelleensuuntaamaan merivartijoiden työpanoksen.

Talvisodan aattona, ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuun 12. päivänä 1939, valtioneuvosto valtuutti Merivoimien komentajan, jääkärikenraalimajuri Väinö Valveen antamaan Merivartiolaitosta koskevia käskyjä. Merivartiolaitos tuli näin tosiasiallisesti liitetyksi Merivoimiin, ja sen taival itsenäisenä viranomaisena päättyi. Välirauhan aikana katsottiin sotilaallisten uhkien olevan yhä

sikäli korostuneet, että Merivartiolaitoksen oli parempi jatkaa sotilaallisen johdon alaisuudessa.

Heinäkuussa 1940 valtioneuvosto asetti komitean pohtimaan Merivartiolaitoksen pysyvää liittämistä Merivoimiin.

Komitea tuli siihen tulokseen, että Ahvenanmaan kysymyksen vuoksi se ei ollut mahdollista. Komiteatyön yhteydessä Rajavartiolaitoksen päällikkö, jääkärikenraalimajuri W. E. Tuompo esitti, että Merivoimien sijaan tulisi Merivartiolaitos liittää Rajavartiolaitokseen. Toukokuussa 1941 asetettiin komitea pohtimaan tätä kysymystä. Komitea ei koskaan saanut työtään valmiiksi jatkosodan syttymisen vuoksi vaan se keskeytyi jatkosodan syttyessä.

Talvi- ja jatkosodassa Merivartiolaitoksen aluskalusto muodosti noin 30 % Suomen sodanaikaisista laivastovoimista ja samalla noin puolet saattuetoimintaan kykenevistä aluksista. Rannikkolaivaston käyttöön luovutetuilla aluksilla palvelivat pääsääntöisesti samat henkilöstöt, jotka

olivat palvelleet Merivartiolaitoksessakin – Merivoimien reserviläisillä vahvennettuina.

Saattuetehtävien lisäksi Merivartiolaitoksen alukset, erityisesti jo pirtusodassa korvaamattomuutensa osoittaneet vartiomoottoriveneet (VMV), suorittivat sukellusveneentorjuntatehtäviä, meri- ja ilmavalvontaa partioimalla, miinoitteiden valvontatehtäviä sekä panssarilaivojen varmistustehtäviä. VMV:t olivat tavalla tai toisella mukana käytännöllisesti katsoen kaikissa Merivoimien operaatioissa. VMV:iden voitoiksi voidaan laskea kaksi varmaa neuvostoliittolaisen sukellusveneen upotusta, joiden lisäksi useita epävarmoja; neljä vihollisen vartiomoottoriveneen upotusta sekä kahden vihollishinaajan ja yhden moottoritorpedoveneen valtaus. Merivartiolaitoksen aluksista sodissa menetettiin taistelutoiminnassa kaksi vartiolaivaa, viisi vartiomoottorivenettä ja 30 apuvenettä. Valtaosa vihollisen ilmatoiminnan seurauksena.

RAJAMME VARTIJAT

31

Vartiomoottoriveneet 5 ja 6 tilattiin vuonna 1931 Uudenkaupungin veneveistämöltä. Niissä oli muihin VMV-malleihin verrattuna korkeampi ohjaamo. VMV 5 poistettiin käytöstä vuonna 1959 ja VMV 6 vuonna 1960.

Niiltä osin, kun Merivartiolaitoksen aluksia ja henkilöstöä ei liitetty laivastovoimiin, kuuluivat ne rannikkolohkojen alaisuuteen ja suorittivat meripoliisitoimintaa. Tällaisina tehtävinä tulivat kyseeseen vastatiedustelu, rintama- ja työvelvollisuuskarkureiden kiinniotot sekä lain- ja järjestyksenvalvonta varuskuntaalueilla ja rannikolla.

Liittäminen Rajavartiolaitokseen Jatkosodan aikana, mahdollisesti aiemmin välirauhan aikana asiasta käydyn keskustelun myötä, Päämajassa muotoutui käsitys, että Merivartiolaitoksen liittäminen Rajavartiolaitokseen oli jopa itsestäänselvyys. Heti jatkosodan päätyttyä sisäasiainministeriö esitti Merivartiolaitoksen palauttamista itsenäiseksi poliisiviranomaiseksi poliisiasiainosastonsa yhteyteen, mutta Päämaja torjui ajatuksen.

32

RAJAMME VARTIJAT

Päämajalla oli vapaat kädet järjestellä Merivartiolaitoksen ja Rajavartiolaitoksen asioita molempien ollessa yhä liitettyinä Puolustuslaitokseen. Tällä mandaatilla Päämaja määräsikin 9.11.1944 Merivartiolaitoksen liittämisestä Rajavartiolaitokseen toistaiseksi, kunnes asiasta annettaisiin tarkempia määräyksiä. Samalla luovuttiin nimestä Merivartiolaitos. Neljän merivartioston (Suomenlahti, Turku, Ahvenanmaa ja Pohjanlahti) kokonaisuus tultiin Rajavartiolaitoksessa tuntemaan nimellä Merivartiorykmentti, joka oli rinnasteinen Rajavartiolaitoksen kahden rajavartiorykmentin kanssa.

Päämajan lupaamia tarkempia määräyksiä rajavartioinnin järjestelyistä ei tarvinnut lopulta kauaa odottaa. Uusi laki rajavartiolaitoksesta, joka piti sisällään Merivartiolaitoksen liittämisen, valmisteltiin pikavauhdilla sisäasiainministeriön rajavartioasiainosastolla. Hallitus antoi

lakiesityksen 15. joulukuuta 1944 eduskunnalle, joka hyväksyi lain lähes ilman keskustelua neljä päivää myöhemmin.

Merivartiolaitoksen edustajia ei kuultu lainvalmistelun yhteydessä. Lisäperusteeksi, ja mahdollisesti ratkaisevaksi sellaiseksi, puoltamaan Merivartiolaitoksen liittämistä Rajavartiolaitoksen yhteyteen oli ilmaantunut Porkkalan vuokraalueen vartiointi. Paasikiven hallitus ja Rajavartiolaitoksen johto pitivät tärkeänä, että Porkkalan maa- ja merirajan vartiointi järjestettiin yhden johdon alaisuuteen.

Näin kohtasi reilun kuukauden lainvalmistelutyön jälkeen Merivartiolaitoksen poliisikulttuuri Rajavartiolaitoksen sotilaskulttuurin saman organisaatiokaton alla. Liittämisen järjestelyt olivat alkuun kovin epäselvät, sillä pikavauhdilla valmisteltuun lakiin oli jäänyt aukkoja. Uuden lain rajavartiolaitoksesta (980/1944) mukaisesti Merivartiolaitos liitettiin Ra-

Merivartijat suorittamassa tehtävää rastilla vuoden 1964 merivartiokilpailuissa. (kuva: Pekka Kyytinen)

javartiolaitokseen tehtävineen. Tehtävien hoitamiseen liittyvää Merivartiolaitoksella ollutta toimivaltaa ei kuitenkaan koskaan siirretty Rajavartiolaitokselle.

Merivartiorykmentin tuli näin ollen luopua aiemmin laajoista rikostiedusteluun ja -tutkintaan liittyvistä toimivaltuuksistaan.

Merivartijoille jäi ainoastaan kiinniottooikeus, joka oli myös rajavartiomiehillä, ja jatkossa heidän tulikin luovuttaa tehtävissään kiinni ottamansa henkilöt poliisille jatkotoimenpiteitä varten. Lain mukaisesti valtakunnan rajojen vartioinnista tuli myös merivartijoiden ensimmäinen ja tärkein tehtävä.

Meri- ja rajavartiokulttuuri ristiriidassa Meri- ja rajavartiokulttuurien kohtaaminen ei tapahtunut kitkatta. Alusta saakka merivartijoiden joukossa esiintyi kapinahenkeä, joka ilmeni merivartioup-

seereiden kriittisinä lausuntoina ja lehtikirjoituksina sekä merivartijoiden joukkoirtisanoutumisena. Tammikuun 1945 ja syyskuun 1946 välisenä aikana 423 miestä eli 75 % vahvuudesta erosi Merivartiorykmentin palveluksesta.

Entinen Merivartiolaitoksen johto, joka nyt muodosti Rajavartiolaitoksen alaisen Merivartiorykmentin johdon, teki asiasta omat johtopäätöksensä ja alkoi kulisseissa lobata voimakkaasti Merivartiolaitoksen aseman palauttamisen puolesta. Myös poliisialan lehdissä ilmeni sitä puoltavia kirjoituksia.

Lobbaus tuotti tulosta, ja helmikuussa 1946 eduskunnassa käsiteltiin muutamien kansanedustajien tekemää aloitetta, jonka mukaan Merivartiolaitos tuli palauttaa poliisiasiainosaston yhteyteen. Toukokuussa eduskunta perusti komitean pohtimaan asiaa. Komiteamietintö valmistui maaliskuussa 1947 ja oli

sisällöltään aloitetta puoltava. Tästä huolimatta eduskunta päätyi hylkäämään aloitteen. Realiteetit eivät olleet muuttuneet.

Porkkalan vuokra-alue oli yhä, missä oli.

Lisäksi juuri solmittu Pariisin rauhansopimus rajoitti merkittävällä tavalla Suomen asevoimien vahvuutta, mikä puolsi sotilaallisesti vahvaa Rajavartiolaitosta.

Rajavartiolaitoksen tuolloinen päällikkö, jääkärikenraalimajuri Erkki Raappana totesi jopa ääneen, että vartiomoottoriveneitä hyödyntämällä voitiin kiertää Pariisin rauhansopimuksen pykäliä, jotka kielsivät Suomelta moottoritorpedoveneet.

Pirtutrokarien valvonnasta puolueettomuusvartiointiin Merivartijoiden tehtävät painottuivat pikkuhiljaa 1950-luvulla puolueettomuusvartiointiin, joka sisällöllisesti on lähellä nykyajan aluevalvonnan käsitettä.

Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä

RAJAMME VARTIJAT

33

merivartioasemia perustettiin jopa yksinomaan puolueettomuusvartiointia silmällä pitäen ja jättäen salakuljetuksen valvontaan liittyvät näkökohdat huomiotta.

Jo vuonna 1949 sovittiin Puolustuslaitoksen, Rajavartiolaitoksen ja Merenkulkuhallituksen kesken yhteisen valvontaverkon muodostamisesta ulkomaisten valtion- ja kauppa-alusten havaitsemiseksi. Puolustuslaitos otti asiassa johtovastuun, ja tässä roolissa alkoi vuodesta 1951 alkaen antaa merivartijoille meri- ja ilmavalvontakoulutusta puolueettomuusvartioinnin tehostamiseksi.

Puolueettomuusvartioinnin korostuessa merivartioinnin tehtäväkentässä heräsi Merivoimien piirissä 1950-luvulla jälleen aktiivista keskustelua merivartiostojen liittämisestä Merivoimiin. Virallista aloitetta ei kuitenkaan koskaan tehty. Ahvenanmaan kysymys vaikutti tässäkin jarruttavana tekijänä.

Saaristosissitoimintaa ja sukellusvenejahtia Merivartijoiden organisatorinen asemoituminen valtionhallinnossa nousi seuraavan kerran esille vuonna 1964. Tuolloin Merenkulkuhallituksen vastanimetty pääjohtaja Helge Jääsalo, jatkosodassa kunnostautunut merivartioupseeri itsekin, esitti ”merivartiolaitoksen” liittämistä Merenkulkuhallitukseen. Perusteena oli halu saattaa jäänmurtajatoiminnot sotilaallisesti järjestetyn viranomaisen alaisuuteen. Tämä aloite torjuttiin ja perusteluna oli, että merivartiostojen ensisijainen tehtävä – merirajojen valvonta ja vartiointi – sekä ylipäätään yhteistyö Puolustuslaitoksen kanssa eivät olisi olleet mahdollisia osana Merenkulkuhallitusta.

Alueellisen maanpuolustusjärjestelmän kehittyminen 1950- ja 60-lukujen taitteessa ja Rajavartiolaitoksen vahva sissiperinne vaikuttivat myös merivartiostojen piirissä. Alkaen 1960-luvulla ja jatkuen aina 1980-luvulle merivartijoiden sodanajantehtävissä korostettiin vihollisen selustassa tapahtuvaa saaristosissitoimintaa. Toiseksi merkittäväksi juonteeksi

34

RAJAMME VARTIJAT

Lääkärihelikopteri OH-HID Agusta-Bell 47J-2 ja Saaristo-laiva

merivartijoiden maanpuolustuksellisissa tehtävissä nousi 1980-luvun sukellusvenejahtina tunnettu ilmiö.

Sukellusveneuhka nousi kertarysäyksellä poliitikkojen ja suuren yleisön tietoisuuteen lokakuussa 1981, kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Ruotsissa Karlskronan laivastotukikohdan ulkopuolella. Kohun myötä myös Suomen viranomaiset vastaanottivat 1980-luvun mittaan yleisöltä suuria määriä ”sukel-

lusvenehavaintoja”. Erityisesti Ruotsissa sukellusvenejahti saavutti jopa hysterian piirteitä. Suomessakin havaintoja tuli enemmän ruotsinkieliseltä väestöltä, joka seurasi Ruotsin tiedotusvälineitä. Todellisiakin havaintoja viranomaiset toki saivat.

Valvontakyvyn puutteiden muodostama uhka suvereniteetille ja vallinnut ilmapiiri edellyttivät toimenpiteitä.

Vuosikymmenen kuluessa vedenalaiseen valvontaan ja sukellusveneentorjunta-

Kilo-luokan sukellusvene Suomenlahdella 1990-luvun puolivälissä. (kuva: Kari-Matti Riipinen)

kykyyn panostettiinkin voimakkaasti.

Rajavartiolaitoksen osalta tämä tarkoitti erityisesti vartiolaivojen varustamista sukellusveneiden havaitsemiseen ja torjuntaan.

Painotus meripelastukseen ja kriisivalmiuteen Neuvostoliiton hajoamista seuranneen Venäjän suhteellisen heikkouden aikakauden myötä sotilaalliset uhkakuvat painuivat jälleen taka-alalle. Merivartiostot jatkoivat 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa edelleen ”puolueettomuusvartiointia”, joka nyt oli terminologisesti muuttunut alueellisen koskemattomuuden valvonnaksi ja turvaamiseksi. Ei-sotilaalliset tehtävät kuitenkin korostuivat.

Syntyi vahva painotus meripelastukseen ja hiljalleen enenevässä määrin öljyntorjuntaan sekä myöhemmin ylipäätään ympäristövahinkojen torjuntaan. Myös

laajemmat lainvalvonnalliset ja yleisen järjestyksen turvaamiseen liittyvät tehtävät alkoivat korostua ensimmäistä kertaa merivartiolaitosvuosien jälkeen.

Seuraava käännekohta oli Venäjän suorittama Krimin valtaus. Nopeasti merivartiostot, kuten koko Rajavartiolaitos, jälleen ajan vaatimusten mukaisesti sovittivat toimintansa muuttuneeseen ympäristöön.

Sotilaallisen maanpuolustuksen ja ylipäätään kriisivalmiuden suorituskykyjä on sittemmin kehitetty voimakkaasti.

Toiminta on sopeutettu uhkatasoon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisen merivartioinnin ehkä kuvaavin ominaisuus on joustavuus. Valtionjohto on ajasta toiseen heittänyt merivartijat hoitamaan sellaisia tehtäviä, joissa kulloinkin on tarvittu ”hyviä miehiä”, sekä säätänyt lainsäädäntöä ja organisaation asemaa sen mukaan. Nykyisten Rajavar-

tiolaitoksen laajojen toimivaltuuksien turvin voidaan myös laitoksen sisäisesti painottaa toimintaa tehokkaasti kulloisenkin tarpeen vaatimalla tavalla.

Kirjoittaja, komentajakapteeni Ilja Iljina toimii operaatiopäällikkönä Suomenlahden merivartiostossa.

RAJAMME VARTIJAT

35

TEKSTI: Petteri Blomvall KUVAT: SLMV ja LSMV

Merivartiointi tänä päivänä Merivartioinnin 90-vuotisjuhlan sijaan Suomenlahden merivartiosto ja Länsi-Suomen merivartiosto ryhtyivät toisenlaiseen yhteisoperaatioon koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

S

uomenlahden merivartiostolla on useita erityispiirteitä, kuten isojen kaupunkien veneliikenne, meripelastuksen vastuualueella risteävä rahti- ja matkustaja-alusliikenne, meriraja sekä isot rajanylityspaikat.

Nämä erityispiirteet vaikuttavat toimintatapoihin ja henkilöstön osaamiseen, jotka muodostavat pohjan vartioston kulttuurille ja nykytilalle.

Merivartiointi on juuri nyt meille kaikille poikkeusoloissa toimimista, ja olemme löytäneet paljon osaamista ja erilaisia ratkaisuja. Olemme nähneet kukin poikkeusolot erilaisista näkökulmista ja rooleista. On ollut rahtiliikenteen tarkistamista satamassa, neuvontaa terveystie-

36

RAJAMME VARTIJAT

tolomakkeiden täyttämisestä, asiakaspuheluja, komennuksia ja venepartiointia ulkosaaristossa tunnistamassa ”maaleja”.

Vartioston erityispiirteet Suomenlahdella tehtäviä leimaavat suurten kaupunkien vilkkaat vesialueet.

Samaan tehtävään voi osallistua useamman viranomaisen veneitä ja hälytysajo veneellä tapahtuu usein rajoitusalueiden läpi. Tiheästi asutuilla alueilla uudet ilmiöt näkyvät meille nopeasti. Viime vuosina esimerkiksi saunalauttojen yleistyminen tai vesiskootterien saatavuuden parantuminen on näkynyt hälytystehtävissä.

Joitain vuosia sitten ajelehtiva saunalautta olisi voinut olla yllättävä meripe-

lastustehtävä, mutta ei enää. Akuuttien ilmiöiden näkyminen on totta myös tänä vuonna, kun Suomenlahti ei talvella jäätynyt ja koronapandemian myötä ihmiset lähtivät isolla joukolla etätöihin. Kevät olikin vilkas meripelastus- ja avustustehtävissä verrattuna aiempien vuosien samaan ajanjaksoon.

Suomenlahdella Helsingin ja Tallinnan välinen ja itä-länsi-suuntainen laivaliikenne risteävät. Euroopan vilkkain ulkomaanliikenteen matkustajasatama on viime vuosina ollut Helsinki erityisesti Helsingin ja Tallinnan jopa kaksoiskaupungiksi kutsutun yhteyden vuoksi.

Risteilyaluksiakin Helsingissä on käynyt vuosi vuodelta yhä enemmän. Tämä aset-

Merivartijoiden työhön kuuluu mm. merihätään joutuneiden veneilijöiden auttaminen.

taa suuret vaatimukset meripelastukselle ja ympäristövahinkojen torjunnalle, sillä täällä on varauduttava suurenkin mittaluokan operaatioihin. Hyvän meripelastusvalmiuden myötä näillä merialueilla niin kauppa-aluksen kuin turistin on turvallista liikkua.

Merivartioston erityispiirteet eivät rajoitu merialueelle, sillä keskeinen osa meidän toimintaamme sijoittuu HelsinkiVantaan lentoasemalle. Lentoasemalla suoritettavilla rajatarkastuksilla suojataan sisäistä turvallisuutta. Ulkomaillakin tiedetään, että Suomeen ei kannata yrittää laittomin keinoin. Nelitasoisessa rajaturvallisuusmallissa merkittäviä osatekijöitä ovat yhdysmiehet, kahdenvä-

linen yhteistyö naapurimaiden kanssa, rajojen valvonta ja rajatarkastukset sekä viimeisenä lukkona rikostutkinta, jolla varmistetaan, että laittomuudet johtavat tuomioihin.

Suomenlahden merivartiosto on myös joustavuutta, aktiivisuutta ja mehenkeä. Raja100 -juhla toi meidät yhteen ja sai hyvää palautetta. Juhlan tärkeimpänä antina oli tavata ystäviä, kollegoita ja kurssikavereita muista yksiköistä. Juhla myös muistutti, kuinka monenlaisia erityisosaajia vartiostossa on. Tämän innoittamana tavoitteena oli Merivartioinnin 90-vuotisjuhla, joka piti järjestää toukokuun lopulla Suomen Joutsenella yhdessä Länsi-Suomen merivartioston kanssa. Ko-

ronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot johtivat kuitenkin meidät juhlan sijaan aivan toisenlaisiin yhteisiin operaatioihin.

Merivartioinnin 90-vuotista taivalta on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan tarkoitus juhlistaa keväällä 2021.

Sisärajavalvonnan palauttaminen ja muut operaatiot Poikkeusolot todettiin Suomessa 16.3. ja päätös sisärajavalvonnan palauttamisesta tehtiin 17.3. Muutamassa päivässä partioita komennettiin yksiköstä toiseen.

Esimerkiksi Helsingin Satamasta itsensä löysi moni, ehkä hieman yllättynytkin rajatarkastaja, rikostutkija, valmiusmies,

RAJAMME VARTIJAT

37

Yhteistyö Viron virkamiesten kanssa on tiivistä.

koiranohjaaja ja esikunnan toimistoupseeri. Sisärajavalvonta ja erilaiset tarkastukset aloitettiin samaan aikaan myös esimerkiksi Helsinki-Vantaalla, Hangon satamassa sekä merialueella. Tornioon lähti komennusosasto kovalla rajatarkastusosaamisella.

Tilanne oli uusi, mutta toisaalta Suomenlahden merivartiosto on ennenkin joustanut moneen. Tavoitteena on ollut käyttää rajallisia resursseja kaikkiin tehtäviin kiireellisyysluokat huomioiden. Esimerkiksi Helsingin Rajatarkastusosaston virkamiesten kouluttaminen ympäristövahinkojen torjuntatehtäviin oli edennyt suunnitteluun, valmisteluun ja varustehankintoihin. Ensimmäiset koulutusti-

38

RAJAMME VARTIJAT

laisuudet olivat jo kalenterissa. Suuren öljyonnettomuuden sijaan se hetki, johon jokaista Rastiin kirjattua partiota tarvittiin, olikin poikkeusolojen julistaminen.

Uudenmaan liikkumisrajoitusten valvonta alkoi Poliisin johdolla 28.3.

Operaatio koski paitsi maakuntarajaa merialueella myös Suomen sisäistä lentoliikennettä. Operaatio Puomissa ja sen osana operaatio Meripuomissa olivat mukana kaikki merivartioasemat, 5.valmiusjoukkue, Helsingin rajatarkastusosasto, johtokeskus sekä vartiolaivat. Toimeenpanossa ylitettiin vartiostojen raja ja LänsiSuomen merivartiostosta operaatioon osallistui laivojen lisäksi Hiittisten merivartioasema.

Merivartioinnin rakennuspalikat Poikkeusoloissa on toimittu niillä hyvillä käytänteillä, jotka meillä oli jo ennestään.

Ensimmäinen asia oli saada oikeat kenttäpartiot oikeisiin paikkoihin, mutta samalla otettiin käyttöön myös muu osaaminen.

Yhteistyötä tehtiin muun muassa laiva- ja lentoyhtiöiden kanssa. Valvonnassa mukana oli PTR-viranomaisten partiot. Viron Poliisi- ja rajavartioviraston pohjoisen prefektuurin kanssa tehtiin yhteistä valvontaa ja neuvontaa myös Tallinnassa. Vartioston tasolla toteutettu portaittainen rajaturvallisuusmalli osoitti toimivuutensa.

Uudenmaan maakunnan merellisen rajan valvontaan meille pohjan antoi nykyinen merirajan valvonta mutta myös

Talvella merivartijan kulkuvälineenä voi olla myös moottorikelkka ja kesällä vesikootteri.

historia. Moni merivartija oli valvonut merirajan lisäksi Viron liikennettä reilut 10 vuotta sitten. Porkkalan vuokra-alueen rajavalvonnan tekijät olivat jo eläkkeellä, mutta tarinat siltä ajalta elävät. Vartiolaiva Merikarhu oli ollut kaksi vuotta Egeanmerellä valvomassa EU:n yhteistä ulkorajaa. Sensoreilla tähystävä tukialus ja sen tukena toimiva RIB-vene olikin tuttu konsepti monelle.

Merivartiointia juuri nyt kun luet tätä lehteä Tämän lehden ollessa lukijan kädessä on kesä jo käynnistynyt. Koulujen kesälomat tarkoittavat yleensä saariston tehtävämäärien nousua. Nyt kun ulkomaanmatkailu

on vähissä, saaristossa liikkujia on varmasti. Siitä seuraa aina myös tehtäviä niin meripelastuksen, sairaankuljetuksen kuin muidenkin tehtävätyyppien muodossa.

Myös työmatkaliikenne Schengenalueelle ja erityisesti Viroon on alkanut uudestaan ja laiva- ja lentoliikenne on osin käynnistymässä. Sisärajavalvonnan jatkamisesta on tätä kirjoittaessani päätös 14.6. asti. Frontexin alkuvuodesta käynnistämässä Rapid Intervention -operaatiossa venepartio jatkaa toimintaansa Kreikassa.

Suomenlahden merivartioinnin tärkein tekijä on henkilöstö. Ilmiöihin, kuten vaikka laittoman maahantulon uuteen reittiin, öljyonnettomuuteen tai nyt globaaliin pandemiaan vastataan ajantasai-

silla välineillä ja toimintamalleilla, mutta vastaamiseen tarvitaan myös joustavuutta ja aktiivisuutta, joista Suomenlahden merivartiosto on tehty. Pohjan kaikelle kuitenkin luo henkilöstö. Merivartijassa lienee nyt paljon samaa kuin silloin, kun akuutti ilmiö oli pirtun salakuljetus ulkosaaristossa, Porkkalan vuokra-alueen valvonta tai vaikka liittyminen Schengensopimuksiin.

RAJAMME VARTIJAT

39

TEKSTI: Tommi Salopelto KUVAT: Raja

Erikoisveneryhmä

Rajan operatiivisen venetoiminnan keihäänkärki 10 vuotta Suomenlahden merivartiostoon perustettiin vuonna 2010 silloisen merivartioston komentajan, kommodori Markku Hassisen päätöksellä vaativien tilanteiden veneenkuljettajien pooli.

P

äätöksen (SLMV 189/10/2010) mukaisesti erityisveneenkuljettajien ryhmän tuli luoda ja kehittää Rajavartiolaitoksen suorituskykyä ja turvallisia toimintamalleja venetoiminnassa merellä tapahtuvissa erityistilanteissa.

Suorituskyvyn kehittäminen suunniteltiin toimeenpantavaksi peruskoulutuksella ja harjoittelulla. Samalla velvoitettiin ryhmän henkilöstö edelleen kouluttamaan merivartioasemien ja vartiolaivojen henkilöstöä tavoitteena osaamisen laajempi pohja koko Rajavartiolaitoksessa.

Tarvittiin valmiusyksikköjä tukeva kuljettajapooli Suomenlahden merivartioston valmiusjoukkueen (5VALMJ) yksi keskeinen

40

RAJAMME VARTIJAT

erityistehtävä on varautuminen merellä tapahtuviin erityistilanteisiin. Toiminnan intensiteetti, kansainvälistyminen, uhka-arviot ja vaatimukset kasvoivat 2000-luvulla, niin että Rajavartiolaitoksessa päädyttiin kehittämään kalustoa ja henkilöstön osaamista vastaamaan toiminnan vaatimuksiin.

Nähtiin tarve valmiusjoukkueen operaattoreista erilliselle, mutta valmiusjoukkuetta ja poliisin valtakunnallista valmiusyksikköä tukevalle kuljettajapoolille. Asian selvittelyssä oltiin aktiivisesti yhteydessä myös poliisiin, jotta vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä kehitystyössä.

Vuonna 2007 pidettiin nopean veneen ajokurssi, jossa annettiin peruskoulutus toimintaan vaativissa ja erityistilan-

teissa merialueella. Kurssi loikin rungon ja perustan ryhmän perustamisen jälkeiselle erikoisveneryhmän jäsenten peruskoulutukselle.

Olemassa olevaa kalustoa, niin veneitä kuin varusteitakin, ryhdyttiin kehittämään vastaamaan toiminnan vaatimuksiin. Rajavartiolaitoksessa käynnistettiin hanke erityisveneiden (SRIB) hankkimiseksi. Kehitystyössä niin kaluston kuin henkilöstönkin osalta tehtiin valmisteluissa tiivistä kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kotimaassa keskeisimpänä yhteistyötahona oli luonnollisesti poliisin valtakunnallinen valmiusyksikkö (Karhu). Ulkomailla tärkeimmiksi yhteistyötahoiksi muodostuivat jo valmisteluvaiheessa vastaavaan toi-

< Yhteistyö, yhteinen harjoittelu ja operaatiot eri erikoisyksiköiden kanssa ovat osa erikoisveneryhmän toimintaa. > Erikoisveneryhmän toiminnan käynnistämisessä saatiin tukea ulkomaisilta vastaavilta yksiköitä.

Yhteiseen harjoitukseen Ruotsissa vuonna 2012 osallistuneita veneitä laiturissa.

mintaan erikoistuneet yksiköt ja ryhmät Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa.

Veneenkuljettajiksi vankalla kokemuksella Toukokuussa 2010 pidettiin Suomenlahden merivartiostossa valintatilaisuus ryhmään valittaville henkilöille. Valintatilaisuudessa arvioitiin soveltuvuuden, fyysisen kunnon ja kielitaidon lisäksi veneteknistä tietämystä ja osaamista, merenkulku- ja merimiestaitoa sekä käytännön veneen käsittelytaitoa. Merivartioston komentaja nimitti ensimmäiset jäsenet ryhmään 11.6.2010. Henkilöstö toimi oman päätoimen ohella erikoisveneryhmän tehtävässä.

Ryhmään valikoituneella henkilöstöllä oli jo entuudestaan erittäin vankka kokemus ja osaaminen merivartioinnista – keskimäärin noin 15 vuoden kokemus päivittäistoiminnasta merellä. Lisäksi joukosta löytyi vartioasemien konemestareita sekä entisiä valmiusjoukkueen jäseniä.

Lähtökohtana alun perin olikin, että erittäin kokeneille ammattilaisille pystytään helposti luomaan pienellä lisäkoulutuksella erityistoiminnassa vaadittu osaaminen. Ratkaisu osoittautui myöhemmin enemmän kuin oikeaksi, kun Rajavartiolaitoksen veneenkuljettajien ammattitaitoa vertailtiin kansainvälisissä yhteyksissä.

Ryhmän ensimmäisenä johtajana aloitti luutnantti Frej Karvonen. Kalus-

ton osalta saatiin merkittävä parannus suorituskykyyn vuonna 2014, kun Rajavartiolaitos vastaanotti merellisen eritystoiminnan vaatimukset täyttävät veneet.

Pitkässä hankintaprosessissa venetyypiksi valikoitui Zodiac Hurricane MilPro. Veneet rakennettiin vastaamaan täysin vaatimuksia, jotka oli määritelty yhdessä poliisin kanssa.

Toiminnalle selkeät vaatimukset ja tavoitteet Perustamisen jälkeen ryhmän toiminta sai selkeät vaatimukset ja tavoitteet. Toiminta huomioitiin vuosisuunnitelmissa ja toimintakäskyssä. Erikoisveneryhmä integroitui tiiviisti 5. valmiusjoukkueen ”kylkeen”. Koulutusta lisättiin tavoitteisiin pääsemiseksi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kansainvälisiä harjoituksia toteutettiin pelkästään veneryhmien kesken sekä myös osana suurempia erikoisyksikköharjoituksia. Kansallisessa yhteistyössä keskeisiä yhteistyötahoja olivat poliisin Karhu-ryhmän lisäksi puolustusvoimien erikoisjoukot Utista (Erikoisjääkäripataljoona) ja Upinniemestä (Erikoistoimintaosasto).

Ryhmä on säännöllisesti osallistunut kansainvälisiin erikoisjoukkoharjoituksiin Itämeren piirissä. Merellä tapahtuvat erityistilanteet vaativat eri maiden välistä yhteistyötä, joten toiminta on sovitet-

tava yhteen ja harjoiteltava ulkomaisten yhteistyökumppanien kanssa etukäteen.

Toiminnan kehittämisen kannalta merkittävä päänavaus oli ATLAS-harjoitus Tanskassa vuonna 2012. Harjoitusta varten nostettiin Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Merikarhun peräkannelle kyytiin vanhat Avon RIB -veneet sekä lastattiin kalusto ja henkilöstö laivaan.

Mukaan lähtivät Rajavartiolaitoksen 5. valmiusjoukkue, Poliisin Karhu-ryhmä ja erikoisveneryhmä operoimaan veneitä. Osallistumisesta saatiin tärkeää kokemusta venetoiminnan kehittämisen lisäksi myös Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turvan suunnittelua ja rakentamista varten.

Myöhemmin kun vene- ja aluskalusto oli saatu vaatimusten mukaiselle tasolle, olivatkin toimintamallit jo pitkälti valmiina. Kansainvälistä yhteistyötä tiivistettiin entisestään, ja vuoden 2016 kansainväliseen ATLAS-harjoitukseen mennessä oli saavutettu Rajavartiolaitoksen suorituskykykokonaisuudessa taso, joka oli asetettu välitavoitteeksi merialueen erityistilanteissa.

Esimerkkinä muille maille Harjoituksessa kyettiin vastaamaan asetettuihin vaatimuksiin ja osin jopa ylittämään ne. Harjoituksessa muiden maiden erikoisyksiköt tulivat perehtymään

RAJAMME VARTIJAT

41

Suomen kalustoon ja toimintamalleihin.

Samaan aikaan erikoisveneryhmän suuntaan alkoi tulla yhä enenevässä määrin ulkomaisilta yksiköiltä kyselyjä myös suorituskykyjen osalta. Erikoisveneryhmä oli vakiinnuttanut paikkansa kansainvälisesti vastaavien ryhmien joukossa ja toimi tietyllä tavalla omana kanavana kansainvälisessä erikoisjoukkoyhteistyössä ulkomaiden suuntaan.

Kotimaassa ryhmän laatima nopeanajon ohjaamotyöskentelykonsepti vietiin muihin merellisiin yksiköihin, mikä paransi päivittäistoiminnan valmiuksia ja myös työturvallisuutta.

Tultaessa 2020-luvulle Rajavartiolaitoksen merellisten erityistilanteiden suorituskykykokonaisuus eli ”merellinen konsepti”, joka sisältää ilma-alukset, laivat, veneet, kuljettajat sekä toimivat joukot, on saavuttanut tason, jossa kyetään myös merkittävästi jakamaan osaamista ja tietoa keskeisille yhteistyökumppaneille.

Suomi ja Rajavartiolaitos ovat tasolla, johon monet, jopa suuremmat Euroopan maat vasta pyrkivät. Erikoisveneryhmän rooli tässä viitekehyksessä on ollut kiistaton ja merkittävä. Kansainvälinen ja kansallinen yhteistyö on perustunut organisaatiorakenteiden lisäksi myös suoriin luottamuksellisiin kahdenvälisiin suhteisiin sekä kuljettajien väliseen keskinäiseen arvostukseen ja ammattitaitoon. Yhteydenpito on ollut jatkuvaa, joten kokemukset ja havainnot toimintamalleista tai teknisiä innovaatioista voidaan vaihtaa lähes reaaliajassa.

Henkilöstö ja tunnus Vaatimusten ja toiminnan tiivistyessä ryhmän avaintehtävät (ryhmän johtaja ja vastuukonemestari) vakinaistettiin. Näissä tehtävissä ei ollut enää mahdollista toimia vain oman toimen ohella.

Muu henkilöstö jatkoi tehtävissä päätehtävänsä ohella, mikä osaltaan mahdollisti henkilöstön kierron ryh-

mässä ja hankitun osaamisen jakamisen ja jalkauttamisen myös muihin merellisiin yksiköihin.

Erikoisveneryhmän johtajana ovat toimineet seuraavat henkiöt: luutnantti Peter "Freju" Karvonen (2010), luutnantti Juha "Jussi" Hiltunen (2011-), ylimerivartija Petteri "Pietu" Leskinen (2014-) ja luutnantti "Naru" (2020-).

Toiminnan vakiintumisen ja kansainvälistymisen seurauksena ryhmälle suunniteltiin oma epävirallinen merkki. Merkin suunnittelusta vastasi heraldikko Tuomas Hyrsky, joka on suunnitellut Rajavartiolaitoksen valmiusjoukkuemerkin sekä myös epävirallisen merkin 5. valmiusjoukkueelle.

Erikoisveneryhmän merkki johdettiinkin 5. valmiusjoukkueen merkistä, ja siinä Karhu kannattelee käpälissään kompassiruusua.

Oma merkki loi osaltaan ryhmään erityistä henkeä, ja kansainvälisissä ympyröissä ja muussa yhteistyössä toimittaessa oma merkki oli osoittautunut suorastaan välttämättömyydeksi.

Rajavartiolaitoksen Avon RIB -vene vuonna 2010. Harjoittelu avomerellä kauppamerenkulun aluksen kanssa, myös pimeällä, on keskeinen osa erikoisveneryhmän kouluttautumista.

42

RAJAMME VARTIJAT

Tehtävät Veneryhmän toteutuneet operatiiviset tehtävät ovat olleet pääsääntöisesti merialueella ja liittyneet usein keskeisesti sisäisen turvallisuuden erityistehtäviin ja tukeen sisäasiainhallinnon erityisyksiköille, jotka ovat Rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueet ja poliisin valtakunnallinen valmiusyksikkö. Toteutuneista tehtävistä näkyvimpiä ovat olleet esimerkiksi suurten vierailuiden turvallisuustehtävät tai runsaasti resursseja vaativat kiinniottooperaatiot.

Erikoisveneryhmä on merkittävästi kehittänyt kansallista suorituskykyä näiden tehtävien merellisen elementin osalta.

Kansainvälisesti ryhmän henkilöstöä on osallistunut Frontex-operaatioihin mm.

Välimerellä. Lisäksi ryhmän henkilöstö on toiminut maalla tapahtuvissa operaatiossa tukitehtävissä valmiusjoukkueille.

SRIB-veneiden ja ulkovartiolaiva Turvan vastaanotto vuonna 2014 paransi merkittävästi Rajavartiolaitoksen kalustollista valmiutta merialueen erityistilanteisiin.

Tikkailla 5. valmiusjoukkueen operaattori nousemassa alukseen SRIB-veneestä vuonna 2015.

Tulevaisuus Kulunut vuosikymmen on osoittanut, että erikoisveneryhmälle on ollut tarve Suomen sisäisen turvallisuuden merellisen toimintaympäristön kentässä ja että ryhmä on osaamisellaan lunastanut paikkansa valtakunnallisena keihäänkärkenä operatiivisessa venetoiminnassa.

Rajavartiolaitoksen ratkaisu, jossa kokeneista ammattitaitoisista merivartiomiehistä muodostettiin erillinen kuljettajapooli, on osoittautunut toimivaksi ja kauaskantoiseksi ratkaisuksi vaadittavien suorituskykyjen kehittämisessä. Järjestely on samalla mahdollistanut hankitun osaamisen jalkauttamisen osaksi merivartiostojen päivittäistoimintaa. Suorituskykyjen ylläpitäminen, kansainvälinen yhteistyö, operatiiviset tehtävät ja poikkeusolojen tehtävien kehittäminen takaavat osaltaan sen, että ryhmällä riittää työsarkaa ja kehitettävää myös jatkossa.

Kuluvana vuonna toteutettu henkilöstön valtakunnallinen rekrytointi luo mahdollisuuden suunnitelmallisiin henkilöstön vaihdoksiin ryhmässä ja osaamisen jalkauttamiseen myös jatkossa ja yhä laajemmin laitoksen sisällä. Samalla on huo-

SRIB-vene UVL Turvan peräkannella.

mioitava, että toiminnan kehittäminen ja vaatimuksiin vastaaminen edellyttänee entistä tiiviimpää integroitumista osaksi Rajavartiolaitoksen merellistä erityissuorituskykyä eli 5. valmiusjoukkuetta.

Erikoisveneryhmän oli tarkoitus juhlistaa kesällä kymmenvuotista taivaltaan.

Tilaisuuteen oli kutsuttu myös keskeisimpiä ulkomaisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa vaihdetaan kokemuksia ja harjoitellaan säännöllisesti. Maailmanlaajuinen pandemia sotki nämä juhla-

suunnitelmat kuluvana vuonna. Syytä juhlaan tällä kansainvälistä luottamusta ja arvostusta saneella ja Rajavartiolaitoksen merellistä ammattitaitoa ja identiteettiä vahvistavalla joukolla kuitenkin on. Juhlan aika on sitten, kun ajankohta sen mahdollistaa.

Kirjoittaja Tommi Salopelto toimii toimialajohtajana Suomenlahden merivartioston esikunnassa.

RAJAMME VARTIJAT

43

TEKSTI: Pietari Vuorensola KUVAT: Raja, Shutterstock

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvä joukko – osa rajamiesten uutta urapolkua Eurooppalainen rajaturvallisuusyhteistyö astui uudelle aikakaudelle.

E

uroopan unionin uusi asetus eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta tuli voimaan 4.12.2019.

Asetuksella perustettiin Euroopan raja- ja merivartiosto (EuRMV), jonka muodostavat rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavat jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex).

Perustettuun kokonaisuuteen kuuluu uusina elementteinä mm. Frontexin ja jäsenvaltioiden yhdennetty suunnittelu strategisella ja operatiivisella tasolla sekä viraston osaksi perustettava pysyvä joukko.

44

RAJAMME VARTIJAT

Frontexiin kuuluvan eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvän joukon rekrytointi, koulutus ja varustaminen on nyt kiivaimmillaan sekä virastossa että jäsenvaltioissa. Haaste on kova, sillä joukon pitäisi aloittaa operatiivisen toimintansa 1. tammikuuta 2021. COVID-19-tilanne on osaltaan lisännyt tehtävän vaikeusastetta.

Pysyvä joukko koostuu neljästä luokasta: Frontexin rekrytoimasta henkilöstöstä (luokka 1), jäsenmaiden pitkäaikaisesti (kahdeksi vuodeksi) Frontexin käyttöön lähettämästä henkilöstöstä (luokka 2), sekä jäsenmaiden lyhytaikaiselle komennukselle (enintään 4 kuu-

kautta) Frontexin käyttöön asettamasta henkilöstöstä (luokka 3). Lisäksi nopean toiminnan reserviä (luokka 4) ylläpidetään vuoden 2024 loppuun saakka. Pysyvän joukon vahvuus kasvatetaan vuoden vuoteen 2027 mennessä 10 000 henkilöön. Asetuksella myös säädettiin kunkin jäsenmaan osallistumisvelvoite luokkien 2, 3 ja 4 osalta.

Rajan osallistuminen Rajavartiolaitos on päävastuussa Suomen osallistumisvelvoitteiden täyttämisessä, sillä valtaosa Suomelta edellytetyistä asiantuntijaprofiileista osuu Rajavartio-

Pysyvän EuRMV:n tehtävät ovat jatkossa normaali osa rajavartijan työtä.

laitoksen henkilöstön osaamisalueelle.

Tämä tarkoittaa yhä useammalle rajavartijalle mahdollisuutta osallistua eurooppalaisiin rajaturvallisuustehtäviin.

Toiminta osana pysyvää joukkoa tulee jatkossa näyttelemään yhä merkittävämpää roolia rajavartijan uralla. Tämä tulee myös näkymään koulutusjärjestelmän kehittämisessä.

- Pysyvän joukon tehtävät ovat jatkossa normaali osa rajavartijan ammattiin kuuluvaa kokonaisuutta ja tehtävät maailmalla yksi mielenkiintoinen vaihe rajavartijan monipuolisella uralla, arvioi apulaisosastopäällikkö, eversti Arto Niemenkari Rajavartiolaitoksen esikunnasta.

– Uskon, että tehtäväkentän kasvava kansainvälistyminen lisää myös kiinnostusta rajavartijan uraa kohtaan ja nostaa Rajavartiolaitoksen kilpailukykyä rekrytoitaessa hakijoita rajaturvallisuusalan tehtäviin.

Kymmenen vuoden kokemus Frontexin koordinoimiin operaatioihin osallistumisesta osoittaa, että kiinnostuneita hakijoita kansainvälisiin tehtäviin tulisi olemaan jatkossakin. Vuonna 2021 Suomi lähettää kahdeksan henkilöä kahden vuoden komennukselle sekä 72 henkilöä lyhyille, enintään neljän kuukauden komennuksille. Vuoteen 2027 mennessä pitkäaikaisen lähettämisen osallistumisvelvoite kasvaa 30 henkilöön ja lyhytaikaisten komennusten vastaavasti 110 henkilöön.

Tuetaan EU:n rajaturvallisuutta Osallistumisella tuetaan EU:n rajaturvallisuuden vahvistamista ja osoitetaan yhteisvastuuta suurimpien maahanmuuttopaineiden kohteina oleville jäsenmaille.

Samalla hankitaan arvokasta kokemusta oman järjestelmän kehittämiseksi. Tehtävän suorittamiseksi muodostetaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston

Suomen pysyvä joukko, johon kuuluu Rajavartiolaitoksen henkilöstön lisäksi asiantuntijoita muistakin kansallisista viranomaisista, jotka osallistuvat rajaturvallisuustehtäviin ja palautusoperaatioihin.

- Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annettu asetus ja sen toimeenpano liittää Rajavartiolaitoksen entistä tiiviimmin ja konkreettisemmin osaksi eurooppalaista yhdennettyä rajaturvallisuuskonseptia, eversti Niemenkari sanoo.

- Ulkorajojen toimivuus kaikissa oloissa on koko Schengen-järjestelmän olemassaolon kulmakivi, joka takaa ihmisten vapaan liikkuvuuden Schengenalueella. Hyvin organisoitu ja koulutettu pysyvä joukko tuo tähän konseptiin aivan uuden eurooppalaisen työkalun. Tämän työkalun kehittämiseen ja käyttämiseen on syytä panostaa. Jos joskus tarvitsemme pysyvän joukon tukea omilla rajoillamme, on sitä hyvä osata käyttää.

RAJAMME VARTIJAT

45

TEKSTI: Aapo Savisaari KUVAT: Vili Petäjämäki

Merivartiotutkinto haastoi rannikkoprikaatin varusmiehet Tutkinto on osa uuden merivartioaselajin koulutusta.

R

annikkoprikaatin merivartiokoulutushaaran varusmiesten suuri voimanponnistus, merivartiotutkinto, järjestettiin Porkkalan ja Upinniemen alueella 5.–6.5.2020. Tutkinnon suoritti 50 varusmiestä Rannikkoprikaatin merikomppaniasta.

Ensimmäistä kertaa omalla koulutushaarallaan toteutettava puolen vuoden mittainen koulutus on räätälöity Rajavartiolaitoksen ja merivartiostojen tarpeet huomioiden. Suunnitteluun osallistunut valmiusupseeri Tommi Salopelto Suomenlahden merivartiostosta kertoo, että koulutus sisältää elementtejä niin

46

RAJAMME VARTIJAT

meritiedustelusta kuin sotilaspoliisitoiminnastakin. Vaikka koulutukseen ei ole erikoisrajajääkärikoulutukseen verrattavia pääsytestejä, ovat valikoituneet taistelijat Salopellon mukaan saapumiseränsä parhaimmistoa – Koulutushaaralle pääsyyn vaadittava pistemäärä oli korkeampi kuin osalla aliupseerilinjoista. Valintaan vaikuttavat myös muut tekijät, mutta alokasjakson pisteet ovat tärkeässä roolissa, sanoo Salopelto.

Aurinkoisesta ja verrattain lämpimästä säästä huolimatta tutkintoa suorittaneet eivät päässeet helpolla.

Tehtävärasteilla piti esimerkiksi selviytyä ilmatorjuntakonekiväärin kokoamisesta ja simuloidusta henkilön kiinniotosta. Rankat rastit olivat vain murto-osa saaristossa järjestettyä kokonaisuutta, jossa suoritettiin lukuisia vesistönylityksiä korkeimmillaan kuusiasteisessa Suomenlahdessa.

Viimeisellä marssiosuudella väsymys alkoi hiipiä jo vahvimpienkin jäseniin.

Monien kilometrien, tehtävärastien ja rakkojen jälkeen kaikki ryhmät saapuivat maaliin ja varusmiehet saivat ansaitut rajajoukkotunnukset lomapukuihinsa. Lisäksi tutkinnon paras ryhmä julkistettiin.

Kommodori Risto Jääskeläinen jakoi tutkinnon suorittaneille varusmiehille todistukset ja rajajoukkotunnukset.

Kokelas Äikäs voittaneesta 1. ryhmästä kuvaili tuntemuksiaan hyviksi huolimatta puolentoista tunnin yöunista.

– Henkisesti raskainta oli jatkuva epätietoisuus siitä, onko seuraavaksi edessä 30 kilometrin marssi vai uidaanko taas. Tästä kuitenkin selvittiin hienosti ryhmänä, tsempin kautta, Äikäs kertoo.

Rajajoukkotunnuksen, tuttavallisemmin ”rajasiipien”, käyttöoikeus ei ole itsestäänselvyys. Rinnassaan tätä tunnusta kantavat varusmiehet voidaan asettaa poikkeusoloissa Rajavartiolaitoksen alaisuuteen. Tutkinnon jälkeen heidän koulutuksensa kohti suorituskykyistä joukkoa jatkuu yksikköharjoituksissa, jotka edelleen hiovat ja viilaavat merikomppanian varusmiehiä tehtäviensä tasalle niin yksilöinä kuin ryhminä.

Lopuksi joukon tarkastivat Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Janne Huusko ja Suomenlahden merivartioston komentaja, kommodori Risto Jääskeläinen.

– Joukko on ollut todella motivoitunut ja pärjännyt hienosti, kommodori Huusko kommentoi tutkinnon päätteeksi.

– Olemme nähneet hyviä suorituksia tämän henkisesti ja fyysisesti raskaan koulutusrupeaman aikana. Väsymyksessä ja henkisen kantin rakoillessa yhteenkuuluvuus ja ryhmähenki löytyivät ja vaikeuksista selvittiin, kehui kommodori Jääskeläinen varusmiesten suoritusta.

Minkälainen supersotilas sitten tarvitseekaan olla päästäkseen tällaiseen koulutukseen? Jääskeläisen vastaus tähän toimittajan kysymykseen kiteyttää koko koulutushaaran olemuksen: – Haemme motivoituneita, yhteistyökykyisiä ja itsenäiseen otteeseen kykeneviä varusmiehiä – mutta emme mitään Ramboja.

Aapo Savisaari ja Vili Petäjämäki palvelevat viestintävarusmiehinä Rajavartiolaitoksen esikunnassa.

Merivartiokoulutushaaran varusmiesten koulutus jatkuu tutkinnon jälkeen erilaisilla yksikköharjoituksilla.

RAJAMME VARTIJAT

47

TEKSTI: Kenneth Rosenqvist KUVAT: Katsuhiko Tokunaga

Rajan Dornierit

Rajoja turvaamassa jo 25 vuotta Vuonna 1995 Suomeen laskeutui fanfaarien saattelemana myyttinen Nato-hävittäjä, jota myös herhiläiseksi kutsuttiin. Samana vuonna, hieman vähäisemmällä mediahuomiolla, vesinokkaeläintä muistuttava lentokone laskeutui Turkuun.

V

artiolentolaivue oli saanut käyttöönsä tehokkaan työkalun valvontatoimintaan maalle ja merelle. Dornierissa oli runsaasti uusia suorituskykyjä Piper Navajoihin verrattuna. Navajoiden ainoat sensorit olivat käytännössä miehistön silmät.

Dornieriin hankittiin viimeisintä tekniikkaa edustavat ympäristönvalvontaan soveltuvat sivukulmatutkat ja skannerit.

Valvontatutka ja lämpökamera lisäsivät suorituskykyä entisestään. Vartiolentolaivueen silloinen komentaja, everstiluutnantti Pertti Ruotsalainen totesikin

48

RAJAMME VARTIJAT

Rajamme Vartijat -lehden artikkelissa vuonna 1995: ”Hankkimamme Dornierit ovat monipuolisimpia valvontakoneita koko maailmassa.”

Dornier lensi Suomen taivaalle Dornierien hankintaa oli valmistelu pitkään 1990-luvun alusta lähtien. Maailma oli tuolloin hiukan erilainen: kylmä sota oli päättymässä, Suomi ei vielä ollut EY:n jäsenmaa ja puolustusministeri Elisabeth Rehn oli hankkimassa Suomeen amerikkalaisia Hornet-hävittäjiä. Sekä hävittäjäettä valvontakonehankkeessa tärkeintä oli

kyky nähdä tulevaisuuteen, koska molempien elinkaari kestää sukupolven verran.

Ensimmäinen Dornier-koneemme OH-MVO saapui Suomeen 12.5.1995 tehtaalta Saksan Oberpfaffenhofenista.

OH-MVN saapui pari viikkoa myöhemmin. Koneilla on tähän päivään mennessä lennetty niiden 25-vuotisen palvelusuran aikana yhteensä yli 20 000 tuntia.

Elinkaari päättymässä Dornierien ja niiden valvontalaitteiden ominaisuudet vastasivat vaatimuksia hyvin 25 vuotta sitten, mutta maailma ja

OH-MVO matkapäiväkirjan sivu 12.5.1995

samalla Rajavartiolaitoksen tehtävät ovat muuttuneet paljon. Sekä Hornetit että Dornierit ovat jo läpikäyneet keski-iän päivitykset ja lukuisan joukon pienempiä modifikaatioita. Dornierit eivät kuitenkaan enää vastaa nykypäivän vaatimuksia ja tehtäväkenttää. Ylläpito kallistuu jatkuvasti ja käytettävyys on heikkoa. Sensorit ja itse kone vanhenevat eikä elinkaarta ole järkevää jatkaa vuoden 2025 jälkeen.

Rajavartiolaitos on vuoden 2019 alussa käynnistänyt hankkeen Dornierien suorituskykyjen korvaamiseksi. Hankkeen tavoitteena on korvata Dornierit vuonna 2025, jolloin niiden suunniteltu elinkaari päättyy. Tyypillisesti sotilaskoneet ja niihin verrattavat palvelevat ainakin 30 vuotta. Yhtenä keskeisimpänä vaatimuksena koneiden valinnassa on se, että niiden on oltava muunneltavia, jotta niillä voidaan vastata niihin tulevaisuu-

den haasteisiin, joita emme vielä kykene ennustamaan.

Korvaava hanke – MVX Dornierien korvaajahanke on nimetty MVX-hankkeeksi. Nimitys viittaa Puolustusvoimien hävittäjähankkeeseen, joka on nimetty HX-hankkeeksi, mutta höystettynä Rajavartiolaitoksen ilmailuhistorialla.

Tullilaitoksen Merivartiolaitokselle 14.8.1930 luovuttama ensimmäinen VL Sääski II -lentokone sai rekisteritunnuksekseen OH-MVA. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki Rajavartiolaitoksen kiinteäsiipiset ilma-alukset ovat edenneet sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.

Hankkeen aikataulu on kuvattu karkeasti MVX-hankkeen logossa ja hihamerkissä. Tavoitteena on siis käyttöönotto vuonna 2025, mikä määrittelee virstanpylväät sitä ennen. Tilaus olisi

SK-vaatimukset

Esiselvitys

Kirjoittaja Kenneth Rosenqvist toimii Vartiolentolaivueessa lentokoneryhmän johtajana.

MVX-hanke

Käyttökonsepti Väliraportti

Suorituskykyjen määrittely

hyvä saada tehtyä niin, että valmistajille jäisi kolme vuotta aikaa rakentaa kone ja sen järjestelmät. Siihen päästäksemme tarjouspyyntö olisi julkaistava vuoden 2021 alkupuolella. Sitä ennen on tarkoitus lähettää tietopyyntö.

Miksi kiirehtiä, jotkut ovat kysyneet, eihän Dorniereilla ole lennetty vasta kuin 10 000 tuntia per kone (10 000 rikki MVO 8.3.20 ja MVN viime kesäkuussa). Olemme kuitenkin joutuneet toteamaan, että viat eivät missään nimessä ole laskutrendissä.

Varaosat ovat suhteellisen kalliita ja läpimenoajat huolloissa valitettavan pitkiä.

Lisäksi koneemme suhteellinen suorituskyky heikkenee jatkuvasti, kun uutta teknologiaa kehitetään ja käytössä olevat sensorit vanhenevat. Siksi Dornierit on korvattava mahdollisimman nopeasti eikä kannata suotta viivytellä. Nyt on kyettävä näkemään tulevaisuuteen, kuten edeltäjämme osasivat 1990-luvun alussa, ja määrittelemään mahdollisimman hyvin seuraajiemme tarpeet jopa 2050-luvulle.

Viiden vuoden päästä HX-hankkeen lopputuloksena Suomeen saattaa laskeutua superherhiläinen, salama, taifuuni, puuska tai aarnikotka – ja ehkä jopa maailman silmä suksiboksi katollaan. Samaan aikaan, jossain sivummalla ja vähemmällä huomiolla, saapunee Dornierin seuraaja – MVX-hankkeen lopputuote. Tavoitteena täytyy pitää sitä, että laivueen komentaja voi silloin liioittelematta todeta, että hankkimamme MVX:t ovat maailman parhaita valvontakoneita!

Päätös konseptista ja hankkeen jatkamisesta

Vaihe 1 Tietopyyntö

Vaihe 2 Tarjouspyyntö ja hankinta

RFI

RFQ

Vaihe 3 Toimitus Tilaus

Vaihe 4 Takuu ja käyttö

Hallitusohjelma 2019

2/19

10/19

4/20

1/21

6/22

1/25

12/26

RAJAMME VARTIJAT

49

TEKSTI: Juha Rotonen KUVAT: Esa Palokangas

Sata vuotta saksalaisia – ja sitten tuli Martta Rodullinen lasikatto murtui, kun ensimmäinen belgianpaimenkoira astui palvelukseen Lapin rajakoirana saksanpaimenkoirien rinnalle.

S

aksanpaimenkoira Caesarista alkaen Lapin rajavartioston rajakoira-aines on ollut rodullisesti homogeenista näihin päiviin saakka.

Saksanpaimenkoiria on pidetty älykkäinä, helposti koulutettavina, säänkestävinä ja pelottomina. Juuri ominaisuuksiensa vuoksi saksanpaimenkoiraa on pidetty parhaana rajakoirarotuna Lapin ankariin olosuhteisiin.

Mikä tahansa rotu ei Lapin rajakoiraksi kelpaa. Koiran tulee kyetä pitkäkestoisiin suorituksiin, joskus nopeastikin vaihtelevissa olosuhteissa. Rotuun tai sukupuoleen katsomatta rajakoirissa arvostetaan seuraavia ominaisuuksia: hermorakenne, toimintakyky, terveys, viettienergia ja taistelutahto sekä ohjattavuus ja laumavietti.

Lapin rajakoirahistorian ensimmäinen belgianpaimenkoira astui virallisesti palvelukseen 1.1.2020 Sallan rajavartioasemalla.

Bptn (= belgianpaimenkoira, tervueren, naaras) Martta tuli Lapin rajavartiostoon omistajaltaan Palokankaan Esalta ja samalla Esasta tuli Martan ohjaaja. Martta on syntynyt 7.12.2018 ja on kennelnimeltään High-Spirited Icuriina. Ennen hankintapäätöstä Esa käytti Marttaa RMVK:n asiantuntijoiden arvioitavana ja suoritti loppusyksyn aikana ”TET-jaksoja” Sallassa koiranohjaajan tehtävään.

50

RAJAMME VARTIJAT

Bptn High-Spirited Icuriina "Martta" astui palvelukseen 1.1.2020.

Belgianpaimenkoira (berger belge) Groenendael, tervueren, malinois ja laekenois Alkuperämaa: Belgia Käyttötarkoitus: Alun perin paimenkoira, nykyään työkoira (mm. vartiointi, suojelu ja jäljestys) ja monipuolinen palveluskoira, joka soveltuu myös perhekoiraksi.

Martta on osoittanut soveltuvuutensa rajakoiraksi.

Omat aikaisemmat kokemukseni belgianpaimenkoirista olivat lähinnä poliisikoirista voimankäyttöharjoituksissa.

Perinteisissä virkakoiran tehtävissä en belgialaisia ollut nähnyt, ja ajatus belgianpaimenkoirasta Lapin rajakoirana oli varsin etäinen tällaiselle konservatiiviselle koiratoimintaupseerille.

Martta täyttää hyvin virkakoiran saappaat Asenteet ja ajatukset on tehty muuttumaan. Omalta kohdaltani asenteeni muuttui, kun olen seurannut ”toisenlaista belgialaista” Marttaa pennusta asti.

Martta on helposti lähestyttävä, sujuvaliikkeinen neiti, joka ominaisuuksiltaan sopii virkakoiran tehtävään epäilyksittä.

Jälkiharjoitukset maastossa ja taajamaympäristössä ovat Martalle tuttua puuhaa, samoin henkilö- ja esine-etsinnät eri ympäristöissä. Martan koulutus on edennyt suunnitelmien mukaan ja pikkuhiljaa aletaan valmistautua käyttöönottotarkastuksen osioihin. Seuraava koulutuksellinen ponnistus Martalle ja Esalle on koi-

ranohjaajan peruskurssin 21 osio viikolla 22 Sallassa.

Kyllä, luitte oikein. Lapin rajakoirien osalta koiranohjaajan peruskurssit pidetään poikkeuksellisesti Sallassa. Koronatilanteen vuoksi koiranohjaajan peruskurssit (KohjPk 21 ja 22) RMVK:lla peruttiin ja vastuu koulutuksesta siirtyi hallintoyksiköille. Lapin koulutusvastaaville jysähti kerralla paljon työtä ja vastuuta muiden tehtävien lisäksi. Lapin rajavartioston onneksi meillä on koulutusvastaavina osaava ”Marko-pari” hoitamassa rintamavastuuta, jotta Lapin koirien koulutustason eteneminen voidaan turvata.

Kirjoittaja Juha Rotonen toimii Lapin rajavartiostossa koiratoimiupseerina.

Käyttäytyminen ja luonne: Belgianpaimenkoira on valpas ja aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan. Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet. Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Sillä on kaikki paimen-, vahti-, suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja varmaluonteinen, ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä. Arvosteluissa painotetaan ”tasaista” ja ”pelotonta” luonnetta.

Lähde: Suomen kennelliiton rotukuvaus Koiran koko lihaksikas vartalo näyttää olevan täynnä räjähtävää voimaa, jota on vaikea hillitä ja se on koko ajan valmiina toimintaan.

Se on impulsiivinen, kiihkeä ja reaktioissaan nopea, jopa malttamaton.

Silmät ovat säkenöivät ja katse on tulisesti puhutteleva. Sen sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät hienostunutta voimaa. Koira vakuuttaa katsojan pelottomuudesta ja valmiudesta toimintaan. Se on paimen- ja vartiokoira, joka puolustaa tarvittaessa isäntäänsä epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Se on belgianpaimenkoira.

Lähde: Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen sivusto

RAJAMME VARTIJAT

51

TEXT: Ilja Iljina BILDER: Gränsbevakningsväsendet

90 år av sjöbevakning En sammanställning av statens uppgifter till sjöss enligt kraven och förhållandena under olika tidsperioder.

D

en 1 maj 1930 trädde lagen om Sjöbevakningsväsendet i kraft.

Genom den inrättades i Finland en ny myndighet med uppgiften att bekämpa spritsmuggling och delvis också avvärja sovjetisk landstigning på sådana platser där detta inte var möjligt eller lämpligt för försvarsväsendet av utrikespolitiska eller avtalstekniska orsaker.

Sjöbevakningsväsendets uppgift var från första början också att avslöja och undersöka brottsmål med anknytning till det egna verksamhetsområdet.

Sjöbevakningsväsendets operativa funk-

tion säkerställdes genom en intern militärisk organisation med sjöofficerare i ledningen. Utöver tullövervakningen skötte Sjöbevakningsväsendet även andra lagtillsynsuppgifter till sjöss samt efterspaning och räddning av människor som råkat i sjönöd.

Redan från början var avsikten att Sjöbevakningsväsendet med sin militäriska organisation skulle sköta även krigstida uppgifter även om dessa övades aktivt i endast liten utsträckning.

Sjöbevakningsväsendet spelade en viktig roll för försvarsberedskapen, särskilt på

det demilitariserade Åland där Sjöbevakningsväsendet fritt kunde utöva sin verksamhet eftersom det inte hörde till Försvarsväsendet.

Från övervakning av spritlangare till neutralitetsförsvar Sjöbevakningsväsendet visade sig vara en synnerligen effektiv organisation för lagtillsynen till sjöss och särskilt för bekämpningen av spritsmugglingen under 1930-talet. Tiderna förändrades dock och när de militära hoten blev allt mer utmärkande i förhållande till lagtillsynen,

Bevakningsfartyget Viima vid Finska vikens sjöbevakningssektions kaj på Skatudden i Helsingfors. BF Viima färdigställdes vid skeppsvarvet Oy Laivateollisuus Ab i Åbo 1964 och var i trafik ända till 1995. Bilden togs före 1975, eftersom fartyget ännu har sin gamla färgsättning och ingen rand utmed skrovet.

52

RAJAMME VARTIJAT

Beslagtagna båtar på stranden vid Pörtö sjöbevakningsstation. De beslagtagna båtarna samlades ihop och transporterades till Helsingfors för utauktionering. Bilden är från 1930-talet.

krävdes en ändring av sjöbevakarnas arbetsuppgifter. År 1939 anslöts Sjöbevakningsväsendet till Marinen, vilket innebar slutet på väsendets tillvaro som självständig myndighet. Under vinter- och fortsättningskriget utgjorde Sjöbevakningsväsendets fartygsflotta cirka 30 procent av Finlands krigsflotta och samtidigt cirka hälften av fartygen som kunde gå i konvoj.

Den nya lagen om Gränsbevakningsväsendet, som innehöll införlivandet av Sjöbevakningsväsendet, trädde i kraft i december 1944. Som ytterligare motivering, och möjligen en avgörande sådan, till att ansluta Sjöbevakningsväsendet till Gränsbevakningsväsendet tillkom också övervakningen av arrendeområdet i Porkala.

På så sätt möttes sjöbevakningens poliskultur och gränsbevakningens militärkultur under ett och samma organisationstak. Enligt den nya lagen införlivades Sjöbevakningsväsendet med sina uppgifter i Gränsbevakningsväsendet. Enligt lagen blev det också sjöbevakarnas primära och viktigaste uppgift att bevaka rikets gränser. På 1950-talet fokuserade sjöbevakarnas uppgifter på neutralitetsförsvar, vilket innehållsmässigt motsvarar det nutida begreppet territorialövervakning.

Skärgårdspartigängare och ubåtsjakt Sjöbevakarnas arbete påverkades av utvecklingen av systemet för territorialför-

svar vid övergången mellan 1950- och 1960-talet och Gränsbevakningsväsendets starka partigängartradition (sissiverksamhet). Allt sedan 1960-talet och ända in på 1980-talet fokuserade sjöbevakarnas krigstida uppgifter på den skärgårdspartigängarverksamhet som skedde bakom fiendens linjer.

Ett annat betydande inslag i sjöbevakarnas försvarsuppgifter var ubåtsjakten som på 1980-talet var ett bekant fenomen.

Politikerna och den stora allmänheten blev plötsligt medvetna om ubåtshotet i oktober 1981, när en sovjetisk ubåt körde på grund utanför marinbasen i Karlskrona i Sverige. Hotet mot suveräniteten till följd av den bristfälliga övervakningen och den rådande stämningen krävde åtgärder också i Finland. Under det följande decenniet satsades det hårt på undervattensövervakningen och ubåtsbekämpningen.

För Gränsbevakningsväsendet innebar detta i synnerhet att bevakningsfartygen utrustades för att upptäcka och bekämpa ubåtar.

Betoning på sjöräddning och krisberedskap Under den relativt svaga tidsperioden i Ryssland efter Sovjetunionens sönderfall hamnade de militära hotbilderna åter i bakgrunden. Under 1990-talet och 2000-talet fortsatte sjöbevakningssektionerna fortfarande ”neutralitetsförsvaret” för vilket man nu började använda be-

greppen övervakning och tryggande av den territoriella integriteten. Allt större vikt fästes vid icke-militära uppgifter.

Sjöräddningen betonades i allt högre grad och så småningom också oljebekämpningen och senare även bekämpningen av miljöskador. Också uppgifter såsom lagtillsyn och upprätthållande av allmän ordning började prioriteras allt mera för första gången efter Sjöbevakningsväsendets tid.

Följande vändpunkt var Rysslands annektering av Krimhalvön. Sjöbevakningssektionerna, liksom hela Gränsbevakningsväsendet, fick åter snabbt anpassa sin verksamhet efter kraven i den förändrade situationen.

Därefter har det skett en stark utveckling av det militära försvaret och krisberedskapen överlag. Sammanfattningsvis kan man konstatera att flexibilitet är den egenskap som bäst beskriver den finska sjöbevakningen. Statsledningen har gång på gång tilldelat sjöbevakarna uppgifter för vilka det har krävts ”bra karlar” samt stiftat lagar och anpassat organisationens ställning utgående från detta. Inom Gränsbevakningsväsendets nuvarande omfattande befogenheter finns det också möjlighet att effektivt prioritera verksamheten enligt de rådande behoven.

Författaren, kommendörkapten Ilja Iljina, är operationschef vid Finska vikens sjöbevakningssektion.

RAJAMME VARTIJAT

53

TEXT: Pietari Vuorensola BILDER: Gränsbevakningsväsendet, Frontext

Europeiska gräns- och kustbevakningens stående styrka

– en del av gränsbevakarnas nya yrkesbana En ny tidsålder för det europeiska gränssäkerhetssamarbetet.

E

uropeiska unionens nya förordning om den europeiska gräns- och kustbevakningen trädde i kraft den 4 december 2019. Genom förordningen inrättades den europeiska gräns- och kustbevakningen som utgörs av Europeiska gräns- och kustbevakningsbyrån (Frontex) och de olika medlemsstaternas nationella myndigheter som ansvarar för gränssäkerhet och återsändning.

Nya element i den inrättade helheten är bland andra den integrerade pla-

54

RAJAMME VARTIJAT

neringen mellan Frontex och medlemsstaterna på både strategisk och operativ nivå samt den stående styrkan som inrättas som del av byrån.

Rekryteringen, utbildningen och utrustningen av den europeiska gräns- och kustbevakningens stående styrkan pågår nu intensivt både vid Frontex och i medlemsstaterna. Detta är en svår utmaning, eftersom styrkan ska inleda sin operativa verksamhet den 1 januari 2021. Covid-19 -läget har ytterligare försvårat uppgiften.

Den stående styrkan består av fyra kategorier: personal som Frontex rekryterat (kategori 1), personal från medlemsstaterna som för en längre tidsperiod (två år) är utstationerad till Frontex (kategori 2) samt personal som tillhandahålls av medlemsstaterna för kortvariga utplaceringar (högst fyra månader) vid Frontex (kategori 3). Dessutom upprätthålls en reserv för snabba gränsinsatser (kategori 4) fram till slutet av 2024. Den stående styrkan ska utökas till 10 000 personer före

Den nya gränsstyrkan ökar det internationella samarbetet mellan gränsbevakarna.

utgången av 2027. Genom förordningen reglerades också varje medlemsstats skyldighet att bidra till kategorierna 2, 3 och 4.

Gränsbevakningsväsendets insatser Eftersom största delen av de expertprofiler som förutsätts av Finland finns inom Gränsbevakningsväsendets kompetensområde, har Gränsbevakningsväsendet huvudansvaret för att uppfylla Finlands skyldighet att bidra med resurser. Detta innebär att allt fler gränsbevgakningsmän har möjlighet att delta i europeiska gränssäkerhetsuppdrag. Verksamheten i den stående styrkan kommer i fortsättningen att spela en allt viktigare roll i gränsbevakningsmännens karriär, vilket också kommer att synas i utvecklingen av utbildningssystemet.

– Den stående styrkans uppgifter kommer i fortsättningen att ingå som en normal del i gränsbevakningsmannens yrke och uppdragen ute i världen kommer att utgöra ett intressant skede i gränsbevakningsmannens mångsidiga karriär, säger överste Arto Niemenkari, biträdande avdelningschef vid Staben för Gränsbevakningsväsendet.

– Jag tror att det allt mer internationella uppgiftsområdet också kommer

att öka intresset för gränsbevakningsmannens yrket och öka Gränsbevakningsväsendets konkurrenskraft vid rekryteringen av sökande till uppgifter inom gränssäkerhetsområdet.

Tio års erfarenhet av att delta i de operationer som Frontex koordinerar visar att det torde finnas intresserade sökande till de internationella uppdragen också i framtiden. År 2021 kommer Finland att bidra till den stående styrkan genom att utstationera åtta personer på ett två års uppdrag samt 72 personer på korta, högst fyra månader långa uppdrag.

Senast 2027 ökar skyldigheten att delta med långvariga kommenderingar till 30 personer och med kortvariga kommenderingar till 110 personer.

Stärker EU:s gränssäkerhet Genom dessa insatser bidrar vi till att stärka EU:s gränssäkerhet och visar ett gemensamt ansvar för medlemsstaterna som utsätts för det största invandringstrycket. Den värdefulla erfarenheten som detta ger kan vi samtidigt använda för att utveckla det egna systemet. För att utföra uppdraget bildas Finlands stående styrka för europeiska gräns- och kustbevakningen. Till denna hör utöver Gränsbevakningsväsendets personal även

experter från övriga nationella myndigheter som deltar i gränssäkerhetsuppdrag och återsändningsoperationer.

- Genom förordningen om den europeiska gräns- och kustbevakningen och verkställigheten av den ansluts Gränsbevakningsväsendet i allt högre grad och mer konkret till det europeiska integrerade gränssäkerhetskonceptet, säger överste Niemenkari.

- Fungerande yttre gränser under alla förhållanden är den hörnsten i hela Schengen-systemet som också garanterar den fria rörligheten för människorna inom Schengen området. En välorganiserad och välutbildad stående styrka medför ett helt nytt europeiskt verktyg i detta koncept. Det är viktigt att satsa på utvecklingen och användningen av detta verktyg för att kunna använda det om vi någon gång behöver den stående styrkans stöd vid våra egna gränser.

RAJAMME VARTIJAT

55

TEXT: Ilja Iljina PHOTOS: Finnish Border Guard

The Finnish Coast Guard

90 years of sea border guarding A compilation of governmental maritime functions in response to topical demands and the operating context of the time.

O

n the First of May in 1930, the act on the Finnish Coast Guard (in Finnish Merivartiolaitos) entered into force in Finland. The new State authority was mainly instituted to prevent alcohol smuggling caused by the prohibition in Finland, but, in part, also to defend against a possible Soviet landing in places where, for reasons related to foreign policies or international pacts, the involvement of the Finnish Defence Forces would not be possible or advisable.

In addition to customs control tasks, the Coast Guard was assigned various duties related to maritime law enforcement as well as the search and rescue of those in distress at sea. Its tasks included the uncovering and investigation of criminal activities within its field of jurisdiction.

To ensure its operational capability, the

Coast Guard was internally arranged on a military basis and its leadership comprised of naval officers.

Right from the beginning, specific wartime duties were outlined for the Coast Guard, but no active training was carried out in this respect. In terms of national defence, the Coast Guard played a significant role especially within the demilitarised Åland Islands; there was no impediment for the presence of the Coast Guard as it was independent of the Defence Forces.

From the control of alcohol smuggling to the ‘guarding of neutrality’ The Coast Guard proved to be a very effective organisation in terms of law enforcement at sea, and, in particular, in the

prevention of alcohol smuggling during the 1930s. Times changed, however, and as the military threats grew more pronounced in relation to law enforcement, Finland was forced to reallocate the work input of the coast guards.

In 1939, the Coast Guard was merged with the Finnish Navy, and its life as a separate government authority ended.

During the Winter War and Continuation War, the Coast Guard fleet represented about 30 percent of the wartime naval forces of Finland and 50 percent of the vessels capable of convoy operations.

In December 1944, a new law on the Finnish Frontier Guard (in Finnish Rajavartiolaitos; currently known in English as the Finnish Border Guard) was passed.

By virtue of the law, the Coast Guard was now annexed to the Frontier Guard. The

In 1934, a series of ten patrol boats, numbered 8–17, were ordered for the Coast Guard. The VMV class patrol boats were equipped with Ares engines and built at the boatyard of Turun Veneveistämö Oy in Turku.

56

RAJAMME VARTIJAT

Crew off duty in the forecastle of patrol vessel Merikotka in the 1930s.

Porkkala Parenthesis – the coastal region that Finland had to lease to the Soviet Union after the war – and related border control activities had emerged as an additional motivation for the annexation of the Coast Guard to the Frontier Guard.

Two operational cultures, the police culture of the coast guards and the military culture of the frontier guards, were thus coupled under a single organisational umbrella. The annexation concerned the Coast Guard and its duties. In accordance with the law, the first and foremost duty assigned to the coast guards was now to guard the national borders. In the 1950s, the focus was on the ‘guarding of neutrality’, which, in effect, was close to the modern concept of territorial surveillance.

followed from the phenomenon known as the submarine hunts in the 1980s. In October 1981, politicians as well as the public at large became suddenly aware of the submarine threat when a Soviet submarine ran aground off the Karlskona naval base in Sweden. The identified threat to national sovereignty due to deficient surveillance capabilities, together with the prevailing atmosphere, resulted in demands for active measures to be taken in Finland as well.

During the 1980s, major investments were made in underwater surveillance and the capability to defend against submarines. Accordingly, coast guard vessels were equipped with relevant systems for submarine detection and defence.

Archipelago guerrilla action and submarine hunts

Focus on SAR operations and crisis preparedness

The concept of nationwide national defence developing in the late 1950s and early 1960s, as well as the strong tradition of guerrilla (in Finnish sissi) activities rooted in the Frontier Guard also had an influence on the development of the Coast Guard. In the 1960s and continuing into the 1980s, archipelago guerrilla action behind enemy lines was a central element of the wartime tasks assigned to coast guards.

Another aspect related to the national defence duties of the coast guards

Following the dissolution of the Soviet Union and the era of the relatively weak Russia, the military threats fell on the back burner. In the 1990s and at the start of the 2000s, the Coast Guard still continued the ‘guarding of neutrality’, which had, terminologically, been replaced by the ‘surveillance and protection of territorial integrity’. A greater emphasis was now placed on non-military functions.

The focus shifted more strongly towards maritime SAR and oil spill response operations and, gradually, to the

prevention of environmental damage in general. In addition, tasks related to law enforcement and the securing of public order began to gain greater emphasis for the first time since the initial years of the original Coast Guard.

The next turning point was the Russian invasion in Crimea. Again, the Coast Guard, and the Finnish Border Guard as a whole, rapidly adapted their activities to match the changed context. Since then, the capabilities of military defence and crisis preparedness in general have been developed heavily.

In conclusion, it can be stated that flexibility is the characteristic that best describes the Finnish Coast Guard. The State leadership has, at each specific time, relied on coast guards to handle any tasks that call for ‘able men’, and adjusted relevant legislation and organisation as required. With its current broad executive powers, the Finnish Border Guard can shift the focus internally in order to efficiently respond to the topical demands prevailing at any given time.

Lieutenant Commander Ilja Iljina serves as the Chief of Operations in the Gulf of Finland Coast Guard District at the Finnish Border Guard.

RAJAMME VARTIJAT

57

TEXT: Pietari Vuorensola PHOTOS: Finnish Border Guard

The EBCG standing corps A new option on the career path for Finnish border guards The European border management collaboration has stepped into a new era.

T

he European Unionâ&#x20AC;&#x2122;s new Regulation on the European Border and Coast Guard (EBCG) entered into force on 4 December 2019.

The EBCG is comprised of the Member Statesâ&#x20AC;&#x2122; national authorities responsible for border management and returns, and of the European Border and Coast Guard Agency, Frontex.

New elements in the EBCG include, among others, the integrated strategic and

operational planning for Frontex and the Member States, as well as the standing corps to be set up as a part of Frontex.

Both Frontex and the Member States are currently engaged in the recruitment, training and equipping processes for the EBCG standing corps. It is a challenging task as the intent is for the corps to be operational on 1 January 2021. The COVID-19 pandemic has further geared up the difficulty level.

The new standing corps will enhance international collaboration among border guards.

58

RAJAMME VARTIJAT

The EBCG standing corps is divided into four categories: staff recruited by Frontex (Category 1), staff seconded to Frontex by Member States for a long (2year) term (Category 2), staff provided

by Member States for short-term (max.

4 months) deployments (Category 3), as well as the reserve for rapid reaction (Category 4), which will be maintained until the end of 2024. The standing corps will be gradually increased to 10,000 persons

by the year 2027. The Regulation also sets out the contributions of the Members States for Categories 2, 3 and 4.

Contribution of the Finnish Border Guard For Finland’s part, the Finnish Border Guard has the main responsibility for meeting the obligations to contribute because the required expert profiles mostly fall within the Border Guard’s competence areas. Accordingly, an increasing number of Finnish border guards will have an opportunity to take part in European border management operations.

For individual border guards, the EBCG standing corps will serve as a significant option on their career paths. This will also be reflected in the future development of the training system.

“In the future, the EBCG standing corps and international duties will be a regular part of the profession and an interesting phase during the multifaceted career of the border guards”, says Colonel Arto Niemenkari, Deputy Head of Division at the Headquarters of the Finnish Border Guard.

“I believe that the increasingly international duties will also make a border guard’s career more attractive and the Finnish Border Guard more competitive in recruiting applicants for various border security tasks.”

The Finnish Border Guard has ten years’ experience of taking part in joint operations coordinated by Frontex and presumably there will be interested applicants for international tasks in the future as well. In 2021, Finland will contribute to the EBCG standing corps by providing 8 persons for 2-year secondments and 72 persons for short-term deployments lasting up to 4 months. By the year 2027, Finland’s obligation to provide staff for long-term secondments and short-term deployments will increase to 30 and 110 persons, respectively.

Supporting EU border management By contributing to the EBCG standing corps, Finland supports the strengthening of EU border management and solidarity for the Member States that are under the greatest pressure of immigration. At the

same time, we will gain valuable experience for developing our own system. In practice, a Finnish standing corps for the EBCG will be formed, which will include experts from both the Finnish Border Guard and other national authorities involved in border management and returns.

“Through the implementation of the Regulation on the European Border and Coast Guard, the Finnish Border Guard will be incorporated more intensely and concretely into the European integrated border management system”, says Colonel Niemenkari.

“The functioning of the external borders under all circumstances is the cornerstone of the Schengen Area, ensuring free mobility of people within the area. A well-organised and trained EBCG standing corps will be a new European-level tool in this context. It is worthwhile to invest in the development and deployment of this tool. If ever we needed the support from the standings corps on our own borders, it would be an asset to know how they work.”

RAJAMME VARTIJAT

59

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: Päivi Dahl

KAJAANISSA LASKETTIIN SEPPELEET VUOSIPÄIVÄNÄ Kainuun rajavartioston esikunnassa oli suunniteltu pidettäväksi Rajavartiolaitoksen 101. vuosipäivän kahvitilaisuus perjantaina 20.3. Maaliskuun alusta kaikki suunnitelmat sekoittanut koronavirusepidemia pakotti perumaan yli 10 henkilön kokoontumiset mukaan lukien Rajan juhlakahvitilaisuudet.

Kainuun rajavartiostossa laskettiin kuitenkin perinteitä kunnioittaen havuseppeleet niin Rajajääkäripataljoona 8:n muistokivelle kuin Kajaanin sankarivainajien Hyvästijättömuistomerkille kirkkopuistossa kevätauringon paisteessa.

Kajaanissa perjantaina 20.3. paikalla olleet henkilökuntaan kuuluvat palkitut saivat huomionosoitukset komentaja ev Mika Rytkösen konttorissa hyvin koruttomassa tilaisuudessa. Huomionosoitusten jakamisen aikana ei juuri hengitetty ja käsiä piti ihan pidätellä, jotta vältyttiin kättelyltä, ja vain tyydyttiin nyökkäämään kohteliaasti. Sidosryhmien edustajille ja muulle henkilöstölle huomionosoitukset jaetaan vuoden aikana sopivissa tilaisuuksissa.

Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä lasketaan perinteisesti seppele myös Kajaanin kirkkopihalla sankarivainajien muistomerkille.

101. VUOSIPÄIVÄN TAPAHTUMA RAJA- JA MERIVARTIOKOULULLA Rajavartiolaitoksen 101. vuosipäivää vietettiin 20.3. pienen joukon kesken Raja- ja merivartiokoululla. Kahvit nautittiin kahdessa kattauksessa, ensimmäinen kattaus ERIKRJK:n pienelle joukolle ja toinen kattaus koulun muulle henkilökunnalle. Kahvitilaisuuksien välissä laskettiin seppele Rajamiespatsaalle. Majuri Jani Miettinen ja eversti Jaakko Hamunen laskivat seppeleen Rajamiespatsaalle.

RjP8:n muistokivi maaliskuun auringonpaisteessa.

60

RAJAMME VARTIJAT

KUVA: Mikko Heikkilä

RAJAVARTIOLAITOKSEN 101. VUOSIPÄIVÄ LAPISSA Lapin rajavartiostossa Rajavartiolaitoksen 101. vuosipäivää juhlistettiin perinteiseen tapaan seppeleiden laskulla sankarivainajien muistomerkeille. Ivalossa Rajajääkärikomppania laski seppeleen Luton Miesten muistomerkille. Muuten vuosipäivä kului tiiviisti työn merkeissä, kun sisärajavalvonta palautettiin väliaikaisesti länsi- ja pohjoisrajoille 19. maaliskuuta 2020 alkaen. Lapin rajavartiosto sai tämän myötä vastuulleen 11 uutta rajanylityspaikkaa.

TEKSTI: Milla Ignatius

RAJAVARTIOLAITOKSEN 101. VUOSIPÄIVÄN VIETTOA P-KR:SSA Pohjois-Karjalan rajavartiostossa juhlistettiin Rajavartiolaitoksen 101. vuosipäivää torstaina 19.3.2020 poikkeusoloissa.

Koronavirusepidemian myötä Suomen hallitus linjasi, että kaikki yleisötilaisuudet on peruttava, yli 10 hengen tilaisuuksia ei saa järjestää. Niinpä Pohjois-Karjalan rajavartiosto perui vuosipäivän kahvitilaisuudet kutsuvieraiden osalta ja ne vietettiin vain omissa pienissä työyksiköissä.

Onttolassa vietettiin esikunnan väen kesken pienimuotoinen kahvitilaisuus. Tilaisuudessa rajavartioston komentaja kertoi lyhyen tervehdyksensä, kuunneltiin kahden yliluutnantin ylennyspuheet ja lopuksi nautittiin herkulliset kakkukahvit.

URLUS-SÄÄTIÖ TUKEE RAJAN VARUSMIESTEN HARRASTUSTOIMINTAA Rajavartiolaitos on saanut Urlus-Säätiöltä 10 000 euron avustuksen varusmiesten liikunta- ja harrastustoiminnan kehittämiseen ja palkitsemiseen. Lisäksi Urlus-Säätiö tukee Rajavartiolaitoksen sotilaskotiyhdistystä 15 000 eurolla vuonna 2020.

Urlus-Säätiön tarkoituksena on käytettävissään olevilla varoilla tukea maan ja etenkin Helsingin seudun liikuntakasvatus- ja urheiluelämää sekä muutoin edistää maanpuolustuksellista ja muuta maan itsenäisyyttä tukevaa toimintaa.

Säätiö jakaa tänä vuonna noin 80 yhteisölle yhteensä lähes 1,8 miljoonaa euroa avustuksina. Vuosittain jaettavan tuen määrä perustuu säätiön edellisen vuoden tulokseen, joka kertyy vuokra-, arvopaperi- ja korkotuloista. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan mm. myöntämällä avustuksia eri yhteisöille ja hankkimalla, luovuttamalla sekä vuokraamalla huoneistoja ja kiinteistöjä tarkoitusta edistävään toimintaan.

Urlus-Säätiö on perustettu vuonna 1951. Säätiön alkuperäisellä 50 000 markan pääomalla ja pankkilainalla hankittiin Helsingin Suojeluskuntapiirin kiinteistö Pohjoiselta Hesperiankadulta. Tämä ns. Suojeluskuntatalo on edelleenkin säätiön toiminnan yksi keskeinen osa. Säätiö on luovuttanut rakennuksesta toimitilat käyttöön yli kymmenelle vapaaehtoisen maanpuolustuksen helsinkiläiselle ja valtakunnalliselle yhteisölle. Talossa on myös Helsingin Suojeluskuntapiirin perinnetila.

Säätiön asioita hoitaa ja niistä vastaa hallitus, jonka puheenjohtajana on Mikko Koskimies. Säätiön asiamiehenä toimii kenraalimajuri evp Jukka Pennanen vastuullaan säätiön yleishallinto ja avustukset.

RAJAMME VARTIJAT

61

TEKSTI JA KUVA: Päivi Dahl

VUODEN RAJAMIES 2019 ON RAJAVARTIOMESTARI SAMI SORRI KAINUUN RAJAVARTIOSTOSTA Vuoden rajamieheksi nimeäminen on kunniamaininta, joka annetaan vuosittain yhdelle rajamiehelle erityistä tunnustusta ansaitsevan teon tai toiminnan perusteella. Rajavartiolaitoksessa on valittu Vuoden Rajamies vuodesta 1959 lähtien, ja kyseinen huomionosoitus on tullut Kainuun rajavartiostoon aikaisemmin seitsemän kertaa. Vuoden Rajamies 2019 on rajavartiomestari Sami Sorri Kainuun rajavartiostosta.

Perinteisesti Rajavartiolaitoksen päällikkö on nimittänyt Vuoden Rajamiehen henkilökohtaisesti Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä. Tänä vuonna koronaepidemian varotoimenpiteinä käyttöön otettujen matkustus- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi Vuoden Rajamiehen nimitys tapahtui Kainuun rajavartioston esikunnassa ilman Rajavartiolaitoksen päällikön läsnäoloa.

Kainuun rajavartioston komentaja eversti Mika Rytkönen luovutti Sorrille Rajavartiolaitoksen päällikön myöntämän Rajavartiolaitoksen ansioristin.

Tilaisuus oli hyvin pienimuotoinen ja rajamieshenkinen.

Rajavartiomestari Sami Sorri palvelee Kuhmon rajavartioasemalla vartioupseerin tehtävässä.

– Tehtäviin kuuluu vartioaseman hallinnolliset tehtävät ja partiointi, sikäli kuin se on mahdollista, kertoo Sorri.

Uransa Sorri aloitti vuonna 1996 Kainuun rajavartiostossa partio- ja vartiomiehen tehtävissä, jonka jälkeen ura jatkui koiranohjaajana muun muassa valmiusjoukkueessa. Rajavartiomestari Sorrilla on monipuolinen kokemus Rajavartiolaitoksen tehtäväkentästä ja laaja-alainen näkemys työskentelystä sekä kotimaassa että kansainvälisessä toimintaympäristössä. Sorri nauttii esimiesten, työtovereiden ja alaisten sekä yhteistyöviranomaisten laajaa

62

RAJAMME VARTIJAT

Vuoden Rajamies saa haltuunsa vuodeksi kenraali Mannerheimia esittävän pienoisveistoksen.

luottamusta, jonka hän on ansainnut huolellisen ja määrätietoisen tehtävien täyttämisen kautta.

– Otin nimityksen kunnia-asiana, mutta kyllä se kohdistuu koko työyhteisöön eikä pelkästään yksilöön.

Sami Sorri on ansainnut valtakunnallisen ja myös kansainvälisen arvostuksen kollegojen keskuudessa yhteistyökyvyllään ja vuorovaikutustaidoillaan. Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin operaatioissa hän on osoittanut korkeaa ammattitaitoa, josta osoituksena on isäntämaan ja Frontexin henkilöstöltä saatu erinomainen palaute. Hänen esimerkillinen toimintansa on lisännyt Rajavartiolaitoksen arvostusta kansalaisten ja muiden viranomaisten keskuudessa.

– Työt jatkuvat entiseen malliin, yhtä nöyrästi sitä hommia tehdään kuin ennen tätä nimitystäkin. Nyt valmistau-

dutaan parhaillaan kansainvälisiin tehtäviin ja työsarkaa riittää, toteaa Sorri.

Rajavartiomestari Sami Sorrissa yhdistyvät täysimääräisesti Rajavartiolaitoksen arvot – ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Hän on rajavartiotoiminnan syväosaaja, harkitseva ja rauhallinen ammattilainen, joka olemuksellaan ja käytöksellään herättää kansalaisissa ja viranomaisissa suurta luottamusta.

YLENNYKSIÄ JA NIMITYKSIÄ RAJAVARTIOLAITOKSESSA Tasavallan presidentti on ylentänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2020 prikaatikenraaliksi eversti Jari Heikki Tolppanen, RVLE everstiksi everstiluutnantti Jukka Tuomas Laosmaa, RVLE everstiluutnantti Marko Petteri Saareks, RVLE kommodoriksi komentaja Ari Kalevi Laaksonen, RVLE everstiluutnantiksi majuri Kaarlo Tapani Suoniemi, RVLE majuri Tommi Johannes Tiittanen, RVLE majuri Tomi Antti Tirkkonen, RVLE komentajaksi komentajakapteeni Petri Juhana Roland Härmä, RVLE majuriksi kapteeni Markku Johannes Paavali Räty, RMVK kapteeni Antti Ilmari Saarinen, LR komentajakapteeniksi kapteeniluutnantti Jani Juhani Isometsä, LSMV kapteeniluutnantti Timo Kalevi Tuomi, LSMV kapteeniksi yliluutnantti Janne Sami Aulis Heikkinen, KR yliluutnantti Kari Juhani Mäntynenä, LR kapteeniluutnantiksi yliluutnantti Mika Petteri Laapio, SLMV yliluutnantti Patrik Anders Christian Liljekvist, SLMV insinöörikapteeniluutnantiksi insinööriyliluutnantti Marko Juhani Pyyppönen, LSMV teknikkokapteeniluutnantiksi teknikkoyliluutnantti Mikael Tore Ernsten, LSMV yliluutnantiksi luutnantti Markku Tapio Arvilommi, SLMV luutnantti Matti Jaakko Daavittila, KR luutnantti Samu Valtteri Halmetniemi, LSMV luutnantti Laura Maarit Horto, LSMV luutnantti Jukka Olavi Ikonen, P-KR

luutnantti Johannes Tapio Kallionpää, P-KR luutnantti Joona Pentti Mikael Kokkonen, K-SR luutnantti Jussi Valtteri Korhonen, P-KR luutnantti Oskari Matias Korhonen, SLMV luutnantti Ari Sakari Laatikainen, P-KR luutnantti Juho Pekka Leppäkorpi, LSMV luutnantti Tuomas Olavi Mansikkaoja, LSMV luutnantti Timo Matias Marquis, K-SR luutnantti Joonas Sakarias Miettinen, K-SR luutnantti Eetu Artturi Multanen, P-KR luutnantti Erik Ronald Nordberg, LSMV luutnantti Joona Aleksi Nurminen, LSMV luutnantti Juho Ilmari Peltola, K-SR luutnantti Benjam Kalle Elias Puustinen, KR luutnantti Aleksi Johannes Pääkkö, LR luutnantti Axel Johan Christian Ramberg, LSMV luutnantti Juho Matti Sillanpää, SLMV luutnantti Jaakko Juhani Taanila, VLLV luutnantti Arvi Kalevi Tyni, K-SR luutnantti Juho Pekka Sakari Tähtinen, VLLV luutnantti Lasse Mikael Yli-Heikkilä, SLMV insinööriyliluutnantiksi insinööriluutnantti Frej Ari Peter Karvonen, SLMV insinööriluutnantti Jussi Petteri Sarjanen, SLMV insinööriluutnantti Sami Tuukka Vainikainen, SLMV teknikkoyliluutnantiksi teknikkoluutnantti Sami Kristian Helenius, LSMV Tasavallan presidentti on ylentänyt reservissä 21.3.2020 kapteeniksi yliluutnantti Jari Antero Korpela, K-SR yliluutnantti Mika Olavi Kukkonen, K-SR yliluutnantiksi luutnantti Tomi Tapani Ahokas, P-KR luutnantti Juha Matti Gröötilä, LR luutnantti Mikko Petteri Hämäläinen, P-KR luutnantti Ville Pekka Tapani Kuusisto, K-SR luutnantti Veli-Antti Juhani Leinonen, KR luutnantti Petri Tapani Mäntynenä, LR luutnantti Harri Pekka Ristolainen, K-SR luutnantti Marko Olavi Räsänen, KR luutnantti Eero Juhani Söder, SLMV luutnantti Kimmo Tero Petteri Wessman, K-SR

RAJAMME VARTIJAT

63

luutnantiksi vänrikki Teemu Mikko Tapio Härkönen, KR vänrikki Reko Eemeli Ihala, K-SR vänrikki Joni Miika Sakari Kainulainen, P-KR vänrikki Hanna Riikka Kaipiainen, K-SR vänrikki Kusti Heikki Kittilä, KR vänrikki Oskari Koho, K-SR vänrikki Jani Marko Tapio Kuivalainen, P-KR vänrikki Aki Saku Mikael Kuusela, K-SR vänrikki Jari Tapani Savukoski, KR vänrikki Veli-Pekka Tuomas Säkkinen, KR

Tasavallan presidentti on nimittänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2020–31.12.2023 väliseksi määräajaksi kenraalin virkaan eversti Jari Heikki Tolppanen everstin virkaan eversti Hannu Tapio Kärhä, RVLE eversti Jussi Tapio Sainio, RVLE 1.3.2020 lukien nuoremman upseerin virkaan luutnantti Liisa Kaisa Laakso, RVLE luutnantti Jussi Pietari Vainikka, RMVK 21.3.2020 lukien esiupseerin virkaan kapteeniluutnantti Jani Juhani Isometsä, LSMV kapteeni Markku Johannes Paavali Räty, RMVK kapteeni Antti Ilmari Saarinen, LR kapteeniluutnantti Timo Kalevi Tuomi, LSMV 1.4.2020 lukien nuoremman upseerin virkaan kapteeniluutnantti Jyrki Tapio Sydänoja, LSMV Rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö onnittelevat ylennyksistä.

Vuosipäivänä 2020 myönnetyt palvelusarvot Rajavartiolaitoksessa on myönnetty 21.3.2020 Rajavartiomestarin palvelusarvo ylirajavartija Tuomo Taneli Arovainio, P-KR ylirajavartija Marko Juhani Aska, LR ylirajavartija Juha Matias Hotakainen, K-SR ylirajavartija Jouni Petri Huuhtanen, RMVK ylirajavartija Jere Mikael Jeskanen, P-KR ylirajavartija Sami Tapio Kiiala, P-KR

64

RAJAMME VARTIJAT

ylirajavartija Kim Kari Mitrunen, K-SR ylirajavartija Hanna Mari Pulkkinen, K-SR ylirajavartija Tomi Ilari Siivola, LR Merivartiomestarin palvelusarvo ylimerivartija Henri Antero Henttinen, SLMV ylimerivartija Toni Teuvo Kristian Lankinen, SLMV ylimerivartija Kimmo Juhani Raanti, SLMV ylimerivartija Rauno Pekka Seppänen, SLMV ylimerivartija Harri Petri Päiviö Syri, LSMV

Vuosipäivänä 2020 myönnetyt ansioristit, ansiomitalit ja ansiolevykkeet Seuraaville henkilöille on 21.3.2020 myönnetty Rajavartiolaitoksen ansiomerkki Rajavartiolaitoksen hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä: Rajavartiolaitoksen ansioristi kauppaneuvos Harri Broman johtaja Tuomas Hallenberg kontra-amiraali Jori Harju osastopäällikkö Maimo Henriksson hallitussihteeri Merja Huhtala eversti Markku Hutka kenraaliluutnantti Kim Jäämeri kenraalimajuri Timo Kakkola pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka johtaja Jari Kähkönen lainsäädäntöjohtaja Mika Kättö everstiluutnantti Jukka Kalervo Lukkari kaupunginjohtaja Jouko Manninen majuri Mikko Sami Anton Mustajärvi kansanedustaja Kai Aslak Mykkänen kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen toimitusjohtaja Jussi Pesonen majuri Mervi Maarit Pietarinen eversti Jouko Rauhala prikaatikenraali Tuomo Repo valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne poliisipäällikkö Timo Saarinen suurlähettiläs Anne Sipiläinen rajavartiomestari Sami Johannes Sorri kommodori Arvi Tavaila Rajavartiolaitoksen ansiomitali rajavartiomestari evp Heikki Mikael Albertsson vanhempi merivartija Kari-Pekka Haajanen ympäristöasiantuntija Heli Susanna Haapasaari rajavartiomestari Hannu Kalervo Havu vanhempi merivartija Pekka Kalevi Hiltunen vanhempi rajavartija Erkki Urmas Antero Hirvonsalo Karjalan Poikien Kilta ry:n puheenjohtaja Jyrki Huusko vanhempi rajavartija Tero Olavi Hämäläinen kapteeni Petri Martti Juhani Hämäläinen rikoskomisario Jyrki Hänninen

vanhempi rajavartija Juha Ilmari Juujärvi rajavartiomestari Kari Pekka Kilpeläinen toimistosihteeri Maarit Kyllikki Kivioja ylimerivartija Markku Tapani Koskimäki rajavartiomestari Jarkko Antero Kämäräinen vanhempi rajavartija Marko Juhani Levänen vanhempi rajavartija Pekka Tapio Lyijynen ylikonstaapeli Veli-Pekka Lötjönen vanhempi rajavartija Henry Kalervo Meltaus turvallisuus- ja riskienhallintapäällikkö Ari-Pekka Meuronen vanhempi rajavartija Jarmo Antti Ilmari Myllys johtava asiantuntija Anita Mäkinen tulosalueen johtaja Matti Mäkäräinen vanhempi rajavartija Pasi Hannu Tapio Narvola vanhempi rajavartija Mika Olavi Niemelä vanhempi rajavartija Janne Mikael Nousiainen insinööriluutnantti Ari Heikki Antero Nurkka rikosylikonstaapeli Jarmo Nyqvist ylirajavartija Juha Olavi Pasanen ylimerivartija Timo Heikki Pasto rajavartiomestari Harri Urpo Pekkala rikosylikonstaapeli Pekka Piippo rikosylikonstaapeli Vesa Pirinen ympäristöasiantuntija Jouko Väinö Allan Pirttijärvi työterveyslääkäri Timo Pitkäjärvi rajavartiomestari Petri Tapani Pohjanen vanhempi rajavartija Petri Juhani Rajajärvi rajavartiomestari Harri Tapio Ruokonen matkustajaliikennepäällikkö Arto Satuli everstiluutnantti Mika Seppä rikosylikonstaapeli Kai Sipari rakennusinsinööri Seppo Suhonen ylirajavartija Janne Marko Petteri Takkinen musiikin lehtori Esa Eerikki Tikkala rajavartiomestari Kari Kalevi Turunen everstiluutnantti Arto Petteri Vaarala merivartiomestari Tomi Kristian Waltari tulliylitarkastaja Mikko Vanhala yksikkösihteeri Tuula Kaarina Varis komisario Harri Vihola merivartiomestari Erkki Pekka Olavi Vilén

Pronssinen ansiolevyke emäntä Eija Kaarina Annala, LSMV vanhempi rajavartija Jussi Petteri Ekqvist, VLLV Helsingin rajatarkastusosaston päivystysryhmä; SLMV yliluutnantti Lauri Johannes Holopainen, VLLV vanhempi rajavartija Antti Tapio Huusari, K-SR yliluutnantti Jussi Tapani Kustaa Ikola, LSMV kapteeni Pasi Markus Nikku, RMVK insinöörikapteeniluutnantti Riku Johannes Ojala, SLMV vanhempi merivartija Mikko Tapio Aulanko, SLMV vanhempi rajavartija Topi Petteri Pajuvesi, K-SR vanhempi merivartija Toni Tapani Saarinen, LSMV hankintasuunnittelija Erja Annika Äikäs, RVLE

Rajavartiolaitoksen ansiolevykkeet

4.6.2020 myönnetyt sotilasansiomitalit

Seuraaville henkilöille, yksiköille ja yhteisöille on 21.3.2020 myönnetty Rajavartiolaitoksen ansiolevyke ansiokkaasta toiminnasta Rajavartiolaitoksen hyväksi:

Puolustusvoimain komentaja on myöntänyt 4.6.2020 sotilasansiomitalin Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä seuraaville henkilöille:

Rajavartiolaitoksen henkilökunta

eversti Jarkko Juhani Alén, LR eversti Vesa Antero Blomqvist, K-SR ylirajavartija Olli Sakari Niskanen, KR kapteeniluutnantti Tommi Sakari Salopelto, SLMV vanhempi rajavartija Ari Erkki Olavi Tenkula, KR kommodori Marko Antero Tuominen, LSMV

Kultainen ansiolevyke everstiluutnantti Jukka Tapani Ikäläinen, RVLE Hopeinen ansiolevyke kapteeni Jouko Petteri Kinnunen, KR Rajavartio-osaston EU-puheenjohtajuustiimi, RVLE komentajakapteeni Pentti Valtteri Alapelto, RVLE

Rajavartiolaitoksen ulkopuoliset henkilöt, yksiköt ja yhteisöt Hopeinen ansiolevyke eversti Rainer Peltoniemi Pronssinen ansiolevyke tutkinnanjohtaja Stefan Aniszewski Meritullin Helsingin liikkuva ryhmä development manager Matti Kontio tulliylitarkastaja Erkki Multamäki everstiluutnantti Pekka Palatsi tulosalueen johtaja Kristiina Puranen erätarkastaja Jani Suua

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2020 myönnetyt Jalkaväen ansioristit Jalkaväen tarkastaja on myöntänyt Jalkaväen ansioristit seuraaville henkilöille: Jalkaväen ansioristi soljen kera prikaatikenraali Matti Sarasmaa prikaatikenraali Jari Tolppanen eversti Vesa Blomqvist Jalkaväen ansioristi majuri Mika Sandström

RAJAMME VARTIJAT

65

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2020 on palkittu ansioitunutta Rajavartiolaitoksen henkilöstöä Tasavallan presidentti on 4.6.2020 antanut Rajavartiolaitoksen henkilöstölle yhteensä 122 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkiä.

Lisäksi tasavallan presidentti on 4.6.2020 antanut 2. luokan Vapaudenristin miekkoineen eversti Arto Tapani Niemenkarille ja eversti evp Pasi Jukka Tolvaselle.

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan kunniamerkit on annettu seuraaville henkilöille: Suomen Leijonan komentajamerkki eversti Kärhä Hannu Tapio, RVLE kommodori Lallukka Matti Kalevi, VLLV eversti Sainio Jussi Tapio, RVLE Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki everstiluutnantti Ojala Jyrki Olavi, RVLE everstiluutnantti Riissanen Urpo Armas Kalevi, RMVK Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki majuri Ahtiainen Antti Ville Juhani, RMVK rajavartioylitarkastaja Ant-Wuorinen Martti Osmo Kalevi, RVLE komentajakapteeni Hirvi Mikko Antero, RVLE Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki majuri Ainoa Asko Juhani, RVLE majuri Kauppila Mikko Kalevi, KR majuri Kähkönen Antti Juhani, VLLV komentajakapteeni Salli Petteri Johannes, SLMV Suomen Leijonan ritarimerkki kapteeniluutnantti Guseff Niklas Georg, LSMV kapteeni Hakala Jarmo Tapani, RVLE teknikkokapteeniluutnantti Hyppänen Markku Tapio, LSMV kapteeni Louhelainen Kimmo Juhani, LR kapteeni Luusua Matti Tapani, LR rikostarkastaja Nyström Jari Tapani, RVLE kapteeni Oja Raimo Erik, LR kapteeni Poutiainen Timo Kalevi, P-KR kapteeniluutnantti Vastamäki Jani Petteri, LSMV Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi yliluutnantti Koskelainen Pekka Kalevi VLLV sektorin johtaja Nira Sari Susanna, RVLE yliluutnantti Rauhala Harri-Pekka, VLLV yliluutnantti Sallinen Jouni Olavi, RVLE yliluutnantti Satokari Jussi Antero, VLLV yliluutnantti Silvander Sanna Marjatta, K-SR Suomen Leijonan ansioristi luutnantti Ahonen Markku Juhani, SLMV luutnantti Friman Rasmus Jan-Greger, LSMV

66

RAJAMME VARTIJAT

luutnantti Kippola Petri Juhani, LSMV luutnantti Kylä-Kause Pasi Juhani, LSMV teknikkoluutnantti Ranta Sami Pekka Sakari, VLLV luutnantti Siitari Jyri-Matti, RVLE Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein järjestelmäsuunnittelija Kakko Matti Juhani, RMVK hankintasihteeri Koskela Pirjo Orvokki, RVLE merivartiomestari Laihinen Markus Juhani, SLMV teknillinen isännöitsijä Lamberg Matti Olavi, RVLE rajavartiomestari Lappalainen Jani Juhani, K-SR rajavartiomestari Luukkanen Jari Olavi, P-KR rajavartiomestari Möttönen Risto Kalervo, P-KR ravitsemistyönjohtaja Närhi Sirpa Maarit, RVLE rajavartiomestari Ohtonen Tero Petteri, P-KR rajavartiomestari Pulkkinen Hanna Mari, K-SR merivartiomestari Raitanen Jyrki Pekka, SLMV merivartiomestari Rinne Jarmo Urmas, SLMV merivartiomestari Seppänen Rauno Pekka, SLMV merivartiomestari Syri Harri Petri Päiviö, LSMV rajavartiomestari Virkkula Jarmo Tapani, LR Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali vanhempi merivartija Dahlen Roland Sebastian, LSMV vanhempi rajavartija Haaja Jarno Eerik Tapani, K-SR vanhempi rajavartija Haikala Mikko Tapio, K-SR vanhempi merivartija Hakala Tomi Kari Tapani, SLMV ylirajavartija Harju Jukka Heikki, K-SR vanhempi rajavartija Heikkilä Pekka Eemeli, K-SR vanhempi merivartija Heikkinen Juha-Matti Tapio, SLMV vanhempi rajavartijaHietanen Aki Tapio, K-SR vanhempi rajavartija Husu Saku Petteri, K-SR vanhempi merivartija Itkonen Markku Tapio, SLMV vanhempi merivartija Jalava Ilja Kaarlo Johannes, LSMV vanhempi merivartija Jewander Jani Petri, LSMV vanhempi rajavartija Jokimies Ari Kalevi, K-SR toimistosihteeri Jurva Sari Katriina, K-SR vanhempi rajavartija Jänis Sami Petteri, K-SR vanhempi rajavartija Kalmari Petri Olavi, K-SR vanhempi rajavartija Karppila Jukka Petteri, K-SR vanhempi merivartija Keränen Jani Mikael, SLMV vanhempi rajavartija Kivelä Jarkko Rami Olavi, K-SR vanhempi merivartija Komulainen Ari Petteri, SLMV ylimerivartija Kosonen Petri Tapani, SLMV vanhempi rajavartija Kouki Timo Veikko, K-SR vanhempi rajavartija Kukkonen Jarmo Petri Kalervo, P-KR ylirajavartija Kurkinen Toni Jari Olavi, K-SR ylimerivartija Kuusimaa Petri Matti, SLMV vanhempi rajavartija Kyllönen Erkki Olavi, K-SR vanhempi rajavartija Kyrö Jarkko Pasi Juhani, LR vanhempi rajavartija Köykkä Heikki Johannes, K-SR ylirajavartija Laasonen Otto Aukusti, K-SR vanhempi rajavartija Lampinen Pasi Tapani, K-SR vanhempi merivartija Latomäki Jarkko Petteri, SLMV vanhempi rajavartija Lehikoinen Marko Antero, K-SR vanhempi merivartija Lehtola Harri Mikael, SLMV vanhempi merivartija Lemmetyinen Mika Tapio, SLMV

vanhempi rajavartija Leppinen Henri Kristian, K-SR ylimerivartija Lindström Robin Olof Valdemar, LSMV henkilöstösihteeri Maikola Hanna Elisabeth, RVLE vanhempi rajavartija Manninen Ossi Antero, K-SR vanhempi rajavartija Marjala Kalle Tapani, K-SR vanhempi rajavartija Maronen Niko Petri, RMVK vanhempi rajavartija Meskanen Mika Antton, K-SR vanhempi rajavartija Nissinen Harri Pentti Sakari, K-SR vanhempi merivartija Paronen Ville Matias, SLMV ylirajavartija Pasonen Lasse Santeri, K-SR vanhempi rajavartija Pekkinen Tero Sakari, K-SR vanhempi rajavartija Pekonen Anssi Antero, K-SR ylirajavartija Peltola Antti Matti Eemeli, K-SR vanhempi rajavartija Pesämaa Mikko Petteri, KR vanhempi rajavartija Pietikäinen Jani Petteri, K-SR vanhempi rajavartija Pikkarainen Harri Kalevi, K-SR ylirajavartija Puranen Panu Ville Antero, K-SR vanhempi merivartija Pölönen Jarno Kalevi, SLMV vanhempi rajavartija Ratilainen Jussi Tapio, K-SR vanhempi merivartija Råstedt Kristian Frederik, SLMV vanhempi merivartija Salminen Antti Tapani, LSMV ylimerivartija Salo Kimmo Uolevi, LSMV vanhempi merivartija Siipola Ari Antti Juhani, LSMV ylirajavartija Siitonen Antti Markus, K-SR vanhempi merivartija Stenbäck Hannu Jukka, LSMV vanhempi merivartija Susi Timo Antero, SLMV vanhempi rajavartija Suurnäkki Teppo Samuli, K-SR vanhempi rajavartija Tahvanainen Erik Kristian, K-SR vanhempi merivartija Talmén Petri Mikael, SLMV vanhempi rajavartija Talonpoika Tuomas Ilkka Antero, K-SR vanhempi rajavartija Tiainen Jussi Tapio, K-SR vanhempi rajavartija Tiainen Kari Antti Juhani, K-SR vanhempi rajavartija Toikkanen Jarno Juhani, K-SR vanhempi rajavartija Tynkkynen Mikko Olavi, K-SR vanhempi rajavartija Törmänen Jyrki Matias, K-SR vanhempi rajavartija Valkeapää Sami Antti, K-SR vanhempi rajavartija Vataa Juha Pekka, K-SR vanhempi merivartija Vehviläinen Iiro Antero, SLMV vanhempi rajavartija Väistö Antti Juhani, P-KR Suomen Valkoisen Ruusun mitali emäntä Åkerström Helena Marika, LSMV Rajavartiolaitoksen johto onnittelee lämpimästi kaikkia kunniamerkin saaneita.

RAJAMME VARTIJAT kesäkuu 2020 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien.

ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Integra Oy Scandix översättningar Ab PAINO Grano Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukannen kuva: Suomenlahden merivartiosto Takakannen kuva: Joonas Huuhko Tilaukset ja osoitteenmuutokset Grano Oy Tilauskeskus, Rajamme Vartijat Vehkakatu 1, 40700 Jyväskylä rajammevartijat@grano.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Grano Oy. Rekisterissä on tilaajan nimi ja lehden postitusosoite. Tietoja käytetään vain lehden postitusta varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

WWW.RAJA.FI

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIJAT