RAJAMME VARTIJAT 1 | 2020 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI TEEMANA RAJOJEN VALVONTA
Rajakoiratoiminta täyttää 100 vuotta
Parempaa tilannetietoisuutta uudella tekniikalla Rajavalvonnan arktiset osaajat Rajan sisäilmaongelmaiset kiinteistöt vaativat kiireellistä korjausta RAJAMME VARTIJAT
1
SISÄLTÖ 3
Pääkirjoitus
24 Kaakko 19 -harjoitus
4
Ledare – Leading article
5
100 vuotta koiratoimintaa Rajavartiolaitoksessa
26 Sisäilmaongelmaiset kiinteistöt vaativat kiireellistä korjausta
7
Koiratoimintaa Lapissa yli viranomaisrajojen
10 Itärajan lentovalvonta tehostuu
28 Rajalla työturvallisuus on kaikkien yhteinen asia 30 Sisäilmaongelmista voi sairastua vakavasti
12 Kolmikannan rajavartioasema pilotoi uutta tekniikkaa
31 Nuijamaan rajavartioaseman sisäilmaongelmat ratkaistaan tiivistyskorjaamisella
15 Droonit yleistyvät rajojen valvonnassa
32 Ahvenanmaa merivartijan silmin
16 Rajan arktiset osaajat
34 Kaakkois-Suomen rajavartioston uuden lipun naulaustilaisuus
18 Rajan kunnossapidon niksit siirtyvät nuoremmille 20 Dornier-valvontalentokoneiden korvaajien hankintaprosessi käynnistetty 21 ARESIBO-hankkeessa kehitetään tilannetietoisuutta uuden tekniikan avulla
36 Svenska resuméer 42 English summaries 46 Ajankohtaista
22 Uusia työkaluja ympäristövahinkojen torjuntaan
16
Raja-Joosepin rajavartija partioimassa – pakkasta -30 astetta.
26
Erityisesti Imatran Immolassa kärsitään sisäilmaongelmista.
2
RAJAMME VARTIJAT
12
Olli Laatikaisen johtama Kolmikannan rajavartioasema pilotoi uutta valvontatekniikkaa.
5
Rajakoirat ovat taitavia ja ahkeria työntekijöitä.
PÄÄKIRJOITUS KEHITTYVÄ TEKNIIKKA TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOSAJURINA Toimintaympäristön yksi tärkeä muutosajuri on tekniikan merkityksen nopea kasvu. Rajavartiolaitos on ollut julkishallinnossa edelläkävijä tekniikan hyödyntämisessä. Digitalisaation varaan heittäydyimme jo 1990-luvulla, kun itärajalle ja merialueelle rakennettiin ensimmäiset tekniset valvontajärjestelmät. Se oli pioneerityötä. Vastaavaa ei ollut olemassa. Robotiikkaa olemme hyödyntäneet rajatarkastuksissa jo yli kymmenen vuoden ajan. Tänä päivänä HelsinkiVantaan lentoasemalla automaatit tekevät yli kaksi miljoonaa rajatarkastusta vuodessa. Automaattilinjastojen määrää lisätään. Uusien partioautojen, maastoajoneuvojen, helikoptereiden ja alusten käyttöönoton myötä Rajavartiolaitoksen operointikyky on aivan uudella tasolla. Ilma-alusten, alusten ja partiotason sensorit tuottavat meille paremman tilannekuvan kuin koskaan ennen. Rajavartijat pystytään nyt varustamaan ajanmukaisilla voimankäyttö- ja suojavälineillä sekä tehtävän mukaisilla pukineilla. Samaan aikaan useita satoja työntekijöitä on vähennetty rajoilta ja rannikolta sekä hallinnosta ja tukipalveluista. Toimitiloja on vähennetty 20 vuodessa selvästi alle puoleen aiemmasta. Resurssileikkauksista huolimatta työn tuottavuus ja vaikuttavuus ovat kasvaneet Rajavartiolaitoksen kaikissa tehtävissä. Tämän on mahdollistanut tekniikan kehitys. Rajavartiolaitoksessa muutos on ollut hallittua ja osaltaan myös menestystarina. Ajankohtaisia toimitilaongelmia
lukuun ottamatta epäonnistumisia teknisissä hankkeissa ei ole ollut, vaikka resurssit ovat olleet monella mittarilla niukat. Onnistumiset eivät ole olleet sattumaa saatikka annettu itsestäänselvyys. Teknillisellä alalla on ollut ammattitaitoisia, omistautuneita ja rohkeita tekijöitä. Kentän kova vaatimustaso on kannustanut teknillistä alaa työssään. Tiedämme, että rajamiehille ja -naisille kelpaa vain paras. Niin sen pitääkin olla. Parhaiten onnistuneissa hankkeissa johtaminen on ollut määrätietoista ja kehitysvastaavien vuoropuhelu kentän kanssa saumatonta. Nyt teknillisen alan johtamista ja henkilöstöä vahvistetaan ja tehtävien vetovoimaa lisätään. Resurssit saatetaan tehtävien edellyttämälle tasolle. Tehtävälleen omistautuneet tekniikan ammattilaiset ovat menestyksemme perusta nyt ja tulevaisuudessa. Mitä suurempi tekniikan hyödyntämisen aste on ja mitä tärkeämmässä tehtävässä sitä käytetään, sitä suurempi on riippuvuutemme tekniikan toimivuudesta. Varamenetelmien pitää olla suunniteltuina ja harjoiteltuina, jos ja kun tekniset järjestelmät pettävät. Tekniikka ja palvelut lisäävät myös riippuvuuttamme ulkopuolisista toimittajista ja valtion yhteisistä palvelutuottajista. Siksipä meidän on oltava vahvoja kaupallisessa valmistelussa ja edunvalvonnassa.
hypätä teknisen kehityksen kelkasta. Käyttöönottopäätösten pitää perustua viileään harkintaan ja huolelliseen analyysiin. Kriittinen keskustelu on valmisteluvaiheessa välttämätöntä. Päätöksen jälkeen etenemme sivuille vilkuilematta. Tekniikan kehitys mullistaa Rajavartiolaitosta tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kiihtyvällä tahdilla. Mitä muutokset ovat ja miten työ muuttuu? Tekeekö rajatarkastaja ensimmäisen linjan rajatarkastuksia 2030-luvulla, ja onko nykyisen kaltainen liikkuva partiointi tarpeen tilannekuvan tuottamiseksi? Minkälaiset resurssit tarvitsemme vaikeampien tilanteiden hallintaa varten? Hoitaako robotiikka pääosan hallintorutiineista? Miten rahoitamme tekniikan käyttö- ja ylläpitokulut ja miten hiilijalanjälki vaikuttaa ratkaisuihimme? Tässä on vain osa kysymyksistä, jotka tulevat yksi kerrallaan ratkaistavaksi. Onneksi muutokset tapahtuvat enemmänkin evoluution kuin revoluution kautta. Sulatteluun jää aikaa. Eversti Jari Tolppanen Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston osastopäällikkö
Uudet laitteet voivat lisätä tehokkuutta, mutta lähes poikkeuksetta ne lisäävät myös käyttökustannuksia. Vaikka riskit kasvavat monella tapaa, emme voi
RAJAMME VARTIJAT
3
LEDARE AVANCERAD TEKNIK SOM FÖRÄNDRINGSMOTOR
ADVANCING TECHNOLOGIES AS DRIVERS OF CHANGE
Teknikens snabbt växande betydelse är en viktig förändringsmotor i den operativa miljön. Inom den offentliga förvaltningen har Gränsbevakningsväsendet varit en föregångare i fråga om användning av teknik. Vi satsade på digitaliseringen redan på 1990-talet när de första tekniska övervakningssystemen byggdes vid östgränsen och till havs. Det var pionjärarbete, eftersom det inte funnits någonting liknande tidigare. Robotik har vi använt oss av vid gränskontrollerna redan i över tio års tid. Numera utför automater på HelsingforsVanda flygplats över två miljoner gränskontroller om året och antalet automatlinjer utökas. Gränsbevakningsväsendets operativa kapacitet har nått en helt ny nivå efter att nya patrullbilar, terrängfordon, helikoptrar och fartyg har tagits i bruk. Sensorerna på luftfarkoster, fartyg och på patrullnivå förser oss med en bättre lägesbild än någonsin tidigare. Tjänstemännen kan nu utrustas med moderna maktmedelsoch skyddsredskap och med uppdragsanpassade kläder. Ju mer tekniken utnyttjas och ju viktigare uppdrag som den används för, desto mer beroende är vi av att tekniken fungerar. Reservmetoderna ska redan vara planerade och inövade om och när de tekniska systemen sviker. Tekniken och tjänsterna ökar också vårt beroende av utomstående leverantörer och av statens gemensamma tjänsteleverantörer. Därför måste vi ha en stark kommersiell beredskap och intressebevakning. Under de kommande årtiondena kommer den tekniska utvecklingen sannolikt att i allt snabbare takt revolutionera Gränsbevakningsväsendet. Vilka är förändringarna och på vilket sätt förändras arbetet? Gör gränsbevakare ännu första linjens gränskontroller på 2030-talet och kommer det då alls att behövas rörliga patruller liknande dem som vi har i dag för att skapa en lägesbild? Hurdana resurser behöver vi för att hantera svårare situationer? Sköter robotiken största delen av förvaltningsrutinerna? Hur finansierar vi användningen och underhållet av tekniken och hur påverkar koldioxidavtrycket våra val? Det här är bara en del av frågorna som behöver svar. Lyckligtvis sker förändringarna mer via evolution än revolution, vilket gör att man kan tackla dem en i taget.
Rapidly advancing technologies are a major driver of changes in our operational environment. Within the public sector, the Finnish Border Guard is a forerunner in the deployment of technologies. Digitalisation started already in the 1990s along with the first technical surveillance systems built on the eastern border and in coastal areas. We were pioneers as no similar solutions existed at that time. Robotics has been employed for border control for over ten years now. Today, over two million passengers per year use the automated border control gates at Helsinki-Vantaa airport. The number of automated gates is increasing. The introduction of new patrol vehicles, ATVs, helicopters and vessels has taken the Finnish Border Guard’s operational capabilities to a totally new level. The sensors of the aircraft, vessels and border patrols provide us with better situational data than ever before. Officers are equipped with modern use-of-force and protective devices and apparel suitable for their tasks. The higher the degree of deployment concerning technologies and the more significant the task where they are applied, the more dependant we are on the functionality of these technologies. We must have a Plan B designed and exercised, if and when any technological system fails. The use of technologies and services also means a dependency on external suppliers and the shared government service providers. Thus, we need solid commercial competence and supervision of interests. Technological advances will continue to drive changes within the Finnish Border Guard in the upcoming decades, probably at an accelerating rate. What will the changes be and how will our work change? Will border guards carry out first-line border controls in the 2030s, and will today’s patrolling methods be necessary for situational awareness in the future? What resources will we need for managing more challenging situations? Will administrative routines be handled by robots? How will the use and maintenance of technologies be financed, and in what ways will carbon neutrality affect our solutions? These are only some of the issues that we will have to tackle one by one. Fortunately, changes will mostly take place through evolution rather than revolution. There will be time to digest them.
Överste Jari Tolppanen Avdelningschef för tekniska avdelningen vid Staben för Gränsbevakningsväsendet
4
LEADING ARTICLE
RAJAMME VARTIJAT
Colonel Jari Tolppanen Chief of Division, Technical Division Headquarters of the Finnish Border Guard
TEKSTI: Ari Raitanen KUVAT: Ari Raitanen ja Raja
100 vuotta koiratoimintaa Rajavartiolaitoksessa Rajakoirat ovat Rajavartiolaitoksen keskeinen voimavara.
R
ajakoirat ovat monipuolisia sekä toiminta- ja suorituskykyisiä yleiskäyttökoiria. Rajakoiria käytetään rajojen valvontaan, rajatarkastusten tukemiseen, meripelastustehtäviin ja alustarkastuksiin. Näiden tehtävien lisäksi rajakoiria voidaan käyttää rikostorjunnan tukemiseen, sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin, etsintä- ja pelastustehtäviin sekä poliisi- ja tullitehtäviin. Imatralla sijaitseva Raja- ja merivartiokoulu vastaa Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan osaamisen kehittämisestä sekä koiratoimintaan liittyvästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Raja- ja merivartiokoulu vastaa myös Rajavartiolaitoksen kansainvälisestä koirakoulutukseen liittyvästä yhteistyöstä.
”Lapin kauhu” Caesar Sata vuotta sitten rajoillamme oli rauhatonta. Varsinkin Karjalan Kannaksella ja Pohjois-Suomessa ongelmia aiheuttivat salakuljettajat ja porovarkaat. Rajavartiointia haluttiin tehostaa, ja niinpä keväällä 1920 sotilasvirkailija Torsten Raita osti Imatran Vuoksenniskalla sijainneesta poliisikoirien kuljettajakoulusta 1,5-vuotiaan saksanpaimenkoirauros Caesarin. Siitä tuli Rajavartiolaitoksen ensimmäinen rajakoira ja Torsten Raidasta Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan käynnistäjä sekä kehittäjä. Caesarista kehittyi hyvä partiokoira. Se oli voimakasrakenteinen ja hurjaluonteinen. Lappiin lähetetty Caesar ansaitsi rikollisten keskuudessa pian lempinimen ”Lapin kauhu”.
Sotilasvirkailija Torsten Raita ja Rajavartiolaitoksen ensimmäinen rajakoira Caesar vuonna 1920.
RAJAMME VARTIJAT
5
Rajakoira vakoojavahdissa PohjoisSuomessa vuonna 1942.
Koiratoiminnan koulutusta Orusjärvellä vuonna 1928.
Caesar palveli Rajavartiolaitosta Lapissa vuoteen 1929 asti. Nykyään rajakoira Caesarin voi tavata Immolassa Rajamuseossa, jonne koira on asetettu täytettynä näytille.
Rajavartijan apuri sodassa ja rauhassa Caesarin myötä koirien arvo ymmärrettiin ja tunnustettiin. Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan koulutus päätettiin käynnistää 1920-luvulla Salmin rajavartiostossa Orusjärvellä Laatokan pohjoisrannalla. Rajakoiria käytettiin pääasiassa partiokoirina. Rajakoirat vakiintuivat kiinteäksi osaksi Rajavartiolaitoksen toimintaa 1930-luvulla ennen sotia. Myös raskaina sotavuosina koirat osoittivat useaan otteeseen käyttökelpoisuutensa rajamiesten tukena ja turvana. Jatkosotaan otti osaa noin 500 sotakoiraa. Näistä vajaa puolet kuului rajajääkärijoukkoihin. Koirat palvelivat erityisesti vartio- ja partiotehtävissä Pohjois-Suomessa. Ne kunnostautuivat partisaanien etsintä- ja tuhoamisoperaatioissa.
Rajakoira tänä päivänä Nykyisin Rajavartiolaitoksella on käytössään noin 200 rajakoiraa, joita käytetään 6
RAJAMME VARTIJAT
Rajakoira kilpipartiossa.
eri tehtävissä kaikkialla valtakunnan alueella. Käytettävät koirarodut ovat saksanpaimenkoira, belgianpaimenkoira ja labradorinnoutaja. Lisäksi Rajavartiolaitoksen koiria ja koiranohjaajia sekä kouluttajia on palvellut kansainvälisissä tehtävissä Frontexin koordinoimissa operaatioissa. Kirjoittaja luutnantti Ari Raitanen on koiratoimintaupseeri.
TEKSTI JA KUVAT: Juha Rotonen
Koiratoimintaa Lapissa yli viranomaisrajojen Rajan koiratoiminta alkoi 100 vuotta sitten Lapista.
L
Kuva: Jukka Rautio
apissa olemme tottuneet olemaan edelläkävijöitä myös koiratoiminnassa, alkoihan koko Rajavartiolaitoksen koiratoiminta sata vuotta sitten nimenomaan Lapista. Lapin rajavartioston rajakoirat ovat kautta koko rajakoirahistorian olleet merkittävä osa koko Lapin turvallisuusympäristöä. Harvaan asutussa maakunnassa väestö ja viranomaiset ovat vuosien saatossa luottaneet Lapin rajavartioston koirien osaamiseen hädän hetkellä. Tavanomainen koirankäyttötilanne on ollut kadonneen etsintä, ei pelkästään raja-alueella, vaan koko maakunnan alueella. Erikoisemmista tapahtumista voidaan ottaa esimerkiksi 2.8.1949 sattunut traaginen tapaus, jossa rajakoira ratkaisevasti vaikutti asioiden kulkuun: Mainittuna päivänä oli illansuussa tehty ryöstö erääseen myymälään ja ryöstäjät, kaksi varkautelaista nuorukaista olivat anastaneet myymälän kassan 15 000– 20 000 mk sekä uhkailleet myymäläapulais-
ta ja toista kuristaneet kurkusta. Apulaiset pääsivät pakenemaan ja hälyttämään Aavasaksan vartion avuksi. Vartiolta läksi rajajääkäri rajakoira Ahdin kanssa pakenevia ryöstäjiä jäljittämään. Vesakkoa kasvavalla pellolla rajajääkäri havaitsi nuorukaiset, jotka heittäytyivät heti maahan ja katosivat. Nyt oli koiran vuoro etsiä miehet esille. Koira teki laajalla pellolla yhä suurenevia kierroksia ja löysi miehet, jotka mukana olleella pistoolilla ampuivat itsensä vihaisen koiran pelästyttäminä.
Rajakoirien osaaminen laajenee Rajakoiria oli vielä 2000-luvulle tultaessa myös länsirajalla, mutta nykyisellään Lapin rajakoirat ovat sijoitettuna Schengenalueen ulkorajoille. Lapin rajakoirien hiipunut lisäkoulutus puhallettiin uudelleen henkiin vuonna 2013. Tavoitteena oli henkilöetsinnän lisäksi saada lisäarvoa koirien käytölle rajanylityspaikoilla, etenkin pitkälle talvikaudelle. Suorituskyvyn rakentamisessa
viranomaisyhteistyöllä on ollut keskeinen rooli. Tällä hetkellä Lapin rajavartiostossa annetaan 20 koiralle lisäkoulutusta huumausaineiden ilmaisussa ja kahdelle koiralle voimankäytössä. Lähitulevaisuuden suunnitelma on laajentaa osaamista myös muihin tuotteisiin ja osaamisalueisiin. Tämän päivän Lapin rajakoira on rajakenraali Jaakko Kaukasen sanoin ”sveitsiläinen linkkuveitsi”. Vahvan maastoosaamisen lisäksi rajakoirat kykenevät toimimaan rajanylityspaikoilla ja tarvittaessa muiden viranomaisten tukena taajamaympäristössä.
Koiratoiminnan viranomaisyhteistyöpäivät Operatiivisen toiminnan lisäksi koiratoiminnassa on harjoitus- ja koulutusyhteistyötä. Nykymuodossaan toiminta alkoi PTR-koirapäivien nimellä vuonna 2012. Perinteisen PTR-viranomaisjoukon lisäksi mukana on ollut myös sotakoiria, joten
Koiratoiminnan viranomaisyhteistyöpäiville kokoontui tänä vuonna Rajan, Poliisin, Tullin ja Puolustusvoimien virkamiehiä.
RAJAMME VARTIJAT
7
Rovaniemen koiraryhmän johtaja, vanhempi konstaapeli Tero Oiva ja spu Mörkö.
nykyinen nimitys koiratoiminnan viranomaisyhteistyöpäivät on kuvaavampi tälle harjoitustoiminnalle. Sanoisin, että se on varsin ainutlaatuista yhteistoimintaa koko Suomessa. Lapin poliisilaitos on ollut koko päivien historian tapahtuman järjestäjänä ja koollekutsujana, päämoottorina tietysti Lapin poliisin koiraryhmän vetäjät. Muut virkakunnat ovat antaneet tulitukea harjoitustilanteiden järjestelyissä. Nämä nenänkäyttöpäivät ovat olleet Lapin virkakoirien koulutuksellisen tietojenvaihdon kulmakivi ja erinomainen yhteistyömuoto. Koulutus ja harjoittelu ovat työlähtöistä ja painottunut erikoisetsintöihin. Harjoituspäiviä on järjestetty edellisinä vuosina Rovaniemen lisäksi
8
RAJAMME VARTIJAT
Rajakoira spu Kamu ilmaisee kätketyn marihuanan.
kerran Kemi−Tornio-alueella ja kerran Kittilässä.
Tornio 2020 Koiratoiminnan viranomaisyhteistyöpäivät järjestettiin tällä kertaa Lapin poliisilaitoksen järjestämänä Kemi−Tornio-alueella 18.– 20.2.2020. Mukavan lisämausteen ja pohjoismaisen ulottuvuuden toi tällä kertaa kahden poliisikoiranohjaajan vierailu Luulajasta. Lapin rajavartiostosta osallistui viisi koirakkoa. Raja-Joosepista mukana olivat rajavartija Tero Angeli ja spn Olga sekä rajavartija Ulf Lühder ja spu Kamu, Ivalosta rajavartija Marko Airola ja spu Eetvart sekä Sallasta rajavartija Tommi Juopperi sekä spn Nette ja rajavartija
Ari Vainio ja spu Osku. (spu = saksanpaimenkoirauros, spn = saksanpaimenkoiranarttu). Tehtävärastit oli rakennettu taajamaympäristöön. Etsintärasteja oli mm. jäähallissa, kerrostaloissa, vesitornissa sekä varasto- ja varikkoalueilla. Tehtävärastit olivat tälläkin kertaa sekä koiria että ohjaajia haastavia ja mielenkiintoisia. Onnistuneen tehtäväsuunnittelun merkkinä odotusalueella kerrattiin koiran reaktioita ja ilmaisuja tehtävän jälkeen. Harjoitustilanteissa huomioitiin koirien lähtötasot ja osaaminen, tavoitteena oli saada onnistumisia ja vahvistaa saavutetun osaamisen tasoa. Hyvin rakennetut tehtävät jättävät varaa myös kehittymiselle, joten kätköjä jäi myös löytymättä.
Hyvä harjoitus antaa eväät tulevaan harjoitukseen, jonka voi tehdä jääkiekkovalmentaja Curt Lindströmin sanoin ”lite bättre”. Lopuksi muistuu mieleeni sattumus edelliseltä kerralta, kun päivät järjestettiin Tornion alueella vuonna 2017. Runsas virka-autojen määrä Tornion entisen lyseon pihamaalla – joka vuonna 2015 toimi järjestelykeskuksena – aiheutti sen, että kaksi varttuneempaa leidiä kiiruhti luokseni hätääntyneenä ja kysyi, että ”ei kai taas?” Rauhoittelin rouvia ja kerroin viranomaisnäkyvyyden syyn. Niin he jatkoivat päivälenkkiään tyytyväisenä todeten: ”Onpa hienoa kun te harjoittelette täällä yhdessä!” Rouvien toteamukseen on helppo yhtyä tänäänkin - yhteistyössä on voimaa.
Rajakoira spn Olga löytää kaapin yläosaan kätketyn kokaiinin.
Kirjoittaja Juha Rotonen on toiminut Lapin rajavartioston koiratoimintaupseerina vuodesta 2013 alkaen.
Rajakoiria on käytössä kaikissa vartiostoissa. Raja- ja merivartiokoulu huolehtii koirien hankinnasta ja koulutuksesta vartiostojen käyttötarpeiden mukaisesti. Koiran koulutus alkaa yleensä pentuna ja ensimmäisen kahden vuoden aikana koulutettavaa koiraa ei käytetä vaativiin työtehtäviin. Peruskoulutuksen ja koulutuslinjansa mukaisen tasokokeen jälkeen se siirtyy varsinaiseen operatiiviseen käyttöön. Mikäli koulutuksen aikana huomataan koiran ominaisuuksissa puutteita, koiraa ei voida pitää rajakoirana. Raja- ja merivartiokoulu vastaa myös koiranohjaajien koulutuksesta. Panostaminen koirien laatuun ei yksinään riitä, vaan koiratoiminnan
kehittyminen vaatii myös ohjaajien koulutukselta yhä enemmän. Koirat asuvat ohjaajien kotona ja kulkevat ohjaajiensa mukana töissä. Koiran ja ohjaajan kokemusta kartutetaan jatkuvalla harjoittelulla kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja kaikkina vuorokauden aikoina. Työpäivän jälkeen koira on huollettava ja vapaapäivinäkin sitä on ulkoilutettava. Rajakoira on monipuolinen työväline oikein koulutettuna. Osa koirista palvelee jopa kymmenenkin vuotta. Vaikka tekniikka kehittyy koko ajan, ei koirilta työt lopu. Tähän mennessä ei ole vielä keksitty koiran hajuaistia korvaavaa käyttökelpoista välinettä.
Kuva: Ahti Törrönen
RAJAKOIRAN KOULUTUS ON PITKÄJÄNTEISTÄ TYÖTÄ
Rajavartija ja rajakoira ovat kiinteä työpari.
RAJAMME VARTIJAT
9
TEKSTI: Kirsti Helin KUVAT: Lloyd Horgan ja Kirsti Helin
Itärajan lentovalvonta tehostuu Laittoman maahantulon paine kasvaa itärajalla. Suomen puolella valvontaa tehostetaan uudella valvontatekniikalla.
L
entotoiminta täydentää rajavartioasemien perusvalvontaa. – Olemme silmänä taivaalla ja samalla lennolla voidaan tukea useampaa maapartiota. Helikoptereilla pystytään siirtymään nopeasti paikasta toiseen, tekemään havaintoja ilmasta ja tarvittaessa kuljettamaan rajapartio paikan päälle, kuvaa Vartiolentolaivueen komentaja, kommodori Matti Lallukka. Itärajan lentovalvonnassa käytetään pääsääntöisesti yksimoottorisia Koalahelikoptereita, joiden tukikohdat ovat Helsinki-Vantaalla ja Rovaniemellä.
Lämpökamerat helikoptereihin Kaikkiin Koala-helikoptereihin asennetaan lämpökamerat. Sama tekniikka on käytössä Vartiolentolaivueen pääkaluston Super Puma -helikoptereissa. Ensimmäistä Koala-kopteriin asennettua lämpöka-
10
RAJAMME VARTIJAT
meraa testataan tämän kevään aikana. Kolmeen muuhun koneeseen muutostyöt tehdään seuraavan parin vuoden aikana. – Lämpökamerat helpottavat kohteiden havainnointia ja etsintää. Tehokas kameravarustus mahdollistaa myös turvallisemman toiminnan, kun voidaan lentää korkeammalla havainnoimassa, sanoo Matti Lallukka. Vartiolentolaivue suunnittelee itärajan lentotoimintaa yhdessä KaakkoisSuomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin rajavartiostojen kanssa. Itärajan valvontaan käytetään vuosittain noin 900 lentotuntia. Helikopterin kaksihenkinen miehistö, lentäjä ja mekaanikko, tekee kerrallaan 4–5 päivän valvontamatkoja tukeutuen itärajan rajavartioasemiin. Itärajan lentovalvontaa täydennetään laivueen Dornier-valvontalentokoneilla, joilla voidaan lentää korkeammalla ja
joissa on tehokkaammat havaintovälineet kuin helikoptereissa. Valvontalentokonetta käytetään koptereita harvemmin mutta nykyisin kuitenkin säännöllisesti myös itärajalla.
Tavoitteena 4000 lentotuntia vuodessa – Vartiolentolaivueellamme on tukitehtävä, eli teemme sitä, mitä Rajavartiolaitoksen neljä rajavartiostoa ja kaksi merivartiostoa meiltä tilaavat, toteaa Matti Lallukka. Rajavartiolaitokselle kuuluvan valvonta- ja meripelastustoiminnan lisäksi Vartiolentolaivueen kopterit ja lentokoneet tukevat lentotoiminnallaan muita viranomaisia. Käytännössä laivue on ainoa siviiliviranomainen, jolla on ilmaaluskalustoa Suomessa. Laivue tuottaa kaiken lentotoiminnan poliisille ja pe-
lastuslaitoksille sekä osallistuu sairaankuljetuksiin myös maa-alueella. Kalusto koostuu kahdestatoista helikopterista ja kahdesta valvontalentokoneesta. Matti Lallukan mukaan laivueelle kertyi viime vuonna lentotunteja noin 3 200, mutta tavoitteena on päästä lähivuosina takaisin 4 000 lentotunnin tasolle, kun kaikki päivitettävänä olevat koneet saadaan jälleen käyttöön. Viidestä Super Pumasta kaksi vanhempaa on tällä hetkellä modifioitavana. Toinen niistä valmistuu tänä keväänä ja toinen vuonna 2021. Lisäksi Rovaniemen tukikohdan kaksi pienempää AB/B 412 -kopteria on parhaillaan päivitettävänä. Ensimmäinen niistä saadaan operatiiviseen käyttöön myös tänä keväänä.
Helikopterit tekevät kerrallaan 4-5 päivän valvontamatkoja itärajalla tukeutuen paikallisiin rajavartioasemiin.
MERIMIEHELLE LOISTOTEHTÄVÄ Kommodori Matti Lallukka on toiminut Vartiolentolaivueen komentajana 1.1.2020 alkaen edellisen komentajan Risto Jääskeläisen siirryttyä Suomenlahden merivartioston komentajaksi. Matti Lallukka palasi Vartiolentolaivueeseen Rajavartiolaitoksen esikunnasta, jossa hän toimi kolme vuotta ensin Rikostorjuntayksikön päällikkönä ja sitten Suunnittelu- ja talousyksikön päällikkönä. Sitä ennen hän hoiti yli viisi vuotta Vartiolentolaivueen apulaiskomentajan tehtävää. – Oli mukava tulla takaisin tuttuun toimintaympäristöön. Tämä on loistotehtävä, johdettavanani on pieni ja motivoitunut organisaatio ja täällä on erinomainen ilmapiiri tehdä mielekästä työtä. Meillä on täällä muitakin merimiehiä, tällä tavalla vapautamme lentäjät heidän päätehtäväänsä, Matti Lallukka vitsailee. – Valtaosa tehtävistämme kohdistuu merivartiostojen tukemiseen niin meripelastustoiminnassa kuin merellisissä valvontateh-
tävissä, joten tämä on luontevaa työtä merimiehille. Lentäjien lisäksi Vartiolentolaivueessa on kirjava joukko eri alojen ammattilaisia: lentomekaanikkoja, lentotekniikan asiantuntijoita, pintapelastajia, ensihoitajia ja hallinnon asiantuntijoita. Yhteensä laivueessa työskentelee 120 henkilöä. Työtehtävät vaativat jatkuvaa kouluttautumista, johon Vartiolentolaivueella on oma koulutusorganisaationsa. Vartiolentolaivueen vuosibudjetti on 20 miljoonaa euroa. Helsinki-Vantaan tukikohta toimii uusissa, vuonna 2017 valmistuneissa tiloissa, jotka Lentoasemakiinteistöt Oy rakennutti Vartiolentolaivueen toiveiden mukaisiksi. Operatiivisen lentotukikohdan lisäksi Rakennuksessa on ilma-aluskorjaamo, lentoteknillinen hallinto ja logistiikkatoiminnot. Valtakunnallisesti toimivalla Vartiolentolaivueella on tukikohdat myös Turussa ja Rovaniemellä.
Kommodori Matti Lallukka aloitti Vartiolentolaivueen komentajana vuoden 2020 alussa. Kuvassa Koalahelikopteri keulaan asennettuine lämpökameroineen.
RAJAMME VARTIJAT
11
TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin
Kolmikannan rajavartioasema pilotoi uutta tekniikkaa Droonit, siirrettävät tutkat, lämpökamerat ja valvontakamerat ovat partioilla ahkerassa käytössä.
P
arikkalan Kolmikannan rajavartioasema on edelläkävijä uuden valvontatekniikan hyödyntämisessä ja toimii samalla uusien järjestelmien pilottina. – Meillä on aktiivista väkeä ja innostusta kokeilla ja soveltaa uusia teknisiä ratkaisuja. Olemme saaneet uudesta tekniikasta selvästi lisää tehokkuutta toimintaamme, kertoo Kolmikannan rajavartioaseman päällikkö Olli Laatikainen.
Kiinteän valvontatekniikan lisäksi aseman käytössä on siirrettäviä valvontakameroita, drooneja, lämpökameroita sekä tutkajärjestelmä ja droonitutka. Maastossa laitteiden käyttövoima saadaan omista sähkövirtalähteistä, jotka toimivat erillisellä akulla, aurinkokennolla tai polttokennon avulla. Lisäksi valvontaa tukevat Vartiolentolaivueen helikopterit. − Tekniikka on muuttanut paljon rajavartijan työnkuvaa, sanoo 30 vuotta
Rajapartioiden droonit ja siirrettävät tutkajärjestelmät tuottavat ajantasaista tilannekuvaa. Jussi Ratilainen ja Matti Nokelainen testaamassa järjestelmiä rajan pinnassa.
12
RAJAMME VARTIJAT
rajojen valvontaa tehnyt vanhempi rajavartija Matti Nokelainen. – Ennen oli käytössä lähinnä rajapartion silmät ja ehkä myös paikallisten asukkaiden silmät. Tekniikan ansiosta tilanne- ja ympäristötietoisuus on lisääntynyt valtavasti. − Tiedämme koko ajan, kuka liikkuu, missä ja milloin. Rajatilanne on itärajalla tänä päivänä rauhallinen, mutta jos tilanne muuttuisi, on meillä tekniikan ansiosta erittäin nopea reagointikyky. – Tekniikka ei kuitenkaan korvaa koirapartioita. Tekniikan avulla saamiemme havaintojen perusteella meiltä lähtee aina koirapartio paikan päälle tarkistamaan tekniikan avulla tehdyt havainnot, lisää koiraohjaaja Jussi Ratilainen.
Haasteena EU:n itärajasta kiinnostuneet turistit Parikkalan kunnassa sijaitsevalla Kolmikannan rajavartioasemalla on valvottavanaan Kaakkois-Suomen rajavartioston pisin eli 65 kilometrin mittainen rajaosuus. Järvi-Suomessa kun ollaan, rajaosuudesta noin 16 kilometriä on järviä ja jokia, joten partioiden vartioreiteille osuu useita vesistöjen ylityksiä. Kolmikannan rajavartioaseman haasteena on valtakunnanrajan läheisyydessä kulkeva vilkasliikenteinen Valtatie 6, joka tuo alueelle itärajasta kiinnostuneita turisteja. Kuutostie on lähimmillään vain 400 metrin päässä Suomen ja Venäjän rajasta. Rajavyöhyke puolestaan on kapeimmillaan alle sata metriä. – Etenkin heinä-elokuussa täällä liikkuu paljon keskieurooppalaisia turisteja, ja monet pyrkivät seikkailumielessä rajavyöhykkeelle ja jopa käymään Venäjän puolella. Viime kesänäkin rajavyöhykerikkomuksia oli useita kymmeniä, kertoo Olli Laatikainen.
Rajalle ei vahingossa eksytä Rajan sisämaan puolella on rajavyöhyke, jossa liikkuminen on luvanvaraista. Vahingossa rajalle ei pitäisi eksyä, sillä rajavyöhyke on hyvin merkitty maastoon ja vesistöön keltaisin tauluin, nauhoin,
viitoin ja poijuin. Lisäksi rajatiestön varrella on teknisestä valvonnasta varoittavia kylttejä, jotka osaltaan myös informoivat liikkujia raja-alueesta ja sen valvonnasta. − Ensi sijassa neuvomme ja opastamme matkailijoita, mutta jos ihmiset ovat selvästi piittaamattomia, koituu rajavyöhykkeelle menosta sakkorangaistus. Viime vuonna jouduimme kirjoittamaan rangaistusvaatimuksen 21 henkilölle, jotka edustivat seitsemää eri kansallisuutta, kertoo Olli Laatikainen. − Rajavalvonnan ensisijainen tehtävä on havaita ja tutkia kaikki valtakunnan rajan luvattomat ylitykset. Luvattomassa ylityksessä kyse on valtiorajarikoksesta. Tutkinnassa hyödynnämme sekä teknisen valvonnan tuottamaa tietoa että perinteisiä keinoja kuten koiran avulla saatua tutkintatietoa. Alueellamme tavataan vuosittain muutamia valtionrajarikoksia, jotka johtavat rikostutkintaan. Ylittäjät ovat pääosin Afrikasta ja Lähi-idästä lähteneitä kolmannen maan kansalaisia. Tulijoita Suomen suuntaan olisi paljon enemmän, mutta Venäjän rajavartiopalvelu hoitaa hyvin oman tonttinsa. − Meillä on säännölliset tapaamiset ja päivittäinen puhelinyhteys Venäjän rajaviranomaisten kanssa Parikkalan rajanylityspaikkaan liittyvissä asioissa, ja samalla vaihdamme tietoja myös maastorajaan liittyvistä asioista. Yhteistyö venäläisten virkaveljien kanssa toimii hyvin, kertoo Laatikainen.
Partiointia ympäri vuorokauden Rajaa valvotaan 2–4 hengen partioiden voimin ympäri vuorokauden. Partiot liikkuvat valtakunnanrajalla pääasiassa kävellen, mutta käytössä ovat myös autot, mönkijät, veneet, sukset ja moottorikelkat. Olli Laatikainen korostaa, että yksi partiojohtajan tärkeimmistä tehtävistä on työturvallisuudesta huolehtiminen etenkin talvella, kun on pimeää ja liikutaan säännönmukaisesti vesistöillä, missä jäätilanteet vaihtelevat varsinkin tällaisina lauhoina talvina.
– Uuden tekniikan ansiosta pystymme havaitsemaan ja estämään luvattomia rajanylityksiä sekä rajavyöhykerikkomuksia entistä paremmin, sanoo Kolmikannan rajavartioaseman päällikkö Olli Laatikainen.
– Tekniikka ei kuitenkaan korvaa koirapartioita, sanoo koiraohjaaja Jussi Ratilainen, jonka partiokaverina on rajakoira spu Iiro.
RAJAMME VARTIJAT
13
Parikkalan rajanylityspaikan rajatarkastukset ovat osa Kolmikannan rajavartioaseman toimintaa. Rajanylityspaikkaa voivat käyttää vain Suomen ja Venäjän kansalaiset, jotka ovat hakeneet rajanylitysluvan etukäteen.
Partioinnin lisäksi rajavartioaseman vastuulle kuuluvat rajatarkastukset Parikkalan rajanylityspaikalla ja Savonlinnan lentoasemalla. Parikkalassa rajanylittäjistä valtaosa on venäläistä ammattiliikennettä. Rajavalvonnan ohessa rajavartijat tukevat muita viranomaisia, kuten poliisia ja pelastuslaitosta. Poliisia autetaan mm. Saimaan alueen vesiliikenteen valvonnassa ja kiireellisissä tehtävissä, kun poliisin omien partioiden vasteaika on pitkä. Pelastuslaitosta tuetaan lähinnä kalustollisesti. – Parasta partioinnissa on tehtävien vaihtelevuus ja ulkona liikkuminen. Vaikka toimitaankin syrjäisellä seudulla, on täällä paljon ihmisten kohtaamista, toteaa Jussi Ratilainen.
Tekniikka tukee tilannekuvan luomista Kolmikannan rajavartioasemalla työskentelee neljäkymmentä rajavartijaa ja
14
RAJAMME VARTIJAT
viisitoista rajakoiraa. Työvuoron aluksi luodaan edellisen partion kanssa tilannekuva, jonka perusteella tarkennetaan tulevat tehtävät. Tilannekuvan muodostamisessa tekniikalla on suuri merkitys. – Tekniikan ansiosta pystymme saamaan tilannekuvaa siitä, miten mihinkin liikkujaan tulee reagoida. Rajan läheisyydessä on myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä, joilla on lupa kulkea alueella, kertoo Jussi Ratilainen. Rajavartioaseman partiot ovat jatkuvassa yhteydessä Kaakkois-Suomen rajavartioston johtokeskukseen, josta tulevat tehtävät käydään myös läpi aina työvuoron alussa. Tarvittaessa Kolmikannan rajavartioaseman partio lähtee tukemaan muita rajavartio- ja rajatarkastusasemia.
Suomen ja Venäjän raja eli Suomen itäraja on noin 1 340 kilometriä pitkä valtionraja, josta 54 kilometriä on merirajaa Suomenlahdella. Maarajasta noin 260 km on vesistöä. Rajan molemmin puolin on rajavyöhyke, jolla oleskelu on luvanvaraista. Suomen puolella rajavyöhykkeen leveys on maalla enintään kolme ja merellä enintään neljä kilometriä. Paikoin rajavyöhyke vain alle sata metriä. Rajan ylitys on sallittu ainoastaan vahvistettujen rajanylityspaikkojen kautta. Itärajalla sijaitsee yhteensä 15 rajavartioasemaa KaakkoisSuomen Vaalimaalta Lapin Ivaloon ja itärajan valvonnassa työskentelee kaikkiaan noin 1800 henkilöä. Rajanylityspaikkoja itärajalla on yhteensä 11.
DROONIT YLEISTYVÄT RAJOJEN VALVONNASSA Rajavartiolaitoksessa ryhdyttiin vuonna 2018 testaamaan pienikokoisten, alle 20-kiloisten miehittämättömien ilmaalusten eli droonien käyttöä rajojen valvonnassa. Nyt Rajalla on jo noin 60 droonia operatiivisessa käytössä. – Käyttökokemukset ovat olleet erittäin positiivisia, ja olemme hankkimassa tänä vuonna lisää erikokoisia drooneja. Tarkoituksena on, että kauko-ohjattavista drooneista tulee päivittäinen työväline kaikille partioille, kertoo rajaturvallisuusasiantuntija Mika Sandström Rajavartiolaitoksen esikunnasta. Droonia voisi kuvata mobiiliksi tähystystorniksi. Se on helppo nostaa puuston yläpuolelle ja sen avulla voidaan tarkastella ympäristöä ja käydä tarkistamassa kohde. Partiot voivat hyödyntää drooneilla kuvattua materiaalia saman tien ja näin parantaa tilannekuvaansa lähiympäristöstä. Droonit lisäävät myös työturvallisuutta hankalissa paikoissa. Tarkastus voidaan tehdä etäältä ilmasta, mikäli tilanne ei vaadi partion paikalla käyntiä. Drooneja käytetään rajojen valvonnan lisäksi mm. kadonneiden henkilöiden etsinnässä, öljypäästöjen tutkimisessa ja niiden pinta-alan mittauksessa sekä rikospaikkatutkinnassa. Ne siis soveltuvat rajavartijan työkaluksi hyvin monenlaisiin tehtäviin.
Droonit eivät korvaa muita ilmaaluksia
Mika Sandström korostaa, että droonit täydentävät helikoptereiden ja lentokoneiden toimintaa, mutta eivät korvaa niitä. – Droonit ovat lainsäädännöllisesti alailmatilassa liikkuvia laitteita, joten niiden tehokas hyötykäyttökorkeus on alle 100 metriä. Sen sijaan helikopterit ja lentokoneet pystyvät käyttämään
laajemmin hyödykseen ilmatilaa ja havainnoimaan korkeammalta. Ne pystyvät myös kantamaan enemmän sensorilaitteita sekä tietysti ihmisiä. Rajavartiolaitoksen käytössä on sekä kaupallisesti saatavissa olevia kevyitä drooneja että isompia laitteita, joihin voidaan laittaa enemmän hyötykuormaa. Kevyitä drooneja lennätetään pääsääntöisesti näköetäisyydellä, kun taas järeimmillä laitteilla päästään kymmenien kilometrien kantoetäisyyksiin ja niitä käytetään laajempien alueiden valvontaan erityistilanteissa ja hankalissa olosuhteissa. – Isompiin miehittämättömiin ilmaaluksiin voidaan asentaa lämpökameroita, 360-kameroita ja hyperspektrikameroita sekä erilaisia sensoreita. Kyydissä voi olla myös tutka tai signaalivastaanotin, jolla haetaan radiosignaalia ja suuntimaa, tai droonia voidaan käyttää siirrettävänä tukiasemana, Mika Sandström luettelee. – Droonien kuvamateriaalia voidaan nykyisin myös tarvittaessa siirtää suoratoistona reaaliaikaisesti. Rajavartiolaitoksessakin olemme olleet mukana testaamassa livestriimausta.
Lennättäjät koulutetaan
Rajavartiolaitos on rakentanut yhdessä muiden turvallisuusviranomaisten, poliisin, puolustusvoimien ja pelastuslaitoksen kanssa yhtenäisen käyttökoulutuksen droonien lennättäjille. Koulutus kestää kolme päivää. Uudet rajavartijat saavat koulutuksen osana peruskoulutustaan Raja- ja merivartiokoulussa, ja jo toimessa olevat saavat koulutuksen työpaikkakoulutuksena. Mika Sandström muistuttaa, että droonien lennättäminen voi aiheuttaa vaaratilanteita ilmassa ja ennen jokaista lennätystä pitää tehdä riskiarvio lennätyksen turvallisuudesta.
– Drooneista on tullut meille päivittäinen työkalu, joka kulkee mukana selkärepussa, kertoo rajavartija Jussi Ratilainen Kolmikannan rajavartioasemalta.
– Käytössämme on järjestelmä, jolla teemme ilmoitukset omasta toiminnastamme, niin että muut ilmatilan käyttäjät tietävät, milloin meillä on drooni ilmassa. Droonitoiminnassa sääntönä on, että drooni väistää aina oikeata ilma-alusta.
RAJAMME VARTIJAT
15
TEKSTI: Tuija Paakki KUVAT: Tiina Kauhanen ja Lapin rajavartiosto
Rajan arktiset osaajat Raja-Joosepin rajavartioasema on Suomen toiseksi pohjoisin rajavartioasema.
I
narin kunnassa noin 50 kilometriä Ivalon kirkonkylältä ja 7 kilometriä itärajalta sijaitsee Rajavartiolaitoksen toiseksi pohjoisin rajavartioasema Raja-Jooseppi. Vartioasema on syrjäinen, ja sen tarjoama toimintaympäristö on laaja ja monimuotoinen. Vartioaseman partiot kulkevat niin erämaassa, tuntureilla kuin metsäisissä kairoissa. Raja-Joosepin vastuualuetta halkoo Luttojoki, jonka eteläpuolella on retkeilijöiden suosima Urho Kekkosen kansallispuisto ja pohjoispuolella laajat metsä- ja tunturimaat. –Toimintaympäristön monipuolisuus on rikkaus, mutta se myös haastaa
kovuudellaan. Täällä työskentely vaatii arktista osaamista, toteaa Raja-Joosepin rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Kimmo Louhelainen. – Esimerkiksi kovat, jopa 40 asteen pakkaset ovat Raja-Joosepissa vuosittaisia. Nykyisillä varusteilla ja kelkoilla pärjäämme kuitenkin hyvin. Kylmyys ei ole ongelma, lumi pikemminkin. Tänä talvena Raja-Joosepissa oli jo vuodenvaihteessa yhtä paljon lunta kuin edellisvuonna koko talvena. Eikä lumentulo siihen loppunut! – Teemme rajojen valvontaa talvisin moottorikelkoilla, mutta näissä olosuhteissa vaatii ammattitaitoa osata oikeasti
ajaa kelkalla. Se on ihan jotain muuta kuin kevyttä safariajelua, Louhelainen vertaa. Rajavartijat saavat moottorikelkanajoon koulutusta, ja ajamalla oppii. RajaJoosepissa siihen onkin hyvä mahdollisuus, sillä maastossa ollaan paljon.
Kyky pärjätä itse ja auttaa muita Pohjoisessa partioon lähdettäessä olosuhteet on aina otettava hyvin huomioon ja on osattava ennakoida. – Erityisesti puuttomilla tunturialueilla sääolosuhteet voivat vaihdella hyvinkin nopeasti. Lumimyräkän noustessa näkyvyys ja suunta voivat kadota jopa muutamassa minuutissa. Silloin tu-
Raja-Joosepin vastuualueeseen kuuluu myös retkeilijöiden suosima Urho Kekkosen kansallispuisto.
16
RAJAMME VARTIJAT
Talkkunapäällä sijaitsee itärajan korkein kohta. Raja-Joosepin rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Kimmo Louhelainen.
lee tietää, missä liikkuu. Toki tekniikasta on apua, mutta siihenkään ei voi eikä kannata täysin luottaa. Reiteillämme on paikkoja, joista ajaminen parikymmentä metriä sivuun tietää 30 metrin pudotusta jyrkänteeltä, Kimmo Louhelainen sanoo. – Maasto on siis tunnettava hyvin. Ja on tiedettävä, milloin kannattaa lähteä tai jäädä. Voimme esimerkiksi suunnitella jollekin partiolle päivän reissua, mutta kelin vaihtuessa nopeasti partio ei välttämättä pääsekään palaamaan. Silloin on jäätävä partiomajalle yöksi. Haastavissa olosuhteissa varusteiden ja kaluston täytyy olla aina kunnossa. Sen lisäksi, että maastossa tulee pärjätä itse, on oltava kyky auttaa muita. Ammattitaitoon kuuluu osata varautua yllättäviin tilanteisiin. Partioilla on yleensä ylimääräisen vuorokauden muonat mukana ja talvella kuumaa vettä termospulloissa niin itseä kuin mahdollisia autettavia varten. Maastossa liikkujia tavataan erityisesti Urho Kekkosen kansallispuistossa, joka on yksi Suomen laajimmista luonnonsuojelualueista. Liikkeellä ollessaan partiot jututtavat kaikki vastaantulijat. – Meillä on hyvä olla tietoa retkeilijöistä
sekä heidän reitti- ja aikataulusuunnitelmistaan, jos tulee tilanne, että viranomaisten apua tarvitaan. Retkeilijöiden kannattaa myös aina kämpällä käydessään jättää kuittaus vieraskirjaan, Louhelainen opastaa.
EU:n pohjoisin rajanylityspaikka Sen lisäksi, että Raja-Joosepin rajavartioasemalla on noin 60 kilometriä valtakunnanrajaa vastuullaan, se vastaa Euroopan unionin pohjoisimman rajanylityspaikan ulkorajaliikenteen henkilöliikenteestä. Raja-Joosepissa pääsääntöisesti kaikki rajavartijat osallistuvat sekä rajavalvontaan että rajatarkastuksiin. Raja-Joosepissa rajanylittäjien matkustajaprofiili on monesta muusta itärajan rajanylityspaikasta poikkeava, sillä yli 80 prosenttia rajanylittäjistä on venäläisiä. Rajatarkastukset tehdään Raja-Joosepissa edelleen väistötilojen väistötiloissa. Parempaa on kuitenkin luvassa. – Uuden rajanylityspaikan rakentamisen pitäisi alkaa tänä vuonna, Kimmo Louhelainen sanoo toiveikkaana. Jos kaikki menee suunnitellusti, Raja-Joosepissa juhlistetaan uuden raja-aseman avajaisia vuonna 2021.
Partiossa ollaan – pakkasta noin -30 astetta.
RAJAMME VARTIJAT
17
TEKSTI JA KUVAT: Kainuun rajavartiosto, Suomussalmen rajavartioasema
Rajan kunnossapidon niksit siirtyvät nuoremmille Jos luette juttuja rajavalvonnasta, niin huomaatte, että rajatöistä tuskin mainitaan muuta kuin ”raja-aukko ja rajamerkit pidetään kunnossa”.
Itärajalla valmistellaan jo talvella turvallisia reittejä rajapartioiden suon ylitykseen tulevana suvena.
18
RAJAMME VARTIJAT
K
uinka rajamerkki vaihdetaan? Miten pitkokset tehdään, jotta ne kestävät? Kuinka rakennetaan silta joen yli? Nämä kaikki ovat normaaleja rajatöitä, mutta miten ne käytännössä tehdään? Valtakuntamme rajan valvonta ja sen kunnosta huolehtiminen on meidän rajavartijoiden leipätyötä. Tämä on meille kaikille selvää, niin uusille märkäkorville, jotka ovat vasta astuneet Rajavartiolaitoksen palvelukseen, kuin Suomi-neidon armottomien sääolosuhteiden jo parkkiinnuttamille kokeneille rajavartijoille. On mediaseksikästä kirjoittaa valvontalennoista, moottorikelkkapartioista ja koiran käytöstä rajalla sekä kaikesta, mitä nyt vihreällä rajalla voi vastaan tulla. Työmme monipuolisuus, ainakin osittain, houkuttelee nuoria miehiä ja naisia hakeutumaan Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Siihen monipuolisuuteen kuuluvat myös rajatyöt.
Raja- ja merivartiokoululla, tuolla tutulla Immolan kankaalla, käydään oppitunneilla läpi rajatöitä, raja-aukon raivausta, rajamerkkien vaihtamista ja niin edelleen. Kuva kuitenkin jää melko suppeaksi, koska koululla on valtavasti muuta tietoa jaettavana lyhyessä ajassa. Ideana onkin muistijäljen jättäminen mieleen.
Rajavartioasemien hiljaisen tiedon siirtäminen Rajatöihin perehdyttäminen ja niiden opettaminen on nuoren rajavartijan työpaikan eli rajavartioaseman vastuulla. Tämä on hyvä näin, sillä jokaisen rajavartioaseman vastuualueella itärajalla on omanlaisiaan erityispiirteitä yhtä paljon kuin Kainuun metsissä on mustikkaa. Vaikka kaikki rajatyöt ja rajan kunnostus eivät ole ruudin keksimistä, on se kovaa ja tarkkaa työtä. Kokematon voi tehdä siitä itselleen rankempaa kuin on tarpeen, ja lopputuloksessa ei välttämättä
ole kehumista. Tietyt niksit opitaan vain tekemällä, ja kyseisiä niksejä rajan kunnostuksessa riittää. Tästä pääsemme uransa alkutaipaleilla oleviin nuoriin ja jo pitkän uran tehneisiin kokeneisiin rajamiehiin. Nuorille heitän haasteen: lähtekää aina kun mahdollista mukaan rajatöihin! Hyvässä kunnossa oleva raja on ylpeyden aihe. Te konkarit, jakakaa vuosien saatossa kerryttämäänne hiljaista tietotaitoa rajatöistä ja rajan kunnostuksesta nuoremmille, jottei pyörää tarvitse keksiä uudestaan. Kunnossa oleva raja, valvontareitit, majat sekä merkkaukset luovat edellytykset hyvälle ja tehokkaalle rajavalvonnalle.
Moottorikelkan reen kyydissä kulkevat vaikka pitkoslankut mukavasti kunnostuskohteeseen.
RAJAMME VARTIJAT
19
TEKSTI: Kirsti Helin KUVA: Lloyd Horgan
Dornier-koneiden korvaajien hankintaprosessi käynnistetty
R
ajavartiolaitoksen suunnitelmien mukaan Dornier-valvontalentokoneilla operointia jatketaan vuoteen 2025 asti, jolloin koneet on tarkoitus korvata uudella lentokonetyypillä. Vartiolentolaivueen komentaja Matti Lallukka kertoo, että selvitykset uusien koneiden hankkimiseksi on käynnistetty ja tämän kevään aikana on tarkoitus lähettää tietopyynnöt konetoimittajille. – Tietopyynnössä on määriteltynä alustavat vaatimukset koneille ja niihin asennettaville järjestelmille, jotta voimme vastausten perusteella kartoittaa eri konevalmistajien tarjontaa. Lentokoneen käyttöikä on noin 30 vuotta, joten uusia koneita hankittaessa meidän pitää pystyä arvioimaan, millaiset tarpeemme ovat vuoteen 2050 asti. Lähtökohtana on, että uusien koneiden valvontatekniikan pitää olla täysin yhteensopiva Rajavartiolaitoksen muun teknisen valvonnan kanssa. – Nykyisten Dornier-koneiden hankinta käynnistyi vuonna 1990, ja sen jälkeen tekniikka on kehittynyt valtavasti. Rajan koneille on vuosien aikana tehty yhteensä kolme modernisaatiota. Koneiden elinkaaren viimeisin modifikaatio tehtiin 2016–2017, jolloin uusittiin molempien koneiden ohjaamot avioniikan ja kommunikaatiovarustuksen osalta.
– Kun olemme saaneet valtiovarainministeriöltä rahoituspäätökset koneiden hankintaa varten, voimme lähettää varsinaiset tarjouspyynnöt toimittajille, toivottavasti jo ensi vuoden alkupuolella. Tällä hetkellä on arvioitu, että kaksi uutta konetta maksaisi yhteensä 60 miljoonaa euroa. Matti Lallukka uskoo, että uudet valvontalentokoneet saadaan operatiiviseen käyttöön vuonna 2025. Laivueen sisäisesti hankkeen työnimenä on MVX. Hankintaprosessi on monivaiheinen, ja uutta konetyyppiä varten pitää kouluttaa 20–25 henkilöä. Koulutettavien määrä riippuu siitä, missä määrin koneet huolletaan itse. Dornier-koneiden huollot tehdään oman henkilöstön voimin Helsinki-Vantaan tukikohdassa.
Valvontalentoja merellä ja maalla Dornier-valvontalentokoneiden päätehtäviä ovat meri- ja maarajojen valvonta, merialueiden ympäristövalvonta ja meripelastus. Merialueella tuetaan Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostoja ja itärajalla suoritetaan lentotehtäviä paikallisille rajavartiostoille. Valvontalennoilla tehdään havaintoja mm. tunnistamattomista aluksista, öljypäästöistä, levätilanteesta, hyljekannoista
ja kalastuksen liikkeistä. Merialueen rajaja ympäristövalvontaa tehdään myös yhteistyössä Ruotsin ja Viron viranomaisten kanssa. Valvontalentokoneet suorittavat merialueella partioidessaan aina lisäksi alueellisen koskemattomuuden valvontaa yhdessä Merivoimien kanssa. Öljyntorjuntaoperaatioissa Dornierit ovat osoittautuneet kriittiseksi resurssiksi. Lentokoneen valvontajärjestelmällä pystytään havainnoimaan, kuinka laajalle alueelle öljy on levinnyt, ja osoittamaan torjunta-aluksille alueet, joissa öljyä on eniten. Valvontalentokoneilla tuetaan myös muita viranomaisia ja koneita on käytetty satunnaisesti sairaankuljetuksiin ja hoitolaitossiirtoihin, jos on kyse pitkistä kuljetusetäisyyksistä. Rajavartiolaitos osallistuu lentokoneillaan myös Frontexin yhteisvalvontaoperaatioihin Välimerellä. Huhtikuussa toinen Dorniereista on neljän hengen miehistöineen lähdössä kuukaudeksi Malagaan tukemaan laittoman maahantulon paineen alla olevaa Espanjaa. Ulkomaan operaatioista on tullut jo rutiinia, sillä seuraava operaatio on jo kahdeskymmenes kerta, kun Rajan lentokone suuntaa kohti EU:n eteläistä ulkorajaa.
Nykyiset valvontalentokoneet tulevat käyttöikänsä päähän vuonna 2025.
20
RAJAMME VARTIJAT
TEKSTI: Vassilis Papataxiarhis (Ateenan yliopisto) ja Sari Lindblom KUVA: Ateenan yliopisto
Parempaa tilannetietoisuutta rajojen valvontaan
D
roonit, lisätty todellisuus ja sensorit: kaikkia näitä teknologioita tutkitaan ja kehitetään nelivuotisessa EU-rahoitteisessa ARESIBOhankkeessa (Augmented Reality Enriched Situation awareness for Border security). Rajavartiolaitos osallistuu ARESIBOhankkeeseen loppukäyttäjän roolissa. Hankkeessa kehitetään ja edistetään rajojen valvonnan tilannetietoisuutta käyttämällä lisätyn todellisuuden teknologioita. Teknologiakokonaisuudet ovat lisätty kommunikaatio ja sensorit, lisätty tiedustelu ja lisätty todellisuus. Hankkeen visiona on vähentää informaation käsittelyyn tarvittavaa työmäärää ja parantaa vuorovaikutusta kentän ja johtokeskuksen välillä. Tavoitteena on tukea kenttäjohtajan päätöksentekoa sekä rajavalvontatoimenpiteiden ja kenttäpartioiden johtamista. Kenttäpartion toimintaa hanke tukee puolestaan lisätyn todellisuuden laitteilla.
vaatimukset kehitettävälle teknologialle. Vaatimusmäärittely aloitettiin kyselyllä, jolla kartoitettiin valvonnan nykytilaa, viranomaisen toimintaympäristöä ja hankkeeseen kohdistuvia toiveita. Lokakuussa 2019 hankkeen loppukäyttäjät kokoontuivat kaksipäiväiseen työpajaan, jossa työstettiin loppukäyttäjien vaatimuksia. Vaatimuksilla on keskeinen rooli hankkeessa, sillä ne asettavat lähtökohdat teknologian kehittämiselle. Hankkeessa huomioidaan sekä toiminnalliset että eitoiminnalliset vaatimukset, kuten käytettävyys, käyttöliittymät ja järjestelmän turvallisuus. Oma tärkeä osuutensa on kognitiivisilla vaatimuksilla, jotka liittyvät ihmisen ja teknologian vuorovaikutukseen. Kehitettävän teknologian tulee vähentää työkuormaa, olla ergonomista ja helppokäyttöistä. Rajavartiolaitoksen lisäksi hankkeessa on loppukäyttäjiä neljästä muusta maasta eli Kreikasta, Bulgariasta, Romaniasta ja Portugalista.
Vaatimuksia määritellään Rajavartiolaitoksen johdolla
Kehitettyjä ratkaisuja testataan käytännössä
Rajavartiolaitos johtaa hankkeessa työpakettia 2, jossa määritellään loppukäyttäjien eli lainvalvontaviranomaisten
Hankkeessa kehitettyjen teknologisten ratkaisujen käytettävyyttä ja tehokkuutta testataan todellisissa tilanteissa. Rajavar-
tiolaitos osallistuu testaamiseen tarjoamalla testialustan maarajalla. Testauksessa lähdetään liikkeelle osasta järjestelmää ja edetään toimivuuden testaamiseen ohjelmisto- ja laitteistotasolla. Lopulta laajamittaisessa validoinnissa kaikkia ARESIBO-hankkeessa kehitettyjä osa-alueita testataan samaan aikaan. Testaus aloitetaan tänä vuonna ja se jatkuu vuonna 2021. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy vastaa Rajavartiolaitoksen testialustan teknologian tukemisesta. Hankkeen koordinaattorina toimii ranskalainen AIRBUS Defence and Space. Kumppaneina hankkeessa on 19 eri organisaatiota. ARESIBO-hanke (2019–2022) rahoitetaan EU:n Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Lisätietoja hankkeesta: www.aresibo.eu.
RAJAMME VARTIJAT
21
TEKSTI: Anna-Liisa Aunala KUVAT: Raja
OILART- ja OILSAREXprojekteista
työkaluja ja malleja ympäristövahinkojen torjunnan ja meripelastuksen johtamiseen ja harjoitteluun
L
akimuutoksen myötä Rajavartiolaitos sai tammikuussa 2019 vastuulleen öljyntorjunnan johtovastuun avomerellä. Viime vuonna Rajavartiolaitoksessa tehtiin tiiviisti töitä tämän uuden lakisääteisen tehtävän ja laajan kokonaisuuden haltuun ottamiseksi ja yhteensovittamiseksi olemassa olevaan toimintaan ja organisaatioon. Öljyntorjunnan johtovastuun organisoimisessa ja kehittämisessä on ollut keskeistä viime vuoden alusta alkaen OILART-projektissa tehty työ. Projektissa rakennetaan alusöljyonnettomuuden johtamisen tueksi konsepti, jonka avulla öljyntorjunnan johtaminen tehostuu erityisesti suurissa ja pitkäkestoisissa onnettomuuksissa. Öljyntorjunnan, ympäristövahinkojen torjunnan ja meripelastuksen onnistumi-
22
RAJAMME VARTIJAT
seksi myös tilanteiden harjoittelu on tärkeää. Meripelastus ja ympäristövahinkojen torjunta liittyvät tehtävinä usein toisiinsa. Marraskuussa 2019 käynnistyi myös OILSAREX-projekti, jossa kehitetään harjoitustoimintaa meripelastusta ja merellisten ympäristövahinkojen torjuntaa varten. OILART- ja OILSAREX-projektit täydentävät toisiaan ja vastaavat Rajavartiolaitoksen keskeisiin kehittämistarpeisiin.
Pitkäkestoinen öljyntorjuntaoperaatio edellyttää toimivaa yhteistyötä Öljyntorjuntaoperaation johtamisessa ja torjuntatoimissa yksikään toimija ei pärjää yksin. Operaation onnistumiseksi tarvitaan ensisijaisesti viranomaisten mutta myös muiden toimijoiden sujuvaa ja tiivistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä
sekä toimivia johtamisen ja organisoitumisen työkaluja. Itämerellä kansainvälinen yhteistyö öljyntorjunnassa on tärkeää, koska öljyn liike ei tunne valtioiden rajoja. Lyhyiden etäisyyksien ja vaihtelevan sään vuoksi öljyntorjunnan yhteistyö sekä avomerellä että rannoilla korostuu. OILART-projekti kokoaa yhteen öljyntorjunnan keskeiset toimijat Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Syksystä 2019 alkaen lähinnä suomalaiset mutta myös virolaiset ja ruotsalaiset asiantuntijat ovat kokoontuneet yhteensä 11 työpajaan Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Työpajojen aiheiden kirjo osoittaa, että öljyntorjuntaoperaatio on tyypillisesti laaja kokonaisuus ja sen onnistuminen vaatii monialaista osaamista ja organisoitumista. Työpajoissa on käsitelty
muun muassa öljyntorjuntaoperaation taktisia periaatteita, suunnittelua, kaluston ja resurssien käyttöä, viestintää sekä Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten välistä yhteistyötä.
Työkalu öljyntorjuntaoperaation johtamiseen julkaistaan syksyllä Öljyonnettomuudessa on mahdollista, että torjuntaoperaatio kestää viikoista kuukausiin ja jopa vuosiin kaikkine vaiheineen ensitoimista vahingonkorvausasioiden käsittelyyn. Niinpä OILART-projektissa huomioidaan mahdollisimman kattavasti, miten pitkäkestoista öljyntorjuntaoperaatiota hallitaan ja millaista kansallista ja kansainvälistä toimintaa ja yhteistyötä sen onnistuminen edellyttää. OILART-työpajat jatkuvat tänä keväänä. Tuloksena syntyvää operaatiotaitokonseptia testataan käytännössä harjoituksissa ennen kuin projekti päättyy vuoden lopussa. Aikaisemmin on johtamista ja yhteistyötä pitkäkestoisessa öljyntorjuntaoperaatiossa harjoiteltu melko vähän. Konseptin alustavaa versiota testataan karttaharjoituksissa ja syyskuussa Itämerellä pidettävässä harjoituksessa. – Suuren alusöljyvahingon torjuminen alusta loppuun saakka on massiivinen työ, josta harvalla on kokemusta.
OILART-projektissa luotava työkalu antaa ensimmäiset raamit johtamiselle. Tulevaisuuden harjoituksissa ja torjuntatilanteissa saadaan oppia, jolla työkalua kehitetään entistä paremmaksi, kertoo projektipäällikkö Kati Tahvonen Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosastolta.
OILSAREX kehittää harjoitustoimintaa systemaattisesti Suomen ja naapurimaiden viranomaisten yhteistoimintamalleja ja työnjakoa kehitetään järjestämällä harjoituksia, joissa esimerkiksi testataan varautumissuunnitelmia sekä kerrataan ja ylläpidetään meriturvallisuusoperaatioissa tarvittavaa kyvykkyyttä. OILSAREX-projekti jäsentää ja kehittää tapoja tunnistaa harjoitustarpeita sekä suunnitella, toteuttaa ja arvioida harjoituksia aiempaa systemaattisemmin ja ennakoivammin. Tarpeet harjoituksille voivat nousta esimerkiksi toiminta- tai tehtäväympäristön muutoksesta, kuten esimerkiksi OILART-projektissa työstettävä tarve harjoitella pitkäkestoisen öljyntorjuntaoperaation johtamista. Käytännössä OILSAREX tuottaa lopputuloksena mallin merellistä harjoitustoimintaa varten kansalliseen ja kan-
sainväliseen käyttöön Itämerelle. Konseptissa keskitytään erityisesti harjoitusten arviointiin sekä oppien ja tulosten analysointiin, jotta harjoitukset palvelisivat tehokkaammin ja realistisemmin kaikkia osapuolia. Konseptin ensimmäinen versio luodaan tämän vuoden aikana. Kehitystyötä jatketaan harjoituksissa saadun palautteen sekä validoinnin perusteella, jotta lopputulos vastaa tarkoitustaan ja varmistetaan, että keskeiset sidosryhmät ja toiminnot on huomioitu.
• Rahoittaja: Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) • Kesto: 2019-2020 • Yhteystiedot: OILART@raja.fi
• Rahoittaja: ulkoministeriön Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen rahasto (IBA) • Kesto: 2019-2020 • Yhteystiedot: OILSAREX@raja.fi
RAJAMME VARTIJAT
23
TEKSTI: Veera Savelius KUVAT: Juha Salminen
Kaakko 19 -harjoitus Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen yhteisen harjoittelun tavoitteena on kehittää valmiutta toimia yhdessä.
K
aakko 19 -harjoitus järjestettiin Kaakkois-Suomessa 24.11.–4.12.19. Harjoituksen päätavoitteena oli harjoitella Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen yhteisten suorituskykyjen käyttöä sekä valmiutta vastata nopeasti kehittyviin tilanteisiin Kaakkois-Suomen alueella. Rajavartiolaitoksen näkökulmasta harjoituksessa kehitettiin myös henkilöstön, reserviläisten ja varusmiesten toiminta- ja suorituskykyä sekä vahvistettiin Rajavartiolaitoksen roolia monialaviranomaisena, joka kykenee vastaamaan nopeasti yhteiskunnan erilaisiin häiriötilanteisiin sekä itsenäisesti että yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa.
24
RAJAMME VARTIJAT
Rajavartiolaitoksen harjoitusosuuden johti Kaakkois-Suomen rajavartiosto, ja Rajavartiolaitoksen harjoituksen johtajana toimi everstiluutnantti Juha Kivelä. Rajavartiolaitoksesta harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista hallintoyksiköistä yhteensä 850 henkilöä, eniten osallistujia tuli Kaakkois-Suomen rajavartiostosta. Suurella joukolla mukana oli myös Vartiolentolaivue, josta harjoitukseen osallistui henkilökuntaa, reserviläisiä ja luonnollisesti myös ilma-aluksia. Rajavartiolaitoksen reserviläisille lähetettiin 355 käskykirjettä, ja lopulta harjoitukseen osallistui 306 reserviläistä. Lykkäysprosentti olikin ennätyksellisen pieni. Reserviläisten tehtävät harjoituk-
sessa vaihtelivat organisaation eri tasoilla laidasta laitaan, suunnittelutehtävistä ruoanvalmistukseen. Reserviläisten osallistuminen kertausharjoitukseen edellyttää aina tiivistä yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, sillä asevelvollisuuslain mukaan aluetoimistot käskevät reserviläiset harjoitukseen. Yksittäiselle reserviläisille Kaakko 19 oli tavallinen kertausharjoitus: perustaitojen harjoittelua ja toimimista omassa kriisiajan joukossa. Harjoituksena Kaakko 19 oli kuitenkin suuri, mukana oli yhtä aikaa jopa 12 000 henkilöä. Tarvitseeko iso harjoitus reserviläisiä vai voisiko harjoituksia pyörittää pelkästään kantahenkilökunnan ja varusmiesten
voimin? Kyllä, Rajavartiolaitos tarvitsee reserviläisiään, jotka poikkeusoloissa muodostavat sodan ajan joukon rungon. Toisaalta reserviläiset tarvitsevat harjoitusta voidakseen toimia poikkeusoloissa menestyksekkäästi. Joukon suorituskyky kasvaa, kun joukko pääsee harjoittelemaan yhdessä.
Ennen virassa, nyt reserviläisenä Pienen osan reserviläisistä muodostavat aikaisemmin Rajavartiolaitoksen palveluksessa työskennelleet henkilöt. Millaista on osallistua harjoitukseen reserviläisenä, kun aiemmin on ollut mukana viran puolesta? Mitä eroja harjoituksessa huomaa, kun sitä katsoo reserviläisen tai kantahenkilökunnan näkökulmasta? – Virassa ollessa harjoitukseen liittyi aina paljonkin vastuuta. Valmistelut aloitetaan jo vuotta aiemmin, reserviläisellä taas harjoitus alkaa sen ensimmäisenä päivänä. Harjoituksen aikana reserviläisten ei oleteta osaavan esimerkiksi käyttää kaikkia järjestelmiä niin hyvin. Virheet saa helpommin anteeksi, pohtii Jyrki Nikku. – Rajalla työskentelevällä on vastuuta harjoituksen toimimisesta, reserviläisenä on vastuussa lähinnä siitä, että pystyy itse toimimaan omassa tehtävässään ja joukossaan. Toisaalta harjoitukseen on hieman vaikeampaa päästä sisälle, kun ei ole mukana valmisteluvaiheessa. Täytyy lyhyessä ajassa orientoitua omaan tehtäväänsä. Voiko harjoitukseen valmistautua etukäteen, jos on aiemman työkokemuksen kautta tietoa harjoituksista? – Ei voi, mutta jos tietää, että harjoituksessa pitää liikkua paljon, niin kutsusta harjoitukseen on reilusti aikaa kohottaa kuntoa. Valmistautuminen on kuitenkin pääasiasiassa vaikeaa, koska ne tehtävät ja järjestelmät ovat olemassa vain harjoituksissa, niitä ei voi muualla harjoitella. Antti Ollikaisen mukaan reserviläiset ovat aivan keskeinen osa harjoitusta. – Me reserviläiset toimimme vastuullisissa tehtävissä. Rajavartiolaitoksen
Aiemmin Rajavartiolaitoksen palveluksessa työskennelleet Antti Ollikainen ja Jyrki Nikku osallistuivat nyt reserviläisinä Kaakko 19 -harjoitukseen.
Kaakko 19 -harjoitukseen osallistui yhtä aikaa jopa 12 000 henkilöä.
ja Puolustusvoimien toiminnasta ei tulisi mitään, jos ei olisi reserviläisiä, kantahenkilökunta ei pärjää yksin. Harjoitukseen on mukava osallistua. Toimitaan tärkeän asian parissa hyvällä porukalla, kertoo Ollikainen. – Tehtävään liittyy myös oman ammattitaidon kehittämistä ja toisaalta on mukavaa irtautua omasta työstä ja arjesta. Harjoitus tuo vaihtelua arkeen ja täällä näkee myös paljon entisiä työkavereita ja kertausharjoituksista tuttuja naamoja, sanoo Jyrki Nikku. – Joukkoon on aina helppo tulla ja joukon henki on hyvä. Suurin osa porukasta on jo entuudestaan tuttuja. mutta
mukaan olisi helppo tulla, vaikkei tuntisikaan ketään, toteaa Antti Ollikainen. Harjoitukseen ei kummankaan miehen mielestä liity juurikaan ikäviä puolia. Aikapaine on kova, mutta niin sen kuuluukin olla, ja tilat saisivat olla tilavammat. Harjoituksen parhaita puolia taas löytyy useita. – Harjoituksessa päästään oikeasti tekemään hommia, tehdään hyvähenkisessä porukassa tärkeää työtä, jolloin oma osaaminen kehittyy ja joukko tulee tutuksi. Pääsee tekemään erilaisia tehtäviä, opettelemaan uutta ja seuraamaan muiden työskentelyä. Lisäksi vanhoja tuttuja on aina kiva tavata!
RAJAMME VARTIJAT
25
Yksi huonokuntoisimmista kohteista Immolassa on 1930-luvun suojeltu ruokalarakennus, joka on asetettu käyttökieltoon. Suojelukohteena sen julkisivuja ei saa muuttaa ja myös sisätiloissa korjaaminen on rajoitettua.
TEKSTI: Kati Lepojärvi KUVAT: Kirsti Helin
Sisäilmaongelmaiset kiinteistöt vaativat kiireellistä korjausta Henkilöstölle ja varusmiehille tulee turvata terveelliset ja turvalliset toimintaolosuhteet.
R
ajavartiolaitoksen toimitiloissa on valtakunnan laajuisesti sisäilmaongelmia ja useita satoja henkilöitä työskentelee väistötiloissa. Suurimmat ongelmakohteet ovat Immolassa ja Ivalossa. Toimitiloja Rajavartiolaitokselle vuokraava Senaatti-kiinteistöt on sitoutunut kiinteistöjensä kunnostukseen ja uudistukseen. Senaatti ja Raja ovat laatineet yhdessä suunnitelman kiinteistöjen kunnostamiseksi ja korvaamiseksi. Tämä tuo tullessaan kustannusnousuja, joita ei
26
RAJAMME VARTIJAT
kuitenkaan ole Rajavartiolaitoksen toimintamenoissa huomioitu. Rajavartiolaitos odottaa lisämäärärahana viiden miljoonan euron pysyvää vuosittaista lisäystä tulevien vuokrakulujen kattamiseksi, jotta investointiohjelman 20 kohdetta eri puolilla Suomea saadaan uudistettua tai peruskorjattua vuoteen 2025 mennessä. Rajavartiolaitos tarvitsee nämä toimitilat tehtäviensä hoitamiseen, ja ne on laitettava kuntoon. Senaatti on jo käynnistänyt kohteiden suunnittelun, ja Rajavartiolaitos on
sitoutunut suunnittelukustannuksiin noin kolmen miljoonan euron edestä. Rajavartiolaitoksen toimintaa on viime vuosina sopeutettu monilla sopeuttamisohjelmilla ja leikkauksilla. Jos Rajavartiolaitokselle ei osoiteta kiinteistökustannusten nousua vastaavaa lisämäärärahaa, Rajavartiolaitoksen on vähennettävä nykyistä kalustoaan tai henkilöstöään eli laskettava nykyistä suorituskykyään. Aikaisempien säästötoimien yhteydessä Rajavartiolaitoksen hallintoa on jo kevennetty, toimintaa tehostettu ja toimi-
tiloja supistettu äärimmilleen, joten kaikki liikkumavara on jo käytetty.
Mediatilaisuus Immolassa Rajavartiolaitoksen toimitilojen sisäilmaongelmat ovat olleet puheenaiheena erityisesti Kaakkois-Suomessa. Rajavartiolaitos ja Senaatti-kiinteistöt järjestivät Imatralla 28.2.2020 median edustajille tilaisuuden, jossa kerrottiin alueen kiinteistötilanteesta ja Rajan tulevaisuuden näkymistä. Paikalla olivat Rajavartiolaitoksesta teknillisen osaston päällikkö, eversti Jari Tolppanen, Raja- ja merivartiokoulun johtaja, eversti Jaakko Hamunen, kiinteistöpäällikkö Eero Ahonen ja valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu, yliluutnantti Sanna Silvander sekä Senaatti-kiinteistöistä investointipäällikkö Vesa Rakkola. Rajavartiolaitoksella on merkittävää toimintaa Imatran Immolassa. Alueella toimii Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunta, Raja- ja merivartiokoulu ja niiden tarvitsemat hallinto- ja tukipalvelut. Alueella koulutetaan Rajavartiolaitoksen upseereita, rajavartijoita ja erikoisjoukkojen varusmiehiä. Immolassa työskentelee 400–500 rajavartiolaitoksen virkamiestä, opiskelijaa tai varusmiestä. Median edustajat pureutuivat investointikysymysten ytimeen. Kysyttiin, mitä siitä konkreettisesti seuraa, jos lisämäärärahaa nousevien vuokrien kattamiseksi ei saada. Tarkoittaako se, että väki vähenee? Jari Tolppanen vastasi, että rahoitus lisävuokriin voidaan joutua hankkimaan vähentämällä rajavartiomiehiä ja kalustoa. Kysyttiin myös, onko Rajavartiolaitoksen yhteensä 90 miljoonan euron investointiohjelma Senaatille prioriteetti. Vesa Rakkolan mukaan Senaatilla on kyky investoida Rajavartiolaitoksen toimitiloihin ja Senaatti voi myös ottaa lainaa eduskunnan sallimissa budjettiraameissa. – Edessä on kuitenkin useamman vuoden savotta, totesi Rakkola. Kirjoittaja Kati Lepojärvi on Rajavartiolaitoksen viestintäjohtaja.
Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunta työskentelee tällä hetkellä parakissa, koska 1960-luvulla rakennettu esikuntarakennus piti purkaa sisäilmaongelmien vuoksi.
Raja- ja merivartijakoulun rakennuksessa on jo aloitettu korjaustyöt sisäilmaongelmien poistamiseksi.
Raja- ja merivartijakoulun eteen on rakennettu ”puhdas” konttirakennus, jossa sisäilmaongelmista oireilevat pystyvät työskentelemään.
RAJAMME VARTIJAT
27
TEKSTI: Matti Vihurila KUVAT: Veera Savelius
Rajalla työturvallisuus on kaikkien yhteinen asia Viime aikoina työturvallisuutta ovat nakertaneet kiinteistöjen sisäilmaongelmat.
R
ajavartiolaitoksen valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu, yliluutnantti Sanna Silvander tietää omakohtaisesti, mitä epäterve työympäristö voi pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle. – Sairastuin itse työpaikan sisäilman takia työperäiseen astmaan vuonna 2017, mutta onneksi työnantaja suhtautui asiaan vakavasti. Olin aluksi etätöissä kotona ja myöhemmin sain uuden työpisteen. Tällä hetkellä olen taas terve. – Ennen Raja- merivartiokoululle siirtymistäni olin työskennellyt kymmenen vuotta sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa, jo puretussa Pelkolan rajavartioston johtopaikassa. Näiden vuosien aikana minulla ei ollut mitään terveysongelmia. – Vasta siirryttyäni Raja- ja merivartiokoululle Imatran Immolaan aloin saada fyysisiä oireita. Työpäivien aikana alkoi kova päänsärky, ääni lähti oppitunteja pitäessäni, olin äärimmäisen väsynyt, sormien nivelet jäykistyivät ja nielu turposi. Oireet helpottivat kotona ja viikonloppuisin. Lopulta hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle ja tutkimusten jälkeen sain työperäisen astmadiagnoosin. – Käytännössä diagnoosi tarkoitti sitä, että työpaikan sisäilmassa oli sellaisia hengitettäviä epäpuhtauksia, joiden seurauksena sairastuin astmaan. – Kokeilin koululla muutamia eri tiloja, mutta oireet eivät helpottaneet. Pääsin lopulta työskentelemään Immolan esikunnan väistötilaan eli uuteen konttirakennukseen. Puolen vuoden jälkeen sain työterveyshuollon kontrollissa tuloksen,
28
RAJAMME VARTIJAT
– Palkitsevinta työssäni on kun pystyn auttamaan paikallista työsuojeluvaltuutettua hänen ongelmassaan, sanoo Rajavartiolaitoksen valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu Sanna Silvander.
SISÄILMAONGELMIEN VARALTA TARVITAAN VALTAKUNNALLINEN OHJE. että astmani oli parantunut eikä minulle jäänyt pysyvää sairautta. – Työskennellessäni uusissa, turvallisissa ja puhtaissa tiloissa minulla ei ole ollut mitään oireita eikä sairauslomapäiviä, joita oli lähemmäs 80 silloin kun tein töitä Raja- ja merivartiokoulun tiloissa.
Ohjeistusta tarvitaan Rajavartiolaitoksen useissa toimipisteissä on sisäilmaongelmia ja henkilöstöllä on todettu niihin liittyviä sairauksia, kuten astmaa. Kiinteistöt eivät ole Rajavartiolaitoksen omia, vaan niiden omistaja on valtioomisteinen Senaatti-kiinteistöt, joka myös vastaa kiinteistöjen ylläpidosta. Sanna Silander korostaa, että rakennusten huonon sisäilman aiheuttamiin ongelmiin tarvitaan valtakunnallinen ohje, miten näitä asioita pitää hoitaa, mihin havainnoista pitää ilmoittaa, miten niitä pitää selvittää ja korjata ja miten seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. – Ohje olisi tuki esimiehille, mutta myös selkeä viesti työntekijöille, että Rajalla ongelmat selvitetään, ratkaistaan ja laitetaan asiat kuntoon. Kun henkilöstö saa työpaikan sisäilmasta johtuvia terveydellisiä oireita, yleensä taustalla on pitkittynyt ja epäonnistunut kiinteistön kunnossapito, Sanna Silvander sanoo.
Silminä ja korvina kentällä Sanna Silvander aloitti nelivuotiskautensa Rajavartiolaitoksen valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna vuoden 2018 lopulla. Kuluneen runsaan vuoden aikana hän on hahmottanut omaa rooliaan työsuojelun laajassa kentässä. – Koen vahvasti, että olen työnantajan silmät ja korvat kentällä. Meillä on todella ammattitaitoista ja aktiivista hen-
kilöstöä, alansa parhaita. Heidän kuuntelemisensa on ehdottomasti työnantajan voimavara. – Minun tehtäväni on tuoda työnantajan tietoon toisaalta epäkohtia ja toisaalta hyviä käytänteitä. Palkitsevimpia tilanteita ovat ehdottomasti ne, kun pystyn auttamaan paikallista työsuojeluvaltuutettua ja saamme yhdessä kehitettyä työturvallisuutta käytännössä. Työturvallisuus on aina työnantajan vastuulla, mutta me työsuojeluvaltuutetut olemme mukana tiimissä. – Henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä kohtaamisista on ollut henkilöstöosaston osastopäällikkö Matti Sarasmaan kanssa. Hän vakuutti, että minulla on työnantajan täysi tuki olla innokas ja aktiivinen oman tieni kulkija ja tehdä työtäni suurella sydämellä, Sanna Silvander kertoo.
Avoimuutta ja rehellisyyttä Valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna Sanna Silvander on kiertänyt Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä tutustumassa paikallisiin olosuhteisiin. Reilun 20 vuoden palvelusuran jälkeenkin hän yllättyi laitoksen monipuolisuudesta kansallisena turvallisuusviranomaisena. Ulkovartiolaiva Tursaalla vieraillessaan hän sai meripelastusharjoituksessa toimia maalihenkilönä, jonka pintapelastaja vinssasi merestä kopterin kyytiin. – Se oli huikean hieno kokemus siitä, mitä työturvallisuus on käytännössä: Henkilöstö on koulutettua, tilanteita harjoitellaan säännöllisesti ja varusteet sekä kalusto ovat tehtävien työturvallisen suorittamisen kannalta kunnossa. Toisenlaisiakin kohtaamisia on tullut vastaan. Sanna Silvanderin mukaan kaikissa työpisteissä ei vieläkään tiedetä tai
ymmärretä, mikä on työnantajan vastuu työturvallisuudessa ja mikä on työsuojeluvaltuutetun rooli ja tehtävä. Joskus työsuojeluvaltuutetun esiin nostamat epäkohdat koetaan hyökkäyksenä työnantajaa kohtaan ja niihin vastataan henkilökohtaisella loukkaamisella. – Meidän työsuojeluvaltuutettujen päämääränä on tehdä Rajavartiolaitoksesta meille kaikille entistäkin turvallisempi työpaikka. Yksi tärkeimmistä työkaluista on se, että asioista voidaan ja uskalletaan puhua avoimesti ja rehellisesti. Pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni rakentavana viestijänä, mutta ongelmista vaikeneminen ei kuulu tapaani toimia, Silvander rajaa. Valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu ei ole paikallisten työsuojeluvaltuutettujen esimies, mutta hänen tehtävänään on heidän toimintansa aktivoiminen, ohjaaminen ja yhdenmukaistaminen. Sanna Silvander on luonut tiedonvälittämisen tueksi ja parhaiden käytänteiden jakamiseksi oman projektikansion, joka on kaikkien työsuojeluvaltuutettujen käytössä.
Yliluutnantti Sanna Silvander • Rajavartiolaitoksen valtakunnallinen työsuojeluvaltuutettu 1.12.2018 alkaen. • Työpiste Imatralla Immolassa. • Työskennellyt aiemmin mm. rajavartijana Lapin rajavartiostossa, Rajavartiolaitoksen yhdyshenkilönä Keskusrikospoliisissa sekä rikostorjunnan opettajana Raja- ja merivartiokoulussa. • Motto: Asioista pitää pystyä puhumaan.
RAJAMME VARTIJAT
29
SISÄILMAONGELMISTA VOI SAIRASTUA VAKAVASTI Toimin Rajavartiolaitoksessa tutkijan tehtävässä. Laitokseen tulin 10 vuotta sitten Turun yliopistosta, jossa tutkin ja opetin kansainvälistä politiikkaa 18 vuoden ajan. Koulutukseltani olen valtiotieteiden tohtori. Tutkijan työ on minulle ammatti, harrastus ja intohimo, minkä vuoksi en aluksi kiinnittänyt sisäilmaoireiluuni juurikaan huomiota. Raja- ja merivartiokoulun Espoon koulutuskeskuksen lakkauttamisen myötä siirryin Immolaan kesällä 2014. Melkein heti aloin yskiä, nenä oli tukossa, korvat kutisivat ja silmät vuotivat. Oireet helpottivat lomilla ja viikonloppuisin. Keväällä 2017 työterveyslääkäri Antti Pellinen määräsi minut astmatutkimuksiin, mitä aluksi vähän protestoinkin. Kertaalleen tutkimukset piti rankan oireilun vuoksi keskeyttää. Lopulta syyskuussa 2017 tein ns. työpaikka-PEF-seurannan, joka toi minulle pysyvän astmadiagnoosin ja osoitti samalla astman työperäiseksi. Minulla ei sen jälkeen ole ollut asiaa Raja- ja merivartiokoulun tiloihin. Työterveyslääkäreiltä olen saanut loistavan tuen vaikeassa tilanteessa, mikä loppuelämän kestävä vakava sairaus on. Pellinen joutui kirjoittamaan minulle useita todistuksia oireilusta myös muissa Immolan rakennuksissa. Niinpä minut lopulta siirrettiin keväällä 2019 Rajavartiolaitoksen esikuntaan Helsinkiin, jossa työskentelen henkilöstöosastolla toiminnanohjausjärjestelmän kehitystyössä. Tällä hetkellä työskentelen kahtena päivänä viikossa kotona etätöissä ja muina päivinä Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorissa, jossa on kaikille valtion työntekijöille avoin monitilatoimisto Sesam. Kurjinta on se, että altistumiseni johti pysyvään sairauteen ja oireilen hyvin herkästi kaikissa tiloissa, joissa
30
RAJAMME VARTIJAT
on kosteusvauriomikrobeja tai muita sisäilman epäpuhtauksia. Melkein kaikkialla on jotain, enkä voi tietää mille oireilen. Usein pahat oireet tulevat vasta muutaman tunnin viiveellä. Minulla oli huono tuuri siinäkin, että astmani on luokiteltu vaikeaksi eikä maksimilääkityskään vie pois jatkuvaa hengenahdistusta. Maksimilääkityksen lisäksi on tärkeää, että en altistu lainkaan kosteusvauriomikrobeille tai muille sisäilman epäpuhtauksille. Onneksi tutkijan työ on kuitenkin pääosin yksintyöskentelyä: ajattelemista, lukemista ja kirjoittamista, joten sitä voi tehdä paikkariippumattomasti. Parasta on se, että minulla on puhdas ja turvallinen koti. Sairastuminen on rajoittanut myös siviilielämääni paljon: kaupungilla liikkuessani tulee aina uusia rakennuksia, joissa oireilen ja niinpä niistä tulee mustia aukkoja elämäni karttakirjaan. Vertaistuki on tärkeää, ja olen saanut sairauden myötä paljon uusia, läheisiä ystäviä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Olen myös oppinut iloitsemaan pienistä asioista, kuten kävelemisestä meren rannan suolaisessa tuulessa sekä omassa vanhassa metsässäni Pirkanmaalla. Molemmat ovat vanhoja, hyviä keinoja parempaan hengitykseen. Sellaista työtilaa, jossa en oireilisi, ei ainakaan vielä ole löytynyt. Tulevaisuudelta toivon sellaisen työjärjestelyn löytymistä, joka mahdollistaisi täyden työpanoksen ilman toistuvia sairauspoissaoloja. Mikä on tulevaisuuden ennusteeni? Virkavuosia olisi vielä jäljellä kymmenkunta. Tietenkin toivon myös tieteellisiä läpimurtoja lääkekehityksessä, jotta markkinoille tulisi sellainen astmalääke, josta olisi minulle apua. Oman pienen panokseni annan tähän osallistumalla aktiivisesti tutkimuspo-
tilaana kaikkiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, joissa esimerkiksi kehitetään sisäilmasairauksien diagnostiikkaa. Olen hyväksynyt sen, että tuskin olen työkykyinen ihan loppuun asti. Mutta kunpa saisin olla töissä mahdollisimman pitkään! Terveiseni kiinteistö- ja sisäilmaasioista päättäville tahoille on: Sisäilmaongelmat tulee ottaa vakavasti, koska niistä voi sairastua vakavasti ja pysyvästi. Tilat tulee korjata kunnolla tai korvata terveillä tiloilla, koska kuka tahansa voi sairastua.
Minna Jokela
TEKSTI JA KUVA: Kirsti Helin
Nuijamaan rajavartioaseman sisäilmaongelmat ratkaistaan tiivistyskorjaamisella
N
uijamaan rajavartioaseman kiinteistöä korjataan parhaillaan ns. tiivistyskorjaamisella. Korjaustyöt aloitettiin elokuussa 2019, ja niiden on määrä valmistua maaliskuun 2020 aikana. Aseman henkilöstö on työskennellyt tämän ajan väistötiloissa läheisessä konttirakennuksessa. – Asemarakennus on valmistunut vuonna 1968, ja sitä on vuosien aikana peruskorjattu pariin otteeseen, kertoo vartioupseeri, rajavartioaseman vääpeli Harri Ristolainen. Rakennuksessa on ilmennyt sisäilmaongelmia jo usean vuoden ajan, ja työntekijöitä on joutunut olemaan poissa töistä hengitystieoireiden takia. Tutkimuspyyntö rakennuksen sisäilmatilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Senaatti-kiinteistöjen viime vuonna tekemän tutkimuksen perusteella rakennusta ei ole enää järkevää peruskorjata. Toisaalta uuden rakennuksen rakentaminen nostaisi Rajavartiolaitoksen maksamia vuokria huomattavasti. Tutkimuksen esityksen mukaisesti välittöminä korjaustoimenpiteinä tehdään rakennuksen tiivistyskorjaus, mikä tarkoittaa sitä, että rakenteista tulevien haitallisten aineiden pääsy sisäilmaan estetään tiivistämällä rakenteita. Varsinaista uutta ilmastointia rakennukseen ei tehdä, mutta ilmanvaihto tasapainotetaan ja ilmastointikanavat puhdistetaan. Näin uskotaan saatavan sisäilman laatu paremmaksi.
– Asemarakennusta korjataan tiivistämällä niin, ettei rakenteista pääse enää haittaaiheita sisäilmaan, esittelee Nuijamaan rajavartioaseman vääpeli Harri Ristolainen.
Tiivistämällä 10 vuotta lisäaikaa Tiivistyskorjauksen arvioidaan maksavan puoli miljoonaa euroa, ja Harri Ristolaisen mukaan sillä saadaan noin 10 vuotta lisäaikaa rakennukselle. – Rakennetutkimuksessa saatiin selville, millä materiaaleilla rakennus on aikanaan rakennettu ja mitä haitta-aineita rakenteissa on. Korjausvaiheessa on pitänyt tehdä jonkin verran purkutyötä mm. sosiaalitiloissa, jotka alun perin toimivat kelkkatallina. Betonilattiasta löytyi öljyä, ja se jouduttiin purkamaan ja valamaan uudelleen. Harri Ristolaisen mukaan aseman toiveena olisi ollut saada uusi rakennus, jossa myös tilaratkaisut olisivat järkevämmät tämän päivän toimintoja varten.
– Tilat eivät ole nykyaikaisen rajavalvonnan tarpeisiin suunniteltuja. Meillä ei esimerkiksi ole erillisiä asiakaspalvelutiloja, joita tarvittaisiin mm. rajavyöhykeluvan hakijoita varten. Lisäksi kaluston säilyttämiseen ja käyttäjähuoltoon osoitetut tilat eivät palvele tämän päivän tarpeita. Kiinteistökanta on isohko, mutta rakennukset eivät kaikilta osin sovellu rajavartioaseman toimintaan. Alueella on myös kaksi tyhjillään olevaa rivitaloa, jotka aikanaan toimivat henkilökunnan asuntoina.
RAJAMME VARTIJAT
31
TEKSTI: Jessica Salminen KUVAT: Raja
Ahvenanmaa merivartijan silmin Kaikessa toiminnassa on otettava huomioon Ahvenanmaan itsehallinnon erityispiirteet, joista tärkeimmät ovat maakuntalaki ja ruotsin kieli.
A
urinko paistaa, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja meri on täyttynyt huviveneistä. Kesäisin noin 15 000 huvivenettä miehistöineen vierailee Ahvenanmaan saaristossa, missä on toistakymmentä vierasvenesatamaa. Vuosittain autolautat tuovat noin kaksi miljoonaa matkustajaa ja 258 000 ajoneuvoa Ahvenanmaalle ja lentokentän kautta saapuu vajaa 60 000 matkustajaa. Ahvenanmaalla asuu 102:sta eri maasta tulleita kansalaisia, minkä lisäksi vuosittain Ahvenanmaalla vierailee monen muun maan kansalaisia. Ahvenanmaa on itsehallintoalue, mikä tarkoittaa sitä, että tehtävästä riippuen sovelletaan kahta eri lakia. Esimer-
kiksi vesiliikennevalvonnassa sovelletaan Ahvenanmaan maakuntalakia ja rajatarkastuksissa Suomen lakia. Ahvenanmaalla ainoa virallinen kieli on ruotsi ja kaikki viranomaisten tiedotteet ja lausunnot tulee julkaista ruotsin kielellä. Ahvenanmaalaisista 88 % puhuu ruotsia äidinkielenään, ja osa Ahvenanmaan merivartioaseman henkilökunnasta on yksikielisesti ruotsinkielisiä. Moni osaa vähän suomea, mutta ei kuitenkaan riittävästi ymmärtääkseen virallisia tekstejä hyvin. Tämän takia on ehdottoman tärkeää saada meitä koskevat Rajavartiolaitoksen tiedotteet ja lausunnot ruotsin kielellä. Asiakaskohtaamiset onnistuvat aina
kielestä riippumatta ja yhteisymmärrykseen päästään, jollei muuten niin elekielellä. Yleensä pyritään siihen, että molemmat kielet ovat edustettuina partiossa.
Monipuoliset tehtävät Merivartijan työtehtäviin kuuluu rajatarkastuksia, ulkomaalaisvalvontaa, rajojen valvontaa ja alueellisen koskemattomuuden valvontaa sekä tietysti merelliset tehtävät, kuten vesiliikenteen valvonta, alustarkastukset ja meripelastustehtävät. Ahvenanmaalla on valvontakeskus, joka on miehitettynä niin usein kuin mahdollista. Valvontakeskuksen operaattorin tehtävä on valvoa ja ylläpitää merellistä
Ahvenanmaan merivartioasema sijaitsee Maarianhaminassa Lotsbergetillä.
32
RAJAMME VARTIJAT
Vilkasliikenteisessä Maarianhaminan satamassa riittää valvottavaa.
tilannekuvaa Ahvenanmaan merialueella niin, että Turussa toimiva johtokeskus voi muodostaa valvonnallisen painopisteen muualle. Tehtävän tullessa operaattori saa nopeasti eri rekisterit ja kartat auki tietokoneelle ja hän voi toimia yhdyshenkilönä eri viranomaisyksiköiden välillä. Maantieteellisesti on mahdotonta suorittaa partiointia koko Ahvenanmaan alueella, sillä maa-alueiden laajuus on noin 1550 km2 ja merialuetta on noin 11 990 km2. Saaria Ahvenanmaalla on yli 6 700, joista noin 60 on ympärivuotisesti asuttuja. Partioinnin suunnittelussa riskianalyysi sekä kommunikaatio Ahvenanmaan ja Kökarin merivartioasemien välillä ovat avainasemassa.
Venekaluston huoltotöistä meripelastukseen ja rikostorjuntaan Ahvenanmaan ja Kökarin merivartioasemilla on taitavia konemestareita ja -miehiä, jotka huolehtivat veneiden huollosta laaja-alaisesti. Perusteelliset huollot tehdään veneiden talvisäilytyksen aikana. Ahvenanmaan merivartioston henkilökuntaa on koulutettu myös muihin tehtäviin, kuten rikostorjuntaan ja -tiedusteluun. Moni on osallistunut esimerkiksi Välimerellä FRONTEX-operaatioihin.
Ahvenanmaan aseman johtamisessakin on erityispiirteitä. Päällikkö on aktiivisesti yhteydessä maakuntahallitukseen ja osallistuu säännöllisesti erilaisiin virallisiin tilaisuuksiin, myös Venäjän konsulaatin järjestämiin. Ahvenanmaalle on saatu lisää merivartijoita. Edelliset uudet merivartijat saapuivat Ahvenanmaalle noin kymmenen vuotta sitten. Helsinki-Vantaan lentokentältä siirrettiin Ahvenanmaalle yksi merivartija, jonka mukana tuli paljon uutta ja päivittynyttä tietoa rajatarkastuksista ja eri rekistereiden käytöstä. Lisäksi Ahvenanmaalle on saatu huoltoasentaja, joka on kultaakin arvokkaampi tietokoneja elektroniikkaongelmien sattuessa. Ahvenanmaan merivartioston henkilökunnasta kolmannes on kotoisin mantereelta. Heidän työmatkansa ovat riippuvaisia lauttaliikenteestä, joka voi joskus häiriintyä esimerkiksi sään takia. Kökarin merivartioasemalla veneet ovat asemalla kuten merivartioasemilla yleensä on. Ahvenanmaan merivartioasema sijaitsee Maarianhaminassa Lotsbergetillä, ja aseman veneet ovat pääsääntöisesti sijoitettuna kahteen eri satamaan. Tehtävän tullessa on todella tärkeää tietää, minne ollaan menossa, mistä pitäisi lähteä ja millä veneellä: partioveneellä (PV) tai
nopealla veneellä (NV) vai otetaanko traileriin apuvene (AV), jolla pääsee kaikkialle. Jäisissä olosuhteissa ainoa käyttökelpoinen vene on rannikkovartiovene (RV).
PTR-yhteistyö on tiivistä Poliisilaki on Ahvenanmaalla eri kuin mantereella, mikä vaikuttaa Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksiin Ahvenanmaalla. Kaikki maalla suoritettava toiminta, esimerkiksi kuljettajien puhallutukset ja YJT-tehtävät, kuuluu poliisille. Poliisin pyynnöstä saamme kuitenkin suorittaa edellä mainittuja tehtäviä. Joskus poliisi liittyy venepartioomme, sillä heillä ei ole omia veneitä, ja yhteispartiointia suoritetaan ahkerasti myös maalla. Tullin kanssa tehdään yhteistyötä hieman pienemmässä mittakaavassa kuin poliisin kanssa, ja pelastuslaitoksen kanssa harjoitellaan säännöllisesti. PTRkokouksia järjestetään muutaman kerran vuodessa, ja kynnys ottaa yhteyttä muihin viranomaisiin on todella matala. Parasta tässä työssä on, että sitä saa tehdä kauniissa saaristossa ja hyvässä työympäristössä ihanien työtovereiden kanssa. Kirjoittaja, nuorempi merivartija Jessica Salminen työskentelee Ahvenanmaan merivartioasemalla.
RAJAMME VARTIJAT
33
TEKSTI JA KUVAT: Kaakkois-Suomen rajavartiosto
Kaakkois-Suomen rajavartioston uuden lipun naulaustilaisuus Käytössä olleessa lipussa oli havaittu heraldinen virhe.
L
ipun virallinen naulaustilaisuus oli 18.12.2019 Imatran Valtionhotellissa. Samassa tilaisuudessa oli myös komentajainvaihto: eversti Ismo Kurki siirtyi eläkkeelle vuodenvaihteessa, jolloin hänen seuraajansa eversti Vesa Blomqvist aloitti tehtävässään. Uusi lippu oli päätetty hankkia, koska lähes 40 vuotta rajavartioston käytössä olleessa lipussa oli havaittu heraldinen
34
RAJAMME VARTIJAT
virhe. Lipun virallinen naulaustilaisuus alkoi tasan kello 12, kun everstiluutnantti Juha Kivelä ilmoitti joukon Rajavartiolaitoksen päällikölle, kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaaralle. Kaakkois-Suomen rajavartioston lippu saapui paikalle lippuvartiossa. Naulaaminen sujui kokonaisuudessaan arvokkaasti. Lipunnaulaajia oli 22, joista jokainen saapui vuorollaan eteen na-
pauttamaan naulan kiinni lipun tankoon. Naulaamisen aloitti Kostamovaara, ja Blomqvist ja Kurki löivät viimeiset naulat. Naulaamassa oli rajakuntien kunnanjohtajia, yhteistyötahojen edustajia ja Rajavartiolaitoksen henkilöstön edustajia. Naulaamisen jälkeen eversti Ismo Kurki sitoi vanhan lipun ja luovutti uuden, käyttöönsä vihityn lipun lippuvartiolle. Kun uusi lippu oli poistunut, juhlaväki
sään Pohjois-Karjalan rajavartiostosta komentajaksi isompaan ja vilkkaampaan Kaakkois-Suomen rajavartiostoon. Kutsuvierailla oli aamupäivällä mahdollisuus tavata nykyistä ja uutta komentajaa. Moni yhteistyötaho saapuikin komentajia tervehtimään ja toi samalla muistamisensa eversti Ismo Kurjelle. Muun muassa Tullin, Kymen sotainvalidipiirin ja Maasotakoulun edustajat kävivät komentajien juttusilla ennen tilaisuuden alkua. Ismo Kurjelle kertyi kotiin vietäväksi viirejä ja pienoislippuja sekä muita muistamisia, joista yhtenä erikoisuutena voi mainita Viron poliisija rajahallinnon edustajien lahjoittaman deaktivoidun pistoolin. Kaakkois-Suomen rajavartioston uusi komentaja Vesa Blomqvist vuorostaan lipunnaulauksessa.
Kaakkois-Suomen rajavartioston eläkkeelle siirtyvä komentaja Ismo Kurki sitoi vanhan lipun museoon vietäväksi.
siirtyi kahvitilaisuuteen, jossa musiikista vastasi neljä Imatran Musiikkiopiston opiskelijaa. Tilaisuuteen oli kutsuttu noin 50 kutsuvierasta ja Rajavartiolaitoksen henkilöstöä Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnasta ja asemilta, Raja- ja merivartiokoululta ja Rajavartiolaitoksen esikun-
nasta. Paikalla olikin yhteensä 150 henkeä. Tilaisuudessa kuultiin Rajavartiolaitoksen päällikön Pasi Kostamovaaran tervehdys ja katsaus Rajavartiolaitoksen nykytilaan sekä nykyisen ja tulevan komentajan puheet. Tuleva komentaja, eversti Vesa Blomqvist puhui näkökulman ja volyymin muutoksesta siirtyes-
Heraldinen virhe lipussa Kaakkois-Suomen rajavartioston nyt jo entinen lippu ehti olla käytössä melkein 40 vuotta. Heraldisen virheen huomasi Rajamuseossa vieraillut sotahistorian harrastaja. Lipuissa molempien puolien tulisi olla identtisiä, niin että kuvat ja muodot ovat samassa kohtaa kummallakin puolella. Virheellisessä lipussa kuva oli nurjalla puolella käännettynä. Nyt uudessa lipussa heraldinen virhe on korjattu, ja Karjalan vaakunan suoraa miekkaa pitävä käsivarsi on molemmilla puolilla lähempänä lipun tankoa. Kaakkois-Suomen rajavartioston lippu on perintöä Kannaksen rajavartiostolta, jonka lippu vihittiin käyttöön vuonna 1939. Virallisesti lippu siirtyi Kaakkois-Suomen rajavartiostolle vuonna 1950. Tätä ensimmäistä lippua ei ole enää tallella, vaan se on mitä ilmeisimmin poltettu, kuten ajan tapana oli. Järjestyksessään toinen lippu on Rajamuseossa, ja kolmas luovutetaan Sotamuseoon. Lipun värit, oranssi ja vihreä, ovat Rajavartiolaitoksen tunnusvärit, ja kuvio tulee Karjalan vaakunasta. Esillä ovat myös Karjalan värit, punainen ja musta. Kaksi käsivartta, joista toinen pitelee suoraa ja toinen käyrää miekkaa, kuvastavat Karjalan asemaa lännen ja idän välissä.
RAJAMME VARTIJAT
35
TEXT: Vassilis Papataxiarhis (Atens universitet) och Sari Lindblom
Bättre lägesmedvetenhet inom gränsbevakningen
D
rönare, förstärkt verklighet och sensorer: kring alla dessa typer av teknik utförs forskning och utveckling inom det fyraåriga EU-finansierade projektet ARESIBO (Augmented Reality Enriched Situation Awareness for Border security). Gränsbevakningsväsendet deltar i projektet i egenskap av slutanvändare. Inom projektet utvecklas och främjas lägesmedvetenheten inom gränsbevakningen genom att använda teknik för förstärkt verklighet. De tekniska helheter som används är förstärkt kommunikation och sensorer, förstärkt underrättelseverksamhet och förstärkt verklighet. Projektets vision är att minska den arbetsmängd som krävs för att hantera information och förbättra växelverkan mellan fältet och ledningscentralen. Målet är att stödja såväl fältledarens beslutsfattande som ledningen av gränsbevakningsåtgärderna och fältpatrullerna. Projektet stöder fältpatrullens verksamhet i form av utrustning för förstärkt verklighet.
Kraven specificeras under ledning av Gränsbevakningsväsendet Inom projektet leder Gränsbevakningsväsendet arbetspaket 2, i vilket man specificerar slutanvändarnas, dvs. de brottsbekämpande myndigheternas, krav på den nya tekniken. Kravspecifikationen inleddes med en enkät för att
36
RAJAMME VARTIJAT
kartlägga bevakningens nuläge, myndighetens verksamhetsmiljö och önskemålen kring projektet. I oktober 2019 samlades projektets slutanvändare för att formulera slutanvändarnas krav under en två dagar lång workshop. Kraven spelar en central roll i projektet, eftersom de utgör utgångsläget för hur tekniken utvecklas. I projektet beaktas både funktionella och icke-funktionella krav, såsom användbarhet, gränssnitt och systemsäkerhet. De kognitiva kraven i fråga om växelverkan mellan människa och teknik är också en viktig del av projektet. Syftet med den nya tekniken är att den ska minska arbetsbördan samt vara ergonomisk och lätt att använda. Utöver Gränsbevakningsväsendet ingår slutanvändare från fyra andra länder i projektet, dvs. Grekland, Bulgarien, Rumänien och Portugal.
Lösningarna testas i praktiken De tekniska lösningar som utvecklas inom projektet testas i verkliga situationer i fråga om hur användbara och effektiva de är. Gränsbevakningsväsendet deltar i testerna genom att tillhandahålla en testplattform vid landgränsen. Först testas en del av systemet och därefter funktionen på program- och utrustningsnivå. Vid den slutliga omfattande valideringen testas alla delområden som utvecklats inom ARESIBO-projektet samtidigt. Testerna påbörjas i år och fort-
sätter ännu nästa år. Teknologiska forskningscentralen VTT Ab ansvarar för det tekniska stödet för Gränsbevakningsväsendets testplattform. Projektet koordineras av franska AIRBUS Defence and Space. Samarbetsparter i projektet är 19 olika organisationer. Projektet ARESIBO (2019–2022) finansieras ur EU:s ramprogram Horisont 2020. Närmare information om projektet: aresibo.eu.
TEXT: Ari Raitanen BILD: Gränsbevakningsväsendet
100 år av hundverksamhet vid Gränsbevakningsväsendet Gränshundarna är en central resurs för Gränsbevakningsväsendet
G
ränshundarna är mångsidiga, handlingskraftiga och prestationsdugliga brukshundar. Gränshundar används för gränsbevakning, för stöd vid gränskontroller, vid sjöräddningsuppdrag och fartygsinspektioner. Förutom detta kan gränshundar användas för att stödja brottsbekämpningen, för uppdrag inom det militära försvaret, för spanings- och räddningsuppdrag samt för polis- och tulluppdrag. Gräns- och sjöbevakningsskolan i Imatra ansvarar för kompetensutvecklingen och FoU-arbetet i anslutning till Gränsbevakningsväsendets hundverksamhet. Gräns- och sjöbevakningsskolan ansvarar också för Gränsbevakningsväsendets internationella samarbete kring hundskolning.
Caesar var ”Lapplands skräck” För hundra år sedan var det oroligt vid våra gränser. Särskilt på Karelska näset och i norra Finland ställde både smugglare och rentjuvar till problem. Därför ville man effektivisera gränsbevakningen och våren 1920 köpte militärtjänstemannen Torsten Raita den 1,5 år gamla schäferhannen Caesar från skolan för polishundförare i Vuoksenniska i Imatra. Caesar blev Gränsbevakningsväsendets första gränshund och Torsten Raita var den som drog i gång och utvecklade hundverksamheten vid Gränsbevakningsväsendet.
På spionjakt under kriget år 1942.
beslutade man att starta en utbildning inom Gränsbevakningsväsendets hundverksamhet på Salmis gränsbevakningsavdelning i Orusjärvi på Ladogas norra strand. Gränshundarna användes främst som patrullhundar och integrerades i Gränsbevakningsväsendets verksamhet på 1930-talet före krigstiden. Också under de tunga krigsåren bevisade hundarna gång på gång sin duglighet genom att vara till stöd och skydd för gränsbevakarna. I fortsättningskriget deltog cirka 500 militärhundar. Av dessa hörde knappt hälften till gränsjägartrupperna. Hundarna utförde i synnerhet bevaknings- och patrulluppdrag i norra Finland och de utmärkte sig vid spaningen efter sovjetiska partisaner.
Caesar blev med tiden en bra patrullhund. Han var kraftigt byggd och vildsint och efter att ha skickats till Lappland fick han snart smeknamnet ”Lapplands skräck” bland de kriminella. Caesar tjänstgjorde vid Gränsbevakningsväsendet i Lappland fram till 1929. Numera finns den uppstoppade gränshunden Caesar utställd i Gränsmuseet i Immola.
Gränshunden i dag
Gränsbevakarens hjälpreda i krig och fred
Författaren löjtnant Ari Raitanen är hundverksamhetsofficer.
Numera har Gränsbevakningsväsendet cirka 200 gränshundar som används för olika uppdrag över hela landet. Hundraserna som används är schäfer, belgisk vallhund och labrador. Gränsbevakningsväsendets hundar, hundförare och utbildare har också tjänstgjort i internationella uppgifter i operationer som koordinerats av Frontex.
Tack vare Caesar började man förstå och erkänna hundarnas värde. På 1920-talet
RAJAMME VARTIJAT
37
TEXT: Anna-Liisa Aunala BILDER: Gränsbevakningsväsendet
Projekten OILART och OILSAREX ger verktyg för att leda och öva oljebekämpningsoch sjöräddningsoperationer
G
enom en lagändring som trädde i kraft i januari 2019 överfördes ledningsansvaret för oljebekämpningsoperationer på öppet hav till Gränsbevakningsväsendet. I fjol arbetade Gränsbevakningsväsendet intensivt med att inkorporera och samordna den nya lagstadgade uppgiften och den omfattande helheten med sin befintliga verksamhet och organisation. Det arbete som har utförts inom ramen för projektet OILART ända sedan början av förra året har spelat en central roll vid organiseringen och utvecklingen av ledningsansvaret för oljebekämpningsoperationer. Inom projektet bygger man upp ett koncept till stöd för ledningen av oljeolyckor till sjöss med hjälp av vilket ledningen av oljebekämpningsoperationer kan effektiviseras i synnerhet vid stora och långvariga olyckor. Det är också viktigt att öva olika situationer för att säkerställa framgångsrik oljebekämpning, bekämpning av miljöskador och sjöräddning. Som uppdrag är
38
RAJAMME VARTIJAT
sjöräddningen och bekämpningen av miljöskador nära förknippade. I november 2019 inleddes projektet OILSAREX för att utveckla övningsverksamheten kring sjöräddning och bekämpning av marina miljöskador. Projekten OILART och OILSAREX kompletterar varandra och uppfyller Gränsbevakningsväsendets centrala utvecklingsbehov.
Långvariga oljebekämpningsoperationer kräver fungerande samarbete Ingen aktör kan ensam leda en oljebekämpningsoperation eller vidta bekämpningsåtgärder. För att en operation ska lyckas krävs det i första hand att myndigheterna, men också andra aktörer, har ett smidigt och nära nationellt och internationellt samarbete samt fungerande verktyg för ledning och organisering. På Östersjön är det internationella samarbetet kring oljebekämpningen viktigt, eftersom oljans rörelser inte föl-
jer statsgränserna. Det är också viktigt att samarbetet kring oljebekämpningen fungerar bra både på öppet hav och på stränderna på grund av de korta avstånden och det växlande vädret. Projektet OILART sammanför de centrala aktörerna för oljebekämpning i Finland, Sverige och Estland. Från och med hösten 2019 har främst finländska, men också estniska och svenska sakkunniga deltagit i sammanlagt 11 workshoppar vid staben för Gränsbevakningsväsendet. Mångfalden av ämnen under workshopparna visar att oljebekämpningsoperationerna normalt är omfattande helheter som för att lyckas kräver sektorsövergripande kunnande och organisering. Under workshopparna har man bland annat behandlat de taktiska principerna, planeringen, utrustningen, resurserna och kommunikationen för oljebekämpningsoperationer samt samarbetet mellan Gränsbevakningsväsendet och räddningsverken.
Ett verktyg för ledning av oljebekämpningsoperationer publiceras i höst Vid en oljeolycka kan bekämpningsoperationen ta allt från veckor och månader till år när man beaktar alla skeden från de första åtgärderna till behandlingen av skadeståndsärenden. I projektet OILART behandlas därför så heltäckande som möjligt hur en långvarig oljebekämpningsoperation kontrolleras och vilken typ av nationell och internationell verksamhet och samarbete som krävs för att operationen ska lyckas. OILART-workshopparna fortsätter i vår. Innan projektet avslutas i slutet av året, testas det koncept för operationskonst som workshopparna resulterat i under praktiska övningar. Tidigare har man övat ledning och samarbete kring långvariga oljebekämpningsoperationer i ganska liten utsträckning. Den preliminära versionen av konceptet testas under kartövningar och under en övning på Östersjön i september. – Att bekämpa en stor oljeolycka till sjöss från början till slut är ett massivt arbete som endast få har erfarenhet av. Verktyget som tas fram inom projektet OILART ger de första ramarna för ledningen. De framtida övningarna och bekämpningssituationerna ger oss insikt i hur vi kan förbättra verktyget ytterligare, säger projektchef Kati Tahvonen på gräns- och sjöavdelningen vid staben för Gränsbevakningsväsendet.
OILSAREX utvecklar övningsverksamheten systematiskt De samverkansmodeller som används av myndigheterna i Finland och i grannländerna samt arbetsfördelningen mellan dem utvecklas genom att ordna övningar, där man till exempel testar beredskapsplanerna samt repeterar och upprätthåller den kompetens som krävs vid sjösäkerhetsoperationer. OILSAREX-projektet strukturerar och utvecklar sätt för att identifiera öv-
• Finansiär: Europeiska havs- och fiskerifonden (EHFF) • Projektperiod: 2019–2020 • Kontakt: OILART@raja.fi
ningsbehoven samt för att mer systematiskt och förutseende än tidigare planera, genomföra och utvärdera övningarna. Behov av övningar kan uppstå till exempel till följd av ändringar i verksamheten eller uppdragen, som till exempel behovet av att öva ledningen av långvariga oljebekämpningsoperationer som nu är under arbete inom projektet OILART. I praktiken resulterar projektet OILSAREX i en modell för marin övningsverksamhet på Östersjön för både nationellt och internationellt bruk. Konceptet fokuserar i synnerhet på utvärderingen av övningarna samt på analyser av lärdomen och resultaten från dem, så att övningarna
• Finansiär: Utrikesministeriets fond för samarbetet i Östersjön, Barentsområdet och det arktiska området (IBA) • Projektperiod: 2019–2020 • Kontakt: OILSAREX@raja.fi
ska tjäna alla parter på ett mer effektivt och realistiskt sätt. Den första versionen av konceptet skapas under årets lopp. Utvecklingsarbetet fortsätter utgående från den erhållna responsen och valideringen, så att slutresultatet ska motsvara ändamålen, och det säkerställs att de centrala intressentgrupperna och funktionerna har beaktats.
RAJAMME VARTIJAT
39
TEXT: Jessica Salminen BILDER: Gränsbevakningsväsendet
Åland ur en sjöbevakares perspektiv Sjöbevakarna på Åland har ett brett arbetsfält både på land och till sjöss. I all verksamhet beaktas särdragen i Ålands självstyrelse, nämligen landskapslagen och svenska språket.
S
olen skiner, folk är på gott humör och havet har fyllts av fritidsbåtar. På sommaren gästar ca 15 000 fritidsbåtar Åland. Det finns ett tjugotal gästhamnar runt i Ålands skärgård. Årligen hämtar färjorna ungefär två miljoner passagerare och 258 000 fordon till Åland och via flygfältet kommer det knappt 60 000 passagerare. På Åland bor det 102 olika nationaliteter och många fler nationaliteter besöker Åland årligen. Åland skiljer sig från övriga Finland genom bland annat självstyrelsen. Det betyder att vi följer två lagar på Åland. Exempelvis följer vi Ålands landskapslag då vi utför sjötrafikövervakning och Finlands lag vid utförandet av gränskontroller. Det enda officiella språket på Åland är svenska, vilket betyder att all information och alla utlåtanden från myndigheter
bör vara på svenska. Av ålänningarna har 88 % svenska som sitt modersmål, alltså är också en del av personalen på Åland enspråkigt svenskspråkiga. Många kan lite finska men ändå inte tillräckligt bra för att förstå officiella texter. Därför är det ytterst viktigt för oss att få alla utlåtanden och information inom GBV som berör oss på svenska. Kundkontakter fungerar alltid oberoende språk, om inte annat så med ”teckenspråk”. Vi strävar efter att båda språken ska vara representerade i patrullen.
Mångsidiga uppgifter Till sjöbevakarens arbetsuppgifter hör bland annat gränskontroller, utlänningsövervakning, gränsövervakning och övervakning av Finlands territoriella integritet. Till havs utförs exempelvis vattentrafik-
övervakning, fartygsgranskningar och olika sjöräddningsuppdrag. På Åland finns en övervakningscentral som är bemannad så mycket som möjligt. Övervakningscentralsoperatörens uppgift är att övervaka och upprätthålla lägesbilden på det åländska havsområdet så att ledningscentralen i Åbo kan lägga sina resurser kring övervakningen annanstans. Operatorn får snabbt tag på olika register och kartor på datorn, och kan fungera som kontaktpunkt för olika samarbetsinsatser vid större händelser. Geografiskt sett är det omöjligt att utföra patrullering på hela Ålands område eftersom landarealen är ca 1 550 km2 och vattenarealen ca 11 990 km2. Det finns över 6 700 öar och av dem är ungefär 60 bebodda året om. Vid planering av patruller är både riskanalysen och kommunikaÅlands sjöbevakningsstation ligger på Lotsberget i Mariehamn.
40
RAJAMME VARTIJAT
Museifartyget Pommern i Mariehamns hamn har seglat över världshaven som fraktsegelfartyg.
tionen mellan sjöbevakningsstationerna väldigt viktig.
Från båtunderhåll till sjöräddning och brottsbekämpning På sjöbevakningsstationerna på Åland finns det skickliga maskinmästare och maskinmän som utför omfattande underhållsarbeten på båtarna. På vintern är båtarna uppe i vinterförvar och då görs det vinterunderhåll. Personalen på Åland är utbildade också till flera olika andra uppgifter, som t.ex. brottsbekämpning, underrättelse och sjöräddning. Många har även deltagit FRONTEX-operationer i Medelhavet, som gynnar yrkeskunskapen också med tanke på våra egna arbetsuppgifter. Stationsledningen på Åland har också vissa särdrag. Chefen är aktivt i kontakt med landskapsregeringen och deltar regelbundet i olika officiella tillställningar, också i sådana som är organiserade av det ryska konsulatet. En tredjedel av personalen som arbetar inom sjöbevakningen på Åland är
hemma från fastlandet och pendlar till arbetsplatsen. Arbetsresan är lång för många och de är beroende av färjorna som går mellan fastlandet och Åland. Detta kan bli ett problem ifall färjorna inte stannar på Åland p.g.a. vädret. Stationen på Kökar har sina båtar vid stationen, vilket är det vanligaste upplägget inom sjöbevakningen. Ålands sjöbevakningsstation ligger däremot uppe på Lotsberget i Mariehamn och därifrån måste man ta sig med bil till båtarna som huvudsakligen ligger på två olika ställen. Vid uppdrag är det därför ytterst viktigt att veta vart man är på väg, varifrån man ska bege sig iväg och vilken båt som lämpar sig bäst för de rådande förhållandena: patrullbåt (PV), snabbåt (NV) eller hjälpbåt (AV). Då isarna har lagt sig är kustbevakningsbåten (RV) den enda båten som går att använda.
Nära PTG-samarbete Polislagen på Åland skiljer sig från den som finns på fastlandet, vilket påverkar Gränsbevakningsväsendets befogenheter på Åland. Förenklat kan man säga att all
verksamhet som görs på land, exempelvis utförandet av alkotest och uppdrag inom allmän ordning och säkerhet, hör till polisen. Polisen kan dock begära hjälp av oss och då har vi enligt lag rätt att utföra sådana uppgifter. Ibland deltar polisen i vår patrull eftersom de inte har egna båtar till sitt förfogande. Sampatrullering med polisen görs också aktivt på land. Vi har också ett bra samarbete med tullen om än i lite mindre skala än med polisen, och med Räddningsverket övar vi med jämna mellanrum. Flera gånger i året ordnas det PTG-möten där alla parter varit bra representerade. På Ålands sjöbevakning får man göra allt från att patrullera på havet och hjälpa människor i nöd till att utföra gränskontroller och sampatrullera med andra myndigheter. Dessutom får man göra detta i en underbart vacker skärgård med ett gäng av härliga kolleger. Författaren är yngre sjöbevakare Jessica Salminen, Ålands sjöbevakningsstation
RAJAMME VARTIJAT
41
TEXT: Vassilis Papataxiarhis (University of Athens) and Sari Lindblom
Enhanced situation awareness for border surveillance
D
rones, augmented reality and sensors – all these technologies are researched and developed within the four-year EU-funded project ARESIBO (Augmented Reality Enriched Situation awareness for Border security. The Finnish Border Guard is a partner in the ARESIBO project in the role of an end-user. The aim of the project is to develop and enhance situation awareness in the border security domain through augmented reality technologies. The three technological pillars in the ARESIBO project include Augmented Communication and Sensing, Augmented Intelligence and Augmented Reality. The vision is to achieve reduced labour input in information processing and enhanced communication between the field teams and command centre operators. The aim is to support the onscene commander in decision-making as well as the command of border control measures and field patrols. The project also develops AR equipment to support the field patrols.
Requirements analysis is being led by the Finnish Border Guard The Finnish Border Guard is leading Work Package 2, which involves the analysis of the user requirements of various law enforcement authorities as end-users of
42
RAJAMME VARTIJAT
the technologies under development in the project. The requirements analysis started with a questionnaire in order to survey the current state of surveillance, the operating environment of various authorities and their expectations for the project outcomes. In October 2019, the end-users gathered in a two-day workshop to elaborate the user requirements. The requirements play a key role as the foundation for technological development in the project. The analysis covers both functional and non-functional requirements, such as usability, user interfaces and system security. Cognitive requirements related to the humantechnology interaction are an important aspect. The aim is to develop technologies that will both reduce workload and be ergonomic and easy to use. The end-users in ARESIBO come from Finland, Greece, Bulgaria, Romania and Portugal.
The system will be tested under real conditions The technological solutions developed in ARESIBO will be tested for their usability and efficiency under real conditions. The Finnish Border Guard will provide a landborder test environment. The testing starts from individual modules and proceeds to the functioning of the entire system at the software and hardware level. Finally, extensive
validations will bring together all modules developed in ARESIBO. Testing is scheduled to begin in 2020 and will continue in 2021. VTT Technological Research Centre of Finland will support the test platform technology for the Finnish Border Guard. The ARESIBO project coordinator is AIRBUS Defence and Space in France. Altogether 19 organisations are involved in the project as partners. The ARESIBO project (2019–2022) has received funding from the European Union’s Horizon 2020 research and innovation programme. For more information: aresibo.eu.
TEXT: Ari Raitanen PHOTO: Finnish Border Guard
100 years of border dog activities in the Finnish Border Guard Border dogs are an essential resource for the Finnish Border Guard.
T
rained border dogs are skilled and high-performing service dogs that can be used for a wide range of tasks. They are employed, first of all, for border control, border checks, SAR operations and vessel inspections. In addition, border dogs may be used to support law enforcement, military defence, search and rescue as well as various police and customs operations. The Border and Coast Guard Academy in Imatra is responsible for the training and competence development as well as R&D activities related to the canine operations within the Finnish Border Guard. The Academy is also in charge of the Finnish Border Guard’s international activities in this field.
Caesar a.k.a. “Terror of Lapland” A century ago our borders were restless. Smugglers and reindeer thieves, for example, caused problems in the Karelian Isthmus and northern Finland. There was a need to enhance the border guard operations. In spring 1920, military clerk Torsten Raita purchased an 18-monthold German shepherd male, Caesar, from the police-dog handler school in Imatra. Thus, Caesar became the first border dog and Torsten Raita the primus motor and developer of dog operations within the Finnish Border Guard.
Torsten Raita with Caesar in 1920.
knowledged. The Finnish Border Guard started training for canine operations in the 1920s in the Border Guard of Salmi, at Orusjärvi north of Lake Ladoga. Border dogs served primarily as patrol dogs. They became an established part of the Finnish Border Guard in the 1930s prior to the Winter War. In wartime, the dogs showed their great value as providers of support and protection for the border guards. Some 500 border dogs were in service during the Continuation War. Nearly one half of them were part of the Border Jaeger troops. The dogs served in guard and patrol duties especially in northern Finland, and they excelled in operations aimed at hunting down Soviet partisans.
Border dogs today Caesar grew to be an excellent patrol dog. He was strongly built and fierce by nature. He was positioned in Lapland and soon earned the nickname “Terror of Lapland” among criminals. Caesar served the Finnish Border Guard in Lapland until 1929. Caesar was taxidermied and placed on display in the Border Museum in Immola.
Currently, the Finnish Border Guard has some 200 border dogs available for various tasks across Finland. The breeds include German Shepherd, Belgian Shepherd (Malinois) and Labrador Retriever. Moreover, the Finnish Border Guard’s dogs and dog handlers as well as instructors have served in international Frontex operations.
A great help for border guards during war and peace
The author, Lieutenant Ari Raitanen is a canine operations officer.
Along with Caesar’s work, the value of border dogs was understood and ac-
RAJAMME VARTIJAT
43
TEXT: Anna-Liisa Aunala PHOTOS: Finnish Border Guard
The OILART and OILSAREX projects will provide tools for commanding and exercising oil response and SAR operations at sea
S
ince January 2019, as a result of a legislative reform, the Finnish Border Guard has had the responsibility of command in oil response operations on the open sea. Over the past year, the Finnish Border Guard has worked intensely for the purposes of assuming the new and broad responsibilities and integrating the related duties with the existing organisation and operations. In terms of organising and developing the responsibility of command in oil response operations, the work done within the OILART project has been essential. The outcome of the OILART project will be a concept aimed at improving the capabilities to command an oil response operation, especially in large-scale and long-lasting cases. For oil spill response, prevention of environmental damage and maritime res-
44
RAJAMME VARTIJAT
cue operations to succeed, it is essential to conduct exercises in advance. Maritime search and rescue (SAR) and the prevention of environmental damage are often closely linked operationally. Initiated in November 2019, the OILSAREX project aims at developing exercise operations for SAR and environmental damage prevention. The OILART and OILSAREX projects complement each other and cater to the central development needs of the Finnish Border Guard.
A long-lasting oil response operation calls for efficient collaboration An oil response operation is a task that no single player can manage alone. A successful operation requires close multisectoral collaboration at the national and
international levels as well as effective tools for the organisation and coordination of the operation. Oil spills move through the water without any respect for state borders, so international cooperation within the Baltic Sea region is crucial. The short distances and varying weather conditions create a strong need for collaboration, both on the open sea and along the shores. The OILART project brings together the central players from Finland, Sweden and Estonia. Since autumn 2019, experts from all three countries have gathered in a total of 11 joint workshops at the Headquarters of the Finnish Border Guard. The wide range of topics covered in the workshops reflects the fact that an oil response operation is typically an extensive effort and its success calls for multi-professional competence and
conducting national and international maritime exercises within the Baltic Sea region. The concept will focus on the evaluation of the exercises as well as the analysis of results and learning in order for the exercises to serve all parties involved more effectively and realistically. The first version of the concept will be created during the current year. Development work will continue on the basis of feedback from the exercises as well as a validation process to ensure that the final outcome fulfils its purpose and all essential stakeholders and functions are included. organisation. The workshops have dealt with, for example, the tactical principles of oil response operations, planning, the use of response resources, communications as well as collaboration between the Finnish Border Guard and the regional rescue services.
A tool for commanding an oil response operation will be published in the autumn A major oil response operation may last for weeks or months, even years with all its phases from the initial measures to the processing of claims for damages. The OILART project considers comprehensively how to manage a long-lasting oil response operation and what type of national and international collaboration is required for the operation to succeed. The OILART workshops will continue in spring 2020. The outcome will be an operational art concept, which will be further tested in exercises towards the end of the year. Previously, exercises focusing on the command and collaboration in long-lasting oil response operations have been relatively scarce. The initial version of the concept will be tested in tabletop exercises and as a live exercise held on the Baltic Sea in September. “Responding to a major oil spill from a ship is a massive operation, of which only few have experience. The tool to be
developed within the OILART project will initially provide a framework for commanding such an operation. Learning from future exercises and incidents will help us further develop the concept and tool”, explains Kati Tahvonen, Project Manager, Border and Coast Division, Headquarters of the Finnish Border Guard.
• Funding agency: European Maritime and Fisheries Fund (EMFF) • Duration: 2019–2020 • Inquiries: OILART@raja.fi
OILSAREX develops exercise activities systematically Collaboration models and the division of work among various authorities in Finland and the neighbouring countries are constantly developed by means of joint exercises, for example, to test the preparedness plans and to rehearse and maintain the capabilities required in maritime safety operations. The OILSAREX project aims at developing methods both for identifying needs for exercises and for planning, implementing and evaluating exercises with a systematic and proactive approach. A need to arrange an exercise may emerge for various reasons, such as a change in the operational environment. One example is the need to exercise the overall command in a long-lasting oil response operation, as addressed in the OILART project. The practical outcome of the OILSAREX project will be a model for
• Funding agency: Finnish Ministry for Foreign Affairs’ Cooperation fund for the Baltic Sea, Barents Sea and Arctic Region (IBA) • Duration: 2019–2020 • Inquiries: OILSAREX@raja.fi
RAJAMME VARTIJAT
45
AJANKOHTAISTA JARI TOLPPANEN ON NIMITETTY KENRAALIN VIRKAAN Tasavallan presidentti on nimittänyt 28.2.2020 eversti Jari Tolppasen Rajavartiolaitoksen kenraalin virkaan ja määrännyt hänet Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston osastopäällikön tehtävään tehtävään määräajaksi 21.3.2020–31.12.2023. Eversti Jari Tolppanen (s. 1966) on suorittanut upseerin virkatutkin-
non vuonna 1990 ja yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1999. Hän on aiemmin toiminut mm. Pohjois-Karjalan rajavartioston apulaiskomentajana, Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston apulaisosastopäällikkönä, Rajavartiolaitoksen esikunnan suunnittelu- ja talousyksikön päällikkönä sekä Lapin rajavartioston komentaja-
na. Kansainvälisissä tehtävissä hän on toiminut Euroopan unionin poliisioperaation rajapoliisin operaatiopäällikön neuvonantajana Bosnia ja Hertsegovinassa vuosina 2004–2005.
112-PÄIVÄ TURUSSA JA KOKKOLASSA 112-päivä on Suomen turvallisuustoimijoiden yhteinen kampanja arjen turvallisuuden parantamiseksi. Jo perinteeksi muodostunutta 112-päivää on vietetty Suomessa vuodesta 1997 lähtien. Länsi-Suomen merivartiosto osallistui 112-päivän tapahtumiin 11.2.2020 Turussa kävelykadulla sekä Kokkolassa kauppakeskus Kallentorilla. Partiot esittelivät molemmissa tapahtumissa Rajavartiolaitoksen toimintaa ja opastivat miten liikkua
46
RAJAMME VARTIJAT
vesillä turvallisesti. Etelä-Suomessa moottorikelkka on harvinainen näky ja se kiinnosti erityisen paljon etenkin lapsiyleisöä Turussa. Kokkolassa partiolla oli mukanaan pieni ilmatyynyalus, jota kuljetetaan trailerin päällä. Tänä vuonna 112-päivänä julkaistiin 112 Suomi -mobiilisovelluksessa uusia ominaisuuksia ja päivityksen myötä sovellus palvelee aiempaa paremmin myös vesilläliikkujia. Sovelluksen päivystysnumerolistalta löytyvä meripelastuksen hälytysnumero välittää
jatkossa soittajan sijaintitiedon meripelastuksen johtokeskukselle, kun numeroon soitetaan sovelluksen kautta. Tämän lisäksi sovelluksesta on saatavilla puhelimeen ladattavat hätäja onnettomuustilanteiden toimenpidekortit huviveneilijöille. Puhelimeen ladattavien toimenpidekorttien tarkoituksena on toimia veneilijälle muistirunkona ja tukena onnettomuus- ja vaaratilanteissa niin merialueella kuin sisävesilläkin. Ne ovat sovelluksessa saatavilla myös ilman verkkoyhteyksiä.
TEKSTI JA KUVAT: Marjo Peni
RAJAMME VARTIJAT maaliskuu 2020 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien. ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat
Rajan lisäksi viranomaisyhteistyöosastolla olivat Poliisi, Väylävirasto ja Traficom.
VENE 20 BÅT -MESSUILLA Rajavartiolaitos osallistui Vene 20 Båt -messuille viranomaisten yhteisosastolla 7.–16.2.2020. Messujen kävijämäärä kasvoi edellisvuodesta, ja reilun viikon aikana messuilla vieraili yli 70 000 henkilöä. Rajan esittelypisteellä jaettiin tietoa veneilyturvallisuudesta niin ammattilaisten, viranomaisten kuin kansalaistenkin näkökulmasta. Merivartioinnin 90-vuotista taivalta esittelimme liikkuvalla kuvamateriaalilla, jossa oli sekä merivartioinnin historiaa että nykypäivän toimintaa. Historiallisessa hydrokopterissa messuvieras saattoi laittaa kuulokkeet päähänsä ja kuunnella vanhoja merivartijoiden tarinoita. Hydrokopterit olivat Rajan käytössä 1980–90-luvulla, ja ne palvelivat rospuuttokelin aikaan. Nykyisin hydrokopterit on korvattu ilmatyynyaluksilla. Meripelastusasiantuntija Petteri Leppänen piti esityksen 112 Suomi -sovelluksen laajentamisesta meripelastukseen. Rajan keräyspiste, jossa vanhentuneet hätäraketit sai vaihtaa
Merikeskus Vellamon pääsylippuihin, oli iso menestys. Koululaiskilpailu Moomin Move -peleineen sai myös suosion. Messuosastolla vieraili viisi merivartiokoiraa, joista nuoret spn Pimu ja lbn Tyyne olivat ensikertalaisia.
JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Integra Oy Scandix översättningar Ab PAINO Grano Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukannen kuva: Juha Salminen Takakannen kuva: Ahti Törrönen
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
Rajakoira Pimu uteliaana ensimmäisillä venemessuillaan.
Grano Oy Tilauskeskus, Rajamme Vartijat Vehkakatu 1, 40700 Jyväskylä rajammevartijat@grano.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Grano Oy. Rekisterissä on tilaajan nimi ja
Hydrokopteri oli osaston kuvatuin kohde.
lehden postitusosoite. Tietoja käytetään vain lehden postitusta varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.
RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi
KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi
LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi
LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi
VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi
SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi
RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi
MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina
PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN
Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider
WWW.RAJA.FI
@RAJAVARTIOLAITOS
@RAJAVARTIOLAITOS
@RAJAVARTIJAT