Muuriankkuri 1/2012 by Princeps

P U O L U S T U S H A L L I N N O N R A K E N N U S L A I T O K S E N S I D O S RY H M Ä L E H T I Kesä 2012

Laivastokoulutus keskitetään Turkuun Kyberpuolustus osana maanpuolustusta Ampumaradat ympäristötarkkailuun Varuskuntien energiajäte talteen

Pääkirjoitus Rakennuslaitoksen suorituskyky jatkuu häiriöttä puolustusvoimauudistusprosessin aikana

uolustusvoimauudistuksen toteutus käynnistyi 8.2.2012 puolustusvoimien ratkaisuehdotuksen pohjalta ja puolustusministeriön ohjauksessa. Ministeriön linjaukset puolustusvoimauudistuksen suunnittelusta, valmistelusta ja raportoinnista sekä seurannasta on esitetty 15. helmikuuta annetussa ohjauskirjeessä. Ohjauskirjeessään ministeriö toteaa, että Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ”tulee käynnistää välittömästi toimenpiteet organisaationsa ja toimintansa uudistamiseksi vastaamaan puolustusvoimauudistuksen mukaista sodan ja rauhan ajan rakennetta, toimintatapaa ja uudistuksen aikataulua. Suunnittelutyö on tehtävä yhdessä puolustusvoimien kanssa.” Rakennuslaitos laati helmi-huhtikuun aikana oman toimintasuunnitelmansa ohjauskirjeen mukaisesti. Rakennuslaitoksen tavoitteena on tukea asetettujen kustannussäästötavoitteiden toteuttamista sekä varmistaa laitoksen suorituskyky ja kaikkien toimintojen häiriötön jatkuminen puolustusvoimauudistusprosessin aikana.

oimintasuunnitelman kolme pääasiaa ovat varuskuntien lakkauttaminen, logistiikkalaitoksen perustaminen ja tilahallinnan kokonaistarkastelu. Varuskuntien lakkauttamista koskevien lähtötietojen perusteella ylläpidettävien kohteiden huoneistoala vähenee noin 370 000 neliötä ja arvion mukaan Rakennuslaitoksen sopimustuotot puolustusvoimilta pienenevät noin 14 miljoonaa euroa vuodessa. Vähennettävien tehtävien määrä on noin 100 tehtävää vuoteen 2016 mennessä. Luvut tarkentuvat suunnittelun ja päätöksenteon edetessä.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustaminen vaikuttaa myös Rakennuslaitoksen organisointiin ja sopimusyhteistyöhön puolustusvoimien kanssa. Suunnittelutyö on kesken, ja se saatetaan loppuun yhdessä Pääesikunnan kanssa vuoden 2012 loppuun mennessä. Perusperiaatteita ovat sopimustoiminnan keskittäminen, organisaatiorakenteen keventäminen ja aluejaon yhdenmukaistaminen uuden logistiikkalaitoksen aluejaon kanssa. Puolustusministeriö on perustanut työryhmän tekemään kokonaisselvitystä puolustushallinnon tilahallinnasta. Työryhmän on saatava työnsä päätökseen 1.9.2013 mennessä. Tilahallinnan kokonaistarkastelulla pyritään turvaamaan alueisiin ja toimitiloihin liittyvät normaaliolojen ja poikkeusolojen toimintaedellytykset sekä kehittämään kiinteistö- ja ympäristöalan tehokkuutta ja taloudellisuutta. Puolustusvoimauudistus haastaa myös Rakennuslaitoksen osana puolustushallintoa isoihin toiminnallisiin ja hallinnollisiin muutoksiin.

Pekka Salojärvi Rakennuslaitoksen johtaja

Muuriankkuria on alun perin käytetty linnojen ja linnoitusten perustusten kivimuurien yhteenliittämiseen. Puolustushallinnon rakennuslaitoksen tunnuksessa ja tämän lehden nimessä muuriankkuri kuvaa laitoksen roolia puolustushallinnon kiinteistötoimen hankinta- ja asiantuntijaorganisaationa, joka muuriankkurin tavoin liittää markkinoiden parhaat palvelut maanpuolustukseen myös rauhan aikana.

Sisältö 4

Eero Lavonen hoiti materiaalihankintoja 1970-luvulta alkaen © Ramboll Finland Oy

Kyberpuolustus osana maanpuolustusta © PUOLUSTUSVOIMAT

Puolustusvoimauudistuksen myötä uudessa Rannikkolaivastossa näkyy entistä enemmän sinisiä univormuja ja harmaita laivoja.

Puolustusvoimauudistuksen myötä laivastokoulutus Turkuun

Varuskuntien jätehuoltoa kehitetään

Ampumaratojen ympäristöhaittoja vähennetään monin tavoin. Ensimmäiset toimenpiteet toteutetaan Parolannummella ja Vekaranjärvellä.

Kari Koposen artikkeli: Vesistövaikutusten tarkkailua lisätään harjoitusalueilla

Teemu Hourulan artikkeli: Ampumaradat tarkempaan ympäristötarkkailuun

Vastuullinen toiminta ja siitä kertominen kasvattavat työyhteisön mainetta © LAHDEN MESSUT

Juha Kääriän kolumni: Itämeren vedenlaatu – parempi vai huonompi?

Turvallisuuden ja puolustuksen erikoismessut Lahdessa

Syyskuussa järjestettävien Turvallisuus ja puolustus -messujen teemana on ”Yhdessä turvalliseen arkeen”.

English Summary Pirkkalan varuskunnassa kerätään nyt kierrätyspullot entistäkin tarkemmin talteen, kertoo alikersantti Kimmo Koivuniemi.

Ajankohtaista

Muuriankkuri kesä 2012 Puolustushallinnon rakennuslaitoksen sidosryhmälehti Julkaisija Puolustushallinnon rakennuslaitos, Keskusyksikkö, PL 1, 49401 Hamina, puh. 0299 8300, www.phrakl.fi Päätoimittaja Pekka Salojärvi, puh. 0299 831000, pekka.salojarvi@phrakl.fi Tuotanto Viestintätoimisto Princeps Oy, Translation Integra Oy toimitus Kirsti Helin, puh. 0400 447 382, kirsti.helin@princeps.fi, ulkoasu Sanna Moisio Painopaikka Kopijyvä Oy 11. vuosikerta Painosmäärä 3 000 kpl Kannen kuvat Puolustusvoimat ja Kirsti Helin ISSN 1459-1480 Tilaukset ja osoitteenmuutokset sekä palautteet ja kehittämisehdotukset info@princeps.fi. Muuriankkuri ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, kesä- ja joulukuussa.

J O H TA M I N E N

Materiaalihankintoja kahdeksan eri puolustusministerin alaisuudessa

Puolustushallinnon materiaalihankintoja 1970-luvulta lähtien neuvotellut ylijohtaja Eero Lavonen on siirtynyt vapaaherraksi mm. pelaamaan golfia ja jatkamaan juridisen osaamisensa kehittämistä.

arvalla puolustushallinnon virkamiehellä on niin pitkä ja laaja kokemus puolustushallinnon materiaalihankinnoista kuin ylijohtaja Eero Lavosella. Hän tuli puolustushallinnon palvelukseen Pääesikuntaan nuorena juristina ja ekonomina vuonna 1976 ja siirtyi eläkkeelle helmikuussa 2012 puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikön paikalta. – Virkaurani on ollut mielenkiintoinen. Olen saanut olla mukana isoissa materiaalihankinnoissa ja puolustushallinnon kehittämisessä sekä kansainvälisissä tehtävissä, Eero Lavonen kertoo. – Työurani aikana puolustushallintoa on ehtinyt johtaa kahdeksan puolustusministeriä. Jokainen ministeri on ollut omanlaisensa persoona, ja esittelevänä virkamiehenä on pitänyt oppia nopeasti toimimaan sen mukaisesti. Suomalainen kansanvalta on kuitenkin toiminut hyvin tässäkin asiassa, ja olemme saaneet joka kerta erinomaisen ministerin.

– Ensimmäinen työtehtäväni oli Pääesikunnan kaupallisen toimiston päällikkyys, ja ensimmäiset isot materiaalihankinnat koskivat Hawklentokoneita. Vuosien varrella muita isoja hankintoja ovat olleet mm. Ilmavoimien Hornetit ja NH90-helikopterit sekä Maavoimille Itä-Saksan varikoilta 1990-luvulla Saksan yhdistyttyä hankittu kalusto. Maavoimille hankittu materiaali, tykistöt, käsiaseet, ampumatarvikkeet jne., oli ensiarvoisen tärkeää maavoimien materiaalipuutteiden pienentämisessä. Nyt tämä kalusto alkaa vanheta, ja sen korvaamiseen täytyy löytyä keinot muun muassa puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Koneiden hankinta puolestaan oli Suomen historiassa niin kauppa-arvoltaan kuin vaikeusasteeltaan vertaansa vaille oleva hanke, Lavonen muistelee. – Seuraajani Jukka Juustin hoidettavaksi jää vielä muun muassa NH90-helikopterien hankinnan loppuunsaattaminen. Helikopterit tulevat alkuperäisvalmistajalta, ja ne kootaan Kuoreveden tehtaalla, joten hankkeella on myös iso työllistävä vaikutus. Toinen iso keskeneräinen projekti on kolmen miinantorjunta-aluksen hankinta. Pohjois-Italiasta hankittavien alusten toimitus on viivästynyt mm. telakan toimintaa haitanneiden tulvien vuoksi.

Vastuualueena myös henkilöstö, kiinteistöt, ympäristö ja tietohallinto Resurssipoliittisen osaston päällikkönä Eero Lavonen on johtanut materiaaliyksikön lisäksi myös puolustushallinnon henkilöstö-, yhdyskunta- ja ympäristösekä tietohallintoyksikön toimintaa.

Osastolla on kokonaisvastuu muun muassa puolustushallinnon virka- ja työehtosopimusten neuvotteluista, ja osasto vastaa Puolustushallinnon rakennuslaitoksen tulosohjauksesta. Resurssipoliittisen osaston vahvuus on noin 40 henkilöä. Osaston viimeaikaisia isoja haasteita on ollut puolustusvoimauudistukseen liittyvien asioiden käsittely. Reservin määrää on tarve pienentää nykyisestä 350 000 henkilöstä, ja sillä on vaikutukset moneenkin asiaan puolustusvoimissa.

”

– Palvelujen ulkoistamisessa Rakennuslaitos on ollut aikaansa edellä, ja laitoksessa on tehty myös puolustushallinnon isoimmat henkilöstövähennykset, vajaan kymmenen vuoden aikana henkilöstön määrä on vähentynyt 2500:sta 850:een. – Rakennuslaitos on toiminut esimerkillisen hyvin kehittäessään toimintaansa. Se on kaikilla mittareilla hyvä alansa palvelujen tuottaja. Laitosta voisi toki kehittää vieläkin enemmän asiantuntijaorganisaatioksi ja lisätä organisaation kriisivalmiutta. Esimer-

Rakennuslaitos kehittänyt toimintaansa hyvin.”

– Puolustusvoimauudistuksen päätökset tehdään tänä vuonna, mutta ne tähtäävät vuoteen 2015 ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin pitää tulla toimeen pienemmällä rahalla ja toimia tehokkaammin. Vähemmällä enemmän – se on kova haaste. Kun toimintaa supistetaan, näkyy se myös tarvittavien toimipisteiden määrässä, jolloin tarpeettomista tiloista on päästävä kustannustehokkaasti eroon, Lavonen selvittää.

Toiminnan tehostamista Eero Lavonen on ollut sopimassa puolustushallinnon uudistuksista, jotka ovat koskeneet muun muassa Patrian, Puolustushallinnon rakennuslaitoksen, Millogin ja viimeksi Leijona Cateringin perustamista.

kiksi rakenteilla olevassa turvallisuusverkkohankkeessa Rakennuslaitoksella olisi hyvä mahdollisuus toimia tietoverkon tiloista vastaavana organisaationa. Viranomaisten yhteinen tietoverkko vaatii paljon tiloja, joissa turvavaatimukset ovat korkeita, ja Rakennuslaitoksella on jo valmiina kaikki tarvittava tietotaito. Lavosen mukaan Rakennuslaitoksen osaamista voisi myös hyödyntää kansainvälisessä kriisinhallintatyössä. – Tähän mennessä on tehty Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa yhteinen ohjekirja kriisinhallintaoperaatioiden ympäristöasioista. Se on yksi konkreettinen esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä ja saanut paljon positiivista palautetta. 5

Pooling and sharing Presidentinvaalien aikana uusi termi ”pooling and sharing” (sotilaallisten suorituskykyjen yhteiskäyttö, omistaminen ja jakaminen) esiintyi tuon tuosta vaalitenteissä. Eero Lavoselle sanapari on merkinnyt käytännön työtä Euroopan puolustusviraston (European Defence Agency, EDA) työryhmässä, jonka tehtävänä on ollut selvittää, millaisia valmiuksia ja mahdollisuuksia Euroopan unionin mailla olisi sotilaallisten voimavarojen yhteisomistukseen ja jakamiseen. Lavosen mukaan pooling and sharing -toimintamalli näyttää erittäin lupaavalta, kunhan tietyt käytännön ongelmat on ensin saatu ratkaistua. – Hankkeen tavoitteena on myös se, etteivät Nato ja EU tekisi päällekkäistä työtä vaan toimisivat rinnakkain. Suomessa suhtaudutaan EU:n puolustusalan yhteistyön syventämiseen positiivisesti. Kataisen hallituskin on hallitusohjelmassaan selkeästi ilmoittanut sitoutuneensa kehittämään EU:n yhteistä turvallisuusja puolustuspolitiikkaa. Yhteisiä materiaalihankintoja Suomella on ollut muutamien maiden kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa yhteistyötä materiaalihankinnoissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Pohjoismaiden välillä yhteistyötä on puolestaan syventänyt vuonna 2009 perustettu pohjoismainen puolustusyhteistyöfoorumi, NORDEFCO, ja kiinteistösektorilla yhteistyötä on tehty vuodesta 1994 lähtien Nordisk Forsvarsbygg -foorumissa. Lavonen muistuttaa, että Suomi on ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien aktiivisesti mukana myös niissä Naton yhteistyöryhmissä, joihin rauhankumppanuusmaat voivat osallistua. 6

– Yhteistyön tavoitteena on ollut muun muassa saattaa oma puolustusmateriaalimme yhteensopivaksi Naton materiaalin kanssa, ja nykyisin kaikki hankittava puolustusmateriaali on Nato-yhteensopivaa. Tätä kautta syntyy huoltovarmuutta ja teollisuudellamme on mahdollisuus tarjota Nato-maille tuotteitaan sekä vastaavasti Nato-mailla on mahdollisuus tarjota puolustusmateriaalia meille, pohtii Lavonen, joka on toiminut pitkään myös Huoltovarmuuskeskuksen hallituksessa.

Suomalaisia EDA:n johdossa Euroopan puolustusvirasto on uusi mahdollisuus kehittää puolustusyhteistyötä, ja Suomi on ollut viraston aktiivinen toimija sen perustamisesta eli vuodesta

2004 lähtien. EDA:n tavoitteena on Euroopan unionin yhteisen turvallisuusja puolustuspolitiikan vahvistaminen sekä EU:n neuvoston ja jäsenvaltioiden tukeminen sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä. Viraston henkilöstövahvuus on noin 130 henkilöä, joista tällä hetkellä kolme on suomalaisia. Puolustusmateriaalien asiantuntijana tunnettu Eero Lavonen toimi EDA:n puolustusmateriaalijohtokunnan puheenjohtajana vuosina 2005–2008. EDA:n johtotehtävissä on ollut muitakin suomalaisia: osastopäällikkönä toimi vuoteen 2011 saakka insinöörikenraalimajuri Jukka Juusti ja nykyisin teollisuusja markkinaosaston apulaispäällikkönä toimii hallitusneuvos Tarja Jaakkola puolustusministeriöstä.

Oikeustieteen jatko-opintoja, golfia ja mökkeilyä Eläkepäiviään Eero Lavonen ei halua suunnitella kovin tarkasti. – Kiireisen työuran jälkeen haluan pitää kalenterin aika lailla vapaana enkä sopia mitään fiksattuja menoja. Joitakin hallituspaikkoja jää vielä hoidettavaksi ja joitakin pitää tarkastella uudelleen. Aika näyttää. Eero Lavonen kertoo opiskelleensa iloisella 60-luvulla ensin Turussa kauppatieteitä ja sittemmin Helsingissä oikeustieteitä. Kaksi Lavosen neljästä pojasta on seurannut isänsä jalanjälkiä: toinen on jo valmistunut oikeustieteellisestä ja jatkaa nyt MBA-opintoja, toinen aloitti vuosi sitten opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa oltuaan sitä ennen lähes kolme vuotta rauhanturvaajana. Vanhin pojista on valmistunut TKK:ssa diplomiinsinööriksi, ja yksi pojista on kuljetusalalla. – Ammatillisesta kiinnostuksesta aion ryhtyä päivittämään omaa juridista osaamistani nuorimmaisen opiskelujen myötä. Nyt on myös harrastuspuolella aikaa keskittyä golfin pelaamiseen: olen pelannut viimeiset 15 vuotta, mutta ajan puutteen takia pelikierroksia on kertynyt hyvin vähän. Eteen tulee myös uuden kesämökin hankkiminen puolustushallinnon Melkin mökkisaaressa olevan vuokramökin tilalle, Eero Lavonen suunnittelee.

Teknistynyt yhteiskunta on riippuvainen tietojärjestelmistä ja tietoverkoista, joten kyberturvallisuus koskee koko yhteiskuntaa.

Kyberpuolustus osana maanpuolustusta

arhaillaan laaditaan kansallista kyberturvallisuusstrategiaa ja tavoitteena on, että on Suomi maailmanlaajuisesti kyberturvallisuuden huippua vuonna 2016. – Teknologia on haavoittuvainen, ja vihamielinen toimija voi tietojärjestelmiin ja verkkoihin iskemällä päästä vaikuttamaan yhteiskunnan toimintaan ohjaamalla teknologiaa toimimaan toisin kuin sen on tarkoitettu toimivan, kuvaa Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston tietoverkkopuolustussektorin johtaja, tekniikan tohtori Catharina Candolin. Kyberpuolustus on kyberturvallisuuden maanpuolustuksellinen ulottuvuus. Se on operatiivinen suorituskyky toimintaympäristön ollessa kyberavaruus maan, meren tai ilman sijasta. Tietoverkkopuolustussektori aloitti toimintansa kesällä 2011, mutta jo sitä ennen puolustusvoimissa oli usean vuoden ajan varauduttu kyberuhkiin.

Valtioiden väliset kyberhyökkäykset Kyberturvallisuuden uhkakuvat jaetaan valtiollisiin ja ei-valtiollisiin. Valtiollisia toimijoita ovat asevoimat ja tiedusteluorganisaatiot sekä valtion tukemat ja suojaamat ryhmittymät. Muita kuin valtiollisia toimijoita ovat rikolliset, terroristit ja haktivistit (=hakkeri+aktivisti). Menetelmät ovat molemmilla tahoilla samat, esimerkiksi haittaohjelmat, tietomurrot ja palvelunestohyökkäykset. Catharina Candolinin mukaan Suomen puolustusvoimat ei ole joutunut merkittävän kyberhyökkäyksen kohteeksi, mutta maailmalla valtioiden väliset kyberhyökkäykset ovat jokapäiväistä toimintaa.

− Kyberuhkien ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen ovat kaiken a ja o. Mitä paremmin asiat on harjoiteltu, sitä paremmin uhkia voidaan torjua, sanoo Tietoverkkopuolustussektorin johtaja Catharina Candolin.

– Valtioiden välistä vakoilua ja tiedustelua tehdään jatkuvasti, ja viimeaikaisissa aseellisissa konflikteissa kyberelementti on ollut mukana tai vähintäänkin suunnitelmissa. Kyberpuolustus ei ole vielä saavuttanut samanlaista asemaa kuin perinteisillä suorituskyvyillä on, mutta kehitys vie nopeasti siihen suuntaan. – Kyberpuolustus kattaa tiedustelun, vaikuttamisen ja suojaamisen. Kyberpuolustuksessa sotilaallista suorituskykyä käytetään kyberavaruudessa kunkin valtion lain sallimissa rajoissa. Puhdasta kybersotaa tuskin koskaan tulee, sillä pelkkä kyberhyökkäys ei riitä korvaamaan perinteisten hyökkäysten vaikutuksia, Candolin sanoo.

Vuonna 2007 Viro joutui niin kutsutun patsaskiistan aikana laajojen palvelunestohyökkäysten uhriksi. Häirintä oli ajoittain niin voimakasta, että ulkomaiset yhteydet katkaistiin. Viro syytti asiasta Venäjää, joka kielsi osuutensa. Jälkiselvityksessä ilmeni, että hyökkäykset oli kohdistettu Viroon kaikkiaan 197:n eri valtion verkkoavaruudesta. Vuonna 2010 haittaohjelma Stuxnet aiheutti tuhoa Iranin uraanirikastamossa. Israelin tai Yhdysvaltojen tai molempien on epäilty olevan hyökkäyksen takana, mutta toistaiseksi kukaan ei ole myöntänyt olevansa teosta vastuussa. Candolin toteaa, että kybertoiminnassa on helppo peitellä jäljet ja

jälkeenpäin on vaikea löytää syyllisiä. Usein syyllistetään vain muutamia valtioita, vaikka mukana olisi ollut useampia.

Kustannustehokasta puolustusta Pienelle teknologisesti kehittyneelle valtiolle, kuten Suomelle, kyberpuolustus on kustannustehokas mahdollisuus vahvistaa omaa uskottavaa maanpuolustuskykyään. Resursseja toki tarvitaan, mutta niiden kustannukset ovat toista mittaluokkaa kuin perinteisten aselajien. – Tärkein kehitettävä kohde on ihmisten osaaminen, Candolin painottaa. © PUOLUSTUSVOIMAT/COMBAT CAMERA

Suomi osallistui maaliskuussa kansainväliseen kyberpuolustusharjoitukseen tarjoamalle mm. tilannekuvapalveluita.

− Suomella olisi runsaasti kansainvälistä potentiaalia tietoturvan ja kyberturvallisuuden alalla, mikäli hyvää tutkimustyötä vain osattaisiin tuotteistaa ja markkinoida paremmin, Candolin sanoo.

Kansallinen kyberturvallisuusstrategia Kyberturvallisuudessa yhteistoiminta viranomaisten kesken ja yksityisen sektorin kanssa on ehdoton edellytys. Suomessa viranomaisten yhteistyö on hyvin tiivistä, joten sen laajentaminen kyberturvallisuuteen on helposti toteuttavissa. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi laatii parhaillaan kansallista kyberturvallisuusstrategiaa, jonka on määrä valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Sitran yliasiamies Mikko Kosonen. Strategian tavoitteena on suojata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot mahdollisilta kyberhyökkäyksiltä. Käytännössä kyberturvallisuusstrategialla pyritään määrittelemään, minkälaisia kyberuhkia ja -mahdollisuuksia Suomi kohtaa, miten niihin tulisi reagoida ja kuinka niitä voitaisiin ennakoida. Strategiaprosessi on myös avannut ovia kansainväliseen kehitystyöhön.

Kansainvälinen kyberharjoitus – Ennaltaehkäisy ja varautuminen ovat kaiken a ja o. Uhan tiedostaminen on tärkeää, ja uhkien varalta pitää harjoitella. Mitä paremmin asiat on harjoiteltu, sitä paremmin uhkia voidaan torjua, Candolin painottaa. Suomi osallistui maaliskuussa kansainväliseen Naton kyberosaamiskeskuksen Cyber Defence Exercise -harjoitukseen. Harjoitukseen osallistui satoja asiantuntijoita Suomesta, Ruotsista, Virosta, Norjasta, Tanskasta, Iso-Britanniasta, Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Slovakiasta, Sveitsistä, Yhdysvalloista ja Natosta. Kaikki osallistujat toimivat omissa toimipisteissään, esimerkiksi Suomen kolme tiimiä työskentelivät Hallinnon Tietotekniikkakeskuksessa Vantaalla, Viestintäviraston tiloissa Ruoholahdessa ja Puolustusvoimien verkostopuolustuksen kehittämiskeskuksessa Riihimäellä.

– Erään ulkomaisen arvion mukaan tehokkaan haittaohjelman kehittäminen maksaa noin 2 miljoonaa dollaria. Vastaavasti moderni hävittäjälentokone – pelkkä lentokone – maksaa noin 150 miljoonaa dollaria. Nykyaikainen panssarivaunu maksaa 60 miljoonaa dollaria ja lisävarustettuna 120 miljoonaa dollaria. Haittaohjelma mahdollistaa merkittävien vaikutusten aikaansaamisen suhteellisen pienillä kustannuksilla. Kyberpuolustuksen näkökulmasta pienellä valtiolla on vahvuuksia isoon verrattuna. Pieni voi olla ketterä, koska sen verkostot ovat pienemmät ja tiheämmät. – Yhteistoiminta perustuu vahvasti luottamukseen: pienessä, tiiviissä piirissä on helpompi rakentaa luottamusta kuin isommassa ja epämääräisemmässä. Nopea tiedonvaihto ja tilanneymmärryksen luominen puolestaan nopeuttavat vastatoimenpiteitä kriittisessä tilanteessa, Candolin kuvaa.

– Harjoituksessa opittiin muun muassa, miten kyberhyökkäystä vastaan tulee suojautua ja kuinka kybertilannekuvaa tulee kehittää. Tilannekuvan tutkimus on tärkeää, jotta saadaan selville, kenen kuuluu saada mitäkin tietoa. Harjoituksessa oli mukana myös lainsäädännöllinen ulottuvuus, ja oli hyvä saada juristit ja nörtit keskustelemaan keskenään siitä, mikä lain mukaan on kyberpuolustuksessa sallittua ja mikä kiellettyä. Catharina Candolinin koordinoimaan harjoitukseen osallistui puolustusvoimien lisäksi asiantuntijoita muilta hallinnonaloilta ja yrityksistä. – Suomen suurin valtti ja mahdollisuus ovat maailman huippua olevat tietoturva-alan yrityksemme. Meillä olisi vielä paljon enemmän potentiaalia tietoturvan ja kyberturvallisuuden alalla, mikäli maassamme tehtävää hyvää tutkimustyötä osattaisiin tuotteistaa ja markkinoida paremmin, Candolin summaa.

”

Kyberpuolustus vahvistaa uskottavaa maanpuolustuskykyä.”

Catharina Candolin on ollut puolustusvoimien palveluksessa vuodesta 2000 lähtien. Hän on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Vuonna 2005 hän väitteli tekniikan tohtoriksi, ja väitöskirjan aiheena oli ”Sotilaallisen päätöksenteon suojaaminen verkostokeskeisessä ympäristössä”. Catharinan tietokoneharrastus alkoi jo 6-vuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen oman tietokoneensa. – Enää en rämplää tietokoneita vapaa-aikanani. Uutena harrastuksena on kuvioihin tullut lentäminen ja nyt myös yöaikaan, sillä suoritin keväällä yölentolupakirjan. 9

VA RU S K U N T A

Laivastokoulutus keskitetään Turkuun Puolustusvoimauudistuksen myötä Turun Pansioon sijoitetaan laivastokoulutukseen keskittyvä joukko-osasto, jonka nimeksi on ehdolla vanha perinteinen Rannikkolaivasto.

-E

nsi vuodesta alkaen meillä on upea kavalkadi moneen eri tarkoitukseen sopivaa alusta. Uusi Katanpää-luokan miinantorjuntalaivue edustaa uudenlaista suorituskykyä. Lisäksi Rauma-luokan ohjusveneitä peruskorjataan parhaillaan, kertoo Saaristomeren Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Timo Ståhlhammar. Saaristomeren Meripuolustusalueen päätehtävät ovat samat kuin muillakin joukko-osastoilla: maamme sotilaallinen puolustaminen, viranomaisyhteistoiminta ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Rauhan aikana tehtävissä korostuu alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen sekä laadukas varusmies- ja reserviläiskoulutus. Alukset ovat avovesikaudella korkeassa valmiudessa reagoimaan merellä tapahtuviin tilanteisiin.

Sinistä ja harmaata Puolustusvoimauudistuksen myötä Turun Pansiossa näkyy tulevaisuudessa enemmän sinistä ja harmaata, nimittäin sinisiä univormuja ja harmaita laivoja. Pansion tukikohtaan sijoittuu ainoastaan laivastotoimintaan keskittyvä joukko-osasto, ja rannikkojoukkojen eli muun muassa sotilaspoliisien ja rannikkopioneerien koulutus siirtyy Upinniemeen keskitettävään Rannikkoprikaatiin. Ståhlhammar kertoo, että joukko-osaston henkilöstömäärä ei oleellisesti muutu, mutta rakenne organisaation ja henkilöstön osalta muuttuu, kun Upinniemestä siirtyy Rannikkolaivastoon alushenkilöstöä 10

– Ensi vuonna sotasatamamme toiminta vilkastuu huomattavasti, kun saamme tänne uudet Katanpää-luokan miinanraivaajat ja peruskorjattavana olevat neljä Rauma-luokan ohjusvenettä, kertoo Saaristomeren Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Timo Ståhlhammar tyytyväisenä.

Öljyntorjunta-alus Halli on yksi Suomen valtion öljyntorjunta-aluksista. Se toimii ympäristöministeriön alaisuudessa, mutta Saaristomeren Meripuolustusalue käytännössä miehittää sen ja vastaa operaatioista. – Öljyntorjunta-alusta käytetään öljyntorjuntatehtävien lisäksi huolto- ja kuljetustehtäviin, kertoo aluksen päällikkö, kapteeniluutnantti Kari Kiiskilä.

Rakennukset vaativat mittavia korjauksia Kalustonsa puolesta tuleva joukkoosasto vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa, mutta aivan samaa ei voi sanoa Pansion tukikohdan rakennuksista. – Varuskunnan päävartio on ollut jo monta vuotta käyttökiellossa, ja henkilökunta työskentelee väliaikaisissa konteissa, joissa talvella palelee ja kesällä hikoilee. Merikasarmilla on havaittu kosteusongelmia, minkä takia siellä toimiva terveysasema on nyt evakossa. Myös tukikohdassa toimivan Merivoimien Tutkimuslaitoksen tiloista on löydetty kosteusongelmia. Lisäksi vanhat huonokuntoiset laiturit tulee kiireellisesti peruskorjata, Ståhlhammar luettelee ongelmakohteita. – Varuskunnassa työskentelevillä on nyt enemmän kuin koskaan aiemmin hengitysoireita. Rakennusten kosteusongelmia tutkitaan parhaillaan ja suunnitelmia tehdään niiden korjaamiseksi. – Varuskunnassa on useita rakennuksia ja niissä on paljon korjaamista. Mikäli kaikki kohteet, laiturit mukaan lukien, korjataan, korjauksista johtuva vuokran nousu on huomattava, noin 350 000–400 000 euroa vuodessa. Se on iso potti joukko-osaston toimintarahoissa. Ristiriitaista on, että rakennusten omistajan eli Senaatti-kiinteistöjen

ja vastaavasti Pansiosta Upinniemeen rannikkojoukkojen kouluttajia. Palkatun henkilöstön määrä on noin 500, ja varusmiehiä koulutetaan kahdessa saapumiserässä, joten enimmillään joukkoosastossa on noin 500 varusmiestä. Esikunnan rakenne muuttuu ja koko supistuu. Laivaston Soittokunta siirtyy Merivoimien esikunnan alaisuuteen. – Uuden joukko-osastomme nimeksi on esitetty Rannikkolaivastoa. Näin palattaisiin samaan nimeen, joka oli käytössä, kun itse ilmoittauduin palvelukseen vuonna 1985 luutnanttina tässä nykyisessä työhuoneessani, Ståhlhammar muistelee.

edellytetään tuottavan voittoa, mutta nyt se tapahtuu valtion jonkun toisen toimijan kustannuksella. Kommodori Ståhlhammar kiittelee kuitenkin Rakennuslaitoksen päivittäisiä kiinteistöpalveluja. – Tosin välillä Rakennuslaitoksen ja Senaatti-kiinteistöjen keskinäinen työnjako on vähän epäselvää.

Sujuvaa viranomaisten yhteistoimintaa Joukko-osasto osallistuu vuosittain noin

30 viranomaisaputehtävään: on henkilönetsintää, sodan aikaisen räjähteiden raivausta, liikenteen ohjausta ja järjestyksen valvontaa sekä öljyntorjuntaa. – Meillä on hyvät ja kiinteät suhteet muihin viranomaisiin, kuten LänsiSuomen Merivartiostoon, Poliisiin ja Pelastuslaitokseen. Päällikkötason tapaamisia on säännöllisesti, ja pidämme toisemme tietoisina siitä, mitä eri tahoilla on tapahtumassa, Ståhlhammar kertoo. – Viime vuosien isoin öljyntorjuntatehtävä oli puolitoista vuotta sitten uuden vuoden aattona, jolloin merivoimien öljyntorjunta-alus oli tyhjentämässä Selkämerellä karille ajaneen aluksen polttoainetankkeja. Käytännössä Merivoimat hoitaa öljyntorjuntatehtävät ja operaatioiden rahoituksesta vastaa Suomen Ympäristökeskus (SYKE).

Itämeren suojelua – Sukeltajamme tarkkailevat myös Itämeren elinympäristöä ja raportoivat muutoksista. Suomenlahden ja Itämeren pohjassa makaa paljon vuosikymmenien saatossa uponneita aluksia, ja vanhoista hylyistä joudutaan silloin tällöin tyhjentämään polttoaineita ja öljyä. Suomenlahden pohjasta tulee edelleen esille myös miinoja, vaikka niitä raivattiinkin sodan jälkeen systemaattisesti viiden vuoden ajan pinnan ja 30 metrin syvyyden väliltä. Parhaillaan Merivoimilla on Ahvenanmaalla käynnissä poliisin toimeksiannosta miinanraivausoperaatio, jossa raivataan sodan aikana uponneen venäläisen S2-sukellusveneen ampumatarvikkeita. – Omista aluksistamme emme ole enää vuosikausiin laskeneet Itämereen ns. harmaita ja mustia vesiä, vaan kaikki jätteet tyhjennetään satamassa pilssivesien käsittelyasemalle. Ympäristöhaittoja vähennetään myös käyttämällä vähärikkistä polttoainetta, Ståhlhammar kertoo.

– Yhdessä Rakennuslaitoksen kanssa olemme tutkineet merelle suuntautuvien ammuntojen haittavaikutuksia. Viimeksi on tutkittu Lohtajan harjoitusalueen meriympäristö perin pohjin, ja tutkimusten perusteella meriympäristöstä ei löytynyt jäämiä räjähde- ja polttoaineista.

Merivoimilla on yhteensä kolme öljyntorjunta-alusta: Halli, Hylje ja Louhi. Ståhlhammarin mukaan millään muulla Itämeren alueen valtiolla ei ole yhtä hyvää öljyntorjuntakalustoa kuin Suomella. – Kapasiteettimme ei kuitenkaan riitä, jos Itämerellä tapahtuisi iso tankkerihaveri. Pahin skenaario on, että kaksi öljytankkeria törmää toisiinsa. Merivoimat toimii merenkulun turvallisuuden hyväksi yhdessä Liikenneviraston, Liikenteen turvallisuusviraston ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Osana merellisten onnettomuuksien ennaltaehkäisevää toimintaa Merivoimat tuottaa yhdessä edellä mainittujen viranomaisten kanssa jatkuvasti reaaliaikaista tilannekuvaa merialueelta ja rannikolta. Merivoimat kokoaa eri viranomaisten tuottaman tilannekuvan ja yhdistää tiedot valtakunnalliseksi meritilannekuvaksi. Yhdistetty tilannekuva jaetaan jalostettuna edelleen ikään kuin takaisinpäin muiden viranomaisten käyttöön. Tilannekuvaa tuottavat sekä liikenteessä olevat alukset että rannikolle sijoitetut kiinteät tutkat ja kamerat.

Kommodori Timo Ståhlhammar on toiminut Saaristomeren Meripuolustusalueen komentajana joulukuusta 2010 alkaen. Hän on aiemmin toiminut Pääesikunnassa strategisen suunnittelusektorin johtajana ja Merivoimien Esikunnassa useissa eri tehtävissä sekä Valtakunnallisten Maanpuolustuskurssien apulaisjohtajana ja kansallisena edustajana Naton esikunnassa USA:ssa.

Tasavallan Presidentin Kultaranta-veneiden päälliköitä ja konepäälliköitä aina 1950-luvulta kokoontui ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen elokuussa 2011. Saaristomeren Meripuolustusalue huolehtii edustusveneestä ja sen kuljettamisesta.

– Olen työskennellyt merellä yhteensä 11 vuotta ja muun muassa kaksi ja puoli vuotta miinalaiva Pohjanmaan päällikkönä. Pidän merellä olosta, mutta harrastukseni eivät liity kuitenkaan mereen. Timo Ståhlhammarin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista poikaa, ja perhettä yhdistävät jääkiekko ja golf.

Kansainvälinen yhteistyö Merivoimien kansainvälinen toiminta on laajentunut viime vuosien aikana. – Vuonna 2008 tehtiin laaja selvitys yhteistyömahdollisuuksista, ja nyt olemme jo päässeet tekemään konkreettista yhteistyötä. Meillä on esimerkiksi säännöllisesti kansainvälisiä öljyntorjuntaharjoituksia yhteistyössä muiden Itämeren valtioiden kanssa, Ståhlhammar sanoo. Itämeren valtioiden yhteinen organisaatio Baltic Ordnance Safety Board (BOSB) ylläpitää miinakarttoja ja kartoittaa muita vaaralliseksi luokiteltuja alueita Itämeren alueella. Suomi toimii tällä hetkellä organisaation puheenjohtajana. Yhteisvoimin on muun muassa

puhdistettu Viron rannikkoa vanhoista miinoista. Saaristomeren meripuolustusalue osallistuu aktiivisesti monikansallisiin harjoituksiin ja laivastovierailuihin. Syksyllä 2010 se osallistui Merivoimien Esikunnan johtamaan merelliseen kriisinhallintaharjoitukseen Northern Coasts 2010. NOCO-harjoitukseen osallistui viitisenkymmentä alusta ja noin 4 000 henkilöä 13 maasta. Tämän vuoden elokuussa miinalaiva Uusimaa osallistuu vastaavanlaiseen harjoitukseen itäisellä Itämerellä, ja tällä kertaa harjoitusta isännöi Saksa. Viimeksi toukokuussa 2012 Turussa vieraili neljä Naton miinantorjunta-alusta

norjalaisen komentajan johdolla. – Yhteisissä harjoituksissa voidaan vertailla meidän ja muiden valtioiden osaamista ja prosesseja ja etsiä parhaita käytäntöjä. Toisaalta yhteisharjoitukset ovat näyteikkuna esitellä omaa osaamistamme ja luoda uskottavuutta puolustukseemme. Olemme myös valmiit lähettämään miinalaivamme kansainvälisiin kriisinhallintakohteisiin, mikäli maamme poliittinen johto niin päättää, Ståhlhammar sanoo. Laivastovierailut Turun Aurajoessa ovat myös isoja yleisötapahtumia. Esimerkiksi Northern Coasts 2010 -harjoitukseen osallistuvia sota-aluksia kävi katsomassa noin 70 000 ihmistä.

Ensimmäinen Katanpää-luokan miinantorjunta-alus luovutettiin Merivoimille Italiassa valmistettavista kolmesta Katanpääluokan miinantorjunta-aluksesta ensimmäinen luovutettiin Merivoimille toukokuun alussa. Seuraavan aluksen odotetaan valmistuvan syksyllä 2012 ja kolmannen keväällä 2013. − Katanpää-aluksilla kyetään miinanetsintään ja -tuhoamiseen. Alusten järjestelmiä voidaan hyödyntää myös viranomaisyhteistyössä, kuten merenpohjan kartoittamisessa, vedenalaisissa etsintä- ja tunnistustehtävissä sekä vedenalaisten räjähteiden vaarattomaksi tekemisessä. Aluksissa on hyvä sukeltaja-

varustus. EU- ja Nato-yhteensopivina uudet alukset parantavat Suomen mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin, kommodori Timo Stålhammar kuvailee. − Alusten hankinta-arvo on noin 250 miljoonaa euroa, ja kyseessä on Merivoimien suurin hankinta moneen vuoteen. Seuraava isompi investointi on tulossa 2020-luvun puolivälissä, jolloin Rauma-luokan ohjusveneet ja Hämeenmaa-luokan miinalaivat vanhenevat. Sota-alusten ikä on noin 30 vuotta, minkä jälkeen ne alkavat olla auttamatta liian vanhoja tekniikaltaan ja rakenteeltaan.

Katanpää-aluksen vastaanotti Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Veli-Jukka Pennala Intermarinen telakalta La Speziassa Italiassa. Suomessa alusta esitellään yleisölle ensimmäisen kerran Merivoimien vuosipäivänä 9. heinäkuuta Helsingissä.

Y M PÄ R I S T Ö

Tyhjät pullot ja energiajäte talteen varuskunnissa

– Uudet urheiluvälineet ovat selvästi piristäneet meidän varusmiesten vapaaajanviettoa kasarmilla. Vaikka iltaisin pääseekin varuskuntavapaalle, monet jäävät tänne pelaamaan sählyä ja biljardia tai nostamaan puntteja kuntosalille. Pullojen keräys ei myöskään rasita henkilökuntaa, sillä varusmiehet huolehtivat itse siitä, että tyhjät pullot haetaan kasarmilta. – Meillä varusmiehet ovat osanneet ennenkin palauttaa pullot niille varattuihin paikkoihin, kehuu Sotilaskodin hoitaja Soila Muurikainen. Jätelajittelututkimuksen mukaan Pirkkalassa löytyi sekajätteen joukosta ainoastaan 37 panttipulloa, kun niitä muissa varuskunnissa löytyi huomattavasti enemmän.

akennuslaitos teki vuosi sitten laajan jätelajittelututkimuksen viidessä varuskunnassa, Santahaminassa, Upinniemessä, Pirkkalassa, Lappeenrannassa ja Haminassa. Kaatopaikalle menevästä sekajätteestä suurin osa oli polttokelpoista energiajätettä. Nyt asiaan on tartuttu ja varuskuntiin on hankittu erillisiä energiajätteen keräykseen tarkoitettuja säiliöitä. – Pirkkalan varuskunnassa energiajätteen keräystä varten on hankittu yhteensä 21 kappaletta 660-litraisia astioita eri puolille varuskuntaa. Seuraavaksi pitää opastaa henkilöstö ja varusmiehet käyttämään niitä oikein, kertoo Rakennuslaitoksen palveluvastaava Esa Ahtee Pirkkalan varuskunnasta. Varuskuntien jätelajittelututkimuksessa kävi myös ilmi, että sekajätteen joukkoon joutui suuret määrät kierrätettäviä juomapulloja. Viime syksynä Santahaminan varuskunnassa käynnistettiin pullonkeräyskampanja, jota on sittemmin laajennettu myös muihin varuskuntiin. Myös Satakunnan Lennostossa Sotilaskodin ja kasarmin seinillä on Uncle Sam -julisteita, jotka muistuttavat, että pullot kannattaa palauttaa juoma-automaattien vieressä oleviin keräyspisteisiin. Panttipulloista saadut varat käytetään varusmiesten hyväksi. – Tänä vuonna pullorahoilla on hankittu mm. sählyvarusteita ja biljardipöydän keppejä, kertoo Tukikohtakomppanian toimistoaliupseeri, alikersantti Kimmo Koivuniemi.

Pirkkalan varuskunnassa tyhjien pullojen keräys toimii hyvin, vakuuttavat Sotilaskodin hoitaja Soila Muurikainen ja alikersantti Kimmo Koivuniemi.

Satakunnan Lennoston varusmieskoulutuksesta vastaa Tukikohtakomppania, jonka varusmiesvahvuus on vaihtelevasti 120–180. Pirkkalan varuskunta on Suomen uusin: se on rakennettu 1980-luvun puolivälissä, kun Satakunnan Lennosto muutti sinne Porista.

Uusi jätelaki voimaan 1.5.2012 Uuden jätelain mukaan vuoteen 2016 mennessä yhdyskuntajätteestä tulee 50 % kierrättää materiaalina, 30 % polttaa eli hyödyntää energiana ja enintään 20 % jätteestä saa jäädä kaatopaikalle sijoitettavaksi. Rakennus- ja purkujätteestä puolestaan 70 % tulee kierrättää tai hyödyntää materiaalina vuonna 2020. Jätelaki velvoittaa edistämään jätteiden hyödyntämistä ensisijaisesti raaka-aineena ja toissijaisesti energiana, mikäli se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia. Rakennuslaitos kehittää jatkuvasti varuskuntien jätehuoltoa siten, että päivittäisestä toiminnasta syntyvät jätteet käsitellään jätelain ja kuntien jätehuoltomääräysten mukaisesti ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Useimpiin varuskuntiin on laadittu jätehuoltosuunnitelma vuodesta 2003 alkaen. Rakennuslaitos seuraa puolustushallinnossa syntyvän jätteen määrää ja kustannuksia jätejakeittain. Energiajätteen lajittelu varuskunnissa lisääntyy vähitellen, kun kuntien kyky vastaanottaa energiajätettä kasvaa uusien rakennettavien jätteenpolttolaitosten myötä.

Y M PÄ R I S T Ö

Kirjoittaja, FT Kari Koponen toimii Rakennuslaitoksen Ympäristöpalvelut-yksikössä johtavana asiantuntijana. Yhteystiedot: kari.koponen@phrakl.fi, puhelin 0299 83 1670.

Vesistövaikutusten tarkkailua kehitetään

asettavat alueiden laajaalaisuus, erityyppiset ja liikkuvat toiminnot sekä vuosikymmenten toimintahistoria.

Pinta- ja pohjavesien laadun tarkkailu Ampumaratojen pinta- ja pohjavesien laadun tarkkailua ohjaavat ympäristölupavelvoitteet. Ampuma- ja harjoitusalueilla toiminnan ympäristövaikutuksia tarkkaillaan toiminnanharjoittajan ns. selvilläolovelvollisuuteen perustuen. Lisäksi ampumaja harjoitusalueiden sisällä on usein erillisiä toimintoja, joilla on omat ympäristölupansa. Tällaisia voivat olla ampumaratojen lisäksi esimerkiksi kiinteät polttoaineen jakelu- ja varastointipaikat, varikot ja korjaamot, pesulat, kaatopaikat ja jätealueet, jätevedenpuhdistamot, telakkaalueet ja lentokentät. Samalla alueella sijaitsevien toimintojen tarkkailun koordinointiin ja yhtenäistämiseen on todettu olevan tarvetta. Tarkkailua varten vesinäytteitä otetaan siis hyvinkin erityyppisistä koh-

uomi on tunnetusti tuhansien järvien ja pohjavesialueiden maa. Puhdas vesi niin talous- kuin virkistyskäyttöönkin on arvokas luonnonvara, jonka laatua tulee suojella parhain käytettävissä olevin keinoin. Puolustushallinnolla on suuri vastuu vesiensuojelusta, koska monet puolustusvoimien käytössä olevista ampumaja harjoitusalueista sekä ampumaradoista sijaitsevat pohjavesialueilla tai niiden välittömässä vaikutuspiirissä. Näillä alueilla pinta- ja pohjavesien tarkkailusta ja tarvittavien ratkaisujen kehittämisestä huolehtii Rakennuslaitoksen Ympäristöpalvelut-yksikkö. Taisteluharjoittelu oheistoimintoineen aiheuttaa päästöjä ilmaan, maaperään ja veteen. Puolustusvoimien yhteensä noin 70:stä ampumaja harjoitusalueesta 25:llä harjoitellaan raskaiden aseiden kovapanosammuntoja tai räjäytyksiä. Ampumarata-alueita on 49, ja niillä on yhteensä parisataa lajirataa. Rakennuslaitoksen ympäristötoimiala tuottaa ja kehittää puolustusvoimille ympäristösuojelualan palveluja. Yhtenä painopistealueena on ympäristövaikutusten tarkkailun koordinointi ja tehostaminen. Erityishaasteita tarkkailulle

teista. Myös tarkkailupisteissä ja otettavissa vesinäytteissä on eroja: näytteitä otetaan raaka- ja talousvesien lisäksi pohja- ja pintavesikaivoista ja -putkista, oja- ja suovesistä, meri- ja järvivesistä sekä erilaisista purku- ja jätevesistä. On selvää, että laadukas ja oikeanlainen näytteenotto ja näytteiden käsittely vaativat erityisosaamista. Seurattavia parametreja on paljon, ja ne vaihtelevat kohteen, toiminnon ja ympäristön mukaan. Yhden alueen eri kohteista otetuista vesinäytteistä saatetaankin analysoida yhteensä kymmeniä eri laatumuuttujia ja haitta-aineita.

Seurannan tuloksia on vaikea ymmärtää, eikä kaikkien seurattavien suureiden merkitystä tai tarvetta ole varmuudella kukaan selvittänyt.

Ympäristötoimiala kehittää vesistövaikutusten tarkkailua Yksittäisten tarkkailukohteiden valtakunnallista kokonaislukumäärää ei tiedetä; sitä selvitetään parhaillaan. Tällä hetkellä kohteita on listattu jo noin 200. Yleensä kohteessa on useita tarkkailupisteitä, ja eri pisteistä saatetaan seurata hieman erilaisia parametreja. Tarkkailukertoja voi olla 1–4 kertaa vuodessa tai harvimmillaan kolmen vuoden välein. Tarkkailuohjelmien käyttökelpoisuus ja laatu vaihtelevat. Jokaisen tarkkailtavan kohteen lupatilannetta, vuosiraportointia ja tarkkailutarpeen arviointia on myös seurattava. Lisäksi

tarkkailuja on tilattu alueellisesti, joten vuotuisista kokonaiskustannuksista ei ole koottua tietoa. On siis perusteltua sanoa, että tarkkailun koordinointi on ajankohtainen ja haastava tehtävä. Lisäksi on arvioitu, että tarkkailun tarve lisääntyy tulevaisuudessa entisestään. Pääesikunnassa tilanne on tiedostettu, ja Rakennuslaitoksen ympäristötoimialalle on asetettu tavoitteeksi saada vuoden 2012 loppuun mennessä kootuksi kattava tiedosto tarkkailukohteista ja niiden tarkkailuvelvoitteista ja -ohjelmista. Samalla yhtenäistetään tarkkailujen tilaamiskäytäntöä niin, että vuoden 2013 alusta lukien tarkkailut tilataan ympäristötoimialan kautta, jolloin myös kustannusseuranta saadaan ajanmukaistettua. Tiedonhallinta – arkistointi, suunnittelu ja raportointi – toteutetaan

paikkatietopohjaisen KIRAVE-tiedonhallintajärjestelmän avulla. Järjestelmää rakennetaan parhaillaan, ja se saadaan käyttökuntoon 2012 loppuun mennessä. Ympäristö-KIRAVE mahdollistaa kootun ja hakutoiminnoin varustetun arkistointijärjestelmän lisäksi erilaisten karttapohjien ja paikkaan sidottujen toimintojen havainnollistamisen ja hyödyntämisen. Lisäksi se sisältää analyysityökaluja esimerkiksi pitoisuuksien graafista seurantaa ja vertailua, vuosiseurannan raportointia ja erilaisia tilannekuvia varten. Tavoitteena on tarkkailujärjestelmä, joka mahdollistaa virtaviivaisen ja kustannustehokkaan seurannan, analyyttisen ja asiantuntevan tulosten tarkastelun sekä ajantasaisen ympäristösuunnittelun puolustusvoimien tarpeisiin.

Ympäristöyksikkö selvittää puolustusvoimien harjoitusalueiden ympäristötarkkailukohteet ja laatii niille tarkkailuohjelman.

Y M PÄ R I S T Ö

Kirjoittaja FM, ympäristöinsinööri Teemu Hourula toimii projektipäällikkönä Puolustushallinnon rakennuslaitoksen Ympäristöpalvelut-yksikössä. Hän vastaa puolustusvoimien ampumaratojen ympäristönsuojelun parantamishankkeen toteuttamisesta. Yhteystiedot: teemu.hourula@phrakl.fi, puh. 0299 83 1672.

Ampumaratojen ympäristöhaittoja pyritään vähentämään

akennuslaitoksen Ympäristöpalvelut-yksikön asiantuntijat osallistuvat ampumaratojen ympäristönsuojelun parantamishankkeeseen. Hanke ajoittuu vuosille 2012–2018, ja ensimmäiset toimenpiteet toteutetaan Panssariprikaatin Parolannummen ja Hätilän sekä Karjalan Prikaatin Vekaranjärven ampumaradoilla. Hankkeen tavoitteena on vähentää ampumaratojen ympäristöhaittoja, jotka muodostuvat lähinnä melualtistuksesta ja luotien sisältämän lyijyn päätymisestä maaperään ja vesistöihin. Puolustusvoimien ampumaradat ovat ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) mukaisesti ympäristölupavelvollisia. Ensimmäisissä ampumaradoille annetuissa lupapäätöksissä päästöjen rajoittamista ja tarkkailemista koskevat määräykset olivat hyvin kirjavia. Osa lupapäätöksistä on jopa vaarantanut ampumaratojen toiminnan jatkumisen, sillä määräyksissä on vaadittu osin perusteettomasti hyvinkin kalliita suojausratkaisuja, joihin joukkoosastoilla ei ole ollut resursseja. Ampumaratojen ympäristöluvissa edellytetään ympäristönsuojelulain mukaisesti parhaan käyttökelpoisen 18

tekniikan (Best Available Techniques, BAT) käyttämistä. Suomessa tai EUtasolla ei kuitenkaan ole tähän mennessä määritelty ampumaratoja koskevia BAT-periaatteita, mikä on ollut osasyynä siihen, että ympäristölupamääräykset ovat voineet olla joko ylitai alimitoitettuja. Vuonna 2010 käynnistettiin puolustusvoimien aloitteesta kansallinen BAT-selvitystyö, jonka tarkoituksena on määrittää parhaat käyttökelpoiset tekniikat ja käytännöt ulkona sijaitsevien ampumaratojen ympäristövaikutusten hallintaan. Selvitys valmistuu vuoden 2012 aikana.

Ampumaratojen ympäristönsuojelun parantamishanke Rakennuslaitos on yhteistyössä puolustusvoimien kanssa tutkinut ampumaratojen ympäristövaikutuksia jo 1990-luvulta lähtien. Pääesikunta laati vuonna 2011 kokonaiskehittämissuunnitelman, jonka tavoitteena on vuosien 2012–2018 aikana parantaa ampumaratojen ympäristövaikutusten hallintaa ja teknistä suojelua niin, että ne vastaavat ympäristölupien ja BAT-periaatteiden

vaatimuksia. Suunnitelmassa ampumaradat on jaettu kolmeen kategoriaan niiden koulutuksellisen ja ympäristöllisen merkittävyyden perusteella. Yksittäisen ampumaradan ympäristöluvassa edellytetyt BAT-periaatteiden mukaiset parantamistoimenpiteet saattavat olla kohtuuttomia suhteessa radan käyttötarpeeseen. Tällöin tulee harkittavaksi sotilasammuntojen lopettaminen rata-alueella tai sen osalla. Kokonaiskehittämissuunnitelman toteutuksessa tulee myös harkittavaksi puolustusvoimauudistuksen mukaisesti lakkautettavien varuskuntien ampumaratojen parantamistarve. Kyseisten ampumaratojen kohtaloa ei ole vielä ratkaistu. Toisaalta on huomattava, että ampumaratojen sulkemisen yhteydessä ratojen puhdistamisesta syntyy merkittäviä kustannuksia.

Hankkeen koordinointi ja rahoitus Puolustusvoimien ampumaratojen ympäristönsuojelun parantamishankkeen koordinoinnista vastaa Puolustushallinnon rakennuslaitos ja sen vuoden 2012 alussa perustettu Ympäristöpalvelut-yksikkö. Ampumaratoihin liittyvissä ympäristöselvityksissä ja suunnittelussa

Parantamistoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus Hankkeen ensimmäiset parantamistoimenpiteet on tarkoitus käynnistää syksyn 2012 aikana. Kevään 2012 aikana on myös käynnistetty Santahaminan ampumarataa koskevan suunnitelman laatiminen sekä ympäristöselvitysten laatiminen Upinniemen (Kirkkonummi), Tyrrin (Utti), Hoikanportin (Kajaani) ja Lupinmäen (Hamina) ampumaratojen ympäristölupahakemuksia varten. Ampumaratojen parantamistoimenpiteet suunnitellaan ja mitoitetaan kullekin radalle asetettujen ympäristönsuojelutavoitteiden mukaisesti. Tavallisia meluntorjuntatoimenpiteitä ovat meluvallien ja muiden meluesteiden rakentaminen sekä ampumakatoksen seinä- ja kattopintojen vuoraaminen ääntä eristävällä materiaalilla. Pidentämällä ampumakatosta ampumataulujen suuntaan voidaan rajoittaa suupamauksen melun kulkeutumista. Haitta-aineiden kulkeutumista maaperään sekä pinta- ja pohjaveden mukana voidaan vähentää ohjaamalla sadevedet pois taustavallista ja ampumapaikan edustalta, johon myös kohdistuu metallikuormitusta.

Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevilla ampumaradoilla voidaan taustavallit eristää maaperästä suojarakentein ja taustavallista suodattuvat vedet voidaan käsitellä ennen niiden johtamista maastoon. Rakenteet toteutetaan siten, että ne ovat mahdollisimman helppohoitoisia, jotta niiden hoito- ja käyttökustannukset eivät muodostu suuriksi. Haitta-ainepitoiset tai luoteja sisältävät maa-ainekset on tarkoituksenmukaista poistaa taustavalleista vain niiltä osin kuin uusien rakenteiden asentaminen edellyttää. Jos ampumarata tai rata-alue poistetaan käytöstä, maaperä on puhdistettava kauttaaltaan. Pilaantuneet maa-ainekset käytetään mahdollisuuksien mukaan uudestaan taustavallien rakenteissa tai kuljetetaan jätteenkäsittelykeskuksiin. Ampumaratojen ympäristönsuojelun teknisen parantamishankkeen yhteydessä voidaan ampumaradoille toteuttaa käyttäjien tarpeiden mukaan myös muita kuin ympäristönsuojelullisia parantamistoimenpiteitä, esimerkiksi laajentaa ratoja tai kattaa ampumapaikkoja. Näihin toimenpiteisiin joukko-osastojen tulee kuitenkin hankkia erillisrahoitus.

käytetään puitesopimuskonsultteja, ja kaikki rakennusurakat kilpailutetaan. Rakennuslaitos tekee tässä hankkeessa tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien ympäristöasiantuntijoiden kanssa. Hankkeen rahoituksesta huolehtii Pääesikunnan Logistiikkaosasto. Kokonaiskehittämissuunnitelmassa on arvioitu, että puolustusvoimien ampumaratojen ympäristönsuojelun parantamiskustannukset ovat yhteensä noin 25 miljoonaa euroa. Suurimmilla ampumarata-alueilla, joissa on vaativat ympäristöolosuhteet, kustannukset saattavat nousta jopa yli miljoonan euron. Ampumaratojen ympäristönsuojelutavoitteet ovat osittain vielä tunnistamatta, joten hankkeen kokonaiskustannusarvio voi muuttua suuntaan tai toiseen. Lisäksi on huomattava, että Suomessa on ampumaratojen ympäristönsuojelurakenteita toteutettu toistaiseksi varsin vähän, joten niiden kustannuksista ei ole kattavaa tietoa. Hankkeen rahoitusta käytetään myös ampumaratojen ympäristölupahakemuksiin sisällytettävien selvitysten tekemiseen. Lupahakemusten laadinnasta vastaavat joukko-osastojen ympäristövastuuhenkilöt yhteistyössä puolustushaarojen ympäristönsuojelun asiantuntijoiden kanssa. Lupaviranomaisena toimivat Aluehallintovirastot (AVI). Kokonaiskehittämissuunnitelman periaatteena on, että puolustusvoimat osallistuu ympäristönsuojelun parantamiskustannuksiin vain niillä ampumaradoilla, jotka ovat sotilaskoulutuksen kannalta välttämättömiä. Lähes kaikilla rata-alueilla on myös ulkopuolisia käyttäjiä, kuten muita viranomaisia ja metsästysseuroja, joiden osuus laukausmääristä voi olla merkittävä etenkin pistooli- ja liikemaaliradoilla. Tällöin edellytetään, että myös ulkopuoliset käyttäjät osallistuvat kyseisten lajiratojen parantamiskustannuksiin.

Ammunnoista aiheutuvia meluhaittoja voidaan vähentää mm. meluvallien avulla.

Vastuullinen toiminta ja siitä kertominen kasvattavat työyhteisön mainetta

hteiskuntavastuu eli vastuullinen toiminta tarkoittaa sitä, että työyhteisö vastaa oman toimintansa taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista tavalla, joka ylittää lainsäädännön vaatimukset. – Suomalaiset yritykset ja yhteisöt ovat panostaneet voimakkaasti vastuullisen toiminnan kehittämiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja monissa organisaatioissa tuotteita, palveluita ja toimintatapoja luodaan ja kehitetään vastuullisuusnäkökulmasta, sanoo Finnish Business & Society -verkoston (FiBS) toiminnanjohtaja Mikko Routti. – Olennaista vastuullisuuden johtamisessa ja toteuttamisessa on tunnistaa, mitä vastuullisuus tarkoittaa yhteisön omalla toimialalla eli mitkä teemat sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen vastuun osalta ovat tärkeitä omalle organisaatiolle. Tutkimusten perusteella suomalaiset kuluttajat arvostavat yritystoiminnassa työntekijöiden hyvää kohtelua, eettisyyttä, tiedottamisen avoimuutta sekä yhteiskunnallista osallistumista.

Maineenmenetyksen riskit Vastuuton toiminta heijastuu nopeasti yhteisön maineeseen etenkin nykyisen nopean tiedonvälityksen ja sosiaalisen median aikakautena. Vuosikymmenien aikana hankitun hyvän maineen voi menettää hyvinkin äkkiä. Käytännössä maine vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka haluttu yritys on työnantajana, kuinka kiinnostavia sen tuotteet ja palvelut ovat tai kuinka halukkaita 20

Visio

Vastuullisuus on suomalaisyritysten keskeinen menestystekijä.

Missio FiBS on suomalaisten yritysten paras kumppani vastuuullisuustyössä. Arvot Vastuullisuus – Toimimme luotettavasti ja yhteisöllisesti Edelläkävijyys – Tuomme esille uusia teemoja uusin keinoin Innostavuus – Synnytämme rohkeasti uusia näkökulmia • Jäseninä noin 200 yritystä ja yhteisöä • Perustettu 24.3.2000 • Tarjoaa alan tietoa, tukea, kontakteja ja näkyvyyttä • Järjestää mm. työpajoja, tapahtumia ja aamukahvitilaisuuksia

markkinoilla ollaan sijoittamaan sen osakkeisiin. Mikko Routti korostaa, että työyhteisö on juuri niin vastuullinen kuin sen heikoin lenkki on. – Jos esimerkiksi johtamiskäytännöt ovat huonolla tolalla ja henkilöstöä kohdellaan huonosti, tulee helposti lunta tupaan. – Suomessa tekeminen, tuotteet ja palvelut ovat yleensä kohdallaan, ympäristövaikutukset tunnetaan ja erilaisia raportteja osataan laatia, mutta sitten kun tapahtuu jotakin ikävää, pannaan helposti pää pensaaseen eikä osata hoitaa kriisiviestintää. Keskusteluun pitää aina olla valmiutta, vaikka kohdalle osuisi kuinka kiperä tilanne tahansa. – Toisaalta suomalaiset organisaatiot ovat turhan vaatimattomia kertomaan hyvistä teoistaan. Kun tunnistetaan keskeiset vastuullisuusteemat ja toimitaan niiden mukaisesti, kannattaa siitä myös kertoa sidosryhmille ja pyrkiä aktiivisesti esille niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Viherpesuun ei kuitenkaan kannata ryhtyä,

vaan viestinnän pitää olla rehellistä ja läpinäkyvää.

FiBS edistää vastuullista toimintaa Finnish Business & Society ry (FiBS) on riippumaton yhteiskuntavastuun verkosto, joka syntyi vuosituhannen vaihteessa toteutetusta EU-hankkeesta. Verkoston jäseniksi voivat liittyä kaikki yritykset ja yhteisöt, jotka edistävät yhteiskuntavastuuta ja kestävää kehitystä omassa toiminnassaan. FiBSillä on jo lähes 200 jäsentä. Yhdistyksen toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla sekä työ- ja elinkeinoministeriön myöntämällä avustusmäärärahalla. FiBS tarjoaa työkaluja yhteiskuntavastuutoiminnan kehittämiseen, mittaamiseen ja raportointiin ja järjestää yhteiskuntavastuuseen liittyviä jäsentilaisuuksia ja tapahtumia. Yhdistys on mukana monissa yritysvastuualan yhteistyöhankkeissa ja tutkimusprojekteissa ja pyrkii myös sitä kautta vaikuttamaan alan toimintaan ja yleisiin linjauksiin.

Rakennuslaitos toimii vastuullisesti Puolustushallinnon rakennuslaitoksessa yhteiskuntavastuun toteuttamisen ja kehittämisen punaisena lankana on puolustushallinnon kestävän kehityksen ohjelma. Sen mukaan kaikessa laitoksen toiminnassa otetaan huomioon ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset. Ekologisia teemoja ovat muun muassa energian säästö, uusiutuvan energian osuuden lisääminen, jätehuollon kehittäminen, Itämeren suojelun edistäminen ja kestävät hankinnat. Varuskuntien jätehuoltoa kehitetään jatkuvasti, ja kaikkiin varuskuntiin on laadittu jätehuoltosuunnitelma. Jätevalistusta on tehty aktiivisesti vuodesta 2008 lähtien kouluttamalla varusmiehiä ja puolustushallinnon henkilökuntaa lajittelemaan jätteet oikein. Vuosittain tutkitaan ja kunnostetaan pilaantunutta maaperää useissa puolustusvoimien kohteissa. Rakennuslaitos vastasi Itämeri-haasteeseen vuonna 2008 laatimalla toimenpideohjelman, jolla muun muassa vähennetään puolustusvoimien toiminnasta aiheutuvaa ravinnekuormitusta, kunnostetaan sotasatamien pilssihuoltoa ja lisätään sidosryhmien tietoisuutta Itämeren tilasta. Rakennuslaitoksen vastuullisuustavoitteita konkretisoidaan ympäristöohjelmalla, ja tavoitteena on ISO 14001 mukaisen ympäristöjärjestelmän käyttöönotto vuonna 2015.

Taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset teemat Tuloksellisen toiminnan perustana ovat asiakastyytyväisyys, työtyytyväisyys, oman työn kustannustehokkuus ja ostopalveluiden onnistunut kilpailuttaminen. Sosiaalista vastuuta toteutetaan esimerkiksi huolehtimalla henkilöstön työhyvinvoinnista ja noudattamalla hyvän työnantajan periaatteita. Kulttuuriset teemat koskevat erityisesti puolustuskiinteistöjä ja niiden ympäristöä. Rakennusten peruskorjaukset, laajennukset ja perusparannustyöt tehdään siten, että kulttuuriset, ajalliset ja varuskuntakohtaiset erityispiirteet säilyvät. Puolustusvoimien maankäyttö- ja maisemasuunnitelmissa osoitetaan kulttuurihistoriallisesti suojeltavat rakennukset ja miljööt sekä arkeologiset kohteet.

KO L U M N I Juha Kääriä

FT Juha Kääriä on Turun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityspäällikkö sekä Saaristomeren suojelurahaston puheenjohtaja

Itämeren vedenlaatu – parempi vai huonompi? Tuet kohdistettava sinne, missä rahalla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia.

tämeren tilasta ja sen vedenlaadun parantamisesta käydään meillä Suomessa vilkasta keskustelua. Ajankohtaista tietoa Itämerestä löytyy eri toimijoiden verkkosivuilta, esimerkiksi Helcom, Itämeriportaali, Baltic Sea Action Group, Itämerihaaste, John Nurmisen Säätiö, Saaristomeren suojelurahasto, Baltic SeaNow.info. Kaikissa Itämeren maissa ei valitettavasti meren tilaan kiinnitetä yhtä paljon huomiota. Itämeren tilassa on myös suuria alueellisia eroja. Matala Saaristomeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle, kun taas Selkämerellä vedenlaatu on oleellisesti parempi. Myös syvävetinen Tukholman saaristo on varsin hyvässä kunnossa, koska vedet virtaavat sinne pääosin pohjoisesta Selkämeren suunnasta. Itämeren rehevöityminen on seurausta ravinteiden, etenkin fosforin ja typen, ylitarjonnasta. Rehevöittäviä ravinteita tulee monista lähteistä, mutta Suomen, Ruotsin ja Puolan ravinnekuormituksesta maatalouden osuus on merkittävin. Onkin erityisen tärkeää, että kohdistamme toimenpiteet juuri maataloudesta peräisin olevan kuormituksen vähentämiseen. Maatalouden ravinnekuormituksen osalta on tarpeen räätälöidä vesiensuojelutoimet viljelylohkokohtaisesti. Vesiensuojelun toimenpidevalikoimaan kuuluvat esimerkiksi suojavyöhykkeet sekä kosteikot ja laskeutusaltaat, jotka pidättävät ravinteita jokien sivu-uomissa. Maatalouden ympäristötuet ovat suurin mahdollisuus Itämeren pelastamiseksi. Tukia pitää kohdistaa ensisijaisesti sinne, missä rahalla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia. Jyrkät peltolohkot Etelä-Suomeen laskevien jokien varsilla pitäisi saada ympärivuotisesti kasvillisuuspeitteiseksi, ja

lannoitteita pitäisi käyttää vain sen verran, kuin kasvit pystyvät kasvukaudella käyttämään. Miten voimme yhteisönä ja yksilöinä vaikuttaa vesiemme suojeluun? Luonnonmukaisen ruuantuotannon kysyntä kasvaa, ja oikein toteutettuna luomuruuan tuotanto kuormittaa selvästi vähemmän vesistöjä. Jos siis voimme ruokakassia täyttäessämme varmistua siitä, että tuote on Itämeren valuma-alueelta peräisin oleva luomutuote, osallistuisimme suoraan suojelutyöhön. Suomessa eri tahot ovat omassa toiminnassaan sitoutuneet vahvasti Itämeren suojelutyöhön. Puolustusvoimat on sitoutunut selvittämään ammusten, räjähteiden ja räjähdysten vaikutukset meriympäristöön. Merivoimat on sitoutunut kouluttamaan varusmiehet Itämeren suojelutyöhön. Voisiko puolustusvoimat myös sitoutua käyttämään mahdollisimman paljon luomuruokaa? Vedenlaatu paranee vain, jos kuormitus vähenee. Saaristomeren valuma-alueelta jokien mukana tuleva fosforikuormitus vaihtelee voimakkaasti sateisuuden mukaan ja on ollut pienimmillään alle 50 tonnia ja suurimmillaan lähes 400 tonnia fosforia vuodessa. Vuonna 2003 oli erityisen kuiva vuosi, ja ravinnekuormitus valuma-alueelta oli pienimmillään. Sisäsaariston pintavesien fosforipitoisuus oli tuolloin monin paikoin jopa 30–50 % pienempi kuin edeltävinä vuosina keskimäärin. Tämä havainto antaa toivoa siitä, että jos saamme nopeasti vähennettyä mereen tulevaa kuormitusta, niin merialueen tila voi kohentua nopeastikin. Venäjän ja Baltian maiden ravinnekuormituksen vähentäminen vaikuttaisi Suomenlahden vedenlaatuun mutta Saaristomeren sisäosien tilaan vaikutamme vain omia päästöjämme vähentämällä.

”Luomuruuan käyttö puolustusvoimissa tukisi Itämeren suojelutyötä.”

Turvallisuus ja puolustus 2012 -messut syyskuussa – Yhdessä turvalliseen arkeen –

akennuslaitos osallistuu omalla osastollaan Lahden Messukeskuksessa 27.–29.9.2012 järjestettäville Turvallisuus ja puolustus -messuille. Messujen teeman ”Yhdessä turvalliseen arkeen” taustalla on Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa määritelty kokonaisturvallisuuden käsite. Turvallisuus ja puolustus 2012 -messut antavat kuvan Suomen kokonaisturvallisuudesta, jossa varautuminen ja kriisijohtaminen perustuvat yhteistyöhön yhteiskunnan kaikkien toimijoiden kesken. Myös yksilön vastuu omasta ja yhteisestä turvallisuudesta on vahvasti esillä. Messut ovat interaktiivinen tapahtuma, jossa jokainen vierailija voi testata omaa osaamistaan turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä. Messuilla voi kokeilla savusukeltamista, seurata palosimulaattorinäytöksiä, testata turvavyösimulaattoria ja tutustua tullin läpivalaisulaitteistoon. Esillä on laajasti viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän toimintoja, jotka ylläpitävät yhteiskunnan turvallisuutta. Pelastusopisto, Poliisi, Meri- ja Rajavartiolaitokset sekä Puolustusvoimat esittelevät tapahtumassa työtehtäviään. Koko suomalainen puolustus- ja ilmailuteollisuus ja sen johtavat yritykset esittäytyvät näyttävästi yhteisosastolla. Lahden Messukeskuksen kaikki neljä hallia ovat käytössä, ja ne on jaettu toimialoittain. Puolustusvoimat esittäytyy messuilla uudella konseptilla. Tapahtumassa saa ensi-iltansa Puolustus-

voimien toiminnasta kertova elokuva, joka esitetään 20 x 6 metrin suuruisella valkokankaalla erillisessä auditorioteatterissa.

Seminaareja ja konsertteja Messut ovat avoinna torstaista lauantaihin. Ulkoasiainministeriön kansainvälinen seminaari ”Kriisinhallinta rauhanturvaamisessa” järjestetään Sibeliustalossa tapahtuman avajaispäivänä torstaina. Torstaina alkaa Messukeskuksen tiloissa Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEKin järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma ”Varautumisen valtakunnalliset opintopäivät”. Opintopäivät on tarkoitettu kuntien varautumisesta vastaaville ja kuntia tukeville viranomaisille sekä järjestöjen ja yritysten edustajille. Perjantaina järjestetään kansallinen ”Yhteiskunnan turvallisuusfoorumi 2012”. Foorumin tavoitteena on antaa tietoa Suomen kokonaisturvallisuuden tilasta ja erityisesti ajankohtaisista hankkeista niin yhteiskunnan kuin elinkeinoelämänkin kannalta. Seminaarin kohderyhmänä ovat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän päättäjät ja asiantuntijat. Varusmiessoittokunta esiintyy jokaisena tapahtumapäivänä näyttelyalueella. Ruotuväki-lehden 50-vuotista taivalta ja Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messuja juhlistetaan Kaartin Soittokunnan konsertilla torstai-iltana Sibeliustalossa. Lisätietoja: www.lahdenmessut.fi/tupu

Edellisen kerran Turvallisuus ja puolustus -messut järjestettiin syksyllä 2008.

E N G L I S H S U M M A RY

Naval training will be concentrated in Turku

Cyber defence is part of national defence

“T

n accordance with the upcoming major reform of the Finnish Defence Forces, the garrison of Pansio in Turku will become the base for a unit focusing on naval training. “From 2013 onwards, we will have a splendid fleet of vessels suited for a wide range of purposes. The new Katanpää class mine countermeasure vessels represent a new kind of capability. In addition, the Rauma class missile vessels are currently undergoing a comprehensive overhaul,” explains the Commander of the Archipelago Sea Naval Command, Captain (Navy) Timo Ståhlhammar.

“The main tasks of the Archipelago Sea Naval Command are the same as for the other defence force units: military defence of our country, co-operation with authorities and participation in international crisis management operations. In times of peace, however, the primary tasks include maritime surveillance, the securing of territorial integrity at sea, and the high-standard training of conscripts and reservists. In

open-water seasons, our vessels have a high state of readiness to respond to situations occurring at sea.” The Finnish Navy has been increasingly engaged in international operations over the past years. “In 2008, an extensive survey was carried out to investigate collaborative opportunities, and more recently, we have seen the concrete implementation of co-operation projects. For example, we have regular international oil spill clean-up exercises jointly with the other Baltic Sea states,” says Ståhlhammar. The Baltic Ordnance Safety Board (BOSB) is a collaborative organisation of the Baltic rim states whose task is to chart and clear historical naval mines and other ordnance in the Baltic Sea. Finland contributes to the work of the BOSB and is currently serving as its president. Joint efforts have been taken to find and dispose of wartime mines along, for example, the Estonian coastline. The Archipelago Sea Naval Command takes an active role in multinational exercises and naval visits. In 2010, it participated in a naval crisis management exercise, Northern Coasts 2010, which was hosted by the Finnish Navy. The NOCO exercise gathered together some fifty vessels and approx. 4,000 persons from 13 countries. In August 2012, the minelayer FNS Uusimaa will take part in a corresponding exercise in the eastern Baltic Sea; the exercise will be hosted by Germany.

chnologies are vulnerable. By attacking information networks and data systems, a hostile party may be able to control societies and direct technical systems to act differently than they are intended to do,” explains the Chief of the Cyber Defence Section of the Finnish Defence Forces Catharina Candolin. Cyber defence is the national-defence dimension of a wider concept, cyber security. It is an operative capability – like army, navy and air force – whose operating environment is cyber space instead of land, sea or air. In March 2012, Finland took part in the Cyber Defence Exercise, an international simulation exercise organised by the NATO Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence (CCD COE). “In the simulation exercise, we learned how to protect ourselves against a cyber attack and how to develop cyber situational awareness. In addition, the exercise gathered lawyers and IT people together to discuss legislative issues such as what is allowed or prohibited by the law in cyber defence,” explains Candolin. A national cyber security strategy is currently in preparation, with the aim for Finland to be a top player in terms of global cyber security by 2016. “Finland’s world-class data security corporations are our greatest asset as well as an opportunity for us. We could have even greater potential in the field of data security and cyber security, if only we were able to more efficiently commercialise and market the excellent research currently being carried out in our country,” Candolin concludes.

Director-General Eero Lavonen managed materiel acquisitions under eight different Ministers of Defence

ew civil servants within the Finnish Defence Administration have such a long and extensive experience in defence materiel acquisitions as Director-General Eero Lavonen, who recently retired after 36 years of service. Lavonen started his career as a young lawyer and economist in the Defence Staff in 1976. Finally, he served as the Head of the Resource Policy Department in the Ministry of Defence, and retired with pension in February 2012. “During my career, I had the opportunity to be involved in major national materiel acquisition processes, important reforms of our defence administration, and also in international

assignments,” says Lavonen. The first large-scale materiel acquisition process concerned Hawk aircrafts. Over the years, other major projects included the acquisition of Hornet jet fighters and NH90 helicopters for the Finnish Air Force, and, in the 1990s, materiel purchases for the Army from East German depots after the East-West integration. According to Lavonen, the concept of pooling and sharing, that is, the shared ownership and use of military capabilities, seems to be a very promising operational model, provided that certain practical problems are resolved first. “One goal of this approach is to avoid overlapping

work between NATO and the EU, and to support parallel efforts instead. In Finland, the attitude is positive toward intensifying EU co-operation in the field of defence.” During his career, Lavonen was involved in negotiating major reforms within the Defence Administration, for example, the incorporation of Patria, the Construction Establishment, Millog and, most recently, Leijona Catering. “In terms of outsourcing the services, the Construction Establishment has been ahead of its time. It has done exemplary work to develop its operations, and by any measure, is an excellent service provider in its branch,” states Lavonen.

Communicating about CSR enhances organisational reputation

orporate social responsibility (CSR) means that an organisation assumes responsibility for the economic, social and environmental impacts of its own operations in a manner that exceeds the statutory requirements. “Finnish companies and organisations have invested strongly in the development of responsible operations over the past decade, and many organisations are today creating and developing products, services and operating models with consideration for responsibility,” states Executive Director Mikko

Routti from the Finnish Business & Society (FiBS) network. Irresponsible actions are quickly reflected in the organisation’s reputation, especially in the present era of fast communications and social media. A good reputation that has been built during several decades can be lost in no time. Routti emphasises that a work community is only as responsible as its weakest link. “For example, if management practices are poor and the personnel are not treated well, problems are more than likely.” Within the Construction Establish-

ment, the Defence Administration’s policy of sustainable development has served as the guiding principle for developing and implementing corporate responsibility. Accordingly, the Construction Establishment is committed to taking ecological, financial, social and cultural impacts into consideration in all its activities. The CSR goals are made concrete through, for example, the environment policy, and the intention is to introduce an ISO 14001 environmental management system in 2015.

NIMITYSUUTISET Mikko Heikkinen on nimitetty ICT-asiantuntijaksi keskusyksikköön. Marika Hirvi on nimitetty johdon assistentti keskusyksikköön. Teemu Hourula on nimitetty ympäristöpalveluiden projektipäälliköksi, sijaintipaikkana Keski-Suomen aluetoimisto Jyväskylä.

Mikko Heikkinen

Marika Hirvi

Teemu Hourula Osmo Huopainen

Tiina Hämäläinen

Pentti Kostamoinen

Kari Koponen

Ari-Pekka Laxén

Niko Nummela

Petri Saari

Petri Salminen

Harri Turtiainen

Osmo Huopainen on nimitetty Itä-Suomen alueen valmiuspäälliköksi. Tiina Hämäläinen on nimitetty taloussihteeriksi keskusyksikköön. Pentti Kostamoinen on nimitetty LVI-vastaavaksi Itä-Suomen alueelle Kouvolan paikallistoimiston Vekaranjärven palvelupisteeseen. Kari Koponen on nimitetty ympäristöpalveluiden johtavaksi asiantuntijaksi. Ari-Pekka Laxén on nimitetty määräaikaiseksi projektipäälliköksi keskusyksikköön. Niko Nummela on nimitetty järjestelmäasiantuntijaksi Hämeen alueelle Hämeenlinnan aluetoimistoon. Petri Saari on nimitetty sähkötyönjohtajaksi Itä-Suomen alueelle Kouvolan paikallistoimiston Vekaranjärven palvelupisteeseen. Petri Salminen on nimitetty sähköinsinööriksi Hämeen alueelle Tampereen paikallistoimistoon. Harri Turtiainen on nimitetty palveluvastaavaksi Itä-Suomen alueelle Kouvolan paikallistoimiston Vekaranjärven palvelupisteeseen. Birgitta Vallius on nimitetty hankkijaksi Etelä-Suomen alueelle Helsingin aluetoimistoon.

Birgitta Vallius

MILjazz 2012 & Ruotuväki 50 Pe 8.6. Lahti, Upseerikerhon puisto, klo 18.00 La 9.6. Mikkeli, Vanhan kasarmialueen tykkipuisto, klo 18.00

Su 10.6. Hämeenlinna, Linnanpuisto, klo 14.00 Savon Sotilassoittokunta Panssarisoittokunta solistina Pepe Willberg Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Pete Parkkonen To 14.6. Helsinki, Santahamina, klo 18.00 Savon Sotilassoittokunta Kaartin Soittokunnan Big Band solistina Emma Salokoski Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Pete Parkkonen

A J A N KO H TA I S TA

Kansainvälistä ympäristönsuojelun koulutusaineistoa kriisinhallintaoperaatioihin Suomen, Ruotsin ja USA:n puolustusvoimat ovat yhteishankkeena laatineet kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden ympäristönsuojelun ohjeistuksen. Vuonna 2010 valmistunut ohjekirja, Environmental Guidebook for Military Operations, on saanut paljon kansainvälistä huomiota, ja sitä on käytetty pohjana muun muassa YK:n ja EU:n kriisinhallintaoperaatioiden ympäristönsuojelun ohjeistuksen suunnittelussa. Vuonna 2011 USA ehdotti Suomelle ja Ruotsille jatkohanketta koulutusmateriaalin laatimiseksi mainitun ohjeistuksen pohjalta. Työ käynnistyi maaliskuussa 2012 työpajassa, joka pidettiin Bostonissa USA:ssa. Hankkeen suomalainen työryhmä koostuu Puolustusministeriön, Pääesikunnan, Maavoimien Materiaalilaitoksen ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen edustajista. Tavoitteena on luoda kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteisiin soveltuva englanninkielinen ympäristönsuojelun koulutuspaketti, joka sisältää eri kohderyhmille (komentaja, sotilas, ympäristöupseeri) tarkoitettua yleistä ja spesifisempää aineistoa. Komentajatason aineisto keskittyy ympäristö-

johtamisen, lainsäädännön ja johdon vastuun, ympäristöviestinnän sekä ympäristöasioiden ja turvallisuuden liittymäkohtien käsittelyyn. Sotilaan koulutuksessa painotetaan yleisen ympäristötietoisuuden lisäksi käytännön toimia, kuten vahinkojen torjuntaa, energiansäästöä ja jätteiden lajittelua. Ympäristöupseerin laajempi koulutusaineisto sisältää kahdessa muussa koulutuspaketissa käsiteltyjen asioiden lisäksi ympäristöjärjestelmää, kemikaalihallintaa sekä jäte- ja jätevesihuoltoa koskevat osiot. Lisäksi ympäristöasioista vastaavien käyttöön kootaan monipuolinen työkalupakki konkreettisia ohjeita ja malleja jätehuollon, jätevesien käsittelyn ja ympäristövahinkoihin varautumisen suunnittelun tueksi sekä muuta referenssiaineistoa. Työ toteutetaan kansainvälisissä tiimeissä, jotka työskentelevät pääosin verkkoympäristössä. Seuraava tapaaminen järjestetään Suomessa syyskuussa 2012. Työn on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä. Lisätietoja: ympäristöyksikön toimialajohtaja Sara Kajander, sara.kajander@phrakl.fi, puh. 0299 83 1632.

Viihdyttävää sotilasmusiikkia koko perheen musiikkipiknikeillä Pe 15.6. Lappeenranta, Rakuunamäki, klo 18.00 Savon Sotilassoittokunta Rakuunasoittokunta ja Karjalan Sotilassoittokunta solistina Emma Salokoski Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Pete Parkkonen Su 17.6. Jyväskylä, Lounaispuisto, klo 14.00 Savon Sotilassoittokunta Ilmavoimien Big Band solistina Jarkko Ahola Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Pete Parkkonen Pe 10.8. Oulu, Ammattiopisto Luovi, Kasarmi, klo 18.00 La 11.8. Kajaani, Rantapuisto, klo 16.00 Pohjan Sotilassoittokunta solistina Saara Aalto Kainuun Sotilassoittokuna solistina Honey B. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Jonna Geagea

Pe 17.8. Kouvola, Rykmentinpuisto, Kasarminmäki, klo 18.00 Rakuunasoittokunta ja Karjalan Sotilassoittokunta solistina Emma Salokoski Ilmavoimien Big Band solistina Jarkko Ahola Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band La 25.8. Turku, Forum Marinum, klo 18.00 Su 26.8. Raseborg, Nylands Brigad – Uudenmaan Prikaati, Dragsvik, klo 14.00 Laivaston Soittokunta solistina Viktoria Tolstoy Ilmavoimien Big Band solistina Jarkko Ahola Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band solistina Jonna Geagea

Rakennuslaitoksella yksi yhteinen puhelinnumero Puolustushallinnon rakennuslaitoksen kaikki yksiköt tavoittaa yhdestä valtakunnallisesta puhelinvaihteesta, jonka numero on 0299 8300.

Puolustushallinnon rakennuslaitos Puhelinvaihde 0299 8300 Kotisivut www.phrakl.fi Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi.sukunimi@phrakl.fi Kirjaamo: kirjaamo@phrakl.fi

Keskusyksikkö

Keski-Suomen alue

Isoympyräkatu 10 49400 Hamina johtaja Pekka Salojärvi

Jyväskylän aluetoimisto 41160 Tikkakoski aluejohtaja Taisto Hämäläinen

Etelä-Suomen alue

Itä-Suomen alue

Helsingin aluetoimisto Santahamina D 34 00860 Helsinki aluejohtaja Aki Toivonen

Mikkelin aluetoimisto Karkialampi 50150 Mikkeli aluejohtaja Tapio Laitinen

Hämeen alue

Kainuun alue

Hämeenlinnan aluetoimisto PL 307 13131 Hämeenlinna aluejohtaja Matti Leppänen

Kajaanin aluetoimisto PL 630 87101 Kajaani aluejohtaja Sakari Hukkanen

Länsi-Suomen alue

Lapin alue

Turun aluetoimisto Heikkilän kasarmi 20810 Turku aluejohtaja Reima Johansson

Sodankylän aluetoimisto PL 5 99601 Sodankylä aluejohtaja Yrjö Heiniemi

Rakennuslaitos toimii puolustusvoimien asiantuntijaorganisaationa: • kokonaistaloudellisesti tehokkaimmat kiinteistöjen ylläpito- ja energiapalvelut • strategisissa kohteissa oma palvelutuotanto ja erityisosaaminen • markkinoiden parhaat palvelut • investointien suunnittelussa ja toteutuksessa vahva maanpuolustusintressi • tehokas kiinteistötietohallinto • puolustusvoimat voi keskittyä ydintehtäväänsä ja omistaja investointien rahoittamiseen sekä kiinteistöjen kehittämiseen.

Parhaat palveluratkaisut puolustushallinnolle • • • • • • • • •

Kiinteistöjen hankesuunnittelut Kiinteistöjen rakennuttaminen Maankäytön suunnittelu Maisemasuunnittelu Kiinteistöjen ylläpito Energiahuolto Ympäristönsuojelu Kiinteistöjen tietohallinto Asukasisännöinti