Polku 1/2018 by Pohjoisen Luontokuvaajat ry

1/2018

Pohjoisen Luontokuvaajat ry jäsenlehti

T EE

RIEN KEVÄ TK A

K AK

KOKEMUKSIA PALJAKKAVAARALTA TALVEN TUNNELMIA JA PIMEYDEN VALOA

Lehden toimituskunta Pohjoisen Luontokuvaajat ry:n hallitus Päätoimittaja: Pia Nissinen Ulkoasu ja taitto: Sami Säily Avustajat Polku ry:n jäsenistö, tässä numerossa Mikko Halonen, Taisto Niskanen, Ulla Tuomela ja Markku Välitalo Kannen taustakuva: Sami Säily Kannen teerikuva: Mikko Halonen

PÄÄKIRJOITUS Kuva Pia Nissinen Kuva Tarja Salo

iedän, mitä on synnyttämisen tuska sanan varsinaisessa merkityksessä mutta tänä keväänä olemme saaneet olla uudenlaisen ”synnyttämisen” äärellä. Kädessäsi on uunituore painosta tullut uutukainen lehti, onhan tämä toki sitä mutta

ilman musteentuoksua. Nykyaikaisesti digilehden muodossa taiten muokattu ja väännetty nykyiseen ulkoasuunsa Samin sulatusuunista. Pimeys on voitettu ja valonmäärä kasvaa kohisten päivä päivältä, vielä jonkun aikaa. Teerenpelit ovat ohi mutta muut pesimäpuuhat ovat täydessä käynnissä. Valon lisääntyessä myös väkimäärä kasvaa luonnossakin. Tänä päivänä luonnossaliikkuminen alkaa olla hittijuttu. Siellä täällä on paineita saada mm. ulkoilureitit kaikkia palveleviksi. Samalla on myös suuri huoli siitä, miten luonto jaksaa kaiken tämän muutoksen keskellä. Vastuu on meillä jokaisella kannettavana. Kun jokainen omalla kohdalla luonnossa liikkuessaan muistaisi kysyä itseltään, mitä luonto tästä kaikesta itse ajattelee, silloin ehkä olemme oikeilla jäljillä. Luonto antaa meille niin paljon, antakaamme takaisin kaikki se kunnioitus, jonka se ansaitsee. Minkä annat, se tulee tuplaten takaisin! Valoisaa ja elämyksellistä kesää sinulle uuden Polkulehden lukija! Oulussa 19.5.2018 Pia Nissinen, päätoimittaja

PUHEENJOHTAJALTA

Kuva Sinikka Haapavirta

Tervehdys, luontokuvan ystävä! Edessäsi on nyt ensimmäinen uusimuotoinen Pohjoi-

– ja jopa koulutusta voitaisiin järjestää enemmän oman

sen Luontokuvaajat (Polku) ry:n julkaisu. Se ei ole enää

porukan toimesta. Asiantuntemusta jäseniltä kyllä löytyy,

yksinomaan jäsenlehti, vaan tulee olemaan nähtävänä

tai ainakin kokemusta esimerkiksi luontokuvaukseen liit-

kaikille Polun ystäville, myös niille, jotka eivät ole vielä

tyvistä konsteista ja välineistä.

jäseniä. Polun toiminnan runko sinänsä tulee olemaan tänäkin Toinen merkittävä muutos lehdessä on se, että materiaa-

vuonna hyvin paljon aikaisempien vuosien kaltainen. Ke-

li ei ole pelkästään hallituksen tiedotusvastaavan kokoon

vään linturetki, Vuoden Luontokuva -tapahtuma ja syk-

laatimaa, vaan kaikille jäsenille on annettu mahdollisuus

syn koulutustapahtuma Syyspolku ovat olleet jokavuo-

tuottaa kuvaa ja tekstiä lehden sivuille. Ja ihan mukavasti

tisia perusjuttuja, mutta etenkin Syyspolun 20 vuoden

on juttuja saatukin jo tähän ensimmäiseen numeroon.

perinne varmasti kaipaa jo uudistamista ja Polun hallitus on avoin uusille ideoille ja ehdotuksille.

Polkulaiset ovat voineet julkaista kuviaan Polun nettisivun (www.polku.net) Makupalat-osiossa ja tietenkin

Tämä lehden numero julkaistaan näin kesällä, kun kuu-

Polun sisäisillä tai julkisilla facebook-sivuilla. Mutta face-

kausittaiset jäsenillat ovat tauolla ja jäsenet alkavat jal-

book-sivuilla on aina ongelmana se, että julkaisut hukku-

kautua omille kuvauspaikoilleen. Siinä yhteydessä lehti

vat nopeasti uusien alle. Ja niin Facebookissa kuin Maku-

muistuttaa polkulaisten mukavasta porukasta ja ehkä

paloissa on käytännössä rajansa, kuinka monta kuvaa ja

antaa virikkeitä niiden seuraavien mahtavien kuvien ot-

kuinka pitkiä juttuja niihin kannattaa rustata. Lehtijuttuun

tamiseen.

mahtuu tekstiä vaikka vähän enemmänkin. Hyvää kesää kaikille! Tämä uusi tapa tuottaa lehteä on osa pyrkimyksistä aktivoida kaikkia jäseniä osallistumaan enemmän sen sisäl-

Ilkka Haapavirta

lön tuottamiseen, jota me kaikki yhdessä saamme naut-

puheenjohtaja

tia. Jäseniltoihin toivomme nykyistä enemmän omien jäsenten kuvaesityksiä – vaikka lyhyitä ja spontaaneja

• TÄSSÄ NUMEROSSA •

6 Teerien kevätkaplakka Keväinen teerien soidin on näyttävää toimintaa. Mikko Halosen artikkelissa komeita kuvia ja juttua Oulun seudun teeristä.

12 16 24 27

Talven taikaa näyttelyksi Kokemuksia Kainuun Paljakkavaaralta Riisin Rääpäisy Syötteen Talvikuvafestivaalit

46 30 36 40 42

Koira mukana kuvausretkillä Riesa vai ilon aihe?

Talvitunnelmia Oulangan kansallispuistossa Linturetki Hailutotoon Polun varrelta Pimeyden valoa

TEERIEN kevätkaplakka Uhittelua, kukkoilua ja taistelua. Keväinen teerien soidin on näyttävää toimintaa. Pohjoinen Suomi – taiga-alue on teerien valtakuntaa. Vaikka teerikannat ovat hiipuneet, vielä niitä on kohtuullisen helppo löytää valokuvattavaksi. Jopa Oulun seudulla. Teksti ja kuvat Mikko Halonen

Talven kaamosaika väistyy helmi-

se voi olla avoin suo, pieni jäätynyt

kuussa, mutta valon määrä lisääntyy

lampi, meren lahti tai jopa soramont-

huomattavasti maaliskuussa ja se

tu. Parhaista paikoista keskellä soidi-

saa arktiset linnut liikkeelle. Teeret

naluetta taistellaan ja siellä hallitse-

liikkuvat talvella parvissa joissa yksi-

vat vanhat, vahvat koiraat. Nuorem-

lömäärä voi olla jopa sadan paikkeil-

mat yksilöt sijoittuvat reunemmalle

la. Soidinajan koittaessa ne hajaan-

josta ne yrittävät päästä lähemmäksi

tuvat ja jokainen suuntaa omalle tu-

keskustaa. Aukea alue mahdollistaa

tulle alueelleen. Teerien kevätsoidin

soidinkiihkon aikaan myös saalista-

alkaa Oulu/Koillismaan korkeudella

jien havaitsemisen paremmin. Kana-

maalis-huhtikuussa ja se jatkuu aina

haukat ja ketut ovat teerien yleisim-

toukokuun alkupuolelle. Ensimmäi-

piä saalistajia.

set viikot ovat koiraiden keskinäistä

Teeret saapuvat soidinalueen ym-

kukkoilua, alkulämmittelyä ja harjoit-

päristöön usein jo illalla ja ne siirty-

telua tulevaan koitokseen.

vät varsinaisen pelipaikan reunamille

Teeret hakeutuvat perinteisil-

tarkkailemaan tilannetta aamun hä-

le soidinalueille. Ne ovat samoja

märässä. Auringon noustessa kaikki

paikkoja vuodesta toiseen. Tun-

koiraat ovat paikoillaan ja meno on

nusomaista paikalle on aukea alue,

kiihkeimmillään. Soidinäänet, teerien

Kuva Mikko Halonen

pulputus ja kohahdukset kutsuvat paikalle alueen loput-

vain höyhenet rispaantuvat ja irtoilevat. Mutta verijäljet-

kin koiraat. Äänen voi kuulla kauas tyynenä pakkasaa-

kään eivät ole harvinaisia taistelutantereilla. Välillä koko

muna. Se on hienoa luonnon äänimaailmaa, sulosointuja

soidinjoukkue pyrähtää lentoon, vaikka mitään näkyvää

pitkän ja hiljaisen talvijakson jälkeen. Kevät on tulossa.

syytä ei olisikaan. Pian ne kuitenkin palaavat paikoilleen

Koiraat kukkoilevat toisilleen ja haastavat taisteluun. Paikallaan hyppely kohahdusäänien kera kertoo siitä,

ja soidinmeno jatkuu entisellään. Naaraat seuraavat usein taisteluiden tapahtumia

että ollaan halukkaita otteluun. Haasteen vastaanottajan

aluetta ympäröivistä puista. Ne pistäytyvät ajoittain

saapuessa paikalle pyrstö levitetään ja mahtailu alkaa.

näyttäytymässä soitimella ja se saa koiraat vauhtiin tais-

Teeret tanssivat nyrkkeilijöiden lailla tehden valehyökkä-

teluissa ja muille uhittelussa. Usein koiraat alkavat seu-

yksiä toisiaan kohden, kuopivat jaloillaan maata ja lopulta

rata naarasta ja pian se lentääkin hermostuksissaan pois

hyökkäävät. Nokkaa, kynsiä ja siipiä (pankkoja) käytetään

paikalta jos ajankohta ei ollut vielä oikea. Mutta parittelu

aseina taistelussa. Usein linnut kietoutuvat yhdeksi pyö-

ja soitimen loppu ajoittuu yleensä heti toukokuun alkuun.

riväksi palloksi kovat tappelun aikana. Hävinnyt osapuoli

Nuoret kukot voivat jatkaa soidinkokoontumisia pidem-

joutuu poistumaan paikalta nopeasti alueen reunamil-

mällekin vaikka parittelukausi on jo ohitse.

le. Yleensä linnut eivät vahingoitu vakavasti taisteluissa,

Kuva Mikko Halonen

Artikkelin kuvat on otettu maalis-huhtikuussa Oulun seudulla. Kuvaaminen onnistuu parhaiten piilokojusta, joskus jopa autosta. Piilokojuun pitää saapua jo hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Kiihkeimmän soitimen aikaan kukot voivat olla vain jopa muutaman metrin päässä teltasta. Objektiiveiksi kannattaa varata esim. 70-200 mm ja 400 mm 1.4X ja 2X -telejatkeiden kera. Useimmiten pakkasta on 10 - 25 °C astetta ja se tuo haastetta valokuvaamiseen ja tuntikausien odottamiseen kojussa. Varusteiden pitää olla kunnossa. Jos haluaa houkutella teeriä tiettyyn kohtaan, kannattaa etukäteen ottaa kotona sisälle pajunoksia lämpenemään ja kehittymään. Ja asettaa ne soidinalueella esille yhteen kohtaan. Usein teeret tulevat syömään pajunkissoja – pajun pehmeitä kukintoja.

Se on hienoa luonnon äänimaailmaa, sulosointuja pitkän ja hiljaisen talvijakson jälkeen. Kevät on tulossa.

Kuva Mikko Halonen

Kuva Pia Nissinen

IHMISIÄ KAMEROIDEN TAKANA

Talven Taikaa

NÄYTTELYKSI Teksti ja kuvat Ulla Tuomela ja Pia Nissinen

On ilo katsella toisten ottamia kuvia mutta usein henkilöt kameroiden takana jäävät pimentoon.

maan kuvista ja niiden taustoista. Ullan rauhallisuus ja herkkyys tulee näkyviin myös hänen kuvissaan. Kuvat ovat harkiten ja ajatuksella otettuja ja niissä on suuri tunnelataus

Ulla Tuomela on Polun pitkäaikainen jäsen ja aktiivinen luontokuvauksen harrastaja. Hän on myös

mukana. Näin Ulla kertoo rakkaasta harrastuksestaan: – Luontokuvaus tuli rakkaak-

tutustumassa Ullan tuoreimpaan

si harrastukseksi siihen aikaan, kun

näyttelyyn helmikuussa Kiimingin

digikuvaus oli uusi juttu. Luontoku-

kirjastolla ja onnekseni sain myös

vaus oli helppo aloittaa, sillä luonto

itse taiteilijan paikanpäälle kerto-

on lähellä. Tässä vaiheessa ajattelen,

Kuva Ulla Tuomela

kokenut näyttelyiden pitäjä. Kävin

että olisi ollut heti alussa aiheellista mennä alkeiskurssille oppimaan kameroiden ominaisuuksia ja kuvaustekniikkaa. Kameran käyttö kuitenkin tuntui sujuvan käyttöoppaan avulla ja kokeilemalla. Paljon kuvaamalla saa harjoitusta ja varmuutta omaan tekemiseen. Kamerakalustoni lähti pienestä laadukkaasta pokkarista, tänään on käytössä järjestelmäkamera. – Luontokuvaus tuo iloa ja elämyksiä - se virkistää ja antaa hyvän

mielen. Olen kokenut antoisana

– Kotipaikkakunnan kirjastos-

Kokenut näytteilleasettelija tietää

kommunikoinnin toisten kuvaajien

sa oli helmikuun ajan talvikuvien

miten homma toimii. Unelmat

kanssa. Retkeilyn merkeissä vinkkejä

näyttelyni Talven taikaa. Nukkuuko

ja tukea on tullut. Luontokuva-illat

luonto talvi-unta? Pohjoisen talvem-

ovat myös olleet hyviä ahaa-elä-

me on kaunis ja monimuotoinen,

mysten antajia. Ensimmäiseen näyt-

joten luontoelämyksiä on tarjolla.

neet kasvit ja pienet jääveistokset.

telyyn ryhtyminen arvelutti. Voiko

Aamun ja illan valot ovat pehmeitä

Makrokuvaus/minimaailma yllättää

omia kuviaan laittaa yleisesti nähtä-

ja värikkäitä. Sininen hetki, sini- tai

muodoillaan. Kesäkaudella kuvat-

ville... Tuosta kun pääsi yli, olen saa-

mustavalkoinen maisema, puut tal-

tavaa riittää yllinkyllin - odotankin

mani kannustuksen myötä pitänyt jo

viasussaan. Hiljainen, rauhalllinen ja

innolla uusia elämyksiä luonnossa

useampia näyttelyitä. Pieni arvostus

yksinkertainen maisema on kaunis-

liikkuen. Rakkaus luontoon ja luon-

omaa harrastustaan ja kuvia koh-

ta ja se viehättää. Kuvauskohteitani

tokuvaus on hyvä yhdistelmä. Se on

taan lienee sallittua.

talvella ovat myös talveen kuihtu-

minun juttuni.

kantaa ja niihin pitää uskoa!

Kuva Pia Nissinen Kuva Pia Nissinen

”

Eri tekniikoita käyttämällä kuvista saa näyttäviä kokonaisuuksia. Vain luovuus on rajana, rohkeasti kokeilemalla voit saavuttaa yllättäviä tuloksia!

Helmikuinen ” Talven taikaa”- näyttely Kiimingin kirjastolla

Kuva Ulla Tuomela Kuva Ulla Tuomela

Ulla saa inspiraation talvisiin kuviinsa valojen ja varjojen leikittelystä, lumen ja jään yllätyksellisyydestä. Luonto antaa oivat välineet taiteen tekemiselle! Kaikkien aistien täytyy vain olla avoinna sen huomaamiseen.

Kokemuksia Kainuun

PALJAKKAVAARALTA Teksti ja kuvat Taisto Niskanen

”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot koskien ärjyt ja surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien pää! Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi.”

Tässä Ilmari Kiannon Nälkämaan

tajana vasta ymmärsin levollisen

pyöreinä vaarojen laet eivät riitele

laulun ensimmäisessä säkeistös-

vaaramaiseman tärkeyden juuriaan

taivaankuvun kanssa, vaan ne yhty-

sä on sanottu jo kaikki oleellinen

ja kulttuuriperintöään etsivälle sielul-

vät pöyhistelemättä yhdeksi harmo-

kainuulaisesta luonnosta ja kainuu-

leni. Näkymää riittää kymmenien ki-

niseksi maisemaksi.

laisten suhteesta luontoon - Paljak-

lometrien päähän, missä pehmeän-

kavaara mukaan lukien. Kainuussa

siniset vaarojen rinteet etäämpänä

vana olen huomannut, että luon-

syntyneenä, mutta Pohjanmaalla

vaalenevat ja näyttävät ilman vä-

teeni on vaeltaja – etsijä. Syntymä-

välillä pitkään asuneena paluumuut-

reilyssä jopa liikkuvan. Muodoltaan

seutuni ja kesäpaikkani sijaitsevat

Luontovalokuvausta harrasta-

Keskikesän yöllä täydenkuun aikaan ilma on kirkasta ja taivaalla hehkuu kauniita värisävyjä… Vaaramaisema näyttäytyy koko komeudessaan.

noin kahdenkymmenen kilometrin

Vaaran eteläpää on onneksi sääs-

ja valokuvannut eri vuodenaikoina

päässä Paljakkavaarasta. Tästäkin

tynyt hakkuilta, ja siellä voi jokamie-

etsiessäni erilaisia kuvauskohteita

syystä valokuvaus- ja luontoretkeni

hen oikeuksin liikkua erämaisen laa-

ja luonnonilmiöitä. Täällä voi kokea

suuntautuvat usein Paljakkavaaralle

jalla alueella. Vanhaa kuusimetsää,

sen, mistä minä nautin luonnon

Puolangalle. Vaaran pohjoinen osa

vaaranlakisoita, pieniä lampia, puroja

monimuotoisuudessa – löytämisen

on luonnonsuojelualuetta, jolla ei saa

ja kosteikkoja on sielläkin havainto-

riemun.

liikkua muualla kuin Ilveskodalta läh-

ja tekevälle kulkijalle kilometreittäin.

tevää polkua pitkin vaeltaen.

Täällä minä olen usein vaeltanut

Talvella maiseman peittää yli metrinen lumihanki. Kuuset peittyvät

Kuva Taisto Niskanen

Rantarentukat ja toiset puronvarren kasvit tuovat kesän värejä muuten vielä harmaaseen kuusikorpeen.

tykkylumen alle; pienemmät näreet

matalaa mäntyä lakisuon reunalla.

Kesäkuun alkupuolella tule-

ja kiemuraiset koivut saavat kiehto-

Kiireettömästi lumikenkien kanssa

vat tässä metsätyypissä viihtyvät

via muotoja tuulen tuoman kostean

liikkuen ehdin katsella myös eläin-

muuttolinnut. Olen viettänyt joita-

lumen kertyessä niihin. Joskus suo-

ten jättämiä lumijälkiä, kuten teerien

kin tyyniä yönseutuja vaaralla vain

jasäällä raskaat alapilvet laskeutuvat

lumikieppejä soiden reunamilla. Ko-

kuunnellen ja äänittäen lintujen lau-

laahustamaan metsän sisään peit-

kovuotinen vaaran laen asukas ja

lua. Suosittelen tällaista kokemus-

täen näkyvyyden käsivarren mitan

vaeltajan tervehtijä on seurallinen

ta kaikille luonnonystäville! Silloin ei

päähän. Silloin luonnon helmassa

kuukkeli. Sen nähdessäni tulen aina

kannata – eikä tarvitsekaan - paljoa

oleva on vain itsensä kanssa ilman

hyvälle tuulelle. Siitä hyvästä kaivan

liikkua metsässä nauttiakseen luon-

paikkaa ja aikaa. Hiljaisuus on täy-

usein taskustani pienen makupalan

nosta.

dellinen, se on todella kuultavissa

ja asetan sen näkyvälle paikalle.

– ei kuulu mitään. Paitsi ehkä kohta

Keväällä ja kesällä paistaa aurin-

Syksyllä tähtitaivas on näyttävä – todellinen kirjokansi. Korkeiden

pohjantikan koputusta sen etsies-

ko vaaran laella liki koko vuorokau-

kuusten lomasta katsottuna se saa

sä syötävää kuusivanhusten tyveltä

den. Se saa kasvillisuuden kiihkeään

omanlaisensa syvyysulottuvuu-

kaarnan alta.

elämään. Ensimmäisenä rentukat

den. Valosaasteita ei ole lähettyvillä

kukkivat kuusikkojen kosteikoilla ja

himmentämässä näkymää. Joskus

naavaista kuusikkoa. Talvinen lin-

purojen varsilla. Kiviyrttikasveista

kaiken ylle voivat nousta taivaanval-

tukanta ei ole kovin runsas, mut-

näyttävin on kotkansiipi. Sillä on laa-

keat, revontulet. Silloin on vain hil-

ta olen nähnyt metsonkin joskus

joja kasvustoja pienien rinnepurojen

jennyttävä paikoilleen ja nautittava…

keskitalvella hakomassa muutamaa

varsilla.

Puusto on pääasiassa vanhaa,

Kuva Taisto Niskanen

Paljakkavaaralla kotkansiivet ovat saaneet kasvaa rauhassa. Kesäisin niiden heleänvihreät

Kuva Taisto Niskanen

kasvustot luovat maisemaan viidakkomaista tunnelmaa, joka herkästi pysäyttää kulkijan.

Kuukkeli. Kainuun maakuntalintu – onnenlintu. Äänettömästi se liikkuu ja vienosti juttelee, mutta tavatessa tuntuu kuin vanhat ystävät olisivat jälleen kohdanneet.

Kuva Taisto Niskanen

Talvella maiseman peittää yli metrinen lumihanki.

Joskus suojasäällä raskaat alapilvet laskeutuvat laahustamaan metsän sisään peit-

Kuva Taisto Niskanen

täen näkyvyyden.

Kuva Taisto Niskanen

Aurinkoinen kevättalvi on hienoa ulkoiluaikaa. Lumikengillä kiireettömästi liikkuvalla on mahdollisuus nauttia luonnon pienistä yksityiskohdista.

Kuollut puu on tärkeä osa metsän elämää. Hajotessaan lahopuu tarjoaa ravintoa ja pesäpaikkoja jopa tuhansille

Kuva Taisto Niskanen

erilaisille eliöille.

Kuva Taisto Niskanen Kuva Taisto Niskanen

Pienet näreet ja kiemuraiset koivut saavat kiehtovia muotoja tuulen tuoman kostean lumen kertyessä niihin.

Hiljaisuus – ei kuulu mitään, paitsi ehkä kohta pohjantikan koputusta sen etsiessä syötävää kuusivanhusten tyveltä kaarnan alta.

POLKU-UKON PAKINA

RIISIN RÄÄPÄSY Teksti ja kuvat Markku Välitalo

ubarun keula osoitti taas kohti

lopputulos oli alumiininen Manfrotto

Rovaniementielle ja mökille, vaan

Koillismaata. Kuuntelin toisel-

MT190XPRO4. Jalkojen neljä osaa

Kuusamon suuntaan kohti Riisiä.

la korvalla Ylen Puhetta. Siel-

oli varustettu tehokkailla Quick Po-

Vuoden ikäisenä vapaaherrana

tä tuli urheilua. Nykyään olympia-

wer Lock -mekanismeilla. Jalustan

olen huomannut, että eläkekiireet

laisten pitopaikat ovat kovin vaikeita

sai kohtuullisen lyhyeen kuljetuspi-

eivät olekaan urbaanilegenda. Luke-

lausua tai kirjoittaa. Entiseen hyvään

tuuteen. Kuulapääksi valikoitui Slikin

mattomat sitku-asiat ovat muuttu-

aikaan kisakaupunkien nimet olivat

tuotetta vastaava, mutta edullinen

neet nytku-asioiksi. Toisaalta me-

sentään meikäläisenkin kömpelöl-

Genesis, kolmella säätöruuvilla toi-

noista voi päättää nopeastikin. Jos

le kielelle jotenkin taipuvia, kuten

miva hienous.

Yrno ja Foreca kertovat ainutlaatui-

Oslo, Sarajevo tai Lillehammer. Nyt

Pudasjärvellä oli pakollinen py-

kisat olivat Etelä-Koreassa, jossain

sähdys. Norjalaiset olivat juuri var-

vaimon kanssa käydyn rakentavan

Pyeong… siis Pionsangissa. Lahden

mistelemassa joukkuemäen kultaa.

keskustelun jälkeen vain nostan kyt-

skandaalin jälkeen suomalaiset ovat

Suljin radion ja työnnyin ruokakaup-

kintä.

hiihtäneet puhtaasti, ainakin tulos-

paan. Täytin ostoskorin eineksillä.

ten perusteella. Astmatautiset nor-

Mökkireissuni eivät ole mitään kuli-

Nautiskelin eläkeläisen vapaudesta.

jalaiset tuntuvat nykyään kahmivan

naarista lomailua, vaan niillä keski-

Ajattelin, että näin kovalla pakkasel-

kermat päältä.

tytään oleelliseen, siis kuvaamiseen.

la ja maanantaipäivänä ei tunturissa

Autossa huomasin, että salaatti-

olisi juurikaan muita liikkujia. Saisin

pitkäksi. Oli pitänyt käydä vielä kau-

puoli jäi kokonaan ostamatta. Mutta

nauttia yksin tykkymetsän hiljaisuu-

punkireissu. Kameratarvikekaup-

mökkikellarista löytyisi ehkä puoluk-

desta ja neitseellisestä hangesta.

pa aukeni vasta puoli yhdeksältä.

kasurvosta.

Toisaalta tiesin, että korkeammalla

Lähtö oli lipsahtanut taas liian

Entinen Bembo oli tullut jo kovin

Helmikuinen pakkaspäivä tarjosi

sista kuvausolosuhteista, niin silloin

Tunsin itseni etuoikeutetuksi.

pakkaslukema pienenisi siedettäväk-

jäykkäliikkeiseksi eikä se viiden ki-

parastaan. Posiota lähestyessäni

lon painoisena enää soveltunut

mittari näytti -26 astetta. Taivaan si-

Parkkipaikka oli järkytys. Sain so-

ikäukon vaellusjalustaksi. Kohtuul-

nessä seilaili vain jokunen cirrus-rie-

vitettua Subani levikkeen äärimmäi-

lisen painon ohella vaatimukseni

kale. Hanki välkehti. Vaikka edelli-

seen laitaan. Laskin paikalta kolme-

oli, että keskiputken pitäisi taipua

sen viikon tuulet olivat puistelleet

kymmentäkolme autoa ja minun jäl-

vaaka-asentoon, jotta kuvaaminen

alavilta mailta puiden lumikoristeet,

keeni uusia menopelejä ajoi paikalle.

maanrajasta olisi mahdollista. Kun

korkeimmat vaarat hohtivat edelleen

Ruuhkasta tuli mieleen Limingantul-

kerroin olevani parantumaton ry-

valkeina. Tunturissa olisi siis vielä

lin Prisma perjantai-iltana.

my-eetu, ei Digi-Janne suosittanut

tykky. Niinpä Posion kirkolla, neljän

Oli jo pahasti iltapäivän puolel-

hiilikuista kampetta. Pähkäilymme

tien risteyksessä, en kääntynytkään

la. Pakkasin repun kiireesti ja yritin

si kulkea ja kuvata.

Kuva Markku Välitalo

muistaa kaiken oleellisen tunturiku-

tallattu leveäksi ja kivikovaksi. Suurin

vat kellertäviksi ja sitten punertavik-

vauksessa tarvittavan. Survoin rep-

osa retkeilijöistä käy Riisin lenkin tal-

si. Itäisen taivaan sini tummeni ja sai

puuni vaihto-objektiivit ja varavaa-

vikengissään polulta poikkeamatta.

violetteja sävyjä. Kuunsirppi jäi keik-

tetta. Avasin uuden jalustapaketin ja

Luontokuvaajat ovat yleensä varus-

kumaan etelän suunnalle ja ensim-

kiersin Manfrottoon kuulapään. Ma-

tautuneet lumikengillä tai nykyai-

mäiset tähdet puhkaisivat taivaan

nuaaliin ei ollut aikaa tutustua. Käyt-

kaisilla minisuksimaisilla liukulumi-

tummuuden. Oli korkea aika kaivaa

töohjeet ovatkin tunnetusti lahjatto-

kengillä ja tekevät maastoon erilliset

jalusta esille.

mia varten. Jalusta oli neljänkymme-

polkunsa. Itse tein omani. Lunta ei

nen litran Fjällräveniini hieman liian

ollut tullut kunnolla pariin viikkoon

ni. Läppä retkotti aukinaisena ja

pitkä. Vetoketjua ei saanut kiinni. Ko-

ja niinpä maasto risteili askeljonoja.

villapusero roikkui puoliksi ulkona.

toa lähtiessäni en ollut huomannut

Etelä- ja länsilaidalla jäljet harve-

Tein pikaisen varustetarkastuksen.

ottaa retkievästä mukaan. Pudasjär-

nivat niin paljon, että sain otettua

Vain kypärälakki näytti pudonneen.

ven jälkeen olin kuitenkin napsinut

maisemakuvia, jossa ei näkynyt

Samalla havahduin siihen, kuinka

Sokoksen mummonlihapyöryköitä

merkkejä ihmisen toiminnasta. Tätä-

vinkka tunkeutui piponi läpi. Repusta

puolen kilon rasian ja kumonnut pul-

hän se luontokuvaus usein juuri on,

puuttui myös otsalamppu. Hitto, sen

lollisen Jaffaa. Energiapuoli olisi siis

rajaamista. Annetaan ympäristöstä

olin unohtanut mökkitavarakassiin.

kunnossa.

valheellinen kuva.

Ähersin Tubbsit ylisuuriin jalkoihi-

Auringon painuessa kohti hori-

Keplottelin repun selästäni etee-

Olin jo sivusilmällä etsinyt sopivaa jalustanpaikkaa yökuvaukseen,

ni, otin käsiini pitkään palvelleet ry-

sonttia, maisemaan ilmestyi uusia

sommittelullisesti oivallista kehys-

tisauvat ja kiirehdin reitille. Polku oli

värejä. Tykkyjen valopuolet muuttui-

tä tähtikuville. Kaikki potentiaaliset

Kuva Markku Välitalo

kohdat tuntuivat olevan aikaisem-

logiikkaan. Viisdee jäi onneksi roik-

simmäisen kamerani kanssa. Hain

pien kuvaajien tallomia. Jatkoin ha-

kumaan hihnan varaan eikä tippunut

optimaalista iso-arvoa, aukkoa,

kemista pimenevässä illassa. Kuun

hankeen. Toivoin vain, ettei pullea

valotusaikaa ja tarkennuspistettä.

valossa lumikenkien painalluksia oli

laajakulmalinssi kolahtanut johonkin

Sommittelin näkymiä eri tavoin, yhä

vaikea erottaa, mutta kuvassa ne kyl-

jalustan lukkoon.

uudelleen.

lä näkyisivät. Yllättäen jo seitsemältä

Sitten muistin kännykän. Siinähän

Kun taivaallinen leiskunta alkoi

ilmestyi ensimmäinen revontulikaari

pitäisi olla taskulamppu. Avokätisyys

hiipua, palailin autolle iltaani tyyty-

pohjoisen taivaalle. Tuli hoppu.

ei yleensä ole palkitsevaa tunturin

väisenä. Mökille olisi tunnin ajo-

Ähräsin jalustan pystyyn. Hain

kylmässä. Kohmenäpein kuitenkin

matka. Kun ajoin Riisin tietä ala-

tasapainoa taivaallisen näkymän ja

löysin kapulastani valon. No, ei se

maille, pakkanen taas kiristyi lähelle

tykkypuiden muotojen kanssa. Löy-

ihan otsalamppua vastannut. Jotta

kolmeakymmentä. Kokemuksesta

syttelin ja kiristelin pimeässä kuu-

molemmat kädet olisivat vapautu-

tiesin, että tuvassa sisätiloissakin

lapään säätöruuveja, kunnes kaikki

neet kuulapään ja kameran käsitte-

olisi noin kymmenen miinusastetta.

tuntui olevan kohdallaan. Asetin

lyyn, nokialaista piti puristaa ham-

Tulisijojen virittely veisi tietysti aikaa.

Canonin vitkalaukaisuasentoon kah-

paiden välissä. Valokeila naamalla tai

Sitä en vielä tiennyt, että edellisen

den sekunnin viiveellä, noin. Roiskis.

rinnuksilla ei silloin paljon auttanut,

viikon tuuli oli juoksuttanut viimeisen

Kuulapää retkahti velttona nyökäl-

mutta oli se kuusirpin kajoa parempi.

tieosuuden umpeen, että se pitäisi

leen ja kamera irtosi paikaltaan. Tuli

Kuvasin taas poikamaisen in-

lapioida auki ja että pääsisin nukku-

tehtyä noitumisen syntiä. Olisi pitä-

nostuksen vallassa, aivan niin kuin

maan vasta kolmelta aamuyöllä. Rät-

nyt sittenkin tutustua kuulan kiristys-

yli neljäkymmentä vuotta sitten en-

tiväsyneenä.



Kuva Ilkka Haapavirta

SYÖTTEEN

TALVIKUVAFESTIVAALI Syötteellä järjestettiin Talvikuvafestivaali nyt jo kolmannen kerran lauantaina 17.02.2018, tällä kertaa Hotelli Iso-Syötteellä. Pääorganisoinnin hoiti tänä vuonna oululainen valokuvausalan liike Digitarvike ja - kuten ennenkin - Polku ja Oulun Kameraseura hoitivat yhdessä tapahtuman tekniset järjestelyt. Vastapalveluksena yhdistysten jäsenet saivat osallistusmaksusta 20 euron alennuksen.

Teksti ja kuvat Ilkka Haapavirta

Yleisön kiinnostusta oli lisätty järjes-

tokuvauksessa. Paikalla oli myös

tämällä tapahtumaan edestakainen

Foka Oy:n edustajia, jotka esitteli-

bussikuljetus Oulusta. Tällä kerralla

vät Sigman objektiiveja ja tarjosivat

yleisöä olikin edellisvuotta enem-

niitä myös lainaksi päivän kuvaus-

män, reilut 30 henkilöä.

retkille.

Kouluttajana ja esiintyjänä oli

Aamun esitysten jälkeen julkistet-

Jari Peltomäki, joka kertoi urastaan

tiin päivän kuvakilpailun aihe, mikä

luontokuvaajana ja esitteli peilittö-

oli ”Valo”. Kilpailukuvien ottamiseen

män järjestelmäkameran etuja luon-

oli tarjolla aikaa neljä tuntia.

Kuva Ilkka Haapavirta

Kuvassa vasemmalla seisomassa kuvakilpailun voittaja Onni Hautamäki.

Kuva Ilkka Haapavirta

Etualalla istuu toiseksi tullut polkulainen Kari Arontie.

Jari Peltomäki esitteli peilittömän järjestelmäkameran tarjoamia mahdollisuuksia luontokuvauksessa.

Kuva Onni Hautamäki

Onni Hautamäen voittajakuva.

Päivän aikana oli myös mahdolli-

Salissa ohjelma jatkui Peltomäen

suus vierailla husky-tilalla. Ulkona oli

luennoilla ja sen ohella oli tarjolla

tarjolla kuvauskopterin esittelyä ja

ilmaista kameran kennon puhdis-

vapaamuotoista kuvausta Iso-Syöt-

tusta.

teen maisemissa - myös muille kuin

Illan lopuksi julkistettiin kuvakil-

kilpailukuvien metsästäjille. Lauan-

pailun tulokset. Tuomaristoon kuu-

taipäivä alkoi komeassa auringon-

luivat Jari Peltomäen lisäksi Jorma

paisteessa ja myöhemmin aurin-

Terentjeff Syötteeltä ja Janne Raja-

gonlaskun yhteydessä näkyi komea

la Digitarvikkeelta. Pääpalkinnon sai

pystypilari. Syötteen maisemissa oli

Onni Hautamäki, toiseksi sijoittui

siis jälleen komeita kuvauskohteita.

polkulainen Kari Arontie ja kolman-

Tänä talvena oli puissakin harvinai-

neksi Perttu Puolakka.



sen muhkeat tykyt.

Oulangan kansallispuistossa

TALVISISSA TUNNELMISSA Oulangan kansallispuisto perustettiin vuonna 1956. Alue tuli tunnetuksi kauneudestaan jo 1800-luvun loppupuolella, jolloin se oli suosittu taiteilijoiden ja luonnontutkijoiden vierailukohde. Teksti ja kuvat Pia Nissinen

Oulangan maiseman muodostavat

teensa mutta näissä maisemissa

jokilaaksot hiekkatörmineen ja kos-

onnistuu hyvin muutaman tunnin

kineen. Jyrkkäseinäiset kalliorotkot

nähtävyysvierailukin. Rohkeimmat

ja puiston pohjoisosassa sijaitsevat

tosin haastavat itsensä ja lähtevät

laajat suoalueet luovat myös osan

pitemmälle vaellukselle. Se onkin

tästä maisemakokonaisuudesta.

sitten toinen juttu. Ajattelin tällä

Oulankaa halkoo kaksi isoa, itään virtaavaa jokea, Oulanka- ja Kitkajoki. Näistä jälkimmäisestä nähtiin

kertaa jättää pitemmän vaelluretken kesäkelille. Karhunkierroksen aloituspistees-

vastikään upea Tauno Kohosen

sa toimii Karhunkierroksen luonto-

dokumenttielokuva, joka inspiroi

keskus, josta saa mm. tietoa liittyen

lähtemään kokemaan nämä maise-

kansalispuistoon. Hyvin suunniteltu

mat itse.

retki on puoliksi tehty!

Suomen tunnetuin vaellusreitti,

Karhunkierros, sijaitsee Oulangan kansallispuiston alueella. Valittavana on monenpituisia reittejä jokaiseen makuun.

Talviretkeilyssä on omat haas-

vanhat mäntymetsät, kiemurtelevat

Kuva Pia Nissinen

32 Kuvat Pia Nissinen

Kuvat Pia Nissinen

Kuva Pia Nissinen

LUONNON IHAILUA Etsiköhön hienot herrat, Kaunottaret kaupungin Nautintoa taiteellista Maisemista maalarin. Minä ennen empimättä Lähden luonnon helmahan, Tutkin luonnon ilmiöitä, Etsin sieltä ihanan. Koitan kuulla kussa sykkii Luonnon sydän lämpimin, Kuss` on tunne tulvillansa, Kussa taide tuorehin. Laulan sitten maailmalle Mitä siellä kuulin, näin, Mikä siellä herttaisimmin Heijastuu mun mielessäin. Siellä paistaa luojan päivä, Tuores metsä tuoksuaa, Kukat kukkii kumpuella, Puro pieni pulppuaa. Siellä kuulen kosken pauhun, Siellä linnunlaulut myös, Siellä nään mä, ett` on luonto Sentään parhain taidemies! Kasimir Leino

Kuva Tauno Nissinen

Kuva Sami Säily

Keväinen linturetki

HAILUOTOON Yhdeksi Polun perinteeksi muodostunutta kevään linturetkeä vietettiin viileässä säässä, mutta mukavissa tunnelmissa. Noin parinkymmenen retkeilijän seurueena liikuttiin Pertti Väyrysen johdattelemana useammissa kohteissa, joissa havainnoitiin ja kuvattiin. Havaintoja kirjattiinkin mukavanlainen listaus.

Kuva Ilkka Haapavirta

Kuvat Sami Säily

RETKELLÄ HAVAITTUA Naakka

Merihanhi

Töyhtöhyyppä

Kiuru

Varis

Sinisorsa

Merikotka

Nuolihaukka

Naurulokki

Sepelkyyhkky

Orava

Talitiainen

Rusakko

Lapasorsa

Räkättirastas

Isokuovi

Tukkakoskelo

Jouhisorsa

Västäräkki

Pikkulokki

Harakka

Räyskä

Kalasääski

Isokoskelo

Meriharakka

Piisami

Raidankeuhkojäkälä

Ruskosuohaukka

Telkkä

Harmaasorsa

Uivelo

Järripeippo

Kurki

Punarinta

Teeri

Punakylkirastas

Punajalkaviklo

Laulurastas

Liro

Nokikana

Tavi

Kaulushaikara

Norppa

Tukkasotka

Laulujoutsen

Haarapääsky

Merimetso

Lapasorsa

Arosuohaukka

Korppi

Harmaalokki

Taivaanvuohi

Merilokki

Sinisuohaukka

Selkälokki

Hiirihaukka

Haapana

Piekana

Mustapyrstökuiri

Valkoviklo

Ristisorsa

Peippo

Upean kauniin värisiä voivat kevättalven revontulet olla Inarin Partakossa. Siellä ilma on puhdasta, eikä valosaasteita ole sadan kilometrin säteellä missään suunnassa. Huhtikuun alun iltayön (2.4.2016, klo 23.30) säätila oli ihanteellinen: tyyni, pari miinusastetta alle nollan, eikä kosteusongelmia ollut kuvia otettaessa. Kuvat ovat avattu RAWista Camera Standard profiililla, eikä väriasetuksiin ole sen jälkeen koskettu.

â&#x20AC;?

LĂ¤hes uskomatonta, mutta totta! Kuvat Taisto Niskanen

Tekstit Sami Säily

POLUN VARRELTA

Vuoden luontokuva -ilta Tietomaassa Polun yksi perinteisiä puristuksia, Vuoden Luontokuva -ilta pidettiin lokakuussa 2017 Tietomaassa. Vuoden luontokuvaparhaimmiston lisäksi nähtiin kuvaesitykset Polun Jyrki Kallio-Koskelta (”Poromiehen matkassa”) sekä Kimmo Ohtoselta (Metsäkansa). Sali myytiinkin muutamaa paikkaa vaille täydeksi. Kaikkinensa onnistunut ilta.

Jaana Paasovaara vuoden polkulainen 2017 Järjestyksessään yhdeksäntenä polkulaisena palkittiin vuoden 2017 viimeisessä jäsenillassa vuosia ansiokasta työtä hallituksessa tiedotusvastaavan tehtävissä tehnyt Jaana Paasovaara. Säntillisen ja ajan hermolla olevan tiedottamisen lisäksi Jaana oli mm. kehittämässä yhdistyksen näkyvyyttä ja keskinäistä viestintää sosiaalisessa mediassa. Irtiotto hallitusvastuusta oli paikallaan, jotta mahdollistui täysipainoinen opiskeluprojekti ammattivalokuvaajan tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa Tornion Lappiassa. Tuore tieto kertookin, että maaliin on päästy ja

Polun ilme uudistui

vaativa VAT-tut-

Polun visuaaliseen historiaan kirjoi-

kinto suoritet-

tetiin uusi luku vuoden 2017 aikana,

tuna.

kun aikansa palvellut tunnus siirrettiin eläkkeelle ja ilmettä uudistettiin

Onnittelut

modernimpaan suuntaan. Perinteitä

Jaanalle!

kunnioittaen kurkihahmo pysyi mukana. Uuden ilmeen suunnittelusta vastasi Sami Säily.

Kuvat Sami Säily

Lintukuvauskoulutusta Liminganlahdella

Toukokuun lopussa jäsenillemme tarjoutui upea mahdollisuus laadukkaaseen kouluttautumiseen ja lintukuvaukseen. Liminganlahden luontokeskuksen tiloissa pidetty koulutus aloitettiin teoriaosuudella. Jari Peltomäen asiantuntevan luennon jälkeen suuntasimme kahtena porukkana ja peräkkäisinä iltoina Finnaturen kojuille Liminganlahden rantaniityn reunamalle. Poikkeuksellisen lämmin toukokuu oli vienyt muuttavat suokukkoparvet pohjoiseen, mutta paikallisia kukkoja sekä muita kahlaajia piipahteli kuvausetäisyyksillä pitkin iltaa. Yksi Liminganlahdelle tunnusomaisia pesiviä lajeja, mustapyrstökuiri poseerasi useaan otteeseen. Hieno kokemus, jonka ottaisi ihan miellellään uusiksikin.

1. Jyrki Kallio-Koski, ”Reposet”

Talvikuvakilpailun satoa

PIMEYDEN VALO Polun talvikauden ajaksi julistettu kuvakilpailu teemalla ”Pimeyden valo” käytiin huhtikuun jäsenillassa. Valoisa kevätilta jonkin verran häiritsi kuvien esittämistä, mutta voittajat saatiin selville. Tässä kisan parhaimmistoa, kymmenen kuvaa. Voiton korjasi Jyrki Kallio-Koski upealla Pohjois-Norjassa tallennetulla valotuksella ”Reposet”.

2. Raija Väyrynen, ”Ensilumi”

3. Jaana Paasovaara, ”Matalalentoa”

4. Sami Säily, ”Syttyy tähdet”

6. Jaana Paasovaara, ”Tuulimyllyt”

5. Jyrki Kalliko-Koski, ”Itsenäisyyspäivän valot”

7. Sami Säily, ”Jäljet”

8. Anna-Maria Kantola, ”Lumimyrsky”

9. Jaana Paasovaara, ”Kitkan loimut”

10. Sami Säily, ”Iltakuutamo”

KOIRA

KUVAUSKAVERINA Koira on ihmisen paras kaveri myös valokuvausretkillä. Yksinpuhelun tai -ajattelun sijaan voin kertoa tuntemuksiani hänelle. Monenlaista haittaakin lemmikistä retkillä voi olla, mutta sisältöä se niihin ainakin tuo.

Teksti ja kuvat Sami Säily

Naali! Ei, vaan Topi leikkii naalia Palkaskero-tunturin rinteellä.

uontokuvaus harrastuksena

Koiramaisen herkillä aisteillaan se

vakaveri on mukana. Hän keikistää

on pääsääntöisesti melko yk-

oppi pian ymmärtämään tietynlaisen

vieressäni päätään tai nuolaisee

sinäistä tekemistä. Maastossa

valmistelutoiminnan seuraukset. Ka-

huuliani hyväksyvästi, kun kerron,

liikutaan tai piilokojussa jökötetään

merakamojen siirtäminen eteiseen

mitä asetuksia laitan kameraani

yksin. Monelle tämä onkin tärkeä

ja tietynhajuisten housujen jalkaan

tai mitä linssiä tässä voisi käyttää.

osa harrastusta, eräänlainen riitti –

vetäminen muodostui selväksi sig-

Kauniin maisema- tai valonäkymän

omat ajatukset ja luontoterapiaa il-

naaliksi tälle nelijalkaiselle: kohta

avautuessa Topi saa tietenkin kuulla

man häiriötekijöitä. Aistit herkistyvät

mennään ja nautitaan elämästä.

ääneen haltioitumiseni.

ympäristön tapahtumiin paremmin.

Ja kuinka paljon voi tuollainen-

Välillä saatamme ottaa yhteisku-

Jossain mielessä luontokuvaajat ovat

kin seurakoirarotua edustava eläin

van kohtaamassamme maisemassa.

ihmisinä tässäkin mielessä hive-

nauttia siitä, että pääsee vapaana

Toisinaan hän astelee maisemaan

nen ”oma rotunsa”. Viihtyvät itsensä

pomppimaan poluilla juurakoiden yli,

pyytämättä. Enimmäkseen Topi

kanssa – ympärillä ystävistä parhain,

hörppäämään vettä erämaalammes-

saakin seikkailla maastossa täysin

luonto.

ta, nuuhkimaan kanalintujen jätöksiä,

vapaana, poikkeuksena viralliset rei-

jättämään oman merkkinsä siihen,

tit, joissa kohdataan paljon ihmisiä ja

Topi tuli taloon

mihin kettu jätti omansa muutama

muita koiria. Havanankoirarodulla ei

Reilu kolme vuotta sitten meidän

päivä takaperin.

ole riistaviettiä eikä se näin ollen ole

perheeseen tuli uusi jäsen. Hurmasi

vahingollinen ympäröivälle luonnol-

ja otti heti oman paikkansa. Topista

Hän kuuntelee

le. Mitä nyt joskus innostuu hauk-

tuli pian valokuvausharrastukseen

Yksinäisyys luontoretken yhteydes-

kumaan ja hippastelemaan porojen

hurahtaneen ukkelin retkikaveri.

sä saa oman muotonsa, kun kar-

kanssa.

Pieni ihminen ja pieni koira isossa maisemassa. Upeaa kokea yhdessä.

Topin ensimmäistä kesää. Ei havaittavaa haittaa lajikuvauksissa Toisin kuin herkästi oletetaan, kokemukseni mukaan koiran läsnäolo ei muuta tilannetta lintuja kuvatessa, kun kuvataan ilman piiloutumista. Ehkäpä Topi on tarpeeksi pieni ja viattoman näköinen, että esimerkiksi kuukkelit uskaltautuvat lähelle, olipa siinä koira tai ei. Lapinpöllö teki ylilennon muutaman metrin päästä meitä kumpaistakin. Piilokoju on kuitenkin paikka, jonne Topilla ei ole asiaa. Joskus, mutta harvemmin Topi katoaa hetkeksi omille teilleen. Saattaa tylsistyä samassa lokaatiossa pidempään jatkunutta revotulikuvausta ja lähtee tutkimaan lähiympäristöä. Yleenäsä kyllä kutsusta tulee hiljalleen takaisin. Kerran Norjassa

Vajaan viikon mittainen tunturiseikkailu Ruotsin tuntureille oli Topillekin melkoinen puristus. Helteiden sattuessa varjot olivat vähissä. Vaan onneksi oli raikasta virtavettä ja nuotioharjusta.

vuoristoretken paluuhetkinä tuli pie-

vastaan. Instagram-galleriassani

Kuvia Topista retkikaverina:

ni hätä, kun herra päätti tutkia vuo-

pyllistänkin vuoronperään puritaa-

samisaily.kuvat.fi/kuvat

ren rinneluontoa vähän laajemmin

nisesti luontokuvaan suhtautuvan ja

instagram.com/samisaily

yksikseen – ja samaan aikaan me-

lemmikkieläinkuvan ystävälle julkai-

rikotka pyörähti useaan otteeseen

semalla kuvia kummastakin.

turhan lähellä. Todistetusti luonto-

Keskityn välillä kuvaamaan yk-

valokuvaajakin voi siis sanoa, että

sinomaan Topia. Hyvän koirakuvan

merikotka tuli ”turhan lähelle”!

tekeminen vaatii paneutumista. Pait-

VINKKI

si että minulle koirakuvaus on yksi

Oululainen outdoor- ja actionku-

Koira kuvassa

tärkeä osa kuvausharrastusta, koen

vaukseen erikoistunut ammatti-

Olen useissa yhteyksissä törmännyt

kuvaajana jatkuvasti harjaantuvani

valokuvaaja Harri Tarvainen teki

voimakkaisiin reaktioihin siitä, voiko

sitä tilannetta varten, kun joku nisä-

koiralleen oman Instagram-tilin.

koira olla luontokuvassa. Suomen

käs tai harvinainen lintu nostaa pää-

Haglöfs friend -statuksen saanut

Luonnonvalokuvaajat ry:n linja-

tään kuvausetäisyyksillä vaativissa

Kaffe tunnetaankin nyt melko

us heidän Facebook-ryhmässä on

valo-olosuhteissa.

laajalti ympäri maailmaa.

hyvin selkeä ja se näyttää aiheut-

Niin tai näin, kaikista parhainta

taneen melkoista polemiikkia ja

retkillä koiran kanssa on hyvä seura

kuumia tunteita niin puolesta kuin

ja kaveruus.

Katso: instagram.com/kaffegram

Moni ihmeellinen asia kiinnostaa uteliasta koiraa. Ei

Kohti juoksevaan koiraan on hyvä testata optiikan

kerrota kenellekään, että tämän tilanteen tekemiseen

suorituskykyä tarkennuksen suhteen.

tarvittiin hillojen sekaan kätketty nami ;)

Hirvisuon pitkospuilla eräänä syksynä. Topi on todistetusti ainakin kerran ollut 8 sekuntia paikallaan.

Toisinaan Topi pilaa maisemakuvan tekem채ll채 omat haamunsa kuva-alueelle. ...mutta sitten tulee hetki채, jolloin h채n kauniisti rakentaa kuvaa olemalla osa kokonaisuutta.

Pohjoisen Luontokuvaajat ry on luonto-

Jäseniltoja pidetään talvikauden ajan

kuvaajien alueellinen yhdistys. Tuttaval-

kunkin kuukauden kolmantena keskiviik-

lisemmin se tunnetaan nimellä Polku.

kona. IItojen ohjelmissa on mm. kuvaesi-

Yhdistyksen kotipaikka on Oulu ja jäse-

tyksiä, esitelmiä sekä opastusta luonto-

niä noin 120. Polku toimii yhteistyössä

kuvaukseen liittyvistä aiheista.

valtakunnallisen järjestön Suomen Luonnonvalokuvaajat (SLV) ry:n kanssa.

Mikäli olet kiinnostunut, tartu tilaisuuteen. Kaikki luontokuvauksen ystävät

Yhdistyksen jäsenistössä on luontoku-

ovat joukkoomme tervetulleita. Ilmoit-

vauksen ammattilaisia, aktiiviharrastajia

tautumislomake löytyy yhdistyksemme

sekä vasta aloittelevia harrastajia.

nettisivuilta.