Policy 3/2015

OPINTOUUTISIA

HOT-LINJAN

TULEVAISUUDESTA

JUHA A. VUORI: Joukkovalvonta ja demokratian ydinarvot

KOHTAAMISIA:

SANNA MARIN

EUROOPAN MUSTA AUKKO,

TRANSNISTRIA

Pääkirjoitus

A

rvoisa lukija, pitelet juuri kädessäsi vuoden kolmatta versiota rakkaasta julkaisustamme.

Syksyllä on tapahtunut paljon – niin pienemmissä kuin suuremmissakin ympyröissä.

Sipilän hallituksen leikkaukset ovat aiheuttaneet kansalaisissa kuohuntaa, eduskuntapuolueiden kannatusprosentit heitelleet, pakolaisia saapunut ennätysmäisesti Suomeen ja muuhun Eurooppaan.

Vaan eipä ole myöskään VOOlaisen syksystä tapahtumia puuttunut. Nyt voidaan varmasti jo sanoa, että uudet fuksit ovat tulleet riippuvaisiksi kauniista järjestöstämme ja hyvä niin.

Alkusyksyn hullunmyllystä kurssien, juhlien, mielenkiintoisten tapahtumien sekä uusien harrastusten ja tuttavuuksien keskeltä tuskin on vielä täysin toivuttu, kun alkaa olla jo korkea aika odotella pian ovella kolkuttelevaa pikkujoulukautta.

Vaikka pikkujouluista kerrotaankin monia alkoholinhuuruisia legendoja ja ne ovat monien vitsien vakioaiheena, on niillä mielestäni ehdottomasti paikkansa pimeyden keskellä. Pikkujoulujen kulta-aikana kylmä, talveen valmistautuva Suomi herää horroksestaan hetkeksi. Ravintolat houkuttelevat ihmisiä hämyisiin suojiinsa toinen toistaan parempien viini- tai glögitarjousten avulla, taksikuskeilla asiakkaita on jonoksi asti, työpaikat järjestävät vuoden ikimuistoisimpia juhlia ja syksyn touhotuksen stressistä hengästynyt kansakunta saa luvan kanssa ottaa rennosti parhaat päällä. Pikkujouluja suomalainen viettää mitä moninaisimman joukon kera. Omat juhlansa ansaitsevat niin koululuokat, työpaikat kuin lapsuudesta asti yhtä pitäneet kaveriporukatkin – vain mielikuvitus on rajana.

Hyvä voolainen elämä on erityisen hyvää joulun alla: aito VOOlainen käy ennen joulunviettoon laskeutumista läpi kaksi upeaa tapahtumaa: pikkujouluristeilyn sekä VOOn sitsit. Pikkujouluristeily on yhdellä sanalla sanottuna legendaarinen. Mikään ei yhdistä ihmisiä samoin kuin kipuaminen aamulla

kymmeneltä kakkoskannen hämystä Tukholman kirpeään syysilmaan. Tämän jälkeen joko taksi tai omat, eilisen humppabaarin melskeestä vielä väsyneet jalat allaan tulee löytää tiensä Sergelin torin Burger King-ravintolaan muiden sinne asti jaksaneiden kanssa ja sukupolvikokemus VOOn tapaan on valmis. Vaikka risteileminen onkin jo itsessään aatelinen elämys ja ehdottomasti kokemisen arvoinen seikkailu, ei elämäsi syksy ole vielä tässä. VOOn vuoden viimeiset sitsit ovat nimittäin akateemisista pöytäjuhlista eleganteimmat. Näiden juhlien pukuloistosta, herkullisesta ruuasta ja ylevistä puheista olettekin jo varmasti kuulleet paljon tarinoita, mutta vasta paikan päällä juhliminen saa sinut todella ymmärtämään, mistä siinä paljon puhutussa hyvässä elämässä on pohjimmiltaan kyse.

Kuva: Mikko Virta

Kirjoittaja on jo vuonna 2011 hyvän elämän piiriin päässyt nautiskelija, joka pyrkii risteilemään vähintään kahdesti vuodessa ja toimi tämän lehden vastaavana päätoimittajana

Policy 3/15 | 3

Policy 3/2015 Pääkirjoitus - 3 Fuksikolumni - 5 Opintouutisia - 6 Vihainen VOOlainen - 7 STTK:n Antti Palola haastattelussa - 8 Transnistria, Euroopan musta aukko - 10 Juha Vuori: Joukkovalvonta ja demokratian ydinarvot - 14 Kohtaamisia: Sanna Marin - 16 Horoskoopit - 22 Puheenjohtajan terveiset - 23 Päätoimittajat Niko Ruostetsaari Onerva Martikainen Anni Kyröläinen (vastaava pt.)

Kirjoittajat Mari Isomäki Anni Kyröläinen Niko Ruostetsaari Onerva Martikainen Erika Massa Jarkko Nissinen Raakel Kumpunen Anna Walldén Juha Vuori Salla Huttunen Kannen kuva: Onerva Martikainen Takakannen kuvat Teemu Perhiö

MIKÄ IHMEEN

TRANSNISTRIA? Katso sivulta 10

ANTTI PALOLAN MIETTEITÄ MUUN MUASSA YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA Sivulta 8 alkaen

Taitto Niko Ruostetsaari Anni Kyröläinen Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014 Helsingin Yliopisto Yhteystiedot policy@voo.fi HYY:n järjestölehtituella tuetaan Policy-lehteä.

Painos 140 kpl.

ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu) Policy 3/15 | 4

HAASTATTELUSSA

SANNA MARIN s. 16

F U K S I K O L U M N I

H T e k s t i : M a r i I s o m ä k i

uhuh! Reilu kuukausi fuksina oloa takana ja päällimmäiset tuntemukset voi hyvin tiivistää tuohon huokaukseen. Jo ensi metreiltä tuli selväksi, että fuksisyksyyn mahtuu tapahtumia enemmän kuin ylioppilaskalenterin pikkuriikkisille sivuille mahtuu rustaamaan, eivätkä tuutoreiden ja vanhempien opiskelijoiden lupaukset eeppisestä ja elämää mullistavasta aikakaudesta olleet liioiteltuja. Orientaatioviikon informaatioähkystä matka on jatkunut fuksisuunnistuksen kautta sitseille (laulamaan enemmän ja vähemmän poliittisesti korrekteja lauluja) ja aamukahdeksan tilastotieteen luennoille (ihmettelemään, miten sitä ylipäätään on edes hereillä aamukahdeksalta).

Jos jonkinlaisen seikkailun tiimellyksessä sitä on oppinut vähitellen myös muistamaan kuka oli pottilainen, kuka hottilainen ja kuka mappilainen. Vaikka mitäs väliä sillä loppujen lopuksi on, voolaisia kun kaikki ollaan! Ehdottomasti parasta voobidoon täyttämässä syksyssä, niin kuin aina uuden sivun elämässä kääntäessä, onkin ollut uusiin, loistaviin tyyppeihin tutustuminen. Vaikka välillä kaiken sosialisoinnin, sitsaamisen, ympäri Kaisaniemen puistoa suunnistamisen ja samojen kysymysten samoille naamoille esittämisen lomassa kaipaisi yhtä viikonloppua, jonka voisi viettää yksin Frendit-maratonia pitäen ja pakastepizzaa syöden, en vaihtaisi hetkeäkään hektisestä syksyn aloituksesta pois. Ja onpa fuksille ainutlaatuiseen syksyyn mahtunut myös ihan valtakunnan tasolla merkittäviä tapahtumia aina yliopiston leikkauksista ja Porthanian valtauksesta pääministerin Kekkos-henkiseen televisiopuheeseen ja pakolaiskriisin kärjistymiseen. On vaikea kuvitella poliittisesti ja yhteiskunnallisesti mielenkiintoisempaa aikakautta aloittaa yleisen valtio-opin opinnot kuin se, mitä parasta aikaa elämme. Seuraavat noin viisi vuotta tulevat olemaan meille vuoden 2015 valtio-opin fukseille yhdet elämämme tärkeimmistä vuosista, mutta eivät ainoastaan opintojen ja elämään oppimisen kannalta: saamme olla mukana muovaamassa sitä maailmaa, joka meitä odottaa 2020-luvulla!

Kirjoittaja on maailmanpolitiikkaa opiskeleva syksyn 2015 fuksi Policy 3/15 | 5

OPINTOUUTISIA SYKSYLTÄ 2015:

MITEN KÄY HOT-LINJAN? Teksti: Raakel Kumpunen ja Anna Walldén

Heipä hei voolaiset, toivottavasti syksy on käynnistynyt hyvin! Meitä opintovastaavia on pyydetty avaamaan ja tarkentamaan hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjan tulevaisuutta sillä siitä on ilmeisesti keskuudessanne liikkunut jos minkälaisia huhuja.

Tässä vaiheessa varmaa on kuitenkin se, että tiedekunnassa tapahtuu koulutusuudistus (josta aikaisemmin puhuttiin isona pyöränä), jonka on tarkoitus astua voimaan 2017. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vaatinut yliopistoja vähentämään hakukohteita ja valtiotieteellinen tiedekunta on valinnut valtio-opin kolme linjaa yhdeksi vähentämiskohteeksi. Kesän valintakokeen muoto määrää “Virallista lausuntoa HOT-linjan lopettamisesta ei ole tullut tätä tekstiä kirjoitettaessa syyskuun lopulla.” osin myös sitä, millainen kandidaatin tutkinnosta muodostuu. Valtiotieteellisen tiedekunnan tulisikin päästä yhteisymmärrykseen siitä valitaanko opiskelijat jatkossa pääaineeseen, niin kuin tähän asti on tehty, vai johonkin oppiaineryhmään tai pelkästään tiedekuntaan, jolloin opiskelija valitsee pääaineensa myöhemmässä vaiheessa opintojaan.

Mitään varmaa ei siis ole vielä sanottu siitä, mikä on valtio-opin tulevaisuus valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja, millainen linjajako tulevaisuudessa on. Virallista lausuntoa HOT-linjan lopettamisesta ei ole tullut tätä tekstiä kirjoitettaessa syyskuun lopulla.

Tiedekunta on kuitenkin suunnitellut linjan lopettamista hakukohteena vuonna 2017. Mahdollisten päätösten pitäisi kuitenkin tulla kevään 2016 aikana,

Policy 3/15 | 6

jotta muutoksiin tarvittavat sopeutukset ehditään tehdä.

Kyse on uudistuksessa vain uusien opiskelijoiden sisäänotosta: sillä ei ole mitään vaikutusta opintojen muotoon tai sisältöihin vanhoille opiskelijoille, ellemme niin tiedekunnassa, laitoksella ja oppiaineessa halua päättää. Vaikka HOT-linja loppuisi hakukohteena, tämä ei tarkoita sitä, että sen opetus loppuisi samalla. Kaikilla tutkintoa suorittamaan valituilla on oikeus suorittaa tutkinto loppuun asti.

Lisäksi henkilökunta haluaa edelleen sisällyttää hallinnon opintoja yleisen valtio-opin opintokokonaisuuteen.

Eli rakkaat opiskelijat, älkää panikoiko vaan keskittäkää energianne sen sijaan sen varmistamiseen, että valtio-opissa saa edelleen laadukasta opetusta. Tiedekunta järjestää syksyn ja varmasti myös kevään aikana useita tilaisuuksia, joihin opiskelijat saavat osallistua ja, joissa suunnitellaan opintojen rakenteita ja rahoituksen kohdentamista.

Muistuttaisimme vielä opiskelijoita siitä, että on erittäin olennaista osallistua oppiainekahveille jotka järjestetään vain kaksi kertaa vuodessa. Nyt syksyllä on vielä tulossa yhdet oppiainekahvit, ja siellä opiskelijoilla on erinomainen mahdollisuus päästä henkilökohtaisesti puhumaan oppiaineen henkilökunnan kanssa valtio-opin oppiaineesta, esimerkiksi juuri HOT-linjan tulevaisuudesta. Syksyn oppiainekahveilla opetuksen tulevaisuus ja opintojen järjestäminen tulevat varmasti olemaan isoimpia puheenaiheita. Jotta henkilökunta ymmärtäisi opiskelijoiden huolen HOT-linjan tulevaisuudesta on heidän kuultava palaute suoraan opiskelijoilta.

Terveisin pian eläköityvät opintovastaavanne,

Raakel ja Anna

VIHAINEN VOOLAINEN ITUTUKSEEN KUOLLA?

VOIKO V

O

n se yhtä perkelettä taas. Opintojen aikana kaikki on niin helppoa.

Välillä kun käy vähän luentosalien penkkejä kuluttamassa, niin opintojen jälkeen on helppo tavata ystäviä unikahvittelun tai kaljoittelun merkeissä. Mutta auta armias, kun siirryt työelämään. Raskasta puurtamista päivästä toiseen ja jatkuvaa veivaamista siitä, milloin lounastellaan ja missä.

Siitä oluesta puhumattakaan.

S

itten tämä yksikin tapaus. Aina lupaamassa yhteistä lounasta, mutta todellisuudessa sanoo vain. Ainahan ne vain sanovat. Töissäkin muka aina venähtää. Muka jotain tärkeää. Pitäisi varmaan ryhtyä sosieteeraamaan enemmän työkaverien kanssa, niin aikatauluongelmatkin ratkeaisivat.

Mutta eiväthän ne ole VOOlaisia. Vai onko juuri jatkuva myöhästely ja sanojen syöminen VOOlaisuutta parhaimmillaan? Nokkeliahan me kuitenkin olemme sanojen kanssa. Eräskin alumnimme vastasi aikoinaan toimittajan kysymykseen, ettei ole puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

L

uottamus on päivän sana. Nykyään toimittajienkin on nautittava ministeriöiden luottamusta. Mutta miten toimia orastavassa luottamuspulassa?

Valtiovarainministerimme mukaan ”luottamus on sitä, että kaksi ihmistä menee samaan huoneeseen, katsoo toisiaan silmiin ja miettii miten Suomi saadaan nousuun”. Tämähän sopii nuorelle valtiotieteilijälle kuin Hakkarainen karaokebaariin. Pitäisi vain sopia se yhteinen juttutuokio. Eikä tuo karaokebaarikaan hullummalta kuulosta.

O

pintojen loppumista seuraa sosiaalinen ja henkinen kriisi. Kriisihän tulee käsitteenä lääketieteestä, jossa sillä tarkoitetaan äärimmäistä valintatilannetta. On joko pystyttävä uusiutumaan tai kuihduttava pois. Molemmat ovat ikäviä vaihtoehtoja. Ei tässä ole aikaa minuuteni uudelleenmäärittelyyn.

Pitäisi keretä pian lounaalle ja kaljalle.

Ehkä siis mieluummin palaan takaisin koulun penkille.

Policy 3/15 | 7

STTK:N

ANTTI PALOLA LUOTSAA

PALKANSAAJIA KOHTI SOPUA

Teksti: Jarkko Nissinen Kuva: Vilma Maukonen Pistäydymme 24.9.2015 toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n tukikohdassa Mikonkadulla VOO ry:n edustuksella. Laajasta palkansaajien mielenilmauksesta on vasta alle viikko aikaa, ja tulevana maanantaina on selviämässä, ehtivätkö palkansaajajärjestöt hallituksen asettamaan deadlineen klo 16.00. Deadlineen mennessä pitäisi esittää vastaehdotus hallituksen leikkauksille. Voolaiset ovat päässeet aistimaan neuvottelutunnelmaa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Kaavahan on tuttu aiemmista työmarkkinaratkaisuista.

Tiukat aikataulut, haastavat esityslistat, ryhdikkäät kommentit ja lopulta yhteinen ratkaisu, vaikka olisikin hieman myöhässä.

Saadaanko ”yhteiskuntasopimus 3” pystyyn?

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kuitenkin huokaa: ”Yhteiskuntasopimus- sana on hieman liian juhlava.

Tässä on kyseessä ennenaikaisesta työmarkkinaratkaisusta”.

Muutenkin 17 liittoa koordinoivaa Palolaa neuvotteluasemointi kismittää: ”STTK ei ole ulkoparlamentaarisessa oppositiossa hallitusta vastaan”. Yhteisiä avauksia on kuitenkin ollut vaikea löytää muutenkin jakautuneessa maassa. Neuvottelusopan hämmentäminen saattaa vielä jatkua tovin.

Palola vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä toiveissaan yhdistää jakautunutta pelikenttää. Kysymmekin Palolan mielipidettä työmarkkinaosapuolten mielipiteitä jakaneisiin kysymyksiin.

Onko Suomella kilpailukykyongelma? Jos on, mitä ratkaisuja STTK:lla on siihen? ”Varmasti on kilpailukykyongelma. Jos mietitään taloutta, niin meillä on taloudessakin isot haasteet.

Meillä on talouskasvu lähes olematonta, työllisyys on tosi matala, meillä on kilpailukyky heikentynyt, me ei saada riittävästi investointeja. Kyllähän tässä on paljon asioita.”

“Uskon kuitenkin, että kilpailukyky ei ole pelkästään kiinni siitä, että on korkeat palkat ja Policy 3/15 | 8

työvoimakustannukset. Meidän on pystyttävä panostamaan osaamiseen, sen kautta koulutukseen ja uusiin innovaatioihin. Ne synnyttävät kilpailukykyä. Osaan [kilpailukykyongelmista] työmarkkinajärjestöt pystyvät välittömästi vaikuttamaan maltillisilla palkkaratkaisuilla” Vaalit sähköistivät politiikan kentän. Nykyinen pääministeri Juha Sipilä ajoi kahta yhteiskuntasopimusta ja epäonnistui niiden läpiviemisessä.

Millä mielin STTK oli sopimassa näitä kahta yhteiskuntasopimusta?

“Aina kun kutsu tulee neuvottelupöytään, niin neuvotteluihin lähdetään tosi mielessä. Ja silloin suljetaan pois se mahdollisuus, että näissä epäonnistutaan.

Ja neuvotteluissa kun epäonnistuu, niin se on aina suuri pettymys. Palkansaajat pyrittiin sitouttamaan palvelussuhteen heikennyksiin jo reilusti ennen kun sopimuskausi on katkolla. Tämä oli ehkä se iso asia, joka meni pieleen.”

Hallitus ilmoitti leikkauspaketista epäonnistuneiden neuvottelujen jälkeen. Mitä STTK on mieltä ehdotutetuista leikkauksista. Onko niille vaihtoehtoja?

“Kun toinen neuvotteluyritys elokuussa yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi kariutui, oli tämä

pettymys. Oma näkemyni oli, että valmistavista neuvotteluista olisi pitänyt päästä varsinaisiin neuvotteluihin. Kariutumisen jälkeen, hallitus ilmoitti etsivänsä vaihtoehtoa kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tämä oli tiedossa.Luettelo heikennyksistä on kova yksilön kannalta.”

“Sopimusjärjestelmän kannalta merkittävä muutos on, että hallitus ottaa käyttöön pakkolainsäädännön, jossa estetään toisin sopiminen paremmista ehdoista. STTK:n kentässä me katsotaan, että tämä ei kohtele palkansaajia oikein tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tämän vuoksi olemme valmistelleet omaa pakettia, joka olisi oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi.”

Lopuksi, yhteiskuntavaikuttajalta viesti nuorille: Miltä tulevaisuus näyttää?

“Neuvoja en halua antaa. Meillä on fiksuja nuoria.

Yhteiskunta on turvattu ja tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Mutta yksi asia on hyvä pitää mielessä; suomalaista sopimusyhteiskuntaa on rakennettu meidän edeltävien sukupolvien toimesta, neuvotellen ja sopien. Sitä ei ole rakennettu riidellen ja repien.”

“Suomi on pieni maa. Suomessa on paljon hyvää ja täällä on helppo toimia. Kaikki yhteiskuntavaikuttaminen ja keskustelu on tervetullutta.”

Kirjoittaja on VOOn hallituksen innovatiivinen ekskursiovastaava, joka puurtaa ahkerasti myös työelämäyhteyksiemme parantamiseksi.

Antti Palolan mukaan neuvotteluihin lähdetään tosi mielessä aina kun kutsu pöytään käy.

Policy 1/14 | 9

Eurooppa Euroopan musta aukko Teksti: Niko Ruostetsaari Kuvat: Wikimedia Commons Moldova on Euroopan köyhin maa, joka on jakautunut kahtia. Pienen gallialaiskylän tavoin separatistinen Transnistria vannoo edelleen Neuvostoliiton nimeen eikä suostu päästämään irti menneestä.

K

uten lähes kaikki muukin, alkaa tämäkin tarina Mikonkadun Public Cornerista. Istuimme ystävieni kanssa poikkeuksellisesti anniskeluravintolan takanurkassa vakiopöytämme sijaan.

Oli synkkä ja ruuhkainen ilta. Suvi jo sarasti ja jotain mukavaa tekemistä oli kesätyötuskailun lisäksi keksittävä.

Asuntoautothan ovat hassuja, joten päätimme vuokrata sellaisen muutamaksi viikoksi. Itä-Eurooppakin kiinnosti.

Määränpääksi valikoituivat lopulta Romania ja Moldova, jonka sisällä sijaitseva kapea mutta eksoottinen Neuvos-

toliiton perinnönjatkajaksi julistautunut autonominen alue tulisi ehdottomasti nähdä.

nä perinnönjatkajana, jonka keskeisenä tehtävänä on vastustaa Suur-Romaniaan tähtäävää romanialaista nationalismia.

Transnistria on Moldovassa sijaitseva autonominen tasavalta, joka julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi emämaastaan vuonna 1990. Lännessä Dnestr-jokeen ja idässä Ukrainaan rajoittuvan kaistalemaisen alueen väkiluku on noin 550 000 ja siihen kuuluu kaksi neljästä Moldovan suurimmista kaupungeista: Bender ja pääkaupunki Tiraspol. Transnistria pitää itseään Neuvostoliiton legitiimi-

Neuvostoliiton romahdettua alue samaistui ennen muuta Venäjään, jonka poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen tuki on pitänyt separatistista hallintoa pystyssä. Kuitenkaan edes Venäjä ei ole tunnustanut alueen itsenäisyyttä.

Vuosina 1996 ja 2006 Transnistriassa järjestettiin kansanäänestykset, joiden mukaan lähes 98 % äänestäneistä halusi liittyä Venäjään. Myös Krimin kriisin

”Transnistria on Euroopan ase-, huume- ja ihmiskaupan villi länsi.”

Policy 3/15 | 10

yhteydessä Transnistrian johto on esittänyt julkisuudessa toiveensa pikaisesta Venäjään liittymisestä. Moldovaa tutkinut Andreas Johansson on selittänyt Venäjän käyttäytymistä rationaalisen valinnan kautta tulkiten, että Venäjä hyötyy Transnistriasta enemmän osana Moldovaa kuin Kaliningradin kaltaisena enklaavina. Näin Venäjä voi ulottaa vaikutusvaltaansa Moldovan sisäpolitiikkaan ja estää Moldovan länsi-integraation.

Transnistria on käytännössä valtio valtion sisällä. Transnistrialaiset valitsevat vaaleilla presidentin, parlamentin ja paikallishallinnon – vaalivilpin suosiollisella avustuksella tietenkin. Transnistrialla on myös muun muassa oma valuutta, poliisivoimat, koulutuslaitos, lippu ja kansallishymni. Neuvostohenkisestä olemuksesta huolimatta Transnistria on irtautunut kylmän sodan aikaisesta talouspolitiikasta. Valtion rooli on kuitenkin taloudessa edelleen merkittävä, ja esimerkiksi maan suurin yksityisyritys Sheriff toimii hallituksen suojeluksessa. Sheriff hallitsee suurinta osaa alueen päivittäistavarakaupoista, huoltoasemista, suurinta TV-asemaa ja kuuluisaa viinatehdasta.

”Transnistria on käytännössä valtio valtion sisällä.”

Kuten arvata saattaa, on toisinajattelijoiden asema Transnistriassa hyvin vaikea. Euroopan unionin mukaan alueen ihmisoikeustilanne on huolestuttava ja parannettavaa olisi niin sananvapaudessa, tuomioistuinten toiminnassa, vankeusoloissa kuin latinalaisia aakkosia käyttävien koulujen toimintamahdollisuuksissakin.

Transnistria on Euroopan ase-, huume- ja ihmiskaupan villi länsi. On väitetty, että transnistrialaisilla aseilla on sodittu muun muassa Kosovossa ja Pohjois-Kaukasuksella. Autonomian ja tulehtuneiden välien vuoksi Moldovan keskushallinto on kykenemätön puuttumaan Transnistriassa rehottavaan rikollisuuteen.

Moldovan kaksi historiaa

Transnistrian ja Moldovan tasavallan nykymuotoisella hajaannuksella on

pitkä historiallinen tausta, joka kulminoitui alueiden väliseen vuoden 1992 sotaan ja sotaa seuranneeseen jäätyneeseen konfliktiin. Konfliktin ratkaiseminen olisi erityisesti Moldovalle tärkeää, sillä epävakaa tilanne hiertää maan länsimielisiä pyrkimyksiä. Vaikka kyseessä ei ole enää aseellinen konflikti, on alueen hallintaoikeus edelleen kiistanalainen ja tulenarka. Sotatappion venäläisjoukkojen tukemalle Transnistrialle kärsinyt Moldova vaikuttaa vastahakoisesti ja vähin äänin hyväksyneen Transnistrian olemassaolon.

Transnistrian historiaa hallitsee sen asema osana suurvaltapolitiikkaa pelinappulana, joka on aika ajoin vaihtanut omistajaa. Toisin kuin muu Moldovan tasavalta, ei Transnistria koskaan ole kuulunut

Transnistrian parlamenttitalo on vaikuttava ilmestys. Sen edessä komeilee luonnollisesti valtava Lenin-patsas.

Policy 3/15 | 11

ns. historiallisen Moldovan tai Bessarabian alueeseen. Nykyisen Transnistrian alue oli osa Kiovan Venäjää 900-1300-luvuilla ja myöhemmin osa laajempaa Venäjän imperiumia. Moldovan ruhtinaskunta (1349–1862) ja Venäjän imperiumi kohtasivat Dnestr-joella, jonka vasemman puoleinen kaistale oli siis jo kauan ollut osa Venäjän vaikutuspiiriä. Joki säilyi pitkään koskemattomana rajana, joka murrettiin vasta 1812, kun Bessarabia liitettiin osaksi Venäjän valtakuntaa. Tällöin nykyiset Moldovan tasavalta ja Transnistria olivat todellisuudessa ensi kertaa valtiollisessa yhteydessä toisiinsa.

Venäjän lokakuun vallankumous irrotti Moldovan ja Transnistrian jälleen erilleen, kun Bessarabian maakunta päätti irtaantua epävarman tulevaisuuden Venäjästä ja liittyä osaksi vuonna 1859 Moldavian ja Valakian ruhtinaskunnan yhdistymisestä syntyneeseen Romaniaan. Nykyinen Transnistrian alue jäi edelleen Venäjän vaikutusvallan alle.

Myöhemmin Neuvostoliitto vaati Bessarabian itselleen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti ja Moldova palasi taas Venäjän vaikutuspiiriin.

Transnistria säilyi Bessarabian liitoksella syntyneen Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan (MSSR) henkisenä ja taloudellisena keskuksena. Neuvostoliiton suhtautui edelleen skeptisesti romanialaismieliseen Bessarabiaan, joka

kärsi epäluottamuksesta investointien ja teollisuustuotannon puutteena. Vaikka Transnistria muodosti noin 12 % MSSR:n pinta-alasta, oli sillä kokoonsa nähden suhteettoman merkittävä asema neuvostotasavallan hallinnossa. Alue oli muuta MSSR:ää selvästi neuvostoihanteissa edellä ja nautti myös Moskovan erityistä luottamusta. Vuoteen 1989 mennessä yksikään Moldovan kommunistisen puolueen pääsihteeri ei ollut alkujaan Bessarabian moldovalainen.

Toisen maailmansodan jälkeen Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan teollisuustuotannosta noin kolmannes sekä energiantuotannosta jopa 90 % tuotettiin Transnistriassa. Vielä Neuvostoliiton romahdettua ja Moldovan itsenäistyessä suurin osa maan teollisuustuotannosta sijaitsi Transnistrian puolella. Vaikka Tiraspolin ja Chisinaun välillä oli vain noin 50 kilometriä pitkä moottoritie, oli kyseessä sosiaalisesti, taloudellisesti ja yleiseltä merkitykseltään vuosikymmenten mittainen kuilu vielä 1980-luvullakin.

Chisinaun parlamentti kuitenkin huolimatta valtavista protesteista ympäri MSSR:n hyväksyi moldovan kielen neuvostotasavallan viralliseksi kieleksi.

Tähän Tiraspolin aluevaltuustot vastasivat omalla päätöksellään, jonka mukaan tasavallan parlamentissa hyväksytty kielilaki ei päde Dnestr-joen itäpuolella. Tilanne kiristyi nopeasti ja jo samana vuonna Transnistriassa perustettiin ensimmäiset maanpuolustukselliset vapaaehtoisjoukot. Vuoden 1990 tammikuussa Transnistriassa järjestetyssä kansanäänestyksessä 96 % äänestäneistä antoi tukensa alueen itsehallinnolle MSSR:n sisällä ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös Chisinausta riippu-

” Transnistrialaiset

Kohti sisällissotaa

ovat ylpeitä suuren

Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti alueella vakavan yhteenoton. Transnistrian hallinto piti itseään enemmän venäläisenä kuin itsenäisyyteen pyrkivänä osana Moldovan tasavaltaa. Transnistrian venäjänkielinen eliitti kavahti Chisinaun pyrkimyksiä esimerkiksi moldovan kielen asettamiseksi tasaval-

isänmaallisen sodan

Alueen nimitys º Romaniaksi Trans Nistru (Dnistr-joen itäpuoli) º Moldovaksi Stîngă Nistrului (Dnistr-joen vasen puoli) º Venäjäksi Pridnestrovie (Dnistr-joen äärellä) Romanian kielestä tuleva ja maailmalla tunnettu nimitys Transnistria koetaan alueella loukkaavaksi, sillä se muistuttaa paikallisia toisen maailmansodan aikaisesta Romanian kovaotteisesta hallinnosta. Käyttää itsestään venäjänkielistä nimeä Pridnestrovskaya Moldavskaya Respublika.

Policy 3/15 | 12

lan viralliseksi kieleksi ja latinalaisten aakkosten käyttöönotosta. Uudistushaluisten nationalistien ja konservatiivisen venäläismielisen eliitin välille syntyi leveä kuilu. Näiden kahden blokin välinen jakolinja näytti olevan jälleen kerran Dnestr-joki.

kautta

voittamas-

taan itsenäisyydestä.” mattomalle Transnistrian tasavallalle.

Syyskuussa Dnestr-joen itäpuolen paikallishallinto julistautui Moldovasta erilliseksi Transnistrian tasavallaksi, joka muodollisesti oli kuitenkin osa Neuvostoliittoa. Elokuussa 1991 Moldova julistautui itsenäiseksi tasavallaksi.

Itsenäistynyt Moldova ei kuitenkaan koskaan onnistunut saamaan Dnestrjoen itäpuolta kontrolliinsa, sillä aluetta hallitsivat Neuvostoliiton varastoista saaduilla aseilla varustautuneet venäläismieliset separatistit. Jännitteet Dnestr-joen varrella konkretisoituivat asevarustelukierteenä alueiden välillä. Moldovan tasavallan poliisivoimien pyrkimykset paikallisten separatistien

”Kaikkia status quo ei kuitenkaan haittaa.” aseistariisuntaan laukaisivat lopulta aseellisen konfliktin joulukuussa 1991.

Moldovan keskushallinnon ja venäläisten tukemien separatistien 1980-luvun lopun romanialaisnationalismista alkaneet erimielisyydet ja yksittäiset välikohtaukset joen molemmin puolin johtivat lopulta toukokuussa 1992 alkaneeseen sotaan.

Verinen sisällissota koitui lopulta lähes 1500 ihmisen surmaksi. Uhreista noin puolet oli siviilejä. Sota aiheutti myös noin 130 000 moldovalaisen pakolaisvirran Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovan muihin osiin. Ratkaisevaa oli lopulta venäläisjoukkojen sotilaallinen interventio venäläisasukkaiden suojelemiseen vedoten, mikä teki Transnistrian asevoimista ylivertaisen suhteessa Moldovan tasavaltaan. Yhä tänäkin päivänä Venäjän asevoimat valvovat Transnistrian alueen turvallisuutta noin 1300 sotilaan voimin, vaikka Moldova on toistuvasti vaatinut Venäjää poistamaan aseelliset joukot maaperältään.

Transnistrian asevoimien voidaankin katsoa olevan tämän myötä vahvemmat ja laadukkaammin varustellut verrattuna Moldovan tasavallan pienikokoiseen armeijaan, vaikka virallisesti Transnistrian armeija onkin sitä lähes puolta pienempi.

Pieniä edistysaskelia

dysvallat, Venäjä, Ukraina ja Etyj käyvät neuvotteluita kiistakumppanien kanssa.

Erityisen tärkeää konfliktin ratkaiseminen tavalla tai toisella on juurikin Moldovan keskushallinnolle, jonka pitkän tähtäimen unelma EU- ja NATO-jäsenyydestä on suljettu optio niin kauan kuin Transnistria rikkoo valtion yhtenäisyyden ja mahdollistaa vakavia kansainvälistä oikeutta rikkovia tekoja. Chisinaun päättäjien strategiana on ollut tehdä yhteenliittymisestä transnistrialaisille niin houkutteleva, että Tiraspolin hallitus tarttuisi siihen. Yh-

teisiä projekteja, osin EU:n taloudellisen tuen kannustuksella, on perustettu Huolimatta parantuneista suhteista muun muassa rajat ylittävien rautatienäyttää konfliktin tulevaisuus edelleen verkostojen muodossa. epävarmalta. Perusongelma on ja pysyy. Moldova pyrkii poliittisesti länteen, Transnistrian talous on tällä hetkellä Transnistria itään. Moldovan unelma on heikompi kuin koskaan. Muun muassa EU-jäsenyys, Transnistrian jäsenyys Eu- eläkkeitä ja julkisen sektorin palkkoja on raasian unionissa. Tunnustamattoman leikattu viime aikoina rajusti. Ukrainan asemansa vuoksi Transnistrian hallintoa talouskriisin vuoksi tullivapaa kauppa pidetään kansainvälisesti laittomana, jo- Venäjän kanssa on ajautunut umpikuten suurille kansainvälisille toimijoille jaan. Transnistria on jäänyt maantiekuten EU:lle tai Etyj:lle konfliktin pui- teellisesti saarroksiin. Myös Moldovalla minen Tiraspolin hallituksen kanssa on on vakavia ongelmia. Keväällä 2015 palongelmallista. Toisaalta yhteisen neu- jastui maailmanhistorian suurimmakvottelupöydän ääreen on päästy ns. 5+2 si väitetty petos, jossa moldovalaisista neuvottelujen muodossa, joissa EU, Yh- pankeista katosi jäljettömiin miljardin

euron arvosta varallisuutta. Summa vastaa noin 15 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Petokseen on yhdistetty monia maan kärkipoliitikkoja.

Dnestr-joen itäpuoli on kuitenkin ylpeä suuren isänmaallisen sodan kautta voittamastaan itsenäisyydestä. Siitä alueen hallinto tuskin on hevillä valmis luopumaan. Loppujen lopuksi avaimet konfliktin ratkaisuun ovatkin Venäjän hallussa. Ilman Venäjän tarjoamaa avokätistä taloudellista tukea ei nykytilanne olisi Transnistrian osalta mahdollinen.

Kaikkia status quo ei kuitenkaan haittaa.

Tiraspolin poliittisen eliitin lisäksi Moldovan hajaannuksesta hyötyvät osittain myös kummankin alueen taloudet. Aikaisempi tulliton kauppa Ukrainan ja Venäjän kauppa on piristänyt talouksia joen molemmin puolin. Vaikuttaakin siltä, että niin kauan kuin Transnistrian olemassaolo epämääräisenä kansainvälisten pelisääntöjen ulkopuolisena toimijana tuottaa voittoja Tiraspolin päätöksentekijöille, pysyy konflikti jäätyneenä ja muistona Neuvostoliiton hajoamisen tuottamista alueellisista erimielisyyksistä.

Miltä Transnistria sitten oikeasti näyttää? Yli 3000 kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme lopulta paikallisella linja-autolla rauhalliseen Tiraspoliin, joka vaikutti kuin miltä tahansa venäläiseltä pikkukaupungilta. Vaikka vietimme kaupungissa vain yhden päivän, oli tekemistä jopa vaikea keksiä. Olut oli ukrainalaista ja kallista. Ehkä olisi pitänyt totella chisinaulaisen hotellimme isäntää, joka suositteli luostaria Tiraspolin sijaan.

Artikkeli pohjautuu Niko Ruostetsaaren tutkielmaan Transnistria - Euroopan viimeinen jäätynyt konflikti (2014).

Policy 3/15 | 13

Joukkovalvonta ja demokratian ydinarvot

Teksti: Juha Vuori Kuva: Onerva Martikainen

S

uomessa ollaan säätämässä uusia verkkovalvontaa koskevia lakeja, jotka koskevat niin ulkomaihin kohdistuvaa sotilastiedustelua kuin kotimaan viranomaisten valvontaoikeuksia.

Suomalaisten viestintä, mediakulutus sekä muu kulutuskäyttäytyminen on mittavissa määrin siirtynyt tietoverkkoihin ja viranomaiset haluavat seurata mukana.

Stasin johtaja Erich Mielke totesi aikanaan: ”Toverit, meidän on tiedettävä kaikki.” Mittavista urkkijaverkostoista ja valvontapanostuksistaan huolimatta, Stasi ei kyennyt tietämään kaikkea Itä-Saksan kansalaisista. Kuten Edward Snowdenin tekemät paljastukset viimeistään toivat julki, ovat nykyviranomaisten keinot tietää kaikki aivan uudella tasolla.

“Kuten Edward Snowdenin tekemät paljastukset viimeistään toivat julki, ovat nykyviranomaisten keinot tietää kaikki aivan uudella tasolla.”

Ruotsi on julkisesti ilmoittanut valvovansa kaikkea rajojensa yli kulkevaa tietoliikennettä. Ennen kuin Suomesta Saksaan kulkeva tietoliikennekaapeli on paikoillaan, suomalaisten viestintä säilyy ruotsalaisten valvonnassa. Suomessa säädetään uusia lakeja samassa tahdissa Venäjän ja läntisen Euroopan välillä tapahtuvan tietoliikenteen palvelemiseen tähtäävän kaapelin laskemisen kanssa.

Policy 3/15 | 14

Suojelupoliisi on ilmoittanut kaipaavansa uusia tiedustelullisia toimivaltuuksia erityisesti tietoverkoissa tapahtuvan toiminnan suhteen. Suojelupoliisin päätoimiala on tietoteknistynyt ja viranomaistoiminta kansainvälistynyt. Valtakunnan turvallisuutta vaarantavien hankkeiden torjuminen edellyttää tämän näkemyksen mukaan tiedonhankintaa tietoverkoista jo ennen kuin hankkeet ovat edenneet rikoksen asteelle.

Joukkovalvontaa ja signaalitiedusteluoikeuksien laajentamista on julkisessa keskustelussa perusteltu ulkoministeriöön kohdistuneen valtiovakoilun paljastumisella sekä Syyrian sisällissodan kansainvälistymisen aiheuttaman terrorismiuhan kohoamisella. Myös sisäministeriön valvontalainsäädäntötarpeita koskeneessa raportissa korostetaan viestinnän kansainvälistymistä sekä laittoman tiedustelutoiminnan, kansainvälisen terrorismin sekä kotimaisten ääriliikkeiden tietoverkkotoimintaa.

Verkkotiedustelun ongelmallinen suhde yksityisyyteen ja perusoikeuksiin on vastaavasti tuotu esiin niin julkisessa keskustelussa kuin sisäministeriön selvityksessä.

Salaiset turvallisuusviranomaisten toimet on koettu ongelmallisina yksityiselämän suojaa koskevien oikeuksien sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien oikeuksien kannalta. Salaiset toimet edellyttävät, että kansalaiset voivat ennakoida viranomaisten toimia, ja että viranomaisilla on valmiit kategoriat sen suhteen keitä kohtaan valtuuksia voidaan käyttää. Turvallisuuskeinojen tulee olla välttämättömiä ja suhteellisia.

Niin julkisessa keskustelussa kuin SUPOn raportissa huomio on siis kiinnittynyt kahteen valvontanäkökulmaan: viranomaisten tarpeeseen suojella valtakunnan turvallisuutta ja kansalaisten yksityisyyden sekä perusoikeuksien suojelemiseen.

Nämä ovat oleellisia näkökulmia, mutta ne jättävät varjoonsa vähintäänkin yhtä tärkeän näkökohdan, eli joukkovalvonnan vaikutukset kansanvaltaan ja poliittisen järjestelmämme perusluonteeseen.

Viranomaisten tiedonsaantitarpeiden ja perus- sekä ihmisoikeudellisten näkökulmien lisäksi tulisi valvontaoikeuksia arvioitaessa huomioida myös vaikutukset kansanvallan perusperiaatteisiin, eli Suomen poliittisen järjestelmän perusluonteeseen.

Turvallisuuden ja oikeusperiaatteiden huomioimisen lisäksi tulee siis tehdä myös poliittisten vaikutusten arviointia. Joukkovalvonnasta säädettäessä tulee huomioida sen aikaansaamat sosiopoliittiset seuraukset.

kansalaisistaan. Hyppy valtiovakoilun paljastumisesta tai ulkomailta palaavien taistelijoiden mahdollisesta uhkasta omien kansalaisten joukkovalvontaan ei ole kestävä.

Viheliäisimmätkään terrori-iskut eivät kykene tuhoamaan kansanvaltaisia oikeuksiamme ja vapauksiamme. Siihen pystymme vain me itse.

Viranomaiset voivat käyttää tiedonhankinnassaan vain lainmukaisia keinoja. Täsmentämättömästi kansalaisten viestintään ja verkkokäyttäytymiseen kohdistuva joukkovalvonta on uhka valtiosäännölle, perusoikeuksille sekä yhteiskunnallisille instituutioille kuten tiedotusvälineille.

Suojelemisen sijaan, kohdistamaton verkkovalvonta näivettää perusarvojamme ja tarkoittaisi siten voittoa terroristeille.

“Valvonnan kautta toteutettavan turvallisuuden nimissä voidaan tuottaa yleisen oikeusvaltioperiaatteellisuuden sisään autoritaarisia taskuja.“ Kansanvallan peruspilareihin lukeutuvat niin oikeusvaltioperiaate kuin olettamus syyttömyydestä.

Joukkovalvonta kääntää syyttömyysoletuksen päälaelleen: valvonnan kohde on epäilty kunnes toisin todistaa. Valvonnan politiikka ei ole vain neutraalia hallintoa vaan valvonta toimii luokittelun välineenä jolla on sosiaalisia ja poliittisia seurannaisvaikutuksia – riippumatta yksilöiden teoista.

Valvonnan kautta toteutettavan turvallisuuden nimissä voidaan tuottaa yleisen oikeusvaltioperiaatteellisuuden sisään autoritaarisia taskuja. Turvallisuuden piirin laajetessa demokraattinen tila suppenee.

Täsmentämätön tietojen kerääminen ja tallentaminen vaarantavatkin kansanvallan perusperiaatteita.

Kansanvallassa valtiovallan tulee olla kansalaisille läpinäkyvää, mutta valtion ei tule tietää kaikkea

Juha A. Vuori Kirjoittaja toimii maailmanpolitiikan professorina Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella Policy 3/15 | 15

KOHTAAMISIA

SANNA MARIN Teksti: Onerva Martikainen ja Erika Massa Kuvat: Onerva Martikainen

Sanna Marin istuutuu Pikkuparlamentin kahvion pöytään ja katsoo suoraan silmiin. On lounasaika, ja ympärillä istuu pukumiehiä sekä jakkupukuisia naisia. Kahvio on korkea ja valoisa. Sen seinät on tehty lämpimänsävyisestä puusta. Ylemmissä kerroksissa on työhuoneita, myös Marinin työhuone, jonka ikkunasta näkee eduskuntatalolle. Ympäriltä kuuluu puheensorinaa, kahvikupit ja aterimet kilahtelevat.

Marin kertoo, että on tehnyt edellisenä päivänä 16-tuntisen työpäivän, jonka vuoksi yöunet ovat jääneet vähiin. ”Olin vähän hämmentynyt keväällä, kun olin valmistautunut siihen, että me ollaan hallitusneuvotteluissa. Olin varannut monta viikkoa kalenterista siihen. Kun ei oltu, kalenterini oli yhtäkkiä aivan tyhjä.” ”Nyt kun syksy on koittanut, niin tämä vauhti on ollut tosi hurja”, SDP:n tuore kansanedustaja hymyilee ja hörppää kahviaan.

Policy 3/15 | 16

29-vuotiaan hallintotieteiden kandidaatin ura on edennyt huimaa vauhtia. Kun Marin valittiin Eduskuntaan viime kevään vaaleissa, 10 911 pirkanmaalaista oli äänestänyt häntä. Takana on liuta muitakin vastuutehtäviä: hän toimii nyt kolmatta vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja vuonna 2014 hänet valittiin SDP:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Jos puolue olisi päässyt hallitusneuvotteluihin, Marin olisi ollut yksi neuvottelijoista.

Marin tietää, että jotkut saattavat pitää häntä onnekkaana: korkeita luottamustehtäviä ja paikka eduskunnassa varsin isolla äänimäärällä varsin nuorena. Taustalla on kuitenkin vuosien työ onnistumisineen ja epäonnistumisineen. ”Vaikka olenkin saavuttanut monien mielestä paljon alle kolmekymppisenä, ei tämä ole tullut annettuna. Asioihin vaikuttaminen, erilaisiin tehtäviin päätyminen ja ihmisten luottamuksen saavuttaminen vaativat vuosien pitkäjänteisen työn”, Marin kertoo.

suoraan tai tekee jotain.”

Tällä hetkellä Marin asuu miehensä kanssa Tampereen Kalevassa. Hän viihtyy hyvin 50-luvulla rakennettujen kivitalojen ympäröimässä kaupunginosassa. Jos hänen pitäisi sanoa mikä hänen kotikuntansa on, se olisi Pirkkala. Koti on kuitenkin nyt Tampereella.

”Olen aina pyrkinyt korjaamaan epäkohtia, joita olen ympärilläni havainnut. En ole välittänyt, mitä muut mahtavat ajatella siitä, jos sanoo asioita suoraan tai tekee jotain.”

Lapsuus Marin syntyi Helsingissä vuonna 1985, 90-luvun alussa perhe muutti pääkaupunkiseudulta Tampereen kehyskuntaan, Pirkkalaan. Tunnollinen koululainen pärjäsi äidinkielessä ja lukuaineissa, mutta esimerkiksi matematiikka ja kielet eivät herättäneet hänessä suurempia intohimoja. ”Olen ollut hyvä niissä asioissa, mistä olen ollut kiinnostunut ja, joihin olen keskittynyt täysillä”, Marin kuvailee.

Kun Sanna oli kolmannella luokalla, koulun viereinen metsä päätettiin kaataa. Alakoululainen ei jäänyt toimettomaksi. Sanna järjesti yhdessä muutaman luokan tytön kanssa mielenilmauksen, jossa he vastustivat hakkuusuunnitelmaa.

Vääryyden kokemus on vieläkin asia, joka saa Marinin näkemään punaista: ”Olen aina pyrkinyt korjaamaan epäkohtia, joita olen ympärilläni havainnut. En ole välittänyt, mitä muut mahtavat ajatella siitä, jos sanoo asioita Policy 3/15 | 17

Politiikkaan

tasolla.

Marin piti lukion jälkeen kolme välivuotta. Hän työskenteli muun muassa kaupan kassalla, vaatekaupassa ja toimistovirkailijana Tampereen kaupungilla. ”Politiikka näytti itselleni pitkään vieraalta. Se näytti joidenkin muiden ihmisten jutulta, enkä voinut nuorena ajatellakaan päätyväni tähän, missä olen nyt”

Opiskelu

Jossain vaiheessa hän sai ajatuksen. Miksei hän lähtisi itse mukaan politiikkaan? ”Politiikka näytti itselleni pitkään vieraalta. Se näytti joidenkin muiden ihmisten jutulta, enkä voinut nuorena ajatellakaan päätyväni tähän, missä olen nyt”, Marin kertoo. ”Olen tavallisesta taustasta ja vähävaraisestakin perheestä, enkä kokenut, että politiikka voisi olla polku minulle.”

Marin innostui täysillä uudesta maailmasta, joka avautui hänen eteensä. Vastavalmistunut Marin kallistui puoluekentän vasemmalle puolelle, joten hän etsi käsiinsä SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton puolueohjelmat. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut nuori alkoi tutkia, minkä puolueen arvot ja politiikka tuntuisivat omimmalta.

Marin oli kasvanut sateenkaariperheessä, tasa-arvo ja ihmisoikeudet olivat hänelle erityisen tärkeitä.

Toisena kriteerinä oli, että puolueen piti huolehtia ihmisten lisäksi ympäristö -ja ilmastoasioista.

Lukion jälkeen Marin ei tiennyt, mikä hänestä tulee isona. Marin haki ensin ammattikorkeakouluun ja kansainvälistä politiikkaa lukemaan, etenkin, koska yhteiskunta painosti nuoria hakemaan. Haave oli kuitenkin päästä yliopistoon opiskelemaan, oikea ala ei ollut vain vielä löytynyt. Yhteiskunnalliset aiheet ja yhteiskunnallisen kulttuurin ymmärtäminen tosin kiinnostivat. Alavalinta kypsyi muutaman välivuoden jälkeen, Tampereen kaupungilla toimistovirkailijana työskennellessä.

Syksyllä 2007 Marin pääsi opiskelemaan kunta- ja aluejohtamista Tampereen yliopistoon. Sivuaineiksi valikoituivat hallintotiede ja oikeustieteet. ”Jos nyt antaisin neuvon sen ikäiselle itselleni, niin sanoisin, että vietä myös opiskelijaelämää, älä pyri niin nopeasti eteenpäin, vaikka politiikassa” Samaan aikaan 21-vuotias opiskelija liittyi demarinuoriin. Vuotta myöhemmin puolueeseen ja jo seuraavan vuoden kuntavaaleissa ehdokaslistalla oli Sanna Marinin nimi.

Puolueiden ohjelmissa ei ollut merkittäviä eroja, mutta lopulta eräs asia ratkaisi tilanteen SDP:n hyväksi.

Marin myöntää, että opiskelujen ja politiikan yhdistäminen on ollut välillä haastavaa. Hän ei ole juurikaan ehtinyt opiskelemaan sen jälkeen, kun valmistui hallintotieteiden kandidaatiksi vuonna 2012. Marinia ei nähty paljoa myöskään opiskelijabileissä - approt, sitsit, vuosijuhlat – opiskelijaelämän viettäminen ylipäätään jäi vähälle.

”Sosiaalidemokraatit valitsin sen takia, että puolue on kyennyt yhteistyössä muiden kanssa, ajamaan asioita konkreettisesti eteenpäin. Eli meillä on ollut paitsi hyviä tavoitteita, myös kykyä viedä asioita oikeasti käytäntöön”, Marin kertoo. Myös puolueen kansainvälisyys kiehtoi – suuria kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta – ei ratkaista vain kansallisella

”Jos nyt antaisin neuvon sen ikäiselle itselleni, niin sanoisin, että vietä myös opiskelijaelämää, älä pyri niin nopeasti eteenpäin, vaikka politiikassa”, Marin pohtii, mutta jatkaa heti perään. ”Vaikka toki sekin [politiikassa mukanaolo] on ollut tosi hienoa. Olen kiitollinen, että olen päässyt eduskuntaan vaikuttamaan, mutta ehkä nuoruutta olisi voinut elää

Policy 3/15 | 18

vähän pidempäänkin”.

Opiskelusta on kuitenkin ollut myös hyötyä politiikassa, kunta-ja aluejohtaminen on hyvin yhteiskuntatieteellistä, käytännöllistä ja ajankohtaista. ”Politiikka on monesti ylätasolla toimimista ja laajojen asioiden ymmärtämistä. Pidän opintoalani konkreettisuudesta ja käytännönläheisyydestä”, Marin kuvailee ja jatkaa, että moni myös valtio-oppi voi olla hyödyksi opiskelijalle, joka tähtää poliittiselle uralle:

maiseen poliittiseen johtamiseen pormestarimallin myötä.

Marin on asettanut tavoitteekseen, että opinnot olisivat ohi ensi heinäkuuhun mennessä. Kansanedustaja kuitenkin tekee täysiä päiviä kuutena päivänä viikossa, joten aikaa opiskeluun ei liiemmin jää: ”Olen aina lykännyt omia opintoja tai omia harrastuksia tai omia ihmissuhteita taka-alalle ja keskittynyt politiikkaan, vaikuttamiseen ja luottamustehtävien hoitamiseen.

Voisi olla fiksumpaa pidemmällä aikavälillä, että olisin hieman itsekkäämpi näissä asioissa [opiskelu, harrastukset].”

”Myös valtio-oppi, politiikan tutkimus tai sosiologia auttavat hahmottamaan yhteiskunnallisia rakenteita ja prosesseja ja sielläkin käydään teoreettisesti läpi kysymyksiä.”

Marin kuitenkin haluaa valmistua maisteriksi.

Viranhaltijapuolellakin tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto, jotta voi päästä eri tehtäviin.

Gradu Nyt Marin on gradua vaille maisteri. Gradussa on noin 40 sivua ja tuore kansanedustaja yrittää löytää jostain aikaa sen tekemiseen. Tutkielman aiheena on kuntien poliittisen johtamisen ammattimaistuminen. Asia on ajankohtainen, sillä eri puolilla Suomea on siirrytty kokopäiväisiin tai osa-aikaisiin luottamushenkilöihin. Esimerkkikuntina ovat muun muassa Turku ja Oulu, vaikka myös kotikaupungissa Tampereella on siirrytty ammatti-

tekisin enemmän opintoja.”

”Olisi henkisesti itselle tärkeää, että saisi opinnot tehtyä. Tykkään tutkimuksen tekemisestä ja graduni aiheesta, sekin on mielenkiintoista. Jos vain ehtisin, niin kyllä mielelläni

Poliittinen ura Eduskuntavaaleissa viime keväänä 10 911 ääntä.

Kansanedustajuus oli ollut Marinin jo pitkään, pyPolicy 3/15 | 19

kiminen 2011 vaaleissa ei kuitenkaan vielä riittänyt edustajan paikkaan. Marin ei kuitenkaan pysty sanomaan, mikä poliittisen uran tehtävistä on ollut se kaikkein mielenkiintoisin.

“Vaikka voin eritellä eri tehtäviä, kuten Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus, kansanedustajuus tai puolueen varapuheenjohtajuus, niin politiikka on kokonaisvaltaista, käytännön elämässähän nämä kaikki limittyvät toisiinsa”, Marin kuvailee.

Suomessa on yleistä, että poliittiset päätöksentekijät toimivat sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla. Esimerkiksi Paavo Arhinmäki (vas), Tom Packalen (ps) ja Jaana Pelkonen (kok) toimivat sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa kansanedustajina. Monella tasolla vaikuttaminen voi laajentaa politiikon perspektiiviä ja opettaa paljon. Toisaalta, valta keskittyy entisestään ja päätöksenteossa esille tulevat näkökulmat voivat yksipuolistua, jos samat henkilöt ovat niiden takana sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla. ”Olen sosiaalidemokraatti, joten identiteettiini rakennettu palikka on se, että haluaa päästä valtaan, haluaa päästä oikeasti vaikuttamaan asioihin eikä vain kritisoida tai olla oppositiossa” Takaisin Mariniin. Vastavalittu kansanedustaja ei suunnittele poliittista uraansa tai osaa määritellä poliittisia haaveitaan. ”Pyrin nyt hoitamaan tämän tehtävän mahdollisimman hyvin, oppimaan asioita. Toivon, että pystyn kehittymään ihmisenä ja päättäjänä tässä prosessissa”, Marin pohtii.

Hallituspuolueen kansanedustajuus toki kiinnostaisi, joskus tulevaisuudessa. ”Olen sosiaalidemokraatti, joten identiteettiini rakennettu palikka on se, että haluaa päästä valtaan, haluaa päästä oikeasti vaikuttamaan asioihin eikä Policy 3/15 | 20

vain kritisoida tai olla oppositiossa”, Marin maalailee. Onhan puolue koko historiansa ajan pyrkinyt valtapaikoille vaikuttamaan ja myös näyttöjä löytyy.

Sosialidemokraatteja pidetään muun muassa keskeisenä suomalaisen hyvinvointivaltion rakentajana.

Suomen maine pohjoismaisena hyvinvointivaltiona on kuitenkin rakoillut aina 90-luvun lamasta lähtien: hyvinvointipalveluita leikattiin eikä enää palautettu entiselle tasolleen. Suomi on murroksessa, talous laahaa, hyvinvoinnin heikentymisestä puhutaan paljon. Hallituksen ehdotukset kilpailukyvyn parantamiseksi aiheuttavat kansassa närää, mistä kertoo muun muassa hallituspuolue Perussuomalaisten roima kannatuksen lasku: vaaleissa puolueella oli vielä 17,65 prosentin kannatus, lokakuun alussa enää 10,7 prosenttia (TNS Gallup, HS 8.10.2015). Olisi aika tehdä uusia rakenteellisia päätöksiä.

Marinin mukaan tiukan talouskurin, leikkausten ja yksikkötyökustannuksista keskustelemisen sijaan sijaan tulisi hakea investoinneista kasvua. Myös osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen on tärkeää. Marin kannattaa elvyttävämpää talouspolitiikkaa, mutta samalla yhteiskunnallisten rakenteiden uudistamista, joita molempia edesauttaa investoiminen.

Haastattelu päättyy keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä Suomen politiikan kentällä. Marin hymyilee rennosti kameralle ja suuntaa kokoukseen jatkamaan työpäiväänsä.

Sanna Marinia haastateltiin 23. syyskuuta Helsingissä. Haastattelijoina toimivat Onerva Martikainen ja Erika Massa.

SANNA MARIN VAALEISSA:

º Kunnallisvaalit 2008 (Tampere) 160 ääntä, varavaltuutetuksi º Eduskuntavaalit 2011 (Pirkanmaa) 1 124 ääntä, ei valittu º Kunnallisvaalit 2012 (Tampere) 826 ääntä, kaupunginvaltuutetuksi º Eduskuntavaalit 2015 (Pirkanmaa) 10 911 ääntä, kansanedustajaksi

Policy 3/15 | 21

HOROSKOOPIT Revittyjen lasinalusten palasista ennustuksensa sai ”Gyris”.

Oinas Sust’ on tullu, urheiluhullu. Vaan muista pitää varasi, kaikkea bojoing-läskiä ei suinkaan ole tarkoitettu hävitettäväksi! Hyvää vastapainoa kuntoilulle tuo maltillinen juhliminen.

Vaaka Huhut kertovat, että Vaaka on luovimmillaan tällä jaksolla. Nyt sinun kannattaakin keskittyä mitä omituisimpiin ideoihin, ovatpa ne sitten erikoisia boolireseptejä tai kunnianhimoisia kirjaideoita.

Härkä Härän jakso näyttää varsin seesteiseltä. Loppusyksyn kaamoksen ei kannata antaa kuitenkaan hidastaa tahtia - hae vauhtia tanssilattioilta ja hiihtoladuilta. Tai vaikkapa viinipullosta.

Skorpioni Skorpioni odottaa jo joulua. Jos nautiskelee tarpeeksi viiniä ja venyttää krapulaiset aamu-unet iltoihin, voi huomata, että pian se jo ovella kolkuttaakin.

Kunhan muistat olla kiltti.

Kaksonen Vanha kansa sanoo monenmoisia viisauksia. Yhden mukaan vara ei venhettä kaada. Se onkin Kaksosen motto tällä jaksolla. Ota varmuudeksi aina vielä yksi lasi, lue varmuudeksi vielä yksi sivu.

Jousimies Eräs tarina kertoi jousimiehestä, joka ryösti rikkailta antaakseen köyhille. Noh, sinulla taitaa tällä jaksolla olla päinvastoin. Nyt lotto vetämään ja pelikoneet laulamaan ja ota omasi pois!

Rapu Jos Ravun ovikello yllättäin soi, voi oven takana piillä jos jonkinmoista yllätystä. Jollei siellä odota lapsi, jonka olemassaolosta et tiennyt, on yllätys todennäköisesti mieluisa.

Kauris Laumassa viihtyvä Kauris kaipaa välillä myös omaa rauhaa. Mikäs sen mukavampaa näin syksyiltoina onkaan, kuin nauttia hyvästä kirjasta, ruuasta ja kynttilänvalosta. Tai parista pullosta halpaa viiniä.

Leijona Leijonalta ei eleganssia puutu. Mikä tahansa sotkuinen luukku tai vuosikymmenten matkailulle haiskahtava laivan käytävä onkaan kyseessä, Leijonan astuessa sinne tilassa on pelkästään juhlan tuntua.

Vesimies Vesimies on tällä jaksolla oikea työn sankari. Sankaruus tullaan myös palkitsemaan, sillä työpaikalla näyttäisi flirtti lentävän. Nyt jos koskaan kannattaakin hakeutua työpaikan takahuoneisiin ja tupakkapaikoille.

Neitsyt Neitsyen syksy on kuin tanssia vaan. Viini virtaa ja puheenparsi lentää. Muistathan kuitenkin, että ehkä muutama opintopistekin kannattaa kerätä. Mutta jos se ei onnistu, aina tulee uusi periodi.

Kalat Kalain kausi näyttää kovin myrskyisältä. Mutta laulussakin se jo tiedettiin, sen jälkeen odottaa poutasää. Tällä jaksolla se tulee tarkoittamaan glooriaa ja mainetta akateemisessa mielessä.

Policy 3/15 | 22

Hei taas ihanat, upeat voolaiset!

P U H E E N J O H T A J A L T A

Kirjoitan tätä tervehdystä kolmipäiväisten politiikan opiskelijoiden päivien jälkeen sunnuntai-iltana sängyssä, kun elämä alkaa viimein vähän voittaa. Kolmeen päivään mahtui paljon upeita ihmisiä, mielenkiintoisia puhujia ja yleistä loistavaa pöhinää. Kiitos vain kaikille osallistujille ja järjestäjille!

Juhlimisen ja seminaarin lisäksi poppäiväläiset pureutuivat työpajassa valtsikalaisten työelämään siirtymisen ongelmakohtiin.

Esiin nousivat jälleen samat vanhat ikuisuusongelmat: mikä on valtsikalaisen identiteetti ja kuinka saada työnantajat tajuamaan loistavuutemme? Itse olen viime aikoina saanut kokea työelämän onnistumisia (lue: saanut harjoittelupaikan), joten haluan nyt käyttää hyödyksi saamaani itseluottamusta ja kertoa, miksi me olemme niin upeita. Tässä siis lyhyesti kolme pointtia voolaisten erinomaisuudesta.

3. Itsevarmuus “Voo - ylimielist paskaa” on käynyt nopeasti tutuksi jo uusille fukseille. Vaikka laulu onkin kirjoitettu pilke silmäkulmassa, piilee siinä totuuden murunen. Voolaiset ovat itsevarmoja, eivätkä pelkää näyttää sitä. Fake it til you make it ja se ei pelaa, joka pelkää. Uskaltakaa näyttää erinomaisuutenne ja hyvä meininkinne niin cv:ssä, hakemuksessa kuin työhaastattelussakin, ja maailma on meidän!

Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Omat lentolippuni kohti uusia haasteita on jo ostettu, toivottavasti näen mahdollisimman monta teistä talven ja kevään aikana Berliinissä.

Ihanaa, että olette niin upeita!

Valoa pimeneviin syysiltoihinne toivottaa, Salla

1. Ongelmanratkaisukyky Me osaamme ratkaista ongelmia. Kaikki se kriittinen ajattelu ja omaan pohdintaan pakottaminen tekee meistä voolaisista ässiä haastaviin kysymyksiin vastaamisessa. Laajat syy-seuraussuhteet ovat meille arkipäivää ja osaamme siksi hahmottaa yhteen kysymykseen liittyvät monipuoliset taustat. Sen kun vain muotoilemme haihattelumme tarpeeksi ymmärrettävälle arkikielelle, jotta taviksetkin tajuaa.

2. Uusien asioiden omaksuminen nopeasti Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen kuulostaa hienolta, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Osaamme lukea satojen sivujen opuksia ja kymmeniä artikkeleita ja tiivistää nämä tämän jälkeen oksennuksen tavoin kolmelle sivulle konseptia. Usein vielä niin, että aikaa asioiden omaksumiseen on ollut vain muutama ilta. Laiskuutta? Ei, vaan erinomaista kykyä omaksua nopeasti suuria kokonaisuuksia.

Kirjoittaja Berliniin uusien haasteiden perässä matkaava VOOn puheenjohtaja

Policy 3/15 | 23

a a m

l e n

n u t iö

erh uP n m e t: Tee

iKuva v i

ä p -

P O P

Policy 3/15 | 24