Issuu on Google+

Rohkea

poleemi

2 / 2009


poleemi

Pääkirjoitus

Pirkkalaisen Poleemi-kompleksi Maria Pirkkalainen

Heräsin monena maaliskuisena ja huhtikuisena aamuna

väksi jää vain ihailla silmälappuista Claus von

varsin painostavaan ja kylmänhikiseen tunteeseen.

Stauffenbergia vaanimassa Hitleriä tai Rudi Dutchkea

Olin nimittäin Poleemin vastaava päätoimittaja, 21-

nostattamassa salillista opiskelijoita vallankumoukseen

vuotias opiskelija Alppilasta ja niin kirjoitusblokissa

dramaattisen taustamusiikin soidessa. Kun samalla

pääkirjoitukseni suhteen kuin mahdollista, mitä

hahmojen motiivina korostetaan usein poliittisten

uhkaavasti lähestyvä deadline, muut lehteen tulevat

päämäärien sijasta rohkeutta, pystyvät tarinatkin

erinomaiset jutut ja ajatus siitä, että Ulrike Meinhofille

koskettamaan katsojia monesti yli puoluerajojen.

näin ei olisi varmastikaan käynyt, eivät missään nimessä helpottaneet.

Mutta onko kaikki tämä vain silmänlumetta? Eskapismin huumassa katsojalle harvemmin jää päällimmäiseksi

Poliittisen historian opiskelijana oli tässä tilanteessa

tunteeksi, kuinka Clauskin oli murhaa yrittänyt ja oman

hankala olla, sillä törmäämme päivittäin niihin

henkensä menettänyt uhkapää ja Baader Meinhof

suuriin ihmiskohtaloihin ja ennennäkemättömän

Komplex ehkä vain väkivaltaisia ja rähiseviä opiskelijoita,

rohkeisiin tekoihin, mitkä ovat päätyneet historiaan ja

joiden kaikkia aatteita ja tekoja en itsekään hyväksyisi.

tenttikirjoihimme. Toki olen oikein tyytyväinen siihen,

Kotona historian merkkihahmot välillä vain lepäsivät ja

ettei nykypäivän Suomessa edes tarvitse ajatella

söivät jäätelöä, mikä ei tietenkään näyttäisi yhtä hyvältä

hirmuvaltiaiden surmaamista eikä vallankumouksia

valkokankaalla. Lisäksi toivoisin, että marttyyrius jäisi

suunnalta jos toiselta, mutta voi että kadehdin ihmisiä,

vain elokuvien draamalliseksi keinoksi. Rohkeuden voi

jotka olivat tällaisissa osallisina. Kun näinkin suuresti

määritellä monella tavalla, mutta elämien uhraamista en

uskalsi yrittää muuttaa maailmaa, ei varmasti pääkirjoitus.

siihen millään yhdistäisi.

docin avaaminenkaan olisi kammottanut.

Historia on täynnä muistettavia hahmoja, jotka ovat

Syyllinen poliittisen historian alemmuuskompleksiini

kuitenkin ansainneet oman elokuvansa. Näillä sivuillakin

löytyy paljolti elokuvista ja niiden tavasta rakentaa

yhteiskuntahistorian opiskelijat kirjoittavat niin hienolla

sankarimyyttiä niin näyttävästi. Valkokankaalla vanhat

tunteenpalolla Rohkeaa Poleemia Polhon historiaan, että

tarinat päivittyvät helposti elämää suuremmiksi ja niiden

ei ole epäilystäkään, kuinka vaikuttava elokuva tästäkin

hahmot epäinhimillisen täydellisiksi. Katsojan tehtä-

saataisiin vetävällä taustamusiikilla aikaan.




Rohkea

Sisällys

poleemi

2 Pääkirjoitus 4 Hassuaukeama 6 Gradupalsta 7 Vaihtopalsta 8 Kevättä ilmassa 9 Opiskelijaradikalismi. Nyt? 14 Hylsyjä keräämässä 15 Elämää valmistumisen jälkeen? 16 Hys hys! 19 Salaperäinen androgyyni ja Paha-Jannen pesä 20 Fuksin viimeisiä korahteluja 21 Fuksigallup 22 Rohkeutta on tuoda yksityinen julkiseksi 25 Puheenjohtajalta 26 Kaksi yötä Helsingissä 28 Näkökulmissaan kompasteleva demokratian puolustus 31 Minä ja kesä 32 Rohkeasti Roskildeen! 34 Palopuhe 35 Proffan lukuvinkki Poleemi 2/2009, 34. vuosikerta Julkaisija

Poliittisen historian opiskelijat, Polho Ry Yhteiskuntahistorian laitos ,PL 54 00014 Helsingin yliopisto

Päätoimituskunta

Maria Pirkkalainen (vastaava), Akseli Peltola, Elina Romppanen, Ilkka Kärrylä, Antti Lehtinen

Kirjoittajat Elina Romppanen, Akseli Peltola, Antti J. Lehtinen, Jan Erola, Suvi Kansikas, Joonas Ranta, Ossi Ohra, Elina Manninen, Hanna Kemppainen, Toivo Martikainen, Maria Pirkkalainen, Ilkka Kärrylä, Anni

Painopaikka Picaset OY Painos 300 kpl

ISSN 1235-4412 Palaute: maria.pirkkalainen@helsinki. fi

Mäkeläinen, Antti E. Lehtinen, Antti Eronen, Marjatta Rahikainen




Huonosti käyttäytyvät poliitikot Seuraa palkintojenjako kolmelle hienolle suoritukselle sarjassa “etiketin mukainen poliittinen kommentointi.”

1. Alexander Stubb ottaa miestä väkevämmät keinot käyttöön Euroopan parlamentissa. Hän lyö pullon pöytään kesken parlamentin istunnon. Omien sanojensa mukaan hän yrittää votkan avulla pehmittää Puolan johdossa keikkuvat tunnetut Kaczynskin juoppoveljekset perustuslain kannalle. “I hope ... a bottle of vodka will soften their position on constitution”.

2. Notorious shoebanging incident. Tällä nimellä kutsutaan epsiodia, jossa Nikita Hrutshev tulistuu, ottaa toisen kengän jalastaan ja paukuttaa tällä pöytää edessään. Hän on vihoissaan Filippiinien delegaatille YK:n yleiskokouksessa vuonna 1960 tämän syytettyä Neuvostoliittoa kaksinaismoralismista. Hän haukkuu miehen ääliöksi, pällinaamaksi ja imperialistien lakeijaksi ja hakkaa vimmatusti kenkäänsä istuntosalin pöytään.

3. Hugo Chavez mäjäyttää täyslaidallisen henkilökohtaisuuksia päin presidentti Bushin naamaa. Hän kutsuu muunmuassa kansallisessa televisiossa George Bush nuorempaa sujuvasti aasiksi ja juopoksi. “You are a donkey, Mr. Bush!”

Toimituskunnan treffipalsta:

Maria:

Antti:

Kävin Tukholmassa ja nyt kaikki saa

Mitä mylläri Menocchio sanoi

tuliaisena patukkaa (Tobleronea).

oikeudessa? - Myllyt sallittava! (Jos nauroit, ota yhteyttä).




Youtube-vinkit Tällä palstalla päätoimitus suosittelee lukijoille hauskoja ja hyödyllisiä Youtube-videoita! Videot löytyvät otsikkona olevalla hakusanalla. Näiden videoiden parissa darrapäivä kuluu rattoisasti! 1.History of Venezuela: Lord Ivan Cañas: Brief Venezuelan History Tiivistetty esitys Venezuelan historiasta. Historiallisen kerronnan juhlaa. Wie es eigentlich gewesen ist!

2. Manatee squash Hassu akvaariovideo, kirvoittaa naurut alle kymmenen sekunnin.

3. Flaming Lips and Justin The Flaming Lips soittaa BBC:n Top of the Pops-ohjelmassa. Jos et ole vielä nähnyt Justin Timberlakea delfiinipuvussa, tämä videoklippi on sinua varten.

4. Väinö Kuisma ja Kalevala Vaarallinen kylähullu kertoo pyhästä kirjastaan. Suosittellaan kriittittiseksi referenssiksi niille, jotka ovat vielä epävarmoja suhteestaan kansalliseepokseemme Kalevalaan. Ei lapsille.

5. Franzl Lang - Einen Jodler hör i gern Johdatus eteläsaksalaiseen sielunmaisenmaan, jodlaajien kuningas Franzl Lang räjäyttää tajunnat huikealla esityksellään vuoristomaisemissa.

6. Careless Whisper. Tämä yli seitsemän miljoonaa kertaa nähty George Michaelin esitys on kauneinta nähtävää! Tunnelmointia kesän yöttömiin öihin tai elokuun pimeneviin iltoihin.

7. “Ice fisching Siika suomi finland part 1” Kahden kilon siika! Tätä pätkää on katsottu peräti 1,062,751, eli miljoonakuusikymmentäkaksituhattaseitsemänsataaviisikymmentäyksi kertaa. Useimmat lukijoistamme ovat varmaan tietoisia videosta, sillä tämä on todellista 2000-luvun folklorea! Mutta jos et kuulu valaistuneiden joukkoon, avaa heti Youtube. Ei saa unohtaa myöskään Tappajahai-remixiä.

8. Brecker Brothers - Some Skunk Funk Fuusiojazzin kovakeuhkoisin veljespari vauhdissa. Youtube tarjoaa klassikkobiisin huikeaa livetulkintaa vuoden 1980 North Sea Jazz Festivalilta. Koe raivokas groove ja farkkuhaalariin sonnustautuneen Neil Jasonin bassosoolo!

9. ATV: Pasilvoir Dogs osa 1 Tunne Pasila, tunne itsesi. Legendaarisen ATV:n Pasila-reportin ensimmäinen osa.

Akseli:

Ilkka:

Olen muun muassa f ysiikassa ja

Treffipalsta... Jännä juttu... Yksinäiset

matematiikassa kuviteltu suora, jonka

sielut hapuilemassa pimeyteen...

ympäri kappale pyörähtää tai jonka suhteen

Minäkin tässä etsimässä kumppania,

kappaleen osat sijaitsevat symmetrisesti

jonka kanssa katsella maalin

tai muutoin tietyllä tavalla; Maan

kuivumista... Tai muurahaisia... Sekin

pyörähdysakseli, x-akseli.

on muuten hyvin jännä...

Elina: Kevätterveiset!




Gradupalsta

Susanna Bruun Monille yhisläisille tuttu, monivuotinen hallitusaktiivi Susanna on edennyt opinnoissaan graduvaiheeseen ja valmistuminenkin alkaa häämöttää. Katsotaanpa, miten gradunteko etenee.

Mistä teet graduasi?

tai ahneudesta. Kymmenessä vuodessa asenteet

Työotsikko on tällä hetkellä Sukupuolisopimus,

olivat myös muuttuneet paljon, joten kulttuurisen

rakennemuutos eli kysymys lasten päivähoidosta 1960-

murroksen huomaa käytännössä. Teoriapohjana käytän

1970-luvuilla. Tutkimuskysymys on kuitenkin hieman

sosiaalipolitiikan ja sosiologian teoreettisia malleja,

suppeampi: tutkin lasten päivähoitokysymyskeskustelua

joista esimerkiksi Raija Julkusen tekstit tukevat omaakin

ja siinä esiin nousseita arvoja tuona ajanjaksona.

käsitystäni naisen edelleen heikommasta asemasta sukupuolipolitiikassa.

Miten kiinnostuit juuri tästä aiheesta? Feministinä olen aina ollut kiinnostunut naishistoriasta

Oletko asettanut itsellesi jonkinlaisen aikarajan

Suomessa, varsinkin kun maassamme tasa-arvosta on tehty

milloin työn pitää olla valmis?

eräänlainen virallinen totuus tai myytti. Subjektiivinen

Aloitin gradun tekemisen viime syksynä mittavalla

päivähoito-oikeus on edellytys naisten työssäkäynnille,

taustatyöllä, vähempikin olisi riittänyt. Nyt olen

mikä tekee siitä selvästi sukupuolipoliittisen kysymyksen.

kirjoittamisvaiheessa ja pyrkimyksenä on saada

Keskustelussa oli mukana myös väestöpoliittinen

raakaversio valmiiksi keväällä. Lopullinen valmistuminen

ulottuvuus kun pelättiin, että syntyvyys kääntyy naisten

siintää syksyllä. Vielä on jäljellä muutama kurssikin,

päivätöiden yleistymisen myötä laskuun. Nyt Mikkos-

muun muassa aina niin ihana klassikkotentti! Kesällä on

debatissa tulee esille, ettei naisen asema työssäkäyvänä

hyvää aikaa puurtaa näiden parissa, päivänvalo ei ole

kansalaisena ole vieläkään vakiintunut.

aikaisempinakaan loma-aikoina tullut liian tutuksi.

Aineistossa

on

siis

tullut

vastaan

Liittyykö

gradu

tulevaisuuden

järkytyksiäkin?

suunnitelmiisi?

Kyllä, käytän empiirisenä aineistona 60-luvulla runsaasti

Olen ollut opiskelujen ohella Kelassa töissä ja aloitan

tehtailtuja komiteamietintöjä ja vähemmän hiottuja

nyt keväällä siellä kokopäiväisenä. Töissäni en suoraan

eduskunnan puheenvuoroja, joista molemmista paistavat

käsittele päivähoitoon liittyviä kysymyksiä, sillä olen

läpi ennakkoluulot ja puhujien subjektiiviset mielipiteet.

kansainvälisellä puolella, mutta luonnollisesti on

1960-1970-luvuilla keskusteluissa olivat vahvasti mukana

hyödyllistä syventyä sosiaalipoliittisiin kysymyksiin.

yhteiskunnassa vallitsevat roolimallit: “naisen tehtävää”

Olennaista on kuitenkin itse gradun valmistuminen, sillä

pohdiskeltiin eduskunnassakin ja usein työssäkäyviä

julkisella puolella muodollinen pätevyys on välttämätöntä

naisia päädyttiin syyttämään itsekkyydestä

uran etenemisen kannalta.




Vaihtopalsta

Katja Tuokko, Pariisi Tasossa opintonsa syksyllä 2006 aloittanut, sittemmin Polhon puolelle siirtynyt Katja viettää vaihtolukukautta keväisessä Pariisissa. Poleemi kysyi, mitä Katjalle kuuluu.

Miksi valitsit vaihtokohteeksi juuri Pariisin?

Millainen

kaupunki

Pa r i i s i

on

Olen lukenut ranskaa koko ikäni ja siksi olen jo pitkään

vaihto-opiskelijalle?

ehdottomasti halunnut Ranskaan vaihtoon. Pariisin valitsin

Pariisissahan yliopistoja ja yöelämää riittää! Tällä

vaihtokohteeksi, sillä halusin suurkaupungin vilinään ja

hetkellä monia vaihto-opiskelijoita kuitenkin vaivaavat

kaupunkiin, jolla jo itsessään on paljon tarjottavaa.

jo kuukausia jatkuneet useiden yliopistojen lakot, joiden vuoksi kaikissa yliopistoissa ei ole opetusta.

Miten ranskalainen yliopisto-opetus eroaa

Suurkaupungissa asunnon löytäminen voi olla vaikeaa,

suomalaisesta?

mutta jos ranskalaista byrokratiaa ei oteta huomioon

Opiskelen Pariisin Sciences-Po’ssa, joka on (ainakin

aurinkoinen Pariisi kohtelee vaihtareita oikein hyvin.

ranskalaisten mielestä) arvostettu valtiotieteisiin keskittyvä yliopisto. Opetus on hyvin erilaista verrattuna

Suomessa olit aktiivinen ainejärjestöläinen.

Helsingin yliopiston kurssitarjontaan. Suurin osa

Onko Ranskassa riittänyt juhlia?

kursseistani on pienryhmiä, ja professoreilla on runsaasti

Sciences-Po’n opiskelijajärjestöt ovat passiivisia

kokemusta työelämästä. Yliopisto ottaa huomioon täällä

Helsingin ainejärjestöelämään verrattuna. Paikallinen

sen, että opiskelijoiden täytyisi työllistyä valmistumisen

“HYY” järjestää isoja bileitä sillon tällöin, mutta muuten

jälkeen - professorit jopa neuvovat CV:n kirjoittamisessa!

biletys on ihan oman aktiivisuuden varassa. Mutta kyllä

Lähes kaikilla kursseillani tehdään loppukokeen lisäksi

Pariisistakin Erasmus-pippaloita ja juhlia löytyy! Pakolliset

esitelmiä ja esseitä sekä luetaan joka viikko artikkeleja.

läsnänolot luennoilla ja suurempi työmäärä ehkä vaan

Opetus on hyvin monipuolista ja mielestäni myös todella

vähän rajoittavat juhlintaa.

laadukasta, mutta Aleksandrian ja kirjastopalvelujen toimivuutta tulee täällä kyllä välillä ikävä.

Millaisia ter veisiä lähettäisit vaihtoa suunnitteleville lukijoille?

Millaisia kursseja olet suorittanut?

Vaihtoon lähteminen on ainutlaatuinen tilaisuus,

Kurssini täällä ovat sillisalaatti kaikenlaisia valtiotieteitä.

joka kaikkien kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.

Suurin osa liittyy kuitenkin löyhästi maailmanpolitiikkaan

Hain vaihtopaikkani vasta syksyn peruutuspaikkojen

ja suoritan täällä myös yhden oikeustieteen ja yhden

hakukierroksella, joten Valtsikassa vaihtopaikkoja

kansantaloustieteen kurssin. Sciences-Po on kaksikielinen

riittää. Vierasta kieltä kannattaa mielestäni treenata jo

yliopisto, joten käyn kursseja täällä englanniksi ja

aikaisemmin, ja varsinkin suurissa kaupungeissa asuntoa

ranskaksi.

olisi fiksua katsella jo hyvissä ajoin.




Kevättä ilmassa Elina Romppanen

Tuomiopäivä on lähellä, raskasääniset kellot paukuttavat

Sillä vauhdilla mitä tätä kauheuden mustaa pressua

karmeaa viestiään, korpit ovat alkaneet kerääntyä

levitellään kansakunnan ylle, psyykemme jauhautuu

ikkunalaudoille. Idästä vyöryy maksanvärisiä pilviä ja

tomuksi juhannukseen mennessä. Eipä se toisaalta

lännestä kuuluu heinäsirkkojen siritystä. Verkkokalvot

haittaakaan, koska samaan aikaan jäämme työttömiksi ja

punoittavat ja päässä kaikuu tahdoton raskas hengitys.

joudumme yliopiston ikäseurantaan. Vielä jos ei masenna

Masennus ja univelka ja ahdistuksen ahdistuksen

niin tiedä, että Latvia on menossa konkurssiin ja sinä

ahdistus.

voit olla seuraava! Hyvä aika lopettaa nauraminen ja

Lehdistä päätellen nyt eletään sitten viimeisiä aikoja.

kaikenlainen virheellinen hyväntuulisuus onkin jossain

Maailma, ihmisyys ja saimaannorpat ovat loppumassa

tämän hetken ja seuraavan kahden minuutin välissä.

minä hetkenä hyvänsä ja me syöksymme kaikki pahan

Kaskuilu kun pidentää ikää, eikä se sovi, koska määrämme

elämän kaikennielevään kuiluun. Sivulta toiselle jauhaa

on luhistua tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin ja

onnettomuuden mylly, sunnuntainumerossa tulee mukana

verisuonipullistumaan ja mielenterveysongelmaan

kasetillinen epätoivoisien ulinaa ja tehtaanrattaiden

parhaassa työiässä. On tässä toki hyvätkin puolensa:

rousketta. Katastrofikuvia levitellään joka puolelle niin,

viiden miljoonan kuoleman, sairauden ja hulluuden

että palstat paukkuvat. Sitkeimpienkin unelmoijien ja

kolmiossa pyöriskelevän Edvard Munchin maassa on

päivässä eläjien on välttämättä ymmärrettävä, että

mukavaa vaikka kyläillä vähän lisää kun aina löytää

markkinoilla tirisee ja kansa voi pahoin. Nyt on lama

samanhenkistä seuraa.

ja Suomi masentuu! Painomusteessa on kansalaisen

Kannattaakin nyt vielä takoa kun pystyy ja siirtää

käyttäytymissäännöt: Muista univaikeudet, kuluta

vuorta ja tukea kansantaloutta ja naapuria ja hallitusta

paniikinomaisesti ja luhistu valitsemasi epätoivon alle,

ja tähtikarttoja, kohta et ehkä enää jaksa! Toisaalta voit

tietysti uudelleenrakennuksen hengessä, viime lamaa

myös laittaa lehden kiinni ja lähteä tekemään ihan mitä

muistaen, kiitellen, että perunoita sentään vielä riittää!

itseäsi huvittaa.




Opiskelijaradikalismi. Nyt? Akseli Peltola ja Antti J. Lehtinen

Uusi yliopistolaki on nostanut pinnalle uuden ilmiön, tai pitäisikö sanoa uusvanhan, opiskelijaradikalismin. Ollaanko nyt palattu vanhoihin hyviin aikoihin; onko 60-70lukujen radikaali sukupolvi saanut seuraajansa? Vai onko 2000-luvun opiskelijaliike nähtävä aivan uutena ja uudenlaisena ilmiönä?



Kuva: www.opiskelijatoiminta.net


Päätimme tar ttua aiheeseen, ja yrittää ottaa

Taloja valtaamalla tavoitteisiin

opiskelijaradikalismista selvää. Mitä on 2000luvun opiskelijaliike?

Mikä on muuttunut 1970-

Opiskelijaliikehdintää verrataan väistämättä 1960-

lukuun verrattuna? Mikä on samanlaista? Missä on

ja 70-lukujen vastaavaan toimintaan. “Vanhan

radikalismin syvin olemus? Haastattelimme yhtä nykyistä

valtauksen kohdalla symboliikka oli tärkeä esimerkiksi

opiskelijaradikaalia, filosofian opiskelija Ilari Aulaa, ja yhtä

mediajulkisuuden kannalta, “ toteaa Aula. Hän

entistä, sosiologi ja nuorisotutkija Tommi Hoikkalaa.

ottaa toiseksi ver tailukohdaksi vuoden 1990 hallintorakennuksen valtauksen. Aula kiistää tietoisen

Yksi liike, monta ääntä

1960-luvun retoriikalla ratsastamisen. Hänen mukaansa opiskelijan perusongelmat eivät ole muuttuneet 1960-

Viime aikoina pinnalle nousseessa liikehdinnässä

luvulta miksikään. Eikä myöskään se, että asioista

keskeisenä tekijänä on ollut opiskelijatoiminta-verkosto.

pidetään meteliä.

Verkosto on profiloitunut vahvasti yliopistouudistuksen

Mutta ovatko juuri talonvaltaukset järkevä toimintakeino

vastustamisessa, mutta toiminnassa aktiivisesti mukana

laajaa kannattajakuntaa tavoittelevalle liikkeelle?

ollut Ilari Aula korostaa, että kyse ei ole yksittäisestä

Aula näkee, että talonvaltaukset ovat nimenomaan

protestiliikkeestä. “Toiminnassa on nähtävissä monta eri

saaneet lisää ihmisiä kiinnostumaan toiminnasta. Hän

tasoa. Yliopistouudistus on tuonut yhteen erilaista väkeä

kehottaakin talonvaltauksia karsastavia lähtemään

yliopiston sisältä ja sen ulkopuolelta, mutta pienempää ja

rohkeasti mukaan toimintaan. “Toiminta rakentuu siitä,

suurempaa toimintaa on ollut syksystä alkaen”.

mitä yksittäiset ihmiset haluavat saavuttaa”. Aula

Itse Aula lähti mukaan toimintaan 24.11.2008

korostaa, että tapahtumien skaala on ollut hyvin laaja:

pidetyn Vanhan valtauksen jälkeen. Hän koki, että

mukaan mahtuu niin eduskunnan kuulemistilaisuuksia

yliopistouudistus on keskeinen muutos, josta ei ole

kuin talonvaltauksiakin. “Suoran toiminnan keinot eivät

keskusteltu tarpeeksi. Aula haluaa kuitenkin korostaa,

rajaa pois sitä, että asioihin voisi vaikuttaa myös muilla

että kyseessä on moniääninen toiminta: eri ihmiset ovat

tavoilla”, jatkaa Aula.

lähteneet mukaan eri syistä ja eri tavoittein. “Ihmisiä

Aulan mielestä opiskelijatoiminta on onnistunut

yhdistää usko, että suoralla toiminnalla voi vaikuttaa

tavoitteessaan nostaa esille keskustelua tärkeistä

asioihin.” Aula näkee löyhän verkoston sekä liikkeen

asioista. Löyhä verkosto ja sitoutumattomuus yliopiston

vahvuudeksi että heikkoudeksi. Toisaalta se mahdollistaa

hallintoon antavat mahdollisuuden ottaa asioihin kantaa

keskustelun ja mielipiteenvaihdon liikkeen sisällä,

eri tavalla kuin esimerkiksi HYY. Opiskelijatoiminnan

toisaalta tapahtumien yksimielinen organisointi voi olla

kaltainen liikehdintä antaa yksittäiselle opiskelijalle

hankalaa.

mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin.

10


Uusi yliopistolaki hyväksyttäneen eduskunnassa

“Nyt on äärimmäisen kiinnostava nähdä, mitä tapahtuu,

muodossa tai toisessa tämän vuoden puolella.

kun tämä estetisoitunut sukupolvi alkaa protestoida.”

“Yliopistolaki on vain yksi teemoista. Vaikka se menisikin

Hänen mielestään nykyisten radikaalien toiminta on

läpi, toiminta yliopiston kehittämiseksi jatkuu. Se, että

ollut enemmän tai vähemmän pyrähdyksittäistä. Häntä

toiminta välillä tiivistyy, ei tarkoita että se muulloin

kiinnostaa, voisiko tämä uusi aktivismi saada pysyvämpiä

kuihtuisi pois”, toteaa Aula haastattelun lopuksi.

muotoja. Hoikkalan mukaan onkin mahdollista, että on syntymässä eräänlainen uusi sosiaalinen rakenne

Universaaliprojektista pisteittäiseen aktivoitumiseen

opiskelijatoiminnan ympärille. Tällä hän viittaa muun muassa professori Teivo Teivaisen näkyvään tukeen opiskelijatoiminnalle.

Tommi Hoikkala on suomalainen sosiologi, valtiotieteen

Eräs keskeinen ero nykyisen ja aiemman radikalismin

tohtori ja nuorisotutkimusverkoston johtaja. 1970-luvun

välillä liittyy sukupolvien erilaiseen maailmasuhteeseen.

radikaalina hänelläkin on mahdollisesti kiinnostavaa

70-luvun opiskelijanuoren maailmasuhde oli hyvin

sanottavaa nykyisestä opiskelijatoiminnasta. Hoikkala

erityinen: hän uskoi voivansa muuttaa maailman.

suhtautuu radikalismiin positiivisesti. Hänestä on

Heidän maailmansa oli enemmän heidän hallussaan

hienoa nähdä, että uusi sukupolvi ottaa kantaa ja haluaa

kuin nykynuoren. Heillä oli unversaaliprojekti: muuttaa

vaikuttaa asioihin. Hän pitää hienona, että uusi sukupolvi,

maailma paremmaksi.

jonka toimintakulttuuriin ei ole kuulunut suora toiminta, näyttää nyt pystyvänsä siihenkin.

Siinä missä 70-lukulaisen radikalismia leimasi universaali projekti muuttaa maailma, 2000-luvun

Hoikkala kiinnittää myös huomiota siihen, että

opiskelijaradikalismia leimaa eräänlainen pisteittäisyys

nykyinen sukupolvi on aivan eri tavalla estetisoitunut

ja fragmentoituneisuus, joka on suoraan verrannollinen

ja tavoitteissaan eriytyneempi, kuin 70-luvun polvi.

nuorten muuttuneeseen maailmasuhteeseen. Nykyinen

Tämä asettaa väistämättä reunaehdot nykyiselle

pisteittäisyys johtuu nuorison maailmasuhteen

opiskelijaradikalismille.

globalisoitumisesta ja monimuotoistumisesta.

11


Vähemmistöjen aktivismia

Retroilua ja suoraa toimintaa

Tutkijat Tommi Hoikkala ja paikalle uteliaisuuttaan

70-luvun radikalismia siivitti taistelu vanhaa sovinnaista

saapunut Mikko Salasuo eivät silti hyväksy ajatusta,

kulttuuria vastaan. Vanhoilliset arvot olivat murtumassa

että joukkoliikkeiden aika olisi jotenkin kategorisesti

ja tapahtui yhteiskunnallisia muutoksia, kuten naisten

ohi. Tarvitaan riittävän kiinnostava ja merkityksellinen

vapautuminen, seksin vapautuminen jne..Vaikka nämä

saamaan nuoret ja opiskelijat liikkeelle, sekä jokin

prosessit ovat kenties jo päättyneet, nykyinenkin sukupolvi

organisoiva ja inspiroiva taho luomaan joukkoliikkeen.

käyttää 60-70-luvun tunnuksia mielenosoituksissaan.

Kysyn, onko tällainen organisointi mahdollista, ja saan

Myös Opiskelijatoiminnan Facebook-ryhmässä viitataan

vastauksen nopeasti ja suoraan. “Nyt on velvollisuus

vuoden 1968 perintöön ja kamppailuun kapitalismin

organisoida”, sanoo Salasuo painokkaasti.

kurivaltaa vastaan.

Hoikkala muistuttaa, että taistolaisia ei esimerkiksi ollut

Tutkijat muistuttavat kuitenkin traditioiden voimasta

niin paljon, kuin mitä heidän keräämästään huomiosta

ja eräänlaisesta mestari-kisälli -mallista; nykyisen

olisi voinut päätellä. Tämä on pidettävä mielessä, jos

sukupolven radikaalit ovat aina jossain määrin edellisen

ihmettelee, miksi Opiskelijatoiminta ei kuitenkaan ole

sukupolven perillisiä. Kenties talonvaltauksetkin ovat

saanut ihimisiä ryhmittymään niin laajoina joukkoina

nimenomaan flirttailua vuoden 1968 kanssa? “Nykyinen

taakseen. “Radikaalit liikkeet ovat aina vähemmistöjen

sukupolvihan retroilee koko ajan!” toteavat Hoikkala ja

liikkeitä” sanovat Hoikkala ja Salasuo kuin yhdestä

Salasuo oman näkemyksensä tästä menneiden vuosien

suusta.

symboliikan käytöstä.

12


“70-luvulla nuorison radikalisoitumista kiihdyttivät

“ Mentaliteettien tasolla edellisten vuosikymmenten

ajallisesti sen kanssa yksiin osuneet monet

radikalismi oli kummallinen sekoitus hattarapäistä

yhteiskunnalliset muutosprosessit”, sanoo Tommi

idealismia ja konkreettista toimintaa.” Hänestä

Hoikkala. Esimerkiksi tasa-arvokysymykset, taistelu

konkreettinen toiminta yhdistyi siinä eräänlaiseen kapea-

porvarillista sovinnaisuutta vastaan ja vasta hiljattain

alaisuuteen. Hienoa siinä oli kuitenkin konkreettisuus ja

tapahtunut nuoriso -ja populaarikulttuurin läpimurto

aikaansaavuus.

antoivat lisää liikevoimaa radikalisoitumiselle, samoin

Nykyään tilanne on ehkä päinvastainen. Hoikkala

kuin kaupungistuminen ja suurten ikäluokkien vyöryminen

sanoo, että “nykyajan toiminta on tavallaan jatkuvasti

yliopistoon. Opiskelijamaailman sosiaalinen rakennekin

tulemisensa tilassa. Ongelma on ollut, ettei ole syntynyt

oli toisenlainen, se tuki radikalismia. “Kun tulin nuorena

pysyvämpää koostetta.” Toisaalta hän korostaa, että

miehenä yliopistolle, ei ollut mitään fuksitoimintaa.

nykynuorison pragmaattisuudessa ja realistisuudessa

Lähdettiin suoraan mielenosoitukseen.”

voisi olla juuri sen voima verrattuna aikaisempaan kapeaalaisuuteen. Yhdistämällä toisiinsa menneen ja nykyisen

Pelkuruutta vai realismia

sukupolven radikalismin vahvuudet voitaisiin saavuttaa yhtenäinen konkreettisen toiminnan rintama? “Aivan!

Mutta onko sittenkin niin, että nykyinen sukupolvi on

Teesi, antiteesi, synteesi.”, hymyilee nuorisotutkija.

pullamössösukupolvi, jota ei kiinnosta laittaa hanttiin eikä kapinoida kuten ennen? Vaivaako nykyistä sukupolvea

Lopuksi

rohkeuden puute? Vai mistä johtuu laiskahko osallistuminen kollektiiviseen toimintaan? “Vastakkainasettelu on ehkä

Näiden haastattelujen jälkeen jäljelle jää ongelmallisia

hieman yksioikoinen”, toteaa Hoikkala. Hän korostaa, että

kysymyksiä. Muodostuuko liikkeestä inspiraation lähde

kollektiivisuus sinänsä on erilaista nykyään.

laajemmalle joukkoliikkeelle - eräänlainen etujoukko.

Tutkija Salasuo huomauttaa nykyajan aktiivisten nuorten

Tämä on epäilemättä sen tavoite, mutta ovatko liikkeen

voivan toimia samaan aikaan useissa kansalaisjärjestöissä

puhe- ja toimintatavat liian joustamattomia? Entä jos

ja tehdä esimerkiksi kulutuspäätöksensä yhteiskunnallisin

kaikki eivät samastu prekariaatti-retoriikkaan, viittauksiin

perustein —olla monessa mukana ja vaikuttaa useammalla

globaalikapitalismia vastaan käytävästä taistelusta,

eri tavalla samaan aikaan.Hoikkalan ja Salasuon mielestä

tai talonvaltausten kaltaisiin toimintamalleihin? Miten

nykysukupolvi on pragmaattisempi valinnoissaan, eikä

silloin käy tärkeiden yksittäisten tavoitteiden, esimerkiksi

ehkä siksi lähde niin täydellisen sitoutuneesti mukaan

yliopistolain vastustuksen? Vaikka jää vielä nähtäväksi,

erilaisiin liikkeisiin. Täytyy olla jotakin konkreettista

millaiseksi 2000-luvun opiskelijaliikkeen rooli muodostuu,

saavutettavaa.

on se jo osoittanut kykynsä herättää keskustelua.

Ilari Aulaa haastatteli Antti J. Lehtinen ja Tommi Hoikkalaa Akseli Peltola. Lisätietoa opiskelijatoiminnasta osoitteesta www.opiskelijatoiminta.net

13


HYLSYJÄ KERÄÄMÄSSÄ

Kuva: Riku Isohella

Jan Erola Lännenelokuvia kannattaa teatterissa mennä katsomaan

Onneksi rajaamani aiheen ydin, osak untien

eturiviin. Siellä kun pääsee niin lähelle actionia, että voi

radikalisoituminen 1960–1970-lukujen taitteessa, jäi

kerätä samalla hylsyt talteen. Näin päätteli isäukkoni

sentään muilta penkomatta.

1950-luvulla, jolloin hän pikkupoikana vahtasi Juankosken

Radikalisoitumisen ääriaste oli taistolaisuus, jollei

kyläkoululla kaikki näytökset. Sylykyettäisyyvellä

pientä maolaisfraktiota oteta huomioon. Taistolaisten

valakokankaasta, tietennii.

valtaushankkeita ja niiden vastavetoja tutkiessani

Lapsuutensa leffamuistoja kerratessaan hän tuli

törmäsin sitten lähihistorian hankalampaan puoleen.

samalla kuvanneeksi lähihistorian tutkimuksen

Ensinnäkin, vallankaappausaikeista har vemmin

syvimmän olemuksen: ollaan hylsyjä keräämässä; niin

pidetään pöytäkirjaa. Toiseksi, antivallankumoukselliset

lähellä, että ruudin hajun voi vielä haistaa. Mikä onkaan

voimat kirjoittivat voittajien historiaansa ja muistavat

älyllisesti kiihottavampaa, kuin päästä ensimmäisten

valikoiden. Kenen totuuteen uskoa? Eniten sain itse irti

joukossa penkomaan tutkimuksellisesti neitseellistä

häviäjistä. Taistolaisaktiiveistahan tuli hämmentävän

aihetta? Oma gradutaipaleeni venyi kymmenvuotiseksi,

monesta juuri yliopistotutkijoita. Onhan se hienoa, jos

jona aikana aluksi liki koskemattomasta aiheestani,

tutkimuksen haastateltavat istuvat omalla laitoksella,

opiskelijamaailman radikalisoitumisesta, julkaistiin

on se sitten Turussa tai Helsingissä. Heidän muistelonsa

useita tutkimuksia.

olivat hämmentävän kiihkottomia, analyyttisiä ja jopa terapeuttisia. Taistolaisillahan oli omissa porukoissaan itsekritiikiksi kutsuttu rituaali, jossa kunkin piti itse keksiä ja tunnustaa kommunismia vastaan tekemänsä erheet. Jos taistolaisuudesta ei haluaisi mitään muuta säilyttää tähän päivään, niin itsekritiikin soisi jälleen yleistyvän. Miten hienoa olisikaan, jos yt-neuvottelut avattaisiin pomojen tunnustuksella virheistään kapitalismia vastaan? Eduskunnassa hallituksen kyselytunnilla pääministeri löisi vastustajilleen luun kurkkuun tunnustamalla sellaisiakin tumpelointeja, joita oppositio ei vielä olisi hoksannut eikä Seiska ehtinyt paljastaa. Niitä hylsyjä keräillessä voisi tosin lähihistorian tutkijalla näpit palaa. Kirjoittaja laulaa Punatähdissä ja toimi Poleemin päätoimittajana Jaakko Lyytisen kanssa vuonna 1995. Ainiin, ja maisteroitui 19 vuodessa ja 10 kuukaudessa.

14


Elämää valmistumisen jälkeen? Kesän lähestyminen aiheuttaa tentteihin lukemiseen

Niissä yhteiskuntahistorian alumnit ker tovat

ja opiskelun aiheuttamaan stressiin tottuneemmillekin

opiskelijoille omasta työurastaan ja laajemmin oman alan

opiskelijoille uudenlaisia stressinaiheita: mistä löytää

työmahdollisuuksista. Alumnit osallistuvat myös Polhon

kesätyö ylipäänsä, entä se kuuluisa ”oman alan” kesätyö?

ja Tason järjestämiin työelämäpaneeleihin ja auttavat

Miten tulen sijoittumaan työelämään, kun en saanutkaan

mahdollisuuksien mukaan työpaikkaekskursioiden

sitä työtä, joka olisi niin hyvin sopinut tulevaisuuden

järjestämisessä.

urasuunnitelmiini?

Toivottavasti voimme jatkossa auttaa kesätöiden

Vuoden 2008 jouluk uussa per ustetun

löytymisessä ja valmistumisen jälkeisessä

alumnijärjestön, Yhistyksen, yksi tärkeimmistä

työllistymisessä. Lisäksi haluamme tarjota opiskelijoille

tehtävistä

laajemman kuvan siitä, millainen kirjo ”oman alan” töitä

on

auttaa

o p i s k e l i j o i t a yllä

mainitun kaltaisten kysymysten pohtimisessa. Tulemme

yhisläisille on tarjolla. Lisätietoa: http://blogs.helsinki.

järjestämään opiskelijajärjestöjen kanssa muun muassa

fi/yhisalumnit/

vapaamuotoisia keskustelutilaisuuksia, Duunia ja kaljaa

Suvi Kansikas

- iltoja.

Yhistyksen puheenjohtaja,

15


Hys hys! Joonas Ranta

Ovatko kansallishistorialliset kipukohdat globalisoituvassa 2000-luvun maailmassa yhä todellista arkea ihmisille? Poleemi otti asiasta selvää ja testasi kahden tunnetun kansallisen ja yhteiskunnallisen tabun voimakkuutta kyseisissä yhteiskunnissa ja kulttuureissa eläneitä häpeilemättä kiusaten. Kuten jokainen itseään kunnioittava toimittaja, myös minä aloitan työskentelyni Wikipediasta. Nettitietosanakirjassa kirjoitetaan tabun käsitteestä seuraavanlaisesti: ”Tabu tarkoittaa kieltoa, asiaa joka on pyhä ja kielletty,

Tabu I: Natsit

Kohteeni järjestyi nopeasti, sillä muistan ystäväni taannoin

kaikesta tavallisesta käytöstä erotettua asiaa, tämän

puhuneen saksalaisista vaihtarikavereistaan. Yksi puhelu

kiellon tarkoittamaa tekoa ja esinettä tai asiaa, jota

ja jo samana iltapäivänä liityn jonkun ihmeen numerotieteen

kielto koskee. [..] Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat

opiskelijoiden seuraan Kumpulaan. Exactumin UniCafe

poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet.

täyttyy tutusta puheensorinasta lounasaikaan ja

Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia

ystäväni esittelee minut lounasseurueellensa, jonka

poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia.”

harmikseni huomaan koostuvan ainoastaan yhdestä

Kulttuuriantroplogian luennolla opin Sigmund Freudin

nat.. saksalaisesta. Tervehdimme iloisesti 21-vuotiaan

julistamasta kahdesta ehdottomasta, universaalista

Berliinistä lähtöisin olevan luonnontieteilijä Annetten

tabusta, jotka ovat insesti ja isänmurha. Koska seksi

kanssa. Kohde vaikuttaa tavalliselta opiskelijanuorelta.

sukulaisen kanssa ei ilman juttupalkkiota kiinnosta ja

Kansallissosialistisen työväenpuolueen tunnukset on

isääkin pitäisi tavata jutun deadlinen jälkeen pääsiäisenä,

piilotettu tehokkaasti.

päätän rajata kenttäkokeiluni erityisesti kansallisesti

Natsi-Saksa on Euroopan oma kollektiivinen

vaiettuihin asioihin. Haalin pari tunnettua kulttuurillista

trauma, mutta luonnollisesti juuri Hitlerin aikoinaan

kipukohtaa ja menen vaivaannuttamaan kyseisten

johtama kansa on kantanut suurimman taakan. Saksan

kulttuurien edustajia (ja itseni, jos en muita) kielletyistä

tapauksessa voidaan puhua todellisesta tabusta, sillä

asioista jutellen ja vitsaillen. Ensimmäisen uhrin

holokaustin kieltäminen on - erityisesti siihen aktiivisesti

kansalaisuutta ei pidä kauan pohtia.

osallistuneissa maissa - kriminalisoitu.

16


Hakaristin julkisesta esittämisestä puolestaan voi muun muassa Saksassa rapsahtaa kivat sakot, parhaimmillaan jopa kolmen vuoden vankeustuomio.

Tabu II: Mafia revisited

Matkustaessani lukion kulttuurivaihtoprojektin

Rikollisoikeudellisista seuraamuksista viis, vain

myötä ensimmäistä kertaa Sisiliaan oli opettajiemme

yksilöiden itsensä kokemalla kollektiivisella syyllisyyden

jatk uvasti toistama neuvo pitää suu kiinni

ja ahdistuksen tunteella on nyt merkitystä.

nimeltämainitsemattomasta: mafiasta. Välimeren saari

Huomaan hermostuvani ja haen lisää vettä, vaikka toinen

on tunnetusti pahamaineisen cosa nostran koti, ja jopa

laseista on vielä täynnä. Kohteeni lautanen tyhjentyy

rikollisjärjestön nimen ääneen lausuminen on ollut

uhkaavaa vauhtia, ja huomaan hänen suunnittelevan

sosiaalisesti paheksuttua aina 1930-luvulta lähtien. Toisin

ruokalasta poistumista. Puheenaiheetkin rönsyilevät

kuin Saksan tapauksessa mafia on yhä osa italialaisten

ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden

(erityisesti alueilla, kuten Sisilia ja Napoli) elämää, ja moni

tukipolitiikasta Lauttasaareen. Nyt tai ei koskaan!

järjestöä julkisuudessa kritsoinut toimittaja ja kirjailija

Aloitan hervottoman esitykseni vetämällä huteran aasinsillan lounaslistalta löytyvästä uunikalasta

elää käytännössä maanpaossa. Mikä näitä akselivaltioita oikein vaivaa?

holokaustiin. ”Paistettu uunissa.. vähän kuin juutalaiset!”

Palermolaisbaarissa paikallisten opiskelijoiden kanssa

huudahdan ja isken idioottimaisesti silmää tyttöparalle.

istuessa 17-vuotiaan suomalaisturistin oli kuitenkin

Kaikki pöydässä naurahtavat kohteliaasti. Puhe siirtyy

ihan pakko kokeilla asian vakavuutta. Isäntäperheeni

metsäteollisuuteen. Epäilen laimean reaktion johtuvan

pojan reaktio Kummisetä-vitsailuun oli hämmästyttävän

kuitenkin enemmän heiton koomisesta köyhyydestä kuin

vaivaantunut. Tiedusteltuani leffatrilogian ja nyky-

itse aiheen arkuudesta. Natsitabu ei nyt iske lainkaan niin

Palermon alamaailman samankaltaisuutta alkoi Salvatore-

kuin ennalta ajattelin ja yhden pakollisen - ja toivottavasti

parka selittää seuraavan tunnin verran lähes häpeissään,

täysin Stora Enson historiaan liittymättömän - ”Sieg

miten meidän ei tulisi pelätä mafiaa, ja että koko järjestön

Heilin” jälkeen paljastan journalistiset motiivini.

maine on populaarikulttuurin ja median vääristämä. Mafia

”Saksassa saisit ehkä enemmän paheksuvia katseita,

jättää ihmiset rauhaan, kunhan nämä pysyvät pois sen

mutta kyllä ystävänikin Hitleristä ja sodasta ajoittain

tieltä. Tähän päivään asti häpeän kahden Heineken-tuopin

vitsailevat. Toisaalta lähinnä kavereiden keskuudessa.

jälkeistä möläytystäni ja useista anteeksipyynnöistä ja

Berliinin baareissa tuskin huutelisin asiasta kovaan

-annoista huolimatta uskon loukanneeni italialaisveljeäni

ääneen”, Annette selventää ja tukahduttaa aseveljeään

suhteellisen verisesti.

kohtaan tuntemansa arjalaisen raivon uskottavasti.

Löydän pian työkaverini kautta täydellisen kohteen,

Lupaan harkita asiaan palaamista Saksan maaseudulla

26-vuotiaan elämäntapamatkaaja Claudion, jonka olen

loppukesän festarimatkan aikana. Joko kotimaan

tavannut kerran aiemminkin. Italialaisiin tutustuisi muun

natsimenneisyys ei parikymppisiä korkeastikoulutettuja

muassa vaihtaritapahtumissa suhteellisen vaivatta, mutta

enää hirveästi hiljennä tai sitten trauma on hyvin piilotettu.

aito sisilialainen Helsingissä on sen verran arvokas löytö,

Toisaalta otantani tuskin täyttää yhteiskuntatieteellisen

että löystän kriteeristäni härnätä ainoastaan yliopisto-

tabugallupin kriteerejä.

opiskelijoita. Paluu mafiatabun pariin voi alkaa.

17


Kohtaamisemme ystävälläni on natsikokemusta

Toisaalta sotaveteraanien haukkuminen laiskoiksi

värikkäämpi, mutta tämänkään keskustelun myötä en

k uhnureiksi voisi herättää polemiikkia myös

löydä itseäni nukkumasta kalojen kanssa. Vitsailen

lähinnä punavihreistä liberaaleista koostuvissa

muutaman oluen innostamana sulavasti, vaikka Don

kaveriporukoissani. Mutta olisiko tässä tapauksessa

Corleone -imitaationi tuokin yleisön mieleen lähinnä

kyse tabusta vai ainoastaan raflaavasta provosoinnista?

Andy McCoyn. Mario pahastuu silminnähden jatkuvista

Vai olemmeko vain sokeita oman kulttuurimme tabuille,

mafiaviittauksistani ja huudahtaa ”that’s stupid,

sillä elämme jatkuvasti niiden ”sisällä”?

Joonas!”, mutta tätä kiusallisemmaksi tilanne ei etene.

Natsi-Saksan holokaustimorkkis on ymmärrettävää,

Kuten aikaisemmassa kokemuksessani, myös nyt

vaikkei sitä kukaan enää 2000-luvun saksalaisilta

sisilialaiselle on tärkeintä selittää, ettei MINUN tulisi olla

vaatisikaan. Toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien

huolissaan asiasta, ja ettei mafia, vaikka valtava ongelma

kieltäminen (niin mielikuvituksellista kuin se onkin)

maassa onkin, ammuskele keskenään konekivääreillä

ja erinäisten kangasmerkkien kriminalisointi ovat sen

eteläitalialaisilla toreilla. Ongelma on ennen kaikkea

sijaan typerää mystifiointia, joka ei edistä kenenkään

poliittinen ja syvällä yhteiskunnan rakenteissa.

asiaa - päinvastoin. Mafiasta hissuttelua taas puoltavat

Jonkinlainen sosiaalinen viileys jää kuitenkin leijumaan

käytännön seikat. Kansallisen häpeän aiheen lisäksi

minun ja tuoreen italialaistuttuni välille loppuillaksi.

järjestäytynyttä rikollisuutta kovaan ääneen kritisoineet

Olen tulokseen tyytyväinen, vaikka yritänkin selittää

tahot ovat ihan oikeasti löytäneet itsensä joesta

lehtijutusta vielä kapakassa. Kotiin kompuroidessani

betonipossu jaloissaan. Hitlerin ja kumppanien kostoa

tarkistan sänkyni kahdesti hevosenpään varalta.

ei nykyeurooppalaisen pidä pelätä.

Lopuksi

Pelkään pahoin, että taburetkeni tulokset olivat laihoja. Ehkä valintani olivat sittenkin huonoja. Suomestakaan en usko löytäväni samanlaista vaiettua traumaa, vaikka

Joka tapauksessa tästä seikkailusta jäi käteen pelkäämisestä

huolimatta

ainoastaan

natsivitsailukokemus sekä lievästi mököttämään jäänyt italialainen. Ja se italialainenkin pyysi eilen Facebook-kaveriksi. An offer I can’t refuse.

sellainen piti alunperin tähän juttuun lisätä. Niin vuoden 1918 tapahtumien, talvi- ja jatkosodan kuin suomettumisen aikakaudenkin tarkastelu eri perspektiiveistä tuntuu olevan nykyään sallittua ainakin opiskeljakavereideni keskuudessa. Ehkä tiedotusvälineet ja kansan syvät rivit tulevat perässä.

18

laiha

Nälkä, mikä ihana tekosyy!


Jatkokertomus

Salaperäinen androgyyni ja Paha-Jannen pesä Ossi Ohra Paha-Janne on karannut uumikas neitsyt olallaan piilopaikkaansa kohti. Tuntematon Tulija on lähtenyt uhkarohkeaan takaa-ajoon tuodakseen uumikkaan neitsyen neitsyenä takaisin tuhottuun ja raiskattuun kotikyläänsä. Auringon ahavoittama iho helmeilee kirkkaan vuoristopuroveden juostessa sitä pitkin ja etsiessä reittejä läpi paksujen tummien rintakarvojen ja hypähdellessä yli navan ja jännittyneiden vatsalihasten imeytyen lopulta pellavaisiin alushousuihin viilentämään Tulijan ajojahdin hiertämiä nivusia. Sankarimme on seurannut Paha-Jannen jälkiä toista päivää. Syömättä mitään on Tulija taukoamatta edennyt, kun takaraivossa lakkaamatta jyskyttävä ajatus neitsyen yhä hupenevista viime hetkistä, on ajanut häntä eteenpäin. Tulijamme nostaa päänsä puron ääreltä heilauttaen tummat kutrinsa samalla naamalta. Hänen edessään seisoo pitkä hoikka partaansa hierova hahmo, se kääntää katseensa Tulijaan ja suutaan avaamatta sanoo: ”Läpi naissolan menet ja sitten Pahan voitat. Solan läpi pusket ja Jannen kesytät. Enempiä en sano vaan otan nyt lepiä.” Androgyynin oloinen hahmo levittää kutsuvan oloisen viltin auringon syleilemälle nurmelle puron viereen ja avaa Milton Friedmanin elämänkerran. Silkasta inhotuksesta on sankarimme tällöin seivästettävä nuuskamuikkusmainen olento siihen paikkaan. Nyt kirkkaan vuoristopuron virtaan sekoittuu samea veri, joka kiemurtelevina vanoina puikkelehtii vuon mukana ohi pohjan pyöreiden kivien. Kuitenkin parrakkaan hahmon sanat jäävät soimaan Tulijan mieleen samalla tapaa kuin yöllä humalassa lausutut sammakot seuraavana kohmeloisena aamuna piinaavaat. Sankari suuntaa naissolaan. On kahden päivän matka metsän toiselle laidalle ja kaksi päivää on neitsyen uuma levännyt Jannen olalla. Puusto on vaihtunut aarnimetsäksi ja aina herätessään on neitsyt uudelleen tuupertunut niistä huumaavista hajuista, jotka Paha-Jannen hikisestä selästä ja sen pitkistä jo rastoittumaan ryhtyneistä karvoista kohoavat ja ajavat metsän eläimetkin loitommalle. Nyt puusto alkaa harventua ja pian metsän reuna kohoaa mäeksi, kiviseksi kiemurtelevaksi poluksi. Polku päättyy. Paha-Janne haistelee villisian lailla ilmaa, sieraimet laajentuen ja taas supistuen hän imee itseensä savun ja viemärien löyhkää. Taivaisiin kurkottavat noen peittämät rakennukset kohoavat nyt Jannen ja neitsyen edessä. Hetkeksi rentoutuvat Jannen pakaralihakset, kunnes jälleen teräksen koviksi supistuessaan ne kimmottavat Jannen eespäin, muinoin kukoistaneen metropolin nyt paheen täyttämille sivukujille, jätteissä uiviin porttikongeihin, turmelluksen ja libertarismin pesiin, joiden muhivista pahnoista on lopulta siinnyt sellainen yhteiskunnan vääryyksien pahimmanlaatuinen ilmentymä kuin Paha-Janne. Janne on tullut kotiin. Sana kiirii ovelta ovelle ja ikkunaluukut paiskautuvat kiinni, takalukot iskeytyvät säppeen. Sankarillinen Tulija astuu empien naissolan kivikkoiselle maaperälle...

Kirjoittaja on keravalainen prosaisti ja runoilija, joka vaihtaa mielellään nimimerkkiä.

Jatkuu seuraavassa numerossa.

19


Fuksin viimeisiä korahteluja Elina Manninen

Kevätauringon säde kutitelkoon pahaa aavistamatonta

Kaikenlaiseen kirjalliseen sivistymiseen tarvitaan

lukijaa erityisen hyvittelevästi, sillä valo räväyttää

uskoa. Kadehdittavaa, miten kirjat tuntuvat usein

silmille yhä elossa sinnittelevän fuksin ikääntyneitä

selautuvan loppuun päähäni jälkiä jättämättä, mutta

nokkeluuksia.

muista Klixillä haahuilevista opiskelijoista selvästi tihkuu

Politiikka ja historia, nuo kaksi kuivahkoa sanaa ja

tietämystä. Lukusalien mykkäkoulun vastapainona

aukkoa sivistyksessä, eivät nähtävästi näännyttäneet

kevään ryhmätyöskentelyyn nojannut praktikum

tänäkään lukuvuonna massoittain uusia opiskelijoita

oli tervetullut kokemus. Kohtalotovereiden aiemmin

heti alkuunsa. En tahdo tässä vertailla mihinkään

verhotusta potentiaalista pääsi nauttimaan, kun kukin

opiskelualaamme, joka hiipii tarvittaessa rajojen yli. Siispä

vuorollaan avasi historioitsijan suunsa.

ensimmäinen lukuvuosi polholaisena on laajentanut

Toisinaan harmittelen, miten iso osa ihmisestä kuplii

kiinnostuksenkohteideni kirjoa. Into ei ole laantumassa,

hiljaa kirjan takana. Piilopaikka on sekä turvallinen että

vaikka yhis-keltanokka minussa kuoleekin.

harhaanjohtava. Saamatta aivojani ja sieluani käyntiin

Yhiksen iloisen ylpeää identiteettiä yritetään rakentaa tosissaan. Kaikki seniorit eivät onneksi piileskele hajuraon

olen lukuisina päivinä vain nuokkunut kirjan yllä ja luimistellut lukusalin kelloa.

tuolla puolen, joskin on lukuisia yhisläisiä, joita en tunne

Vähemmässä määrin kirjoihin on tullut toki kajottua

enempää kuin jonkin hoetun poliittisehkon värin tai muun

aiemminkin. Lukuvuoden todellinen uusi tuttavuuteni

legendan verran. Klikkien muureihin en ole rouhinut

on jalkapallo torspolaisittain. Tuntumani jalkapalloon on

päätäni, ja kitkerimmän vihamiehen löydän sisältäni.

pysynyt ensi ihastuksen tavoin herkkänä ja katoavaisena.

Yhisporukka uskaltautuu tanssilattialle vispaamaan

Kulloisenkin vastustajajoukkueen apurina nielaisen

raajoja yhtä sulavasti kuin keskusteluun.

harhautukset ja syön pallon omaan maaliin ripeällä

Toimin Polhon hallituksessa suhdevastaavana.

otteella. Ilmeisesti harjoituksiin pääsyä ei tahdota

Suureen edeltäjääni verraten olen edustanut pestissä

eettisistä syistä rajoittaa, joten lämpimästi tervetuloa

varsin heikosti, joten nielin vastikään ankarasankaisen

mukaan, sinä uusikin sohija. Itse haluan jättää väliin vain

puheenjohtajamme ilmoituksen hallituksen erottamisesta.

pelit ja ennen kaikkea joukkueen saunaillat.

Tämä aprillipilaksi vähätelty viesti sai minut pohtimaan

Kiitän, toivoakseni monen fuksin puolesta,

järjestöaktiivisuuttani. Tulin kiusalliseen tulokseen:

yhteiskuntahistorian opiskeluympäristöä pehmeästä

ovelimman suhteen yliopistolla olen solminut kirjoihin.

johdatuksesta akateemiseen maailmaan. Tupsahdimme

Yhteiskuntahistorian kirjat saavat uskoakseni fuksin

keskelle historiallisia rakenteita, mutta emme voi olla

kuin fuksin kiemurtelemaan tuskallisissa asennoissa, eikä

varmoja, minkä muotoisesta tiedekunnasta lopulta

ihme, kun työ vapaudessa konkretisoituu melkeinpä yksin

pompsahdamme maistereina ulos. Oppiaineistamme

WebOodin suoritustaulukossa.

tarjoutuu jännittäviä näkökulmia tähänkin hulinaan.

20


1. Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen fuksivuodesta? 2. Terveisesi uusille fukseille!

1. Meno on ollut armottomampaa kuin uskoisi. 2. Olette varmasti hyviä tyyppejä, jos tulette Polhoon! Odotan innolla tapaamistanne.

Sara

Fuksigallup Päätimme kysyä viimeisiään vetelelevältä fuksivuosikerralta viimeisiä mietteitä. Katsotaanpa mitä he muistavat elämänsä vuodesta, vai muistavatko mitään?

1. Erityinen tunnelma, yhteisöllisyys, ne tilaisuudet, joissa olut on lämmintä ja naiset kylmiä. 2. Ehkä otin, ehkä en. Sou not, kunhan noppia tulee.

Aarni 1. Fuksisitsit! 2. Tervetuloa valtsikan kruununjalokiveen!

Marika 1. Iloinen tunnelma, bileet, uudet ystävät! 2. Ei oo pakko jos ei haluu.

Eeva Aiempien vuosien tapaan vuoden toinen Poleemi lähetetään Polhon uusille fukseille. Toimitus toivottaa tulokkaat lämpimästi tervetulleiksi ja kannustaa kaikkia mukaan lehden toimintaan!

21


Rohkeutta on tuoda yksityinen julkiseksi Hanna Kemppainen Avioliiton sisäinen raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1995. Poleemi tutki, kuinka tämä liittyi suomalaiseen tasa-arvokysymykseen.

Monta valtiotieteellisen opiskelijaa on varmasti ihastuttanut

ja

vihastuttanut

kaikenlainen

feminismikirjallisuus, johon yleensä jo perusopinnoissa törmää. Poliittisen historian opiskelijana joutuu miettimään, mikä on poliittista ja mitä tämän piirissä voisi tutkia. “Henkilökohtainen on poliittista” - julistivat radikaalifeministit aikoinaan. Tällä ulotettiin ja edelleen ulotetaan yksityisasioina pidettyjä aiheita poliittisen ja julkisen toiminnan piiriin. Eräinä tärkeimpinä aiheina oli seksi, perhe ja naisen oikeudet. Nämä eivät vieläkään ole helppoja asioita käsitellä, mutta ainakin yritystä on ollut. Kaikkia asioita ei tule pitää yksityisinä vaan joillakin on laajempi yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ainakin se on laajentanut perspektiiviämme siinä, mikä on täysin yksilön vapaudesta ja mieltymyksistä kiinni, ja mitä voimme ajatella myös laajemmin yhteiskuntaa koskettavaksi asiaksi. Ei ole mielekästä rajoittaa ihmisen kaikkia toimia lainsäädännöllä, mutta toisen ihmisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden loukkaaminen ja fyysinen vahingoittaminen ovat perinteisesti kuuluneet lainsäädännön piiriin.

Kuvat: Jan Rosenström

22


Suomi, tasa-arvon kehitysmaa

Julistuksilla kohti julkisuutta

Sain tietää ensimmäisen kerran Suomen tasa-arvohistoriaa

Vuonna 1991 laadittiin kaksi merkittävää julistusta. YK:n

käsittelevällä luennolla siitä, että Suomessa avioliiton

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva julistus vahvisti,

sisäinen raiskaus tuli rikokseksi vasta vuonna 1995.

että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksien

Aloitteita aiheesta tehtiin 1990-luvun alussa, hallituksen

loukkaus. Julistus tunnusti, että naisiin kohdistuva

esitys annettiin eduskunnalle vuonna 1992 ja rikoslain

väkivalta on myös osoitus historiaan juontuvista

osittaismuutos, jonka mukaan vaimon väkisinmakaaminen

eriarvoisista valtasuhteista, jotka ovat johtaneet naisten

oli kiellettyä, hyväksyttiin eduskunnassa vihdoin vuonna

alistamiseen ja syrjintään ja heidän täysipainoisen

1994. Aviomiehen raiskaamisesta ei uudessa laissa

edistymisensä estämiseen. Valtioiden velvollisuudeksi

puhuttu mitään.

katsottiin tuomita kaikenlainen naisiin kohdistuva

Itse hämmästyin suuresti asian kriminalisoinnin

väkivalta, jolloin ne sitoutuvat kehittämään kaikkia

myöhäistä ajankohtaa. Suomea on aina korostettu tasa-

oikeudellisia, poliittisia, hallinnollisia ja sivistyksellisiä

arvon edistäjänä, mutta avioliitossa ei ollut tätä ennen

toimenpiteitä, joilla voidaan suojella naisia ja

seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lainsäädäntö

varmistaa, ettei väkivalta uusiudu vanhoillisten lakien

perustui vielä 1880-luvulla laadittuun rikoslakiin, jonka

ja oikeudellisten toimenpiteiden johdosta.

oletuksena oli korkea moraali ja avioliiton hiljainen

Suomi allekirjoitti huhtikuussa 1991 lisäksi Euroopan

lupaus seksuaalisesta kanssakäymisestä. Vielä vuonna

ministerikokouksen Brysselin julistuksen naisiin

1971 ehdotus avioliiton sisäisen väkisinmakaamisen

kohdistuvasta väkivallasta ja sen vastustamisesta.

kriminalisoinnista perusteluina käytännölliset syyt.

Naisiin kohdistuvan f yysisen ja seksuaalisen

Samalla todettiin, että avioliitossa olisi suostumus

väkivallan käsittelemistä pidettiin välttämättömänä ja

ensisijaisena olettamuksena.

erittäin kiireellisenä. Brysselin julistuksessa todetaan

1990-luvulla ihmisoikeuksiin ja erityisesti naisten oikeuksiin alettiin kuitenkin kiinnittää entistä enemmän

lainsäädännön osalta, että naisiin kohdistuva fyysinen väkivalta on avioliitossa tai sen ulkopuolella rikos.

huomiota kansainvälisellä tasolla. Suomi oli tuolloin YK:n ja Euroopan neuvoston jäsen. Kumpikin järjestö aktivoitui

Tasa-arvon myytti

ihmisoikeuksien osalta laatimaan erityisesti naisten oikeuksia huomioon ottavia sopimuksia, joissa nostettiin

Suomessa (Naisiin kohdistuva) väkivalta -jaosto laati

esiin muun muassa avioliiton sisäisen raiskauksen

mietinnön lainmuutosta varten. Mietintötekstissä

kriminalisoinnin kiireellisyys. Myös CEDAW-raportin

heijastuu vahva kansainvälinen vaikutus ja myös

yhteydessä Suomen rikoslainsäädäntö sai tässä kohti

suomalaisen tasa-arvoideaalin kääntöpuoli, kun tietyt

kritiikkiä.

asiat muuttuvat yksityisiksi ja tabuiksi.

23


Euroopan itä-länsi -ottelu Jaakko Poikonen

Asian esiin nostamisella murrettaisiin käsitystä tasa-

Suomalaisen naisen taakka

arvo-Suomesta, jossa suomalaisen naisen asema on maailman parhaita ja tasa-arvo on jo saavutettu.

Suomessa raiskatut ovat lähes poikkeuksetta olleet

Jaosto toteaa, että “me olemme eläneet ja elämme

naisia. Poliisin virallisten tilastojen mukaan vuosina

edelleenkin sen harhan vallassa, että olemme maailman

1980-1988 ilmoitettiin hieman alle 350 raiskausta

kärkimaita sukupuolten tasa-arvon toteutumisen suhteen“.

tai väkisinmakaamista vuosittain, mutta tämä oli

Jaoston varapuheenjohtaja Tuula Hatainen myöntääkin,

vain jäävuoren huippu. Poliisin arvio oli 6 000-10 000

että “ehkä olikin hyvä, että joku ulkopuolinen nosti

raiskausta vuosittain, mikä osoittaa, että suurin osa jäi

eteemme ongelman, jota me emme näe tai jota meidän

ilmoittamatta.

ei sovi nähdä“. Mielenkiintoisia ovat myös muiden

Tilanne ei ole parantunut lainsäädännön myötä

maiden perustelut pitkälti 1980-luvulla tapahtuneille

paljoakaan. Myöhemmin ilmoituksia poliisille tuli

lakimuutoksille tältä osin. Mietinnön mukaan Englannissa

keskimäärin reilusta 500 raiskauksesta vuosittain.

vastikään muutettua lakia perusteltiin sillä, “että

Kuitenkin Naisuhri 2005 kyselyn mukaan parisuhteessa

yhteiskunnassa on tapahtunut taloudellisia, sosiaalisia ja

seksiin pakotettuja oli niinkin paljon kuin 6500. Poliisin

kulttuurillisia muutoksia ja että naista ei enää voida pitää

tietoon tuli vuosina 1998-1999 134 intiimi- tai lähisuhteen

miehensä kuuliaisena orjana, vaan tänä päivänä avioliitto

raiskausta.

perustuu tasa-arvoisten ihmisten kumppanuudelle.”

Nykytilanne osoittaa, että raiskauksista edelleen suurin

Vitsiä lainmuutoksesta ainakin saatiin aikaan: kyllähän

osa tapahtuu lähisuhteessa huolimatta lainmuutoksesta

miehen pitää ruveta säilyttämään kynää ja ruutupaperia

ja näistä vain harva ilmoitetaan poliisille. Päivi

pöydällä vaimon allekirjoitusta varten, jotta lupapaperit

Honkatukia kirjoittaa: ”Uutiset tuttujen, puolisoiden tai

löytyy eikä haasteita tipu myöhemmin, vai pitääkö ihan

poikaystävien tekemistä raiskauksista ovat harvinaisia,

yläkerran Eero kutsua todistajaksi, jos vielä raastupaan

vaikka on arvioitu, että kolme neljäsosaa seksuaalisesta

mennään.

väkivallasta tapahtuu läheissuhteissa”. Vaikka otan

Tämä ei kuitenkaan ole leikin asia. Raiskaus jättää

luvuista mahdollisine virheineen täyden vastuun, ne

ihmiseen elinikäiset arvet, ja jos tekijänä on vielä niinkin

kertovat kuitenkin ilmiöstä keskimäärin. Perheen sisäinen

läheinen ihminen kuin oma puoliso, niin usko ihmisten

väkivalta ei ole lieveilmiönä käsiteltävä yksityisasia.

väliseen luottamukseen on vaarassa kadota lopullisesti.

Myös seksistä ja väkivallasta tulee voida puhua siten,

Lainsäädäntöä tarvitaan vähintään viimeisenä keinona

että henkilökohtainen on poliittista. Jokaisella on oikeus

turvautua oikeuksiinsa, jos perheessä asioita ei puhumalla

seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, jolloin myös

voi selvittää.

puolisolle tulee voida sanoa ei.

24


Puheenjohtajalta

Ääni kuulumaan! Toivo Martikainen

Mitä on yhisläisyys? Yhisläisyys on historian lukemista,

ja opiskelijoiden välistä suhdetta. Tasa-arvoraportin

Klixillä hengaamista, Polhon ja Tason tapahtumissa

odotellaan valmistuvan lähiaikoina ja se tarjonnee

käymistä. Yhisläisyyttä on myös yhteiskuntahistorian

varmasti arvokasta tietoa.

laitoksella poliittisen tai talous-ja sosiaalihistorian opiskeleminen.

Edellä mainitut laitoskahvit ja samaan tapaan kerran lukukaudessa järjestettävät oppiainekahvit ovat mainio

Laitos tarjoaa opiskelijoille opetusta, järjestää tentit,

tapa keskustella opetuksen ja tutkintovaatimusten

päättää tutkintovaatimukset ja antaa arvosanat oman

kehittämisestä laitoksen kanssa. Polhon helmikuun

aineemme opinnoista. Laitos on tärkein viiteyhteisömme

oppiainekahvit tarjosivat hedelmällistä keskustelua

yliopiston henkilökunnan suuntaan. Sen takia meidän

ja hyviä uusia avauksia oppiaineen kehittämiseen.

tuleekin antaa äänemme kuulua laitoksen suuntaan.

Kahvitilaisuuksissa kannattaa olla paikalla, sillä tunnelma

Opetus ei kehity itsestään. Laitoksen tarvitsee saada

on avoin ja vastaanottavainen puolin ja toisin.

palautetta, kuulla opiskelijoiden kokemuksia, tuntoja ja

Myöskään epävirallisia tilaisuuksia antaa palautetta

mietteitä antamastaan opetuksesta ja päättämistään

laitoksen suuntaan ei kannata jättää käyttämättä.

tutkintovaatimuksista. Kannattaa älähtää rohkeasti, jos

Tällaisesta käy esimerkiksi toukokuussa perinteisesti

jokin on mennyt mielestäsi pieleen, mutta myös kehua

järjestettävä laitosottelu, jossa opiskelijat ja laitoksen

rehdisti, kun siihen on aihetta. Jos opiskelijat eivät

henkilökunta kohtaavat toisensa jalkapallokentällä, minkä

kommentoi laitoksen henkilökunnan työtä mitenkään,

jälkeen siirrytään rentoon illanviettoon Kuppalaan.

voivat huonot asiat pysyä ennallaan tai jotain hyvää

Opettajilla on myös henkilökohtaiset vastaanottoajat,

kadota opetuksesta. Vahingossa kehitystä parempaan

joita kannattaa käyttää yksittäisten kurssien, tenttien

tuskin tapahtuu.

tai opinnäytteiden ohjauksen suhteen. Vastaanotolle

Palautetta on olemassa monenlaista. Tämän

voi mennä kyselemään mahdollisia vaihtoehtoisia

kirjoitushetkellä Polho ja Taso keräävät oma-aloitteisesti

suoritustapoja, jos esimerkiksi jokin kirja maistuu puulta

kevään 2009 metodipraktikumin opiskelijoilta palautetta

ja haluaisi korvata sen esseellä tai ihan vain juttelemaan

kurssiin liittyen. Saadusta palautteesta on tarkoitus

niitä näitä opintojen sujumisesta.

keskustella kevään laitoskahveilla. Lisäksi yhiksessä on jo

Tuo äänesi nyt kuuluviin, sillä epädemokraattisen

tovin toiminut tasa-arvotyöryhmä, joka on arvioinut paitsi

yliopistouudistuksen myötä Yhteiskuntahistorian laitos

sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden toteutumista

lakkaa ehkä pian olemasta ja asioistamme päätetään

yhiksessä, niin myös muun muassa laitoksen

luultavasti suurlaitoksen tai tiedekunnan tasolla.

25


Kaksi yötä Helsingissä Maria Pirkkalainen Otto Tähkäpää

Unohtakaa baarit, jotka menevät kiinni jo neljältä ja väsyneet jatkot kaverien nurkissa. Kahdesti vuodessa Helsingissä voi viettää yönsä estottomasti elokuvateatterissa.

Kello on 6.15 ja katson, kun kaksi miestä ahmii raakaa

Ensimmäinen kerta kun lopulta sain nauttia festivaalista

kalaa yleisön edessä. Kilpailun viiksipäinen juontaja

tuntuikin miltei euforiselta. Kuvitelkaa sitä tunnetta,

hekottaa, ympärillä on täyteen pakattu Kino Engel ja olo

kun olisitte viimeinkin löytäneet juuri sen puolueen,

on mitä psykedeelisin ja mahtavin, joskaan kilpailijoiden

joka edustaa teidän omaa kantaanne, jonka jäsenet ovat

tuntemuksista ei ehkä voi sanoa samaa. Takana on kaksi

juuri sinunlaisiasi ja joka kaiken lisäksi haluaa juuri sinut

valvottua yötä elämää oudompien elokuvien ja kilpailujen

jäsenekseen.

parissa.

Tänä keväänä elokuvia sai katsoa ensimmäistä

Tervetuloa Night Visionsiin, Suomen taatusti

kertaa kahden täyden yön verran, alkaen yhdeksältä

rohkeimpaan elokuvafestivaaliin ja hauskimpaan

kumpanakin iltana. Täydeksi saldoksi tuli 12 elokuvaa

kulttuuritapahtumaan, jonka seuraavan elokuvan aikana

ja 23 valvottua tuntia.

tulee ykkössalin eturivissä myös haisemaan kalalta.

“It makes sense to those who understand” Sleep all day, party all night

- Jean Claude van Damme

Alaikäisenä on jo muutenkin hankala olla, mutta

Festivaalin kahteen yöhön oli saatu katettua

minulta ikä lisäksi sulki pitkään pois mahdollisuuden

maailmanympärysmatka Euroopasta Brasiliaan ja scifistä

tutustua siihen mieltä ja maailmankuvaa laajentavien

draamaan. Oli Belgian herkkupeppu Jean-Claude van

elokuvien maailmaan, mitä niin kovasti kaipasin. 12-

Damme avautumassa elämästään käsittämättömin

vuotiaan festivaalin kattaukseen kuuluvat pätkät kun

monologein omaelämäkerrallisessa elokuvassaan,

ovat lähes poikkeuksetta sallittuja vain täysi-ikäisille.

Nicolas Cage uimistelemassa hullujen ufojen keskellä ja

Pyjamissa bailaavat monsterit ja teinivampyyrit tuntuivat

70-lukulainen agenttielokuva, jossa pahiksina juoksivat

lukioikäiselle siis vain kaukaiselta haaveelta.

ensin natsit ja sitten myös kommunistit.

26


Poliittisen historian kannalta kiinnostavinta oli

miespainotteiseen yleisöön muun muassa naisten

pätkäkooste Creepy Christian Films, jonka hassujen

televisiokanava Livin paitoja, Twilight-heijastimia ja

kristillisten lyhytfilmien huipentuma oli pienestä

Battlestar Galactica -kumirannekkeita.

virolaisesta koulupojasta kertonut Nikolai. Neuvostoliiton vallan alla kommunistit kiusasivat pientä poikaa julmasti

Takaisin todellisuuteen

hänen vankan kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja jopa tappoivat pojan suosikkipupun. Draamallisesti

Hyvä selviytymispaketti yöllisille leffaretkille ovat kahvi,

yllättävänkin vaikuttavaan pätkään toi koomillisuutta

tyyny ja hyvin paljon karkkia. Mikään ei silti valmista

kuitenkin se, että neuvostoarkkitehtuuria pätkässä esitti

siihen absurdiuteen, kun

1980-luvun Pariisi, ja kaikki elokuvan näyttelijät puhuivat

Senaatintorin pirteine turisteineen, vaikka valvotun yön

vahvoilla brittiaksenteilla.

jälkeen oma sisäinen kello huutaa vasta iltayhdeksää.

näkee aamuaurinkoisen

Oma olennainen ohjelmanumeronsa olivat tietenkin

Seuraavan kerran pitkäksi venähtäneen baari-illan

myös elokuvien välissä yleisöä viihdyttäneet kilpailut.

jälkeen voi mennä elokuvateatteriin nukkumaan ensi

Kalansyönnin lisäksi pelottomat katsojat saivat testata

Halloweenina lokakuussa. Tällöin paikka on vielä hitusen

Nicolas Cagen imitointitaitojaan ja nauruhermojaan,

lähempänä keskustan menomestoja, kun kulttuuria

kun palkinnoiksi perinteisistä arpajaisista sateli paljolti

juhlistetaan elokuvateatteri Maximissa Kluuvikadulla.

27


Näkökulmissaan kompasteleva demokratian puolustus Ilkka Kärrylä ”Suomi on pahoinvointivaltio, jonne länsimainen demokratia ei ole koskaan juurtunut.” Toimittajat Katja Boxberg ja Taneli Heikka käyttävät varsin provosoivia sanankäänteitä alkukeväästä ilmestyneessä Lumedemokratia-pamfletissaan. He tahtovat herättää suomalaiset ymmärtämään, että maamme poliittisessa kulttuurissa avoin keskustelu on pannassa ja edistystä suitsitaan kompromissein. Puheenvuoro vaikuttaa tervetulleelta, kunnes kädet upotetaan suomettumisen jälkipyykkiin.

Boxberg ja Heikka eivät ole ainoita, jotka kaipaavat

Myönnettäköön, että rajanveto vähentää kirjoittajien

Suomeen avoimempaa päätöksentekoa, parempaa

työtaakkaa: kun keskitytään päätöksenteon käytäntöihin

työllisyyttä ja muita mukavia asioita. Heidän raflaavat

eikä tuloksiin, ei taustatyötä vaadita niin paljon kuin

teesinsä saavat lukijan toivomaan tuloksia. Mitä lääkettä

monipuolisemmassa historiallisessa analyysissa.

ongelmiin tarjotaan? Miten kirjoittajat määrittelevät

Pamfletistit voivat tarkastella esimerkiksi vuoden 1973

Suomesta puuttuvan länsimaisen demokratian?

poikkeuslakia pelkästään demokratian ihanteiden

Pamfletistit tekevät heti alussa linjansa kiitettävän

häpäisemisenä, mitä se luonnollisesti olikin. Heidän

selväksi: länsimainen demokratia perustuu vaihtoehdoille,

ei tarvitse ottaa huomioon tapauksen mahdollisia

poliittinen keskustelu on avointa ja läpinäkyvää ja

poliittisia tavoitteita, kuten Suomen EEC-sopimuksen

päättäjät vastuullisia teoistaan. Kaikki hyviksi havaittuja

varmistamista.

ihanteita, joita harva kehtaisi vastustaa julkisesti.

Näkökulma voisi olla hyväksyttävä, jos Boxberg

Määrittely viedään vieläkin idealistisemmaksi

ja Heikka onnistuisivat pysymään siinä. 1970-lukua

ottamalla se kanta, että politiikan päämäärät eivät saa

syynätessään kirjoittajat alkavat kuitenkin kaivaa

tulla muotoja tärkeämmiksi. Demokratian perusasioita

myös politiikan tavoitteita esiin sikäli kuin se palvelee

tämäkin, mutta ajatus vie kannattajansa jo aika kauas

heidän omia intressejään. EEC-vastaisen vetoomuksen

tästä maailmasta. Tuomitsemalla ”tarkoitus pyhittää

allekirjoittaminen esitetään todisteena poliittisen

keinot” -tyyppisen ajattelun Boxberg ja Heikka asettavat

kulttuurin rämettämispyrkimyksistä, vaikka se on

sallitulle toiminnalle tiukat rajat eivätkä jätä juurikaan

poliittisena kannanottona tiettävästi kaikkien demokratian

sijaa reaalipolitiikalle.

ja sananvapauden sääntöjen mukainen.

28


Suomettajat tuomiolle Lu m e d e m o k r a t i a

käyttää

kymmeniä

Rikosten todellinen painoarvo? sivuja

Eräs Boxbergin ja Heikan nimeämistä suomettajista on

suomettumisvuosien ruotimiseen. Boxberg ja Heikka

Suomen pankin nykyinen pääjohtaja Erkki Liikanen.

latelevat tuttua liturgiaa siitä, kuinka suomettuneet

Liikanen oli 70-luvulla SDP:n kansanedustajana

poliitikot ja kulttuurivaikuttajat ajoivat häikäilemättä

toimiessaan allekirjoittanut sananvapauden rajoittamiseen

omia etujaan Neuvostoliiton-kortilla. He muodostivat

pyrkivän lakialoitteen, vastustanut EEC-yhteistyötä ja

punaverkoston, joka kannatti autoritaarista hallintoa ja

kaiken huipuksi toiminut SNS:n keskusjohtokunnassa.

sananvapauden rajoittamista. Kaiken lisäksi moni heistä

Kertovatko nämä faktat syvällisestä demokraattisten

on yhä yhteiskunnan johtopaikoilla.

ihanteiden halveksunnasta?

Vaikka Boxberg ja Heikka eivät väitäkään tekevänsä

Vieraillessaan Polho ry:n Tiedettä & kaljaa -

tieteellistä tutkimusta, olisi edes alkeellinen lähdekritiikki

tilaisuudessa Liikanen vastasi Boxbergin ja Heikan

ja tapahtumien asettaminen kontekstiin suotavaa.

esittämiin syytöksiin. Hän myönsi, että ns. rauhanlakia

Etenkin silloin, kun löperön tutkinnan perusteella

vaatineen aloitteen allekirjoittaminen oli virhe, joka johtui

vaaditaan syyllisiä tilille. Tieteellisen metodin puutteessa

nuoren kansanedustajan kokemattomuudesta; hän ei ollut

kunnianhimoiselta kalskahtava verkostoanalyysi jää

tutustunut aloitteen sisältöön kunnolla.

heppoiseksi ja kritiikille alttiiksi.

EEC:n vastustamisessa oli niin ikään kyse yhden

Pamfletistit nimeävät muutamia ”suomettumisen

vetoomuksen allekirjoittamisesta, minkä Liikanen myönsi

suuria hämähäkkejä”, jotka ovat olleet erityisen aktiivisia

virheeksi. Myöhemmin hän muutti kantaansa länsi-

autoritaarisen poliittisen kulttuurin edistäjiä. Syytösten

integraatiosta, kampanjoi voimakkaasti sen puolesta

tueksi on kelvannut esimerkiksi toiminta Suomi-

ja toimi lähes 10 vuotta EU-komissaarina. Liikanen

Neuvostoliitto-seurassa tai nimi sensuuria vaativassa

pohdiskeli täysin oikeutetusti, mikä mahtaa olla vuoden

lakialoitteessa. Näiden sinänsä demokraattisten toimien

1972 allekirjoituksen paino suhteessa myöhempien

tavoitteet näyttävät ehkä varsin raskauttavilta todisteilta,

vuosikymmenien työhön.

mutta tekojen käytännön merkitys selviää vasta tarkastelemalla niitä aikakauden todellisuutta vasten.

29


Toimintaansa SNS:ssä Liikanen taas perusteli

On sanomattakin selvää, että YYA-aika jätti jälkensä

seuraavasti: “Seurassa oli arvovaltaista joukkoa kaikista

poliittiseen kulttuuriin ja selittää eroja Suomen ja muiden

puolueista. Sitä ei haluttu jättää liian kapealle poliittiselle

länsimaiden välillä. Suomi oli ratkaisevasti erilaisessa

pohjalle. Puheenjohtaja oli valtioneuvos Martti Miettunen

asemassa kuin esimerkiksi demokratian mallimaat Ruotsi

ja kunniapuheenjohtajana oli toiminut jopa presidentti

ja Tanska, jotka eivät joutuneet elämään YYA-sopimusten

Juho Kusti Paasikivi.” Lopuksi hän totesi: “Oliko virhe olla

kanssa. Suomalaiset kokivat tällöin, että reaalipolitiikka

silloin kyseisessä tehtävässä? Ei. Maailma muuttui.”

on järkevämpi tapa toimia kuin ideaalin demokratian tavoittelu. Valinta on tuomittavissa, mutta ei häilyvällä

Autoritarismin ja reaalipolitiikan veteen piirretty viiva

metodilla, joka unohtaa systemaattisesti kolikon toisen puolen, eli Suomen länsisuhteet. On hivenen sääli, että Boxberg ja Heikka sortuvat

Kuten tunnettua, 1970-luku näyttäytyy aikakauden

pamfletissaan populistiseen ”Marxin ritarien” ajojahtiin.

toimijoille hyvin erilaisena kuin niille, jotka jälkeenpäin

Hairahdus syö pohjaa kirjan todelliselta sanomalta.

huutavat totuuskomissiota selvittämään idänsuhteita.

Päätöksenteon avoimuus ja äänestysinnon lasku ovat

Boxberg ja Heikka eivät yritäkään ymmärtää aikalaisia,

ongelmia, jotka ansaitsevat kunnollisen ja avoimen

vaan tyrmäävät jo etukäteen kaikenlaiset pyrkimykset

debatin. Keskustelunherättäjänä Lumedemokratia voi

puolustella suomettunutta poliittista kulttuuria. Tällöin

toimiakin. Poliittisen järjestelmän rakenteita on hyvä

heitä eivät taaskaan kiinnosta politiikan ”isänmaalliset”

pöyhiä ja ehkä jopa tähystellä Ruotsin ja Tanskan

tavoitteet eivätkä avaukset länteen, vaan ainoastaan

suuntaan, mutta edes länsimaista ihannedemokratiaa

veljeily diktatuurin kanssa. Tällainen ehdottomuus ei

ei tarvitsisi ottaa annettuna. Avoimessa keskustelussa on

edusta sitä avointa keskustelua, jota pamfletistit itse

oltava sijaa myös reaalipolitiikalle ja toiminnan tulosten

peräänkuuluttavat.

tasapuoliselle arvioinnille.

Kuka meistä on oikea?

Katja Boxberg ja Taneli Heikka: Lumedemokratia, WSOY:n Barrikadi-sarja, 2009, 301s.

30


Minä ja kesä Anni Mäkeläinen

Suhtautumiseni kesään on aina ollut jokseenkin

Suhtautumistapani toinen puolisko puolestaan

kaksijakoinen, ja enemmän kuin koskaan tuo jako on

syleilee kesää ja sen mahdollistamaa nautinnollisten

vahvistunut yliopisto-opiskelun myötä. Lapsena kesä oli

asioiden joukkoa. Kesän paras puoli, joskaan ei täysin

aina odotettu tauko koulunpenkiltä, varattu uimarantojen

todenmukainen, on sen suoma vapaus. Kesällä pidetään

valloittamiseen ja kysyttäessä jokaisen lempivuodenaika.

lomia, tehdään reissuja, riisutaan vaatteita. Vaikka

En kuitenkaan koskaan oikein ymmärtänyt, miksi kesän

velvollisuuksia (tai töitä) riittäisi, tuntuu kesä irralliselta

pitäisi olla se paras vuodenaika – mielestäni kausia saattoi

jaksolta arjen rutiineihin verrattuna. Kesällä nimittäin voi

arvottaa muutenkin kuin lämpötilan perusteella.

tehdä mitä tahansa.

Nykyinen päättämättömyyteni kesän syvimmästä

Opintojen ja järjestötoiminnan unohtaminen tekee

merkitysluonteesta liittyy lähinnä kesäajan funktioon

omasta vapaa-ajastani oikeasti vapaa-aikaa. En vaihtaisi

opiskelijalle. Suurimmalle osalle meistä se on pakollinen

täysillä rämiseviä festarikeikkoja, leppoisia puistokaljoja

rahanhankkimisjakso, välttämätön periodi ansiotyössä

tai valoisia aamuöitä pois mistään hinnasta. Haluan

talven toimeentulon varmistamiseksi. Parhaimmillaan

matkustaa junalla, grillata kesäkurpitsaa ja sipulia, pukea

silloin kartutetaan työkokemusta hyvillä mielin ja jopa

ohuen mekon ja lukea kirjaa parvekkeella. Mitä muuta

oman alan tehtävissä, osa kuitenkin raataa epämieluisassa

vuodenaikaa voisikaan kypsytellä yhtä hartaudella kuin

duunissa ja haaveilee CV:n pitenemisestä seuraavaa

kesää?

yritystä varten. Vaihtelu virkistää, mutta miksi tämä on

Tästä huolimatta odotan usein syksyä ja paluuta

minulle juuri kesään suhtautumisen negatiivinen puoli?

yliopistolle: asiapainotteista keskustelua, omaan

Kesätöiden etsimiseen ja jännittämiseen saattaa

alaan syventymistä ja opiskelijaelämän säännöllistä

hyvinkin tuhrautua koko kevät. Aikaisimmillaan haut

epäsäännöllisyyttä. Neljän kuukauden tauko opinnoissa

sulkeutuvat ennen joulua, ja viimeiset ilmoittavat

on melkoisen pitkä aika, kun talvellakin lomaa on lähes

valinnoistaan vasta huhtikuussa. Tämä tarkoittaa, että

kuukausi. Tästä riippumatta tunnustan kesällä olevan

kesää on aika ajoin pakko ajatella, suunnitella ja stressata.

paikkansa ihmisen ja opiskelijan vuosirytmissä. Se on

Kesän odottamisenhan ei pitäisi olla ahdistavaa! Omalla

oikeastaan ainoa vuodenaika, joka on saavuttanut niinkin

kohdallani vettä myllyyn lisää, että kuulun tulevien

erityisen aseman, kuin mitä sillä nyt on.

ikiopiskelijoiden kastiin – en haluaisi tehdä töitä, ellei se

Kesän filosofia voisi siis olla, että se on mitä mainioin

ole minusta kivaa ja järkevää. Tämä hankaloittaa suuresti

asia sopivina annoksina: kun sitä ei saa liikaa, sen

työnhaussa menestymistä ja siten kesän odottamista.

viehättävyys säilyy.

31


Kirjoittaja on toiminut Roskilden hyväntahdon lähettiläänä Suomessa vuodesta 2002

R

o R s k i i l t d e s e n! a e k h o Antti E. Lehtinen

Tykkäätkö käydä kesäisin festareilla, mutta Provinssirock on jo nähty monesti? Entä kyllästyttääkö nähdä joka kesä Apulanta soittamassa Anna mulle piiskaa? Tai haluaisitko kenties tavata eurooppalaisia nuoria rennossa ilmapiirissä? Tähän kaikkeen ja paljon muuhun on mahdollisuus legendaarisella Roskilde-festivaalilla. Roskilde, tuo suomalaisten festarifanaatikkojen

Roskilde pyrkii olemaan musiikkiprofiililtaan inno-

pitkäaikainen pyhiinvaelluskohde numero yksi, järjestetään

vatiivinen, haastava ja yllättävä. Käytännössä tämä

Tanskassa Kööpenhaminan lähellä. Ensimmäisen kerran

tarkoittaa sitä, että festivaalilla esiintyy suurten

Roskildessa festaroitiin vuonna 1971. Nykyään yhdellä

maailmantähtien ohella monia nousevia kykyjä ja

Euroopan suurimmista festivaaleista käy vuosittain noin

tuntemattomia suuruuksia joka puolelta maailmaa.

75 000 kävijää ja 20 000 vapaaehtoistyöntekijää. Seuraava

Musiikkiskaala ulottuu hevistä maailmanmusiikkiin.

Roskilde järjestetään 28.6-5.7.

Monet tajunnan räjäyttäneistä konserttielämyksistäni Roskildessa ovat olleet sellaisten esiintyjien parissa,

Musiikkia ja toimintaa laidasta laitaan

joista en ollut koskaan kuullut aiemmin. Festivaalilla soittaa joka vuosi noin 175 esiintyjää

Festivaalin tunnus on sen oranssi päälava, joka ostettiin

kuudella eri lavalla. Päälavan esityksiä mahtuu katsomaan

1970-luvun lopulla The Rolling Stonesilta. Vuosien mittaan

noin 60 000 ihmistä. Kaikki muut lavat ovat 2000-20 000

lavalla ovat esintyneet muun muassa Bob Marley, U2,

ihmisen telttoja, jotka mahdollistavat ulkoilmalavoja

Eppu Normaali, Nirvana, Metallica ja Bob Dylan. Roskilden

huomattavasti intiimimmän tunnelman ja antavat suojaa

Orange Stage iltavalaistuksessa hyvän keikan päätteeksi

vesisateen yllättäessä. Tulevan kesän pääesintyjiä ovat

on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen elämäni aikana

muun muassa Coldplay, Nine Inch Nails, Oasis ja Pet

ollut.

Shop Boys.

32


Enemmän kuin musiikkia

Roskilde hyväntekeväisyysjärjestönä

Yleensä kesäkuun viimeisenä sunnuntaina alkava

Roskilden festivaali lahjoittaa joka vuosi kaikki voittonsa

festivaali jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäiset neljä

hyväntekeväisyyteen. Vuosien aikana festivaali on

päivää ovat lämmittelyä, jolloin festivaalilla soittaa

lahjoittanut yli 13 miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen

pohjoismaisia tulokkaita. Musiikki alkaa täydellä teholla

muun muassa WWF:lle, Amnesty Internationalille ja

torstai-iltana, jonka jälkeen esiintyjiä soittaa sunnuntaihin

Lääkäreille ilman rajoja. Lisäksi festivaalilla on noin

saakka joka päivä puolilta päivin aina neljään asti yöllä.

700 vapaaehtoista, jotka keräävät pullopantteja

Roskildessä on myös paljon oheistoimintaa.

hyväntekeväisyyteen vuosittain noin 100 000 euron

Siellä voi muun muassa käydä festivaalin omassa

arvosta. Tänä vuonna festivaalin hyväntekeväisyysteema

elokuvateatterissa, uimassa leirintäalueella olevassa

on auttaa ilmastonmuutoksen uhreja Intiassa ja

lammessa tai kalastaa. Skeittareille Roskildessä on oma

Bangladeshissa.

skeittipuisto. Lisäksi viikon aikana on mahdollisuus

Lisäksi festivaalilla on tänä vuonna Green Footsteps

osallistua muun muassa runonlausuntaan tai amatöörien

-kampanja, jonka tarkoitus on lisätä ihmisten tietoisuutta

rap-battleen. Oheistoiminta vaihtelee vuosittain, joten

ilmastonmuutoksesta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

joka vuosi on mahdollisuus tehdä jotain uutta. Suurin

Esimerkiksi yksi festarin lavoista on ympäristöystävällinen

osa festivaalivieraista, joista suurin osa saapuu heti

siten, että sen käyttämä energia tuotetaan uusiutuvilla

ensimmäisenä päivänä, käyttää kuitenkin aikansa

energiamuodoilla ja valaistus hoidetaan energiaa

juhlimiseen ja yleiseen hengailuun leirintäalueella.

säästävillä lampuilla.

Tyhjätaskuna Roskildeen? Viikon festarimatka Roskildeen voi tehdä tiukkaa opiskelijan tuloilla, varsinkin kun Tanskassa on korkea hintataso. Seuraavaksi viisi vinkkiä, joiden avulla säästät satoja euroja festivaaleilla. 1) Mene festivaalille vapaaehtoistyöntekijäksi. Saat tällöin ilmaisen festivaalirannekkeen. 2) Matkusta Tanskaan lifataten Ruotsin läpi. Säästät lento- tai polttoainekuluissa. 3) Osta kaupasta ruokatarvikkeita ja tee itse ruokasi leirintäalueen grillipaikoilla. Grillihiilet sisältyvät festivaalilippuun. 4) Käy aurinkoisella säällä kylmässä suihkussa – se ei maksa mitään. (Huom! Tosimiehet eivät käy viikon aikana kertaakaan suihkussa.) 5) Jos haluat nauttia alkoholia, juo halpaa tölkkiviiniä. Se on ihan hyvääkin.

33 Kuva: Oskari Lampisjärvi


Palopuhe Kun suomalainen muuttaa pois synnyinmaastaan, ei asiaa noteerata millään tavalla. 1960 -luvulla arviolta 300 000 suomalaista muutti Ruotsiin täysin vapaasti - ilman passeja tai muunlaista kontrollia. Kun kokonaiset kylät vaihtoivat kansakuntaa, ei kyse ollut vain henkilökohtaisesta asiasta. Suomalainen siirtolaisuus on yksi lähihistorian suurista ilmiöistä. Nykyisessä maahanmuuttokeskustelussa tämä unohdetaan. Siirtolaisuudesta on kirjoitettu ja siitä on tehty tutkimuksia. Suomalaisten historiatietoisuuteen kuuluu Ruotsista palaava sukulaismies uuden auton kanssa. Samoin maaseudun kuvauksissa keskitytään usein jonkin puuttumiseen. Helsingin Sanominen huhtikuun kuukausiliite osoitti suomalaisten siirtolaisten jälkeläisiä käsitelleellä artikkelillaan, että asia kyllä elää. Mielestäni on kuitenkin selvää, että kokemukset siirtolaisuudesta voisivat olla vahvemminkin osa suomalaista itsetuntemusta ja historiatietoisuutta. En esimerkiksi muista nähneeni yhtään elokuvaa, jossa kuvattaisiin suomalaisten siirtolaisten sopeutumista Ruotsiin. Ehkä kyse on sukupolvesta. Nuorempi väki ei ole ollut näkemässä pois muuttavia sukulaisiaan. Toisaalta ilmiö on taas arkipäiväistynyt – ihmiset liikkuvat edestakaisin jatkuvasti. Ehkä maastamuutto ei herättänyt intohimoja edes aikalaisissa. Erilaisten kokemusten käsittely olisi tärkeää kuitenkin nyt, kun Suomi on maahanmuuton kohdemaa. Keskustelu elintasopakolaisuudesta, kotoutumisesta, erilaisista kulttuureista ja ennakkoluuloista tarvitsee suomalaisten omia siirtolaiskokemuksia. Miten Ruotsiin sopeuduttiin, vai sopeuduttiinko? Kuinka tärkeitä toiset suomalaiset olivat uusille tulokkaille? Mitä lähtijöistä ajateltiin Suomessa ja Ruotsissa? Nähtiinkö maahanmuutto Ruotsissa ongelmana? Miten lähtijöihin suhtauduttiin Suomessa? Olivatko he vain ylimäärää, josta oli pakko päästä eroon? Nykyään monesta muistetaan olla myös ylpeä. Osa kysymyksistä on varmasti helppoja, mutta vaikeampiakin löytyy. Kuukausiliitteen artikkelissa todetaan, etteivät ruotsinsuomalaiset ole olleet kovinkaan aktiivisia tutkimaan itseään sosiaalisena ryhmänä. Historioitsija voi auttaa. Voidaanko Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten kokemuksista löytää nykyistä maahanmuuttokeskustelua jalostavia yksityiskohtia? On kai helppo ajatella, että 1960-luvun Ruotsi ei ole kuin tämän päivän Suomi. Moni myös varmasti sanoo, että suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin samankaltaisuus mahdollisti sujuvan siirtolaisuuden. Mutta eikö Suomessa usein muistella, kuinka ruotsalaiset pitivät suomalaisia siirtolaisia aggressiivisina ja viinanmenevinä rähinöitsijöinä. Pitäisikö sittenkin vain puhua yksilöistä, joilla on erilaisia motiiveja, taitoja ja mahdollisuuksia. Ehkä kansalaisuudella ei sittenkään ole mitään merkitystä – ainoastaan rohkeudella.

Antti Eronen

34


Proffan lukuvinkki Tällä palstalla oppiaineemme opettajat suosittelevat lukijoille hyvää kirjallisuutta.

Miten valta otetaan ja miten vaikutusvaltaa käytetään Marjatta Rahikainen Valitsin kaksi sellaista kirjaa, joiden arvelin jäävän

Kansallisvaltiot syntyivät tällaisen keskitetyn

aika monen poliittisen historianopiskelijan näköpiirin

kuningasvallan perustalle. Westfalenin rauhan valtiot

ulkopuolelle – toinen käsittelemänsä aikakauden vuoksi,

”were machines built overwhelmingly for the battlefield”,

toinen aihepiirinsä vuoksi – mutta jotka ovat äärettömän

kuten Perry Anderson tiivisti modernissa klassikossaan

mielenkiintoisia myös poliittisen historian näkökulmasta.

Lineages of the Absolutist State.

Sen lisäksi kummatkin ovat taiten rakennettuja ja hyvin kirjoitettuja kokonaisuuksia.

Toinen teos, Kirsi Vainio-Korhosen Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa (SKS 2008) on kaunis

Ensimmäinen teos on Piia Einosen väitöskirja, jonka

kuin koru, valmis lahjapakettiin jo sellaisenaan. Poliittisen

pääotsake Poliittiset areenat ja toimintatavat (SKS 2005)

historian opiskelijoille nimi Sophie Creutz ei ehkä sano

voisi sinänsä houkutella katsahtamaan teosta lähemmin.

mitään, mutta sitäkin enemmän sanoo varmaan tieto, että

Mutta alaotsake Tukholman porvaristo vallan käyttäjänä

hänen aviomiehensä Lars Glansenstierna oli ollut mukana

ja vallankäytön kohteena n. 1592–1644 kertoo, että kyse

Anjalan liitossa. Vähintään yhtä kiinnostava on tieto, että

on Ruotsin ajasta, joka ei ihmeemmin taida poliittisen

Göran Magnus Sperngtporten ja Sophie Creutz olivat

historian opiskelijoita kiinnostaa.

elinikäisiä ystäviä ja ehkä enemmänkin kuin ystäviä.

Toisaalta kaikki poliittisen historian opiskelijat osaavat

Samalla kun teos kuvaa Anjalan liiton taustoja

heti sanoa, että nykyisenlaiset kansallisvaltiot ovat

ja seurauksia uudesta näkökulmasta, se osoittaa,

Westfalenin rauhan 1648 perua. Einosen väitöskirjaa

kuinka paljon politiikkaa naiset tekivät perinteisesti

voi lukea keskitetyn kansallisvaltion syntyhistoriana:

yksityiselämän piiriin luokitelluissa lähteissä. Lähes

miten nouseva kuningasvalta nujersi siihenastisen

kaikki teoksessa esiintyvät henkilöt olivat avioliittonsa tai

vallankäyttäjän porvariston. Einosen lähteet antavat

syntyperänsä perusteella jollain tavoin sukua keskenään,

hänelle mahdollisuuden seurata kuninkaan ja

tai ainakin he tiesivät toistensa olemassaolosta.

porvariston valtataistelua jopa päivä päivältä suorastaa

Sellaisessa maailmassa oli itsestäänselvää

dekkarimaisella tarkkuudella. Kustaa Vaasan kolmen pojan

tehdä politiikkaa ja käyttää valtaa viehättävän

taistelu kruunusta oli jo opettanut voittajana selvinneelle

keskustelun lomassa tai hajuvedeltä tuoksuvan kirjeen

Kaarle-herttualle, miten valta otetaan. Kuninkaana

jälkikirjoituksessa. Kuinka paljon politiikanteosta ja

Kaarle IX osoittautui vähintään yhtä armottomaksi kuin

vallankäytöstä onkaan jäänyt piiloon, kun lähteiksi on

Nuijasodan jälkeen oli ollut hävinneitä kohtaan.

kelpuutettu vain miesten kirjeet. Kirjoittaja on poliittisen historian professori

35



Poleemi 2/09