ja harrastajille. Petri Sirviö on jakanut kulttuuristen yhteistilojen tarvitsijat kolmeen ryhmään. Ensinnäkin bändeille ja yksittäisille taiteilijoille tärkeintä on halpa ja vapaa tila. Toisekseen kulttuurijärjestöille ja aloittaville pienyrittäjille miljöö ja sen ilmapiiri on edellytys toiminnan sisällölliselle kehittämiselle. Kolmantena luovien alojen yritykset hakevat imagohyötyä sijainnista74. Yhteistä näiden ryhmien tarpeille ovat tilojen kohtuuhintaisuus sekä tilojen muokattavuus. Yhteinen tila, osaamiskeskus tieteen ja taiteen toimijoille edistää vapaan kentän verkostoitumista. Luovan talouden kehittämisen yhteydessä on luo-
tu hyviä verkostomaisia malleja monialaiselle yritysyhteistyölle, mutta taiteen ja tieteen parissa on lukuisia toimintoja, joiden soveltaminen elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin on hankalaa. Muun muassa kestävän innovoinnin periaatteet (eettisyys, sosiaalisuus, talous ja ympäristö)75 soveltuvat hyvin Tampereen seudulle, jossa yliopisto on yhteiskuntatieteellisesti painottunut ja monet taiteilijat kiinnostuneet eettisistä ja sosiaalisista kysymyksistä. Monialaisen taiteen ja tieteen keskuksen luominen olisikin luonteva jatko Tampereen seudulle tunnustettuna innovaatiokeskusten kehittäjänä. Maakunta voi edistää hybriditoimijuuden verkostoa synnyttämällä keskuksen, joka törmäyttäisi esimerkiksi apurahatutkijoita ja taiteilijoita sekä eri alojen keksijöitä. Humanistisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista toimiva yhteisö luo myös taloudellisia heijastusvaikutuksia alueelleen, sillä taiteilijoilla ja tutkijoilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisten havaintojen ja kulttuurimuutosten aktivoijina. Kulttuurisen maakunnan menestystekijänä Pirkanmaalle tulee luoda rakenne, jossa taiteen ja tieteen ammattilaiset sekä keksijät voivat kohdata yhteiskunnallisten innovaatioiden luomiseksi. Keskuksen kehittäminen nostetaan esille kärkihanke-ehdotuksessa II. Eettinen ja mielekäs elinympäristö on alueellinen vetovoimatekijä. Ottaen huomioon ympäristöky-
symysten ja ilmastonmuutoksen nostamat eettiset tulevaisuustrendit, tulee kulttuurisen maakunnan luomisessa kiinnittää huomiota eettisen elinympäristön luomiseen. Pirkanmaa voi nostaa kansainvälistä profiiliaan panostamalla olemassa olevaan kulttuurimiljööseen ja korkeatasoiseen uutta luovaan ympäristötaiteeseen. Tavoitteena tulee olla mielekkään elinympäristön tarjoaminen paikallisille ja palvelumuotoillut kulttuuri- ja ympäristökokemukset matkailijoille.
Kuntien kulttuuriympäristöohjelmien laatimista ohjaa Pirkanmaan ELY-keskus. Pirkanmaan liitossa on puolestaan valmisteilla päivitysinventointi rakennettujen kulttuuriympäristöjen tilasta, jossa huomioidaan maakunnan moderni rakennusperintö (1940-60 -luku). Samalla kun selvitetään historiallisesti arvokkaita paikallisia rakennus- ja maisemakohteita, olisi hyvä myös miettiä kuinka ympäristötaide luo tulevaisuutta ja uusia avauksia ympäristökokemukseen. Esimerkiksi Pinsiön sora-alueiden maisemointitarpeesta v. 1986 alkunsa saanut ympäristötaide on hyvä esimerkki maataiteen kansainvälisestä ulottuvuudesta, jonka ympärille on ryhdytty Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kuntien yhteistyönä kehittämään uusia, paikallisia kulttuuritapahtumia. Myös väliaikaisen, ympäristössä kohdattavan taiteen mahdollisuudet alueen imagotekijänä, kulttuurimatkailun potentiaalina ja elinympäristön merkityksenantajana tulee huomioida. Prosenttiperiaatteen käyttöönottoon ja taideohjelmien laadintaan on syytä kiinnittää huomiota.
Taiteen merkitys elinympäristön mielekkyydelle on huomioitu muun muassa valtioneuvoston asiakirjoissa, joissa tuodaan esiin kulttuuriympäristöjen lisäksi rakennushankkeiden prosenttiperiaate76. Prosenttiperiaatteen edistäminen on myös Taiteen edistämiskeskuksen valtakunnallinen painopiste. Prosenttiperiaatteen kansainvälinen malli on tiedetty Suomessa jo lähes sata vuotta, ja viime aikoina yhä useammat kaupungit ovatkin ottaneet mallin käyttöönsä. Prosenttiperiaatteella tähdätään viihtyisään elinympäristöön ja taiteen kohtaamiseen arjessa. Prosenttiperiaatetta voidaan noudattaa eri tavoin, mutta yleisimmin on tarkoitus varata rakentamisen, korjaamisen ja ympäristön muokkauksen yhteydessä 0,5 - 2 % määräraha taiteelliseen yhteistyöhön ja taiteen integroimiseen julkisiin tiloihin. Prosenttiperiaate tulee asettaa edellytykseksi julkisen ja yksityisen tahon kumppanuussopimuksissa (ns. publicprivate -rakentaminen). Esimerkiksi taiteilijoiden työllistämistä asiantuntijoina suositellaan huomioitavan kilpailutuksia laadittaessa: taidealan ammattilaisia voi työllistää varsinaisten teosten tekemistä edeltävissä suunnittelukäytännöissä asiantuntijoina ja hankkeen vetäjinä77. Kaavoituksen yhteydessä luotava taidekaava tai -ohjelma voidaan ulottaa sitomaan myös yksityissektorin rakennushankkeita. Työmahdollisuuksia luova taidekaava johtaa muun muassa arkkitehtuurin ja muotoilualan ammattilaisten kiinnostumiseen maakunnasta. Kyseisillä toimialoilla on todettu olevan selvää aluetaloudellista merkitystä78.
Sirviö Petri. ”Viimeiset dinosaurukset ja kaupunkitilan sissit.” Teoksessa: Kartalla - road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin 2012. Luova tila -hanke, Turku 2012. 75 Hautamäki Antti. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76. 2008. ; Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30. 76 Taidetta arkeen. Ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:5. ; Paltila, Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 ; Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevaisuudesta, VNS 4/2010 vp, 77 Ks. tarkemmin mm. Art360-hanke: Paikkaansidotun taideteoksen toteuttaminen rakennushankkeen yhteydessä. Taidemaalariliiton tekemä esitys e-lr 19.4.2011 ; Prosenttitaide antaa virtaa! Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisu 2010. 78 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta. 74
36