Page 1

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma Irma Puttonen


Pirkanmaan liitto Tampere 2014 ISBN: 978-951-590-297-9 Kansikuva: Marja-Liisa Torniainen Taitto: Lili Scarpellini Painosm채채r채: 400 kpl Painopaikka: Kirjapaino Hermes Oy, Tampere


Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma

Visio 2030

Elävä paikalliskulttuuri ja kunnianhimoinen taide-elämä luovat pirkanmaalaista omanarvontuntoa, valtakunnallista vetovoimaa ja kansainvälistä mielenkiintoa. Pirkanmaa on edelläkävijä kulttuurinäkökulman hyödyntämisessä; kulttuuriosaaminen on maakunnassa toimivien yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten voimavara sekä menestystekijä.

Pirkanmaan liiton toimeksiannosta laatinut Irma Puttonen 2014

3


Sisällys

Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Prosessi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Tarkoitus ja näkökulma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Tavoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Kuka toteuttaa ja koska . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Suunnitelman rakenne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 YLEISKATSAUS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1. SWOT Pirkanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 2. Pirkanmaan kulttuurin tavoitetila 2030. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 3. Kulttuurin määrittelystä ja rajaamisesta - eetoksien ristiriitaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 4. Kulttuuritoimijuus hybridisoituu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 4.1. Julkinen sektori takaa kulttuurin jatkuvuutta, tasaveroisuutta ja saavutettavuutta. . . . . . . 16 4.2. Yksityinen sektori tuottaa kysyntää ja tarjontaa kulttuurimarkkinoille. . . . . . . . . . . . . . . . . 17 4.3. Kansalaissektorit huolehtivat kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta osallistamisesta. . . . . . . 17 5. Kulttuurin talousvaikutukset ulottuvat laajalle yhteiskuntaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 5.1. Kulttuuriala työllistää monen alan osaajia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 5.2. Taideammattilaisuus Pirkanmaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 5.3. Kunnissa on niukat henkilöresurssit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 5.4. Luova toimiala kasvaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 5.5. Kolmas sektori ammattimaistuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 6. Suomalaisten suhde kulttuuriin vaihtelee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 7. Kulttuuri 3.0 — asenneilmaston päivitys 2000-luvulle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 7.1. Kaikki toimialat hyötyvät kulttuurisesta näkökulmasta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 7.2. Tulevaisuuden trendeihin vastataan kulttuurin aseman vahvistamisella jokaisella sektorilla . . 23 STRATEGISET KEHITTÄMISLINJAUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 1. Monimuotoisuus on Pirkanmaan kilpailuvaltti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 1.1. Toimintaedellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 1.2. Koulutus ja tutkimus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 1.3. Läpäisyperiaate ja kulttuurin heijastusvaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 1.4. Keinovalikoimaa monimuotoisuuden luomiselle ja vahvistamiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

4


2. Kohtaaminen on vuoropuhelun edellytys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 2.1. Tilat ja elinympäristö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 2.2. Tapahtumat ja festivaalit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 2.3. Yhteistyö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 2.4. Keinovalikoimaa kohtaamisen luomiselle ja vahvistamiselle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 3. Osallisuus tuottaa saavutettavuutta ja tasa-arvoisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 3.1. Glokaali toimintaympäristö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 3.2. Omaehtoisuus - vapaaehtoisuus - kulttuuriharrastaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 3.3. Näkyvyys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 3.4. Keinovalikoimaa osallisuuden luomiselle ja vahvistamiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 MAAKUNNALLISET KÄRKIHANKKEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 LIITEOSIO. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 1. Pirkanmaan kulttuuri aluetyypeittäin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .64 1.1. Keskuskaupunki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 1.2. Muut kaupunkimaiset kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 1.3. Taajaan asutut kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 1.4. Maaseutumaiset kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 2. Kulttuurikoulutus Pirkanmaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 2.1. Korkeakoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 2.2. Toisen asteen ammatillinen koulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 2.3. Taiteen perusopetus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 2.4. Vapaa sivistystyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 3. Maakunnallisia kulttuuritoimijoita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.1. Maakuntakirjasto ja PIKI-yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.2. Maakuntamuseo ja aluetaidemuseo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.3. Lastenkulttuuriverkosto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.4. Taiteen aluekeskukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.5. Muita alueellisia organisaatioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

5


Esipuhe

K

ulttuurisuunnitelman lähtökohtana on monen taiteenalan Pirkanmaa, jonka vahvuus on sen monipuolisuudessa. Maakuntaa ja sen vireitä kulttuurikaupunkeja voi hyvällä syyllä luonnehtia museoiden, teattereiden, kirjailijoiden, musiikin, kuvataiteen, sirkuksen, festivaalien, konferenssien ja mediateollisuuden maakunnaksi. Vuosikymmenien saatossa kerrostuneeseen kulttuuri-imagoon ja pirkanmaalaisen identiteettiin oman panoksensa antavat hämäläiset ja satakuntalaiset juuret sekä Tampereen vetovoimaisuus muuttajien keskuudessa. Kulttuurista moninaisuutta on rakentanut myös maakunnan teollisuushistoria, mikä näkyy niin rakennetussa kulttuuriympäristössä, mentaliteetissa kuin osin kulttuurilaitosten profiileissakin. Taiteen ammattilaiset, jatkuvuutta luovat instituutiot ja ketterä ruohonjuuritoiminta ovat kulttuurisen Pirkanmaan arvokasta pääomaa. Pirkanmaalla on vahva tahto olla kulttuurimaakunta ja sillä on siihen laajat ja monimuotoiset edellytykset. Kulttuuriimago vaatii kuitenkin vahvaa panostusta ja kulttuuristen arvojen tunnistamista kunnallisessa päätöksenteossa ja konkreettisissa valinnoissa. Monimuotoisuus ei säily ilman vahvaa tukea ja todellisia toimenpiteitä. Kulttuuri tulee nähdä kunnissa osana ydintoimintoja, jolle on luotava toimivat edellytykset oman organisaation kaikilla sektoreilla: investoiminen kulttuuriin ja taiteeseen edistää yhteisön henkistä ja sosiaalista pääomaa sekä luo pohjaa kaikkien alojen innovaatiotoiminnalle. Useilla kotimaisilla ja kansainvälisillä tutkimuksilla on jo osoitettu, kuinka kulttuuriin panostaminen luo epäsuoria talous- ja hyvinvointivaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kulttuurikokemukset ovat olleet vetovoimatekijänä asuinseudun valinnassa, kulttuuri on todetusti vähentänyt hoitokuluja ja lääkkeiden käyttöä, pidentänyt elinikää ja parantanut elämänlaatua, aktivoinut kilpailukykyä ja innovaatioita, edesauttanut ekologista elämäntapaa, edistänyt yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta – listaa voisi jatkaa vielä useita rivejä. Edellä kerratusta huolimatta kulttuurin merkitystä ei aina tunnisteta. Pieni ajatuskoe auttanee: poista elämästäsi kulttuurin tuottamat kerrokset ja pohdi mitä jää jäljelle. On ilmoja pidelly? Sisäistämällä kulttuurialan edelleen nousevan merkityksen jälkiteollisessa yhteiskunnassa, on päättäjillä velvollisuus

6

panostaa kulttuuriin ja organisaatioiden ylimmällä johdolla velvollisuus jalkauttaa se käytännön toimintaan kaikissa yksiköissään. Suurin haaste onkin läpäisyperiaatteen ymmärtäminen ja sisäistäminen sekä kunnallisessa ja maakunnallisessa päätöksenteossa että yritysten johtotasolla. Niinpä Sinun, kulttuurivaikuttaja, tuleekin tuoda asiaa ennakkoluulottomasti esiin siellä, missä siitä ei aiemmin ole kuultukaan. Mahatma Gandhin viisaaseen ajatukseen viitaten: ole se muutos, jonka haluat nähdä. Ole rohkeasti edelläkävijä! *** Kulttuurisuunnitelmaa on laadittu haastavassa tilanteessa: yhteiskunnallista keskustelua ovat hallinneet talouden haasteet ja kriisit sekä kuntien lukumääristä ja tehtävistä käyty keskustelu. Epävarmuuden ilmapiiriä on lisännyt yhteiskunnallisen polarisaation pelko. Valtakunnallisesti ja alueellisesti myös taiteen ja kulttuurin kehittäminen ovat liikkeessä: kulttuurilla on nouseva asema niin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kuin maakuntaliittojenkin tehtävissä, ja alueellisen taiteen edistäminen on nivottu lähemmäs Taiteen edistämiskeskuksen valtakunnallisia tehtäviä. Paikallisesti taidekoulutuksen vähentäminen ja julkisen sektorin säästöpaineet ovat leimanneet työskentelyaikaani suunnitelman parissa. Tällä vuosituhannella kulttuurikeskustelua on käyty myös – aivan oikein – talouden silmälasein, joten on kenties vielä erikseen todettava muutama sana luovasta taloudesta suhteessa taiteen kansainväliseen arvostukseen. Luova talous on mahdollisuus kulttuuriselle ansainnalle, enkä näe siinä kulttuurin nielevää mörköä. Tahdon silti kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa teknis-taloudellinen pragmatismi on kulttuurista näkökulmaa vahvempi – toisin kuin monissa muissa länsimaissa, joissa taiteen itseisarvostus on vahvaa yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kansainvälistyvässä maailmassa suosittelen tästä syystä pirkanmaalaisia pitämään kiinni moniarvoisesta ja -muotoisesta taide- ja kulttuurielämästään sekä alakulttuurin voimasta. Maailman ilmiöt, suhdanteet ja trendit menevät ja tulevat, mutta taidetta ja itseilmaisua on ollut aikojen alusta. Tunnistamalla kulttuurin kaikkialle ulottuvan merkityksen ja huolehtimalla sen toimintaedellytyksistä, voimme vuonna 2030 todeta Pirkanmaan olevan sekä kansainvälisesti että valtakunnallisesti entistäkin kiinnostavampi ja vireämpi kulttuurimaakunta.


Kiitän tilaajaa ja kulttuurisuunnitelman rahoittajia heidän osoittamastaan luottamuksesta. He ovat rohkeasti antaneet suunnitelman työstämisen kulttuuritoimijalle, jonka näkökulma on mikrotason käytännöissä. Suunnitelma siis osin poikkeaa normatiivisesta ”visioiden ja missioiden” makrotasosta: ensinnäkin joissain kohdin olen ollut yksityiskohtaisempi kuin strategian laatijat yleensä, toisekseen olen paikkapaikoin jättänyt ehdottamatta vastuuorganisaatiota, koska tarkoitukseni on ollut korostaa tekemistä itseään enemmän kuin tekijätahoa. Lähtökohtaisena olettamuksenani nimittäin on – unohtamatta institutionaalisten toimijoiden ja päättäjien erityisvastuuta – että ihmiset tahtovat tehdä työtään kunnianhimoisesti ja kantaa yhteistä vastuuta omastakin tahdostaan. Suunnitelma on siis maakunnan yhteinen, ei tilaajatahon ”omistama” asiakirja. Toivon, että suunnitelman lukeminen auttaa tulevaisuuteen orientoitumisessa ja kannustaa dialogiin. Esitettyjen toimenpiteiden ja ideoiden toteutuminen muotoutuu todeksi ainoastaan paikallisissa päätöksentekoprosesseissa ja eri organisaatioiden käytännöissä. Lopuksi kiitos koko työryhmän puolesta kaikille niille sadoille ihmisille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun, tuottaneet aineistoa ja antaneet palautetta tämän kulttuurisuunnitelman sekä sitä edeltäneen taustaselvityksen aikana. Omasta puolestani erityiskiitos henkilöille, jotka ovat kyseenalaistaneet tai rohkaisseet suunnitelman laatimisen eri vaiheissa.

Aitoossa 31. joulukuuta 2013 Irma Puttonen

7


Johdanto

Prosessi Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmaa edelsi taustaselvitys, jonka toteutti Pertti Paltila lokakuusta 2011 maaliskuuhun 2012. Jo taustaselvityksessä nousi esiin runsaasti avainkysymyksiä ja niihin soveltuvia ideoita. Kulttuurisuunnitelmatyötä osa-aikaisena tehtävänä jatkoi Irma Puttonen Pirkanmaan liiton toimeksiannosta maaliskuussa 2013. Taustaselvityksen kuntakohtaiset haastattelut sekä ulkomainen ja kotimainen kirjallinen aineisto ovat toimineet kulttuurisuunnitelman tärkeänä aineistona, jota on kirjoitusprosessin kuluessa täydennetty muun muassa tuoreemmalla kirjallisella aineistolla sekä keskusteluin maakunnallisten kulttuuriorganisaatioiden ja -toimijoiden kanssa. Kymmenen kuukauden osa-aikainen toimeksianto on asettanut rajoitteensa aineistoon perehtymiselle: viime vuosina on laadittu moninaisia kulttuuria, taidetta tai luovia aloja koskevia tutkimuksia, selvityksiä, kehittämisohjelmia ja strategioita eikä näitä kaikkia ole voitu mahduttaa aineistoon käytettävän ajan puitteissa. Selvitystyön laadintaa sekä suunnitelman kirjoittamista on ohjannut Kulttuuriryhmä, johon ovat kuuluneet maakuntajohtaja Esa Halme ja kehityspäällikkö Reijo Kahelin Pirkanmaan liitosta, selvitysmies Pertti Paltila, sivistystoimen tarkastaja Jukka T. Raivio Pirkanmaan ELY-keskuksesta, erityisasiantuntija Armas Ketonen Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan toimipisteestä, Pirkanmaan taidetoimikunnan puheenjohtaja Pertti Timonen (18.4.2013 saakka) ja puheenjohtaja Maila-Katriina Tuominen (19.4.2013 alkaen), asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen Pirkanmaan Kulttuurirahastosta, tapahtumajohtaja Perttu Pesä ja tilaajapäällikkö Lauri Savisaari Tampereen kaupungilta ja professori Hanna Suutela Tampereen yliopistosta. Kulttuurisuunnitelmaa ja sen taustaselvitystä ovat rahoittaneet Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan taidetoimikunta ja Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto. Pirkanmaan liitto perusti kulttuuriteemaisen ennakointiryhmän huhtikuussa 2013. Suunnittelupäällikkö Marko Mäkisen vetämät asiantuntijatapaamiset ovat osaltaan tuottaneet näkemyksiä ja pirkanmaalaisia painotuksia kulttuurisuunnitelman pohjaksi. Ennakointitapaamisissa luotu tavoitetila on ulotettu vuoteen 2030, samalla tiedostaen että olemme ajassa ja paikassa toimivia yksilöitä, joita muokkaa ympärillämme leijuva ajanhenki. Ennakointiryhmän skenaariotyöskentelyn on tarkoitus jatkua suunnitelman valmistumisen jälkeen. Ennakointiryhmän työsken-

8

telyyn ovat osallistuneet toimitusjohtaja Paulina Ahokas, kehityspäällikkö Reijo Kahelin, toiminnanjohtaja Liina Kangas, toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu, toiminnanjohtaja Minnakaisa Kuivalainen, tanssitaiteilija Tuula Linnusmäki, toiminnanjohtaja Susanna Markkola, museonjohtaja Taina Myllyharju, läänintaiteilija Elina Orjatsalo, selvitysmies Pertti Paltila, toiminnanjohtaja Irma Puttonen, tutkija Olli Ruokolainen, projektipäällikkö ja taiteilija Pekka Ruuska, kulttuurijohtaja ja rehtori Pekka Sairanen, yhdistysaktiivi ja taiteilija Piia Salmi, yhteyspäällikkö Pekka Salminen, koulutuspäällikkö ja tutkija Juha Suonpää sekä festivaalijohtaja ja muusikko Tomi Tolvanen.

Tarkoitus ja näkökulma Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma on kirjoitettu maakunnallisen, alueellisen ja paikallisen kehittämistoiminnan tueksi: yhtenä tarkoituksena on tuottaa kulttuurisia aineksia tekeillä olevaan maakuntastrategiaan ja -ohjelmaan. Suunnitelman tarkoituksena on osoittaa strategisia kohteita ja pohtia mitä täytyy tehdä, jotta Pirkanmaa säilyy elinvoimaisena ja maakunnalla on hyvät valmiudet tulevaisuuteen. Pyrkimyksenä on ollut hahmottaa maakunnan lähtökohtia ja mahdollisuuksia sekä kiinnittää huomio kulttuurin merkitykseen muuttuvassa maailmassa. Toimeksiannon mukaisesti pirkanmaalaisia toimijoita tai tapahtumien luetteloa ei ole lähdetty listaamaan, vaan tarkoitus on pyrkiä filosofisempaan ja yleisluontoiseen pohdintaan. Suunnitelmassa ei myöskään luoda katsausta pirkanmaalaisuuden historiaan tai identiteettiin - niitä on käsitelty kattavasti vuonna 1999 julkaistussa Pirkanmaan kulttuuriselvityksessä. Kulttuurisuunnitelman toimeksiannossa toivottiin, että suunnitelmaa ei kirjoiteta yhtä näkökulmaa tai oletettua lukijaa ajatellen. Kulttuuria toivottiin käsiteltävän laajaalaisesti, jolloin näkökulmia on useita. Olen pyrkinyt siis kaikille kulttuuritoimijoille luettavaan tekstiin, mutta on sanomattakin selvää, että puolen miljoonan asukkaan maakuntaan mahtuu eri kokoisia kuntia, organisaatioita ja toimijoita: virkamiehiä, päättäjiä, taiteilijoita, yhdistystoimijoita, yrittäjiä, harrastajia, tutkijoita ja kouluttajia, taiteen välittäjiä ja tuottajia… Toivon, että kulttuurisuunnitelman kokonaisuudessaan lukevat vähintään kulttuurista päättävät rahoittajat ja organisoijat. Kulttuurivaikuttajina heidän vastuullaan on tekijyyden ja saatavuuden turvaaminen. Toimintatavat ovat olleet jo jonkin aikaa muutoksen kourissa. Kulttuurin tekeminen on enenevässä määrin siirtymässä kansalaislähtöiseen toimintaan, jossa me kaikki kansalaiset olemme yhä enemmän sekä kulttuurin tuottajia että kuluttajia. Vastuuta kulttuurituotannosta ei voi kuitenkaan sälyttää vapaaehtoisuuden ja kansalaissektorin varaan, vaan jatkuvuuden turvaamiseksi kulttuuriin on resursoitava kunnissa ja instituutioissa siten, että uudenlaiset toimin-


tarakenteet mahdollistuvat. Aitoja instituutioiden, eri alojen ja sektoriajattelun välillä on purettava, jotta kansalaissektorin toiminnan on mahdollista kukoistaa.

Tavoite Toimeksiantona oli etsiä eväitä Pirkanmaan vahvistamiseksi kulttuurimaakuntana ja tarkastella laaja-alaisesti kulttuurin tehtävää alueella. Kulttuurin roolia yhteiskunnassa pyydettiin visioimaan vuoteen 2030. Suunnitelman tavoitteena on esittää näkökulmia ja toimenpiteitä, joihin erityisesti kuntia ja alueen kulttuuri- ja sivistyslaitoksia rohkaistaan tarttumaan strategioissaan ja käytännön toiminnassaan. Pitkän tähtäimen tavoitteena on edistää alueen elinvoimaa ja kilpailukykyä saattamalla kulttuurinäkökulma julkisen sektorin kaikkiin toimielimiin ja yksityisen sektorin kaikkien toimialojen sisältöihin. Luova toiminta on toisin näkemistä ja kyseenalaistamista. Se millaisia kulttuurisia keksintöjä muuttuva maailma ja luova mieli synnyttää, on lähes mahdotonta ennakoida. Usein suunnitelmien odotetaan osoittavan kärkiajatuksia: mitä taiteenlajia tai maakunnan kolkkaa tulisi nostaa esiin ja panostetaanko maakunnan vahvuuksiin vai kehitetäänkö heikkoja kohtia. Tässä suunnitelmassa ei ole lähdetty arvottamaan taidealoja tai niiden kehittymisen edellytyksiä, sillä tärkeintä on sallia ja turvata monipuolisen kulttuurikentän toimintaedellytykset. Maakunnan alueet ovat erilaisessa lähtötilanteessa ja panostukset kulttuurielämän kehittämiseen kulkevat eritahtisesti. Suunnitelma toivottavasti palvelee erilaisia kuntia dialogin apuvälineenä.

Kuka toteuttaa ja koska Kulttuurisuunnitelmaa on kirjoitettu samalla kun Suomessa pohditaan ja järjestellään uusiksi muun muassa kuntien rakenteita, taidetoimikuntien tehtäviä sekä koulutusorganisaatioita ja niiden koulutusohjelmia. Myös toimintaa osaltaan ohjaavat Euroopan Unionin rahoitusinstrumentit vuosille 2014-2020 ovat kirjoitusajankohtana olleet rakenteilla ja neuvottelujen kohteena. Ottaen huomioon, että kansallinen toimintaympäristö ja -tavat sekä EU:n rakennerahoitus ovat käymistilassa, ei kulttuurisuunnitelma ole toimenpideohjelma, sillä sitouttaminen, aikataulutus ja kustannusten jakaminen jää tilaajan ja suunnitelmassa esitettyjen käynnistäjätahojen jatkotyöstettäväksi. Ehdotetut toimenpiteet ovat harvoin yhden tahon vastuulla, vaan käytäntöön viemisessä tarvitaan monitahoista yhteistyötä. Näin ollen tekstissä esimerkinomaisesti esitetyt vastuu- ja käynnistäjätahot onkin nähtävä ehdotuksena siitä, mikä

instanssi voisi herättää keskustelun aiheesta ja kutsua koolle mahdollisia toteutustahoja. Kulttuurisuunnitelman lähtökohtana on ollut hahmottaa muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta alueellisia ja paikallisia käytännön toimenpiteitä tulee käsitellä valtuustokausittain. Kulttuurin toteutuneita, käynnissä olevia sekä uusia toimenpiteitä on tarkasteltava aina strategisen suunnittelun yhteydessä. Kulttuurin toimenpiteiden päivittäminen ja tarkastaminen on kunnissa hyvä ajoittaa samantahtiseksi elinkeino- ja hyvinvointitarkastelujen kanssa. Maakunnallisen asiantuntijaverkoston tulisi seurata kulttuurisuunnitelman tavoitteiden edistämistä ja arvioida onnistumista.

Suunnitelman rakenne Johdanto-osaa seuraa yleiskatsaus, jossa esitetään toimintaympäristön nelikenttäanalyysi ja kulttuuriennakointiryhmän laatima tavoitetila vuodelle 2030, sekä luodaan katsaukset kulttuurikäsitteen laajuuteen, toimijuuden muutoksiin ja tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä esiin nousevat kulttuurin suorat ja epäsuorat merkitykset sekä kulttuuriosaamisen tärkeys, jolla vastataan tulevaisuutta muokkaavien trendien osoittamiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Asetettuun tavoitetilaan vastataan strategisilla kehittämislinjauksilla, jotka ovat • Monimuotoisuus • Kohtaaminen • Osallisuus

Nämä puolestaan jakautuvat edelleen omiin alalohkoihinsa. Kulttuurin strategisten kehittämislinjausten toteutumiseen ja vahvistamiseen on esitetty keinovalikoimana erilaisia toimenpiteitä. Kulttuurisuunnitelman kehittämislinjaukset on tarkoitettu strategisen ajattelun tueksi oman toiminnan pohjalle niin julkisen, yksityisen kuin kolmannenkin sektorin toimijoille. Toiveena on, että myös vapaa kenttä edistää monimuotoisuutta, kohtaamista ja osallisuutta resurssiensa mahdollistamissa puitteissa.

9


Monimuotoisuus

Kohtaaminen

Osallisuus

Toimintaedellytykset

Tilat, elinympäristö

Glokaali toimintaympäristö

Koulutus ja tutkimus

Tapahtumat

Oma- ja vapaaehtoisuus, kulttuuriharrastaminen

Kulttuurin läpäisy ja rajapinnat

Yhteistyö

Kulttuurin näkyvyys

Suunnitelma sisältää lisäksi kolme laajaa kärkihanke-ehdotusta, joihin on syytä paneutua maakuntatason suunnittelussa ja joita kulttuurin kehittämisestä vastaavien tahojen toivotaan toteuttavan. Kulttuuriset kärkihankkeet käsittelevät rakenteita, ja niissä yhdistyy kehittämislinjausten (monimuotoisuus, kohtaaminen ja osallisuus) elementtejä sekä toimenpiteitä.

Ensimmäisen kärkihankkeen tarkoituksena on mahdollistaa laaja-alaista yhteistyötä parantamalla koordinointia ja monikanavaista rahoitusta. Toinen kärkihanke luo edellytyksiä kokeilevalle ja kansainväliselle Pirkanmaalle kehittämällä vapaiden taiteilijoiden ja tutkijoiden toimintaedellytyksiä. Kolmas kärkihanke edistää kulttuurin läpäisyä kaikilla toimialoilla ja lisää niiden systeemistä kulttuuriosaamista.

I.

Maakunnallinen kulttuuriyhteisö: koordinointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalli II. Taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus III. Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi

Suunnitelman lopuksi on liiteosa, jossa luodaan katsaus Pirkanmaan kulttuurin tilaan tässä ja nyt.

I Maakunnallinen kulttuuriyhteistyö: koordinointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalli

II Taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus

III Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi

10


YLEISKATSAUS

11


1. SWOT Pirkanmaa VAHVUUDET

• monipuolinen Tampere taidelaitoksineen ja tapahtumineen: museoiden ja teattereiden runsaus, musiikkitarjonnan laajuus kuoroista filharmoniaan, kirjallisuus, kuvataidepalkinnot, alueelliset keskukset • alakulttuurin aktiivisuus ja ruohonjuuritason moninaisuus (mm. rock, sarjakuva, sirkus) • kirjastojen PIKI-yhteistyö • festivaalien runsaus ja yhteistyö, niiden tunnettuus ja kansainväliset verkostot • monissa kunnissa valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurikohteita ja -toimintoja • teollisuusperintö: aineellinen ja aineeton • kulttuurimaisemat ja lukuisat rakennetut kulttuuriympäristöt • kuntien kiinnostus rakennetun ympäristön taiteeseen • kuntien vahva kiinnostus panostaa lastenkulttuurin kehittämiseen • taiteen perusopetuksen laaja-alaisuus ja kansalais- ja työväenopistot • panostus luovaan talouteen, elämysteollisuuteen, media- ja pelialaan • valmius maakuntarajat ylittävään yhteistyöhön

MAHDOLLISUUDET

• ”taide kuuluu kaikille” toteutuu siten, että tunnistetaan taiteen henkinen ja sosiaalinen eetos yksilön ja yhteisön rakentajana • kulttuuritoimijoiden olemassa olevat kansainväliset verkostot • Pohjoismainen yhteistyö, kuntien ystävyyskaupungit • Tampereella hyvä valtakunnallinen saavutettavuus, lentoyhteydet Eurooppaan, venäläiset matkailijat • teknologinen kehitys mahdollistaa taiteen uusia muotoja ja jakelukanavia • muuttoliike edistää uusia kulttuuri-innovaatioita • ympäristö- ja ilmastoasioiden esiinnousu lisännee lähimatkailua; Pirkanmaa on saavutettava • yhteisöllisyys, eettisyys ja henkisyystrendi lisäävät taiteen ja kulttuurin kulutusta

12

HEIKKOUDET

• taidekorkeakoulun puute: visuaalisen taiteen ja muotoilun heikko asema koulutuksessa • taidemuseoiden tilakysymys Tampereella ja Muumilaakson asema kulttuurimatkailukohteena • maaseudun supistuva kulttuuritarjonta, tilojen sulkeminen ja henkilöstöresurssien vähyys monissa kunnissa • Pohjois-Pirkanmaan ennakoitu väestökehitys ja huoltosuhde • vaihteleva kuntien tuki kulttuurille • kansainvälistymisen resursointi • maakunnallisen identiteetin ohuus • maakunnallinen koordinaatio ja tiedottaminen • kulttuurijournalismin niukkuus • päätöksenteossa kulttuurin välillisten vaikutusten ja supistamisesta koituvien seurausten ymmärtäminen • sektoreiden välinen yhteistyö

UHAT

• ”taide kuuluu kaikille” ymmärretään siten, että taide liudentuu askarteluksi tai se välineellistyy viihteen kaltaiseksi hyödykkeeksi • taideaineiden määrän väheneminen koulujen opetussuunnitelmissa ja siitä johtuva kulttuurisen sivistyksen heikkeneminen • vapaan sivistystyön leikkaukset vaikuttavat harrastusmahdollisuuksiin • muutokset harrastus- ja vapaaehtoistyössä: vaikutus mm. teatteri- ja kuoroharrastukseen • keskittäminen: taideyliopistot vetävät Helsinkiin • valtionosuuksien pieneneminen vähentää kulttuurilaitosten toimintaedellytyksiä • luovan talouden asema lainsäädännössä: tekijänoikeudet, taiteilijan asema talous- ja oikeusjärjestelmässä • globalisaation vaikutus paikalliskulttuuriin • alueiden ja yhteisöjen eriarvoistuminen


2. Pirkanmaan kulttuurin tavoitetila 2030

Kulttuurin tehtävänä Pirkanmaalla on vahvistaa identiteettiä, sivistystä, moniarvoisuutta ja luovuutta, lisätä hyvinvointia, toimia merkittävänä osana koko suomalaista arvoketjua sekä työllistää kasvava määrä laadukkaita toimijoita ja tekijöitä. Taide toimii kehitystä ruokkivana muutosvoimana. Nämä tehtävät tunnustetaan niin julkisessa päätöksenteossa kuin arjen valinnoissa. Voimallinen tekemisen meininki ja ruohonjuuritason toiminta ovat Pirkanmaan kulttuurin perusta. Pirkanmaa on luontevasti osa kansainvälistä maailmaa, ja maakunnan kulttuurielämä on rohkeasti avoin myös muualta tuleville vaikutteille. Muun muassa maahanmuuttajien kulttuuriperinnöllä on näkyvä osa kulttuuritarjonnassa. On myös ymmärretty kulttuurin infrastruktuurin tärkeys, ja esimerkiksi julkisia tiloja suunniteltaessa otetaan johdonmukaisesti huomioon niiden käyttömahdollisuudet erilaisissa kulttuuriproduktioissa. Myös vajaakäytöllä olevat ”urbaanit kesannot” on löydetty kulttuuritoimijoiden käyttöön. Pirkanmaa kykenee korkealaatuiseen, kansainvälisen tason taide- ja tapahtumatuotantoon. Tampereen keskeinen sijainti mahdollistaa hyvät yhteydet kansainvälisille ja kotimaisille toimijoille. Pirkanmaa on Suomen monipuolinen kulttuurinen metropoli, ja kiinnostavan ja omaleimaisen kulttuuritarjonnan edellytykset ovat olemassa koko maakunnassa, myös pienemmillä paikkakunnilla, kylissä ja kaupunginosissa. Tämän mahdollistavat kulttuurin keskeisenä voimavarana toimivat aktiiviset harrastajat ja ammattilaiset. Ihmisten osallisuus kulttuurin toimijoina, vastaanottajina ja tekijöinä on alueen kunnissa sosiaalisen pääoman tärkeä rakennusaine. Luovuus, identiteetti ja muut kulttuuritoiminnalle määritellyt tavoitteet syntyvät ja rakentuvat juuri osallisuuden pohjalta. Taiteen ja kulttuurin koulutusta on saatavilla kaikilla eri tasoilla, ja näkymät siirtymisestä ammatilliseen toimintaan niin alueella, kansallisesti kuin kansainvälisestikin ovat selkeät ja näihin löytyy niin tukea, toimijoita kuin verkostojakin. Peruskoululla ja sen iltapäiväkerhotoiminnalla on tärkeä rooli luovuuden tukemisessa jo varhaisessa vaiheessa. Myös ammattimaista taiteentekoa tukevaa koulutusta ja tutkimusta on maakunnassa tarjolla korkeakoulutasolle asti, ja ne antavat vahvan pohjan taide- ja kulttuuriammattilaisuudelle ja kulttuurin kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle. Esittävä taide on Pirkanmaalla erityi-

sen korkeatasoista ja arvostettua. Underground-, vasta- ja nuorisokulttuuri syöttävät ympäristöönsä kahlitsematonta energiaa. Taiteella ja kulttuurilla on autonominen asema eikä se ole alisteinen esim. kaupallisille tavoitteille, ja juuri siksi taiteen ja kulttuurin kentästä syntyy myös vetovoimaisia ja kiinnostavia tuotteita, palveluita ja konsepteja myös vientiin. Kulttuurialalla pienyrittäjyys on vahvaa ja myös jokusia suurempia alan toimijoita toimii markkinoilla. Kulttuuri on aiempaa selvempi osa elinkeinoelämää, mikä osaltaan tukee myös huippuosaajien kouluttautumista ja syntymistä. Kulttuurin suorat ja epäsuorat taloudelliset hyödyt nähdään myös selvästi. Taiteen tuotteistaminen tapahtuu itsellisesti ja taitelijalähtöisesti. Myös sosiaalisen median muuttamaan kulttuurikäyttäytymiseen vastaamiseksi on tehty pirkanmaalaisia virtuaalisia kulttuuripalveluita ja –tuotteita. Yhteiskunnan tukemana on tarjolla palveluita (kirjastot, kansalaisopistot jne.) ja aktiivisia harrastusyhteisöjä, joissa ammattitaiteilijat toimivat vetäjinä ja sparraajina. Kulttuurin työllistävyys on kaksinkertaistunut runsaan 15 vuoden aikana. Kulttuurialan koulutuksen saaneet työskentelevät myös muissa kuin kulttuuritoimialan työpaikoissa ja rakentavat näin kulttuurin laaja-alaista ymmärrystä ja läpileikkaavuutta yhteiskuntaelämän eri aloille. Kulttuurin kentällä toimivat tuottaja- ja välittäjäportaat luovat työskentelyn mahdollisuuksia taiteen ammattilaisille sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Kulttuurin julkinen rahoitus ei ole sen suurempaa kuin 2010-luvullakaan, mutta kulttuurin rahoitus elinkeinoelämän ja palveluiden osana on merkittävästi vahvistunut. Kulttuurin rahoituslähteet ovat laajentuneet ja sisältävät niin joukkorahoitusta kuin yritysten kulttuurisponsorointia; myös varakkaat ”kulttuurienkelit” tekevät määrätietoisia sijoituksia luovaan pääomaan1.

Tavoitetila on kulttuurin eri toimijoista kootun asiantuntijaryhmän laatima. Pirkanmaan liiton koolle kutsuma ennakointiryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2013. Asiantuntijajoukon näkemys maakunnan kulttuurin tavoitetilasta hiottiin kesä- ja syyskuun tapaamisissa: www.pilkahdus.fi 1

13


3. Kulttuurin määrittelystä ja rajaamisesta - eetoksien ristiriitaa

Kulttuuri on prosessi, joka muokkautuu ajassa, paikassa ja sosiaalisissa suhteissa. Kulttuurin luonteeseen ei kuulu staattinen paikalleen jääminen, mutta silti käsitteen ajalliset kerrokset elävät vahvana keskuudessamme: yksille kulttuuri on edelleen valistusajalta periytyvää tieteen ja taiteen korkeakulttuuria, toiset näkevät kulttuurin antropologien määrittelemänä normien ja käytäntöjen kokonaisuutena ja kolmansille kulttuuri on maailman hahmottamisen keino ja merkitysten verkosto. Kun kulttuurin käsite laajenee perinteisen sektoriajattelun ohi urheiluun, ruokailuun ja uskontoon, voidaan aiheellisesti kysyä: jos kaikki inhimillisen elämän piiriin kuuluva on kulttuuria, niin onko käsite muuttunut kykenemättömäksi tekemään erotteluja ja rajauksia? Erilaiset ihmiskäsitykset ja ideologiat kamppailevat kulttuurin määrittelystä. Humanistinen näkemys puolustaa sivistyksellistä näkökulmaa, jossa tärkeää on persoonan kasvaminen sekä taiteen erityisasema. Markkinatalouden mekaniikka etsii kulttuurista välineellisempää arvoa ja ohjaa kulttuurin arvoympäristöä behavioristisesti rahoituksella. Nationalistinen ideologia pohjaa näkemystään biologisempaan ihmiskuvaan ja pyrkii määrittelemään kansallisen kulttuurin rajoja. Kulttuurin tulevaisuutta luotaavissa Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuissa on käytetty klassisen etiikan kolmijakoa2, joka erottelee hyvin ne ristipaineet, joissa tämäkin kulttuuriselvitys luovii.

Hyve-etiikka: vapauseetos • • • •

yksilöidentiteetti taiteen autonomia luova vapaus luovuus itseisarvona ja sen edellytyksistä huolehtiminen • taide itseilmaisuna • taiteen tukeminen

Velvollisuusetiikka: oikeuseetos • yhteisöidentiteetti • sivistykselliset oikeudet: taiteen perusopetus, vapaa sivistystyö, kirjasto • kulttuuriperintö ja traditiot • kulttuurilliset oikeudet ja palvelut: saatavuus, saavutettavuus, osallisuus • infrastruktuuri • kulttuuripolitiikka

Seurausetiikka: hyötyeetos

• • • • • • • • Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten (2009) sekä Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta (2011). 2

14

välinearvo: vaikuttavuus ja hyöty alueellinen vetovoimaisuus soveltava taide hyvinvoinnin edistäminen luova talous ja tuotteistaminen kulttuurivienti kulttuurimatkailu kansantalousaspekti


Hyve-etiikan mukaisesti taide on vapauden alue, joka saa elinvoimansa yksilöstä. Vapaa taide on ”koelaboratorio”, jossa tuotetaan kulttuurin perustutkimusta. Velvollisuusetiikan laiminlyöminen aiheuttaisi puolestaan sivistyksen ja taitojen rapautumisen. Näihin oikeuksiin perustuu yhteisön identiteetti. Näistä edellä mainituista eetoksista tulee huolehtia, jotta seurausetiikan mukaista alueen elinvoimaisuutta voidaan rakentaa: kulttuurin soveltaminen eri aloille on pohjana innovaatioille ja muutoskyvylle, joita globaalin kilpailukyvyn aikakaudella tarvitaan. Cultura-sanan etymologisesta alkuperästä, viljelystä, voitaneen hyvin juontaa seuraava metafora: Saadakseen satoa (hyötyä) on viljelyksiä hoidettava, lannoitettava, kasteltava (velvoite). Sadon ja uusien lajikkeiden kehittäminen puolestaan vaatii erilaisia jalostusmenetelmiä ja -kokeiluja (vapaus). Pirkanmaan kehitys tarvitsee kulttuuriosaamista muuttuvassa maailmassa alalla kuin alalla. Kulttuuri sisältää erilaisia ulottuvuuksia, jotka ovat tasapainoa etsivässä suhteessa toisiinsa. Luovuus ei tottele organisaatiokaavioita, taktiikkakuvioita tai hallinnollisia rajoja: taide ja kulttuuri hengittävät raikasta happea, uutta ilmaa. Taiteellisella toiminnalla tuetaan yksilöiden luovuutta ja kehittymistä, kulttuuripalveluilla ja sivistystyöllä rakennetaan yhteisöä. Luova yksilö, joka ymmärtää monikulttuurista maailmaa, voi hyödyttää osaamistaan paikallisesti ja alueellisesti osana yhteisöään. Näin päädytään tämän suunnitelman kulttuurirajaukseen, jossa kulttuuri • ymmärretään sekä yksilöä että yhteisöä tukevana prosessina • nähdään monitahoisten päämäärien ja arvokamppailujen kenttänä.

15


4. Kulttuuritoimijuus hybridisoituu

Yhteiskunnissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet myös kulttuuritoimijuuteen; julkisen sektorin ohella palveluita tuottaa yhä enenevässä määrin niin yksityinen, kolmas ja neljäs sektorikin. Julkisen sektorin vastuulla on tuottaa lakisääteisiä kulttuuripalveluita huolehtien kulttuurin saatavuudesta sekä tasa-arvosta. Yksityisen sektorin toiminta perustuu pitkälti kysynnän ja tarjonnan periaatteelle ja sen luonteeseen kuuluu usein taloudellisen hyödyn tavoittelu. Kolmas sektori on julkista sektoria nopealiikkeisempi ja sen voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen luonne sitoutuu yhteiskunnan kehittämiseen yksityistä sektoria lujemmin. Neljännen sektorin keskiössä on kotitalouksien ja ystäväpiirien vapaaehtoinen toiminta. Perinteisten sektorimallien rakenteiden sekoittuminen ja toimintojen yhteensulautuminen tuottaa uudenlaista organisoitumista. Muutostrendeinä muun muassa eettisyyden korostuminen on vaikuttanut siten, että toimijat etsivät uudenlaisia muotoja yrittäjyyden ja yhdistystoiminnan rajapinnoilta. Kulttuurialan toimijoita on kiinnostanut osuustoiminnan lisäksi uudenlainen yhteiskunnallinen yrittäjyys. Elämme aikoja, jolloin organisaatiot toimivat osin hybrideinä sektoreiden välimaastossa sekoittaen: julkinen valta perustaa yrityksiä tai institutionaalisia kolmannen sektorin toimijoita, yksityisen sektorin toimijat järjestäytyvät yhdistyksiksi, kolmannen sektorin organisaatiot ottavat käyttöön yksityisen sektorin toimintamalleja.

4.1. Julkinen sektori takaa kulttuurin jatkuvuutta, tasaveroisuutta ja saavutettavuutta Suomen kaksitasoisella hallinnolla on keskeinen merkitys kulttuuripalvelujen järjestäjänä ja tuottajana: valtio ja kunnat huolehtivat lakisääteisistä tehtävistä rahoittaen yleistä kulttuuritoimintaa, kirjastoja, teattereita, orkestereita, museoita, opetussektoria sekä erilaisia tapahtumia3. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemässä kyselyssä käy ilmi, että vastaajien mielestä kulttuurin järjestämisvastuu olisi hyvä suorittaa kuntien yhteistyönä (48% vastaajista); yksittäiselle kunnalle sen osoittaisi 30% ja valtiolle 8%. Huomioitava kuitenkin on, ettei annettuina vaihtoehtoina ollut yksityis- ja kolmannen sektorin toimijuutta. Tendenssi kuntalaisten omatoimisuuden lisäämiseen vaikuttaa kuitenkin olevan kasvussa4. Toisaalta kuntien kulttuuripalvelut ovat hyvin riippuvaisia valtionosuusjärjestelmästä, joka rahoittaa ja määrittelee muun muassa henkilöstömitoitusta. Vuonna 2010 voimaan tullut aluekehittämisen lainsäädäntö nosti valtion ja kuntien rinnalle aluehallintojärjestelmän yhteistoiminta-alueineen. Maakunnan muiden julkisen sek-

Aluekehittämisen näkökulmasta julkisen sektorin tärkein tehtävä kulttuurin saralla on luoda vetovoimainen infrastruktuuri ja mahdollistaa toimintaa. Julkisen sektorin on siis kehitettävä rooliaan siten, että kansalaisten osallisuus ja aktiivisuus tulevat huomioiduiksi. Näyttää siltä, että kunnallisten toimijoiden rooli kulttuurin tuottajasta kehittyy tulevaisuudessa entistä enemmän mahdollistajaksi, joka auttaa yksityistä ja kolmatta sektoria tuottamaan paikallista kulttuuria. Yhteistyön onnistumiseen on todettu vaikuttavan alueellisten toimijoiden henkilösuhteet, motivaatiot ja resurssit. Avoimuus uusien tapojen rakentamisessa, sektorijakojen ylittäminen ja kansalaisten osallistaminen tuleekin asettaa kulttuurisen maakunnan kasvattamisessa etusijalle5. Samalla julkisen sektorin olisi pystyttävä kääntämään rakennerahastojen ”investointiprioriteettien ja palveluprosessien” -hankekielioppi yksityisen ja kolmannen sektorin omaksuttavaksi konkretiaksi. Pirkanmaan kuntien kehittämistarpeita luotaavassa raportissa on nostettu esiin kolme keskeistä kehittämisaluetta: aktiivisen kuntalaisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen, kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluprosessien kehittäminen sekä kuntien oma innovaatiotoiminta6. Julkisen sektorin kustannuspaineessa on toiminnan painopistettä muutettava ja avauduttava siten, että rakennetaan kulttuuritoimintaa yhteistyössä paikallisten asukkaiden

Kulttuuria kartalla. Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:32 4 Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 87 5 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12. 6 Viljamaa, Toivanen, et al. Loppuraportti. Pirkanmaan kuntatoimintojen kehittäminen. Pirkanmaan liitto 2013. 3

16

torin tahojen vastuut jakautuvat karkeasti esitettynä siten, että maakuntaliiton agendalla kulttuuria käsitellään yhteistoimintaa koordinoivasta ja aluekehittämisen strategisesta näkökulmasta. Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan toimipiste tukee toimialueensa taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia ja kansainvälistymistä, edistää taiteen moninaisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua ja taiteen saatavuuden ja saavutettavuuden edellytyksiä sekä kulttuuritoimintaa siltä osin kun se ei kuulu muiden toimijoiden lakisääteisiin tehtäviin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) tavoitteena on kulttuuriyrittäjyyden ja luovan talouden liiketaloudellinen kehittäminen sekä kulttuuritoimijoiden ja muiden aluekehittäjien yhteistyön sekä taide- ja kulttuuripalveluiden uusien muotojen vahvistaminen. ELY-keskukset vastaavat myös muun muassa ESRkehittämisohjelmien toimeenpanosta. Lisäksi Aluehallintoviraston (AVI) vastuualueeseen kuuluu osa Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisista tehtävistä. Julkinen sektori myöntää myös kulttuuriavustuksia sekä tukee kulttuurialan EU-hankkeita vastinrahoituksella. Maakunnan kulttuuritoimintoja suuntaa valtion ja Euroopan Unionin rahoitusmekanismien lisäksi eri tahojen yksityiset säätiöt, jotka avustavat kulttuuria sääntöjensä mukaisesti.


kanssa ja pohditaan toimintoja tarvelähtöisesti, alhaalta ylös -periaatteella. Pienemmissä kunnissa voidaan

kenties esimerkiksi luopua joistakin perinteisistä juhlista ja tapahtumista, joita viranhaltijat ovat perinteisesti ylläpitäneet, ja kysyä kansalaisilta mitä ovat nykyajan tarpeet ja millaisia paikallisia tapahtumia voidaan tuottaa yhdessä.

4.2. Yksityinen sektori tuottaa kysyntää ja tarjontaa kulttuurimarkkinoille Merkittävää osaa kulttuurista tuottaa yksityinen sektori, jossa osa toimijoista saa julkisen tahon subventiota (esimerkiksi taide- ja kulttuurilaitoksia ja taiteen perusopetuksen yksityisiä tarjoajia) ja osa toimii täysin markkinatalouden piirissä. Yritystoiminnassa luoviin toimialoihin katsotaan taidelähtöisen toiminnan lisäksi kuuluvan muun muassa animaatio- ja pelialan, arkkitehti- ja muotoilupalveluiden, liikunta- ja elämyspalveluiden, elokuva- ja tv-tuotannon, ääni- ja radiotuotannon sekä viestintäalan7. Luova ala voitaneen määritellä kulttuurisen luovuuden tuotteistamiseksi ja hyödyntämiseksi taloudellisen toiminnan välineenä. Vaikka luovan alan taloudellinen merkitys on keskittynyt suuriin kaupunkeihin8, on siitä odotettu uutta elinkeinoa myös taajaan asuttujen ja maaseutualueiden toimijoille9. Taajaan asutulta alueelta hyvänä esimerkkinä toimii Ikaalisissa toimiva Kulttuuricampus, jonka tilat kokoavat kattonsa alle tekijöitä taiteilijoista kirjanpitäjään. Osuuskunta vuokraa alan toimijoille erikokoista työtilaa pöytäpaikasta verstaaseen; kuluttaja-asiakkaat puolestaan löytävät rakennuksesta taidelainaamon ja myymälän. Harvaan asutuilla seuduilla yksi mahdollisuus elinkeinoon on yhdistää kulttuuri-, luonto- ja hyvinvointimatkailu, joka voi työllistää ainakin osavuotisesti. Maaseudun kulttuuriyrittäjyyden kehittämistä on mahdollistanut lähidemokratiaan nojaavat Leader-toimintaryhmät, jotka neuvovat ja rahoittavat toimintaa. Suurin osa suomalaisista kulttuuriyrittäjistä toimii mikroyrittäjänä10 ja heidän toimintamahdollisuuksiaan Leader-toimintaa vastaavan rahoitus- ja toimintamallin luominen - hankehallintoa entisestään keventäen - kaupunginosatasolle hyödyntäisi myös kulttuuriyrittäjyyden kehittämistä paikallisesti.

kansalaistoiminta on myös altis toiminnan heilahtelulle: vapaaehtoisten into ja rahoitus muodostavat aaltoilevaa aktiivisuutta. Toiminnan päämäärät ja tahtotila vaihtelevat: toisten motiivina ovat tekijälähtöisyys ja taiteen alan edistäminen, toiset ovat suuntautuneet asiakaslähtöisempään palvelutoimintaan tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kolmannesta sektorista puhuttaessa on siis syytä korostaa toimijuuden monimuotoisuutta. Yhtäältä toiminnan kohteina on ammattilaisia, harrastajia, lapsia, erityisryhmiä ja/ tai muuta yleisöä. Toisaalta järjestöjen ja yhdistysten toimijoina voi olla vapaaehtoisia tai palkattuja ammattilaisia. Suhtautuminen kansalaistoimintaan on muuttumassa, pitkäaikainen sitoutuminen luottamustehtäviin on vähentynyt. Kolmannen sektorin tulevaisuuden trendeinä onkin pidetty ammattimaistumista, poikkitaiteellisuutta, yhteisöllisiä tuotantotapoja ja pienten sitoutumattomien ryhmien muodostumista12. Kolmannella sektorilla toimivat myös apurahoja jakavat sekä toiminnalliset säätiöt, jotka tuottavat pysyvyyttä ja jatkuvuutta alueelliseen kulttuuritoimintaan. Maakunnan suurin apurahoja jakava säätiö on Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, joka rahoittaa maakunnassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä ja taiteellista työtä ja kulttuurihankkeita. Pirkanmaalla on lukuisia toiminnallisia kulttuurin säätiöitä, muun muassa Gösta Serlachiuksen taidesäätiö hallinnoi kahta museota Mänttä-Vilppulassa ja Suomen kirjainstituutin säätiö vastaa Pukstaavista Sastamalassa. Nykyaikana myös neljännen sektorin, kotitalouksien ja ystäväpiirien, merkitys kulttuurin tekijänä on noussut. Sosiaalinen media on edistänyt kehitystä, jossa yksityinen toiminta ja aktiivinen kansalaisuus on tuottanut uudenlaista tekijyyttä. Enenevässä määrin ihmiset sekä tuottavat että kuluttavat kulttuuria samanaikaisesti: jaetaan omia videoita, tekstejä, kuvia ja tuotetaan yhteisöllisiä joukkotapahtumia (esim. flash mobit, avoimet puisto- ja katutapahtumat). Muiden palvelemisen tai pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen sijaan tapahtumajärjestämisen ja -osallistumisen motiivina on entistä useammin yhteinen tekeminen itselle ja kavereille (esim. pop up-ilmiö).

Yksityissektorin kulttuuritoimintaa on tutkittu myös sponsoroinnin näkökulmasta: yritykset eivät vielä koe taidetta ja kulttuuria merkittävänä rahoituskohteena11 .

4.3. Kansalaissektorit huolehtivat kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta osallistamisesta Kolmannella sektorilla toimijuutta on monenlaista: organisaatiot vaihtelevat muutaman hengen yhdistyksistä suuriin järjestöihin ja säätiöihin. Julkisesta vallasta vapaa Luovan alan määritelmät vaihtelevat ja on yleisesti tunnustettu että käsite on ongelmallinen: osin siihen sisällytetään kulttuurisisältöä, osin myös jakelu- ja valmistusteollisuutta. 8 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12. 9 ks. Kaunisharju Kirsi. Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla. Opetusministeriön julkaisuja 2009:25 10 Tilastokeskus määrittelee mikroyritykseksi alle 10 työntekijän ja alle 2 milj. euron liikevaihdon omaavat yritykset. 11 Oesch Pekka. Yritysten tuki taiteille 2008 ja tuen muutokset 1999-2008. Taiteen keskustoimikunta, tilastotietoa taiteesta No. 40. 2010. 12 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) ; Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013. 7

17


5. Kulttuurin talousvaikutukset ulottuvat laajalle yhteiskuntaan

Kulttuurin määrällä ja talouden kehityksellä on todettu useissa tutkimuksissa olevan positiivinen yhteys13. Julkisen sektorin taiderahoituksella ja -koulutuksella on myös todettu olevan inspiroiva vaikutus kaupallisen alan luovalle työlle kuin myös elinkeinoelämän muiden sektoreiden innovaatioille14. Kulttuurin ekonomialla on Suomessa Tilastokeskuksen mukaan kokoaan suurempi vaikutus muuhun talouteen ja sen kansantaloudellinen rooli on kasvamassa. Elinkeinopoliittisesti vetovoimaisilla tapahtumilla tuetaan liikennettä sekä majoitus- ja ravitsemusalaa. Kansantalouden tilinpito (2001-2007) kertoo, että taiteilijoiden työllisyysosuus kulttuurin taloudesta on ollut suurinta Tampereella. Kymmenes Tampereen kulttuurityöllisistä toimii esittävän taiteen saralla15. Kulttuuritoimialoista suuri kansantaloudellinen merkitys on arkkitehti- ja taideteollisuussuunnittelun lisäksi taiteilija-, näyttämö- ja konserttitoiminnalla sekä koulutus- ja kulttuurihallinnolla16. Kulttuurin talous on yleisesti keskittynyt suuriin kaupunkeihin, ja esimerkiksi Tampereella kulttuurin talous ylittää alan kokonaistaloudellisen merkityksen17. Tampereen kaupungille taide- ja kulttuurilaitosten suorat käyttötuotot muodostuivat pääosin museoiden toiminnasta (noin 90 %) ja Tampere Filharmonian tuotosta18.

5.1. Kulttuuriala työllistää monen alan osaajia Kulttuuriammattien osuus työllisestä työvoimasta on kasvanut viime vuosina: valtakunnallinen työvoimatutkimus kertoo, että kulttuurialan työllisyyden kehitys on ollut parempaa kuin yleinen työllisyyskehitys. Suomessa oli vuonna 2012 kulttuurialan työllisiä 83 000. Kulttuuritoimialoista taiteellinen ja kirjallinen toiminta lisääntyi. Myös kirjastojen ja arkistojen sekä museoiden, näyttelyjen ja historiallisten paikkojen ja rakennusten sekä vastaavien kohteiden toiminta työllisti paremmin vuonna 2012 kuin vuonna 2010. Taideammateissa toimivien työllisyys on myös parantunut

Kulttuurialan työllisyyttä kuvaavat tilastot eivät ole kuitenkaan vertailukelpoisia, koska tilastointitavat ja toimialaluokitukset vaihtelevat. Usein tilastoissa esitetään, että kirjallisuuden, kuva- ja tanssitaiteilijoiden työllisyys on muita taidealoja heikompaa20. Näitä tuloksia selittää osaltaan yhtäältä taidealojen erilaiset rakenteet, joissa teatterin ja musiikkialan rakenteet ovat kehittyneimpiä, ja toisaalta perinteisiin työaloihin kehitettyjen mittareiden ongelmat muuttuvissa freelancereiden työnkuvissa. Taiteilijan asemaan vaikuttaa muun muassa se, minkälaisissa mekanismeissa hänen taiteenalansa toimii (julkisen sektorin mahdollistamin apurahoin, taideinstituution palkansaajana, arvonlisäverovelvollisena luovan talouden yrittäjänä, ja niin edelleen).

5.2. Taideammattilaisuus Pirkanmaalla Maamme taiteen tekijöistä 8 % toimii Pirkanmaalla. Määrä on Uudenmaan jälkeen maamme toiseksi suurin: taiteilijoista 58% toimii Uudellamaalla, 7% Varsinais-Suomessa, 5% Hämeessä ja muissa maakunnissa 1-3 %21. Taiteilijoiden luova pääoma valuu Helsinkiin, jossa sijaitsee maamme taidekorkeakoulu. Uudellamaalla toimii määrällisesti eniten myös valtionosuuslaitoksia ja siten myös suurin osa taidealan palkallisista työpaikoista. Kokonaiskuvaa ja tarkkoja lukuja alan ammattilaisista Pirkanmaalla ei ole saatavilla22. Esimerkiksi Teatterin tiedotuskeskuksen tilastoissa ei ole mukana maakunnan monia ammattijohtoisia harrastajateattereita. Kuudessa tamperelaisessa ammattiteattereissa tehtiin vuonna 2012 yhteen-

Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta. 14 The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect contributions through spillover effects felt in the wider economy. Centre for Economics and Business Research 2013. [viitattu 17.7.2013: http://www.artscouncil.org.uk/media/uploads/pdf/CEBR_economic_report_web_version_0513.pdf] 15 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys (2012) ; Alanen Aku. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tieto&trendit -lehti 4-5/2010 ; Alanen Aku. Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa? Tieto&trendit -lehti 7/2010 ; Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri [verkkojulkaisu]. kulttuurityövoima Suomessa 2007, Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupunkiseutu omaa luokkaansa. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.4.2013]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/klt/2007/01/klt_2007_01_2010-0210_kat_001.html 16 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta. 17 Tieto&trendit 4-5/2010. Tilastokeskus. ; Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoimen tuki- ja kehittämispolitiikka. Selvittäjien raportti. OKM 2011. 18 Ruusuvirta, Saukkonen, Ruokolainen, Karttunen. Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa. Kulttuuritoiminnan kustannukset 25 kaupungissa vuonna 2010. Cuporen julkaisu 2012. 19 Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri [verkkojulkaisu].
Kulttuurityövoima Suomessa 2012. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.8.2013].
Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/klt/2012/01/klt_2012_01_2013-08-23_tie_001_fi.html 20 Liikanen, Hanna-Liisa. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. 21 Rensujeff, Kaija. Taiteilijan asema 2010 -aineisto. (Taiteen edistämiskeskus. Alustava tieto, viitattu 3.5.2013) 22 Lisätietoja valtakunnallisesti, ks. Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus 13

18

vuodesta 200519. Sanomattakin selvää on, että taiteen parissa työskentelee taiteilijoiden ohella monia muita ammattilaisia: puuseppiä, pedagogeja, av-teknikoita, markkinoijia, kustannustoimittajia, tuottajia, ompelijoita, tiedottajia, galleristeja, asiakaspalvelijoita, maskeeraajia, tutkijoita, myyntipäälliköitä, …ja niin edelleen.


sä 416 henkilötyövuotta, josta noin puolet taiteellisen henkilökunnan työtä. Taiteellisesta henkilöstöstä vakinaisia oli 95, vierailevia 442. Tanssin ammattilaisia Pirkanmaalla työskentelee opettajina, ohjaajina, tanssijoina, koreografeina ja tanssitaitelijoina arviolta noin 300 henkilöä. Myös ammattimaisten muusikkojen listaaminen on hankalaa, liittoihin kuuluvia ammattimuusikoita maakunnassa on yli 300, mutta jos mukaan lasketaan kaikki ammattimaisesti tapahtuva bändi- ja pelimannitoiminta tai 49 musiikkifestivaalin työllistävä vaikutus, on luku moninkertainen. Järjestöjen jäsenmäärän perusteella Pirkanmaalla kuva- ja valokuvataiteilijoita on yli 300 (Tampereen Taiteilijaseura ry, Valokuvakeskus Nykyaika ry), muotoilijoita ja käsityöalan ammattilaisia on samoin yli 300 (Taito Pirkanmaa, Modus ja DesignOnTampere) ja arkkitehtejä on noin 250 (Suomen Arkkitehtiliitto). Julkaisseita kirjailijoita ja näytelmäkirjailijoita on noin 150 (Pirkkalaiskirjailijat ry, Näytelmäkirjailijat). Tampereen freelance-näyttelijät ry:een kuuluu 85 Pirkanmaalla asuvaa ammattinäyttelijää.

oli Tampereella ja muualla maakunnassa 27%. Kun muutetaan yleisen kulttuuritoimen työntekijöiden (44:n päätoimisen lisäksi myös sivutoimiset) panos henkilötyövuosiksi, nähdään kuinka maakunnan kulttuuriresurssit jakautuvat aluetyypin mukaan. Tampereella kulttuuritoimessa on 32 henkilötyövuotta (htv) ja muissa kaupunkimaisissa kunnissa alle 11 htv, taajaan asutuissa kunnissa lähes 6 htv ja maaseutumaisissa kunnissa - joita on kahdeksan - kulttuuritoimen työntekijöitä on yhteensä vain 2,2 htv25. Tutkimuksen luvuissa huomioidaan ainoastaan kuntien kulttuuritoimen työntekijämäärät, joten on muistettava, että kunnissa olevat muut kulttuuritoimijat, kuten taiteen perusopetus, kirjastot ja muut kuntien kulttuurilaitokset puuttuvat katsauksesta. Tästä huolimatta kuntien henkilöresurssien niukkeneminen on lisännyt maakunnallisten kulttuurilaitosten työmäärää, kun VOS-laitosten henkilökuntaa käytetään enemmän kuntien kulttuurin neuvontaan. Mikäli valtionosuusjärjestelmässä tapahtuisi muutoksia, se kurjistaisi kuntien kulttuuritoimintaa entisestään.

Taiteen edistämiskeskuksen saamien apurahahakemusten määrä kertoo osaltaan arviota pirkanmaalaisten taiteilijoiden kokonaismäärästä, vaikka tiedämmekin etteivät kaikki tekijät hae avustuksia. Vuonna 2012 pirkanmaalaisia hakijoita valtakunnallisen tilaston mukaan oli kaiken kaikkiaan 476, joista 230:lle myönnettiin avustus. Hakijamäärä on hiukan noussut, mutta kahdeksan vuoden perspektiivillä tarkasteltuna hakijoiden määrä on vuosittain ylittänyt 40023. Valtakunnallisesti Pirkanmaan saama tuki Valtion taidetoimikunnilta on toiseksi suurin 7,6% osuudella: Uusimaa saa 60% ja kolmanneksi sijoittuva Varsinais-Suomi 6,5% taidetoimikuntien jaettavista varoista. Pirkanmaalaisten apurahan saajien osuus valtakunnallisista hakijoista vuosina 2005-2008 oli keskimäärin 45%, mikä on MannerSuomen saajien keskimääräistä tasoa (38-49%).

5.4. Luova toimiala kasvaa

Pirkanmaan taidetoimikunnan alueelleen jakamat työskentely- ja kohdeapurahojen taidekohtaiset erot eivät ole vuosien kuluessa muuttuneet suuressa määrin. Vuoden 2011 jakauman mukaan kuvataide, taideteollisuus, kirjallisuus ja säveltaide saivat prosentuaalisesti eniten, mutta rahamääräisesti tarkasteltuna Pirkanmaan taidetoimikunnan projektimuotoinen tuki kohdistui taiteenalojen välisten hankkeiden lisäksi vahvimmin aloille, joilla oli käytettävissä läänintaiteilijaresursseja: elokuva-, sävel- ja kuvataide24.

5.3. Kunnissa on niukat henkilöresurssit Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti kulttuuripalvelujen sijaintia ja kulttuurin kustannuksia Suomen kunnissa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 kulttuurin ja joukkoviestinnän pirkanmaalaisia yrityksiä oli 2115, toimialalla työskenteli 6066 henkilöä26. Maakunnan kulttuuriyrittäjyys keskittyy Tampereen kaupunkiseudulle, jonka elinkeinostrategioissa on panostettu 2000-luvulla luoviin toimialoihin. Luova Tampere -ohjelmassa synnytettiin vuosien 2006-11 aikana yli 130 kehittämishanketta ja 700 uutta yritystä. Samalla luotiin hyviä käytänteitä ja rakenteita: yksi merkittävä toimintamalli oli Uuden Tehtaan Demola ja Protomo, joiden toimintaa ohjaavina periaatteina ovat avoimuus, monitieteisyys, ketteryys, yhteisöllisyys, konkreettisuus ja verkottuneisuus. Kehitystyö on saanut tunnustusta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Vuonna 2009 luovilla toimialoilla toimi 13,7% pirkanmaalaisista yrityksistä ja 10,2% työllisistä. Tampereella luovien alojen työllisiä oli hankeraportin mukaan n. 9000 henkeä27. Rakenteellinen muutos työmarkkinoilla merkitsee luovan alan ammattilaisten työllistymistä myös muille toimialoille. Jo 2000-luvun alkupuolella Iso-Britannian luovan alan ammattilaisista noin 35% työskenteli muilla toimialoilla28. Euroopan Unionin kulttuuripolitiikassa luovan toimialan merkitys ja panostukset tulevat kasvamaan entisestään v. 2014-2020 aikana Luova Eurooppa-ohjelman aikana. Kaikkien toimialojen kulttuuristuessa tulevat erilaiset organisaatiot tarvitsemaan kulttuuriosaajia enenevässä määrin.

Vuonna 2011 vain kahdeksalla Pirkanmaan kunnalla oli kulttuuritoimessaan päätoimisia työntekijöitä: 73% heistä tiedot peräisin: Teatterin tiedotuskeskus (TINFO), Taiteen edistämiskeskus, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Tampereen taiteilijaseura ry, Modus ry, DesignOnTampere, Taito Pirkanmaa, Valokuvakeskus Nykyaika ry, Tampereen freelancenäyttelijät ry 24 Pirkanmaan taidetoimikunta, toimintakertomus 2011 25 Kulttuuria kartalla; Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. 2012 26 Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus 27 Täydellinen soppa. Luova Tampere 2006-2011 elinkeino-ohjelman loppujulkaisu. 2011. 28 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 23

19


5.5. Kolmas sektori ammattimaistuu Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kolmannen sektorin työllistävä vaikutus on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja se vastaa n. 5% kansantalouden palkkatyöpanoksesta. Viimeisen 20 vuoden aikana kolmannen sektorin työvoima on kasvanut 70%29. Kolmannen sektorin rooli välittäjäorganisaationa on perinteisesti ollut vahva kulttuurialalla. Resurssien ja järjestäytymisasteen vaihdellessa monin tavoin, yhdistää kolmatta sektoria alan kehittäjien puute. Kolmannen sektorin hanketoiminnan ja työsuhteiden pysyvyyden nimissä toiminnalle on kaivattu uudenlaisia rahoitusmalleja. Onkin todettu kolmannen sektorin kaipaavan yrityspuolelta löytyviä kehittämisohjelmia, hautomo- ja neuvontapalveluita sekä koulutusta. Vapaan kentän tai pelkästään kolmannen sektorin kulttuuritoimijoiden maakunnallista tilastointia ei ole saatavilla. Palkkatyön kasvaminen kolmannella sektorilla on lisännyt ammattimaisuutta ja mahdollistanut palvelutuotannon kehittämistä. Myös monet rahoittajat edellyttävät kolmannelta sektorilta vaikuttavuusarviointeja ja raportteja, jotka työllistävät yhdistyksiä ja järjestöjä. Yhteiskunnassa onkin lisääntynyt tarve uudistaa toimintatapoja, jossa huomioidaan paremmin palkka- ja vapaaehtoistöiden erilaisia intressejä30.

Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) ; Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013. 30 Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013. 29

20


6. Suomalaisten suhde kulttuuriin vaihtelee

Kolme suomalaista neljästä pitää kulttuuria kansalaisen peruspalveluna. Kirjasto on suomalaisten käytetyin kulttuuripalvelu, jossa 69% on asioinut vuoden sisällä. Muita kansalaisten tärkeinä pitämiä kulttuuripalveluja ovat elokuvat, teatterit, konsertit, museot, taidenäyttelyt ja festivaalit. Teatteri- ja festivaaliyleisöillä oli toisistaan poikkeavin ikärakenne; iäkkäämmät vierailivat teatterissa ja nuoremmat festivaaleilla31. Iän lisäksi kulttuuripalveluiden tärkeyden kokemisessa painotuseroja on puoluetaustalla, sukupuolella ja kuntatyypillä. Vuoden 2012 Ilmapuntaritutkimuksesta käy ilmi, että sosiaali- ja terveyspalvelujen ohella muun muassa koulutussektori koettiin kunnallisista peruspalveluista tärkeimmiksi: kulttuuripalvelut sijoittuvat asteikon loppupäähän (erittäin tai melko tärkeänä kunnallisia kulttuuripalveluita piti 56%)32. Suomen Kulttuurirahaston tutkimus suomalaisten suhtautumisesta kulttuuriin kertoo, että suomalaiset mieltävät kulttuuriksi lähinnä taiteen. Taiteella nähdään olevan monipuolisesti erilaisia tehtäviä esteettisestä viihtyvyydestä hyvinvointia edistäviin tehtäviin. Taiteen kyseenalaistavaa, yhteiskunnallista tehtävää painottavat erityisesti nuoret. Suomalaisten enemmistö ei edellytä taiteen tuottavan taloudellista hyötyä ja kannattaa taiteen rahoitusta verovaroista, jotta tasa-arvoisuus paikkakunnasta tai varallisuudesta riippumatta toteutuisi. Erityisesti suomalaiset näyttävät arvostavan kulttuurin perustarjontaa ja eri taidemuotojen osallistavaa toimintaa33. Kaupunkimaisten kuntien asukkaat kokevat kunnan järjestämät kulttuuripalvelut tärkeämmiksi kuin taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa34. Kulttuuripalvelujen käyttö on yleisintä kaupunkimaisissa kunnissa, mitä selittänee palvelujen saatavuus ja maantieteelliset etäisyydet. Asiaan epäilemättä vaikuttaa myös kuntien kulttuuritoimen

31 32 33 34 35 36 37 38

resursointi. Tilastoitaviin kulttuuripalveluihin kertyy tietoa pääosin julkisen sektorin toimijoista eikä kulttuurialan kansalaissektoria ole vielä tutkittu riittävästi. Tästä syystä saattaa vaikuttaa, että kulttuuri olisi saavutettavaa vain suurissa kaupungeissa. Myös kulttuuripolitiikan tutkijat ovat todentaneet, että erityisesti keskuskaupunkien ulkopuolella kulttuuripalvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja35. On kuitenkin muistettava, että erityisesti maaseutumaisilla alueilla paikallista kulttuuria tuottaa usein kolmas sektori, kulttuurista toimintaa on moninaisilla yhdistyksillä, kuten vaikkapa vapaapalokunnilla ja metsästysseuroilla. Taajaan asutuilla ja maaseutumaisilla alueilla järjestöjen ja yhdistysten merkitys kulttuuripalveluiden tuottajana onkin perinteisesti merkittävä: kolmannen sektorin toiminnan on todettu ylläpitävän paikkakunnan elinvoimaisuutta, yhteisöllisyyttä ja harrastusmahdollisuuksia36. Vapaan sivistystyön opistoilla ja kirjastoilla on huomattava tehtävä maaseudun kulttuurissa. Samoin erilaisilla yhteisöillä: paikallisten yhdistysten ohella muun muassa valtakunnalliset Suomen Kotiseutuliitto ry, Suomen Kylätoiminta ry, Suomen Nuorisoseurojen Liitto ry ja Maaseudun Sivistysliitto ry ovat tuottaneet laajalti kulttuuritoimintaa maaseudulla37. Monipuolisen taidetarjonnan vaade kasvaa mitä kaupunkimaisemmassa ympäristössä asutaan38. Saavutettavuuden näkökulmasta suurin merkitys onkin kirjastoilla ja vapaalla sivistystyöllä, johtuen varmasti myös siitä, että molempia säädellään lain turvin. Myös valtionosuuden piirissä olevia taidelaitoksia tulee kannustaa alueelliseen toimintaan ja aktiiviseen yhteistyöhön kolmannen sektorin kanssa entistä enemmän.

Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012. Akavan kulttuuritutkimus 2012. TNS Gallup Oy. Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 87 Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus. TNS Gallup Oy. Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 87 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011. Pihlaja Ritva. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Julkaisuja 19. 2010, 12. Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus

21


7. Kulttuuri 3.0 — asenneilmaston päivitys 2000-luvulle

Kuten edellä on esitetty, suomalaisten käsitys kulttuurista on monitahoinen ja osin ristiriitainenkin. Kulttuuria ja taidetta arvostetaan ainakin juhlapuheissa, mutta toisaalta siltä odotetaan moninaisia hyötyjä. On tärkeää ymmärtää, että kulttuurilla on mitattavien vaikutusten ohella myös merkittäviä epäsuoria yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näitä heijastusvaikutuksia ilmestyy pitkällä viiveellä, emmekä aina voi yksilöidä kulttuurin panos-tuotossuhdetta. Suuntautuessamme tulevaan meidän tuleekin tunnistaa, kuinka kulttuuripalveluilla on kasvava merkitys kaikilla elämänlohkoilla, niin sosiaali-, terveys- ja koulutustoiminnoissa kuin yhdyskuntasektorillakin. Jo vuonna 2003 Valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa kiinnitettiin huomiota taiteen ja kulttuurimyönteisen ilmapiirin merkitykseen hyvinvointitekijänä: taide itseilmaisuna ja taiteilijoiden työnä on yhteiskunnallinen ja taloudellinen resurssi sekä sivistyksellinen perusoikeus perustuslaissa tarkoitettuna mahdollisuutena itsensä kehittämiseen. Tästä periaatepäätöksestä huolimatta kulttuurilla on vieläkin marginaalinen asema paikallispolitiikassa. Strategioista huolimatta tavoitteet eivät konkretisoidu välttämättä politiikaksi, ja se luonnollisesti vaikeuttaa paikallisen kulttuuritoiminnan edistämistä39. Yhteiskunnassamme tuntuu edelleen olevan yleisesti vallalla käsitys, että kulttuuri on matala-tuottoinen ala tai ainoastaan jaettaviin tukiin perustuva menoerä. Päättäjille kulttuuri näyttäytyy pehmeänä sektorina, jonka resursseja vähennetään ilman että ymmärretään sen vaikutusta kilpailukykyyn ja alueen elinvoimaan. Vaikeasti mitattava ”pehmeä sektori” jää mitattavien, ”kovien asioiden” jalkoihin. Tätä näkökulmaa, jossa kulttuurin todellisuutta ja laajoja heijastusvaikutuksia ei tiedosteta, voidaan nimetä Kulttuuri 1.0 -vaiheeksi. Toisaalta teknologiavälitteiset massamarkkinat ovat mahdollistaneet tuotteiden jakamisen kohtuullisella hinnalla kaikkialle: kulttuuriteollisuudessa organisaatiot tuottavat kulttuuria kuluttajille. Kulttuuriteoreetikko Walter Benjamin pohti teknisen kehityksen mahdollistamia tuotantotapoja ja muutoksen suhdetta taiteen kokemiseen jo vuonna 1935, kun uudet taidemuodot, valokuva ja elokuva, levittivät taidetta massoille ja olivat purkamassa korkeakulttuurin kaanonia40. Taide tuli kaikkien saataville ja populaarikulttuuri syntyi. 1900-luku oli aikaa jolloin tuottajat tuottivat taidetta yleisön koettavaksi. Viime vuosisadalla kehittyneitä kulttuurimarkkinoita voidaan pitää Kulttuuri 2.0 -vaiheena.

Nyt 2000-luvulla nykytekniikka murtaa tuota totuttua tuottaja-kuluttaja -asetelmaa ja muuttaa tapamme kokea ja tuottaa kulttuuria. Viime vuosina olemme huomanneet, kuinka tekniikan kehittyessä myös kulttuurituotteiden tekeminen ja jakaminen on mahdollistunut yksittäisille toimijoille. Lisääntynyt vapaa-aika ja korkea koulutustaso ovat mahdollistaneet ammattimaisesti harrastavien (professional amateur) joukon kasvun. Samalla kun kulttuurin tuottamisen ja kuluttamisen raja-aidat ovat kaatuneet, on kysynnän ja tarjonnan kasvaminen merkinnyt jonkinasteista siirtoa markkinatalousmekaniikasta yhteisölliseen ja avoimiin sovelluksiin perustuvaan vaihdantaan. Tässä Kulttuuri 3.0 -näkökulman keskiössä on aktiivinen kulttuuriosallistuminen. Toisin sanoen kulttuuri on yleistynyt ja siirtynyt passiivisesta kuluttajuudesta sen aktiiviseen tuottamiseen, vastaanottoon ja jakamiseen.

7.1. Kaikki toimialat hyötyvät kulttuurisesta näkökulmasta Kulttuuriosaamisen merkitys kasvaa jälkiteollisessa rakennemuutoksessa. Työelämän on ennakoitu muuttuvan itseohjautuvaksi inspiroitumiseksi projektien ja verkostojen maailmassa. Perinteisen ammattiosaamisen lisäksi kaikilla toimialoilla vaikuttaisi tulevaisuudessa korostuvan jatkuva oppiminen; vuorovaikutus ja valmius muutoksiin, oma-aloitteinen ongelmanratkaisu ja eettinen osaaminen, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus, asiakas- ja ympäristöosaaminen41. Näitä valmiuksia voidaan tukea ja kasvattaa kulttuuritaidoilla. On siis syytä miettiä kuinka kulttuuriosaamista kasvatetaan niin teknologian, talouden kuin hyvinvoinninkin ammattialoilla. Tutkimukset viittaavat muun muassa siihen, että kulttuurin kuluttaminen ja tekeminen vaikuttavat eettisesti kestäviin valintoihin. Kulttuuri myös tuottaa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä ja siten vaikuttaa ihmisten kokemukseen elinpiiristään. Kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikalla voimme puolestaan tarjota mahdollisuuksia luovien yhteisöjen syntymiseen sekä asumisen että työskentelyn näkökulmasta. Esimerkiksi näiden ja vastaavien näkökulmien huomioiminen on yhteiskuntapoliittisesti merkittävää kulttuuriosaamista, jota tulee lisätä niin päättäjien kuin viranomaistenkin piirissä.

Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011. Benjamin Walter. Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella, teoksessa Messiaanisen sirpaleita. 1935. 41 Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013. Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun. Raportteja 32 | 2013. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 39 40

22


Taiteilijoiden työllistäminen toisinajattelijoiksi ruokkii myös elinkeinoelämän asiantuntijoiden ajattelu- ja toimintatapoja. Yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisöjen tukeminen tuottaa hyvinvointia kaikille ihmisille, jaottelematta kansalaisia toimintakyvyn tai taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Pakottavalla rahoituksella voidaan edistää eri toimialojen törmäyttämistä, teknologian ja luovan pääoman liittoja, ja siten uusia ratkaisuja muuttuvassa maailmassamme. Nämä vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä läpäisyperiaate voi konkreettisesti tarjota. Muun muassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tähdentänyt kulttuurin ja luovuuden stimuloivaa merkitystä koko yhteiskunnassa: kulttuuriosaamisen lisääntymistä kaikilla toimialoilla on tuettava42.

masta? Vastaus löytyy läpäisyperiaatteen käyttöönotosta. Talousajattelu on jo läpäissyt kulttuurielämän, mutta koska tulevaisuuskehitys johtaa myös talouden kulttuuristumiseen, on erityisen tärkeää suunnata resursseja kulttuurisiin kehittämisohjelmiin kaikilla toimialoilla44. Kuinka läpäisyperiaate voi siis vastata maailmaa - ja siten myös Pirkanmaata - muuttavien megatrendien esille nostamiin kysymyksiin?

7.2. Tulevaisuuden trendeihin vastataan kulttuurin aseman vahvistamisella jokaisella sektorilla Valtakunnallisissa tulevaisuuspohdinnoissa on kirjattu kuusi suurta megatrendiä, jotka muuttavat yhteiskuntia ja niiden tapaa toimia. Nämä ovat ilmastonmuutos ja ympäristö, väestökehitys, globalisaatio, yhteisöllisyys, luova pääoma ja teknologinen kehitys. Tämä johtaa

pohtimaan kestävän kulttuurin, kulttuurien moninaisuuden ja luovuuden merkitystä myös Pirkanmaan tulevaisuusvisioissa43. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen tullee vaikuttamaan monin tavoin yhteisöjen sosiaalisiin suhteisiin, eettisiin valintoihin ja arvoihin. Väestörakenteen muutos ja mahdollinen hyvinvoinnin eriytyminen johtavat erilaistuviin alueisiin. Osin tästä syystä kulttuurin kohderyhmäajattelu muodostunee aiempaa merkittävämmäksi: kulttuuripalveluja suunnitellaan esimerkiksi lasten ja nuorten sekä vanhusväestön tarpeita silmälläpitäen. Globalisaatio ja siitä johtuva alueiden välinen kilpailu merkitsee puolestaan laadukkaan taide- ja kulttuurielämän tarvetta, kun houkutellaan kansainvälisiä osaajia monille eri yhteiskunnan toimialoille. Yhteisöt ja alakulttuurit erilaistuvat kun teknologinen kehitys mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman toiminnan, mikä johtaa kulttuurisen moninaisuuden lisääntymiseen. Megatrendit herättävät pohtimaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten kulttuuri vaikuttaa eettisesti kestäviin valintoihin? Millä tavalla huolehdimme koko maakunnan hyvinvoinnista, etteivät kaikki aktiviteetit ja sivistys valu keskuskaupunkeihin tai globaaleihin metropoleihin? Millä tavalla tuemme kansalaisten yhteisöllisyyttä ja paikallisidentiteettiä siten, että yhteiselo asuinsijoilla on mahdollisimman miellyttävää mahdollisimman monille? Kuinka ruokimme luovaa pääomaa? Miten huomioimme teknologian kulttuuriset mahdollisuudet aluekehityksen näkökul-

Hautamäki Antti ja Oksanen Kaisa. Tulevaisuuden kulttuuriosaajat. Näkökulmia moderniin elämään ja työhön. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011 43 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012. ; Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58. 44 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012. 42

23


24


STRATEGISET KEHITTÄMISLINJAUKSET

25


Monimuotoisuus Toimintaedellytykset Koulutus ja tutkimus Kulttuurin läpäisy ja rajapinnat

1. Monimuotoisuus on Pirkanmaan kilpailuvaltti Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman ensimmäisenä kehittämislinjana on panostaa toimenpiteisiin, joilla tuetaan monimuotoisuutta ja turvataan luovuuden edellytyksiä yhteiskunnan nopeissa muutoksissa. Vanhan viisauden mukaan kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Vahvistamalla yhtä kulttuurin osa-aluetta voidaan kenties nousta valokeilaan hetkeksi, mutta kun aikakauden tuulet kääntyvät, ei pimennosta löydykään uusia ituja. Maakunnan vetovoimaisuus syntyy siitä, että täällä on tilaisuuksia monenlaisille ihmisille ja heidän panokselleen.

1.1. Toimintaedellytykset Taustoittavia ilmiöitä Taiteilijat toivovat tasapuolista eri alojen ja lajien arvostamista. Taiteilijuuden monialaista ja uudistuvaa

työnkuvaa ei yleisesti vielä ole osattu nähdä taidekentän ulkopuolella. Taiteesta kamppailevat taide- ja elinkeinopolitiikan erilaiset arvomaailmat, erityisesti romanttinen nerokäsitys ja yrittäjyys ovat usein keskustelun äärilaidoilla, koska taiteellinen työ poikkeaa liiketoiminnan logiikasta. Myös taiteenalojen erilaiset rakenteet vaikuttavat taiteilijoiden toimintaedellytyksiin: onko taiteilija taideinstituution palkansaajana, apurahaa tarvitsevana vapaana taiteilijana

Taiteilijan työ ja toimintaedellytykset riippuvat hyvin paljon taiteen alasta46. He luovivat ammatinharjoittamisen, palkkatyön, apurahojen ja yrittäjyyden välimaastossa. Taiteilijat haluavat elää omalla työllään, joskin yhä enenevässä määrin kulttuurikoulutuksesta työllistytään myös muille toimialoille. Alueellisessa kulttuurisuunnitelmassa ei kuitenkaan voida ratkaista systeemisiä ongelmia (tekijänoikeus-, kilpailuoikeus-, toimeentuloturva- ja eläkekysymykset47). Sen jälkeen kun työlainsäädäntö ja se, mihin talous- ja oikeusjärjestelmän piiriin taiteilijan työ kytkeytyy, selkiintyy valtakunnan tasolla, on taideosaajien helpompi laajentaa ammattikuvaansa suhteessa muihin aloihin. Kaikesta huolimatta on kuitenkin muistettava, että taidetta ja sen luojia tulee katsoa muista kuin taloudellisen hyödyntämisen lähtökohdista: julkisen sektorin tulee huolehtia sivistystehtävästään ja tekijälähtöisen taiteen toimintaedellytyksistä. Luovuuden barometri -tutkimushankkeen loppuraportin mukaan työskentelyapurahojen ohella taiteilijoiden toimintaedellytyksiä parantaisivat taiteellista työtä tarjoavat työmahdollisuudet. Toimeksiantojen etsimiseen

Ks. lisää mm. Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema – Raportti työstä ja tulonmuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen keskustoimikunta. 2003 ; Feinik Pia. Taiteen moniottelijat - Suomalaisten ammattitaiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuudenodotukset sekä asenteet managerointiin ja liiketoimintaosaamiseen. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2011 ; Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkkojulkaisuja 5. 2010 46 Ks. lisää mm. Houni Pia, Ansio Heli (toim.) Taiteilijan työ Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa. Työterveyslaitos ja kirjoittajat 2013 47 Rautiainen Pauli. Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Tampereen yliopiston väitöskirja 2012. ; Cronberg Tarja. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6 45

26

vai arvonlisäverovelvollisena luovan talouden yrittäjänä. Vapaan kentän taiteilijoiden asema on heikoin: selvitykset ovat osoittaneet, että Suomessa taiteen tekeminen muodostaa vain puolet taitelijan toimeentulosta45.


vastaajat kokivat tarvitsevansa markkinointi- tai manageriapua. Myös tilojen kohtuuhintaisuus nousee esiin toiminnan mahdollistajana48. Tilakysymykset liittyvät oleellisesti taiteilijoiden toimintaedellytyksiin, ja niitä käsitellään Kohtaaminen-osiossa. Valtionosuutta saavat taidelaitokset (VOS) turvaavat jatkuvuutta ja saatavuutta. Valtionosuuden

nousu vuosina 2008-10 auttoi sen piiriin kuuluvia teattereita, orkestereita ja museoita työllistämään kulttuurialan ammattilaisia ja parantamaan sisältöjen ja esillepanon laatua. Kuitenkin samaan aikaan valtionosuuden lisäyksen kanssa jotkin kunnat vähensivät omien laitostensa kuntaosuutta. Tästä johtuen taloudellinen tilanne näyttää parantuneen yksityissektorin VOS-laitoksissa49. Työvoimaintensiivisen alan toimintaedellytyksiä voitaneen edistää ja tuotantojen määrää kasvattaa etsimällä yhteistyötä taiteen vapaan kentän kanssa tilojen ja yhteisproduktioiden suhteen. VOS-laitokset ovat luontevia toimijoita oman taidealansa verkostoijina ja alueellisina vaikuttajina, sillä niiden kohdalla pätee sama kuin kirjastojen ja vapaan sivistystyön suosion takana: lakisääteinen avustus. Se mahdollistaa pitkäjänteisen ja jatkuvuutta turvaavan toiminnan julkisen sektorin talouspaineista huolimatta. Valtionosuuden piiriin taidelaitosten ohella kuuluu myös taide- ja kulttuurialan oppilaitoksia. Monimuotoinen vapaa kenttä toimii kevyellä organisaatiolla. Vapaan kentän monet toiminnot ovat

tilastojen ulottumattomissa, joten toiminnan vaikuttavuus jää usein huomiotta. Vapaan kentän taiteilijavetoiset organisaatiot ovat rakentuneet taidelaitosten vaihtoehdoiksi ja täydentäjiksi. Toimijat harvoin saavat toimintaansa säännöllistä tukea, joten työtä tehdään hankkeita ja projekteja ketjuttamalla. Kunnan tai valtion rahoitus on siis harkinnanvaraista, vaikka olennainen osa toimijoiden toimintamahdollisuuksia on kuntien aineellinen ja aineeton tuki. Yhteistyö valtionosuutta saavien (VOS-) laitosten kanssa voi parantaa vapaan kentän toimijoiden toimintaedellytyksiä mm. tilaan ja markkinointiin liittyen. Yhteistyökumppaneita ovat usein myös muut vapaan kentän toimijat ja oppilaitokset50.

toiminta vaatii hallinnointia. Tämä johtaa kahteen kehitykseen: ensinnäkin kulttuurintuottajat ja managerit ottavat vastuun byrokratian pyörittämisestä ja toisekseen taiteilijat etsivät yhteisöllisyyttä järjestäytymällä uusilla vapaamuotoisilla tavoilla. Viime vuosina esimerkiksi taiteilijat ovat muodostaneet kokeilevia kollektiiveja ja pop-up -toimintaa. Kolmannen sektorin tulevaisuuden trendit - ammattimaistuminen, poikkitaiteellisuus, yhteisölliset tuotantotavat ja pienten sitoutumattomien ryhmien muodostuminen51 - ovat jo toiminnassa taide- ja kulttuurisektorilla. Kansainvälisyyttä vapaan kentän toiminnalla.

Kansainväliset taidevaikutteet, kulttuurivienti ja -vaihto, ovat alueellisen kulttuurin kehittymisen merkittävä osatekijä. Vapaan kentän ammattimaistuminen avaa monia mahdollisuuksia kansainvälisyydelle, sillä kansalaislähtöiset toimintatavat ovat julkiseen sektoriin verrattuna ketterämpiä ja verkostot vaihtelevampia. Vapaan kentän ongelmana kansainvälistymisessä on projektirahoitus, jonka harkinnanvaraisuus ja siten epävarma luonne hankaloittaa verkostojen ylläpitoa. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta vapaan kentän avoimet, henkilökohtaiset verkostot ja kansainvälistyminen ovat suuri mahdollisuus alueen ja paikallisen identiteetin kehittymiselle. Toisaalta julkisen sektorin lakisääteiset, pysyvät rakenteet mahdollistavat pitkäkestoisen toiminnan vapaata kenttää paremmin, mutta niiden suljetussa verkostossa paikallinen vuorovaikutus jää vähäiseksi. Vapaalla kentällä toimii sekä kolmannen että yksityisen sektorin toimijoita, jotka ovat usein pieniä organisaatioita. Kansainvälinen toiminta vaatii aikaa vievää ja laajaa yhteistyötä, joka kehittyessään mahdollistaa toimijoiden rahoituspohjan laajentamisen. Suurten hankkeiden ja pienten toimijoiden resursseissa on kohtaantoongelma, jonka ratkaisuun tarvitaan tukea. Hanketoiminnan rahoitusmallin kehittäminen nousee esille osana kärkihanke-ehdotusta I.

Vapaalla kentällä työskentelevät ovat usein vakiintuneita ja ammattimaisia toimijoita, joiden toiminta perustuu produktiokohtaisiin työtehtäviin. Jatkuvuutta turvaavien hankkeiden suunnittelu ja toteuttaminen on tuonut niiden toimintaan kuitenkin institutionaalisia piirteitä. Lisäksi oikeustoimikelpoisuuden takaava yhdistys- tai osuuskunta-

Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkkojulkaisuja 5. 2010 49 Sorjonen Hilppa ja Ruusuvirta Minna. Teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusuudistus 2008 – 2010: vaikutus laitosten talouteen ja toimintaan. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Cuporen verkkojulkaisuja 18. 2013 50 Vapaan kentän ammattilaisryhmien toimintaedellytysten parantaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:14 51 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) 48

27


1.2. Koulutus ja tutkimus Taustoittavia ilmiöitä Seudullinen opetussuunnitelma, joka sisältäisi kulttuurikasvatusohjelman, toteuttaisi tasa-arvoista lasten kulttuuria. Viime vuosisadan lopulla pe-

ruskouluista vähennettiin taito- ja taideaineiden opetusta, ja tilalle tuli taiteen perusopetuksesta vuonna 1998 annettu laki. Laki mahdollisti tavoitteellisesti etenevän opetuspolun. Samalla lasten mahdollisuudet tasa-arvoisuuteen ovat eriytyneet: taideopetus ei ole realistisesti kaikkien lasten saavutettavissa, etäisyydet vaativat liikennöintiä, koulutuksen järjestäjä päättää oppilaaksi ottamisesta ja koulutus on usein maksullista. Suurissa kaupungeissa ja kaupunkimaisissa kunnissa oppilaitoksia on tiheämmässä, ne ovat suurempia ja niissä tarjotaan eri taiteenalojen opetusta monipuolisemmin kuin pienillä paikkakunnilla. Poikien hakeutuminen taiteen perusopetukseen on vähäistä: heitä on noin 20% oppilaista52. On aiheellista esittää, että perusasteen kouluissa tapahtuva lasten- ja nuorten kulttuurikasvatus toteuttaisi tasapuolisuutta parhaiten. Usealla Pirkanmaan kunnalla on kulttuurin painopisteenä mainittu nuorten ja lasten kulttuurin edistäminen ja kehittäminen53. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvityksessä todetaan, että lastenkulttuurin tila on keskinkertainen tai heikompi noin puolessa Pirkanmaan kunnista. Resurssien erilaisuudesta johtuen taide- ja kulttuuritarjonnan jatkuvuudessa ja monipuolisuudessa on suurta vaihtelua: Tampereella ja kehyskunnissa palvelut ovat monipuolisimpia54. Pirkanmaan lastenkulttuurin kehittämishankkeessa on mukana jo 16 kuntaa, jotka ovat joko toteuttaneet tai harkitsevat kulttuurikasvatuksen järjestämistä alueellaan. Kuntien tahtotila ja kulttuurin saavutettavuus yhdistyvät parhaiten ulottamalla kaikkiin kuntiin ja peruskouluihin kulttuurikasvatusohjelma osana seudullista opetussuunnitelmaa. Alueilla, joissa panostus lastenkulttuuriin on vähäistä, tulisi tiivistää kuntien keskinäistä yhteistyötä ja luoda yhteinen kulttuurikasvatusohjelma, joka huomioi taajaan asuttujen ja maaseutumaisten alueiden haasteet. Huomioitavaksi tulee muun muassa miten koordinoida yhteistyötä eri organisaatioiden kesken, kuinka kierrättää kylien kouluissa monipuolisesti eri taiteenlajeja ja millaisin rakentein mahdollistetaan kolmannen sektorin yhteistyökumppanuus. Kulttuurikasvatusohjelman laatimisessa on hyvä myös puntaroida, voidaanko se yhdistää joustavaan koulupäivään. Taiteisiin ja kädentaitoihin osallistuneiden koululaisten työskentely- ja sosiaalisten taitojen todettiin olennaisesti parantuneen vuosina 2002-05 toteutetussa Eheytetty

Toisen asteen ja korkeakoulujen opintoihin räätälöitävä kulttuurisia näkökulmia. On laajalti ym-

märretty, että tulevaisuudessa kulttuurin merkitys kaikilla toimialoilla on kasvamassa. Enenevässä määrin ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan rajoja ylittävää tietotaitoa. Kulttuurin osuutta tulisi lisätä kaikissa oppilaitoksissa ja koulutusaloilla, sillä ne lisäävät myös vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, kokonaisuuksien ymmärtämistä, ongelmanratkaisua ja verkosto-osaamista. Raportti ammattialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä on tunnistanut kulttuuriosaamisen tarpeet muun muassa terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, ICT- sekä matkailualalla56. Pakollisten, yleissivistävien aineiden määrää ei kuitenkaan ole helppo lisätä muille aloille siten, että se motivoisi opiskelijoita, jotka ovat päättäneet erikoistua omalle alalleen. Toisen asteen opiskelijoille voisi kulttuuriopintoja tarjota omaa alaa täydentävinä kokonaisuuksina kuin myös perustaa uudenlaisia koulutusaloja, jossa kulttuuri integroidaan osaksi ammatillista osaamista. Taidelaitokset ovat viime vuosina ryhtyneet kehittämään pedagogisia valmiuksiaan, ja esimerkiksi museoita suunnitellaan elinikäisen oppimisen ympäristöiksi muun muassa lasten ja ikäihmisten näkökulmasta. Oppilaitosten ja taidelaitosten välinen yhteistyö ja kulttuuripolkujen lisääminen voisi tarjota motivaatiota kulttuuriosaamisen hyödyntämiseksi ja näkökulman laajentamiseksi myös ei-taidelähtöisille toimialoille. Taidekoulutuksen tulee tuottaa monipuolista kulttuurielämää, joka sisältää sekä vetovoimaisuutta lisäävää nykytaidetta että elinvoimaisuutta tuottavaa soveltavaa taidetta. Taiteen

perusopetuksesta alkava tavoitteellisen taideopintojen polun on tarkoitus ulottua korkeakoulututkintoon saakka omassa maakunnassa. Näin ei toteudu kaikilla taiteen aloilla. Kulttuurialan korkeakoulutusta vähennetään valtakunnallisesti, ja tämä vaikuttaa myös Pirkanmaan kult-

Tiainen, Heikkinen, et al. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden ja pedagogiikan toimivuus. Koulutuksen arviointineuvosto. 2012. 53 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvityksen Liite 2: kuntatapaamiset Pirkanmaalla. 2012 54 Laine, Nadja. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvitys 2012. Tampereen kaupunki ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. 55 Ks. tarkemmin: Pulkkinen Lea. Eheytetty koulupäivä: käsitteellistä selvennystä. http://www.mukavahanke.com/maaritelma.html [viitattu 17.7.2013] ; Pulkkinen Lea, Launonen Leevi. Eheytetty koulupäivä. Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Edita, Helsinki 2005. 56 Ahlgren-Holappa, Andolin, et al. Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013 – Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun 32/2013. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 52

28

koulupäivä -kokeilussa. Mutta vaikka oppilaiden ahdistuneisuuden, motivaation ja ongelmakäyttäytymisen todettiin vähenneen ja sekä oppilaiden että opettajien viihtyvyyden parantuneen kokeilujen aikana, on toteutuksessa nähty myös ongelmakohtia, kuten koulukyyditykset, järjestämisvastuu ja kustannukset55. Parhaillaan Opetushallituksella on menossa Joustava koulupäivä -kokeilu ja uusi käynnistyy jälleen vuonna 2014. Vahvistaakseen yhdenvertaisuutta valtiovalta päätti lisätä taide- ja taitoaineiden määrää perusopetuksen tuntijakouudistuksessa vuonna 2012. Uudet esi-, perus- ja lisäopetuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuonna 2014 ja paikallisten opetussuunnitelmien tulee olla hyväksyttyinä siten, että ne voidaan ottaa käyttöön elokuussa 2016.


tuurielämään: polku taiteen perusopetuksesta taide- ja kulttuurialan ammattilaiseksi on käynyt kapeammaksi, kun leikkaukset ovat kohdistuneet muun muassa kuvataiteen ja musiikkialan koulutukseen. Toisen asteen ammatillinen polku tarjoaa audiovisuaalisen ja käsi- ja taideteollisuusalan opintoja: Pirkanmaalla koulutetaan käsi- ja taideteollisuusartesaaneja monilla paikkakunnilla. Artesaanien täydennyskoulutustarpeet tulee kartoittaa, sillä kansallisen muotoiluohjelman tavoitteena on ulottaa muotoiluosaaminen osaksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ydinosaamista vuoteen 2020 mennessä. Pirkanmaan korkeimman asteen kulttuurikoulutus sisältää muun muassa arkkitehtuurin, musiikin, tanssin, kirjallisuuden, teatterin, audiovisuaalisen media- ja pelialan opintoja kolmessa eri korkeakoulussa (tarkemmin liiteosassa).

aalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vaikuttavuuden arviointia ja mittaristoa kaivataan päätösten taustalle. Tässä mielessä tarkoituksenmukaisimpien tutkimusmetodien, aineiston keruumenetelmien ja tutkimusnäkökulmien pohdinta on oleellista. Myös jo olemassa olevan tutkimustiedon popularisointia ja levittämistä tulee kehittää ja tehdä saavutettavaksi alueen toimijoille.

Kuvataiteen koulutuksessa Tampere on ollut edelläkävijöiden joukossa: lasten ja nuorten kuvataidekoulu perustettiin 1982 ja kuvataiteen ja viestinnän yhteistyöstä ammentava koulutus aloitti 1991. Panostus kuvataiteisiin on johtanut vuosien saatossa pirkanmaalaiset taiteilijat valtakunnalliseen näkyvyyteen ja useisiin alan palkintoihin. Kuvataiteen asema maakunnassa on kuitenkin uhanalainen: Tampereen yliopisto lakkautti taidehistorian koulutuksen 2010 ja Tampereen ammattikorkeakoulu lopettaa kuvataiteen koulutuksen vuonna 2014. Kuvataiteen koulutustilannetta tulee parantaa. Tamperelaisten korkeakoulujen (TaY, TTY, TAMK) Unipoli-yhteistyötä tulee kehittää kulttuurikoulutuksen osalta siten, että maakunnan taide- ja kulttuurialojen koulutus on kansainvälisesti houkuttelevaa ja taiteen moniammatillisuutta kehittävää. Yhteistyössä tulisi kiinnittää huomio kahteen eri taiteen tasoon, jotka molemmat ovat tärkeitä myös aluekehityksen näkökulmasta. Ensinnäkin nykytaide (sisältäen taiteen eri aloja) reflektoi yhteiskuntaa, ennakoi uusia ilmiöitä ja auttaa meitä havainnoimaan asioita uudesta kulmasta. Siten sen vaikutukset ovat epäsuoria, hitaita ja vaikeasti mitattavia. Nykytaide on kiistatta merkittävä kansainvälistä vetovoimaa lisäävä tekijä. Toisekseen soveltavat taiteet tuottavat elinvoimaa ja hyvinvointia alueelle. Muun muassa design- ja arkkitehtuurialalla on suoraan taseessa näkyvää merkitystä aluetaloudelle. Kulttuurivaikutuksista kaivataan tutkimuksia.

Tilastoitua tietoa kulttuurista ja luovasta alasta tuottavat muun muassa Tilastokeskus, valtion ministeriöt, virastot ja laitokset sekä kehittäjäorganisaatiot. Taiteen, kulttuurin ja kulttuuripolitiikan tutkimustietoa tuottavat muun muassa yliopistot, tutkimuslaitokset, taidealojen tiedotuskeskukset sekä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö CUPORE. Tutkimuksia kulttuurin eri aspekteista on hyvin laajalla skaalalla maailmalla ja valtakunnallisesti, mutta kulttuurin ponnahdettua osaksi aluekehityksen toimenpiteitä, on ryhdytty kaipaamaan lisää alueellisia tilastoja ja tutkimuksia ennakoinnin ja suunnittelun tarpeisiin. Sosi-

29


Inspiraatioksi

Kulttuurikasvatusohjelmat toteuttavat lasten ja nuorten kulttuurikasvatusta, jossa taideammattilaiset yhdessä luokanopettajan kanssa johdattavat oppilaita eri taide- ja taitolajien piiriin.

Toimintamenetelmiin kuuluu yleisesti työpajaoppimista kouluilla, käyntejä paikallisissa kulttuurikohteissa ja lasten omia näyttelyitä ja esityksiä. Joka vuosiluokalle on yleensä oma taiteenlajinsa. Ohjelmat rakennetaan usein paikallisista lähtökohdista olemassa olevan kulttuuritarjonnan ja toimijoiden mukaan. Kulttuurikasvatusohjelmia osana Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittamaa Taikalamppu-lastenkulttuuriverkostoa on ryhdytty kehittämään laajalti. Pirkanmaalla Taikalamppuun kuuluvat Tampere, Lempäälä ja Orivesi. Toisaalta jotkin kunnat ovat toteuttaneet ajatusta jo aiemmin omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi Valkeakoskella on jo lähes kahdenkymmenen vuoden perinne johdattaa lapsia kulttuurin pariin yhteistyössä taiteen perusopetuksen ja kaupungin taidelaitosten, paikallisten museoiden sekä yhdistysten kanssa. Suuri osa kulttuuripolusta on kirjattu varhaiskasvatuksen suunnitelmaan ja koulujen opetusta täydentäville ja elävöittäville opetuspaketille löytyy vastaavuus opetussuunnitelmassa. Kulttuuripolulla on tarjontaa myös lasten kanssa työtä tekeville aikuisille ja opettajille. Taidealoihin tutustutaan suunnitellusti vuosiluokittain varhaiskasvatuksesta oppivelvollisuuden päättymiseen saakka; esimerkiksi kaikki valkeakoskelaiset esikoululaiset käyvät musiikkiopiston konsertissa, kaikki 2. luokkalaiset osallistuvat taidetyöpajaan ja tutustuvat Voipaalan taidekeskuksen näyttelyyn, 4. luokalla käydään elokuvissa, 5. luokalla tutustutaan historia- ja kotiseutumuseoihin, 6. luokalla tutustutaan teatteriilmaisuun, 8. luokkalaiset osallistuvat kirjastossa kirjailijavierailuun, jne. Orivedellä on puolestaan tuotu taiteen asiantuntijat ja opetusvälineet oppilaiden luo, jolloin heidän kanssaan toteutetaan useita n. 10 oppitunnin oppimisprojekteja, joissa oppilaat tutustuvat johonkin taiteen tai kädentaidon alueeseen itse tehden. Asiantuntijat ja materiaalit voidaan jalkauttaa kaikille kouluille, myös keskustan ulkopuolelle. Oriveden Ratas-kurssit on suunniteltu perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita vastaavaksi. Sisällöt ovat joustavia ja ne voidaan toteuttaa paikkakunnan omia vahvuuksia hyödyntäen. Ratas-toiminta tarjoaa ennen kaikkea samantasoista erityisalojen asiantuntijaopetusta ja materiaaleja kaikille kouluille. Ratas-oppimisympäristön piiriin kuuluvat kaikki Oriveden alakoulujen oppilaat. Tavoitteena on koulujen ja paikallisten erityisosaajien verkostoituminen. Toimintaa toteuttavat kaupungin opetustoimi ja Oriveden seudun kansalaisopisto. Useat muutkin kunnat ovat suunnitelleet tai käynnistäneet kulttuurikasvatussuunnitelman laatimisen, muun muassa Mänttä-Vilppula ja Nokia ulottavat taidekasvatuksen sekä varhais- että perusopetukseen. Myös Kangasalan kulttuuriohjelmassa ja Pirkkalan kulttuuristrategiassa on mainittu kulttuuripolku yhtenä tavoitteista.

30


1.3. Läpäisyperiaate ja kulttuurin heijastusvaikutukset Taustoittavia ilmiöitä Mitä voimme oppia lähihistoriasta ja alakulttuureista. Tampere asettui Suomen rock-kartalle ensin mu-

sikaalin keinoin (”Hair”, 1969), mutta muutoin 1960-luvulla paikalliset bändit esiintyivät lähinnä koulujuhlissa. Tamperelaisten rock-yhtyeiden buumi alkoi 1970-luvulla. Samalla vuosikymmenellä kaupunkiin perustettiin sekä Poko Rekords -levy-yhtiö että Soundi -lehti57. Omaehtoisesta alakulttuurista ja sitä promotoivista tahoista kasvoi ilmiö, josta riittää ammennettavaksi kymmenien vuosien kuluttua. 2000-luvulla syntynyt manserock-musikaali ”Vuonna 85” on Tampereen Työväen Teatterin menestynein teos: yli 300 esitystä ja yli 230 000 katsojaa tekevät siitä Suomen katsotuimman kotimaisen musikaalin. Manserock on valtavirtaistuessaan tunkeutunut kaikkialle aina Reinokengistä museoihin. Strategisilla painopisteillä ei manserockia synnytetty, vaan se syntyi alakulttuurin innokkuudesta. Luovan talouden ja nopean ansainnan aikakautena onkin syytä pysähtyä pohtimaan, mitä uusia ilmiöitä autotalleissamme ja kellareissamme tällä hetkellä porisee? Kuinka tunnistamme ajan henkeä vastakarvaan toteuttavan uuden ilmaisun, josta riittää ammennettavaa vielä vuonna 2030? Onko meillä malttia antaa kulttuuri-ilmiöiden kypsyä ja vapauseetoksen toteutua? Taiteen ja kulttuurin epäsuorat makrovaikutukset jäävät usein tunnistamatta. Kulttuurin läpäise-

vä vaikutus tulee nähdä yhteiskunnallisena ohjelmana, joka tulisi ymmärtää kaikilla sektoreilla, kaikissa Pirkanmaan kunnissa ja alueen toimialoilla. Kulttuurilla on monia epäsuoria vaikutuksia, kuten Euroopan Unionin kulttuuritalouden asiantuntija Pier Luigi Sacco on tuonut esiin Kulttuuri 3.0. -käsitteessään. Kulttuuri edesauttaa maakunnan kilpailukykyä, koska monipuolisella kulttuurilla on heijastusvaikutuksia kaikkien toimialojen innovaatioihin ja uusiutumiskykyyn. Kulttuuriin panostaminen edistää yhteiskuntarauhaa ja turvallisuuden tunnetta, sillä kulttuuriosallistumisen on todettu luovan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Osallisuus kulttuurista tuo psykologista hyvinvointia ja siten edesauttaa toimintakykyämme: tällä on merkitystä niin työurien pidentämiseen kuin hoitokulujen ennaltaehkäisemiseen. Monet kulttuurin ilmiöt nostavat esiin eettisiä ja ekologisia kysymyksiä, ja ovat siten edesauttamassa kestävää kehitystä. Luonnollisesti kulttuurilla on merkittävä vaikutus paikalliseen identiteettiin ja yksilön kehittymiseen, sekä alueen vetovoimaisuuteen ja maineeseen.

Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökulmat ja käynnissä oleva jälkiteollisen yhteiskunnan rakenteellinen muutos, on päätöksenteossa ja eri toimialoilla huomioitava kulttuuriosaamisen välttämättömyys ja kulttuurin läpäisyperiaatteen ulottaminen kaikkeen strategiseen suunnitteluun ja operatiiviseen toimintaan58. Päätöksentekijöiden kulttuuriosaamista ja tietämystä kulttuurin moninaisista heijastusvaikutuksista tulee edistää. Läpäisyperiaatteen edistäminen sisältyy kärkihanke-ehdotukseen III. Hyvinvointisektori tarvitsee kulttuuria: enemmän taidetta, vähemmän pillereitä. Ikääntyminen

on globaali megatrendi, joka on kiihdyttänyt myös kulttuurin ja terveyden yhteyksien tutkimusta 2000-luvulla. Tulokset ympäri maailmaa ovat osoittaneet kulttuuriosallistumisen monia hyötyjä hyvinvointiin ja pitkäikäisyyteen. Esimerkiksi amerikkalaisessa tutkimuksessa todennettiin ammattitaiteilijoiden vetämään ohjelmaan aktiivisesti osallistuneiden vanhusten olleen terveempiä, he kävivät harvemmin lääkärissä, käyttivät vähemmän lääkkeitä, olivat psyykkisesti vireämpiä ja osallistuivat kaiken kaikkiaan aktiivisemmin sosiaaliseen elämään. Ruotsissa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan kulttuuritilaisuuksissa käymisellä ja elinvuosien määrällä on myönteinen yhteys: vierailut museoissa, konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä todettiin tässä mielessä merkittävimmiksi. Kulttuuriharrastuksiin osallistumisen osoitettiin olevan yksi hyvinvoinnin tärkeistä tekijöistä myös suomenruotsalaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa59. Pirkanmaan alueelle on tällä vuosituhannella syntynyt useita kymmeniä uusia palveluntarjoajia, esimerkiksi Viialassa Kulttuuriosuuskunta Kiito tarjoaa tuettua valokuvausta ja soveltavaa teatteria muistisairaille, Tampereella Hoivamusiikki ry järjestää musiikkitoimintaa sosiaali- ja terveydenhuollon parissa ja tamperelainen Suomen Kulttuurivartti Oy on järjestänyt kulttuurivartteja eri kaupunginosien palvelu- ja päiväkeskuksissa60. Tampereen kaupunki on luonut malleja hoitolaitoksissa asuvien vanhusten kulttuuriosallisuuden parantamiseen Ikäihmisten Kulttuurikaari -mallilla. Pirkanmaalla tehty selvitys osoittaa, että sosiaali- ja terveysalan organisaatioihin tulee nimetä kulttuuritoiminnasta vastaava työntekijä, jotta kulttuurin hyvinvointipalvelut vastaavat parhaiten organisaation asiakkaiden tarpeita61. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, § 12) velvoittaa kuntia hyvinvointikertomusten laadintaan valtuustokausittain. Hyvinvointivastuu ymmärretään eri kunnissa eri tavoin, toisissa kertomukset käsittelevät suppeasti kunnan sosiaali- ja terveyspalveluita, toisaalla huomioidaan laaja-alai-

http://www.historia.tampere.fi/manserock Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 ; Ks. makrotaloudellisia vaikutuksia myös: The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect contributions through spillover effects felt in the wider economy. Report for Arts Council England and the National Museums Directors’ Council 2013. Centre for Economics and Business Research Ltd, London. 59 Ks. lisää tutkimustuloksia muun muassa: Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013. ; Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kulttuurin harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2013. 60 Malte-Colliard Katri & Lampo Marjukka (toim.). Voimaa taiteesta - Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla. Tutkivan teatterityön keskuksen julkaisu, Tampereen yliopisto, 2013. 57 58

31


sesti eri hallinnonalat, moninaiset palveluiden järjestäjät ja epäsuorat hyvinvointitavoitteet. Kertomus voi olla myös seutukunnallinen asiakirja. Koska harrastus- ja kulttuuritoiminta on yksi hyvinvointiin merkittävästi vaikuttava tekijä, tulisi hyvinvointikertomuksia kehittää siten, että kulttuurin ja taiteen heijastusvaikutus hyvinvointiin huomioidaan nykyistä tarkemmin. Hyvinvointikertomusten tulisikin seurata ja arvioida myös kuntaorganisaatioiden ulkopuolisten toimijoiden vaikuttavuutta, jotta yksityisen ja kolmannen sektorin merkitys tulee havaituksi. Näin voidaan arvioida muun muassa sitä, millä tavalla kulttuuriin investoiminen ennaltaehkäisee sosiaali- ja terveyspalveluiden kohoavia kustannuksia. Indikaattorien ja mittareiden kehittämistä on syytä valmistella laaja-alaisena kuntien ja tutkimuslaitosten välisenä yhteistyönä. Matkailuelinkeino on merkittävä hyötyjä: elävä kulttuuri kiinnostaa paikallisten lisäksi matkailijoita. OKM:n kulttuurimatkailua selvittävä loppuraportti

kertoo, että kulttuurilla on merkittävä osuus, kun matkakohdetta valitaan, ja erityisesti kohteen paikallisympäristö ja kulttuuriperintö kiinnostavat. Enenevässä määrin matkailijat hakevat osallistavaa toimintaa ja aitoja kokemuksia paikalliskulttuurin parissa. Luonnon ja kulttuuriperinnön niin aineellisen kuin aineettomankin - yhdistäminen avaa mahdollisuuksia alueellisille kulttuuritoimijoille62. Kulttuuritalouden asiantuntija Sacco muistuttaa, että kulttuurin todellinen, elävä läsnäolo on välttämätöntä, muutoin ”kulissi” ei kiinnosta turisteja pitkällä tähtäimellä. Useat tutkimuksen osoittavat, että kulttuurilla on suuri taloudellinen heijastusvaikutus nimenomaan matkailu- ja ravintola-alalle. Esimerkiksi valtakunnallinen tutkimus museoiden taloudellisesta vaikutuksesta osoittaa, että yhden museokävijän jättämä 32-49 euron kulutus kohdistuu matkoihin (30%), majoitukseen (20%), ruokailuun (20%), ostoksiin (10%), muuhun kulutukseen (15%), kun itse kulttuurilaitos saa kokonaiskulutuksesta alle 4%63 . Tampereen ja Pirkanmaan elämystalousstrategioissa matkailu on nostettu strategiseksi painopisteeksi. Kohderyhmiksi on asetettu työ- ja terveysmatkailijat ja vapaa-ajan viettäjinä perheet sekä seikkailijat. Näille matkailijaryhmille on tarjolla muun muassa näyttely- ja kulttuuriperintökohteita, teatteria sekä tapahtumia64. Pirkanmaan kunnis-

ta erityisesti Ikaalinen toivoo painopisteen suuntaamista kansainväliseen matkailuun ja siihen liittyvien elämyspalveluiden kehittämiseen. Huomioitava kuitenkin on, että globalisaatiotrendi saattaa siirtää omistusta, tuotekehitystä ja sisällöntuottamista maailmanlaajuisille brändeille myös alueellisessa elämystaloudessa65. Pirkanmaalla työväenkulttuuri ja teollisuusperinne sekä maakunnan festivaalitarjonta nähdään kulttuurimatkailun vahvuuksina. Tampereella on koottu teemallisia kulttuuriraitteja66, jotka auttavat niin turisteja, muuttajia kuin paikallisiakin orientoitumaan paikkakuntaan ja sen identiteettiin. Myös maakuntamuseo ylläpitää Pirkanmaan Museokompassia, jossa museoita voi etsiä aiheen avulla67. Käynnissä oleva Culture Tampere Region -hanke tavoittelee kotimaanmatkailijoiden ohella lähialueen venäläisiä, joille tuotteistetaan suomalaista arkea lähes sadan kulttuuri- ja matkailuelinkeinon toimijan verkostossa. CTRhanke ulottuu ensivaiheessa yhdeksän kunnan alueelle, mutta kulttuurimatkailun kehittämiseksi koko maakunnan alueella on tärkeää jatkaa ja laajentaa toiminta koko Pirkanmaalle. Maakunnallisesti on ryhdyttävä luomaan usean kunnan alueelle ulottuvia kulttuurimatkailun reittejä: kuntien vetovoimatekijöissä löytyy yhteisiä teemoja kirjallisuudesta ympäristötaiteeseen, taidelasista kuvataiteeseen. Reiteissä tulee myös tarinallistaa arvokkaita kulttuurimaisemiamme68 ja maakunnallista vesireittiä tulisi kehittää liikennöitsijän kanssa yhteistyössä Visavuoresta Virroille saakka69. Kehitetään kansainvälisille ryhmille paikalliskulttuuriin osallistavia toimintoja ja reittejä, joita on hyvä teemoittaa esimerkiksi eri alojen harrastajien tarpeisiin (työläisen Pirkanmaa, sotahistoriallinen Pirkanmaa, venäläinen Pirkanmaa, ruotsalainen Pirkanmaa, taiteilijoiden Pirkanmaa, jääkiekkoileva/jalka-/koripalloileva Pirkanmaa, jne) ja koota ne yhteisen markkinointiportaalin alle. Maaseutumaisten alueiden kehittämistä, työllisyyttä, viihtyisyyttä ja kansainvälisyyttä ajatellen Leader-toimintaryhmien ja heidän alueellaan toimivien yritysten ja yhteisöjen on syytä muodostaa kulttuurimatkailuverkostoja. Kaupungeissa Kauppakamarin Matkailu- ja kongressivaliokunnan tulisi tukea matkailun kulttuurisisältöjen kehittämistä.

Laine Nadja. Virikkeellisempi arki - iloisempi mieli. Selvitystyö kulttuurin hyvinvointipalveluista Pirkanmaalla 2011. Tehtävä Suomelle. Maabrändiraportin lyhennelmä 25.11.2010. [Viitattu 3.6.2013 http://team.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=4680 3&contentlan=1&culture=fi-FI] ; Matkailu ja kulttuurin syke. Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen -toimintaohjelman 2009–2013 loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:6 ; Lehtimäki Marianne. Kulttuurista särmää matkailun kehittämiseen. Culture Finland kulttuurimatkailun katto-ohjelma. 2013 63 Piekkola, Suojanen,Vainio. Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.Vaasan yliopisto, Levón instituutin julkaisuja 139. 2013. 64 Tampereen ja Pirkanmaan elämystalouden strategia 2010 - 2012 (luonnos) ; Pirkanmaan elämystalouden strategia 2013–2015. 65 Uotila, Pekka. Kulttuuri kyydittää. Kulttuuriekosysteemi ja matkailu. Tuottaja2020 - Osaraportti 7, 2011. Kulttuurituottajakoulutuksen suuntaviivoja. Tuottaja2020 -hankkeen loppuraportti. Katri Halonen (toim.) 2012. 66 http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/julkaisut/kulttuuriraitit.html 67 www.museokompassi.fi 68 Katso alueet: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013. Pirkanmaan liitto 2013. 69 Erityisesti Valkeakoski ja Ruovesi nostivat esiin vesireitin kehittämisen taustaselvityksen kuntaosiossa. 61 62

32


Elinkeinoelämän innovaatiot tarvitsevat ulkopuolisia vaikutteita: taide edesauttaa uusia havaintoja ja toisenlaisia näkökulmia. Suomalaiset

yhteisötaiteilijat kiinnostuivat taiteellisista interventioista yrityselämään 1990-luvulla70. Viime vuosina organisaatioiden kehittämisessä ja innovaatiotoiminnassa on käytetty taidealan osaamista teatterista sirkukseen, tanssista sanataiteeseen. Lapin yliopiston tutkimuksen mukaan taidelähtöiset työelämäprojektit ovat auttaneet osallistujia kokemaan ja ymmärtämään uusin tavoin71. Luovuuden ja työhyvinvoinnin lisääntyminen elinkeinoelämän eri sektoreilla ovatkin usein hankkeissa havaittuja suoria vaikutuksia. Yleisesti voidaan todeta, että kulttuurin heijastusvaikutukset ulottuvat pitkälle ajanjaksolle ja toteutuvat yksilöllisesti. Luovan talouden hankkeissa taiteilijoita on opetettu tuotteistamaan osaamistaan ja lisätty heidän managerointi- ja liiketoimintatietämystään72. Myös liike-elämän parissa on käännetty katseet taiteen ja luovan talouden laajeneviin mahdollisuuksiin, kun tietoa taidelähtöisten menetelmien käyttämisestä yrityksen kehittämistoiminnassa on tuotu esille. Kulttuuri alkaa näkyä myös innovaatiojärjestelmän toimintamalleissa: muun muassa Tekesin uusi Fiiliksestä fyrkkaa -ohjelma tuo teknologian ja tiedon rinnalle tunteen. Laajaa kulttuuriosaamista tarvitaan erityisesti kansainvälistyvässä yritystoiminnassa, jossa vuoropuhelu tapahtuu myös teknisen substanssiosaamisen ulottumattomissa.

http://yhteisotaide.weebly.com www.sovellataidetta.fi ; www.taikahanke.fi ; Rantala Pälvi, Jansson Satu-Mari (toim.) Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 10. 2013 72 http://www.art360.fi/ 70 71

33


1.4. Keinovalikoimaa monimuotoisuuden luomiselle ja vahvistamiselle • Parannetaan vakiintuneiden vapaan kentän toimijoiden taloudellista ennakoitavuutta pidentämällä hankerahoitusten kestoa useammalle vuodelle ja parannetaan täten tehokkuutta vähentämällä hankehakemuksien, -käsittelyn, -päätöksien ja -raportoinnin vuotuista rytmiä. Vastuu toimenpiteistä on julkisilla ja yksityisillä rahoittajilla. • Kehitetään VOS-laitosten alueellista vaikuttavuutta ja niiden roolia maakunnallisten toimijoiden yhteistoiminnan käynnistäjänä. Luontevin verkoston aktivoija ja toteutustaho ovat taide- ja kulttuurilaitokset (VOS). • Panostetaan taiteilijoiden ja vapaan kentän kansainvälisiin verkostoihin ja niiden ylläpitämiseen. Esimerkiksi julkisyhteisöt voisivat ottaa valtuuskunta- ja delegaatiomatkoille taiteilijoita tekemään kulttuurivaihtoa ja luomaan verkostoja. • Vaikutetaan aktiivisesti valtakunnallisessa edunvalvonnassa muun muassa sisällöntuottajien oikeudelliseen asemaan, kilpailulainsäädäntöön ja verotuskysymyksiin. Luontevat vastuutahot kansanedustajat ja taiteilijaseurat. • Suunnitellaan peruskoulujen seudulliset opetussuunnitelmat ja kulttuurikasvatusohjelmat. Luontevina toteutustahoina kunnat. • Vahvistetaan eri alojen ammatillista koulutusta kulttuurisisällöillä. Luontevina toteutustahoina koulutusorganisaatiot sekä informaatio-ohjauksessa vastuutahona ELY-keskus ja AVI. • Vahvistetaan taidelaitosten pedagogisia palveluita ja lisätään toisen asteen oppilaitosten opintoja tapahtuvaksi kulttuurialan oppimisympäristöissä. Luontevina toteutustahoina kunnat sekä AVI. • Perustetaan täydennyskoulutusohjelmat, jolla vastataan prosenttitaiteen, palvelumuotoilun ja designosaamisen kysyntään. Koulutus suunnataan taidealan ammattilaisille (arkkitehdit, taiteilijat, muotoilijat, artesaanit) sekä tilaavalle taholle (rakennuttajat, viranomaiset, elinkeinoelämä). Luonteva vastuutaho koulutusorganisaatiot sekä informaatio-ohjauksessa vastuutahona ELY-keskus. • Tuetaan korkeakoulujen Unipoli-yhteistyötä ja edistetään taide- ja kulttuurialojen koulutusyhteistyötä. Tarkastellaan koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamista siten, että maakunta tuottaa sekä nykytaidetta että soveltavaa taidetta. Luontevana vastuutahona ovat korkeakoulut.

34

• Kerätään, tuotetaan ja levitetään tutkimustietoa kulttuurin suorista ja epäsuorista sosiokulttuurisista ja taloudellisista vaikutuksista. Kehitetään indikaattoreita ja mittareita vaikuttavuusarviointiin. Luonteva vastuutaho korkeakoulut. • Lisätään taidealojen osaamista järjestämällä ammattilaisille suunnattua lyhytkoulutusta ja vertaisoppimista. Toteutuksessa huomioidaan kulttuuritoimijoiden kokemukset ja taidealojen erityispiirteet sekä kansainvälisen toiminnan vaatimat sopimus- ja talousasiat. Luonteva käynnistäjätaho on ELY-keskus ja Taiteen edistämiskeskus. • Lisätään muiden alojen kulttuuriosaamista monin eri toimenpitein: Järjestetään päättäjille ja johtajille iltakouluja. Tuetaan kulttuurin asiantuntijoiden puheenvuoroja yhteiskunnan muiden alojen seminaareissa ja foorumeilla. Nimetään eri toimialojen julkisiin ja yksityisiin organisaatioihin kulttuuritoiminnasta vastaava työntekijä. Luontevina vastuutahoina ovat kaikki kehittäjäorganisaatiot, kannustavana vastuutahona Pirkanmaan liitto. • Kehitetään kulttuurilähtöisyyttä hyvinvointisektorilla. Sisällytetään alueen kulttuuri lakisääteisiin hyvinvointikertomuksiin (kunnat). Nimetään kulttuurista vastaava työntekijä (sosiaali- ja terveysalan organisaatiot). • Kehitetään kulttuurilähtöistä matkailua ja seudullista yhteistyötä. Laajennetaan jo käynnissä olevaa kulttuurimatkailu-yhteistyötä sekä luodaan muun muassa seudullisia kulttuurireittejä laajassa yhteistyössä. Luontevina vastuutahoina kehittäjäorganisaatiot, kuten Kauppakamari ja Tredea, sekä rahoittajatahoista yhteistyössä myös Leader-toimintaryhmät. • Lisätään jo olemassa olevien elinkeinopoliittisten innovaatioalustojen kulttuuriosaamista ja vahvistetaan niiden taidelähtöisyyttä. Luonteva vastuutaho kunnat ja ELY-keskus. • Lisätään elinkeinoelämän tuotekehitystä ja innovaatioita kulttuurilähtöisesti luomalla taideosaamisen kysyntää. Edistetään taideammattilaisten työllistymistä ja palveluntarjontaa eri alojen yrityksiin organisaatioiden innovaatioherättäjäksi, ”epäjärjestäjiksi”, toisinnäkijöiksi. Luonteva vastuutaho Tekes.


Kohtaaminen Tilat, elinympäristö Tapahtumat Yhteistyö

2. Kohtaaminen on vuoropuhelun edellytys Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman toisena kehittämislinjana on vahvistaa vuoropuhelun ja kohtaamisen toteutumista. Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on herättänyt keskustelua ja huolta tasa-arvon toteutumisesta. Virtuaalisten yhteisöjen ja teknologiavälitteisen kohtaamisen on nähty johtavan kulttuurimuutokseen, jossa vuorovaikutus eri tavoilla ajattelevien ryhmien kesken heikkenee. Julkisessa keskustelussa on myös kysytty, miten estämme ghettoutumisen ja vartioitujen asuinalueiden ei-halutun kehityksen. Uhkakuvana on siis esitetty, että ihmiset eriytyvät samanmielisten heimoihin eivätkä kommunikoi lähiympäristönsä kanssa. Myös maailmanlaajuistuminen ja siihen liittyvä muuttoliike edellyttää eri kulttuurien ymmärtämistä ja rinnakkaiselon mahdollistamista.

2.1. Tilat ja elinympäristö Taustoittavia ilmiöitä ”Matalankynnyksen” tilat, joissa ammattilaiset, amatöörit ja alaikäiset harrastajat voivat kokoontua, toimivat vuorovaikutuksen edistäjinä salliessaan erilaista toimintaa eri vuorokauden aikoina. Nykytilanteessa pirkanmaalaiset kulttuuriaktiivit

sekä maaseudulla, taajamissa että kaupungeissa ovat painottaneet ilmaisten tai edullisten tilojen sekä koordinoidun viestinnän tarpeita73. Tiloja kyllä löytyy, sillä yhteiskunnan

rakennemuutokset jättävät paljon rakennuksia vaille käyttötarkoitusta. Tällaisia tiloja ovat muun muassa vanhojen kuntakeskusten kunnantalot, tyhjenevät teollisuus- tai maatalousrakennukset, suljetut kyläkoulut ja monet muut kansalaisille merkittävät paikat. Toisaalta kuntataloutta ollaan ajamassa kansalaistoiminnan kannalta ongelmalliseen suuntaan, jossa tilojen käytöstä peritään käyttökorvaus, joka osin paikataan kulttuuriavustuksia myöntämällä. Tämä kehitys vaikeuttaa spontaanien tapahtumien järjestämistä ja neljännen sektorin mahdollisuuksia. Toimintaa ja tiloja on syytä tarkastella osin kulttuuriperinnön kannalta: nykyajassa elävä, ihmisten kokoontumista edistävä toiminta saa ihmiset arvostamaan ja ylläpitämään paikkakuntansa vanhoja rakennuksia. Jo olemassa olevia tiloja voidaan avata uusille käyttäjäryhmille muuttamalla aukioloaikoja: usein on esimerkiksi ehdotettu teatteriaulojen päiväkäytön lisäämistä tai kunnanviraston ilta-aikojen kokeilua. Saavutettavuuden lisäksi kunnissa tulee tarkastella kulttuuritiloja osaamisen ja tradition siirron näkökulmasta. Paikalliset käyttäjäryhmät harrastajista ammattilaisiin, yhdistyksistä yrityksiin - onkin syytä ottaa mukaan tilakeskusteluun alusta alkaen. Parhaimmillaan kulttuurin tila tarjoaa sekä työ- ja esiintymistilaa ammattilaisille että kokoontumistilaa paikallisyhteisölle

Pirkanmaan Kultaus -hankkeen (v. 2011) kahdeksan seminaarin maakunnallisissa työpajoissa esille nousi kansalaistoiminnan tilojen ja viestinnän tarpeen lisäksi hankkeiden lyhytjänteisyys ja byrokratian kuluttavuus vapaaehtoistyössä. Kultaus-hankkeen toteuttivat alueelliset keskukset ja aluetaidemuseo valtion erityisavustuksen suomin resurssein. (Paltila, Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys, liite 1.) 73

35


ja harrastajille. Petri Sirviö on jakanut kulttuuristen yhteistilojen tarvitsijat kolmeen ryhmään. Ensinnäkin bändeille ja yksittäisille taiteilijoille tärkeintä on halpa ja vapaa tila. Toisekseen kulttuurijärjestöille ja aloittaville pienyrittäjille miljöö ja sen ilmapiiri on edellytys toiminnan sisällölliselle kehittämiselle. Kolmantena luovien alojen yritykset hakevat imagohyötyä sijainnista74. Yhteistä näiden ryhmien tarpeille ovat tilojen kohtuuhintaisuus sekä tilojen muokattavuus. Yhteinen tila, osaamiskeskus tieteen ja taiteen toimijoille edistää vapaan kentän verkostoitumista. Luovan talouden kehittämisen yhteydessä on luo-

tu hyviä verkostomaisia malleja monialaiselle yritysyhteistyölle, mutta taiteen ja tieteen parissa on lukuisia toimintoja, joiden soveltaminen elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin on hankalaa. Muun muassa kestävän innovoinnin periaatteet (eettisyys, sosiaalisuus, talous ja ympäristö)75 soveltuvat hyvin Tampereen seudulle, jossa yliopisto on yhteiskuntatieteellisesti painottunut ja monet taiteilijat kiinnostuneet eettisistä ja sosiaalisista kysymyksistä. Monialaisen taiteen ja tieteen keskuksen luominen olisikin luonteva jatko Tampereen seudulle tunnustettuna innovaatiokeskusten kehittäjänä. Maakunta voi edistää hybriditoimijuuden verkostoa synnyttämällä keskuksen, joka törmäyttäisi esimerkiksi apurahatutkijoita ja taiteilijoita sekä eri alojen keksijöitä. Humanistisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista toimiva yhteisö luo myös taloudellisia heijastusvaikutuksia alueelleen, sillä taiteilijoilla ja tutkijoilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisten havaintojen ja kulttuurimuutosten aktivoijina. Kulttuurisen maakunnan menestystekijänä Pirkanmaalle tulee luoda rakenne, jossa taiteen ja tieteen ammattilaiset sekä keksijät voivat kohdata yhteiskunnallisten innovaatioiden luomiseksi. Keskuksen kehittäminen nostetaan esille kärkihanke-ehdotuksessa II. Eettinen ja mielekäs elinympäristö on alueellinen vetovoimatekijä. Ottaen huomioon ympäristöky-

symysten ja ilmastonmuutoksen nostamat eettiset tulevaisuustrendit, tulee kulttuurisen maakunnan luomisessa kiinnittää huomiota eettisen elinympäristön luomiseen. Pirkanmaa voi nostaa kansainvälistä profiiliaan panostamalla olemassa olevaan kulttuurimiljööseen ja korkeatasoiseen uutta luovaan ympäristötaiteeseen. Tavoitteena tulee olla mielekkään elinympäristön tarjoaminen paikallisille ja palvelumuotoillut kulttuuri- ja ympäristökokemukset matkailijoille.

Kuntien kulttuuriympäristöohjelmien laatimista ohjaa Pirkanmaan ELY-keskus. Pirkanmaan liitossa on puolestaan valmisteilla päivitysinventointi rakennettujen kulttuuriympäristöjen tilasta, jossa huomioidaan maakunnan moderni rakennusperintö (1940-60 -luku). Samalla kun selvitetään historiallisesti arvokkaita paikallisia rakennus- ja maisemakohteita, olisi hyvä myös miettiä kuinka ympäristötaide luo tulevaisuutta ja uusia avauksia ympäristökokemukseen. Esimerkiksi Pinsiön sora-alueiden maisemointitarpeesta v. 1986 alkunsa saanut ympäristötaide on hyvä esimerkki maataiteen kansainvälisestä ulottuvuudesta, jonka ympärille on ryhdytty Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kuntien yhteistyönä kehittämään uusia, paikallisia kulttuuritapahtumia. Myös väliaikaisen, ympäristössä kohdattavan taiteen mahdollisuudet alueen imagotekijänä, kulttuurimatkailun potentiaalina ja elinympäristön merkityksenantajana tulee huomioida. Prosenttiperiaatteen käyttöönottoon ja taideohjelmien laadintaan on syytä kiinnittää huomiota.

Taiteen merkitys elinympäristön mielekkyydelle on huomioitu muun muassa valtioneuvoston asiakirjoissa, joissa tuodaan esiin kulttuuriympäristöjen lisäksi rakennushankkeiden prosenttiperiaate76. Prosenttiperiaatteen edistäminen on myös Taiteen edistämiskeskuksen valtakunnallinen painopiste. Prosenttiperiaatteen kansainvälinen malli on tiedetty Suomessa jo lähes sata vuotta, ja viime aikoina yhä useammat kaupungit ovatkin ottaneet mallin käyttöönsä. Prosenttiperiaatteella tähdätään viihtyisään elinympäristöön ja taiteen kohtaamiseen arjessa. Prosenttiperiaatetta voidaan noudattaa eri tavoin, mutta yleisimmin on tarkoitus varata rakentamisen, korjaamisen ja ympäristön muokkauksen yhteydessä 0,5 - 2 % määräraha taiteelliseen yhteistyöhön ja taiteen integroimiseen julkisiin tiloihin. Prosenttiperiaate tulee asettaa edellytykseksi julkisen ja yksityisen tahon kumppanuussopimuksissa (ns. publicprivate -rakentaminen). Esimerkiksi taiteilijoiden työllistämistä asiantuntijoina suositellaan huomioitavan kilpailutuksia laadittaessa: taidealan ammattilaisia voi työllistää varsinaisten teosten tekemistä edeltävissä suunnittelukäytännöissä asiantuntijoina ja hankkeen vetäjinä77. Kaavoituksen yhteydessä luotava taidekaava tai -ohjelma voidaan ulottaa sitomaan myös yksityissektorin rakennushankkeita. Työmahdollisuuksia luova taidekaava johtaa muun muassa arkkitehtuurin ja muotoilualan ammattilaisten kiinnostumiseen maakunnasta. Kyseisillä toimialoilla on todettu olevan selvää aluetaloudellista merkitystä78.

Sirviö Petri. ”Viimeiset dinosaurukset ja kaupunkitilan sissit.” Teoksessa: Kartalla - road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin 2012. Luova tila -hanke, Turku 2012. 75 Hautamäki Antti. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76. 2008. ; Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30. 76 Taidetta arkeen. Ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:5. ; Paltila, Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 ; Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevaisuudesta, VNS 4/2010 vp, 77 Ks. tarkemmin mm. Art360-hanke: Paikkaansidotun taideteoksen toteuttaminen rakennushankkeen yhteydessä. Taidemaalariliiton tekemä esitys e-lr 19.4.2011 ; Prosenttitaide antaa virtaa! Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisu 2010. 78 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta. 74

36


Kulttuurin ammattilaisia houkutellaan kohtuuhintaisilla työ- ja asuintiloilla. Yli puolet Suomen

taiteilijoista ja luovan alan työläisistä toimii pääkaupunkiseudulla. Toisaalta asumis- ja työhuonekustannukset Helsingissä ovat kalliimmat kuin muualla Suomessa. Helsingissä esimerkiksi Myllypuron perinteisen 22 asunnon taiteilijakylän lähettyville kaavoitettiin vuokratontteja 10 taiteilijakodille. Tampereella Taiteilijaseura hallinnoi kolmea ateljeetaloa, jotka on tarkoitettu pitkäaikaisempaan työskentelyyn seuran jäsenille. Takahuhdin Taidekeskuksessa ja Hälläpyöränkadun ateljeetalossa on myös asuntoja kuvataiteilijoille79. Pirkanmaa on taiteilijoille ja kulttuurialan ammattilaisille asumisen ja työskentelyn varteenotettava vaihtoehto hyvien kulkuyhteyksien ansiosta. Pirkanmaan tarjotessa erityisesti luovien alojen ammattilaisille osoitettuja työ- ja asuinhuoneistoja sekä -yhteisöjä, osoittautuu koko maakunta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi kulttuurityöläisten harkitessa asuin- ja työkuntaansa. Tampereella työtilaratkaisuja on haettu jatkuvasti erityisesti Taiteilijaseuran ja kaupungin yhteistyönä. Taidekeskus Mältinrannan työpajatiloja vuokrataan taiteilijoille työskentelyä varten. Väliaikaisia työ- ja asuinmahdollisuuksia taiteilijoille on pyritty tarjoamaan myös residenssitoiminnan puitteissa: maakunnallista yhteistyötä tekemään koottiin CARE-verkosto v. 2008, jonka toiminta on hiipunut koordinaation ja puuttuvan rahoituksen takia.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

”Taas tuli asiat kuntoon kun törmäsin johtajaan työpaikkaruokalassa” - virkamiehen suusta kuultua. Miten lounaspaikka voisi edesauttaa kulttuurivirkailijoiden ja vapaan kentän toimijoiden törmäämistä? Minkälaisessa kahvituvassa ammattilaiset ja amatöörit voivat jakaa kokemuksiaan? Mitä jos kerran kuussa kuntalainen voisi hoitaa virastoasioitaan illalla, tavata virkamiehiä ja samalla seurata aulassa tanssiryhmän tai kuoron avoimia harjoituksia? Ja löytäisikö väestökatoa miettivä kuoro uutta virtaa toimintaansa, jos kuoron omistamaa tilaa vuokrattaisiin musiikin freelancerille tai bändille? Millä tavalla liikuntahallissa huomioidaan sirkusharrastus ja sen esittämisen mahdollisuudet? Voiko yksityisen sairaalan odotusaulan yhteyteen rakentaa tilan taidegallerialle? Voisiko koulun yhteydessä toimia teatteri, joka toimisi iltapäiväkerhona koululaisille ja harjoitustilana teatteriryhmälle aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin? Onko puistossa valmiudet elokuvailloille? Onko kauppakeskus avoin tanssin tila? Kuinka bussiasema tai paikallisjuna voi toimia kulttuuritilana?

tampereen-taiteilijaseura.fi ; Vesikansa Esko. Tilaa taiteelle! Katsaus Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön historiaan. 2010. ; Kuvataiteilijoiden työtilat. RT-kortti 94-10819. 2004. 79

37


Inspiraatioksi

Maaseutumaisille alueille:

Mikkolan Navetta ry on onnistunut yhdistämään toimintaan Pälkäneen kunnan, Valkeakoski-opiston, yhdistysten, pk-yritysten, yksittäisten kuntalaisten ja sosiaalisen yrityksen verkoston. Tilat sijaitsevat entisessä Luopioisten kunnantalossa (Pytinki) ja pihapiirissä (Navetta) muodostaen maaseudun aktiivisen toimintakeskuksen. Tiloissa järjestettävät tapahtumat, näyttelyt, luennot ja harrastusmahdollisuudet ovat aktivoineet paikkakuntalaisia kehittämään lisää tapahtumia ja osallistumaan yhteisön toimintaan omista lähtökohdistaan. Toiminta tähtää kylä- ja työyhteisön elinvoimaisuuden ylläpitoon.

Inspiraatioksi

Inspiraatioksi

Mikkolan Navetalla sijaitsevat kunnan infokeskus, taidelainaamo ja näyttelytiloja. Yhdistyksille, pk-yrittäjille ja hankkeille on vuokralla työtilaa. Siellä toimii muun muassa sosiaalinen yritys, joka myy siivous- ja ympäristönhoitopalveluja yrityksille ja kotitalouksille. Tiloissa toimii kansalaisopiston harrastusryhmiä ja paikallisten yrittäjien yhdistys, joka ideoi uusia toimintoja. Tapahtumatoiminta alkoi luennoilla, mutta on laajentunut elokuvanäytäntöihin ja pienimuotoiseen etnomusiikkifestivaaliin. Erityisesti yliopistotutkijoiden ja ammattitaiteilijoiden temaattiset luentosarjat ovat koonneet yhteen eri ikäisiä ja -taustaisia kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita aktiivisten keskustelujen merkeissä.

38

Taajaan asutuille keskuksille:

Ikaalisissa sijaitsevan Oman Tuvan tiloissa toimii osuuskunta Kulttuuricampus, jossa työskentelee erilaisia luovien alojen yrittäjiä: ompelijoita, puuseppiä, graafisia suunnittelijoita, kuvataiteilijoita, tanssikoulu sekä hyvinvointi-, koulutus- ja kirjanpitopalvelua. Kulttuuricampuksen jäsenpakettiin kuuluu mahdollisuus vuokrata verstastilaa tai pöytäpaikka tarpeen mukaan. Oma Tupa ry ylläpitää tilaa ja vuokraa tiloja muun muassa kevyen sekä klassisen musiikin konserteille ja taidetapahtumille sekä juhla- ja kokoontumiskäyttöön. Omalla Tuvalla on vuodessa noin 150-200 tapahtumaa.

Kaupungeille:

Milanossa toimiva HangarBicocca on nykytaiteen tila, joka sisältää näyttely- ja tuotantotilojen lisäksi muitakin ihmisten kohtauspaikkoja, kuten ravintolan ja lehtikirjaston. Vanhaan teollisuuskompleksiin sijoittuva HangarBicocca on avoinna viitenä päivänä viikossa iltamyöhään saakka (klo 11-24). Keskus tarjoaa maksutonta toimintaa kaiken ikäisille: elokuvafestivaalin, opastettuja kierroksia, kuraattori- ja taiteilijatapaamisia, taidepajoja ja elokuvia lapsille sekä säännöllistä koulutustoimintaa oppilaitoksille. Keskuksen sponsorina toimii kansainvälinen rengasalan suuryritys, joka perustelee pitkäaikaista sitoutumistaan ajankohtaiseen taiteeseen yrityskulttuurinsa arvoilla ja halullaan edistää innovaatioita. Samalla he haluavat todistaa sitoutumisensa kaupunkiin ja yhteisön lahjakkuuteen. Sponsorin näkökulmasta kulttuuri, kokeilevuus ja vuoropuhelu eri tieteen- ja taiteenalojen kanssa ovat yhteiskunnan kehityksen kantavia voimia.


PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Taiteilijoiden ja luovan freelancer-luokan työskentelymahdollisuuksia parantavaksi koetaan edullisten asuntojen ja erillisten työtilojen sijoittaminen esimerkiksi samaan pihapiiriin. Edullinen, ekologinen ja ympäristöä säästävä asumisen tapa kiinnostaa humanistisesti suuntautunutta kulttuuriväestöä. Mallia voi ottaa Uuden Ajan Mummonmökeistä, joka on uudenlainen, yhteisöllisyyttä korostava asumismuoto. Malli sopii myös kaupungin tiiviisti kaavoitetulle omakotialueelle: kiinteistöyhtiömuodossa yhteiselle tontille mahtuu useampi asunto ja yhtiömallissa muun muassa työtilat ovat taiteilijayhteisön käytössä. Yhteisöllisestä pientaloasumisesta lisätietoja: www.mummonmokki.fi

2.2. Tapahtumat ja festivaalit Taustoittavia ilmiöitä Tapahtumien moninaiset odotukset kohdistuvat paikalliseen identiteettiin, kulttuuri-imagoon ja aluetalouteen. Tapahtumat ovat monin tavoin hyödylli-

siä paikalliselle identiteetille ja aluekehitykselle. Yleisesti ottaen kulttuuritapahtumat luovat ja tukevat alueen sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Tapahtumiin sisältyvät kulttuuriperinteiden ylläpito ja taiteelliset arvot eivät välttämättä aina kohtaa yhteiskunnan tuotto-oletuksia tai ole mitattavissa euro- tai yleisömäärien lukuina. Tapahtumat hyödyttävätkin erityisesti matkailu- ja majoitusyrityksiä, mutta tarjoavat imagoetuja myös muulle elinkeinoelämälle. Toisaalta matkailun ja talouden ehdoilla toimiminen voi heikentää paikallista sitoutumista ja taiteellisen sisällön kehittämistä. Tapahtumatalouden vaaroina on nähty yhdenmukaistuminen, jolloin maa on täynnä samankaltaisia tapahtumia. Kulttuuritapahtumien talous edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja poliittista tahtoa. Isoja kaupunkeja lukuun ottamatta kunnallinen resursointi tapahtumiin on usein pienimuotoista. Valtionavustus on tärkeä osoitus myös paikallishallinnolle tapahtuman valtakunnallisesta merkittävyydestä, kuin myös säätiöiden rahoitus on välttämätön lisä tapahtuman onnistumiselle. Esimerkiksi Finland Festivalsin tutkimuksen (v. 2008) mukaan avustukset muodostavat noin kolmanneksen tapahtumien taloudesta, omarahoitus muodostuu pääosin lipunmyynnistä ja sponsoreilta. On kuitenkin huomioitava, että samaa rahoitusrakennetta ei voi yleistää kaikkiin ta-

pahtumiin, sillä tapahtumien toimintamallit ja yleisöt ovat erilaisia. Toiset tapahtumat vetävät yleisöä viihdyttävällä ohjelmistolla, kun taas yhdet perustuvat paikalliskulttuuriseen ja toiset korkeakulttuuriseen sisältöön. Näin ollen ei ole perusteltua yleistää festivaalitoimintaa elinkeinopolitiikkaan, jossa markkinavoimat mahdollistavat tapahtumien sitouttamisen alueeseen. Tämä johtaisi paikallisten tapahtumien kuihtumiseen ja kulttuuritarjonnan keskittymistä suuriin keskuksiin80. Toisaalta tapahtumat ovat mahdollistaneet kulttuuriyrittäjyyttä sekä maailmanlaajuista näkyvyyttä: suomalaiset eukonkanto- ja saappaanheittotapahtumat ovat myös levittäytyneet useisiin maihin. Paikallisia tapahtumakokeiluja ja aktiivisten kansalaisten intoa tulee vahvistaa aina uudelleen. Kuntaliitokset ovat osin vaikuttaneet siihen, että uu-

sia ja pienimuotoisia tapahtumia on syntynyt 2000-luvulla kansalaislähtöisesti paikallista identiteettiä vahvistamaan. Näihin tapahtumien järjestämiseen vaikuttaa kansalaistoiminnan siirtyminen perinteisen yhdistystoiminnan ulkopuolelle. Tapahtumia luodaan pienellä aktiivijoukolla sen hetkisestä kiinnostuksesta, eikä sitä suunnitella kestämään vuodesta toiseen, vaan pikemminkin kokeillaan erilaisia tapahtumakonsepteja, ”tehdään itsellemme” ajatuksella. Tämän tyyppisessä toiminnassa yhdistyksen perustaminen ei ole oikea ratkaisu, sillä päämäärät ja aatteet eivät välttämättä ole pitkäkestoisia. Vaikka kylä- ja kaupunginosatapahtumien muoto ja sisältö muuttuisivat joka vuosi, tarvitaan niissä kaikissa kuitenkin tuotannollisia toimintoja, järjestysmiehiä ja kahvilanpitäjiä. Vapaan sivistystyön opistot järjestävät nykyisin koulutuksia hygieniapassista ja järjestyksenvalvonnasta pääosin yhdistyksille. Järjestävät tahot kuitenkin vaihtuvat aika ajoin ja neljännen sektorin innostamiseksi tarvitaan myös osaamisen ja tiedon siirtoa tapahtumien suunnittelusta ja velvoitteista. Tähän tarpeeseen on osin vastattu luomalla tapahtumaoppaita, joissa kerrotaan perustietoja tapahtuman suunnittelusta ja lupakäytännöistä81, mutta aloitteleva toimija ei ole niistä tietoinen eikä niitä välttämättä löydä. Vakiintuneet tapahtumat ammattilaisverkostojen ja kansainvälistymisen paikkoina. Vakiintu-

neet tapahtumat ovat löytäneet yleisönsä, ja tapahtumat toimivat usein myös ammattilaisten vuosittaisina verkostoitumisareenoina, joten niiden taloudelliselle tukemiselle on vahvat perusteet. Vakiintuneiden tapahtumien yhteydessä järjestetään jo nykyisin taiteenalakohtaisia työpajoja ja mestarikursseja, ja ne ovat merkittäviä ammattiosaamisen ja -identiteetin täydentäjiä. Pirkanmaan festivaalit eri taiteen alojen kohtauspaikkana, Tampere-talo merkittävänä kongressikeskuksena ja maakunnan korkeakoulut koulutusorganisaationa muodostavat osaavan klusterin, joka voisi kehittää kansainvälisesti kiinnostavaa lyhytkoulutusta tapahtumien yhteyteen. Kulttuuritapahtumien lyhyt-

Ilmonen Kari, Luoto Ilkka, Rosenqvist Olli. Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys - Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2010. 81 Tapahtumaoppaita esim. Tampereen tapahtumatoimisto http://tapahtumatoimisto.com/fi/tapahtumajarjestajan-opas ; Pirkanmaan festivaalit http://www.pirfest.fi/festivaalityon-tietopankki-2/ ; Etelä-Pohjanmaan liitto http://etelapohjanmaa.fi/kulttuuri/?page_id=293&lang=fi 80

39


koulutuksen kehittäminen kansainvälisesti kiinnostavaksi koulutustarjonnaksi ja niiden tuotteistaminen olisi uusi avaus Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteeseen tehdä Suomesta maailman johtavia koulutustalouksia82. Samalla maakunnalla on mahdollisuus nostaa kansainvälistä kulttuurimaakuntaimagoa. Supistuvan julkistalouden näkökulmasta on pohdittu myös, miten uusia, taiteellisesti laadukkaita tapahtumia voitaisiin tukea, ja edesauttaa kulttuuriyrittäjyyden mahdollisuuksia. Yhtenä mahdollisuutena on etsiä uusia avauksia, jotka synnyttävät paikallisia tai valtakunnallisia toimintatapojen muutoksia. Resonanssi on Pirkanmaalla vuodesta 2010 alkaen järjestetty seminaari, jossa musiikki-, ääni- ja elokuva-ammattilaiset tapaavat. Vastaavaa ristiinpölytystä on hyvä edistää myös muilla aloilla kutsumalla eri tapahtumien seminaareihin toisen taidealan osaamista - Mitä ideoita arkkitehdit saisivat teatteritaiteen osallistamisen keinoista? Hyödyttäisikö kuvataitelijoita oppia elokuvan tekijöiltä pitchaustaitoja? Minkälaisia kävijäkokemuksia museoammattilaiset keksivät pelikehittäjien ajatuksista? Kansainvälistä imagoa Pirkanmaan tarinaosaamisen ja kuvataiteen vahvistamisella. Pirkanmaal-

la festivaalien verkostoituminen ja yhteistyön kehittäminen on tuottanut tutkittua tietoa siitä, kuinka kulttuuritapahtumilla on merkittävä vaikutus alueen vetovoimaisuuteen ja välillisesti maakunnan elinkeinopolitiikkaan. Näiden lukujen83 valossa on kannattavaa tukea muidenkin pitkäikäisyyttä tavoittelevien tapahtumien syntymistä ja elinmahdollisuuksia. Valtaosa olemassa olevista festivaaleista on yleisölle suunnattuja musiikkialan ja esittävän taiteen tapahtumia, mutta Pirkanmaan vahva tarinaosaaminen ja Tampereen imago nykytaiteen saralla puoltaa kahden uuden suuremman kokoluokan festivaalin kehittämistä.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Luodaan Script Tampere -tapahtuma.

Tarinan ja käsikirjoittamisen merkitys on viime aikoina noussut tietoisuuteen entistä voimakkaammin monilla eri aloilla. Festivaalimaakuntana Pirkanmaalle sopisi tämän tyyppinen ammattilaistapahtuma monipuolisen toimijakentän ja vahvan tarinaosaamisen nimissä. Pirkanmaalla on perinteitä ja nykyosaamista tarinoiden välittämisessä, ja tahojen yhteistyömahdollisuudet asiassa on syytä kartoittaa: • vahva kirjallinen kulttuuri (kirjailijoiden lisäksi mm. Tampereen yliopisto, Oriveden Opisto, Viita-akatemia, Pukstaavi, Vanhan kirjallisuuden päivät, Pentinkulman päivät, Annikin runofestivaali, jne.) • merkittävä teatteriperinne (mm. lukuisat ammattilaisteatterit, tehdasyhdyskuntien perintönä vahva maakunnallinen harrastajakenttä, paikallishistoriaa tai suomalaista identiteettiä työstävät käsikirjoittajat, Tampereen teatterikesä, Murros ja Mukamas -festivaalit, Tampereen yliopiston CMT-yksikkö ja TAMKin teatteri- ja tapahtumien av-suunnittelukoulutus, jne.) • Yleisradion draamatuotanto sekä TAMKin elo-tv -koulutus (Mediapolis) • Elokuva-alan toimijoista mm. yhteisöllisyyteen ja uudenlaisiin levityskanaviin perustuva indie-tuotanto, lyhytelokuviin keskittyvä Film Festival, kuvataiteilijoiden mediataidetuotannot Pohjoismaista puuttuu käsikirjoittamisen tapahtuma, joten Pirkanmaa voisi olla aloitteellinen pohjoismaisen yhteistyön käynnistämiseksi. Av-alan ja kulttuurialan yhdistävä tapahtuma olisi myös linjassa Euroopan Unionin kaudelle 2014-2020 hahmotteleman Luova Eurooppa -ohjelman kanssa, johon on tarkoitus yhdistää yhdeksi ohjelmaksi entiset Kulttuuri- sekä av-alan Media- ja Media Mundus -ohjelmat. Käsikirjoittamistapahtuma voisi vuorovuosin keskittyä vaikkapa elokuvaan ja tv-tuotantoihin, teatteriin sekä pelialaan. Käsikirjoitusosaaminen ja sen koulutuksen laajentaminen peli- ja elokuva-alan uudenlaisiin sisältöihin mahdollistaa kokemusten välittämisen myös muilla kuin perinteisellä draaman alueellaan. Kirjoittajan yksinäinen luomistyö tarvitsee kontaktoitumistilaisuuksia, tapahtuman luomaa yhteisöllisyyttä, mutta ennen kaikkea uusia oppeja ja näkökulman tarkastelua. Mallia voi ottaa Lontoossa järjestettävästä London Screenwriters' Festivalista. Moni-

Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11 83 Vuonna 2011 pelkästään 23 festivaalia tuottivat Pirkanmaalle yli 35 miljoonaa euroa, joista 58% maakunnan ulkopuolelta. Festivaalikävijöitä tulee kaikista maakunnista ja myös ulkomailta, mutta tapahtumilla on merkittävä vaikutus nimenomaan alueelliseen kulttuurin saatavuuteen: noin 63% kävijöistä on Pirkanmaalta. Pirkanmaan ulkopuolelta tulleista kävijöistä 85% tulee paikalle nimenomaan festivaalin vuoksi. Lähde: Pirkanmaan festivaalit ry. Kävijäkyselytutkimus 2011. 82

40


puolinen ohjelma sisältää paneelikeskusteluja, luentoja, pikapitsausta, käsikirjoitusklinikoita, verkostoitumistilaisuuksia ja oheistapahtumia84.

Uusi nykytaidefestivaali voitaisiin synnyttää jo olemassa olevien tamperelaisten tapahtumien luomien käytäntöjen katto-organisaatioksi, jossa vuorovuosin keskityttäisiin eri visuaalisen alan puoliin.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Uusi Contemporary Tampere -kuvataidefestivaali edistäisi visuaalisen kulttuurin kansainvälisyyttä. Pirkanmaalla on kaksi vahvaa kuvataidekau-

punkia. Mänttä-Vilppula tunnetaan kuvataidekaupunkina erityisesti yksityisen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman ja yhdistysvetoisen Mäntän kuvataideviikot -tapahtuman ansiosta. Mäntän kuvataideimago saa vahvistusta uudesta museosta, joka valmistuu 2014. Tampereella on Suomen laajimpiin kuuluva taidekokoelma (Taidemuseo) ja Suomen kansainvälisin taidekokoelma (Sara Hildénin taidemuseo), jotka edellyttävät laajempia esittelytiloja. Tampere on aiemmin ollut valtakunnallinen edelläkävijä kuvataiteen saralla, kun kaupunkiin perustettiin viime vuosisadalla maan ensimmäinen kunnallinen kuvaamataidetoimikunta 1953 ja Suomen ensimmäinen nykytaiteen museo 1966. Myös alan koulutuksessa Tampere on ollut ensimmäisten joukossa: lasten ja nuorten kuvataidekoulu perustettiin 1982 ja kuvataiteen ja viestinnän yhteistyöstä ammentava koulutus aloitti 1991. Tämä on johtanut vuosien saatossa kuvataiteilijoiden aktiivisuuteen keskuskaupungissa aina ruohonjuuritason toiminnasta valtakunnallisiin palkintoihin. Pirkanmaan Festivaaleihin kuuluu nykyisin kolme kuvataidetapahtumaa: Mäntän kuvataideviikot kokoaa vuosittain suomalaisen nykytaidekatsauksen, Pirkanmaan Triennaali näyttää joka kolmas vuosi maakunnan kuvataiteilijoiden teoksia ja Backlight -valokuvatapahtuma esittelee kansainvälisiä taiteilijoita ja teoksia joka kolmas vuosi. Visuaalisten alojen tapahtumia on myös useita muita, kuten Tampereen Arkkitehtuuriviikko ja Design On Tampere. Maakunnan asemaa visuaalisen kulttuurin saralla nostaisi laadukas, kansainvälinen kuvataidefestivaali, jonka tapahtumaluonne palvelisi alueen taiteilijoita, amatöörejä ja visuaalisen alan ammattilaisia kokoamalla heidät yhteen.

84

Läänintaiteilija Tuija Halttusen matkaraportti London Screenwriters' Festival 2011.

41


2.3. Yhteistyö Taustoittavia ilmiöitä Yhteistyön edellytyksenä on toimiva koordinaatio. Kulttuuriyhteistyötä tehdään Pirkanmaalla jo nykyisin

hyvin paljon. Kunnista esimerkiksi Akaa ja Valkeakoski ovat olleet aktiivisesti edistämässä yhteistyötään. Myös Lempäälällä ja Vesilahdella oli yhteinen kulttuurikoordinaattori. Ylöjärvellä on puolestaan laadittu yhteistyöstä kumppanuussopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Sastamalassa yhteistyötahojen kanssa käydään läpi muun muassa kulttuurin toimenpideohjelmaan liittyviä hankkeita. Oriveden kulttuuritapahtumat tunnetaan yhteistyöorganisaation nimellä Oriveden Suvi, kun taas Art Festivoa järjestetään maakuntarajoja ylittäen Parkanon, Kihniön ja Kankaanpään välisenä yhteistyönä. Pirkanmaan kymmenet festivaalit ovat kehittäneet toimintaansa verkostoitumalla ja taiteen aluekeskukset ovat tehneet keskinäistä yhteistyötä maakunnallisen saavutettavuuden lisäämiseksi. Myös monialainen yhteistyö on lisääntynyt viime vuosina, kun kulttuurirahoitusta on ohjattu taiteen soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveyssektorin tarpeisiin. Eri sektoreiden ja toimialojen yhteistyötä edellytetään tulevaisuudessa entistä enemmän. Yhteistyön katsotaan säästävän kustannuksia pitkällä tähtäimellä, mutta lyhyen välin tarkastelussa juuri toiminnan edellytykset tuottavat päänvaivaa: kulttuuritoiminta on niukasti resursoitu ja aika- tai henkilöstöresursseja yhteistyön kehittämiseen ei löydy. Tavoitteellinen yhteistyö ja verkostojen hallinta vaativat kuitenkin aina koordinaattorin, joka kantaa vastuu koolle kutsumisesta, tiedottamisesta, sekä yhteisten päämäärien eteenpäin viemisestä. Klusterit kohtaamisen paikkoina. Aluekehittämi-

seen on 2000-luvulla noussut tärkeäksi seikaksi luoda itseuudistumisen edellytyksiä, joiden ytimessä ovat muun muassa oppivat kehittäjäverkostot ja luovat toimintaympäristöt. Pyrkimys epämuodollisiin toimintatapoihin ja verkostoihin - yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja pienten ryhmien - on nähty olevan alueellisen kilpailukyvyn voimavara85. Erilaiset yhteenliittymät koetaan hyödyllisinä rakenteina, sillä niissä voidaan keskittää osa perustehtävistä ja tavoitella synergiahyötyjä. Kulttuuritoiminnan eri puolia törmäyttävät klusterit nähdään myös kansainvälistymisen mahdollistajina. Erityisesti luovan talouden keskusteluissa nousee esille hybridisten toimintamallien tarpeet, jotta kulttuurin pienyrittäjät voisivat konseptoida toimintaansa ja kilpailla siten isommillakin markkinoilla. Avoin Tampere -ohjelman puitteissa luovan toimialan klustereita on tuettu muun muassa kahdella ICT- ja media-alan osaamiskeskittymällä (Uusi Tehdas ja Mediapolis), joista kummastakin odotetaan kansainvälisiä, huippuluokan innovaatioita ja menestyvää liiketoimintaa. Peli- ja ICT-alalla toimivat

”start up”-yrityshautomot ovat yleinen esimerkki luovan toimialan ryppäistä ja rahoittajia kiinnostavasta liiketaloudellisesta potentiaalista, jota ei kuitenkaan sellaisenaan voi monistaa arvopohjaltaan erilaiseen taidetyöhön. Sisältö- ja yksilölähtöiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät hakeutuvat yleisesti produktiokohtaiseen yhteistyöhön ja toimivat usein kollektiiveissa ja osuuskunnissa. Pirkanmaa tarvitsee myös kulttuuripoliittisen lähtökohdan omaavia klustereita, horisontaalisia verkostoja, joka tuottaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa aluekehitykseen. Ajatus yhteistyöklusterin vahvistamisesta nousee esille osana kärkihanke-ehdotusta II. Public-private-people -malli huomioi kumppanuuksien ohella käyttäjädemokratiaa. Globalisaa-

tion edistämät rakenneuudistukset ovat siirtäneet kehitystä hierarkisesta toiminnasta verkostojen ja kumppanuuksien maailmaan, jossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori lomittuvat ja niiden toimirajat hämärtyvät. Julkisen sektorin rakenteiden keventämiselle ja kustannusten karsimiselle on etsitty vaihtoehtoisia kumppanuuksia ja pyritty löytämään lakisääteisen valvonnan ja palvelutuottamisen rajoja: viime vuosikymmeninä erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken on luotu ns. public-private -sopimuksia. Julkisyhteisöjen avoimien ja yksityisten liikesalaisuuksien yhdistämisessä on nähty syntyvän demokratiavajetta. Tähän on etsitty ratkaisuja erinäisistä verkosto- ja käyttäjädemokratian malleista: public-private-people -kumppanuusmallissa Wisa Majamaa on nostanut esiin proaktiivista asiakas- tai kansalaisnäkökulmaa. On myös ennakoitu, että uusilla rajapinnoilla tapahtuva toiminta lisää muun muassa koordinaation tarvetta, jolla monimutkaisia verkostoja ja kumppanuuksia hallinnoidaan ja pidetään yllä. Käytännössä julkisen, yksityisen ja/tai kolmannen sektorin pitkäaikaiset kumppanuussopimukset edistävät luottamusta ja niiden odotetaan vähentävän verkostoitumisen kustannuksia ajan myötä86.

Sotarauta Markku, Karppi Ilari. Aluekehittäminen ja alueellisen muutoksen hallinta [artikkeli perustuu aiemmin julkaistuun teokseen: Karppi Ilari, Sinervo Lotta-Maria (toim.). Governance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden keskus. 2009] 86 Anttiroiko Ari-Veikko. Hallintainnovaatiot - Hallintateoreettinen näkökulma kaupunkien palvelujen organisoinnin, omistajuuden ja rahoituksen uudistamiseen. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. SENTE-julkaisu 33/2010 85

42


Inspiraatioksi

Eri-ikäisten vuorovaikutusta hallinnonalojen yhteistyöllä:

Kangasalla kehitettiin lasten ja vanhusten välistä vuorovaikutusta ”Kotiseutuni Kangasala - eväsretki kulttuuriin” -hankkeella Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Kulttuuripalveluiden saavutettavuutta lisäävä hanke oli osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa ja Jyväskylän yliopiston koordinoimaa Kuulto-toimintakokeilua vuosina 2012-13. Tavoitteena oli vahvistaa kotiseutuidentiteettiä, lisätä kulttuurin monimuotoisuutta ja luoda uusia yhteistoimintamalleja kohderyhmien välille. Toimintakokeilu tarjosi mahdollisuuden kehittää yhteistoimintamallia, joka edistää yhteisöllisyyttä, sukupolvien kohtaamista sekä tiedon ja kulttuurin siirtoa. Pääosa toiminnasta tapahtui päiväkodeissa ja ikäihmisten päiväkeskuksissa. Hankkeessa järjestettiin taidetoimintakoulutusta ikäihmisten ohjaajille, lasten parissa toimiville ja hankkeen kaikille toimijoille. Koulutuksen myötä päiväkeskuksien ohjaajat saivat valmiuksia eri taidemenetelmien käyttöön. Kouluttajina olivat taidealan ammattilaiset (kuvataiteilija, kuvataide- sekä draamakasvatuksen opettaja). Tavoitteena oli vahvistaa kangasalalaista kotiseutuidentiteettiä. Kohderyhmiltä kerättiin tarinoita paikalliskulttuurista tarinankerronnan avulla. Ikäihmiset kertoivat omiin kokemuksiinsa pohjautuvia tarinoita, joista lapset loivat omia rinnakkaistarinoitaan sadutusmenetelmällä. Toiminnallisilla menetelmillä tuettiin itseilmaisua, muun muassa ikäihmisten kanssa maalattiin muistoja eri teemoista ja lapset käsittelivät ikäihmisten tarinoita mm. kuvataiteen ja varjoteatterin keinoin. Muistorasiatyöskentelyn myötä vanhusten henkilöhistoria tuli yksilöllisesti kuulluiksi. Kehitteillä oleva Tarinapankki on hankkeen konkreettinen tuote, johon jatkossa tallennetaan kerätyt ja uudet tarinat, äänitteet ja kerätty kuvamateriaali. Toimintakokeilun kautta syntyi kunnan hallinnonalojen yhteistyötä. Hankkeessa toimivat ihmiset tutustuivat toisiinsa hyvin ja yhteistyötä oli paljon, mikä antoi valmiudet jatkaa rajaaitojen ylittämistä hankkeen loputtua. Huolta herätti kuitenkin koordinoinnin sujuvuus hankkeen loputtua, sillä yhteistoiminta vaatii aktiivista tiedottamista, suunnittelua ja järjestelyä. Tärkeää onkin, että esimiesten tulee olla tarkkaan tietoisia toiminnasta kokonaisuudessaan, ja heillä tulisi olla myönteinen asenne ja halu sitouttaa henkilökuntaansa. Henkilökunta tarvitsee esimiehen tuen taakseen, jotta he puolestaan sitoutuvat toimintaan. Kaiken uuden aloittaminen työllistää henkilökuntaa aluksi enemmän kuin jo tutuksi käyneet arjen rutiinit. Mielenkiinto uutta kohtaan säilyy, kun toimintaa ei ole suunniteltu liian tiiviiksi. Kangasalla nähdään, että yhteistyö juuri eri hallinnonalojen kanssa on kunnan kulttuuripalvelujen kehittämisen avain. Eri ikäryhmät tulisi saattaa yhteen ja näin kehittää sukupolvien välistä toimintaa. Kulttuuritoiminta eri muodoissaan on mitä parhain yhdistäjä. Hankkeen yhteistyötahoina Kangasalla olivat kunnan kulttuuripalvelut, vanhustyö ja varhaiskasvatus sekä Kangasala-Opisto ja paikalliset kulttuuriyhdistykset.

43


2.4. Keinovalikoimaa kohtaamisen luomiselle ja vahvistamiselle • Tarkastellaan jo olemassa olevia tiloja asiakas- ja käyttäjälähtöisesti. Mahdollistetaan kulttuuritoimijoiden ja viranomaisten kohtaamisia tarkastelemalla aukioloaikoja (esim. virastoilla tulisi olla ainakin yksi säännöllinen ilta-aika kuukausittain, jolloin vapaaehtoistoimijat saavat neuvontaa) tai tapaamispaikkoja (hankeneuvoja tavattavissa esim. kirjastossa, joka auki iltaisin). Toimenpide on toteutettavissa kuntaorganisaatioissa mutta myös yksityisten laitosten piirissä. • Tuetaan rakennusperintöämme muokkaamalla niitä kulttuurin käyttöön ja mahdollistamaan kaupunginosien ja kylien yhteisöllisyyttä. Panostetaan matalankynnyksen tiloihin, jotka saattavat yhteen ammattilaisia ja amatöörejä ja tarjoavat kohtaamisia niin kansalaislähtöiselle arjen kulttuurille kuin taiteen ajankohtaisille ilmiöillekin. Huomioidaan tilojen muokkaamisessa tarkoituksenmukaisuus ottamalla paikallinen yhteisö ja käyttäjät mukaan jo esisuunnitteluvaiheessa. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla. • Huomioidaan julkisten ja puolijulkisten rakennusten suunnittelussa (koulut, sairaalat, virastot, liikuntahallit, kauppakeskukset) mahdollisuudet kulttuuritoimintojen kannalta. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla sekä koulu- ja liikuntapaikkarakentamisen osalta myös Aluehallintovirastolla (AVI).

• Sisällytetään kulttuuriympäristöohjelmiin ympäristötaide. Kehitetään maakunnallinen ympäristötaidereitti (esim. Pinsiö-Tampere-Orivesi-Mänttä). Toimenpide tulisi suunnitella laajana kuntayhteistyönä, luonteva käynnistäjätaho on Pirkanmaan liitto ja Taiteen edistämiskeskus. • Tuetaan kansalaislähtöisiä tapahtumakokeiluja aktivoimalla ja opastamalla kolmatta ja neljättä sektoria tapahtumajärjestäjinä. Tarvitaan sekä kursseja että yleisiä tuotanto-oppaita. Koulutusjärjestäjänä luonnollinen vastuutaho on vapaan sivistystyön laitokset. Alueellisen oppaan kehittämisessä luonnollinen vastuutaho on Pirkanmaan liitto. • Panostetaan vakiintuneiden kulttuuritapahtumien kansainvälisyyteen kehittämällä lyhytkoulutusta ja sen tuotteistamista kansainvälisesti kiinnostavaksi koulutukseksi. Luonteva yhteistyöklusteri Pirkanmaan festivaalit, korkeakoulut ja Tampere-talo. • Ohjataan rahoitusta sektorirajoja ylittävän yhteistyön edistämiseen: kehitetään seutukunnallisia kulttuurin toimintamalleja ja toimeenpannaan eri kulttuurialojen yhteisproduktioita. Vastuutahona kunnat ja seutukunnat.

• Ohjataan seutukuntia taidekaavan tai -ohjelman laatimiseen. Luonteva vastuutaho Pirkanmaan liitto ja Taiteen edistämiskeskus.

• Parannetaan paikallista tiedottamista järjestämällä säännöllisiä, kaikille toimijoille avoimia tapaamisia, joissa on mahdollista päivittää kulttuuritiedot ja verkostoitua. Kehitetään aktiivista yhteistiedottamista. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla.

• Kaavoitetaan työhuone-ateljeetaloja ja luovien alojen yhteisöjä parantamaan työskentelyedellytyksiä ja lisäämään yhteistyötä. Kannustetaan hybriditoimijuutta ja seudullisia yhteistyöverkostoja. Luontevasti toimenpidettä edistää kaavoittajaviranomainen, Pirkanmaan liitto ja kunnat.

• Lisätään paikallista yhteistyötä tukemalla yhdistyksiä koollekutsujatahoina. Suunnitellaan paikallisia tavoitteita yhdessä kansalaissektorin toimijoiden kanssa. Luonteva vastuu on kunnilla.

• Kehitetään elinympäristöä lisäämällä taidekohtaamisia ja edellytetään prosenttiperiaatteen huomioimista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimuksissa. Luonteva vastuutaho Taiteen edistämiskeskus.

44


Osallisuus Glokaali toimintaympäristö Oma- ja vapaaehtoisuus, kulttuuriharrastaminen Kulttuurin näkyvyys

3. Osallisuus tuottaa saavutettavuutta ja tasa-arvoisuutta

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman kolmantena kehittämislinjana on lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta osallisuutta lujittavin toimenpitein. Maakuntaan on luotava monipuolisia mahdollisuuksia osallistua kulttuurielämään. Yleisesti on siirrytty ”passiivisista massoista” aktiiviseen ja yksilölliseen kansalaisuuteen: nykyihmiset ovat motivoituneita toteuttamaan itseään ja kiinnostuneita henkilökohtaisesta kehittymisestään. Ammattilaisten ja harrastajien yhdessä tekeminen mahdollistaa kulttuurin hiljaisen tiedon siirtymistä myös yhteiskunnan muille aloille, samalla kulttuurin pariin voi avautua uusia käytäntöjä ja toimintatapoja. Kulttuurin tulee mahdollistaa mukaantuleminen myös heille, joille osallistuminen yhteiskuntaan on syystä tai toisesta hankalaa. Kulttuuriosallisuus tuo elämään sisältöä, iloa ja hyvinvointia.

3.1. Glokaali toimintaympäristö Taustoittavia ilmiöitä Maailmankansalaisuus ja lähidemokratia nousevat seuraavan vuosikymmenen keskiöön. Kulttuu-

ritoimijuuden painopisteet näyttävät muuttuvan kunnilta enemmän valtioille, maakuntaliitoille, yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Tämä liittyy meneillään olevaan keskittämiskehitykseen, kun hajautettua aluerakennetta ollaan siirtämässä kaupunkien ja seutujen yhteenliittymiin. Tätä 87

vaihetta, joka ajoittuu noin vuosille 2010-2030, on kutsuttu Metropolivaltioksi. On ennakoitu, että tätä kehitystä seuraa painopisteen muuttuminen maailmankansalaisuuden ja lähidemokratian muodostamaan hybriditoimijuuteen ja uusheimoihin. ”Glokaali maaseutu” -vaihetta ennakoidaan ajanjaksolle 2020-2035. Merkityksellistä globaalin ja lokaalin yhdistävässä toimintaympäristössä ovat samalla maailmanlaajuiset verkostot sekä kylien ja kaupunginosien lähidemokratia87. Tähän kehitysnäkymään reagoiminen on käsillä olevan kulttuurisuunnitelman tähtäimessä. Glokaaleja verkostoja syntyy kun maahanmuuttajat pääsevät mukaan pirkanmaalaiseen yhteiskuntaan ja voivat siten toimia yhdistävänä voimana. Tampere on ollut jo pitkään Suomen halutuin

asuinkaupunki. Toisaalta vastakaupungistuminen on nähty ekologisuutta painottavien kansalaisten kasvavana virtauksena. Voidaan kysyä, mitä tarjottavaa kylillä on kaupunkikeskustoista maaseutumaisemmille alueille muuttaville tulevaisuuden kuluttajaryhmille88, ja kuinka näiden uusmaalaisten tarpeet kohtaavat paikallisväestön kulttuurin. Toisaalta kansainvälistyminen tuottaa maakuntaan erilaisia, monikulttuurisia identiteettejä. On pohdittava, millä tavoin kansainväliset osaajat sitoutuvat pirkanmaalaisuuteen, ja miten he voivat toteuttaa omaa identiteettiään alueellisessa kulttuurissa.

Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58.

45


Kulttuuriosallisuus kehittää paikallista identiteettiä. Muuttajat tarvitsevat paikallisia kohtaamisia ja tukea yhteisöön liittymiselle. Niin maassa muuttajien kuin maahanmuuttajienkin kytkeytymistä Pirkanmaahan voidaan auttaa monipaikkaisen identiteetin tukemisella ja paikalliskulttuurin uusilla, yhteisöllisyyttä lisäävillä tulkinnoilla. Myös syntyperäisten asukkaiden osallisuutta on kehitettävä ja kiinnitettävä huomio uusyhteisöllisyyteen. Monipaikkainen identiteetti pirkanmaalaisen yhteisöllisyyden voimavaraksi. Eräs modernin pro-

jektin89 piirre on ollut rakentaa yhtenäistä identiteettiä. Erityisesti se on ollut kansakunnan muodostamista, mutta näkyy edelleen muun muassa EU-tasolla eurooppalaisen identiteetin luomisena. Yhtenäiskulttuurin voimin on usein rakennettu myös paikallista identiteettiä ja onkin huomattu, että eurooppalaisuus ja kansallisuus perustuvat paikallisidentiteetille. Ihmisen kokoisia, paikallisesti hahmotettavia yhteisöjä muodostuu kyliin, kaupunginosiin ja lähiöihin. On kuitenkin tiedostettava, että paikallisen yhteisöidentiteetin luomispyrkimys voi helposti sulkea osan ihmisen persoonasta sen ulkopuolelle. Identiteettikysymystä on mietitty luonnollisesti myös aluekehitystyössä: Aulis Aarnio totesi selvityksessään Pirkanmaan olevan maakuntana nuori, jossa vaikuttavat edelleen historialliset alue- ja hallintojaot. Maakunnassa painottuvat edelleen vahvasti satakuntalaisten ja hämäläisten kulttuuriperinnöt, mihin muuttoliike synnyttää uusia ulottuvuuksia90. Voidaan aiheellisesti väittää, että pirkanmaalainen identiteetti on muodostunut ajan myötä saaden länsisuomalaisuuteensa vaikutteita ruotsalaisesta, venäläisestä, skottilaisesta ja monesta muusta kansallisuudesta. Onkin syytä kysyä, millaiseen alueellisuuteen perustuvan yhteisöidentiteetin rakentaminen on oleellista nyky-yhteiskunnassa? Kenties identiteettiään alati vaihtava ja eri yhteisöihin identifioituva toimija tulee huomioida laajemmasta näkökulmasta.

sekä maalaisia että kaupunkilaisia92. Mobiili toimijuus ei ole uhka paikallisidentiteetille ja -kulttuurille, vaan hedelmällinen vuorovaikutustilanne, joka synnyttää uusia mahdollisuuksia tuottaa mielekästä elämää maakuntaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt residenssitoiminta, jossa taiteilijat saavat ja tuovat uusia virikkeitä ja samalla hyödyttävät paikallisyhteisöjä. Havainnollistavia esimerkkejä monipaikkaisuudesta on helppo luetella: töölöläinen vapaa-ajan asukas Ruovedellä, kotkalainen opiskelija Orivedellä, kihniöläinen työntekijä Lontoossa, iranilainen maahanmuuttaja Mänttä-Vilppulassa, intialainen opiskelija Hervannassa, avioerolapsen koti vanhempien luona Pirkkalassa ja Vantaalla, siurolainen insinööri Shanghaissa. Identiteetti ei siis enää kytkeydy yhteen asuinpaikkaan93. Nykyaikana yhteisö ja identiteetti eivät myöskään enää rajoitu fyysiseen elinpiiriin, vaan uusia ulottuvuuksia löydämme maailmaa yhdistävästä tietoverkosta94. Kotisohvaltamme olemme läsnä virtuaalisissa yhteisöissämme toteuttaen ammatti- tai harrasteidentiteettiämme maailmanlaajuisissa heimoissa. Kuitenkin tämän teknologiavälitteisen kohtaamisen on nähty johtavan kulttuurimuutokseen, jossa vuorovaikutus erilailla ajattelevien ryhmien kesken heikkenee. Pirkanmaalaisuuden, monipaikkaisen identiteetin metsästys voi olla siis myös vapaaehtoista ja virtuaalista, eikä sen tarvitse olla sidottu fyysiseen asuinpaikkaan. Alueellisella kulttuurilla on ohjaava rooli, jolla kehitetään yhteiselon mahdollisuuksia, edesautetaan yhteisöllisen identiteetin muotoutumista ja tuetaan monipaikkaisten yksilöiden paikallista kohtaamista. Muuttajien integrointi paikalliskulttuuriin tulisi nähdä monipaikkaisen identiteetin viitekehyksessä.

Ihmiset ja ilmiöt liikkuvat ajasta ja paikasta piittaamatta. Kulttuurit monikulttuuristuvat ja sekoittuvat. Uutta tämä ei ole, onhan esimerkiksi siirtokarjalaisuus tuonut Pirkanmaan hämäläiseen paikalliskulttuuriin oman, vahvan vivahteensa. Mutta nykymaailmassa kulttuurivaikutteet siirtyvät yhä nopeammin ja globaalimmin91. Nykyihmisellä on monia identiteettejä ja merkityksellisiä paikkoja, joihin he identifioituvat. Relevantti käsite onkin monipaikkaisuus, josta syntyy uudenlaisia paikallisidentiteettejä ja yhteisöllisiä rooleja. Monipaikkaisuutta leimaa liikkuminen paikkojen välillä, ja se voi liittyä asumiseen, työhön, vapaaaikaan tai sosiaalisiin suhteisiin. Suurin monipaikkaisten ryhmä suomalaisissa ovat ihmiset, jotka kokevat olevansa

Yhdeksän kuluttajaryhmää ovat: wlan-vaeltajat, tyylikkäät hidastajat, luomu-urbaanit, ekoturistit, hitaat kohtuullistajat, agrieläkeläiset, etnomaalaiset, maalla harrastajat ja hiilineutraalikot. Ks. Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa. Trendianalyysi. Sitran selvityksiä 52. Sitra 2011. 89 Niin sanottu ”modernin projekti” viittaa edistysuskoon. Modernisaatiota pidetään poliittisesti, sosiologisesti ja filosofisesti ristiriitaisena projektina: kritiikkiä on esitetty muun muassa talouskasvun rajoista, ekologisista uhista sekä yksilöiden vieraantumisesta. 90 Aarnio Aulis. Identiteettiä etsimässä. Pirkanmaan kulttuuriselvitys. Pirkanmaan liitto 1999. 91 Ruotsala Helena. Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa. Sananjalka 53. 2011. 92 Haukkala Teresa (toim.) Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus. 2011 93 Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa - Trendianalyysi. 2011 94 Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58. 88

46


Nettimaailma toimii glokaalin toimintaympäristön alustana, mutta yhteisöpalvelimilta ei helpolla löydy Pirkanmaan kulttuuria. Esimerkiksi kulttuuriperintöön liittyviä videoita on tuotettu Vapriikin toimesta, mutta ne löytääkseen käyttäjän täytyy osata etsiä niitä museon internet-sivuilta. Myös muilla instituutioilla ja tapahtumilla on jonkin verran materiaalia omilla sivuillaan tai omalla YouTube-kanavalla. Mutta kuinka helpottaa pirkanmaalaisen kulttuurin löytymistä kaiken viihteen, urheilukisojen ja vaalivideoiden joukosta, kun avainsanana nykymaailmassa on helppous ja nopeus?

Inspiraatioksi

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Tampereen museoissa on tehty valtakunnallisesti uraauurtavaa maahanmuuttajatyötä Moniääninen museo -hankkeessa, jossa maahanmuuttajat olivat myös toiminnan toteuttajina. Heidän paikallishistoriatuntemuksensa kasvoi hankkeen aikana jopa keskivertosuomalaista paremmaksi, ja he myös opastivat näyttelyitä suomen kielellä suomalaisille kävijöille.

Henkilökohtaiset tarinat tuovat kulttuuriperintöä nykyaikaan ja ihmisten väliseksi. Maakunnan kylien lähikulttuuri tulee eläväksi ja samalla maailmanlaajuisesti saavutettavaksi. Mitä kerrottavaa olisi vaikkapa kultahäitään viettävällä parilla, joka vihittiin Viialan kirkossa, valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä? Mitä lisättävää olisi siihen lapsenlapsella, jolle kirkko saattaa olla hailea muisto rippipäivästä? Samoin Australiaan muuttanut lamminkoskelainen voi osallistua paikalliskulttuuriin sekä tuottajana että katsojana, tai Lamminkoskelle asettunut britti esitellä oman tulkintansa parkanolaisuudesta.

47


3.2. Omaehtoisuus - vapaaehtoisuus kulttuuriharrastaminen Taustoittavia ilmiöitä Harrastaminen kohottaa elämänlaatua ja edistää hyvinvointia. Harrastukset luovat sosiaalista pääomaa

ja osallisuutta, joka ehkäisee yhteisöstä syrjäytymistä. Taide- ja kulttuuriharrastuksiin osallistuminen edesauttaa persoonan ja elämänhallinnan kasvua, mahdollistaa ongelmien käsittelyä ja vahvistaa yksilöä yhteisön jäsenenä. Useiden tutkimusten mukaan itsetunto vahvistuu harrastuksessa koettujen elämysten, kommunikoinnin, avoimuuden ja empatian myötä. Kulttuuriharrastamisella on myös todettu hyviä terveysvaikutuksia stressitasoon, muisti- ja aivotoimintoihin sekä pidempään elinajan odotteeseen95. Taide- ja kulttuuriharrastukset ovat tutkitusti elämänlaatua parantavia, terveyttä ja pitkäikäisyyttä edesauttavia aktiviteetteja96. Tilastokeskuksen mukaan luovia taideharrastuksia oli 30 prosentilla 10 vuotta täyttäneistä väestöstä. Lajien suosio suurimmasta pienempään v. 2009 oli valokuvaus, soittaminen, kuvataiteet, kirjoittaminen, videokuvaus, laulaminen, tanssi, näytteleminen97. Käsityöharrastus on myös erittäin suosittu, käsitöitä tekee 67 prosenttia Suomen väestöstä98. Esimerkiksi pelkästään taitokulttuurin aloilla on kymmeniätuhansia pirkanmaalaisia harrastajia käsityökeskuksissa ja vapaan sivistystyön parissa. Tunnetusti laajat harrastajajoukot pitävät yllä alueen elinkeinotoimintaa: muun muassa Kädentaidot-messuilla on Tampereella vuosittain noin 35 000 kävijää. Toisinaan amatööri myös kehittää itselleen uuden elinkeinon harrastuksensa myötävaikutuksella. Taiteen perusopetus ja vapaan sivistystyön opistot ovat keskeisiä vapaa-ajan kulttuurikouluttajia ja niillä on tärkeä rooli harrastajien osaamisen esiintuomisessa. Opistot työllistävät taiteilijoita tuntiopettajina ympäri maakuntaa, ja kesäyliopisto toimii myös kulttuuriammattilaisten täydennyskouluttajana. Opistojen tapahtumajärjestäjän rooli korostuu erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella ja hajaasutusalueilla99. Ottaen huomioon vapaan sivistystyön organisaation alueellinen kattavuus ja resurssit, ovat ne tärkeässä roolissa eri sektoreiden välisen yhteistyön kehittäjinä ja koordinoijina. Harrastajakunta muodostaa asialleen omistautuvan ja asiantuntevan talkoolaisvarannon, jonka paneutumisesta

voi taiteen ammattilainenkin saada innostavia virikkeitä. Ammattilaisten ja amatöörien kohtaaminen synnyttää uusia ideoita myös harrastajien toimintamuotoihin ja yhteistyö voi parhaillaan uudistaa taidemuotoa. Pirkanmaan laaja festivaalitarjonta palvelee harrastajia tarjoamalla uusia taiteellisia tuulia ja tapaamismahdollisuuksia. Esimerkiksi kansantanssifestivaali Pispalan Sottiisiin osallistuu vuosittain noin 1500 kotimaista ja yli 100 ulkomaista harrastajaa. Työelämän muutokset muuttavat myös vapaaehtoistoiminnan luonnetta. Vapaaehtoistyö on suo-

malaisen urheilu- ja kulttuurielämän kulmakiviä. Pirkanmaan monet harrastajateatterit ja useat festivaalit ovat hyvä esimerkki kulttuuritarjonnasta, joiden elinehtona on vapaaehtoisuus ja talkoohenki. Kansalaisten sitoutuminen vapaaehtoistyöhön on kuitenkin muutostilassa, eikä esimerkiksi perinteisten yhdistysten toimintaan tahdo löytyä jatkuvuutta turvaavia, pitkäaikaisia sitoutujia. Sen sijaan ihmiset haluavat itse päättää enenevässä määrin projektiin käyttämästään ajasta, paikasta ja työn muodosta. Vapaaehtoisuuden trendejä ovat muun muassa etä- ja virtuaalivapaaehtoisuus100. Kulttuurin organisoijilta vapaaehtoistoiminnan uudet muodot vaativat kykyä muuttaa toimintamalleja, jotta mahdollistetaan vapaaehtoisten spontaanimpi osallisuus. Maaseudulla kulttuuritoiminta on aina riippunut paikkakunnan yksilöistä ja kollektiiveista itsestään ja viime aikoina uusyhteisöllisyyttä on tuotettu myös kaupunginosissa. Esimerkiksi Ravintolapäivän ja flash mob-tapahtumien suosio osoittaa kuinka yhä useammat kulttuurin ”kuluttajat” ovat myös aktiivisia tekijöitä: tapahtumat perustuvat osallistujien oma-alotteisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Omaehtoisen toiminnan lisääntymiseen on osaltaan vaikuttanut korkea koulutus ja lisääntynyt vapaa-aika, jotka ovat tuoneet esiin ”professional amateur” -tekijyyden. Intohimoiset pro-amit harrastavat ammattimaisella otteella kulttuurin tekemistä, mutta saavat elantonsa muista elinkeinoista. Ilmiöstä hyötyvät esimerkiksi joukkoistavat kulttuurituotannot, mutta toisaalta sillä on vaikutusta pätkätöitä tekevien kulttuuriammattilaisten asemaan. Helppous ja nopeus teosten jakamisessa sekä internetin välityksellä tapahtuva yhteisöllinen tuotanto muokkaavat 2000-luvun kulttuuria. Omaehtoisen tekemisen taustatueksi kaivataan innostamista ja valmentamista. Siirtymä institutio-

naalisesta ja keskusjohtoisesta kulttuurityöstä kansalaisten omatoimiseen tekemiseen vaikuttaa tulevaisuudessa

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. Tutkimustuloksia ja -viitteitä laajemmin muun muassa: Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013. ; Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kulttuurin harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos 2013. 97 Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5639. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1981 - 2009 2009, 3. Kulttuuriharrastukset . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.7.2013]. Saantitapa: http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/2009/03/ akay_2009_03_2011-05-17_kat_003_fi.html 98 Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-aikatutkimus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.7.2013]. Saantitapa: http://www. stat.fi/til/vpa/index.html 99 Pirkanmaan oppiva vapaa sivistystyö/OSAAVA -hankkeen toteuttama kysely ”Vapaa sivistystyö kulttuurintuottajana”. 2013. 100 Iso-Aho Juha. Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset tapahtumien voimavarana ja hengenluojina. [viitattu 2013: www. tuottaja2020.metropolia. fi > Julkaisut] 95 96

48


entistä enemmän rooleihin ja toiminnan rakenteisiin. Julkisen hallinnon tärkeäksi tehtäväksi muodostuu kansalaislähtöisen, nopean toiminnan mahdollistaminen ja tukeminen. Tukeakseen pienten toimijoiden ketterää ja luovaa tapahtumatoimintaa on julkisen sektorin luotava matalan byrokratian toimintamalleja. Toisaalta kulttuurilaitosten tehtäviä lisää vapaaehtoistyön organisointi, johon on resursoitava ja edesautettava asiantuntijoiden ammatillisuuden muutosta toimintaa ohjaavaksi innostajaksi. Oleellista vapaaehtoisten osallistamisessa on tarjota monipuolista tekemistä kaikenlaisille ihmisille ja kehittää merkityksellisiä toimintoja heidän moninaisille osallistumismotiiveille. Vaihtelevista lähtökohdista tulevien osanottajien keskustelujen fasilitoimiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, jotka ohjaavat ryhmän innostuksen ja kiinnostuksen tulokselliseen käsittelemiseen.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Ikäihmiset ovat keskeisiä vapaaehtoistoimijoita, kokemuksen ja vapaa-ajan lisäksi järjestötoiminta on heille luontevaa. Osallistava kulttuurituotanto luo toiminnallista hyvinvointia ja toisaalta vapauttaa kuntien henkilöstöresursseja uudistamaan totuttuja kulttuurituotantomalleja. Voisiko ajatella, että kulttuuritoimistot luopuisivat perinteisten juhlien järjestämisestä, ja vastuu vaikkapa itsenäisyysjuhlien ja veteraanipäivien sisällöstä ja organisoinnista siirtyisi paikallisille järjestöille. Järjestöt voivat uusia ohjelmistoa yhteistyössä: millaisen itsenäisyysjuhlan suunnittelisivat eläkkeensaajat, maahanmuuttajat ja 4H-yhdistykset yhdessä?

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

Monilla pitkään toimineilla harrastajaseuroilla ja -yhdistyksillä on tarve saada uusia vetovastuullisia toimijoita ja tuoreita harrastajia joukkoihinsa. Erityisesti tällaisia harrastuksia ovat teatteri- ja kuorotoiminta, joiden toimintaedellytyksiin kuuluu jäsenten sitoutuminen ja ryhmien riittävä koko. Useilla näistä asemansa vakiinnuttaneilla yhdistyksillä on myös omat tilat. Paikallisesti on syytä pohtia, voidaanko niihin sijoittaa jonkinlaista mikroyrittäjyyttä: kenties paikallinen käsityöläinen voisi työskennellä teatterin tiloissa tai äänitysstudio kuoron kiinteistössä? Tai voisiko uusia harrastajia innostaa Kulttuurihöntsäilyn kautta: Nokialla kehitetty Kulttuurihöntsäily mahdollistaa avoimia taide- ja kulttuuriharrastamisen kokeiluja kaikille nuorille. Kulttuurihöntsäily toimii avoimet ovet -periaatteella, jolloin nuori voi käydä kokeilemassa uutta lajia milloin tahansa. Toiminta on aloitettu esimerkiksi kotiseututalon käsityökahviloissa ja ideaa jatkokehitellään matalan kynnyksen ohjattuna harrastustoimintana.

49


Inspiraatioksi

Hankeosaaja tukee ja mahdollistaa omaehtoista toimintaa.

Yleisöstä osallistujaksi vapaaehtoisohjelman välityksellä.

Tampereen kaupungissa on kokeiltu pienhankekäytäntöä kaupunginosatoiminnassa, jossa paikallisten, pienten toimijoiden resurssit suunnattiin byrokratian sijasta sisällön tuottamiseen. Tampere yhdessä -projekti (vuosina 2008-13) koordinoi hankehallintoa paikallisten yhdistysten ja yhteisöjen puolesta. Kaupungin kulttuuritoimen projektipäällikköpalvelu hoiti pienhanketoteuttajien puolesta rahoitushakemukset, raportoinnin ja maksatushakemukset. Projektista saadut kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Toiminnan hyviä puolia on, että rahoitusmalli mahdollistaa uudet, paikalliset kehittämisideat. Kaupungin yhteyshenkilön hoitaessa useiden pientoimijoiden hankehallintoa, on hänellä valmiit viestiväylät rahoittajan suuntaan, ja kertyvä kokemus auttaa vähentämään hankkeiden ”sudenkuoppia” jo alkuvaiheessa. Kuitenkin jälkirahoitteisuus on tässäkin mallissa koettu hankalaksi, sillä pienet yhdistykset elävät kädestä suuhun. EAKR-rahoituksen kankeat säädökset ja vaaditut lisäselvitykset ovat koordinaatiosta huolimatta luoneet epävarmuutta sekä kaupungin että yhdistysten puolella. Tampere yhdessä -projekti valittiin yhdeksi Euroopan komission 50 mielenkiintoisimmaksi hankkeeksi EU-rahoituskaudella 2007–2013.

Organisaatioissa ammattilaiset huolehtivat perustoiminnan jatkuvuudesta, mutta vapaaehtoiset voivat tuoda lisäarvoa omilla vahvuuksillaan. Vapaaehtoisten osallistuminen voi osaltaan toimia myös organisaation avoimuutta, kiinnostavuutta ja sosiaalista tarvetta mittaavana tekijänä. Vapaaehtoistoimintaa on käynnistetty erityisesti museoissa: esimerkiksi Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hankkeeseen on rakennettu vapaaehtoisuusmalli, jossa ihmiset voivat sitoutua ja osallistua työhön vaikkapa vain viikonlopuksi, viikoksi tai päiväksi.

Kokeilussa on sen hyvistä puolista huolimatta edelleen ratkaistava joitakin kysymyksiä rahoitusta myöntävän viranomaisen taholla. Ongelma vaikuttaa olevan samantyyppinen kuin maaseutujen Leader-toiminnassa, jossa hakijaa ovat neuvomassa hankeosaamisen ammattilaiset, mutta prosessikokonaisuus on edelleen byrokraattinen ja hidas toteuttavan tahon näkökulmasta. 101,102

Työväenmuseo Werstas aloitti puolestaan pidempään sitoutumiseen tähtäävän Museosakkivapaaehtoisohjelman v.2013. Esimerkiksi museon ystäväyhdistyksestä tulleilla vapaaehtoisilla on omakohtaisia muistoja museon aihepiireistä, ja he tuovat uudenlaista näkemystä toimintaan. Toiminnan aluksi kartoitettiin osallistujien motivaatiota, ajankäyttötoiveita ja haluttuja tehtäväalueita: Museosakissa on mukana ihmisiä jotka haluavat vaikuttaa, jakaa tai syventää tietämystään, kehittää itseään tai jotka haluavat osallistua ja saada sosiaalisia kontakteja. Toiset heistä voivat auttaa näyttelyiden taustatyössä, kuvien ja esineiden tunnistamisessa ja tiedon täydentämisessä, toiset taas ovat kiinnostuneita vaikkapa työnäytöksien järjestämisestä tai tapahtumien ideoinnista. Osallistujien kanssa laadittiin säännöt, joihin ohjelmassa sitoudutaan. Oleellisena museon kokemusten mukaan on nähdä vapaaehtoisohjelma yhteisöllisen hyvinvoinnin ja yleisösuhteen kannalta. Werstas on luokitellut vapaaehtoiset kanta-asiakkaiksi, joilla on osallisuus museon toimintaan. Erilaisille ihmisille on järjestettävä monipuolista tekemistä kiinnostavuuden mukaan. Vapaaehtoisohjelma edellyttää myös asiantuntijaorganisaatiolta uutta asennoitumista ja lisäresursseja: vapaaehtoisten tukeminen ja koordinointi vaikuttavat ammattilaisten työnkuvaan ja -määrään.

Puheluhaastattelu projektipäällikkö Miika Saari, ks. lisää http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/kaupunginosat/tampereyhdessa.html Ks. tarkemmin: Viinamäki, Hyyryläinen, et al. Kohden kevyempää hallinnointia LEADER -toimintatavassa: Vertailututkimus Hollannin, Irlannin, Itävallan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron LEADER -hallinnoinnin haasteista ja kehittämisvaihtoehdoista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 4/2013. 101 102

50


Inspiraatioksi

Omaehtoisen kansalaistoiminnan ytimessä on ”Kysy & Kuuntele” -asenne.

Artova ry (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Helsingissä) on luonut ArtovaMallin, jossa itseohjautuvan ja omaehtoisen toiminnan keskeiset kohdat on pyritty tunnistamaan ja analysoimaan. ArtovaMalli perustuu kuuteen eri teemaiseen pilottiprojektiin, joita on seurattu viimeiset 1-4 vuotta. Mallia on kehitetty avuksi kansalaisryhmille, joilla on idea, mutta jotka eivät tiedä, kuinka jatkaa ideasta toteutukseen. Mallissa kerrotaan, millä tavoin kulttuuri- ja kaupunginosayhdistykset voivat jakaa valtaa ja vastuuta itseohjautuville ryhmille. Yhdistys toimii omaehtoisen toiminnan taustatukena. Toimintamallin tuloksena alueella on toteutettu isojakin tapahtumia - kuten Artova Film Festival, Arabian katufestivaali ja säännöllinen elokuvakerho - ilman että yhdistyksen hallitus olisi ollut kaikessa mukana. ArtovaMallin keskiössä ei ole lopputulos, vaan ihmiset tekemässä projektia. Artovassa korostetaan, että innostus ja halukkuus osallistua merkitsevät eniten. Tärkeää on ymmärtää, että vapaaehtoiset eivät ole työntekijöitä. Vapaaehtoiset valitsevat mielenkiintonsa ja aikaresurssiensa mukaan missä ovat mukana. Yleensä tämä on jotain, mitä ihmiset haluavat oppia tai jotain, mitä ovat aina halunneet tehdä, hyvin harvoin sitä, mitä jo valmiiksi osaavat. Artovan ryhmillä on erilaisia tapoja ryhmän muodostamiseen, päätöksentekoon sekä sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Kysymällä ja kuuntelemalla osallistujat kunnioittavat toisiaan ja jokaisen ideat ja näkökulmat tulevat kuulluiksi. Yksi keskeisistä periaatteista ArtovaMallissa on ryhmän yhteinen ja jaettu visio; tavoitteet saattavat muuttua, mutta visio määrittelee, miksi ryhmä ylipäätään haluaa toteuttaa kyseisen projektin. Roolit, vastuunjako ja päätöksenteon ehdot on määriteltävä selkeästi. Näin tehtäviin on helpompi sitoutua. Myös ajanhallinta on keskeisessä roolissa vapaa-ehtoisuuteen perustuvissa projekteissa. Ominaista Artovan toiminnassa on, että kun ensimmäisistä yhteisistä tavoitteista ja toiminnasta on sovittu, roolitus tehdään saman tien ja toiminta aloitetaan heti. Ideoita, visiota ja tavoitteita ryhdytään toteuttamaan ilman viivettä. Tämä edistää ”Tekemisen kulttuuria”, joka on yksi keskeisistä ominaisuuksista ArtovaMallissa. Pitkäaikaisten, harkittujen ja molemminpuolisten kumppanuuksien rakentaminen on yksi keskeisistä ominaisuuksista ArtovaMallin onnistuneissa projekteissa. Kaupungin rooli on monitahoinen - se voidaan nähdä mahdollistajana (tai ehkäisijänä), rahoittajana, yhteisjärjestäjänä tai sisällön tuottajana. Tilapäiset projektit olivat yhteistyön kannalta yksinkertaisempia. Projekteissa, joiden tavoitteena on pysyvämmät kaupunkirakenteen muutokset, voi yhteistyö olla haastavaa, sillä kaupungin prosessit ovat usein melko hitaita verrattuna nopeatempoiseen itseorganisoituneeseen ja omaehtoiseen toimintaan. Artovan projektit pyritään toteuttamaan niin, että ne ovat ryhmä-, eivät henkilöriippuvaisia. Näin luodaan mahdollisuuksia osallistua joustavasti henkilökohtaisen elämäntilanteen mukaan ja tietoutta projektin kulusta, kun tieto jaetaan aina koko ryhmälle. 103

103

Artova mallin kategorioita, esimerkkiprojekteja ja itsereflektoivia kysymyksiä esitellään tarkemmin: http://www.artovamalli.fi/visual/

51


3.3. Näkyvyys

rumeita tiedottamiselle, mutta pienten kulttuuritoimijoiden aikaresurssit tietojen syöttämiseen moniin alustoihin ovat vähäiset. Näkyminen sosiaalisen median useissa eri palveluissa vaatii isoimmiltakin organisaatioilta jatkuvaa päivittämistä. Yleisluontoisella silmäyksellä voi todeta, että vain isoimmilla maakunnan organisaatioilla on käytössä useita sosiaalisen median alustoja. Myös kansainvälinen viestintä ja näkyvyys vaatisivat toimenpiteitä.

Taustoittavia ilmiöitä Kulttuuri tarvitsee jatkuvaa näkyvyyttä, jotta sen laaja-alaisuus ja moninaiset vaikutukset tiedostetaan yhteiskunnan kaikilla aloilla. Julki-

suudella on suora vaikutus niin kulttuurin kävijämääriin kuin tiedolliseen saavutettavuuteenkin: pääsemme osalliseksi tapahtumista usein median välityksellä. Medialaitoksilla on edelleen suuri vastuu kulttuurin näkyvyydestä. Kulttuuri tuottaa medialle sisältöjä, mutta nykyjournalismin suosima uutisarvo on ohittanut sisältölähtöisen sivistämisideologian. Media-alan murroksessa alan yritykset etsivät uusia muotoja ansaintalogiikkaansa perinteisen tilaus- ja mainosmyynnin tilalle, kun painetut lehdet kilpailevat mobiililaitteiden ja sosiaalisen median kanssa. Kilpailu yleisöstä on vaikuttanut suurten mediafirmojen toimijuuteen kulttuurin parissa: toimijat keskittyvät ja yhdistyvät sekä jakavat samaa sisältöä useammassa eri formaatissa. Toisaalta paikallislehdet vahvistavat asemiaan kertomalla oman alueensa tapahtumista, mutta kiinnostus suuntautuu yleensä vain oman alueen tapahtumiin tai tekijöihin. Julkisen palvelun toimijana Yleisradion tulisikin vahvistaa ja kehittää taiteen ja kulttuurin monipuolista näkyvyyttä mediamaailmassa myös alueellisesti.

Organisaatioiden viestintästrategiat ja tiedottamisen haasteet ovat jatkuvassa digitaalitodellisuuden muutoksessa. Kulttuurin näkyvyyttä

voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota viestintään, ja sen merkitys kyllä tiedostetaan kaikkien toimijoiden keskuudessa resursseista riippumatta. Monin paikoin toimijat tarvitsevat yleistä apua viestinnänsuunnitteluun tai yhteistä viestintästrategiaa. Erityisesti taajaan asutuilla ja maaseutumaisilla alueilla kulttuuritoimijat toivovat keskinäisen tiedotuksen koordinointiin parannuksia, ulkoisen tiedotuksen kehittämistä ja päällekkäisyyksien vähentämistä toimijoiden kesken104. Yleisölle tiedottamisessa internet on mahdollistanut ilmaisia tapahtumakalentereita ja foo-

104

52

Kultaus-hankkeen seminaarien satoa, 2010.

Kolmantena kulttuuri tekee itseään näkyväksi tunkeutumalla uusiin paikkoihin ja asiayhteyksiin. Organisaatiot ovat vieneet tapahtumia ihmisten pariin, kaduille, ostoskeskuksiin, sairaaloihin, vanhainkoteihin, rautatieasemille. Mobiiliteknologian yleistyessä on ryhdytty avustaamaan ihmisiä jo olemassa olevan kulttuurin paikallistamisessa. Esimerkiksi Museoliiton Seinätön museo -hanke luo älypuhelinreittejä taide- ja kulttuurihistoriallisiin ulkokohteisiin. Tulevaisuudessa myös todellisten ja virtuaalisten asioiden reaaliaikainen yhdistäminen (ns. lisätty tai tehostettu todellisuus) arkipäiväistyy ja luo mahdollisuuksia kulttuurisisällöille.

Inspiraatioksi

Kulunutta ilmaisua käyttääkseni: media ja kohderyhmät ovat sirpaloituneet. Medianmurros sekä kulttuurikäsitteen laajentuminen ovat vähentäneet taiteen ja kulttuurin näkyvyyttä massamediassa, mutta toisaalta antanut äänen kansalaisjournalismille ja bloggaajille. Vaikka moniäänisyys kulttuurikirjoittamisessa on hyväksi, ovat sosiaalisen median kulttuuriseuraajat tyypillisesti jo valmiiksi asiasta kiinnostuneita, ja uusia kohderyhmiä on hankalampi tavoittaa. Kulttuurivaikuttajia tuleekin rohkaista ja tarjota koulutusta sosiaalisen median aktiivisessa hyödyntämisessä myös uusille kohderyhmille.

Uudet toimintatavat voivat lisätä näkyvyyttä.

Kulttuurityö näkyväksi myös uusille yhteistyökumppaneille.

Pirkanmaan festivaalien Culture Tampere Region -hankkeessa on verkostoitu matkailu- ja kulttuurialan toimijoita ”deiteillä”. Tapaamiset tekevät paikallista kulttuuria näkyväksi yhteistyökumppaneille ja voi siten edesauttaa näkyvyyttä uudenlaisissa asiayhteyksissä. ”Pikadeiteissä” osallistujat kertovat muutamassa minuutissa ajankohtaiset kuulumisensa kaikille yhteisesti. Tämän jälkeen seuraa kahdenkeskisiä kohtaamisia, joissa paneudutaan konkreettisiin yhteistyön mahdollisuuksiin. ”Sokkodeiteissä” kulttuuritoimija ja matkailualan edustaja ovat tavanneet kahdenkeskeisen lounastunnin merkeissä. Hankevastaavat ovat määritelleet ilmoittautuneiden joukosta yllättäviä yhdistelmiä ja uusia tuttavuuksia.


3.4. Keinovalikoimaa osallisuuden luomiselle ja vahvistamiselle • Kerätään ja tuotetaan vaikuttavuustutkimuksia osallisuuden tuottamista talous- ja hyvinvointituloksista. Luonteva vastuutaho tutkimusulottuvuudelle on Tampereen Yliopisto. • Kehitetään vapaan sivistystyön opiskelumuotoja. Suunnitellaan koulutuksia, joissa osallistetaan eri kursseja ja tuotetaan uudenlaista yhteisöllisyyttä eri ikä- ja väestöryhmien kesken (esimerkiksi eläkeläiset ja maahanmuuttajat). Teemalliset koulutuskokonaisuudet voivat yhdistää esimerkiksi yhteiskunta- ja taideaineiden sekä tietotekniikan opiskelijoita. • Kehitetään vapaan kentän kansainvälisyyttä ja kulttuurivaihtoa ja luodaan siten konkreettisia glokaaliverkostoja paikallisten kulttuuritapahtumien järjestämiseksi. Julkisen sektorin mukanaolo vahvistaa kansainvälistymisen pitkäjänteisyyttä, ja yhteiset toimenpiteet muiden sektoreiden kanssa vahvistavat alueen elinvoimaa ja edistävät luottamuksen syntymistä paikallisesti. Kunnat voivat panostaa taiteilijoiden ja kulttuuriyhteisöjen kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi ystävyyskuntatoiminnan puitteissa. • Siirretään painopistettä kulttuurihallinnon kulttuurintuottaja-roolista kulttuurin mahdollistajaksi. Lisätään kansalaissektorin osallistumista myöntämällä kuntien kulttuuritoimistoille päätösvalta ja budjetti pienhankkeiden toiminnallisille kohdeavustuksille. Kunnallisen byrokratian madaltaminen innostaa ja mahdollistaa yksilöistä kumpuavaa, kokeilevaa ja ketterää kulttuurituotantoa. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla. • Koulutetaan koordinaattoreita ryhmätyömenetelmien käyttöön ja fasilitoimiseen. Luonteva vastuutaho on eri koulutusorganisaatioilla. • Järjestetään paikallisesti säännöllisiä ”kysy ja kuuntele” -tapaamisia, jossa kerätään ja levitetään tietoa toimintamalleista ja verkostoista. Luontevasti paikallisten tapaamisten järjestäminen ja koolle kutsuminen toteutuu kunnan ja aktiivisen kulttuuriyhteisön yhteistyönä. Myös kirjastot ovat luonteva julkinen koordinaatiotaho.

• Vahvistetaan virkamiesten asiantuntijuutta matchmaking- ja mentorointiohjelmilla ja luodaan kannustimia uusien toimintamallien kehittäjälle. Luontevat käynnistäjätahot ovat Pirkanmaan liitto ja Taiteen edistämiskeskus. • Järjestetään kulttuuripalveluja tuottaville organisaatioille ja kuntien kulttuurista vastaavalle henkilöstölle vapaaehtois- ja yleisötyöhön opastavaa koulutusta, jossa käsitellään vapaaehtoisohjelman järjestäminen ja koordinointi, innostamisen ja yhteisöllisen hyvinvoinnin mahdollisuudet. Luontevat käynnistäjätahot ovat kunnat ja vapaan sivistystyön oppilaitokset, vastuu informaatio-ohjauksesta ELY-keskus. • Luodaan vapaaehtoisohjelmia yhteisöllisen hyvinvoinnin ja oppimisen näkökulmasta. Kulttuurilaitokset voivat laatia vapaaehtoistyön ohjelman ja julkisten ja yksityisten rahoittajien avustuksella resursoida yleisö- ja vapaaehtoistyön vaatiman suunnittelun, koordinoinnin ja työn ohjauksen. • Perustetaan kulttuurikirjoittajan palkinto, joka myönnetään henkilölle, joka on ansioitunut Pirkanmaan kulttuurin näkyväksi tekemisessä laajalle yleisölle. Rahapalkinto voidaan myöntää esimerkiksi journalistille, kriitikolle, aktiiviselle bloggaajalle, sosiaalisen median aktivistille tai tietylle medialle. Luonteva rooli palkitsemisessa on Pirkanmaan rahastolla. • Kehitetään kulttuuritoimijoiden käyttöön viestintäopas, joka sisältää myös taustatietoa maakunnan kulttuurista (kieliversioita) liitettäväksi kansainväliseen tiedottamiseen. Opastetaan kulttuuritoimijoita viestintästrategian suunnittelussa ja sosiaalisen median hyödyntämisessä. Luonteva toteutustahona ovat kehittäjä- ja koulutusorganisaatiot, esimerkiksi Tredea viestintästrategiassa ja vapaan sivistystyön organisaatiot sosiaalisen median opintojen kehittäjänä. • Tehdään maakunnan taidetta näkyväksi ja saavutettavaksi kehittämällä ”lisätyn todellisuuden” taidesisältöjä yhdessä ICT- ja media-ammattilaisten kanssa. Luonteva vastuutaho Tampereen ammattikorkeakoulu ja Mediapolis-keskittymä.

53


54


MAAKUNNALLISET KÄRKIHANKKEET

55


KÄRKIHANKE I Maakunnallinen kulttuuriyhteisö: Koordinointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalli Asiantuntijaverkoston ja kuntien sitouttaminen

Maakunnallinen kulttuuriyhteisö

Koordinointi

Hanke- ja rahoitusmalli

Asiantuntijoiden ja kuntien sitouttaminen • Vahvistetaan ja aktivoidaan eri taidealojen yhteistyötä järjestämällä säännöllisiä keskusteluja jo olemassa olevien asiantuntijaverkostojen kesken (mm. taidetoimikunta, julkiset kehittäjäorganisaatiot, keskeisimmät institutionaaliset ja vapaan kentän kulttuuriorganisaatiot ja taiteilijaseurat, PIKI- ja Pirkkaset-koordinaattorit). Muodostuva maakunnallinen asiantuntijaverkosto sekä seuraa kulttuurisuunnitelman tavoitteiden edistämistä että edistää valtakunnallista edunvalvontaa. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

Maakunnallisen kulttuuriyhteisön perustaminen ja toimintamallin luominen • Parannetaan toimintaedellytyksiä ja kulttuuritoiminnan tukipalveluita perustamalla oikeustoimikelpoinen, maakunnallinen kulttuuriyhteisö (yhdistys tai osuuskunta), johon alueen kunnat osallistuvat yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Toiminnan käynnistys hankerahoituksella. Toiminnan ylläpito kuntarahoituksella asukasluvun mukaan, yritysten ja yhteisöjen rahoituksella prosenttiosuutena varsinaisen toiminnan budjetista sekä kansainvälisellä ja valtakunnallisella muulla rahoituksella.

56

• Kulttuuriyhteisön tehtäväkenttä: • Vahvistaa kulttuuritoimintaa aluekoordinaattoreilla, jotka verkostoivat, aktivoivat ja neuvovat paikallisia kulttuuritoimijoita sekä tekevät näkyväksi seudullista kulttuuriyhteistyötä. • Tarjoaa taide- ja kulttuurialan neuvonta- ja asiantuntijapalveluja kunnille, yhteisöille ja yksittäisille taideammattilaisille. • Kehittää kolmannen sektorin taide- ja kulttuuriyhteisöjen sekä yksinyrittävien taideammattilaisten toimintaa ja kansainvälisiä verkostoja • Voi hallinnoida ja arvioida pienten ja keskisuurten toimijoiden suurhankkeita: hanke- ja rahoitussuunnitelmat ja hakemusten laatiminen yhteistyössä toteuttavan organisaation kanssa sekä hankkeen toteutuksen seuranta ja kassavirran hallinta.

Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto


Inspiraatioksi

Seudullisia yhteistoimintamalleja.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki (KYT) on kansalaistoiminnan ja sitä edustavien yhteisöjen kehittäjä. KYT voi toimia yhteisten kehittämistoimien koordinoijana. Seutuyhteistyön tavoitteena on auttaa yhteistyön synnyttämistä ja tekemistä kokoamalla yhteistoimintahankkeita, hankkimalla yhteisiä toimitiloja, vaikuttamalla ja järjestämällä tilaisuuksia. Keski-Suomen Yhteisöjen Tuen muodostavat kaksi yhteisöä: osuuskunta tuottaa taloushallinnon palveluja ja rekisteröity yhdistys hanketoimintaa ja kansalaisten avoimia kohtaamispaikkoja, järjestää koulutusta sekä antaa neuvontaa ja ohjausta. Osuuskunnalla ja yhdistyksellä on yhteinen hallitus. KYT:n ohjaus- ja koulutuspalvelut ovat luonteeltaan ruohonjuuritasolle menevää kehittämiskumppanuutta yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Koulutuspalveluita tarjotaan yhdistys- ja järjestötoiminnasta, aihekokonaisuuksia ovat muun muassa projektitoiminta, viestintä, taloudenhallinta ja johtaminen. KYT:n toiminta perustuu työllisyyspoliittiseen lähtökohtaan, mutta mallia voisi soveltaa myös kulttuurilähtöiseen yhteistoimintaan. Lisätietoa: www.kyt.fi * ** Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Suupohjan Kulttuuriyhdistys on koordinaattoritaho, joka toteuttaa seudullista kulttuuriyhteistyötä. Kunnat ja paikalliset yhdistykset hoitavat omat, perinteiset tehtävänsä, mutta Suupohjan kulttuuriyhdistys voi toimia tapahtumien järjestämisessä yhteistyökumppanina. Kulttuuriyhdistyksen hallituksessa jokaisella jäsenkunnalla on oma edustajansa. Kuntien edustajat työskentelevät hallituksessa tasavertaisina kolmannen sektorin edustajien kanssa. Jäsenkunnat maksavat yhdistykselle vuosittain asukaslukuun sidottua jäsenmaksua. Lisätietoa: www.suupohjankulttuuriyhdistys.fi * * * Kulttuuriyhdistys Kuvio toimii kolmessa maakunnassa, yhdentoista kunnan alueella. Pirkanmaalla yhdistyksen toimialueeseen kuuluvat Urjala ja Punkalaidun. Pontimena on vahvistaa kasvukeskusten ulkopuolelle jäävää maaseutumaisten alueiden yleistä kulttuurityötä. Tavoitteena on kanavoida alueelle kuntatalouden ja alueen ulkopuolista rahoitusta. Yhdistys koordinoi ja tarjoaa kulttuuritoimijoille neuvontaa, kehittämis-, tiedotus- ja yhteistyötukea sekä tekee vaikuttamistyötä. Yhdistyksen jäseninä ovat kunnat, seurakunnat, kulttuuriyhdistykset, taide- ja kulttuurialojen yrittäjät ja yritykset. Alueen näkyvyyden ja vetovoiman kehittymisen lisäksi palvelu- ja yhteistyöverkosto kehittää kulttuurialojen työmahdollisuuksia, palveluinnovaatioita ja nostaa kuntien palvelutasoa. Lisätietoa: www.kulttuurinkuviot.fi

57


Inspiraatioksi

Kolmannen sektorin ja seutukunnan yhteistyö suurten hankkeiden mahdollistajana.

Pohjois-Pohjanmaalla Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymä mahdollistaa alueen pientoimijoita toteuttamaan tapahtumia ja kehittämishankkeita huolehtimalla hankehallinnosta. Yleisesti pienten kulttuuritoimijoiden rajalliset resurssit ja rahoituksen riippuvuus harkinnanvaraisista avustuksista vaikeuttavat suurten hankkeiden hallinnointia, sillä kassavirta- ja välirahoitusongelmat rampauttavat yhdistysten toiminnan pitkäksi aikaa. Haapaveden-Siikalatvan seudulla toimitaan siten, että kulttuuritoimijat suunnittelevat kulttuurihankkeen. Esimerkiksi yhdistys etsii jo suunnitteluvaiheessa muut tarvittavat rahoituskumppanit. Sen jälkeen he esittelevät hankeidean kuntayhtymälle. Seutuhallituksen päätöksellä seutuorganisaatio hakee ja hallinnoi hankerahoitusta. Vain siinä tapauksessa, että hankkeeseen haetaan seutukunnalta myös omarahoitusta, on sen toteuttava seutukunnan kehittämisstrategiaa. Seutukunnan edustaja toimii hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeen toteutuksen ja operatiivisen työn hoitaa idean esitellyt kulttuuriyhdistys. Ulkopuolinen hankerahoitus on kattanut tapahtuman toteutuksen lisäksi seutukunnan hankehallinnoijan työllistymisen. Käytännössä toimintamalli on mahdollistanut suurten hankkeiden joustavan toteuttamisen alueella. Seutukunnan toimintamalli on muotoutunut käytännön yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa vuodesta 1995 lähtien

58


KÄRKIHANKE II Taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus

Valmiuksien parantaminen, valmennus- ja kehittämisohjelma

Taiteen ja tieteen klusteri (vaihe I): Yhteisöjen alueellinen verkosto ja virtuaalitila

Taiteen ja tieteen osaamiskeskus (vaihe II): fyysinen työtila yksilöiden verkostoitumiselle, kansainvälisen toiminnan kehittämiselle ja taiteen alueelliselle yleisösuhteelle (Living Lab)

Valmiuksien parantaminen, valmennus- ja kehittämisohjelma • Luodaan valmennus- ja kehittämisohjelma Jalostamoklinikoiden ja Art360-hankkeen kokemusten perusteella: kehitetään talous- ja sopimusosaamista ja palvelutuotannon koulutuskokonaisuuksia taide- ja kulttuurialan ammattilaisille, yleishyödyllisille yhdistyksille, yhteiskunnallisille yrityksille ja osuuskunnille. ja Käynnistäjä: ELY-keskus • Kehitetään kulttuurialan kansainvälisyyttä lisäämällä kulttuurituotannon monikulttuurisuutta ja muun muassa maahanmuuttajien toimintaedellytyksiä. Käynnistäjä: ELY-keskus

Pilottivaihe I: Vapaan taiteen ja tieteen alueellinen klusteri Pilotin ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan yhteisöjen alueellinen verkosto ja virtuaalinen tila.

• Tuotetaan tapaustutkimuksia verkoston toiminnasta pilottivaiheen aikana kulttuurin ja aluekehittämisen näkökulmista. Tutkitaan ja kehitetään verkoston toimintaprosesseja ja rakenteita. Käynnistäjä: Korkeakoulut

Pilottivaihe II: Vapaan taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus Pilotin toisessa vaiheessa paneudutaan tilatarpeeseen ja kansainvälisen toiminnan tehostamiseen. • Kartoitetaan vapaiden taitelijoiden ja tutkijoiden työtilatarpeet. Käynnistäjä: Taiteen edistämiskeskus ja taideyhteisöt • Perustetaan taiteen ja tieteen osaamiskeskus, joka toimii ammattilaisten työ- ja harjoitustilana, taiteen esitystilana ja avoimena kansalaisten kohtaamispaikkana. Parannetaan toimintaedellytyksiä yhdistämällä toimijoiden asiakas-, tiedotus- ja tekninen palvelu.

• Käynnistetään pilottiohjelma muodostamalla olemassa olevien yhteisöjen maakunnallinen verkosto ja resursoidaan yhteistyöhankkeiden kehittäminen. Verkosto vahvistaa poikkitaiteellisten ja -tieteellisten yhteisöjen sekä alueellisten toimijoiden maakunnallisia toimintaedellytyksiä. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan rahasto

Käynnistäjä: Tampereen kaupunkiseutu

• Lisätään verkoston digitaalisia valmiuksia ja kehitetään yhteistoimintaan virtuaalinen ympäristö, joka levittää verkoston parhaita käytäntöjä ja luo pohjaa pilotoinnin II-vaiheeseen. Käynnistäjä: Korkeakoulujen TKI-toiminta

• Tehostetaan kolmannen sektorin kansainvälistä yhteistyötä tukemalla verkostoitumista. Käynnistäjä: Taiteen edistämiskeskus

• Edistetään glokaalia yhteistyötä myöntämällä osaamiskeskukseen työresidenssejä paikallisille ja vaihto-ohjelmia kansainvälisille taiteilijoille ja tutkijoille. Käynnistäjä: Korkeakoulut ja keskeiset rahoittajat

59


Inspiraatioksi

Luovaa tutkimusta, tuotantoa ja uusia esitystapoja

New Yorkissa toimiva taiteen ja teknologian keskus Eyebeam tarjoaa työtilaresidenssejä ja apurahoja taiteilijoille ja mediatekniikan parissa laaja-alaisesti työskenteleville, järjestää koulutusta nuorille ja aikuisille, edistää taiteilijoiden ammatillista kehitystä ja yhteiskunnallista tavoitettavuutta. Voittoa tavoittelematon Eyebeam kannustaa taiteen ja teknologian kohtaamiseen, yhteistyöhön ja avoimuuteen. Sen n. 1400 m2 tilassa on erilaisia työtiloja sekä yleisölle avoimia tiloja. Tärkeä osa toimintaa on keskuksen julkinen ohjelmisto, joka käsittää näyttelyitä, luentoja, työpajoja, esityksiä ja tapahtumia. Eyebeam tarjoaa työpajamahdollisuuksia hanke- tai teemakohtaisesti eri-ikäisille ja taitotasoisille ihmisille. Taiteilijat, tekniikan ja kulttuurin tekijät, jotka tutkivat samantapaisia teemoja työssään, jakavat resursseja ja tietoa. Pitkien residenssijaksojen ajatuksena on tukea luovaa tutkimusta, tuotantoa ja esitystapoja, jotka pohtivat taiteen, teknologian ja kulttuurin rajapintoja. Eyebeamin rahoitus tulee säätiöiltä, yrityksiltä, julkiselta hallinnolta ja yhdistyksiltä. Eyebeamin toiminnassa on osin samantyyppisiä monialaisten innovaatioiden elementtejä kuin Tampereella Uudessa Tehtaassa. Mutta erityisesti Eyebeamin toimintamallia voisi soveltaa inspiroivana esimerkkinä yhteiskunnallisesti suuntautuvan osaamiskeskuksen (pilottivaihe II) julkisen ohjelmiston ja residenssityöskentelyn käynnistämisessä.

60


KÄRKIHANKE III Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi

Kulttuuri strategioiden horisontaaliteemaksi

Tutkimukset ja kulttuurivaikutukset päätösten tueksi

Tietoisuuden ja kulttuuriosaamisen lisääminen

Verkostot ja työryhmät

Kulttuurivaikutukset suunnittelu-, kertomus- ja talousasiakirjoihin

Kulttuuri strategioiden horisontaaliteemaksi • Nostetaan kulttuuri maakuntastrategian ja -ohjelman horisontaaliteemaksi ja painopistealueeksi. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto • Laaditaan kulttuuriosaamisen kehittämis- ja toimintaohjelma: tavoitteena maakunnan elinvoimaisuuden lisääminen, kulttuuriasioiden vahvistaminen ja suhdanteiden ennakointi. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

• Tuotetaan uusia tapaus- ja toimintatutkimuksia kulttuurivaikutuksista alueella. Käynnistäjä: Tampereen yliopisto

Tietoisuuden ja kulttuuriosaamisen lisääminen muille toimialoille • Levitetään hyviä käytäntöjä ja tuloksia, tutkimusten popularisointi. Käynnistäjä: korkeakoulut

Tutkimukset ja kulttuurivaikutukset päätösten tueksi

• Tuodaan taide- ja kulttuuripuheenvuorot mukaan systemaattisesti eri alojen foorumeille ja seminaareihin. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

• Kerätään olemassa oleva tutkimustieto tutkimuspankkiin. Käynnistäjä: Tampereen yliopisto ja korkeakoulut

• Kulttuurin iltakoulu ja -opintokäyntejä eri viranhaltijoille ja päättäjille. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat

• Kehitetään alueellista kulttuuritilastointia, vaikutusarviointia ja indikaattoreita. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja ELY

• Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksien säännöllinen järjestäminen yhteistyössä kulttuuritoimijoiden kanssa. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat

61


• Suunnitellaan ja toteutetaan kulttuuriosaamisen täydennyskoulutusta eri toimialojen ammattilaisille. Vastuutaho: Ely-keskus, oppilaitokset • Perustetaan yksityiselle sektorille suunnattu mentorointiohjelma, jossa taide- ja kulttuurivalmentajina toimivat taiteen ammattilaiset. Yritykset nimeävät henkilöstönsä keskuudesta kulttuuriosaajan, joka osallistuu mentorointiin ja vastaa taidelähtöisten menetelmien käyttöönotosta oman organisaation kehittämisessä. Käynnistäjä: Koulutusorganisaatiot ja taidealan järjestöt

Verkostot ja työryhmät • Muodostetaan julkisen hallinnon sektorirajoja ylittäviä työryhmiä, joiden tehtävänä on luoda paikallisia, poikkihallinnollisia toimintamalleja (esim. sote+kultt. opetus+kultt., tekn.+kultt.). Käynnistäjä: kunnat ja seutukunnat • Järjestetään verkottumistapahtumia eri alojen välille (ns. matchmaking) ja muodostetaan eri toimialojen välisiä verkostoja (esim. matkailu+kultt). Käynnistäjä: Kauppakamari ja taidelaitokset • Lisätään vapaan kentän systemaattista poikkitaiteellista ja -tieteellistä yhteistyötä. Käynnistäjä: alueelliset taide- ja tiedeyhteisöt • Rekrytoidaan taidealan ammattilaisia organisaatioiden TKI-hankkeiden työryhmiin toisinnäkijöiksi ja kyseenalaistajiksi. Käynnistäjä: Kauppakamari ja kuntien elinkeinotoimi

Kulttuurivaikutukset suunnittelu-, kertomusja talousasiakirjoihin • Tietoisuuden lisäännyttyä huomioidaan ja kirjataan kulttuurivaikutusten arviointi kaikkien hallinnon alojen suunnittelu- ja kertomusasiakirjoihin. Näin jalkautetaan kulttuuri 3.0 -ajattelu sivistystoimen ohella kaavoituksesta ja infrastruktuurista, turvallisuudesta ja sosiaali- ja terveysasioista vastaaville tahoille. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat • Tuotetaan väestökyselyjä ja vertailututkimuksia kuntien suunnittelu- ja kertomusasiakirjojen pohjalta maakunnallista kehittämistyötä varten. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto • Kulttuurivaikutusten tullessa näkyviksi eri sektoreilla, edistetään prosenttiperiaatetta eri hallinnon alojen budjetoinnissa (mm. sosiaali- ja terveys, elinkeino- sekä tekninen toimi). Käynnistäjä: Kuntajohtajat ja -päättäjät

62


LIITEOSIO

63


"Ennen kuin sanot ketään omaperäiseksi, käy hänen kanssaan siellä, mistä hän on tullut."

jasto, asiantuntijaorganisaatio Lastenkirjainstituutti, sijaitsevat Tampereen sydämessä.

- Lauri Viita -

Tampereella on runsaasti kulttuuritapahtumia, suuria ja pieniä. Pirkanmaan festivaalit ry:n jäsenfestivaalista 68% toimii Tampereella, näiden joukossa on 13 valtionavustusta saavaa valtakunnallista kulttuuritapahtumaa. Keskuskaupungista käsin toimii myös koko maakunnan kattavia tapahtumia, esimerkiksi vuosittain järjestettävä Taidesuunnistus.

Pirkanmaalla on valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä 90 ja valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita 8. Kiinteitä muinaisjäännöksiä on 1573. Lakien ja asetusten nojalla suojeltuja rakennuskohteita (ml. kirkot) 90 ja näiden lisäksi useita rautatieasemia, -rakennuksia ja museojunia, tiemuseokohteita ja museorekisteröityjä ajoneuvoja sekä perinnelaivoja. Pirkanmaan teollisuusperintö on läsnä rakennetussa ympäristössä mutta myös mentaliteetissa: maakunnassa on rosoista ja maanläheistä arjen kulttuuria, jossa uusia ideoita ja yhteistyötä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Pirkanmaan vahvuus on juuri monipuolisuus: kulttuuritapahtumien kirjo, museolaitokset ja ruohonjuuritoiminta edustavat laajalti kulttuurin monia näkökulmia. Taiteen aloista teatteri ja musiikki voivat edelleen hyvin, lastenkirjallisuus ja -kulttuuri ovat vahvassa nosteessa. 2010-luvulla alueen kuvataiteilijat ovat saaneet monia valtakunnallisesti merkittäviä palkintoja, mutta uhkana on alan koulutuksen väheneminen. Muotoiluala kaipaa myös vahvistamista. Pirkanmaan tulevaisuutta leimaa luovan talouden, mediaalan ja elämysteollisuuden kasvuhakuisuus ja kansainvälistyminen. Tämä on mahdollisuus kulttuurin ammattilaisille, mutta maakunnallisen vetovoiman, paikalliskulttuurin ja monipuolisuuden turvaamiseksi on vahvistettava vapaan kentän ja taiteen uudistavaa voimaa. Kulttuurin maakunnallisen saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta suurin merkitys on kirjastoilla ja vapaalla sivistystyöllä, joita molempia säädellään lain turvin. Myös valtionosuuden piirissä olevia taidelaitoksia tulee kannustaa alueelliseen toimintaan entistä enemmän.

1. Pirkanmaan kulttuuri aluetyypeittäin 1.1. Keskuskaupunki Lähes puolet pirkanmaalaisista asuu Tampereella. Se on alueen kulttuurinen veturi, johon pitkälti keskittyy maakunnan ammattimainen taidekenttä sekä useimmat taide- ja kulttuurilaitokset. Kaupungissa toimivat kaikki maakunnan valtionosuusteatterit (7) sekä valtionosuusorkesteri (1); Tampere Filharmonia on maamme ainoa pääkaupungin ulkopuolella sijaitseva täysimittainen sinfoniaorkesteri. Tampereella sijaitsee suurin osa valtionosuutta saavista maakunnan museoista (7); näiden joukossa alueellinen taidemuseo ja Pirkanmaan maakuntamuseo. Lisäksi Tampereella sijaitsevat lähes kaikkien alueellisten keskusten toimipisteet (4) ja Pirkanmaan maakuntakirjasto. Myös valtakunnallinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden erikoiskir-

64

Kaupungin vahvuuksia ovat myös monet kulttuurikeskukset, kuten Pohjoismaiden suurin kongressi- ja konserttikeskus Tampere-talo, Tullikamarin kulttuurikeskus ja Lastenkulttuurikeskus Rulla. Yksityisiä kulttuurikeskuksia ovat muun muassa Tampereen Ylioppilastalo, Kulttuuritalo Telakka ja Tampereen Areena. Suunnitteilla olevat suurhankkeet, Keskusareena sekä museoiden tilaratkaisut, parantavat toteuduttuaan kaupungin vetovoimaa ja kulttuurimatkailua. Tampere on ollut maan kärkijoukoissa ns. luovan talouden edistämisessä. Elinkeinopoliittisen ohjelman Luova Tampere (2006-2011) sai jatkoa Avoin Tampere -ohjelmasta (2012-2018), joka jatkaa eri alojen kasvuyritysten liiketoiminnan ja innovaatiokeskittymien kehittämistä. Avoin Tampere -ohjelma sisältää monia hankkeita, joissa on tai tulisi olla sisällytettynä kulttuuriteema: hankkeista mainittakoon pelitoimialan Manse Games, ICT- ja media-alojen Uusi Tehdas sekä media-alan ja ICT:n keskittymä Mediapolis. Tiedekorkeakouluna Tampereen Yliopisto tarjoaa opintoja useassa eri yksikössä (Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö). Pirkanmaalta puuttuu taidekorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulun päätoimipiste sijaitsee Tampereella, jossa musiikin, elokuvan ja television, kuvataiteen, median ja viestinnän koulutusohjelmat valmistavat kulttuurialan monipuolisia ammattilaisia. Ahjolan kansalaisopiston ja Tampereen työväenopiston kulttuuriopetustunnit ovat maakunnan kansalaisopistoista vähäisimpiä. Tampereella sijaitsee myös lukuisia yksityisiä taideopintoja tarjoavia tahoja.

1.2. Muut kaupunkimaiset kunnat Useissa kaupunkimaisissa Pirkanmaan kunnissa on 2000-luvulla tehty kulttuuriohjelmia ja -suunnitelmia tai osallistuttu seutusivistysstrategiaan. Verkostoitumista tehdään myös yli kuntarajojen, esimerkiksi Nokia, Ylöjärvi ja Hämeenkyrö kehittävät yhdessä yhteisomisteisen Pinsiön maataideteoksien ympärille toimintaa. Valkeakoski ja Akaa tekevät yhteistyötä kulttuuritoimintojen puitteissa.


Kaupunkimaisten kuntien valtionosuuslaitoksia ovat Visavuoren museot Valkeakoskella ja Mobilia Kangasalla. Alueellisen lastenkulttuurikeskuksen toimipaikka on Tampereen ohella Lempäälässä. Musiikkifestivaaleja ovat muun muassa Työväen Musiikkitapahtuma (Valkeakoski) ja Tapsan Tahdit (Nokia). Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee Lempäälässä, Pirkkalassa, Valkeakoskella ja Ylöjärvellä. Kulttuurikoulutusta tarjoaa muun muassa Voionmaan opisto Ylöjärvellä. Kulttuurikeskuksia on Lempäälässä, Valkeakoskella ja Kangasalla. Kangasalle on myös valmistumassa uusi kulttuuri- ja museorakennus Kangasala-talo. Kangasala on investoinut viime vuosina kirjastoon ja kesäteatteriin. Kunnan, Mobilian ja Vääksyn kartanon yhteinen työryhmä pohtii Sarsan alueen kehittämistä. Kangasalla toimii kulttuuriyhdistysten edustajista koottu kulttuurityöryhmä, jonka tarkoituksena edistää kulttuuritoimintaa koko kunnan alueella. Työryhmä järjestää kerran vuodessa kulttuurifoorumin, jossa käsitellään kulloinkin ajankohtaista teemaa. Aikuisten kulttuuritoiminnassa päävastuun sisällön tuottamisesta kantavat kolmannen sektorin toimijat. Nokialla on kansalaishankkeena käynnistynyt kulttuuri- ja hyvinvointikeskuksen sekä yhteisöllisen työtilan luomiseksi Tehdassaari-projekti. Kaupungin kulttuuritoimi hallinnoi Kerholaa, jonka vieressä sijaitsee näyttelytila Taidetalo. Meneillään on kirjastotalohanke näyttely- ja kokoontumistiloineen. Nokialla erityisenä painopisteenä on lasten ja nuorten kulttuurin edistäminen. Nokian identiteetti teollisuusyhteisönä antaa leimansa myös monipuoliseen yhdistystoimintaan. Valkeakosken ryhmämatkailun voimakkain vetovoimatekijä on kaupungin 100-vuotias teatteri. Valkeakoski kaipaa muutoksia vesiliikenteeseen, jotta Sääksmäen kulttuuriperinnettä voitaisiin kehittää Visavuoren yhteydessä. Näin Voipaalan taidekeskus ja Emil Wikströmin museo olisivat paremmin kulttuurimatkailijoille suunnattavissa. Pirkkalan kunta on keskittynyt kulttuuritoiminnan osalta lastenkulttuurin kehittämiseen sekä kuvataiteisiin.

1.3. Taajaan asutut kunnat Useat pirkanmaalaiset paikkakunnat tunnetaan kulttuurielämänsä ansiosta, esimerkiksi Mänttä-Vilppula on tunnettu taidekaupunkina, Sastamala profiloituu Pukstaavin ja Herra Hakkaraisen talon myötä kirjakaupunkina ja Oriveden kaupunki on tehnyt kulttuurikaupunkijulistuksen vuonna 2004; Oriveden opiston myötä se on myös valtakunnallisesti tunnustettu kulttuurikouluttaja. Ikaalinen on tunnettu harmonikka-alan toimijoistaan, nuoriso-orkesteristaan ja musiikkialan koulutuksestaan. Akaassa Näky-

mä-ympäristötaidetapahtumalla on haluttu tuoda alueelle kansainvälisyyttä. Valtionosuuslaitoksia on kahden kunnan alueella: Serlachius-museot Mänttä-Vilppulassa sekä Sastamalan seudun museo. Valtionavustuksia saavia kulttuuritapahtumia on Orivedellä, Mänttä-Vilppulassa ja Sastamalassa. Taajaan asuttujen kuntien kategoriassa järjestetään useita festivaaleja: Vanhan kirjallisuuden päivät, Sastamala Gregoriana, Sata-Häme Soi (Ikaalinen), Mäntän Musiikkijuhlat, Mäntän kuvataideviikot sekä usean taidelajin Oriveden Suvi, jossa kulttuuritapahtumien voimien yhdistäminen on tarjonnut mahdollisuuksia käytännön yhteistyöhön monin tavoin. Toisaalta Art Festivon kaltaiset tapahtumat ylittävät jälleen luokitteluja, sillä sen toimialueena on Parkanon ja maaseutumaisen Kihniön lisäksi Satakuntaan kuuluva Kankaanpää. Erityisesti Mäntässä yksityisten säätiöiden panostus taidekiinteistöihin on merkittävää. Kulttuuritaloja on muun muassa Akaassa (Laaksola), Mäntässä (Pekilo), Orivedellä (Kultavuoren Laulumaja) ja Sastamalassa (Jaatsi). Akaan Viialassa on muutettu vanhoja tehdastiloja taiteilijoiden työtiloiksi sekä yritystoimintaan. Ikaalisissa Oma Tupa toimii monenlaisen toiminnan järjestämispaikkana, tapahtumia on 150-200/vuosi. Oma Tuvan toimintaa ylläpitää yhdistys ja siellä toimii aloittavia kulttuuriyrittäjiä. Mänttä-Vilppulassa kuvataide huomioidaan perusopetuksen taidekasvatuksessa ja varhaiskasvatukseen sidotaan ns. taidepolku. Myös Orivedellä painopisteenä ovat koko perheen tapahtumat, lastenkulttuuri sekä taide- ja kulttuurikasvatus. Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee viiden kunnan alueella: Ikaalinen, Orivesi, Mänttä-Vilppula, Parkano, Sastamala. Ikaalisissa ja Sastamalassa sijaitsee käsi- ja taideteollisuusoppilaitos ja Parkanossa Ylä-Satakunnan Musiikkiopisto. Taajaan asuttujen kuntien ja maaseutumaisten kuntien kulttuurinkehittämisessä merkittävä rooli on Leaderrahoitteisilla hankkeilla. Esimerkiksi Oriveden kaupunki järjestää väliaikaisrahoitusta alueensa yhdistyksille, mikä edesauttaa pienten hankkeiden toteutumista.

1.4. Maaseutumaiset kunnat Moottorimusiikin festivaali Rämsöössä (Vesilahti), Pentinkulman päivät (Urjala), Musiikkia!Ruovesi, Aitoon Kirkastusjuhlat (Pälkäne), Juhannus Virrat - maaseutumaisissa kunnissa kesätapahtumilla on merkittävä yhteisöllinen vaikutus. Talvisin kulttuuripalveluita tarjoavat pääasiassa kirjastot ja vapaan sivistystyön laitokset. Maaseutumaisissa kunnissa vapaita kulttuuritiloja ylläpitävät usein yhdistykset. Monin paikoin kotiseutumuseot, perinnekylät ja maatalous- tai teollisuushistoriaa esittelevät yksityiset museot ylläpitävät paikallista kulttuurihistoriaa. Kulttuuritoiminta

65


kylissä on aktiivisten kylätoimijoiden ja yhdistysten varassa. Kun väestö vanhenee ja muuttaa keskustaajaman palvelujen äärelle, uhkaa pieniä yhteisöjä toiminnan kuihtuminen. Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee Kihniössä, Pälkäneellä ja Virroilla. Virroilla sijaitsee myös Tampereen ammattikorkeakoulun toimipiste, jonka viestinnän koulutusohjelmasta valmistuu muun muassa musiikkialan ja visuaalisen mediaformaatin ammattilaisia. Koulutuksen jatkuminen on harkinnassa. Kansalaisopistoista kulttuurialan opetustuntien määrä on korkein Ruoveden opistossa. Urjalan Nuutajärven lasikylää on kehitetty kunnan ja yritysten yhteistyöllä, mutta teollisen lasituotannon loppuminen on koettu uhkana yhteisön jatkuvuudelle. Vapaa-ajan asukkaiden suuri määrä on Urjalassa nähty mahdollisuutena vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Virroilla Killinkosken kyläyhdistys ylläpitää yksityistä museota, jossa on nauhateollisuuden perinne-esineistöä, kamerakokoelma, VPK:n kalustokokoelma, parturi-kampaamon esineistö sekä nukkekokoelma. Yhdistys on perustanut osakeyhtiön tehdasmyymälää varten. Muihin perinteisiin maaseutupaikkakuntiin verrattuna Punkalaidun toimii jo glokaalissa toimintaympäristössä, kun vastaanottokeskuksen asukkaat ja työperäinen maahanmuutto luovat uutta sisältöä paikalliskulttuuriin. Vesilahdessa on yhdessä Lempäälän kanssa laadittu yhteinen kulttuuriohjelma (2010-2015), jonka toteuttamisesta vastaavat molempien kuntien kulttuuritoimesta vastaavat eli Vesilahdessa matkailuneuvoja ja Lempäälässä kulttuurikoordinaattori. Vesilahti on mukana Pirkanmaan lastenkulttuurin kehittämishankkeessa.

66


2. Kulttuurikoulutus Pirkanmaalla 2.1. Korkeakoulut Musiikin, tanssin, kirjallisuuden, teatterin, mediakulttuurin sekä pelialan tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuva opetusta tarjoaa Tampereen Yliopisto useassa eri yksikössään (Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media). Muun muassa kulttuurihistorian ja museologian opintoja voi suorittaa osana Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön opintoja. Tampereen teknillisessä yliopistossa voi opiskella arkkitehdiksi. Kärkialojen lisäksi korkeakoulun poikkitieteellisessä toiminnassa yksi teema-alue on digitaalinen toimintaympäristö, jolla voidaan katsoa olevan tärkeä rooli myös tulevaisuuden kulttuurisessa todellisuudessa. Taidekorkeakoulua Pirkanmaalla ei ole. Sen sijaan Tampereen ammattikorkeakoulussa voi suorittaa kulttuuri- ja taidealan työelämäpainotteisia korkeakouluopintoja elokuvan ja television, median ja viestinnän, sekä musiikin koulutusohjelmissa. Media-alaa opetetaan myös englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Musiikkia lukuun ottamatta kulttuurialan opinnot siirtyvät Tampereen Mediapolikseen v. 2014, jolloin myös kuvataiteen amk-tutkinto lakkautetaan.

lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille on tarjolla vaihtoehtoja: esimerkiksi Näpsä-käsityökoulut tarjoavat seitsemässä kunnassa taiteen perusopetusta aikuisille, Pirkan opisto järjestää kuvataiteen perusopetusta aikuisille Pirkkalassa ja Nokialla, Tampereen seudun työväenopisto järjestää aikuisten kuvataiteen perusopetuksen sekä Tampereella että Ylöjärvellä.

2.4. Vapaa sivistystyö Yleissivistäviä ja harrastuspohjaisia opintoja on saatavilla laajasti maakunnan eri alueilla. Pirkanmaan kansalais- ja työväenopistoissa, opintokeskuksissa, kansanopistoissa ja kesäyliopistoissa harrastaa ja opiskelee vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Viime vuosina opistot ovat hakeutuneet laajaan alueelliseen yhteistyöhön ja parantaneet toimintaedellytyksiään yhdistymisillä, esimerkiksi Pirkan opisto toimii Nokian, Pirkkalan, Lempäälän ja Vesilahden alueilla, Valkeakoski-opisto toimii Valkeakosken, Pälkäneen ja Kangasalan alueilla; yhdistymisneuvottelut ovat käynnissä Akaan opiston suuntaan. Laajaa kulttuurikoulutusta tarjoavat Oriveden ja Voionmaan opistot neuvottelevat yhdistymisestä. Tampereen työväenopiston ja Ahjolan kansalaisopiston kulttuuriopetustunnit ovat maakunnan kansalaisopistoista vähäisimpiä. Kansalaisopistoista kulttuurialan opetustuntien määrä on ollut korkein Ruoveden opistossa (ennen joidenkin opistojen yhdistymistä v. 2013).

2.2. Toisen asteen ammatillinen koulutus Toisen asteen ammatillista koulutusta järjestetään maakunnan eri puolilla. Tampereen seudun ammattiopisto Tredu on yksi Suomen suurimmista ammatillisista oppilaitoksista. Tredun audiovisuaalinen koulutus muuttaa Mediapolikseen vuonna 2014 ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoja Tredu järjestää Lempäälässä. Käsi- ja taideteollisuusalaa voi opiskella myös Ikaalisissa ja Kihniössä (Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä), Tyrväällä (Sastamalan koulutuskuntayhtymä) ja Urjalan Nuutajärvellä (Tavastian koulutuskuntayhtymä).

2.3. Taiteen perusopetus Taiteen perusopetusta annetaan mm. musiikkioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, käsityökouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Sirkusalan perusopetusta on Tampereella ollut jo 20 vuoden ajan. Vaikka taiteen perusopetus tavoittaa vuosittain tuhansia pirkanmaalaisia, on saatavuudessa alueellisia eroja. Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee Tampereella, Lempäälässä, Pirkkalassa, Valkeakoskella, Ylöjärvellä, Ikaalisissa, Orivedellä, Mänttä-Vilppulassa, Parkanossa, Sastamalassa, Kihniössä, Pälkäneellä ja Virroilla. Tasolta toiselle etenevä taidekasvatus on suunnattu ensisijaisesti

67


3. Maakunnallisia kulttuuritoimijoita

3.3. Lastenkulttuuriverkosto

Paikallisten kulttuuritoimijoiden lisäksi maakunnassa on alueellisesti toimivia organisaatioita, jotka tarjoavat alansa asiantuntemusta kaikille pirkanmaalaisille. Kulttuurin kehittäjäorganisaatioina toimivat Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan toimipiste, Pirkanmaan liitto sekä ELY-keskus, jotka on suunnitelmassa esitelty jo aiemmin. Maakunnallisia toimijoita ovat myös monet säätiöt, jotka tuottavat tai rahoittavat taide- ja kulttuurielämää.

Lasten- ja nuortenkulttuurista vastaavat maakunnallinen Pirkkaset-lastenkulttuuriverkosto ja Pirkanmaan Taikalamppu. Pirkkaset-lastenkulttuuriverkosto pyrkii toiminnallaan vahvistamaan maakunnan lastenkulttuuria, tehostamaan seudullista, tasapuolista osallisuutta sekä lisäämään alueen innovatiivisuutta tekijöiden kesken. Kuntien välistä yhteistyötä koordinoi Pirkkaset-työryhmä, jossa on edustajia eri kunnista. Toimintamuotoina on muun muassa Lasten Pirkkaset - tapahtumakuukausi ja KultTour, Pirkanmaan nuorten kulttuuriviikot. Pirkanmaan Taikalampun muodostavat Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo Lempäälässä ja Tampereen kaupungin kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari. Pirkanmaan Taikalampussa kehitetään erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kulttuuritarjontaa, monitaiteista taide- ja kulttuurikasvatusta sekä sosiaalisen sirkuksen toimintamalleja.

3.1. Maakuntakirjasto ja PIKI-yhteistyö Pirkanmaan maakuntakirjastona toimii Tampereen kaupunginkirjasto, joka vastaa muun muassa kaukopalvelusta, kirjastoammatillisesta aluekoulutuksesta ja Pirkanmaakokoelmasta. Pirkanmaan kirjastojen PIKI-toimintaan kuuluvat kaikki Pirkanmaan kunnat. Pirkanmaan kirjastojen (PIKI) yhteinen koordinaattori on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen. Laaja, alueellinen yhteistyö toteuttaa kulttuurin saavutettavuutta: yhteensä kirjastot tavoittavat 65 toimipisteen ja yli 800 kirjastoautopysäkin laajuisesti koko maakunnan. PIKI-yhteistyön kautta kaikki aineistot ovat lainattavissa maakunnan alueelle. Sivistysnäkökulmasta kiinnostavaa on, että Pirkanmaalla tietokirjallisuus on enemmän lainattua kuin kaunokirjallisuus. Seutulainaus on kasvussa: vuosittain tehdään yli 60 000 - 70 000 lainaa yli kuntarajojen. Maakuntakirjasto huolehtii aineistojen kuljetuslogistiikan ohella muista yhteisistä hankinnoista ja esitteistä. Kunnilla on myös kirjastotoimessa erityispiirteitä, esimerkiksi Urjalassa Väinö Linna -kokoelma ja Mänttä-Vilppulassa taidekirjallisuus.

3.2. Maakuntamuseo ja aluetaidemuseo Pirkanmaan maakuntamuseo on keskittynyt erityisesti kulttuuriympäristön vaalimiseen niin rakennetun ympäristön kuin arkeologiankin osalta. Museo antaa asiantuntijaapua arkeologiaan, rakennuskulttuuriin, rakennuskorjaukseen, paikalliskulttuurityöhön, kansalaistoimintaan ja suojelukysymyksiin liittyvissä asioissa. Tehtäväkenttä on laaja, sillä paikallisia museoita maakunnassa on 121, vaikkakin määrään tulee vaikuttamaan kuntarakenteen ja hallinnon muutokset myös jatkossa. Maakuntamuseon 11 hengen toimisto sijaitsee Vapriikissa, Tampereella. Pirkanmaan aluetaidemuseon tehtäviä hoitaa Tampereen taidemuseo, jolla on koordinoiva asiantuntijarooli. Toimintamuotoina ovat pääasiassa neuvontapalvelut, dokumentointi- ja tutkimustyö sekä kiertonäyttelyt. Museo tarjoaa vuokralle kokoelmakeskuksen tiloja ja laitteita. Alueellista toimintaa hoidetaan yhden amanuenssin voimin, jonka kautta käytössä on koko taidemuseon henkilökunnan asiantuntemus. Museopedagogisen ja sosiaalisen toiminnan on ennakoitu lisääntyvän alueellisessa toiminnassa.

68

3.4. Taiteen aluekeskukset Yhdistyspohjaisia taiteen aluekeskuksia ovat Pirkanmaan elokuvakeskus, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus ja Valokuvakeskus Nykyaika, joiden toimipisteet sijaitsevat Tampereella. Pirkanmaan elokuvakeskus ry järjestää elokuvanäytöksiä Tampereella sijaitsevan oman teatterin lisäksi maakunnassa, antaa alan opetusta ja neuvontaa ja järjestää erilaisia työpajoja. Valokuvakeskus Nykyaika ry toimii valokuva- ja mediakulttuurin alalla tuomalla esiin valokuvausta taiteellisen ilmaisun ja kuvallisen viestinnän muotona, edistämällä valokuvan vuorovaikutusta muiden taiteenalojen kanssa sekä yhdistämällä valokuvaajia ja sen yleisöjä. Nykyajan pääasiallisena toimintamuotona on näyttely- ja festivaalitoiminta. Sisä-Suomen tanssin aluekeskus toimii Pirkanmaan lisäksi Hämeessä ja KeskiSuomessa. Toimintaa ylläpitää Pirkanmaan Tanssin Keskus ry. Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen tavoitteena on mahdollistaa tanssitaiteen ja yleisöjen kohtaamisen ja edistää tanssin ammattilaisten työllisyyttä, tanssikulttuurin vahvistumista ja monipuolista saatavuutta, sekä tukea alueen ammattilaisten toimintaa.

3.5. Muita alueellisia organisaatioita Taito Pirkanmaa ry toimii alueellisena käsityön edistäjäorganisaatiossa, jonka keskeisiä palveluja ovat käsityökeskuksien käsityökurssit, työpajat, käsityön taiteen perusopetusta antava Näpsä-käsityökoulu, näyttelyt, messut, tapahtumat sekä käsityömateriaalien ja tuotteiden välitys. Pirkanmaan festivaalit ry (Pirfest) koordinoi ja kehittää pirkanmaalaisten kulttuurifestivaalien yhteistyötä. Pirfestin jäseninä on 37 festivaalia, kotipaikkanaan Tampere, Ikaalinen, Mänttä, Nokia, Orivesi, Ruovesi, Sastamala, Urjala ja Valkeakoski (v. 2013). Taiteen aloista edustettuina ovat musiikki (19), tanssi (6), monitaide (6), kirjallisuus (4), teat-


teri (3), kuvataide (3), komedia (1), elokuva (1) ja sirkus (1). Festivaalien ohella Pirfest edist채채 kulttuurimatkailua Culture Tampere Region -hankkeella, joka verkottaa l채hes sata kulttuuri- ja matkailutoimijaa yhdeks채n kunnan alueella.

69


LÄHDELUETTELO Aarnio Aulis. Identiteettiä etsimässä. Pirkanmaan kulttuuriselvitys. Pirkanmaan liiton julkaisu B51. 1999. Ahlgren-Holappa, Andolin, et al. Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013. Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun 32/2013. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2013.

Hautamäki Antti, Oksanen Kaisa. Tulevaisuuden kulttuuriosaajat. Näkökulmia moderniin elämään ja työhön. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011. Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa. Trendianalyysi. Sitran selvityksiä 52. 2011. Houni Pia, Ansio Heli (toim.) Taiteilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa. Työterveyslaitos ja kirjoittajat 2013.

Alanen Aku. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tieto&trendit -lehti 4-5/2010 [www.tilastokeskus.fi/ artikkelit/2010]

Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013.

Alanen Aku. Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa? Tieto&trendit -lehti 7/2010 [www.tilastokeskus.fi/ artikkelit/2010]

Ilmonen Kari, Luoto Ilkka, Rosenqvist Olli. Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys - Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2010.

Anttiroiko Ari-Veikko. Hallintainnovaatiot - Hallintateoreettinen näkökulma kaupunkien palvelujen organisoinnin, omistajuuden ja rahoituksen uudistamiseen. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. SENTE-julkaisu 33/2010.

Iso-Aho Juha. Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset tapahtumien voimavarana ja hengenluojina. Tuottaja2020 - Osaraportti 6, 2011.

Benjamin Walter. Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella (1935). Teoksessa: Koski, Rahkonen, Sironen (toim.). Messiaanisen sirpaleita: Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta. 1989. The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect contributions through spillover effects felt in the wider economy. Report for Arts Council England and the National Museums Directors’ Council 2013. Centre for Economics and Business Research Ltd, London. 2013. Cronberg Tarja. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6. Feinik Pia. Taiteen moniottelijat - Suomalaisten ammattitaiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuudenodotukset sekä asenteet managerointiin ja liiketoimintaosaamiseen. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2011. Haukkala Teresa (toim.) Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus. Sitran selvityksiä 54. 2011. Antti. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76. 2008. Halonen Katri (toim.) Kulttuurituottajakoulutuksen suuntaviivoja. Tuottaja2020 -hankkeen loppuraportti. 2012.

70

Kangas Anita, Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoimen tukija kehittämispolitiikka. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12. Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 87. 2013. Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012. Akavan kulttuuritutkimus 2012. TNS Gallup Oy. Kaunisharju Kirsi. Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla. Opetusministeriön julkaisuja 2009:25 Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11 Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58. Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta. 2011. Kulttuurialan kolmas sektori. Diges ry (toim.) Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Kulttuuria kartalla. Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:32


Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus 2012.

Pirkanmaan elämystalouden strategia 2013–2015.

Kuvataiteilijoiden työtilat. RT-kortti 94-10819. 2004.

Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013. Pirkanmaan liitto 2013.

Laine Nadja. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvitys 2012. Tampereen kaupunki ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Laine Nadja. Virikkeellisempi arki - iloisempi mieli. Selvitystyö kulttuurin hyvinvointipalveluista Pirkanmaalla 2011. Pirkanmaan taidetoimikunta ja Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut 2011.

Prosenttitaide antaa virtaa! Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisu 2010. Pulkkinen Lea. Eheytetty koulupäivä: käsitteellistä selvennystä. [www.mukavahanke.com]

Lehtimäki Marianne. Kulttuurista särmää matkailun kehittämiseen. Culture Finland kulttuurimatkailun katto-ohjelma. 2013.

Pulkkinen Lea, Launonen Leevi. Eheytetty koulupäivä. Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Edita, Helsinki 2005.

Liikanen Hanna-Liisa. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri. Tilastokeskus. [www.stat.fi verkkojulkaisut - tarkempi viittaus mainittu alaviitteessä]. - Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupunkiseutu omaa luokkaansa. - Kulttuurityövoima Suomessa 2012. - Ajankäyttötutkimus - Kulttuuriharrastukset - Vapaa-aikatutkimus

Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkkojulkaisuja 5. 2010. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30. Malte-Colliard Katri, Lampo Marjukka (toim.). Voimaa taiteesta - Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla. Tutkivan teatterityön keskuksen julkaisu, Tampereen yliopisto. 2013. Matkailu ja kulttuurin syke. Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen -toimintaohjelman 2009–2013 loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:6 Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kulttuurin harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos 2013. Oesch Pekka. Yritysten tuki taiteille 2008 ja tuen muutokset 1999-2008. Taiteen keskustoimikunta, tilastotietoa taiteesta No. 40. 2010. Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012. Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. Liite 2: kuntatapaamiset Pirkanmaalla. 2012 Piekkola, Suojanen, Vainio. Museoiden taloudellinen vaikuttavuus. Vaasan yliopisto, Levón instituutin julkaisuja 139. 2013.

Rantala Pälvi, Jansson Satu-Mari (toim.) Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 10. 2013. Rautiainen Pauli. Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Tampereen yliopiston väitöskirja 2012. Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema – Raportti työstä ja tulonmuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen keskustoimikunta. 2003 Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema 2010 -aineistoa (alustava tieto: Tutkimus taiteilijan asemasta on käynnistynyt taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikössä keväällä 2011). Ruotsala Helena. Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa. Sananjalka 53. 2011. Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013. Ruusuvirta, Saukkonen, Ruokolainen, Karttunen. Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa. Kulttuuritoiminnan kustannukset 25 kaupungissa vuonna 2010. Suomen Kuntaliitto 2012.

Pihlaja Ritva. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Julkaisuja 19. 2010.

71


Sirviö Petri. ”Viimeiset dinosaurukset ja kaupunkitilan sissit.” Teoksessa: Kartalla - road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin 2012. Luova tila -hanke, Turku. 2012. Sorjonen Hilppa, Ruusuvirta Minna. Teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusuudistus 2008 – 2010: vaikutus laitosten talouteen ja toimintaan. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen verkkojulkaisuja 18. 2013. Sotarauta Markku, Karppi Ilari. Aluekehittäminen ja alueellisen muutoksen hallinta. [artikkeli perustuu aiemmin julkaistuun teokseen: Karppi Ilari, Sinervo Lotta-Maria (toim.). Governance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden keskus. 2009] Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus. TNS Gallup Oy. Taidetta arkeen. Ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:5. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. Tampereen ja Pirkanmaan elämystalouden strategia 2010 - 2012. Strategialuonnos 2009. Tehtävä Suomelle. Maabrändiraportin lyhennelmä 2010. Tiainen, Heikkinen, et al. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden ja pedagogiikan toimivuus. Koulutuksen arviointineuvosto. 2012. Täydellinen soppa. Luova Tampere 2006-2011 elinkeinoohjelman loppujulkaisu. 2011. Uotila Pekka. Kulttuuri kyydittää. Kulttuuriekosysteemi ja matkailu. Tuottaja2020 - Osaraportti 7, 2011. Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekunta. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevaisuudesta, VNS 4/2010 vp, Vapaa sivistystyö kulttuurintuottajana -kyselyn tulokset. Pirkanmaan oppiva vapaa sivistystyö/OSAAVA -hanke. 2013. Vapaan kentän ammattilaisryhmien toimintaedellytysten parantaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:14

72

Vesikansa Esko. Tilaa taiteelle! Katsaus Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön historiaan. 2010. Viinamäki, Hyyryläinen, et al. Kohden kevyempää hallinnointia LEADER -toimintatavassa: Vertailututkimus Hollannin, Irlannin, Itävallan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron LEADER -hallinnoinnin haasteista ja kehittämisvaihtoehdoista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 4/2013. Viljamaa, Toivanen, et al. Loppuraportti. Pirkanmaan kuntatoimintojen kehittäminen. Pirkanmaan liitto 2013.

* Edellä listattujen teosten ja artikkeleiden isäksi alaviitteissä on viittauksia muun muassa www-sivuihin, joita ei lähdeluettelossa esiinny.


Nalkalankatu 12, PL 76, 33201 Tampere Puh. (03) 248 1111 (vaihde) faksi (03) 248 1250 pirkanmaan.liitto@pirkanmaa.fi www.pirkanmaa.fi

Teemme muutosta yhdess채

Irma Puttonen: Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma  
Irma Puttonen: Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma  
Advertisement