Point of View XAMK 2021 opiskelijalehti

i

t

w

Po

n

e i Of V 1

Nana Siikava, Art Director

Tino Korkala, AD-assistentti

Reetta Saari, Toimitussihteeri

Essi Virtanen, Toimittaja

Janina Ojanen, Toimittaja

Iina Ahola, Toimittaja

Suvi Silvala, Toimittaja

Liisa Liimatta, Toimittaja

Aino Keijonen, Toimittaja

2

NÄKÖKULMA

O

nko sinun juomalasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Olitpa sitten pessimisti tai optimisti, maailmaa voi katsoa monesta eri näkökulmasta.

Ajattelemme ja näemme asiat eri tavalla kuin muut. Välillä voi tuntua, että oma näkökulma on se ainoa oikea. Meistä on kuitenkin tärkeää jakaa näitä näkemyksiä toisten kanssa. Olemme siis päättäneet jakaa kanssasi näkökulmia vapaa-aikaamme liittyen. Kertomuksia aina harrastuksista mielenkiinnonkohteisiin sisältäen vinkkejä, mielipiteitä tai ihan vain intohimoa aiheeseen. Toivomme, että sinulle jää matkallesi pala uusia ideoita ja ajatuksia lukemasi jälkeen. ▪

Päätoimittaja Pinja Saukkonen

3

Näkökulma

5

Greyscale to color

24

Oma taidetyyli

16

Virtuaalista valokuvaamista videopelissä

8

28

Hiili tekniikkana

Minä ja ASD

20

12

80-luvun fantastinen fantasia

30

Taidekujat conikulttuurissa

Sissitaide

4

34

Kalenterit – apuna arjessa ja harrastusvälineenä

GREYSCALE TO COLOR Värien valitseminen on ollut itselleni aina hieman hankalaa, koska: 1. Saatan muuttaa mieleni värin suhteen.

2. Sävy ei ole ollenkaan sellainen kuin haluaisin sen olevan.

3. Jos mokaan, väriä on vaikea kumittaa pois verrattuna lyijykynään.

”

Värittäminen ei ole ollut näin helppoa Teksti ja kuvat: Pinja Saukkonen

E

nnen digimaalausta piirsin perinteisesti lyijy- ja värikynillä.

Rakastin värittämistä. Taitojeni kehittyessä aloin kiinnittämään yhä enemmän huomiota valoon ja varjoon omissa töissäni. Tein kaiken lyijykynällä ja väritys jäi tämän vuoksi vähemmälle.

Jos jostain syystä halusin väriä kuvaan, lisäsin sen värittämällä varjostetun

lyijykynäpiirroksen päälle. Totesin kuitenkin jo parin kokeilun jälkeen, kuinka väri näytti likaiselta, kun sitä laittaa suoraan harmaan kuvan päälle. En ole sen jälkeen innostunut käyttämään värejä paljoakaan omissa piirustuksissani, koska omasta mielestäni kuva menee pilalle. Miksi en sitten värittänyt suoraan värikynillä?

5

Turhautuneena päätin alkaa värittämään lyijykynätöitäni digitaalisesti. Tutustuin näin Greyscale to color väritys tekniikkaan, kun tein siirtymää paperilta digimaalaukseen. Nykyään teen taidetta suurimmaksi osaksi vain koneella.

Värittäminen ei ole ollut näin helppoa ja käytän värejä enemmän kuin koskaan.

Miten tekniikka toimii?

Greyscale to color suomennettuna tarkoittaa harmaasta väriskaalasta väriin siirtymistä. Homma alkaa käytännössä siitä, kun aloitan taideteokseni käyttäen ja maalaten harmaan väriskaalan väreillä.

Asetan valot sekä varjot kuntoon ja teen kuvan niin sanotusti ‘’valmiiksi’’.

1.

Kun olen tyytyväinen kuvitukseeni, luon piirto-ohjelmassa toisen tason, joka tulee kuvitustasoni päälle. Juuri luotuun tasoon asetan pohjavärit ja valitsen mieluisen blending moden eli sekoitustilan. Itse suosin color (väri) tai soft light (pehmeä valo) blending modeja.

2.

Pelkkien pohjavärien kanssa luomani kuva näyttää elottomalta, joten lisään tarpeen mukaan muita tasoja, joihin voin asettaa varjojen, valojen ja sen sellaisten eri värisävyt. Lopulta voidaan värittää viime silaukset taideteoksen päälle!

3.

6

+ Pluss

at +

Valot ja var jot s aadaan t ua paik nopeam alleen, min as k un väre tiä. Vär eteljä ei tar it saada v itse m an nop päälle ja iete a sti laite niitä on t t ua k u myös h v a myöhem n elppo m min. It uut taa s e py st y n testaam vaivat to a a n, m m ast i inkälais teoksee e n t unnelm n halua n, ilma an n suure r iskejä. mpia Tekniik kaa käy t ä mä n t t ää v uoksi myös moni a mmat t ilainen .

Tekniik k a on hy v ä niille, jo 1. Eivät o tka... saa päätt ä ä, millä maalata. väreillä 2. Halua vat koke illa ja tes valoja ja tata er ila var joja. isia 3. Halua vat har jo itella rea lismia.

K annusta n jokaista taiteilija ker ran e a ainakin lämässä ä n k okeilem mää n i v aan esit te är it ystek leniik kaa. greyscale O m alta osalt to color o a n ollut su ur i apu!

▪

set -

uk - Miin

fekoma e a v a t t a t aan huom ma a la y nt y y s s o j a t , s n k se n a ika he ut ulo na sii Tekni p u p t t o a L r a. ver vaivaa kanss y te t ä t i n sä , n ä e k i i r e ä s i na an v va, jo ivät a suora ton ku en. Vär it e o l e a u l nn t. i se voi ol e va l i s entam t i k t usa n r itä o n a se ä m ä vär ien , a m t i l ik k älle. sa m a ein le l l ä pä i s r u ä näy tä v o lk maa n t t ua n me a a la a a muu Joudu m s s a j o a g in nss s va h te n k a i myö o v s u Kuv it aksi. umm t n a i li

7

Teksti ja kuvat: Aino Keijonen

P

iirustushiili on piirustusväline, jota on käytetty taiteen historiassa vuosikymmenten ajan, ja se on luultavasti yksi vanhimmista tunnetuista tekniikoista. Tätä tekniikkaa on usein taidekouluissa esillä ja sillä tehdään pääasiassa varjostuksia työhön sekä luonnostellaan maalausten pohjat.

Vaikka hiilitikut näyttävätkin kaikki samalta, ovat ne silti tuntumaltaan ja tekemältään jäljeltä erilaisia; esimerkiksi puristehiili ja luonnonhiili eroavatkin toisistaan siten, että luonnonhiili on pehmeämpää ja puristehiili taas kovempaa paperilla. Tämän kyllä tunnistaa, kun on itse kokeilemassa tekniikkaa.

Tekniikassa tarvitset tietenkin eri hiiliä.

Ne voivat olla puriste, luonnonhiiltä ja hiilikyniäkin, joita ovat helpompia hallita (tarkoitan että näissä hiili ei sotke niin helposti), stomppeja eli eräänlaisia pumpuli/kangaskyniä levittämiseen ja häivyttämiseen, mutta tähän sopii myös siveltimet. Sitten vielä hiekkapaperia tai terä hiilen teroitukseen ja kenties yksi tärkeimmistä: hiilikumi, joka irrottaa ylimääräiset hiilet ja sotkut työstä.

Välineet yleisesti Tässä kohtaa kerron, mitä välineitä yleensä käytetään piirustushiilen yhteydessä, näitä kaikkia ei ole mielestäni pakollista omistaa, sillä en itsekkään tee minkään taidekoulun opetuksen mukaan, joten ei stressiä!

Hiilitekniikan eri välineitä.

8

Millainen paperi sitten sopisi tähän kyseiseen tekniikkaan? Sanotaan että millainen vain paperi toimii mutta pääasiassa kuitenkin suositellaan, että paperi olisi karheapintainen lähinnä siksi, että hiili tarttuisi paremmin kiinni. Ja tietenkin viimeisenä muttei vähäisenä kannattaa hankkia fiksatiivia, jota saa eri kaupoista suihkeen muodossa. Tämä kiinnittää hiilen lopullisesti paperiin, joten se onkin hiilityön tekemisen viimeinen vaihe.

9

Kuka tekniikkaa voi käyttää?

Tekniikka sopii jokaiselle ja kannustan ehdottomasti kokeilemaan sitä! Nimittäin aiempaa kokemusta hiilien käytöstä tai ylipäätään piirtämisestä ei tarvita, ja vaikka tekniikkaa pidetään vaikeana, siihen on helppo tottua.

Helpompi on aloittaa tekemällä hiilellä isomman työn kuin normaalisti tekisi, sillä silloin oppii paremmin hallitsemaan sitä. Lyhyesti vielä; tekniikka toimii ikään kuin ”levittämisellä” ja kerrostaen tummia sävyjä pikkuhiljaa päällekkäin sen verran kuin haluaa syvyyttä.

”

aiempaa kokemusta hiilien käytöstä tai ylipäätään piirtämisestä ei tarvita

Hiilikuvituksen vaihekuvia

10

Ensi kokemuksistani hiilitekniikan parissa Itse tutustuin kyseiseen tekniikkaan ensimmäisen kerran lapsena, kun isäni oli antanut minulle lahjaksi piirustushiilisetin puisessa salkussa. Muistan ihmetelleeni, että ”näilläkö kuuluisi piirtää” ja että ”puuvärikynät voittaisivat nämä”.

Kokeilin kuitenkin piirtää noilla mustilla lakritsipötköjä muistuttavilla tikuilla ja menetin aika pian hermoni sen vaikeuden takia. Paperi oli täynnä sotkuisia sormen jälkiä, joita ei saanut tavallisella pyyhekumilla pois. Tuntui että tällä tekniikalla ei saa mitään aikaiseksi. Lopulta laitoin salkun ärsyyntyneenä syrjään.

Uusi minä ja samat hiilet

Ovatko hiilet unohtumassa?

Aikaa meni ja lopulta yläasteikäisenä löysin pienen innon hiilitekniikkaa kohtaan ja kaivoin salkun taas esille.

Aloin mielenkiinnosta yrittää opetella tekniikkaa uudestaan muokaten siitä pikkuhiljaa minulle sopivanlaisen. Tämä oli vaikeaa, sillä sotkua on välillä vaikea välttää varsinkin, jos haluaa pitää rennon työskentelytyylin.

Pikkutarkkana persoonana keksin käyttää aiemmin mainitsemistani välineistä myös valkoista geelikynää, tällä saa hyvin piirrettyä hiilen päälle ja jopa korjattua joitain pieniä virheitä. Tämä vinkki niille, jotka haluavat tekniikkaa kokeilla!

Digitaalisen taiteen yleistyessä käsillä piirtäminen jää vähemmälle; tämä koskee myös hiilitekniikkaa.

Tämä on mielestäni huono juttu, sillä kyseinen tekniikka tuntuu olevan jo valmiiksi nykyään vähemmän esillä.

Digitaalitaiteessa on se oma ihmeellinen eri värien maailma ja se tarjoaa paljon mahdollisuuksia, lisäksi näppärät piirtopöydät ja tabletit helpottavat kovasti töiden tekemistä.

Käsillä piirtämisen taito on kuitenkin jotain, jota ei saisi ikinä unohtaa, sillä siitä kaikki lähti liikkeelle ja se tuntuu omaavan jotakin nostalgista. Minun silmissäni hiilien käyttö on jotenkin lumoavaa ja sillä saa kaunista jälkeä aikaiseksi, ymmärrän toki sen vaikeuden aiheuttavan epävarmuuden. Itsekin koen sitä jokaisessa hiilityössäni, kun ei voi ennustaa työn onnistuvan.

Hiili- ja ylipäätään käsillä piirtämisen tekniikkaa voisi harjoittaa ja opetella, jottei se häviäisi tulevaisuudessa. ▪

Geelikynän jälki hiilen päällä Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Piirustushiili

11

Teksti ja kuvat: Janina Ojanen

Coni on jo tuttu käsite meistä monelle, mutta näin ei ole ollut vielä kovin kauaa.

C

on tulee englannin kielen sanasta Convention, ja se tarkoittaa harrastaja- tai kokoustapahtumaa. Suomessa coneja järjestetäänkin vuosittain useita, ja ne pohjautuvat usein japanilaiseen populaarikulttuuriin. Tapahtumissa yleensä jonkin kantava teema, johon tapahtuma keskittyy, kuten esimerkiksi roolipelaaminen, cosplay tai vaikkapa scifi. Ensimmäinen Suomessa järjestetty con (Fincon), järjestettiin Helsingissä vuonna 1986. Tuolloin tapahtumassa oli kävijöitä muutamia satoja, toisin kuin nykyään kävijämäärä on noussut muutamiin tuhansiin. Joten v oisi sanoa coneista tulleen vuosikymmenessä Suomessa kasvava ilmiö.

Kävijöilleen ehkä tunnetuin tapahtuma on Tampereella useina vuosina järjes tetty Tracon, joka on japanilaiseen sarjakuvaan, animaatioon sekä roolipeleihin erikoistunut tapahtuma. Se on myös yksi

Suomen suurimmista con-tapahtumista.

Nykyään monet varsinkin suosituimmista tapahtumista ovat olleet muutamissa minuuteissa loppuunmyytyjä, ja olen itsekin päässyt kokemaan armottoman latausnappulan naputtelun, saadakseni hankittua liput johonkin tapahtumaan.

Taidekuja Osallistuin itse ensimmäiseen Coniini Keväällä 2013. Kyseessä oli Lahdessa järjestetty Desucon Frostbite, joka tunnetaan kävijöiden kesken talviconina.

Tuolloin törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteenä taidekujaan, johon olen ajatuksena ajan saatossa kovasti tykästynyt.

Taidekuja on tapahtuman sisällä oleva myyntialue, jossa kaiken tasoiset taiteilijat ja kädentaitajat pääsevät myymään omia tuotoksiaan conikävijöille. Taidekujalle pysähtyessäni olenkin usein jäänyt miettimään, millainen oma tuotteeni

12

tai tuotesarjani mahtaisi olla, jos sellaisen joskus rakentaisin, ja miltäköhän tuon mystisen myyntipöydän pitäminen mahtaisi tuntua?

Mutta kuka voi ryhtyä taidekujalle myyjäksi?

Oikeastaan kuka tahansa joka pystyy tuottamaan jonkinlaista taidetta. Taidekujille osallistuvat myyjät eivät kuitenkaan yleensä ole itse vielä yrittäjiä, vaan tekevät tuotteitaan ennemminkin harrastelijapohjalta. Taidekujilla on totuttu näkemään taidetta hyvin laidasta laitaan, sekä fanitaidetta että originaalitöitä.

Tuotevalikoimaan kuuluu useimmiten paljon printtejä, pinssejä ja kirjanmerkkejä, mutta on mukavaa löytää sieltä myös aina jotain uutta tai erilaista. Myytävissä tuotteissa on kuitenkin aina ollut tärkeää se, että ne ovat itse tehtyjä. Fanitaiteessa, eli taiteessa joka pohjautuu johonkin, esimerkiksi anime-, peli- tai scifi-sarjaan on hyvä olla jotain omaleimaista, eli ei ole tarkoitus tehdä suoraa kopiota, vaan olisi tärkeää, että työssä näkyisi se että se on itse tehtyä. Perinteisesti taidekujan myyjäksi haetaan portfoliohaulla.

13

Yhdessä vai yksin?

Taidekujan merkitys taiteilijalle

Moni varmaan pohtii, haluaisiko ryhtyä myymään tuotteitaan yksin, vai olisiko itselle tärkeää saada joku kaveri siihen rinnalle. Taidekujilla myyjät saattavat jakaa pöytänsä toisen tutun taiteilijan kanssa puolittaakseen pöydän kustannuksia ja toisesta on myös seuraa ujoimmallekin ihmiselle. Yhdessä toimiessa töitä pystyy jakamaan ja tauottaminen helpottuu. Yksin myyminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Tunnelma coneissa on tavallisesti tosi hyvä ja apua saattaa saada esimerkiksi vieruspöydällä työskenteleviltä, myös kaveria voi aina tarpeen tullen pyytää auttamaan. Yksin tekemisen hyviä puolia on, että tilaa tuotteiden asettelulle on enemmän ja tuotteita saa järjestellä aina mielensä mukaan.

Taidekujissa on tärkeää, että siellä ostaja ja taiteentekijä pääsevät kohtaamaan toisensa. Se on myös tapa markkinoida omaa työtä, samalla kun pääsee kohtaamaan paljon samanhenkisiä ihmisiä ja näkemään toisten tekemää taidetta. Esimerkiksi omakustanne sarjakuvat pääsevät con-tapahtumassa paremmin esille.

Pöydästä artisti joutuu pulittamaan jonkinlaisen korvauksen, mihin vaikuttaa tietysti se, mihin tapahtumaan olet osallistumassa. Yleensä pöytävuokra ei kuitenkaan ole päätä huimaava, vaan ennemminkin nimellinen korvaus.

Alhainen pöytävuokra on tavallisesti ollut conien tapa tukea taiteilijoita. Tapahtumaranneke taidekuja myyjäksi pyrkivän on kuitenkin hankittava itse muiden kävijöiden tapaan. Taidekujien ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa rahaa itse conille.

14

Alkuvuosistaan taidekujat ovat kehittyneet jonkin verran eteenpäin. Nykyään myyjät kiinnittävätkin enemmän huomiota pöydän ulkoasuun muun muassa tuotteiden esillepanon ja myyntipöydän somistamisen kautta.

Yhä useampi miettii pöytäliinan valintaa ja tuotteiden telineitä, jotta omat tuotteet saataisiin parhaiten esille.

Myös myyntipaikat kiinnostavat myyjiä enemmän kuin aiemmin, siksi onkin niin tärkeää olla ajoissa liikkeellä, jos mielii päästä taidekujalle myyjäksi, paikkoja kun on kuitenkin vain rajallisesti, esimerkiksi Traconissa pöytiä on noin neljä-viisikymmentä.

Kaiken kaikkiaan, taidekujilla myyminen on hyvä tilaisuus ensialkajallekin kokeilla omien tuotteidensa myymistä. Se voi olla keino lisätä tuotteiden näkyvyyttä ja arvioida niiden kannattavuutta. ▪

Tracon VI: Taidekujapaneeli, https://youtu.be/0oezPbIZzd0

”

Elämäni pähkinänkuoressa.

- Art directorien meemisivu

Kuvitus: Nana Siikava

Mikä on Fiilis taiteestasi tänään?

Kuvitus: Karoliina Parkko

15

Hahmojen valokuvaaminen Final Fantasy XIV -pelissä on monille mieluisaa ajanviihdettä.

16

V

irtuaalista alokuvaamista ideopelissä

Tekstit ja kuvat: Tino Korkala

inal Fantasy XIV on tällä hetkellä maailman pelatuin MMORPG (massively multiplayer online roleplaying game), eikä syyttä. Joulukuussa 2021 jo neljännen lisäosansa saava peli tarjoaa upean tarinakokemuksen, 18 eri taisteluammattia ja tekemistä laidasta laitaan jopa tuhansiksi tunneiksi.

Jokaiselle pelaajalle löytyy jotain, nautti sitten pelitaitoja ja ryhmätyöskentelyä äärimmilleen koettelevista taisteluista tai oman talon sisustamisesta. Näiden lisäksi pelissä voi viettää aikaa muun muassa kalastamalla, tekemällä käsitöitä, pelaamalla korttia, suunnittelemalla asusteita ja tulevan lisäosan myötä myös viljelemällä maata ja hoitamalla eläimiä.

Kaiken tämän lomassa voi nauttia Masayoshi Sokenin upeista sävellyksistä taustamusiikkina.

Minulle ja monille muille pelaajille yksi mieluisimmista ominaisuuksista on pelinsisäinen valokuvausmoodi (group pose), jossa pelaaja voi käyttää hahmoaan mallinukkena ja laittaa hahmonsa poseeraamaan erilaisissa asennoissa tai ilmeilemään, ja ikuistaa nämä kuvakaappauksena. Kuvausmoodi antaa vapaat kädet valaistukseen ja tarjoaa laajan valikoiman erilaisia värifilttereitä, joiden kanssa leikkiä. Lisäksi tietokoneella pelaavat voivat tuoda elävyyttä kuvien valo- ja värimaailmaan käyttämällä pelaajien luomia väriprofiileja (shaders), jotka ovat tehty nimenomaan kuvien ottamista varten.

17

Väriprofiilit ovat kolmansien osapuolien tekemiä, joten ne on ladattava ja asennettava erikseen.

Kun minulle iskee inspiraatio valokuvaamiseen oikein kunnolla, saatan uppoutua siihen tunneiksi, kun käyn eri lokaatioita läpi ja kokeilen erilaisia valaistuksia ja kuvakulmia, ja mietin, millaisen tarinan haluaisin kuvillani kertoa.

Kuvia tulee helposti napsittua kymmeniä kerralla ja kuuden vuoden aikana niitä on kertynyt koneen uumeniin jo tuhansia.

Pelinsisäiseen valokuvaamiseen yhdistyy vahvasti hahmojen ulkonäkö ja asusteet.

Pelistä löytyy satoja eri vaatekappaleita ja koruja, joihin hahmonsa voi pukea – keskiaikaisista haarniskoista aina moderneihin vaatteisiin asti.

Onkin oma taiteenlajinsa suunnitella asusteita hahmolle, kun tarjolla on toinen toistaankin herkullisempia vaatekappaleita ja mahdollisuus värjätä niitä kymmenillä eri sävyillä.

Lisäksi jotkin pelaajat luovat ja käyttävät epävirallista sisältöä, eli modifikaatioita, jotka muuttavat hahmojen ulkonäköä tai antavat hahmoille asusteita, joita pelissä ei oikeasti ole olemassa. Modeja käyttämällä voi räätälöidä hahmoista vielä persoonallisemman näköisiä, ja saada aikaan todella upean ja uniikin näköisiä hahmoja. On kuitenkin hyvä huomioida, että modit, kuin myös väriprofiilit, ovat kolmansien osapuolien tekemiä, joten niiden käyttäminen on omalla vastuulla.

Itse en käytä modeja ollenkaan mutta väriprofiileja käytän lähes aina, kun otan kuvia.

Kun uusi asukokonaisuus on lopulta valmis, on luontevaa seuraavaksi valokuvata se ja esitellä sitä suuremmalle yleisölle. Hahmojen kuvaamisen ympärille on muodostunut kokonainen yhteisö, joka toimii aktiivisesti eri alustoilla, kuten esimerkiksi Instagramissa, Twitterissä ja Tumblrissa. Monet hahmoihinsa ihastuneet pelaajat luovat hahmoilleen tilejä, ja tilit täyttyvät hahmoista otetuilla kuvilla sekä yleensä myös muiden hahmoista jaetuilla kuvilla. Kuvat vaihtelevat yksinkertaisista potrettikuvista vauhdikkaisiin toimintakuviin, jotkut

”

Hahmojen Kuvaamisen ympärille on muodostunut kokonainen yhteisö kokonaan muokkaamattomia ja toiset todella taidokkaasti kuvankäsittelyllä ehostettuja. Jonkun tili voi rakentua pelkästään erilaisten asukokonaisuuksien esittelyn ympärille, siinä missä toinen saattaa tehdä todella tarkkaan mietittyjä, tarinaa kertovia kuvakokonaisuuksia, joiden kuvaamiseen ja muokkaamiseen on käytetty tunteja, ellei jopa päiviä. Siksi onkin todella mielenkiintoista selata ihmisten ottamia kuvia ja nähdä millaisia heidän sankarinsa ovat ja miten he käyttävät luovuuttaan sekä kuvien ottamisessa että asujen suunnittelussa. Vaikka hahmoja on satoja tuhansia, harvemmin tulee vastaan kahta aivan samanlaista.

Koen, että pelinsisäinen valokuvaaminen on vahvistanut visuaalista silmääni. Kuvia ottaessa joudun pohtimaan muun muassa sommittelua, valaistusta ja värejä – kaikki asioita, joita käytän ja joudun ajattelemaan myös graafisena muotoilijana. Kuvia editoidessa

18

olen oppinut käyttämään Photoshopia tehokkaammin ja löytänyt siitä uusia ominaisuuksia ja olen myös jo kerennyt hyödyntää koulussa oppimiani kikkoja kuviini. Haluaisin ehostaa kuviani vielä lisää graafisen muotoilun opinnoissa oppimillani taidoilla ja olenkin miettinyt, miten lähtisin yhdistämään typografiaa ottamiini kuviin.

Vuosia sitten otettuja kuvia on hauska palata aika ajoin katsomaan, kuin selaamaan vanhaa valokuva-albumia. Niistä näkee, miten oma hahmo on muuttunut vuosien varrella, ja kuinka omat kuvaustaidot ovat kehittyneet.

Kun vertaan alkupään kuvia nykyisiin, huomaan selkeän kehityksen valaistuksessa, väreissä ja kuvien sommitelmissa.

Osa kuvista on otettu ystävien kanssa ja niihin liittyy muistoja monista yhdessä vietetyistä hetkistä. Joskus otan kuvia ihan vain omaksi ilokseni mutta moni menee jakoon suuremmalle yleisölle, ja kanssapelaajilta on tullut paljon hyvää palautetta hienoista kuvista, joka kannustaa minua jatkamaan sekä kuvaamista että kuvien jakamista.

Kuvien ottamisen lisäksi olen piirtänyt paljon taidetta hahmostani sekä innostunut jopa kirjoittamaan. Final Fantasy XIV on minulle tärkeä peli ja oma hahmoni on ollut minulle jo monta vuotta suuri inspiraation lähde, enkä usko siihen tulevan muutosta aivan lähiaikoina. ▪

1

Shaderit tuovat peliin huomattavasti lisää väriä ja eloa.

2

Lähtötilanne

Shader päällä

3

4

Esimerkki, millainen kuvausprosessi voi yksinkertaisimmillaan olla.

Valaistus lisätty

Valmis kuva pienten muokkausten jälkeen

19

Reetan LEFFASUOSITUKSET:

Teksti ja kuvat: Reetta Saari

O

len rakastanut 80-luvun fantasiaelokuvia jo hyvin pienestä asti. Ensimmäinen sen vuosikymmenen fantasiaelokuva, jonka katsoin monta kertaa, oli suomalainen Lumikuningatar (1986) joka perustuu H. C. Andersenin rakastettuun satuun. Elokuva herätti tuolloin syvän kiinnostukseni fantasiaelokuvia kohtaan ja rakkaus on siitä asti vain kasvanut.

Nykyään kulutan vapaa-aikani kirpputoreilta keräillen ja katsoen eri aikakausien elokuvia, joita ei saata enää löytää kaupoista. Rakastan keräilyä, koska saan mielihyvää, kun katson hyllyäni, joka on täynnä

”

tuntuu kuin henkilökohtaiselta kirjastolta niin erilaisia elokuvagenrejen edustajia.

Se tuntuu kuin henkilökohtaiselta kirjastolta, jossa rakastamani elokuvat ovat aina saatavilla. Elokuvataide kiinnostaa minua kovasti ja on toinen syy keräilyyni. Suosin fantasiaa sen maailmojen takia - ne toimivat inspiraationa taiteessani!

20

Praktikaalinen vs CGI 80-luvun elokuvissa on jotain taianomaista, jota nykypäivän elokuvat eivät mielestäni välitä. Nykyään elokuvat ovat niin täynnä CGI-grafiikkaa ja green screen tekniikkaa, että ne syövät melkein kaiken sielun elokuvasta. Praktikaalisia efektejä käytetään yhä tänäkin päivänä, mutta ei yhtä suurella skaalalla kuin aiemmin. Praktikaalinen efekti on siis erikoistehoste, joka on tuotettu fyysisesti ilman tietokonetta. Esimerkiksi sade, tuli, räjähdykset ja kaikki oliot on toteutettu nukeilla, naamioilla ja meikeillä.

Praktikaaliset efektit sulautuvat elokuvan

ympäristöön paremmin ja niiden kanssa voi tehdä vuorovaikutusta. Se mielestäni tekee näyttelijöiden esiintymisen uskottavammaksi niin näyttelijöille kuin katsojille.

Praktikaaliset efektit ovat myös siitä hyviä, että CGI vanhenee nopeammin. Esimerkiksi Jurassic Park (1993) elokuvan praktikaalisilla efekteillä tehty tyrannosaurus rex näyttää upealta tänäkin päivänä verrattuna 2000-luvun alussa tehtyyn Star Wars esiosa trilogian CGI-efekteillä tehtyihin olioihin, jotka ovat ajan myötä vanhentuneet. Efektit siitä huolimatta olivat aikanaan varmasti vallankumouksellisia.

”

tekee näyttelijöiden esiintymisen uskottavammaksi niin näyttelijöille kuin katsojille

21

Kulttielokuvat Monet 80-luvun fantasiaelokuvista eivät aikanaan olleet menestyksiä, mutta ovat siitä lähtien nousseet kulttielokuvien tasolle! Kulttielokuva tarkoittaa elokuvaa, jolla on pieni, mutta vannoutunut joukko faneja, jotka ovat pitäneet sen suosiota yllä, kun elokuva on jäänyt suuremmalta yleisöltä huomioimatta. Tähän kuvaukseen kuuluvat kaikki elokuvat, joita aion suositella teille lukijoille! Valitsin kulttielokuvat sen takia, että mielestäni ne ansaitsevat mahdollisuuden loistaa ja saada enemmän huomiota.

Suositukset:

3. Legend (1985), ohj. Ridley Scott

5. Willow (1988), ohj. Ron Howard

1. Labyrinth (1986), ohj. Jim Henson

”Nuoren miehen on estettävä Pimeyden Herraa tuhoamasta päivänvaloa ja menemästä naimisiin rakastamansa naisen kanssa.”

”Nuori maanviljelijä Willow valitaan tekemään vaarallinen matka suojellakseen erityistä vauvaa pahalta kuningattarelta.”

”16-vuotiaalle Sarahille annetaan 13 tuntia aikaa ratkaista labyrintti ja pelastaa pikkuveljensä Toby, kun peikkokuningas Jareth toteuttaa hänen vihoissaan tehdyn toiveensa viedä Toby pois.”

Vuonna 2020 tuli ilmi, että elokuva olisi saamassa jatko-osan ja Jennifer Connelly olisi palaamassa Sarah-rooliinsa.

Suosittelen tätä, jos kaipaat satumaisen kaunista ja sydäntälämmittävää seikkailua, joka saa sinut laulamaan ja tanssimaan musikaalikohtauksiensa mukana!

2. The Princess Bride (1987), ohj. Rob Reiner ”Kotona sairaana oleva nuori poika saa isoisänsä vierailulle lukemaan hänelle tarinan. Kirjassa on kuvitteellinen Florinin kuningaskunta, jossa prinsessa Buttercup joutuu eroon rakastamastaan rengistä Westleystä ja joutuu kihloihin pahan prinssi Humperdinckin kanssa.”

Tässä elokuvassa on kaikki mitä voi haluta: merirosvoista miekkataisteluun ja todelliseen rakkauteen! Pidätkö komediasta? Sitten tämä on sinulle.

Elokuvasta on ainakin 4 eri versiota.

Ohjaajan leikkaus kuitenkin luokitellaan parhaimmaksi versioksi.

Jos haluat sadun, joka on hieman synkempi kuin olettaisi, niin tämä on elokuvasi!

Kaunis ja taianomainen elokuva vielä kauniimmalla elokuvataiteella.

4. The Dark Crystal (1982), ohj. Jim Henson, Frank Oz ”Toisella planeetalla kaukaisessa menneisyydessä Gelfling nimeltä Jen ryhtyy etsimään maagisen kristallin puuttuvaa sirpaletta ja palauttamaan järjestyksen maailmaansa.”

Elokuvasta tehtiin esiosa sarja Netflix -suoratoistopalveluun nimeltä The Dark Crystal: Age of Resistance (2019).

Suosittelen tätä, jos pidät synkistä elokuvista! Ihastuttava tarina, joka tuntuu kuin unelta ja jossa pelottavia kohtauksia riittää. Suosittelen myös esiosa sarjaa! Se lisää paljon elokuvan maailmaan.

22

Elokuva on saamassa jatko-osa sarjan Disney+ -suoratoistopalveluun ja sen on suunniteltu saavan julkaisunsa vuonna 2022. Willown näyttelijä Warwick Davis on palaamassa rooliinsa.

Jos pidät Taru Sormusten Herrasta ja haluat jotain samanhenkistä, niin tämä on elokuvasi! Siinä on upea fantasiamaailma, taistelukohtaukset ja hahmot. Se on myös hauska, viehättävä ja vie sinut mukanaan. ▪ Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttielokuva

23

24

oma taidetyyli Tekstit ja kuvat: Essi Virtanen

I

hmettelen suuresti, jos taideihmisenä ei ole koskaan törmännyt aiheeseen omasta taidetyylistä.

Niin paljon sitä aina pohditaan ja en tietenkään ole välttynyt siltä itsekään.

Yleisiä aiheen ympärillä pyöriviä kysymyksiä ovat esimerkiksi ”Mikä on mun oma taidetyyli? Onko mulla sellaista?

Tarviiko mulla olla joku oma tyyli? Voiko yhdellä ihmisellä olla liikaa taidetyylejä?”

Mikä on taidetyyli?

Ihailemme taiteilijoita, joiden töistä pidämme ja silloin yleensä myös sanomme pitävämme kyseisen taiteilijan taidetyylistä. Oma tyyli tekee taiteesta tunnistettavaa ja ainutlaatuista. Kaksi taiteilijaa voi tehdä yhteisestä referenssistä samankaltaisen teoksen, mutta lopputuloksena on silti kaksi erilaisella taidetyylillä tehtyä teosta. Sanakirjan mukaan tyyli on jonkin omaleimainen

ilmaisu- tai esitystapa. Tyyli on siis aina tekijän mukana muuttuva käsite. Vaikka piirtäisi uudelleen jonkin toisen taiteilijan piirroksen, tulee tehtyyn työhön väistämättä mukaan oma kädenjälki, joka on osa omaa taidetyyliä. Tällainen harjoitus on hyvä tapa tutkia ja inspiroitua, mutta on muistettava, että mallinnettu työ sisältää niin paljon toisen taiteilijan alkuperäistä antia, että olisi plagiointia esittää se omana. Prosessi teoksen taustalla kun on aivan yhtä tärkeä osa alkuperäisen tekijän työtä kuin lopputuloksen visuaalinen ulosanti eli valmis tarkasteltava työ.

Näkyvä ja piilossa oleva osa muodostavat yhdessä taiteilijan tyylin.

Miten tyyli muodostuu?

Taidetyyli rakentuu personaalisista preferensseistä, influensseista sekä omista kokemuksista. Taidetta luodessa tehdään jatkuvasti valintoja, jotka

25

pohjautuvat edellä mainittuihin asioihin.

Preferensseihin lukeutuu esimerkiksi se, mitä välineitä päättää käyttää taideteosta tehdessä tai se, mitä yksityiskohtia karsii ottaessa mallia referenssikuvasta.

Harjoittelemalla kokemus lisääntyy ja osaa kerta kerralta itsevarmemmin tuottaa mielessä visioidun teoksen tai vaikka piirtää sen hankalan käden asennon, joka on aiemmin tuottanut vaikeuksia. Käsi harjaantuu piirtämiseen vain piirtämällä paljon. Taideteoksen takana olevaa ajatteluprosessia voi kehittää esimerkiksi etsimällä uusia inspiroitumisen keinoja ja vaikutteita eli inspiroitumisen lähteitä. Inspiraatiota voi löytää mistä vain, kunhan osaa tarrata siihen kiinni. Tarpeen mukaan sekin on harjoiteltavissa.

Kuinka oman tyylin voi löytää?

On hyvin yleistä, että varsinkin aloittelevat taiteilijat miettivät paljon taidetyyliään ja jopa ahdistuvat siitä, ettei heillä ole sitä omaa uniikkia tyyliä, heillä on liian monta tyyliä tai tyyli vaihtuu usein.

Totuus on kuitenkin se, että jokaisella on tyyli, vaikka sitä olisi vielä alkuvaiheessa vaikea erottaa. Vaikka kokeilisi paljon erilaisia asioita, ei mielestäni ole mahdollista olla liian monta eri tyyliä, sillä kaikkeen tekemiseen tulee kuitenkin jatkuvasti näkyville oma kädenjälki eli se oma tyyli. Erilaisten tyylien kokeilu on enemmänkin hyvä asia, sillä se kertoo halusta kokeilla uutta ja auttaa paremmin löytämään omat suosikkitekniikat ja tavat tuottaa taidetta. Tyylin ei tarvitse sopia

muottiin, vaan kaikkein tärkeintä on, että kehittää taidettaan suuntaan, josta itse pitää. Oman tyylin punainen lanka tulee ajan kanssa itsestään näkyville. Mikäli ei pidä jostakin, mikä toistuu omissa töissä, voi tietoisesti opetella siitä pois.

Kehittyäkseen haluttuun suuntaan voi esimerkiksi hakea inspiraatiota taiteilijoilta, joiden töistä pitää ja poimia sieltä elementtejä omaan taiteeseen. Kenenkään tyyli ei ole koskaan niin sanotusti valmis ja se on oikeastaan taiteessa kaikkein jännittävintä. Uutta voi kokeilla aina kun siltä tuntuu, oli se sitten aihe, värimaailma tai välineet, eikä sillä ole merkitystä onko kyseessä aloittelija vai kokeneempi taiteilija. Taiteen kanssa on sallittua pitää hauskaa.

26

”

Tyylin ei tarvitse sopia muottiin, vaan kaikkein tärkeintä on, että kehittää taidettaan suuntaan, josta itse pitää.

Tyyli muuttuu mukanasi Itselläni oli muutaman vuoden pituinen tauko taiteen tekemisestä ja kun palasin takaisin sen pariin, huomasin, että olin hukannut itseäni taiteilijana. Piirsin ennen todella paljon ja katsoessani taaksepäin olin oikeastaan ollut melko itsevarma taiteeni kanssa. En ajatellut ollenkaan, että jokin niin vahva voisi kadota niinkin nopeasti parin vuoden tauon aikana, mutta se käy järkeen, sillä olen muuttunut hurjasti tuona kuluneena aikana ja taidetyylini ei vain ole päässyt kehittymään samaa vauhtia siinä rinnalla.

Nyt olen monesti löytänyt itseni turhautuneena töiden äärestä, mikä on tuntunut todella vieraalta. Taide on aina ollut se ”mun juttu”, jonka parissa ei ole tarvinnut stressata. Pikkuhiljaa etenemällä ja etsiskelemällä alan uudelleen saada kiinni siitä vanhasta minästäni ja nykyisestä päivittyneestä tyylistäni taiteessa, mikä on ihanaa. Voin siis omastakin kokemuksesta sanoa, että vaikka kuinka uskoo löytäneensä oman tyylin tehdä taidetta, se voi ja tulee vielä muuttumaan.

Tyylit pohjaavat realismiin Kaiken kestävän tulisi lähteä vahvasta pohjasta ja sama pätee taidetyyleihin.

Liika keskittyminen oman tyylin löytämiseen voi saada unohtamaan, kuinka

ensisijaisen tärkeää on ymmärtää taiteen perustaa eli realismia. On huomattavasti helpompaa leikkiä tyyleillä, kun ymmärtää, mitä oikeastaan yrittää tyylitellä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi tyylitellä ennen kuin hallitsee täydellisesti realismin, vaan enemmänkin sitä, että olisi hyvä haastaa itseään aika ajoin katsomaan referenssejä ja tutkimaan valittuja aiheita tarkemmin. Suuri osa taitavista taidettaan pitkälle tyylittelevistä taiteilijoistakin näyttää välillä todella realistisia töitään, mikä juuri kielii hyvästä realismin ymmärryksestä tyylittelyn taustalla. Mennessä taidekouluun aloitetaan sielläkin useimmiten rakentamaan tätä vahvaa pohjatietoa oppimalla ensin taiteellista realismia. Joidenkin mielestä se voi olla turhauttavaa, mutta se on oikeasti hyvin tärkeää, jotta voidaan edetä eteenpäin. Eräs suosikkitaiteilijoistani kertoi yhdellä videollaan hyvän mieleeni painuneen vertauskuvallisen esimerkin, joka meni jotenkin näin; jos pohjarakenne on vankka, voi siihen päälle rakentaa vaikka kuinka paljon, mutta jos pohjarakenne on heikko ja hutera, on vain tietyn verran, mitä siihen voi rakentaa, ennen kuin se sortuu. Eli toisin sanoen voi kyllä pärjätä ymmärtämättä realismia, mutta kehittyä voi paljon pidemmälle, kun sekin tieto ja taito on hallussa.

27

Tyyli kehittyy jatkuvasti En tiedä koska aloin etsimään omaa taidetyyliä. Kenties jo siitä asti, kun ensimmäisen kerran olen taiteillut mutakakkuja hiekkalaatikolla ja olen miettinyt teenkö muotilla tähden vai ympyrän.

Taidetyyli kehittyy jatkuvasti taiteilijan itsensä mukana, joten ei koskaan kannata ajatella etsivänsä omaa absoluuttista tyyliään, vaan keskittyä ennemminkin tunnistamaan omasta taiteestaan niitä asioita, joissa haluaa tulla paremmaksi.

Näin kehittää taidettaan suuntaan, joka on mieluisa ja tuo niin sanottu oma taidetyyli tulee löytymään ja näkymään itsestään. Jos ei tiedä mistä aloittaa, suosittelen varmistamaan perusteet eli ymmärtämään realismia. Siitä saa hyvän vahvan pohjan kehittymiselle ja oman tyylin löytämiselle. ▪

Omakuva kertoo naamioitumisesta ja miten suurin osa ASD-ihmisten oikeista ulkoisista tunteista ovat hieman vaisumpia, mitä sosiaalisesti toivotaan.

28

MINÄ JA ASD Kirjoittaja ja Kuvittaja: Nana Siikava

A

utismi on valitettavan monelle hyvin vaikea, outo ja jopa valheita täynnä oleva oireyhtymä. Rokotteet, moderni lääketiede ja elektroniikka ovat kaikki syypäänä Martta 35 v:n pojan aspergeriin, eikä mitenkään voi olla mahdollista, että kyseessä voi olla geeniperäinen neurologinen vamma. Yksi syypää tähän on tutkija Andrew Wakefield ja autismin puollustusjärjestö nimeltä Autism Speaks, joka valitettavasti tukee tätä tutkimusta omalla tavallaan.

Andrew Wakefield oli tehnyt kaksikymmentävuotta sitten hyvin epäluotettavan tutkimuksen, missä hän yhdisti rokotuksien aiheuttavan autismia eikä autismi ole geeniperäinen neurologinen kehitysvamma. Tämä tutkimus nopeasti todistettiin epätodeksi, mutta tutkimus jätti ikuiset jäljet monen ihmisen ymmärrykseen autismista. Tätä samaa nähdään Autism Speaks -järjestössä. Autism Speaks -järjestö etsii autismille ”parannusta” ja painottaa

Mitä sitten autismi on? ajatusta siitä, ettei minkäänlainen autismi ole hyväksi. He lahjoittavat rahaa ja kannattavat USA:ssa käytössä olevaa sähköterpiaa.

Siksi moni autismin spektrumissa oleva aktivisti puhuu järjestöä vastaan. Autism Speaks yleisti autismin kuvaamiseen palapelin palaa mutta tämä oli monen autistin mielestä harmillinen ja rajattu kuvaus ASD-ihmisistä (ASD tarkoittaa Autism Spectrum Disorder). Palapeli tuntui siltä kuin se kertoisi autistien olevan rikkinäisiä ja tarvitsisi jonkun täydentämään heitä.

Autistiyhteisöt internetissä ovat luoneet oman merkkinsä, joka kuvaa autismin spektrumia ja miten autismi on jokaisella omanlaisensa ja sitä kutsutaan rainbow infinity-symboliksi. (Sateenkaarella kuvataan Autismin spektrumia. ASD-ihmiset ovat yksilöitä ja jokaisella on omat tarpeensa.)

29

Autismi tunnetaan sosiaalisista vaikeuksista ja vähäisestä empatiasta, mutta on lisäksi aistillista yliherkkyyttä, tunteiden epävakautta, ahdistusta, masennusta ja toistuvaa käyttäytymistä. Vaikka autismiin liittyy monia oireita, kaikki ASD-ihmiset eivä ole esimerkiksi epäempaattisia.

Kaikki ovat omanlaisiaan ja eroavat jollain tavoin toisistaan, vaikkakin sosiaaliset vaikeudet ovat kaikilla yhdistävä asia. Yksi kiinnostavin asia, jota ASD ihmiset tekevät helpottaakseen sosiaalisia tilanteita ja yrittääkseen sulautua joukkoon, on masking eli naamioituminen. Naamioituminen on ASD-ihmisen yritys peitellä vammaisuuttaan ja selviytyä sosiaalisissa tilanteissa.

Minä henkilökohtaisesi laitan niin paljon energiaa naamioitumiseen, että saatan olla täysin loppu vain kauppareissun jälkeen.

Minun kokemuksia Jos puhutaan minun näkökulmastani autismin spektrumin ihmisenä, minun mielestä suomessakin olisi hyvä puhua autismin moninaisuudesta. Minua ei kohdeltu lapsena ”autisitina” eikä edes tutkittu asiaa, koska en käyttäytynyt kuin nuorempi veljeni. Olin vaan outo, angstinen ja herkkä tyttö, joka ei ymmärtänyt aikuisten kommentteja siitä, miten aikuinen olin ikäisekseni ja miten on normaalia ahdistua sosiaalisissa tilanteissa siihen pisteeseen, ettei voi puhua. Se on varmasti vaan hormonien aiheuttamaa sekavuutta ja aikuisiässä se häviäisi, pitäisi vaan ryhdistäytyä.

Aikuisikä tuli ja kaikki vaan paheni, en pystynyt huolehtimaan itsestäni, ahdistuin kauppareissujen miettimisestä, ja kouluun meno ja siellä luokkalaisten

”

VAAN HORMONIEN AIHEUTTAMAA SEKAVUUTTA JA AIKUISIÄSSÄ SE HÄVIÄISI, PITÄISI VAAN RYHDISTÄYTYÄ kanssa yhdessäolo tuotti vaan jälkihäpeää, ahdistusta ja vatsanpuruja. Korona oli minulle pelastus ja pääsin vihdoin koulussa kärryille. Nyt minulla on aikaa helpottaa ahdistusta ja keksiä keinoja selvitä yhteiskunnassa, missä minun luontainen käyttäytymiseni on laiskan, epäkohteliaan ja hullun merkki. Onneksi olen niitä onnekkaita, joilla on hyvä tukiverkko ystäviä.

Tästä huolimatta, koen häpeää joka päivä.

En aina ymmärrä sosiaalisia merkkejä, vitsejä tai käyttäytymistä, ja siitä saatetaan

30

tehdä lisää ivaa tai ikävää kohtelua, jolle en oikeastaan voi tehdä mitään. Vaikka kertoisin olevani ASD-ihminen, se saattaa jopa pahentaa tilannetta ja ihmiset saattavat kohdella minua hieman kuin lasta.

Mutta tänä vuonna kaikesta huolimatta olen onnellinen, kun ymmärrän itseäni ja voin vihdoin selittää outoa käytöstäni niin, että voin helpottaa elämääni. Osaan määritellä paremmin, mihin kykenen ja missä tarvitsen apua, vaikka apua en aina saa tässä yhteiskunnassa ilman ikävää kohtelua. Haluan että muut minun kaltaiseni voisivat kokea samaa helpotusta ja ymmärtäisivät antaa itselleen aikaa. ASD ei tee meistä tyhmiä, hankalia tai muiden ongelmia. Mielestäni meille pitäisi antaa meidän tarvittava tila, eikä tunkea meitä syrjään, tai neurotyyppisten muotteihin. ▪

Lähteet: Autismiliitto. s.a.. Autismikirjo - mistä on kysymys?

Belluz, J, 2019, Research fraud catalyzed the anti-vaccination movement. Let’s not repeat history. Vox.

31

Teksti ja kuvat: Suvi Silvala

”

Hei, oisko sulla hetki?

Henkilö pysähtyy empien puistokäytävällä. On kirpeän kuulas syyspäivä, ilma on vuodenaikaan nähden hyvä. Liikkeellä on alkuiltapäivästä lähinnä ulkoilijoita, lapsia ja eläkeläisiä, ihmisiä joilla on vapaa-aikaa keskellä päivää arkenakin.

Puistokäytävän vierellä on tolppaan ripustettu taulu, eikä mikä tahansa kielto- tai infotaulu, kuten kaupunkiympäristössä on totuttu näkemään, vaan kolmiulotteinen teos, jossa puinen kukka kasvaa kovan betonin läpi. Betoniin on kirjoitettu ”kulttuurin kukka”. Teos on ilmestynyt paikalleen hämärän aikaan, kuin itsekseen tiivistynyt sijoilleen, vaikka sen siirtämiseen on tarvittu voimaa sillä betonitaulu on selkeästi hyvin painava.

Mistä, miksi ja miten se on tähän tullut, ei ole yleistä tietoa. Sitä katsoessaan miettii sen ulkonäön ja sanoman lisäksi sen syntyprosessia sekä sitä miten sitä katsotaan. Teos ei ole ainoa laatuaan, ei edes Kouvolan alueella.

”

Olemme tottuneet julkiseen taiteeseen, patsaisiin, muraaleihin, valoteoksiin, jopa kaupunkimme valtaaviin mainoksiin, mutta erotammeko sieltä seasta teokset, jotka eivät ole kenenkään tilaamia, joiden tarkoitus ei ole vain luoda viihtyisyyttä, herättää keskustelua tai kiinnittää huomiota, vaan myös ottaa tilaa, julkista yhteistä tilaa käyttöön, vaikka luvatta.

Ilmiölle on nimi: sissitaide. Se perustuu ajatukseen yhteisestä oikeudesta julkiseen tilaan ja vastustaa kaupallisuuden yksinoikeutta käyttää sitä. Sissitaide kysyy miksi mainoskuvat ja myyntiyritykset saavat vallata katumme ja yksilön, alueen asukkaan ja käyttäjän rooli sekä käyttöoikeus on typistetty olemaan katsoja ja kuluttaja: potentiaalinen asiakas.Pimeän turvin, salaa ja vallattomasti ilmestynyt teos on nyt keskellä päivää keskustassa monen reitin varrella. Sitä katsotaan ja tulkitaan, jos huomataan, valossa oman elämän kiireiden keskellä. Pysäyttämäni henkilö katsoo teosta: betonin läpi puskevaa kukkaa.

32

Ihan kivahan se on Oletko huomannut sitä ennen? ”Joo oon tästä ohi mennyt kyllä mutten sillä lailla varsinaisesti katsonut” Onko sillä sun mielestä joku viesti?

Hän katsoo teosta ja pohtii hetken. ”No toi kukka tulee tuolta niinkuin läpi. Että läpi harmaan kiven,” hän hymyilee.

Hahmo siirtää isoa laatikkoa muistuttavaa esinettä hämärässä. Liikkeistä huomaa että esine on raskas eikä se liiku helposti. On myöhä eikä

liikkeellä ole muutamaa autoa lukuunottamatta ketään. Katuvalo valaisee kohdan jossa hahmo työskentelee. Homma on pian ohi, laatikkomainen esine jää paikalleen ja hahmo harppoo valokeilasta vähän kauemmas luokseni varjoon ja

kaivaa tupakat taskustaan. Tervehdimme ja alamme veikailla miten teos otetaan vastaan. ”Kun nää on betonia, niin nehän on vähän hukattu tänne kaupunkikuvaan. Ihmiset näkee ne, jos ne haluaa nähdä. Ne on aika huomaamattomia. Ne on tehty tän kaupungin maineen mukaisesti”, hahmo kertoo, viitaten Kouvolan kuuluisuuteen betonikaupunkina. Miten kouvolalaiset sitten suhtautuvat näihin, saavatko teokset olla rauhassa? ”Aika rauhassahan ne on saaneet olla, tai siis tosi rauhassa. Somesta luin että yksi oli mennyt ilmeisesti rikki ja joku tuntemattomaksi jäänyt on sen jopa korjannut, kiitos vaan! Kaksi on kadonnut. Odotus kyllä oli ettei ne kahtakaan viikkoa säily”, hahmo naurahtaa. Teokset ovat harkittuja ja niiden sijoitusta ja sulautumista on selvästi mietitty tarkkaan, moni katsoja tuskin arvaa että teokset ovat luvattomia, mikä tekee niistä hyväksyttävämpiä. ”Ihmiset haluaa noudattaa sääntöjä, sitä paheksutaan mikä ei ole luvallista. Mutta eipä meiltäkään kysytä halutaanko valtavia mainoksia jokaiselle bussipysäkille.

”

Koko manski on käytännössä yksi iso mainos

33

Kysymykseen miksi hän näitä tekee ”Että tulis lisää ja monipuolisempaa kaupunkikulttuuria. Kulttuurin pitäis tulla kaduille ihmisten luo, ei ainoastaan niille erikseen osoitetuille paikoille tiettyyn aikaan saavutettavaksi.” Kerron vastauksista joita sain kun kyselin ihmisten mielipiteitä teoksista. Hahmo naurahtaa. ”Aika odotettavissahan noi oli.

On näit ehtinyt täs miettiä.”

Milliasia reaktioita toivot? ”Hyvää mieltä.

Enemmän hyvää mieltä kuin varsinaista kantaaottavuutta, ja sellasta positiivista jotain.” -Näissä kuitenkin on myös kantaaottavuutta, onko se kuinka tarkoituksellista? ”On. Muutenhan ne olis vain koristeita.” ▪

”

Mitä ne ovat kun ne eivät ole koristeita? ”Kaupunkikulttuuria.”

34

Teksti ja kuvat: Liisa Liimatta

okainen meistä on varmasti joskus omistanut ja käyttänyt kalenteria pitääkseen erilaiset tapahtumat ja menot ylhäällä. Oletko koskaan kuitenkaan rakastunut kalenteriisi?

Minulle kalenteri on harrastusväline. Useampia vuosia sitten törmäsin Pinterestissä erilaisiin kuviin upeista, tuunatuista kalentereista ja innostuin myös itse kokeilemaan. Tästä eteenpäin kalenteri on ollut minulle tapa olla luova ja ilmaista itseäni ajanhallinnan välineen lisäksi. Ikävätkin deadlinet on mukavampi merkata kauniisti koristeltuun kalenteriin!

Kalenterin pohjimmainen tarkoitus on toimia arjenhallinnan välineenä. Kun erilaiset menot ja muistettavat asiat on kirjoitettu ylös, kaiken tiedon ei tarvitse pysyä mielessä, eikä unohtelu ala

35

stressaamaan ja kuormittamaan arkea.

Kun arki on organisoitu, päivät ovat sujuvampia.

Itse en pärjäisi viikkoakaan ilman kalenteria, sillä stressi tekemättömistä asioista kasvaisi sietämättömäksi. Nyt, kun kaikki tehtävät asiat on listattu ylös, voin helposti vain yhdellä vilkaisulla nähdä mitä olen tehnyt ja mitä on vielä tekemättä. Myöskään auton katsastus tai lääkärikäynnit eivät pääse unohtumaan kaiken muun kiireen keskellä.

Se osuus, joka minut sai rakastumaan, on kalenterien tuunaaminen. Olen aina pitänyt taiteesta ja luovuudesta, joten mikä sen parempaa kuin yhdistää harrastukset ja käytännöllisyys yhteen. Luovaa alaa opiskellessa vapaa-ajalla ei välttämättä jää aikaa omille taideprojekteille ja itseni ilmaisu on kuitenkin tärkeää minulle.

Kalenterituunaus, ”plannerointi” (eng. plannering) on oman kalenterin koristelua erilaisin välinein. Koristeluun voi käyttää mitä tahansa tekniikkaa tai välinettä, jonka vain kokee itse hyväksi.

Kuitenkin suosituimpia välineitä ovat muun muassa tarrat, kuviopaperit, washit, eli japanilaiset paperiteipit, leimasimet ja erilaiset kynät. Näistä tarrat ovat varmasti suosituin tuunaustyyli, ja niitä saakin kaikissa mahdollisissa väreissä ja tyyleissä. Useat kalenterituunaukseen tarkoitetut tarrat ovat valmiiksi mitoitettu sopimaan millilleen tiettyyn kalenteriin.

Myös erilaiset teksti- ja ikonitarrat ovat suosituimpien joukossa.

Mitä kalenteriini laittaisin?

Omaan kalenteriinsa voi liittää mukaan kaiken, minkä itse kokee toimivaksi.

Varmasti tärkeimpinä jokaiselle on kuukausi- sekä viikkosivut perinteisen kalenterin tyyliin, jotta omaa arkeaan saa helposti ja sujuvasti organisoitua. Omaa elämääni helpottavat myöskin erilaiset listat, esimerkkeinä tehtävälistat, tavoitelistat, ostoslistat ja unelmalistat. Näin voin helposti ja selkeästi kirjata ylös mielessä pyöriviä asioita ja palata niihin aina uudestaan unohtamatta niitä.

Listojen lisäksi seurannat eli “träkkerit” (eng. tracker) toimivat päivittäisten askareiden muistamisessa. Seurantoja voi tehdä viikko- tai kuukausitasolla, riippuen

36

kuinka usein seurattavia asioita tahtoo vaihtaa. Omia esimerkkejä seurattavista asioista ovat esimerkiksi lääkkeiden otto, liikunta ja ihonhoito. Myöskin unen määrää ja mielialojen vaihtelua on helppo seurata erilaisin taulukoin. Näin kuukauden päätteeksi on helppo tehdä yhteenvetoja, vaikuttiko unen määrä esimerkiksi mielialaan tai siihen, kuinka usein jaksoin harrastaa liikuntaa.

Kalenteriin voi myös merkata luettuja kirjoja, katsottuja elokuvia, läheisten syntymäpäiviä, huonekasvien hoito-ohjeita tai mitä tahansa muuta, mikä omaa elämää koskettaa. Kalenteri toimii myös mukana kulkevana muistivihkona, varsinkin jos se sisältää tyhjiäkin sivuja.

Mikä kalenteri minulle?

Erilaisia kalenterejakin on kymmeniä erilaisia, joista jokaiselle löytyy itselleen sopiva vaihtoehto. Kalenteri voi olla digitaalinen tai perinteinen paperinen, joista keskityn nyt paperikalentereihin.

Lähivuosina bullet journaling eli “bujoilu” on kasvattanut paljon suosiotaan ja tullut myös enemmän ihmisten tietoon. Bullet journal on alun perin yhdysvaltalaisen Rydell Carrollin kehittämä menetelmä, josta se on muovautunu nykyiseen muotoonsa. Bujoilu tarkoittaa oman kalenterin tekoa alusta loppuun tyhjään muistikirjaan, jossa yleensä

viivojen sijasta on pisteet helpottamassa rivillä pysymistä. Bujoilu on suosittua varmasti siksi, että näin jokainen saa tehtyä kalenterin täysin omiin tarpeisiinsa ja oman näköisesti.

”

jokaiselle löytyy itselleen sopiva vaihtoehto Perinteiset vihko- tai kirjamalliset kalenterit ovat helppo ratkaisu kiireiseenkin arkeen, kun kaikki pohjat ovat jo valmiita täytettäviksi. Perinteisiäkin kalentereita löytyy kymmeniä erilaisia, jokaiselle siis jotakin!

Rengaskalenteri on kaikista helpoiten muunneltavissa oleva vaihtoehto.

Tällaisessa kalenterissa on kannet, joissa on kiinni kansiomaisesti yleensä 6 rengasta, joihin sivut tulevat kiinni.

Renkaiden ansiosta sivuja on helppo lisätä tai siirtää, sopii siis vaihtelusta pitävälle!

Samoja kansia voi käyttää usean vuoden peräkkäin vaihtamalla vain kunkin vuoden kalenterisivut kansien sisälle.

Traveler´s notebook eli “tn” on kalenteri,

37

jonka sisällä on usein useampia vihkoja.

Vihot tulevat kansiin kiinni kuminauhojen avulla, kuminauha pujotetaan vihon keskiaukeaman läpi. Näin yksiin kansiin saa mitä ikinä tahtookaan ja eri vihot voi pyhittää eri asioille!

Kalenterityypin valinnan lisäksi täytyy myöskin päättää, millaisen kalenterin haluaa sisältäpäin. Kalenterien “inserttejä” eli sisältöjä on kymmeniä erilaisia. Kalenterisivuja päättäessä täytyy valintoja tehdä esimerkiksi vaaka- ja pystysuuntaisten päivien välillä, suomen ja englannin kielen välillä sekä minimalistisen ja koristellumman pohjatyylin välillä. Vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on niin monia, että valinnan tekeminen voi olla haastavaa. Myöskään aina juuri oman unelman mukaista kalenteria ei löydy valmiina, joten esimerkiksi itse olen päätynyt suunnittelemaan oman kalenterini sivut itse ja koonnut ne rengaskansiin.

Kalenterini ja minä Aluksi harrastukseen tutustuessani keräsin kaiken mahdollisen tiedon netistä ja aloin tekemään erilaisia kokeiluja silloiseen kalenteriini. Pian hurahdin askartelemaan kalenterin parissa tosissaan, jonka jälkeen minulla saattoi olla samaan aikaan useita kalentereita käytössä samanaikaisesti. Olen myöskin testannut

bujoilut ja valmiskalenterit, mutta nyt rengaskalenteri on käytössä jo kolmatta vuotta.

Nyt tilanne on tasaantunut ja käytän vain yhtä kalenteria. Viikonloppuisin kalenterin parissa tekeminen ja seuraavan viikon suunnittelu on minulle tapa rentoutua ja valmistautua henkisesti tulevaan viikkoon. Nautin erilaisien paperitarvikkeiden käytöstä ja kaiken yhteensopivuuden miettimistä, viikkoaukeamien estetiikka on minulle tärkeää.

Olen vienyt harrastuksen niin pitkälle, että suunnittelen ja toteutan kalenterini sivut itse tietokoneen ja tulostimen avulla. Näin saan juuri omanlaiset ja omaan arkeeni sopivat sivut ja vieläpä lähes ilmaiseksi! Uutena asiana olen alkanut opettelemaan tarrojen tuottamista myöskin itse.

Kalenterin parissa suunnittelu pitää mieleni selvänä ja virkeäni, enkä luopuisi tästä mistään hinnasta. ▪

TSEKKAA SOME! Instagram: #planner #bulletjournaling Facebook-ryhmä: Kalenterimania TikTok: @planningwithbumble @that.bulletjournal Internet: kalenterimania.com

38

39

40

K 13254471 P A 3662, A39 D4380923

N13 1V 254746919 AD -35565819886

1J 3254 H7566598, T0525 1 1

M 132 L 1 551412767, T9282001 1

1S 325 P4764313, T9808 525

O13235 S4 73, T639380 3 8 73

I132 H1547363, T719188202

A13254769 M 4803 2, T 8 84 4

41

O132 5S 41373, T169688202

E13235 K476949, T631388575

M

istä suunnasta sinä tarkastelet elämääsi? Jos olisit muurahaisen kokoinen, näkisit pienetkin ruohonkorret suurina puina. Jos olisit pilvenpiirtäjän kokoinen, vaikuttaisi rekka-autotkin edessäsi muurahaisilta. Se miten näemme, koemme ja analysoimme maailmaa, on kiinni perspektiivistä eli siitä kuvakulmasta, mistä asioita katsoo.

Olemme kaikki yksilöitä, joilla jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet, ilon aiheet ja onnen hetket.

Vastaavasti jokaisella meillä on myös omat haasteemme, ylämäkemme ja mutkamme, joita vastaan taistelemme.

Tervetuloa tälle matkalle, joka vie sinut tarkastelemaan meille tärkeitä asioita jokaisen omasta perspektiivistä.

Ehkä lukemasi jutut antavat sinulle inspiraatiota, valaistumisia tai hetken hyvää fiilistä. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden nähdä asioita eri perspektiivistä.

Loppu on kiinni sinusta. ▪

Teksti ja kuvat: Miia Muhli

42

Perspektiivi

44

Luovuus täytyy pitää elossa

56

50

Ghibli-elokuvien hiljainen eskapismi

Fanitaide

62

Ylisuorittaja

46

Missä inspis?

52

58

NFT-taide

Metaforat

64 Runoni

48

Artblock

54

60

Harrastuksesta yritys

Menestyminen

43

luovuus täytyy pitää elossa tekstit ja kuvat Jasmin Heikkilä

L

uovuutta on se, että osaa katsoa maailmaa useasta eri näkökulmasta ja nähdä ympärillään vaihtoehtoja.

Arki on usein kiireistä ja ajan löytäminen omalle taiteelliselle tekemiselle voi toisinaan tuntua hankalalta. Kiire ja stressi syövät luovuutta, sillä uusien ideoiden ja ajatusten syntymiseen vaaditaan aikaa.

Aina löytyy arkisia asioita, jotka tulevat luovuuden edelle, ellei sille selkeästi järjestä omaa tilaa arjesta. Kiireen keskellä jo hetkeksi pysähtyminen voi olla ratkaiseva tekijä siihen, että löytää uusia ideoita ja oman luovuutensa.

Taidehaasteet ovat hyvä keino karistaa tyhjän paperin kammo ja oppia ottamaan lyhyitä aikoja arjestaan taiteen tekemiseen. Taidehaasteissa annetaan tekemisen avuksi sana tai lause, jonka pohjalta kuva luodaan. Haasteet ovat ajaltaan eri kestoisia, joten jokainen löytää itselleen sopivan.

Tunnetuimpia haasteita ovat esimerkiksi mustavalkoinen Inktober lokakuussa, värikäs Huevember marraskuussa ja kertaluontoinen DTIYS eli Draw This In Your Style, jossa useampi ihminen luo oman versionsa samasta teoksesta.

Luovuus ei ole vain harvojen etuoikeus, vaan jokainen meistä on luova.

Taide-haasteiden hienous on se, että ne ovat ilmaisia eikä niihin vaadita kuin kynä ja paperia. Näin voi tuoda muille ihmisille sekä itselleen näkyviin oman ideansa. Taidehaasteiden avulla vaalitaan omaa luovuutta ja harjoitetaan sitä. Opettelemalla luovaa ajattelua ja tekemällä arkeensa tilaa omalle luovalle tekemiselleen, voi kehittyä päivä päivältä yhä omaperäisemmäksi tekijäksi.

”

Ei ole mitään rajoja sille, miten perusteellisesti voi palaa loppuun.

Haasteet herättävät monissa kunnianhimoa ja päättäväisyyttä onnistua täydellisesti. Instagramin välityksellä näkee muiden tekijöiden luomia kuvia samasta sanasta ja se voi synnyttää turhautumisen

44

ja huonommuuden tunteita. Taidehaaste on aina matka, joka on luojansa näköinen.

Sen takia sitä ei sopisi verrata muihin vaan juhlia omia onnistumisen kokemuksiaan. Jokaisessa taidehaasteessa on omat kuoppansa ja onnistumisensa.

Parhainta on, jos haaste on mielekäs ja se auttaa ottamaan oman taiteellisen hetken kiireisessä arjessa.

Täytyy oppia hyväksymään se, että luovuus on koko ajan liikkeessä. Välillä se toimii suurella inspiraatiolla ja välillä se matelee hitaasti eteenpäin. Haasteen edetessä tulee kuoppa, jossa luovuus tuntuu olevan hukassa. Sieltä kuitenkin pääsee ylös. Koettelemuksen jälkeen luovuuden rutiini tuntuu syntyneen.

Luovuuteen kuuluu myös keskeneräisyyden hyväksyminen ja sen mahdollisuuksien näkeminen. On hyvä muistaa, että jos pyrkii aina olemaan kaikessa hyvä, tekemään kaiken oikein ja olemaan antamatta periksi, niin ei ole mitään rajoja sille, miten perusteellisesti voi palaa loppuun. ▪

45

missä inspis?

Tekstit ja kuvat: Senja Pöyhönen

I

nspiraatio edesauttaa tehokasta ja sujuvaa työskentelyä. Se on ratkaiseva tekijä erityisesti luovissa prosesseissa. Inspiraation saaneena työ on mielekästä ja siten myös motivoitunutta. Monet taiteilijat kaipaavat inspiraatiota ja yrittävät etsiä sitä eri metodien avulla. Taiteellista alaa opiskellessa olen saanut käyttää useamman kerran aikaa inspiraation löytämiseen. Usein inspiraatio löytyy yllättävistä paikoista tai iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joskus on käynyt niin ettei sitä olekaan löytynyt ja työ on pitänyt saada väkisin kasaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen on kuitenkin keksinyt keinoja inspiksen löytämiseen.

Rentoutuminen Stressi tappaa luovuutta. Stressantuneena iskee usein paniikki, jolloin useinmiten jää inspiraatio ja motivaatio taka-alalle.

Deadlinejen lähestyessä on vaikea pysyä tyynenä, mutta rauhoittuminen helpottaa tilannetta. Itseäni auttaa moodboardien tai luonnosten tekeminen ennen

varsinaisen työn aloittamista. Niiden avulla saan yleensä selville sen, mikä työssä kiinnostaa ja miten lähden työstämään sitä eteenpäin.

”

paniikki iskee ja pää lyö tyhjää Nautiskele Taiteesta usein pystyy huomaamaan onko sen tekijä nauttinut prosessista.

Kannattaa siis ottaa työskentelystä ilo irti ja panostaa myös omaan olotilaan.

Maalatessa aika kuluu huomaamatta, kun kuuntelee samalla musiikkia tai podcastia. Vaikka kyseessä olisikin koulutyö, sen ei välttämättä tarvitse tuntua työltä. Musiikin lisäksi kynttilät tuovat tunnelmaa. Työpiste on hyvä ottaa huomioon, sillä huono ergonomia vaikuttaa myös mielialaan.

46

Inspiroidu muista Silloin kun oma innostus uupuu saan inspiraatiota muista taiteilijoista tutkimalla heidän töitään. Pinterestin ja Instagramin kautta löytyy paljon käyttäjiä, jotka jakavat omia töitään muiden nähtäville. Uusien ideoiden ja metodien löytäminen innostaa kokeilemaan uutta ja siten kehittymään. Sosiaalisen median lisäksi tunnettujen taiteilijoiden töihin tutustuminen taidenäyttelyiden tai historian kirjojen parissa on hyvä tapa inspiroitua.

Ole kärsivällinen On hyvä muistaa, että luovuus vaatii aikaa, eikä sitä voi pakottaa. Joskus täytyy pysähtyä ja antaa inspiraation tulla. Itselleni parhaimmat ideat tulevat tekemällä jotain aivan muuta, kuten siivotessa tai autoa ajaessa. Ei siis tule olla itselleen liian ankara vaan oppia olemaan kärsivällinen luovassa projektissa. Inspiraatio tulee kun se on tullakseen. ▪

47

art

block 48

Tekstit ja kuvat: Olivia Syri

K

aikki me luovalla alalla toimivat olemme kokeneet artblockin. Se nielaisee sisälleen yllättäen ja varoittamatta.

Yrität päästä ulos, mutta mitä enemmän rimpuilet, sitä ahtaammaksi se käy.

Syitä artblockille voi olla monia, ja ne vaihtelevat henkilöstä toiseen. Näitä voivat olla stressi, suorituspaineet tai loppuunpalaminen. Blockista on vaikea päästä eroon, koska aikaansaamattomuus nostaa stressiä ja saa aikaan lisää suorituspaineita.

Keinoja päästä eroon artblockista:

1. Pidä tauko. Tee jotain muuta luovaa, pelaa videopelejä, hengaa kavereiden kanssa, käy kävelyllä luonnossa.

2. Järjestele työympäristösi. Tee siitä kutsuva ja siisti. Anna itsellesi matala kynnys aloittaa.

3. Haasteet. Esimerkiksi inktober antaa uuden promptin joka päivä kokonaisen kuukauden ajan. Voit myös vaikka hakea googlesta erilaisia piirtohaasteita.

4. Aikatauluta. Tämä pakottaa sinut tekemään, ja artblockin kanssa aloittaminen voikin olla kaikkein vaikeinta.

5. Just do it. Muista, että oikeasti tykkäät siitä. Tee jotain pientä ja helppoa, älä puske itseäsi eteenpäin, tunne vain luomisen ilo. ▪

49

fanitaide teksti ja kuvat: mari lappalainen

1900-luvun loppupuolella taideharrastajien suosion kautta pysyväksi taidemuodoksi.

Fanitaiteen vapaus, värikäs luonne ja monimuotoisuus ovat kiinnostaneet itseäni jo vuosia. Kuluneiden vuosien aikana olen pannut merkille sen, että jokaiselle hiemankin suositulle sarjalle, elokuvalle, kirjalle, podcastille tai esimerkiksi muusikolle löytyy oma kokoelma fanitaidetta.

Uskaltaisin sanoa, että jokaisella populaarikulttuurista kiinnostuneella on oma näkemys ja mielipide kyseisestä taidemuodosta. Jokaista ei välttämättä kiinnosta uppoutua suosikkisarjaansa muiden fanien luoman taiteen kautta, mikä on täysin ymmärrettävää.

Mutta heille, jotka haluavat nähdä tai luoda lisää ei-virallista sisältöä, on hyvä suunnata aluksi Instagramiin tutustumaan yli 44 miljoonaan postaukseen #fanart-hastagin puolella. Jos mielessä on esimerkiksi tietty peli, josta halutaan nähdä fanitaidetta, on hyvä lisätä pelin nimen loppuun hakusana fanart.

Fanitaiteen alkuräjähdys

Oma tyyli

Länsimaisessa kulttuurissa fanitaiteen selvä alkamisajankohta sijoittuu 60- ja 70-luvulle. Tv-sarjat, kuten Star Trek, Star Wars ja fantasiakirjasarja The Lord of the Rings sytyttivät suurten fanijoukkojen kiinnostuksen ja kipinän haluta luoda taidetta olemassa olevista fiktiivisistä hahmoista ja ympäristöistä. Omaa fanitaidetta jaettiin yleisesti erilaisten maksullisten pienlehtisten eli (fanzine) harrastelijalehtien yhteydessä.

Vielä 60-luvulla internetin käyttö rajautui Yhdysvaltojen valtiolle ja armeijalle, mutta 80-luvusta eteenpäin käyttö laajeni kansalaisten piiriin. Vuonna 1993 ensimmäisen nettisivun Netscape ja vuonna 1995 nettiselaimen Windows Internet Explorer julkaisu polkaisi käyntiin oman/fanitaiteen jakamisen nettisivujen keskustelupalstoilla. Taidenettisivu DeviantArt (2002) ja kuvien jakopalvelu Instagram (2010) mahdollistivat ja vahvistivat fanien keskeistä keskustelua taiteen kautta.

Fanitaiteessa olennaisinta on oman taidetyylin, kuvan idean ja toisen luoman hahmon yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Fanitaide nousi suosioon monella alkuperäistaidetta luovalla taiteilijalla vuonna 2020 kehitetyn Six Fanarts -taidehaasteen kautta. Haasteessa piirretään 6 hahmoa omalla tyylillä. On kuitenkin myös yleistä mukailla alkuperäisen taidetyylin muotoa fanitaiteessa, mutta eroavaisuus tulisi kuitenkin näkyä jollain tapaa esimerkiksi kuvan tarinassa, sillä suora kopioiminen on aina lähempänä tekijänoikeuden rikkomista. ▪

50

Lähteet: FanLore: History of Fanart (2019), Brief history of the internet: Online library learning center, QUARTZ: A complete guide to logging on to the internet

The Creation of Squidward Maalaus Aatamin luominen fanitaiteen muodossa.

Hahmot: Squidward, Mario, Kirby, Pikachu, Hamtaro, Chu Totoro, Usagi Tsukino

51

NFT

Taide

NFT:t (non- fungible token) tokenit ovat digitaalista omaisuutta, joita voi ostaa cryptovaluutta markkinoilla. Kaikki tokenit ovat osaa yhtä tai useampaa ”block chainia” eli lohkoketjua. Block chain on luomisprosessin luettelo, jossa NFT luodaan eli mintataan digitaaliseen ympäristöön.

Teksti: aleksandr matveychuk

E

nnen kuin NFT:stä tuli suosittu, se oli pieni digitaalisen taiteen myyjien ja ostajien markkina.

Tunnen yhden digitaalisen taiteilijan, joka yritti ansaita rahaa myymällä NFT-tokeneita ennen kuin niistä tuli suosittuja. Parin kuukauden kuluttua jokainen yksittäinen taidetta koskeva twiitti oli NFT:stä.

Ajatus digitaalisten teoksen myymisestä ainoana kopiona oli mukava digitaalisille taiteilijoille. On vaikea ansaita elantonsa freelance -taiteilijana ja jopa arvostettuna taiteilijana. Muistan, että alussa kaikki pitivät ajatuksesta ja tästä NFT:n ideasta. Aluksi se oli loistava tapa

ansaita rahaa kuuluisille digitaiteilijoille.

Tietysti kun trendi alkaa, niin monet hyppäävät heti vaunuun.

Miinukset ja plussat Pian muutamat artikkelit julkaistiin, joissa kritisoitiin NFT: tä. Artikkelit käsittelivät järjestelmän suurempia ongelmia.

Suurin niistä on energian tuhlaaminen.

Monet NFT:n käyttäjät eivät halunneet jatkaa samaan malliin.

On olemassa joitain päteviä argumentteja spektrin molemmilta puolilta.

Kryptovaluutta vaatii tällä hetkellä paljon sähköä. Blockchain -kehittäjät pyrkivät

52

Kuva: Sebastian Svenson

ratkaisemaan nämä ongelmat. Ylimielinen kulttuuri Internetissä on herättänyt paljon argumentteja. Ovatko/Onko NFT eettistä? On olemassa hyviä argumentteja, miksi NFT: stä voisi tulla entistä vastuullisempi teknologia ja digitaalisen taiteen seuraava kehitysjakso. Yleisin kritiikki NFT:stä on se, että ne käyttävät hyväkseen ympäristöä. Jokainen tapahtuma vaatii paljon laskentatehoa. Tällä tavalla ihmiset vahingoittavat ympäristöä.

Kuvittele NFT- teknologian 20 vuoden kuluttua. Kuinka paljon tämä tekniikka paranee? Toivottavasti se siirtyisi vihreään ja hiilineutraaliin tapaan tuottaa NFT: itä. Jotkut ihmiset todella uskovat tähän.

C C

Nykyiset digimarkkinat Tämä toivo paremmasta tulevaisuudesta tulee nykyisestä kokemuksesta digitaalisen taiteen maailmasta. Työsi markkinointi taiteilijoille voi olla vaikeaa, ja useimmat vanhat resurssit, jotka olivat hyviä esimerkiksi Instagram ovat huonontuneet työn löytämisessä. Mielestäni taiteilijoilta puuttuu tällainen hyvä alusta taiteen tuottamiseen. Nykyään suurin osa digitaalisista taiteilijoista käyttää Twitteriä ja muita somekanavia. Twitter ei ole huono markkinoinnille, mutta sovelluksen koko vihamielisyys vain tappaa nautinnon.

Toivottavasti tulevaisuuden ekologisempi tapa tuottaa NFT:tä pystyy auttamaan taiteilijoita ylläpitämään työnsä. Toistaiseksi on kuitenkin paljon korjattavia ongelmia esimerkiksi NFTjärjestelmässä. Olen skeptinen, että nämä yritykset kehittävät hyvän järjestelmän taiteilijoille. ▪

C

Kuva: SIMON LEE

53

Tekstit ja kuvat: Emilia Kejonen

P

ienestä asti olen pitänyt kaikenlaisesta askartelusta.

Rakensin Schleich-hevosille aitauksia ja talleja. Joskus netissä törmäsin kuviin hienoista, käsintehdyistä Iisantallin keppi-hevosista (nykyään nimellä Mimesis hobbyhorses).

Tästä lähtikin sitten innostus kokeilla niiden tekemistä itse. Ensimmäisen keppihevoseni tekemisestä on jo yli

kymmenen vuotta, ja nykyään tämä harrastus kulkee yhä mukana pienimuotoisen yrityksen muodossa.

Ensimmäiset keppihevoseni olivat vain harmaa villasukka, nahkapalat korvina, nappisilmät ja muutama hassu villalangan pätkä harjana. Sitten siirryin kokeilemaan hevosen tekemistä kankaasta. Ensin tein yksinkertaisempia suuttomia kaksipalaisia keppihevosia,

54

jonka jälkeen siirryin tekemään realistisemman näköisiä kolmipalaisia suullisia hevosia ja tästä hevosten ulkonäkö sitten jatkoi kehittymistä. Keppareita alkoikin kertyä jo niin paljon, että niitä oli huoneeni joka nurkassa, mistä lähtikin idea, että voisin myydä tarpeettomia pois. Kun huomasin niille olevan kiinnostusta, päätin perustaa vuonna 2018 4H-yrityksen.

Toteutan hevoset alusta asti, kaavasta lähtien itse ja ne ovat täysin käsinommeltuja. Varusteiden tekemisessä käytän kuitenkin melkein pelkästään ompelukonetta. Pääasiassa suunnittelen hevoset itse, mutta yrityksen myötä olen tehnyt niitä myös tilaustöinä, jolloin ostaja saa suunnitella hevosen valittavissa olevien materiaalien mukaan, kuten kankaan ja harja langan. Olen toteuttanut hevosia asiakkaiden ihan omien ideoiden, oikeiden hevosten ja jopa pelihahmojen pohjalta.

Yrityksen vuoksi kiinnostuin paljon myös valokuvauksesta ja panostankin usein hevosista hyvien myyntikuvien ottamiseen hevosista. Tällöin yrityksen instagramia on mukava seurata, vaikka ei hevosia olisi ostamassakaan. Suunnittelin myös yritykselleni oman logon, joka on esillä myytävien keppihevosten mukana tulevissa korteissa ja Instagramissa. ▪

Yritykseni logo, joka löytyy jokaisen hevosen mukana tulevasta lapusta

55

Tekstit ja kuvat: Oona Suhonen

atsoin ensimmäisen Ghiblielokuvani muistaakseni alle kymmenenvuotiaana ja nyt reilun vuosikymmenen jälkeen voin vieläkin katsoa elokuvia samanlaisella lapsuudeninnolla.

Studio Ghibli on japanilainen animaatiostudio, joka on ollut osana erilaisia peli- ja tv-sarjaproduktioita, mutta se on tunnetuin piirretyistä anime-elokuvistaan.

Paikka, joka ei katoa, eikä muutu Studio Ghibli on julkaissut n. 20 erilaista animaatioelokuvaa neljänkymmenen vuoden aikajanalla, jotka ovat saavuttaneet suurta suosiota sekä kotimaassaan Japanissa että muualla maailmalla.

Elokuvissa käsitellään teemoja kuten rakkautta, perhettä sekä japanilaista historiaa ja kulttuuria.

Itselleni elokuvat ovat olleet suuri apu oman taiteellisen ilmaisun kanssa.

Animaatiostudio käyttää elokuvissaan akryyli- ja vesiväritekniikoita luodakseen elokuville autenttisen visuaalisuuden.

värikkäitä, ikivihreitä ja kotoisia maailmoja, jotka jättävät katsojille voimakkaita mielikuvia.

Elokuvien luoma tunnemaailma on vaikuttava ja iätön. Luonto on hyvin tärkeä visuaalinen ja tarinankerronnallinen elementti, joka luo maagista ja rauhallista tunnelmaa. Henkilöhahmot ovat realistisia ja heidän liikkeensä ja eleensä ovat animoitu pehmeästi.

”

Koska elokuvat ovat olleet minulle tärkeitä, pystyn käyttämään niitä myös itsetutkisteluun Elokuvat inspiroivat minua joka päivä visuaalisessa työssäni ja koen elokuvien olevan myös tärkeä portaali mielikuvitusmaailmaani. Pelaan videopelejä ja katson erilaisia elokuvia ja sarjoja irrottaakseni itseni hetkellisesti stressinaiheista. Koska

56

Ghibli-elokuvat ovat olleet tärkeitä minulle koko lapsuuteni ajan, pystyn käyttämään niitä tietynlaiseen itsetutkiskeluun riippuen siitä, milloin pidin eniten mistäkin elokuvasta tai hahmosta ja peilaamalla heidän ajatusmaailmaansa ja tarinoiden sisältöä oman elämäni tapahtumiin.

Elokuvat, joissa on ollut eniten eskapismin teemoja, kuten Kissojen valtakunta (2002) tai Totoro (1988), ovat aina olleet lempielokuviani. Myös Henkien kätkemä (2001), joka käsittelee aikuistumista, on listani kärjessä.

Voisin sanoa, että elokuvien katsominen tuo itselleni tietynläistä emotionaalista tukea… En tiedä onko jo huolestuttavaa, kuinka helposti voin samaistua millenialaisiin Disney-fanaatikkoihin. ▪

57

m▪ekstrai K un katson maailmaa, näen paljon tarinoita. Olen viehättynyt tarinoista lapsesta asti.

Lapsena rakastin satuja ja elin vahvasti niiden mukana. Saatoin uppoutua omiin mielikuvitusmaailmoihini tuntikausiksi ja eläydyin niihin voimakkaasti. Keksin myös paljon omia fiktiivisiä tarinoita. Viehätyn toki saduista edelleen,

mutta nykyisin viehätyn yhtä paljon myös tositarinoista, jotka voivat kantaa sisällään kipua ja kärsimystä – mutta myös toivoa, kauneutta ja eheyttävää kasvua. Kuvien ja tarinoiden yhdistämisen on kiehtovaa, mutta kiehtovaa on myös metaforien tuonti tarinoihin.

Suomennettuna metafora on kieli-kuva, eli kahden erillisen asian

58

Tekstit ja kuvat: Iina-Maria Hirvonen

vertauskuva ilman kuin-sanaa. Runous- ja lastenkirjallisuus ovat täynnä kielikuvia ja metaforia käytetään paljon kirjallisuudessa. Metaforia voidaan käyttää myös henkisissä valmennuksissa, psykologiassa, kielitieteessä, psykoterapiassa ja oikeastaan missä vaan. Metaforat ovat nykyisin hyvin arkipäiväisiä ja niin kieleen sulautuneita, ettei niitä edes

huomaa metaforiksi. Metaforia voi löytää ihan tavallisista asioista, ja vaikkapa tunne-elämän ilmiöitä esim. rakastumista voi kuvailla kielikuvilla. Rakkautta voidaan kuvailla kuumeeksi, jolloin tunne nähdään fyysisenä tilana. Metaforat perustuvat yleensä kaltaisuuteen, vaikkakin niitä voi tulkita monin eri tavoin.

Omat kokemukset Kiinnostuin metaforista vahingossa.

Vuosi 2018 oli lopuillaan ja uudenvuoden juhlimiset olivat kaikkien huulilla. Olin kipuillut valokuvieni suhteen pitkään, mutta vaikka kuinka rakastinkaan valokuvausta, oli jo pitkään ollut tunne, etten saa mitään irti teoksistani. Pidin kyllä koirien ja häiden kuvaamisesta, mutta minulla oli tunne, etten voinut avata niihin omaa sieluani. Kaipasin syvyyttä. Ajauduin kriisiin, enkä halunnut luoda enää yhtäkään kuvaa, ennen kuin tiesin, mikä on se minun juttuni ja tapani tuottaa kuvaa.

En saanut paukkuaralle koiralleni hoitajaa uudeksivuodeksi, joten jäin yksin kotiin eläinten kanssa. Olin koko uudenvuoden ahdistunut ja tuntui, etten saanut henkeä. Myöhemmin mieleeni syntyi ajatus siitä, että voisin kuvailla henkistä tuskaani valokuvassa. Otin selfieitä iso mekko päällä ahtaassa huoneessa, ja yritin saada tuotua olotilani valokuvaan.

Kun siirsin kuvat Photoshopiin ja vaihdoin taustaa, lisäsin kuvaan perhosia.

Pyörittelin perhosia oman aikaani ruudulla, kunnes huomasin, etteivät ne oikein sovi kuvaan. Sen jälkeen sain yhtäkkisen idean, että mitä jos pitelisinkin teekuppia kädessäni. Ilmassa leijuisi kannu, joka kaataisi savua teekuppiin. Otin kuvat uudestaan.

”

Kipeiden aiheiden käsittely metaforien kautta tuntui luonnolliselta Kun kuva oli valmis, rupesin aluksi selostamaan kuvatekstiin ahdistavasta uudestavuodestani ja omasta taiteellisesta umpikujastani, kunnes tajusin, että olin vahingossa luonut kuvaan metaforisen merkityksen loppuun palamisesta. Minulla oli jo aiempaa kokemusta siitä, joten kirjoitin metaforisen tarinani siitä, ja se sai hyvän vastaanoton.

Sen jälkeen sisimmässäni syntyi vahva haave. Haluan alkaa luomaan kuvia ja tarinoita omista kokemuksistani – niin hyvistä kuin huonoista. Kipeiden aiheiden käsittely metaforien kautta tuntui luonnolliselta, pehmeältä ja juuri omalta jutulta.

59

Metaforat tuovat myös visuaalista syvyyttä tarinoihin ja kuviin. Toinen metaforallinen teokseni oli kuvituskuva suuresta unelmasta ja sen kanssa elämisestä.

Elämä suuren unelman kanssa on kuin eläisi sen kanssa symbioosissa. Suuri unelma on kuin eräänlainen suhde, joka perustuu vuorovaikutukseen, tarpeisiin ja uskoon. Ilman uskoa omaan itseesi ja kykyihisi heikennät symbioosin toista osaa (tässä kohtaa unelmaa) kasvamasta sekä tuottamasta. Suuri unelma on tuottelias ja elävä, jos sitä hoitaa ja kasvattaa.

Mutta jos et usko itseesi ja unelmasi saavuttamiseen, et pysty kasvattamaan sitä. Näin ollen myös unelma alkaa kuihtumaan, ehkä kuihdut myös osittain itse.

Tämä onkin hyvä muistutus meille kaikille siitä, kuinka tärkeää on uskoa itseensä ja omiin unelmiinsa, jotka antavat äärettömästi voimaa kivunkin keskellä. ▪

menestyminen Teksti ja kuvat: Miia muhli

I

tsensä löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Jos haluaa menestyä elämässä, pitää olla tietoinen siitä, mitä haluaa ja millaiset resurssit itsellä on sen saavuttamiseksi. Tietoisuus omista vahvuuksista ja kehitettävien ominaisuuksien olemassaolosta auttaa löytämään sen oman tien, joka vie kohti itsetietoisempaa huomista. Olen tässä auttamassa juuri sinua muutamilla vinkeillä, joita voit mahdollisesti hyödyntää työkaluina itsesi löytämiseksi. Voi olla, ettet hyödykään tästä mitään, mutta kulutitpa elämästäsi pari minuuttia kanssani ja se lienee jo ihan hauska saavutus.

Voimme lähteä aluksi pohtimaan, mitä oikeastaan onkaan menestyminen elämässä. Toisille se voi olla pääsy huipulle esimerkiksi opintojen, työn tai harrastusten kautta. Toisille se taas voi olla menestyminen vaikkapa kaveripiirissä porukan suosittuna ja hauskana persoonana. Tähtäin saattaa olla menestymisen suhteen todella korkealla, mutta kaikki lähtee silti omista arvoista. Mitä minä haluan elämältä ja millaiset asiat tekevät juuri minut onnelliseksi? Tämä kysymys

voi auttaa jäsentelemään omia perusarvoja, joiden pohjalta teemme elämässä valintoja.

”

Sinun täytyy uskaltaa astua pois massasta ja tehdä sitä, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi On hyvä ottaa huomioon myös se, mistä hankimme motivaation oman elämämme muutoksiin ja valintoihin. Esimerkiksi roolimalleilla on uskomaton vaikutus siihen, miten elämme elämäämme. On hyvinkin tyypillistä, että roolimalliksi valikoituu persoona, joka edustaa jo alansa kermaa. Jos haluamme esimerkiksi kohottaa kuntoamme, valikoituu personal traineriksi luultavasti henkilö, jolla on jo katu-uskottava olemus salilla hankittujen lihasten vuoksi ja tietenkin toisessa kädessä on proteiinisheikki ja toisessa kahvakuula. Tällainen jokaisen

60

unelma-adonis saattaa kuitenkin olla roolimallina haasteellinen. Yksilön tulisi ymmärtää, ettei personal trainerin hikisiä ja pumpattuja hauiksia ole hankittu kuukaudessa, eikä kahdessa. On älyttömän tärkeää tiedostaa se, että jokainen menestymisen ja itsensä löytämisen eteen otettu askel tulee viemään aikaa. Jos olet valmis lähtemään tälle itsensä löytämisen matkalle, joka saattaa pitää sinut myrskyisänkin meren aallokoilla jopa vuosia, niin o’hoi sailor, hyppää kyytiin vaan! Lupaan, että lopussa kiitos seisoo.

Itse suosittelen jokaiselle sitä, että ottaa roolimalliksi itsensä. Kukapa muukaan olisi sinun elämäsi jännittävän ja dramaattisen tarinan päähenkilö kuin sinä itse? Vaikka kuinka katselisit toisten menestyksiä ja saavutuksia vaaleanpunaisten lasien läpi, niin et tule koskaan löytämään täydellistä täyttymyksen ja onnen tunnetta seuraamalla muita ja elämällä vain heidän elämäänsä. Sinun täytyy rakastua omaan peilikuvaasi ja omiin saavutuksiisi, jotta muutkin rakastuisivat niihin. Juuri sinä olet elämäsi tärkein henkilö. Juuri sinulla on

vain yksi elämä käytettävissä – ja juuri minä kehotan sinua elämään sen täysillä.

Vaikka joskus tuntuu, että olisit erilainen ja et sovi joukkoon, niin muista, että mikään maata järisyttävän upea asia ei ole koskaan ollut se, joka kulkee kaikessa muiden mukana. Sinun täytyy uskaltaa astua pois massasta ja tehdä sitä, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi.

”

On tietenkin vaikeaa olla itsevarma, jos ei ole itsestään varma

huomiseen. Tällainen itsetuntemus vaatii aikaa, malttia ja ymmärrystä niin itseltäsi kuin lähipiiriltäsikin. Mielestäni yksi kaunein neuvo on, että kannattaa puhua itselle samaan sävyyn kuin parhaalle ystävälle. Tuskin sinä toivoisit ikinä mitään pahaa bestiksellesikään – ainakaan toivottavasti et toivo. Tällöin puhuisit omalle peilikuvallesi yhtä armollisesti, lempeästi ja rakastavasti kuin puhut rakkaalle ystävällesikin. Mitä enemmän kohtaat itseäsi rakkaudella ja lämmöllä, sen enemmän alat uskomaan siihen itsekin. Näin olet taas monien toistojen jälkeen lähempänä sitä tunnetta, jossa voit kokea olevasi eheästi voimallinen oma itsesi. ▪

Itsevarmuus ja lempeys itseään kohtaan ovat avainasemassa elämässä menestymisessä. On tietenkin vaikeaa olla itsevarma, jos ei ole itsestään varma. Tällaisessa tilanteessa suosittelen taas kääntymään itsensä tutkiskelun pariin. Kun opit tuntemaan itsesi hyvin, ei kukaan ulkopuolinen voi järisyttää maailmankuvaasi typerillä kommenteilla ja väheksymällä sinua.

Kun opit astumaan varmoin askelin eteenpäin, ei kukaan ulkopuolinen pysty vetämään mattoa jalkojesi alta. Saatat tietenkin horjua kovassa tuulessa, mutta ei sinua pysty kaatamaan, kun olet löytänyt itsestäsi sen voiman, joka kantaa aina

61

ylisuorittaja Tekstit ja kuvat: Nea Vepsäläinen

A

rkemme on nykyään hyvin suorituskeskeistä. Koulussa vaaditaan hyviä arvosanoja, töissä pitää erottua joukosta ahkeroimalla, somessa pitää postata aktiivisesti, päiviin pitää myös mahduttaa kotityöt ja kehon huolto, sekä suhteita täytyy ylläpitää. On normaalia, että ihmiset haluavat elää monipuolista elämää ja tähdätä menestykseen. Mutta jos aina keksii uusia tehtäviä, joista täytyy suoriutua entistä paremmin, kyse ei ole enää terveellisestä suorittamisesta vaan ylisuorittamisesta.

Merkit Ylisuorittaja ahkeroi jokaisessa tehtävässään ja haluaa saada kaiken tehtyä täydellisesti. Ylisuorittaja on myös taipuvainen ottamaan lisätehtäviä tai lisävastuuta siinä toivossa, että onnistuisi parantamaan suoritustaan. Vaikka ylisuorittaja tekee aina parhaansa, hänestä tuntuu silti, että hän ei riitä eikä hän siten onnistu tavoitteissaan. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen eikä päivän

tunnit riitä loputtomien tehtävälistojen rastittamiseen. Ahdistus epätäydellisyydestä ja palautumisen puute johtavat lopulta loppuunpalamiseen eli burnouttiin. Loputtomilta tuntuvat tehtävät, velvollisuudet ja suoritukset aiheuttavat jatkuvan kiireen ja väsyttävät tehokkaankin ihmisen. Vaikka suorituskeskeisyys voi tuntua luonteenomaiselta ja ahdistavalta, älä huoli, siitä voi oppia pääsemään eroon.

Vaikutukset Henkilökohtaisesta kokemuksesta pystyn sanomaan, että vaikka ylisuorittaminen voi johtaa hyviin arvosanoihin ja ihmisten osoittamaan ihailuun, loputon stressi ja perfektionismi väsyttävät nopeammin kuin voisi kuvitella. Olen alakoulusta saakka saanut positiivista palautetta hyvistä arvosanoista ja tavoitteellisesta tehokkuudesta. Kamppailin suorituskeskeisyyden kanssa peruskoulusta lukioon ja nyt vasta Xamkissa olen oppinut tapoja, joilla pystyn nauttimaan jälleen opiskelusta suorittamisen sijaan.

Ylisuorittamisesta aiheutuva väsymys ja stressi vaikuttavat pitkäaikaisesti, minkä takia toivon, että olisin ymmärtänyt suorituskeskeisyyden haitat aiemmin. Minua motivoi myös se, että stressin laantuessa olen myös saanut läheisiltä palautetta siitä, että olen nykyään sosiaalisempi, avoimempi ja positiivisempi.

Menestykseen liittyvä arvostus ei ole tuntunut yhtä tärkeältä, kuin tällaiset luonteeseen ja kommunikointitaitoihin liittyvät kehut. Kaiken tämän takia haluan jakaa vinkkejäni teille lukijoille.

Toivon myös teidän lukijoiden huomaavan, että suorituskeskeisessä arjessa on mahdollista omalla käytöksellään ja ajattelullaan lievittää stressiä ja siten oppia nauttimaan enemmän elämästä. Vaikka itse ei kärsisi ylisuorittamisesta, on tärkeä havaita suorituskeskeisen kulttuurin ja nyky-yhteiskunnan vaikutukset, sekä keskittyä omiin mahdollisuuksiin stressin lievittämisessä. ▪ Lähteet: yle.fi, sielunisilmin.fi, verywellmind.com, monavisuri.fi

62

63

Teksti ja kuvitus: Karoliina Parkko

Istuin yksin hiljaa syvään hengitin Tunsin tuulen raikkaan se hiuksiani heitteli Istuin yksin hiljaa niin hiljaa kuunnellen kaunista luonnon rauhaa siinä ihaillen Orava rapisutti kaarnaa kiipes ain ylöspäin Ja lintu lauloi mulle Kai lauloi hyvästit

64

Istuin yksin hiljaa siin' istuin muistellen Ja tunsin kyyneleen lämpimän joka poskelleni valahti Upotin sormet sammaleeseen vain vähän puristin ja kun istuin yksin hiljaa tunsin hymyn haikean Nousin lähteäkseni hiljaa sitä hetkeä miettien Ja hymyillen tartuin kynääni sen kaiken kuvaten ▪

65

KIITOS Tässä oli graafikoiden lehti 2021!

Erityiskiitokset opettajallemme Petri Hurmeelle kurssin ohjaamisesta.

Lehtipaino: Same-eYes www.same-eyes.com Kansien kuvitus: Nana Siikava Graafisen muotoilun opiskelijoiden lehtiprojekti 2021, XAMK

66

67

68