VETERAANIN ÄÄNI on kirjoitussarja palo- ja pelastustoimessa merkittävällä tavalla vaikuttaneista entisistä ja nykyisistä palokuntaveteraaneista.
Jorma Peltonen, viittä vaille sata Ei hevin uskoisi, että kuvassa poseeraa joulukuussa 95 vuotta täyttävä mies. Nuorekas olemus paistaa yhä kasvoilta, ja ryhdikäs varsi kertoo liikunnan ja ulkoilun olleen arkipäivää. Eikä ihme, onhan nuoruusvuosilta plakkarissa jopa maailmanennätys. Jorma Peltonen on syntynyt 29.12.1919 Oulussa. Sieltä tie vei Tampereelle 1921. Koti oli Naistenlahdessa, Lapin kaupunginosassa. ”Poikasena tuli usein katseltua VPK:n komeita marsseja ja siitä se innostus lähti.”
Poikaosastolla varmistettiin tulevaisuus ”Poikaosastoa ei palokunnassa vielä 30-luvun alkupuolella ollut, mutta olin mukana partiotoiminnassa, VPK:n tiloissa kokoontuneessa lippukunta Pajapojissa,” Peltonen muisteli elokuun lopussa, päivä Tampereen Sotainvali
dien kuntoutuksessa Torpan kurssikeskuksessa Ylöjärvellä vietetyn viikon jälkeen. Jorma Peltonen on yhä aktiivinen eläkeläinen. Vuosia on mittarissa, mutta niinpä vain täytyi allakasta lähes etsimällä etsiä sopivaa haastatteluhetkeä. Tampereen VPK ja Tampereen kaupunki tekivät 1937 sopimuksen VPK:n toimimisesta kaupungin varapalokuntana. Jotta palokunta olisi valmis haasteisiin myös jatkossa, samaisena vuonna palokuntaan perustettiin poikaosasto. Se syntyi Pajapoikien ympärille. Lippukunnasta 12 poikaa liittyi VPK:n poikaosastoon.
Jorma Peltosen palkintokaappi on juuri ja juuri tarpeeksi iso, jotta kaikki mitalit ja pytyt urheilusuorituksista ja erilaiset kunniapystit ja ansiomitalit sinne mahtuvat. Veteraanin rintapielessä on paloalan mitaliharvinaisuus, palvelusvuosimerkki 75:stä VPK-vuodesta, kaikki Tampereen VPK:ssa.
50
7/2014
”En usko, että tämä aate kovin helpolla kuolee.” – Olin mukana osastoa perustamassa ja sille tielle jäin, Peltonen kertoo palokuntauransa alkuhetkistä.
VPK:n ”matalatorjuntayksikkö” Hetimiten taivaanrannalle nousi sodan uhka. 18–19-vuotiaista pojista muodostettiin syksyllä 1939 oma yksikkönsä kotirintamalle. Nuoret miehet joutuivat keskelle sodan koettelemuksia. ”Talvisota keskeytti nuoruutemme. Minä ja moni muu VPK:n nuorimies kuuluimme niin sanottuun. ”Naistenlahden matalatorjuntaporukkaan”. Muistan kun pommikoneet tulivat Helsingin suunnasta Lapinniemen tehtaan yli talviselle Näsijärvelle, kaarsivat itään ja pudottivat lastinsa. Siinä tulivat Tampereen ensimmäiset sodan uhrit. Vielä tammikuun 15. päivänä 1940 olin sammuttamassa Ruuskasen talon pommituspaloa, mutta jo viisi vuorokautta myöhemmin tuli lähtö rintamalle”, Peltonen muistelee 74 vuoden takaista aikaa. Sota jätti jälkensä. Kuulolaite on tarpeen vasemmassa korvassa, ja säären sirpaleiskeymä muistuttaa yhä useammin ikävänä särkynä. ”Kuntoutusta olen jatkuvasti saanut, ja sotainvalidikavereiden kanssa tavataan kuntoutusviikoilla. Kovasti vain joukkomme käy pieneksi. Viime viikolla meitä miespuolisia oli enää kolme, kun vuosi sitten oli 15. Naisia oli 11, viime vuonna 30, Peltonen kertoo kuntoutettavista, joita liikkumista hankaloittavat ja muut sairaudet sekä tuoni harventavat.”