VHF-radiopuhelin EI OLE ongelmajätettä! Teksti ja kuvat: Saku Rouvali
Ensimmäiset Helsingin palolaitoksen käyttöön tulleet Helvar-merkkiset VHFradiopuhelimet (Very High Frequency) tulivat vuonna 1946. Niitä ei voitu kuitenkaan käyttää, sillä palolaitoksella ei ollut omaa radioasemaa.
V
asta vuonna 1949 merkittiin talousarvioon määräraha 13 uuden radiopuhelimen hankintaan. Uudet radiopuhelimet, ja radiokeskus tulivat vasta vuonna 1952. Vanhat radiopuhelimet toimivat 40 MHz:n ja 80 MHz:n taajuusalueilla. Vuonna 1958 laaditun suunnitelman pohjalta uusittiin koko Helsingin palolaitoksen radiopuhelinkalusto. Syynä tähän oli muuttumassa oleva radiolaki, ja vanhoja radiopuhelimia sai käyttää enää muutaman vuoden. 1960-luvulla alkoivat yleistyä paloasemille ja paloautoihin asennetut VHF-radiopuhelimet. Tarkemman ohjeistuksen antoi 1958 silloinen Posti- ja Lennätinhallitus, joka tunnetaan nykyään nimellä Viestintävirasto. 1958 oh-
38
3/2013
jeistuksen mukaisesti palo- ja pelastustoiminnalle osoitettiin radiopuhelinkäyttöön niin sanottu 2 metrin alue, eli VHF-radiotaajuudet 158.850–160.200 MHz ja 163.450–164.800 MHz. Palokuntien tukiasemien lähetystaajuudet sijaitsivat alemmalla taajuuskaistalla ja vastaanottotaajuudet ylemmällä taajuuskaistalla. Ajoneuvo- ja käsiradioiden taajuudet olivat toisinpäin. Ohjeistuksen mukaan radiossa oli oltava vähintään kolme kanavaa, joista kanava 1 oli valtakunnallinen yhteiskanava 164.100/159.500, kanava 2 valtakunnallinen palo- ja pelastuskanava 164.050/159.450, ja kanava 3 oli palokunnan oma kanava.
Nämä palokunnat ovat nyt siinä onnellisessa asemassa, että heillä on toimiva ja melko huoltovapaa järjestelmä poikkeusolojen ja kriisiajan varalle. Joulukuussa 2011 Tapani- ja Hannu-myrskyjen yhteydessä huomattiin kuinka haavoittuva Virve-verkko todellisuudessa on. Sähkönpuutteen vuoksi GSMja Virve-puhelimet mykistyivät paikoin eikä kunnollista kommunikaatioväylää ollut. Suorakanavatilassa Virve-puhelimen kantama ei ole kuin kilometrin luokkaa, huonoissa olosuhteissa kuuluvuus loppuu kun vastapuoli lakkaa näkymästä. VHFtekniikka osoitti tässäkin tapauksessa kyntensä, sillä ilman tukiasemia VHF-radiopuhelimien Toimiva ja huoleton kantama käsiradiosta toiseen on järjestelmä poikkeusoloissa useita kilometrejä ja ajoneuvoNykyään VHF-tekniikka palo- ja asemasta toiseen huomattavasti pelastuspuolella on osittain hy- enemmän. Tukiasemasta toiseen lätty 2004 tulleiden Virve-pu- pituudet kasvavat todella huohelimien myötä. Monet pelas- mattavasti useisiin kymmeniin tuslaitokset ja palokunnat ovat kilometreihin. purkaneet täysin toimivan systeemin uuden tieltä pois. Moni Kymmenien tuhansien säästö VPK jätti kuitenkin omaan au- Jokilaaksojen pelastuslaitos teki toonsa vanhan VHF-radiopu- ensimmäisenä ison harppauksen helimen paikalleen, jos vaikka vuonna 2008, sillä se tilasi mitkäyttöä myöhemmin ilmenisi. tavan määrän – reilut sata kap-
paletta – uusia VHF-radiopuhelimia käyttöönsä. Jokilaaksojen pelastuslaitos laski vuosittaiseksi säästöksi noin 50 000 euroa. Tulos on helppo uskoa, sillä Virvejärjestelmä on melko kallis ylläpidettävä. Yhden laitteen käyttö- ja ylläpitomaksut eivät päätä huimaa, mutta kulut kasvavat reilusti mikäli tarvitaan useita radioita. Ja yleensä radioita tarvitaan enemmän kuin yksi, jotta saadaan toimintaa tehostettua ja viestit kulkemaan. Virve-verkon ylläpito maksaa vuodessa noin 20 miljoonaa euroa. Puolet tästä summasta maksaa valtio ja toinen puoli peritään käyttäjiltä, joista taas noin puolet on valtion viranomaisia. Viestimestari Juha Alahäivälä Jokilaaksojen pelastuslaitokselta kertoo että tällä hetkellä VHF-radiopuhelimia on Jokilaaksoissa palo- ja pelastuskäytössä noin 160 kappaletta. VHF-puhelimilla pidetään yhteyttä yksikönsisäisesti ja kyseiseen järjestelyyn on oltu erittäin tyytyväisiä. Pirkanmaan pelastuslaitos on myös järjestelmällisesti pidemmän aikaa ostanut palokuntakäyttöön VHF-radiopuhelimia. 160 MHz:n laitteet puolustavat-