Pelastustieto 1/2013

Page 1

7.2.

1 2013 Raju hallipalo

vaati järeän sammutuksen s.8

JVT kehittynyt isoin harppauksin viime vuosina s. 24

Kuppikuntaisuus ja sisäiset ristiriidat kiusaavat palokunnissa s.40

Tulimeri veti taas laivan täyteen iloista palokuntaväkeä s.58

PELASTUSTIETO 2/2013 ILMESTYY 14.3. TEEMALLA PELASTAJAN VARUSTEET


” . . . U T T E N N A ”TEHTÄVÄ

UUSI

SOPII SUPERSANKAREILLE

UUSI DAILY HERÄTTÄÄ SINUSSAKIN SUPERSANKARIN! NY DAILY VÆKKER SUPERHELTEN I DIG!

Supertehokkaat, uusi 205 hv moottori ja täydellinen valikoima Euro 5 ja EEV moottoreita. Supermiellyttävä, kuljettajan työympäristö ja ilmajousitus – Supertilava, tavaratila jopa 17,2 m3 – Supervahva, kantavuus jopa 4.700 kg – Supervakaa, kunnon tikapuu teräsrunko – Supermonipuolinen, yli 7.000 erilaista versiota. www.iveco.fi

Iveco Iveco Finland Oy Iveco suurasiakasmyynti: maahantuonti ja myynti Iveco Finland 10, Oy,02920 Kiilaniityntie Kiilaniityntie Espoo 10, 02920 Espoo p. 010 231 0370 p. 045 320 7704 Raimo Haavikko, s-posti. info@iveco.fi raimo.haavikko@iveco.com


1/ 2013 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki Veijo Pursiainen Kehittämispäällikkö 050 5123 369 INTERNET: www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

7.2.

1 2013 Raju hallipalos.8 vaati järeän sammutuksen

JVT kehittynyt isoin harppauksin viime vuosina s. 24

Kuppikuntaisuus ja sisäiset ristiriidat kiusaavat palokunnissa s.40

PELASTUSTIETO 2/2013

ILMESTYY 14.3. TEEMALLA

Tulimeri veti taas laivan täyteen iloista palokuntaväkeä s.58

PELASTAJAN VARUSTEET

KANSI: Automaattinen paloilmoitin hälytti tuusulalaisesta teollisuuskiinteistöstä. Hälytyksen sai Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen hööki. Raju palo vaati järeän sammutuksen. Kuva: Keski-Uudenmaan pelastuslaitos.

Nyt stoppi negatiivisille asenteille Vuoden 2011 heinäkuussa voimaan tulleessa pelastuslaissa todetaan vapaaehtois­ toiminnan edistämisestä: Pelastustoimen viranomaisten tulee mahdollisuuk­ siensa mukaan edistää pelastustoimen tehtävissä käytettävien vapaaehtoisten organisaatioiden toimintaedellytyksiä. Mitä lakitekstissä mainittu mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa? Sopimus­ palokuntien liiton tekemän palokuntien hyvinvointitutkimuksen perusteella mahdollisuuksia on ilmeisesti vähän. Ainakin tässä selvityksessä moni vastaa­ ja toivoi pelastuslaitoksilta erityisesti enemmän yhteistyötä ja arvostusta. Tukea toivottiin myös sopimuspalokuntien koulutusten ja harjoitusten järjestämiseen. Myös ammattihenkilöstön suhtautuminen sopimuspalokuntalaisiin koetaan yhä hankalaksi. Pelastustoimessa eletäänkin kahdessa eri maailmassa. Etelän vä­ kirikkailla alueilla pelastustehtävät hoituvat pääasiassa ammattihenkilöstön voi­ min ja sopimuspalokuntalaisille jää lähinnä tukitehtäviä. Aina ei jää niitäkään ja joissakin sopimuspalokunnissa turhaudutaan, kun ei pääse keikalle. Vähä­ väkisillä alueilla, joissa sopimuspalokuntaväki pääasiassa hoitaa pelastustehtä­ vät, keikkoja on usein niin paljon, että niihin tukehtuu. Moni ei jaksa olla mu­ kana, kun vapaaehtoinen työ vie liian suuren osan ajasta. Maantieteellisen jaon mukaan kulkee usein myös asennoituminen ja suhtau­ tuminen. Paremmalla tiedottamisella ja kanssakäymisellä turhat ennakkoluu­ lot saadaan karsittua. Nyt tehty selvitys on hyvä tapa tuoda esille kipupisteitä, vaikka toki äänen­ painot voi nähdä myös yksittäisinä. Moni sopimuspalokunnassa mukana oleva pitää yhteistyötä oman alueen pelastuslaitoksen kanssa myös aivan toimivana. Kun SSPL:n tekemän tutkimuksen tuloksia esiteltiin, osuvimman kommen­ tin lausui tutkimuksen tekoonkin osallistunut, pitkänlinjan sopimuspalokun­ talainen Silvio Hjelt: Negatiivisia asenteita ei pitäisi enää siirtää tuleville suku­ polville. Ja se tarkoittaa kaikkia suomalaisessa pelastustoimessa toimivia – niin ammat­ tiväkeä kuin sopimuspalokuntalaisiakin. Kyse on koko maan yhteisestä pelas­ tustoimesta, jossa on erilaisen taustan omaavia toimijoita. Kummankaan teke­ mä työ ei ole keneltäkään pois. P.S. Marko Partanen aloittaa tässä lehdessä kaksi uutta juttusarjaa. Sivulta 8 kerrotaan Tuusulassa viime kesänä sattuneesta hallipalosta. Se on avausjuttu Markon Hälytysilmoitus-sarjaan. Joka toisessa numerossa hän kirjoittaa laajasti eri näkökulmista jostakin maassamme sattuneesta onnettomuudesta ja sen pelastustehtävistä. Toivomme ehdotuksia kentältä, joten kerro, minkä pelastustehtävän olisi syytä tulla kerrotuksi Hälytysilmoitus-sarjassa. Tehtävä voi olla pieni tai suuri, kunhan siinä on kerrottavaa erilaisista näkökulmista, tehtävään osallistuneita unohtamatta. Sivulla 53 kirjoittaa paloerotuomari Käry ja oikeus -palstalla. Siinä käsitellään erilaisia alan kannalta kimurantteja asioita, joihin paloerotuomari hakee erilaisia näkökantoja ja antaa sitten loppulausuntonsa. Avauksessa käsitellään pelastustoimen yhteisiä arvoja.

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi


7.2.2013

1 2013 7.2.

1/ 2013

tässä numerossa

alo Raju hallip sammutuksen s.8 vaati järeän

sisäiset ristiriidat Kuppikuntaisuus ja ssa s.40 kiusaavat palokunni

harppauksin JVT kehittynyt isoin s. 24 viime vuosina PELASTUSTIETO

2/2013 ILMESTYY

14.3. TEEMALL

A PELASTA

laivan täyteen Tulimeri veti taas väkeä s.58 iloista palokunta JAN VARUSTE

ET

hälytysilmoitus 26 JVT huomioon jo taktisissa valinnoissa 28 Yhteinen JVT-kaavake käyttöön 29 Ensihoitajat kätilöinä huoltoaseman pihalla Launo Päivätie 31 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje nyt käytössä

Palomestari Ari Koivu tuli puoli kahdeksan aikaan aamulla päivävuoroon. Kalustohalli oli tyhjä ja ensihoitajat kertoivat isosta palosta Tuusulassa. Koivu käveli tilannekeskukseen, jossa hälytyspäivystäjä käski tarkistamaan tilanteen ikkunasta. Yli kymmenen kilometrin päässä palavan teollisuushallin savut näkyivät Vantaan tilannekeskukseen asti. Palo oli raju ja vaati järeän sammutuksen. s. 8–23

harjoitus

38 SPLY esittäytyy 40 Palokuntien hyvinvoinnissa parannettavaa

Vuosaaren tieliikennetunneli Helsingissä suljettiin lokakuussa 2012 kolmasti keskellä päivää pelastusharjoitusten vuoksi. Minkälaista häiriötä tunnelin sulkeminen aiheutti sataman liikenteelle ja mitä hyötyä eri viranomaiset sekä osallistujat niistä saivat? s. 34

43 Ap-opetus uudistuu ensi syksynä Pekka Rantala 44 Esimieskö tuomitaan kuljettajan toilailuista? Juha Merjama 47 Jani Jämsä on opiskelijoiden suosikki 50 Kuntaliitoksilla olematon vaikutus pelastustoimintaan Ulla Ylönen 52 Loppusyksyn synkkä viikonloppu 1978 Juhani Katajamäki

58 Tulimerellä osallistujaennätys Piatta Rulja 60 Kurisjärven VPK:lla vilkas uusi vuosi Saku Rouvali 61 Lentoasemien pelastustoimintaa CTIF-asiantuntijoiden voimin Veli-Matti Sääskilahti, Mia Kunnaskari

teema Heti onnettomuuden jälkeen pitää ryhtyä nopeisiin toimiin vahingontorjunnassa. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja määrittelee, mistä työt on tilattava ja mitkä työt on tehtävä. Sebastian Eklund ja Anni Wasenius esit-televät jvt-yksikköä, jolla päivystäjä rientää onnettomuuspaikalle. s. 24

VAKIOT

VPK:t toimivat

33 Vieraanamme: Marjo Anttoora

Sodankylän VPK:n päällikkö Eino Kumpula kehaisee motivoitunutta porukkaansa ja sanoo, että eri alojen ammattilaisia löytyy tästä palokunnasta. On ensihoitajia, ammattipalomiehiä, autonkuljettajia, rakennusmiehiä ja paljon muita monialaosaajia. Yhteistyö Sodankylässä olevan Jääkäriprikaatin kanssa toimii myös moitteettomasti. s. 48

53 Käry & oikeus: Marko Partanen 54 Mirafoni: Mira Leinonen 56 Ulkomailta: Risto Lautkaski 64 Tuotehakemisto

nettigallup SIVU 55 Opinnäytteitä Pelastusopistosta

Kysyimme nettigallupissa ”Onko asuntojen sprinklaus nykypäivän väestönsuojelua?” Yli puolet vastasi myöntävästi. Klikkaa www.pelastustieto.fi ja anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin.


– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

PORVOON PALOKUNNALLE RAKENNETTU 62,3 VANHAN MILJOONAN PALOASEMA

Porvoon kaupungin palokunta on jättänyt taakseen kaupungintalon alakerrassa vietetyt hankalat vuodet ja siirtynyt punatiilestä muurattuun moderniin paloasemaan kaupungin urheilukenttäalueen äärelle. Aseman vihkiäistilaisuudessa 18.1 -63 totesi palopäällikkö Lauri Karjala, että niinä muutamina kuukausina, joina paloasema on jo ollut käytössä, siitä on saatu yksinomaan myönteisiä vaikutteita. Uusi paloasema tuli maksamaan Porvoon kaupungille 59,3 miljoonaa vanhaa markkaa. Palosuojelurahasto suoritti osuutenaan 3 miljoonaa vanhaa markkaa. Rakennusvaiheessa tehtiin myös erinäisiä hankintoja, joiden kustannukset 2,7 milj. vmk sisältyvät ensinnä ilmoitettuun lukuun. Aseman tilavuus on 5.200 m3 ja lattiapinta-ala 675 m2.

Tammikuun 9. päivän yönä tärisytti valtava räjähdys Oulun kaupunkia. Laanilan kaupunginosassa Typpi Oy:n teollisuusalueella sortui historiamme tuhoisimmassa tehdasräjähdyksessä lähes maan tasalle 40 metrin korkuinen salpietariosasto ja sen vieressä sijainnut rakeistustorni. Lue koko juttu osoitteessa www.pelastustieto.fi > arkistojutut.

Vuonna 1939 (22 vuotta sitten) olivat paloasemasuunnitelmat jo melkoisen pitkällä, mutta sotavuodet ja niitä seuranneet taloudellisesti hankalat vuodet estivät sähkölaitoksen läheisyyteen aiotun paloaseman rakentamisen. Yhteislyseon palo herätti jälleen keskustelun paloturvallisuuden tehostamisesta ja vihdoin 11.12.1959 teki valtuusto päätöksen paloaseman rakentamisesta, rakennustoimikunnan nimeämisestä ja osoitti paloasemalle paikan. Tavanomaisia linjoja noudattaen on rakennuksen suunnittelija, talousneuvos Heikki Sii-

konen, osoittanut paikat hälytyskeskukselle, kalustohallille, korjaamohuoneille, letkujenkäsittelytiloille, 14-metriselle kuivaustornille, jonka yläosassa on uutuutena pyörivä letkujenripustusratas, saunalle, jossa lämpö nousee tiettävästi 120 asteeseen, kuivaushuoneelle jne. Aseman toisessa kerroksessa on 6 miehistöhuonetta, täydellisesti varustettu keittiö, sekä opetus- ja juhlatilaisuuksiin soveltuva sali. Paloaseman yhteydessä on lisäksi asunnot palopäällikölle ja palomestarille. Paloasema odottaa saavansa keväällä käyttöön Porvoon mlk:n kanssa yhteisesti hankitun tehokkaan keskusradioaseman ja radiotoiminnasta toivovat pääsevänsä osallisiksi Porvoon muiden palokuntien lisäksi maalaiskunnan 17 vapaapalokuntaa. Keskusradioaseman kustannukset on jaettu kaupungin ja mlk:n kesken tasan ja mlk osallistuu päivystykseen yhden vanhemman palomiehen peruspalkkaa vastaavalla summalla.

48 PALOKUOLEMAA Sanomalehdistä kerättyjen tietojen mukaan sai vuoden 1962 aikana maassamme yhteensä 48 ihmistä surmansa tulipaloissa. Tämä lukumäärä on 28 pienempi kuin edellisenä vuonna ja myös hieman keskimääräistä lukua alhaisempi. 10-vuotiskautena 1953–1962 on tulipalon uhreja ollut yhteensä 524. Yli 60 vuoden ikäisiä oli surmansa saaneiden joukossa poikkeuksellisen runsaasti. Vuoteessa tupakointi aiheutti ainakin 7 ihmisen surman (ed. vuonna 32), joukossa 1 nainen (2). Tulisijasta tai savujohdosta lentäneestä kipinästä tai kekäleestä alkaneet tulipalot aiheuttivat samoin 7 (1) palosurmaa ja lasten leikkiminen tulella 5 (5). Vähintään 10 tapauksessa oli alkoholin käytöllä osuutta onnettomuuteen. Tahallinen tuho- tai murhapoltto vaati 2 ihmishenkeä.


Automaattinen paloilmoitin olisi pelastanut Keisarinaseman

H

ätäkeskukseen ilmoittava automaattinen paloilmoi­ tuslaite olisi pelastanut Keisari­ naseman. Kaksi vuotta sitten en­ tisöity rautatieasema tuhoutui täysin tammikuun kylmimpä­ nä pakkasyönä riehuneessa tuli­ palossa. Pelastuspäällikkö Ulf Westerstråhle Etelä­Karjalan pelastus­ laitokselta on varma, että Kei­ sarinasema olisi ehditty pelastaa, jos rakennuksessa olisi ollut au­ tomaattinen paloilmoituslaite. – Se olisi hälyttänyt jo savus­ ta, sillä palo oli varmasti kyte­ nyt jonkin aikaa, sanoo Wester­ stråhle. Palokunnan saapuessa paikal­ le liekit löivät jo ikkunoista, ja tuli levisi nopeasti yläpohjaan ja ullakolle. Tammikuun 19. päivänä pala­ neen Keisarinaseman turvalait­ teisto antoi hälytyksen vartioin­ tiliikkeeseen kello 00.35. Palo­ kunta kuitenkin oli paikalla jo ennen tarkistuskäynnille tullut­ ta vartiointiliikkeen työntekijää,

Keisarinasemaa on sammutettu jo 11 tuntia. Vuonna 1885 valmistunutta rautatieasemaa kutsuttiin Keisarinasemaksi, koska Venäjän keisari Aleksanteri III oli kahteenkin kertaan noussut siellä junasta sotaväen tarkistusmatkoillaan.

sillä naapuritalon asukas oli il­ moittanut palosta hätäkeskuk­ seen kello 00.41. Lappeenrannassa murehditaan kaupungin historiaan liittyvää ra­ kennusta, jonka palosuojaus kyl­ läkin oli kohdallaan, mutta joka olisi ”ylimitoitetulla” suojauksel­ la voitu pelastaa. – Automaattinen laitteisto tie­ tenkin maksaa, samoin sen kun­

nossapito ja huolto sekä yhte­ ys hätäkeskukseen. Jos kyse on kohteesta, joka halutaan säilyt­ tää jälkipolville, lienee investointi perusteltu, pohtii Westerstråhle. Lappeenrannassa kaupungin vanhimpiin rakennuksiin kuu­ luneen Keisarinaseman palo ai­ heutti sen, että arvokiinteistöjen omistajat tarkistivat välittömäs­ ti rakennustensa palosuojaukset.

Pitkään tyhjillään ollut hirsi­ runkoinen puurakennus entisöi­ tiin kaksi vuotta sitten. Keisarin­ asema oli toimistokäytössä eikä siinä asunut ketään. Keisarinaseman omistivat yksi­ tyinen kiinteistösijoittaja ja Lap­ peenrannan kaupunki. Poliisi tutkii palon syttymissyytä. Teksti ja kuva: Ulla Ylönen

Selvityshenkilö ei näe tarvetta valtiollistamiselle Kuntien tehtävien kartoituksen tehneen sel­ vityshenkilön ylijohtaja Silja Hiironniemen raportissa todetaan, että pelastustoi­ men siirtämiseksi kunnilta valtiolle ei ole tarvetta. Hän toteaa, että pelastustoimen tehtävät ovat oma selkeä toiminnallinen kokonaisuutensa, joka on painopisteeltään paikallista turvallisuustoimintaa ja jolla on yhtymäkohtia kunnallisiin tehtäviin, esi­ merkiksi terveydenhuollossa ja kuntien val­ miuslain mukaisessa varautumisessa.

Pelastustoimen siirtoon ei näytä olevan toiminnallisia perusteita. Sikäli kuin kun­ tien muutostoiveet perustuvat kuntien ta­ loudellisen rasituksen keventämistarpee­ seen, ei ole tarkoituksenmukaista ratkoa kuntien taloudellisia ongelmia tehtäväsiir­ roilla, jollei sen kautta ole aikaansaatavis­ sa siirrettävän toiminnon kustannusten ke­ ventymistä. Raportin pohjalta Kuntien tehtävien ar­ viointi ­työryhmä ryhtyy arvioimaan kun­

tien tehtäviä ja laatii niiden suhteen toi­ meksiantoonsa kuuluvat ehdotukset. Työ­ ryhmän tehtävänä on muun muassa uudel­ leenarvioida valtion ja kuntien tehtävän­ jakoa, arvioida aidosti tehtävien vähentä­ mistä suhteessa käytettävissä oleviin voi­ mavaroihin sekä arvioida ja tehdä ehdo­ tukset siitä, miten valtion kuntiin kohdis­ tamaa ohjausta tulisi yhdenmukaistaa ja johdonmukaistaa. Työryhmän määräaika on 30.5.2014.

Pelastajat lausuivat ensimmäisen valan

Pelastusylijohtaja Pentti Partanen otti yhdessä rehtori Mervi Parviaisen kanssa vastaan pelastajien ensimmäisen valan.

6

1/2013

Pelastusopiston valmistujaisjuhlassa kuultiin joulukuus­ sa ensimmäistä kertaa Pelas­ tajan vala. Sen ovat laatineet yhteistyössä Pelastusopisto ja Helsingin Pelastuskoulu. – Valalla ei ole juridista mer­ kitystä, mutta se on todistuk­ sen jakohetkellä vielä viimei­ nen muistutus siitä, miksi tä­ tä työtä tehdään, kertoo Pelas­

tusopiston rehtori Mervi Parviainen. – Kaikesta tekniikasta, väli­ neistä ja kalustosta huolimatta keskeisenä on ihminen. Pelas­ tajan valan taustalla ovat vah­ vasti pelastustoimen arvot, in­ himillisyys, ammatillisuus ja luotettavuus. Lue Pelastajan vala: www.pelastustieto.fi


Selviytyjät-sarja alkaa torstaina 21.2. klo 20.05. Sarjaa esitetään kahtena päivänä viikossa aina torstaisin 20.05 ja sunnuntaisin 20.00. Ohjelmaan pyrki yli 8000 hakijaa, joista mukaan valikoitui 16 kilpailijaa. Selviytyjät Suomi kuvattiin viime kesänä Malesiassa. Palkintona on Suomen ensimmäinen Selviytyjä-titteli sekä 50 000 euroa.

Palomestari yrittää Suomen ensimmäiseksi selviytyjäksi Jani Pitkänen katseli vaimonsa kanssa kotona Selviytyjät-sarjan amerikkalaista versiota, jolloin vaimo loihe lausumaan, että ilmoittaa puolisonsa sarjan suomalaisversioon, jos sellainen alkaa. Vaimon peruste oli se, että kukaan ei kestä miestä, kun sillä on nälkä. Appiukko puolestaan sanoi olevansa varma, että vävypoika pudotetaan kisasta ensimmäisenä. Nyt sitten katsotaan, miten Jani helmikuussa alkavassa tosi-tv-sarjassa pärjää. Hän jo tietää ratkaisun, mutta me muut saamme tietää sen, kun 21. helmikuutta MTV3-kanavalla alkava sarja pääsee käyntiin.

– Tavoitteeksi otin, että ainakaan en putoa ensimmäisenä, Jani hymyilee. – Ja saman talon J-P Lassila pitää peitota. Hän kun putosi ensimmäisenä muutamia vuosia sitten tulleesta kotimaisesta Suuri seikkailu -sarjasta. Jo takana olevaa kisakokemusta Pitkänen pitää mielenkiintoisena. – Siinä tuli testattua, miten pärjää sekä fyysisesti että henkisesti. – Kuvausaikana arkiset askareet pyyhkiytyivät tehokkaasti mielestä eikä töitä tullut ajateltua, palomestarina Helsingissä työskentelevä Jani Pitkänen sanoo. Televisio-ohjelman tekemiseen

Edistämissäätiö etsii alan kannalta kehittäviä avustuskohteita Palosuojelun Edistämissäätiö on jo yli 60 vuoden ajan rahoitta­ nut pelastusalan erilaisia hank­ keita. Pääasiassa se on jakanut avustuksia opinnäytetöitä var­ ten. Säätiön hallitus haluaa pu­ heenjohtaja Kari Lehtokankaan mukaan miettiä avustuskäytän­ töä uudelta pohjalta. – Hallitus toivoo, että se sai kä­ siteltäväkseen hakemuksia, joi­ den tarkoitus on kehittää alaa kokonaisuudessaan. Pienen alamme resurssit olisi hyvä koh­ distaa myös yhteisesti. Siksi sää­ tiö voisi olla mukana myös esi­ merkiksi osarahoittajana suurem­ missa kehittämishankkeissa. Palosuojelun Edistämissäätiö jakaa vuosittain rahallista tukea jopa 70000 euroa.

– Jaettavaa summaa voidaan tarkastella joko kokonaisuute­ na ja jakaa sitä pienempiin osiin. Rahoitettavat kohteet voivat olla myös pidempiaikaisia projekteja. Helsingin entinen pelastusko­ mentaja Kari Lehtokangas esit­ tää myös, että pelastusjohtajat kokoontuessaan voisivat miet­ tiä hankkeita, joita Palosuojelun Edistämissäätiö voisi tukea. – Säätiön hallitus päättää ra­ hanjaosta. On selvää, että sääti­ ön avustus ei voi olla korvaamas­ sa julkista rahoitusta. Säätiöön voi lähettää hake­ muksia ympäri vuoden. Lisätie­ toja voi myös kysyä esimerkiksi hallituksen jäseniltä. Lisätietoa myös: www.pses.fi

tottui hänen mukaansa nopeasti. – Kameraryhmän kyllä tiedosti, mutta ei siihen kiinnittänyt huomiota. Meidät ohjeistettiin tekemään tvohjelmaa, jossa annetaan haastatteluja ja kerrotaan katsojille ajatuksiamme. Katsojillehan ohjelmaa tehdään. Omaa temperamenttia mies sai pitää kurissa, sillä kilpailijat äänestivät toisiaan ja äänestystulos vaikutti jatkoon. – En yhtään kyllä muista, kuinka paljon olen esimerkiksi kiroillut ohjelman teossa, Jani naurahtaa.

Jani Pitkänen on 38-vuotias palomestari Kallion pelastusasemalla Helsingissä. Hänellä on kolme lasta, jotka antoivat isälle hyviä neuvoja kilpailuun. Yksi Janin lapsista neuvoi esimerkiksi: ”Isä, älä sitten luota naisiin.” Perhekeskeinen mies on tatuoinut oman "leijonalauman" selkäänsä. Jani urheilee ja kuntoilee monipuolisesti. Hän on luontainen johtaja, jonka vahvuus on peräänantamaton asenne ja heikkous äkkipikaisuus.

Palokuolemissa selvä kasvu Tulipaloissa kuoli viime vuon­ na 80 ihmistä, selviää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin ennakkotiedoista. Palokuolemien määrä nousi huomattavasti edellisvuoden 67:stä. Yleisin yksittäinen syy tulipalokuolemiin näyttää jälleen olleen tupakointi. Yli 65­vuotiaiden osuus palokuo­ lemista oli noin kolmannes. Asuinrakennusten palot py­ syivät vuonna 2012 suunnil­ leen samalla tasolla kuin vuot­ ta aiemmin, noin 3300:ssa. Vuonna 2012 tulipaloissa kuo­ li 80 ihmistä, kun 67 meneh­

tyi paloissa vuonna 2011 ja 81 vuonna 2010. Viime vuoden palokuolleista 62 oli miehiä ja 16 naisia, kahden sukupuoli ei selvinnyt tietolähteistä. Palokuolemat sattuvat val­ taosaltaan asunnoissa. Oma­ kotitalopaloissa kuolleita oli viime vuonna 42, kerrosta­ loissa 17 sekä rivi­ ja muissa pientaloissa 11. SPEKin tavoit­ teena onkin asumisen ja ar­ jen turvallisuuden kehittämi­ nen. Toiminnan painopistee­ nä on yli 65­vuotiaiden ihmis­ ten asumisen paloturvallisuu­ den parantaminen.

Uusi sivupaloasema Lappeenrantaan Lappeenrannan länsialueen saa­ sinne sijoitetaan myös sosiaali­ ja vutettavuusongelmat poistuvat terveyspiirin ensihoitoyksikkö. vuonna 2016. Etelä­Karjalan pe­ Ulla Ylönen lastuslaitokselle rakennetaan Lap­ peenrannan länsiosaan uusi sivu­ Palokuntien SM-pilkki paloasema. Se tulee palvelemaan järjestetään 9.3.2013 Akaassa. myös Länsi­Saimaan kuntia. Si­ Ilmoittautuminen osoitteeseen viialan.vpk@palolaitos.inet.fi vupaloaseman suunnittelu käyn­ ja tarkemmat tiedot osoitteesta nistyy vuonna 2014 ja se valmis­ www.viialanvpk.com. tuu kesällä 2016. Paloaseman miehitys tulee olemaan 1+3, ja 1/2013

7


8

1/2013


s u t i o m l i s y t y l 채 H i-Uusimaa 501

pelastus, Kesk atiikka m to u a , 0 1 e ti va ja a M , KOy Majavaportti

28.5.2012

1/2013

9


s

itu o lm

si y t y äl

H

Raju palo, järeä sammutus Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, Sauvo Jylhä / Keski-Uusimaa, Jari Hartikainen, Kimmo Kaisto

Tuusulan hööki hälytettiin vasteen mukaisesti ainoana yksikkönä KOy Majavaportti -teollisuushallin automaatille. Automaatin ilmoittama palo vahvistui oikeaksi jo yksikön ollessa matkalla.

”O

len ollut joissain hallipalossa aiem­ minkin, mutta tämä oli aika ra­ ju, Tuusulan höökin esimies Ari Pukki sanoo. – Palomiehet pelastivat kolme yritystä ja neljännestä irtaimiston. Automaattinen paloilmoitin hälytti tuusu­ lalaisesta teollisuuskiinteistöstä. Hälytyksen sai kunnassa päivystävä Keski­Uudenmaan pelastuslaitoksen hööki. – Kun olimme vielä matkalla, tehtävä muuttui rakennuspaloksi, Ari Pukki kertoo. Kolme minuuttia automaattihälytykses­ tä yhden yksikön tehtävä muuttui joukkue­ lähdöksi. – Kuulin Virvestä, että Tuusulan höö­ ki lähti automaatille. Muutaman minuu­ 10

1/2013

tin päästä kuulin, kun ääni muuttui kellos­ sa. Tehtävä ei ollutkaan pelkkä automaat­ ti, Vantaalla päivystänyt palomestari Raimo Laakso sanoo. 20 minuutin kuluttua hälytyksestä tehtä­ vä laajennettiin edelleen komppanialähdöksi. Ensimmäisenä hälytettyä pelastusyksikköä johtanut Ari Pukki näki jo etäältä, että koh­ teesta nousee ruskeankeltaista savua. Lähem­ pänä selvisi, että rakennuksen eteläpääty pa­ laa täysillä. Vantaalta lähtenyttä palomesta­ Ari Pukin johtama pelastusyksikkö aloitti sammuttamisen heti järeällä suihkulla.

pukki?

ri Raimo Laaksoa musta savu tervehti Tuu­ sulanväylällä Ruskeasannan Shellin kohdal­ la, josta matkaa kohteeseen oli vielä kahdek­ san kilometriä. Tietojen täsmennyttyä päivystävä palo­ päällikkö Jarmo Kivistö oli käskenyt myös Hyvinkäällä päivystävän palomestarin Kari Virtasen tilannepaikalle tukemaan palomes­ tari Laakson johtamista. Virtanen alkoi or­ ganisoida vesihuoltoa, johon hälytettiin so­ pimuspalokunnat.


Palo näytti tältä, kun ensimmäinen yksikkö saapui palopaikalle.

Tuttu kohde, järeä suihku Kohde oli Laaksolle tuttu, hän oli palotar­ kastanut sen viikkoa ennen paloa. – Tiesin, että kohteessa on vaarallisia ainei­ ta, ja missä niitä säilytetään. Vaarallisia ainei­ ta ei ollut erityisen paljon eivätkä ne olleet pahimmasta päästä; 300 kiloa ammoniakkia, 500 litraa fluorisoivaa kylmäainetta ja 100 lit­ raa mineraaliöljyä. Tiesin myös heti minkä­ lainen rakennus on kyseessä, Laakso sanoo. Tuusulan paloasemalta ensimmäisenä pa­ lavan teollisuushallin luokse ehtinyt pelas­ tusyksikkö aloitti sammutuksen järeällä työ­ suihkulla. – Selvityksen ja sammutuksen aikana si­ sällä räjähti seitsemän tai kahdeksan kertaa. En tiedä mitä ne olivat, paineastioita ilmei­ sesti, Pukki kertoo. Sisään palavaan tilaan ei ollut siinä vai­ heessa mitään asiaa. Palomestari Laakso mää­ räsi rakennuksen pienemmän siiven, johon vielä oli mahdollista mennä, tutkittavaksi, et­ tä onko ihmisiä sisällä. Vantaan Havukoskel­ ta tulleet pelastajat tutkivat tilat, eikä ketään ollut sisällä. Pohjapinta­alaltaan 2195­neliöi­ sen teollisuushallin yli kymmenestä yrityk­ sestä voitiin kuitenkin pelastaa irtaimistoa, vaikka tuli toisessa päässä riehuikin. Laakso varoitti pelastajia työskentelemäs­ tä avonaisten ovien läheisyydessä, koska siel­ tä saattaisi räjähtelyn yhteydessä lentää ulos heitteitä. – Selvitin poliisin TEPO­ryhmältä, että voidaanko sortumien alla olevat pullot am­ pua vaarattomiksi. Sortuneessa tilassa pai­ neastian vaarattomaksi tekeminen arvioitiin

Palomies Timo Hurri petasi nostolava-auton korkealle, jotta puomi ylettyi mahdollisimman pitkälle katolle.

kuitenkin niin vaaralliseksi, että siitä luovut­ tiin, Laakso sanoo. – Alkuvaiheessa palo meinattiin saada jo aisoihin, mutta vesi loppui kesken. Vesikat­ kon aikana palo yltyi ja levisi, Pukki sanoo. Kun säiliöautoja saatiin paikalle, yhdes­ tä tehtiin maahan asetettu vesitykkiselvitys. Sammutusta haittasi koko ajan vesikatkot, jolloin palomiehet olivat melko voimattomia. Palon etenemistä katkaistiin palon viereisis­ sä sisätiloissa ja kattoa sammuttaen kaistalla yksi. Pienemmän toimistosiiven sammutus­ ta hoidettiin kaistalla kolme. Pohjoisesta saapunut palomestari Kari Virtanen mobilisoi alueen säiliöautot ja hoiti lisävettä paikalle kaistalla kaksi. Sellaisella tahdilla vettä ei kuitenkaan kohteeseen saa­ tu, mitä käytössä olleet järeät vesisuihkut ja vesitykit imivät. – Vesikatkojen aikana ei voinut kun miet­ tiä fiksuja vaihtoehtoja, joita siinä tilantees­ sa oli aika vähän tarjolla. Osa palomiehistä

etsi vesiposteja ja toiset tiedustelivat, mut­ ta odotteluksi se paljolti meni, Pukki sanoo. Kun paikalle saatiin useita säiliöautoja, ve­ si alkoi riittää paremmin. Ensimmäisenä tyh­ jentynyt säiliöauto tankattiin Tuusulan pa­ loasemalla. Seuraavat saatiin tankattua jo lä­ hempänä, mutta lähimpiä vesipostikarttaan merkittyjä vesiasemia ei löytynyt. Palomes­ tari Laakso ihmettelikin, että miksi paikalla ei ollut vesiasemaa, vaikka alue oli vasta hil­ jattain rakennettu.

Savun takia hätätiedote Vaaralliset aineet eivät olleet palavassa tilas­ sa. Palomiehet vetivät ne pumppukärryillä ulos rakennuksesta. Suurimmaksi vaaraksi muodostui palosta syntynyt savu, joka nosti korkean savupatsaan ja alkoi liikkua maan­ pintaa myöten itään päin, kohti Keravan kaupunkia. Ihmisiä oli varoitettava. Se annettiin polii­ sin tehtäväksi. Laakso antoi savun takia hä­

Kohde oli tuttu palomestari Raimo Laaksolle. Hän oli tehnyt siellä palotarkastuksen viikkoa ennen paloa.

1/2013

11


s

itu o lm

si y t y äl

H

Finavian palomies Seppo Nieminen varmisti ennen sammutusta, etteivät pelastajat työskentele lähellä paloa. Rosenbauer Panther -säiliöauton vesitykki voi kaataa tai repiä peltiseinän.

tätiedotteen, jonka hätäkeskus välitti Ylelle. Vantaan Pelastuskeskuksesta tulleen pelas­ tusyksikön tehtävänä oli katkaista palon le­ viäminen. Apuna siinä oli Vantaan Pelastus­ keskuksessa päivystänyt ja Järvenpään palo­ aseman nostolava­auto. Rakennuksessa ei ol­ lut ullakko­ tai välipohjatilaa, joten läpilyön­ tiputkia tai ullakon katkaisua ei tarvittu. Sen sijaan pikinen katto paloi. – Vettä oli käytettävissä niin vähän, että pi­ ti miettiä kummasta on enemmän hyötyä ra­ joittaa paloa nostolavasta katolle suihkutta­ en vain maatasosta palopesäkkeeseen suih­ kuttamalla. Rakennuksen eteläpäähän pe­ dattuun nostolavaan ei saatu vettä ensim­ mäiseen tuntiin, Pelastuskeskuksen höökin esimies Jari Kivekäs sanoo. Toinen nostolava oli pedattu länsipuolelle rakennuksen keskivaiheille. – Petasin auton korkealle, jotta varmas­

ti yletymme mahdollisimman pitkälle ka­ ton päälle, nostolava­auton kuljettaja Timo Hurri sanoo. Hänellä oli koriorjanaan eli apumiehe­ nä toinen nostolava­kuljettaja Hannu Lehikoinen. – Aluksi oli jonkin verran vesikatkoja, mutta sitten kun meidät priorisoitiin ve­ denjakelussa ykköseksi, niin vettä alkoi riit­ tää paremmin, tosin vesikatkoja tuli siltikin, Hurri sanoo. Hän ajoi korilla katon päällä sektoria ja Lehikoinen suihkutti vesitykillä pikikattoa pimeäksi. – Sammutuksen aikana räjähteli varsinai­ sen palokohteen alueella. Kun saimme katon sammumaan, niin tykitimme vettä säännös­ tellen myös savuavista savunpoistoluukuista sisään rakennukseen palokohteen suuntaan, Hurri kertoo.

Pantherin kynnet Raskas säiliöauto  8000:n tai 12000 litran vesisäiliä  950:n tai 1500 litran vaahtosäiliö  1-, 3- ja 6-prosenttista vaahtoa  vesitykki katolla 5000 l/min  sammutusetäisyys 50 metriä  ampumasektori 180 astetta  vesitykki puskurilla 1000 l/min  pumppu 6000 l/min

12

1/2013

Samalla leviämistä seurattiin rakennuksen sisällä. Lukossa olevista hallin nosto­ovista murtauduttiin sisään moottorisahalla, jos­ sa oli kovametalliterä. Se puri alumiiniver­ hoiluun hyvin. – Avasimme aina hallin oven kerrallaan ja selvitimme missä kohdassa on väliseinä. Jäähdytimme rakennuksen teräksistä runkoa. Kun teräs väsyi lämmöstä ja muutti muoto­ aan, se pullautti seinälevyjä pois paikoiltaan. Levyjen irtoilu haluttiin estää, jotta palokaa­ sut eivät leviäisi, Kivekäs kertoo. Murtautuessaan ovista sisään palomiehet pelastivat samalla irtaimistoa. Rakennuksen pelti­villa­pelti ­rakenne pi­ ti yllättävän hyvin tulipaloa. – Kun saimme käsityksen siitä, että seinät pitävät hyvin paloa, keskityimme ylhäältä päin sammuttamiseen, Kivekäs sanoo.

Panther sammutti palon Paikalle pyydettiin virka­apuna Finavian pe­ lastuspalvelun Rosenbauer Panther ­säiliö­ auto Helsinki­Vantaan lentoasemalta. Palo­ mies Seppo Nieminen lähti Helsinki­Vantaan lentokentältä Tuusulaan sammutustehtävää varten. – Ennen sammutusiskua oli varmistuttava ettei kukaan ole sammutustöissä iskettävässä kohteessa tai edes sitä rajoittavan peltiseinän takana. Tykki on niin voimakas, että se oli­ si voinut kaataa tai repiä peltiseinän, joten ei se ihmisellekään hyvää tee, Nieminen sanoo. Pantherin yksi vesi­ ja vaahtoisku sammut­ ti isoimmat palopesäkkeet, minkä jälkeen Niemisen tehtävä oli suoritettu. Sammutet­ tavaa jäi enää sammutusraivaajille. – Kohteessa oli niin paljon romua lattial­ la, että yhden säiliön vesi ja vaahto eivät riit­ täneet sammuttamaan ihan kaikkea, Niemi­ nen kertoo. Palomiehet pelastivat kolmanneksen ra­ kennuksesta: kolmen yritykset tilat ja nel­


Pantherin vesitykin kertatuotto oli riittävä, palo nöyrtyi yhdellä säiliöllisellä vettä ja vaahtoa.

Jälkiviisaana Raimo Laakso toteaa, että Helsingin pelastuslaitoksen johtokeskusyksikkö olisi ehdottomasti pitänyt pyytää paikalle.

jän yrityksen irtaimiston. Laakso sanoo, et­ tä aluepelastuslaitos näytti kyntensä. Paikalle saatiin nopeasti riittävästi palomiehiä. Niil­ lä vahvuuksilla palo saatiin sammumaan. So­ pimuspalokuntalaiset työskentelivät lisävesi­ huollossa. – Jätkät painoivat hommia vaarallisessa ti­ lanteessa itseään säästämättä, siitä kiitos ko­ ko porukalle, Laakso sanoo. Hänen mukaansa pelastushenkilöstön työn lisäksi rakennuksen ja irtaimiston pe­ lastumisessa auttoi rakenteellinen paloneh­ käisy. Rakennukseen oli esitetty rakennus­ hetkellä pykäliä tehokkaampaa palo­osas­ tointia, mikä siihen oli tehtykin. Puolenpäivän aikaan, kun käynnissä oli jälkiraivaus, palomestariksi tilannepaikalle vaihtui Juha Rajala. Palomestarin kiireet ei­ vät kuitenkaan vähentyneet. – Kännykkä soi taukoamatta, puheluita kesti neljä tuntia. Muun muassa media, kun­ tien johtajat, päiväkodit ja yritykset halusi­ vat tietoja.

Mieti tätä!  Kuinka kauan vesi riittää?  säiliöauton vesisäiliö 10000 litraa  1,5”-suihkuputki 500 l/min  3”-suihkuputki 950 l/min  irtonainen vesitykki 2000 l/min  kattotykki 4500 l/min (huom! pumpun teho)  pumppu 2400 l/min  Pelastusyksikössä vettä on vain neljännes säiliöauton vesimäärästä. Suihkuputki voi olla 200 l/min tehokkaampi. Vesi loppuu äkkiä. Tutustu oman yksikkösi vedentuottoon ja sammutuskalustoon!

Paikalle tarvittiin raivauskoneita, nosturi, kuorma­autoja ja purkukoura, joka pyydet­ tiin Itä­Uudeltamaalta. Oman purkukou­ ran varsi oli tehtävään liian lyhyt. Lopulta paikalle pyydettiin yksityisen toimijan järeä purkukoura, jota liikutti telaketjuvetoinen kaivinkone. Sopimuspalokuntalaiset sam­ muttivat raivauksen seasta ilmaantuneita pa­ lopesäkkeitä samalla kun koneet purkivat hallia palon jäljiltä. Paikan päällä pelastus­ laitoksen yksiköistä oli edelleen päivystävä palomestari sekä Järvenpään hööki. Tulipalopaikka luovutettiin vartioinnista ja eristämisestä huolehtivan Puolustusvoimien virka­apuosaston haltuun illalla klo 22.30, jolloin pelastustyöntekijät poistuivat koh­ teesta. Kiinteistön toimijat hakivat pitkin päivää palosta pelastettuja tavaroita pois ta­

pahtumapaikalta. Paikka luovutettiin omis­ tajalle aamulla. Tosin poliisin ja pelastuslai­ toksen palontutkinta jatkoi työtään tapahtu­ man selvittämiseksi. Jälkiviisaana Raimo Laakso toteaa, että Helsingin pelastuslaitoksen johtokeskusyk­ sikkö olisi ehdottomasti pitänyt pyytää pai­ kalle. Se olisi tuonut tehoa toiminta­alueen johtoelimen (TOJE) työskentelyyn. Kaikki tilannepaikalla johtavat viranomaiset olisivat päässeet saman pöydän ääreen, minkä mer­ kitystä ei voi koskaan liiaksi korostaa. Laakso kiittelee Vantaan Pelastuskeskuk­ seen perustetusta pelastustoimen johtokes­ kusta (PELJOKE) saamastaan tuesta. PEL­ JOKE hoiti muun muassa lisäresurssit, ei­ kä TOJE:n tarvinnut tehdä sitä tilannepai­ kalta. 1/2013

13


s

itu o lm

si y t y äl

H

Pantherit virka-apuun M

ajavatien sammutukseen pyydet­ tiin virka­apua Finavian pelastus­ palvelusta, jonka raskaat Rosen­ bauer Panther ­säiliöautot ovat näyttäneet kyntensä jo aiemminkin monessa palossa Helsinki­Vantaan lentokenttäalueen ulko­ puolella. Palomiehet pitävät lentokentän ul­ kopuolelle suuntautuvia tehtäviä mielenkiin­ toisina, sillä niissä näkee kaluston oikean sammutustehon. – Vertailemme kokemuksiamme, mutta vertailu on vaikeaa, koska tilanteet ovat niin erilaisia. Pantherit ovat parhaimmillaan sil­ loin, kun voimakkaan palon korkea kuu­ muus pitää saada nopeasti alas ja vaahto jää peittämään ja vaikuttamaan sammutetul­ le alueelle, palomies Seppo Nieminen sanoo. Majavatien palon jälkeen Nieminen poh­ ti, että olisiko kannattanut käyttää tykin ve­ simäärän puolittavaa ominaisuutta. Tällöin sammutusiskusta olisi tullut pitempikestoi­ nen. – Melkein aina pystymme lähettämään 1–2 säiliöautoa kentän ulkopuolelle avuksi. Läh­ demme virka­avuksi, kun toimivaltainen vi­ ranomainen pyytää, Finavian pelastuspalve­ lun paloesimies Jarkko Heikura sanoo. 14

1/2013

Pelastuspalvelun Rosenbauer Panther ­säi­ pumpun ansiosta. Myös vesitykki on hie­ liöauton vesitykki pystyy tehokkaisiin vesi­ man tehokkaampi. ja vaahtoiskuihin, joissa vesi­ ja vaahtomää­ rä on merkittävästi pelastuslaitoksen kalus­ Pikatankkaus 3–4 minuutissa toa tehokkaampi. Parempaan sammutuste­ – Pantheria kannattaakin käyttää nimen­ hoon päästään yli tuplasti tehokkaamman omaan vesitykkinä sen tehon ansiosta ja sitä voidaan tankata yhtä aikaa neljällä 76­milli­ sellä letkulla. Yhdellä lentoaseman paloase­ malla on mahdollista pikatankata auto. Siel­ lä säiliö voidaan täyttää katolla olevan yhteen kautta 3–4 minuutissa, Heikura kertoo. Ajoneuvoa voidaan liikuttaa sammutuk­ sen aikana ja siinä on omasuojausjärjestelmä, jolla voidaan tehdä autoa suojaava vaahdo­ tus, jos maahan päässyt polttoaine uhkaa le­ vitä auton alle. – Pantherissa on katto­ ja puskuritykki. Pumpun teho on mitoitettu siten, että mo­ lempia tykkejä voidaan käyttää maksimite­ hoilla yhtä aikaa, Heikura sanoo.

Finavian palomies Seppo Nieminen pohti palon jälkeen, että olisiko vesitykki ajanut saman asian puoliteholla. Tällöin sammutusaika olisi kaksinkertaistunut.


Muonittaja noudettiin kotoa Tikkurilan VPK:n naisosaston Pirkko Nieppo pyydettiin Pelastuskeskukseen hoitamaan pelastustoiminnan johtokeskuksen muonitusta. – Pelastuskeskuksesta tultiin autolla hakemaan minut kotoa. Sitten mentiin kauppaan. Tällä kertaa käytössäni oli maksulaput, eikä tarvinnut käyttää omaa rahaa. Yleensä maksamme muonitustarpeet omilla rahoillamme. Naisosasto maksaa rahat heti takaisin ja laskuttaa sitten pelastuslaitosta. Keikan tullen ostamme tuoretuotteita, kuivamuonaa ja säilyvää tavaraa on varastossa, Pirkko Nieppo kertoo.

Vantaan palokuntanaiset ry:n varasto on Havukosken paloasemalla. Mikäli pitää keittää ruokaa, sekin tehdään Havukoskella ja siirretään sieltä lämpöastioissa kohteeseen. – Pelastuskeskukseenkin pitää lämmin ruoka valmistaa muualla, sillä vaikka siellä on muuten hyvä keittiö, niin keittomahdollisuutta ei ole. Tällä kertaa muonitus piti sisällään voileipäkahvien valmistamisen, Pirkko Nieppo sanoo. Hän on tehnyt vpk-muonitusta koko ikänsä. Hänen isänsä oli perustamassa Tikkurilan VPK:ta.

Muonitushälytys tekstiviestillä – Saimme ensimmäistä kertaa kännyköihimme muonitushälytystekstiviestit. Se oli meille ihan uutta, Ulla Nikkanen Jokelan VPK:n naisosastosta sanoo. Naiset lähtivät kauppaan ja paloasemalle valmistamaan ruokaa. Tarvikkeet he ostavat paikallisesta kaupasta tilille. Keitto keitettiin ja leivät tehtiin paloasemalla valmiiksi ja pakattiin lämpöastioihin kuljetusta varten. - Tilannepaikalla meille osoitetaan aina paikka, missä voimme tehdä muonituksen. Tällä kertaa paikka löytyi viereisen tavaratalon pihassa myynnissä olevasta hirsimökistä. Siihen kaiteelle asettelimme ruoat tarjolle, Ulla Nikkanen sanoo.

Hän kertoo, että tilannepaikalla huomio keskittyy aina ruoan laittoon ja jakoon, itse onnettomuutta ei juurikaan ehdi seurata. – Tämä oli hyvin rutiiniluontoinen tehtävä meille, olemme olleet paljon näissä mukana ja muonitukset menevät vanhan kaavan mukaan. Kiitosta saamme aina ja se riittää palkkioksi, Ulla Nikkanen sanoo. Hän oli ensimmäisen kerran muonituksessa mukana, kun Jokelan kirkko paloi 1960-luvulla. – Olin silloin nuori tyttö ja postinkantaja sanoi, että tule kanssani laittamaan kahvia palomiehille, Ulla Nikkanen kertoo.

Puolustusvoimat virka-apuna Sammutuksen jäljiltä kohteeseen jäi palosta evakuoituja paineastioita. Alueen eristykseen oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Siksi palomestari Raimo Laakso pyysi paikalle virka-apuna Puolustusvoimat. Hyrylän varuskunta-alueella harjoitellut joukkue saapuikin kahdella Pasi-ajo-

neuvolla nopeasti paikalle. Varusmiehet ottivat paikkansa ja aloittivat työn. Ennen poistumista Laakso välitti tiedon Puolustusvoimista saapuneen joukkueen johtajalle, että eristyksessä riittää aseeton vartiointi. Varusmiehet jatkoivat eristystä ilman rynnäkkökiväärejä.

1/2013

15


s

itu o lm

si y t y äl

H

Timo Hurri valmistelee nostolava-auton vesisyöttöä, jotta sammutus katolla voi alkaa.

Järeä sammutus on päättynyt. Käynnissä sammutusraivaus.

16

1/2013


e ter Bang Kuva: Pe

A

= Lain edellyttämä käyttötapaosastointi = 30 minuutin ylimääräinen osastointi A = Alkupalo

Majavaportin pohjapiirros maatasossa. Oranssilla olevat ylimääräiset osastoinnit rajoittivat paloa.

Rakennuttajalle myytiin palonkestoa Palanut rakennus oli L-kirjaimen muotoinen, osittain kaksikerroksinen P2-paloluokan tuotanto- ja varastorakennus. Ensimmäisen kerroksen pinta-ala oli 2195 m2, se jakautui noin 1800 m2:n työtiloihin ja 400 m2:n liiketiloihin. Toisessa kerroksessa oli 639 m2:n toimisto. Rakennus oli suojattu paloilmoittimella. Palotarkastaja oli ehdottanut rakennuslupavaiheessa, että jokainen teollisuushallin noin kymmenestä tilasta osastoidaan 30 minuuttia paloa kestäväksi, koska rakennusta oltiin suunnittelemassa usealle käyttäjälle ja tarkat käyttötavat eivät olleet vielä tiedossa. Minimivaatimuksena olisi ollut vain lyhyemmän liiketilasiiven ja toisen kerroksen toimistotilojen osastointi käyttötavan takia. – Mikäli 30 minuutin palo-osastointeja ei olisi tehty, olisi raju palo todennäköisesti levinnyt koko rakennukseen erittäin nopeasti, paloinsinööri Piia Piekkari sanoo. Koko rakennus kärsi eri asteisista palo- ja savuvahingoista, mutta osastoin-

tien ja onnistuneen pelastustyön takia pohjoispäädyn yritysten irtaimisto pelastui. Osastoinneilla voidaan katsoa olleen myös merkitystä onnistuneen pelastustyön mahdollistamiseen. Tämä osoittaa sen, että ei ole ollut perusteetonta ohjata suunnittelua tähän suuntaan, että eri käyttäjien tilat osastoidaan toisistaan. – Olemme ”myyneet” tätä ideaa reilun viiden vuoden ajan tällaisten hallien rakennuttajille. Perustelemme ylimääräisiä osastointeja sillä, että tila on jatkossa helpompi vuokrata kenelle tahansa, kun se on riittävästi osastoitu. Tällaisessa tilassa vuokralaiset vaihtuvat useastikin. Lisäksi näissä kohteissa palotarkastusväli voi olla myös harva, Piekkari sanoo. Hänen mukaan joskus asiakkaan kanssa joutuu vähän vääntämäänkin asiasta, mutta koska kuntien rakennusvalvonnat ovat enimmäkseen pelastuslaitoksen kanssa samoilla linjoilla, on rakennuttaja helpompi saada vakuuttuneeksi asian tärkeydestä.

1/2013

17


s

itu o lm

si y t y äl

H

PEL-JOKE tulessa Palomestari Ari Koivu tuli puoli kahdeksan aikaan aamulla päivävuoroon. Kalustohalli oli tyhjä ja ensihoitajat kertoivat isosta palosta Tuusulassa. Koivu käveli tilannekeskukseen, jossa hälytyspäivystäjä käski tarkistamaan tilanteen ikkunasta. Yli kymmenen kilometrin päässä palavan teollisuushallin savut näkyivät Vantaan tilannekeskukseen asti. Koivu lähetti päivystävälle päällikölle Jarmo Kivistölle tekstiviestin, että voi aloittaa työt, jos tilanne niin vaatii. Kivistö soitti nopeasti takaisin ja käski valmistautua perustamaan pelastustoimen johtokeskuksen (PEL-JOKE) sekä tukea tilannepaikkaa. – Kävi kovin nopeasti selväksi, että on syytä varautua pitkäaikaiseen paloon. Kohteessa olevat kemikaalit ja palon rajuus kertoivat siitä, päivystävä päällikkö Jarmo Kivistö sanoo. Hän käski Koivun perustamaan PEL-JOKE:n kello 7.49, kun tehtävä oli laajentunut komppanialähdöksi. Keski-Uudellamaalla PEL-JOKE perustetaan Vantaan Pelastuskeskukseen, missä sille on sitä varten varatut tilat. Ennen kello yhdeksää PEL-JOKE:n käytössä oli kolme operatiivista työtä tekevää palomestaria sekä seitsemän päivähenkilöstöstä tullutta tukihenkilöä. – Yleensä isoissa paloissa on kova paine joko tiedottaa vaarasta alueen ihmisille tai tapahtuneesta medialle, toisaalta samanaikaisesti tapahtuu päivittäisonnettomuuksia, jotka myös on hoidettava. Muun muassa näiden ja muiden ennalta laadittujen kriteerien sekä ohjeen

mukaan perustamme PEL-JOKE:n Keski-Uudellamaalla, Kivistö sanoo. – Olin ensimmäistä kertaa pelastustoimen johtokeskuksessa sen perustamisvaiheessa mukana. Tilanne oli täysin eri kuin istua tilannepaikalla johtoyksikössä, Koivu kertoo. Kello oli niin vähän, että harvat päivähenkilöstöstä olivat tulleet vielä töihin. Koivu keskittyi keikkaan tarjoamalla tukea tilannepaikalla johtavalle palomestari Raimo Laaksolle. Ajoittainen tilannepaikan tukeminen oli hankalaa, kun Koivulle välitettiin puheluja muun muassa päiväkodeista, kouluista ja tavarataloista. Kaikki halusivat tietää kuinka vaarallista savu on ja mitä pitää tehdä. Koivu selvitti lentoaseman pelastuspalvelun säiliöauton käytettävyyden, varasi sen valmiuteen ja tarjosi sitä tilannepaikalle. Sitten hätäkeskus kysyi, että annetaanko yleinen vaaramerkki. – Olen kerran ollut tilanteessa, jossa väestöhälyttimen koesoitto tehtiin vahingossa laajalla alueella ja epätavalliseen aikaan. Se poiki muutamassa minuutissa satoja puheluita hätäkeskukseen. Soitin väestöä paikanpäällä varoittavalle poliisille ja neuvottelin tilanteesta. Sovimme yhdessä, että vaaramerkkiä ei anneta. Tilanne ei vaatinut sitä ja uskoimme, että siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, Koivu kertoo. Työ imaisi mukaansa ja Koivu havahtui puoli yhdentoista aikaan, että on vielä siviilivaatteisiin sonnustautunut.

Operaatiopäällikkönä PEL-JOKE:ssa Palomestari Tommi Leppioja työskenteli PELJOKE:ssa operaatiopäällikkönä. Leppioja vastasi miehistö- ja kalustoresursseista. – Kun Laakso soitti toiminta-alueelta ja pyysi jotain, niin hoidin sen hänelle. Miehistön kannalta tulipalo sattui hyvään aikaan, vuoronvaihto jäi keikan alle, joten käytettävissä oli kaksi työvuoroa. Vaihtomiehet keikkapai-

kalle menivät miehistönkuljetusautoilla. Ongelmana oli se, että meillä ei ole varahöökejä riittävästi miehitettäväksi päivittäistilanteita varten, Leppioja sanoo. Operaatiopäällikön tehtävään kuuluu ohjeen mukaan vastata yhdessä hätäkeskuksen kanssa pelastuslaitoksen resursseista ja valmiudesta.

Tilannepäällikkönä PELJOKE:ssa Palomestari Ari Koivu työskenteli PELJOKE:ssa tilannepäällikkönä. Hänen tehtävänsä oli päivittää tilannekuvaa toiminta-alueelta. – Käytin karttapohjaa, kuuntelin radiokeskusteluja, pyysin tilannepaikalta raportteja ja tarkkailin sääennustetta, mutta työtä haittasi, kun joutui vastaamaan useisiin tilanteesta siviileiltä tulleisiin puheluihin, Koivu sanoo.

18

1/2013

Tilannepäällikön tehtävään kuuluu ohjeen mukaan ylläpitää toiminta-alueen ja muun ympäristön tilannekuvaa kaikkien toimintojen osalta.


Minuutti minuutilta T ilannekeskus aloittaa tehtävän seuraamisen heti hälytyksen tultua. Kun Pelastustoimen johtokeskus (PELJOKE) perustetaan, sillä on

7.17 7.20 7.23 7.24 7.39 7.49 8.00 8.00 8.07 8.13 8.14 8.21 8.32 8.44 8.45

8.51 8.56 8.58 9.00 9.01 9.16 9.20 9.24 9.25 9.29 9.41 9.41 9.44 10.01 10.05 10.09 10.12 10.15

10.22 10.24 10.26 10.41 10.44 10.49 10.50 10.56 10.56 11.30 11.35 11.40 12.28 12.40 12.45

käytössä Tilannekeskuksen päivittämät tiedot. Tilannekeskus pitää tilannepäiväkirjaa, josta suurin osa alla olevista tiedoista on poimittu.

Hätäkeskus hälyttää RKU 501:n automaattisen paloilmoittimen perusteella. Tiedettiin, että kohteessa olevat vaaralliset aineet ja niiden määrät. Tilannekeskus ilmoitti tilanteesta päivystävälle päällikölle (P20). Ilmoitettiin, että kohteessa räjähtelee. Tilannekeskus lähettää Tuusulan kunnan johdolle ja pelastuslaitoksen johdolle tekstiviestit tapahtuneesta. P20 käski perustaa pelastustoiminnan johtokeskuksen (PEL-JOKE). Tilannekeskus lähettää pelastuslaitoksen johtoryhmälle tekstiviestillä tiedon PEL-JOKE:n perustamisesta. Annettiin ohjeet päiväkodille (1) omakohtaisesta suojautumisesta. Lähetettiin ensimmäinen mediatiedote. Tilannekeskus pyytää kohteeseen sähkömiehen. Hälytettiin vapaavuorossa olevat palomestarit. Tiedotettiin Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) tapahtuneesta. Lähetettiin enemmän tiedotusvälineitä kattava mediatiedote. Tuusulan veden edustaja hälytetty kohteeseen. Kolme henkilöä asetettiin hoitamaan huoltotehtäviä. Tuusulan alueen palotarkastaja asetetaan Tuusulan kunnan johtoryhmän yhteyshenkilöksi. Yhteyshenkilölle asetettiin avustaja ja Tuusulan kunnan tilannepäiväkirjaa ryhdyttiin täyttäamään. Pohjoiselle alueelle työvuoroon tuleva päivystävä palomestari hälytetään PEL-JOKE:en. Annettiin Tuusulan kunnan johdolle ohjeet väestön suojautumisesta ja evakuoimisesta. Jokelan ja Tikkurilan VPK:n naiset hälytettiin muonitustehtävään. PEL-JOKE:n edellyttämät henkilöt: pelastustoimen johtaja, operaatiopäällikkö, tilannepäällikkö sekä yhden henkilön vahvennus tilannekeskukseen ovat koossa Pelastuskeskuksessa. Lentoaseman pelastuspalvelun Rosenbauer Panher -säiliöauto määrättiin virka-apuna kohteeseen. P20 päätti selvitystyön jälkeen, ettei yleistä vaaramerkkiä anneta. Pelastusjohtaja ja pelastuspäällikkö saapuivat PELJOKE:en. Pelastusjohtaja otti tehtäväkseen pitää kuntien johtajat ajan tasalla. Tuusulan kunta ilmoittaa, että kaksi kohdetta on evakuoidaan. Ilmoitetaan onnettomuudesta sisäministeriön päivystäjälle. Pelastusjohtaja (P10) hälytettiin kohteeseen. Pelastuslaitoksen kuntien johtoryhmille lähetetään tekstiviesti tapahtuneesta. Palontutkinta hälytettiin kohteeseen. Annettiin ohjeet päiväkodille (2) omakohtaisesta suojautumisesta. Tilattiin kohteeseen nosturi. Tilattiin kohteeseen toinen nosturi. Tuusulan ja Keravan paloasemien palomiehet määrättiin vaihtoon asemalle. Asemalle tilannepaikalta palaavaa henkilöstöä kiellettiin poistumasta ilman lupaa. Vantaan Havukosken ja Pelastuskeskuksen paloasemilta määrättiin palomiehet tilannepaikalle. Tuusulan kunnan johtoryhmälle annettiin ohjeet muuttaa verkkosivuilla olevaa ohjetta. Annettiin myös ohje ottaa yhteyttä ympäristövirastoon maaperään ja sadevesikaivoihin sammutusvedestä jäävien jäämien tutkimisesta. Perhepäivähoitajia ja lapsia evakuoidaan turvallisempaan paikkaan. Vantaan Vantaankosken paloaseman henkilöstö käsketään valmiussiirtona Pelastuskeskukseen. Lähetettiin uusi mediatiedote. Puolustusvoimilta pyydetään tilannepaikalta suullisesti virka-apua vartiointi- ja eristystehtävää varten. Annettiin ohjeita Keravan kaupungin turvallisuuspäällikölle. Tilannepaikalle pyydetään kauhakuormaaja ja kaksi kuorma-autoa. PEL-JOKE vahvistaa virka-apupyynnön Puolustusvoimille faxilla. Tuusulan kunnanjohtajalle annettiin tilanne tiedot ja ohjeet jatkon varalta. Myrkytystietokeskus tiedusteli tilanteesta. Hätätiedote perutaan. Viranomaistiedote lähetettiin Peijaksen sairaalan sekä Tuusulan ja Keravan terveyskeskuksiin. Keski-Uudenmaan kuntien johtoryhmille lähetetty tieto uudesta viranomaistiedotteesta tekstiviestillä. Tulipalossa olleiden räjähtämättömien kaasupullojen käsittelystä sovittiin poliisin TEPO-ryhmän kanssa. PEL-JOKE puretaan. Ilmoitettuun Tuusulan kunnan johtoryhmälle, että alueen rajoitukset on poistettu.

1/2013

19


s

itu o lm

si y t y äl

H

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Hannu Kuhanen selvitti Majavaportin pelastustöihin liittyvän johtokeskustyöskentelyn. 20

1/2013


Kokonaistilanteen johtamisessa parannettavaa

V

almiuspäällikkö Hannu Kuhanen sel­ vitti Majavatien paloon liittyvän PEL­ JOKE­työskentelyn. Selvitys kuuluu Keski­Uudenmaan pelastuslaitoksen käytös­ sä olevaan menetelmään, jolla pyritään löytä­ mään toimintaan liittyviä kehittämistarpeita ja parannusehdotuksia. Kuhanen pitää toi­ mintojen kriittistä tutkimista tärkeänä ja to­ teaa johtamisenkin olevan työtä, mihin kan­ nattaa perehtyä. Pelastuslaitoksella on PEL­JOKE­toimin­ nasta ohje. Siinä käsitellään PEL­JOKE:n perustaminen, työskentely sekä koulutus. Majavatien palossa PEL­JOKE perustettiin ohjeajassa, minkä pitää tapahtua virka­aika­ na 30 minuutissa ja virka­ajan ulkopuolella 90 minuutissa perustamispäätöksestä. – PEL­JOKE:n tehtäviin saatiin nopeasti kokeneita palomestareita vahvistettuna päi­ vähenkilökunnalla. Lähtökohdat työskente­ lyyn olivat hyvät. Kuhanen havaitsi, ettei henkilöstöä ole koulutettu riittävästi PEL­JOKE­työskente­ lyyn, minkä takia PEL­JOKE:n tehtävät ei­ vät olleet kaikille kokeneille ammattilaisille­ kaan itsestään selviä. – Pelastustoimintaa osaamme johtaa, mut­ ta onnettomuustilanteen yleisjohtaminen on muutakin kuin pelastamista, Kuhanen pai­ nottaa. Hänen mukaansa pelastuslaitoksen ja kun­ tien yhteistoimintaa pitää parantaa. Kunnilla on käytössä paljon resursseja, joita voidaan hyödyntää onnettomuustilanteissa. Siksi se­ kä pelastuslaitoksen että kuntien on paran­ nettava tietämystä toisistaan. Onnettomuustilanteissa tarvitaan hyvää tiedottamista. Tässä tapauksessa Tuusulan kuntaan tiedotettiin nopeasti, mutta mui­ hinkin kuntiin ja kaupunkeihin olisi pitänyt välittää samat viestit kuin Tuusulaan. – Pelastuslaitoksella on hyvä tiedottamisvä­ line, tilannepäiväkirja, jolla kuntiinkin voi­ daan pitää yhteyttä reaaliajassa, mutta sen käyttö ei vielä kaikilla osapuolilla ollut hal­ linnassa. Kuhasen mukaan onnettomuuskunnan Tuusulan ja pelastuslaitoksen välillä tiedot­ taminen toimi kuitenkin hyvin. Pelastuslai­ tos sai käyttöönsä kunnan johtoryhmän te­ kemät muistiot nopeasti. Aiemmin jokaisessa paloautossa oli ko­ mentokaiutin, jolla voitiin jakaa tietoa ka­ tolla olevan kovaäänisen kautta. Nykyään

näitä laitteita ei ole, mutta niitä olisi tarvittu. – Asiaa pitää kehittää vaikkapa sopimuspa­ lokuntien kanssa, Kuhanen pohtii. Tilannekuvan selvittämiseksi on käytös­ sä sekä nyrkkisääntöjä että tietokoneohjel­ mia. Jotta niistä olisi hyötyä, niitä pitäisi osa­ ta käyttää ja osaaminen edellyttää koulutus­ ta ja jatkuvaa harjoittelua, Kuhanen sanoo. Majavatien palossa turvauduttiin asiatun­ tija­arvioihin ja käytössä oleviin tuulitietoi­

hin. Vaara­alueen määrittely kartalla ja sen tiedottaminen on yllättävän hankala tehtävä. Kuhanen sanoo, että tiedonkulun hallin­ ta on priorisoitava aina tärkeäksi asiaksi, sil­ lä tiedon tarvitsijoita on yleensä monia. Pie­ nestäkin pelastustehtävästä voi kehkeytyä tie­ dottamisen suuronnettomuus. – Pelastustoimessa osataan johtaa pelastus­ toimintaa, mutta kokonaistilanteen hallin­ nassa meillä on parannettavaa.

Keikasta jäi käteen

”O

limme juuri viikko sitten olleet pääkaupunkiseudun operatiivisen päällystön kokouksessa, jossa länsiuusmaalaiset kertoivat keikkojensa arvioinnista. Tätä haluttiin ilmeisesti kokeilla myös meillä, Jarmo Kivistö sanoo. Hänen mukaansa pelastustoimen johtokeskukseen tarvitaan operatiivisen toiminnan johtotehtäviin nimenomaan operatiivista henkilöstöä. – Tehtäviä riittää niin palomestareille, paloesimiehille kuin palomiehillekin, hän sanoo. Tehokas työskentely edellyttää peruskoulutusta ja säännöllistä harjoittelua. Samalla Kivistö painottaa, ettei tarkoita, että PEL-JOKE tulisi miehittää pelkästään operatiivisella väellä, vaan monipuolista osaamista ja pelastusalueen tuntemusta tarvitaan. Tuusulan Majavatien palossa koeponnistettiin yhteistoiminta kuntien viranomaisten kanssa. – Huomasimme, että meidän on entistä tarkemmin paneuduttava siihen, miten koulutamme kuntien johtoryhmät meidän tapaamme toimia ja mitkä ovat painopisteemme kovan tilanteen alkuvaiheessa, Kivistö sanoo. Onnettomuudesta kertova tieto olisi herkemmin jaettava myös muuallekin kuin onnettomuuskuntaan. Kun Kivistö määräsi onnettomuusalueen tuntevan pelastuslaitoksen yhteyshenkilön Tuusulan kuntaan, niin sama olisi pitänyt tehdä vähintään muihinkin palon seurauksista kärsiviin kuntiin.

Kivistö kiittelee toiminta-alueella ja TOJE:ssa tehtyä työtä. Sieltä pidettiin yhteyttä PEL-JOKE:en hyvin ja tarkasti. Saaduista tiedoista pystyttiin muodostamaan tilannekuva ja arvioimaan tilanteen eteneminen. – Itse pelastustoiminnan johtajan roolissa otin hieman liikaa puheluja vastaan ja jäin jaarittelemaan ei-akuuteista asioista. Voisi olla jopa järkevää, ettei pelastustoiminnan johtaja vastaisi puhelimeen ollenkaan, vaan hänen puhelimensa olisi assistentilla, Kivistö pohtii. PEL-JOKE-työskentelyn punainen lanka on resursointi: päivittäisien onnettomuuksien hoitaminen ja toiminta-alueen tarpeisiin vastaaminen. Myös PEL-JOKE:ssa resursoinnin oltava sellainen, että kussakin tehtävässä on sen tehtävän osaaja, Kivistö pohtii. – PEL-JOKE:ssa tärkeintä on, että tilannekuva onnistutaan muodostamaan selkeäksi ja yksiselitteiseksi. Siitä pitää voida muodostaa tilannekuva, arvio tilanteen kehittymisestä ja varautua tehtävän vaatimiin toimenpiteisiin. Muutoin PEL-JOKE:n työskentely voi olla jopa tilanteen kannalta haitallista, Kivistö sanoo.

1/2013

21


s

itu o lm

si y t y äl

H

Tunnista aine P

alopäällikkö Markku Mäke-lä on vaarallisten aineiden guru. Hän pohti Pelastustiedon pyyn­­ nöstä mitä ongelmia tässä tulipa­­ lossa uhkana olleet vaaralliset ai­­ neet olisivat voineet aiheuttaa jou­­ tuessaan tulen kanssa tekemisiin. Maallikot puhuvat ammoniakista aina ammoniakkina, pelasta­ jan kannalta on kuitenkin tärkeää tietää, onko ammoniakki vesi­ liuoksena vai paineen alaisena kaasuna. – Jos ammoniakki on vesiliuoksena, niin sen vaarana ovat ai­ neen myrkyllisyys ja syövyttävyys nesteenä tai kaasuna, jos ammo­ niakki pääsee haihtumaan vedestä. Ammoniakin vesiliuos voi jos­ sakin tapauksessa vaikka sammuttaa palon, mutta astiasta vuota­ nut aine on yhä myrkyllistä ja syövyttävää. Esimerkiksi viemärei­ hin joutuessaan ammoniakin pitoisuudet nousevat helposti tap­ paviksi, Mäkelä sanoo. Kun ammoniakki on paineastiassa, kuvaan tulee myös räjähdys­ vaara sekä vaara huomattavasti isommasta kaasupilvestä. Paineas­ tiassa ammoniakki on yleensä 10–20 barin paineisena. Tulipalos­ sa ongelmana on, että lämmön vaikutuksesta teräspullon rakenne muuttuu ja ennen pitkää se hajoaa räjähtäen. Teräs menettää lu­ juudestaan puolet, kun lämpöä on 500 astetta. Pullon räjähdyk­ sen tuhovoima on arvaamaton, mutta itse ammoniakkikaasu on edelleen myrkyllistä ja syövyttävää. – Tulipalossa olevaa ammoniakkia sisältävää paineastiaa kuten muitakin paineastioita on jäähdytettävä sumusuihkulla mahdol­ lisimman nopeasti. Muuten pullo räjähtää nopeasti. Pistemäinen liekki on paineastialle erittäin vaarallinen, jos se koskettaa pullon vaippaa. Ammoniakkia sisältävä paineastia ei ole niin herkkä kol­ huille ja käsittelylle kuten asetyleeniä sisältävä kaasupullo. Mäkelä kertoo harjoituksestaan, jossa hän suihkutti ammonia­ kin vesiliuosta käsisuihkepullosta rekan konttiin. Muutaman suih­ kauksen jälkeen pitoisuus kontissa oli jo tappava, mutta asiallisesti suojautuneena tilassa ei ollut mitään hätää. – Ammoniakki oli helppo liuottaa veteen sumusuihkulla, jolloin se imeytyi veden mukana maahan tai tilan lattialle. Vaara ei kui­ tenkaan ollut vielä ohi, vaan pilvi oli muuttunut lattialla olevaksi ammoniakin vesiliuokseksi. Maaperässä se aiheuttaisi ympäristö­ haittaa, siksi pH­mittaus on tärkeää. Viemäreihin tai muihin sul­ jettuihin tiloihin valuessaan ammoniakkiliuoksen pitoisuudet voi­ sivat edelleen olla erittäin kovat, Mäkelä sanoo. Kylmäaineita on paljon ja niillä on erilaisia ominaisuuksia; toi­ set ovat varallisia ja toiset eivät, toiset aineet voivat olla tukahdut­ tavia tai palavia tai muita vaaroja sisältäviä. Siksi aine on tunnis­ tettava tarkasti käyttöturvallisuustiedotteesta. Mineraaliöljy ei ole luokiteltu syttyväksi nesteeksi, koska sen leimahduspiste on kor­ kea, mutta kun se syttyy, niin sitä on vaikea sammuttaa, koska ai­ ne on niin kuumaa, että se melkein kiehuu. Mineraaliöljy on yleis­ nimike jalostetuille tuotteille, joita on yli 100 erilaista. Niilläkin saattaa olla erilaisia vaaraominaisuuksia. Nesteytetty mineraaliöl­ jykaasu puolestaan on palava kaasu. – Tunnista aina aine tarkasti ja käytä eri tiedonlähteitä ja tiedos­ toja. Kysy tarvittaessa neuvoa asiantuntijalta! Mäkelä painottaa. Esimerkiksi happi puristettu UN 1072 ja happi jäähdyttämäl­ lä nesteytetty UN 1073 käyttäytyvät onnettomuustilanteessa eri tavoin.

22

1/2013


Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: toimitus@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/ Marko Partanen.

Pelastuslaitos tekee myös palontutkintaa.

1/2013

23


JVT

Tulipalon jälkiraivaus on suuri savotta

Nopean toiminnan JVT Teksti: Esa Aalto Kuvat: Esa Aalto, Kimmo Kaisto, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, L&T

Tuusulassa Majavatiellä tulipalossa tuhoutunut teollisuusrakennus aiheutti myös jälkivahinkojen torjuntaa, mutta akuutein vaihe JVT-töissä saatiin hoidettu muutamassa tunnissa ja kiireelliset työt olivat ohi kolmessa päivässä.

J

VT­työt hoiti Lassila & Tikan­ oja, jonka samalla paikkakun­ nalla sijainnut teollisuuspalvelui­ den yksikkö saapui ensin paikalle ja pian myös vahinkosaneerauk­ sen JVT­yksikkö. Yhteyspäällikkö Sebastian Eklund kertoo, että välttämättö­ min toimenpide oli rajata ja suo­ jata tulipalossa vaurioitunut alue. Myös sammutusveden mukana valuneita ympäristölle haitalli­ sia aineita piti ympäristöviran­ omaistenkin vaatimuksesta ke­ rätä talteen. Näin vältettiin ai­ neiden valuminen viemäreihin sekä maastoon. – Meillä oli kaikkiaan toista­ kymmentä henkeä paikalla teke­ 24

1/2013

vievät ja mutkikkaat hallinnolli­ osat pitäisi huolella lukea, sillä set asiat, hän kertoo. niihin vakuutusyhtiö vetoaa, kun – Erityisesti ongelmia on ai­ oikein mikään tulipalosta aiheu­ heutunut vakuutusyhtiön kans­ tunut kustannus ei kelpaa vakuu­ sa. Vakuutusyhtiö vetoaa sopi­ tusyhtiön korvattavaksi. Tuleekin mukseen ja yli puolet vakuutuk­ tunne, että mistä olemme vakuu­ seen siirretyistä laskuista on tul­ tusmaksun maksaneet, Vartiai­ mässä jälkivahinkojen torjuntaa, lut takaisin, vaikka meillä kohde nen ihmettelee. Eklund kertoo. on vakuutettu kiinteistön täysar­ – Heti onnettomuuden jälkeen vovakuutuksella. Ilmeisesti sopi­ pitää ryhtyä nopeisiin toimenpi­ Vakuutusyhtiön kanssa taistelu muksen pienimmälläkin painetut teisiin vahingontorjunnassa ja sii­ Palaneen kiinteistön isännöitsijä A-P Vartiainen Conorin Oy:stä joutui ensimmäistä kertaa selvit­ tämään tulipalo­onnettomuudes­ ta aiheutuneita asioita. – Varsinainen ensivaiheen työ hoitui nopeasti. Esimerkiksi pe­ lastusviranomaisten kanssa yh­ teistyö sujui hyvin ja heiltä saim­ me hyvät ohjeet, mihin pitää al­ kuvaiheessa kiinnittää huomiota; esimerkiksi sortumisvaaran huo­ mioimiseen sekä aitamaan ja var­ tioimaan aluetta. – Myöhemmin alkoivat aikaa Tuusulan teollisuusrakennuspalon JVT oli ohi muutamassa päivässä.


JVT

Sebastian Eklund ja Anni Wasenius esittelevät jvt-yksikköä, jolla päivystäjä rientää onnettomuuspaikalle. Se pitää sisällään kaiken ensitoimissa tarvittava kaluston. JVT:n perustyökaluja ovat alipaineistajat, kuivaimet, painepesurit, imu- ja painehuuhteluautot, lämmittimet, pressut sekä nostimet. Myös pyöräkuormaajia saatetaan tarvita etenkin suuremmissa teollisuuskohteissa tai ympäristövahingoissa. Kohteen työturvallisuus otetaan myös huomioon.

nä vakuutusyhtiön vahinkotar­ kastaja selkeästi määrittelee mistä työt on tilattava ja mitkä työt on tehtävä, vaikka kohde on kiin­ teistön omistajan vastuulla ja töi­ den tilaaja on kiinteistöyhtiö. – Esimerkiksi öljyisen veden talteenotto on kallista ja koke­ muksesta oppineena sen pyrkisi tekemään toisin ympäristöviran­ omaisen vaatimuksia noudattaen. – Täysarvovakuutus vastaa pa­ laneen rakennuksen rakentami­ sen nykyisten rakentamismäärä­ ysten mukaisesti kahden vuoden kuluessa tulipalosta. Vakuutus­ yhtiön kanssa laskuista kiistelles­ sä tuo aika kuluu helposti um­ peen eikä rakennustöitä saataisi vaaditussa ajassa tehtyä. – Sen opin olemme saaneet, että vakuutusyhtiö menee nyt vaihtoon ja sopimusteksti lue­ taan huolella, Vartiainen sanoo. Hän kertoo, että palaneen ra­ kennuksen raunio tullaan purka­ maan pois. – Tulipalo sai alkunsa kiinteis­ tössä olleen vuokralaisen tilois­ ta. Tiloissa oli vain viikkoa ai­ emmin tehty palotarkastus eikä huomautettavaa ollut löytynyt. Tulipaloa ei myöskään epäillä ri­ kokseksi eikä tahallisuudestakaan aiheutuneeksi. Syttymissyy on­ kin jäänyt epäselväksi, Vartiai­ nen kertoo.

Palovahinkoja vajaa neljännes Lassila & Tikanoja hoitaa vuo­ sittain 800–1000 jälkivahinko­ jen torjuntatehtävää. – Eniten tehtäviä on pääkau­ punkiseudulla ja suurin osa teh­ tävistä aiheutuu vesivahingoista. Vajaa neljännes on palovahinkoja, Sebastian Eklund kertoo. Kohdevastaava Anni Wasenius on yksi päivystäjistä, joka vii­ kon kerrallaan päivystää vuoro­ kauden jokaisena tuntina. Kun käsky käy, hän kokoaa joukon ja lähteen tekemään ensivaiheen kannalta tärkeimmät jvt­työt. – Eteen voi tulla mitä tahan­

sa. Teollisuusyrityksissä pitää äkkiä suojata koneita ja laittei­ ta. Asuinkiinteistöissä voi joutua kohtaamaan onnettomuuden uhreja. Myös suojaustoimet on niissä aloitettava nopeasti, jotta esimerkiksi kerrostaloissa muut asukkaat eivät joutuisi kohtuut­ tomasti kärsimään. – Voimme joutua esimerkik­ si rauhoittelemaan onnettomuu­ den uhreiksi joutuneita. Kerros­ taloissa tehdään yleensä pahim­ mat vahingonkorjaukset, kuten esimerkiksi noen poistaminen porraskäytävästä. – Meidän pitää olla tunnissa paikan päällä kohteessa. Päivys­ täjä kokoaa tarvittavan määrän saneeraustyöntekijöitä. Heitä saa juhlapyhistä riippumattakin hy­ vin paikalle, Wasenius kertoo. – Myös yhteistyö pelastustoi­ met hoitavien pelastusviran­ omaisten kanssa sujuu hyvin. Saamme heiltä aina hyvät ensi­ tiedot, joiden perusteella on hy­ vä alkaa tehdä jälkivahinkojen torjuntaa.

Palanutta rakennusta puretaan Tuusulassa.

JVT ehkäisee pahimmat vahingot Porvoolaisessa metalliosia sähkö­ tarvikkeisiin valmistavassa yrityk­ sessä syttyi tulipalo viime vuon­ na, perjantaina 13.päivä. Paikalle riensi Lassila & Tikanojan jälki­ vahinkojen torjujat päivystäjä­ nä toimineen Anni Waseniuk­ sen johdolla. Tulipalo syttyi jääkaapista ja palo levisi seinärakenteen lastu­ levyihin sekä katon pvc­muovi­ siin kaapeleihin, Erilaisten muoviosien palami­ nen yhdessä kosteuden kanssa muodosti koko tehtaan alueel­ la happaman nokilaskeuman. Se aiheutti tuotantokoneiden ja lait­ teiden korroosion. Jälkivahinko­ jen torjujat aloittivat heti konei­ den ja laitteiden pelastamistyöt. Neljän viikon kuluttua onnet­ tomuudesta tuotanto yritykses­ sä oli palannut lähes ennalleen.

JVT-tekijät kohtaavat erilaisia torjuntakohteita, jotka voivat olla myös hyvin lohduttomia.

JVT-päivystysyksikkö sisältää kaiken tarvittavan.

1/2013

25


JVT huomioon jo taktisissa valinnoissa Teksti: Esa Aalto Kuvat: Ilkka Luoma, Esa Aalto

J

otkut pelastuslaitokset teke­ vät jälkivahinkojen torjuntaa ja myös sopimuspalokunnat ovat erikoistuneet JVT­töihin. – Etelä­Suomen alueella tilan­ ne on hyvä, mutta esimerkik­ si Kymenlaaksossa ei ole aukto­ risoitua toimintaa, vaikka siellä muun muassa Anjalankoskella tehdään aktiivisesti tätä työtä ja se on siellä myös hyvällä mallilla. Arto Lapin mukaan jälkivahinkojen torjunta voidaan ottaa huo­ mioon jo ensi vaiheessa. Kysy­ mys on taktisista valinnoista. – Kuumien, nokisten ja myr­ kyllisten palokaasujen leviämis­ tä estetään savutuuletuksella, ali­ paineistamalla rakennus. – Myös sammutustekniikan hallitseminen on tärkeää, ettei käytetä liikaa vettä. Kun halli­ taan veden käyttö sammutukses­ sa oikein, ei aiheuteta turhaan vesivahinkoja. – Vesi ja noki ovatkin suurim­ 26

1/2013

mat vahinkojen aiheuttajat ja teettävät myös JVT­töitä. – On myös huomioitava eri­ koiskohteet, kuten esimerkiksi tietokonelaitteita sisältävät tilat, joita ei voida sammuttaa esimer­ kiksi jauheella aiheuttamatta va­ hinkoja laitteille. – Irtoveden poistaminen on suurin osa JVT­toimintaa, jot­ ta valuva vesi ei pääse leviämään kauemmas. Nokea ja hiiltä sisäl­ tävä palomassa pitää myös korja­ ta ensivaiheessa pois, ellei siihen ole tutkinnallisia esteitä. Siinä on mittava hajukuorma ja hajuhai­ tan lisäksi se pidättää myös kos­ teutta. Silloin hajun poistaminen ei ole tehokasta.

– Kantavat rakenteet voivat heikentyä esimerkiksi sammu­ tusveden aiheuttaessa ylikuor­ maa. Palo voi vaurioittaa ja hei­ kentää myös alapuolisia kanta­ via rakenteita. Lumikuorma voi myös vaikuttaa rakennuksen pai­ numiseen. Lappi muistuttaa myös, että kylmän vuodenajan aikana lämmöt on saa­

Rakenteiden turvallisuus Rakenteiden turvallisuudesta huolehtiminen on Lapin mu­ kaan myös tärkeää. Kantavia ra­ kenteita pitää tarpeen mukaan tukea.

Palomestari Arto Lappi on jo yli 20 vuoden ajan perehtynyt jälkivahinkojen torjuntaan.


< Herttoniemessä Helsingissä kerrostalopalossa palokunta alkoi tehdä myös JVT-töitä.

JVT

JVT-resurssit aiotaan koota yhteen

Vaurioituneiden tilojen puhdistus on iso osa JVT-töitä.

tava pidettyä rakennuksessa, jot­ ta putket eivät jäädy eikä läm­ mitysjärjestelmiin aiheudu vau­ rioita. – Yhtälailla myös irtaimesta omaisuudesta pitää huolehtia ja tarpeen mukaan siirtää ne pikai­ sesti suojaisaan paikkaan. Ne voi­ daan myös suojata muovilla tai nostaa niitä ylemmäs, jos lattial­ le tuleva vesi uhkaa niitä. – Tuotantovälineet on myös suojattava ja kannettava palojät­ teen seasta pois. Tarvittaessa ne voidaan suojata myös korroosi­ on suoja­aineilla. Kauppaliikkei­ den vaihto­omaisuus, esimerkiksi vaatteet pitää suojata. Sen sijaan esimerkiksi elintarvikkeet tuhou­ tuvat helpoimmin.

vän aikana turhia vaurioita ra­ kennuksessa. – Sammutustekniikan hallinta ja olosuhteiden lukeminen ovat tärkeitä. Myös yksikön johtajat ovat tässä avainasemassa. Kun he huomaavat ja panevat tehtä­ vät liikkeelle. – Tärkeää on myös kertoa ti­ lanne kohteen omistajalle ja opastaa, mitä varsinaisen pelas­ tustoiminnan jälkeen tapahtuu ja millaisia vaihtoehtoja on JVT­ toiminnan tekemisessä. Sopimuspalokuntien erikoistu­ mista jälkivahinkojen torjuntaan Arto Lappi pitää erittäin hyvänä. – Vakinaisten asemien resurssi­ en ja valmiuden takia ei ole jär­ kevää sitoa väkeä, vaan sopimus­ palokunnat tai puolivakinaiset Vähällä vaivalla voivat hoitaa jvt­tehtävää. Heis­ Arto Lappi huomauttaa, että tä voi löytyä myös erialojen osaa­ suojaustoimenpiteet eivät vie jia, kuten putkimiehiä tai kirves­ paljonkaan aikaa. miehiä, jolloin he voivat tehdä – Kun ne käynnistetään jo tak­ esimerkiksi tukirakenteita kan­ tisten päätösten yhteydessä, ne taviin rakenteisiin. tulevat hyvin hoidetuiksi. – Esimerkiksi Pohjois­Savon Hän sanoo, että vahinkojen pelastuslaitoksen alueella Kuo­ torjuntaa otetaan huomioon yhä pion VPK tekee jvt­töitä laitok­ enemmän. Kiitos koulutuksen, sen kanssa tekemänsä sopimuk­ jota on kehitetty ja tehostettu. sen mukaisesti. – Ennakoiminen onkin iso osa Lisää tietoa muun muassa jälkivahinkojen torjuntaa. Ym­ auktorisoiduista jvt:n tekijöistä: märretään, ettei aiheuteta tehtä­ www.vahinkopalvelut.net

Jälkivahinkotorjuntaa tekevien yritysten ja pelastuslaitosten välinen yhteistyö on kehit­ tynyt viime vuosien aikana paljon. – Kyllä se toimii kitkatto­ masti. Yrityksillä saattoi olla pelkoa siitä, että pelastuslai­ tokset tulevat syömään hei­ dän leipäänä. Kun palokun­ ta tekee tietyt ensitoimenpi­ teet, se mahdollistaa työmaan myös jvt­liikkeille. Muutoin töitä ei kenties olisi kuin ra­ kennusliikkeille, Arto Lappi sanoo. – Saneeraustyö on selvästi lisääntynyt onnettomuuskoh­ teissa. Kohde saadaan kun­ toon kuivauksilla, hajun­ poistoilla ja pesuilla. Tällä on myös yhteiskunnallisesti suu­ ri merkitys, kun vauriot eivät aiheuta suuria kustannuksia. Tämä on toki myös vakuu­ tusyhtiöiden etu, Arto Lap­ pi sanoo. Suomen JVT­ ja Kuivaus­ liikkeiden Liitto ry:n toimin­ nanjohtaja Jouko Leppänen on samaa mieltä.

– Kyllä se on tiivistynyt ja parantunut. Toki aina kehi­ tettävää ja parannettavaakin on. Ensivaiheen jälkeen jvt­ työt siirtyvät jouhevasti nii­ tä tekeville yrityksille. Yhtei­ nen koulutus tuottaa myös parempaa osaamista. Tavoitteena on myös pys­ tyä kokoamaan yhteinen re­ kisteri, josta tilanteen vaa­ tiessa voidaan koota JVT:n valmiusryhmä. Näin voidaan kootusti pitää yllä tietoa JVT­ töiden vaatimia resursseja, kuten henkilöstöä ja kalustoa. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä Suomen JVT­ ja Kuivausliikkeiden Liitto ry on hyväksytty Suomen Pelas­ tusalan Keskusjärjestön jäse­ neksi ja yhteistyössä ne ovat kehittämässä tällaista toimin­ taa. – Yhteistyömahdollisuuk­ sia selvitetään, kertoo johta­ ja Matti Orrainen SPEKistä. – Esimerkiksi Ruotsissa JVT­toiminta on keskitetym­ pää, Orrainen sanoo.

Auktorisoitu vahinkoalan urakoitsija Vesi- ja palovahingot Polygon Finland Oy 24 H 0400 439 964 finland@polygongroup.com www.polygongroup.fi 1/2013

27


JVT

Yhteinen JVT-kaavake käyttöön Vuoden 2011 heinäkuussa voimaan tullut pelastuslaki määrittelee, että jälkivahinkojen torjunnasta huolehtivalle vastuun siirto pitää ilmoittaa kirjallisesti. Se voidaan siirtää suoraan omistajan vastuul­ le tai omistajan osoittamalle jäl­ kivahinkojen torjujalle tai esi­ merkiksi vartioimisliikkeelle. – Käytössä on ollut erilaisia ta­ poja toteuttaa asia. Joillakin pe­ lastuslaitoksilla on oma kaavake käytössä, mutta jotkut ovat voi­ neet kirjoittaa vaikkapa ruutu­ paperille asian. Myös onnetto­ muusselosteeseen kirjataan, ku­ ka on alkanut hoitaa jälkivahin­ kojen torjuntaa, palomestari Ar­ to Lappi Pohjois­Savon pelastus­ laitokselta kertoo. Lappi tuntee hyvin jälkivahin­ kojen torjuntaan liittyvät asiat.

28

1/2013

Hän kiinnostui niistä 1980­luvun lopulla, kun haettiin kokeilu­ kuntia toiminnan kehittämisek­ si. Hänen kotikaupunkinsa Kuo­ pion palolaitos oli yksi kokeilu­ laitoksista ja Lapin silloinen työ­ vuoro otti tehtävää hoitaakseen. – Saimme tehtävää varten val­ takunnalliset ohjeet. JVT­kalusto koottiin yhteiseen konttiin ja toi­ mintaa alettiin yleisesti kehittää. Arto Lapin kiinnostus JVT:aa kohtaan syveni, kun hän teki pa­ lomestarikurssilla opinnäytetyön aiheesta. Palopäällystöliitto on yhdessä JVT­ ja kuivausliikkeiden liiton kanssa järjestänyt muun muas­ sa yhteisiä opintopäiviä. Lappi teki SPPL:lle aloitteen valtakun­ nallisesti yhtenäisen kaavakkeen tekemisestä ja nyt SPPL hänen

Pelastuslain 40 §:ssä todetaan: Kohteen omistaja on velvollinen huolehtimaan tulipalon jälkiraivauksesta ja -vartioinnista sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä. Ajankohdan ratkaisee pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtajan tulee tehdä 34 §:n 3 momentissa tarkoitettu päätös pelastustoiminnan lopettamisesta ja ilmoittaa siitä

aloitteensa pohjalta valmistele­ massa sellaista. – Aikaisemmin tällaista kirjal­ lista dokumenttia ei ole tarvin­ nut antaa. Siksi onkin voitu jou­ tua epäselviin tilanteisiin vastui­ den siirtämisessä, kun palokunta on poistunut paikalta.

kohteen omistajalle. Pyydettäessä päätös on vahvistettava kirjallisesti. Jos kohteen omistajaa ei tavoiteta tai tämä ei huolehdi jälkiraivauksen ja -vartioinnin suorittamisesta, alueen pelastusviranomaisella on oikeus teettää välttämättömät toimenpiteet omistajan kustannuksella.

– Olisi varmaankin hyvä, että tällainen kaavake olisi yhtäläinen eri puolilla maata, jolloin jälkiva­ hinkojen torjuntaa tekevät saisi­ vat tiedon samanlaisen riippu­ matta siitä, missä työmaa sijait­ see, Arto Lappi sanoo.


Marika Kärkkäisen, Sami Kiiverin ja Jussi Tynkkysen tiimityö ambulanssisynnytyksessä sujui sanattomalla sopimuksella hienosti. Henna Jääskeläinen ei yhteiskuvaan päässyt.

Ensihoitajat kätilöinä huoltoaseman pihalla Teksti: Launo Päivätie Kuvat: Launo Päivätie ja Aura-Maija Melto

Joulun lapsi syntyi matkalla sairaalaan huoltoaseman pihalla. Äidille ja Etelä-Savon pelastuslaitoksen ensihoitajille ambulanssisynnytys oli ikimuistoinen kokemus.

uksia, ettei synnytys niistä käynnistyisi, Jon­ na Tuovinen kertoo. Kolmen maissa iltapäivällä Tuovinen tun­ si outoja kipuaja. – Ne eivät vaikuttaneet supistuksilta. Soi­ tin kuitenkin Savonlinnan keskussairaalan

synnytysosastolle. Sielläkään kuvailemiani kipuja ei tunnistettu supistuksiksi, mutta ke­ hotettiin kuitenkin tulemaan tarkastukseen. Matkaan lähdettiin omalla autolla. Kink­ ku jäi uuniin, sillä tarkoitus oli tulla jouluk­ si kotiin.

K

aikki ei aina mene käsikirjoituk­ sen mukaan. Tämän kokivat var­ kautelaiset Jonna Tuovinen ja Mikko Halttunen, jotka odottivat joulun alla ensim­ mäistä yhteistä lastaan. Nuoripari oli joulun aatonaattona val­ mistautumassa kotijoulun viettoon. Kinkku kypsyi uunissa. Kodissa oli jo joulun tuoksu. Vaikka lapsen syntymän laskettu aika oli jo ohi, uusi perheenjäsen ei ollut antanut merkkejä halustaan tulla maailmaan jouluksi. – Olin päättänyt, että jouluksi en halua sai­ raalaan. Siksi en tehnyt raskaita joulusiivo­

Jonna Tuovisen ja Mikko Halttusen ensimmäinen yhteinen lapsi parkaisi ensi-itkunsa ambulanssissa huoltoaseman pihalla. Kaapon mielestä työnimeä Aatami kantava pieni velipuoli on "välillä ihan kiva".

1/2013

29


Ambulanssiin maantiellä Matkalla äidin kivut yltyivät. Tuovinen soit­ ti itse hätäkeskukseen, josta hälytettiin Ran­ tasalmen ambulanssi (ES737) heitä vastaan. Ensihoitajat Jussi Tynkkynen ja Henna Jääskeläinen eivät vielä tuossa vaiheessa ar­ vanneet joutuvansa tien päällä kätilöiksi. – Soitimme heille autoon ja sovimme, et­ tä kun tulemme hälytysvilkut päällä vastaan, he vilauttavat valoja. Kohtaaminen tapah­ tui kuitenkin niin yllättäen, ettei isä en­ nättänyt antaa valomerkkiä, mutta onnek­ si tunnistimme heidän autonsa, Jussi Tynk­ kynen kertoo. Ambulanssi kääntyi takaisin ja tavoitti nuorenparin levähdyspaikalla puolenkym­ mentä kilometriä Rantasalmelta Varkauteen. – Isä pyöri siinä tiellä kuin poranterä. Hä­ tä oli äidilläkin, sillä lapsivedet tulivat sii­ hen paikkaan. Jonna Tuovinen siirtyi ambulanssiin, joka lähti pillit päällä kohti Savonlinnaa. Kaiken varalta ambulanssista soitettiin pa­ loasemalle Savonlinnaan, josko sieltä voitai­ siin lähettää toinen auto vastaan. – Siltä varalta, jos joudutaan synnytykseen tien päällä. Lisäkädet ovat silloin tarpeen. Savonlinnasta apuun lähtivät kenttäjohta­ ja Sami Kiiveri ja ensihoitaja Marika Kärk­ käinen (ES721).

Mahtava hetki kaikille Matka sairaalaan sujui hyvin. Äidillä ei ollut hätää. Autossa rupateltiin niitä näitä. Tuo­

vinen päin vastoin rauhoitteli ensihoitajia, kun nämä varailivat synnytyssettiä valmiik­ si – kaiken varalta. Yhtä äkkiä äiti tarttui Marika Kärkkäisen käteen. Supistukset olivat alkaneet rajuina. – Huusin Virven yleiskanavalle, että aja Sami toinen auto Teboilin pihaan, se syntyy nyt. Mitä lienevät ajatelleet hätäkeskuksessa, mutta ei siinä ennättänyt kännykkää käyttää, Jussi Tynkkynen kertoo. Huoltoaseman pihalla tarkistettiin, joko lapsen pää näkyy, ja jos ei näy, jatketaan sai­ raalaan, johon ei ollut enää kuin vajaan kym­ menen minuutin matka. Mutta lapsi oli päättänyt toisin; se halusi tulla maailmaan tässä ja nyt, Teboilin pihalla Savonlinnan Kallislahdessa. Äiti ei enää voi­ nut pidätellä sen tuloa. – Yritin rauhoitella äitiä, että jaksaisi pidä­ tellä, eikä ponnistaisi. Se oli turhaa, sillä it­ sekin synnyttäneenä tiedän, että siinä tilan­ teessa on mahdotonta pidätellä, Kärkkäi­ nen kertoo. Savonlinnan ambulanssin ennätettyä pai­ kalle, vauvan pää näkyi jo. Toisella ponnis­ tuksella se tuli maailmaan niin äkkiä, ettei sitä tarvinnut kuin ottaa vastaan. Naiset toi­ mivat kätilöinä, Tynkkynen rauhoitteli äitiä ja Kiiveri valvoi ja arvioi kokonaistilannet­ ta. Tiimityöskentely sujui sanattomalla so­ pimuksella hyvin. Hetken virvoittelun jälkeen vauva parkai­ si ilmoille ensi itkunsa. – Se oli mahtava hetki meille kaikille. Vau­ van itku pyyhki kerralla kaiken sen huonon

Ambulanssin synnytyspakkausta tarvittiin tositoimissa jouluaatonaaton synnytyksessä Savonlinnassa. Sami Kiuru toivoo, että kätilöt voisivat olla mukana ambulansseissa, jos Savonlinnan synnytykset siirtyvät Mikkeliin.

30

1/2013

Henna jääskeläinen on vaihtanut ainakin väliaikaisesti ensihoitajan asun armeijan maastopukuun.

pois, mitä tässä työssä joskus on joutunut kokemaan. Aivan loistava fiilis. Kaikilla oli leveä hymy olkapäistä korviin saakka, Hen­ na Jääskeläinen kertaa tuntojaan. Hän soitti isälle ja onnitteli poikavauvas­ ta. Isä näki esikoispoikansa vasta sairaalas­ sa. Huoltoaseman pihassa kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei isä ennättänyt synnytyk­ seen mukaan.

Ensihoitajat äidin tukena Kenelläkään ensihoitajista ei ollut aikaisem­ paa kokemusta synnytyksistä. – Mutta kun seuraava kerta tulee, olem­ me kokemusta rikkaampia. Meille kaikille jäi tästä ikimuistoinen kokemus, he sanovat. Ja vaikka äiti ei pääsytkään synnyttämään sairaalaan, ambulanssisynnytyksestä jäi hä­ nellekin elinikäinen muisto. – Olen kiitollinen ensihoitajille. He osasi­ vat työnsä ja olivat minulle suurena tukena, Tuovinen kiittää. Kaikki sujui nyt hyvin. Jälkeen päin Sami Kiiveri sanoo miettineensä myös sitä mah­ dollisuutta, että aina kaikki ei mene nappiin. – Nyt äiti voi hyvin ja lapsi voi hyvin. Meillä ei ollut muuta kuin ottaa vastaan. Mutta jos synnytyksessä onkin ongelmia, sil­ loin olisi hyvä, jos olisi kätilö mukana. He ovat synnytyksen ammattilaisia. Savonlinnan seudulla kannetaankin huol­ ta tulevista synnyttäjistä, sillä valmisteilla oleva päivystysasetuksen muutos on mah­ dollisesti siirtämässä alueen synnytykset 100 kilometrin päähän Mikkeliin. Etelä­Savon pelastuslaitoksen ja keskus­ sairaalan synnytysosaston ylilääkärin kans­ sa onkin ollut puhetta, että ensihoitajat tu­ lisivat tutustumaan synnytyksiin synnytys­ osastolla.


Rami Ruuska (vas.) ja Taito Vainio päättivät pelastuslaitoskiertueensa Helsinkiin. Siellä käytiin ajoittain kiivas, mutta asiallinen keskustelu.

Ministeriön miehet kiersivät kaikissa pelastuslaitoksissa

Uusi ohje nyt käytössä Teksti ja kuva: Esa Aalto

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje on pitänyt ottaa käyttöön pelastuslaitoksissa viimeistään kuluvan vuoden alussa. Pelastusylitarkastajat Rami Ruuska ja Taito Vainio sisäasiainministeriön pelastusosastolta kiersivät viime vuoden lopulla kaikissa laitoksissa kertomassa ja kuuntelemassa uuteen ohjeeseen liittyviä näkökantoja.

H

e korostava, että uusi ohje ei ole säädös eikä laki. Se on ohje, joka ohjaa toiminnan suunnittelua. Ja nimenomaan toiminnan kokonaisuuden suunnittelua, ei esimerkiksi yksittäisen teh­ tävän. – Asiakirjan status ei ole muuttunut enti­ sestä, vaikka sisältö onkin muuttunut. – Toimintavalmiusohjeessa ei ole edelly­ tetty savusukelluskelpoisuutta. Sen sijaan on

edellytetty, että yksikön pitää tilannepaikal­ la olla tietyssä ajassa. Sen pitää aloittaa myös toimenpiteet, ja jos tekijöillä on kelpoisuus savusukellukseen, he voivat ryhtyä siihen. Ellei paikalla ole vaadittua neljää savusukel­ luskelpoista, jää yksikön esimiehen vastuul­ le päättää siitä, ryhdytäänkö siihen, jos tilan­ ne sitä vaatii. Näin on ollut ennenkin. Esi­ miehen ammattitaito korostuu siinä, kun hän pystyy olosuhteet näkemällä päättämään, vaarantuuko työturvallisuus ja toisaalta, on­ ko savusukellus pelastustehtävän kannalta välttämätöntä, Taito Vainio sanoo. – Missään nimessä ketään ei kehoteta mis­ sään olosuhteissa tekemään mitään työtur­ vallisuuden kustannuksella, hän korostaa. – On aina edettävä tehtävän edellytysten mukaan.

Väärin tulkinta estetään Rami Ruuska huomauttaa myös, että aikai­ sempaa ohjetta on tässäkin mielessä tulkit­ tu väärin. – Sitä ei pidä käsittää normiksi ja uudesta

ohjeesta informoitaessakin halusimme ko­ rostaa erityisesti tätä. Hän myös painottaa, että tässä on palve­ lutasopäätöksen merkitys keskeisessä asemas­ sa. Se on tärkein asiakirja pelastuslaitoksissa. Ohje antaa eväitä sen valmisteluun. – Keskeisin muutos uudessa ohjeessa on siitä lausunnoissakin haluttu joustavuus. Sik­ si ryhmä, joka edelleenkin on neljän hen­ gen suuruinen, voidaan koota tilannepaikal­ le tulleista eri yksikön henkilöistä. – Myös sopimuspalokunnissa on voinut syntyä tilanne, jossa kaksi henkilöä on saa­ punut asemalle ja jäänyt odottamaan kahden muun saapumista. Tilanteen hoidon kannal­ ta voi olla hyödyksi, että kaksi nopeinta rien­ täisivät jo tilannepaikalle ja aloittaisivat pe­ lastustoiminnan nykyistä nopeammin, Vai­ nio sanoo. Jotkut ovat kantaneet huolta, että uusi oh­ je antaa päättäjille mahdollisuuden säästää pelastustoimesta. – Ohje ei ole peruste säästämiselle. Pelas­ tuslaitoksen johdon tehtävä on tehdä riskien 1/2013

31


Kaaviossa toimintavalmiuskäsitteet.

mukainen palvelutasopäätös, jonka päättäjät voivat hyväksyä. Kukaan ei varmaankaan ha­ lua ehdoin tahdoin alkaa tehdä riskejä vältte­ levää palvelutasoa. Toki raha vaikuttaa pää­ töksiin, mutta ohjeessa annettavilla jousto­ mahdollisuuksillakin pyritään parantamaan toiminnan tehokkuutta. – Myös alueellinen näkökulma toteutuu yksiköiden organisointimahdollisuuksissa ja erityisesti tämä korostuu pienemmissä taaja­ missa ja maaseutualueilla, ei niinkään kau­ punkialueilla, Rami Ruuska sanoo.

Ajan mittaus Prontoon Toimintavalmiudessa voitaisiin määrittää se, miten se on alueella mahdollista parhaim­ min toteuttaa. Savusukelluskelpoisuus uu­ puu 13 prosentilla päätoimisista ja 66 pro­ 28.1.2013 sentilla sopimuspalokuntalaisista. Koko järjestelmä ei kestäisi sitä, jos heidät joudut­ taisiin tämän takia poistamaan tehtävistä. – Toki olisi paras tilanne, että kaikki toi­ minnassa olevat voisivat tehdä kaikkia tehtä­ viä. On kuitenkin hyväksyttävä se, että näin ei ole. Siksi toimintakykyiset pitäisi sijoittaa riskien mukaan oikeille paikoille. Pelastus­ toimessa käytössä oleva tasavuorojärjestel­ mä on kuitenkin haitta. Muillakaan aloilla ei toimita näin, vaan otetaan huomioon toi­ mintaan vaikuttavat erilaiset tekijät, muun muassa vuoden­ ja vuorokauden ajat. Estee­ nä tällaiselle ovat luonnollisesti työaikaan ja palkkaukseen liittyvät asiat, Vainio ja Ruus­ ka toteavat. Ohjeeseen halutaan sisällyttää myös tut­ kittua tietoa ensitoimenpiteisiin kuluvasta ajasta. – Kehitteillä on järjestelmä, jolla tätä ai­ kaa voidaan mitata ja siten saada laskennalli­ nen aika liitettäväksi Prontoon. Järjestelmää pitää pohtia yhdessä laitosten kanssa, mut­ ta toivottavasti mahdollisimman pian sellai­ nen saataisiin käyttöön. – Toimintavalmiusaika voi eri yksiköillä ol­ la erilainen, jolloin sekin on syytä saada sel­ ville, jolloin saadaan tietoa toiminnan kehit­ tämisen tueksi. Aikaa ei heidän mukaansa ole koskaan mitattu, eikä tiettävästi tehty muuallakaan maailmassa. – Jotkut ovatkin ihmetelleet, miksi meillä pitää ryhtyä siihen. On nähtävä myönteisenä se, että meillä ryhdytään tällaista tekemään ja kehittämään toimintaamme, vaikka sit­ ten ensimmäisenä maailmassa, he sanovat. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje luettavissa: infermin.fi > ajankohtaista > julkaisut > julkaisusarjat > Julkaisu 21/2012

32

1/2013

Toimintavalmius puhutti Helsingissä Rami Ruuskan ja Taito Vainion pelastuslai­ toskiertue päättyi joulun alla Helsingis­ sä. Pelastuslaitoksen auditorio oli lähes täynnä väkeä, kun ministeriön miehet keskustelivat helsinkiläisten kanssa en­ sin pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeesta ja sen jälkeen muis­ ta alan kannalta ajankohtaisista ja mie­ lenkiintoisista asioista. Palomies Mikko Laine kummasteli si­ tä, miten savusukelluskelpoisuudesta voi­ daan tinkiä työturvallisuuden kustan­ nuksella alentamalla kelpoisuuden vaa­ timuksia. Hän halusikin tietää, oliko tä­ hän puututtu ohjeesta annetuissa lau­ sunnoissa. Taito Vainio korosti vastauksessaan si­ tä, että niin suuri osa ei täytä kelpoisuus­ vaatimuksia, etteikö sillä olisi vaikutusta tehtävien kokonaishoitoon. Palautteissa ei asiaan annettu hänen mukaansa yhtä­ läistä kantaa, vaan riskiluokan mukaan vaatimuksia pidettiin joko liian matali­ na tai liian korkeina. Kehittämispäällikkö Taisto Hakala huomauttikin, että Helsinki pitäisi näh­ dä tässä mielessä erilaisena alueena mui­ hin verrattuna. – Helsingissä riskit ovat suuremmat ja pelastustoimen tehtävien luonne vaihte­ lee eri puolilla maata. Helsingissä toivot­ taisiin tukea sille, että voimme edellyt­ tää tiukempia vaatimuksia, koska nyt voi käydä niin, että meidän näkemyksiämme ei tällaisten ohjeiden takia ymmärretä. Taito Vainio huomautti puolestaan, et­ tä ohje nimenomaan haluaa purkaa vel­ voittavaa sääntelyä ja antaa pelastuslai­ toksille ja niiden omistaville kunnille va­ pauden päättää palvelustasopäätöksessä asioista.

– Eikä yleisiä vaatimuksia voida asettaa Helsingin mukaan. Hakala toivoi, että ohjeen asteikot oli­ si laadittu huomioimaan aidot maksimit ja minimit. Vainio huomautti, että ohjeesta riippu­ matta alueilla voidaan toimia parhaaksi katsomalla tavalla, mutta se vaatii kun­ nolliset perustelut. Hakala jatkoi debattia, että laitoksen on vaikea määritellä perustarpeitaan, jos yleinen ohje edellyttää muuta, koska ta­ loudellinen tilanne ohjaa niin paljon pää­ töksentekoa. Palomestari Jari Korkiamäki totesi us­ kovansa, että ohje vie minimin suuntaan, kun raha puhuu. Silloin ohjeella on käy­ tännön vaikutusta. Myös sitä ihmeteltiin, miksi ei vakinai­ sille ja sopimuspalokuntalaisille voitai­ si tehdä omia, erillisiä toimintavalmius­ ohjeita. – Väestön kannalta ei ole merkittävää, tuleeko paikalle päätoiminen yksikkö vai sopimuspalokunnan yksikkö, vaan se, et­ tä apua tulee paikalle. Olisi myös aika hankala asia alkaa käytännössä selvittää, että pelastustoimen alueella jotakin aluet­ ta koskee yksi ohje ja jotakin toista aluet­ ta taas toinen ohje ja vielä pitäisi määri­ tellä, missä ohjeiden soveltamista määrää­ vä raja kulkee, Taito Vainio toteaa. Puhetta johtanut pelastuskomentaja Simo Weckstén totesi tilaisuuden lopuk­ si, että Helsinki ei tule uuden ohjeen ta­ kia tai sen perusteella heikentämään toi­ mintavalmiuttaan. SM:n näkökulmasta ei ole järkevää an­ taa toimintavalmiuden suhteen erilaisia ohjeita sen perusteella, millaisesta hen­ kilöstöstä on kysymys.


Vieraanamme Kirjoittaja Marjo Anttoora on valtiosihteeri sisäasiainministeriössä. Kuva: sisäministeriön viestintä.

Väestön suojaaminen ja sotilaallinen puolustus kulkevat käsi kädessä Väestönsuojien rakentamiseen liittyvä pohdinta on ajankohtaista hal­ litusohjelmassa olevan kirjauksen perusteella, jonka mukaan ”sel­ vitetään mahdollisuudet luopua yleisestä väestönsuojien rakenta­ misvelvollisuudesta”. Sisäasiainministeriö onkin asettanut viime vuoden lokakuun lopulla työryhmän selvittämään allekirjoittaneen johdolla väestönsuojien rakentamista koskevia strategisia linjauk­ sia eli käytännössä arvioimaan hallitusohjelmassa olevan kirjauk­ sen toteuttamismahdollisuuksia. Sisäasiainministerin työryhmälle asettama toimeksianto sisältää kol­ me tehtäväkokonaisuutta. Työryhmän tulee selvittää ensiksikin väestönsuojien rakentamisen nykytila, kustannukset ja luonnol­ lisesti taustoitukseksi myös voimassa olevan lainsäädännön yksi­ tyiskohdat. Toimeksiantoon kuuluu arvioida väestön suojaamises­ sa huomioon otettavat uhkakuvat ja periaatteet ottaen huomioon hallitusohjelman turvallisuus­ ja puolustuspolitiikkaa koskevat lin­ jaukset sekä valmisteilla oleva (tässä vaiheessa jo valmistunut) tur­ vallisuus­ ja puolustuspoliittinen selonteko sekä niiden vaikutukset väestönsuojien rakentamistarpeeseen ja väestön muuhun suojaa­ miseen. Lopuksi työryhmän tulee arvioida mahdollisuudet luo­ pua väestönsuojien rakentamisesta ottaen huomioon edellä mai­ nittujen työryhmän tehtävänä olevien selvitysten johtopäätökset. Työryhmässä on edustajat kaikista hallituspuolueista ja lisäksi vir­ kamiesedustus sisäasiainministeriön ohella puolustusministeriös­ tä ja ympäristöministeriöstä. Työryhmälle on annettu määräaikaa tehtävänsä suorittamiseen maaliskuun loppuun asti.

käynyt varsin selväksi, että väestönsuojien rakentamisella on hy­ vin vähäinen vaikutus asuntorakentamisen kustannuksiin, eten­ kin asunnon ostajan maksamaan hintaan. Asumisen rahoitus­ ja kehittämiskeskus (ARA) on raportissaan elokuulta 2012 arvioinut, että väestönsuojalla on noin 30 euron vaikutus asunnon neliöhin­ taan. Tämäkin kustannus on raportissa esitetyn mukaisesti osittain päällekkäinen piilokustannus yhteistilojen kanssa. Väestönsuojiahan käytetään yleisesti taloyhtiössä varastotiloina ja silloin ne palvelevat luonnollisesti samanaikaisesti kahta käyt­ tötarkoitusta. Sisäasiainministeriön ja pelastustoimen näkökul­ mana tämän asian tarkastelussa tulee mielestäni olla ensisijaisesti se, että väestö tulee suojatuksi sodan tai muun poikkeusolon ai­ kana. Kustannuksilla voi olla todellisuudessa vaikutuksia suojaa­ misen tapaan ja toteuttamisvaihtoehtojen valintaan. Sen sijaan en näe mahdollisena ratkaisua, jossa väestön suojaamisesta luo­ vuttaisiin tilanteessa, jossa pidetään maamme sotilaallista puolus­ tusta mahdollisen, vaikka vähäisenkin uhan johdosta tarpeellise­ na. Väestön suojaamisen tarpeet ja sotilaallisen puolustuksen pe­ rusteet kulkevat käsi kädessä.

Tässä vaiheessa olisi ehkä perusteltua odottaa muutamia kuukau­ sia ennen kuin lähtee arvioimaan väestönsuojarakentamisen tule­ vaisuutta. Niin kuin sanonta kuluu ­ asianomaisille toimijoille on perusteltua antaa työrauha. Mielestäni väestönsuojien rakentami­ seen ja noin yleisemminkin väestön suojaamiseen liittyy kuiten­ kin tekijöitä ja näkökulmia, joita on mahdollista ”pohtia ääneen” jo tässä vaiheessa kun työryhmän työ elää keski­ikäänsä.

Uusin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko julkaistiin viime joulukuussa. Turvallisuuspoliittisissa linjauksissa ei ole nähtävissä aikaisempaan sellaisia muutoksia, joilla voisi olla vaikutusta arvioi­ taessa väestön suojaamisen tarpeita. Selonteon mukaan Suomeen kohdistettavan sotilaallisen voimankäytön ja erityisesti Suomeen aluevaltaustarkoituksessa tarkoitetun hyökkäyksen todennäköisyys on vähäinen, mutta sitä ei voida kokonaan sulkea pois. Selonte­ on lisäksi toinen keskeinen asiakirja uhan määrittelyssä on valtio­ neuvoston periaatepäätös vuodelta 2010 yhteiskunnan turvallisuus­ strategiasta. Sen mukaan väestönsuojelussa huolehditaan Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjoissa mainituista väestönsuojeluteh­ tävistä. Periaatepäätöksen mukaan väestönsuojelujärjestelyt mitoi­ tetaan vastaamaan uhkamalleja ja sotilaallisen puolustuksen val­ miuksia. Väestönsuojien rakentamista jatketaan periaatepäätöksen mukaan ensisijaisesti sotilaallisiin uhkiin varautumiseksi.

Keskeistä työryhmän toimeksiannossa on mielestäni kohta, jonka mukaan työryhmän tulee arvioida väestön suojaamisessa huo­ mioon otettavat uhkakuvat ja niiden vaikutukset väestönsuoji­ en rakentamistarpeeseen ja väestön muuhun suojaamiseen. Tämä tehtävän osakokonaisuus korostuu jo siitäkin syystä, että hallitus­ ohjelmassa väestönsuojiin liittyvä selvitystehtävä perustui argu­ mentteihin, jotka oli sidottu kohtuuhintaisen asuntorakentami­ sen toteuttamismahdollisuuksien kehittämiseen. Sittemmin on

Puolitoista vuotta sitten kesällä voimaan astuneella uudella pelas­ tuslailla toteutettiin eräitä väestönsuojien rakentamisvelvoitteisiin vaikuttaneita lainsäädännöllisiä kevennyksiä. Mielestäni väestön­ suojien rakentamista koskevia strategisia linjauksia käsittelevän työryhmän eräs keskeisimmistä tehtävistä on nyt arvioida näiden tuoreiden muutosten riittävyyttä suhteessa tehokkaaseen ja toimi­ vaan asuntorakentamiseen. Tarkastelun polttopisteessä tulee kui­ tenkin olla väestön suojaamisen tarpeiden täyttäminen. 1/2013

33


Helsinki harjoitteli kolmasti Vuosaaren satamatunnelissa

Johtaminen koetinkivi

Teksti: Jani Pitkänen, palomestari, Helsingin pelastuslaitos Kuvat: Kari Sarvi, Helsingin pelastuslaitos

Vuosaaren tieliikennetunneli Helsingissä suljettiin lokakuussa 2012 kolmasti keskellä päivää pelastusharjoitusten vuoksi. Minkälaista häiriötä tunnelin sulkeminen aiheutti sataman liikenteelle ja mitä hyötyä eri viranomaiset sekä osallistujat niistä saivat?

P

elastusharjoitusten suunnittelu ja jär­ jestäminen on meille pelastusviran­ omaisille jokapäivästä työtä, ja seu­ raavassa pohdintaa ja yhteenvetoa Vuosaaren tieliikennetunnelin pelastusharjoitusten jär­ jestelyistä. Vuosaaren tieliikennetunneli valmistui vuonna 2007. Sen pituus on 1,5 km. Kak­ soistunneliratkaisussa ei ole kohtaavaa lii­ kennettä samassa tunnelissa, vaan siinä kul­ kee kaksi kaistaa molempiin suuntiin. Yh­ dyskäytäviä tunnelien välillä on 100 metrin välein. Ajoneuvoyhteys tunnelien välillä sekä hätäpysäytyslevikkeet ovat 400 metrin välein. Tunnelissa on 100 mm:n paineellinen palo­ vesilinjasto paineenkorotusmahdollisuudella sekä luonnollisesti automaattinen paloilmoi­ tin, johon tunneleita valvova linjalämpöil­ maisin ja teknisiä tiloja valvovat savuilmaisi­ met ovat yhdistetty. Kaksisuuntaisia impuls­ sipuhaltimia on 20 paria, jotka ovat Helsin­ gin Tieliikennekeskuksen hallinnassa – ku­ ten koko tunnelin liikenne. Vuonna 2012 keskimääräinen vuorokausi­ liikenne oli 8500 ajoneuvoa, josta raskaan lii­ kenteen osuus on 30 prosenttia. Raskaan lii­ kenteen osuus on normaalitiestöllä hieman alle 10 prosenttia. Vuonna 2012 havaittiin yhteensä 349 häiriötilannetta. Nämä tilan­ teet pitävät sisällään tunnelissa pysähtyneet autot, väärään suuntaan ajaneet ajoneuvot ja kevyen liikenteen liikkujat (jalankulkijat, mopoilijat, pyöräilijät).

Suunnittelu vaatii yhteistyötä Vuosaaren tieliikennetunnelin pelastusharjoi­ tuksia ei vain päätetty pitää harjoittelumie­ lessä, vaan niiden taustalla piilee EU­tun­ 34

1/2013

nelidirektiivin (2004/54/EC) velvoite, joka määrittelee, että täysimittaisia harjoituksia mahdollisimman todellisissa olosuhteissa on järjestettävä vähintään joka neljäs vuo­ si. Velvoitteen täyttämiseksi siis riittää yksit­ täinen pelastusharjoitus, mutta täyttääkö se pelastuslaitoksen koulutustarpeet? Vastaus on helppo, ei täytä. Pelastuslaitoksilla työskennellään eri työ­ rytmeissä ja ­vuoroissa, sairaankuljetuksessa ja palo­pelastustoimessa, jonka vuoksi mah­ dollisimman monen palomiehen saaminen koulutus­ ja harjoitustilaisuuksiin on työn takana. Sama koskee pelastustoiminnan joh­ tamista, yhden tai kahden päällystöpäivys­ täjän harjoittaminen tuntuu lähes turhalta. Helsingissä työskennellään kolmessa vuo­ rossa, rytmillä yksi töitä kaksi vapaata sekä tasoitusvapaa on joka neljäs vuoro. Työvuo­ rosta puolet kuluu sairaankuljetuksessa, jo­ ten suunnittelun alkaessa oli selvää, ettem­ me tule tyytymään yksittäiseen pelastushar­ joitukseen vaan vaadimme kolmea. Vaati­ minen lienee liian voimallinen ilmaus, mut­ ta kun sen tarpeen taustalla on hyvät perus­ telut ja peräänantamattomuus, niin loppu­ jen lopuksi kyse oli hienovaraisesti sovittelus­ ta. Tähän myötävaikutti se asia, että Helsin­ gin Tieliikennekeskus sekä poliisi puolsivat myös kolmea harjoitusta, ja harjoituksista ehkä eniten kärsivä taho eli Helsingin Sata­ ma näytti vihreää valoa. Kolmeen harjoituk­ seen päätyminen oli siis hyvien perustelui­ den ja yhteistyön lopputulos, ja näin harjoi­ tusten jälkeen ajateltuna ainut oikea ratkaisu. Pelastusharjoitusten suunnitteluun käytet­ tiin reilusti aikaa. Suunnittelutyö aloitettiin helmikuun lopussa, siis hyvissä ajoin, jolloin eri toimijat saivat riittävästi aikaa valmistau­ tua. Mukana olevista toimijoista mainitta­

Puolustusvoimilta pyydettiin virka-apua tulipaloskenaarion savutuksessa. Virtaukset tunnelissa ja tunnelin koko vaativat kunnon savutuksen, jotta saadaan tunnelin näkyvyys mahdollisimman huonoksi ja vastaamaan todellisuutta. Kuvassa savunpoisto on jo päällä ja ilmavirta noin 3 m/s.

koon jo edellä mainittujen tahojen lisäksi Uudenmaan ELY­keskus (tunnelin hallin­ noija), Hätäkeskus, Destia (tunnelin isän­ nöinnistä vastaava taho), Helsingin kaupun­ gin rakennusvirasto ja Puolustusvoimat. Suunnittelun alun tärkein asia oli yhte­ neväisten tavoitteiden laatiminen, jolloin jo­ kainen toimija saa omat tarpeensa huomi­ oiduksi. Tavoitteisto sisällytettiin harjoitus­ suunnitelmaan, jolloin ne olivat avoimesti kaikkien nähtävillä. Harjoitussuunnitelman


laadinta­ ja päivitysvastuu annettiin Hel­ singin pelastuslaitokselle, jolta löytyi päte­ vyys valita juuri ne skenaariot, jotka vaati­ vat harjoitusta ja tuottavat suurimmat haas­ teet pelastustoiminnalle. Skenaarioiksi valit­ tiin vaarallisen aineen onnettomuus, tulipalo ja raskaan tieliikennekaluston onnettomuus. Näistä viimeistä ei ole koskaan harjoiteltu tunneliolosuhteissa. Pelastuslaitoksen sisäl­ lä suunnitteluvastuuta jaettiin eri asiantun­ tijoille. Ne henkilöt, joilla on erikoisosaamis­ ta, osallistuivat skenaarioiden käsikirjoitta­ miseen, jolloin harjoitus saatiin vastaamaan todellisuutta. Sama toistui myös harjoitus­ ten arvioinnissa, jolloin samat asiantuntijat osallistuivat tarkkailijoina ja palautteen an­ tajina harjoituksiin. Suunnitteluvaiheen yhteenvetona voidaan todeta, että yhteiset tavoitteet ovat yksi mer­ kittävimmistä asioista onnistumisen suhteen, sillä mikäli jokin toimija ei koe hyötyvänsä harjoituksista, ei panoskaan ole kummoinen. Lisäksi ilman tavoitteita ei johtopäätöksiä harjoituksen sujumisesta ole helppo kirjoit­ taa harjoitusraporttiin, joka lähetetään Brys­

Skenaariossa säiliöajoneuvo on kolaroinut viiden henkilöauton kanssa. Sopimuspalokunnan säiliöajoneuvoa käytettiin simuloimaan VA-kuljetusalustaa, joka oli edullisempaa kuin oikean ajoneuvon vuokraus.

seliin luettavaksi. Suunnitteluun on varatta­ va riittävästi aikaa ja vastuut jaettava selväs­ ti, jolloin ei synny epäselvyyksiä kenen teh­ täviin mikäkin asia kuuluu. Avoimella kes­ kustelulla ja vuorovaikutuksella on oma mer­ kityksensä ja sitä on käytävä jatkuvasti, sil­ lä taataan kaikkien mukana olevien tahojen tasapuolinen mukana pysyminen.

Tieliikennetunneli haastava harjoituskohde Harjoittelun tapahtuessa toimivassa kohtees­ sa, jossa on liikennettä vuorokauden jokaise­ na hetkenä ja joka palvelee Suomen pääsa­ tamaa, on toteutuksen suunnittelulla suuri

rooli. Yleensä vastaavissa julkisissa kohteis­ sa, kuten metrossa, harjoitellaan toiminnan päätyttyä eli yöaikaan Nyt harjoittelun ajan­ kohdan sai määrätä Satama, ja yllätykseksi kellon ajaksi valikoitui 10–14. Aika oli laiva­ liikennettä ja tunnelin käyttöä ajatellen rau­ hallisin, ja päiväharjoitukset sopivat luon­ nollisesti myös pelastuslaitokselle ja muille viranomaisille sekä toimijoille. Annettu nel­ jän tunnin aikajänne pyrittiin suunnittele­ maan mahdollisimman tarkasti, jotta tun­ neli saadaan suljettua ja erityisesti avattua aikataulun mukaisesti. Onnettomuusskenaarioissa käytettiin koh­ teina erilaista ajoneuvokalustoa henkilöau­ toista kuorma­auton nuppiin, jotka tuli hi­ nata tunneliin ja pois. Tämä ei käy hetkes­ sä, ja sen vuoksi harjoitusten rakentamiseen

Skenaarioiksi valittiin vaarallisen aineen onnettomuus, tulipalo ja raskaan tieliikennekaluston onnettomuus.

1/2013

35


Kuorma-autosta pelastamisessa kunnon työtasolla pelastustehtävä helpottuu huomattavasti. ja purkuun oli käytännössä varattu puolet käytettävissä olevasta ajasta. Kolmesta har­ joituksesta kaksi myöhästyi avaamisen osal­ ta aikataulusta. Syihin palataan myöhemmin.

Onnistuvatko pelastusharjoitukset poikkeuksetta? Vuosaaren tieliikennetunnelissa noudatetaan keskisuuresta tulipalosta alkaen kahden pa­ lomestarin toimintamallia, riippumatta siitä onko tulipalo ajoneuvossa vai itse tunnelin teknisissä tiloissa. Helsingissä on useita vas­ taavia kohteita, joihin hälytetään jo heti alus­ sa kaksi palomestaria ja suurin osa niistä si­ jaitsee maan alla. Harjoituksia, joissa kahden palomestarin toimintamallia saa harjoitella käytännössä, ei vuoden aikana ole kovinkaan monta. Tämä näkyy usein myös harjoituspa­ lautteessa. Vuosaaren tieliikennetunneliin on laadittu oma kohdekohtainen toimintamal­ li ja ­ohjeistus, joka päivitettiin ennen har­ joitusta. Luonnollisesti tämä päivitetty oh­ jeistus oli käytössä, jotta sen toimivuudesta saadaan käyttäjiltä palautetta ja ohjeistusta kehitettyä toimivammaksi. Harjoitusten tuloksena toimintaohjetta selvennettiin ja yksinkertaistettiin lisää, jol­ loin sen käytettävyys parani lyhyiden ajo­ matkojen aikana. Merkittävin parannus kos­ ki toiminnan aloittamista heti hälytyksen jäl­ keen. Pelastuslaitoksen toimintaohjeen vii­ si tärkeintä ensitoimenpidettä liitettiin Hel­ singin Tieliikennekeskuksen päivystäjien toi­ 36

1/2013

mintaohjeisiin. Näin Tieliikennekeskus tie­ tää kuinka pelastustoimi aloittaa toimintan­ sa ja päivystäjä pystyy tukemaan pelastustoi­ minnan johtajan toimintaa riittävällä ja eri­ tyisesti oleellisella informaatiolla. Hätäkeskus pudotetaan tarkoituksella pois viestien välittäjänä heti hälytykseen liittyvien lisätietojen antamisen jälkeen, ja pelastustoi­ minnan johtaja ja Tieliikennekeskus jatkavat keskinäistä viestiliikennettä ja tiedonvaihtoa MOVI­puheryhmässä. Tällä varmistetaan suora informaatio tunnelin olosuhteista sen parhaiten tietävältä taholta sekä säästetään aikaa. Lähimmällä pelastusyksiköllä on nä­ köyhteys tunnelin suuaukolle noin kolmen minuutin ajon jälkeen, jolloin päätöksiä lä­ hestymissuunnasta on tehtävä. Erityisesti monimutkaisten sammutus­ ja pelastustehtävien onnistumisen perustana on hyvä johtaminen. Sen onnistumiseen vai­ kuttavat pelastustoiminnan johtajan päätök­ set ja käskyt, jotka taas pohjautuvat oikeaan tietoon ja sen myötä muodostettuun tilan­ nekuvaan lyhyellä aikajänteellä. Edellä pohdittiin johtamisen merkitys­ tä pelastustoimien onnistumiselle. On sel­ vää, että kokonaisvaltaiseen onnistumiseen tarvitaan kaikkien tasojen hyvää suoritta­ mista ja tämän kokonaisuuden testaamiseen harjoitukset ovat paras näytön paikka. Mi­ tä, jos kaikki tasot alisuorittavat harjoituk­ sessa? Onko kyse vain huonosta päivästä vai osaamisen puutteesta? Tätä kysymystä poh­

Kuorma-auton oven irrottamisessa oikeat työskentelytavat ovat tärkeitä, jolloin sekä työturvallisuus että ergonomia otetaan huomioon

din ensimmäisen pelastusharjoituksen jäl­ keen viikon, ja jännitin miten seuraava har­ joitus tulee sujumaan. Alisuoritammeko jäl­ leen, jolloin päätelmiä osaamattomuudes­ ta voisi alkaa nopeimmat jo muodostaa. Vai oliko syynä skenaarion vaikeus vieraassa ym­ päristössä? Palautetilaisuudessa osallistujille kerrottiin karu totuus harjoituksen kulusta. Vastaus kysymykseen ”oliko skenaario liian haasta­ va?”, kuului ”ei”. Tässä kohtaan en voinut tehdä muuta kuin nostaa hattua harjoituk­ sessa pelastustoimintaa johtaneelle kollegal­ leni, sillä hänen suora tunnustuksensa omas­ ta epäonnistumisestaan ja sen vaikutuksesta suorittajatasolle, oli hänen mielestään selvä. Mikä onkaan parempi paikka epäonnistua


kuin harjoitustilaisuus – oppimisen vuok­ sihan harjoittelemme, emme epäonnistuak­ semme!

On hyvä, että jää parannettavaa ja opittavaa, jolloin määrätynlainen nöyryys säilyy.

Palautteen antajalla merkitystä Toinen havaitsemani asia on palautteen an­ tajan rooli. Ajoittain tuntuu siltä, että kun kollegat tai esimiehet antavat kriittistä pa­ lautetta, sitä ei haluta kuulla tai se käsite­ tään väärin. Mutta kun palautteen antajana olikin maalihenkilö, joka kirjoitti rehellisen maallikkomaisen palautteen epämiellyttä­ vistä kokemuksistaan esimiehensä pyytämä­ nä (tietämättä, että se päätyy myös pelas­ tuslaitokselle), tuntui se uppoavan miehiin – etenkin kun palaute lähetettiin lyhentä­ mättömänä (nimettömänä luonnollisesti) esimiestasolle, jonka tehtäväksi jäi sen lu­ keminen miehistölle. Ihmettelin, ettei pa­ lautetta kyseenalaistettu missään, vaan sii­ tä otettiin opiksi seuraavilla viikoilla, jolloin palautteessa mainittuja epäkohtia ei tullut enää vastaan. Tämä nimenomaan on virheis­ tä oppimista. Lukuun ottamatta vaarallisen aineen on­ nettomuutta, sujuivat sekä tulipalo­ että ras­ kaan kaluston onnettomuus ­skenaariot odo­ tetulla osaamisen tasolla. Tämä oli tietenkin huojentavaa huomata ensimmäisen harjoi­ tuksen poikkeaman jälkeen. Se, että teem­ me virheitä teknisissä perussuoritteissa, on valitettavan normaalia ja yleistä. Kohdalle­ ni ei ole koskaan osunut täydellisen kympin pelastusharjoitusta. Toisaalta on hyvä, että jää parannettavaa ja opittavaa, jolloin mää­ rätynlainen nöyryys säilyy. Tunnelin avaamisen myöhästymiset joh­ tuivat vaarallisen aineen onnettomuudes­ sa kemikaalisukellustoiminnan aloittamis­ viiveestä sekä pitkäksi venyneestä palaute­ tilaisuudesta, joka oli pakko pitää loppuun asioiden esille tuomiseksi. Raskaan kalus­ ton onnettomuudessa tekninen pelastami­ nen vei yksinkertaisesti arvioitua enemmän aikaa, ja lisäksi tunnelin siivoaminen lasista ja metalliromusta kuorma­auton ja viiden henkilöauton pilkkomisen jälkeen oli oma operaationsa. Toimintamallit Tieliikennekeskuksen kanssa hioutuivat eteenpäin ja harjoitusten välillä pidetyillä palavereilla oli oma osuuten­ sa. Puutteet korjattiin aina ennen seuraavaa harjoitusta, jolloin korjatut asiat voitiin tes­ tata uudestaan. Kenties parhaana tuloksena harjoituksista pelastuslaitoksen kannalta on tunnelin hallinnoijan päätös siitä, että Vuo­ saaren tieliikennetunnelissa harjoitellaan täs­

tä eteenpäin vuosittain. Tämä mahdollistaa jatkuvan harjoittelun todellisessa ympäristös­ sä vuosittain vaihtuvilla skenaarioille ja edis­ tää vaaditun osaamistason ylläpitoa.

Keskeiset parannustoimenpiteet Uudenmaan ELY­keskus on listannut har­ joitusraportissaan EU:lle useita parannuseh­ dotuksia. Seuraavassa on esitetty muutamia poimintoja parannusehdotuksista. Vuosaaren tieliikennetunnelin kiertotiejär­ jestelyyn kiinnitettiin huomiota, sillä kierto­ tien tulee kestää raskaan kaluston liikkumi­ nen vuodenajasta riippumatta. Tähän liitty­ vät tarkennukset kiertotien opasteista ja no­ peusrajoitusten noudattamisesta. Tällä on merkitystä myös pelastustoimelle, sillä ras­ kaan kaluston siirtyminen taajama­alueel­ la aiheuttaa peltikolareita ja vaaratilanteita, joita koettiin harjoitusten aikana. Tunnelin kuulutusjärjestelmää kehitetään ja parannetaan selvemmäksi, jotta tunnelissa olijat saavat kuulutuksista paremmin selvää. Tämä on oleellinen asia, sillä Tieliikenne­ keskus tai pelastustoiminnan johtaja voivat kuuluttaa ohjeita tunnelissa oleville ihmisille. Mikäli kuulutuksista ei saada selvää tunnelis­ sa, ei niistä ole mitään konkreettista hyötyä. Pelastuslaitoksen paloveden paineenko­ rotuspisteiden sijaintimerkinnät on uudis­ tettava, jotta ne ovat löydettävissä myös tal­ visin. Vesi on sammutus­ ja pelastustoimin­ nan peruselementti, ja sitä pitää olla saata­ villa aina. Vaikka tunneli sukeltaa – 30 met­ riin asti ja paloveden paine on alaspäin men­ täessä riittävä, on paineenkorotusmahdolli­ suus joka tapauksessa oltava olemassa riittä­ vän paineen ja vesimäärän takaamiseksi, mi­ käli kaupungin verkostossa on ongelmia on­ nettomuuden aikana.

Parannustoimenpiteistä pelastuslaitoksen näkökulmasta tärkeimmän mainitsin jo edel­ lisessä kappaleessa eli vuosittaisten harjoitus­ ten järjestäminen tunnelissa. On hienoa, että tunnelin hallinnoija ottaa tosissaan riskikoh­ teessa harjoittelemisen – etenkin kun saivat seurata pelastusharjoitusta, joka ei suju niin kuin sen pitäisi. Tässä tilanteessa epäonnistu­ mista voidaan sanoa onnistumiseksi.

Tiedottaminen yleisölle Uudenmaan ELY­keskus vastasi harjoituksis­ ta tiedottamisesta kaupunkilaisille, tunnelin käyttäjille ja medialle. Hajaääniä harjoituk­ sen vaikutuksista tuli korviimme yllättävän vähän. Tottahan toki Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n piti muistuttaa ole­ massaolostaan tiedotteella, mutta ymmär­ sivät hyvin myös pelastusharjoitusten mer­ kityksen. Harjoituksesta tiedotettiin hyvissä ajoin ja laajasti eri medioissa, jotta viesti tavoit­ taisi mahdollisimman monet tunnelin käyt­ täjät. Mediaa pelastusharjoitukset eivät juu­ ri kiinnostaneet. Heille tarjottiin mahdolli­ suutta päästä seuraamaan tulipalo­skenaario­ harjoitusta paikan päälle tunnelin, mutta ai­ nuttakaan toimittajaa ei paikalle ilmaantu­ nut. Liekö syynä ähky uutistarjonnassa tai nippu muita syitä. Tavoitteiden pohjalta on helppo viestittää pelastusharjoitusten merkitystä ja tärkeyttä. Uskon tunnelinkäyttäjien ymmärtävän har­ joittelun hyödyn suhteessa tunnelin sulke­ misesta aiheutuneeseen haittaan. Harjoitte­ lun nopeuttaessa oikean tilanteen hoitamis­ ta ja näin häiriöaika tunnelin liikenteessä ly­ hentyy, hyötyvät siitä kaikki tunnelissa toi­ mijat. Tämän luulisi vaikuttavan myös har­ joitusvastaisten asenteiden lieventymiseen.

Tieliikennepelastamisessa ajoneuvot ajetaan olosuhteiden salliessa onnettomuustunneliin, kun taas tulipalossa ne ajetaan puhtaaseen tunneliin, ja sammutushyökkäyksessä hyödynnetään yhdyskäytäviä.

1/2013

37


SPLY esittäytyy ”Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys ry. perustettu” otsikoi Palontorjunta-lehti numerossaan 4/1972. Kymmenen alan yritystä kokoontui keskustelemaan yhdistyksen perustamisesta 5. huhtikuuta 1972. SPLY oli syntynyt. Yhdistyksen tehtäviksi määriteltiin muun muassa edistää ajanmukaisten palokalustojen valmistusta ja kauppaa sekä valvoa ja edelleenkehittää paloalan arvostusta. Piti huolehtia myös jäsenten yhteisistä eduista ja olla yhteis-

työssä niin kotimaisten kuin ulkomaisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa. SPLY täytti viime vuonna 40 vuotta. Pelastustieto julkaisi vuoden aikana lyhyet esittelyt jäsenyrityksistä ympäri Suomen ja uusien jäsenien myötä esittelyt jatkuvat vielä alkuvuodesta 2013. SPLY on myös yksi kahdeksasta Palo- ja pelastustieto ry:n jäsenyhdistyksestä.

Elektro-Arola Oy Elektro-Arola Oy on vuonna 1974 perustettu, sataprosenttisesti perheomistuksessa oleva yritys. Olemme erikoistuneet hälytys­ ja vies­ tintätekniikan laitteiden sekä järjestelmien suunnitteluun ja valmistukseen. Tällä hetkellä työllistämme 16 henkilöä. Päätoimipaikkamme on Kanta­Hämeessä Turengissa ja lisäksi yksi henkilö hoitaa Itä­ Suomen asiakkuuksia Joutsenosta käsin. Pääasiallinen asiakaskuntamme muodos­ tuu eri viranomaisorganisaatioista ja sähkön­ tuotannon sekä teollisuuden yrityksistä. Pe­ lastustoimi on tärkein yksittäinen asiakas­ ryhmä. Omia tuotteitamme ovat olleet alusta pi­ täen elektroniset hälytyssireenit/puhevah­ vistimet, joita käytetään laajalti hälytysajo­ neuvoissa ja väestönsuojelussa ympäri maata. Omaa suunnittelua ja tuotantoamme ovat myös erilaiset radiopuhelin­ ja tukiasema­ järjestelmät sekä radio­ohjaukseen perustu­ vat hälyttämis­ ja kaukokäyttösovellukset. Perinteisten radiojärjestelmien lisäksi olem­ me olleet aktiivisesti mukana digitaalisten TETRA­järjestelmien (kuten Suomen vi­ ranomaisverkko VIRVE) sovelluskehittäjä­ 38

1/2013

nä. GPS­paikannuksen ja navigointisovel­ lusten integroiminen radiojärjestelmiin se­ kä Voice­over­IP ­teknologian hyödyntämi­ nen kuuluvat myös vahvoihin osaamisaluei­ siimme. Maahantuomme omaa tuotevalikoi­ maamme täydentäen muun muassa hälytys­ valo­ ja radiolaitteita. Suomi on ehdottomasti tärkein markkina­ alueemme, mutta tuotteitamme toimitetaan yhä enemmän myös vientiin. Alan tulevaisuuden näkymät ovat periaat­ teessa hyvät markkinoiden kasvaessa kaiken kaikkiaan, mutta etenkin julkisen sektorin epävarmat taloudelliset näkymät toki hie­ man huolestuttavat. Tekniikka muuttuu nopeaan tahtiin ja pie­ nehkölle yritykselle pysyminen kehityksen kärjessä on toki haasteellista. Olemme tois­ taiseksi onnistuneet siinä mielestäni hyvin ja pystymme kokomme puolesta olemaan myös joustavia ja tarjoamaan asiakkaillem­ me räätälöityä palvelua – juuri sellaisia rat­ kaisuja kuin he oikeasti tarvitsevat. Pelastustoimesta puhuttaessa vireillä ole­ vat tilannekeskukset ja niiden ympärille ra­ kennettavat kokonaisjärjestelmät hälyttämi­

Toimitusjohtaja Kalle Arola

seen, viestiliikenteeseen ja tilanteenseuran­ taan tarjoavat meille paljon mahdollisuuk­ sia lähivuosina. Olemme olleet vasta varsin vähän aikaa SPLY:ssä jäsenenä, mutta tähänastiset koke­ mukset toiminnasta ovat positiivisia. Erikoisalamme (hälytys­ ja viestintätek­ niikka) ei ole välttämättä ollut kovin vah­ vasti aiemmin edustettuna jäsenkunnassa ja mielellämme tuomme sitäkin sivuavia asioi­ ta SPLY:n toiminnan piiriin.


Telko Oy Telko kuuluu monialayhtiö ASPOon ja on perustettu vuonna 1908. Aspo Oy on perus­ tettu vuonna 1929 ja listattu pörssissä vuo­ desta 1999. Aspo osti Kauko­Telkon vuonna 2008. Aspon alle kuuluvat myös tytäryhtiöt Leipurin, ESL Shipping ja Kaukomarkkinat. Päämarkkina­alueena on Itämeren ym­ päristö ja samalla vahva laajeneminen idän kasvumarkkinoille. TELKO on asiantuntija teollisuuden raaka­aineissa ja ympäristötuot­ teissa. Keskitymme muovin raaka­aineiden ja teollisuuskemikaalien B­to­B­asiakkaisiin. Toimintaa löytyy 15 maassa: Pohjoismaissa, Baltiassa, Venäjällä, Ukrainassa, Valko­Venä­ jällä, Puolassa, Kazakstanissa, Kiinassa, Tse­ kissä ja Slovakiassa. Olemme mukana asiak­ kaiden prosesseissa ja osallistumme tuoteke­ hitykseen. Päämiehiltämme löytyvät johtavat teollisuuden tuotemerkit. Lisäksi meiltä löy­ tyy tehokas logistiikka, globaalit hankintaka­ navat, koko logistisen toimintaketjun hallin­ ta ja paikalliset varastot. Pääkonttorimme sijaitsee Lintulahdenku­ jalla Helsingissä ja Telkolla on tällä hetkel­ lä yli 260 työntekijää. Idän kasvumarkkinat näkyvät vahvasti myös Telkolla ja Venäjälle & CIS­maihin onkin palkattu lisää työnte­ kijöitä. Samalla henkilöstömäärä on kasva­ nut näissä maissa Suomen edelle.

Telkon ympäristöosaston tuotevalikoi­ maan kuuluu laaja valikoima öljyn ja kemi­ kaalien imeytysaineita, suojalaitteita, mekaa­ nista öljyntorjuntakalustoa ja tulvantorjunta­ laitteistoja. Päämiehiltämme löytyviä tuote­ merkkejä öljyntorjuntaan ovat muun muas­ sa PIG® ja DESMI Ro­Clean A/S. Asiakas­ kuntamme on hyvin laaja kattaen pelastus­ laitokset, teollisuuden ja julkisen sektorin. Erityisen tärkeitä meille ovat jälleenmyyjäm­ me, joiden kautta pääosin teollisuusasiakas­ kuntaamme palvellaan. Palveluliiketoiminta vaatii aina osaavan henkilöstön, joka tuntee tuotteemme ja hoitaa toimitukset päivittäin asiakaspalvelussamme. Pidämme myös tuo­ tekoulutuksia asiakkaillemme ja henkilökun­ nalle. Varastomme on Raumalla, josta on hy­ vät yhteydet ympäri Suomen. Pelastuslaitokset ovat tärkeä asiakaskun­ tamme, jota varten kehitämme jatkuvasti tuotteitamme ja pyrimme löytämään uusia teknologisia innovaatioita öljyntorjuntaan. Uusimpana voi mainita polymeeriteknologi­ aan perustuvan öljyntorjunnan, jossa öljyn­ torjuntajätteet ovat kierrätettävissä. Itämeren kasvavan liikennemäärän vuok­ si öljyntorjuntaa ja meriturvallisuutta pitää kehittää eri oloihin suuronnettomuuksien ja laajojen ympäristövahinkojen estämisek­

Myyntipäällikkö Ari Virtanen

si. Taloja voidaan aina rakentaa uudestaan, mutta luontoa ei – on siis toimittava nyt. Tulevaisuus näyttää valoisalta, kun jouk­ kueessamme on alan parhaat päämiehet, asiantunteva asiakkaiden tarpeet ja toiveet tunteva henkilöstö sekä tärkeät yhteistyö­ kumppanit ja jälleenmyyjämme. Olen uusi tulokas SPLY:n joukossa ja tä­ män vuoksi kaikki on vielä uutta ja ihmeel­ listä. Mielestäni ensi näkemältä yhdistys toi­ mii hyvin ajankohtaisten asioiden parissa vi­ ranomaisten kanssa. Odotan innolla uusia kehitysideoita ja onnittelut vielä 40 vuotta täyttäneelle SPLY:lle!

TR-Vesitykit Oy TR-Vesitykit Oy on Kaarinassa toimiva me­ tallialan konepaja, joka on jo vuodesta 1981 valmistanut palonsammutustyöhön laaduk­ kaita suomalaisia vesitykkejä sekä niiden li­ sälaitteita. Yrityksen on perustanut Tauno Rantanen, ja alkujaan yritys toimi nimellä Konepaja T.Rantanen Ky. Yrityksessämme tehtiin su­ kupolvenvaihdos joulukuussa 2011 ja nyky­ ään perheyrityksen johdossa jatkavat Tauno Rantasen tyttäret Susanna Virtanen ja Nina Mäkinen. Olemme hyvin pieni perheyritys, yrityksessämme työskentelee tällä hetkellä kaksi henkilöä omistajien lisäksi. Tuotevalikoimaamme kuuluu pääasialli­ sesti käsikäyttöisiä sekä sähköhydraulisia ve­ sitykkejä, jotka voidaan asentaa paloautoihin, nostolavalaitteisiin, tehdasalueille, tai mihin tahansa missä on tarvetta palosammutuska­ lustolle. Uutena alueena tuotannossa olem­ me kehittäneet jäätymisenesto/jäänpoisto­ tykkiä ilmailualan kasvaviin tarpeisiin. Tuotannostamme tällä hetkellä yli 80 pro­ senttia menee asiakkaidemme kautta vientiin

ympäri maailmaa. Tällä hetkellä päämark­ kina­alueemme sijoittuu Euroopan alueelle. Tällä hetkellä Suomen markkinoilla eläm­ me haastavia aikoja, koska huonon talous­ tilanteen vuoksi julkishallinnon hankinnat ovat pitkälti jäissä. Alalle on tullut vuosien aikana paljon kansainvälisiä toimijoita, jot­ ka pystyvät kilpailemaan suuremmalla kapa­ siteetilla, tuotevalikoimalla sekä maailman­ laajuisella tukiverkostolla. Uskomme kui­ tenkin vahvasti, että meidän tuotteillamme on kysyntää jatkossakin laadukkaan suoma­ laisen käsityön ansiosta sekä mahdollisuu­ desta räätälöidä tuote täysin asiakkaan tar­ peiden mukaan. Suurimmat haasteet on erottua kilpaili­ joista ja löytää oikeat kanavat globaaleille markkinoille. Ilmastonmuutoksen myötä olemme nähneet, että varsinkin ilmailualal­ la on vielä paljon mahdollisuuksia jäänpois­ totykkien markkinoilla ja mahdollisuudet kehittää tuotevalikoimaa. Yhdistyksellä on hyvin vahvat perinteet ja aktiivinen jäsenistö, joten odotan mielen­

Toimitusjohtaja Susanna Virtanen

kiinnolla yhteistyötä jäsenyritysten välillä. Uutena jäsenyrityksenä olemme mielelläm­ me mukana alan standardien kehityksen seu­ rannassa sekä hankintaseminaarien suunnit­ telussa. Yhtenä kehittämisen alueena voisi olla tulevaisuudessa paloalan kansainvälisen kehityksen ja markkinoiden seuranta, mi­ käli tähän jäsenyritykset näkevät tarvetta. 1/2013

39


Palokuntien hyvinvoinnin parantamisessa tekemistä Teksti ja kuva: Esa Aalto

Suomalaisissa sopimuspalokunnissa voidaan pääasiassa hyvin, mutta toisenlaisiakin äänenpainoja löytyy. Kuppikuntaisuus ja sisäiset ristiriidat vaivaavat myös niitä. Joidenkin mielestä myös yhteistyö pelastuslaitosten kanssa ontuu.

T

yöilmapiiri on suomalaisissa sopi­ muspalokunnissa pohjoismaista, eri toimialoilta koottua vertailuaineis­ toa (QPSNordic) hieman parempi, ilmenee Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) teettämästä selvityksestä. Kehittämistä on esimerkiksi suhteissa pelastuslaitoksiin ja ammattipalohenkilöstöön. Palosuojelura­ haston rahoittamaan, Hyvinvoiva sopimus­ palokunta ­hankkeeseen liittyvään kyselyyn vastasi 1599 sopimuspalokuntalaista. Avoimissa vastauksissa nousi erityises­ ti esiin pelastuslaitosten toiminta, joka sai kritiikkiä melkein kaikilla pelastusalueilla. Vastaajat moittivat heikkoa tai puuttuvaa yhteistyötä, pelastustoimen resurssien jakoa sekä byrokratia­, vaatimustaso­ ja arvostus­ 40

1/2013

asioita. Myös sopimuspalokunnan sisäisiä ristiriitoja ja kuppikuntaisuutta sekä kou­ luttautumiseen liittyviä ongelmakohtia kom­ mentoitiin runsaasti. Kiusaaminen on pa­ lokunnissa selvityksen mukaan yleisempää kuin työpaikoilla yleensä. Positiivisimmat tulokset liittyvät ystävien ja perheiden tukeen sekä tukeen ja apuun palokuntatovereilta. Työmäärää ei koet­ tu yhtä usein liialliseksi kuin varsinaisessa palkkatyössä (QPSNordic­vertailuaineisto). Mahdollisuus vaikuttaa oman työn kannal­ ta tärkeisiin päätöksiin ja tiedon saanti suo­ ritetun työn laadusta toimi paremmin kuin vertailumateriaalin työpaikoilla. Ilmapiiri näyttäytyi kiusaamishavainnoista ja ­koke­ muksista huolimatta leppoisampana ja mu­ kavampana kuin varsinaisilla työpaikoilla. Myös palokuntien johdon koettiin olevan melko paljon kiinnostunutta henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista. – Sopimuspalokuntien keskeinen haaste on vastaajien huoli palokuntayhdistysten toi­ minnan tulevaisuudesta, sanoo selvityksen analyysin ja toimenpidesuositukset laatinut työterveyspsykologi Anne Mallius. – Jopa hiukan yli puolet vastuutehtävissä

toimivista ilmaisi olevansa huolissaan muun muassa uuden, tehtäviin koulutetun ja sitou­ tuvan henkilöstön saamisesta mukaan toi­ mintaan, yhteistyöstä pelastuslaitoksen kans­ sa, resurssikysymyksistä sekä mahdollisuuk­ sista kouluttautua.

Monilla pitkä kokemus Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa so­ pimuspalokuntien henkilöstön hyvinvoin­ nista palokuntayhteisöissä sekä tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia tulevan työhy­ vinvointia edistävän kehittämistyön pohjaksi. Tutkimuksen kohdeperusjoukon muodosti­ vat sopimuspalokuntalaiset, noin 22000– 25000 henkilöä, joista 14600 on hälytyskel­ poisia. Kyselyyn vastanneiden osuus on 6–7 pro­ senttia kohdejoukosta. Useilla vastanneis­ ta oli pitkä kokemus palokuntatoiminnas­ ta, 43,7 prosenttia oli ollut mukana jo yli 20 vuotta. Suurin osa vastaajista osallistui palo­ kunnan operatiiviseen toimintaan. – Vastaajien määrä yllätti meidät positiivi­ sesti, Mallius totesi. Työilmapiiritutkimuksen tulokset olivat kokonaistarkastelun osalta pääsääntöisesti


Hyvinvoiva sopimuspalokunta -hankkeen tekijät: Silvio Hjelt (vas.), Janne Tienpää, Anne Mallius, Isto Kujala ja Juho Luukko.

QPSNordic­mallivertailuaineistoa parem­ mat, mikä on odotettua, koska kyseessä on vapaaehtoinen työ. Kaikista vastaajista yli 40 prosenttia oli harkinnut palokuntatoiminnasta luopumista viiden viime vuoden aikana. Yli 56­vuotiailla oma ikä tai terveydentila oli odotetusti mer­ kittävin syy luopumusajatuksille. Kolman­ nes vastaajista asetti yhdeksi toiminnan jat­ kumisen esteeksi muun muassa kuppikun­ taisuuden, kiusaamisen sekä yleensä henki­ löiden väliset ristiriidat. Vastaajaa 181 kirjoit­ ti myös vapaasti luopumisajatuksia herättä­ neistä syistä. Näistä 107:llä yhteistyön haas­ teet pelastuslaitoksen kanssa olivat aiheutta­ neet pohdintaa toiminnan jatkamisen mie­ lekkyydestä. Hyvinvointitutkimuksessa annetaan myös tukku hyviä toimenpide­ehdotuksia, joilla ongelmakohtiin voitaisiin puuttua. Kuten tutkimuksen julkistustilaisuudessa sen teke­ miseen osallistunut pitkän linjan palokunta­ lainen Silvio Hjelt totesi: negatiivisia asentei­ ta ei pitäisi enää siirtää tuleville sukupolville.

Kanssakäymistä syytä parantaa Pelastusylitarkastaja Taito Vainio sisäasiain­ ministeriön pelastusosastolta totesi tutki­ muksen julkaisutilaisuudessa, että tulokset ovat hyvät ja on tärkeää, ettei sopimuspa­ lokuntalaisia kuormiteta liikaa toiminnal­ la, mutta samalla olisi turvattava toiminnan jatkuvuus. – Pelastuslaitosten täytyy varmaankin ak­ tiivisemmin tukea alueensa sopimuspalokun­ tatoimintaa. Alueilla olisi paikallaan poh­ tia, mikä sopimuspalokuntien rooli oman pelastuslaitoksen alueella. Tarvittaisiin var­ maankin yhteisiä tilaisuuksia, jotka paran­ taisivat kanssakäymistä, myös ammattihen­ kilöstön kanssa. Pelastuspäällikkö Mika Kontio Varsinais­ Suomesta piti tutkimusta hyvänä nykytilan kartoituksena, mutta kaipaisi myös alueel­ lista selvitystä asiassa. Jatkuvan prosessinkin hän soisi tällaisen kartoituksen olevan. Sopimuspalokuntien liiton toiminnanjoh­ taja Isto Kujala sanoi joiltakin alueilta saadun niin vähän vastauksia, että alueelliseen tie­ toon sitä ei ollut riittävästi. Mika Kontio nosti toimenpide­ehdotuk­ sista esille erityisesti kehityskeskustelun, jota on syytä lähteä viemään eteenpäin. Tutkimushankkeen ohjausryhmän pu­ heenjohtajana toiminut Juho Luukko tote­

”Kukaan ei pärjää ilman sopimuspalokuntia” Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastus­ johtaja ja pelastusjohtajayhdistyksen puheenjohtaja Simo Tarvainen, joka oli myös edellinen SPEKin toimitusjohtaja, korostaa, että yksikään laitos ei pärjää il­ man sopimuspalokuntalaisia. – Toki tarpeet ovat erilaisia eri alueil­ la, mutta ei ainakaan meillä ole varaa sa­ noa, että emme arvostaisi sopimuspalo­ kuntalaisia. Kun sopimuspalokuntalaiset toteavat, että pelastuslaitoksissa ei arvosteta heitä, se on Tarvaisen mielestä paljolti tulkinta­ kysymys ja tunnepohjainen asia. Mielipi­ teet voivat olla myös yksittäistapauksia. – Arvostuksen mittarit ovat erilaisia ja tulkinnanvaraisia. Omalta alueeltani Kes­ ki­Suomesta voin todeta, että meillä sopi­ muspalokuntalaisten palkkamenot ja va­ rallaolokorvaukset ovat kalleimmat. – On kuitenkin selvää, että aina kaikkia toiveita ei voida täyttää, erityisesti rahal­ lisia, kun tiedetään, millainen on kunti­ en tämänhetkinen taloudellinen tilanne. Simo Tarvainen toivoisi tällaisten tut­ kimustietojen tueksi taustatietoja. Miksi sanotaan niin kuin sanotaan? – Vaikka ne tunneasioita ovatkin, on toki aina kehitettävää. Hänen mielestään tiedonkulun eri toimijoiden välillä pitää kulkea vaivat­ ta. Voidaan kertoa murheista, mutta yhtä tärkeää on kertoa onnistumisista. – Myös sopimuspalokuntatoiminnan valtakunnalliseksi kehittämiseksi tarvit­ taisiin tutkittua tietoa esimerkiksi kou­ lutustoiminnasta. Kuinka paljon koulu­ tukseen on tarvetta ja paljonko on kou­ luttamatonta väkeä? Erilaista perustietoa tarvitaan toiminnan kehittämisen tueksi. Tilinpäätöshanketta Simo Tarvainen pitää tässä mielestä tarpeellisena ja hy­ vänä. – Olen kaivannut Palosuojelurahastol­ ta tukea tällaisen tiedon hankkimiseksi. Esimerkiksi palokunnilla on eri alueilla hyvinkin erilainen rooli, on jatkuvassa

si, että hyvät käytännöt käyttöön ottaneita pelastuslaitoksia on syytä tuoda esille hyvi­ nä esimerkkeinä. Pelastusjohtaja Jari Hyvärinen Päijät­Hä­ meestä puolestaan painotti, että hyviä toi­ menpidesuosituksia pitää alkaa yksissätuu­ min toteuttaa, koska tässä tutkimuksessa so­ pimuspalokuntalaiset tuovat esille, että oli­ si korjattavaa.

operatiivisessa valmiudessa olevia palo­ kuntia ja on muulla tavalla toimivia pa­ lokuntayhdistyksiä. – Harvaan asutuilla alueilla sopimus­ palokunnat on tärkeä ja oikea voimava­ ra erityisesti operatiivisessa toiminnassa. Simo Tarvainen kuitenkin huomauttaa, että palokunnat toimivat periaatteessa sa­ malla tavalla kuin lähes 200­vuotisen his­ toriansa aikana ovat toimineet. – Ne on perustettu silloin kylien tur­ vaksi ja sama perusasia on voimassa tä­ näänkin. Palokuntalaiset viihtyvät asemil­ laan ja he kouluttautuvat ja harjoittelevat. – Tärkeää kuitenkin on, että heitä ei kouluteta liikaa eikä heillä ole liikaa teh­ täviä. Silloin siihen tukehtuu. Esimerkik­ si joillain palokunnilla saattavat erityisesti ensivastetehtävät työllistää liikaa.

Taustamuuttujia olisi kaivannut Tilinpäätöshankkeessa projektinvetäjänä toiminut SPEKin tutkimus­ ja kehittä­ mispäällikkö Teija Mankkinen pitää hy­ vinvointitutkimusta erittäin tervetulleena ja mielenkiintoisena. Nykyiseen raportin taustamuuttujiksi Mankkinen olisi kai­ vannut lisäksi esimerkiksi erilaisia palo­ kuntamuotoja. – Siitä olisi voinut vetää esimerkiksi johtopäätökset, millaisessa toiminnas­ sa mukana oleminen aiheuttaa vaikka­ pa stressiä. Aiheuttavatko sitä esimerkik­ si runsaat operatiiviset tehtävät? – Kun tuloksia tarkastellaan jatkossa tarkemmin taustamuuttujien kautta, saa­ daan enemmän tietoa kehittämistyötä varten. Hän sanoo myös ymmärtävänsä, että aineiston vertailukohdaksi haettiin palk­ katyötä tekevät, vaikka palkkatyö ero­ aa palokunnissa vapaaehtoisuuteen pe­ rustuvasta, sopimuksilla sovitusta, työstä. Erot eivät aina ole selkeitä ja niiden au­ kipurkaminen jää myös jatkotyöstämi­ sen kohteeksi.

Toiminnanjohtaja Isto Kujala koros­ ti myös hyvän keskusteluyhteyden tarvetta ammattijärjestöjen kanssa. – On kaikkien alalla toimivien etu, että voimme yhdessä palvella kansalaisia mah­ dollisimman hyvin. Lisää aiheesta seuraavalla sivulla

1/2013

41


PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT Mikkeli 14.–16.3.2013 www.sppl.fi

Kuppikuntaisuutta kyllä esiintyy Tammisalon VPK:n hallituksen puheenjohtaja Risto Salo ei ole pitkän palokuntauransa aikana törmännyt palokunnassa tapahtuvaan kiusaamiseen. – Ei ainakaan sellaista, millaiseksi ymmärrämme esimerkiksi paljon esillä olleen työpaikkakiusaamisen. Kuppikuntaisuutta ja sisäisiä ristiriitoja hänen mukaansa kyllä esiintyy, kuten yhdistystoiminnassa valitettavasti yleensäkin. – Tässä yhdistysten luvatussa maassa voidaan käyttäytyä myös ikävästi. Pelastuslaitosten suhtautuminen vaihtelee Salon mielestä miltei alueittain. Jokaisella 22 alueella toimintakulttuuri on melkeinpä erilaista. Joillakin alueilla sopimuspalokunnat saavat lähes kaiken, joillakin alueilla ei mitään. – Itse olen Helsingistä, jossa suhtautuminen on parantunut, vaikka vieläkään sopimuspalokuntatoimintaa ei ole liitetty niin kiinteästi pelastuslaitoksen toimintaa kuin pitäisi.

42

1/2013

– Ajattelutapa on laitoksella yhä liiaksi me ja he. Risto Salo myöntää kuitenkin, että jotkut sopimuspalokunnat voivat vaatimuksissaan ja odotuksissaan mennä myös äärimmäisyyksiin. – Viikon vanhoistakin hanskoista voivat jotkut nurista, Salo toteaa karrikoidusti. Häntä tutkimuksessa noussut kritiikki laitoksia kohtaan yllätti. – Ei sitä voi yleistää, mutta voisi asiaa pöyhiä syvemmältä, jotta asian todellinen laita saataisiin selville. Tutkimuksessa nousi voimakkaasti esille myös palokuntalaisten huoli toiminnan jatkuvuudesta ja tulevaisuudesta. – On tärkeää, että siitä yhdessä kannetaan huolta, mutta jatkuvuutta surraan kovin eri tavalla eri puolilla maata. Esimerkiksi meillä Helsingissä väkeä saadaan oitis mukaan, jos halutaan. Tosin väki saattaa myös kyllästyä pian, jos ei ole riittävästi mielekästä tekemistä. Joillakin alueilla olisi tekemistä, mutta vai-

kea saada väkeä. Olisi myös pidettävä huolta, että vaatimukset eivät olisi liian kovat, joka myös karkottaa väen pois toiminnasta, Salo sanoo.

Laitoskritiikki tuntuu oudolta Marko Konttisella on myös pitkä ura takana palokuntatoiminnassa. Tällä hetkellä hän kuuluu Ylöjärven VPK:n. – Valitettavasti kuppikuntaisuutta ja sisäisiä ristiriitoja esiintyy. Näin ei pitäisi olla. Ei ole mitään syytä tuntea kateutta esimerkiksi rahasta tai asemastakaan. Itsekin olen ollut palokunnassa, jossa ei maksettu henkilökohtaisia korvauksia. Siitä huolimatta ristiriitoja esiintyy, mitä kummallisimmista syistä. Hän ei allekirjoita omien kokemustensa perusteella väitettä, että pelastuslaitokset suhtautuisivat nuivasti sopimuspalokuntiin. – Pelastuslaitosten edustajat ovat suhtautuneet aina avoimesti ja meillä on ollut vilpitön keskusteluyhteys. – Kaupungissa toimivia sopimus-

palokuntia pelastuslaitokset voisivat huomioida paremmin, esimerkiksi miten niitä voitaisiin käyttää ja miettiä niille yhteistyössä omia erikoistumisalueita. Marko Konttinen sanoo, että sopimuspalokunnissa halutaan ehkä tehdä hieman ongelmaa tässä asiassa. – Vanhoja kaunoja saatetaan tarkoituksellisesti pitää yllä ja hakemalla haetaan vastakkainasettelua. – Molempien osapuolten olemassaolo pitää tiedostaa. Ne vain toimivat erilähtökohdista eikä kumpikaan ole uhka toiselle. Palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaamista olisi hänen mielestään syytä korostaa yhdessä. – Kun pelastuslaitokset yhdessä korostavat toiminnan merkitystä ja tuovat esille siinä olevia uhkia, se varmasti huomattaisiin yleisessä julkisuudessa. Jos tuodaan erilaista viestiä alan tulevaisuuden uhkakuvista, yleisö voi alkaa ihmetellä mistä oikein kysymys, Konttinen toteaa.


Ap-opetus uudistuu ensi syksynä Teksti: Pekka Rantala

A

lipäällystötutkintoon johtavan kou­ jen, työn ja muun elämänkokemuksen eri­ lutuksen laajuus Pelastusopistossa laisina yhdistelminä. on 60 opintopistettä. Opinnot kes­ Esimieskoulutuksen luonteen tulee ilme­ tävät kaksi lukukautta. Tutkinnon laajuus tä myös kurssin pedagogisessa toteutuksessa. ja opetuksen toteutustapa ovat pysyneet sa­ Opiskelijan roolin tulee perustua siihen laa­ mantyyppisenä siitä asti, kun nykymuotoi­ jentuneeseen vastuuseen kasvamiseen, mi­ nen opetus alkoi Kuopiossa syksyllä 1992. tä paloesimiehen tehtävän hyvä hoitaminen Opetussuunnitelma on tietenkin uudistu­ tekijätään edellyttää. Opiskelija ei ole enää nut vuosien varrella sitä mukaa kun muun vain objekti, henkilö, jota koulutetaan, vaan muassa pelastustoimen tavoitteet ja tehtävät monitaitopelastaja, jonka pitää itse olla val­ sekä alipäällystöammatit ovat kehittyneet. mis – opettajien tuella ja opiskelun keinoin Alipäällystötutkinto on ytimeltään lähi­ – rakentamaan alipäällystöammateissa vaadit­ esimiehen tehtäviin valmentava tutkinto. tavaa osaamistaan. Opintojen tavoitteena on mahdollistaa ke­ hityspolku monitaitopelastajasta esimieheksi. Koulutusta uudistetaan Tärkeimpiä opetuksen sisältöalueita ovat hal­ Elokuussa 2013 aloittavan ap­kurssin opetus­ linnolliseen johtamiseen, pelastustoiminnan menetelmälliseen toteutukseen on tehty joi­ johtamisen sekä onnettomuuksien ehkäisyyn takin uusia ratkaisuja. Kurssin opetus on pe­ ja turvallisuusajatteluun liittyvät asiat. rinteisesti ollut lähes täysin lukujärjestykseen Tutkinto poikkeaa tavoitteiden ja sisältö­ sidottua, maanantaista perjantaihin ­rytmis­ jen puolesta huomattavasti pelastajaopin­ sä tapahtuvaa lähiopetusta. Jatkossa lähiope­ noista. Opiskelun ja oppimisen keskiöön tukseen oheen on sijoitettu niin sanottuja nousevat johtamisosaaminen, itsetuntemus, itsenäisen opiskelun viikkoja, jolloin opis­ omat henkilökohtaiset esimiehenä kehitty­ kelijat voivat vapaasti valita ajan ja paikan misen tavoitteet sekä psykologinen valmius opiskelun edellyttämien tehtävien tekemi­ ottaa askel ja oma paikka rivistä rivin eteen. seen. Opetuksesta tulee olemaan noin puo­ let lähiopetusta ja toinen puoli omatoimista Esimiehisyys on kasvuprosessi opiskelua. Lähiopetusviikoilla läsnäolo ope­ Esimiehisyys tarkoittaa aina kasvuprosessia, tuksessa on aina pakollista. joka jatkuu opintojen jälkeen ammattiuran Tehdyillä ratkaisuilla on haluttu myös luo­ mukana kunkin opiskelijan omien pyrki­ da aiempaa paremmat edellytykset opintoi­ mysten ja sitoumusten mukaisesti. Työssä hin hakeutumiseen myös niillä, joiden elä­ tarvittava osaaminen kehittyy aina opinto­ mätilanne ei ole sallinut kokopäiväistä opis­

kelua Kuopiossa. Opintoja on myös mah­ dollista sitoa entistä paremmin opiskelijoi­ den työkokemukseen ja pelastuslaitostun­ temukseen ja siten paikallisiin olosuhteisiin. Monimuotoisemmin toteutetut opinnot opettavat sivutuotteenaan myös työelämän arvokkaina pitämiä taitoja valmiuksia, kuten vastuullisuutta, kurinalaisuutta, ongelman­ ratkaisutaitoa, kehittyviä tietoteknisiä val­ miuksia sekä täsmällisen, huolelliseen asioi­ den punnintaan perustuvan kirjallisen ilmai­ sun taitoja. Kurssin opinnot edellyttävät täysipainois­ ta, kokoaikaista osallistumista lähiopetuk­ seen ja oppimistehtävien, kirjallisten rapor­ tointien ja verkko­opetuksessa toteutetta­ vien tehtävien määräajassa tekemistä ja pa­ lauttamista. Palautusaikataulut eivät jousta, jolloin opiskelijan pitää priorisoida opiske­ lu ajankäytöllisesti niin korkealle, että opin­ not etenevät. Vastuu ajankäytön hallinnas­ ta ja opintojen etenemisestä on opiskelijalla. Meillä opiston väellä on edessämme vaati­ va työ opetuskäytäntöjemme kehittämisessä ja esimerkiksi modernin opetusteknologian ja verkko­opetuksen hyödyntämisessä kou­ lutuksessamme. Tässä kuvatut asiat vaativat niin opettajien kuin opiskelijoiden perintee­ listen roolien tuuletusta. Tehtävä ei välttä­ mättä ole helppo, mutta kokemusten kaut­ ta ja kokemuksista oppimalla tulemme me­ nemään eteenpäin.

Alipäällystöopiskelijoiden koulutusharjoitus Pelastusopiston oppimisympäristössä opettaja Jouni Salmisen johdolla.

1/2013

43


Esimieskö tuomitaan kuljettajan toilailuista? Teksti: Juha Merjama, Tapaturva Oy, asiantuntija; Raimo Joensuu, Helsingin pelastuslaitos, palomestari, koulutuspäällikkö Kuvat: Helsingin pelastuslaitos

T

yöturvallisuuslain tarkoituksena on tehdä työstä turvallista sen kaikil­ le osapuolille – niin työn tekijöille kuin sivullisillekin. Päävastuulliseksi turval­ lisuustyössä on laissa sinänsä loogisesti mää­ rätty työnantaja tai hänen sijaisensa. Loogi­ sesti siksi, että työnantajalla on valta päättää asioista, siksi hänellä pitää olla myös vastuu päätöksistään. Työnantajan sijainen puoles­ taan tarkoittaa jokaista esimiestä, joka käyt­ tää alaisiinsa nähden työnantajan työnjohto­ valtaa, onhan esimerkiksi pelastuslaitoksissa työnantaja vaikea henkilöidä. Sopimuspalo­ kunnissakin on vastaavat alais–esimiessuh­ teet määritettävissä. Näin saimme selville, miksi syntisäkki on

esimies. Nyt sitten pitäisi vielä selvittää, mil­ lä perusteella esimies vastaa myös henkilöistä, joita ei välttämättä ole edes tavannut. Tämä peruste tulee tyypillisesti paria eri reittiä. Ensiksikin työturvallisuuslain 14. py­ kälä velvoittaa työnantajaa – siis esimiestä – varmistumaan, että jokainen joka hommaan ryhtyy, sen osaa myös turvallisesti hoitaa. Pu­ hutaan opastus­/perehdyttämisvelvoitteesta. Jälleen aika loogista: työnantaja ei saa mää­ rätä ketä tahansa työpaikalla notkujaa teke­ mään käsillä olevaa työtä – henkilön on työ osattava tai sitten työ on hänelle opetettava. Ja koska maailma muuttuu, velvoittaa laki myös täydentämään työntekijän ammatti­ taitoa, jos tarvetta ilmenee.

> Voidaanko oikeudessa tuomita liikenneonnettomuudesta joku muu kuin liikennevirheen tehneen ajoneuvon kuljettaja? > Kyllä. > Voidaanko tuomita silti, vaikka hän ei olisi koskenut ajoneuvon hallintalaitteisiin tai luovuttanut ajoneuvoa päihtyneelle? > Jep, kyllä voidaan. > Entä vaikkei hän ikinä olisi edes tavannut kuljettajaa tai nähnyt koko ajoneuvoa? >Vastaus on edelleenkin kyllä.

44

1/2013

Toisena perusteena tulee valvontavelvoi­ te, lain 8. pykälä, joka velvoittaa esimiestä valvomaan, että työn tekemisen olosuhteet ovat asialliset. Lisäksi se velvoittaa esimiestä valvomaan, että työntekijä on ominaisuuk­ siltaan soveltuva käsillä olevaan työhön. Ai­ ka järkevää. Eihän ketään voi laittaa itseään vaarantaviin olosuhteisiin. Tai jalkavaivaista juoksulähetiksi.

Pitää varmistua Vaan miten tämä kaikki sitten liittyy alussa olleeseen ajamisen problematiikkaan ja pe­ lastuslaitoksiin? Edellä olleen perusteella esimiehen pitää siis varmistua, että jokainen vaikkapa palo­

> Ja kukahan on näin inhottavan paha henkilö? > Työajossa kolaroineen kuljettajan esimies tai esimiehet. > Mitä kummaa? Millä ihmeen logiikalla ja perusteella esimiehestä leivotaan tällainen syntisäkki? > Itse asiassa ei tässä ole mitään kovinkaan ihmeellistä hämärälogiikkaa taustalla, ainoastaan työturvallisuuslaki ja sen pykälät 8. ja 14. Ja todettakoon ihan selvyyden vuoksi, että työturvallisuuslaki koskee myös sopimuspalokuntia.


auton rattiin istahtava henkilĂś osaa ajoneu­ voa myĂśs ajaa. C­kortin vilauttaminen on hyvä alku – vaan korttipa ei oikeastaan ker­ ro henkilĂśn ajotaidosta vielä yhtään mitään. Varsinkaan hälytysajotaidosta. Miten ajo­osaamisen sitten voi määrittää? Alkuun päästään peruskoulutuksen kautta. Alan opinahjot sekä Kuopiossa että Helsin­ gissä antavat ajokoulutusta. Toisaalta ensi­ hoitajat eivät välttämättä pääse opiskelun aikana rattiin lainkaan. Jo alalla toimivien konkareiden osalta osaaminen pitää määrit­ tää muilla keinoin, heilläkään ei pelkkä C­ kortti ja senioriteetti riitä, oikeaa osaamista­ kin pitää takataskusta lĂśytyä. Tulipa henkilĂś rattiin mitä reittiä tahansa, esimiehen on var­ mistuttava jollakin keinolla henkilĂśn osaa­ misesta. Siispä harjoitteluradalle. Tai liiken­ teeseen – ei tietenkään tositoimiin, vaan ar­ viointiajolle. Ja vinkkivinkki. Helppo hetki arviointi­ tai harjoitteluajoon voi olla esimerkiksi pa­ luumatka tehtäväpaikalta, mikäli erillisen ajolenkin järjestäminen ei näpsäkästi on­ nistu. Jos osaamista ei ole tarpeeksi, niin tyĂśnantajan velvollisuus on opettaa henkilĂś ajamaan – tai kieltää ajaminen ennen kuin osaaminen on tyĂśnantajan vaatimalla tasol­ la. Tässä on ensimmäinen ongelma: kukaan ei kerro, mikä on riittävä taso. Jälkiseuraus­ ten välttämiseksi tämä taso on jotenkin mää­ ritettävä. Valvontavelvoite puolestaan määrää esi­ miehen tarkkailemaan jo ajoluvan saaneiden ajoa. Kuskin vieressä istuessaan esimies on paraatipaikalla tarkkailemassa kuskinsa toi­ mintaa. Haastavampaa on valvoa erikoiska­ lustolla yksinään ajavia. Jos kyydissä olevien penkit ovat oikeasti pelkääjien paikkoja ja kaikki ulokkeet kauhukahvoja, on esimie­ hen ikävä velvollisuus vaihtaa kuskia joko tilapäisesti tai pidemmäksi aikaa – riippuen huonon kyydin syystä. Esimerkiksi liian väsyneelle riittää tilan­ teen korjaamiseksi unet, hämäränäkĂśkykyn­ sä menettänyt joutuu tyytymään valoisan ajan ajoihin. Ajotaitonsa unohtanut voidaan ehkä saada koulutuksella takaisin remmiin. Ja hei! Ajotaito ei sitten ole pelkkää taitavaa ratinkääntämistä. Kuljettaja, joka hallitsee ajoneuvon käsittelyn, mutta aiheuttaa ajo­ tyylillään muille liikenteessä oleville vaara­ tilanteita tai onnettomuuksia, sietää joutua jäähylle – vaikkei itse ehkä ikinä kolareissa olisikaan osallisena. Eihän sellaista hätää ole­ kaan, jonka varjolla auttaja saa vahingoittaa sivullisia. Vai onko?

Kuka on syyllinen? Ja sitten niihin tuomioihin. Jos jotain menee pieleen, on syyttäjän vel­ vollisuus – halusi sitä tai ei – selvittää kuka oli hänen mielestään syyllinen. Ja syyttäjän pitää myĂśs yrittää antaa tuomioistuimelle

Lyhyesti

ƒŽ‘Â?‡•–ƒ”‹– Œƒ Â?—— Â?‡•Â?‹Œ‘Š–‘ ’—‘Ž‡•–ƒƒÂ? Š—‘Ž‡Š–‹‹ǥ ‡––¥ ›Ž‹Â?Â?ÂĄÂ? Œ‘Š†‘Â? ƒ•‡––ƒÂ?ƒ Â–Â‡ÂŠÂ–ÂĄÂ˜ÂĄ •——Â?Â?‹–‡ŽŽƒƒÂ? Œƒ ˜ƒŽÂ?‹•–‡ŽŽƒƒÂ? Œ‘Š†‘Â? ‡†‡ŽŽ›––¥Â?ÂĄÂŽÂŽÂĄ –ƒ˜ƒŽŽƒǤ ƒŽ‘‡•‹Â?‹‡Š‡Â? Â–Â‡ÂŠÂ–ÂĄÂ˜ÂĄ ‘Â? –‘–‡—––ƒƒ •——Â?Â?‹–‡ŽÂ?ƒ– Œƒ Â?‘—Ž—–—Â?•‡– •‡Â?ÂĄ Š—‘Ž‡Š–‹ƒ Â?¥›–¥Â?Â?ĂšÂ? ˜ƒŽ˜‘Â?Â?ƒ•–ƒǤ ƒ‹Â?Â?‹‡Â? ˜‡Ž˜‘‹––‡‡Â?ƒ ‘Â? –—‘†ƒ ‡•‹ŽŽ‡ Â?ƒŠ†‘ŽŽ‹•‡– –‘–‡—––ƒÂ?‹•‡••ƒ ‡–‡‡Â? –—Ž‡˜ƒ– ‘Â?‰‡ŽÂ?ÂƒÂ–ÇĄ Œ‘‹†‡Â? Š‘‹–ƒÂ?‹•‡‡Â? Š‡‹†¥Â? ‘Â?ƒ ’¥¥–¥Â?Â–ÂĄÂ˜ÂƒÂŽÂ–ÂƒÂ?•ƒ ‡‹ ”‹‹–¥Ǥ </,1 -2+72 DVHWWDD WDYRLWWHHW MD YDDWLPXNVHW DQWDD ULLWWlYlW UHVXUVVLW WDYRLWWHLGHQ KRLWDPLVHNVL YDOYRR HWWl NHVNLMRKWR KRLWDD KRPPDQVD .(6.,-2+72 WRWHXWWDD \OLPPlQ MRKGRQ SllW|NVHW YDOYRR HWWl SDORHVLPLHV KRLWDD KRPPDQVD MD HWWl KlQHOOl RQ HYllW VHQ KRLWDPLVHNVL

Yleisellä tasolla: jokainen esimies vas­ taa juridisesti omista alaisistaan. Esimie­ hen velvollisuus on kouluttaa tai muuten varmistua alaistensa osaamisesta. Lisäksi 3$/2(6,0,(6 YDUPLVWDD NXOMHWWDMDQ RVDDPLVHQ NRXOXWWDD esimiehen pitää valvoa, että kaikki toimi­ YDOYRR NXOMHWWDMDQ WRLPLQWDD vat asianmukaisesti ja ovat muidenkin omi­ YDUPLVWDD NDOXVWRQ MD PXXQ RORVXKWHHQ WXUYDOOLVXXGHQ .8/-(77$-$ naisuuksiensa perusteella kykeneviä hoita­ WRLPLL VllQW|MHQ MD RKMHLGHQ PXNDDQ maan hommansa. Lisäksi esimiehen pitää valvoa, että tyĂśkalut ja tyĂśympäristĂś on po­ Â›ĂšÂ–Â—Â”Â˜ÂƒÂŽÂŽÂ‹Â•Â—Â—Â•ÂŽÂƒÂ‹Â•Â•Âƒ ‘Â? Â›ÂŽÂŽÂĄÂ–Â–ÂĄÂ˜ÂĄÂ? ’ƒŽŒ‘Â? ’‘–Â?—ƒǤ —Â? ’‹–¥¥ Š—‘Ž‡Â?ÇĄ ‡––¥ ƒ•‹ƒ– ‘˜ƒ– rukan osaaminen huomioiden asianmu­ TyĂśturvallisuuslaissa on yllättävän paljon ƒ•‹ƒÂ?Â?—Â?ƒ‹•‡•–‹ Š‘‹†‡––—ǥ ‡‹ ’‘–Â?—ƒ Â?—‹–‡Â?Â?ƒƒÂ? –ƒ”˜‹–•‡ ’‡Ž¥–¥Ǥ kainen. potkua. Kun pitää huolen, että asiat ovat Vastuun jakautuminen: Ylin johto ƒ’ƒ–—”˜ƒ ‘Â? –‡Â?‡Â?¥••¥ ˜ƒŽ–ƒÂ?—Â?–ƒƒÂ? ›Š–‡Â?¥‹•–¥ ƒŒ‘Â?Â‘Â—ÂŽÂ—Â–Â—Â•ÂŒÂĄÂ”ÂŒÂ‡Â•Â–Â‡ÂŽÂ?ÂĄÂĄ ›Š†‡••¥ huo­ asianmukaisesti hoidettu, ei potkua kui­ ‡Žƒ•–—•‘’‹•–‘Â?ÇĄ ‡Ž•‹Â?‰‹Â? ’‡Žƒ•–—•Â?‘—Ž—Â? Œƒ ’‡Žƒ•–—•Žƒ‹–‘Â?•‡Â?ÇĄ ƒ–ƒÂ?—Â?Â?ƒÂ? ’‡Žƒ•–—•Žƒ‹–‘Â?•‡Â?ÇĄ lehtii, että koko laitoksen tasolla on —Â?–ƒŽ‹‹–‘Â?ÇĄ ÇŁÂ? Œƒ —‘Â?‡Â? •‘’‹Â?—•’ƒŽ‘Â?—Â?–‹‡Â? Ž‹‹–‘Â? Â?ƒÂ?••ƒǤ Œ‘Â?Â‘Â—ÂŽÂ—Â–Â—Â•ÂŒÂĄÂ”ÂŒÂ‡Â•Â–Â‡ÂŽÂ?ÂĄÂ? ole­ tenkaan tarvitse pelätä. –ƒ˜‘‹––‡‡Â?ƒ ‘Â? ›Š–‡Â?¥‹•–¥¥ ƒŽƒŽŽƒ Œ‘ –‘‹Â?‹˜‹‡Â? ’ƒŽ‘Â?‹‡•–‡Â? •‡Â?ÂĄ •‘’‹Â?—•’ƒŽ‘Â?—Â?–ƒŽƒ‹•–‡Â? ƒŒ‘Â?‘—Ž—–—• •‹–‡Â?ÇĄ ‡––¥ Œ‘Â?ƒ‹Â?‡Â? ‡•‹Â?‹‡• ’›•–›› ˜ƒ”Â?‹•–—Â?ƒƒÂ? ƒŒ‘˜—‘”‘••ƒ ‘Ž‡˜‹‡Â? Â?—ŽŒ‡––ƒŒ‹‡Â? massa tavoite­ ja vaatimustaso, joiden to­ Tapaturva on tekemässä valtakuntaan Â”Â‹Â‹Â–Â–ÂĄÂ˜ÂĄÂ•Â–ÂĄ ƒŒ‘–ƒ‹†‘•–ƒǤ teuttaminen on vastuutettu ja resursoitu yhtenäistä ajokoulutusjärjestelmää yhdes­ δ " Ǥ ‡ ˜‘‹•‹˜ƒ– ‘ŽŽƒ ˜ƒ‹Â?Â?ƒ ‘Â?‹••ƒ asianmukaisesti. Palomestarit ja muuŽƒƒ–‹Â?‘‹••ƒƒÂ?ÇĄ ’‹‡Â?‡Â?Â?ÂĄÂŽÂŽÂĄ –‡Â?•–‹ŽŽ¥ ÂŒÂ?‡ǤȀ–Â?•Ǥξ kes­ sä Pelastusopiston, Helsingin pelastuskou­ † 7\|QDQWDMDQ \OHLQHQ KXROHKWLPLVYHOYRLWH kijohto puolestaan huolehtii, että ylimmän lun ja pelastuslaitoksen, Satakunnan pe­ 7\|QDQWDMD RQ WDUSHHOOLVLOOD WRLPHQSLWHLOOl YHOYROOLQHQ KXROHKWLPDDQ W\|QWHNLM|LGHQ WXUYDOOLVXXGHVWD MD WHUYH\GHVWl W\|VVl 7lVVl WDUNRLWXNVHVVD W\|QDQWDMDQ RQ RWHWWDYD KXRPLRRQ W\|K|Q johdon asettama tehtävä suunnitellaan ja lastuslaitoksen, Kuntaliiton, SPEK:n ja W\|RORVXKWHLVLLQ MD PXXKXQ W\|\PSlULVW||Q VDPRLQ NXLQ W\|QWHNLMlQ KHQNLO|NRKWDLVLLQ HGHOO\W\NVLLQ OLLWW\YlW VHLNDW Suomen sopimuspalokuntien liiton kanssa. valmistellaan johdon edellyttämällä tavalla. Paloesimiehen tehtävä on toteuttaa suunni­ Ajokoulutusjärjestelmän tavoitteena on yh­ telmat ja koulutukset sekä huolehtia käy­ tenäistää alalla jo toimivien palomiesten se­ tännĂśn valvonnasta. Kaikkien velvoitteena kä sopimuspalokuntalaisten ajokoulutus si­ on tuoda esille mahdolliset toteuttamises­ ten, että jokainen esimies pystyy varmistu­ sa eteen tulevat ongelmat, joiden hoitami­ maan ajovuorossa olevien kuljettajien riit­ seen heidän oma päätäntävaltansa ei riitä. tävästä ajotaidosta.

Useissa laitoksissa kuljettajan tehtävät määräytyvät vuororotaation perusteella. riittävät eväät tämän henkilĂśn rankaisemi­ seksi. Mikäli koulutuspuoli ja valvonta se­ kä ajoneuvon kunto sekä muut tyĂśnantajan vastuulla olevat asiat ovat olleet kunnossa, ei tyĂśturvallisuuslain perusteella tuleville seu­ raamuksille ole tarvetta. Jos esimies puolestaan on päästänyt rattiin kuljettajan, jonka ajotaidot eivät ole olleet tehtävään nähden riittävät, on tuomioistui­ men velvollisuus määrätä kyseinen esimies häpeäpaaluun. Ja nyt on siis lähtĂśkohtaises­ ti aina kyseessä lähiesimies – tai itse asiassa

Valvontavelvoite on voimassa, vaikkei esimies kuljettajan vieressä istuisikaan. On esimiehen etu, että hän voi luottaa kuljettajan tekevän kussakin tilanteessa kestäviä päätĂśksiä – myĂśs jälkikäteen tarkastellen.

esimiehet; esimerkiksi paloesimies ja hänen lähiesimiehensä. Tuomion perusteena on esi­ merkiksi valvontavelvoitteen laiminlyÜmi­ nen: onhan se väärin, että esimies on tietoi­ sesti päästänyt osaamattoman, eli itselleen ja muille vaarallisen ihmisen tonnitolkulla pai­ navan punakoneen ohjaksiin. Tilanne voi muuttua juridisessa mielessä kinkkisemmäksi, jos kyseessä on talon tapa. Esimerkiksi useissa pelastuslaitoksissa kuljet­ tajan tehtävät määräytyvät vuororotaation perusteella. Lähiesimiehellä ei ole tähän mi­ tään sanomista, vaikka joidenkin henkilÜi­ den osalta ajot mielellään eväisikin. TällÜin saattaakin käydä niin, että syyttäjä hyppää­ kin paloesimiehen ohi ja alkaa kysellä ylem­ mältä johdolta vaikeita. Se, kuinka ylÜs men­ nään riippuu oikeastaan siitä, kuka asian on todellisuudessa siunannut. Sen todelli­ sen siunaajan pystyy usein määrittämään vas­ ta oikeuslaitos. TällÜin tuomittujen henkilÜ­ kohtaisten seuraamusten lisäksi saatetaan ko­ ko taloa kovistella yhteisÜsakon avulla. Ihan vastaavalla tavalla toimitaan, jos tyÜnantajalla ei ole asianmukaista ajamisen koulutusta tarjottavana. Lähiesimiehen teh­ tävänä on toteuttaa keskijohdon suunnit­ 1/2013

45


Kun vahinko sattuu, puidaan muutamissa sekunneissa tai sekunnin osissa tehtyjä valintoja pitkään. Vaikka ammattilainenkin tekee virheitä, on kaikkien osapuolten etu, että kuljettajana on toiminut asianmukaisesti koulutettu, osaava henkilö.

telemaa sekä ylimmän johdon resursoimaa ja vaatimaa koulutusta. Ketjussa ylöspäin on muistettava, että jokaisen esimiehen esi­ mies vastaa valvonnasta omalta osaltaan: hei­ dän tehtävänsä on siis varmistua, että alaise­ na olevat esimiehet toimivat suunnitelmien mukaan. Ja sitten hieman painetta yläker­ taan: pääsääntöisesti lähiesimies ei kuiten­ kaan ole vastuussa, jos koko koulutusmah­ dollisuutta ei ole olemassakaan. Lähiesimie­ hen toki täytyy tällöin tuoda havaitseman­ sa epäkohta oman esimiehensä tietoisuu­ teen, mutta vastuullinen taho löytyy nyt sii­ tä kerroksesta, jonka tehtävänä koulutuk­ sen suunnitteleminen, vaatiminen ja/tai re­ sursointi on.

Kaikki pitää todentaa jälkikäteenkin Koska olemme tekemisissä lain kanssa, on jo oman mielenrauhankin vuoksi voitava kaik­ ki tekemiset tai tekemättä jättämiset toden­ taa myös jälkikäteen – jopa vuosien takaa. Siksi esimerkiksi koulutuksista, osaamisista ja luvista on syytä pitää kirjaa. Myös erilaiset sattumukset, vaaratilanteet ja muut on syytä kirjata ylös. Niihin pitää myös reagoida asi­ an kulloinkin vaatimalla tavalla. Ja hei! Tämän jutun tarkoitus ei missään nimessä ole estää palomiehiä hyppäämästä ratin taakse. Tai edes vähentää kuljettajaksi kelpuutettavien lukumäärää. Jutun tarkoi­ tus on muistuttaa, että esimiehen täytyy olla varma siitä, että jokainen ratin takana oleva tyyppi tietää mitä tekee. Tarvittaessa esimie­ hen on arvioitava ajoneuvoluokittain – jopa ajoneuvoyksilöittäin – kuka kulkuneuvoa saa kuljettaa. Ajatusmallia jälkimmäiseen voi ot­ taa vaikka poliisin moottoripyöristä: ei nii­ täkään saa kuka tahansa poliisikoulutuksen saanut ajaa, vaikka osaamista ehkä olisikin. Arvoisat esimiehet: jos tunsit piston sydä­ messäsi, niin selvitä asian tila ja laita hom­ ma tarvittaessa kuntoon. Ja hyvät kuljettajat: jos koet, ettei kaikki ole omalla kohdallasi tai asemapaikallasi kunnossa, keskustele asiasta esimiestesi kanssa. Ennakointi on tässäkin asiassa kivuttomin vaihtoehto. 46

1/2013

8 § Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työnteki­ jöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epä­ tavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimat­ ta kaikista aiheellisista varotoimista. Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolo­ suhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavia periaatteita: 1) vaara­ ja haittatekijöiden syntyminen estetään; 2) vaara­ ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korva­ taan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla; 3) yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä; ja 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huomioon. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työ­ tapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimen­ piteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koske­ vat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaa­ tion kaikkien osien toiminnassa. 14 § Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta­ ja vaa­ ratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen: 1) työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ­ ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyt­ töön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloit­ tamista tai työtehtävien muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden ja työ­ tai tuotantomenetelmien käyttöön ottamista; 2) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta työn haittojen ja vaarojen estä­ miseksi sekä työstä aiheutuvan turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan haitan tai vaaran välttämiseksi; 3) työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta säätö­, puhdistus­, huolto­ ja kor­ jaustöiden sekä häiriö­ ja poikkeustilanteiden varalta; ja 4) työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta täydennetään tarvittaessa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä työntekijäl­ le annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä kirjallisista työohjeista sekä niistä ammateista tai tehtävistä, joissa vaaditaan erityistä pätevyyttä, sekä tällaisen pä­ tevyyden osoittamisesta. Pätevyyden osoittamiseksi hyväksytään myös ulkomail­ la suoritettu tutkinto, todistus tai muu koulutuksesta annettu asiakirja sen mu­ kaisesti kuin siitä säädetään Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamis­ järjestelmän voimaanpanosta annetussa laissa (1597/1992) tai määrätään Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. 16 § Työnantajan sijainen Työnantaja voi asettaa toisen henkilön edustajanaan (työnantajan sijainen) hoi­ tamaan tässä laissa työnantajan velvollisuudeksi säädettyjä tehtäviä. Työnantajan sijaisen tehtävät on määriteltävä riittävän tarkasti huomioon ottaen työnantajan toimiala, työn tai toiminnan luonne ja työpaikan koko. Työnantajan on huoleh­ dittava siitä, että sijaisella on riittävä pätevyys, hänet on riittävästi perehdytetty tehtäviinsä ja että hänellä muutenkin on asianmukaiset edellytykset tässä tarkoi­ tettujen tehtävien hoitamiseen.


”Rento, välitön, jämpti”

Jani Jämsä on opiskelijoiden suosikki

Teksti: Esa Aalto Kuvat: Minna Kamotskin

P

elastusopiston oppilasyhdistys valitsee lukukauden päätteeksi henkilökun­ nan suosituimman ja viimeisen nel­ jän vuoden aikana kolmasti valituksi on tul­ lut vanhempi opettaja Jani Jämsä. Viimeisin valinta tapahtui lukukauden päätteeksi vii­ me joulukuussa. Sitä ennen hän on saanut saman tittelin vuosina 2009 ja 2010. Jämsä opettaa palotarkastusta sekä raken­ teellista paloturvallisuutta ja osallistuu myös onnettomuuksien ehkäisyn ja turvallisuus­ viestinnän opetukseen. Oppiaineet eivät ole siis ”seksikkäimmästä” päästä. Mikä siis se­ littää hänen suosionsa opiskelijoiden kes­ kuudessa? 38­vuotias Jämsä haluaa toimia luontevas­ ti oppilaiden kanssa. – En halua olla korokkeelta paasaava ”ju­ mala”, vaan pyrin hakeutumaan oppilaiden kanssa samalle aaltopituudelle. Rentoon ja vapaaseen kanssakäymiseen, jossa on myös huumoria mukana. Se ei tietenkään tarkoita hommista luistamista, vaan opiskeluun liit­ tyvät asiat hoidetaan jämäkästi. – Haluan myös keskustelevaa opetusta. Yh­ dessä keskustellaan opetettavista asioista.

Oppia työelämää varten Pääasiassa hän opettaa pelastajakurssilaisia, mutta jonkin verran alipäällystötutkinnon suorittavia sekä hätäkeskuspäivystäjäksi opis­ kelevia. – Pelastajille opettamani aine on nyt tul­ lut mukaan opetussuunnitelmassa jo ensim­ mäisellä lukukaudella, mikä on hyvä asia. Nyt päästään puhumaan ajoissa, koska ha­ luan esimerkiksi rakenteellisesta paloturval­ lisuudesta puhuessani korostaa työturvalli­ suutta. Kun tuntee rakenteiden paloturval­ lisuuden, voi turvallisemmin tehdä operatii­ vista työtäkin. – Operatiivisen toiminnan kautta on myös helpompi myydä erityisesti pelastajakurssilai­ sille opetettava aine. – Myös alipäällystökoulutettaville tieto ra­ kenteellisista ratkaisuista on hyödyksi esi­ miestehtävän hallitsemisessa operatiivisissa tehtävissä. Kun tuntee rakenteelliset ratkai­ sut, voi ennakoida toimintaa. Jämsällä on rakennusalan insinöörikoulu­ tus ja hän on työskennellyt toimenpidepalk­ kaisena palomiehenä. Hän on myös suoritta­ nut päällystötutkinnon ja työskennellyt pa­ lomestarina Siilinjärvellä. Pelastusopistos­ sa hän on työskennellyt opettajana seitse­ män vuotta.

– Omaa kokemustani voin tuoda esille opetuksessa.

Motivoitunutta porukkaa Palotarkastustoiminnassa Jämsä haluaa pai­ nottaa sitä, että pelastajat pääsevät vaikutta­ maan ihmisten turvallisuusasenteisiin. – Paitsi ihmisten valistamista, hyvä on päästä vaikuttamaan kohteiden paloturval­ lisuusratkaisuihin. Onnettomuuksien ehkäisyyn suhtaudu­ taan Jani Jämsän mukaan aikaisempaa pa­ remmin. – Nykyiset pelastajat ovat varsin hyvin mo­ tivoituneet ja valmistautuneet onnettomuuk­ sien ehkäisyyn. Ainut huoli Jämsän mielestä on se, miten nuorempi polvi ”opetetaan” vanhoille tavoil­ le, kun menevät työvuoroon. – On tärkeää, että he kokevat työn mie­ lekkääksi. Onnettomuuksien ehkäisytyötä opetel­ laan myös oikeilla palotarkastuksilla. Kun opiskelijat saavat siitä asiakkailta hyvää pa­ lautetta, se innostaa Jämsän mukaan teke­ mään sitä työtä. – Pitkällä tähtäimellä syntyy myös myön­ teisiä tuloksia, hän uskoo. Uuden pelastuslain yhteydessä virisi kes­ kustelu, että palotarkastukset lopetettaisiin. Jani Jämsä on kysynyt uusilta opiskelijoilta, ovatko he kuulleet tästä. – Moni on asian näin todennut ja pelkää, että työ loppuu. Olen vastannut, että oma­­ valvonnasta huolimatta ihmiset tarvitsevat asiantuntijan opastusta ja koulutusta. Siksi heitä tarvitaan. – Myös pelastuslaitosten riskienhallinta­­ päälliköt ovat olleet sitä mieltä, että palotar­­ kastuskoulutusta ei saa vähentää, Jani Jäm­­ sä kertoo.

Jämsän käytännönläheinen opetustyyli pu­ ree opiskelijoihin. – Jani puhuu opiskelijoiden kieltä ja on ak­ tiivinen ja innostava opettaja. – Vaikka oppiaine ei ole hohdokkain tai kiinnostavin, hän tekee siitä omalla persoo­ nallaan kiinnostavan. Onnettomuuksien eh­ käisy on myös tulevaisuuden kannalta tär­ keä oppiaine. – Janin opetustyyli ei lähde korkealentoi­ suudesta, mutta hän osaa antaa myös haasta­ via aiheita opetuksessa ja yhdistää käytännön ja teorian, Camilla Volanen sanoo. Pelastajakurssi 79:n kurssin vanhin Mitja Ervasti kehuu Jani Jämsää joustavaksi, joka osaa opettaa hyvällä tavalla. – Jani on silti jämpti opettaja ja olennai­ set asiat tulevat opetuksessa selväksi. Jani on luonteeltaankin mukava kaveri. Rakenteellista paloturvallisuutta Ervasti pitää tärkeänä oppiaineena erityisesti työtur­ vallisuuden kannalta. – Se on hyvä oppiaine käytännön työelä­ män kannalta. – Kun opettaja tietää mistä puhuu, se vai­ kuttaa arvostukseen. Myös opettajalla on vai­ kutusta, että onnettomuuksien ehkäisyyn suhtaudutaan myönteisesti. Se voitaisiin hel­ posti kokea tylsäksi oppiaineeksi, Mitja Er­ vasti sanoo.

Aktiivinen ja innostava Oppilasyhdistyksen puheenjohtaja Camil-la Volanen palkitsi Jani Jämsän joulukuus­­ sa päättäjäisten yhteydessä. Hän sanoo, että

Jani Jämsä haluaa keskustelevaa opetusta eikä kateederilta paasaamista. 1/2013

47


Pyssykylästä kajahtaa! Sodankylän VPK turvaa kahden kaivoksen kuntaa

E

lettiin alkukevättä 1931. Kunnan päät­ täjiä olivat kokoontuneet pohtimaan kasvavan kunnan turvallisuutta, ja varsinkin yhä enemmän rakennettavien talo­ jen kattorakenteiden palonherkkyyttä. Kun­ nanpäättäjät kertoivat huolistaan aktiivisille kylänmiehille, ja näin kylvivät palokunta­ aatteen siemenen. Eelis Anneberg, Auno Melamies, ja Tuomas Nikkarinen allekirjoittivat Sodankylän Vapaaehtoinen Palokunta Ry:n perustamisasiakirjan, ja yhdistys merkittiin rekisteriin 14.4.1931. Aivan mutkattomia eivät olleet Sodanky­ län VPK alkuvuodet, vaan monia ongelmia oli matkassa. Vuonna 1938 palolautakunta teki ehdotuksen että Sodankylän VPK lak­ kautettaisiin, ja sammutustoimet annettai­ siin Suojeluskunnan tehtäväksi. Ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta, ja samalla vanhalla kaavalla jatkettiin. Onneksi. Nyky­ ään Sodankylän VPK on varsin vireä palo­ kunta, joka turvaa Suomen toiseksi suurim­ man kunnan turvallisuutta. Lapin tähtikun­ nan turvallisuutta turvaa lisäksi myös Sodan­ kylän VPK:n kaksi kyläosastoa, Luoston ky­ läosasto ja Vuotson kyläosasto.

Talkoohenki ja auttamisentahto Sodankylän VPK:n hallituksen puheenjoh­ taja Ismo Rajaniemi kertoo, että vapaaehtoi­ sen palokunnan tukipilareita on talkoohen­ ki ja auttamisentahto. – Meillä täällä Sodankylässä on molem­ pia. Pitkät välimatkat ja avuntulon kestä­ minen on asukkaiden tiedossa, joten tääl­ lä on turvallisuus otettu kaikkien kansalais­ ten huoleksi. Viimeisimmän kaivoksen, Ke­ vitsan rakennustyöt loivat painetta varsinkin pelastusviranomaisten suuntaan. VPK:llekin kaivannaisteollisuus luo uudenlaista haas­ 48

1/2013


Mies palokunnan takana:

Eino Aarne Ilmari Kumpula > Syntynyt: 1955 > Parisuhteessa, kaksi poikaa, ja tytär > Vuosia palokunnassa 40 > Sodankylän VPK:n hälytysosastoon 1972 > Palokunnanpäällikkönä 2002 ja edelleen > Koulutus: Kirvesmies > Nykyinen ammatti: Peltiseppä omassa yrityksessään 33 vuotta

Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Saku Rouvali, Sodankylän pelastuskeskus

tetta; valtavat prosessirakennukset, jättiko­ koiset ajoneuvot, kemikaalit, kuljettimet ja maanalaiset onnettomuudet ovat aivan eri maailmasta kuin mihin aiemmin on totut­ tu. Hyvä työllisyystilanne luonnollisesti ve­ rottaa VPK:n hälytyksiin lähtijöiden mää­ rää, muutenkin ihmisten työkuviot ovat siir­ tyneet paljolti vuoro­ ja reissutöihin. Mutta tämän positiivisen ongelman kanssa on help­ po tulla toimeen. Palokunnanpäällikkö Eino Kumpula ke­ haiseekin motivoitunutta porukkaansa, ja sa­ noo että eri alojen ammattilaisia löytyy tästä palokunnasta. On ensihoitajia, ammattipa­ lomiehiä, autonkuljettajia, rakennusmiehiä ja paljon muita monialaosaajia. Yhteistyö Sodankylässä olevan Jääkäriprikaatin kans­ sa toimii myös moitteettomasti. – Palokuntataustaisia henkilöitä työsken­ telee Jääkäriprikaatissa ja muutamia sotilas­ palokuntaan tulleita kavereita on liittynyt VPK:n riveihin kokemusta kartuttamaan. Samoin Lapin pelastuslaitoksen kanssa yh­ teistyö sujuu hyvin. Sodankylässä on neljä

Sodankylän Vapaaehtoinen Palokunta Ry. > Perustettu 1931 > Jäsenmäärä noin 100 - Hälytysosastoissa 35 > Naisosasto 22 > Nuoriso-osastossa 28 > Veteraaniosastoa ollaan perustamassa > Hälytykset vuonna 2012: 298 kpl. - Palo- ja pelastustehtäviä 200 kpl. - Ensivastetehtäviä 98 kpl. Sodankylän VPK Ry toimii Lapin Pelastuslaitoksen ensimmäisen valmiusasteen sopimuspalokuntana.

Harjoittelussa metsänraivaus.

päätoimista virkamiestä; palopäällikkö, ris­ kienhallintopäällikkö ja kaksi palomiestä, ke­ haisee Kumpula.

Kalustokin kohdillaan Sodankylässä kalustokin on kohdallaan. VPK omistaa kaksi miehistönkuljetusajo­ neuvoa, joista toinen on maastokelpoinen, sekä ison kuljetusperävaunun. Lapin pelas­ tuslaitoksella on Sodankylän pelastuskes­ kuksen tiloihin sijoitettuna kaksi sammu­ tusautoa, kaksi säiliöautoa, johtoauto, kaksi tarkastusautoa, neljä venettä, kaksi mönki­ jää ja moottorikelkka. Perävaunukalustosta löytyy öljyntorjuntaperävaunu, alkusammu­

tuskoulutusperävaunu, maastopelastusperä­ vaunu, ja ELY­Keskuksen omistama liiken­ teenohjausperävaunu. Luoston kyläosastolla on käytössä sammutusauto, ja moottorikelk­ ka. Vuotson kyläosastolle on varustelussa en­ tisen säiliöauton tilalle kevytyksikkö pelastus­ ja ensivastetoimintaan. Sodankylän pelastuskeskus täytti tammi­ kuussa kymmenen vuotta, joten uudet toi­ mitilat täyttävät tarkemmatkin kriteerit. Pa­ loaseman käyttäjät ovatkin erittäin tyyty­ väisiä toimitiloihinsa. Paloaseman käyttäjiin kuuluvat muun muassa Lapin Pelastusheli­ kopterin Tuki Ry, Sodankylän VPK, ja La­ pin pelastuslaitos. 1/2013

49


Kuntaliitoksilla olematon vaikutus pelastustoimintaan Teksti ja kuva: Ulla Ylönen

Vuodenvaihteessa toteutui 10 kuntaliitosta, ja samalla Suomen kartalta pyyhkiytyi 16 kuntaa. Lähes kaikki kuntaliitokset tehtiin olemassa olevien pelastusalueiden sisällä. Kuntaliitosten vaikutukset pelastuslaitosten toimintaan ovat lähinnä hallinnollisia.

”T

oiminta jatkuu entisel­ lään. Yhteistyökump­ paneiden määrän vähe­ neminen saattaa jopa helpottaa työtä, arvioi riskienhallintapääl­ likkö Tomi Honkakunnas Oulu­ Koillismaan pelastuslaitokselta. Oulun pinta­ala lähes kaksin­ kertaistui ja asukasmäärä nousi yli 185000:een, kun naapurikun­ nat Yli­Ii, Kiiminki, Haukipudas ja Oulunsalo yhdistyivät Ouluun. Etelä­Pohjanmaan pelastuslai­ toksen alueella yhdistyivät Ala­ vus ja Töysä. Uuden kunnan ni­ mi on Alavus.

– Johtokunnasta putosi yksi paikka pois ja johtosääntö päi­ vitettiin kuntamäärän mukaan, kertoo pelastusjohtaja Tero Mäki. Alueellinen pelastustoimin­ ta alkoi Pohjamaalla jo vuonna 2004, eivätkä kuntaliitokset sii­ hen vaikuta. Myös Jokilaaksojen pelastus­ laitoksen yhteistoimintasopimus on aikoinaan laadittu siten, ett­ eivät kuntaliitokset vaikuta toi­ mintaan. Jokilaaksojen alueella Vihannin kunta liittyi vuoden alussa Raahen kaupunkiin. Pohjois­Karjalan pelastuslai­ toksen toiminta­alueella Kesä­ Johtokunnat ja lahti yhdistyi Kiteeseen. neuvottelukunnat pienenivät – Operatiiviseen toimintaan se Pohjanmaan pelastuslaitoksen alu­ ei vaikuta mitenkään, luottamu­ eella Vähäkyrö yhdistyi Vaasaan. selinten kokoonpanoihinkin vain

Suomessa on nyt 320 kuntaa. 1.1.2013 toteutui 10 kuntaliitosta. (Lähde: Kuntaliitto)

vähän. Ainakin neuvottelukun­ Pirkanmaan pelastuslaitokselle nan jäsenmäärä tippuu, kun Ki­ sopimuspalokunta Kiikoisista teeltä tulee yksi edustaja, sanoo pelastuspäällikkö Esko Hätinen. Yhteistoimintasopimusta päivi­

Suomenniemen paloasemalla vaihtui isäntä Suomenniemen paloaseman ka­ lustonhoitaja Jari Naakan koti­ kunnasta tuli vuoden vaihteessa Mikkelin kaupunginosa. Samalla Naakka siirtyi Mikkelin kaupun­ gin palkkalistoille ja Suomennie­

Suomenniemen paloasema on kalustonhoitaja Jari Naakan valtakunta. Kalustonhoito vie Naakan viikkotyöajasta 10 prosenttia. Muun ajan hän huolehtii muun muassa jätevesiaseman toiminnasta ja liikuntapaikoista. Etelä-Savon pelastuslaitoksen hälytystehtäviin hän osallistuu Suomenniemen sopimuspalokunnan riveissä.

50

1/2013


tettiin ja neuvottelukunnan ko­ koonpano muuttuu myös Pir­ kanmaalla. – Lisäksi Kiikoisten sopimus­ palokunta siirtyi Satakunnasta meille, kertoo pelastuspäällikkö Esko Kautto Tampereelta. Tampereen aluepelastuslaitok­ sen nimenmuutos ei liity Sasta­ malan ja Kiikoisten kuntaliitok­ seen. Aluepelastuslaitoksen nimi on 1.1.2013 lähtien Pirkanmaan pelastuslaitos. Pohjois­Savossa Nilsiän yh­ distyminen Kuopioon ei aiheu­ ta muutoksia alueellisen pelas­ tuslaitoksen käytännön toimin­ taan. Nilsiä on jatkossakin Iisal­ men palopäällikön alainen pa­ loasema. – Kuntaliitoksen myötä Nilsiän rahaliikenne siirtyy Kuopion al­ le, sanoo pelastusjohtaja Jukka Koponen. Alueellisen pelastuslautakun­ nan jäsenet on tähänkin asti va­ littu seutukunnittain. Länsi­Uudenmaan pelastus­ johtaja Veli-Pekka Ihamäki muis­ tuttaa, että vuoden vaihteessa ta­ pahtunut Nummi­Pusulan ja Karjalohjan yhdistyminen Loh­ jan kaupunkiin on jo kolmas kuntaliitos pelastuslaitoksen toi­ minta­alueella. – Kansalaisnäkökulmasta mi­ kään ei muutu, kun liitokset ta­ pahtuvat toiminta­alueen sisällä. Eikä taloudellisiakaan vaikutuk­

men sopimuspalokunta Etelä­ Karjalan pelastuslaitokselta Etelä­Savon pelastuslaitoksen miehistövahvuuteen. Kirkonkylässä sijaitsevan pa­ loaseman omistaa nyt Mikke­ lin kaupunki. Hallissa seiso­ vat rinnakkain sammutusauto, säiliöauto, miehistöauto ja ve­ ne, jotka Etelä­Karjalan pelas­ tuslaitos luovutti korvauksetta Etelä­Savon pelastuslaitokselle. Etelä­Karjalan pelastuslaitok­ sen vuosi sitten lakkauttama päivystys alkoi 1.1.2013 uudes­ taan. Naakka on yhtenä kol­ men miehen ringissä. Lähin esimies on niin ikään Mikke­ liin yhdistyneen Ristiinan palo­ päällikkö Pekka Valtonen.

sia tule, kun budjetit on tähän­ kin asti tehty suhteessa asukaslu­ kuihin, sanoo Ihamäki.

Etelä-Savon maakuntaraja siirtyi etelämmäs Eniten kuntaliitoksia tapahtui Etelä­Savon pelastuslaitoksen toi­ minta­alueella. Kerimäki ja Pun­ kaharju yhdistyivät vuoden vaih­ teessa Savonlinnaan, ja Ristiina ja Suomenniemi Mikkeliin. Suomenniemen kuntaliitos onkin valtakunnan ainoa kun­ taliitos, joka siirsi myös pelastus­ laitosten toiminta­alueiden välis­ tä rajaa. Vielä viime vuonna Ete­ lä­Karjalan pelastuslaitoksen toi­ minta­alueeseen kuulunut Suo­ menniemi kuuluu nyt Etelä­Sa­ von pelastuslaitokseen. – Meille tuli yksi paloasema ja parikymmentä sopimuspa­ lokuntalaista lisää. Suomennie­ men osalta vastealueiden varmis­ tus siirtyi Savitaipaleelta Mikke­ liin ja Ristiinaan, kertoo pelas­ tuspäällikkö Tuomo Halmeslahti. Etelä­Savon pelastuslaitoksen toiminta­alueella on nyt noin 155 000 asukasta. Oman haas­ teensa tuovat kesäasukkaat, jot­ ka loma­aikoina nostavat maa­ kunnan väkilukua reilusti. Ete­ lä­Savossa on noin 42000 vapaa­ ajanasuntoa ja neliökilometreit­ täin vesistöjen pirstomaa maa­ seutua.

– Siinähän ne suurimmat muutokset taitavat ollakin, ar­ vioi Naakka. Hetken mietittyään hän to­ teaa, että takapakkiakin tuli: Etelä­Karjalan pelastuslaitok­ sen aikana yksikön johtaja kir­ jasi pelastustehtäviin osallistu­ neiden työtunnit tietojärjestel­ mään, vuoden vaihteessa otet­ tiin käyttöön tuntilaput, jotka jokainen täyttää itse. Suomenniemen sopimuspa­ lokunnalla on vuosittain viiti­ senkymmentä hälytystä. Toi­ minnassa on mukana 18 sopi­ muspelastajaa, joista neljä on naisia.

Hanki ammattikirja - pysyt ajan tasalla! Työmaaparakkien palo paloturvallisuus Työmaaparakissa syttyvä tulipalo voi aiheuttaa nopeasti hengenvaaran. Palo leviää helposti myös lähellä oleviin rakennuksiin aiheuttaen omaiomai suusvahinkoja, ellei suojaustoisuojaustoi menpiteisiin ole ryhdytty. Oppaassa esitetään suosituksia, joiden avulla työmaaparakeille ja niiden läheisyydessä oleville rakennuksilla voidaan järjestää riittävä työmaaaikainen paloturvallisuustaso. Suositukset soveltuvat sekä uudis- että korjausrakentamiseen. 30 sivua, 2012

• 15,59 (sis. alv) Vaara ohi? Suomalainen väestönsuojelu kylmän sodan raunioilla Onko vaara ohi? Miten ja miltä väestöä tulisi suojata kokonaisturvallisuuden ja uusien uhkien aikakaudella? Kuuluuko tehtävä valtiolle vai yksilöille? Miten tähän on tultu? Kirja on tarkoitettu suomalaisen väestönsuojelutyön kehityksen dokumentiksi sekä puheenvuoroksi väestönsuojelutyön puolesta. Toimittanut Samu Nyström, 340 sivua, 2012

• 31,18 (sis. alv)

Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi 1/2013

51


Loppusyksyn synkkä viikonloppu 1978 Teksti: Juhani Katajamäki

Alkuvuoden iso puheenaihe on ollut “Tapaus Lamminparras”, dramaattinen konekaappaus 30.9.1978, joka nopeasti kääntyi ennemminkin tragikoomiseksi tapahtumasarjaksi kuin suuronnettomuusvaaraksi.

irti, pallo koreineen syöksyi maahan ja Veik­ ko Kaseva menehtyi vammoihinsa.

Rissalan lentoturma

K

aappaus muuttui pian miinusuu­ tiseksi, kun saman viikonlopun ai­ kana sattui kaksi järkyttävää suur­ onnettomuutta ja kaksi päivää myöhemmin vielä kolmas. Kuolonuhreja oli yhteensä 26. Lentokoneesta pitkä viikonloppu alkoi ja lentokoneeseen se myös päättyi. Vielä samana syyskuun viimeisen lauantai­ illan aikana, jolloin kaapattu Finnairin Cara­ velle lenteli edestakaisin Oulun ja Helsingin välillä, taisteli kymmenen nuorta hengestään 8­asteisessa meressä Suomenlahdella. Huvi­ matkalaisia Helsingistä Hankoon kuljetta­ nut 12­metrinen puinen moottorivene Vii­ kinki ajoi karille iltapimeällä noin klo 21.15 ja upposi tunnissa Hangon kaakkoispuolella. Veneestä lähetetyt valomerkit havaittiin Russarön linnakkeella. Merivartioston ve­ ne NV­13 ja merivoimien tykkivene Karjala – aluksi toisistaan tietämättä – kiirehtivät et­ sintöihin. NV­13 ehti nähdä kaukaisen hä­ tämerkin. Haverivenettä ei kuitenkaan löy­ tynyt, kun valomerkit katosivat uppoavan veneen mukana.

Suuronnettomuus paljastui sunnuntaiaamuna Onnettomuuden laajuus alkoi paljastua sun­ nuntain puolella, kun kalastusalus Veronica löysi aamulla kolme hukkunutta moottori­ veneen pieneen jollaan köyttäytyneinä. Kun onnettomuuskohde tunnistettiin, paljastui myös onnettomuuden todennäköinen laa­ juus: uhreja voi olla huomattavasti enem­ män. Niin myös oli. Kuusi muuta menehtynyt­ tä löytyi ajelehtimasta. Yhtä ruumista ei löy­ detty koskaan. Samaan aikaan kaappari lennätti konetta Oulun ja Helsingin välillä, kun hän muun 52

1/2013

Pitkän viikonlopun aikana kolmessa veneilyja ilmailuonnettomuudessa sai surmansa 26 ihmistä. Heistä 15 kuoli lentokoneen veteensyöksyssä Rissalassa.

muassa vei osan lunnasrahoista puolisolleen Ouluun. Hänet päästettiin kotiinsa perheen luokse, kun lupasi antautua seuraavana päi­ vänä. Seuraavaa päivää ei poliisi odottanut, vaan mahdollisia uusia vaatimuksia ounas­ tellessaan pidätti Lamminpartaan sunnun­ tai­iltapäivällä klo 16.45. Siihen mennessä Hangon karilleajon laa­ juus oli paljastunut. Median painopiste oli siirtynyt Suomenlahden rannikolle. Sekä Tampereelle.

Kuumailmapallo-onnettomuus Samaisena sunnuntai­iltapäivänä esiintyi Tampereella suomalaisen kuumailmapalloi­ lun veteraani Veikko Kaseva. Ensimmäisen kuumailmapallonsa jo 1959 rakentanut Kase­ va tunnettiin persoonallisena miehenä suuri­ ne risupartoineen, rättisitikoineen ja erikoisi­ ne lausahduksineen. Hän esiintyi palloineen muun muassa Speden elokuvassa ja TV­sar­ jassa Tuumasta toimeen. Kasevan yksi monista kuumailmapallo­ näytöksistä oli sunnuntaina Tampereella. Kesken näytöslennon pallon yläosa repeytyi

Ennen kuin kansakunta oli ehtinyt tointua dramaattisesta viikonlopusta, edessä oli uu­ si suuronnettomuus. Valkealan Utin lento­ kentältä tiistaina 3.10. lähtenyt Ilmavoimien Douglas DC­3 teki välilaskun Kuopion len­ toaseman Rissalan lentokentälle Siilinjärvellä. Koneen jatkaessa matkaa klo 21.30 sen toi­ nen moottori sammui heti nousun alussa. Ohjaaja yritti kaartaa takaisin kentälle. Kaar­ to oli liian jyrkkä, kone menetti korkeutta, sakkasi ja putosi kylki edellä kentän vierei­ seen Juurusveteen. Tunnuksella DO­10 varustettu presidentti Kekkosen nimikkokone kuljetti 60. Maan­ puolustuskurssin vuositapaamiseen kokoon­ tuneita osallistujia. He kaikki 12 ja kolmi­ henkinen miehistö saivat surmansa: Vaa­ san läänin maaherra, kolme kansanedusta­ jaa, Lohja AB:n, Kemira Oy:n ja Suomen IBM:n toimitusjohtajat, Tilastokeskuksen ylijohtaja, Vientitakuulaitoksen johtaja, oi­ keusministeriön lainsäädäntöjohtaja, Ran­ nikkotykistörykmentin ja Rannikkojääkäri­ pataljoonan komentajat, lentokapteeni, yli­ vääpeli ja lentomekaanikko. (Raportti Palokuntien osuus lento-onnettomuuden pelastus- ja etsintätyössä löytyy Pe­ lastustiedon nettisivulta: www.pelastustieto. fi > arkistojutut)

Presidenttihistoriamme oli mennä uusiksi… Vuositapaamiseen osallistui myös silloinen Kuopion läänin pelastustarkastaja Lauri Pajulahti, myöhempi Pelastusopiston rehtori. Hän jäi koneesta Kuopiossa, mutta tieto ei jokaista tiedotusvälinettä tavoittanut. Aina­ kin yhdessä alueellisessa päivälehdessä Pa­ julahden valokuva julkaistiin menehtynei­ den joukossa. Lennolla piti olla mukana myös 60. Maanpuolustuskurssin emäntä, SAK:n sil­ loinen lakimies. Hän oli raskaana, ja lääkäri oli kehottanut välttämään lentämistä. Siksi lennolta puuttui Tarja Halonen.


Käry & oikeus Tällä palstalla paloerotuomari Marko Partanen ruotii asiat linjaan. Tutkittaessa kuullaan harvoja ja valittuja ja kun päätös harkinnan jälkeen syntyy, siitä ei voi valittaa.

Case: Ole tarkka, ota pirkka Lopen sopimuspalokuntalaiset olivat marraskuun alussa mukana pe­ lastustehtävässä, kun rekka kaatui ja lastina olleet Pirkka­kaljalavat levisivät maastoon. Sen lisäksi, että sopimuspalokuntalaiset olivat mukana tehtävässä, he myös rosvosivat osan lastista. Kuusi päivää myöhemmin paloesimies löysi Lopen ja Läyliäisten paloasemalta yhteensä 13 lavaa Pirkka­olutta, jotka olivat olleet onnettomuus­ rekan lastina. Asiasta käynnistyi poliisitutkinta, joka ei edennyt syyttäjän harkittavaksi, koska asianomistaja ei vaatinut rangais­ tusta. Aamulehden mukaan sopimuspalokuntalaiset olivat yksis­ sä tuumin ottaneet oluet ja kuljettaneet ne palokunnan tiloihin. Muu media syyllisti teosta virheellisesti myös ammattipalomiehiä. Tapaus siirtyi paloerotuomarin työpöydälle.

Paloristikuulustelu Isto Kujala, toiminnanjohtaja, Suomen Sopimuspalokuntien liitto. Onko kyseessä laajempikin ongelma? – Jaksan uskoa edelleenkin pelastushenkilöstön rehellisyyteen – tässä tapauksessa on käsitykseni mukaan ollut kyse hetken mieli­ johteessa tapahtuneesta hairahduksesta. Uskon tapahtuman käsit­ telyn lujittavan yleisemminkin rehellisyyttä. – Mielestäni tämä ikävä tapahtuma ei kaipaa sellaista elämöin­ tiä, jolla pyritään virheen tehneille lyömään polttomerkki otsaan loppuiäksi. Yksi pelastustoimen arvo on inhimillisesti. Kun virhe on tunnustettu ja käsitelty – inhimillisyyteen liittyy se, että saa­ daan myös anteeksi. Pentti Partanen, pelastusylijohtaja, sisäasiainministeriön pelas­ tusosasto. Mikä onnettomuuspaikalta anastamisessa on mielestäsi pahek­ suttavinta? – Onnettomuuspaikalla toimijoihin tulee voida luottaa ehdotto­ masti. He ovat hädässä olevan turva tilanteessa, jossa ihminen on avuton ja herkkä. Luottamuksen pettäminen voi nakertaa myös luottamusta instituutioon. Mikä on mielestäsi sopiva rangaistus henkilölle, joka anastaa onnettomuuspaikalta? – Rikokset pitää luonnollisesti aina selvittää. Muuten luottamuk­ sen pettäminen on niin vakava asia, että pitäisin aiheellisena har­ kita, voiko henkilö jatkaa tehtävässään. Sanktio voisi olla määrä­ aikainen. Mahdollisista sanktioista päättää työnantaja, ei sisämi­ nisteriö. Periaatteessa kyseinen teko ei eroa siitä, että sammuttaja anastaa tulipalorakennuksesta jotain. Moraalisesti sekä sopimus­ palokuntalainen ja virkamies ovat samalla viivalla. Simo Tarvainen, pelastusjohtaja, Keski­Suomen pelastuslaitok­ sen pelastusjohtaja, pelastusjohtajayhdistyksen puheenjohtaja ja SPEKin ex­toimitusjohtaja. Miten reagoisit, jos tällaista sattuisi alueellasi? – Onneksi tällaista ei ole sattunut omalla alueellani. Lähtökohta on tietysti, ettei onnettomuuspaikoilta viedä mitään tavaraa ilman

esimiehen lupaa. Yleispätevää seurausta ei voida sanoa. Luonnol­ lisesti teon luonne ja laatu vaikuttaa sanktioon, skaala olisi huo­ mautuksesta irtisanomiseen. Ensin kuitenkin tehtäisiin asianmu­ kainen menettely kuulemisineen ja poliisitutkintoineen. Pekka Vänskä, pelastusjohtaja, Keski­Uudenmaan pelastuslaitos ja oikeustieteiden kandidaatti. Kun katsot tapausta lakioppineen silmin, mitä pohdit siitä? – Virkamiehen teko on vapaaehtoista rangaistavampi. Nyt ky­ seessä oli näpistys, joka tehtiin julkista tehtävää hoidettaessa. Nä­ pistyksen ja varkauden raja vaihtelee alueittain, esimerkiksi Van­ taalla se on noin 600 euroa, rangaistuksissa käytetään myös ta­ pauskohtaista harkintaa. Näpistyksestä voi saada 5–20 päiväsakkoa. – Sopimuspalokuntalaista voi tuomioistuimen lisäksi rangaista vain VPK­yhdistys. Pelastuslaitos ei voi sanella esimerkiksi tehtä­ västä pidättämistä, ellei sitä ole palokuntasopimuksessa määritel­ ty. Pelastuslaitoksen näkökulmasta sopimuspalokuntalainen on yhdistyksessä suojassa, vaikka hänet tuomittaisiin oikeudessakin.

Loppulausunto Monet vähättelevät tapausta yksittäiseksi. Silti siinä haisee laajem­ pikin ongelma. Tekijöitä oli useita ja se tehtiin yksissä tuumin – sil­ lä kuuluisalla porukalla. Teko oli törkeä ja vastoin alan arvoja. In­ himillisesti, ammatillisesti ja erityisesti luotettavasti. Pelastustoimen inhimillisesti­arvon ei todellakaan pitäisi suojel­ la näpistelijöitä. Toki se suojelee inhimillistä työvirhettä, mutta yk­ sissä tuumin tehty anastus ei ole inhimillinen virhe. Toki varkaus voi olla hetken hairahduksena inhimillistäkin, mutta pelastustoi­ men arvomaailmaan se ei kuulu. Toivottavasti. Varkaus onnettomuuspaikalla vaarantaa koko instituution luo­ tettavuuden. Muutamien sopimuspalokuntalaisten rötöksestä jou­ tuivat tässä tapauksessa kärsimään myös muut rehelliset sopimus­ palokuntalaiset ja ammattipalomiehet. Monen mielestä varkaat pitäisi erottaa organisaatiosta vähin­ tään määräaikaisesti. Näin ei kaiketi tapahtunut. Sopimuspalo­ kuntalaiset katsovatkin, että varkaus lujittaa jatkossa koko järjes­ telmää. Ihana ajattelutapa, toivottavasti he eivät aio ryhtyä vah­ vistamaan sitä edelleen. Sopimuspalokuntalaiset osasivat nyysiä kaljaa vain sen verran, ettei heitä olisi voitu syyttää varkaudesta. Asianomistajaakin sää­ litti niin, ettei esittänyt vaatimuksia. Eihän inhimillinen 13 lavan saalis sammuta edes hälytysosaston janoa. Sopimuspalokuntalaisten voidaan katsoa kärsineen mediapelis­ tä, sillä mainoksessa todetaan harhaanjohtavasti: Ole tarkka – ota pirkka! On tietysti hölmöä ottaa kaikki kirjaimellisesti. Siviilikin totesi asiasta: Kuinka joku voi olla noin dorka. Paloerotuomari lopettaa asian käsittelyn. Palokunnassa töppäily ei vanhene! 1/2013

53


Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa.

”Mielensäpahoittaja” Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun joku yritti avata keskustelua alallamme kirjoittamalla jutun Pelastustieto­lehteen. Kirjoittaja oli jollakin tapaa tyytymätön. Tällaisia keskustelunavauksia on viime aikoina ollut aina silloin tällöin enkä ymmärrä miksi. Kaikkihan on hyvin. Alan ammattilehteen mennään vielä kirjoittamaan. Jo­ kuhan saattaa vielä lukea niitä juttuja. Ensin sellaiset keskustelun avaukset sieppaavat minua, mutta lopulta ne suorastaan korpea­ vat. Päätän, että kirjoitan seuraavaan numeroon sellaisista keskus­ telunavauksista vastineen, jossa heitän täyslaidallisen vastapalloon ja lopetan keskustelun heti alkuunsa. Kirjoitan vielä pitkästi ja pe­ rusteellisesti ja toivon, että joku jaksaa lukea vastineeni loppuun asti nukahtamatta. Käytän vielä sellaisia termejä ja lauserakentei­ ta, että ymmärtävät minun olevan oppineempikin ihminen. Op­ pivathan sitten olemaan.

* * * Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun huomasin, että toisten tur­ vallisuusviranomaisten, poliisien, keskustelu oman alan kehittä­ misestä on mennyt ihan valtakunnan mediaan saakka. Miettivät isolla porukalla, mistä voi nipistää ja miten varmistetaan jatkos­ sa hyvä palvelutaso. Uskaltavat heitellä kommentteja ja kehityseh­ dotuksia eri lehtien sivuilla. Sama koskee puolustusvoimia. Polii­ tikotkin kiinnittävät huomiota heihin ja monella tuntuu olevan mielipide asiasta. Kyllä sellaiset keskustelut pitäisi käydä ihan pie­ nellä porukalla, suljettujen ovien takana ja kaikessa hiljaisuudes­ sa. Mitä ihmettä ihmisetkin siitä oikein ajattelevat? Kyllä se on pa­ rempi olla vaan hajuton, mauton ja väritön, niin ettei vaan kukaan kiinnitä huomiota. Tai jos kiinnittää huomiota, niin sen pitää olla positiivista. Mielellään sellaista, mikä poikisi ansiomitalin tai pari.

* * * Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun alalla tehtyä uudistusta men­ tiin arvostelemaan. Ensin vingutaan, että ala on jämähtänyt pai­ koilleen ja sitten kun jotain tehdään, niin sitten kyseenalaistetaan ja huudellaan ympäriinsä, että kentän ääntä ei kuunneltu. Kyllä si­ tä kuunneltiin. Se yksi tuttu oli mukana. On se paljon mukavampi 54

1/2013

tehdä töitä tuttujen ihmisten kanssa. Eihän sitä tietenkään mukaan otettu mitään hankalaa tyyppiä, jolla on niitä kaikenlaisia mielipi­ teitä. On se jotain kouluja käynyt, muttei siltikään ole samaa miel­ tä, hänhän saattaisi vesittää koko homman. Semmoiset tyypit eivät ole olleet ainakaan kuulolla silloin, kun kerrottiin, että jos haluaa tehdä elämässään muutakin kuin nykyistä hommaansa, niin kan­ nattaisi olla vaan ihan hipihiljaa ja keskittyä tekemään annettuja tehtäviä. Eivätkö he ole kuulleet, että vaikeneminen on kultaa? Ei täällä mitään Havukka­ahon ajattelijoita tarvita. Uudistuksen kohteena olevaa henkilöstöryhmääkin olisi muka pitänyt kuunnella. Tietävät asian kuulemma paremmin ja lähet­ tivät terveisiä 2010­luvulta. Oma lehmä niillä on ojassa. Jättäisi­ vät ajattelun niille, jotka sen paremmin osaavat. Sellaista nykyajan muutosvastarintaa sen arvostelun täytyy olla. Kyllähän se niin on, että mitä nopeammin rysäyttää uudistuksen käytäntöön ja mitä vähemmän siitä puhuu, niin sitä nopeammin sitä saa uudistuksen läpi. Jos joku yrittää keskustella asiasta, niin se on parempi ampua tällaiset ankat heti alas ja lopettaa semmoinen keskustelu heti al­ kuunsa. Mitä ne muut ihmiset oikein meistä ajattelisivat, jos kuu­ lisivat, että alalla ollaan eri mieltä asioista?

* * * Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun nykyään pitäisi kaikesta tällä alalla diskuteerata kuten ruotsalaiset, kuunnella ja vielä sietää eri­ laisia mielipiteitä. Kyllähän se toisenlainen mielipide tarkoittaa si­ tä, että minuahan siinä yritetään arvostella. Nykypäivänä vaaditaan, että asiaa pitäisi tarkastella eri näkökulmista, punnita vaihtoehtoja ja vaikutuksia loputtomiin. Vaaditaan vielä kykyä asettua toisen asemaan. Jos alkaa näyttää siltä, että jään alakynteen, niin heitän leikiksi koko asian ja asetan henkilön naurunalaiseksi. Eikö se nyt riitä, että yksi miettii asian valmiiksi muiden puolesta ja se on sil­ lä selvä? Toimisivat keikkojen ulkopuolella, kuten keikkapaikalla­ kin: esimies hoitaa ajattelun, käskee ja muut noudattavat käskyjä. Sopuleista se malli ottaa pitää. Eri tutkimuksissakin väittävät, et­ tä avointa keskustelua käyvissä työyhteisöissä on se tyytyväisin hen­ kilöstö. Pöh, sanon minä. Kun aina näin on tehty, niin miksei teh­ täisi jatkossakin? Eihän aiemminkaan yksikään tulipalo ole jäänyt sammuttamatta vai onko minulta jäänyt jotakin huomaamatta? Tuomas Kyröä ja hänen mielensäpahoittajahahmoaan laina­ ten, Mira


Opinnäytetöitä opistosta Pelastustieto julkaisee lyhyitä esittelyjä Savonia ammattikorkeakoulun palopäällystön koulutusohjelmassa valmistuneista opinnäytetöistä. Tiedot löytyvät myös Pelastusopiston kotisivuilta: www.pelastusopisto.fi

Tekijä: Eerik Nurmi Työn nimi: Maanalaisen pelastustoiminnan kehittäminen – ONKALO.

Y

dinenergialain mukaan käytetty ydinpolttoaine pi­ tää käsitellä, varastoida ja loppusijoittaa Suomeen. Ydinvoimayhtiöiden perustama Posiva Oy tutkii käyte­ tyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja käytännön toteu­ tusta. Osa loppusijoituksen suunnittelutyötä on ONKA­ LOksi nimetyn maanalaisen tutkimustilan rakentaminen Eurajoen Olkiluotoon. Tämän opinnäytetyön aiheena oli kehittää ONKALOn rakentamisenaikaista henkilöturval­ lisuutta ja pelastustoimintaa mahdollisessa tulipalotilan­ teessa. Aiheen valinta perustui Olkiluodossa toimivan teh­ daspalokunnan toimeksiantoon. Opinnäytetyölle muodostui kaksi keskeistä tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli kartoittaa työmaalla käytös­ sä olevat tekniset turvajärjestelmät ja niiden vaikutus tä­ mänhetkiseen henkilöturvallisuuteen sekä pelastustoimin­ taan mahdollisessa tulipalotilanteessa. Työn toinen tavoi­ te oli havaintojen pohjalta parantaa rakentamisenaikaista poistumisturvallisuutta ja etsiä keinoja, joilla kehittää pa­ lokunnan tehokasta ja turvallista pelastustoimintaa. Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Tutkimus­ menetelminä käytettiin asiantuntijahaastatteluja ja laajaa kirjallisuuskartoitusta. Kehitystyön tuloksena syntyi parannusehdotuksia, joita apuna käyttäen henkilöturvallisuutta voidaan entisestään parantaa ja luoda pelastustoiminnalle edel­ lytykset suorittaa sille kuuluvia tehtäviä turvallisesti ja tehokkaasti. Opinnäyte­ työn tulokset on tehty ennen kaikkea Olkiluodossa toimivan sisäisen turvalli­ suusorganisaation käyttöön. Tulok­ sia käytetään myös ONKALOs­ sa työskentelevien henkilöiden turvallisuuskoulutuksissa.

Tekijä: Pasi Nuutinen Työn nimi: Arvokuljetusajoneuvon pelastuskortin laatiminen.

P

elastuskortti arvokuljetusajoneuvolle on valmisteltu molempien valtakunnallisten ammattimaista arvokul­ jetustoimintaa harjoittavien yhtiöiden toimeksiannosta. Molemmat toimeksiantajat sekä poliisi­ ja pelastusviran­ omaiset ovat ilmaisseet huolensa pelastuslaitosten toimin­ tamahdollisuuksista onnettomuuksissa, joissa osallisena on panssaroitu arvokuljetusajoneuvo. Tästä syystä toimek­ siantajat pitivät tarpeellisena selvittää, miten arvokuljetus­ ajoneuvojen ohjaamotiloja käsittelevä yksinkertainen tie­ tokortin tyyppinen toimintaohje voidaan laatia ja ottaa toimivalla tavalla käyttöön pelastustoimessa. Arvokuljetusajoneuvon pelastuskortti perustuu liiken­ nepelastamisen teoriaan sekä arvokuljetuskalustolla teh­ tyyn pelastusharjoitukseen. Pelastuskortti sisältää ohjeet ja toimenpidesuositukset tiedustelun, ensitoimenpiteiden sekä ajoneuvon ohjaamoon johtavan pelastusreitin teke­ misen osalta. Pelastuskortilla pyritään ensisijaisesti edistä­ mään sekä arvokuljetus­ että pelastustehtävää suorittavien henkilöiden turvallisuutta. Painopiste on turvallisuuden ja tehokkuuden tasapainon ylläpitämisessä. Arvokuljetusajoneuvon pelastuskorttiin kirjattuja tie­ toja ei ole tarkoitettu sivullisille, joten ne eivät siten ole julkisia. Viranomaisen hallussa olevaa pelastuskorttia voi­ daan pitää viranomaisen toiminnan julkisuudesta anne­ tun lain (621/1999) 24 § 1 momentin kohdan 20 mukai­ sena dokumenttina. Kyseisessä laissa käytetty salassapidon käsite sisältää asiakirjasalaisuuden, vaitiolovelvollisuuden sekä hyväksikäyttökiellon. Velvoitteet tietojen hyväksi­ käyttämiseen ja vaitiolovelvollisuuteen liittyen on määri­ telty myös pelastuslain (379/2011) 86 §:ssä. Pelastuskortin laatimisen ohella työssä tehtiin esiselvitys kortin valtakunnalliseen käyttöönottoon liittyvistä vaih­ toehdoista. Pelastuskortin käyttöönottovaihe toteutetaan myöhemmin.

1/2013

55


ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski

Kuorma-auto -onnettomuuden simulaattori Ludwigshafen (Saksa). Ludwigshafenin palolaitoksen pelastuspääl­ likkö Frank Bohm kehitteli kuu­ kausien ajan simulaattoria, jolla alueen palokunnat voisivat har­ joitella kuorma­auto­onnetto­ muudessa puristukseen jäänei­ den henkilöiden pelastamista ja vaarallisten aineiden vuotojen torjuntaa. Todellisten kuorma­ autojen hankkiminen tähän tar­ koitukseen olisi liian kallista. Kuorma­auton perävaunun 7,3 metriä pitkälle alustalle rakennet­ tu simulaattori valmistui kahdes­ sa vuodessa. Sillä voidaan harjoi­ tella kymmeniä erilaisia onnetto­

muustilanteita dieselöljyvuodos­ ta aina puristuksiin jääneen kul­ jettajan pelastamiseen, kun au­ ton säiliöstä vuotaa vaarallista ke­ mikaalia. Alustan etuosaan on si­ joitettu todellista vastaava rekan ohjaamo ja takaosaan lyhyt vaa­ rallisen aineen kuljetussäiliö, jon­ ka päällä, kuvun alla on täyttö­ luukku. Näiden välissä on pieni kuormalava. Simulaattorin käyt­ töä varten siinä on sähkön ja ve­ siletkun liitännät. Kovaäänises­ tä kuuluu moottorin ääni. Lait­ teessa on myös savukone ja haju­ simulaattori.

Hydraulisten pelastustyöka­ lujen käytön harjoittelua varten ohjaamossa on punaisia vaihdet­ tavia metalliosia, jotka maksavat 200–300 euroa ja jotka voidaan tunnissa asentaa paikalleen. Pe­ lastajat toimivat pelastustasolta käsin. Hydraulinen järjestelmä pitää ohjaamon etuseinän pai­ kallaan, kunnes pelastustyökalun voima on tarpeeksi suuri. Tällöin etuseinä irtoaa ”pamahtaen” ja liikahtaa muutamia senttejä. Kuormalavalle voidaan sijoit­ taa erilaisia vaarallisten aineiden pakkauksia. Kuljetussäiliössä on kuusi erityyppistä vuotokohtaa, jotka kuvaavat säiliön murtu murtu­ maa, tippuvaa venttiiliä ja vuo vuo­ tavaa laippaa. Simulaattorin hankintahinta 112 000 euroa on pienille palo palo­ kunnille liian kallis. Valmistaja Dräger odottaa, että suuret palo palo­ laitokset ja ­opistot kiinnostuisi­ vat simulaattorista. Vuoden 2012 aikana simulaattoria esitellään 22 paikkakunnalla. Simulaattori on vuokrattavissa 2000 euron päi päi­ vähinnalla, johon sisältyvät kou kou­ luttajan palkka ja harjoitusma harjoitusma­ teriaali. Teksti ja kuvat: Michael Klöpper FWM 9/2011

Epätavallinen hissipelastus Oslo. Hätäilmoituksen mukaan ker­ rostalon hissi oli juuttunut hissi­ kuiluun. Kohteessa pelastusyk­ sikköä odotti kaksi hissiasentajaa, jotka olivat jo pitkän aikaa yrit­ täneet saada hissiä liikkeelle. Kä­ vi ilmi, että hissin vastapaino oli irronnut ja pudonnut hissikorin päälle. Vastapaino oli myös kii­ lautunut hissikuilun nurkkien väliin. Hissikori oli ensimmäi­ sen ja viidennen kerroksen puo­ 56

1/2013

livälissä. Kummallekin ovelle on matkaa 10 m. Hissikuilussa ei ol­ lut muita ovia. Yksikönjohtaja hälytti tikasyk­ sikön, joka hallitsee köysipelasta­ misen. Pelastaja laskeutui hissi­ kuiluun varmistamaan, että vas­ tapaino pysyi paikallaan, ja pe­ lastamaan hissiin jäänyt nainen. Osoittautui, että vastapaino oli tukevasti paikallaan. Pelastaja päätti käyttää vastapainoa var­

ten tuomaansa köyttä naisen pe­ lastamiseen. Hän puki pelastus­ valjaat naisen päälle ja kiinnit­ ti hänet vielä silmukalla itseensä. Väkipyörien kiinnitysköydet sidottiin porraskaiteeseen. Mo­ lemmat vedettiin yhtä aikaa ylös. Nainen pysyi rauhallisena ja luotti pelastajiinsa. Teksti: Truls Aronsen Brannmannen 4/2011

Imeytysaineen täyttölaite Yleensä palokunnat kuljet­ tavat imeytysainesäkke­ jä paloautoissa. ”Avatuis­ ta säkeistä valunut jauhe sotki paikat. Päätimme pakata imeytysaineen tyh­ jiin asianmukaisesti mer­ kittyihin vaahdotekanis­ tereihin, joita yksi mies pystyy helposti käsittele­ mään”, kertoo Bad Sal­ gaun palokunnan päällik­ kö Heinz Dumbeck. Kanisterien täyttöön 20 kg:n säkeistä tarvittiin kuitenkin kaksi miestä. Työ oli pölyistä ja imey­ tysainetta levisi ympäris­ töön. ”Kehitimme kanis­ tereille täyttölaitteen. Rul­ lavaunuun sijoitettiin sup­ pilonmuotoinen peltisäi­ liö, johon mahtuu 250 kg imeytysainetta. Suppilon pohjaan on kiinnitetty let­ ku, jossa on palloventtiili. Kanisteri on telineessä vi­ nossa asennossa täyttöauk­ ko ylimpänä. Täyttö kes­ tää 30 s”; Dumbeck sanoo. Viisitoista palokunta­ laista työskentelee paikal­ lisessa koneenrakennusyri­ tyksessä, jossa laite suun­ niteltiin ja valmistettiin. Materiaali­ ja työkustan­ nukset olivat 250 euroa. Laite on 170 cm korkea, painaa 95 kg ja liikkuu neljällä pyörällä. Proto­ tyyppi osoittautui toimi­ vaksi ja siihen tarvitsi teh­ dä vain vähäisiä muutok­ sia. Teksti Michael Rüfller, kuva palokunta. FWM 12/2011


Ensihoito vaarallisen aineen onnettomuudessa Vaarallisen aineen kuljetuson­ nettomuudessa olleen ajo­ neuvon kuljettaja on nopeas­ ti pelastettava ja puhdistettava. Useimmat palokunnat kanta­ vat hänet paareilla vaara­alu­ een ulkopuolelle ja huuhtele­ vat paloletkun vedellä. ”Tällä menetelmällä on haittapuolen­ sa. Ensiksi se vie paljon aikaa. Toiseksi huuhtelu ei riitä kai­ killa kemikaaleilla. Sellaisia ai­ neita kuten hydrauliikkaöljyä on vaikea poistaa vedellä”, sa­ noo Kärcher Futuretechin tuo­ tepäällikkö Markus Kurt Sagin. Kun vaarallinen aine on imeytynyt uhrin vaatteisiin,

ne on riisuttava. Näkösuojaa ei ole. Vesihuuhteluun liittyy kylmällä säällä hypotermiavaa­ ra. ”Usein uhrin kääntäminen puhdistamista varten on kaik­ kein vaikein toimenpide”, Sa­ gin sanoo. Kärcher Futuretech on ke­ hittänyt ”henkilön pelastus­ ja puhdistuspakkauksen”, jo­ ka koostuu kahdesta pelas­ tuspeitteestä, puhdistuskoris­ ta, puhdistuskemikaaleista se­ kä tarvikkeista, joihin kuuluvat mm. pelastussakset, pelastus­ veitsi, turvavyöleikkuri ja ik­ kunavasara. Kun pelastajat ovat pukeneet

roisketiiviit suojapuvut ja suo­ datinsuojaimet, he huuhtele­ vat potilaan silmät, suojaavat hänen silmänsä suojalaseilla ja hengityselimensä suodatin­ suojaimella. Sitten potilas kie­ dotaan pelastuspeitteeseen, jo­ ka imee itseensä potilaan vaat­ teista vaarallista ainetta. Peit­ teeseen kuuluu huppu päätä ja pussi jalkoja varten. Tämän kaksiosaisen peitteen alaosa jää maahan sitomaan itseensä vaa­ rallisen aineen roiskeet. Peite kestää 150 kg:n kuorman. Potilas siirretään metalliseen puhdistuskoriin, joka myös kestää 150 kg:n kuorman. Ko­

ria voidaan kallistaa kummal­ lekin puolelleen ja potilas voi­ daan kiinnittää tukikaarien avulla koriin. Tässä asennossa potilaan selkä on helppo puh­ distaa. Näkösuojana on 3 x 3 metrin alan peittävä teltta. Puhdistuskemikaaleja on ve­ den kanssa reagoiville aineille ja rasvaliukoisille aineille. Puh­ distuksen jälkeen potilas kie­ dotaan toiseen pelastuspeittee­ seen ja siirretään ambulanssiin. Henkilön pelastus­ ja puhdis­ tuspakkaus maksaa noin 19000 euroa. Teksti: Dietrich Hub FWM 11/2011

Matkustajalaivan palo Ålesund (Norja). Norjan rannikkoreitin matkustajalaivalla Nord­ lys syttyi tulipalo 15.9.2011 kello 9.20. Hätäkeskus teki suurpalo­ hälytyksen. Kun Ålesundin pa­ lopäällikkö Geir Thorsen saapui satamaan, pelastusalus on hinaa­ massa Nordlysia laituriin. Val­ miusjohtaja Børre Thorsen ot­ ti meriradiolla yhteyttä aluksen kapteenin, joka ilmoitti aluksen matkustajien, miehistön ja ka­ teissa olevien lukumäärän. Thor­ sen sopi kapteenin kanssa hyök­ käysreiteistä ja kapteeni kertoi, että perämies on valmiina opas­ tamaan palokuntaa. Thorsen sanoi, että kaikkien miehistön jäsenten on tultava laiturilla ole­ vaan kokoontumispaikkaan, jot­ ta heiltä saadaan tarvittavia tie­ toja. Päivystävä palomestari Bernt Olsvik toimisi laiturilla sammu­

tustyönjohtajana ja Börre Thor­ sen kaistan johtajana. Meripe­ lastusjohtaja Christian Simonsen, jolla oli aluksen sammutussuun­ nitelma, johtaisi savusukellusta. ”Harkitsimme laivaan nousemis­ ta ennen kuin se olisi saatu lai­ turiin, mutta helikopterin ja ve­ neiden hankkiminen olisi kestä­ nyt liian kauan. Toisaalta mat­ kustajien evakuointi oli meneil­ lään, alus oli pimeänä emmekä olisi saaneet sammutusvettä sen pumpuista”, Simonsen kertoo. Kello 10.13 Simonsen, Børre Thorsen sekä ensimmäinen sa­ vusukellusryhmä nousivat aluk­ seen. Kateissa oli kaksi miehis­ tön jäsentä. Hyökkäysreitti kone­ huoneeseen oli pitkä ja sokkeloi­ nen. Oppaana oli yksi merimies. ”Oppaasta oli paljon apua, mut­ ta toisaalta olimme huolissamme hänen turvallisuudestaan. Hänel­

lä ei ollut niin hyvää hengityslai­ tetta eikä niin paljon kokemusta kuin meillä”, savusukeltaja Stian Olsvik kertoo. Yhteydenpito sa­ vusukelluksen valvojaan oli han­ kalaa, koska konehuoneen palos­ ta hälyttävät kellot soivat koko ajan. Ongelma ratkaistiin sijoit­ tamalla yksi savusukeltaja välit­ tämään viestejä. Toinen uhri löy­ dettiin konehuoneesta ja toinen keittiöstä. ”Lämpökamerasta ei ollut pal­ jon hyötyä sisällä aluksessa, kos­ ka kaikki pinnat olivat yhtä kuu­ mia. Sen sijaan laiturilta käsin voitiin koko ajan seurata sam­ mutustoimien vaikutusta aluksen pintalämpötiloihin”, Stian Ols­ vik sanoo. ”Merivoimien 24 savusukelta­ jan avustuksella saimme vietyä tyhjennyspumput ja selvitettyä letkut. Alus oli yhä savun täyttä­ mä eikä sinne voinut mennä il­ man paineilmahengityslaitetta”, Bernt Olsvik kertoo. Bergenin meripelastusryhmä saapui kello 13 ja osallistui etsintään. tiin. Kolme työntekijää hoidet­ Kello 10.45 havaittiin aluksen tiin paikalla ja kaksi vietiin sai­ kallistuvan ja kallistuminen jat­ raalaan tarkkailtaviksi. Palokunta kui. Savusukeltajien havainto­ sai lopulta selville, että tynnyris­ jen perusteella pääteltiin, että tä­ tä vuotanut neste oli väkevöityä mä ei johtunut sammutusvedes­ valkosipuliöljyä. tä. Toinen mahdollisuus oli, et­ FWM 9/2011 tä konehuoneeseen oli tulipalon tai räjähdyksen seurauksena tul­

Vaarallinen valkosipuliöljy Wilhelmshaven (Saksa). Jätteenkäsittelylaitoksen työntekijä ha­ jotti vanhaa 20 litran tynnyriä. Tällöin useat työntekijät tuli­ vat huonovointisiksi. Tynnyris­ sä oli myrkyllisen aineen ja pa­ lavan nesteen varoituslipukkeet. Palokunta ja ambulanssi hälytet­

lut vuoto. Vaaralliseksi kallistu­ miskulmaksi arvioitiin 20 astetta. ”Vaikka alus ei ollut vaarassa kaatua, kallistuminen aiheutti vaaran savusukeltajille. Oli va­ rauduttava myös siihen, että au­ tokannella olevat ajoneuvot tai rahti lähtevät liikkeelle. Kun alus oli kallistunut 15 astetta, savu­ sukeltajia lähetettiin enää vält­ tämättömiin tehtäviin”, Børre Thorsen kertoo. Kun kallistu­ miskulma kello 15.22 oli 19,7 as­ tetta, kapteeni komensi kaikki laiturille. Brannmannen 5/2011

1/2013

57


EILY!

RI-RIST

ULIME

T JO 16.

Maailman suurimmalla palokuntaristeilyllä

osallistujaennätys Teksti: Piatta Rulja Kuvat: Saku Rouvali

Kuudennelletoista Tulimeriristeilylle osallistui jopa 1777 risteilijää eri puolilta Suomea. Risteily oli historiallinen paitsi väkimäärältään myös järjestelyiltään: merelle seilattiin viimeisen kerran Silja Europalla Turusta, eikä ensi vuoden laivayhtiötä, laivaa tai lähtökaupunkia ole vielä päätetty.

T

ulimerikansaa hemmo­ teltiin tammikuun alussa jälleen perinteiseen tapaan roimalla annoksella yhteisöllisyyt­ tä ja viihdettä. Mukana oli niin vuodesta 1998 lähtien Tulimerel­ lä seilanneita konkareita kuin en­ sikertalaisiakin, ja mukaan mah­ tui vapaapalokuntalaisten lisäksi myös päätoimisia pelastusalan toimihenkilöitä. Lähes kaikissa Tulimerta arvioivissa keskuste­ luissa päällimmäiseksi puheenai­ heeksi nousi ilo vanhojen ystävi­ en tapaamisesta. – Laivalla näkee paljon tuttuja myös muualta kuin omalta alu­ eelta. Se on Tulimeren suola, et­ tä tapaa ihmisiä muutenkin kuin leireillä, liian helposti tuntee vain nuoriso­osaston toiminnassa mu­ kana olevia. Täällä on aikaa istua ja jutella aikuisten kesken, ker­ too laivalle Porista matkannut Tuula Toivonen. Samaa vakuutti myös Kangas­ niemen palokuntanaisissa vaikut­ tava Taimi Laitinen. – Täällä on tuttuja niin Rova­ niemen ja Padasjoen kuin Itä­ Suomenkin leireiltä. On kiva ta­ vata leirituttuja isolta alalta, Lai­ tinen sanoo.

Tuula Toivanen tuli Tulimerelle juhlistamaan Porin VPK:n 150-vuotisjuhlavuoden alkua. Hän haluaa lähettää terveisiä Porin VPK:lle, jonka kanssa on viettänyt jo kolmekymmentä vuotta. – Päivääkään en vaihtaisi pois. Erityisesti haluan lähettää terveisiä nuoriso-osaston kouluttajille. Nuorissa on tulevaisuus, ja meidän nuorten kanssa kehtaa lähteä koska vaan minne vaan, Toivanen kuvaa.

Muutoksia luvassa

Janne Kataja -show'ssa opeteltiin lentämään.

tusalan Liiton järjestöpäällikkö Anssi Lamminen kertoo, että ris­ teilyä on kehitetty aikaisempien vuosien palautteiden pohjalta. Ohjelmaan esimerkiksi lisättiin aikaisempaa enemmän tanssimu­ siikkia, ja kaiken kaikkiaan mu­ kana olikin kolme eri yhtyettä: sekä bile­ että tanssikansaan up­ poava Jore Marjaranta, jo lähes Jokaiselle jotakin Tulimeren vakiokalustoon kuu­ palautteiden pohjalta luva tanssiorkesteri Esteri sekä Tulimerityöryhmän vetäjänä laivan oma viihdeorkesteri ja bi­ toimiva Länsi­Suomen Pelas­ lebändi Sputnik. Juhlatunnelmaa 58

1/2013

Starlight Dancers Show’n tans­ sijoita sekä muun muassa tv­kas­ vona ja radioäänenä tunnettu Janne Kataja. Taikurinakin esiin­ tyvä mies viihdytti yleisöä myös lauantaipäivän Tulimeri­semi­ naarin yhteydessä. Nauruhermo­ ja kutkuttanutta show’ta pidet­ tiin erinomaisen onnistuneena, mutta itse palokuntatoiminnan 175­vuotistaivalta ja valtakunnal­ lisen työhyvinvointikyselyn tu­ loksia käsitellyt seminaari keräsi vain vajaat sata kuuntelijaa. – Molemmissa aamupäivän se­ minaaritilaisuuksissa oli paikal­ la 70–80 henkeä. Olen tyytyväi­ nen väkimäärään, osa kun tykkää viettää aamupäivän ihan vapaalla, Lamminen sanoo. – Risteily meni hyvin ja suun­ nitellussa muodossa. Jengi tun­ tee hyvin laivan ja tietää, missä olla. Porukka on niin sanotusti Tulimeri­ammattilaisia, Lammi­ nen summaa.

risteilyllä ylläpiti myös kouvola­ lainen tanssiryhmä Tigers. Erityisillä Tulimeri­rannekkeil­ la turvattiin nimenomaan Tuli­ meri­risteilylle saapuneen juhla­ kansan edut. Esimerkiksi espoo­ laisen Suvi Riistamaan voitta­ maan SM­karaokeen pääsi osal­ listumaan vain rannekkeen kans­ sa. – Myös avajaisiin kiinnitettiin aikaisempaa enemmän huomio­ ta, Lamminen kertoo. Avajaisissa oli mukana laivan

Ensi vuonna nämä ammattilaiset joutuvat ehkä liikkumaan uudel­ la laivalla, sillä merelle seilattiin nyt viimeisen kerran Turusta itä­ meren suurimmalla risteilyaluk­ sella Silja Europalla. Alus vaihtoi reittiä ja lähtösatamaa lähes heti risteilyn jälkeen aiemmin Helsin­ ki–Tallinna­välillä risteilleen Bal­ tic Princessin kanssa. Vaikka ensi vuoden laivayhtiö­ tä, laivaa tai lähtökaupunkia ei ole vielä päätetty, yli kymmenen vuoden ajan keikkailleen tans­ siorkesteri Esterin basisti Joni kertoo, että Tulimeri on jo mer­ kattu kokoonpanon kalenteriin. – Yhteistyö on sujunut usean vuoden ajan hienosti, Tulimerel­ lä on älyttömän hyvä meininki. Jengi on aivan sekaisin ja hyvin mukana, basisti kuvaa. – Jos Tulimeri olisi joka viikon­ loppu, bändin kanssa keikkailu voisi olla jopa päivätyö, mies nauraa.


Tulimeri-risteilyllä oli mukana paitsi pelastusliittojen edustajia, myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön iloinen järjestötiimi. Projektipäällikkö Riikka Ahopelto ei ole itse palokuntalainen, mutta pitää toiminnassa parhaana asiana yhteisöllisyyttä. – Täällä se tulee hyvin esille, Ahopelto kommentoi. Jos palokuntatoimintaa pitäisi jotekin kehittää, Ahopellon näkökulmasta se liittyisi turvallisuusviestinnän lisäämiseen ja jäsenhankinnan aktivoimiseen. Itse risteily on kulunut toimeliaissa tunnelmissa. – On tatuoitu 24365-tatuointeja, tanssittu Esterin tahtiin ja syöty hyvin. Tänään pidettiin seminaarissa Facebooksovelluksena toimivan Suomen suurimman palokunnan avajaiset. Reissu on hyvin järjestetty, Ahopelto kiittää Tulimerityöryhmää.

Helsingissä Malmin VPK:ssa vaikuttava Lotta Heikkilä osallistui SM-karaokeen ja on tutustunut risteilyn aikana pohjoisesta mukaan tulleisiin palokuntalaisiin. – Palokunta on osa elämää, siitä on vaikeaa päästä ja päästää irti, Häkkilä kertoo hymyillen.

Tanssiorkesteri Esteri tanssitti risteilijöitä.

18.1.2013 Silja Europalla

Erkki Tuominen Maarian VPK:sta kertoo, että ”metsäpaloseminaari” on saatettu tällä erää hyvin päätökseen. Hän lähettää terveisiä Karviaan, Pohjois-Satakuntaan ja LSPL:n seutukunnalle: Nyt tarkkana!

JO 16.

TEILY!

ERI-RIS

TULIM

Jonne Siivikko on laivalla ensimmäistä kertaa elämässään. Tornion ja Ivalon VPK:ssa kaksi vuotta mukana olleen miehen mielestä VPKtoiminnassa on parasta auttamisen ilo, uudet kaverit ja erilaiset tehtävät. Mukana hänet on pitänyt myös halu oppia uusia asioita ja nähdä elämää. – Tulimeri-risteily on mennyt yllättävän hyvin. Olen kierrellyt kauppoja, mutten ole käynyt kuuntelemassa bändejä tai seminaaria, Siivikko kertoo.

Kangasniemen palokuntanaisiin i vuodesta 2004 kuuluneen Taim velisen joka on ä lest mie isen Lait ja vollisuus muonittaa palomiehiä hyrten nuo a inta toim leiri ä tehd väksi. Laitinen toivoisi myös nais isiä. ihm ria nuo lisää toon osas – Oltiin juuri Janne Kataja -show’ssa, se oli tosi hauska. Illal ssa, sima tans ästi la käytiin kiitettäv Laitinen kertoo.

Harjavallan VPK:n päällikkönä toimiva Heikki Haapala kertoo, että Tulimeri on ollut hyvä kokemus. Jos palokuntatoiminnassa pitäisi jotain kehittää, se olisi työnantajien ja palokuntalaisten suhde: Voisiko palokunta maksaa korvauksia työnantajille, jos työntekijä joutuu hälytyksen vuoksi olemaan poissa töistä? – Työnantajat voisivat myös päästää porukat hälytyksiin! Haapala muistuttaa.

1/2013

59


Kurisjärven VPK:n uusi vuosi vastaan turvallisesti

ta. maan ilotulitus i väkeä seuraa tu on ko ko le Paloasemal

K

urisjärven VPK:n asemalla kävi uudenvuodenaattona melkoinen vilske, kun reilut parisataa henkeä oli seuraamassa palokunnan järjestämää toimintailtaa sekä juhlallista ilotulitusta. Kurisjärven VPK järjesti tänä vuonna kolmannen kerran kyseisen kokoperheen tapahtuman. Tausta tälle tapahtumalle on se, että Kurisjärven VPK rakensi itselleen uuden paloaseman vuonna 2010, ja sitä piti sitten vuodenvaihteessa juhlistaa. Mikä sen mukavampi kuin kokoperheen iloinen tapahtuma, johon yhdistettiin vielä ilotulitus. Näin sai alkunsa tämä nykyinen, jo perinteiseksi muodostunut uudenvuoden juhlistamismuoto Kurisjärvellä. Palokunnanpäällikkö Timo Tammisto esitteli vieraille ylpeänä uutta paloasemaa, ja kiinnostuneita katselijoita sekä kuuntelijoita riittikin mukavasti. Tammisto on erittäin ylpeä uudenkarheasta paloasemasta, ja siihen onkin aihetta.

Yleisö täpinöissään Pihalla taas muut palokuntalaiset ajattivat ihmisiä moottorikelkoilla ja paloautolla. Yleisö olikin täpinöissään kun he pääsivät moottorikelkkojen hurjaan kyytiin, ja tietenkin paloauton kyyti kiinnosti myös. Palokunta järjesti myös kaksi toimintanäytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä paloauto kurvasi pihaan sinivilkut leiskuen, ja ihmiset näkivät läheltä palokunnan työskentelyä perusselvityksestä savusukellukseen ja uhrin pelastamiseen paloaseman sisältä.

60

1/2013

Toisessa näytöksessä näytettiin rasvapalon sammuttamista oikein ja väärin. Kuumennetussa kattilassa oli munkinpaistorasvaa, joka syttyi palamaan. Vedellä sammutettaessa liekit löivät usean metrin korkeuteen, ja kannella sammuttaessa taas oli kaikki turvallista. Yleisö oli ihmeissään kuinka pienikin vesimäärä sai aikaan näin isot liekit.

Turvallinen ilotulitus Paloaseman pihalla oli lisäksi buffetti, josta sai kuumaa kahvia, lettuja, mehua ja makkaraa. Pikkupalokuntalaisille jaettiin omaksi Kurisjärven VPK:n logolla varustetut muoviset palokypärät. Pieniä palomiehiä vilisikin paloaseman nurkissa reilusti. VPK:n koulutuspäällikkö Pekka Jaakola kertoi kuulijoille turvallisen ilotulituksen perusteita. Tukeva, palamaton alusta on ensimmäinen tärkeä muistettava, seuraavana suojalasit, ja kolmantena Pekka mainitsee turvallisen suunnan ammuskelulle. Samoin Jaakola muistuttaa että kytevistä ilotulitteista on mahdollinen syttymisvaara, mikäli raketti sattuu lentämään vaikkapa rikkinäisestä ikkunasta sisään. Akaan Kylmäkoskella, Kurisjärven ympäristössä asustaa nelisensataa asukasta. 1952 perustettu Kurisjärven VPK toimii Pirkanmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana. Teksti: Saku Rouvali, kuvat: Saku Rouvali, Merja Lehto


CTIF-toiminta tutuksi

Lentoasemien pelastustoimintaa CTIF-asiantuntijoiden voimin

H

elsinki­Vantaan lentoaseman ku­ peessa, Hilton Airport Hotellissa, järjestettiin marraskuun lopulla 40 osallistujaa vetänyt seminaari lentoase­ mien pelastustoiminnasta. Seminaarin tar­ koituksena oli myös tehdä tunnetummaksi Suomen monipuolista osallistumista kan­ sainväliseen CTIF­toimintaan. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Suomen kansallinen CTIF­komitea, SPEK ja Finavia Palosuoje­ lurahaston tuella.

CTIF meillä ja maailmalla Suomessa CTIF tunnetaan pääasiassa palo­ kuntanuorisotyön ja kilpailutoiminnan kaut­ ta. Kuopion kansainväliset kilpailut 2001 an­ toivat toiminnalle näkyvyyttä ja suomalaiset kilpailujoukkueet osallistuvat säännöllises­ ti kansainvälisiin kilpailuihin ja tuomaritoi­ mintaan, seuraavaksi Ranskan Mulhouses­ sa kesällä 2013. Vähemmän tunnettua vaan ei yhtään vä­ hemmän arvostettua on Suomen suuri pa­ nostus CTIF:n asiantuntijatoimintaan. Suo­ mella on edustaja yhdessätoista CTIF:n kol­ mestatoista asiantuntijakomissiosta tai ­työ­ ryhmästä ja puheenjohtajuus peräti kahdessa näistä. Kansainvälisessä toiminnassa on aina kyse kahdensuuntaisesta kaupasta. CTIF:n asiantuntijaelimissä Suomi on ahkera, osaava ja auttava toimija. Kotimaahan päin CTIF näkyy ammattitaidon kohoamisena, vaiku­ tusmahdollisuuksina kansainväliseen ohjeis­ tukseen ja lainsäädäntöön sekä kullanarvoi­ sina yhteistyöverkostoina.

Lentoasemakomissiota johtaa Suomi Lentoasemien pelastustoiminta ­komissio, viralliselta nimeltään ”Rescue and Fire Figh­

ting on Airports”, on toiminut vuonna 1971 Rouenissa Ranskassa pidetystä perustamisko­ kouksestaan lähtien. Suomen edustajana ko­ missiossa on toiminut Finavian pelastuspääl­ likkö Veli-Matti Sääskilahti vuodesta 2001 alkaen, viimeiset kaksi vuotta komission pu­ heenjohtajana. Toiminta sisältää tiedonvaihtoa maiden välillä sekä ilmailuun liittyvien kansainvä­ listen ja kansallisten säädösten soveltamista. Komissio on pitänyt kokouksen kerran vuo­ dessa, ja viime vuosina kokouksiin on osallis­ tunut edustajia noin kymmenestä jäsenvalti­ osta. Lisäksi useana vuonna on pidetty Poh­ joismaiden yhteisiä CTIF­tapaamisia. Ver­ kostoituminen, tietojen vaihto sekä henkilö­ vaihto on koettu erittäin hyödylliseksi. Seu­ raava komission vuosikokous pidetään 2013 Tukholmassa Arlandan lentoasemalla ja poh­ joismainen kokous Kööpenhaminan lento­ asemalla Kastrupissa.

dimieheksi” itsensä esitellyt Simon Webb (Civil Aviation Authority) kertoi laajasti ajankohtaisista ICAO­ ja EASA­säädöksis­ tä ja testauksista. Kotimaisen tilannepäivityksen tilaisuuteen toi Janne Koivukoski sisäasiainministeriös­ tä. Sami Lindroth ja Arssi Heiskanen toivat kuulijoille tuoreessa muistissa olevat kom­ mentit Oulun lentoaseman pelastusharjoi­ tusta (27.9.) esitelleessä esityksessään. Ansi­ okkaan, kokoavan kommenttipuheenvuoron tilaisuudessa käytti Trafin Jari Nurmi. Jatkossa on tavoitteena järjestää vastaa­ via tilaisuuksia, joissa lentoaseman pelastus­ toimintaan liittyvät viranomaiset ja yhteis­ toimintatahot pääsisivät mukaan jakamaan tietoa ilmaliikenteen pelastustoiminnasta. Tarkoituksena on huomioida myös muiden kuin lentoasemapaikkakuntien valmiudet ja varautuminen lento­onnettomuuksiin.

Tavoitteena tiedonjako

Seminaarin materiaalit ovat helposti selat­ tavassa muodossa Suomen CTIF­sivustolla www.ctif.fi. Kyseisiltä sivuilta löytyy runsaas­ ti materiaalia CTIF:n ja sen asiantuntijaelin­ ten toiminnasta – muun muassa kansainväli­ set palotilastot ja kuvaukset komissioiden ja työryhmien toiminnasta ovat siellä tutustu­ mista varten.

Aamupäivän mittainen pelastustoimintase­ minaari järjestettiin 29.11.2012 ensilumien vihmoessa pitkin eteläistä Suomea. Seminaa­ rin tavoitteena oli tuoda esille ajankohtai­ sia asioita ilmaliikenteen pelastustoimintaan liittyen ja tarjota tietoa mahdollisimman monelle yhteistoimintataholle. Tilaisuuden avasi Veli­Matti Sääskilahti ja pääpuhujina olivat komissiossa maidensa edustajina toimivat Ole Hansen Oslosta ja Simon Webb Lontoosta. Hansen valotti nor­ jalaisen riskien­ ja kriisienhallinnan histori­ aa ja kehitystä ja kertoi jatkossa vuosittain pidettävästä TYR­harjoituksesta. ”Standar­

Tutustu materiaaleihin ja CTIF-toimintaan

Kirjoitti: Veli-Matti Sääskilahti Toimitti: Mia Kunnaskari

1/2013

61


Sosiaali- ja terveysalan turvallisuuspalkinto Sosiaali- ja terveysalan turvallisuuspalkinto myös toiminnasta, jolla on estetty onnettoon nyt yhdeksättä kertaa haettavana. Palkin- muus tai rajoitettu siitä aiheutuneiden vanon tarkoituksena on palkita hyvistä suori- hinkojen määrää. tuksista sekä kannustaa muita toimimaan Vapaamuotoiset palkitsemisesitykset turvallisuuden eteen. Turvallisuuspalkinto palkintolautakunnalle tulee tehdä 7.3.2013 myönnetään ansiokkaasta työstä sosiaali- mennessä sähköpostitse petri.lindh@sppl.fi. ja terveysalan turvallisuuden kehittämisekTurvallisuuspalkinto ja mahdolliset kansi. Perusteluna palkinnolle voi olla esimerkik- nustuspalkinnot luovutetaan TERVE-SOS 2013 si onnettomuuksien ehkäisytyö tai turvalli- -messu- ja koulutustapahtuman yhteydessä suutta edistävän toimintatavan tai laitteen pidettävässä Sosiaali- ja terveysalan turvalkehittäminen. Palkinto voidaan myöntää lisuusfoorumissa 15.5.2013.

Nimityksiä ALUEHALLINTOVIRASTO

Suomen Suurin Palokunta kas­ vaa Facebookissa. Kenellä tahan­ sa on mahdollisuus perustaa oma leikkimielinen virtuaalipaloase­ mansa ja kerätä siihen jäseniä. Suomen Pelastusalan Keskusjär­ jestön käynnistämän kampanjan tavoitteena on lisätä palokunta­ toiminnan tunnettuutta. Kam­ panja on yksi osa palokuntatoi­ minnan 175­vuotisjuhlavuotta. Oman paloaseman voi perus­ taa Pelastustoimen Facebook­

Sisäasiainministeri on 15.1.2013 nimittänyt Länsi­ ja Sisä­Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtajan virkaan ajal­ le 1.3.2013­28.2.2018 filosofian lisensiaatti Tarja Wiikinkosken. Wiikinkoski on toiminut viimeksi Etelä­ Pohjanmaan ELY­keskuksessa ja aikaisemmin myös Länsi­Suomen ympäristökeskuksessa ylitarkastajana. Wiikinkoskella on lisäksi työkokemusta muun muassa tutkijan tehtä­ vistä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä, erikoistutkijan tehtävis­ tä Pelastusopistolla sekä lääninterveystarkastajan ja yliterveystarkasta­ sivuilta löytyvällä sovelluksel­ jan tehtävistä ympäristöterveydenhuollossa. la. Kaikki paloasemat jäsenineen muodostavat Suomen Suurim­ SUOMEN ERILLISVERKOT man Palokunnan. Jokaisen kuukauden aktiivisin Diplomi­insinööri Timo Lehtimäki (42) on nimitetty Suomen Erillis­ eli eniten jäseniä keränneen pa­ verkot ­konsernin uudeksi toimitusjohtajaksi 1.1.2013 alkaen. Vuodes­ loaseman perustaja palkitaan Sil­ ta 2005 konsernia johtanut Kimmo Manni jää tuolloin sopimuksen ja Linen risteilylahjakortilla. Pää­ mukaisesti eläkkeelle. Timo Lehtimäki siirtyy Suomen Erillisverkko­ voittaja on se, joka on kerännyt jen palvelukseen 1.1.2013. koko kampanjan aikana eniten Lehtimäki on työskennellyt Viestintävirastossa vuodesta 2000. jäseniä paloasemalleen. Kam­ Viestintävirastossa Lehtimäki toimi viestintäverkkojen ohjauksesta ja panjaan voi osallistua heinäkuun valvonnasta sekä tietoturvallisuudesta vastaavana johtajana. loppuun asti.

Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on julkaissut toisen painok­ sen Palokuntayhdistys toimii­ oppaasta. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2008. Opas toimii kattavana ensi­ apuna palokuntien vastuukysy­ myksissä ja samalla ohjaa kysy­ jän asiaan liittyvien kirjallisten tai verkkolähteiden pariin. Läh­ teet on päivitetty syksyn 2012 ti­ lannetta vastaavaksi ja teksti on tarkistettu ottaen huomioon kentältä saatu palaute.

Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoulu on saanut hienon 40­vuotishistoriikin. Sen on kir­ joittanut merimestari Teemu Tumelius, joka on aikaisemminkin kunnostautunut laitoksen histo­ rian kokoajana. – Itsekin olen Koulutuskeskuk­ sen ”Winkan lyseon” kasvatti ja ylpeä siitä. On ollut kunnia saa­ da toimittaa Koulutuskeskuksen ja Pelastuskoulun 40­vuotishisto­ riikki, Tumelius kirjoittaa kirjan saatesanoissa.

Suomen Suurin Palokunta kasvaa FB:ssa

PT painaa 1350 kiloa ja 2800 arkkia Kädessäsi oleva vuoden ensimmäinen Pelastustieto on painettu ensimmäistä kertaa uudessa painossa PunaMusta Oy:ssä Joensuussa. Muuten lehti syntyy tutulla porukalla eli Esa Aalto on päätoimittaja, ulkoasusta ja taitosta vastaa toimittaja Kimmo Kaisto. Ilmoituksista ja markkinoinnista vastaa markkinointisihteeri Minna Kamotskin. Sisus painetaan Stora Enson Veitsiluodon Kemin tehtaan paperille NovaPress Silk, jonka paino on 80 g/m2. Paperiradan leveys on 880 mm. Yhdellä painoajokerralla saadaan 16 sivua A4-koossa. Sisäsivuja varten paperia tarvitaan yhteen lehteen noin

62

1/2013

1350 kiloa. Painomenetelmä on heatsetrotaatio. Pelastustiedon kannet painetaan Stora Enson Oulun tehtaan paperille MultiArt Gloss, joka painaa 170 g/m2. Paperia tarvitaan 2 800 arkkia. Painoarkit asemoidaan tietokoneella, josta ne menevät suoraan painolevyjen tulostukseen. Toimitus lähettää InDesign-ohjelmalla tehdyt painovalmiit PDF-tiedostot painon palvelimelle nettiselaimen kautta. Käytössä on myös Photoshop ja Acrobat Pro. PunaMustalla on ympäristömerkkien käyttöoikeus ja painolevyjen valmistuksessa matalakemikaalitulostus.

Ari Niskanen (vas.) ja Hannu Ojanperä PunaMustasta esittelevät päätoimittaja Esa Aallolle lehdentekoprosessia. Lehti taitetaan InDesign-ohjelmalla ja painovalmiit PDF:t hyväksytään nettivedostusjärjestelmässä.


Kuolleita

Apulaispalopäällikkö Veikko Nurminen Ystävällinen ja lämmin pelastusalan ammattilainen. Apulaispalopäällikkö Veikko Nurminen kuoli vakavaan sai­ rauteen 14.12.2012. Hän oli syn­ tynyt Hämeenlinnassa 24.11.1935. Veikko Nurminen valittiin Jy­ väskylän palolaitokselle palomes­ tarin virkaan vuon­ na 1965 ja myöhem­ min apulaispalopääl­ likön virkaan vuon­ na 1983. Eläkepäiviä Veikko siirtyi viet­ tämään puolisonsa Lailan kanssa kesäl­ lä 1995. Palomestariopis­ kelut Veikko Nurminen suorit­ ti Valtion palokoulussa Espoossa. Veikon kurssi oli Suomen toinen palomestarikurssi. Tämä toinen kurssi otti nimekseen ”Timantin kovat”. Timantinkovia on toimi­ nut sittemmin usean palolaitok­ sen päällystötehtävissä. Veikko oli palomestarina no­ pea ja tarkka arvioimaan tilan­ teita. Toimintakäskyt tulivat sel­ keästi ja ymmärrettävästi. Nämä ominaisuudet ja taidot ovat ensi­ arvoisen tärkeitä henkilölle, joka johtaa palo­ ja pelastustoimintaa. Allekirjoittaneella oli tilai­ suus seurata Veikon johtamista­ paa niin palomiehen vinkkelis­ tä kuin Keski­Suomen Pelastus­ alan Liiton toiminnanjohtajan paikalta. Veikko Nurminen toi­ mi Keski­Suomen Pelastusalan Liiton puheenjohtajana vuosi­ na 1982–1995 ja kunniapuheen­ johtajana vuodesta 1996 eteen­ päin. Samaan aikaan hän toimi myös valtakunnallisen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön hal­ lituksessa. Puheenjohtajana Veikko oli avoin sekä keskusteleva ja kaikki saivat sanoa mielipiteensä, häntä oli helppo lähestyä. Veikon kyvystä asettua uusiin tilanteisiin kertoo hyvin tapaus, kun palopäällikkö sairastui kes­ ken valtakunnallisen väestön­

HAETTAVAT APURAHAT

suojeluharjoituksen. Apulaispalo­ päällikkönä Veikko joutui yllättä­ en ottamaan vastuun koko ”pale­ tista”, vaikka oli valmistautunut muunlaiseen tehtävään. Välitön sijaisena toimiminen ei sinänsä ole pelastusalalla mitenkään har­ vinaista, mutta tässä tapauksessa oli kysymyksessä har­ vinaisen laaja ja mit­ tava poikkeusoloja koskeva evakuointi­ harjoitus, jossa kart­ taharjoituksena liiku­ teltiin satojatuhansia evakuoitavia. Har­ joitus sujui niin kuin pitikin ja lopputulos oli onnistunut. Ansioistaan pelastustoimen hyväksi Veikko Nurmiselle on myönnetty sekä Suomen Palo­ päällystöliiton että Suomen Pe­ lastusalan Keskusjärjestön ansio­ ristit. Veikon harrastuksia olivat nuo­ rempana tennis, pistooliammun­ ta ja kotimaan matkailu karavaa­ narina. Myöhemmällä iällä hän harrasti murtomaahiihtoa, lenk­ keilyä ja pyöräilyä. Veikko oli hyvä laulamaan ja useasti illanvietoissa laulettiinkin. Nämä tilaisuudet lähensivät ih­ misiä toisiinsa ja loivat myös työ­ palavereihin välitöntä ilmapiiriä. Yksi Veikon mielikappaleista oli valssi ”Elämän toveri”. Lau­ lu kertoo siitä, miten mies halu­ aa järjestää puolisolleen hyvän ja turvallisen elämän. Tämän kap­ paleen Veikko osasi ulkoa ja siinä oli aina valtavasti tunnetta mu­ kana. Hauskaa ”Meksikon pika­ juna” ­laulua laulettiin tilanteen salliessa ystäville ja lapsenlapsille. Välitöntä ja avointa Veikkoa jäivät kaipaamaan puoliso, lap­ set perheineen, sukulaiset sekä mittava joukko ystäviä, työtove­ reita ja yhteistyökumppaneita.

Palosuojelun edistämissäätiö myöntää enintään 70 000 euroa apurahoja ja avustuksia seuraaviin toimintoihin ja hankkeisiin: • Palo- ja pelastustieto ry:n julkaisutoimintaa tukevaan tarkoitukseen, kuten palo-, pelastus- ja väestönsuojelutoimintaan liittyvien kirjoitus- ja koulutusaineistojen yms. tuottamiseen • pelastusalan tutkimus- ja opinnäytetöihin • alan kehittämistä edistävään julkaisu-, kustannus-, tiedotusja valistustoimintaan • vapaaehtoiseen järjestötyöhön, erityisesti nuorisotyön tukemiseen • pelastusalan vapaaehtoishenkilöstön koulutus- ja harjoitusolosuhteiden parantamiseen mm. rakennusten korjauskustannuksiin, koulutus- ja harjoitusvälineistön hankintaan • sekä mahdollisesti muuhun tarkoitukseen hallituksen tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Hakemuslomakkeita saa osoitteesta www.pses.fi kohdasta ajankohtaista. Hakemukset lähetetään 26.2.2013 mennessä Palosuojelun edistämissäätiölle osoitteella: Palosuojelun edistämissäätiö c/o Voitto Takala, Salavamäentie 86, 42100 Jämsä. Jos hakija on yhteisö, tulee hakemuksen allekirjoittajalla olla ao. yhteisön nimenkirjoitusoikeus. Tarvittaessa tarkempia tietoja antaa asiamies Voitto Takala numerossa 0400 416 146.

Palokuntien SM 2013 Suomen Palopäällystöliitto kutsuu palokuntien kilpailuyksiköt Suomenmestaruuskilpailuun Jyväskylään lauantaina 4.5.2013. Kilpailun järjestää Keski-Suomen pelastuslaitos. Kilpailussa noudatetaan 1.1.2011 voimaan tulleita sääntöjä. Kilpailussa on mukana myös veteraanisarja. Teemana ovat: pintapelastus, jälkivahinkojen torjunta, lento-onnettomuus ja hätäensiapu. Kilpailujoukkueiden on ilmoittauduttava kirjallisesti viim. 5.4.2013 Palopäällystöliittoon sähköpostitse henriikka.majoniemi@sppl.fi. Ilmoittautumisesta tulee käydä ilmi: • kilpailuyksikön nimi • yhteyshenkilön nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköposti • laskutusosoite. Ilmoittautumisista tulee varmistus sähköpostilla. Tarkemmat tiedot: www.palokuntiensmkilpailut.fi Osallistumismaksu on 200 €/joukkue ja se laskutetaan osallistumisvahvistuksen yhteydessä. Jyväskylässä 22.1.2013 Järjestelytoimikunta

Juha Markko, pitkäaikainen ystävä ja työtoveri

Palokuntien SM 2008 Suomen Palopäällystöliitto kutsuu palokuntien kilpailujoukkueet Suomenmestaruuskilpailuun Lappeenrantaan lauantaina 24.5.2008. Kilpailun järjestää Etelä-Karjalan pelastuslaitos. Kilpailussa noudatetaan Palopäällystöliiton vuonna 2007 hyväksymiä sääntöjä. Kilpailussa on mukana myös veteraanisarja.

Nimetön-1

67

1/2013

63


PALO- , PELASTUS- JA VSS-ALAN TUOTE- JA OSOITEHAKEMISTO Tässä hakemistossa on alan tuotteita, tarvikkeita ja palveluja tarjoavia yrityksiä. Hakemisto löytyy Pelastustieto-lehden jokaisesta numerosta.

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet

Hälytys- ja viestintälaitteet

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

040 358 8936 040 561 7689

Kilvet

Yli 1000 turvakilpeä hintoineen

www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN. MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT! 1 20.1.2012

Tilaa uusin kuvastomme tai tutustu kauppapaikassa turvakilvet.fi

Suomen Turvakilvet Oy 10.51

C

VA H I N G O S S A M U K A N A M

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Y

CM

MY

CY

CMY

K

www.mediseam.fi Henkilökohtaiset suojaimet ja varusteet

TAATTUA TURVALLISUUTTA

Tämä ilmoitus 10 Pelastustiedossa maksaisi vain 400 € + alv. Palo- ja pelastusautot

Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Erityismyynti • Palo- ja pelastusajoneuvot puh. 010 555 5273 • www.scania.fi

Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED tyš valot * € Š nilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti VirusmŠ entie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.Þ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi

• TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

PT 2/2013 ilmestyy 14.3. Varaa ilmoituspaikkasi 22.2.2013 mennessä numerosta 044 728 0401.

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi


PALOPALO-,,PELASTUSPELASTUS-JA JAVSS-ALAN VSS-ALANTUOTETUOTE-JA JAOSOITEHAKEMISTO OSOITEHAKEMISTO Tässä Tässähakemistossa hakemistossaononalan alantuotteita, tuotteita,tarvikkeita tarvikkeitajajapalveluja palvelujatarjoavia tarjoaviayrityksiä. yrityksiä.Hakemisto HakemistolÜytyy lÜytyyPelastustieto-lehden Pelastustieto-lehdenjokaisesta jokaisestanumerosta. numerosta.

Palokunta-asut

Pelastustarvikkeet

Sammutusasut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Palopumput

Sammuttimien myynti ja huolto • PrestoŽjauhe-, vaahto-, rasvapalo-, CO2- ja harjoitussammuttimet • PrestoŽpikapalopostit, suihkusuuttimet, palopostien letkut • Kauttamme myÜs Sthamer vaahtonesteet

Eläinpelastus -PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â€? dieselkäyttĂśinen pumppu

5HDG\ VDUMD Ready-sarja

ELĂ„INPELASTUSvälineet

Vaativiin kohteisiin kevyt ja tehokas Presto PG6 uuden teholuokan 6kg jauhesammutin (55A 233B C)

• koti-, • tuotanto- ja • villieläinten pelastukseen

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio puh. (017) 368 4000 | www.peltaco.com

Rullapaloverhot

Presto Paloturvallisuus Oy Teerisuonkuja 7, 00700 Helsinki puh. 010 3877 200

www.presto.fi

VäestÜnsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVĂ„ESTĂ–NSUOJA

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl

XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX

Nostolava-autot

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Suojavarusteet

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myÜs huolto- ja korjaustyÜt sekä vuosikatsastukset. HuoltotÜiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Heijastinasu Oy

Sahaajankatu 49, 00880 Helsinki Puh. +358 9 664 639 • Gsm +358 40 759 1771 pia.vonkoch@heijastinasu.com • www.heijastinasu.com 1/2013 65


T U N T E M A T O N

”Oi vaalea armahani Tule sitomaan haavojani Elä anna minun nääntyä tänne Sillä tietäthän mun tuskani. Tässä maassa kun makaelem Ja tuskissani huokaelen...”

P A L O S O T I L A S

Tuntematon palosotilas sisältää lainauksia ja muokattuja kohtia Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas. Kuva: Arto Pääkkönen, teksti: Väinö Linna ja Marko Partanen.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti 64. vuosikerta. www.pelastustieto.fi Julkaisija:

PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2013 Kestotilaus 57 € /vsk, vuositilaus 64 €/vsk Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2013 Koko (sivua) ................. koko mm (l xk) .......................Neliväri 1/1 ........................................... 184 x 270 ............................... 2400 € 2/3 ........................................... 184 x 180 ...............................1600 € 1/2 ................................184 x 135 (90 x 270) ....................1200 € 1/3 ............................................184 x 90 ................................... 800 € 1/4 .................................184 x 65 (90 x 135) ........................ 600 € 1/6 .............................................90 x 90 ..................................... 400 € 1/8 ..............................................90 x 65 ..................................... 300 € 1/12 ...........................................90 x 35 ..................................... 200 € II/III-kansi ................................................................................... 2500 € IV-kansi ....................................................................................... 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan. Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoihin lisätään alv. 24 %. Em. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan.

66

1/2013

Ilmestymisajat 2013 N:o 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Ilmestyy 7.2.2013 14.3. 18.4. 23.5. 20.6. 22.8. 19.9. 17.10. 14.11. 19.12.

Pankit: Nordea Danske Bank

Varauspvm 18.1. 22.2. 28.3. 3.5. 31.5. 2.8. 30.8. 27.9. 25.10. 29.11.

Valmis aineisto 24.1. 28.2. 4.4. 10.5. 6.6. 8.8. 5.9. 3.10. 31.10. 5.12.

Teema JVT Pelastajan varusteet Viestintä Pelastus- ja autokalusto / Kalusto kiertoon Vesipelastus Liikennepelastaminen Sportti Hälytysajoneuvot ja kalusto Ensihoito ja ensivaste Pelastusvälineet

IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH

Kirjapaino:

2013

ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen

AMMATTI- JA JÄRJESTÖLEHDET

PEFC/02-31-151 PEFC/02-31-151

Painotuote

Kehitä lehteä kanssamme! Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi? Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää? Kehitä lehteä

kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon www- ja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.


Järjestämme keväällä 2013 mm. seuraavat koulutukset: Ammatillinen täydennyskoulutus Nro

Kurssi

Aika

20549 20037 20033 20283 20027 20319 20001 20022 20022

CBRNE -kurssi ensivasteen toimijoille 5.-7.3.2013 Tieliikenneonnettomuuksien pelastustekniikan kurssi 20.-21.3.2013 Hakkuutekniikka ja vauriopuiden käsittely 25.-27.3.2013 Pelastustoiminnan johtamisen täyd.kurssi paloesimiehille 8.-10.4.2013 Vaarallisten aineiden peruskurssi 8.-11.4.2013 Eläinonnettomuudet 15.-17.4.2013 Palotarkastuksen peruskurssi 15.-19.4.2013 Vesisukelluskurssi 22.-25.4./6.5.-7.6. Vesisukelluskurssi 12.8.-20.9.2013 Sukelluskurssien hintaan sis. ruokailut ja majoitus.

Hinta € Haku päättyy 450 255 375 420 400 360 695 2850 2850

15.2.2013 22.2.2013 1.3.2013 15.3.2013 15.3.2013 21.3.2013 27.3.2013 8.2.2013 12.4.2013

Koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla. Ilmoittautumiset kursseille suositellaan tehtäväksi siten, että hakija täyttää ja lähettää kurssikuvauksen yhteydessä olevan sähköisen ilmoittautumislomakkeen. Kurssien opetuksen sisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 071 875 0201.

www.pelastusopisto.fi


! a t s a r a p ä t Äänes 2

3

4

1/2012

1

2 2012

4 2012

19.4

24.5.

3 2012

15.3

9.2.

Tilannekuva

Finn Rescue

hukkui lumipyryyn s.8

Virve ja resurssit koetuksella s.8

raskaaseen sarjaan s.8 Pahin oli toteutua

Valamossa s.8

Hankintojen tueksi toivotaan lisää koulutusta s. 32

Kuntoilu auttaa jaksamaan myös työssä s. 58–61

Miten käy pelastustoimen muuttuvassa kuntakentässä? s. 12

PELASTUSTIETO 2/2012 ILMESTYY 15. MAALISKUUTA.

Tapani-myrsky nosti tehtävät uuteen ennätykseen vuonna 2011 s. 14

Kaksi suurinta ovat Helsingissä ja Porvoossa s. 20

PELASTUSTIETO 3/2012 ILMESTYY 19. HUHTIKUUTA

Turvallisuus- ja puolustus 2012

MESSUTARJOUS

Varallaolo syö miestä ja verottaa työhyvinvointia s. 12

Etanolipolttoaine on uusi haaste palokunnille s. 27

PELASTUSTIETO 5/2012 ILMESTYY 21. KESÄKUUTA

8 8 2012

7 2012 27.9.

30.8.

Kalustorahan menetys puraisee pelastuslaitoksia s. 14

7

6 6 2012

21.6.

Pelastusalan koulutuksen järjestäjä ei vaihdu s. 12

Saako harjoitukseen riittävästi lämpöä nestekaasulla? s. 28

PELASTUSTIETO 4/2012 ILMESTYY 24. TOUKOKUUTA TEEMALLA PELASTAJAN VARUSTEET JA KALUSTO

5 5 2012

Työuralle jatkoa siististä sisähommasta s. 24

25.10.

Honkilahden VPK:lla myrskytöitä tauotta s. 17

Tartu tarjoukseen!

Näin suunnistat

Tilaa mahtava lukupaketti koko vuodeksi Turvallisuus 2012 puoleen -messuilla hintaan

–50 %

Ylöjärven VPK

voitti ensimmäisensä s.34

Tulva peitti alleen tiet ja pellot Pohjanmaalla s.8

Vuorokausi

Möysän paloasemalla s.52

100-SIVUINEN MESSULEHTI

Koskee vain uusia tilauksia. Alennus lasketaan tämänhetkisestä vuositilaushinnasta. Ei koske opiskelija-/nuoriso-/kestotilauksia. Tilaus jatkuu normaalina kestotilauksena. Tarjous on voimassa 30.9.2012 asti.

Ota yhteys puh. 044 728 0400 • tilaukset@pelastustieto.fi • www.pelastustieto.fi

Kunto kohdallaan? ”La planche” testaa s. 26

Viisi pelastuslaitosta etsii keinoja syventää yhteistyötänsä s. 8

Savunpoistoaukko kuormausnosturin risukouralla s. 40

Rikkihappovuoto uhkana Närpiön kolarissa s. 8 TURVALLISUUS | SECURITY | TYÖHYVINVOINTI | 5.–7.9.2012

PELASTUSTIETO 6/2012 ILMESTYY 30. ELOKUUTA TUHTINA TURVALLISUUSMESSUJEN ERIKOISNUMERONA

9

10 20.12.

10 2012

22.11.

9 2012 Eläinpelastus

on hyvä urapolkuhomma s.34

Päivä Paloasemalla on paloautoja, turvatietoa ja kivoja kavereita! s.30

Uusi komentaja haluaa tehostaa Helsingin ennaltaehkäisyä s.12

Köysipelastuksella turman uhri saatiin hoitoon Kotkan satamassa s.8

Turvallisuustekniikka palvelee arjen tilanteita s.40

PELASTUSTIETO 10/2012 ILMESTYY 20.12. LEHDEN VÄLISSÄ JAETAAN TAPAHTUMAKALENTERI 2013

Terrori-isku hajotti myös Oslon paloasemaa s.8

Onko asuntojen sprinklaus tämän päivän väestönsuojelua? s.40

Sopimusnuohous jakaa nuohoojien mielipiteet s.28

PELASTUSTIETO 1/2013 ILMESTYY 7.2. TEEMALLA JÄLKIVAHINKOJEN TORJUNTA

Pelastuslaitoksilla näkyvä rooli ensihoitotehtävissä s. 16

Vuoden palomies Tuomo Halmeslahti on varautumisen ekspertti s. 12 PELASTUSTIETO 8/2012 ILMESTYY 25. LOKAKUUTA

Estonian uppoaminen on mieliinpainuvin tapaus s.18

Sopimuspalokuntalaisen asema julkisen vallan käyttäjänä epäselvä s.34

Lisääntyneistä bussipaloista on selvitty osin tuurilla s.30

PELASTUSTIETO 9/2012 ILMESTYY 22.11. TEEMALLA PELASTUSKALUSTO JA -VARUSTEET

eron 2012 Pelastustiedon num Kerro meille, mistä vuoden myös valintasi. ele ust Per . iten väh ja kannesta pidit eniten kehitämme lehteä. Mielipiteesi on tärkeä, kun a 2013 köpostilla 28. helmikuut Lähetä vastauksesi säh i tai anna to.f stie stu ela @p itus mennessä osoitteella toim paras elastustieto.fi > äänestä äänesi osoitteessa www.p kansi -banneri. toja. n kesken yllätyspalkin Arvomme äänestäneide eronum elin puh esi, osoitteesi, Muista laittaa viestiin nim os! Kiit . aja tila den leh si sekä tieto siitä, oletko i tiin: www.pelastustieto.f Tulokset tulevat myös net

Vaikuta & Voita!


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.